Ohjeita kandidaatintyön suorittamiseen

29. tammikuuta 2015 Lea Hannola SCHOOL OF BUSINESS AND MANAGEMENT TUOTANTOTALOUDEN KOULUTUSOHJELMA Kandidaatintyö ja seminaari Ohjeita kandidaatintyön suorittamiseen Innovaatio- ja teknologiajohtaminen Kustannusjohtaminen Teollinen markkinointi ja kansainvälinen liiketoiminta Toimitusketjun johtaminen

Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Opintojakson ja työn vaatimukset... 1 3 Ohjaajan tapaamiset... 3 4 Kandidaatintyön rakenne... 4 4.1 Tiivistelmä... 4 4.2 Symboli- ja lyhenneluettelo (tarvittaessa)... 5 4.3 Johdanto... 5 4.4 Käsittelykappaleet... 5 4.5 Johtopäätökset... 6 4.6 Yhteenveto (tarvittaessa)... 7 4.7 Liitteet... 7 5 Kieliasu... 8 6 Kirjallisuuden käyttäminen... 8 6.1 Lähteiden mainitseminen... 9 6.2 Viittaustekniikka... 9 7 Esimerkkien käyttäminen... 11 8 Muotoseikat... 12 8.1 Kuvat ja taulukot... 12 8.2 Kaavat... 13 9 Esitys ja opponointi... 13 10 Arviointi... 13 11 Kypsyysnäyte... 13 12 Lopuksi... 14

1 1 JOHDANTO Kandidaatintyö on tekniikan kandidaatin tutkintoon kuuluva opinnäytetyö. Työhön kuuluu kirjallinen raportti, jonka laajuus on 30-40 sivua. Valmis työ on julkinen dokumentti, joka julkaistaan LUTPub tietokannassa. Tämä ohje on laadittu yhteistyössä tuotantotalouden pääaineiden kesken, ja sen tarkoituksena on: antaa yleiskuva kandidaatintyön toteutustavasta ja työn vaiheista tarjota neuvoja työn tekemiseen sekä sujuvan tekstin tuottamiseen tarjota yhteiset muotoiluohjeen kirjallista raporttia varten antaa tietoa kandidaatintöiden arvosteluperusteista. Vaikka kaikissa tuotantotalouden pääaineissa noudatetaan kandidaatintöiden suhteen hyvin yhtenäistä linjaa, pääainekohtaisia eroja on muun muassa ohjauksen toteutuksessa. Jos jokin asia jää askarruttamaan, neuvoa kannattaa kysyä aina ensisijaisesti oman työn ohjaajalta. 2 OPINTOJAKSON JA TYÖN VAATIMUKSET Kandidaatintyöhön ja seminaariin liittyy pelisääntöjä, joiden noudattaminen on välttämätöntä työn tekemisen ja arvostelun onnistumiseksi. Työn ohjaajan antamissa aikatauluissa on pysyttävä. Kandidaatintyö toteutetaan projektimaisesti ja projektimaisuuden takia myös aikatauluissa pysyminen on yksi arvosteluperuste. Opiskelijoille annetaan tai heidän kanssaan sovitaan muutamia välipalautuspäivämääriä, mutta varsinainen työn tekeminen opiskelijoiden on kyettävä aikatauluttamaan itse. Työhön liittyvistä aikatauluista ei pääsääntöisesti voi joustaa ja opiskelijan on ymmärrettävä, että sovituista aikatauluista lipsuminen voi laskea koko työn arvosanaa tai johtaa sen hylkäämiseen. Kandidaatintyö ja seminaari opintojaksoon kuuluu kirjallisen kandidaatintyön palauttamisen lisäksi muitakin vaatimuksia. Niistä läpäisemisen kannalta keskeisimpiä ovat väliraportit esitys ja opponointi kypsyysnäyte kandidaatintyön palauttaminen sekä paperisena että sähköisenä versiona.

2 On erittäin tärkeää, että kandidaatintyöhön käytettävä aika suunnitellaan perusteellisesti etukäteen; on kyse 260 tunnin työpanoksesta. Kuvassa 1 on kuvattu kandidaatintyön aikataulutus ja kuvassa 2 kandidaatintyöhön ja seminaariin liittyviä tehtäviä. Kypsyysnäyte Projektisuunnitelman palautus Seminaari Työn aloitus Väliraportointi/tapaaminen 260 h Työn palautus ohjaajalle ja opponoijille Valmiin työn palautus, LUTPub Kandidaatin tutkinnon anominen Kuva 1. Kandidaatintyön aikataulutus Työn tekovaihe Projektisuunnitelma Väliraportit Välitapaamiset/seminaarit Seminaari Oman kandidaatintyön palauttaminen ohjaajalle ja opponoijille etukäteen Seminaari ja esitys omasta työstä Toisen kandidaatintyön opponointi Työn palauttaminen Lopullisen kandidaatintyön palauttaminen ohjaajalle paperisessa ja sähköisessä muodossa Sähköisen version julkaiseminen LUTPubissa Työparin työnjaon arviointi Arvostelu ja kandidaatin tutkinto Arvostelulomakkeen omien tietojen täyttäminen Kypsyysnäytteen kirjoittaminen Tekniikan kandidaatin tutkinnon anominen Suunnittele eri vaiheisiin tarvitsemasi aika ajoissa! Kuva 2. Kandidaatintyöhön ja seminaariin liittyvät tehtävät

3 On aina tärkeää, että tiedon hakuun ja aiheen rajaamiseen käytetään riittävästi aikaa. Kirjoittamista ei kannata aloittaa suin päin. Myös suunnitteluun ja tekstin jäsentämiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa. 3 OHJAAJAN TAPAAMISET Opiskelijat tulevat kandidaatintyön ohjaustilaisuuksiin aina valmistautuneina. Opiskelijat miettivät etukäteen, mistä asiasta he haluavat erityisesti palautetta. Vaikka ohjaaja voi antaa vinkkejä työn tekemiseen, opiskelijat ovat itse vastuussa työn tutkimuskysymyksen määrittelystä, sopivien lähteiden etsimisestä ja työn edistymisestä. Ohjaaja ei ole työn oikolukija. Työn ohjaus tapahtuu yhteisesti ennalta sovittuina aikoina, ei siis spontaaneina kysymyksinä sähköpostitse. Kuvassa 3 on esitelty perusrunko ohjaustapaamisista, joiden tarkempi toteutus sovitaan aina oman ohjaajan kanssa. Ensimmäinen tapaaminen/raportointi Opiskelijat ovat määritelleet tutkimuskysymyksen Opiskelijat ovat etsineet tietoa aiheesta Projektisuunnitelman esittäminen Toinen tapaaminen/väliseminaari Työn tarkka sisällysluettelo Tutkimuskysymykset Työn toteutus Aiheen rajaus Sen hetkinen työ ohjaajalle Lopuksi Kirjallisen ja sähköisen työn palautus ohjaajalle Kirjallinen selvitys opiskelijoiden työnjaosta kandidaatintyöhön liittyen Seminaari-esitys Kuva 3. Kandidaatintyön ohjaus

4 4 KANDIDAATINTYÖN RAKENNE Työssä on oltava seuraavat osiot tässä järjestyksessä: Kansilehti Tiivistelmä (vain suomeksi) Sisällysluettelo (tulisi mahtua yhdelle sivulle) Kuva-, taulukko- ja kaavaluettelo (jos kuvia, taulukoita ja kaavoja on runsaasti) Symboli- ja lyhenneluettelo (tarvittaessa) Johdanto o Tausta, tutkimusongelma o Tavoitteet o Rajaukset o Menetelmät Käsittelykappaleet (1-N) o Teoriatausta o Aiheen käsittely tutkimuskysymyksiin vastaaminen o Tulokset ja niiden arviointi Johtopäätökset Yhteenveto Lähteet Liitteet Raportin tulee edetä loogisesti ja eri osa-alueiden on oltava tasapainossa. Seuraavissa kappaleissa on esitelty tarkemmin muutaman osion sisältöä. 4.1 Tiivistelmä Tiivistelmä on korkeintaan yhden sivun itsenäinen esitys. Tiivistelmässä esitetään työn tavoite, menetelmät, tulokset ja päätelmät. Tiivistelmä kirjoitetaan passiivimuodossa eikä siihen laiteta viitteitä. Tiivistelmään kuuluvat myös bibliografiset tiedot soveltuvin osin eli tekijä (osasto, vsk), työn nimi suomeksi ja englanniksi, vuosiluku ja paikka sekä hakusanat suomeksi ja englanniksi.

5 4.2 Symboli- ja lyhenneluettelo (tarvittaessa) Merkit, lyhenteet, symbolit ja termit, jotka eivät ole lukijalle itsestäänselvyyksiä, luetellaan selityksineen aakkosjärjestyksessä ryhmittäin, esimerkiksi ensin roomalaiset aakkoset, sitten kreikkalaiset aakkoset ja lopuksi lyhenteet. Symboli- ja lyhenneluettelo sijoitetaan heti sisällysluettelon jälkeen. 4.3 Johdanto Varsinainen raportti aloitetaan johdannolla. Johdannon tehtävänä on johdattaa lukija aiheeseen ja herättää mielenkiinto. Johdannossa kerrotaan lyhyesti työn tausta, laajuus, menetelmät (kuten kirjallisuuskatsaus ja case) ja tavoitteet sekä työn suhde muuhun tutkimukseen ja lähteisiin. Se ei sisällä yksityiskohtaista teoriaa, menetelmiä eikä tuloksia. Johdannossa esitetään myös työn tutkimuskysymys, eli kysymys, johon työ antaa vastauksen. Työn johdantoon on tärkeää panostaa, sillä johdanto antaa lukijalle ensivaikutelman siitä, mitä odottaa; siksi johdantoon on tärkeää panostaa. Joskus voi olla hyvä esittää työn rakenne kuvana. Johdanto keskittyy työn sisältöön, ei siis esimerkiksi yliopiston, ohjaajan tai pääaineen esittelyyn. 4.4 Käsittelykappaleet Käsittely jaetaan lukuihin, joiden otsikot (tarkasti samanmuotoisina kuin sisällysluettelossa) ilmaisevat työn jäsennyksen. Työn tutkimuskysymys määrää juonen, jota koko työ seuraa. Usein puhdas teoria, teorian avaaminen tutkimuskysymyksiä vasten, menetelmät ja tulokset tarkasteluineen esitetään eri kappaleissa. Työn taustaksi esitellään tarvittavat käsitteet, teoriat ja mallit. Sovellettavaksi valitun tai valittujen teorioiden käyttö perustellaan. Yleisesti tunnettuun asiaan viitataan vain lyhyesti, mutta tuntemattomammat käsitteet, kuten mallit, esitellään työn kannalta olennaisin osin. Keskity työn kannalta olennaisiin asioihin. Käsittelykappaleista täytyy tulla ilmi mihin työn johtopäätökset perustuvat. Jos työhön liittyy esimerkiksi haastatteluja, simulointeja, tai muuta aineiston keruuta ja analyysia, täytyy kertoa kuinka ne on suoritettu. Kaikki laskelmat ja esimerkit on esitettävä niin, että niiden oikeellisuus voidaan tarkistaa. On tärkeää erottaa selkeästi mikä on omaa pohdintaa/oletusta ja mikä lähteisiin

6 pohjautuvaa tietoa. Jonkun toisen tekemiä johtopäätöksiä ei pidä suoraan esittää ominaan, vaan niiden käyttökelpoisuus omassa työssä täytyy aina arvioida kriittisesti. Otsikointiin liittyviä ohjeita: Tekstin tulee edetä loogisesti ilman turhaa toistoa. Otsikot jäsentävät tekstiä. Otsikon tulee kuvata sitä seuraavan tekstikappaleen sisältöä ytimekkäästi, ja alaotsikoiden tulee olla alisteisia pääotsikolle, ks. esimerkki: 3 Nimikkeiden luokittelu 3.1 ABC-analyysi 3.2 Kysyntäprofiiliin perustuva luokittelu 8.2 Haitat 8.2.1 Joustavuus 8.2.2 Rahoitus Otsikot ovat informatiivisia, ja alaotsikot selvästi alisteisia pääotsikolle. EI näin! Otsikot ovat epämääräisiä, eivätkä alaotsikot liity kunnolla pääotsikkoon. Muista vielä: Pitäydy 1. ja 2. tason otsikoissa. 3. tason otsikot ovat harvoin tarpeellisia. Lyhyet, yksinäiset tekstikappaleet eivät vaadi omaa otsikkoa. Jos pääluku on jaettu alalukuihin, alalukuja on oltava vähintään kaksi. Alaotsikko ei ole jatke yläotsikolle, vaan sen on oltava ymmärrettävä myös yksin (EI näin: 1. Kysynnän ennustaminen 1.1. Palveluyrityksessä, vaan 1.1. esim: Kysynnän ennustaminen palveluyrityksessä) Otsikointi ei ole ainoa tapa jäsentää tekstiä, vaan tarkemmalle tasolle mentäessä voi käyttää esimerkiksi ranskalaisia viivoja tai taulukoita. 4.5 Johtopäätökset Johtopäätöksissä käsitellään tutkimuksen löydöksiä, mutta siinä ei esitetä enää uutta teoriaa. Tärkeintä on tiivistää loppuun työn tulokset eli kertoa kuinka tutkimuskysymyksiin on vastattu. Tutkimuskysymyksiin vastataan samassa järjestyksessä kuin ne on esitetty johdannossa. Johtopäätöksissä voidaan käsitellä myös työn hyödyntämismahdollisuuksia, jatkotutkimusaiheita, rajoitteita ja joissain tapauksissa työn suhdetta aiempaan tutkimukseen.

7 Johtopäätökset on johdannon ohella kandidaatintyön tärkeimpiä kappaleita, joka luetaan usein ennen tarkempaa työhön paneutumista. Vältä siksi turhaa jaarittelua tyyliin: Jatkotutkimukset ovat tärkeitä koska työssä tehtiin oletuksia, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa. Tällainen selostaminen ei kerro lukijalle mitään. Huomattavasti parempi olisi tässä tapauksessa kertoa mitkä jatkotutkimukset ovat tärkeitä ja miksi, mistä oletuksista on kysymys, ja millainen vaikutus niillä on lopputulokseen. Taulukot ja kuvat ovat hyviä havainnollistamisvälineitä. 4.6 Yhteenveto (tarvittaessa) Yhteenveto tarvitaan, jos johtopäätökset kappale on erityisen pitkä. Kirjoittajat päättävät yhteenvedon tarpeellisuudesta ja sopivat siitä ohjaajan kanssa. 4.7 Liitteet Isot taulukot ja esimerkiksi tilaa vievät matemaattiset johdattelut on hyvä esittää liitteinä. Liitteen otsikko sijoitetaan sivun yläreunaan. Liitteet numeroidaan. Jos numero merkitään sivun oikeaan ylälaitaan, käytetään roomalaisia numeroita (Liite I, Liite II). Jos numero asetetaan liitteen otsikon eteen, käytetään arabialaisia numeroita (Liite 1. Otsikko; Liite 2. Otsikko). Jos liite on monisivuinen, jatkosivut merkitään esimerkin mukaan: Esim. 1 Liite I, 1 Liite I, 2 jne. Esim. 2 Liite 1. Otsikko liitesivun alareunaan kirjoitetaan (jatkuu) ja jatkosivun oikeaan ylälaitaan kirjoitetaan (liite 1 jatkoa) Liitesivuja ei numeroida.

8 5 KIELIASU Tieteellinen teksti, joka myös kandidaatintyö on, raportoi tieteellisin menetelmin saatua tietoa. Teksti kirjoitetaan passiivissa, sen kieli on yksiselitteistä ja siinä käytetyt käsitteet on määritelty. Tieteellinen teksti käy dialogia muiden aiemmin samasta aiheesta kirjoitettujen tekstien kanssa. Muilta lainatut ajatukset erotetaan omista käyttämällä lähdeviitteitä. (Luukka 2002) Kieliasun on oltava sellaista, että kirjoittajien pitää ymmärtää myös toistensa teksti. Jos käytät sivistyssanoja, niin varmista että ymmärrät niiden sisällön oikein. Poista kaikki turhat sanat, jotka eivät tuo tekstiin mitään lisäarvoa ja kirjoita mahdollisimman ytimekkäästi. Kielen tulisi olla virheetöntä suomea. Pyri suosimaan lauseenvastikkeita, jotka ovat yleensä lyhyempiä kuin vastaavat sivulauseet. Apuna tulisi käyttää vähintään esim. Wordin oikolukua. Tieteelliseen kirjoittamiseen liittyviä kirjoja ovat esim.: Hirsjärvi, Sirkka Remes, Pirkko Sajavaara, Paula (useita painoksia): Tutki ja kirjoita.helsinki: Tammi. Nykänen, Olli 2002: Toimivaa tekstiä. Opas tekniikasta kirjoittaville. Helsinki: Tekniikan Akateemisten Liitto TEK. Luukka, Minna-Riitta 2002: Mikä tekee tekstistä tieteellisen. Artikkeli teoksessa Kinnunen, M. ja Löytty O. (toim.): Tieteellinen kirjoittaminen. Vastapaino. Tampere. 2002. 6 KIRJALLISUUDEN KÄYTTÄMINEN Kandidaatintyöstä tulisi käydä ilmi, että työn tekijät ovat paneutuneet aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Mitä syvempää paneutumista työ osoittaa, sitä parempi työ on; kappalemääräisiä vaatimuksia ei ole. Perusoppikirjoista sekä luentokalvoista löytyy perustietoa ja mahdollisesti hyviä lähdevinkkejä. Aiheen syvällinen käsittely edellyttää kuitenkin yleensä perehtymistä myös toisenlaisiin lähteisiin kuten tieteellisiin artikkeleihin, tutkimusraportteihin, lisensiaatintöihin tai väitöskirjoihin. Jos aiheesta ei todella tunnu löytyvän mitään muita lähteitä kuin peruskurssien luentokalvoja, on hyvä tarkistaa aiheen rajausta ja/tai hakusanoja ohjaajan kanssa. Mikään lähde ei ole ehdottomasti kielletty, kyse on siitä, mihin tarkoitukseen lähdettä käytetään.

9 Muita vinkkejä lähteisiin liittyen: Tiedonhaun luennolta ja harjoituksista saa erittäin hyviä neuvoja laadukkaiden lähteiden löytämiseksi. Teoriatiedon pohjaksi suositellaan tietokannoista löytyviä lähteitä. Luentokalvojen ja peruskurssikirjojen käyttöä kannattaa pohtia kriittisesti. Artikkelilähteitä käyttäessäsi huomioi myös niiden ajankohtaisuus liittyen aiheeseesi. Tuoreista artikkeleista löytyy yleensä viimeisin tieteellinen tieto aiheeseen liittyen, mutta aiheesta saattaa löytyä myös vanhempia klassikkojulkaisuja. Kandi- ja DI-työn tuloksiin voi viitata, mutta niistä ei poimita suoraan viittauksia teorialähteisiin vaan kuten muutoinkin, käytetään alkuperäislähteitä. Muista lähdekritiikki, eli arvioi tiedon käyttökelpoisuutta ja lähteen luotettavuutta aina oman työsi kannalta. Eri lähteet sopivat eri käyttöön. Työssä käytetään ja lähdeluetteloon sijoitetaan vain lähteitä joihin on viitattu. Pitkä lähdeluettelo ei ole itseisarvo. 6.1 Lähteiden mainitseminen Jos jokin tieto on peräisin lähteestä, lähde on aina mainittava. Tutkimuksissa on aina eroteltava lähteistä saatu teksti omasta tekstistä! Myös yritysten toimintakertomukset, lehtiartikkelit, nettisivut, ja julkaisematon materiaali kuten haastattelut, ovat lähteitä, jotka tulee mainita. Vaikka lähteitä olisi käytetty ainoastaan tehtyjen oletusten perustana (esim. haastattelua tyypillisen tietyn toimialan yrityksen kustannusrakenteen pohjana), tulee lähteet merkitä. Käytettyjen kuvien, taulukoiden yms. materiaalin lähteet tulee myös ilmoittaa. Lähde voidaan kertoa kuvatekstissä. Myös silloin, kun on muokattu jotakin lähteessä esitettyä mallia tai kuvaa, on alkuperäinen lähde mainittava, ja kerrottava, kuinka sitä on käytetty. Lähteiden asianmukainen merkitseminen antaa myös paremman kuvan kirjallisuuteen perehtymisestä. 6.2 Viittaustekniikka Kandidaatintöissä käytetään viittausjärjestelmänä nimi ja vuosi järjestelmää eli Harvardin viittausjärjestelmää. Viitteet järjestetään lähdeluetteloon aakkosjärjestykseen ensimmäisen tekijän mukaan. Jos samalta tekijältä tai tekijäryhmältä on useampia lähteitä, ne luetellaan julkaisuajankohdan mukaan. Jos sama tekijä on julkaissut samana vuonna useita teoksia joihin viitataan, ne erotetaan toisistaan merkitsemällä julkaisuvuoden jälkeen pienaakkonen (1999a, 1999b

10 jne.). Jos julkaisun tekijä ei käy ilmi julkaisusta, tekijän paikalle merkitään lyhenne Anon. tai viitataan julkaisun nimeen. Tekstiviitteet annetaan mahdollisimman lähellä viittauskohtaa. Viittaukset sijoitetaan sulkuihin. Haastatteluista merkitään lähdeluetteloon päivämäärä, paikka ja haastateltavan arvo. Jos lähes koko kappale on samasta lähteestä, voi viittauksen merkitä kappaleen loppuun, pisteen jälkeen. Suorat lainaukset tulee laittaa lainausmerkkeihin. Jos teoksella on toimittaja, merkitään tekijä (toim.). Alla on muutamia esimerkkejä viitteistä tekstin sisällä sekä lähdeluettelossa: Esimerkkejä viitteestä tekstin sisällä: - Kyky johtaa tehokkaasti teknologiaa on Virtasen (1994, s. 233) mukaan - organisaatioiden kilpailukykyisyyden mitaksi 1900-luvulla (Mattila ja Kolehmainen 1994, s. 143). - Jos kirjan tekijöitä on useampia: mitaksi 1900-luvulla (Häkkinen et al. 1994, s. 143). Esimerkki kirjasta lähdeluettelossa: Haavikko, R. & Ruth, J.-E. (toim.) 1984. Luovuuden ulottuvuudet. Espoo, Weilin + Göös. 392 s. Esimerkki lehtiartikkelista lähdeluettelossa: Stratton, C. R. 1976. Needs assessment for communication system design. Journal of Technical Writing and Communication. Vol. 6, nro. 2, s. 135-144. Esimerkki internet lähteestä lähdeluettelossa: Lehtonen, Kari. 25.1.1997. Internet-lähteisiin viittaaminen. [WWW-dokumentti]. [viitattu 10.1.2002]. Saatavissa: http://www.hit.fi/~lehtonen/intlviit.html. Esimerkki haastattelusta lähdeluettelossa: Pekkanen, Matti. 2012. Markkinointipäällikkö. Onek Oy. Haastattelu. 5.8.2012. Esimerkki raportista: IMF, 2000. World Economic Outlook 2001, International Monetary Fund, Washington. Yleensä tämä ohjeistus on riittävä kandidaatintyötä kirjoittaessa. Yksityiskohtaisempia ohjeita viittaamisesta löytyy (luvussa 5 Kieliasu esitettyjen lähteiden lisäksi) esimerkiksi:

11 SFS 5831 standardi (sähköisiin dokumentteihin viittaaminen) Kirjaston kotisivut: www.lut.fi/fi/kirjasto ja sieltä ohjeet Tirronen, Kerttu. 1987. Teknisen kirjoituksen laatiminen. Helsinki STS r.y. 89 s. ISBN 951-9110-36-4 Raportti tehdään kokonaisuudessaan noudattaen hyvää tieteellistä käytäntöä. LUT:lla on myös käytössä plagioinnintunnistusohjelmisto, jota ohjaajilla on harkinnan mukaan mahdollisuus käyttää. 7 ESIMERKKIEN KÄYTTÄMINEN Hyvä esimerkkien käyttäminen elävöittää raporttia ja antaa kuvan siitä, että kirjoittaja osaa soveltaa esittelemiään malleja. Esimerkin ei aina tarvitse kuvata tarkasti täysin todellista tilannetta. Esimerkiksi oppikirjoissa demonstroidaan tuotannonsuunnittelua usein yksinkertaistetuilla tapauksilla, joissa tuotteita on vain pari, ja tuoterakenteet ovat yksinkertaisempia kuin todellisuudessa. Esimerkit voivat olla esimerkiksi lasku- tai yritysesimerkkejä. Jos käytät laskuesimerkkiä, seuraavien asioiden pitäisi tulla ilmi: Mitä laskuesimerkillä halutaan osoittaa? Onko esimerkkiä varten tehty oletuksia? Mitä? Miten esimerkissä käytetyt luvut on valittu? Mitä yksiköitä käytetään? HUOM. Tarvittavien tietojen laskuesimerkin ymmärtämiseksi tulee olla mukana! Laskuesimerkkejä käyttäessä täytyy säilyttää sisäinen logiikka. Jos esimerkiksi yrityksen liikevaihdolle on annettu esimerkissä jokin arvo, ei toisessa kohdassa voi käyttää toista arvoa. Käytettyjen oletusten pitäisi olla realistisia, esimerkiksi riippumattoman kysynnän keskihajonta ei käytännössä koskaan ole 0. Työn aiheesta riippuu, sopiiko laskennallisten esimerkkien käyttö työhön. Laskennallisella esimerkillä voi havainnollistaa vaikkapa kahden toimintatapamallin eroa. Esimerkki tällaiseen tarkoituksen käytetystä laskuesimerkistä löytyy seuraavasta artikkelista: Cachon, Gérard P & Lariviere, Martin A. (2001) Turning the Supply Chain into a Revenue Chain, Harvard Business review. Vol. 79 Issue 3, pp. 20-21.

12 8 MUOTOSEIKAT Tärkeintä muotoilussa on, että työ näyttää siistiltä, on helposti luettava, ja muotoilussa noudatetaan yhtenäistä linjaa läpi työn. Seuraavat, koko raporttia koskevat muotoseikat, ovat suosituksia: Riviväli 1,5 Fonttikoko 12 (fontti joko Times New Roman, Arial tai Courier) Sivunumerointi alkaa ensimmäiseltä tekstisivulta eli tiivistelmäsivulta mutta näkyy vasta johdantosivulla ja siitä eteenpäin Uusi pääluku (esim. luku 4) alkaa uudelta sivulta Numeroi ja otsikoi liitteet (esim. LIITE 1/7 Talouden tunnusluvut kaudella 1999-2001) Marginaalit (vasen 3 cm, oikea 2 cm, ylä 3,5 cm ja ala 2 cm) Numeroi otsikot, max. 3 otsikkotasoa (2 -> 2.1; 2.2; jne. -> 2.1.1; 2.1.2; jne.) Kuvissa ja taulukoissa sama tyyli Raportin pohja saatavissa Moodlesta kurssin yhteisiltä sivuilta 8.1 Kuvat ja taulukot Kuvat ja taulukot havainnollistavat aihetta usein hyvin. Joskus on kuitenkin pohdittava, onko ne viisaampaa sijoittaa varsinaisten käsittelykappaleiden sijaan liitteisiin. Myös tällöin kuvia ja taulukoita on käsiteltävä tekstissä ja niihin on viitattava. Muita ohjeita kuviin ja taulukoihin liittyen: Kuvat ja taulukot numeroidaan juoksevasti. Sekä taulukoilla että kuvilla on omat juoksevat numeronsa. Taulukoissa on sekä rivejä että sarakkeita (taulukko vs. lista). Taulukon numero ja otsikko ovat taulukon yläpuolella. Samaa taulukkotyyliä ja värimaailmaa käytetään mahdollisuuksien mukaan koko työssä. Kuvassa numero ja otsikko ovat kuvan alapuolella. Kuvissa ei ole kaksoisotsikointia. Graafisten kuvien x- ja y-akselit nimetään. Skannaamisen sijaan suositellaan piirrettyjä kuvia. Lähde on silti mainittava. Jos käytetään esimerkiksi kuvaa ulkomaisesta lähteestä, kuvateksti käännetään pätevin termein.

13 8.2 Kaavat Kaavoja käytettäessä kaavat numeroidaan juoksevasti oikeaan reunaan kaavoissa ja tekstissä muuttujat kursivoidaan operaattorit ja funktiot kirjoitetaan normaalitekstillä. 9 ESITYS JA OPPONOINTI Ytimekäs seminaariesitys on yhteenveto siitä, mitä on tehty ja mitkä ovat työn tulokset sekä johtopäätökset. Mukana on hyvä olla kuvia ja taulukoita mukana selventämässä esitystä. Loogisessa kokonaisuudessa esitetään työn aihealue ja tavoitteet rajaukset menetelmät keskeisimmät asiat ja tulokset. Opponointi ohjeistetaan erikseen. 10 ARVIOINTI Työ arvioidaan asteikolla 1-5. Käytettävät arviointikriteerit ovat: Työn lähtökohdat, tavoitteet ja ongelmanasettelu Työn toteutus ja sisältö Työn rakenne ja ulkoasu Työprosessin eteneminen, työn esittäminen ja opponointi Töiden erilaisuudesta johtuen alueiden painotukset ja kriteerit voivat vaihdella. Kandidaatintyön arvioinnissa käytetään arviointimatriisia, joka on nähtävillä Moodlessa. 11 KYPSYYSNÄYTE Kypsyysnäyte on osa hyväksytysti suoritettua kandidaatintyötä ja seminaaria. Siinä opiskelija osoittaa perehtyneisyytensä opinnäytetyönsä alaan. Kypsyysnäytteellä osoitetaan myös riittävä suomen/ruotsin kielen taito. Kypsyysnäyte tarkastetaan siis sekä sisällön että kielen osalta.

14 Kypsyysnäyte kirjoitetaan Origon tenttiakvaariossa ilman lähdeaineistoa. Opiskelija varaa ajan itse Leena Myyryläiseltä. Kypsyysnäytteen tarkastaa sisällön osalta opinnäytetyön ohjaaja ja kielen osalta Kielikeskuksen kielentarkastaja. Kypsyysnäyte kirjoitetaan, kun ohjaaja on antanut siihen luvan, yleensä sen jälkeen kun työ on esitetty seminaarissa. Käytännössä kypsyysnäyte on jokin kandidaatin työn aihetta käsittelevä kysymys johon opiskelija vastaa esseetyyliin. 12 LOPUKSI Muista tarkistaa erilliset ohjeet: Kypsyysnäyte Arvostelulomakkeen täyttäminen omien tietojen osalta Työn sähköinen versio LUT-Pubiin kirjastoon Kandidaatintutkinnon anominen: lomake ja liitteet Kandidaatintyö tehdään parityönä. Työn palautuksen yhteydessä palautetaan vapaamuotoinen noin sivun mittainen kuvaus siitä, miten työn tekemiseen vaaditut panostukset ovat jakautuneet työparin kesken.