!!!VAASAN YLIOPISTO KAUPPATIETEELLINEN TIEDEKUNTA TALOUSOIKEUDEN LAITOS Antti Maila HOLDINGYHTIÖ VEROSUUNNITTELUN VÄLINEENÄ Talousoikeuden Pro Gradu tutkielma VAASA 2014
! 1!! Sisällysluettelo! LISTA&KUVIOISTA&...&5! LYHENTEET&...&7! TIIVISTELMÄ&...&9! 1.&JOHDANTO&...&11! &&&&&1.1&TUTKIMUSONGELMA&...&12! &&&&&1.2&HOLDINGYHTIÖN&MÄÄRITELMÄ&...&13! &&&&&1.3&TUTKIMUSTAVAT&...&15! &&&&&1.4&TAVOITTEET&...&16! &&&&&1.5&TUTKIMUSSUUNNITELMA&...&16! 2.&HOLDINGYHTIÖ&HENKILÖKOHTAISEN&TULOVEROTUKSEN&SUUNNITTELUN& VÄLINEENÄ&...&18! &&&&&2.1&HOLDINGYHTIÖN&KÄYTTÄMINEN& SÄÄSTÖPOSSUNA &...&19! &&&&&&&&&&2.1.1&SÄÄSTÖPOSSUHOLDINGYHTIÖ&PÖRSSIOSAKKEILLE&...&21! &&&&&&&&&&2.1.2&JÄRJESTELYYN&TARVITTAVAT&TOIMENPITEET&...&23! &&&&&&&&&&2.1.3&EVL&STATUS&HOLDINGYHTIÖLLÄ&...&25! &&&&&2.2&ULKOMAINEN&SÄÄSTÖPOSSUHOLDINGYHTIÖ&...&27! &&&&&&&&&&2.4.1&OMISTUKSEN&SIIRTO&JA&SIIRRON&ONGELMAT&...&30! &&&&&&&&&&2.4.2&ULKOMAISEN&HOLDINGYHTIÖN&VOITTOJEN&KOTIUTUKSEN&ONGELMIA&.&31! &&&&&2.5&HOLDINGYHTIÖT&KANNUSTINJÄRJESTELMISSÄ&...&31! &&&&&&&&&&2.5.1&JÄRJESTELY&PÖRSSIYHTIÖN&JULKISILLA&OSAKKEILLA&...&32! &&&&&&&&&&2.5.2&JÄRJESTELY&YKSITYISILLÄ&OSAKKEILLA&...&33! &&&&&&&&&&2.5.3&KANNUSTINJÄRJESTELMIIN&LIITTYVIÄ&RAJOITUKSIA&...&34! &&&&&2.6&OSAKESARJAAN&PERUSTUVA&HOLDINGYHTIÖJÄRJESTELY&...&35! &&&&&&&&&&2.6.1&JÄRJESTELYN&PÄÄPIIRTEET&...&35! &&&&&&&&&&2.6.2&TYÖPANOKSEEN&PERUSTUVAN&OSINGON&VEROTUS&...&37! &&&&&&&&&&2.6.3&YLEINEN&VERONKIERTOSÄÄNNÖS&VML&28& &...&38! 3.&HOLDINGYHTIÖ&YRITYSVEROTUKSEN&SUUNNITTELUN&VÄLINEENÄ&...&39! &&&&&3.1&KONSERNIAVUSTUS&YRITYSVEROTUKSEN&SUUNNITTELUSSA&...&40! &&&&&&&&&&3.1.1&KONSERNIAVUSTUKSEN&KÄYTTÖ&KANSAINVÄLISISSÄ&TILANTEISSA&...&42! &&&&&3.2&VEROSOPIMUKSET&JA&NIIDEN&ERITYISPIIRTEET&...&42! &&&&&&&&&&3.2.1&VEROSOPIMUSTEN&JA&SUOMEN&SISÄISEN&LAINSÄÄDÄNNÖN&SUHDE&...&43! &&&&&&&&&&3.2.2&LÄHDEVEROTUS&...&44!
! 3! &&&&&3.3&TREATY&SHOPPING&VEROSUUNNITTELUN&KEINONA&...&45! &&&&&&&&&&3.3.1&VÄLIYHTEISÖLAINSÄÄDÄNTÖ&TREATY&SHOPPING&TILANTEESSA&...&47! 4.&SIIRTOHINNOITTELU&...&48! &&&&&4.1&SIIRTOHINNOITTELUN&HINNANMÄÄRITTELYMENETELMÄT&...&50! &&&&&&&&&&4.1.1&SIIRTOHINNOITTELUDOKUMENTOINTIVAATIMUKSET&...&51! &&&&&&&&&&4.1.2&HYBRIDIEINSTRUMENTIT&...&53! &&&&&4.2&KONSERNIN&SISÄINEN&RAHOITUSYHTIÖ&...&53! &&&&&&&&&&4.2.1&KHO&2002/596&...&56! &&&&&&&&&&4.2.2&TAPAUS&CADBURY&SCHWEPPES&CE196/04&...&57! &&&&&&&&&&4.2.3&KHO&2011/38&E&KHO&2002/596&PÄÄTÖS&PURETAAN&...&60! &&&&&&&&&&4.2.4&JOHTOPÄÄTÖKSET&OIKEUSTAPAUKSISTA&...&61! &&&&&4.3&ALIKAPITALISOINTISÄÄNNÖS&(HE&146/2012)&...&61! &&&&&4.4&RAHOITUSYHTIÖN&KÄYTÖN&MUUT&HUOMIOT&...&63! 5.&VEROSUUNNITTELU&IMMATERIAALILLA&...&65! &&&&&5.1&DOUBLE&IRISH&...&66! &&&&&&&&&&5.1.1&DOUBLE&IRISH&WITH&A&DUTCH&SANDWICH&...&68! &&&&&5.2&HAASTEET&HINTOJEN&MÄÄRITYKSESSÄ&...&70! &&&&&&&&&&5.2.1&MUITA&HUOMIOITA&...&71! &&&&&5.3&OECD&BEPS&RAPORTTI&JA&SEN&VAIKUTUKSET&...&72! 6.&LOPPUSANAT&...&75! 7.&LÄHDELUETTELO&...&79!!
! 5! LISTA KUVIOISTA Kuvio 1: Holdingyhtiö 15 Kuvio 2: Yritysjohdon kannustinjärjestelmä 34 Kuvio 3: Konserniavustus 42 Kuvio 4: Treaty shopping verosuunnittelun keinona 47 Kuvio 5: Konsernin sisäinen rahoitusyhtiö 57 Kuvio 6: Järjestely immateriaaleille 68 Kuvio 7: Järjestely immateriaaleilla 2 70
! 7! LYHENTEET ALV BEPS BKT ETY EVL EU EY IFSC HE IT KonsAvl KHO KVL OECD OYL TVL VML VyL Arvonlisävero Base Erosion and Profit Shifting Bruttokansantuote Emo ja tytäryhtiö direktiivi Elinkeinoverolaki Euroopan Unioni Euroopan yhteisö Irelands financial service center Hallituksen esitys Information Technology ( IT-yritys ) Laki konserniavustuksesta verotuksessa Korkein hallinto-oikeus Keskusverolautakunta Organization for Economic Cooperation and Development Osakeyhtiölaki Tuloverolaki Laki verotusmenettelystä Väliyhteisölaki
! 9! VAASAN YLIOPISTO Kauppatieteellinen tiedekunta Tekijä: Antti Maila Tutkielman nimi: Holdingyhtiö verosuunnittelun välineenä Ohjaaja: Pekka Vainio Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Laitos: Talousoikeuden laitos Oppiaine: Talousoikeus Aloitusvuosi: 2008 Valmistumisvuosi: 2014 Sivumäärä: 66 TIIVISTELMÄ Tutkielman aloituksen jälkeen julkinen keskustelu holdingyhtiöistä ja verosuunnittelusta on lisääntynyt huomattavan paljon. Aiemmin yritysten verosuunnittelusta puhuttiin harvoin julkisuudessa, kun nykyään keskustelua on lähes päivittäin. Lisääntyneen keskustelun syyksi on helppo mainita yleinen taloudellinen tilanne ja eri valtioiden tarpeet löytää lisää verotuloja mistä vain. Keskustelu on käytännössä ollut lähes poikkeuksetta sellaista missä keskitytään kansainväliseen verosuunnitteluun. Tutkielmassa osoitetaan, että kotimainen verosuunnittelu holdingyhtiön avulla on mahdollista, mutta sen potentiaaliset hyödyt ovat huomattavasti pienemmät kuin kansainvälisen verosuunnittelun. Kansainvälisen verosuunnittelun avulla on mahdollista, tietyissä tapauksissa, minimoida yrityksen tuloverotus täysin. Näiden keinojen keskiössä on holdingyhtiöt, jotka on sijoitettu verotuksellisesti edullisiin valtioihin. Sopivissa valtioissa on toimintaan soveltuva edullinen verolainsäädäntö, mutta myös kattava verosopimusverkosto. Verosuunnittelun kannalta parhaimpaan lopputulokseen päästään käyttämällä jotain variaatiota aineettomien oikeuksien holdingyhtiöistä. Esimerkiksi internetyhtiöt pystyvät helposti käyttämään näitä järjestelyitä niiden liiketoiminnan luonteensa vuoksi. Niiden liiketoiminta ei tapahdu selkeästi siinä maassa missä internetostaja sijaitsee. Täten on mahdollista, että ne maksavat rojalteja sen mukaan kuinka paljon myyntiä jossain maassa tapahtuu. Näin ollen niiden ei välttämättä tarvitse maksaa ollenkaan tuloveroa maissa jossa ne toimivat. EU:n oikeus on siunannut järjestelyt joiden tarkoitus on hyötyä jäsenvaltion verojärjestelmästä, vedoten syrjintäartikloihin ja sijoittautumisvapauteen. Katsoen tulevaisuuteen on väistämättä pakko ihmetellä, aikooko EU ryhtyä toimenpiteisiin verotuksen harmonisoimiseksi?
! 11! 1. JOHDANTO Valtiot ympäri maailmaa pyrkivät keinoilla millä hyvänsä etsimään uutta verotettavaa tuloa, jotta ne pystyvät kattamaan kulunsa, jotka hyvinvointipalveluista ja muista kansalaisten palveluista syntyy. Moni vauraista länsimaista joutuu rahoittamaan palvelut osittain velkarahalla koska verotulot eivät ole tarpeeksi suuret. Suomessa valtion menot ovat kasvaneet ajoista ennen talouskriisiä, mutta tulot eivät ole pysyneet yhtä suurina. Suomen valtion velka ylittänee 100 miljardia euroa pian, ja Suomen valtion velka on lähes tuplaantunut vuodesta 200 (Tilastokeskus 2013). Samanlainen kehitys on tapahtunut myös monissa muissa Euroopan valtioissa. Verotulojen ollessa pienemmät kuin valtion menot, joutuu valtio miettimään mistä tuloja saisi lisää (Valtion talousarvioesitys 2014). Nykyään verohallinto syynää entistä tarkemmin yrityksien ja yksityisten verotietoja. Myös erittäin monia veroja on korotettu. Muun muassa korotettuja veroja ovat käyttövoimavero, arvonlisävero, varainsiirtovero, alkoholivero, ansiontulovero ja esimerkiksi pankkivero on tullut pankkien [asiakkaiden] maksettavaksi (Valtionvarainministeriö 2012). Kun ajat ovat huonot, keskustelu asioista jotka koetaan epäoikeudenmukaisina lisääntyy, tästä esimerkkinä muun muassa johtajien ylisuuret bonukset. Ennen kriisin alkua puhetta toki joskus oli, mutta epäoikeudenmukaisuuspuheen määrä on huomattavasti vähäisempi. Keskustelu epäoikeudenmukaisuudesta liittyy luonnollisesti suuryritysten verosuunnitteluun. Yhtälailla epäoikeudenmukaisena pidetään sitä, että suuryrityksellä on iso liikevaihto, mutta veronalaisia tuloja ei lähes ollenkaa. Yhtiö kuitenkin raportoi kansainvälisesti ison liikevoiton. Nykyään media raportoi lähes päivittäin jostain yrityksestä joka ei maksa veroja ollenkaan Suomeen. (Medialähteet) Monesti median raportoinnista puuttuu kaikki faktat tai faktat on ymmärretty väärin. Muun muassa eräs raportti paljasti Suomalaisia yrityksiä jotka maksavat liian vähän veroja. Raporttia tutkiessani huomasin, että toimittaja oli, todennäköisesti täysin tahattomasti, verrannut tämän pörssiyrityksen vuosikertomuksen voittoa sen Suomessa maksamiin yhteisön tuloveroihin. Näin tehtyään hän oli jättänyt huomioimatta yhtiön ulkomaisen toiminnan vaikutusta raportointiin. Maailman talouksien muuttuessa globalisaation takia, myös yritysten kilpailutilanne on muuttunut. Aiemmin yritysten laajeneminen uusiin maihin oli raskaampaa ja haastavampaa, kuin nykyään internetin ja vapaan kaupan aikakaudella. Nykyään
! 12! yritykset pystyvät myymään tuotteitaan EU-alueella internetin välityksellä ilman mitään rajoitteita tai haasteita. Luonnollisesti globalisaatio tuo myös lisää kilpailua alalle kuin alalle. Kilpailusta johtuen yrityksien on käytettävä keinoa mitä tahansa pysyäkseen kilpailussa mukana. Kaikkia kuluja leikataan mikäli kulusta ei koidu tarpeeksi isoa lisäarvoa. Verot nähdään myös kuluina ja koska yrityksen tehtävä osakeyhtiölain mukaan on tuottaa omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa, pienennetään myös veroja jos se on mahdollista. Tästä kaikesta päästään tutkielman otsikkoon ja aiheeseen. Aiheena on siis tutkia yrityksien verosuunnittelua kotimaassa sekä kansainvälisesti. Aihe on melko laaja, ja kuten mainittua kansainvälinen aspekti on verojuridisesti tärkeämpi kuin kotimainen. Tämä johtuu eri valtioiden tuloverotuksen eroista. Eroja saattaa olla todella paljon verrattuna meidän kotimaiseen elinkeinoverotuksen järjestelmään, niin tulon ja eri vähennyksien laskemisessa kuin voitonjaon verotuksessa. Myös eri maissa on erilaisia yhtiömuotoja joita Suomessa ei ole lainkaan. Näitä eroja hyväksikäyttäen on mahdollista saavuttaa kevyempi verotuksen taso. Verosuunnittelu ei kuitenkaan ole ihan niin suoraviivaista ja helppoa kuin tässä ja kaikissa julkisuudessa olleista artikkeleista luulisi. Tutkielma lähtee avaamaan niitä keinoja ja kysymyksiä joita holdingyhtiön käyttöön liittyy juridisesti ja käytännön kannalta. 1.1 Tutkimusongelma Tutkielman tutkimusongelma kiteytettynä: Miten holdingyhtiötä voi käyttää välineenä, siten, että lopputulos on verotuksellisesti edullinen? Tutkimusongelmaan liittyy läheisesti se millaiseen muotoon yrityksien omistukset ja eri toiminnot täytyy järjestää eri tilanteissa. Iso osa tutkielmaa on järjestelyiden rakenteiden tutkiminen ja se mistä jossain tietyssä järjestelyssä syntyy verotuksellinen etu. Varsinkin erilaiset yritysten sisäiset taloudelliset yhteydet ja näiden yhteyksien verotuksellinen merkitys on keskeistä. Tutkielman ytimessä on eri verotukselliset periaatteet jotka liittyvät konsernin sisäiseen kaupankäyntiin ja voitonjaon verotukseen yrityksistä omistajille. Näiden yhteyksien verotuksellisen käytännön selvittäminen on ehdottoman tärkeä tutkimukselle. (Kukkonen & Walden 2010: 161-162.) Tutkielmassa tutkitaan myös rajat erilaisille järjestelyille. Tutkielman tarkoituksena on löytää erilaiset lailliset keinot sekä rahoitusyhtiön ja aineettomien oikeuksien holdingyhtiön käytölle kansainvälisesti. Kotimaisesti tutkitaan vain TVL 32 :n ja EVL
! 13! 6a :n avulla järjestettyjä henkilöverotuksen minimointeja. Keinot jotka ovat laittomia, ovat veronkiertoa, ja täten eivät luonnollisesti sovi tutkielmaan. Veronkierron ja veron minimoinnin välisen rajan hahmottaminen luo tutkielmasta käytännönläheisemmän. Koska kotimaassa yritysverojen pienentäminen holdingyhtiön avulla ei ole mahdollista, tutkimusongelma kotimaisten yritysten järjestelyillä on ensisijaisesti se miten holdingyhtiön avulla voidaan vaikuttaa henkilöverotukseen (konserniavustuksella pystyy tasaamaan tuloksia eri yrityksien välillä, mutta vero ei silti pienene). Yritysverojen minimointi on mahdollista eri maiden eriävien verokantojen ja verolainsäädäntöjen avulla kansainvälisesti. Näin ollen kansainvälisissä järjestelyissä tutkimusongelma on ensisijaisesti se miten holdingyhtiöillä voidaan vaikuttaa yhteisöveroihin. Sanat holdingyhtiö ja verosuunnittelu kuulee lähes päivittäin nykyään eri medioissa. Tässä tutkielmassa ei ole tarkoitus ottaa kantaa näiden järjestelyiden moraalisuuteen. Pidän kuitenkin tärkeänä osana tutkielmaa, että mahdollinen julkinen negatiivinen ilmapiiri mitä järjestelyt saattavat synnyttää, otetaan huomioon. Negatiivinen julkinen ilmapiiri yhtiötä kohtaan saattaa esimerkiksi vaikuttaa yrityksen tuotteiden myyntiin. Eri medioissa on ollut paljon puhetta esimerkiksi siitä, että suuret Suomalaiset pörssiyhtiöt maksavat keskimäärin 5.4 % yhteisöveroa tuloksestaan Suomeen. (Helsingin Sanomat 14.9.2012) Myös paljon muuta keskustelua verosuunnittelun haitoista ja vaaroista on ollut. (Medialähteet) Muun muassa Suomen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen on maininnut veroparatiisien olevan hyvinvointivaltion pahin uhka (Iltalehti 25.10.2012). 1.2 Holdingyhtiön määritelmä Holdingyhtiön tarkoitus on omistaa yhtiö, yhtiöitä tai muuta omaisuutta. Muu omaisuus voi olla immateriaalioikeuksia, pääomia tai muuta vastaavaa. Yleisesti ajateltuna, holdingyhtiöt eivät tuota mitään, vaan ne pelkästään omistavat. Holdingyhtiöllä voi olla työntekijöitä, tai ne voivat olla pelkkiä kuoria omistuksien ympärillä, saavuttaakseen jonkun tietyn edun (Helminen 2009: 598). Yritykset kuorina liittyvät tämän tutkielman väline käsitteeseen läheisesti. Poikkeuksena perinteiseen ajatteluun holdingyhtiöstä luovat konsernien emoyhtiöt, jotka saatetaan mieltää holdingyhtiöiksi. Niillä on monesti tytäryhtiöiden liiketoimia tukevia toimintoja, ns. aitoja toimintoja, kuten taloushallintoa. Kuitenkaan Suomessa suomalainen konserni ei pysty saavuttamaan mitään suoraa
! 14! veroetua pelkästään sillä, että se omistaa yrityksiä ketjussa. Konsernin emoyhtiö ei siksi välttämättä sovi esimerkiksi holdingyhtiöstä tähän kappaleeseen. Konserni voi toisaalta saada etua konserniavustuksien käytöstä, tilanteessa jossa yksi tytäryhtiö tekee tappiota ja toinen voittoa. Konserniavustus liittyy enemmän siihen, että verotetaan kokonaisuutta eikä yksittäisiä yksiköitä, sillä ei siten ole veron minimoivia vaikutuksia. Esimerkkinä voisi toimia kuvitteellinen oikeushenkilön omistama holdingyhtiö joka sijoittaa rahojaan eri start-up yrityksiin. Yrityksen sijoitukset ovat eri kokoisia, eri kokoisiin yrityksiin ja eri kokoisista osuuksista. Tässä, kuten konsernin tapauksessa, voitaisiin ajatella että holdingyhtiö ei saa etua siitä, että omistus on ketjuuntunut. Etu holdingyhtiöstä muodostuukin verrattuna siihen, että oikeushenkilö itse ostaisi osakkeita start-upeista, saisi hän myös itse henkilökohtaisia osinkotuloja joista hän joutuisi maksamaan veroja. Yritykseltä yritykselle osingoissa ei veroa ole, koska muuten verorasitus muodostuisi kohtuuttoman suureksi, esimerkiksi juuri huonosti esimerkkiin sopivalle konsernille. (KVL 1998:121, Andersson Ikkala & Penttilä 2009: 44.) Kaikki holdingyhtiöt eivät täytä elinkeinotoiminnan määritelmää ja niiden ei anneta soveltaa elinkeinoverolain mukaista verotusta. Etuna siitä, että yrityksen annetaan soveltaa EVL:ää on sen laajemmat mahdollisuudet vähennyksiin, verrattuna tuloverolakiin ja EVL:ssä oleva mahdollisuus saada yhteisöltä yhteisölle verottomia osinkoja. Rajana sille minkä katsotaan yleisesti olevan elinkeinotoimintaa harjoittava holdingyhtiö, pidetään sitä onko yrityksellä jotain muuta toimintaa kuin omistamista. Holdingyhtiöllä täytyy olla jotain elinkeinotoimintaan jotta siihen sovelletaan EVL:ää. Pelkkiä pörssiosakkeita hallinnoivaan holdingyhtiöön harvoin sovelletaan EVL:ää ja
! 15! tällaisen yrityksen verotukseen sovelletaan TVL:ää. TVL:n soveltaminen tulee siitä jos ajattelee, että yritys otetaan pois näiden osakkeiden hallinnoimisesta, jäljelle jää vain sijoitusomaisuutta joka voisi yhtä hyvin olla henkilökohtaista. (Andersson ym. 2009: 44, Tikka 1995: 65, Kukkonen ym. 2010: 67) Holdingyhtiöistä puhuttaessa tulee helposti mieleen vain ulkomaisen, veroparatiisiin sijoittuneen holdingyhtiön käyttö ja että sen käytöllä voi saavuttaa verohyötyä. Nimikin viittaa holding sanalla englannin kielen hold sanaan, joka tarkoittaa pitää. Tämä tutkielma rajataan holdingyhtiön osalta siten, että holdingyhtiöllä tarkoitetaan tekstissä yleisesti osakeyhtiötä tai sen vastaavaa muotoa, puhuttaessa kansainvälisestä järjestelystä. Joissain erikoistapauksissa saatetaan mainita muu yritysmuoto. 1.3 Tutkimustavat On luonnollista, että suurin osa työn sisällöstä tulee kirjoista, asiantuntijoiden artikkeleista ja vallitsevasta lainsäädännöstä koska kyseessä on talousoikeudellinen tutkielma. Suomalaisessa kirjallisuudessa on käsitelty todella vähän kansainvälistä verosuunnittelua jonka keskiössä on holdingyhtiö, joten kansainvälisiin järjestelyihin liittyvissä artikkeleissa pyrin käyttämään artikkeleita jotka ovat ns. peer reviewed. Kommentoin asioita itse aiheellisissa tilanteissa. Aiheen ollessa juridinen, asioiden tulkinta lain ja oikeuden läpi on erittäin tärkeää. Tärkeintä on vallitseva oikeuskäytäntö lakiin nähden, ts. se miten oikeus tulkitsee lakia. Vain hyvin vahvoilla perusteluilla pystytään vallitsevaa tulkintaa tietystä asiasta haastamaan. Holdingyhtiöihin liittyvä oikeudellinen käytäntö on hyvin tärkeää. Lait eivät ole yksiselitteisiä ja niitä ei voi tulkita joka tilanteessa täysin samalla tavalla. Jokaisessa tapauksessa lakia tulkitaan omalla tavallaan, ja se mistä tietty tulkinta johtuu on myös hyvin tärkeä tutkimukselle. Tulkinnat tuntien, lakeja pystyy helpommin soveltamaan tilanteisiin jotka eivät vastaa täysin oikeuden tapauksia. Tutkielma jakautuu siten, että tutkielman kandidaatti osiossa olisi lähinnä kirjallisuuteen liittyviä lähteitä ja hyvin teoriapainotteista tekstiä. Toimimalla näin, antaisi teoriaosuus hyvän pohjan jatkaa tutkielmaa Pro Graduksi. Pro Gradun olisi tarkoitus olla huomattavasti täydennetty ja laajennettu versio samasta aiheesta kuin kandidaatin
! 16! tutkielma. Tähän laajennukseen liittyy juuri eri oikeustapauksien käsittely, jolloin työstä saadaan relevantimpi tutkimusongelmalle. 1.4 Tavoitteet Tämän tutkielman tavoite on selvittää millä tavalla holdingyhtiöitä voi käyttää verosuunnittelussa ja minkälaisia etuja erilaisista holdingyhtiöjärjestelyistä on yrityksen ja yksityishenkilön verotukseen. Yrityksien ja henkilökohtaisen verosuunnittelun tutkiminen tässä tapauksessa menevät hyvin käsi kädessä, henkilöverotus Suomessa ja yritysverotus kansainvälisesti. Kaiken kaikkiaan tavoitteena on tutkielma siitä kuinka holdingyhtiön avulla tapahtuvan verojärjestelyn voi tehdä kannattavasti ja mitä asioita täytyy ottaa huomioon jotta järjestely on sekä verottajan suuntaan perusteltu että laillinen. Tutkielman näkökulma on Suomalainen, pitäen mielessä suomalaisia kansainvälisiä konserneja kansainvälisissä järjestelyissä. Henkilökohtaisesti olen hyvin kiinnostunut aiheesta, ja pyrin oppimaan tutkielmaa tehdessä erilaisista ongelmista ja ratkomaan niitä. Tavoitteena on myös, että tästä tutkielmasta olisi jotain hyötyä itselleni yliopiston ulkopuolella ja työelämässä. Olin lyhyellä työrupeamalla vuoden 2013 alussa Deloittella, ja osittain olen tavoitteeseeni päässyt, koska tässä tutkielmassa oppimista asioista oli hyötyä. 1.5 Tutkimussuunnitelma Tutkielman ensimmäiset kappaleet keskittyvät siihen miten henkilökohtaisen tulon verotusta pysytään suunnittelemaan. Kuhunkin järjestelyyn on tarkoitus antaa jokin pieni esimerkki jolla havainnollistetaan järjestelyä. Esimerkit voivat olla laskuesimerkkejä, järjestelykaavioita ja kirjoitettu selventävä teksti. Tutkielman edetessä siirrytään yritysverotuksen suunnitteluun. Yritysverotusta on vaikea minimoida Suomessa toimimalla mutta kansainvälisesti tilanne on toinen. Esitän siis kansainvälinen näkökulma holdingyhtiön käyttöön. Tutkin siis sitä millaisiin tarkoituksiin holdingyhtiötä kansainvälisissä tilanteissa voi käyttää, ja mitä kansainvälinen holdingyhtiön käyttäminen vaatii, että se on täysin laillinen kuten Suomalainen holdingyhtiö. Tutkielmassa esitetään kansainvälisen verosuunnittelun perusperiaatteet ja myös yksi kansainvälinen järjestely jota suuret Yhdysvaltalaiset
! 17! yritykset käyttävät. Lopussa esitän loppusanat ja muutaman ajankohtaisen verotukseen liittyvän kehityksen.
! 18! 2. Holdingyhtiö henkilökohtaisen tuloverotuksen suunnittelun välineenä Holdingyhtiön käytöllä on mahdollista suunnitella useaa eri verotusta. Tässä tutkielmassa keskitytään henkilötuloveron ja yritysveron suunnitteluun, koska ne ovat pääsääntöisesti yleisimmät suunniteltavat verot. Henkilöverotuksen suunnittelussa on tärkeää, että henkilön jonka veroja suunnitellaan, asuu valtiossa jossa on suotuisa lainsäädäntö henkilöverotukselle tai hyvät suunnittelumahdollisuudet. Suomen verotuksessa suunnittelulle annetaan mahdollisuus mutta muuten lainsäädäntö ei ole kovin suotuisa. Veroja käytetään niin poliittisina tarkoituksiin, kuin sääntelyyn. Veropolitiikka on julkisen vallan sääntelytoimenpiteiden se osa jossa toteuttamiskeinona käytetään veroja. Sääntelykeinona vero on sellainen, joka nostaa hintaa, ja täten ohjaa kulutusta muualle tai vähentää kulutusta (Wikström 2008: 13). Hyvä esimerkki veropoliittisesta ohjauskeinosta on alkoholivero, jonka ansiosta alkoholi on kalliimpaa ja ihmiset kuluttavat alkoholia vähemmän. Tällä taas on positiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen, ja näin ollen se on kansantaloudellisesti kannattavaa. Negatiivisina vaikutuksina korkeampiin alkoholiveroihin voisi mainita yksityishenkilöiden harjoittaman laillisen verosuunnittelun, jossa alkoholia haetaan ulkomailta, esimerkiksi Virosta. Veropolitiikkaa voidaan myös käyttää ohjaavasti toiseen suuntaan, esimerkiksi antamalla huojennuksia tietyn alueen yrittäjille tai tietylle toimialalle. Tällaisia huojennuksia annetaan yleisesti alueilla missä on korkeaa työttömyyttä tai aloille joille toivotaan kasvua. (Wikström 2008: 16.) Verotuksella siirretään merkittävä osa kansalaisten tuloista julkiselle sektorille. Vuonna 2008 verojen osuus BKT:stä oli yli 40 % (Wikström 2008: 22). Suomessa palkkatulosta täytyy maksaa tuloveroa tuloverolain ja eduskunnan säätämän prosentin mukaan. Työnantajan täytyy vielä maksaa palkkatyöstä ylimääräisiä työnantajavelvollisuuksia, jotka ovat nimellisesti muita kuin veroja mutta käytännössä siis veroluonteisia menoja. Wikströmin esimerkin mukaan 2 000 euron kuukausituloista maksetaan veroja ja muita kuluja yhteensä 1 259 euroa, kun palkansaaja saa käteen vain 1200 euroa. Wikström käyttää esimerkissään 35 % veroastetta. (Omien tutkimuksieni mukaan veroaste olisi noin 20 %, laskettu verolaskurilla osoitteessa: http://prosentti.vero.fi/vpl2013/sivut/aloitus.aspx.) Tilanteessa on kuvattu verokiilaa. Verokiilalla tarkoitetaan sitä määrää veroja ja muita veronluonteisia menoja joita palkkatyöstä nettopalkan päälle joudutaan maksamaan. Verokiila voi olla myös raskaampi kuin tässä esimerkissä on osoitettu, jos palkka on
! 19! suurempi (Wikström 2008: 67-68). Wikström mainitsee myös ALV:n vaikutuksista työn kalleuteen. ALV vaikuttaa siihen että työntekijän tekemä työ on kalliimpaa kuin koneen, koska koneen oston ALV:n voi vähentää myynnistä syntyneistä ALV:ista, kun taas palkatun henkilön tekemän työn myynnistä syntynyttä ALV:ia ei pysty vähentämään. Näihin lukuihin kun vielä ottaa huomioon sen, että yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, ymmärtää hyvin yrityksien halukkuuden suunnitella verotusta, erityisesti jos sitä kautta on mahdollista minimoida joko henkilöverotusta tai yrityksen tuloverotusta. 2.1 Holdingyhtiön käyttäminen säästöpossuna Suomessa yksityishenkilön saama osinko voi tulla joko listaamattomasta tai listatusta yrityksestä. TVL 32 säätää osinkotulojen veronalaisuudesta. Lain mukaan omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen, on pääomatuloa. TVL 33a säätää julkisesti noteeratusta osakeyhtiöstä saadun pääomatulon veronalaisuutta. Julkisesti noteerattu yritys on sellainen joka löytyy jostain Suomalaisesti tai ulkomaisesta pörssistä, kuten OMX Helsingistä. Lain mukaan 85 % julkisesti noteeratusta osakeyhtiöstä saadusta tulosta on pääomatuloa, ja 15 % verovapaata tuloa. Vuonna 2011 hallitus päätti, että verottoman osingon suurinta mahdollista määrää tiputetaan 90 000 eurosta 60 000 euroon ja että pääomatuloverosta tulee kevyesti progressiivinen (HE 50/2011). Vuodesta 2012 eteenpäin pääomatuloista maksetaan veroa kahden verokannan mukaan. Alempi verokanta on 30 % ja ylempi 32 % yli 50 000 euron pääomatuloista (HE 50/2011). Valtio halusi lievän progression pääomatuloihin, koska ansiotulotkin ovat progressiivisesti verotettuja ja progressiivinen verotus koetaan oikeudenmukaisemmaksi. Koska osa pääomatuloista joita yritykset maksavat on verottomia ja osa verollisia, esitän tässä efektiiviset veroasteet eri yrityksistä saaduille tuloille. Listatuista yrityksistä saadut tulot ovat kaikki 85 % veronalaista pääomatuloa, ja verotonta osinkoa ei voi yksityishenkilö saada paitsi aiemmin mainitun mukaisesti. Listatuista yhtiöistä saatuja tuloja pidetään pääomatuloina, yhtiön nettovarallisuudessa riippumatta (Andersson ym. 2006: 144). Listatusta yrityksestä saadusta alle 50 000 euron osinkoa verotetaan
! 20! efektiivisesti (0,85 * 0,3 = 0,255) 25,5 %. Listatusta yrityksestä saadusta yli 50 000 euron osingosta efektiivistä veroa maksetaan (0,85 * 0,32 = 0,272) 27,2 %. Samat efektiiviset veroprosentit pätevät mikäli yrittäjä maksaa osinkoa yli 60 000 euroa, mutta pysyy 9 % tuoton sisällä. Mikäli 9 % tuotto ylitetään, maksetaan yli menevästä osasta ansiotuloveroa, ja ansiotuloveron määrä riippuu verosubjektin kaikkien ansiotulojen määrästä. (HE 50/2011 vp, HE 130/2011 vp.) Vuoden 2013 kehysriihessä päätettiin, että osinkoverotusta tullaan muuttamaan. Ehdotukset tulivat voimaan 1.1.2014. Voimaan tullut uusi osinkoverotuksen malli on seuraavanlainen. Yhtiö voi jakaa kevyesti verotettua osinkoa omistajalleen 8% osakkeen matemaattisesta arvosta, enimmillään 150 000 euroa. Osinko verotetaan siten, että se on 25 % veronalaista pääomatuloa ja 75 % verotonta. Näin ollen sen veroprosentti on joko 0,25 * 0,3 = 0,075 tai 0,25 * 0,32 = 0,08 eli 7,5 tai 8 prosenttia. Yli 150 000 euron osinko verotetaan samalla kaavalla kuin normaali pörssiosinko, eli 85 / 15 verollinen / veroton suhteessa. Myös pörssiosinkojen verotus muutettiin aiemmasta 70 / 30 verollinen / veroton suhteesta 85 / 15 suhteeseen. (Valtion kehysriihi 2013) Myös yritys voi saada osinkotuloja. Yritys jolta osinkoa saadaan voi olla tytäryhtiö, tai muu osittain omistettu yritys. EVL 6a säätää yhteisön saamasta osingosta ja sen veronalaisuuden. Lain mukaan osinko on verotonta tuloa yhteisölle mikäli osingon jakaja on toinen yhteisö. Poikkeuksina ovat tulot jotka on saatu sijoitusomaisuuteen kuuluvista osakkeista, mikäli osinko on saatu listatusta yrityksestä, tai mikäli osinko on saatu muualta kuin Suomesta, EU jäsenmaasta tai verosopimusvaltiosta (Myrsky & Linnakangas 2005: 231-235). Poikkeuksena sijoitusomaisuudesta saadun osingon veronalaisuuteen tulee tilanteessa jossa yhteisö omistaa yli 10 % osinkoa jakavasta pörssiin listatusta yrityksestä. Osinko on tällöin verotonta tuloa omistavalle yhteisölle. (Myrsky ym. 2006: 332 334.) Osinkotuloista jotka ovat yhteisölle veronalaisia, 75 % on veronalaista tuloa ja 25 % on verotonta tuloa. Yhteisöt maksavat vuodesta 2012 eteenpäin 24,5 % veroa tuloksestaan (vuoden 2013 kehysriihessä päätettiin myös yhtiöveron alentamisesta 20%:iin, päätös tuli voimaan 1.1.2014). (HE 130/2011, Kehysriihi 2013) Efektiivistä veroa yhtiö joutuu maksamaan verollisista osinkotuloistaan (0,75 * 0,245 = 0,18375) 18,375 % (vuodesta 2014 eteenpäin 0,75*0,2=0,15 eli 15%) (Valtion kehysriihi 2013). Uuden hallitusohjelman mukaisesti yhteisöjen pörssiyhtiöistä saamien tulojen efektiivinen vero on siis pienempi kuin yksityishenkilön saamien osinkotulojen efektiivinen vero. Eroa
! 21! tulee joko (0,255-0,15 = 0,105) 10,5 prosenttiyksikköä tai (0,272-0,15 = 0,122) 12,2 prosenttiyksikköä. (EVL 6a, HE 2011 muutossäädös 1515/2011, Kehysriihi 2013) Eroa tulee merkittävän paljon vuodesta 2014 eteenpäin. Lainsäädäntövaiheessa pelättiin, että pörssiyhtiöiden osinkojen saajat muuttaisivat omistukset holdingyhtiölle, jotta pääsisivät nauttimaan silloisen 90 000 euron verottomasta osingosta. Täten lainsäätäjä sääti pörssiyhtiöiden osingot veronalaiseksi tuloksi yhteisölle edellä mainitun mukaisesti. Osingon silloinen verorasitus osakeyhtiölle oli käytännössä sama kuin yksityishenkilön osingon verorasitus. (Andersson ym. 2009: 158.) Yhteisön osinkotulojen verottomuus pyrkii ehkäisemään ketjuverotusta. Ajatus on, että yhteisö on jo jossain vaiheessa maksanut veroa tuloksestaan ja näin ollen verottomina osinkoja ei voi pitää. Mikäli osinkoja verotettaisiin yritysten välillä, olisi verotus kohtuuttoman ankaraa. Verotus muodostuisi kahdenkertaiseksi, esimerkiksi konsernin tytäryhtiön maksaessa osinkoja emoyhtiölle. (Andersson ym. 2009: 157.) 2.1.1 Säästöpossuholdingyhtiö pörssiosakkeille Monilla Suomalaisilla pörssiyhtiöillä on suuria henkilöomistajia. Yritykset on joko saatu perintönä, kasvanut isoksi saman omistajan ohjauksella, tai muulla tapaa keskittynyt yksittäisille henkilöille. Teknologiakuplan jäljiltä olevista yrityksistä on isoja henkilöomistajia, koska teknokuplan aikana listautumisia nähtiin paljon enemmän kuin viime vuosina. Osinkojen verotuksessa on tehty merkittävä helpotus pörssiyhtiöiden isoille omistajille. Yli 10 % pörssiyhtiön osakepääomasta omistavat henkilöt voivat siirtää omistuksensa holdingyhtiölle ja saavuttaa täten veroetua. Veroetu muodostuu siitä että mikäli yhteisö omistaa yli 10 % pörssiyhtiön osakekannasta, ovat osingot verottomia yhteisölle. Tätä etua perustellaan alan kirjallisuudessa melko niukasti. Yksi perusteluista on se, että mikäli tätä säännöstä ei olisi, voisivat omistajat siirtää omistuksensa EUalueella toiseen valtioon, ja saavuttaa samat veroedut. Järjestelmää ei voi pitää neutraalina, ottaen huomioon että sellainen henkilö joka omistaa vain vaikkapa 9 % pörssiyhtiöstä, ei etua saa. (Andersson ym. 2009: 162.) EVL 6a säätää yritysten saamista osinkotuloista ja muun muassa tästä yhteisön osinkotulojen verovapaudesta. Kone Oyj:n ja Cargotec Oyj:n suuria omistajia ovat
! 22! Pekka Herlinin jälkeläiset, ja heidän joukossa on yhteensä ainakin 4 eri holdingyhtiötä, joilla on kaikilla vähintään yli 10 % omistus yhtiössään. Verottomien osinkojen säädöksen avulla holdingyhtiö tasetta voi kasvattaa helposti. Kun tase on kasvanut tarpeeksi, voi holdingyhtiö jakaa verotonta tuloa 60000 euroa osakkaalleen, joka aiemmin omisti pörssiosakkeet henkilökohtaisesti. Pörssiyhtiö ei saa jakaa verottomia osinkoja omistajilleen, vaan pörssiosakkeiden osingosta 30 % on verotonta 70 % veronalaista pääomatuloa. Yleensä pörssiyhtiöiden suuromistajat ovat hyvin varakkaita, eivätkä välttämättä tarvitse jatkuvaa tuloa, on omaisuutta myös verotuksellisesti halvempaa sijoittaa eteenpäin holdingyhtiön avulla. Monet pörssiyhtiöiden omistajien holdingyhtiöistä on niin isoja, että niillä on työntekijöitä ja ns. aitoja toimintoja, eivätkä ne ole olemassa ainoastaan verohyödyn takia. (Kone & Cargotec sijoittajasivut 2012, Andersson ym: 2009: 161-163) Pörssiosakkeiden omistaminen holdingyhtiön kautta ei vaadi merkittäviä järjestelyjä holdingyhtiöltä. Osakkaan, joka omistaa yli 10 % pörssiyrityksen osakepääomasta, (Andersson ym. 2009: 159) tarvitsee vain luoda holdingyhtiö johon pörssiosakkeet sijoitetaan apporttina (jolloin luovutusvoiton vero realisoituu, mikäli luovutusvoittoa on). Mikäli holdingyhtiö omistaa yli 10 % yhtiön osakkeiden äänistä, mutta alle 10 % osakepääomasta, osinko on veronalainen holdingyhtiölle. (Andersson ym. 2009: 162) Edut joita tällä strategialla saavutetaan voivat olla merkittäviä. Vuodesta 2012 lähtien normaali pääomatulovero nousee 30 %:iin alle 50 000 euron osingolta ja 32 %:iin 50 000 euroa ylittävästä osingosta. Mietitään tilannetta jossa henkilö A omistaa suuresta Suomalaisesta pörssiyhtiöstä tasan 10 %. Oletetaan, että pörssiyhtiö jakaa 10 miljoonaa euroa osinkoa, joten henkilön A osuus tästä summasta on miljoona. Mikäli hän saa rahat pääomatulona itselleen suoraan pörssiyhtiöstä, joutuu hän maksamaan pääomatuloveroa. Osinkotuloista on veronalaista tuloa 85 % ja verotonta tuloa 15 %. Henkilö A joutuu siis maksamaan 0.85 miljoonasta eurosta (0.85 * 1 MEUR) veroja. Verot menevät siten että 30 % verokannalla hän maksaa 12000 euroa (40 000 * 0.3) ja 32 % verokannalla hän maksaa 259 200 euroa veroa (810 000 * 0.32). Yhteensä veroa tulee siis maksettavaksi 259 200 + 12 000 = 271 200 euroa, efektiivisesti 27.2 % (vuoden 2013 säännösten mukaan) koko osingosta. Verot ovat melko pienet verrattuna normaaliin ansiotulojen verotukseen, mutta ei pidä unohtaa, että pörssiyritys on jo tuloksestaan maksanut veroa.
! 23! Mikäli pörssiyhtiön omistus siirretään edellisen esimerkin mukaisessa tilanteessa holdingyhtiöön, saavuttaa tapauksen henkilö välittömän 223 000 euron verosäästön. Tämä tarkoittaa sitä, että holdingyhtiön omistaja voi itse esimerkiksi sijoittaa holdingyhtiön kautta 223 000 euroa enemmän, verrattuna siihen, että hän saisi tulon pääomatulona. Hän voisi ostaa holdingyhtiölle vaikka sijoituskaksion Helsingistä verosäästöillä. Mikäli taas pörssiyhtiön osinko sijoitetaan holdingyhtiössä muihin pörssiosakkeisiin, ja näistä tulee osinkoja, ovat osingot holdingyhtiölle 75 %:sesti veronalaista tuloa. Holdingyhtiön pyörittämiseen menevät kulut ovat melko pienet, tilitoimiston ja tilintarkastajan palveluita tarvitaan. Myös jos holdingyhtiö tarvitsee muuta henkilökuntaa, esimerkiksi uusien sijoitusten analysoimiseen, täytyy heille maksaa palkkaa. Toisena etuna holdingyhtiöstä voisi mainita osingonjaon omien tarpeiden mukaan. Eli mikäli henkilö A omistaa vain 10 % pörssiyhtiöstä, ei hänellä ole tarpeeksi valtaa päättää pörssiyhtiön osingonjaosta, koska tällöin 90 % omistuksesta on muiden osakkaiden hallussa. Toki on mahdollista, että omistus on jaettu kahteen eri osakesarjaan, ja toisella osakesarjalla on niin paljon äänestysvaltaa että 10 % osuudella osingoista voi päättää osinkopolitiikan puolesta, mutta se taas on toinen asia. Oman holdingyhtiön kautta osinkoja voi jakaa sen verran kun näkee tarpeelliseksi ja tällöin ei ole riippuvainen pörssiyhtiön osingonjaosta. Osinkoa voi jakaa vaikka myöhemmin sellaisena vuonna, kun pörssiyhtiö ei huonon suhdanteen vuoksi maksa osinkoa lainkaan. Osinkoa voi jakaa enemmän tai vähemmän, kuin mitä pörssiyhtiö olisi jakanut, mikäli siis holdingyhtiöllä on varoja tarpeeksi paljon. Henkilöt joilla on yli 10 % omistusosuus pörssiyhtiöstä ovat monesti todella rikkaita ja he ovat hyvin harvassa. Cargotec Oyj:n päivän kurssilla 24.1.2012, 10 % omistusosuus oli noin 180 miljoonaa euron arvoinen, karkeasti viidenkymmenen lottovoiton verran (Cargotec päivän kurssi 24.1.2012). Näin ollen, uskaltaisin väittää, että harvat näistä pörssiyhtiöiden omistajista tekevät holdingyhtiöjärjestelyn silmälläpitäen 60 000 euron vuosittaista verotonta osinkoa. Toki tämä osinko käytetään hyväksi, mutta syyt ovat ennemmin siinä, että pystytään sijoittamaan tuloja halvemmalla ja ammattimaisemmin, kuin mikäli tulo olisi tullut yksityishenkilölle pääomatulona. 2.1.2 Järjestelyyn tarvittavat toimenpiteet
! 24! Suomessa yrityksien omistaminen ketjussa ei tuota mitään verotuksellista etua. Kuten edellä mainittu, verotukselliset edut muodostuvat yrityksen substanssista, yritysten välisen verottoman osingon mahdollisuuksista ja erityslainsäädännöstä jolla pörssiyhtiöiden omistuksien tulojen verovapaus taataan. Edellisten kappaleiden perusteella osakeyhtiön omistusrakenne voi olla järkevää muuttaa sellaiseksi, että osakkaan ja kohdeyrityksen välissä on holdingyhtiö, joka omistaa kohdeyrityksen osakkeet ja osakas itse omistaa holdingyhtiön osakkeet. Puhun tässä kappaleessa kohdeyrityksestä, ja tarkoitan sillä yritystä joka on järjestelyn kohteena, ja joka on ns. operationaalinen yritys. Järjestelyn toinen osapuoli on holdingyhtiö. Operationaalinen yritys saattaa siis myös olla pörssiyhtiö mikäli järjestelijä omistaa yli 10 % pörssiyhtiöstä. Järjestelyn voi toteuttaa vaikkapa niin, että kohdeyrityksen osakkeet sijoitetaan apporttina holdingyhtiölle. Apporttina sijoittaessa on huomioitava luovutusvoittovero joka realisoituu, mikäli apporttia ei tehdä osakevaihtona. Apportilla tarkoitetaan pääomasijoituksen tekemistä osakeyhtiöön jollain muulla omaisuuserällä kuin rahalla (Ossa 2006: 152). Sijoituksen holdingyhtiöön voi tehdä myös osakevaihtona, mikäli hallussa on yli 50 % vaihdettavista osakkeista. Osakevaihto on veroneutraali, jossa luovutusta ei tapahdu, ellei maksimissaan 10 % vaihdosta anneta käteisenä. Tällöin 10 % osuus on luovutusvoiton alaista tuloa ja loput veroton, koska osake vaihdetaan toiseen osakkeeseen. (Ossa 2006: 153). Osakkeiden arvon ollessa yli 2500 euroa, ei muuta omaisuutta holdingyhtiössä tarvita. Mikäli osakkeiden arvo on merkittävän iso, voi verottomista osingoista hyötyä välittömästi, eikä tasetta tarvitse kasvattaa osingoilla. Tällainen järjestely voi olla hyödyllinen esimerkiksi silloin kun kohdeyritys, syystä tai toisesta, jakaa enemmän osinkoa kuin osakas itse haluaisi kotiuttaa yrityksestä. Esimerkiksi siten, että osinkoja jaetaan yhtä paljon kuin voittoa syntyy, ts. niin paljon kuin vain pystytään. Syynä suureen osinkoon voisi olla, vaikkapa muiden osakkaiden halukkuus saada suurta osinkotuloa yrityksestä. Holdingyhtiön käytön hyöty konkretisoituu sellaisessa tilanteessa jossa kohdeyritys jakaa enemmän osinkoa kuin 9 % tuottoon sisältyvä osinko. Yli 9 % tuoton ylittävä osa osingosta on TVL:n mukaan 85 % ansiotuloa ja 15 % verotonta tuloa, osinkoa saavalle luonnolliselle henkilölle. Toinen konkreettinen hyöty järjestelystä muodostuu silloin kun yksi luonnollinen henkilö omistaa useita yrityksiä, ja hän pystyy ohjaamaan kaikki kohdeyritysten osinkotulot yhteen holdingyhtiöön.
! 25! Osinkotulot yhtiöstä toiseen ovat verottomia tuloja vastaanottavalle yhtiölle. Yritysten välisissä osingoissa ei oteta huomioon sitä, kuinka paljon jakavalla yrityksellä on omaisuutta. Näin ollen holdingyhtiö voi kasvattaa tasettaan verotuksellisesti ilmaiseksi. Holdingyhtiön taseeseen kertyvillä varoilla voi ostaa vaikkapa pörssiosakkeita, asuntoja, tai varat voi pitää käteisenä. Vuonna 2013 mikäli nettovaroja on yli 666 000 euron, voi osakas kotiuttaa itselleen holdingyhtiöstä maksimissaan 60 000 euroa verotonta tuloa. Yli 60 000 euron osingossa verrataan osingon määrää ja yrityksen varallisuutta. Jos veroton osinko on alle 9 % tuoton, verotetaan 60 000 euron ylittävä osa siten että 70 % osingosta on veronalaista pääomatuloa, ja 30 % verotonta tuloa. Tähän säästöpossu termillä viitataan, yhtiössä täytyy olla tietty määrä säästöjä pohjalla jotta verottomista osingoista voidaan hyötyä. Myös osingot jotka ovat verotettu 70 / 30, pääomatulo / veroton suhteessa, ovat hyvin kevyesti verotettuja kun ottaa huomioon työtulojen veroprosentteja. Vuodesta 2014 eteenpäin säännökset ovat hieman tiukentuneet kappaleen 2.1 mukaisesti. Varoja täytyy vuodesta 2014 eteenpäin olla 1,875 miljoonaa, jotta maksimi, 150 000 euron osinko voidaan jakaa. Järjestely jossa holdingyhtiö on verotehokas säästöpossu, on yksinkertaisin ja varmasti käytetyin holdingyhtiöjärjestely. Verotehokkuus perustuu holdingyhtiön substanssiin ja yritysten välisten osinkojen verottomuuteen. Verohyödyt voivat muodostua merkittäväksi sellaisissa tapauksissa, jossa isompia osinkoja kuin verottomien osinkojen maksimi joudutaan kotiuttamaan kohdeyrityksestä. Jos vuodesta toiseen kohdeyritys kotiuttaa kaikki voittonsa, kohdeyrityksen tase ei pääse kasvamaan niin isoksi, että verottomia osinkoja saisi sieltä suoraan. Tällöin säästöpossuna toimiva holdingyhtiö tuottaa optimaalista verohyötyä. Jos taas kohdeyritys on tarpeeksi varakas, pystyy sieltä nostamaan verottomia osinkoja suoraan, ja tällöin taas holdingyhtiö ei tuota mitään verotuksellista etua. Tämä on siitä syystä, että kevyesti verotettu osinko on osakas-, eikä yrityskohtainen. Kevyesti verotettua osinkoa ei voi saada kaksinkertaisena, kahdesta yhtiöstä samaan aikaan, vaan kevyesti verotetut osingot lasketaan yhteen ja yhteenlaskettu kevyesti verotettu osinko ei voi olla yli 150 000, tai muuten sitä verotetaan normaalin osingon lailla. (Andersson & Linnakangas 2006: 144-147, Andersson ym. 2009: 152-156.) 2.1.3 EVL status holdingyhtiöllä
! 26! Yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi säästöpossuholdingyhtiön käytössä muodostuu se, tulkitseeko verottaja yhtiön tietyn toiminnan elinkeinoverolain mukaan vai tuloverolain mukaan verotettavaksi. Mikäli holdingyhtiöllä ei ole mitään aitoa liiketaloudellista toimintaa, muuta kuin osakkeiden omistamista voi verottaja hyvinkin tulkita tällaisen yrityksen TVL:n mukaan verotettavaksi. EVL statusta voidaan miettiä sitä kautta, että mitä yritys omistaa ja mikä se on, jos yritys kuori otetaan pois. Jos omaisuus on pelkkiä osakkeita, ilman työntekijöitä tai tuotannontekijöitä, on verottajalta täysin luonnollista verottaa tällainen yritys TVL:n mukaan, koska yrityksen omaisuus voisi yhtä hyvin olla omistajansa henkilökohtaista sijoitusomaisuutta. Tilanteessa jossa joku luonnollinen henkilö haluaisi perustaa yrityksen jonka kautta omistaa pörssiosakkeita, verotetaan TVL:n mukaan. Toiminnan täytyy olla riskipitoista, jatkuvaa, ja voittoa tavoittelevaa mikäli haluaa EVL statuksen osakeholdingyhtiölle. Yrityksellä täytyy tällöin olla myös kirjapito ja toiminimi (Myrsky DL 2012:2: 215). Satunnaisesti käydyt kaupat (KHO 2003 T 941), eivät auta pörssisäästäjää saamaan EVL statusta holdingyhtiölleen. KHO 2000/67 tapauksessa henkilöllä ei ole ollut mitään sanottavaa käyttöomaisuutta, ja veroilmoituksetkin hän teki osto ja myyntitositteiden kautta, ilman kirjanpitoa. Oikeus totesi, että hänen toimintansa verotetaan TVL mukaan. (Myrsky ym. 2006: 71-73.) Vuodesta 2014 eteenpäin, veronkorotuksien jälkeen yritys voi saada pörssiyhtiöltä osinkoja vuodesta 2014 eteenpäin 15 % verolla (0,75 * 0,2 = 0,15), kun taas luonnollisen henkilön saa samat osingot 25,5 % tai 27,2 % (0,85 * 0,3 tai 0,85 * 0.32) verolla. Laskussa lasketaan mikä osuus osingosta on veronalaista tuloa, niistä osingoista jotka ovat veronalaisia tuloja, kerrottuna yrityksen tuloverolla 20 % ja luonnollisen henkilön pääomatuloverolla, 30 % tai 32 % yli 40 000 osingosta. Eroa syntyy 25,5-15 = 10,5 tai 27,2-15 = 12,2 prosenttiyksikköä holdingyhtiön hyväksi. Holdingyhtiö on siis nykyään kevyemmin verotettu pörssiosakkeiden osalta, mutta kevyempi verotus ei kelpaa perusteluksi sijoitusyhtiön perustamiselle ja EVL statuksen saamiselle (Andersson ym. 2009: 39-44). Aiemmin luonnollisen henkilön ja yrityksen saamien osinkojen verotus oli hyvin lähellä toisiaan. Käytännössä pelkkien verotuksellisten syiden pohjalta tilanteeseen saatettaisiin soveltaa jopa veronkiertosäännöstä. Aikaisemmassa kappaleessa mainitsemani pörssiyhtiön yli 10 % omistaminen holdingyhtiön kautta onnistuu monilta juuri siten, että näillä holdingyhtiöillä on muutakin sijoitustoimintaa kuin vain tämä yksi omistus. Monesti näissä tapauksissa rahaa ja sijoitusmahdollisuuksia on niin paljon, että työntekijät ovat lähes
! 27! välttämättömiä, ja näin ollen EVL status on itsestään selvä. Tällöin voisi puhua sijoitusyhtiöstä mieluummin kuin holdingyhtiöstä. Vaikeaksi holdingyhtiön käyttö menee siinä tapauksessa jos holdingyhtiö on ns. säästöpossuyhtiö, yhtiö työtätekevän yhtiön ja omistajan välillä. Tällöin on säästöpossuyhtiön omistajan intressi saada säästöpossuyhtiölle jotain pientä toimintaa, jotta EVL status muodostuu. Esimerkiksi säästöpossuyhtiön toimiessa yrityksen rahoittajana tai kehittäjänä, voidaan EVL:ää tulkita säästöpossuyhtiön osinkotuloille. Ilman EVL statusta säästöpossuyhtiö on turha koska sen tulo verotetaan lähes samalla tavalla kuin yksityishenkilön tulona saatu osinko. Tällöin yhteisöjen välisiä verottomia osinkoja ei pystytä hyödyntämään. (Andersson ym. 2009: 39 44.) Siihen missä raja EVL:n ja TVL:n tulkinnan välillä menee, on vaikea ottaa kantaa. Mikäli on ilmeistä, että toiminta liittyy läheisesti elinkeinotoimintaan, esimerkiksi emoyhtiönä, on asiaa arvosteltava koko yritysryhmän näkökulmasta. Konsernistatus mahdollistaa esimerkiksi konserniavustuksen, joka ei ole mahdollisia ilman että yhtiöt on omistettu keskitetysti. Ratkaisevaa on se, millä tavalla holdingyhtiön toiminta liittyy yritysryhmän tai konsernin toimintaan. Jos holdingyhtiön voidaan katsovan edistävän konsernin liiketoiminnan jatkumista tai kehittämistä, voidaan holdingyhtiö katsoa olevan EVL:n mukaisesti verotettava yhteisö. (Andersson ym. 2009: 42-43.) 2.2 Ulkomainen säästöpossuholdingyhtiö Säästöpossuholdingyhtiö voisi olla myös toisessa valtiossa. Tällöin se voi hyötyä tämän toisen valtion edullisemmasta lainsäädännöstä. Käytännön järjestely on hyvin yksinkertainen. Se voi tapahtua esimerkiksi siten, että perustetaan holdingyhtiö johonkin kevyen verotuksen maahan, ja tälle yritykselle sijoitetaan apporttina kaikki omistuksen kohteena olevan osakeyhtiön osakkeet tai muu omaisuus. Tällöin huomioon on otettava se, että esimerkiksi osakkeita sijoittaessa apporttina, saattaa luovutusvoiton vero realisoitua, jolloin järjestelystä tulee verotuksellisesti lähtökohtaisesti raskas. Myös osakevaihdossa täytyy ottaa huomioon säännöksiä, kuten se, että osakevaihdossa osakkeita saanut henkilö ei saa siirtyä asumaan muualle viiteen vuoteen, muuten luovutusvoitto realisoituu (EVL 52 f ). Järjestelyn jälkeen holdingyhtiö ja omistettavat osakkeet muodostavat konsernin, ja näin ollen osinkotulot omistettavasta yrityksestä holdingyhtiölle on holdingyhtiön verotonta tuloa EU-alueella, emo-tytäryhtiödirektiivin
! 28! nojalla. Mikäli holdingyhtiö on EU-alueen ulkopuolella, joudutaan holdingyhtiön kohdemaan ja Suomen välistä verosopimusta tulkitsemaan. Sijoitettava omaisuus saattaa olla muutakin, esimerkiksi pörssiosakkeita, velkakirjoja tai kiinteistöjä. Muiden omaisuuserien tuottojen osalta verotus tapahtuu vastaanottavan verosubjektin toimesta, eli tässä tapauksessa ne ovat holdingyhtiön veronalaisia tuloja, holdingyhtiön kotimaassa. Suomessa yrityksen toiselta yritykseltä saama osinkotulo on tälle verotonta tuloa, esimerkiksi konsernin emoyhtiön tytäryhtiöltä saama osinkotulo. Täten hyötyä ei saa siitä, että perustaa holdingyhtiö ulkomaille vain siihen tarkoitukseen, että osinkotulot suuntautuvat sinne Suomesta ja taas holdingyhtiöstä takaisin osingon todelliselle saajalle. Vain pörssiosinkojen tapauksessa pystytään holdingyhtiön tasolla hyötyä kevyemmästä verotuksesta, koska pörssiosingot ovat Suomessa veronalaisia tuloja yrityksille. Mutta ulkomaisen holdingyhtiön tapauksessa jos osingot halutaan maksaa holdingyhtiöstä takaisin järjestelyn tekijälle, joudutaan normaalia pääomatuloveroa maksamaan, jolloin pörssiosinkojenkin verottomuus menetetään. Myöskin osingot jotka ovat menneet yksityisestä yrityksestä holdingyhtiölle verotetaan tällöin. Ulkomaisen holdingyhtiön osingoista täytyy maksaa samanlainen vero kuin kotimaisista yhtiöistä saaduista osingoista. (Andersson ym. 2006: 148-149). Täten verorasitus saattaa olla jopa raskaampi kuin jos osingot olisi saatu suoraan Suomesta Suomeen. Tästä syystä lyhytaikaiset järjestelyt eivät ole verotuksellisesti järkeviä. Pelkästä omistuksen siirrosta ei siis suoraa verotuksellista etua saavuteta verrattuna suomalaiseen holdingyhtiöön. Omistuksen siirto saattaa olla verotuksellisesti jopa raskaampaa, vaikka kohdemaassa olisikin hyvinkin suotuisa lainsäädäntö holdingyhtiön kannalta. Raskaaksi verotus voi mennä jos osakkeita sijoitetaan apporttina, eikä osakevaihtona. Apporttina sijoittaessa osakkeiden luovutusvoiton realisoituu. (Ossa 2006 152-153 Optimaaliseen tulokseen ulkomaisen holdingyhtiön käytöllä päästään mikäli sijoitusaika on pitkä ja osinkojen nostamiselle ei ole tarvetta. Sopiva maa holdingyhtiölle on sellainen jossa verosäädökset ovat suotuisat osinkojen, luovutusten, korkojen ja muiden tuottojen verotukselle. Esimerkiksi Luxemburgissa EU-alueella on sanottu olevan hyvin edullinen lainsäädäntö erikoistarkoituksiin (esimerkiksi omistusyhtiölle) tarkoitetuille yritysmuodoilla. (Myrsky ym. 2005: 262-263).
! 29! Tällaisen holdingyhtiön tasetta pystytään kasvattamaan verottomasti, toisin kuin Suomessa, koska pörssiosingot, korot ja muut tuotot tulevat yhtiöön aina verottomina, eikä niitä veroteta yhtiön tasolla. Koska tuottoja ei veroteta, kasvaa omaisuus veroja vastaavaa määrää nopeammin kuin vastaavanlaisen yhtiön tase Suomessa. Pitkän ajan kuluessa varallisuuserien arvojen kasvaessa pystytään myös hyötymään luovutusvoittojen verottomuudesta. Suomessa alle 10 vuotta omistetun omaisuuden luovutuksissa voidaan käyttää 20 % hankintameno-olettamaa. Yli 10 vuotta omistettujen erien luovutuksessa voidaan käyttää 40 % hankintameno-olettamaa. Tämä tarkoittaa sitä, että luovuttaessa omaisuuseriä, omaisuuden hankinta-arvona voidaan käyttää joko 20 % tai 40 % olettamaa, mikäli hankintameno-olettama on suurempi kuin todellinen hankinta-arvo. TVL 46.1 säätää hankintameno-olettamasta. Pitkään omistetusta omaisuuden luovutuksista realisoituu kuitenkin esimerkiksi 60 % hankinnan arvosta luovutusvoittona, josta pääomatulovero on joko 30 % tai 32 %. Näin ollen pitkään omistetut, paljon arvossa nousseet omaisuuserät tulevat melko raskaasti verotetuksi kun niitä luovutetaan. Sellaisia omaisuuseriä voisi olla esimerkiksi pörssiosakkeet jotka on ostettu kymmeniä vuosia sitten. Niiden realisoiminen maksaisi edellisten säädösten mukaisesti 20 % hankintameno-olettamalla (0,8 * 0,3 = 0,24 tai 0,8 * 0,32 = 0,256) 24 % tai 25,6 % ja 40 % hankintameno-olettamalla (0,6 * 0,3 = 0,18 tai 0,8 * 0,32 = 0,192) 18 % tai 19,2 %. Oletuksena, että pörssiosakkeet omistaa luonnollinen henkilö eikä yritys. EVL ei sisällä vastaavaa säädöstä, joten ne verotetaan kunkin ajankohdan veroprosenttien mukaan (24,5 % vuonna 2013, 20% vuonna 2014). (Ossa 2016: 126-127.) Omistuksien järjestely menee verotuksellisesti erittäin kalliiksi esimerkiksi vanhojen pörssiosakkeiden osalta, tai muun pitkään omistetun ja arvossa nousseen omaisuuden realisointi. Suotuisassa veroympäristössä sijaitsevassa holdingyhtiössä tätä ongelmaa ei ole. Luovutusvoitot voivat olla jopa verottomia, ja tällöin holdingyhtiössä pystyy omistuksia järjestelemään tarvitulla tavalla. Näin holdingyhtiön omistaja pystyy hyötymään sekä verottomien osinkojen suomista mahdollisuuksista, että myös luovutusvoittojen verovapaudesta. Taseen kasvaessa holdingyhtiöstä voidaan alkaa luovuttaa omaisuutta takaisin aluksi pääomapalautuksina, yhtä paljon kuin holdingyhtiöön on alun perin sijoitettu lähdemaasta käsin. Tämän jälkeen jaettava varallisuus on veronalaista pääomatuloa.