TALOUDELLINEN TUKI SOSIAALITYÖN VÄLINEENÄ - Väli-Suomen alueellisten asiantuntijaryhmien keskustelut SOS II-HANKKEEN RAPORTTI 2015 Maarit Pasto Asta Yli-Mannila
Sisällysluettelo Raportin taustaa... 3 Miten täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki toimii aikuissosiaalityön työvälineenä?... 3 Muutosehdotuksia ja ajatuksia toimeentulotuen uudistamiseen... 6 Kela-siirtoon liittyvää pohdintaa ja kysymyksiä... 7 Yhteenveto... 10 Lähteet... 12 2
Raportin taustaa Perustoimeentulotuki siirtyy Kelalle vuoden 2017 alusta ja kuntiin jää täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen myöntäminen. Tähän uudistukseen liittyen Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies ja SOS II -hankkeen valvoja, ohjausryhmän jäsen Elina Palola oli yhteydessä hankkeeseen toivoen kuntien ajatuksia Kela-siirtoon liittyen. Erityisesti Palolaa kiinnosti se, miten täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea käytetään tällä hetkellä sosiaalityön välineenä ja se, miten sitä tulisi käyttää. Toimeentulotuen uudistukseen liittyen haluttiin myös konkreettisia muutosehdotuksia. SOS II -hankkeen Väli-Suomen alueen maakunnallisissa asiantuntijaryhmissä käytiin asian osalta keskustelut 12/2014-3/2015 välisenä aikana. Tämä on koonti Päijät-Hämeen, Kanta-Hämeen, Tampereen, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan asiantuntijaryhmien keskusteluista. Keskusteluissa edettiin ryhmän koosta riippuen learning cefé -menetelmällä tai muulla pienryhmätyöskentelyllä. Kaikissa asiantuntijaryhmissä käytiin myös yhteinen keskustelu, jossa syvennettiin esiin nousseita ajatuksia ja konkreettisia muutosehdotuksia. SOS II -hankkeen alueelliset asiantuntijaryhmät on koottu hankekuntien aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijöistä, sosiaaliohjaajista, esimiehistä ja kokemusasiantuntijoita. Miten täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki toimii aikuissosiaalityön työvälineenä? Yleisesti toimeentulotuki toimii sosiaalityössä asiakassuhteen ylläpitäjänä eli asiakkaita saadaan vastaanotolle ja heitä tavoitetaan toimeentulotuen myötä. Lisäksi se toimii porttina muiden palveluiden ja etuuksien piiriin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset hakeutuvat vastaanotolle taloudellisten vaikeuksien vuoksi ja tilannekartoituksen yhteydessä voidaan havaita muiden palveluiden ja etuuksien tarvetta. Toimeentulotuen rinnalla asiakkaat saavat tukea, ohjausta ja neuvontaa myös muihin elämäntilanteiden haasteisiin. 3
Perustoimeentulotuen siirtyminen Kelaan mahdollistaa asiakaskohtaisen, yksilöllisen harkinnan osana asiakassuunnitelmatyötä. Perustoimeentulotuen siirtyessä Kelaan toivotaan asiakkaiden yhdenvertaisuuden toteutuvan paremmin. Asiakkaan on mahdollista saada sosiaalitoimesta tarveharkinnan kautta, elämäntilanteeseensa parhaiten sopiva räätälöity tuki. Esimerkiksi tarkan tilannekartoituksen ja palvelutarpeenarvion myötä tehdyn kertaluontoisen suurehkon ehkäisevän toimeentulotukiavustuksen turvin asiakkaita on saatu pois toimeentulotuen asiakkuudesta. Näin voidaan ehkäistä pitkäaikaista asiakkuutta. Ehkäisevän tuen myötä voidaan auttaa asiakas jaloilleen ja tarjota käännekohta asiakkaan elämään. Täydentävän ja varsinkin ehkäisevän tuen myöntäminen tulisi aina nivoutua: Kasvokkaiseen vuorovaikutukseen ja tapaamiseen. Ei kirjalliseen / sähköiseen käsittelyyn. Suunnitelmalliseen työskentelyyn, jossa asiakkaan kanssa tehdään tilannekartoitus, palvelutarpeenarvio ja laaditaan suunnitelma. Näin tukea voidaan käyttää kannustimena suunnitelman toteuttamisessa. Ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen avulla voidaan ennaltaehkäistä syrjäytymistä, kaventaa tuloeroja ja tukea omaehtoista selviytymistä. Molempia taloudellisia tukimuotoja voidaan myös käyttää aktivoinnin keinona sekä kannustimena ja motivoivana elementtinä muutostyössä: Tuetaan työllistymiseen liittyvissä hankinnoissa: esim. työvaatteet, bussikortit työ- ja opiskelumatkoihin. Tuetaan opintoihin liittyvissä hankinnoissa: esim. opintokirjat, -tarvikkeet, kurssimaksut Voidaan turvata kaikille tasa-arvoinen lapsuus ja edistetään sosiaalista osallisuutta. Lapsiperheitä tuetaan lasten harrastuksissa ja välinehankinnoissa. Huomioitavaa on, että kalleimpiin harrastuksiin ei kuitenkaan pystytä tukemaan. Kunnissa on yleensä sovittu enimmäismäärä siitä, miten paljon tuetaan lasten harrastusmenoihin vuodessa. Kunnittain määrät voivat vaihdella paljonkin. Rohkeammin tulisi tukea myös työikäisiä ja maahanmuuttajia harrastustoimintaan. Tällaista toimintaa ovat esim. kansalais- ja työväenopistojen kurssit sekä kuntien liikuntatoimen ryhmät. Palveluiden keskittämisen myötä tulisi myös tukea tarvittaessa enemmän yleisesti 4
liikkumiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi matkakulut, joita muodostuu omaehtoisiin ryhmiin kulkemisesta. Tällainen aktiivinen tekeminen ja osallistuminen tukee ihmisten toimintakykyä ja integroitumista yhteiskuntaan. Harkinnanvaraista tukea voidaan myöntää terveydenhuollon menoihin kokonaistilanteen perusteella, vaikka oikeutta perustoimeentulotukeen ei muodostuisikaan. Terveydentilan perustella voidaan tukea itsenäistä selviytymistä esimerkiksi välinehankinnoin ja kodinkonehankinnoin. Näitä myönnettäessä on huomioitava aina vammaispalvelulaki ja se, mihin asiakas on oikeutettu sen nojalla. Kriisitilanteissa tuetaan ja turvataan ihmisten perusoikeuksien toteutuminen, kuten asuminen ja ravinto. Kriisin voi ratkaista ensin taloudellisella tuella ja keskittyä sen jälkeen muihin tuki- ja palvelutarpeisiin. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi häädöt, rästimaksujen vuoksi sähkö- ja vesiliittymien katkaisut. Näissä tilanteissa täytyy kartoittaa aina kokonaistilanne ja mahdolliset muut palvelu- ja tukitarpeet kuten asumis- tai velkaneuvonta sekä lapsiperhepalvelut tai lastensuojelu. Miten ehkäisevä toimeentulotuki saadaan kääntymään vielä enemmän nimensä mukaiseksi? Nyt tuki on enemmän korjaavaa, hyvin harvoin ehkäisevää. Sosiaalista luototusta tulisi hyödyntää enemmän ja rohkaista kuntia sen käyttöön. Uusi sosiaalihuoltolaki määrittelee sosiaalisen luototuksen osana sosiaalipalveluita (SHL 14 ) siten, että kunnallisina sosiaalipalveluina on huolehdittava sosiaalisen luoton myöntämisestä kunnan asukkaille päättämässään laajuudessa. Sosiaalinen luototus on sosiaalihuoltoon kuuluvaa luotonantoa, jonka tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää henkilön ja perheen itsenäistä suoriutumista. Ennen sosiaalisen luoton myöntämistä tulee selvittää hakijan oikeus toimeentulotukeen. Henkilön oikeutta saada toimeentulotukea ei voi rajata tai tuen määrää alentaa sen vuoksi, että hänellä olisi mahdollisuus saada sosiaalinen luotto. (Laki sosiaalisesta luototuksesta 20.12.2002/1133.) 5
Muutosehdotuksia ja ajatuksia toimeentulotuen uudistamiseen Kela-siirron myötä toimeentulotukeen tarvitaan kokonaisuudistus. Kelan myöntämän perustoimeentulotuen tulee olla riittävä siten, että sitä ei tarvitse paikata ehkäisevällä tai täydentävällä toimeentulotuella sosiaalitoimistosta. Lisäksi tällä hetkellä etuusjärjestelmä ja sen suhde toimeentulotukeen on epätasa-arvoinen. Esimerkkejä: Opiskelijat joutuvat ottamaan opintolainaa opintoihin, kun taas työnhakijat saavat täydet etuudet. Valmistumisen jälkeen opiskelijoilla on lainataakka odottamassa. Monet opiskelijat käyvätkin opintojen ohella töissä, joka puolestaan voi pidentää opiskeluaikaa. Lisäksi samoissa opinnoissa voi olla opiskelijoita opintotuella, työttömyysetuudella ja kuntoutusrahalla. Tämän vuoksi opiskelijoilla on suurehkot tuloerot, eivätkä he ole tasa-arvoisessa asemassa. Kuntouttavassa työtoiminnassa ollessa saa toimintarahan ja matkakorvauksen, mutta puolestaan työkokeilussa saa matkakorvauksen ensimmäisen kuukauden ajalta, jonka jälkeen ylläpitokorvauksen katsotaan kattavan tämän. Lisäksi palkkatukityöhön mentäessä pieni palkka voi vaikuttaa asumistukeen alentavasti ja nettohyöty on pienempi kuin huomioidaan vielä poistuneet verottomat matkakorvaukset / ylläpitokorvaukset. Byrokratiaa on tarpeen keventää varsinkin työttömyysetuuksien kontrollin osalta. Tulisiko ensisijaisien etuuksien olla verovapaita? Kaivataan selkeämpää ohjeistusta ja yhtenevyyttä tiettyihin asiakastilanteisiin. Esimerkiksi: Perusosan alentamiseen kaivataan selkeämpiä ja yhtenevästä sovellettavia ohjeistuksia. Nyt kunnittain ja jopa työntekijöittäin on suuria eroja perusosan alentamisen käytännöissä. Itsenäisesti asuvat alaikäiset toimeentulotuen hakijat: Mikä on vanhempien elatusvelvollisuus suhteessa itsenäisesti asuvaan alaikäiseen? Miten tarkkaan elatusmaksut tulee selvittää vanhempien osalta? Mikä on täysi-ikäisen avo- tai aviopuolison elatusvelvollisuus alaikäiseen puolisoon. Miten tehdään laskema alaikäisille, joilla on yksi tai useampi lapsi? 6
Tutkintavankien toimeentulotuki: Pahimmassa tapauksessa tutkintavankeus voi kestää yli vuoden. Miten lasketaan käyttöraha ja säilytetäänkö asunto toimeentulotuella? Ehkäisevää ja täydentävää toimeentulotukea tulee käyttää laajasti ja rohkeasti asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Siihen on myös varattava riittävät määrärahat kunnassa. Myöntämisperusteet täydentävässä ja ehkäisevässä tuessa eivät ole yhtenevät valtakunnallisesti. Näin ollen harkinnanvaraisen tuen myöntämisessä hakijat ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä missä kunnassa asuvat tai kenellä työntekijällä asioivat. Toisaalta sosiaalityöhön kuuluu harkinnan käyttö ja asiakkaiden tilanteita tulee pystyä selvittämään yksilö- ja perhekohtaisesti. Tässä tullaan siihen kysymykseen, missä suhteessa sosiaalityö on tasavertaista kohtelua tai yksilökohtaista harkintaa? Kela-siirtoon liittyvää pohdintaa ja kysymyksiä Perustoimeentulotuen siirtyessä Kelaan suurin kysymys ja huoli nousee selkeästi asiakasohjauksen ja sen tulevien käytäntöjen osalta. Miten suunnitelmallista sosiaalityötä tarvitsevat asiakkaat ohjautuvat Kelan tulleiden toimeentulotukihakemusten perusteella kuntien sosiaalitoimistoon? Miten asiakasta ohjeistetaan tällaisessa tilanteessa? Tavataanko Kelassa asiakkaita ja millaisissa tilanteissa? Miten kiireellisten asiakkaiden kohdalla hoidetaan toimeentulotuen myöntäminen? Miten turvataan se, että apua tarvitsevat saadaan sosiaalipalveluiden piiriin? Voidaanko huoliseulaa käyttää tässä työkaluna? Pelkona on se, että asiakkaita jää yhä enemmän sosiaalityön ulottumattomiin. Syrjäytyminen on suuri uhka ja erityisesti nuoret tulisi velvoittaa käymään sosiaalityöntekijän tai -ohjaajan luona. Ohjauksen tulee olla järjestelmällistä. Palveluiden saatavuus puhuttaa, koska Kelan palvelupisteiden verkoston on harventunut ja toimistoja on vain isoimmissa kunnissa ja kaupungeissa. Miten turvataan tiedon saanti ja ohjaus niissä paikoissa, joissa Kelan toimistoa ei ole? Sähköinen etuuksien hakemisen lisääntyy välimatkojen pidentyessä. Syrjättääkö tämä entisestään, koska läheskään kaikilla ei ole tietokonetta? Miten turvataan hyvä ja vuorovaikutuksellinen kohtaaminen? Kuka kartoittaa ensimmäistä kertaa toimeentulotukea hakevien kohdalla mahdollisen sosiaalityön tarpeen? Mahdollista on 7
se, että apua ei tulla hakemaan ajoissa, vaan entistä enemmän asiakkuuteen tullaan vasta tilanteen kriisiydyttyä tai ei laisinkaan. Asiakkaiden tulee saada riittävästi tietoa ja ohjausta etuuksista ja palveluista. Aktivoinnin ja työllisyyden hoidon sekä asumisen tukemisen tulisi olla yhden tahon koordinoimana. Näitä ei saisi pirstaloida enempää eri tahoilla hoidettavaksi. Perustoimeentulotuen siirtyessä Kelaa entistä enemmän herää kysymys siitä, miten tavoitetaan aktivointiehdon täyttävät asiakkaat? Esimerkiksi Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOT- NIA:ssa on tehty yhteistyössä SOS -hankkeen kanssa kartoitus Etelä-Pohjanmaan kuntien resursseista aktivointisuunnitelmien laadinnassa vuonna 2012. Tarkemman kartoituksen teki sosionomiopiskelija Mika Kontiainen Seinäjoen ammattikorkeakoulun TKI- toiminnan harjoitustyönä vuonna 2014. Raportin näistä on koostanut SONet BOTNIA:n Etelä-Pohjanmaan alueen kehittämissuunnittelija Anne Saarijärvi. Kartoituksen mukaan vähäinen henkilöresurssi ja jatkuva kiire muodostavat haastavan yhtälön toteuttaa lainmukaista aktivointityöskentelyä, joka koostuu aktivointisuunnitelmien laadinnasta ja niihin liittyvistä jatko-tapaamisista. Laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalveluista (1369/2014) laajennetaan nykyisen työvoiman palvelukeskusten tyyppisen palvelun kaikkiin kuntiin. Tarkoituksena on, että laissa mainittujen kriteerien piiriin kuuluvat asiakkaat kävisivät läpi enintään 3 kuukautta kestävän intensiivisen kartoitusjakson. Nykyiseen tilanteeseen verrattuna laki lisää potentiaalisten aktivointiasiakkaiden määrä runsaasti. Miten kunnat ja TE -toimisto pystyvät vastaamaan tähän kasvavaan asiakasmäärään? Myös eduskunnan eri valio-kunnat ovat ottaneet työntekijäresurssin esille. (Saarijärvi, 2015.) Toimeentulotuen myöntämiseen liittyvien käytäntöjen osalta nousee esiin myös monia kysymyksiä ja ajatuksia. Kela-siirron yhteydessä tiedottaminen on yksi tärkeimpiä asioita ja sen tulee olla riittävän monipuolista, että se tavoittaa eri asiakasryhmät. Kaikki asiakkaat eivät osaa hakea ehkäisevää ja täydentävää toimeentulotukea, joten tästä tiedottamiseen tulee panostaa. Huolenaiheena on myös se, miten Kelasta saa kiireellisissä tilanteissa taloudellista tukea vai jääkö nämä kuntien myönnettäväksi? Pitääkö peruslaskelma tehdä kuitenkin Kelassa? Entä jos Kelassa käsittely ruuhkautuu? Miten asiakkaiden maksusitoumukset hoituvat, koska nämä pitää usein saada asiakkaalle kiireellisesti (esim. lääkkeet, vuokravakuudet)? Jääkö lääkeriippuvaisten 8
kohdalla apteekkisopimukset voimaan? Miten tämän osalta toimitaan jatkossa eli voiko Kela määrittää sopimusapteekin asiakkaalle? Entä miten hoituu maksatukset asiakkaille, joilla ei ole pankkitiliä? Miten käy niille, joiden vuokran sosiaalitoimisto on maksanut? Lisääntyvätkö häädöt? Tuleeko välitystiliasiakkuudet ja edunvalvonnan asiakkaat lisääntymään tämän myötä? Syntyykö tässä järjestelmä, jossa tukea ja palveluita joutuu hakemaan kahdesta eri paikasta? Pahimmassa tapauksessa asiakas joutuu Kelan ja sosiaalitoimen väliin pompoteltavaksi. Myöntämisjärjestelmästä voi tulla hyvin joustamaton, kun perustoimeentulotukea haetaan ensin Kelasta ja harkinnanvaraista toimeentulotukea kunnan sosiaalitoimesta. Mikäli Kelassa ei jousteta, työllistävätkö täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki kohtuuttomasti sosiaalityössä? Käyttävätkö Kelan työntekijät harkintaa vai siirtyykö asiakas aina sosiaalityöhön? Tämä voi johtaa siihen, että toimeentulotukihakemukset eivät vähene kunnissa juuri lainkaan. Kela-siirron vaikutuksia kuntien talouteen ei ole vielä tiedossa. Moni kunta miettii sitä, pysyykö toimeentulotuen kustannukset hallinnassa tulevan uudistuksen myötä. On vaikea ennustaa sitä, lisääkö tämä siirto kustannuksia vai tuoko se säästöä. Epätietoisuutta on sen suhteen, miten henkilöstöresursseille tulee käymään. Miten paljon kuntien etuuskäsittelijöitä vähennetään ja kuinka monella on mahdollisuus työllistyä Kelaan tai toisiin tehtäviin kunnan sisällä? Todelle huolestuttavaa on ollut se, että osassa kuntia mietitty Kela-siirron vuoksi myös sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien vähentämistä suunnitelmallisesta sosiaalityöstä. Tämä ei tule olla uudistuksen tarkoitus. Asiakastyön resurssit tulee säilyttää ja niitä tulee kohdentaa vahvasti suunnitelmalliseen sosiaalityöhön ja sosiaalihuoltolain mukaisiin tehtäviin. 9
Yhteenveto SOS II -hankkeen asiantuntijaryhmissä käytyjen keskustelujen koonti välitettiin huhtikuussa 2015 sosiaali- ja terveysministeriöön Elina Palolalle. Hän toimi toimeentulotuen uudistusta selvittäneen työryhmän puheenjohtajana. Työryhmän loppuraportti on ilmestynyt 26.6.2015 (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:28.). Työryhmä ehdottaa raportissaan toimeentulotukilain kokonaisuudistusta, jossa perustoimeentulotuen Kela-siirto on tärkeä rakenteellinen askel. Hallinnonalojen käytäntöjä on uudistettava siten, ettei viimesijaiseen toimeentulotukeen valu sinne kuulumattomia kustannuksia. SOS II -hankkeen alueellisten asiantuntijaryhmien keskusteluissa nostettiin esiin, että Kelan myöntämän toimeentulotuen tulee olla riittävä, ettei sitä tarvitse paikata harkinnanvaraisella toimeentulotuella kuntien sosiaalitoimistosta. Toimeentulotuen uudistamista selvittänyt työryhmä ehdottaakin, että sellaiset nykyisen täydentävän toimeentulotuen menolajit, jotka eivät edellytä yksilöllistä harkintaa, siirrettäisiin osaksi perustoimeentulotukea. Lisäksi asumistuessa hyväksyttävien enimmäismenojen korottaminen olisi tehokas keino vähentää niihin tarvittavaa toimeentulotukea ja se myös vähentäisi kannustinloukkoja. (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:28.) Työryhmän ehdotuksen mukaan täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki tulisi yhdistää yhdeksi sosiaalihuollon taloudelliseksi tueksi, joka perustuu ensisijaisesti sosiaalihuollon palvelutarvearvioon. Perusosan alentamisen yhteydessä tulisi suunnitelman sijaan painottaa palvelutarpeenarviota. (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:28.) SOS II - hankkeen alueellisten asiantuntijaryhmien keskusteluissa talvella 2013-2014 nousi vahvasti esiin tilannekartoituksen tarpeellisuus, palvelutarpeenarvio ja suunnitelmien laadinta harkinnanvaraisen toimeentulotuen yhteydessä. Lisäksi kaivattiin selkeämpää ohjeistusta perusosan alentamiseen liittyvissä tilanteissa, koska käytännöt vaihtelevat suuresti. Uusi sosiaalihuoltolaki, joka pääosin osin astui voimaan 1.4.2015, velvoittaa palvelutarvearvioon ja sen jälkeen tarvittaessa suunnitelman laadintaan. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.) 10
Hankkeen alueellisten asiantuntijaryhmien keskusteluissa nousi vahvasti esiin huoli asiakasohjauksesta Kela-siirron myötä. Sen nähtiin lisäävän syrjäytymisen uhkaa ja erityisesti huoli oli nuorista. Heidän kohdallaan toivottiin varhaista puuttumista ja aikaisessa vaiheessa sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan tapaamista tilanteen kartoittamiseksi. Asiakasohjauksen helpottamiseksi toivottiin selkeää tiedottamista ja systemaattista ohjausjärjestelmää. Työryhmä on ehdottanut, että kuntien ja Kelan on tehokkaan ja asiakaslähtöisen yhteistyön turvaamiseksi rakennettava joustava ja kaksisuuntainen tiedonvaihdon mahdollistava tietojärjestelmä. Työryhmä painottaa, että toimeentulotuen hakujärjestelmän tulee olla alusta asti selkeä. Asiakkaille on viestittävä yksiselitteisesti se, mihin kuluihin ja millaisissa tilanteissa voi hakea tukea Kelasta ja se, mitä palveluja ja tukea kunnasta on saatavilla. Nuorten kohdalla työryhmä ehdottaa, että nuoret ohjataan muutaman kuukauden perustoimeentulotukiasiakkuuden jälkeen kuntaan sosiaalityöntekijälle tai sosiaaliohjaajalle palvelutarvearvioon tilanteen kartoittamiseksi ja tuen tarpeen selvittämiseksi. Työryhmä ehdottaa myös työmarkkinatuen viiden kuukauden odotusajasta luopumista sekä sitä, että sosiaaliseen kuntoutukseen osallistuvat voisivat hakea kuntoutuksen ajalta Kelan kuntoutusrahaa. (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:28.) Kelan tulevat toimeentulotuen käytännöt puhuttivat kovasti alueellisissa asiantuntijaryhmissä käydyissä keskusteluissa. Näiden osalta syntyi paljon kysymyksiä ja keskustelua. Toisaalta Kelasiirto nähtiin mahdollisuutena sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen vahvistamiseksi ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Työryhmä ottaa kantaa raportissaan siihen, että sosiaalitoimeen täytyy Kela-siirron jälkeen taata riittävät resurssit ehkäisevään, korjaavaan ja rakenteelliseen työhön. Riittävien resurssien ja toimivien yhteistyörakenteiden kautta voidaan tehdä vaikuttavaa työtä syrjäytymisen torjumiseksi. Vaikuttavuuden arviointia ja arviointitiedon hyödyntämistä on tehtävä kunnissa systemaattisesti. (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:28.) Sosiaalityötä ja sosiaaliohjausta on kehitettävä siten, että ihmisten omatoimista suoriutumista tuetaan tehostamalla ohjausta sekä lisäämällä palveluiden jalkautumista ja toiminnallisuutta. Lasten ja nuorten sekä pitkäaikaisasiakkaiden hyvinvoinnin ja osallisuuden tukemiseksi on luotava uudenlaisia toimintamuotoja monialaisen yhteistyön ja rakenteellisen sosiaalityön keinoin. 11
Tämän muutoksen tueksi tarvitaan nopea kokeiluhanke, joka voisi myöhemmin laajentua pitkäaikaiseksi kehittämisohjelmaksi. (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:28.) SOS II -hanke kiittää kaikkia Väli-Suomen alueella asiantuntijaryhmiin osallistuneita mielenkiintoisista keskusteluista. Kela-siirto tulee olemana todellisuutta vuoden 2017 alussa. Nyt on aika keskittyä yhdessä miettimään ja vahvistamaan kuntien aikuissosiaalityötä, palvelujen sisältöjä ja prosesseja. Lähteet: Laki sosiaalisesta luototuksesta 20.12.2002/1133. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021133 Saarijärvi, Anne (2015) Selvitys Etelä-Pohjanmaan aktivointityön resursseista 2014. Koosteraportti pohjautuu SeAMK Sosiaali- ja terveysalan Sosiaalialan koulutusohjelman opiskelija Mika Kontiaisen harjoitustyönä toteuttaman webropol -kyselyn tuloksiin syksyltä 2014. Verkkojulkaisu: http://www.sonetbotnia.fi/tiedostopankki/605/epn_aktivointityon_resurssit_2014_kopio.pdf Sosiaalihuoltolaki (1301/2014). http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301 Toimeentulotuen uudistamista selvittäneen työryhmän loppuraportti. 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:28. Verkkojulkaisu: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126357/urn_isbn_978-952-00-3591- 4.pdf?sequence=1 12
13