OHJEITA SEMINAARITYÖN LAATIMISEEN

Transkriptio

1 OHJEITA SEMINAARITYÖN LAATIMISEEN Seppo Seminaari Seminaarityö (ja pääaine) Kevät 2008 Liikuntabiologian laitos Jyväskylän yliopisto Työn ohjaaja: P.Rofessori

2 TIIVISTELMÄ Seminaari, Seppo Ohjeita seminaarityön laatimiseen. Liikuntabiologian laitos, Jyväkylän yliopisto, 9 s. Pro-Gradu-töissä tiivistelmän alkuun tulee tutkimuksen opastavat (=bibliografiset) tiedot: kirjoittajan nimi, vuosiluku, työn nimi, laitos, yliopisto ja sivumäärä. Tiivistelmän perään merkitään aihetta kuvaavat keskeiset avainsanat (1-7 kpl). Tämä opas on tarkoitettu Liikuntabiologian laitoksella kirjoitettavien seminaaritöiden (mm. pro-gradu-työt) ohjeeksi. Vaikka opas on laadittu lähinnä seminaaritöiden ulkoasun yhtenäistämiseksi, siihen on sisällytetty muitakin keskeisimpiä ohjeita (mm. lähdeviitteiden käyttö). Ohjeet perustuvat pääosiltaan teokseen Tutki ja Kirjoita (Hirsjärvi ym. 2000). Lukija voi tiivistelmän perusteella kiinnostua työstä. Viestinsä saa parhaiten esille, kun sanoo asiansa selvästi, yksinkertaisesti ja sujuvasti. Tiivistelmän enimmäispituus on yleensä 250 sanaa. Jos kappalejako näyttää pitkässä tiivistelmässä tarpeelliselta, se voi noudatella tiivistelmän rakennetta. Pirstoutumisen estämiseksi olisi kuitenkin hyvä pysytellä parin kolmen kappaleen rajoissa. Avainsanat:

3 SISÄLTÖ [malli] TIIVISTELMÄ 1 ULKOASU Kirjasintyyppi ja marginaalit Otsikointi ja kappalejako Seuraavan tason alaotsikko tulisi tähän Samantasoisia alaotsikoita pitää olla vähintään kaksi Sivujen järjestäminen ja sivunumerointi Nimiölehti Sisällysluettelo Taulukot ja kuvat LÄHDEVIITTEET Lähdeviitteet Lähdeluettelo LÄHTEET [malli] LIITE 1. Otsikko...

4 1 ULKOASU 1.1 Kirjasintyyppi ja marginaalit Perusmerkkilajiksi valitaan konstailematon Times New Roman pistekoolla 12. Riviväli on 1.5 ja sitä käytetään koko kirjoituksessa, myös sisällys- ja lähdeluettelossa. Vasen marginaali on 4 cm ja oikea 2 cm, jolloin palstan leveys on 15 cm. Ylä- ja alamarginaali ovat 2.5 cm, jolloin sivulle mahtuu tekstiriviä. Sivut kirjoitetaan aina mahdollisuuksien mukaan täyteen eli alamarginaaliin asti (ei orporivejä). 1.2 Otsikointi ja kappalejako Otsikot aloitetaan vasemmasta marginaalista. Otsikoinnissa käytetään hierarkkista numerointia ja pääotsikko (yksinumeroinen) aloittaa yleensä uuden sivun. Pääotsikko kirjoitetaan isoin kirjaimin, lihavoituna pistekoolla 15. Seuraavan hierarkiatason alaotsikko kirjoitetaan pienin kirjaimin lihavoituna pistekoolla 14 ja sitä seuraava pistekoolla 13. Pääotsikon jälkeen tulee kolme rivinväliä (kaksi tyhjää riviä) peruspistekoolla 12 ja aina seuraavan alaotsikon jälkeen kaksi rivinväliä (yksi tyhjä rivi). Vasen suora asettelussa kappaleiden välille tulee kaksi rivinväliä (yksi tyhjä rivi). Jos oikea reuna tasataan, on käytettävä tavutusta. Teksti pitää jäsennellä niin, että kolme otsikkotasoa riittää. Nykystandardin mukaisesti pistettä ei merkitä viimeisen eikä ainoan numeron perään (esim. 1, 1.1, 1.2.1). Samantasoisia alaotsikoita pitää olla vähintään kaksi. Kappaleotsikko. Kappaleotsikko kursivoidaan, ja sen perään tulee piste. Teksti jatkuu samalta riviltä. Kappaleotsikot eivät näy sisällysluettelossa. Kursivointia voidaan käyttää tehosteena muuallakin, mutta liiallinen käyttö vie siltä tehon.

5 5 1.3 Sivujen järjestäminen ja sivunumerointi Kirjoitelmissa noudatetaan seuraavaa tekstijaksojen järjestystä, jossa kukin osuus alkaa omalta sivultaan. Nimiölehti Tiivistelmä Sisällysluettelo (otsikoksi Sisältö) Tekstisivut Lähdeluettelo (otsikoksi Lähteet) Liitteet Sivut numeroidaan arabialaisin numeroin alkaen nimiölehden jälkeen (sivu 1, kansitettavissa pro-gradu-töissä nimiölehti on sivu 1). Ensimmäinen sivunumero tulee kuitenkin näkyviin vasta toisella varsinaisella tekstisivulla. Tämä onnistuu tekemällä osanvaihto kohtaan, josta sivunumerointi alkaa (valitaan seuraava sivu). Menemällä ylä- tai alatunnisteeseen ja poistamalla linkitys edelliseen ( ) voidaan sivunumerointi aloittaa halutusta numerosta. Tiivistelmä, sisällysluettelo ja johdannon ensimmäinen sivu jäävät ilman numeromerkintää mutta ovat silti numeroinnissa mukana. Lähteet ja liitteet kuuluvat samaan numerointiin. 1.4 Nimiölehti Nimiösivulle tulee seuraavat ainekset: tutkielman nimi, kirjoittajan nimi, opintojakson tai -suorituksen nimi, esittämisajankohta, laitos ja yliopiston nimi (ks. kansilehti). Työn nimi kirjoitetaan suuraakkosin (lihavoituna kirjasinkoolla 15) 11 cm:n päähän paperin yläreunasta; marginaali vasemmassa reunassa sama kuin muualla tekstissä. Kirjoittajan nimi (etunimi ensin) sijoitetaan 2 cm työn nimen alapuolelle (3 rivinväliä / 2 tyhjää riviä) fonttikoolla 14 alkaen samasta kohdasta.

6 6 1.5 Sisällys- ja lähdeluettelo Sisällysluettelossa riviväli ja marginaalit ovat samat kuin muualla tekstissä. Pääotsikot aloitetaan vasemmasta marginaalista, alaotsikot edeltävän (ylemmän) otsikon alkukirjaimen kohdalta. Varsinaisten tekstiotsikoiden lisäksi sisällysluetteloon merkitään myös lähteet ja liitteet otsikoittensa mukaan nimettyinä (esim. Liite 1: Otsikko). Jos liitteitä on paljon, liitejakson otsikoksi sisällysluetteloon kannattaa merkitä vain Liitteet. 1.6 Taulukot ja kuvat Kaikkiin kuviin ja taulukoihin on oltava viittaus tekstissä (esim. kuva 1, taulukko 1). Kuvat ja taulukot sijoittuvat tekstiin niin, että ne löytyvät helposti tekstissä olleen viitteen perusteella. Niiden on oltava joko samalla sivulla tai sitten mahdollisimman pian viitteen jälkeisessä tekstissä. Kuvien ja taulukoiden asettelussa on huolehdittava siitä, että sivut kirjoitetaan täyteen, koska tyhjät sivunloput harhauttavat helposti lukijan luulemaan, että kappale on loppunut. KUVA 1. Kuva- ja taulukkoteksteissä käytetään fonttikokoa 11 (riviväli 1.5) ja isoja kirjaimia osoittamaan kuvan/taulukon numeron tämän mallin mukaisesti. Taulukkotekstit tulevat ennen taulukkoa (Lähdeviite 2003).

7 7 TAULUKKO 1. Taulukko kannattaa laatia mahdollisimman yksinkertaiseksi. Alla oleva esitystapa on selkein ja riittävä useimmissa tapauksissa. K 35 m K 65 m K 90 m K 116 m V 0 (m s -1 ) R (m) T (m) D (m)

8 8 2 LÄHDEVIITTEET 2.1 Lähdeviitteiden merkitseminen tekstiin Viitteeseen kuuluvat tekijän sukunimi, julkaisun painovuosi ja mahdollisesti sivut (Malli 2001a; Malli 2001b, 67). Jos tekijöitä on kaksi, molemmat kirjoittajat mainitaan aina. Jos nimet ovat juoksevassa tekstissä, ne yhdistetään ja-konjunktiolla, mutta sulkeissa nimet yhdistetään &-merkillä (Malli & Malli 2001). Jos tekijöitä on enemmän kuin kaksi, ensimmäisen nimen jälkeen lisätään lyhenne ym. (Malli ym. 2001). Lähdeviitteiden merkitsemisessä tekstiin (viittaustekniikka) käytetään kahta pääperiaatetta. Jos viitataan vain yhteen virkkeeseen, viite merkitään sulkeisiin ennen loppupistettä (Malli 2001). Jos taas viite koskee useampia edeltäviä virkkeitä, virke lopetetaan pisteeseen, samoin sulkeissa oleva lähdeviitelauseke. (Malli 2001.) Yksityiskohtaisempia ohjeita viittaustekniikasta löytyy teoksesta Tutki ja Kirjoita (Hirsjärvi ym. 2000). Tutkimusartikkeleissa sivunumeroita ei merkitä viitteeseen, eikä se muissakaan tapauksissa ole aina mahdollista, esimerkiksi kun viitataan kokonaisiin tutkimuksiin, ei millekään erityisille sivuille. Perussääntönä on silti pidettävä sitä, että lukija voi helposti lähdeluettelon avulla paikantaa sivut, joilta tieto on peräisin. Lähdeluetteloon merkitään vain se kirjallisuus, johon kirjoittaja on työssään viitannut. Luetteloon ei merkitä sellaisia julkaisuja, joita kirjoittaja ei ole omin silmin nähnyt ja lukenut (vrt. primääri-/sekundäärislähteet). 2.2 Lähdeluettelo Lähdeluettelo sisältää seminaarityössä käytetyt lähteet aakkosjärjestyksessä. Lähdeviitteen ja lähdeluettelon välillä tulee olla täsmällinen vastaavuus. Lähdemerkinnän yleisrakenne on neliosainen: Kuka (kirjoittaja), Milloin (aika), Mitä (Otsikko), Missä (julkaisukanava/julkaisija). Lähdeluettelon malli on tämän kirjoituksen liitteenä. Siihen on ke-

9 9 rätty vain tyypillisimmät lähdetyypit. Yksityiskohtaisemmat ohjeet kaikkien lähdeaineistotyyppien merkitsemistavasta löytyy teoksesta Tutki ja Kirjoita (Hirsjärvi ym. 2000).

10 10 3 LÄHTEET [malli] Arndt, A., Brüggemann, G-P., Virmavirta, M. & Komi, P.V Techniques used by Olympic ski jumpers in the transition from take-off to early flight. Journal of Applied Biomechanics 11, Auld, D.J., Properties of atmosphere. Aerospace, Mechanical & Mechatronic Engineering, University of Sydney Finni, T Muscle mechanics during human movement revealed by in vivo measurements of tendon force and muscle length. Studies in Sport, Physical Education and Health 78. Jyväskylän yliopisto. Väitöskirjatyö. Hirsjärvi, S., Remes, P, & Sajavaara, P Tutki ja kirjoita. Tammi, Helsinki. Komi P.V. & Virmavirta M Determinants of successful ski jumping performance. Teoksessa Zatziorsky V (toim.) Biomechanics in sport. Blackwell Science, Cambridge University Press, Luhtanen, P., Kivekäs, J., Pulli, M., Ylianttila, K. & Virmavirta, M Comparison of measured and simulated ski jumps - The World Cup competition at Lillehammer V th International symposium on computer simulation in Biomechanics, Jyväskylä, Abstract book, Virmavirta, M The take-off forces in ski jumping. Jyväskylän yliopisto. Liikuntabiologian laitos. Lisensiaatintyö. Virmavirta, M. & Komi, P.V. 1993a. Measurement of take-off forces in ski jumping. Part I. Scand J Med Sci Sports 3, Virmavirta, M. & Komi, P.V. 1993b. Measurement of take-off forces in ski jumping. Part II. Scand J Med Sci Sports 3, Virmavirta, M., Kivekäs, J. & Komi, P.V Simulated ski jumping take-off in a wind tunnel. ISB XVII th Congress, Calgary, Canada. Abstract book, 76. Virmavirta, M., Kojonkoski, M., Lepistö, H. & Puikkonen, J Mäkihyppy. Teoksessa Mero A., Nummela A. & Keskinen K. (toim.) Nykyaikainen urheiluvalmennus. Mero Oy, Jyväskylä,