1 E 11 2006 Kirjallinen kysymys Dnro: 06-371-05 pohjoismaisesta energiasuunnittelusta Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin hallituksille Greenpeace Pohjola on laatinut vuonna 2006 oman ehdotuksen Pohjoismaiden kestävästä energiakehityksestä. Ehdotuksen lähtökohtana ovat ilmastomuutokset ja tarve vähentää hiilidioksidipäästöjä. Hahmotelman mukaan on sekä teknisesti mahdollista että taloudellisesti kannattavaa vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä sekä riippuvuuttamme öljystä ja maakaasusta ja samalla luopua ydinvoimasta Ruotsissa ja Suomessa. Hahmotelma koskee Suomea, Ruotsia, Tanskaa ja Norjaa mutta ei Länsi-Pohjolaa. Hahmotelma perustuu edellytyksille, jotka saattavat olla kiistanalaisia asianomaisissa maissa. Tämän kysymyksen liitteenä oleva hahmotelma sisältää muun muassa kiinnostavia näkymiä energiatehokkuuden määrätietoisesta parantamisesta sekä harkituista ja hyvin kauaskantoisista investointisuunnitelmista. Hahmotelmassa todetaan lisäksi, että kyseiset neljä maata täydentävät toisiaan erilaisine energiahuoltomahdollisuuksineen eli että maiden välisiä eroja voidaan hyödyntää vahvuutena pyrittäessä kestävään ja luotettavaan energiahuoltoon Pohjoismaissa. Neljän Pohjoismaan hallituksia kehotetaan arvioimaan hahmotelmaa. Pyydämme maita kommentoimaan erityisesti seuraavia asioita: a) hahmotelman viittaus energiatehokkuuden parantamismahdollisuuksiin ja poliittisten ja taloudellisten vaikutuskeinojen välttämättömyyteen energiatehokkuuden parantamiseksi b) investointinäkymät c) pohjoismainen hyöty, joka syntyy siitä, että maat tekevät entistä enemmän yhteistyötä kauaskantoisen, määrätietoisen energiapolitiikan puolesta tavoitteena luopuminen fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman käytöstä Lisäksi hallitusten halutaan arvioivan, missä määrin vaihtoehtoisen energian ja energiatehokkuuden tietoinen priorisointi Pohjoismaissa vahvistaisi pohjoismaisten yritysten ympäristö- ja energiateknologian vientimahdollisuuksia, niin että Pohjoismaita vastedeskin voitaisiin pitää globaalina voittaja-alueena. Nuuk ja Lemvig, 12. syyskuuta 2006 Johan Lund Olsen (IA) Kristen Touborg (SF)
2 E 11/2006 Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten vastaukset, annettu 24. lokakuuta 2006 Viittaamme Pohjoismaiden neuvoston edustajien Johan Lund Olsenin ja Kristen Touborgin 12. syyskuuta päivättyyn kirjeeseen pohjoismaiseen energiayhteistyöhön liittyvistä energia- ja ympäristökysymyksistä. Siinä pyydetään myös arvioimaan Greenpeace Pohjolan laatimaa hahmotelmaa. Pohjoismaiden ministerineuvoston energiapoliittisen yhteistyön puheenjohtajana haluaisin korostaa, että Bodøssä 7. 8. syyskuuta 2006 pidetty energiaministerikokous, joka oli osa elinkeino-, energia ja aluepolitiikan ministerineuvoston (MR-NER) kokousta, määritti kestäviin energiajärjestelmiin liittyvän yhteistyön pääsuunnan. Kokouksen poliittiset päätelmät ilmaisevat pohjoismaisen energiayhteistyön pääsuunnan ja priorisoinnit myös Pohjoismaiden neuvoston edustajien Johan Lund Olsenin ja Kristen Touborgin kysymyksen kattamilla alueilla. Pohjoismaisia yhteistyöhankkeita toteutetaan nyt pohjoismaisen energiayhteistyön entistä pitkäjänteisemmän, vuosia 2006 2009 koskevan toimintasuunnitelman puitteissa. Tämän alueen panostuksissa ministerineuvostolle on tärkeää käydä hyvää vuoropuhelua Pohjoismaiden neuvoston kanssa. Mikäli Pohjoismaiden neuvostolle tulee tärkeitä ehdotuksia, on erittäin hyödyllistä toimittaa ne asianomaisten asiantuntijaryhmien tarkasteltavaksi. Tämä koskee myös Greenpeace Pohjolan laatimaa pohjoismaista energiahahmotelmaraporttia, jonka Pohjoismaiden neuvosto on lähettänyt Pohjoismaiden minsiterineuvostolle. Jäljempänä on liitteenä asiantuntija-arvio raportissa esitetyistä hahmotelmista. Aluksi haluan korostaa, että kaikkien Pohjoismaiden energiaviranomaiset ovat priorisoineet vahvasti kestävää energiakehitystä. Olemme nyt vahvistaneet pohjoismaisessa energiayhteistyössä uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistämiseen tähtäävää poliittista yhteistyötä. Kokonaisuutena ajatellen Pohjoismaille on tyypillistä se, että energiantuotanto ja -kulutus perustuvat suuressa määrin uusiutuvan energian käyttöön ja että ne ovat ryhtyneet harjoittamaan aktiviista politiikkaa energiatehokkuuden edistämiseksi. Olemme nyt korostaneet tätä etua ja perustaneet kyseistä alaa varten uusia toimintaryhmiä (task force). Tässä työssä tarkastellaan myös sitä, miten saadaan houkuteltua uusia investointeja uusiutuvista energialähteistä saatavan energiantuotannon lisäämiseen ja energiankäytön tehostamiseen. Työn yhtenä tavoitteena on tiedonvaihto, toinen toiselta oppiminen (parhaiden toimintatapojen hyödyntäminen) sekä paremman käsityksen saaminen EU:n/Etan tämän alan politiikasta. Tiedämme, että EU painottaa voimakkaasti uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuuden parantamista, ja pohjoismaiset kokemukset voivat olla järkevä kimmoke yleiseen eurooppalaiseen energiapoliittiseen prosessiin. Pohjoismaista panostusta suhteessa EU:n/Etan energiapoliittiseen päiväjärjestykseen on priorisoitu. Uusiutuvan energian ja uusien energiatekniikoiden alalla Pohjoismailla on hyvin vahvoja erikoisosaamisen alueita, joita voidaan hyödyntää globaaleilla markkinoilla. Käynnissä on pohjoismaisia yhteistyöaloitteita, jotka on suunnattu pohjoismaisten toimijoiden rakentaman vahvuuden ja uusien tekniikoiden esittelyn tarjoamien mahdollisuuksien esille tuomiseen. Sekä vety, hiilen talteenotto, tuulivoima että bioenergia voivat sisältyä tällaiseen panostukseen. Mitä tulee Greenpeace-raportissa mainittuun ilmastopolitiikkaan ja energiaan, Pohjoismaiden energiaministerit totesivat Bodøn-kokouksessaan 7. 8. syyskuuta 2006, että pohjoismaisella yhteistyöllä tulee olla merkittävä rooli selvitettäessä uusia ilmastopoliittisia ongelmia ja analysoitaessa niiden mahdollisia ratkaisuja. Tiedämme, että tämä on pitkäjänteistä ja vaativaa työtä, kun alueelliset haasteet kytketään Euroopan ja maailman tasolle. Haluan tähdentää, että teemme tällä alalla yhteistyötä ympäristöasiain ministerineuvoston kanssa. Kioton-mekanismien seurannan parissa tehdään työtä Itämeren alueella, ja me Pohjoismaiden energiaministerit totesimme Bodøn-kokouksessamme, että nyt on tärkeää osallistua aktiivisesti myös kansainväliseen prosessiin, joka liittyy kansainväliseen ilmastopolitiikkaan vuoden 2012 jälkeen. Rajat ylittävässä kustannustehokkaassa politiikassa otetaan huomioon myös investoinnit, jotka on mainittu Pohjoismaiden neuvoston edustajien kysymyksessä.
E 11/ 2006 3 Energialähteiden valintaan liittyvät kysymykset ratkaistaan Pohjoismaissa kansallisesti. Yleistä energiapolitiikkaa koskevassa EU-komission vihreässä kirjassa kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi on todettu, että energialähteiden valinta (energy mix) tulee tehdä kansallisesti. Pohjoismaisista keskusteluista on syntynyt se vaikutelma, että Pohjoismaat voivat tukea tällaista näkemystä. Pohjoismaiden energiantuotanto ja energiaresurssit ovat hyvin erilaisia, ja maat tarkastelevat eri tavoin tulevaisuden energialähteiden valintaa ja energiankäyttöä. Pidämme Greenpeace Pohjolan raporttia tärkeänä kimmokkeena tuleville arvioinneille ja neuvotteluille pohjoismaisesta energiayhteistyöstä. Ohessa on Greenpeace-raportin asiantuntija-arvio. Aion kehottaa asianomaista asiantuntijaryhmää seuraamaan raporttia. Oslossa 24. lokakuuta 2006 Odd Roger Enoksen öljy- ja energiaministeri
4 E 11/2006 Bilag Vurdering av rapporten A Viable Energy Strategy for the Nordic countries 2006-2030 Klimaproblemet er den største globale miljøutfordringer vi står overfor. Alle de nordiske landene og EU har utviklet strategier og iverksatt tiltak for å redusere utslippene av klimagassene for å nå Kyotomålene i 2008-2012. Det arbeides også i alle de nordiske landene med scenarier for hvordan man kan redusere klimagass utslippene på lang sikt. Det er derfor positivt at Greenpeace i Norden har utarbeider scenarier som viser muligheter for reduksjon av CO2- utslippet i de nordiske land på lengre sikt. Greenpeace i Norden har med SESAM-modellen for hele det nordiske energisystemet (eksklusive Island) utført beregninger fram til 2030. Det er utarbeidet to scenarier; et basisalternativ og et scenario B som gir en utvikling hvor CO 2 -utslippet reduseres med 2/3 innen 2030 i forhold til utslippet i 1990 (lav CO 2 -scenariet). I lav CO 2 -utslipp scenariet (scenario B) avvikles all kjernekraft i Sverige og Finland innen 2025 og all kullkraftproduksjon i Norden innen 2030. I tillegg blir det ikke forutsatt noen nye investeringer i vannkraftproduksjon. Det er først og fremst de store vindkraftressursene som skal utnyttes i de nordiske land for å dekke eletterspørselen med en produksjon i 2030 på 100 TWh. I transportsektoren går biler over fra diesel og bensin til elektrisitet eller hydrogen/brenselceller innen 2030 og dette reduserer utslippet kraftig i transportsektoren. De økonomiske beregningene i lav CO 2- utslippscenariet gir med de teknologier vi allerede råder over og rapportens forutsetninger forøvrig, at det både er teknisk mulig og økonomiske fordelaktig å redusere CO 2 -utslippet markant. Med en middels heller høy stigning i oljeprisen fram til 2030, vil utviklingen i lav CO 2 -scenariet i følge rapportens forutsetninger og beregninger være samfunnsøkonomisk lønnsomme. CO 2 -utslippene i lav CO 2 -utslippsscenariet (scenario B) er i 2030 67 prosent lavere enn i 1990, mens fram til Kyoto perioden 2008-2012 er det forutsatt at de nordiske landene, bortsett fra Danmark, oppfyller sine nasjonale Kyoto-mål. Utviklingen i CO 2 -utslippet i scenario B er vist i figur 1. Figur 1. Scenario B alternativet. C 2 -utslipp fra nordiske land eksklusive Island og eksklusive utslipp fra oljevirksomheten og olje- raffinerier. Mill. tonn CO 2. Mill. tonn CO2 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 1990 2010 2020 2030 I perioden 1990 til 2005 har de fleste nordiske land hatt en svak økning i CO 2 -utslippet og vil sette inn ytterligere tiltak for å oppnå Kyoto-forpliktelsene i 2008-2012. Dette betyr at det vil kreve en vesentlig større innsats for å redusere CO 2 -utslippet fram til 2030 enn de tiltakene som er iverksatt i dag og som er nødvendig for å nå Kyoto-forpliktelsene. Fra Kyoto-perioden fram til 2030 er det bare 20 år. Vanligvis viser tilsvarende beregninger at det vil kreve vesentlig og kostbare tiltak å fremme så store endringer i energiproduksjon og -forbruk som SESAM-modellens lav CO 2 -utslipp beregninger gir (scenario B). Dette ikke
E 11/ 2006 5 minst fordi at den helt store effektivitetsforbedring i scenariet oppnås gjennom å konvertere en vesentlig del av de boliger som i dag er oppvarmet med el til andre former for oppvarming som fjernvarme, varmepumper og biomasse og gjennom etter isolasjon av boliger. I Norge er det eksempelvis forutsatt at 86 prosent av de el oppvarmede boliger konverteres. Normalt vil dette kreve store investeringer både i bygningene og i infrastrukturen og i eldre hus vil en slik ombygging være svært kostbar. Økonomiske virkemidler fra det offentlige for å stimulere lav CO 2 -utviklingen er i rapporten ikke drøftet i særlig grad. Det er imidlertid forutsatt vesentlig økninger i oljeprisen i middels og høypris alternativet fram til 2030. De nordiske landene har i dag gjennom Nordisk Ministerråd et utstrakt samarbeid på energiområdet og på klimaområdet. Det blir også i denne sammenhengen utarbeidet langsiktige scenarier for utviklingen i klimagassutslippet fram til 2050 og hva som skal til for å redusere dette utslippet kraftig i forhold til dagens utslipp. I en slik sammenheng er Greenpeace i Norden scenariene et nyttig innspill. Alle langsiktige scenarier er naturlig nok beheftet med stor usikkerhet. Særlig er det stor usikkerhet i den tekniske utvikling som kan gi en overgang til en utvikling med begrenset klimagassutslipp uten at dette påfører de nordiske landene svært store kostnader.