Kristillinen lääkärilehti

1 KrLL 1/2016 Kristillinen lääkärilehti Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsenlehti 1/2016

Kristillinen lä ä kä rilehti 2 KrLL 1/2016 1 Pääkirjoitus 3 Toimitussihteerin palsta 4 Lähetyssihteerin palsta 5 Vene Matemassa 10 Lähetyskirje: Viisi Räisästä ja kaksi maailmaa 12 Näkökulma: Omantunnonvapaus eduskuntakäsittelyssä 14 Alueelliset yhdyshenkilöt ja opiskelija-asiat 17 Onko kristillinen auttamistyö persoonaa loukkaavaa manipulointia? Lääketieteen sydän 1/5: Lääketieteen syvintä olemusta etsimässä Käytännön kokemuksia lääkäriyden ytimestä konkarin näkökulmasta 18 22 26 Matkaraportti: Sydän joka tahtoi seikkailemaan 28 SKLS:n kevätpäivät 33 Uskoa työssä, työtä uskossa: Jumala lähettää avun luoksesi silloin, kun et itse osaa sitä hakea 34 Kannen kuva: Talvinen tie. Elina Lind. Sisäkannen kuva: Lumisia oksia helmikuun auringon valossa. Elina Lind Kristillinen lääkärilehti Suomen kristillisen lääkäriseuran jäsenlehti 1/2016, 4. vuosikerta kristillinenlaakarilehti@gmail.com Taitto: Heikki Halkosaari Painopaikka Padasjoen Kirjapaino Painos 1300 kpl Toimituskunta Juhani Junnila Markus Partanen Heikki Halkosaari Elina Lind Leena Uusitalo Kalle Mäki Matias Pehkonen Antti Linkola

KrLL 1/2016 3 Pääkirjoitus: Olipa mukava ilta kokemuksia yhteydestä Olin mukana Turussa alueyhdyshenkilömme Riitta Saarion kotona pidetyssä paikallisillassa. Riitta oli järjestänyt kaiken valmiiksi ja meitä kristittyjä kollegoita, mukaan lukien yksi 5kk ikäinen tuleva pikkukollega, oli paikalla 16 henkilöä. Illassa puhujavieraamme tällä hetkellä erittäin kysytty puhuja Valentina Oroza, kollega Turun ulkomaalaistoimistosta, kertoi ja keskustelutti Lääkärinä pakolaisten terveydenhuollossa - teemasta. Aihe kirvoitti meiltä paikallaolijoilta paljon ajatuksia ja keskustelu oli aktiivista. Illan teema oli saanut monia liikkeelle, ja oli kunnia myös saada tutustua arvostettuun mm. Turun lääketieteen tiedekunnan dekaanina 1980 1990-luvulla toimineeseen Esko Iisaloon, kuten myös moneen muuhun kollegaan. Illan teema toi esiin myös niitä kauhuja, joita maahamme tulleet ihmiset ovat kokeneet. Jaoimme kokemuksia Jugoslavian sodan (1992 1995) aikaisissa keskitysleireissä olleiden ihmisten hoitamisesta, samoin kurdien kokemuksista Irakissa olleilla keskitysleireillä, maahanmuuttajien sopeutumisesta Suomeen, kulttuurien kohtaamisesta, seurakuntien aktivoitumisesta ja monesta muusta teemasta. Huomasin, että minulle itse asiassa kaikkein tärkeintä illassa oli ollut kollegojen tapaaminen ja se hieno yhteys, joka meillä keskenämme vallitsi. Vaikka moni teema oli todella ahdistava ja nosti esiin ihmisen syntisyyden ja julmuuden, sain itse paljon ajateltavaa, opin uutta ja näkökulmani teemasta laajeni. Valittu teema oli mielenkiintoinen, ja paljon oli myös positiivista kerrottavaa asioista. Kun illalla lähdin ajamaan kotiin, kertasin tapaamistamme mielessäni. Huomasin, että minulle itse asiassa kaikkein tärkeintä illassa oli ollut kollegojen tapaaminen ja se hieno yhteys, joka meillä keskenämme vallitsi. Päätimme illan yhteiseen rukoukseen, mikä oli omiaan tuomaan meitä lähemmäs toisiamme sekä Jumalaa. Olin hyvin tyytyväinen, että olin osallistunut tapaamiseemme. Olemme hallituksessa puhuneet asioista, joihin haluamme erityisesti panostaa seurassa. Tämä ilta nosti itselleni entistä selvemmin esiin yhteyden meidän kristittyjen kollegojen kesken ja sen tärkeyden. Koen yhä tärkeämmäksi, että pystyisimme mahdollistamaan jäsentemme tutustumista toisiinsa ja tuomaan ystäviä yhteen kenties joskus vuosien takaakin. Näin olen huomannut monesti syys- ja kevätkokouksissa tapahtuvan. Ihmissuhteiden arvo on korvaamaton. Koen, että kun jäsenemme voivat hyvin, myös seuramme voi hyvin. Näen, että panostaminen tähän yhteyteen on kaiken muun ohella yksi tärkeimpiä prioriteettejamme. Kun pystymme edistämään paikallisesti tapahtuvia kohtaamisia, syys- ja kevätkokouksissa tutustumista, sekä nuorten että jo pidempään lääkärinä toimineiden yhteyttä tulee tämä tarkoittamaan valtavasti hyvää tulevaisuutta. Kohtaamisia voi tukea esimerkiksi suunnitellun pienryhmätyöskentelyn kautta Sofian syyskokouksen 2015 tapaan. Uskon myös, että yhteyttä kokiessaan jäsenemme haluavat panostaa entistä enemmän seuraamme, koska se koetaan entistä merkityksellisemmäksi. Samalla on tärkeää pystyä panostamaan esimerkiksi tähän lehteemme, joka tavoittaa kaikki teidät ja juuri sinut. Aina ei monen eri asian vuoksi ole mahdollista päästä kokemaan tuota yhteyttä itse paikan päälle. Elämässä on ruuhkavuosia ja kalenteri on armoton, on työn aiheuttamia esteitä, oman elämän kriisejä, on sairastumisia, ja monia muita tilanteita, joissa ei välttämättä edes jaksaisi. Näissäkin kohden toivon, että kaikilla meillä olisi läheisiä, joiden kanssa saada jakaa kokemuksiamme. Toivon myös, että seurana voimme eri toimintojen, ja mahdollisesti aiemmin muodostuneiden yhteyksien kautta tuoda seuraa eri tavoin lähelle kaikkia myös näissä tilanteissa. Siunattua kevättä 2016 toivottaen Markus Partanen puheenjohtaja

4 KrLL 1/2016 Toimitussihteerin palsta: Jotain pysyvää Terveysvaikuttaja ja pääomasijoittaja Vinod Khosla on arvioinut, että 80 % lääkärin työstä käy turhaksi, sillä älykkäät koneet ovat ihmistä edullisempia ja luotettavampia. Onko ennusteessa liikaa kanttia vai malttia, jää nähtäväksi. Konsensus kuitenkin lienee, että lääketiede ja koko yhteiskunta on jatkuvassa ja vilkkaassa murroksessa. Kun vauhti sokaisee ja tukka on putkella, sitä tärkeämpää on punnita, mistä kannattaa pitää kiinni. Toisin sanoen: mikä lääketieteessä on luovuttamatonta? Jonkun mielestä ne ihmislääkärit, toisten mielestä omantunnonvapaus, monen mielestä paperiresepti. Nämä ajankohtaiset esimerkit osoittavat, että asioiden arvo huomataan monesti vasta, kun ne ovat uhattuina. Helposti tärkeimmät arvomme ovat itsestäänselvyyksiä, esimerkiksi ihmisoikeudet. Huomaamme niiden olevan kaikkea muuta, kun siirrymme ajassa 50 vuotta taakse päin tai ihan vain kartalla kauemmas. Tärkeimmät arvommekaan eivät siis ole automaattisesti turvassa, varsinkaan, jos koko niiden perusta horjuu, niin kuin prof. Puolimatka tämän lehden artikkelissaan perustelee. Tärkeimmät arvommekaan eivät ole automaattisesti turvassa. Emme tiedä, ovatko ihmisoikeudet osoittautuneet vuosien kuluttua vain hetken muodiksi tai lääkärit korvautuneet roboteilla. Varmaa sen sijaan on, että jokainen meistä vaikuttaa tapahtumiin jalanjäljellään. Vaeltakaamme siis harkiten, toisiltamme suuntaa kysellen ja ennen kaikkea rukoillen. Tänään iloitsen siitä, että Hyvä paimen on luvannut meitä matkallamme johdattaa. Juhani Junnila Kuvia, runoja, esseitä julkaistavaksi? KrLL on kehittyvä julkaisu, joka uudistuu ja hioutuu numero numerolta niin ulkoisesti kuin sisällöllisestikin. Kaikki kommentit lehden sisällöstä, ulkoasusta ja uudistuksista ovat tervetulleita! Lehdessä julkaistaan ajankohtaisia ja teemoihin sopivia artikkeleita, mutta myös seuralaisten tuotoksia. Jos kaapinpohjalla piilee runo tai muu lyhyt kaunokirjallinen tuotos, sitä voi kernaasti tarjota julkaistavaksi. Jokainen lehti tarvitsee liudan artikkeleita, joiden keksiminen ja hankkiminen teettää usein paljonkin työtä. Niinpä jos mieleen tulee juttuidea tai valmiiksi kirjoitettu essee tai muu kirjoitelma mielestään sopivasta aiheesta, tätä voi myös esittää julkaistavaksi. Julkaisuehdotukset ja palautteen voi antaa toimitussihteerille tahi muulle toimituskunnalle (ks. lehden sisäkansi), tai toimituksen sähköpostiin kristillinenlaakarilehti@gmail.com. Joka lehteen tarvitaan lisäksi artikkeleiden ja sivujen kuvitukseksi useampi kuva eri aiheista (maisemakuvat, kukka- ja eläinkuvat, lääketieteelliset ja tieteelliset kuvat). Mikäli valokuvakansiosta löytyy hyvälaatuisia valokuvia, piirroksia, maalauksia tai vektorigrafiikkaa, jotka on halukas luovuttamaan KrLL:n käyttöön, niitä voi lähettää allekirjoittaneelle osoitteeseen hjhalk@utu.fi. Kuvat julkaistaan kiitollisna nimen kera. Heikki Halkosaari taittaja

KrLL 1/2016 5 Lähetyssihteerin palsta: Muutoksia ja tulevaisuuden haasteita Laskiainen lasketaan, paastonaika alkaa Tänä vuonna ei ainakaan eteläisessä Suomessa sää suosi talvilajeja, mutta paastonaikaan laskeudumme silti. Matkalle kohti pääsiäisen ylösnousemusjuhlaa. Jälleen kerran saamme palauttaa mieliimme sen, mistä ihan ensimmäiseksi sanoma ylösnousemuksesta ja kuoleman voittamisesta lähti liikkeelle: Jeesuksen tyhjältä haudalta. Kivi oli vieritetty syrjään ja Jeesuksen ruumis poissa. Enkelien kysymys haudalle tulleille naisille oli hämmentävä: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Heti perään selventävä viesti: Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Kertomus jatkuu: Naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Matka tyhjältä haudalta kertomaan kaikille muille on yhä kesken; sillä tiellä saamme mekin kaikki olla, kukin omalla paikallamme ja tavallamme. Odotettavissa toukokuuhun mennessä Kuten kenties kaikki jo tiedämme, ulkoministeriö keskeytti viime kesänä kevään 2015 kansalaisjärjestöjen hanketukien hakukierroksen hallituksen päätettyä ennennäkemättömän suurista leikkauksista kehitysyhteistyömäärärahoihin. Kansalaisjärjestöjen tuen osalta leikkaukset tarkoittivat 43 % vähennystä ilman mitään siirtymäaikaa heti tämän vuoden alusta alkaen. Hakukierroksen keskeytyksen yhteydessä myös SKLS:n kaksi toukokuussa jätettyä hankehakemusta menivät samaan virtuaaliseen silppuriin kuin kaikki muutkin kevään hakemukset. Nyt on varmistunut, että ulkoministeriö avaa uuden hakukierroksen maaliskuussa (15.3.). Siihen asti on vielä hieman epävarmaa, millaisia uusia valintakriteerejä otetaan käyttöön. Joka tapauksessa nyt jo valmistaudumme siihen, että päivitämme viime kevään hakemukset vastaamaan vuoden aikana tapahtuneita muutoksia ja pyrimme saamaan uudistuneet hakemukset jälleen sisään 13.5. mennessä. Kyseessä ovat Tansanian terveydenhuollon tietotekniikkahankkeen jatko sekä uusi mielenterveyshanke niin ikään Tansa- niassa. Näiden lisäksi selvittelemme parhaillaan Nepalin yhteistyökumppanimme kanssa mahdollista jatkoa selkäydinvammaishankkeelle, joka aiemmilta vuosilta säästyneillä varoilla jatkuu vielä tämän vuoden. Jo tässä vaiheessa on selvää, että kilpailu valtionavusta tulee olemaan kova. Rahaa on jaossa lähes puolta vähemmän kuin mihin on viime vuosina totuttu, viime kevään haussa ilman käsittelyä hylätyt hakemukset kaivetaan varmaan muissakin järjestöissä uudelleen esille ja lisäksi seuraava hakukierros järjestetään vasta kahden vuoden kuluttua keväällä 2018. Siirtymällä joka toinen vuosi tapahtuvaan hakuun ulkoministeriö pyrkii vähentämään omaa työtaakkaansa; määrärahaleikkaukset ovat merkinneet henkilöstövähennyksiä myös siellä. Jo tässä vaiheessa on selvää, että kilpailu valtionavusta tulee olemaan kova. 4.2. ulkoministeriö julkisti tämän hallituskauden kehityspolitiikkaa linjaavan kehityspoliittisen selonteon (se löytyy valtioneuvoston Internet-sivuilta nimellä Valtioneuvoston selonteko: Suomen kehityspolitiikka, http://valtioneuvosto.fi/delegate/file/10701), joka vahvistaa jo kesällä hahmotellun suunnanmuutoksen: Suomen kehityspolitiikkaa ohjaa entistä enemmän oma etu - selonteossa korostetaan useissa kohdin sitä, että asetetut tavoitteet ovat myös Suomen edun mukaisia. Näin esimerkiksi pakolaistilanteeseen tulisi pyrkiä vaikuttamaan siellä, missä ongelmat syntyvät, jotta Suomi välttyisi uudelleen paisuvalta pakolaisvirralta. Tottahan sekin on. Mutta avustusjärjestöissä on perinteisesti totuttu ajattelemaan, että avun sanelee vastaanottajan

6 KrLL 1/2016 tarve, ei avunanatajan oma etu. Voi olla turhaa saivartelua - mutta silti: ovatko painotusvalinnat merkki siitä ilmapiirin ja arvomaailman muutoksesta, jossa parhaillaan elämme? Samalla yrityksiä pyritään rohkaisemaan mukaan kehitysyhteistyöhön määrärahaleikkauksiin nähden varsin runsaskätisillä tukimahdollisuuksilla. Parhaassa tapauksessa päästäneenkin hienoihin kaikki voittavat -tilanteisiin. Silti epäilyttää, missä määrin yrityksiä kiinnostavat heikoimmassa asemassa olevien, syrjittyjen ja kaikkein köyhimpien elämänkohtalot. Suuntaus on sama muuallakin länsimaissa; eivät suomalaisministerit kaikkea tätä ihan itse keksineet. Joka tapauksessa tukea kansalaijärjestöille on luvassa paljon aiempaa kitsaammin. Kirjoitan viimeistä lähetyssihteerin palstaani tällä erää; huhtikuun alusta Reino Pöyhiä tarttuu lähetyssihteerin tehtäviin Omien hakemustemme suhteen haastetta lisää se, että suoritamme lähetyssihteerin kapulan vaihdon kesken hakukierroksen. Kirjoitan viimeistä lähetyssihteerin palstaani tällä erää; huhtikuun alusta Reino Pöyhiä tarttuu lähetyssihteerin tehtäviin. Oma matkani jatkuu toukokuussa takaisin Nepaliin, josta palasimme Suomeen 16 vuotta sitten kesäkuun alussa. Sulkekaa siis rukouksiinne kaikki tämä: muutokset, joiden edessä olemme - jotta vahdinvaihto sujuisi jouhevasti ja saisimme siitä huolimatta niin vuosiraportit kuin uudet hakemuksetkin kunnialla ja ajallaan valmiiksi. Muita kuulumisia - Ilembulan sairaalan palliatiivisen hoidon kehittämishanke Kuten jo marraskuussa kirjoitin, osoittautui, että palliatiivisen yksikön kunnostamiseen varattu osuus hankerahoituksesta ei riittäisi alkua pidemmälle. Ilembulas- Palliatiivisen ryhmän vetäjä Reino Pöyhiä ja Aida Mtega Ilembulassa Reinon marraskuisella hankeseurantamatkallasa käytyjen neuvottelujen jälkeen lähestyimme ulkoministeriötä ja saimme luvan muuttaa suunnitelmaa niin, että hankkeen aikana voidaan rakentaa sairaalan alueelle uudisrakennus palliatiivisen hoidon tarpeisiin. Rakennustyö päässee käyntiin lähiviikkojen aikana. Samanaikaisesti kotiin vietävä apu jatkuu entiseen tapaan. Reino Pöyhiän seuraava koulutus- ja neuvottelumatka Ilembulaan ajoittuu helmi-maaliskuun vaihteeseen. Marraskuisen matkan raportti on luettavissa skls.fi -sivuilla (Terveyslähetys Hankkeet Palliatiivinen hanke) Tansanian terveydenhuollon tietojärjestelmähanke Monien vaiheiden jälkeen hankkeessa toteutui viime vuoden aikana yksi hankematka Tansaniaan alkuvuodesta sekä seminaariviikko tansanialaisille yhteistyökumppaneille marraskuussa Suomessa. Muutama poiminta Tansanian evankelisluterilaisen kirkon (ELCT) toisen seminaariedustajan Martin Elisanten kiitosviestistä 14.12.: For me the trip to Finland was super.it was eye opening one and very enjoyable.

KrLL 1/2016 7 Seeing your health facilities (Pirkanma University Hospital and Hamengra (Hämeenkyrö, toim.huom.) health center (if I am right) it was wow! the hygiene, good organization and state of computerization. Personally, I was greatly encouraged to learn that the systems evolves and the fact that in every 10 years period a major improvement need to be done to the system to make it fit for the other next ten years, as you know here in Tanzania it s 10 years now since we started using care2x. Seeing the systems and familiarizing with your brilliant conceptions of next generation of your systems there has widen my understanding of healthcare systems I now have confidence which I never had before in my day to day activities in healthcare systems which I am doing up here in Tanzania, my understanding is transformed. Marraskuisen ICT-seminaariviikon viimeisen illan ryhmätöitä; Yllä: Pauline Kimollo (ELCT), prof. Pirkko Nykänen ja Adam Mawenya (NM-AIST) Alla: Kristina Nokso-Koivisto, Khamisi Kalegele (NM-AIST) ja Mkato Nyoni (Dudumizi Technologies) Finnish people are hospitable people, polite and welcoming. The first leg at Helsinki Airport we were welcomed by very cold breeze, what a weather, have never experienced such thing before, all clothes I took from Tanzania are not applicable there! Kun kesällä selvisi, että jatkohakemusta ei käsitelle, tuntui tarkoituksenmukaiselta venyttää hankkeelle jo myönnettyjen varojen käyttö kahdelle vuodelle. Tähän saimme ulkoministeriöstä suostumuksen ja niin hanke jatkuu tämän vuoden viime vuodelle myönnetyn valtionavun turvin. Matkoja Tansaniaan on kevään aikana tiedossa myös ICT-hankkeessa. Ja jatkohakemus on jälleen suunnitelmissa. Nepalin selkäydinvammaishanke Päättynyt vuosi 2015 oli Nepalissa erityisen vaikea. Keväällä maata koetteli kaksi isoa maanjäristystä. Järistystuhojen jälleenrakennus oli tuskin päässyt alkua pidemmälle, kun syyskuussa lopulta vuosien neuvottelujen jälkeen valmiiksi saatu uusi perustuslaki aiheutti suurta tyytymättömyyttä sekä eteläisessä naapurimaassa Intiassa että joidenkin maan eteläosia asuttavien kansanryhmien keskuudessa. Seurauksena olivat levottomuudet eteläisellä tasankoalueella ja käytännössä lähes täydellinen sulku raja-asemilla, joiden kautta maahan tulevat niin polttoaineet, päivittäistavarat kuin vaikkapa lääkkeet ja muut sairaalatarvikkeet. Tätä epävirallista kauppasaartoa kesti yli neljä kuukautta. Vasta helmikuun toisella viikolla kuorma- ja tankkiautoja alkoi lopulta päästä rajan yli ja juuri nyt tilanne näyttää olevan laukeamassa. Paluu normaaliin arkeen vienee kuitenkin useita viikkoja - ja järistysten jälkeinen jälleenrakennus vuosikausia. Näistä ulkoisista syistä johtuen myös selkäydinvammaishankkeemme Green Pastures -sairaalassa on edennyt suunniteltua hitaammin. Lisäksi sairaalassa ja sen taustajärjestössä (INF, International Nepal Fellowship) on toteutettu organisaatiouudistuksia, jotka osaltaan ovat nekin vaikuttaneet hankkeen etenemiseen. Yhteisenä tavoitteena on kuitenkin, että kaikki hankkeelle alunperin asetetut keskeiset tavoitteet saavutetaan tämän vuoden loppuun mennessä.

8 KrLL 1/2016 rissa työtä tekevien kanssa. Seminaarin innoittamina monet osanottajista ovat jo Green Pasturesissa jakaneet saamaansa oppia ja yhdessä laatineet myös uusia ohjeita ja tarkistaneet toimintatapojaan. Tämän hankerahoituksen ulkopuolisen tuen mahdollistivat viime vuoden aikana lähetyslääkäritilille saadut runsaat, GPHRC:lle osoitetut lahjoitukset - kiitos kaikille teille, jotka tiedätte tähän osallistuneenne! Lopuksi Käykääpä tutustumassa kotisivujemme uuteen palstaan Jäsenemme maailmalla (skls.fi Terveyslähetys Jäsenemme maaimalla, ks. kuva ohessa)! Sieltä löytyy sekä tuoreita kuulumisia että hieman vanhempia muistoja. Mielellämme myös täydennämme palstaa uusilla linkeillä. Jos siis olet jäsenemme maailmalla ja haluat kuulumisesi näkyviin, niin ota yhteyttä. Voit myös ilmiantaa ystäväsi, jonka tunnistat jäseneksemme maailmalla - tosin ilman asianomaisen lupaa mitään ei julkaista. Hankerahoituksen ulkopuolelta pystyimme joulukuussa hyvin lyhyellä varoitusajalla mahdollistamaan Green Pasturesista kymmenen hengen delegaation osallistumisen Kathmandussa kansainväliseen selkäydinvammaisten hoitoa ja kuntoutusta käsitelleeseen seminaariin (14 th Asian Spinal Cord Network Conference, 3.- 6.12.2015), joka tarjosi osallistujille paitsi runsaasti hyödyllistä tietoa myös mahdollisuuden verkostoitua ja vaihtaa kokemuksia muiden selkäydinvammaisten pa- On myös niitä, joiden työ turvallisuussyistä vaatii pitämään matalaa profiilia ja kuulumiset poissa nettijulkisuudesta. Linkkilista ei sen vuoksi koskaan tule kaiken kattavaksi. Mutta kun rukouksin muistamme jäseniämme maailmalla, niin Jumala kyllä tietää ja näkee heidätkin, joiden nimiä emme tuo julki. Omasta puolestani kiitän kuluneista reilusta viidestä vuodesta! Suostuin lähetyssihteeriksi kohtalokkain sa-

KrLL 1/2016 9 noin: jos ei ketään muuta löydy, niin. Mutta kertaakaan ei ole tarvinnut katua. On ollut hankalia tilanteita, joskus loputtomalta tuntuvaa ruutuun tuijottamista ja lomakkeiden täyttämistä, satoja sähköposteja, lähestyviä deadlineja ja raporttien odottelua kumppaneilta Tansaniasta ja Nepalista. Mutta on ollut myös valtavasti uutta, innostavaa opittavaa, upeita kohtaamisia ja uusia tuttavuuksia, hienoja matkoja, onnistumisen hetkiäkin. Elämän rikkautta - kokemuksia, joita en vaihtaisi pois. Sitä rikkautta toivon ja rukoilen myös Reinolle, kiitollisena siitä, että saan luovuttaa tämän viestikapulan hänen pystyviin käsiinsä. Ja matka jatkuu Siunattua paastonaikaa ja pääsiäisriemua meille kaikille rukoillen, Tuhkakeskiviikkona 10.2.2016 Elina Lind Lähetyssihteeri 1.1.2011-31.3.2016 Kuva: Elina Lind Lähetyslääkäritili FI57 8000 1100 6702 81 viite 1009 : viite 1025: viite 1180: viite 1960: viite 2024: viite 5267: viite 4022: viite 5005: Missä hätä on suurin Psykiatriaa Tansanian maaseudulle* Palliatiivisen hoidon kehittämishanke, Tansania Selkäydinvammaisten kuntoutus, Green Pastures -sairaala, Nepal ICT-hanke, Tansania Maarit Valkealahti, Nepal (Interserve) Stipendiaatti Emmanuel Mwalumuli, Tansania Stipendiaatti Manento Ernest Mtango, Tansania** Käytä viitenumeroa, se alentaa pankin kuluja! Kerätyt varat käytetään ulkoministeriön tukemien kehitysyhteistyöhankkeiden omarahoitusosuuksiin, kehitysmaiden lääkäreiden/terveydenhuollon henkilökunnan stipendeihin jatko- ja erikoistumiskoulutuksiin, äkilliseen avuntarpeeseen kehitysyhteistyökohteissa sekä tiedotukseen kotimaassa. Keräyslupa POL-2015-7310 1.12.2015-31.12.2017 Koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta * Hanke on päättynyt, mutta viitenumero on yhä voimassa. Suunnitteilla on mahdollinen jatkohanke; lisäksi aiempien yhteistyösairaaloiden mielenterveystyölle voidaan myöntää pieniä tukisummia hankkeen päättymisen jälkeisessä siirtymävaiheessa. ** Ernest Mtango on saanut erikoistumisopintonsa päätökseen, mutta maaliskuisen Suomen-matkan kustannuksista puuttuu vielä pieni määrä varoja. Mikäli nämä ylittyvät, yli menevä osuus lahjoituksista ohjataan uuden stipendiaatin Emmanuel Mwalumulin opintojen tukemiseen. Ernestin tavoin hänkin erikoistuu gynekologiaan ja obstetriikkaan.

10 KrLL 1/2016 Vene Matemassa Kuka vielä muistaa Kristillisen Lääkärilehden 3/2015 jutun alumiinisen moottoriveneen lähes neljä kuukautta kestäneestä matkasta Suomesta Tansanian Matemaan? Veneen hankintaa ja kuljetustahan tuimme viime vuonna lähetyslääkäritilin lahjoitusvaroista 4000 eurolla. Terveyslähetyksen tuen puheenjohtaja Tapio Pitkänen yhdessä kollega Jouko Mattilan kanssa kävi Matemassa katsastamassa, mitä veneelle kuului muutama kuukausi perille saapumisensa jälkeen. Tapio Pitkänen kertoo: Perillä Matemassa Saavuimme helteiseen Matemaan lauantaina-aamuna 14. marraskuuta 2015. Linder Fishing 440 -vene oli veneperävaunussa Mateman sairaalan pihassa. Pressu oli siististi veneen päällä. Totesimme (Jouko Mattila ja Tapio Pitkänen), että perämoottorin säilytystapa nurkassa seisomassa ei ollut paras mahdollinen. Veneen mukana tuli lautaa ja tarvikkeita, joista kollega Jouko Mattila näppärästi rakensi Yamahan huoltopenkin. Penkki ja perämoottori säilytetään Psykiatrisen yksikön lukitussa varastossa. Sunnuntain jumalanpalveluksessa Suomesta tulleet vieraat esiteltiin ja Dr Heinke Schimanowski-Thomsen kehui vuolaasti veneen hankintaa psykiatriseen työhön, mutta unohti mainita, että oli itse hakemassa venettä ja samalla Matemaan tulevia muita tavaroita Makambakosta kuorma-autolla. Seitsemän päivän asiointi Makambakossa selvitti, että uusi rekisteröinti veneperävaunulle olisi vienyt viikkoja - kuormaauton lavalla matka toteutui paljon helpommin ja nopeammin. Tehtäväksemme jäi nyt palauttaa Trafin sääntöjen mukaan PSI-243 - rekisterikilpi katsastuskonttoriin Suomeen. Koeajelulla Njassajärvellä Sunnuntai-iltana pääsimme testaamaan venettä. Kuusi miestä kantoi kevyesti 94 kg painavan alumiiniveneen kapean portin kautta rantaan. Portissa vene piti laittaa kyljelleen. Heti rannan jälkeen ei voinut käynnistää perämoottoria, koska oli liian matalaa. Jouko souti venettä keskituhdolta käsin. Perässä olivat sairaalapappi ja psykiatrinen sairaanhoitaja Hezron Ntanjo. Aluksi oli pieniä käynnistämisongelmia. Jouko tarkisti, että moottori saa bensaa erillisestä säiliöstä ja näytti mallia, miten käynnistetään. Niin päästiin matkaan. Vajaassa tunnissa olimme Ikomben niemen kohdalla, jonne maitse men- Perämoottori siirtyi nurkasta seisomasta laudoista tehdylle huoltopenkille. Järvelle mentäessä piti vene kuljettaa läpi ahtaan portin, josta se mahtui vain kyljellään.

KrLL 1/2016 11 Vesillelasku sujui ongelmitta, mutta matalasta rantavedestä piti soutaa hyvän matkaa, ennen kuin perämoottori saatiin käyntiin. Maitse Njassajärven jyrkkäseinäinen ranta on erittäin hankalakulkuinen, ja vene helpottaa liikkumista merkittävästi. nään noin 2 km tietä pitkin Mateman markkinapaikalle ja sitten ylös-alas polkua 10 km. Seuraava psykiatrinen klinikkapaikka on Lumbila edelleen tunnin matka ja sitten vastaavasti Kyanjale, Nzele ja Kilondo. Ikomben niemen kohdalla emme menneet maihin. Hezron pysäytti perämoottorin. Uuden käynnistyksen yhteydessä hän totesi, että käynnistysnarussa oli kova vastus. Jouko neuvoi, että laitetaan vaihde vapaalle, kun käynnistetään. Sitten käynnistyikin helposti. Rantojen läheisyydessä on varottava verkkoja, jotka yleensä ovat varsin hyvin merkittyjä. Tulimme rannan läheisyydessä. Pyysin Hezronia näyttämään erikoisen luolan paikan. Vielä muutamia vuosia sitten luolan suulla näkyi ruoka-uhreja. Kauan sitten luolan seudulla valittiin heimopäällikkö. Paikka tunnetaan nimellä PALIKYALA, paikka jossa jumala asuu. Illan hämärtyessä tulimme Mateman sairaalan rantaan. Vene kannettiin veneperävaunuun. Suunnittelimme veneelle katosta lähelle porttia, mutta sen toteutus jäi seuraavalle matkalle. Toistimme muutamaan kertaan, että veneily- tai pelastusliivien käyttö on välttämätöntä. Silti sairaalapappi ja Hezron Ntanjo eivät pukeneet liivejä hiostavia, kuulemma. Toiseksi Linder Fishing 440 on uppoamaton, suosituksen mukaan kantavuus 432 kg, noin neljä aikuista. Kun testiajoa on tehty noin 10 tuntia, niin öljynvaihto on paikallaan, sitten noin vuoden kuluttua. Hezron on nimetty veneen käytöstä vastaavaksi. Öljynvaihtokin ohjeistettiin kädestä pitäen. Jos klinikkapäivänä järvi (joka on kuin meri: 1000 km pitkä, leveys noin 80 km, ja syvimmillään 750 m) on kovin myrskyisä, niin yhteyshenkilölle voi soittaa kännykällä ja ilmoittaa peruutuksen. Psykiatriaa Tansanian maaseudulla 2001-2014 - Hankkeet ovat päättyneet, työ jatkuu Psykiatrisia palveluja jatketaan Ilembulan, Iteten ja Mateman sairaaloissa. Klinikkamatkoja tehdään nyt kahden kuukauden välein ja lääkkeet potilaille jaetaan aiemman yhden sijasta kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan. Vaikka sairaaloilla on sopimus valtion kanssa, niin kaikkiin tilanteisiin valtion keskusapteekin (MSD=Medical Stores Department) lääkkeitä ei ole riittänyt. Sen perusteella on neuvoteltu, että potilaat maksavat pienen omavastuun lääkkeistään, esimerkiksi Ilembulan klinikoilla 10 000 TSH (n. 5 ) kahden kuukauden lääkkeistä mm. skitsofreniaan tai epilepsiaan. Kovasti sairaaloissa toivottiin, että klinikkamatkoille saataisiin vieläkin tukea lääkkeisiin ja psykiatristen sairaanhoitajien tai lääkärin päivärahoihin. Kiitokset kaikille jotka ovat osallistuneet 14 vuotta kestäneeseen SKLS:n psykiatriseen projektiin 2001-2014, joka sisälsi kolme 3-vuotista ulkoministeriön tukemaa kehistysyhteistyöhanketta. Tapio Pitkänen

12 KrLL 1/2016 Lähetyskirje: Viisi Rä isä stä jä käksi määilmää Me lähdetään. Me tosiaankin lähdetään. Aika epätodellinen olo tuli pitkän lähtemishaaveen ja siihen liittyvien prosessien jälkeen. Nyt se on totta. Mistä on siis kyse? Laura ja Miika Räisänen Olemme molemmat lähetyslapsia, kolmannen kulttuurin lapsia (ns. third culture kid, TCK). Laura on kasvanut Indonesiassa ja Miika Etiopiassa. Laura tuli Suomeen 18-vuotiaana opiskelemaan, Miika jo 13-vuotiaana yläasteelle. Tapasimme ensimmäistä kertaa Kuopion kansanlähetyspäivillä (Lauran ensivaikutelma: Tuon kaltaisen ihmisen kanssa olisi kyllä kiva olla naimisissa.. - kannattaa varoa mitä ajattelee!). Meillä molemmilla on ollut Suomeen tulon jälkeen kaipuu lähteä ulkomaille lähetystyöhön joskus. Mietimme usein, että johtuuko se lapsuuden taustasta vai voiko se oikeasti olla Jumalan kutsu. Arkielämässä tämä sisäinen haave kuitenkin hautautui normaaliin arkeen, työ- ja seurakuntaelämään: Hei, meitähän tarvitaan Suomessakin, ei kai sinne ulkomaille ole ehkä sittenkään pakko mennä. Sitä paitsi Lauralla oli vielä lääkärin erikoistumiskoulutukset kesken. Syntyi ihania lapsia ja vuodet vierivät eteenpäin ihan mukavasti, totta kai. Vuonna 2011 olimme Tansaniassa 3 kuukauden ajan kokeilemassa ulkomailla asumista perheenä. Meidän vanhin lapsemme, Noel, oli tuolloin puolitoistavuotias taapero ja reissussa täysillä mukana. Miika on halunnut Afrikkaan lähetystyöhön ja Laura puolestaan Etelä-Amerikkaan. Tansanian reissun jälkeen yksi asia valkeni Lauralle: oli niin kovin vaikea tehdä (lääkärin) työtä vieraalla kielellä. Kyllä se meni ihan hyvin englanniksikin, kun hoitaja tulkkasi koko ajan, mutta henkilökohtaiset potilaskontaktit jäivät niin kovin pinnalliseksi. Uuden kielen opettelu, jotta selviäsi hyvin lääkärin ammatissa potilasturvallisuuden nimessä, vaatisi paljon aikaa ja resursseja. Se tuntui kovin isolta urakalta, varsinkin kun kaikki siihen käytetty aika on pois perheeltä. Pystyn tekemään lääkärintyötä suomeksi, englanniksi ja indonesiaksi, Laura totesi, ja sen pohjalta mentiin eteenpäin. Indonesia ei juuri ollut vaihtoehtona lähetysmaaksi meille. Lauralle se olisi ikään kuin paluu lapsuuden maisemiin, joten tuntui hassulta laskea sitä lähetyskohteeksi. Eikö lähetystyö olisi periaatteessa hyppy tuntemattomaan? Sitä paitsi maa oli niin paljon muuttunut, ettei idylliseen lapsuuden maisemiin ollut enää paluuta. Meidän elämämme olisi Suomessa ja sillä sipuli, ainakin toistaiseksi. Kunnes Jumala alkoi vihjailla lempeästi. Miksi ei Indonesiaan? Ei ole tällä hetkellä parempaakaan vaihtoehtoa. Ehkä sitä voisi kokeilla. Laura lähetti sähköpostiviestin, että olisiko Malangin kristillisessä kansainvälisessä koulussa (Wesley International School) matematiikan, fysiikan ja kemian opettajan tarvetta esim. yläasteelle ja lukioon, Miikan ammattia ajatellen. Ja vastaus oli enemmän kuin positiivinen. Voiko lähetyspaikka aueta noin helposti? Jäätiin miettimään. Meillä pitäisi olla jokin lähetysjärjestö taustatukena, jos sinne päädyttäisiin lähtemään. Selailtiin WEC-lähetysjärjestön esitteitä ja siellä oli saman koulun ilmoitus: Tarvitaan mm. ATK-taitoista ihmistä, liikunnan opettaja/ jalkapallokerhon vetäjä, jne. Miika on aina halunnut yhdistää jalkapalloa ja lähetystyötä, sen lisäksi hän tykkää tietotekniikasta. Tuo esite tuntui Jumalan silmäniskulta siitä vaan!

KrLL 1/2016 13 Pitkän pohdinnan ja prosessin jälkeen päädyimme lähtemään Operaatio Mobilisaation kautta. Miikaa enemmän kun haluttiin kouluun ja Lauraa haluttiin vapaaehtoiseksi koululääkäriksi. Laura yrittää myös tehdä samalla (lasten) sielunhoitoon liittyviä opintoja paikallisessa raamattukoulussa ja tunkea nenänsä paikalliseen yliopistolliseen sairaalaan seuraamaan trooppisen tautien poliklinikkaa. Saa nähdä miten käy. Muuten Lauran tilanne on vielä ihan auki, mutta mieli on rauhallisen luottavainen. Kyllä johdatukselle pitää antaa tilaa, ja luotamme, että Jumala osoittaa tahtonsa viimeistään paikan päällä. Lähdemme heinä-elokuussa 2016. Viisumi, asunnon hankkiminen, oman talon vuokraaminen kaikki ovat vielä to do -listalla. Yksi asia kerrallaan. Entä lapset? Noel (nyt 6 v.) menee ensi vuonna kouluun. Hän aloittaisi Wesleyssä (minne Miika menee opettamaan) ensimmäisen luokkan. Opetus tapahtuu englanniksi, joten kovasti etsitään Noelille koulunkäyntiavustajaa muutamaksi kuukaudeksi alkuun, kunnes hän pystyy itsenäisesti käymään koulua englanniksi. Naomi (nyt 4 v.) menisi koulun englanninkieliseen leikkikouluun. Hän on ihan innoissaan englannista ja oppii mielellään. Hänen suhteensa emme ole huolissamme. Nerissan (nyt 2,5 v.) tilanne on vielä auki, mutta alustavasti hän kulkee (nätisti ja kiltisti, sic!) Lauran mukana lääkärin hommissa, kuten Laura aikoinaan kulki oman hammaslääkäriäitinsä mukana Indonesiassa kauan kauan sitten. Ai minkälainen meidän tuleva kotikaupunki on? No, sen nimi on Malang, joka kirjaimellisesti tarkoittaa epäonnea. Historian tutkijat tosin ovat päätyneet siihen tulokseen, että sen alkuperäinen nimi on Malangkucecwara joka tarkoittaa, että Jumala tuhoaa vääryyden (Aamen!). Kaupunki on Indonesian lukuisista suurkaupungeista miellyttävin. Sen korkeus meren pinnasta on 440-667 m ja kaupungin ympärillä sijaitsee 7 vuorta, joista 4 on aktiivisia tulivuoria ja yksi unessa oleva tulivuori. Malangin pinta-ala on 252,10 km 2 ja näiden neliöiden sisälle mahtuu 4 milj. ihmistä eri etnisistä ryhmistä (josta noin puolet ovat lapsia ja nuoria, siis melko sopiva työkenttä pediatri-opettaja-pariskunnan näkökulmasta). Malang on kuuluisa kulinarismistaan Indonesiassa, mikä näkyy mm. ravintoloiden määrässä ja puheenaiheissa. Sen koulutuksen kehdossa majailee iso kasa yliopistoja, islamilaisen teologian oppilaitoksia ja raamattukouluja. Jalkapallo on todella suuressa suosiossa siellä on kaksi suurta jalkapalloseuraa, joihin suhtaudutaan suurella intohimolla: esimerkiksis pelipäivät saattavat aiheuttaa liikennekaaoksen. Sulatusuuniin mahtuu siis monenlaista kivaa, mutta myös ristiriitoja. Tässä ollaan, lähetä meidät. Emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, eikä meillä ole sen suurempia suunnitelmia kuin elää yhtä arkipäivää kerrallaan johdatuksessa. Meillä on viisi leipää ja kaksi kalaa matkalaukussa ja usko, että Jumala voi käyttää nämä viisi Räisästä kahdessa maailmassa niin kun Hän haluaa ja hyväksi näkee. Mielenkiinnolla nähdään (ja kerrotaan) tarinaa tästä eteenpäin. Jos haluat KUULLA kuulumisiamme, rukoilla (tämä on sitten se tärkein juttu!) puolestamme ja/tai sijoittaa Taivaan Isän bisnekseen meidän kauttamme, niin tule ihmeessä mukaan tähän pyörteeseen vetämällä meitä hihasta tai lähettämällä viesti: Kannatustili: OM Finland FI63 8000 1201 5560 90 Viesti: Räisäset/ Malang, Indonesia Keräyslupa POL-2014-10508 lm.raisanen@gmail.com

14 KrLL 1/2016 Näkökulma: Omantunnonvapaus eduskuntakäsittelyssä Kansalaisaloite lainsäädännöstä omantunnonvapauden toteuttamiseksi hoitohenkilökunnalle raskaudenkeskeytyksissä kaatui eduskuntakäsittelyssä. Tekikö eduskunta päätöksen asianmukaisin tiedoin? Kristillinen Lääkäriseura puolsi lainsäädäntöä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä SLL esittivät, että omantunnonvapaus toteutetaan työjärjestelyin. Tähän tulee laatia ammattieettinen ohjeistus. Kansalaisaloite terveydenhoitohenkilökunnan omantunnonvapaudesta raskauden keskeytyksistä (KAA 2/2015 vp) oli eduskunnassa käsittelyprosessissa syksyllä ja päätös syntyi 8.12.2015. Eduskunta ei katsonut tarpeelliseksi turvata terveydenhoitohenkilökunnan omantunnonvapautta lailla. Asian valmistelussa täysistunnolle oli keskeisessä asemassa sosiaali- ja terveysvaliokunta. Se pyysi asiantuntijalausuntoja ja laati mietinnön asiasta aloitteen pohjalta eduskunnan päätöksenteon pohjaksi. Asian käsittelyn vaiheet, sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö sekä asiantuntijalausunnot löytyvät eduskunnan sivuilta 1. Koska sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö (StVM 9/2015 vp) oli keskeinen eduskunnan päätöksenteolle, on syytä tarkastella, millaisin eväin eduskunta päätöksensä teki. Mietintö lähtee aborttilain 6 :n 2 momentin toteamuksesta, jonka mukaan raskauden keskeyttämisestä lausunnon antavalla tai keskeyttämisen suorittavalla lääkärillä ei ole oikeutta perusteettomasti kieltäytyä ottamasta keskeytyspyyntöä tutkittavakseen. On siis mahdollista, että on olemassa asianmukaisia perusteita kieltäytyä ja on mahdollista, että eettiset perustelut omantunnonvapauden puitteissa voisivat sellaisia olla. Lain valmisteluissa ei tätä ole aikoinaan tarkemmin avattu ja siksi oikeuden yksi päätös (KHO 17.1.1977 taltio 107) on ohjannut käytäntöä. Mielenkiintoista on, että asiantuntijalausunnossaan professori, OTT Raimo Lahti toteaa, ettei kyseinen oikeusohje perusoikeusuudistuksen jälkeen enää päde viitaten KHO:n päätökseen. Hänen mukaansa kyseisen lainkohdan soveltuvuutta omantunnon (eettisiin tai uskonnollisiin) syihin perustuvaan kieltäytymiseen voidaan pyrkiä lainkäytössä testaamaan uudelleen. Pohjoismaiset esimerkit naisten oikeuksien ja omantunnonvapauden samanaikaisesta toteuttamisesta Aborttilain perusteluissa on kuitenkin eräältä osin avattu maininnan perusteettomasti kieltäytyä taustaa. Hallituksen esityksessä (HE) 104/1969 vp, s. 3 todetaan, että kieltäytymistä koskevalla virkkeellä on pyritty turvaamaan tasapuoliset mahdollisuudet abortin saantiin eri puolilla maata. Tätä vasten on mielenkiintoista katsoa erityisesti Norjan aborttilainsäädäntöä, jossa ensin korostetaan aborttia hakevan oikeuksien turvaamista ja heti perään annetaan omantunnonvapaus terveydenhoitohenkilökunnalle abortin suorittamisesta. Norja on meidän kulttuuriamme vastaavassa tilanteessa esimerkki siitä, että sekä naisen oikeus aborttiin että terveydenhoitohenkilökunnan omantunnonvapaus voivat toteutua samanaikaisesti. Vastaava tilanne on myös Tanskassa ja Islannissa. Koska kansalaisaloitteen esittämässä lakimuutoksessa korostettiin vastaavasti naisen oikeuksien turvaamista, on muiden Pohjoismaiden esimerkin valossa ilmeistä, että Suomessakin on mahdollista toteuttaa lainsäädäntö, joka yhtä lailla turvaisi sekä aborttia hakevan oikeudet että terveydenhoitohenkilökunnan oikeuden omantunnonvapauteen koskien raskauden keskeytyksiä. Norjassa 2, Tanskassa 3 ja Islannissa 4 käytössä olevan lainsäädännön omantunnonvapauden ja aborttia hakevien oikeuksien yhtäaikainen asianmukainen toimivuus tuli esiin Pohjoismaiden lääkäriliittojen eettisten neuvottelukuntien kokouksessa 2.-4.9.2015 Uppsalassa, jossa olin mukana. 1 https://www.eduskunta.fi/fi/vaski/kasittelytiedotvaltiopaivaasia/sivut/kaa_2+2015.aspx

DEPOSITPHOTOS KrLL 1/2016 15 On mielenkiintoista todeta, että eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ei mietinnössään lainkaan viittaa näiden pohjoismaisten käytäntöjen toimivuuteen. Mietintö ei liioin avaa yleiseurooppalaista käytäntöä, jossa EU:ssa on raskauden keskeytyksen salliva lainsäädäntö 25 maassa. Näistä 21 maata on sallinut raskauden keskeytystä koskevan omantunnonvapauden (conscientious objection), joka on johdettavissa perustuslaista (mm. Saksa ja Portugali) tai se on erityislaeissa, kuten laissa raskauden keskeytyksestä tai laissa terveyhdenhuollon henkilöstöstä (omantunnonvapaus koskien aborttia on myös Sveitsissä, Norjassa ja Islannissa). EU:ssa ainoastaan Suomi, Ruotsi, Bulgaria ja Tsekin tasavalta ovat maita, joissa lainsäädäntö ei tunne abortteja koskevaa omantunnonvapautta. Tätä taustaa vasten näyttäytyvät kestämättöminä väitteet siitä, etteivät raskauden keskeytykset ole järjestettävissä asianmukaisesti myös omantunnonvapauden vallitessa. Mielenkiintoista on, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä periaatteessa myönnetään, että kansalaisaloitteessa esitetyt alueelliset järjestelyt aborttia hakevien oikeuksien turvaamiseksi ovat toteutettavissa Suomessa. Kysymyksessä ei siten olisi käytännön kannalta ylipääsemätön ongelma, tosin siitä voisi aiheutua henkilökunnalle vaivaa ja jossakin määrin myös potilaalle. Periaatteessa oikeus omantunnonvapauteen tulee EUsäädösten mukaan toteuttaa (Euroopan neuvoston resoluutio 1763 (2010)), jos se ei uhkaa potilaan laissa kuvattuja oikeuksia. Tällaista todellista uhkaa valiokunta ei pysty mietinnössään esittämään. Lääkärin etiikan merkitys käsittelyssä unohtui On myös mielenkiintoista havaita, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä puuttuu kokonaan katsaus lääketieteen etiikkaan, vaikka siinä on keskeisiä argumentteja raskaudenkeskeytyksen osalta sekä omantunnonvapauden puolesta että sen epäämiseksi. Mietintö siteeraa puutteellisesti Suomen Lääkäriliiton (SLL) Lääkärin etiikka-kirjaa, jossa omantunnonvapaus raskaudenkeskeytyksissä tunnustetaan ja jättää kokonaan mainitsematta Maailman Lääkäriliiton (WMA), jolla on myös selvä vastaava kanta omantunnonvapauden puolesta kuten myös kansainvälisellä gynekologiliitolla (FIGO) ja kansainvälisellä kätilöliitolla (ICM). Asiantuntijalausunnossaan professori, OTT Raimo Lahti nostaa esiin, että kansalaisaloitetta puoltavilla ammattieettisillä normistoilla on asian arvioinnissa myös oikeudellista merkitystä. Käytännössä tämä voisi tarkoittaisi sitä, että eduskunta lakia säätäessään ja tuomioistuin päätöksiä tehdessään tarkastelisi myös asiasta voimassa olevaa ammattieettistä vakiintunutta ohjeistusta ja käytäntöä, joilla olisi merkitystä päätöksenteossa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta seuraa johtopäätöksissään mm. ETENE:n, STM:n, Kätilöliiton, tasaarvovaltuutetun ja Kuntaliiton kantaa, joiden mukaan lainsäädäntöä asiasta ei pidetä tarpeellisena. Näin myös SLL toteaa lausunnossaan, mutta korostaa samalla, että omantunnonvapauden tulisi toteutua kollegiaalisin järjestelyin ja kantaa huolta erityisesti siitä, että gynekologiaan opiskelemaan hakeutuvien kohdalla ei omantunnonvapaus raskaudenkeskeytyksissä on tällä hetkellä este opiskelulle. SKLS:n lausunto on otettu huomioon yhtenä asiantuntijalausuntona muiden joukossa, mutta sen esittämiä linjauksia ei ole johtopäätöksissä seurattu 5. Huomionarvoista on, että monissa lau- 2 Lov om svangerskapsavbrudd [abortloven] 14 https://lovdata.no/dokument/nl/lov/1975-06-13-50?q=abortlove ja asetus Forskrift om svangerskapsavbrudd [abortforskriften] 15 https://lovdata.no/dokument/sf/forskrift/2001-06-15-635 3 https://www.retsinformation.dk/forms/r0710.aspx?id=110307 4 http://www.althingi.is/lagas/144a/1975025.html ja http://www.althingi.is/lagas/144a/2012034.html 5 https://www.eduskunta.fi/fi/vaski/julkaisumetatieto/documents/edk-2015-ak-28460.pdf

16 KrLL 1/2016 sunnoissa luodaan uhkakuvia, jotka eivät yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa osoittaudu relevanteiksi. Tämä sama piirre oli todettavissa myös eduskunnan lähetekeskustelussa. Kaikkiaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö jättää hyvin ristiriitaisen vaikutelman. Se jättää keskeisiä asiaan liittyviä seikkoja kokonaan esittämättä. Vaikenemalla oleellisista asiaan vaikuttavista seikoista valiokunta ei toteuta lainsäätäjän velvollisuutta perehtyä huolellisesti käsiteltävään asiaan. On valittaen todettava, että eduskunnalle esitettiin varsin puutteelliseen aineistoon perustuva ja suppea mietintö päätösesityksen pohjaksi. Mietintöön liittyvä, itse mietintöä pidempi kahden valiokunnan jäsenen vastalause paikkaa mietinnön puutteita. Mietinnön johtopäätökset lainsäädännön tarpeellisuudesta olisivat voineet olla siinä jo esitetyn aineiston pohjalta toisenlaiset. Mitkä johtopäätökset olisivatkaan olleet, jos mietinnön aineisto olisi ollut sellainen kuin lain valmistelussa olisi tullut olla? Omantunnonvapauden tulisi toteutua työjärjestelyin ja ammattieettisin ohjein Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa johtopäätöksissään aiempiin perusoikeusuudistuksen teksteihin viitaten seuraavasti: Valiokunta katsoo, kuten perusoikeusuudistuksen yhteydessä antamassaan lausunnossa, että työntekijän eettistä tai uskonnollista vakaumusta on syytä kunnioittaa ja pyrkiä ensisijaisesti työjärjestelyin varmistamaan asianmukainen hoito muun henkilökunnan suorittamana. Koska nämä oikeudet eivät tällä hetkellä yhdenvertaisesti toteudu, on syytä jatkaa keskustelua siitä, mitä järjestelyjä näiden oikeuksien toteuttamiseksi nyt tulisi tehdä. Syksyllä SKLS:n hallituksen edustajat olivat SLL:n eettisessä neuvottelukunnassa keskustelemassa omantunnonvapauskysymyksistä. Tämä keskusteluyhteys antaa SKLS:lle mahdollisuuden olla edistämässä jäsentensä Yhdenvertaisuuden toteutuminen omantunnonvapauskysymyksissä edellyttäisi ammattieettistä ohjeistusta, ja SLL:lla on mahdollisuudet tällaisen ohjeistuksen antamiseen. oikeuksien toteutumista yhdessä SLL:n kanssa. Yhdenvertaisuuden toteutuminen omantunnonvapauskysymyksissä edellyttäisi ammattieettistä ohjeistusta, ja SLL:lla on mahdollisuudet tällaisen ohjeistuksen antamiseen. Euroopan neuvosto on kannanotossaan (resoluutio 1763 /2010), esittänyt, että joka maassa tulisi olla ohjeistus, miten raskauden keskeytystä hakevien oikeudet turvataan ja samalla omantunnonvapauden toteutuminen ohjeistetaan. Suomesta ohjeistus tästä puuttuu edelleen. Tuoreen yhdenvertaisuuslain (30.12.2014/1325) 8 mukaisesti ketään ei saa syrjiä uskonnon, vakaumuksen eikä mielipiteen takia ja kyseisen lain 6 mukaisesti myös koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Tätä lakia ei vielä ole testattu oikeuden päätöksillä omantunnonvapauskysymyksessä, mutta se myös antaa aineksia sille, että omantunnonvapauden tulisi toteutua nykyistä paremmin. Kalle Mäki LL, TK SKLS hallituksen jäsen SLL eettisen neuvottelukunnan jäsen Palstalla kirjoittajat esittävät omia ajatuksiaan ajankohtaisista aiheista ja herättävät keskustelua tärkeistä asioista. Palstan kirjoitukset eivät ole seuran julkisia kannanottoja asioihin, vaan palstan tarkoituksena on haastaa lukijaa pohtimaan omaa suhdettaan käsiteltävään asiaan. Toimituskunta ottaa vastaan palautetta ja toiveita lehden suhteen, sähköpostiosoite kristillinenlaakarilehti@gmail.com

KrLL 1/2016 17 SKLS:n alueelliset yhdyshenkilöt Aluevastaava: Leena Uusitalo (leena.uusitalo@vimpeli.fi) Hämeenlinna: Kotka: Kuopio: Taina Heikkilä (taina.heikkila@fimnet.fi) Myllytie 16, 13720 Parola Pasi Pöllänen (pasi.pollanen@fimnet.fi) Lavansaarentie 6, 48610 Kotka Risto Honkanen (risto.honkanen@fimnet.fi) Reetta Siljanen (reetta.siljanen@fimnet.fi) Lappeenranta: Oulu: Pori: Seinäjoki: Tampere: Turku: Vaasa: Kaarina Pesonen (kaarina.pesonen@fimnet.fi) Kaivokorvenkatu 16, 53850 Lappeenranta Anna Ruotsalainen (anna-kreetta.ruotsalainen@student.oulu.fi) Raharinnantie 7 C 6, 90230 Oulu Pekka Mäkinen (pekka.makinen@nic.fi) Tähtisentie 40, 28450 Vanha-Ulvila Leena Uusitalo (leena.uusitalo@vimpeli.fi) Kauniskedontie 10, 62800 Vimpeli Mikko Malkamäki (malkamikko@gmail.com) Riitta Saario (rsaario@gmail.com) Vähä-Hämeenkatu 9 D 79, 20500 Turku Anna-Liisa Punto (anna-liisa.punto@fimnet.fi) Opiskelijatoimikunta Opiskelijavastaava: Suvi-Tuuli Simojoki (suvi-tuuli.simojoki@helsinki.fi) Helsingin Ristiside Kuopion Heräämö Oulun Henkireikä Tampereen Arbor vitae Turun Luukas-klubi pj Aleksi Pajunen (Aleksi.pajunen@helsinki.fi) vpj Annukka Hanhijärvi (Annukka.hanhijarvi@helsinki.fi) pj Hanna Korpi-Hyövälti (hannakor@student.uef.fi) vpj Veera Laasanen (veeralaa@student.uef.fi) pj Samuli Korhonen (samuli.korhonen@student.oulu.fi) pj Maria Hietaharju (maria.hietaharju@student.oulu.fi) pj Hanna Savioja (hanna.savioja@gmail.com) pj Paula Prittinen (pailpr@utu.fi) vpj Leena-Maria Neuvonen (leena-maria.t.neuvonen@utu.fi) vpj Liina Mäkinen (liina.l.makinen@utu.fi)

18 KrLL 1/2016 SKLS oli 29.-31.1.2016 mukana Tampere-talolla järjestämässä Suomen ACC ry:n 10- vuotisjuhlakonferenssia, joka käsitteli kristillisen uskon ja psykologisen tiedon vuorovaikutusta. Julkaisemme konferenssijulkaisusta yhden artikkelin. Onko kristillinen auttamistyö persoonaa loukkaavaa manipulointia? Maallistuneen kritiikin mukaan kristillisestä lähtökohdasta toteutettu terapeuttinen auttamistyö merkitsee ihmisen manipulointia tavalla, joka loukkaa hänen persoonansa itsemääräämisoikeutta. Tällöin oletetaan, että kristillinen lähtökohta tuo terapiaan tai sielunhoitoon tekijän, joka on vieras autettavan omaehtoiselle pyrkimykselle määrittää oman elämänsä tarkoitus ja suunta omista lähtökohdistaan käsin. Vastaan tähän kritiikkiin kiinnittämällä huomiota tapoihin, joilla kristillinen näkökulma auttamistyössä tarjoaa edellytyksiä tehdä oikeutta ehdottomalle ihmisarvolle, yksilön ainutlaatuisuudelle, ihmisen moraalisen tietoisuuden eheytymiselle, pysyville ihmissuhteille ja kulttuurille, joka tukee yksilön identiteetin kehitystä. Ehdottoman ihmisarvon perusta Kaiken ei-manipuloivan auttamistyön perustana on se, että yksilöpersoonaa kunnioitetaan itseisarvollisena olentona, joka on päämäärä sinänsä ei koskaan pelkkä väline ulkoapäin määriteltyjen päämäärien saavuttamiseksi. Yksilöpersoonan kunnioitus puolestaan edellyttää käsitystä ehdottomasta ihmisarvosta. Yalen yliopiston filosofian professori Nicholas Wolterstorff on herättänyt paljon keskustelua kirjallaan Oikeudenmukaisuus (2008), jossa hän osoittaa, että ehdotonta ihmisarvoa ja ehdottomia ihmisoikeuksia ei ole toistuvista yrityksistä huolimatta onnistuttu perustelemaan ilman Jumalaa. Maallistuneen ajattelun mukaan ihmisen alkuperä on luonteeltaan persoonaton, mikä tekee vaikeaksi perustella persoonallisen yksilön ehdotonta arvoa ja yleensä tehdä eroa ihmisen ja muiden elämänmuotojen välillä. Harvardin yliopiston sosiologin Carle Zimmermanin mukaan ihmissuhteiden kaksi olennaista perustaa ovat fides (uskollisuus, luotettavuus) ja sacramentum Ehdotonta ihmisarvoa ja ehdottomia ihmisoikeuksia ei ole toistuvista yrityksistä huolimatta onnistuttu perustelemaan ilman Jumalaa. (pyhyys). Tässä yhteydessä fides tarkoittaa erityisesti uskollisuutta ja luotettavuutta ihmissuhteissa. Ihmisyksilöiden ja ihmissuhteiden sacramentum (pyhyys) perustuu ehdottomaan ihmisarvoon ja sen vaatimaan luotettavuuteen, jossa ihmistä kohdellaan itseisarvoisena olentona, päämääränä sinänsä, ei koskaan pelkkänä välineenä. Ehdoton ihmisarvo ja ehdottomat ihmisoikeudet ovat Zimmermanin mukaan ilmentymää arvoista, jotka ovat peräisin äärettömästä maailmasta : niitä on vaikea perustella pelkästään tämänpuoleisen ehdoilla. Tässä mielessä näillä ihmissuhteiden perustavilla arvoilla on uskonnollinen perusta, koska uskonto rakentuu ikuisuuden ja äärettömyyden näkökulmaan. Kunnioittavat ihmissuhteet perustuvat vakaumukselle, että ihminen ja ihmissuhteet ovat pyhiä. Uskollisuus ja pyhyys yhdessä ja erikseen sisältävät merkityksen, että kaikkia ihmisiä on pidettävä yhtä arvokkaina. (Zimmerman 2008: 256.) Tämä tietoisuus ihmisyyden ja ihmissuhteiden pyhyydestä on myös kristillisen auttamistyön perusta. Maallistuneen auttamistyön ongelma tässä suhteessa on, että maallistunut näkökulma ei tarjoa perustaa ihmiselämän ja ihmissuhteiden erityislaadulle ja pyhyydelle.

KrLL 1/2016 19 Juutalais-kristillinen näkemys, jonka mukaan ihminen on luotu persoonallisen, äärettömän Jumalan kuvaksi korostaa ihmisen ainutlaatuista yksilöllisyyttä. Ihmisen ainutlaatuisuus korostuu, koska Jumala haluaa persoonallista ystävyyssuhdetta jokaisen ihmisen kanssa. Ihmisen identiteetti on ainutlaatuinen, koska jokainen ihminen ilmaisee jotakin ainutlaatuista puolta Jumalasta. Tämä luo pohjan auttamistyölle, jossa ihmisen ainutlaatuista yksilöllisyyttä kunnioitetaan ja sen kehitystä tuetaan. Ajatus yksilön vapaudesta on peräisin näkemyksestä, jonka mukaan ihminen on luotu vapaan persoonallisen Jumalan kuvaksi. London School of Economics eurooppalaisen ajattelun professori John Gray toteaakin, että vapaan tahdon idea ei tule tieteestä. Sen alkuperä on uskonnossa eikä missä tahansa uskonnossa, vaan kristinuskossa, jota humanistit niin pakonomaisesti soimaavat. (Gray 2003: xii) Ihmisen vapauden ja ainutlaatuisuuden kunnioittaminen auttamistyössä merkitsee tuen antamista autettavan oman identiteetin löytymiselle. Ihmisen eheyden tukeminen Paitsi että terapeuttisen auttamisyön tarkoituksena on tukea yksilön ainutlaatuisuuden avautumista ja oman identiteetin löytymistä, sen on myös tarkoitus tukea persoonan moraalista eheytymistä. Eheytymisessä on vahva eettinen ulottuvuus, koska ihmispersoonan ytimeen kuuluu eettisyys ja arvotietoisuus. Filosofian historiassa on kiistelty siitä, voiko ihminen eheyttää persoonansa yhtä hyvin omistautumalla pahuudelle kuin hyvyydelle, ja voiko ihmisten välinen läheisyys perustua yhtä hyvin pahuuden kuin hyvyyden yhteisyydelle. Tuomas Akvinolaisen mukaan ihminen voi eheytyä ainoastaan omistautumalla hyvyydelle, kun taas nykykeskustelussa Harry Frankfurt (2004) edustaa näkemystä, jonka mukaan ihminen voi kokosydämisestä omistautua myös pahuudelle. Jotkut viimeaikaiset tutkimustulokset näyttäisivät viittaavan siihen, että Akvinolainen on lähempänä totuutta. Akvinolaisen mukaan ihminen ei voi koskaan eheästi omistautua pahuudelle, koska omantuntonsa syvyystasolla ihminen ei pysty pakenemaan tietoisuutta hyvästä ja oikeasta. Tältä osin pahuudelle omistautuneen ihmisen sisin on ristiriitainen ja hajanainen. Sisäiset ristiriidat puolestaan estävät sen, että ihminen voisi olla avoimessa ja läheisessä suhteessa toisiin ihmisiin persoonansa syvyystasoja myöten. (Stump 2010: 138 139.) Eleonore Stump (2010: 136 139) tuo esille todisteita sen puolesta, ettei ihminen voi eheytyä omistautumalla pahuudelle. Korkea-arvoiset natsit ovat kaikkein parhaiten tutkittuja esimerkkejä pahuudelle omistautuneista ihmisistä ja tutkimusten mukaan heitä luonnehti orjamainen kuuliaisuus valtaapitäville, keskinäinen taistelu ja yksinäisyys. He olivat sisäisesti jakautuneita ja muista eristyneitä ihmisiä. Himmlerin läheisin alainen Heydrich oli tunnettu siitä, että häntä oli vaikea lähestyä. Himmler luonnehti Heydrichia onnettomaksi ihmiseksi, joka on täysin jakautunut itseään vastaan (Hoehne 2000: 162). Adolf Eichmann puolestaan kuvasi omaa sisintään natsiaikana jakautuneeksi tilaksi, jossa ihminen pakenee puolelta toiselle. (Cesarani 2004: 301) Ribbentropia luonnehdittiin epäherkäksi ihmiseksi, joka otti etäisyyttä muihin, mikä teki ihmisille erittäin vaikeaksi pitää hänestä (Bloch 2003: 125). Jopa Göringiä, joka oli natsijohtajista kaikkein ilomielisin ja sosiaalisin, oli vaikea lähestyä. Huolimatta suuresta sosiaalisuudestaan hän pysyi ulkopuolisena, pitäen ihmiset etäällä itsestään hänen sosiaalisuutensa oli naamio. (Overy 2003: 15 16) Ihmisten välinen läheisyys edellyttää persoonien tietynasteista moraalista eheyttä. Helga Schneider (2001) kuvaa omaelämänkerrallisessa teoksessaan toisen maailmansodan jälkeistä suhdetta äitiinsä, joka oli ollut vartijana Auschwitz-Birkenaun keskitysleirissä. Schneider antaa elävän kuvauksen vaikeudesta luoda rakastava suhde ihmiseen, jonka moraalitaju on sisäisesti jakautunut. Äiti Schneider ei katunut keskitysleirin vartijana tekemiään kauhutekoja, ja oli itsestään vieraantunut niiden takia. Hän puolusti menneisyyttään samalla kun hän pyrki epätoivoisesti kätkemään sen ja selittelemään sitä. Koska hän oli sisäisesti jakautunut, hänen ihmissuhteensa kuivuivat kokoon. Yhtäältä hän kutsui ihmisiä lähelleen, mutta samalla hän karkotti heidät luotaan, niin että häntä lähestyvä ihminen joutui hänen persoonallisuutensa ristiriitaisten puolten heittelemäksi. Vaikka äiti halusi suhteen tyttäreensä, hänen asennoitumisensa vaihteli takertumisesta kylmyyteen ja hylkäämiseen. Äidin asennoitumista luonnehti itsekeskeisyys, joka esti läheisyyden tyttäreen. (Stump 2010: 137.)

20 KrLL 1/2016 Akvinolaisen mukaan jokainen ihminen on enemmän tai vähemmän moraalisen hajaannuksen tilassa syntiinlankeemuksen takia. Ihminen voi kuitenkin eheytyä sisäisesti sikäli kuin hän on valmis myöntämään pahuutensa pahuudeksi, niin että hänen moraalitajunsa on sopusoinnussa omantunnon syvätason todistuksen kanssa. Kristillinen sanoma lunastuksesta ja anteeksiantamuksesta tukee tätä prosessia, koska anteeksiantamuksen varassa ihminen uskaltaa kohdata totuuden itsestään. Jumala vanhurskauttaa ja pyhittää evankeliumiin turvautuvan ihmisen, niin että ihminen myös kokemuksellisella tasolla saavuttaa syvemmän eheyden. (Stump 2010: luku 8.) Kristillinen syntiinlankeemusoppi ja itsemääräämisoikeus Joidenkin kriitikkojen mukaan kristillinen syntiinlankeemusoppi on kuitenkin omiaan luomaan niin kielteistä suhtautumista ihmiseen, että se johtaa syyllistävään ja toista ihmistä tuomitsevaan näkökulmaan. Tällaista ajatusta on puolustanut Simon Fraser yliopiston kasvatusfilosofian professori Tasos Kazepides. Hän hylkää jyrkästi ajatuksen, että kristillinen oppi syntiinlankeemuksesta ja lunastuksesta voisi herkistää ihmisen omaatuntoa ja siten toimia ihmistä eheyttävänä voimana. Kazepides (2010: 167 169) väittää, että kristillinen ihmiskäsitys syntiinlankeemusoppeineen on ehkä kaikkein mielivaltaisin ja vahingollisin ohjelmallinen käsitys ihmisluonnosta ja sellaisena ihmistä alentava. Kazepides olettaa, että kristinusko pitää paheina henkilökohtaista vapautta, autonomiaa ja itsenäisyyttä, joita Raamatun syntiinlankeemuskertomuksen kielletty hedelmä hänen mielestään symboloi. Tämän väärän tulkintansa pohjalta hän olettaa, että syntiinlankeemusopin tarkoituksena on viedä perusta ihmisen itsemääräämisoikeudelta. Perisyntioppi ja siihen kuuluva opetus Aadamin syntiinlankeemuksesta oikeutti kristillisen kirkon ehdottoman auktoriteetin kohdella meitä ikään kuin sairaina potilainaan (emt. 169). Kazepideksen mukaan usko perisyntiin on kuin parantumaton virus, joka vääristää ja turmelee kaiken inhimillisen elämän ja tekee järkiperäisestä ajattelusta, kasvatuksesta ja dialogista epätoivottavaa. Koko huomiomme täytyy suunnata oikukkaan Jumalan tahdon selville saamiseen ja Hänen tottelemiseensa; ihmisen vapaus, autonomia, itsearvostus, henkilökohtainen arvostelukyky ja valinnanvapaus täytyy hylätä paheina. Kazepideksen mielestä kristinusko mustamaalaa ja halventaa aineellista olemassaoloamme ja tekee siitä vain syyllisyyden ja kärsimyksen lähteen siinä ainoassa elämässä, joka meille on tarjolla. En voi kuvitella mielivaltaisempaa, törkeämpää, pahempaa, tuhoavampaa, petollisempaa ja kyynisempää näkemystä ihmisluonnosta. (Emt. 169 170.) Kazepides projisoi antiikin jumalakäsityksen kristilliseen Jumalaan ja pitää Jumalaa oikukkaana tyrannina. Hän ei tunne kristinuskon liittouskollista Jumalaa, joka uhraa itsensä pelastaakseen ihmisen. Tämän tulkintansa pohjalta Kazepides katsoo kristillisen ihmiskäsityksen luovan epävapaita ja henkisesti köyhtyneitä ihmisiä, jotka vastustavat ajattelun ja valinnan vapautta, suhtautuvat epäluuloisesti ihmisjärkeen, kriittiseen ajatteluun ja autonomiaan, ovat vahingollisia avoimuudelle, pluralismille ja aidolle dialogille. (Emt. 170.) Tältä osin Kazepideksen ajattelu näyttäisi kuitenkin perustuvan käsitesekaannukseen. On totta, että ihmisen syntisyys orjuuttaa häntä ja tekee hänestä paheiden orjan. Mutta uhkaako tämän tosiasian tiedostaminen ihmisen itseohjautuvuutta vai luoko se edellytyksiä ihmisen itseohjautuvuuden palauttamiselle? Maallistuneessa viitekehyksessä terapia saattaa helposti johtaa ihmisen torjumaan syyllisyytensä ja selittämään se pelkäksi subjektiiviseksi ahdistukseksi, josta pitäisi vapautua kieltämällä kokonaan objektiivisen rikkomuksen mahdollisuus. Kristillinen anteeksiantamuksen kulttuuri kuitenkin antaa ihmiselle rohkeutta kohdata totuuden itsestään ja tehdä oikeutta yleispätevälle moraaliselle viitekehykselle, josta jokainen ihminen on tietoinen syvällä omassatunnossaan. Itsekritiikin puute on olennainen tekijä narsistisen ihmisen kehityksessä. Ian Kershaw kuvaa Hitlerin kehitystä narsistiseksi persoonaksi korostamalla tämän kyvyttömyyttä tunnistaa omia vikojaan ja puutteitaan: Hitlerin kaltaiselle sairaalloisen itsekeskeiselle narsistille itseen kohdistunut sankaripalvonta ja kyvyttömyys löytää itsestä vikoja tai puutteita synnyttivät monumentaalisen minäkuvan, jossa hän näki itsensä sankarillisena johtajana. (Kershaw 2009: 179.) Kazepides olettaa ihmisen itseohjautuvuuden paranevan pelkästään kieltämällä, että paheet vaikuttavat ihmiselämään. Eikö totuus ole päinvastainen: ainoas-

KrLL 1/2016 21 taan tiedostamalla heikkoutensa voi ihminen saada realistisen käsityksen itsestään ja löytää parannuskeinoja ongelmiinsa. Kristillinen syntiinlankeemusoppi ei ole uhka ihmisen vapaudelle, vaan sen tarjoama realistinen näkökulma ihmisen tilanteeseen on yksi vapauden edellytys: ihmisen vapaus edellyttää sitä, että hän ottaa vastuun teoistaan, mikä puolestaan edellyttää anteeksiantamuksen mahdollisuutta. Puolustaessaan silmien sulkemista ihmisen pahuudelta ja sille ominaiselta itsepetostaipumukselta Kazepides murentaa edellytyksiä ihmisen eheytymiseltä, koska ihminen voi perimmältään eheytyä vain hyvyyden ja totuuden varassa. Omantunnon eheytyminen Kristuksen evankeliumi luo näin pohjan auttamistyölle, mikä eheyttää ihmistä auttamalla häntä kosketuksiin omantunnon syvimpien tasojen kanssa. Se auttaa ihmistä luopumaan pakokeinoista ja illuusioista, joiden avulla ihminen luontaisesti pakenee tietoisuutta omasta syyllisyydestään. Evankeliumin valossa ihminen voi kohdata pahuutensa, koska hänelle on avattu tie anteeksiantamukseen. Syyllisyyden voima ihmisen omassatunnossa on niin suuri, että ilman Kristuksen evankeliumia ihmisen on vaikea välttää joutumasta toiveajatteluun perustuvien mielikuvien, myyttien ja ideologioiden valtaan omatuntonsa pintatasolla: vahva sisäinen tarve tuntea olevansa oikeassa johtaa häntä torjumaan syyllisyytensä, mikä vääristää hänen näkemyksensä todellisuudesta ja hajottaa hänen moraalista eheyttään. Evankeliumin valossa ihminen voi kohdata pahuutensa, koska hänelle on avattu tie anteeksiantamukseen. Tarjotessaan syntiselle ihmiselle realistisen, itsekriittisen ja vastuun ottamiseen perustuvan pohjan omistautua hyvyydelle kristillinen viitekehys luo samalla edellytyksiä läheisille ihmissuhteille ja pysyville ihmissuhteille, jotka omalta osaltaan tukevat ihmisen eheytymisprosessia. Kristillinen auttamistyö luo näin edellytyksiä ihmispersoonaa ja yksilön ainutlaatuisuutta korostavalle lähestymistavalle, joka samalla tarjoaa heikolle ja erehtyvälle ihmiselle sellaisen anteeksiantamuksen ilmapiirin, joka tekee hänelle mahdolliseksi rehellisesti kohdata omat epäonnistumisensa ilman ylenmääräistä ahdistusta ja kantaa vastuuta teoistaan. Omantunnon herkistyminen luo pohjan sekä itsetuntemukselle että läheisille ja pysyville ihmissuhteille. Tällä tavalla ne tukevat ihmisen moraalisten voimavarojen aktivoitumista ja niiden avulla tapahtuvaa persoonan eheytymistä. Tapio Puolimatka Kirjoittaja toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa erityisalanaan tieteenfilosofia ja kasvatusfilosofia. Kirjallisuus Bloch, Michael (2003) Ribbentrop. London: Abacus Books. Cesarani, David (2004) Becoming Eichmann. Cambridge, MA: Da Capo Press. Frankfurt, Harry G. (2004) The Reasons of Love. Princeton: Princeton University Press. Gray, John (2003) Straw Dogs: Thoughts on Human and Other Animals. London: Granta Books. Hoehne, Heinz (2000) The Order of the Death s Head. New York: Penguin. Kazepides, Tasos (2010) Education as Dialogue. Montreal: McGill s-queen s University Press. Kershaw, Ian (2009) Hitler. Suom. Ilkka Rekiaro. Helsinki: Otava. Overy, Richard (2003) Goering. New York: Barnes and Noble Books. Schneider, Helga (2001) Let Me Go. New York: Walker & Company. Stump, Eleonore (2010) Wandering in Darkness: Narrative and the Problem of Suffering. Oxford: Oxford University Press. Wolterstorff, Nicholas (2008) Justice: Rights and Wrongs. Princeton: Princeton University Press. Zimmerman, Carle (2008) Family and Civilization. Wilmington, Del: Intercollegiate Studies Institute.

22 KrLL 1/2016 LÄÄKETIETEEN SYDÄN 1/5 Tämä viiden artikkelin juttusarja pureutuu lääketieteen ytimeen. Pyrin tutkimaan, mikä lääkärintyössä on olennaista ja muuttumatonta. Haastavan aikamme keskellä professioomme vaikuttavat erityisesti teknologia, talouskysymykset ja mureneva moraalinen konsensus. DEPOSITPHOTOS Lääketieteen syvintä olemusta etsimässä Harvoin voimme parantaa, usein voimme helpottaa, aina voimme lohduttaa, kuuluu viisaus syvältä menneisyydestä. Lääketiede on pohjimmiltaan lähimmäisen kohtaamista, moraalista toimintaa, jossa tiede on suureksi avuksi. Olen nuori medisiinari ja minulla on vielä varsin vähän lujaa käytännön ammattitaitoa lääkärintyöstä. Sydämelläni on kuitenkin ollut jo pidempään pohdinta lääketieteen syvemmästä olemuksesta: mistä lääketieteessä on pohjimmiltaan kyse. Yllättävää kyllä, tähän kysymykseen ei lääkäriksi kasvaessa tunnu saavan tyydyttävää vastausta. Omassa näkökulmassani painottuvat kokemukset tämän päivän akateemisesta maailmasta; kokemukset lääketieteellisestä tutkimuksesta ja lääkäriksi kasvamisesta yliopistossa. Yhtäältä olen ollut iloinen ja häkeltynyt lääketieteen valtavasta kehityksestä ja kaikista huikeista työkaluista, joita meillä on nykyään käytössämme. Esimerkiksi jo valtaosa leukemiaa sairastavista lapsista saadaan remissioon. Ihmeellistä! Toisaalta elämme maallistuvassa, jälkikristillisessä yhteiskunnassa, jossa potilaan hyvänä hoitona saatetaan nähdä aiemmin ennenkuulumattomia toimia. Akateemisessa maailmassa tapahtuu jotain perin ongelmallista: Jumalaa ei avoimesti kielletä, mutta akateeminen maailma näyttää toimivan kuin Häntä ei olisikaan. Länsimaista tiedemaailmaa vaivaa ihmiskuvaa rapauttava reduktionismi, joka iskee hippokraattis-kristillisen antropologian ytimeen, kuten John Wyatt kirjoittaa kirjassaan Elämän ja kuoleman kysymyksiä 1. Reduktionismi tarkoittaa lähestymistapaa, jossa asioita pyritään ymmärtämään pilkkomalla ne mahdollisimman pieniin osiin. Lopulta ihminenkin nähdään vain osiensa summana (vs. Jumalan kuva), pahimmillaan vain kasana molekyylikoneita. Laajemmin katsottuna koko yhteiskuntamme ja itse asiassa koko länsimainen maailma on menettänyt konsensuksen oikeasta ja väärästä sekä koko todellisuuden luonteesta. Länsimaiden historiassa ne ovat perustuneet laajamittaisesti kristilliseen traditioon. Tuo konsensus on viimeisten muutaman sadan vuoden murentunut. Kulttuurissamme kilpailevat vahvasti toisistaan eroavat maailmankatsomukset ja täten myös erilaiset ihmiskuvat, mikä johtaa lääketieteenkin maailmassa erilaisiin johtopäätöksiin siitä, mitä lääketiede on ja miten meidän tulisi toimia. Oikeastaan elämme suuren moraalisen hämmennyksen keskellä. Kokemuksen lääketieteen akateemisesta maailmasta voisi kiteyttää seuraavasti: PCR:lla monistettuja DNA-juosteita geelielektoforeesissa. Kuva: Matias Pehkonen

KrLL 1/2016 23 Opiskelimme ihmistä, mutta kadotimme ihmisen Opiskelimme elämää, mutta livuimme kauemmas Elämästä Pohdintani saivat uutta pontta opiskeltuani viime vuonna kristillisen liberal arts -ohjelman Augustine Collegessa Ottawassa 2. Koulun presidentti, lastentautien ja biokemian professori John Patrick opetti, että lääketiede on pohjimmiltaan ilmaisua siitä, miten välitämme toisistamme. Naulan kantaan! Länsimaisen kulttuurin nykytilaa kuvatessaan Patrick siteeraa usein T.S. Eliotia: Where is the wisdom we have lost in knowledge? Where is the knowledge we have lost in information? 3 Runon kysymykset ovat osuvia. Lääketieteen maailmaan sovellettuina ne avaavat oven kutkuttavaan tutkiskeluun. On tavattoman kiinnostavaa ja olennaisen tärkeää tutkia mitä lääketiede ja lääkäriys oikeastaan ovat. Teema on ollut sydämelläni myös kristillisen uskomme vuoksi. Minkälaiseen lääkäriyteen Jeesus meitä kutsuu? On helppoa mukautua ympäröivän kulttuurin tapoihin ja tottumuksiin. Vaikeampaa on pysyä kiinni raamatullisissa periaatteissa. Seuraavassa pohdin lääketieteen merkitystä ja tarkoitusta parin ajankohtaisen teeman kautta. Minkälaiseen lääkäriyteen Jeesus meitä kutsuu? Professioomme liittyvissä keskusteluissa on korostettu viime vuosikymmenten aikana työmme potilaskeskeisyyttä. Potilaan autonomian merkitys on selkeästi kasvanut verrattuna aiempaan, autoritaariseksi kutsuttuun malliin. Tällä kehityksellä on hyvät ja huonot puolensa. Keskustelun kieleen on tullut talousmaailmasta tuttuja termejä. Potilasta saatetaan kuvata asiakkaana ja lääkäriä palveluntarjoana. Ilmiötä voisi luonnehtia konsume- Kuva: Depositphotos rismiksi lääketieteessä. Aihepiiriin liittyy myös terveydenhuollon rajalliset resurssit ja tehokkuusajattelu, mikä on taloustilanteessamme tietyssä määrin välttämätöntä. Olen kokenut, että talousvetoiset keskustelut voivat hämärtää lääketieteen merkitystä ja tarkoitusta. Talouskysymykset ovat saaneet niin suuren painotuksen, että monen mielestä terveydenhuollon johtajina tulisi lääkäreiden sijaan olla talousammattilaisia. Jos ajattelemme lääkärintyön olevan vain terveyden ja terveyspalvelujen esittelyä, tarjoamista ja myymistä potilaille kustannustehokkaalla tavalla, potilas-lääkärisuhteesta on mielestäni vaarassa kadota olennainen inhimillinen elementti. Hoidammeko potilaita sen vuoksi, että se on yhteiskunnalle kustannustehokasta? Tuleeko tehokkaasta hoitoprosessista itse työn tarkoitus? On totta, että rajallisten resurssien vuoksi talouskysymyksiin ja tehokkuuteen joudutaan väistämättä kiinnittämään enemmän huomiota. En tarkoita, ettäkö pitäisi vähät välittää hoitojen kustannuksista, vaan että potilaan nähdessämme, tai terveydenhuollon yksikköä johtaessamme, meidän tulisi nähdä ensisijaisesti jotain muuta kuin mahdollisia kustannuksia. Raha Kustannustehokasta rakkautta Hoidammeko potilaita sen vuoksi, että se on yhteiskunnalle kustannustehokasta? Tuleeko tehokkaasta hoitoprosessista itse työn tarkoitus?

24 KrLL 1/2016 Rustosoluja. Kuva: Matias Pehkonen ja hoitoprosessin tehokkuus eivät saa alkaa hallitsemaan sitä, mistä lääketieteessä on pohjimmiltaan kyse. Tutkimuksissa on toistuvasti todettu, että potilaan tyytyväisyyteen vaikuttaa ratkaisevasti hänen kokemuksensa kuulluksi tulemisesta vastaanotolla tai sairaalassa. Hyvä lääkäri moraaliton lääkäri? Minkälainen ihminen minun tulisi lääkärinä olla? Hoitosuositusten noudattaminen ei tietenkään riitä. Lääkäriksi kouluttautuminen on mielestäni kasvumatka, jossa kasvan tietynlaiseksi ihmiseksi. Hyvässä lääkärissä on piirteitä, joita voisi kristillisen traditiomme mukaisesti kutsua hyveiksi. Lääkärin tulisi olla hyveellinen ihminen, kaikin tavoin eheä ja taitava. Hyveitä ovat esimerkiksi oikeudenmukaisuus, viisaus ja rehellisyys, sekä tärkeimpinä usko, toivo ja rakkaus. Minusta tuntuu, että välillä olen kuitenkin kasvanut enemmän potilaan oikeuksien kuin lääkärin persoonan ja roolin tuntemisessa. Potilaalla tunnustetaan olevan monenlaisia oikeuksia, jotka voivat ohjata hoitoa. Empatia ja asiallisuus kuuluvat lääkärin rooliin, mutta potilaan hyvä hoito nähdään usein siten, että lääkärin tulisi työssään jättää taakseen omat arvonsa ja jopa oma moraalinsa. Tähän liittynee moderni, subjektiivinen käsitys arvoista: jokainen valitsee omat arvonsa kuin ne olisivat mielipiteitä. Tiede on työkalu, ei lääketieteen perusta Olen kokenut tarvetta selventää tieteen roolia lääketieteessä, sillä nykyään niin monet asiat tuntuvat menevän keskusteluissa sekaisin. Saatamme kadottaa jotakin olennaista lääketieteestä, jos sen inhimillisestä elementistä tulee toissijainen hienostuneen tieteen edessä 4, sanoi hematologi Ross Langley Victoria Generalsairaalasta. Kommentin voi tulkita sisältävän monia merkityksiä, mutta nykypäivän nuorelle medisiinarille tulee herkästi sellainen olo, että lääketiede on vain sovellettua tiedettä. Opinnoissa meille teroitetaan alamme tieteellisyyttä. Vaikuttaa siltä, että mitä tieteellisempi, sen parempi. Tiede ei kuitenkaan kerro, mitä minun tulisi tehdä ja lääketiede on täynnä toimintaa, jonka voi tiivistää kysymykseen mitä minun tulisi tehdä. Minulla on purkissa lääkettä: tulisiko minun antaa se potilaalleni? Potilaallani on hätä: tulisiko minun lohduttaa häntä? Totta kai vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä, mikä paljastaa työni perustavanlaatuisen taustaoletuksen: on hyvä

KrLL 1/2016 25 auttaa ihmistä ja suojella elämää. Tiede ei siis ole se pohja, jolle rakennan toimintani. Tiede on kullanarvoinen työkalu, jota käytän lääketieteen päämäärien saavuttamiseksi. Olen kokenut, että työmme syvempi olemus hämärtyy, jos lääketiede määritellään ensisijaisesti tieteenä. Lääketiede on ensisijaisesti ihmisen toimintaa toista ihmistä varten moraalista toimintaa. Merkittävä historioitsija ja lääkäri Owsei Temkin totesi: Lääketiede on parantamista (ja ennaltaehkäisyä) perustuen kaikkeen tietoon, joka on todettu siinä tarpeelliseksi. Tämä tieto voi olla teologista, empiiristä tai [muuta] tieteellistä. 5 Hoitosuhteeseen kuuluu syviä moraalisia elementtejä, kuten luottamus kahden ihmisen välillä, välittäminen, sekä syyllisyyden ja häpeän aito kohtaaminen. Vastaanottohuoneessa ei tehdä tiedettä, vaan rakastetaan lähimmäistä. Pyrimme auttamaan ihmistä, sillä ihminen on Jumalan kuva ja iäisesti arvokas. Tässä pyrkimyksessä tiede on ollut valtavan hyödyllinen lahja. Lääketieteen historiallinen tausta on valtavan tärkeä viisauden lähde. Eräs vanha kirjoittaja totesi: jotta tietäisimme mihin mennä, meidän tulee tietää mistä tulemme. Äkkiseltään vaikuttaisi siltä, että professiomme on varsinaisesti syntynyt vasta 1700-luvun jälkeen modernin tieteen kehityksen myötä ja tullut nyt kukoistukseensa. Sitä ennen lääketiede oli lapsenkengissä, sanotaan. Monet historioitsijat kirjoittavat kuitenkin ammatistamme aivan toisenlaiseen sävyyn: lääketieteen juuret ulottuvat muinaiseen maailmaan, jossa kehittyneen teknologian puuttuessa ymmärrettiin silti olennaisia asioita ihmisyydestä, terveydestä, sairaudesta, kuolemasta ja Jumalasta. Alamme vahva tieteellisyys on historiallisesti melko tuore ilmiö, mutta parantaminen on kuulunut ihmiselämään aina. Olen vakuuttunut siitä, että lääketieteen juurien tunteminen auttaa ymmärtämään lääketieteen merkitystä ja tarkoitusta. Elämme osana ihmeellistä tarinaa ja kristinuskolla on ollut lääketieteen narratiivissa oma erityinen roolinsa. Mistä lääketieteessä on lopulta kyse? Mikä on lääkäri ja mitä ovat sairaus ja terveys? Kristillinen maailmankuva on näissä pohdinnoissa olennaisen tärkeä pohja, sillä kuten C.S. Lewis kirjoitti, Uskon kristinuskoon kuten uskon auringon nousseen: ei pelkästään siksi että näen sen, vaan koska sen paistaessa näen kaiken muun 6. Muinainen viisaus nykylääketieteen apuna Matias Pehkonen Kirjoittaja on lääketieteen kandidaatti ja Augustine Collegen alumni vuodelta 2015 (www.augustinecollege.org) 1 John Wyatt, Matters of Life and Death, IVP, 2009 (suom. Marjut Mäntyjärvi, 2015), s. 262 2 www.augustinecollege.org 3 T.S. Eliot, Choruses from the Rock, näytelmä vuodelta 1934 4 Julkaisematon kommentti 5 Owsei Temkin, The Double Face of Janus, Johns Hopkins University Press, 1977, p. 16 6 C.S. Lewis, Onko teologia runoutta?, 1945 (lainauksen suom. M. Pehkonen) Kirjoitussarjan seuraavassa osassa pureudutaan 1/5 hippokraattisen lääketieteen viisauksiin.

26 KrLL 1/2016 Käytännön kokemuksia lääkäriyden ytimestä konkarin näkökulmasta Olen kokenut konkari ja minun luulisi jo tietävän, mitä lääkärin työ on ja miten se tulee tehdä. Moni asiaa sujuu rutiinilla, mikä sujuvoittaa ja helpottaa työtä. Joka päivä on kuitenkin mahdollisuus oppia jotain uutta tieteestä, hoidoista, vuorovaikutuksesta. Se pitää samanaikaisesti kiinnostuneena ja nöyränä. On monenlaista lääkäriyttä. Jonkun työ on kuvien tuottamista ja katsomista, toimimista kliinikon apuna diagnoosin teossa ja hoidon suunnittelussa. Toinen käyttää kirurgin veistä päästääkseen potilaan ongelmastaan. Yleislääkärin työssäkin on asioita, joissa lääkäriys toteutuu parantajan roolissa: antibioottikuuri virtsatietulehdukseen ja potilaan vaiva on poissa. Tehokasta ja selkeää. Mutta tämä ei vielä riitä. Potilaan ja lääkärin kohtaamisessa on muutakin, mikä pakottaa etsimään lääketieteen ydintä, sitä olennaista, mitä meidän on opeteltava jaksaaksemme toimia tässä vaativassa ammatissa. Meidän olisi osattava yhdistää lääketieteellinen taitomme kykyyn olla aidossa vuorovaikutuksessa potilaamme kanssa, niin että yhteisymmärryksessä löydämme parhaat käytettävissämme olevat keinot potilaamme auttamiseen. Vaikeinta on silloin, kun näemme, että tarjolla on vain näennäismahdollisuuksia ja tiedämme jo etukäteen, että apu on korkeintaan hetken helpotus. Viimeistään tällöin roolimme muuttuu tukijaksi, rinnalla kulkijaksi. Vaikka opettelisimme kuinka hyvä vuorosanat erilaisten tilanteiden varalle, välillä ne eivät vastaa potilaan tarpeeseen. Varsinkin yleislääkärille on hyvä, että hän oppii tuntemaan potilaansa ja heidän perheensä. Kun pitkässä hoitosuhteessa oppii ymmärtämään potilaan tapaa viestiä, omatkin sanansa on helpompi asettaa. Tarkastelen seuraavassa lääkäriyden ydintä kolmesta eri näkökulmasta, jotka ovat tulleet tutuiksi mm. perhelääketieteen kautta, lääketieteellisestä, psykologisesta ja sosiaalisesta. Perhelääketieteessä ihminen nähdään biopsykososiaalisena olentona. Terveyden ylläpito ja paraneminen liittyy näihin kaikkiin osa-alueisiin, vaikka painotukset sairaudesta riippuen voivat olla erilaisia. Kollegiaalisuuden korostaminen onkin osa professiomme arvokkainta perintöä. Lääketiede edustaa biologiaa Lääketieteellinen osaaminen on osa lääkäriyden ydintä. Ollaksemme oikeita lääkäreitä meidän on opeteltava jatkuvasti uusia asioita, jotta emme muutu puoskareiksi. Usein meidän on myös nöyrästi turvauduttava kollegoidemme apuun, sillä lääketieteellinen tieto ei ole enää kenenkään yksin hallittavissa. Kollegiaalisuuden korostaminen onkin osa professiomme arvokkainta perintöä. Jaetulla osaamisella turvaamme sen, että kussakin tilanteessa potilaamme saa hänelle parhaiten soveltuvan hoidon. Lääketieteellinen osaaminen ei kuitenkaan yksinään riitä, sillä meidän olisi kyettävä näkemään potilaamme elämäntilanne laajemmin. Lääketieteeseen nojaava hoito voi tuottaa potilaalle myös pitkittyvää kärsimystä. Mitä syvempää ja kapeampaa osaamisemme lääkäreinä on, sitä tärkeämpää on tietoinen näkökulman laajentaminen. Kollegojen välinen vuoropuhelu on oman kokemukseni mukaan vielä aivan liian vähäistä. Emme tiedä, miten tieteen keinot muuttavat tulevaisuudessa lääkärin työtä. Uudet hoitomuodot saattavat haastaa moraalimmekin. Kristittyinä lääkäreinä olemme kipuilleet viime vuosina lähinnä aborttikysymyksen kanssa. Voi olla, että edessämme on vieläkin vaikeampia asioita, joiden kohdalla joudumme kysymään, onko oikein toimia näin. Lääketiede ja sen soveltajat eivät saisi menettää uskottavuuttaan moraalisessakaan mielessä. Tiede itsessään ei anna meille tietoa oikeasta ja väärästä, vaikka etsiikin totuutta ja pyrkii objektiivisuuteen. Moraalinen pohja on löydettävä muualta ja kristittyinä meillä on onneksi mahdollisuus löytää vastauksia myös Raamatun pyhistä kirjoituksista ja siitä koetellusta viisaudesta, mitä niihin kätkeytyy.

KrLL 1/2016 27 Lääketieteen ydintä on suostuminen jatkuvaan oppimiseen, mutta myös tiedon ja sovellutusten kriittiseen arviointiin monesta näkökulmasta. Potilaamme on henkinen olento Antaako kristillinen maailmankuva jotain olennaista lisäarvoa lääkärin työhön? Varmasti antaa. Se ei kuitenkaan anna meille oikeutta kuvitella, että olisimme kristittyinä yleisesti viisaampia tai moraalisempia kuin muut kollegamme. Kristinusko opettaa meitä kunnioittamaan toisiamme, ja tätä harjoitellessamme olemme jo hyvän matkaa tiellä kohti lääkärin työn ydintä, jonka yksi elementti on kohtaaminen ja vuorovaikutus. Omaan lääkärin identiteettiin saa luottaa, olen ammattilainen, asiantuntija, mutta ihmisenä potilaitteni kanssa samalla viivalla. Hienotunteisuus ja kunnioitus ovat erityisen tarpeellisia, koska potilaat ovat usein kovin paljaina edessämme, fyysisesti ja henkisesti. Jokaisessa kohtaamisessa korostuu kuulluksi tuleminen. Se on yksi tapa osoittaa kunnioitusta. Kun vuosien varrella olen joskus joutunut asioimaan omissa ja perheeni asioissa kollegojen vastaanotolla, kuulluksi tuleminen on ollut minulle tärkeää. Samoin se, että minua katsotaan silmiin, kun minulle puhutaan. Pienokaiseni asioissa halusin valita osaavista kollegoista sen, jonka kanssa uskoin voivani selvitä, jos kaikki ei menisikään parhaalla mahdollisella tavalla. Yksinkertaisia asioita, mutta helposti unohtuvia päivystyksen kiireessä, kun listalla on vielä monta potilasta ja tietojärjestelmät takkuavat ja vievät liikaa huomiota. Tämän asian eteen on pysähdyttävä joka päivä ja uskallettava oppia myös epäonnistumisistaan. Eräs vankilalääkärinä työskennellyt kollega opetti kerran, että päihdepotilaat räyhäävät poliklinikoilla sen vuoksi, että eivät ole koskaan saaneet osakseen kunnioittavaa kohtelua. Pyrin testaamaan tätä aina tilaisuuden tullen ja se toimii toisinaan hämmästyttävällä tavalla. Totuuden nimessä ei aina, sillä myöskään lääkäri ei tule aina potilaan taholta kuulluksi. Sosiaalinen ulottuvuus Käytännön työssä sovellamme sosiaalista ulottuvuutta milloin laatimalla työkyvyn arvioita, milloin tapaamalla kokonaisia perheitä neuvoloissa, milloin pohtiessamme muistisairaan vanhuksen hoidon järjestämistä yhdessä omaisten ja muiden ammattilaisten kanssa. Tämä ei ole työtä, josta lääkärit eniten pitävät. Itse näen, että lääkärin tulee antaa ammattitaitonsa paitsi yksilön myös yhteisön käyttöön. Jos ajattelemme esimerkiksi tartuntatautien vastustamista, se on mitä suurimmassa määrin osa lääkäriyden ydintä. Lääkärillä on koulutuksensa puolesta parempia valmiuksia ymmärtää terveydenhuollon järjestämisen ja terveyden edistämisen ja sairauksien parantamisen mahdollisuuksia kuin päättäjillä keskimäärin. Kysymykset määrittelevät omat reunaehtonsa toiminnalle ja tarvitaan paljon viisautta sen näkemiseksi, miten väestötasolla saataisiin mahdollisimman hyvä terveyshyöty mahdollisimman monelle ja millä hinnalla kehitetään hoitomuotoja, jotka tulevat vain muutaman harvan osaksi. Molempia näkökulmia tarvitaan. Meidän tulee vaikuttaa ympäristöömme ja yhteiskuntaan niin, että voimme toteuttaa riittävän hyvää terveydenhuoltoa ja ehkäistä ennalta ihmisten elämään vaikuttavia terveydellisiä, fyysisiä ja henkisiä katastrofeja. Lääkärien ei tulisi jäädä sivustakatsojiksi yhteiskunnan päätöksenteossa niissä asioissa, jotka tunnemme parhaiten. Joudumme joka tapauksessa kuormamme kantamaan. Siksi on tärkeää, että kollegoina pohdimme keskuudessamme lääkärin työn ydintä ja niitä asioita, mistä emme voi luopua tai mihin emme voi suostua moraalimme, työn käytännön järjestämisen tai autonomiamme kannalta. Viime kädessä joudumme itse kukin etsimään vastauksia ja perustelemaan ratkaisumme. On parempi vaikuttaa kuin valittaa. Maailma muuttuu, mutta muutos ei ole passiivinen, väistämätön tapahtuma, jolle kukaan ei voi mitään. Olisi lohdullista, jos muutoksen tekijöinä voisivat olla ihmiset, jotka ajattelevat psalminkirjoittajan tavoin: Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu. Leena Saramies Kirjoittaja on perhelääkäriksi kouluttautunut lääkäri Savitaipaleelta ja toimii ylilääkärinä Etelä-Karjalan terveyskeskuksen Länsi-Saimaan alueella. Hänet valittiin myös vuoden 2014 yleislääkäriksi.

28 KrLL 1/2016 Tansania-matkaraportti: Sydän, joka tahtoi seikkailemaan Salaamissa. Pienten sekaannusten aiheuttaman odottelun ja muutaman puhelun jälkeen löysin taksinkuljettajani ja samana iltana tapasin vielä lyhyesti lähetyslääkäri Leena Pasasen. Aikaisin aamulla muutaman tunnin yöunien jälkeen saavuin taksikuskini kanssa bussiasemalle, jossa oli kova meteli, kun katukauppiaat yrittivät kaupitella tuotteitaan bussejaan etsiville ihmisille. 15.9. Syyssateinen Helsinki jäi taakse. Fiilistelin lentokentän superystävällistä henkilökuntaa, koneen nousukiitoa, pilvien yläpuolelta näkynyttä ukkosta, ilmakuoppia, yön selkeytymistä ja lintuperspektiivistä näkyviä valaistuja suurkaupunkeja. Lentokoneessa matkalla kohti tuntematonta seikkailua oli hyvä miettiä miten tähän oli tultu. Reilu vuosi epämääräistä haaveilua, kymmenen kuukautta päämäärätietoista suunnittelua, paljon sähköpostien kirjoittamista ja vielä enemmän vastausten odottamista, käytännön asioiden järkkäilyä ja neljän viikon ulkomaille lähtöön valmistava jakso Ryttylässä. Tuntui epätodelliselta olla matkalla Afrikkaan näkemään ja elämään täysin uudenlaista elämää kolmen kuukauden ajaksi. Ilembulaan matkaava bussi kiisi ensimmäisen kahden tunnin hitaan ruuhkavauhdin jälkeen melkoista nopeutta. Maisemat vaihtuivat jatkuvasti pienistä kiemurtelevista vuoristoteistä havumetsään tai savanniin ja villieläimiäkin näkyi matkalla. Vieressäni istunut suahilia puhunut nainen ilmoitti elekielellä ystävällisesti vessatauoista ja piti minusta matkan aikana huolta. Lopulta 12 tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme Ilembulan tienristeykseen, jossa punainen, valkoisella ristillä varustettu sairaalan auto oli minua odottamassa. Ehkä kuusi nuorta miestä ilmestyi innostuneena ympärilleni kantamaan laukkujani ja sen jälkeen lähdimme kuljettajan kanssa 5 km päässä isolta tieltä sijaitsevaan sairaalaan. Vuorokauden matkustamisen jälkeen astuin lentokentän ovista ulos Tansanian lämpimään ja kosteaan myöhäisiltaan Dar es Teksti Ilembulan sairaalan portissa: Kun Jeesus näki heidät, Hänen tuli heitä sääli ja Hän paransi heidät.

KrLL 1/2016 29 Ilembula Ilembulan sairaala on tarjonnaltaan melko laaja. Sairaalassa on leikkaussali, jonka yhteydessä on pientoimenpidehuone, HIV-klinikka, silmäklinikka, intensiivisen hoidon yksikkö, synnytysosasto, synnyttäneiden osasto, odottavien äitien osasto, lastenosasto, naistenosastot, miestenosastot, neuvola, röntgen, laboratorio, apteekki ja yleisvastaanotto. Yleisvastaanotolle sekä terveyskeskus- että sairaalatasoiset potilaat tulevat hoitoon ilman etukäteisajanvarausta asian kiireellisyydestä riippumatta. Potilaiden kanssa työskennellessä kielimuuri tuli heti tervehdysten jälkeen vastaan ja vain osa henkilökunnasta puhui englantia. Lisäksi asiat tehtiin afrikkalaiseen tapaan aika eri lailla kuin Suomessa. Esimerkiksi sairaalassa ei ollut ollenkaan lähihoitajia, vaan potilaiden sukulaiset olivat vastuussa potilaiden pesemisestä, pukemisesta, ruuan tuomisesta kotoa asti sekä syöttämisestä. Sairaalassa pääsin paikallisten lääkäreiden mukaan osastokierroille, seuraamaan leikkauksia, vastaanottoja ja toimenpiteitä. Lisäksi pääsin istumaan vanhoissa sairaalan autoissa kuoppaisilla hiekkateillä ja näkemään kyliä Ilembulan ulkopuolella sairaalan eri tiimien mukana. Eräänä tiistaina olin palliatiivisen tiimin mukana pitämässä kylävastaanottoa ja keskiviikkona lähdin äitilapsi -tiimin kanssa punnitsemaan ja rokottamaan lapsia toiseen kylään. Se, että sairaalalta pääsi ylipäänsä lähtemään vaatii kärsivällisyyttä, koska autoista ja kuljettajista oli kovasti pulaa. Palliatiivinen kylävierailu Palliatiivisen tiimin kanssa pidimme kylävastaanottoa eräässä kirkossa, jossa noin 50 ihmistä oli odottamassa meitä. Kaikki oli todella hyvin organisoitua ja jokaiselle potilaalle jaettiin vuoronumerot. Lyhyen hartauden jälkeen teimme HIV-testejä (viidestä päivän testatusta kaksi oli positiivisia), palliatiivisen ohjelman alla olevat potilaat tapasivat jokainen henkilökohtaisesti lääkärin ja sen jälkeen jaoimme isoista purkeista heille tarvittavat lääkkeet minigrip-pusseihin seuraavalle kuukaudelle. Suurin osa palliatiivisessa ohjelmassa mukana olevista oli HIV-potilaita. Kylävisiiteillä kohtasimme ihmisiä laidasta laitaan, hyvin toimeentulevista erittäin köyhiin. Monien ihmisten vaatteet olivat rikkinäisiä ja hygienian ja ravinnon saannin huomasi olevan puutteellista. Tästä huolimatta ihmiset tuntuivat lähes aina olevan hyvällä tuulella ja hymyilevän paljon. Söpöin kohtaaminen kylävierailulla oli, kun ehkä puolitoistavuotias tummaihoinen tyttö tuli vauhdilla luokseni kokeilemaan hiuksiani ja sain pitää häntä sylissä hyvän aikaa. Päivän päätteeksi kävimme kotikäynnillä eräässä talossa, koska potilas oli niin huonokuntoinen, ettei päässyt tulemaan yhteiseen kylävastaanottoon. Kyseessä oli todella köyhä ja erittäin alkeellisissa oloissa elävä perhe, joka ei omistanut juuri mitään. Kuitenkin ollessamme lähdössä perheen isä välttämättä halusi antaa minulle kolme kananmunaa kiitokseksi käynnistämme. Olin todella otettu, mutta samalla mietin mitä perhe syö illalla, koska minä saan nämä kananmunat. Kulttuurin mukaan olisi ollut todella epäkohteliasta kieltäytyä lahjasta, joten otin munat vastaan ja kiitin heitä moneen otteeseen ja rukoilin, että Jumala pitäisi heistä huolta. Suurin osa palliatiivisessa ohjelmassa mukana olevista oli HIV-potilaita. Pysäyttävä aamu Eräänä aamuna herätessäni katsoin puhelinta, johon oli tullut viesti: That child died this nigth. Too sad. We did all what we can, but only God knows. Kello oli juuri sen verran, että ehdin vetää vaatteet päälleni, mennä sai-

30 KrLL 1/2016 raalan aamukirkkoon ja lääkäreiden aamumeetingiin, jossa keskusteltiin tilanteesta. Tämä lapsi oli 8-vuotias tyttö, jonka hoitoa olin saanut seurata viimeisen reilun vuorokauden ajan melko tiiviisti. Tapasin tytön ensimmäistä kertaa myöhään maanantai-iltana, kun kävimme katsomassa päivystävän lääkärin kanssa tilannetta tytön hengityksen vaikeuduttua. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tyttö oli kuollut tutkimuksista huolimatta epäselväksi jääneeseen sairauteen. Diagnosointi täällä on vaikeampaa eikä mitään hengitystä tukevaa hoitoa lisähapen ja salbutamolin annon lisäksi ole. Kuolema täällä sairaalassa on enemmän arkipäivää, kuin meillä suomessa. Lääkärit tuntuvat ottavan sen melko luonnollisesti, mutta tuntemani päivystäneen lääkärin silmistä näki, että pinnan alla oli tunteita. Hän oli ollut paikalla lapsen kuollessa yöllä ja antanut tukea itkeville vanhemmille. Tämän tapauksen jälkeen, jouduin miettimään elämää: Miksi toisille annetaan enemmän aikaa kuin toisille ja miksi kaikki se mitä tämä tyttö olisi voinut elämässään saavuttaa, ei saanut mahdollisuutta. Afrikkalaiset tuntuivat vain menevän normaalisti eteenpäin kaikesta huolimatta. Orpokoti Ilembulan sairaalan yhteydessä on orpokoti alle kaksivuotiaille lapsille. Siellä kävimme monesti sairaalalla vietetyn päivän jälkeen leikkimässä näiden suloisten lasten kanssa, syöttämässä ja vaihtamassa vaippoja. Eräänä iltapäivänä huomasin yhden orpokodin pienen tytön olevan kylmänhikinen, hengittävän todella nopeasti ja hengityksen rohisevan. Hain huoneestani stetoskoopin ja mittasimme kuumeen. Lämpö oli vain 37.5, mutta keuhkoista kuului kauttaaltaan todella voimakas rohina ja hengitystiheys oli 80/min, joten päätin viedä tytön sairaalan päivystykseen. Lopulta 2 tuntia sairaalaalueella koko ajan kuumempi tyttö sylissä vietetyn ajan (lääkärin vastaanotto, malariatestit, lääkärin uusi tapaaminen, iv-reititys) jälkeen olimme takaisin orpokodilla iv-antibioottien, hengitysteitä avaavan lääkkeen, kuumelääkkeiden ja pneumoniadiagnoosin kanssa. Sain sairaalavisiittimme aikana monia varovaiseniloisia katseita, kun valkoinen nuori nainen kantoi sylissään pientä sairasta mustaa lasta. Sairaala siunaus alueen asukkaille Ilembulassa oloni aikana tajusin sen, että vaikka kaikki ei menisi sairaanhoidossa aivan nappiin, sairaalan olemassaolo on todella suuri siunaus asukkaille täällä. Se pelastaa monia ihmishenkiä ja ihmiset saavat todella hyvää hoitoa verrattuna siihen, että hoitoa ei olisi lainkaan tai se olisi vielä paljon vaatimattomampaa. Olisi ehkä jopa väärin asettaa täällä Afrikan maaseudulla sairaalalle samat vaatimukset kuin meillä on Euroopassa. Sairaalan täytyy myös tulla toimeen täysin eri luokassa liikkuvilla rahamäärillä. Orpotyttö Ilembulan sairaalan päivysytyksessä. Lastenosaston potilaita.

KrLL 1/2016 31 hoidossa auto-, bussi- tai moottoripyöräonnettomuuksien aiheuttamien pahojen murtumien vuoksi. Tässä sairaalassa murtumien korjaaminen metallilevyillä tai ydinnauloilla on pitkä prosessi, koska rahasta on aina pulaa. Valtio ei kustanna näitä ulkomailta tilattavia levyjä ja nauloja potilaille ja heillä itsellään ei ole varaa. Siksi potilaat makaavat raajat vedossa osastoilla viikkoja ja sukulaiset koettavat kerätä rahaa implantteihin. Suuri ongelma oli myös se, että potilaat hakeutuvat hoitoon aivan liian myöhään, jolloin joudutaan usein amputaatioihin, kun paikallisilla resursseilla ei enää ole tarjolla muita vaihtoehtoja. Näimme ortopedisen suurkierron aikana mm. monia hurjia (usein haisevia) tuoreita amputaatiotynkiä, avomurtumia, osteomyeliittipotilaita, joilla ei ollut toivoa ja valtavan suuren luukasvaimen. Jostain syystä kipulääkkeitä ei juurikaan käytetty. Kuulimme tarinoita potilaiden päätymisestä osastolle: Näissä oli suurta kirjoa onnettomuuksista varkauden yrityksiin, pahoinpitelyistä autoimmuunisairauksiin ja itsemurhayrityksiin maapalstan menettämisen vuoksi. Viikon aikana vierailimme myös lastenosastoilla ja keskolassa sekä pääsimme mukaan synnytyksiin. Mbeyan sairaalan keskososastolla. Suomen kristillinen lääkäriseura ja Ilembulan sairaala tekevät yhteistyötä palliatiivisessa toiminnassa. Sain Ilembulassa ollessani olla kommunikointilinkkinä Suomen ja Tansanian välillä ja keskustella uuden palliatiivisen yksikön erilaisista rakennusvaihtoehdoista. Kävimme projektin rahoitusjohtajan kanssa katsomassa uuden palliatiivisen yksikön mahdollista rakennuspaikkaa ja mietimme erilaisia rahoitusratkaisuja. Mufindi Kolmantena paikkakuntana oli vuorossa Mufindi, joka on kylänä paljon vihreämpi kuin kuiva Ilembulan savanni. Joka puolella näkyi metsää ja teeviljelmiä. Kylä sijaitsee lähes 2000 metrin korkeudella merenpinnasta ja reippaasti kävellessä hengästyi alkuun helposti. Ollessani Mufindissa asuin afrikkalaisessa isäntäperheessä Minulla oli todella hyvää aikaa Ilembulassa ja paikan tunnelmaa sekä monia ihmisiä jäi ikävä, mutta oli aika jatkaa matkaa eteenpäin. Mbeyan sairaalaan Tutustuin Ilembulassa ollessani ruotsalaisiin sairaanhoitajaopiskelijoihin ja heidän kanssaan jatkoin matkaani viikoksi Mbeyan sairaalaan, joka on yksi maan suurista sairaaloista. Viikon aikana pääsimme tutustumaan ICU:n (intensive care unit, teho osasto) toimintaan, joka oli hyvin vakuuttavaa. Potilaiden vitaalielintoimintoja monitoroitiin jatkuvasti ja paikalle kutsuttiin erikoislääkäreitä katsomaan oman erikoisalansa potilaita tarvittaessa. Ortopedisillä osastoilla suurin osa potilaista oli Pahasti kuivunut lapsi Mdabulon kyläklinikalla.

32 KrLL 1/2016 aidossa afrikkalaisessa kylässä. Ruuaksi syötiin useimmiten ugalia (maissijauhosta tehty todella paksu puuro), jonka kanssa tarjottiin keitettyjä papuja ja pinaatin tapaista keitettyä vihannesseosta ja iltasuihkuna toimi pesuvadillinen laaksossa sijaitsevasta purosta kannettua puilla lämmitettyä vettä. Muutaman päivän totuttelun jälkeen viihdyin erittäin hyvin afrikkalaiskylässäni ja sain paljon uusia ihania afrikkalaisia ystäviä. Monet äidit olivat kävelleet tunteja sairas lapsi selässään, jotta saisivat apua. 43 lasta, joista nuorin oli kaksiviikkoinen. Vauva tuotiin orpokotiin juuri siellä ollessani ja kysyessäni lapsen tarinaa minulle kerrottiin, että hänet oli löydetty roskakasasta lojumasta. Erityisesti vietin paljon aikaa orpokodin seitsemän alle yksivuotiaan lapsen kanssa, pidin heitä sylissä ja leikin lasten kanssa lattialla. Henkilökuntaa orpokodissa oli lapsimäärään verrattuna melko vähän ja pienille lapsille ei useinkaan riittänyt tarpeeksi sylejä. Orpokodissa oli myös kaksi kehitysvammaista lasta, joista nuoremman kanssa aktiivisesti opettelin kävelemistä. Arkisin päiväni kuluivat lähetyslääkäri Leena Pasasen kanssa joko Igodan lastenkylän omalla klinikalla, läheisen Mdabulon kyläklinikan lastenvastaanottoa pitäen tai ajamalla maastoautolla pöliseviä kärrypolun näköisiä hiekkateitä pitkin potilaiden koteihin. Oli todella silmiä avaavaa vierailla pienissä ja hatarissa savimajoissa tapaamassa potilaita ja kuunnella heidän pysäyttäviä tarinoitaan. Kotikäyntipotilaista suurin osa oli HIVpositiivisia ja heikentyneen immuniteetin vuoksi he kärsivät jostakin vakavasta infektiosairaudesta. Kierroksilla tavattiin tuberkuloosipotilaita, joiden keuhkoista oli toistuvasti jouduttu imemään suuria määriä nestettä pois. Oli myös parantumattomia, haisevia ja märkiviä haavoja, mutta myös ihania potilaita, jotka halusivat rukoilla käynnin lopuksi meidän puolestamme. Mdabulon kyläklinikan lastenvastaanotolle monet äidit olivat kävelleet tunteja sairas lapsi selässään, jotta saisivat apua. Osa lapsista oli hyvin sairaita ja pääsin kuuntelemaan monia erilaisia lasten ei terveitä hengitysääniä. Eräänä päivänä vastaanotolle tuli saman päivän aikana kolme vakavaa pneumoniaa sairastavaa lasta, yksi kouristeleva lapsi sekä yksi pahasti kuivunut ripulilapsi. Puolen tunnin ajan yritimme saada suoniyhteyttä aikaiseksi, mutta pienten suonikanyylien puuttuessa jouduimme tyytymään nenämahaletkuun, jotta saimme edes jotain kautta nesteitä annetuksi. Kaikki viisi lasta jäivät osastolle toipumaan. Ansaittu loma Kolmen kuukauden reissusta viimeiset kaksi viikkoa käytin lomailuun Suomesta Tansaniaan seurakseni tulleen äitini kanssa. Kävimme Ruahassa safarilla bongaamassa villieläimiä ja nautimme Sansibarin auringosta ja meren kohinasta. Viimeisenä päivänä ennen lentokoneen lähtöä Suomeen tutustuimme Dar es Salamiin Mufindista saatujen afrikkalaisten ystävien opastuksella. Nyt monta muistoa ja kokemusta rikkaampana sekä pienoisessa Afrikka-ikävässä olen taas valkoisessa pakkas-suomessa perheen ja ystävien ympäröimänä kasaamassa ajatuksia ja valmistautumassa seuraavaan seikkailuun. Mafinga Mufindin jälkeen lähdin vielä reiluksi viikoksi Mafingan orpokotiin auttamaan lastenhoidossa. Orpokodissa oli Henna Räsänen LK

KrLL 1/2016 33 Suomen Kristillisen Lääkäriseuran kevätpäivät YLÖSNOUSSEEN TODISTAJIA 8.-10.4.2016 Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan Opistolla (Opistontie 111, 60800 ILMAJOKI) Ohjelmassa on sielunhoitoa, terveyspolitiikkaa, asiaa kehitysyhteistyöstä, lähetystyöstä sekä vastaanottokeskuksesta, runoa ja musiikkia. Mukana ovat Etelä-Pohjanmaan Perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Eija Harmanen, Kirkon Ulkomaanavun kansainvälisen työn johtaja Tomi Järvinen, yleislääketieteen erikoislääkäri Hanna Malmi, Ilmajoen kirkkoherra Kari Mantere, psykiatrian erikoislääkäri Ulla Tulisalo ja muita. Etelä-Pohjanmaan Opisto on 21 km:n päässä Seinäjoelta, ja sinne kulku varmistetaan. On tarjolla junalippuja alennetuin Veturi-hinnoin väleille Tampere-Seinäjoki ja Helsinki-Seinäjoki ensimmäisille kysyjille! Hinnasto: Osallistumismaksu 30,00 Ruoka ja majoitus 2 hh 1 hh opiskelijat (2hh) pe-la 81,10 /hlö 98,10 /hlö 55,00 /2 hh la-su 75,80 /hlö 92,80 /hlö 51,00 /2 hh pe-su 129,40 /hlö 163,40 /hlö 87,00 /2 hh lapset 4-12 v.50 % normaalihinnoista Ruoka päiväkävijöiltä / opiskelijahinta pe 14,20 / 10,00 la 27,50 / 19,00 su 8,90 / 6,00 pe-la 48,10 / 33,00 la-su 42,80 / 30,00 pe-su 63,40 / 43,00 Ilmoittautumiset ja tiedustelut Leena Uusitalolle: leena.uusitalo@vimpeli.fi p. 044-4659502 Majoitusvaraukset voi tehdä E-P:n opistolle: toimisto@epopisto.fi p. 06-4265000 Ilmoittautumisen yhteydessä kerrottehan: Osallistumisaika (majoittautuminen ja ateriat) Ruokavaliorajoitukset mukana tulevien lasten iät kyydin tarve Seinäjoelta Ilmajoelle/Etelä-Pohjanmaan osastolle Haluatteko edullista VR-lippua, mikäli näitä vielä on. Maksattehan osallistumismaksun etukäteen SKLS:n yleistilille: FI65 8000 1500 0837 39 (viitenumero 1038)

34 KrLL 1/2016 Uskoa työssä, työtä uskossa Tällä palstalla kristitty kollega kertoo tapauksen, jossa kristillinen usko ja työ kohtasivat. Jumala lähettää avun luoksesi silloin, kun et itse osaa sitä hakea Jumala käyttää kaikenlaisia ihmisiä, myös vaikeasti sairaita, sanansaattajinaan. Toimiessani geriatrina päätoimisella yksityisvastaanotollani saan viettää paljon aikaa pitkään eläneiden ikäihmisten parissa. Heistä useat ovat muistisairaita, ja monen potilaan rinnalla olen saanut kokea sairauden erilaiset vaiheet ja omaisten ilot ja surut. Potilaitteni vuosien elämänkokemus tuottaa viisautta, jota meillä keski-ikäisillä ei vielä voi olla. Päivittäin tavakseni on tullut pysähtyä muutamaksi sekunniksi vastaanottohuoneeni oven eteen tekemään ristinmerkki hiljaa itsekseni ennen oven avaamista ja seuraavan potilaan kutsumista sisään. Korkojeni kopina pysähtyy silloin hetkeksi. Pyydän, että Jumala voisi toimia kauttani erilaisia potilaita kohdatessani, sillä useinkin lääketieteellisesti mitattavat asiat tuntuvat jopa toissijaisilta sen rinnalla, mitä toivon voivani aistia ja ymmärtää potilaani olemuksesta. Hiljaiset hetket ovat tärkeitä, sillä silloin potilas, vaikka kuinka muistisairaskin, usein kertoo sen tärkeimmän asiansa, mikä hänellä on sydämellään aikuisen lapsensa sairauden tai kuoleman, pelkonsa, harhansa, perheensä kriisin tai pettymyksen, jonka on joutunut koko ikänsä pitämään sisällään. Uskon, että potilaitteni oirekuva koostuu näistä kokemuksista, ja nämä ovat avaimia myös hänen hoitoonsa. Usein jo asioitten ääneen sanominen vapauttaa. Elämänkohtaloitten keskellä Elämä kohtelee monella tavalla paitsi potilaitamme, myös meitä lääkäreitä. Itselläni on ollut monenlaista vastoinkäymistä elämässäni esimerkiksi tyttäreni vakavien mielenterveysongelmien ja perheeni hajoamisen yhteydessä. Elämä ei mennytkään niin, kuten nuorena kuvittelin; että kun uskovana ihmisenä vain itse toimin Elämä ei mennytkään niin, kuten nuorena kuvittelin; että kun uskovana ihmisenä vain itse toimin parhaani mukaan, kaikki sujuu hyvin. parhaani mukaan, kaikki sujuu hyvin. Avioeron myötä olen ajatellut, että uskovatkin saattavat vierastaa minua. On paljon asioita, joita ei voi tai halua kertoa kaikille, eivätkä kaikki ihmiset niitä kestäisi kuullakaan. Joskus työ on ollut ainoa asia, mikä on tuntunut olevan selkeää ja loogista ja siten se on ollut myös yksi tukipilarini, josta olen ollut kiitollinen. Hyvin vaikeina hetkinä olen saattanut vain rukoilla huokauksin vailla näköalaa, ja jatkaa työtäni. Kaikki voimani ovat menneet arjen rutiinien ylläpitämiseen ja lasteni tukemiseen. Silloin Jumala on toiminut ihmeellisellä tavalla: vastaanotolleni tulee potilas, joka tietämättään toimii sanansaattajana. Jumalan lähettämät sanansaattajat Ensimmäisen kerran näin tapahtuessa kyseessä oli jo vaikeasti dementoitunut mies, joka vain istui eteenpäin tuijottaen pöytäni vieressä, eikä hänen kanssaan ollut enää mahdollisuutta päästä kunnolla keskustelukontaktiinkaan. Äkkiä hän lausui selkeästi jonkun virren säkeistön tai Raamatun jakeen, joka oli tarkoitettu minulle. Välttämättä mitään lääketieteellistä erityistä ei ollut

Kuva: Heikki Halkosaari KrLL 1/2016 35 Äkkiä hän lausui selkeästi jonkun virren säkeistön tai Raamatun jakeen, joka oli tarkoitettu minulle. hänen kohdallaan huolena tällä kertaa. Hän toisti monta kertaa, että hän tuli tämän kertomaan juuri minulle tänään. Sitten hän vaipui taas omaan maailmaansa. Toisen kerran luokseni tuli pariskunta, leskeytynyt kirkkoherra ja hänen uusi vaimonsa, ja he kertoivat vaikeasta perhetilanteestaan, mikä oli melko lailla omaa tilannettani vastaava. Rouva itki valtavan ahdistuneena, minä kuuntelin osaamatta antaa vastauksia. Tällöin kirkkoherra, Alzheimeristaan huolimatta, osasi äkkiä yhdellä lauseella tuoda esiin näkökulman, mikä ratkaisi asian. Rauhallisesti hän puhui totuuden sanan, mikä oli samalla viisaus, jota myös minä tarvitsin. Saan olla kiitollinen siitä, että Jumala käyttää kaikenlaisia ihmisiä, myös vaikeasti sairaita, sanansaattajinaan, ja hän tuo avun sitä kautta minullekin, erikoislääkärille, silloin kun sitä eniten tarvitsen. Minna Maria Raivio LT, geriatrian erikoislääkäri Terveystalo Helsinki Kamppi, Kirkkonummi ja Lahti Dr. Geri Oy www.geri.fi! Seuraavaan numeroon (KrLL 2/2016) tulevat materiaalit ja ilmoitukset 1.5.2016 mennessä.

36 KrLL 1/2016 www.skls.fi Seuraa seuran kuulumisia ja uutisia Facebookissa! Kuva: XX KrLL 1/2016