KOSTONJÄRVEN, KYNSIJÄRVEN, TERVAJÄRVEN JA UNILAMMEN KALATALOUSVELVOITTEEN TARKKAILUTULOKSET VUOSINA 2002-2007

- KALATUTKIMUSRAPORTTI nro 2 - KOSTONJÄRVEN, KYNSIJÄRVEN, TERVAJÄRVEN JA UNILAMMEN KALATALOUSVELVOITTEEN TARKKAILUTULOKSET VUOSINA 22-27 28 Matti Hiltunen Muhoksen kalatalouspalvelut

KOSTONJÄRVEN, KYNSIJÄRVEN, TERVAJÄRVEN JA UNILAMMEN KALATALOUSVELVOITTEEN TARKKAILUTULOKSET VUOSINA 22-27 KALATUTKIMUSRAPORTTI nro 2 28 Matti Hiltunen Muhoksen kalatalouspalvelut Etukannen valokuva: Kostonjärven idyllistä maisemaa/ Matti Hiltunen Takakannen panoraamakuva: Kostonjärven länsilaitaa, taustalla Pyhitys. / Matti Hiltunen

SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 3 2. Yleistä velvoitteista 3 3. Aluekuvaus 5 4. Aineisto ja menetelmät 8 4.1 Kalastuskirjanpito 8 4.2 Kalakantanäytteet 9 4.3 Kalastustiedustelut 1 5. Istutukset 11 6. Kostonjärven tarkkailutulokset 13 6.1 Kalastuskirjanpito 13 6.1.1 Yleistä 13 6.1.2 Saalis eri pyydyksillä 13 6.1.3 Yksikkösaaliit 16 6.1.3.1 Yleistä 16 6.1.3.2 Siika 17 6.1.3.3 Taimen 18 6.1.3.4 Muikku 2 6.1.3.5 Hauki 22 6.2 Kalakantanäytteet 24 6.2.1 Yleistä 24 6.2.2 Siika 24 6.2.2.1 Siikamuodot 25 6.2.2.2 Siikojen kasvu 28 6.2.2.3 Siikojen ikäjakauma, sukupuoli, sukukypsyys sekä mahan täyteisyys 3 6.2.2.4 Siikojen haukimatotilanne 31 6.2.3 Taimen 32 6.2.4 Muikku 34 6.3 Kalastustiedustelu 36 6.3.1 Hehtaarisaalis 36 6.3.2 Saaliin pyydys- ja lajijakauma 38 6.4 Kostonjärven tulosten tarkastelu 41 6.4.1 Kalasto, saalis ja kalastus 41 6.4.2 Siika 42 6.4.3 Taimen 42 6.4.4 Harjus 43 6.4.5 Muut lajit 43 7. Kynsijärven tarkkailutulokset 44 7.1 Kalastuskirjanpito 44 7.1.1 Yleistä 44 7.1.2 Saalis eri pyydyksillä 44 7.1.3 Yksikkösaaliit 46 7.1.3.1 Yleistä 46 7.1.3.2 Siika 47 7.1.3.3 Taimen 48 7.1.3.4 Muikku 48 7.1.3.5 Hauki 49 1

7.2 Kynsijärven tulosten tarkastelu 49 7.2.1 Kalasto, saalis ja kalastus 49 7.2.2 Siika 49 7.2.3 Taimen 5 7.2.4 Muikku 5 7.2.5 Hauki 5 8. Tervajärven ja Unilammen tarkkailutulokset 5 8.1 Kalastuskirjanpito 5 8.1.1 Yleistä 5 8.1.2 Saalis eri pyydyksillä 5 8.1.3 Yksikkösaaliit 51 8.1.3.1 Yleistä 51 8.1.3.2 Siika 52 8.1.3.3 Taimen 53 8.1.3.4 Muikku 54 8.1.3.5 Hauki 54 8.2 Kalakantanäytteet 54 8.2.1 Yleistä 54 8.2.2 Taimen 54 8.3 Tervajärven ja Unilammen tulosten tarkastelu 55 8.3.1 Kalasto, saalis ja kalastus 55 8.3.2 Siika 55 8.3.3 Taimen 56 8.3.4 Muikku 56 8.3.5 Hauki 56 9. Koston velvoitehoitoalueen tulosten tarkastelu 56 9.1 Kalastus 56 9.2 Siika 56 9.3 Taimen 57 9.4 Harjus 58 9.5 Muikku 59 9.6 Hauki 59 1. Velvoitetarkkailun kehittäminen 61 11. Yhteenveto 61 KIITOKSET KIRJALLISUUS JA LÄHTEET LIITTEET 2

1. JOHDANTO Pohjois-Suomen vesioikeus 16.6.1989 (nro 43/89/1) ja vesiylioikeus 24.5.1991 (nro 94/1991) ovat päätöksissään velvoittaneet Pohjolan Voima Oy:n Koston-, Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen säännöstelijänä istuttamaan alueelle kalanpoikasia. Kalanistutusvelvoitteita koskevien päätösten viivästyessä Pohjolan Voima Oy, Kynsiperän kalastuskunta, Inkeen kalastuskunta ja Metsähallitus sopivat keskenään 13.7.1981 kalanistutusluvasta, jonka maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi 4.8.1981. Kalanistutuslupaan perustuvat istutustoimet aloitettiin samana vuonna. Varsinaisen velvoitteen mukaisesti istutukset suoritettiin täysimääräisenä ensimmäisen kerran vuonna 1992. Istutustoimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailu perustuu em. Pohjois-Suomen vesioikeuden ja vesiylioikeuden päätöksiin. Pohjolan Voima Oy:n velvoite on jatkuva. Pohjolan Voima Oy:n yhtiöitettyä vesivoimantuotantonsa vuonna 1992 vastuu kaikista kalanhoitovelvoitteista siirtyi Iijoen Voima Oy:lle (sittemmin PVO-Vesivoima Oy). Velvoitteiden mukaisista käytännön kalanhoidosta on vastannut vuodesta 1987 alkaen Kemijoki Oy:n ja PVO-Vesivoima Oy:n yhteisesti omistama Voimalohi Oy. Tässä raportissa esitetään Koston-, Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen tarkkailun tuloksia vuosilta 22-27. Se sisältää myös vertailumateriaalia edellisiltä raportointijaksoilta vuosilta 1981-21. Aiemmissa raporteissa (Zitting-Huttula & Hiltunen 1991, Zitting-Huttula ym. 1998, Lovikka ym. 23) tarkasteltiin mm. tarkkailumenetelmien toimivuutta ja luotettavuutta sekä kalanhoidon tuloksellisuutta. Vuosien 22-27 tarkkailun tulokset mahdollistavat jatkoarvioinnin kalanhoidon tuloksellisuudesta ja toteutettujen muutosten mahdollisista vaikutuksista. Tarkkailussa on käytetty edelleen jo edellisillä tarkkailujaksoilla toimiviksi havaittuja menetelmiä suunnitelluin muutoksin ja lisäyksin noudattaen soveltuvilta osin Riista- ja kalataloudellisen tutkimuslaitoksen ohjeistusta (Böhling ym. RKTL 1999). Eri lajien yksikkösaalista ja saalisosuutta on tarkkailtu kalastuskirjanpidolla sekä kokonaissaalista kalastustiedustelulla. Kalakantanäytteistä on mm. määritetty siika-, taimen- ja muikkukantojen ikä- ja kasvutietoja. Lohensukuisten kalojen merkinnöistä luovuttiin vuosituhannen vaihteessa, koska menetelmällä ei katsottu saatavan uutta oleellista tietoa istukasryhmien kasvuista, vaelluksista ja eri istutus- sekä pyyntimenetelmien vaikutuksesta saalispalautteeseen. Merkintätulokset esitettiin edellisessä tarkkailuraportissa, eikä niitä käsitellä enää tässä yhteydessä. Kostonjärven kalastuksesta vuonna 26 toteutettiin kalastustiedustelu, josta laadittiin erillinen raportti (Hiltunen 27). Koston- ym. järvien kalanhoidon kehittämistavoitteista on keskusteltu kalanhoidon nykyisen viisivuotissuunnitelman käsittelyn yhteydessä Iijoen vesistön- ja Etelä-Posion kalastusalueiden kanssa. Menettelyllä on pyritty välttämään mahdolliset ristiriitaisuudet kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan. 2. YLEISTÄ VELVOITTEISTA Kuten edellä selostettiin, kalanistutusvelvoitteita koskevien päätösten viivästyessä Pohjolan Voima Oy, Kynsiperän kalastuskunta, Inkeen kalastuskunta ja Metsähallitus sopivat keskenään 13.7.1981 kalanistutusluvasta, jonka maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi 4.8.1981. Siinä sovittiin mm. siitä, että Pohjolan Voima Oy istuttaa vuosittain yhteensä 6 järvitaimenen ja järvilohen poikasta, joiden keskipituus on vähintään 22 cm sekä 2 yksilöä siian yksikesäisiä poikasia vuosittain. Osa siian poikasista voitiin korvata harjuksen tai lahnan poikasilla vuosittain erikseen sovittavalla tavalla. Lisäksi Kynsiperän ja Inkeen kalastuskunnat toimeenpanivat itsenäisesti alueillaan yhdenmukaisia rajoituksia ja muita järjestelyjä mahdollisimman suuren hyödyn saamiseksi istutustoimenpiteistä sekä sen varmistamiseksi, ettei istutettuja poikasia kalasteta liian pieninä. Kukin kalastuskunta pyrki järjestämään alueelleen ainakin kaksi kirjanpitokalastajaa. Koston-, Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen säännöstelystä johtuvat kalanhoitovelvoitteet määrättiin Pohjois-Suomen vesioikeuden 16.6.1989 (nro 43/89/1) ja vesiylioikeuden 24.5.1991 antamalla päätöksellä (nro 94/1991). Niiden mukaan istutukset tuli suorittaa täysimääräisenä ensimmäisen kerran vuonna 1992. 3

Velvoitepäätösten mukaan säännöstelystä kalakannalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi luvanhaltijan on istutettava vuosittain taulukossa 1 esitetyt istukasmäärät: Taulukko 1. PVO-Vesivoima Oy:n voimassa olevat Pohjois-Suomen vesioikeuden 1989 ja vesiylioikeuden vuoden 1991 päätösten mukaiset istutusvelvoitteet. Laji/alue Istukaskoko Istutus yks. Järvitaimen/-lohi KOSTONJÄRVI keskipituus vähintään 22 cm 7 KYNSIJÄRVI 3 623 TERVAJÄRVI 717 UNILAMPI 16 Yhteensä 11 5 Siika *) KOSTONJÄRVI keskipituus vähintään 1 cm 62 * ) Kostonjärven siikavelvoite on muutettu Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä 9.1.22 Dnro 77/1/1 kalatalousmaksuksi, jonka suuruus on 8 864 vuodessa. Velvoitteen muutos tuli voimaan vuonna 22. Istutusvelvoitteet on jaettu suhteessa vesialueen pinta-alaan. Vesiylioikeuden 24.5.1991 antaman päätöksen (nro 94/1991) kappaleessa 1) Kalanhoitovelvoite ja maksu todetaan lisäksi, että luvan haltijan on: - maksettava kalanhoitomaksua 3 mk vuodessa maa- ja metsätalous-ministeriölle käytettäväksi kala- ja rapukannan suojelemista tarkoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen Kostonjoessa ja Iijoen siinä osassa, mihin säännöstelyn haitalliset vaikutukset ulottuvat, sekä - tarkkailtava istutusten tuloksia Oulun kalastuspiirin kalastustoimiston hyväksymän suunnitelman mukaisesti Kalanhoitomaksu on nykyään 5 46 vuodessa. Tarkkailusuunnitelmat, kuten myös istutussuunnitelmat hyväksyy Kainuun TE-keskuksen kalatalousyksikkö. Edellä selostettujen Pohjois-Suomen vesioikeuden ja vesiylioikeuden päätösten mukaan, mikäli tarkkailun tulokset tai istutus- tai kalakannan suojelutoimenpiteistä muutoin saatavat kokemukset antavat siihen aihetta, voidaan istutusvelvoitetta ja istutus- ja tarkkailusuunnitelmaa muuttaa suunnitelman sisällön, istutettavien lajien tai istukkaan koon, istutusajankohdan ja -määrän osalta luvan haltijan sekä Oulun kalastuspiirin kalastustoimiston (nykyään Kainuun TEkeskuksen kalatalousyksikön) keskenään sopimalla tavalla kuitenkin niin, ettei velvoitteiden rahallinen arvo heikkene. Ennen kuin muutoksista sovitaan, niistä on kuultava hoitotoimenpiteiden kohteena olevien vesialueiden omistajia ja haltijoita. Istutus- ja tarkkailuvelvoite toteutettiin vuosina 1981-1991 Kynsiperän kalastuskunnan, Inkeen kalastuskunnan, Metsähallituksen ja Pohjolan Voima Oy:n 13.7.1981 sopimalla ja maa- ja metsätalousministeriön 4.8.1981 hyväksymän istutusluvan mukaisesti. Vuodesta 1992 alkaen istutusvelvoite on toteutettu Oulun kalastuspiirin ja vuodesta 1995 lähtien Kainuun maaseutuelinkeinopiirin ja edelleen vuodesta 1998 Kainuun TE-keskuksen kalatalousyksikön hyväksymien suunnitelmien mukaisesti. Vuosina 21-26 istutusvelvoite toteutettiin Kainuun TE-keskuksen kirjeellään 12.7.21 (Dnro 12/5722-21) hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Vuosien 27-211 istutukset on toteutettu/toteutetaan Kainuun TEkeskuksen kirjeellään Dnro 346/5722-27 (28.9.27) vahvistaman suunnitelman mukaisesti. Pohjolan Voima Oy ja Metsähallitus toimittivat maa- ja metsätalousministeriölle 3.5.1991 päivätyn Iijoen yhteistarkkailusuunnitelman, joka sisältää Koston-, Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen kalanistutusten tuloksellisuuden tarkkailun. Oulun kalastuspiiri hyväksyi suunnitelman kirjeellään 18.12.1992 (nro 31/71 OuK 1991) ja maa- ja metsätalousministeriö kirjeellä 21.12.1992 (nro 3199/743 MMM 1992). Toistaiseksi voimassa olevan tarkkailusuunnitelman Kainuun TE-keskus hyväksyi kirjeellään 9.2.25 (Dnro 96/5723-24). Koston alueen tarkkailun hoiti vuoden 26 loppuun Voimalohi 4

Oy. Vuosille 27-211 laaditun tarkkailusuunnitelman käytännön toimista vastaa PVO-Vesivoima Oy. Tarkkailutoimien viisivuotisraportoinnista ja kalastustiedustelujen toteutuksesta PVO-Vesivoima Oy on sopinut Muhoksen kalatalouspalveluiden kanssa. Istutuksiin ja tarkkailuun liittyvistä asioista on keskusteltu alueen vesialueiden omistajien ja haltijoiden kanssa istutussuunnitelmia käsittelevissä kokouksissa. Metsähallitus on kieltänyt vesialueillaan Kostonjärvessä (myös valtion Keminperän vesialueella) kalastuksen 2-49 mm:n harvuisilla verkoilla vuosina 1993-1995 aikavälillä 1.6.-31.8. Vuosina 1991-1992 ko. pyydysten käyttö oli kielletty 15.6.- 31.8. Viimeisimmän tarkkailujakson aikana kalastus on Metsähallituksen vesialueilla ollut kokonaan kielletty solmuväliltään 2-59 mm:n verkkopyydyksillä. Lisäksi vuodesta 199 alkaen verkkokalastus on ollut kielletty merkityllä Sileäkarin vesialueella sekä Koston padon, pohjapadon ja Tasalan välisellä alueella. Vuodesta 27 alkaen on taimenen syysrauhoitus ollut voimassa 1.11-15.12. välisenä aikana. Kostonjärven osakaskunta on kieltänyt kalastuksen 2-54 mm:n harvuisilla verkkopyydyksillä loka-, marras- ja joulukuussa vuodesta 22 alkaen. Vuoden 29 alusta solmuvälirajoitukset muuttuvat edelleen siten, että Metsähallituksen vesialueilla harvuudeltaan 2-69 mm:n ja Kostonjärven osakaskunnan vesialueilla harvuudeltaan 2-59 mm:n verkot tulevat kokonaan kielletyiksi. 3. ALUEKUVAUS Koston-, Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen säännöstelylupa on alunperin myönnetty valtiolle. Vuonna 1995 maa- ja metsätalousministeriö siirsi säännöstelyluvan Iijoen Voima Oy:lle. Antamansa kustannussitoumuksen perusteella Pohjolan Voima Oy on alusta pitäen vastannut säännöstelyn toteutuksesta ja hoidosta. Säännösteltävät järvet sijaitsevat Iijoen vesistön Kostonjoen haarassa. Kostonjoen vesistön latvat ovat Oulun ja Lapin läänien rajamailla, josta ne lähtevät kahtena haarana (Kuva 1). Toinen niistä, Tervajoen vesistö, saa alkunsa Kuusamon kunnan alueella olevasta Kovajärvestä, josta vedet laskevat Kurkijärveen ja edelleen Rautajokea pitkin Soilunjärveen. Siitä vedet virtaavat Soilunjoen kautta Kurkijokeen, joka laskee Posion kunnan puolella Kaukuanjärveen. Kaukuanjärvi laskee Kaukuanjoen kautta Tervajärveen, josta Tervajoki johtaa Kynsijärveen. Toinen, Unijoen vesistöalue, joka laskee Kynsijärveen, sijaitsee Posion kunnan alueella. Kynsi-järvestä vedet purkautuvat Kynsijoen kautta valtaosin Taivalkosken kunnan alueella sijaitsevaan Kostonjärveen. Siihen tulee lisävesiä Ala-Kuoliojärvestä Kuoliojoen kautta sekä Poroperään laskevasta Porojoesta. Kostonjärvestä vedet virtaavat Kostonjokea pitkin Iijokeen. Kostonjärven pinta-ala on 4 282 ha, Kynsijärven 1 229 ha, Kynsijoen 13 ha, Unilammen 55 ha, Unijoen 14 ha sekä Tervajärven 248 ha. Järviketjun kokonaispinta-alasta omistavat jakokunnat ja tilat noin 28 % ja Metsähallitus noin 72 %. Metsähallituksen vesialueita on Kostonjärvessä 3 641 ha, Kynsijärvessä 482 ha ja Tervajärvessä 11 ha. Valuma-alue Kostonjärven luusuassa on 1 289 km 2 ja järvisyys 11,3 %. Järviketjun hyötytilavuus on 233 Mm 3. Koston padolla virtaama vuosina 1966-27 on ollut noin 14 m 3 /s. Kostonjärven säännöstelyhanketta toteutettaessa rakennettiin säännöstelypato, joka korvasi 194-luvulla valmistuneen uittopadon. Samalla toteutettiin patoon liittyvät ala- ja yläkanavan kaivaustyöt. Rakentamisen yhteydessä perattiin vähäisessä määrin Kostonjoen niskaa. Säännöstelypadon rakentaminen aloitettiin heinäkuussa 1964 ja se oli toiminnassa jo saman vuoden marraskuussa. Kostonjärven säännöstelyväli on 5 metriä. Säännöstely on vaikuttanut Kostonjärven ylä- ja alivedenkorkeuksiin. Kostonjärven vedenpinnan laskiessa talvella ranta-alueita jää kuiville. Kuivuvan alueen pinta-ala (luonnontilaisen keskiveden ja säännöstelyn alarajan välinen alue) on noin 8 ha. Kynsijärven ja Tervajärven alimmat vedenkorkeudet on palautettu ennen uiton perkauksia vallinneeseen tilaan pohjapatojen avulla. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen rakentamat pohjapadot valmistuivat Tervajokeen ja Kynsijokeen vuonna 1996. Uitto päättyi Iijoen vesistöalueella vuonna 1988. 5

Kynsijärven keskivedenkorkeus on jonkin verran noussut. Ennen säännöstelyä Kynsijärven vedenkorkeusvaihteluksi arvioitiin noin metrin. Pohjapadon valmistuttua vedenkorkeuden vaihtelu on 1-1,3 metriä. Kuva 1. Koston alueen kalatalousvelvoitteen hoitoalue. Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksessä 27.5.1964 n:o 27/64/II on määrätty Koston- ja Kynsijärveen seuraavat säännöstelyrajat (kuva 2): Pvm Kostonjärvi yläraja Kostonjärvi alaraja Kynsijärvi yläraja 1.1. NN + m 233. 233. 15.3. " 228. 1.4. " 23.2 233. 1.5. " 232,7 232,75 1.5. " 228. 1.7. " 23. 15.9. " 232.7 232.75 25.9. " 233. 233. 1.12. " 23. _ 6

NN+ 233, Kostonjärven vedenkorkeus 22-27 *NW 15.3.-1.5. +228. m *Kesä-HW +232.7 m *Syys-NW +23. m *HW 25.9.-31.12. +233. m 232, 231, 23, Yläraja Max. 22-27 Ka. 22-27 229, Min. 22-27 Alaraja Poroperän pohjapato +23.8 m Paraabeliura +23.3 m 228, Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 2. Säännöstellyn Kostonjärven ala- ja yläraja sekä vedenkorkeuksia vuosina 22-27 (kuvan tiedot PVO-Vesivoima Oy/ Pekka Lahtonen - 28). Koston-, Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen säännöstelyä koskevan vesioikeuden päätöksen nro 79/87/1 mukaan säännöstely on niin hoidettava, että Kostonjärvestä on, mikäli se on mahdollista alittamatta säännöstelyn alarajaa, aina juoksutettava vettä vähintään 2 m 3 /s. Mikäli Iijoen pääuomassa tai Kostonjoessa ei toimiteta uittoa, vähimmäisjuoksutus on 1.6.-31.8. välisenä aikana kuitenkin, mikäli se on mahdollista alittamatta säännöstelyn alarajaa, 4 m 3 /s. Kevättulvan aikana, tulovirtaaman ollessa yli 15 m 3 /s Haapakosken voimalaitoksella, säännöstelypato voidaan pitää suljettuna. Kostonjärven säännöstelypadon yläpuolen tulouomaan on vuonna 1991 rakennettu Pohjolan Voima Oy:n, Taivalkosken kunnan ja paikallisten kalastuskuntien yhteistyönä koko uoman korkeudeltaan ja leveydeltään kattava mekaaninen esteaita. Sen tarkoitus on rajoittaa kalojen alasvaellusta Kostonjärvestä. Pohjois-Suomen vesioikeus myönsi luvan esteaidan rakentamiseen Inkeen ja Kynsiperän kalastuskunnille 17.5.199 (PSVEO 52/9/1). Lupa oli voimassa vuoden 1996 loppuun saakka. Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksellä 13.5.1997 (PSVEO 34/97/1) myönnettiin Inkeen ja Kynsiperän kalastuskunnille vaellusesteen käytölle toistaiseksi voimassa oleva lupa. Koston- ym. järvien säännöstelyn haittavaikutusten kompensoimiseksi on rakennettu 44 venevalkamaa 64 kiinteistölle sekä puhdistettu nuotta-apajia 5 kpl. Lisäksi on suojattu noin 3,4 km syöpyviä rantoja sekä puhdistettu noin 8 km rantoja yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kanssa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen mukaan vesien ekologinen ja kemiallinen luokittelu kuvaa vesiemme tilaa. Aikaisemmista vesien käyttökelpoisuusluokituksista poiketen ekologisen luokituksen pääpaino on vesien biologiassa eli siinä miten vesiluonto reagoi ihmistoiminnan aiheuttamiin muutoksiin. Ekologisessa luokittelussa (järvet, joet ja rannikkoalue) on viisi tasoa; erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Luokittelu on toteutettu pääosin vuosien 2-27 seurantatulosten perusteella. Mikäli biologista aineistoa ei ole ollut käytettävissä, on tilasta tehty asiantuntijaarvio veden laadun perusteella. Kemiallisessa luokittelussa arvioidaan haitallisten aineiden pitoisuuksia pintavesissä. Kemiallisessa luokittelussa on kaksi tasoa; hyvä tila ja hyvää huonompi tila. Pohjois-Pohjanmaalla on kuusi voimakkaasti muutettua järveä, joista suurin osa on hyvässä tilassa. Pinta-alaltaan suurin voimakkaasti muutettu järvi on Kostonjärvi. Kaikkia voimakkaasti muutettuja järviä ei voitu luokitella aineiston vähäisyyden vuoksi, mutta luokitelluista mm. Kostonjärvi olivat hyvässä tilassa suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan, joka voidaan havaita kuvassa 3 (lähde - http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=284936&lan=fi&clan=fi). 7

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hallinnoimassa lakisääteisessä Pohjois-Pohjanmaan vesienhoidon suunnittelusta vastaavan yhteistyöryhmän alatyöryhmässä (KeVoMu), joka käsittelee keinotekoisia ja voimakkaasti muutettuja vesiä, on vuonna 27 Kostonjärvi ollut eräänä alustavan arvioinnin kohde-ehdokkaana hydrologismorfologisille (HYMO) toimenpiteille sisältäen mm. esityksen kalatien rakentamisesta Kostonjärven luusuaan. Kuva 3. Pintavesien ekologinen tila Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella (vas.) sekä keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien ekologinen tila suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan (oik.). Alueelliset ympäristökeskukset 28 4. AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Kalastuskirjanpito Hoitoalueilla on ollut eri vuosina taulukossa 2 esitetty määrä kalastajia, jotka ovat merkinneet kalastuspäivittäin kirjanpitolomakkeille käyttämiensä pyydysten määrän ja saamansa saaliin yhteispainon pyydyksittäin ja kalalajeittain. Taulukko 2. Kalastuskirjanpitäjien määrä jaksoittain Koston alueella vuosina 1982-27. 1. jakso 2. jakso Hoitoalue 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 Kostonjärvi 4 4 4 5 5 5 5 7 7 Kynsijärvi 2 1 2 3 2 2 2 2 1 Tervajärvi 1 1-1 1 1 1 1 1 Yhteensä 7 6 6 9 8 8 8 1 9 3. jakso 4. jakso Hoitoalue 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 Kostonjärvi 7 7 8 9 1 12 12 9 7 8 8 Kynsijärvi 1 1 1 1 1 2 1 1-2 2 Tervajärvi 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Yhteensä 9 9 1 11 12 15 14 11 8 11 11 5. jakso Hoitoalue 22 23 24 25 26 27 Kostonjärvi 8 1 8 1 1 12 Kynsijärvi 2 2 2 2 2 3 Tervajärvi 1 2 2 2 1 1 Yhteensä 11 14 12 14 13 16 8

Kalastuskirjanpitoaineisto käsiteltiin Generoi Ky:n laatimalla HST-ohjelmistolla. Pyydyksittäin laskettiin kunkin kalalajin keskimääräinen painoon perustuva yksikkösaalis ja sen hajonta (± 95 % luotettavuusväli) pyydyksen koentakertaa kohti. Yksikkösaaliilla tarkoitetaan yhdellä koentakerralla (vapapyynnissä kalastuskerralla) yhtä pyydystä kohti saatua painomääräistä saalista. Yksikkösaalis lajeittain laskettiin jakamalla koentakertainen saalis koettujen pyydysten lukumäärällä. Pyydyskohtaiselle yksikkösaaliille laskettiin keskiarvo ja hajonta. Verkkokalastuksessa käytettiin painomääräisen saaliin yksikköjakajana noin 3 metrin pituutta. Yksikkösaaliin vuosittaisia tunnuslukuja (muutokset) tulkittaessa tulee huomioida, että kaikissa tapauksissa ne eivät ole suorassa suhteessa kalakannan koon muutoksiin. 4.2 Kalakantanäytteet Pyynnin kohteena olevien siian, taimen ja muikun osakantojen vaihtelun (dynamiikan) varmentamiseksi ostettiin hoitoalueilta lajinäytteitä kalastuskirjanpitoa harjoittaneilta henkilöiltä ja muilta kalastajilta. Niistä määritettiin pituus, paino, sukupuoli, sukukypsyysaste sekä ikä suomusta. Osalta selvitettiin suolistorasvaisuus ja mahan täyteisyys. Siialla ensimmäinen kiduskaari mikroskopoitiin laskien siivilähammasmäärä kaikkine hammasaiheineen. Määritykset toteutti Voimalohi Oy. Kalakantanäytteet käsitteli tilastollisesti Muhoksen kalatalouspalvelut SPSS-ohjelmistolla (ver. 16.1). Kalakantanäytteitä kertyi vuosina 22-27 yhteensä 464 siiasta, 2 194 muikusta ja 299 taimenesta. Tarkemmat järvikohtaiset määrät lajeittain, vuosittain sekä tarkkailujaksoittain on esitetty taulukoissa 3-5. Taulukko 3. Siikanäytteiden määrä jaksoittain Koston alueella vuosina 1985-27. Hoitoalue 1985 1986 1987 1988 1989 Kostonjärvi 511 193 123 54 168 Kynsijärvi 233 - - - 18 Tervajärvi 31 - - - - Yhteensä 775 193 123 54 348 Hoitoalue 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 Kostonjärvi 14 19 11 172 168 251 * 352 * Kynsijärvi 224-125 24 36 123 * 152 * Tervajärvi - - 21 128 111 1 22 * Yhteensä 328 19 256 324 315 474 724 Hoitoalue 1997 1998 1999 2 21 Kostonjärvi 68 * 67* - 24 24* Kynsijärvi 87 5-129 173* Tervajärvi 19 * 67* - - - Yhteensä 345 139-369 413 Hoitoalue 22 23 24 25 26 27 Kostonjärvi 236* - - 228* - - Kynsijärvi - - - - - - Tervajärvi - - - - - Yhteensä 236 - - 228 - - *haukimato tutkittu v. 22 osasta, v. 25 kaikista 9

Taulukko 4. Muikkunäytteiden määrä jaksoittain Koston alueella vuosina 1992-27. Hoitoalue 1992 1993 1994 1995 1996 Kostonjärvi 21 144 175 743 1281 * Kynsijärvi - - - - 26 * Tervajärvi - - - - 264 * Yhteensä 21 144 175 743 1751 Hoitoalue 1997 1998 1999 2 21 Kostonjärvi 379 * 511 122 2 294 Kynsijärvi - - - 196 - Tervajärvi 154 * 81 - - - Yhteensä 533 592 122 396 294 Hoitoalue 22 23 24 25 26 27 Kostonjärvi 325 516* - 112-251* Kynsijärvi - - - - - - Tervajärvi - - - - - - Yhteensä 325 516-112 - 251 *haukimato tukittu osasta Taulukko 5. Taimennäytteiden määrä jaksoittain Koston alueella vuosina 1992-27. Hoitoalue 1992 1993 1994 1995 1996 Kostonjärvi - - 1-5 Kynsijärvi - - 1 3 - Tervajärvi 4 3 1 5 11 Yhteensä 4 3 21 8 61 Hoitoalue 1997 1998 1999 2 21 Kostonjärvi 4 18 114 77 8 Kynsijärvi - 1 - - - Tervajärvi - 3 22 24 37 Yhteensä 4 58 136 11 117 4.3 Kalastustiedustelut Hoitoalue 22 23 24 25 26 27 Kostonjärvi 75 4 16 9 42 63 Kynsijärvi - - - - - - Tervajärvi 24-1 - 16 4 Yhteensä 99 4 26 9 58 67 PVO-Vesivoima Oy:n toimesta järjestettiin vuonna 27 yhteistyössä Kostonjärven osakaskunnan kanssa tiedustelu vuoden 26 kalastuksista Kostonjärvellä. Erillisraportoinnin toteutti Muhoksen kalatalouspalvelut (Hiltunen 27). 1

5. ISTUTUKSET Vuosina 1981-1991 Pohjolan Voima Oy:n tuli istutusluvan (MMM: 4.8.1981) mukaisesti istuttaa Koston-, Kynsi- ja Tervajärveen sekä Unilampeen vuosittain yhteensä 6 yksilöä keskipituudeltaan vähintään 22 cm:n mittaisia järvitaimenia/-lohia sekä kesänvanhoja siikoja 2 yksilöä. Siian istutusvelvoite Kostonjärveen (62 keskipituudeltaan vähintään 1 cm:n pituista yksikesäistä poikasta) toteutettiin vuosina 1992-1995 PSVEO:n 16.6.1989 sekä PSVYO:n 24.5.1991 päätösten mukaisena. Vuosina 1996-1997 siikavelvoite istutettiin järvilohena ja vuosina 1998-21 harjuksena. Siikavelvoite on vuodesta 22 toteutettu kalatalousmaksuna. Kostonjärven järvitaimenvelvoite (vuosittain 7 keskipituudeltaan vähintään 22 cm:n pituista poikasta) hoidettiin vuosina 1992-27 velvoitepäätöksen mukaisena. Osa taimenista on jatkokasvatettu Kostonjärvessä verkkokasseissa ja vapautettu 3-kesäisinä Iijoen kalastusalueen, PVO-Vesivoima Oy:n ja osin Metsähallituksen toimesta. Päätösten mukaan istukaslajeja voidaan kalataloustarkkailutulosten perusteella vaihtaa rahallisen arvon heikkenemättä. Kynsi- ja Tervajärven sekä Unilammen järvitaimenen istutusvelvoite on yhteensä 4 5 keskipituudeltaan vähintään 22 cm:n pituista poikasta. Velvoite toteutettiin päätöksen mukaisena vuosina 1992-1996, jonka jälkeen istukkaat on vaihdettu 3-kesäisiksi vuonna 1997 ja 3-vuotiaiksi vuosina 1998-27. Säännöstelijän velvoiteistutukset vuosina 1981-27 on esitetty kuvissa 3 ja 4 sekä liitteessä 1. Lisäksi kuvassa 5 esitetään järvitaimen- ja -lohi-istutusten kilomääräinen toteutuma po. jaksolla. Siika v. 1981-21* *korvattu kalatalousmaksuna v. 22 lähtien siika järv itaimen järv ilohi harjus kirjolohi 35 3 25 2 15 1 5 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 yks. 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 Kuva 3. Säännöstelijän siikaistutukset muutoksineen Koston alueelle vuosina 1981-21 (määrät 1 cm:n siikoja vastaavana). Istukkaiden alkuperä on vaellussiialla ollut Iijoen ja Oulujoen kanta, planktonsiialla Pohjois-Karjalan Koitajoen kanta, harjuksella Iijoen ja Kitkajärven kanta, järvitaimenella Rautalammin reitin sekä järvilohella Vuoksen vesistön kanta. 11

Järvitaimen 14 taimen 2-v. taimen 3-kes.-3-v. järvilohi harjus 12 1 8 yks. 6 4 2 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 4. Säännöstelijän järvitaimen- ja -lohi-istutukset muutoksineen Koston alueelle vuosina 1981-27 (22 cm:n taimenia vastaavana). Istutukset kg 5 4 5 4 3 5 3 2 5 2 1 5 1 5 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 Järvit aimen 3-v. 123 123 122 122 123 177 1872 1872 1872 Järvitaimen 4-kes. 11 Järvitaimen (häkki) 3-kes. 356 44 42 1197 135 1154 786 1196 968 953 1173 2596 65 747 2121 123 1689 2219 1624 Kirjolohi 788 Järvilohi 3-kes. 76 968 Järvitaimen 3-kes. 113 6 Järvilohi 2-v. 296 359 153 3 Järvit aimen 2-v. 4 4 6 4 5 4 3 3 8 58 13 6 119 9 13 2 9 9 6 8 4 7 78 1 73 112 6 1116 13 2 8 16 6 3 176 8 59 3 53 1 3 75 113 3 3 7 3 2 7 Kuva 5. Järvitaimenen ja järvilohen ikäluokittainen istukasmassa (kg) kalatalousvelvoitteesta sekä kalastusalueen jatkokasvatuksesta Koston alueelle vuosina 1981-27. 12

valokuva Matti Hiltunen valokuva Matti Hiltunen Kuva 6. Taimenistutusta Kynsijärveen (vas.) sekä Kostonjärven Risuperään (oik.). 6. KOSTONJÄRVEN TARKKAILUTULOKSET 6.1 Kalastuskirjanpito 6.1.1 Yleistä Kalastuskirjanpito käynnistyi Kostonjärvellä vuonna 1982. Osiossa käsitellään Kostonjärven kalastuskirjanpitäjien kalastusta, saalislajien jakautumista pyydyksittäin sekä yksikkösaaliita tärkeimmillä pyydyksillä. Kaikki kappaleessa 6.1 esitetyt tulokset ovat kalastuskirjanpitoaineistoista laskettuja. Kalastuskirjanpitoaineistoa käsitellään tässä yhteydessä etupäässä vuosilta 22-27. Edellisten tarkkailujaksojen tuloksia esitellään vertailevilta osin. 6.1.2 Saalis eri pyydyksillä Vuosina 22-27 kalastuskirjanpitoa harjoitti Kostonjärvellä 8-12 henkilöä. Kalastus oli etupäässä kotitarve- ja virkistyskalastusta. Ammattikalastusta harjoitti yksi kalastaja isorysillä, nuotalla ja verkoilla. Edellisellä tarkkailujaksolla (vuosina 1997-21) taimenen vetouistelun kalastuskäynnit lähes viisinkertaistuivat ja verkkokalastuksessa oli siirrytty käyttämään pääasiassa solmuväliltään yli 55 mm:n verkkoja. Haukimadon runsas esiintyminen siioissa oli vähentänyt tiheiden verkkojen käyttöä. Taulukossa 6 esitetään laji- ja pyydysprosentit Kostonjärven kalastuskirjanpitäjien saaliissa kuluneella tarkkailujaksolla vuosina 22-27. Edellisiin kausiin verrattuna kirjanpitäjät eivät käyttäneet tiheitä 27-33 mm:n verkkoja, koukkuja eivätkä katiskoja kalastuksissaan. Pyynti painottui vuosina 22-27 muikkuverkkoihin, solmuväliltään yli 55 mm:n verkkoihin sekä vetouisteluun. Taulukko 6. Laji- ja pyydysprosentit kalastuskirjanpitäjien saaliissa Kostonjärvellä vuosina 22-27 (Kokonaissaalis 13 15 kg, N= koenta-/käyntikertojen määrä). Pyydys N Hauki Muikku Ahven Siika Särki Made Taimen Lahna Harjus Muut Yht./% g/koentak. Muikkuverkko 76-15,6,9-2, - - - -,7 19,4 335 34-4 mm verkko 2,1 - - - - - - - - -,2 125 41-55 mm verkko 168,3 -,1 - -,1,2 - - -,8 596 >55 mm verkko 12863 31,9 -,5 1,1-6, 21,8,1 -,1 7,5 72 Vetouistelu 211 5, -,2 - - - 1,9 - - - 7,1 4393 Vapapyynti 59, - 2, -,1 -,1 - - - 2,2 4851 Yhteensä 37,4 15,6 3,7 1,1 2,2 6,2 24,,1,,8 1, 13

Kalastuskirjanpitäjien saaliin jakautuminen lajeittain eri tarkkailujaksoilla on esitetty kuvassa 7. 5 45 4 % 35 3 25 2 15 1 5 v. 1982-1985 v. 1986-199 v. 1991-1996 v. 1997-21 v. 22-27 Hauki Muikku Ahven Siika Särki Made Taimen Lahna Harjus Muut Kuva 7. Kostonjärven kalastuskirjanpitäjien saaliin (kg) lajijakauma (%/kg) vuosina 1982-27. Nuotta- ja rysäkalastusta harjoitettiin kuten aiemmilla tarkkailujaksoilla. Kokonaisnuottasaaliista noin 46 % oli vuosina 22-27 muikkua. Muut lajit olivat särki, kiiski, ahven, hauki, siika ja taimen. Muikun osuus nuottasaaliissa oli vuosina 22-27 huomattavasti vähäisempi kuin vuosina 1997-21, jolloin se oli lähes 73 % (kts. kuva 8). Kokonaisrysäsaaliista noin 42 % oli vuosina 22-27 särkeä. Muut lajit olivat muikku, ahven, siika, hauki ja taimen. Taulukko 7. Laji- ja pyydysprosentit sekä koenta-/vetokertainen saalis (Kg/N) Kostonjärven kalastuskirjanpidon nuotta- ja rysäsaaliissa vuosina 22-27. (Kokonaissaalis 72 272 kg, N= koenta-/vetokertojen määrä). Pyydys N Hauki Muikku Ahven Siika Särki Made Taimen Harjus Kiiski Kirjolohi Muut Yht./% Kg/N Nuotta 467 4, 34,1 6,2 2,2 18,4 -,1-7,6-2,1 74,6 115,4 Rysä 662 2,4 4,2 4,2 3,4 1,8 -,2 - - -,3 25,4 27,7 Yhteensä 6,4 38,3 1,4 5,6 29,1,,3, 7,6, 2,3 1, 9 8 % 7 6 5 4 3 2 1 Hauki Muikku Ahven Siika Särki Made Taimen Harjus Kiiski Muut v. 1982-1985 (6 57 kg) v. 1986-199 (46 356 kg) v. 1991-1996 (51 84 kg) v. 1997-21 (39 313 kg) v. 22-27 (53 911 kg) Kuva 8. Lajijakauma (%/kg) ja kokonaissaalis (kg) kalastuskirjanpidon nuottasaaliissa Kostonjärvellä vuosina 1982-27. 14

Kuvasarjassa 9 esitetään rysäsaaliin kehittyminen vuosina 1991-27. Siikaa oli 199-luvun saaliissa noin 1 / 3, mutta on 2-luvulla vähentynyt noin 1 / 8 :aan. Särjen, hauen ja ahvenen yhteisosuus saaliissa on samana aikana runsastunut noin 47 %:sta lähes 69 %:iin. V. 1991-1996 (koentakertoja yhteensä 329, kokonaissaalis yhteensä 14 577 kg) Muut 1,2 % Särki 33,3 % Taimen,5 % Hauki 4,1 % Muikku 17,6 % Ahv en 9,5 % Siika 33,8 % V. 1997-21 (koentakertoja yhteensä 1391, kokonaissaalis yhteensä 19 827 kg) Muut,4 % Särki 35,7 % Taimen 1,8 % Hauki 7,6 % Muikku 14,6 % Ahv en 11,6 % Siika 28,3 % V. 22-27 (koentakertoja yhteensä 662, kokonaissaalis yhteensä 18 361 kg) Muut,9 % Särki 42,4 % Taimen,6 % Hauki 9,4 % Muikku 16,7 % Siika 13,5 % Ahv en 16,5 % Kuva 9. Kalastuskirjanpidon rysäsaaliin lajijakauma (%/kg) Kostonjärvellä vuosina 1991-27. 15

6.1.3 Yksikkösaaliit 6.1.3.1 Yleistä Osiossa käsitellään lähinnä pyydysyksikkösaaliin kehittymistä Kostonjärven hoitokalalajeilla vuosina 1982-27. Yksikkösaalis on laskettu koko verkkosaaliista painotetulla koentakertojen määrällä. Lisäksi esitetään eriharvuisten verkkojen suhteellisia osuuksia (ei sisällä muikkuverkkoja) sekä keskimääräisen harvuuden (solmuväli=mm) kehittymistä vuosina 1992-27 (kuva 1). Käytetyimpien pyydysten osalta todetaan vuosittainen keskimääräinen saalis koentakertaa kohti sekä koostumus. Hoitolajien lisäksi esitetään alueella merkittävien lajien muikun ja hauen yksikkösaaliin vaihtelut Kostonjärvellä vuosina 1982-27. Pyydysosuus- %/verkkokalastus sekä solmuväli (vuosittainen keskiarvo) mm 1 >55 mm 41-55 mm 34-4 mm 27-33 mm v erkon keskimääräinen solmuv äli (painotettu/mm) 8 6 4 2 N 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 1244 2187 2288 2897 328 2993 3476 2628 34 2445 2465 1646 2319 1563 2287 2771 Kuva 1. Eri harvuisten verkkojen suhteellinen osuus (ei muikkuverkkoja) sekä niiden keskimääräisen harvuuden (=solmuväli/mm) kehitys Kostonjärvellä vuosina 1992-27. N= koentakertojen määrä. Eri tarkkailujaksoilla on eniten käytetty solmuväliltään yli 4 mm:n verkkoja, joiden keskimääräinen vuosisaalis koentakertaa kohti lajeittain esitetään kuvassa 11. Vuonna 1992 verkkoluokitusta uudistettiin jakamalla luokka solmuväli yli 4 mm uusiin luokkiin 41-55 mm ja yli 55 mm. Vuosisaaliiden vertailemiseksi on po. luokat kuitenkin kuvassa 11 yhdistetty. Vuosina 22-27 yli 4 mm:n harvuisilla verkoilla koentakertainen saalis oli 52-958 g. Valtaosa saaliista oli taimenta, haukea ja madetta. Vuosina 23-25 siikaa oli saaliina heinäkuun kalastuksissa (yli 55 mm) runsaasti. 16

1 2 Saalis g/koentakerta Siika Taimen Hauki Made Muut 1 8 6 4 2 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 367 45 136 788 75 589 47 598 495 27 324 37 391 47 555 551 527 646 524 595 52 73 69 797 958 686 137 823 658 293 718 525 348 195 1962 1266 937 1899 1676 2691 326 2914 3372 2628 34 24352465 1646 2319 1545 2285 2771 Kuva 11. Kostonjärven kalastuskirjanpitäjien keskimääräinen yksikkösaalis (g/koentakerta) kalalajeittain solmuväliltään (harvuudeltaan) yli 4 mm:n verkoilla vuosina 1982-27. Vuosiluvun alla oleva ylempi luku ilmaisee saaliin g/koentakerta ja alempi koentakertojen määrän. 6.1.3.2 Siika Siian osuus kalastuskirjanpitäjien kokonaissaaliissa (ilman nuottapyyntiä) on ollut 2-15 %. Vähimmillään se oli vuosina 1997-21, jolloin mm. haukimadon loisinta siiassa oli runsaimmillaan ja verkkokalastus suosi solmuväliltään harvempia pyydysyksiköitä. Vuosina 23-25 yksikkösaaliin nousu yli 2 g:aan/koentakerta johtui heinäkuun runsaista siikasaaliista. Vuosina 22 sekä 26-27 yksikkösaalis oli vain muutamia kymmeniä grammoja (kuva 12). Siian osuus nuottasaaliissa oli vuosina 22-27 noin 3 % (vuosina 1997-21 noin 9 %) ja rysäsaaliissa noin 13 % (vuosina 1997-21 noin 28 %). 17

Saalis g/koentakerta 35 3 25 2 15 1 5 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 N 959 18271181 678 828 873 127 617 224814991244218722882897328299334762628342445246516462319156322872771 Kuva 12. Siian pyydysyksikkösaalis Kostonjärvessä verkoilla vuosina 1982-27 (N=koentakertojen määrä). 6.1.3.3 Taimen Taimenen osuus kalastuskirjanpitäjien kokonaissaaliissa (ilman nuotta- ja rysäpyyntiä) on ollut 4-36 %. Runsaimmillaan se oli vuosina 1997-21, jolloin mm. siian haukimadosta johtuen verkkokalastus suosi solmuväliltään harvempia pyydysyksiköitä suurentaen samalla taimenen pyyntikokoa Vuosina 22-27 kalastuskirjanpitäjien taimensaaliista (kg) noin 9 % kalastettiin solmuväliltään yli 55 mm:n verkoilla. Niillä taimensaalis oli noin 22 g/koentakerta. Saalis g/koentakerta 4 35 3 25 2 15 1 5 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 N 959 18271181 678 828 873 127 617 224814991244218722882897328299334762628342445246516462319156322872771 Kuva 13. Taimenen pyydysyksikkösaalis Kostonjärvessä verkoilla vuosina 1982-27 (N=koentakertojen määrä). 18

Taimenen istukasmassalla (kg) näyttäisi olevan merkitsevyyttä verkkojen yksikkösaaliiseen 1-3 vuoden viiveellä (kuva 14). Esimerkiksi vuosien 21-22 pienempi istutusmassa on ilmentynyt vähäisempänä yksikkösaaliina vuosina 23-25. 4 Istutus yht.kg Viiv äst.ist j-lohi Viivästetty ist. Suora ist. g/koentakerta Taimen py-saalis verkoilla g/koentakerta 4 3 5 35 3 3 2 5 25 2 2 1 5 15 1 1 5 5 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 14. Järvitaimenen ja -lohen istukasmassa (kg) ja painotettu yksikkösaalis (g/koentakerta) Kostonjärvellä vuosina 1985-27. Kuvassa 15 esitetään taimenen painomääräisen vuosisaaliin %-jakautuminen kuukausittain vuosina 22-27. Siitä nähdään, että taimenta on saatu saaliiksi ympäri vuoden. Pyynti on painottunut 2-luvulla loppusyksyyn-alkutalveen. Kalastusrajoitusten vaikutusta ei kalastuskirjanpidossa voida havaita. %/kg 4 35 3 25 2 15 1 22 23 24 25 26 27 5 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Sy y s Loka Marras Joulu Kuva 15. Taimenen painomääräisen vuosisaaliin %-jakautuminen kuukausittain Kostonjärven kalastuskirjanpitäjillä vuosina 22-27. Vetouistelun osuus taimenen painomääräisestä saaliista kalastuskirjanpitäjillä vaihteli vuosina 22-27 noin 3-11 %. Vuosina 1992-27 vetouistelukäyntien määrän lisääminen ei laskenut yksikkösaalista, mikä kuvastaa järvellä vallinnutta hyvää taimenkantaa. Vuosina 22-27 keskimääräinen vetouistelun taimensaalis oli noin 1,1 kg käyntikertaa kohti ja saalistaimenen keskipaino noin 1,2 kg. 19

gkäyntikerta g/käyntikerta käyntikerrat käyntikerrat 2 5 1 2 8 1 5 6 1 4 5 2 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 16. Järvitaimenen/ -lohen vetouistelun yksikkösaalis ja kalastuskerrat Kostonjärven kalastuskirjanpitäjillä vuosina 1992-27. 6.1.3.4 Muikku Muikkua kalastettiin muikkuverkoilla, nuotalla ja loukulla. Sen osuus Kostonjärven kokonaissaaliissa ilman nuotta- ja rysäpyydyksiä oli vuosina 1982-1985 noin 19 %, vuosina 1986-199 noin 1 %, vuosina 1991-1996 noin 12 %, vuosina 1997-21 noin 7 % ja vuosina 22-27 noin 15 %. Kuvassa 17 esitetään muikun pyydysyksikkösaalis muikku-verkoilla vuosina 1982-27. Saalis g/koentakerta 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 N 93 59 92 111 48 31 32 21 27 74 128193224233235 46 5 31 224 32 25 8 82 137 Kuva 17. Muikun yksikkösaalis muikkuverkoilla (g/koentakerta) Kostonjärvessä vuosina 1982-27 (N=koentakertojen määrä). Kuvassa 18 esitetään muikkusaalisjakauma nuotta- ja rysäkalastuksen kesken. Vuosina 22-27 nuotan osuus oli keskimäärin 84 %. 2

1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % rysä nuotta 3 % 2 % 1 % % 22 23 24 25 26 27 Kuva 18. Muikkusaaliin jakauma nuotta- ja rysäkalastuksessa Kostonjärvellä vuosina 22-27 (v. 22 n= 523 kg, v. 23 n= 7519 kg, v. 24 n= 151 kg, v. 25 n= 641 kg, v. 26 n= 5288 kg, v. 27 n= 1763 kg). Nuotan vetokertaa kohti saatiin vuosina 22-27 muikkua keskimäärin 5 kg (vaihteluväli 21-79 kg kuva 19). Saalis kg/vetokerta 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 N 56 31 63 7 37 198 187 219 135 114 95 128 9 133 151 117 19 82 57 64 14 87 27 117 62 7 Kuva 19. Muikun yksikkösaalis nuottakalastuksessa (kg/vetokerta) Kostonjärvellä vuosina 1982-27 (N=vetokertojen määrä). Nuottakalastus eroteltiin talvi- ja kesäkauden osalta. Kuvassa 2 esitetään vetokertakohtainen muikkusaalis nuottakalastuksessa vuosina 1992-27. Talvinuottauksessa muikkua on saatu keskimäärin 62 kg vetokertaa kohti ja kesänuottauksessa keskimäärin 18 kg vetokertaa kohti. Vuosien 22-27 talvinuottasaaliissa muikku oli valtalajina (noin 57 %). Kesänuottasaaliissa valtalajina oli särki, jonka osuus oli noin 47 %. Kuvassa 21 tarkastellaan talvi- ja kesänuottausten lajijakaumaa vuosina 22-27, joista voidaan havaita kesänuottauksen merkitys hoitokalastusmuotona. 21

14 Muikkusaalis kg/vetokerta Talvinuottaus Kesänuottaus 12 1 8 6 4 2 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 Vuosi Kuva 2. Vetokertakohtainen muikkusaalis talvi- ja kesänuottakalastuksessa Kostonjärvellä vuosina 1992-27. kiiski 12 % taimen % särki 14 % TALVINUOTTAUS (yht. 728 kg) hauki 6 % kiiski 5 % taimen % KESÄNUOTTAUS (yht. 2965 kg) hauki 3 % muikku 3 % siika 3 % ahv en 8 % muikku 57 % särki 47 % siika 3 % ahv en 12 % Kuva 21. Talvi- ja kesänuottauksen lajijakauma Kostonjärvellä vuosina 22-27. Rysä-/loukkukalastuksen muikkusaalis vuosina 22-27 oli noin 2-6 kg/koentakerta. 6.1.3.5 Hauki Kostonjärvellä kalastuskirjanpidossa runsain ja kannaltaan vakain yksittäinen laji ympäri vuoden on ollut hauki. Sen %- osuus kokonaissaaliissa (kg) on tarkkailujaksoittain ollut 45-37-36-45 sekä vuosina 22-27 noin 37. Vuosina 22-27 hauesta noin 85 % kalastettiin harvoilla, yli 55 mm:n verkoilla. Niillä koentakertaa kohti hauen yksikkösaalis (kuva 22) oli keskimäärin noin,3 kg keskipainon oltua noin 2,2 kg. Hauen yksikkösaalis vetouistelussa on runsastunut merkittävästi. Vuosina 1992-21 käyntikertaa kohti uistelemalla saatiin noin 1 kg ja vuosina 22-27 keskimäärin yli 3 kg (kuva 23). 22

6 g/koentakerta g/koentakerta Koentakertoja Koentakertoja 6 5 5 4 4 3 3 2 2 1 1 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 N 95918271181678 828 873127617224814991244218722882897328299334762628342445246516462319156322872771 Kuva 22. Hauen pyydysyksikkösaalis Kostonjärvessä verkoilla koentakertoineen vuosina 1982-27 (N=koentakertojen määrä). g/käyntikerta g/käyntikerta Käyntikerrat Käyntikerrat 5 1 4 5 4 8 3 5 3 6 2 5 2 4 1 5 1 2 5 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 23. Hauen yksikkösaalis vetouistelussa Kostonjärvellä vuosina 1992-27. Kuvassa 24 esitetään hauen painomääräisen vuosisaaliin %-kuukausijakauma vuosina 22-27. Runsaiten haukea on saatu talviaikaan. 23

%-osuus/kg v. 22 v. 23 v. 24 v. 25 v. 26 v. 27 45 4 35 3 25 2 15 1 5 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 24. Hauen painomääräisen vuosisaaliin %-kuukausijakauma Kostonjärvellä vuosina 22-27 (v. 22 n=514 kg, v. 23 n=466 kg, v. 24 n=775 kg, v. 25 n=737 kg, v. 26 n=1289 kg, v. 27 n= 1136 kg). 6.2 Kalakantanäytteet 6.2.1 Yleistä Pyynnin kohteena olevien siian, taimen ja muikun osakantojen vaihtelun varmentamiseksi on vuodesta 1985 alkaen ostettu hoitoalueilta lajinäytteitä kalastuskirjanpitoa harjoittaneilta henkilöiltä ja muilta kalastajilta. Näytteitä kerättiin myös Voimalohi Oy:n koekalastuksista. Osiossa tarkastellaan näytteistä määriteltyjä muuttujia, kuten siivilähammasjakaumaa (siika), ikäryhmittäistä keskipituutta, pituus-paino -suhdetta, kuntokerrointa, ikäjakaumaa sekä yksilöiden sukukypsyyttä. 6.2.2 Siika Istukkaina olivat vuodesta 1981 alkaen sekä Iijoen kantaa oleva vaellussiika sekä vuodesta 1984 alkaen myös Pohjois- Karjalan Koitajoen kantaa oleva planktonsiika. Vuosina 1989-1995 istutettiin vain planktonsiikamuotoa. Kostonjärven siikaistutukset lopetettiin vuoden 1995 jälkeen (kuva 25). Vuosina 1996-1997 siika korvattiin järvilohella sekä vuonna 1998 ja vuosina 2-21 harjuksella. Vuodesta 22 alkaen siikavelvoite muutettiin kalatalousmaksuksi, jota on käytetty mm. Kostonjärven harjuskantojen elvyttämiseen. Vuosien 1985-27 kaikista siikanäytteistä (3 475 yksilöä) noin 46 % oli peräisin nuottakalastuksesta ja noin 2 % rysäpyynnistä. Noin 24 %:lta puuttui pyydystieto ja loput näytteistä on peräisin sekalaisesta verkkokalastuksesta. Vuodet 22-27 sisältävän tarkkailujakson näytteistä (464 yksilöä) noin 85 % oli nuottakalastuksesta ja noin 15 %:lta puuttui pyydystieto. 24

35 Yksilömäärä 3 Planktonsiika Vaellussiika 25 2 15 1 5 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 Kuva 25. Säännöstelijän siikaistutukset muodoittain Kostonjärveen vuosina 1981-1995. 6.2.2.1 Siikamuodot Vuosien 22-27 näytteet olivat peräisin ilmoitetun ajan ja pyydyksen osalta huhtikuun nuottakalastuksista Kostonjärven siikakanta muodostuu harva- ja tiheäsiivilähampaisista siikamuodoista. Harvasiivilähampaiseksi vaellussiikamuodoksi luokitellaan tässä yhteydessä siiat siivilähammasmäärältään enintään 43 ja tiheäsiivilähampaiseksi planktonsiikamuodoksi siiat siivilähammasmäärältään yli 43. Vaellus- ja planktonsiikojen osuudet (kuva 26) sekä keskimääräinen siivilähampaiden määrä ± 95 % luotettavuusvälillä tarkkailujaksoittain ovat olleet: Eri siikamuotojen osuus näytteissä Siivilähampaita keskimäärin Vaellussiika Planktonsiika Vaellussiika Planktonsiika vuodet 1985-1989 86% 14% 27,9±,1 54,1±,3 199-1996 63% 37% 28,±,1 54,5±,2 1997-21 68% 32% 3,8±,8 55,2±,2 22-27 58% 42% 3,1±,3 55,4±,3 Vuosina 22-27 planktonsiikamuodon (siivilähampaita enemmän kuin 43) osuus keskimääräisenä lukuarvona runsastui noin 1 % verrattuna vuosien 1997-21 muotojakaumaan, mutta vuosien välillä oli suuria eroja (kts. kuva 28). Vuosien 22-27 näytteissä esiintyi luonnontuotosta peräisin olevaa siikamuotojen risteymää (siivilähampaita noin 36-42), jotka ovat suurimmalta osin todennäköisesti viimeisinä kuteneiden vaellussiikanaaraiden sekä ensimmäisinä kuteneiden planktonsiikakoiraiden jälkeläisiä. 25

18 16 %/siikayksilöt v. 1985-21 v. 22-27 14 12 1 8 6 4 2 18 2 22 24 26 28 3 32 34 36 38 4 42 44 46 48 5 52 54 56 58 6 62 65 Siivilähampaiden lukumäärä Kuva 26. Siikojen siivilähammasjakauma Kostonjärvellä vuosina 1985-21 ja vuosina 22-27 (n1985-21= 2993 ja n22-27= 462). Kuva 27. Kostonjärven vaellussiikamuodon (vas.) ja planktonsiikamuodon (oik.) siivilähammasmäärät normaalijakaumineen v. 1985-27. 26

Planktonsiika Vaellussiika 1 % 8 % 6 % 4 % 2 % % 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 28. Plankton- ja vaellussiikamuotojen osuudet Kostonjärven näyteaineistojen perusteella vuosina 1985-27. Vuosina 22-27 vaellussiikamuodolla valtaikäluokat olivat 3-5 (vaihteluväli +-8-v.) ja planktonsiikamuodolla 5-8 (vaihteluväli 1-9 v. ) kaikkien siikanäytteiden oltua samoista nuottasaaliista (kuvat 29 ja 3). %/yksilömäärä v. 1985-1996 v. 1997-21 v. 22-27 4 35 3 25 2 15 1 5 + 1 1+ 2 2+ 3 3+ 4 4+ 5 5+ 6 6+ 7 7+ 8 8+ 9 9+ 1 Ikä Kuva 29. Vaellussiikojen ikäjakauma Kostonjärven näyteaineistossa vuosina 1985-27 (v. 1985-1996 n= 1742, v. 1997-21 n= 419, v. 22-27 n= 267). 27

%/yksilömäärä v. 1985-1996 v. 1997-21 v. 22-27 4 35 3 25 2 15 1 5 + 1 1+ 2 2+ 3 3+ 4 4+ 5 5+ 6 6+ 7 7+ 8 8+ 9 9+ 1 Ikä Kuva 3. Planktonsiikojensiikojen ikäjakauma Kostonjärven näyteaineistossa vuosina 1985-27 (v. 1985-1996 n= 636, v. 1997-21 n= 196, v. 22-27 n= 197). 6.2.2.2 Siikojen kasvu Planktonsiikamuodon pituuskasvu on ollut kolmannesta kasvukaudesta alkaen hieman vaellussiikamuotoa nopeampi. Molemmat siikamuodot ovat saavuttaneet 25 cm:n pituuden keskimäärin 4-vuotiaina ja 3 cm:n pituuden 6-vuotiaana (kuva 31). Tarkastelun helpottamiseksi kasvu esitetään vuosikymmenkeskiarvona ja keskihajonnat on jätetty kuvasta pois. Vaellussiikanäytteitä vanhemmista ikäluokista on vähän. Vaellussiika Planktonsiika 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Pituus, cm v. 1985-1989 v. 199-1999 v. 2-27 + 1 1+ 2 2+ 3 3+ 4 4+ 5 5+ 6 6+ 7 7+ 8 8+ 9 Ikä 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Pituus, cm v. 1985-1989 v. 199-1999 v. 2-27 + 1 1+ 2 2+ 3 3+ 4 4+ 5 5+ 6 6+ 7 7+ 8 8+ 9 Ikä Kuva 31. Vaellus- ja planktonsiikojen ikäryhmittäinen keskipituus Kostonjärvessä vuosina 1985-27 (nvs1985-1989 = 893, nvs199-1999 = 95 ja nvs2-27 = 585 sekä npls1985-1989 = 141, npls199-1999 = 529 ja npls2-27 = 358) Kuvassa 32 esitetään vaellus- ja planktonsiikojen pituuskasvunopeus sekä pituuden ja painon välinen suhde laskettuna yhtälön W=aL b mukaan, jossa W=paino [g] ja L=pituus [cm] sekä a ja b vakioita. Pituus-paino -suhde oli vaellussiialla W=,7 * L 3,3 ja planktonsiialla W=,8* L 3,28. Pituudeltaan 3 cm:n vaellussiika painoi noin 29 g ja planktonsiika 223 g. 28

45 4 35 3 25 2 15 1 5 Pituus, cm Vaellussiika Planktonsiika + 1 1+ 2 2+ 3 3+ 4 4+ 5 5+ 6 6+ 7 7+ 8 8+ 9 9+ Ikä, v Paino, g Vaellussiika Planktonsiika 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 5 1 15 2 25 3 35 4 45 5 Pituus, cm Kuva 32. Vaellus- ja planktonsiikamuodon keskimääräinen kasvunopeus (pituus) sekä pituus-paino suhde Kostonjärvellä vuosina 1985-27 (nvs = 2428 ja npls = 128). Siikamuotojen kuntokerroin laskettiin kaavalla K=1 * W/L 3, jossa paino (W, g) ja pituus (L, cm). Kuntokertoimet ovat olleet eri jaksoilla seuraavat: Vuodet Vaellussiika Planktonsiika 1985-1989,78,86 199-1996,78,83 1997-21,69,81 22-27,72,84 Planktonsiikamuodolla on kerätyn näytemateriaalin perusteella ollut kaikilla tarkkailujaksoilla korkeampi kuntokerroin. Vuosittaiseen keskiarvolukemaan vaikuttaa merkitsevästi vuodenaika, jolloin näytteet on kalastettu (kuva 33). Kuntokerroin 1,1 1, Vaellussiika Vaellussiika, ka./koko vuosi Planktonsiika Planktonsiika, ka./koko vuosi,9,8,7,6,5,4 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo sy y s loka marras joulu Kuva 33. Vaellus- ja planktonsiian kuukausittainen kuntokerroin (keskiarvo) sekä vuosikeskiarvo Kostonjärvellä v. 1985-27 (nvs=2 427, npls= 1 28). 29

6.2.2.3 Siikojen ikäjakauma, sukupuoli, sukukypsyys sekä mahan täyteisyys Kuvassa 34 esitetään siikamuotojen ikäjakauma vuosina 22-27. Kuten aiemmin todettiin, vaellussikamuodolla yleisin ikäluokka näytemateriaalissa oli 3-vuotias, planktonsiialla 5-vuotias. 3 25 %/yksilömäärä Vaellussiika Planktonsiika 2 15 1 5 1 1+ 2 2+ 3 3+ 4 4+ 5 5+ 6 6+ 7 7+ 8 8+ 9 9+ Ikä Kuva 34. Siikamuotojen ikäjakauma Kostonjärven näytteiden perusteella vuosina 22-27 (vaellussiika n= 267, planktonsiika n= 196). Kuvassa 35 esitetään siikojen sukupuolijakauma tarkkailujaksoittain. Nuorimmat sukukypsät siikayksilöt olivat neljännellä kasvukaudella (3+). Muutama varhaiskypsä koiras oli kolmannella kasvukaudella. v.22-27 v.1997-21 v.199-1996 v.1985-1989 Planktonsiika Vaellussiika Planktonsiika Vaellussiika Planktonsiika Vaellussiika Planktonsiika Vaellussiika % 2 % 4 % 6 % 8 % 1 % Koiras Naaras Kuva 35. Vaellus- ja planktonsiikamuodon sukupuolijakauma tarkkailujaksoittain Kostonjärvellä vuosina 1985-27. 3

Sukukypsyysaste määritettiin asteikolla 1-6 seuraavasti: *1= nuori yksilö, joka ei ole kutenut aiemmin (sukupuolirauhaset hyvin pienet) *2= lepotila (rauhaspussi kehittynyt, mätimunat eivät näy paljain silmin) *3= kypsyminen (sukupuolirauhasten paino kasvaa nopeasti, mätimunat näkyvät paljain silmin) *4= kypsyys (sukupuolisolut kypsiä, mutta eivät valu kevyesti puserrettaessa) *5= kutu (sukupuolisolut virtaavat helposti puserrettaessa) *6= kudun jälkeinen aika (sukupuolisolut eritetty, rauhaspussi paisunut ja näyttää tyhjältä säkiltä ) Vaellussiioilla kutevia ja kuteneita yksilöitä on analysoitu loka-marraskuun näytteistä, planktonsiioilla muutama kuteva yksilö analysoitiin marraskuun näytteistä (kts. liite 8/2). Vuosina 1985-27 ravinnon määrää siikojen mahalaukussa tarkkailtiin karkealla asteikolla -3, jossa = tyhjä, 1= muutama ravintohiukkanen, 2= puolillaan, 3 = täynnä. Ravinnon määrä siian mahalaukussa oli runsaimmillaan kesäelokuussa ja vähimmillään kudun jälkeisenä aikana (kts. liite 8/3). Vuosina 1985-27 rasvan määrää siikojen suoliston ja mahalaukun pinnassa tarkkailtiin karkealla asteikolla -3, jossa = ei rasvaa, 1= rasvapeitto alle 5 % suolen pinnasta, 2= rasvapeitto leveä ja rasvapeitto yli 5 % suolen pinnasta, 3 = rasvapeitto 1 % suolen ja mahalaukun pinnasta. Rasvan määrä siian suoliston pinnalla oli runsaimmillaan loppukesällä ja vähimmillään kevättalvella (kts. liite 8/4). 6.2.2.4 Siian haukimatotilanne Siikojen ulkoista laatua on tarkkailtu näytteidenkäsittelyn yhteydessä. Vuonna 1995 planktonsiioissa havaittiin haukimatoa (Triaenophorus crassus) yli puolella kaloista. Vuonna 1996 käynnistyi Jyväskylän yliopiston johdolla yhteistutkimus Iijoen vesistöalueen haukimatotilanteesta. Siinä olivat mukana myös Kuusamon kalastusalue, Metsähallitus, Voimalohi Oy ja Oulun yliopisto. Vuosina 1996-1998 Kostonjärven vaellussiioista noin 69 % ja planktonsiioista noin 59 % oli haukimadon loisimia. Loisinta väheni tutkimuksen aikana (Karvonen ym. 1999). Vuonna 21 Voimalohi Oy:n määrityksissä haukimadon loisimia oli vaellussiioista noin 17 % ja planktonsiioista noin 44 %. Vuonna 25 loisintaprosentti vaihteli vaellussiialla ikäluokasta riippuen 5-1 ja planktonsiialla -65. Seurantatulokset esitetään kuvassa 36. Vaellussiika 1 % Voimalohi Oy v. 1995,% 9 8 Jyväskylän Yliopisto v. 1996-98,% Voimalohi Oy v. 21,% Voimalohi Oy v. 25,% 7 6 5 4 3 2 1 1 2 3 4 5 6 7 8 N/Voimalohi Oy v. 1995 54 42 13 5 N/Jyväskylän Yliopisto v. 1996-98 4 88 139 88 55 18 26 N/Voimalohi Oy v. 21 53 48 26 5 N/Voimalohi Oy v.25 4 38 26 3 4 1 31