KIRJALLINEN KYSYMYS 664/2003 vp Laboratoriolääketieteen ammattiryhmien koulutus- ja työtilanne Eduskunnan puhemiehelle Laboratoriolääketieteen asiantuntijoita, kuten erilaisia laboratoriolääkäreitä, sairaalakemistejä ja -mikrobiologeja, tulee lähivuosina jäämään eläkkeelle huomattava määrä, mistä on odotettavissa eri ryhmissä arviolta 35 40 %:n asiantuntijavajaus. Yliopistotasoisen perustutkinnon jälkeen näihin ammatteihin on pätevöittävä jatkokoulutus, joka toteutetaan erikoistumisvirkojen puitteissa yliopistollisissa keskussairaaloissa. Yliopistosairaalat voivat itsenäisesti päättää näiden paikkojen täyttämisestä ja periaatteessa kouluttaa väkeä vain omiin tarpeisiinsa. Kyseisiä erikoistumisvakansseja on tällä hetkellä säästösyistä täyttämättä, mikä aiheuttaa sen, että laboratoriolääketieteen ammattihenkilöitä ei valmistu työmarkkinoille tarvetta vastaavasti. Tälläkin hetkellä on kliinisen kemian ylilääkärin virkoja täyttämättä useissa eri sairaanhoitopiireissä pätevien hakijoiden puutteen vuoksi. Myös Satakunnassa kärsitään sairaalakemistivajauksesta. Tilanteen ongelmallisuutta kuvaa esimerkkitapaus, jossa ammattitaitoinen sairaalakemisti ei ole saanut tehtäväänsä virallista pätevyyttä yliopistosairaalakoulutuksen resurssipuutteen vuoksi ja on tämän vuoksi joutunut useita vuosia kiertämään sijaisena useissa eri sairaalalaboratorioissa. Suomessa on perinteisesti ollut korkeatasoinen sairaalalaboratoriojärjestelmä, jonka on mahdollistanut hyvä akateeminen perus- ja jatkokoulutus niin luonnontieteellisellä kuin lääketieteelliselläkin puolella. Olisi ensisijaisen tärkeää, että jo nyt näkyvillä olevaan laboratoriolääketieteen asiantuntijavajaukseen puututtaisiin välittömästi. Hallituksen tulee vaikuttaa siihen, että yliopistosairaaloiden erikoistumisvirat täytetään, ja samalla taata jatkokoulutukseen riittävät taloudelliset resurssit. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen laboratoriolääketieteen asiantuntijoiden koulutus- ja työtilanteeseen liittyvästä ongelmasta ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että laboratoriolääketieteen ammattiryhmien pätevöityminen ja sitä kautta myös saatavuus työmarkkinoilla turvataan? Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2003 Anne Holmlund /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Anne Holmlundin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 664/2003 vp: Onko hallitus tietoinen laboratoriolääketieteen asiantuntijoiden koulutus- ja työtilanteeseen liittyvästä ongelmasta ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että laboratoriolääketieteen ammattiryhmien pätevöityminen ja sitä kautta myös saatavuus työmarkkinoilla turvataan? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Laboratoriolääketieteen asiantuntijoita valmistuu erikoislääkärikoulutuksesta ja luonnontieteellisten alojen erikoistumiskoulutuksesta sairaalakemistin ja sairaalamikrobiologin koulutuksena. Koulutusten kautta saadaan riittävän laaja ja monipuolinen osaaminen terveydenhuollon vaativaan ja kehittyvään laboratoriotoimintaan. Erikoislääkärikoulutuksessa laboratorioalan asiantuntijoita koulutetaan pääsääntöisesti kliinisen kemian ja kliinisen mikrobiologian erikoisaloilla. Koulutus on lääkärin peruskoulutuksen jälkeen viiden vuoden pituinen, ja kummankin erikoisalan koulutusta annetaan kaikissa viidessä lääketieteellisessä tiedekunnassa. Uuden erikoislääkärin tutkinnosta annetun asetuksen (678/1998) lisäksi koulutuksia voidaan suorittaa vielä kumotun asetuksen (691/1985) asetuksen mukaisesti. Työikäisiä kliinisen kemian erikoislääkäreitä oli Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisterin mukaan vuoden 2002 lopussa yhteensä 91 ja kliinisen mikrobiologian erikoislääkäreitä yhteensä 90. Myös näitä pienten erikoisalojen lääkäriryhmiä koskettaa eläkkeelle ja osa-aikaeläkkeelle jääminen. Koulutusmäärät ovat kohtalaisen hyvällä tasolla, parhaillaan kliinisen kemian erikoistumistutkintoa suorittaa kaikkiaan 14 ja kliinisen mikrobiologian erikoistumistutkintoa suorittaa yhteensä 18 lääkäriä. Koulutuksesta terveyspalvelujärjestelmälle aiheutuvat kustannukset korvataan lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen erityisvaltionosuuden kautta. Sairaalakemistin ja sairaalamikrobiologin koulutus tuli kokonaisuudessaan yliopistojen vastuulle 15.10.2000 (834/2000). Sairaalakemistin koulutusta antavat Helsingin ja Kuopion yliopistot, sairaalamikrobiologin koulutusta antaa ainoastaan Helsingin yliopisto. Koulutus kestää luonnontieteen alan ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen noin viisi vuotta. Työikäisiä sairaalakemistejä oli Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisterin mukaan vuoden 2002 lopussa yhteensä 152 ja sairaalamikrobiologeja 20. Vuoteen 2010 mennessä iän perusteella eläkkeelle jää Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen mukaan 58 sairaalakemistiä (38 %) ja 3 sairaalamikrobiologia. Koulutukseen pääsee vuosittain vain muutama henkilö koulutuksen käyttöön osoitettujen virkojen ja toimien vähäisyyden vuoksi. Kansallisen terveyshankkeen yhteydessä myös laboratoriotoiminnot ovat uudelleenjärjestelyjen kohteena. Uusilla järjestelyillä voi olla vaikutuksia myös henkilöstön määrään. Tämän- 2
Ministerin vastaus KK 664/2003 vp Anne Holmlund /kok hetkisen asiantuntijahenkilöstön eläkkeelle jäänti on kuitenkin sen laajuista, että koulutusmäärien lisääminen on tarpeen. Teoriaopintojen lisäksi koulutus on kokopäiväistä toimimista erikoistumisalan kliinisissä tehtävissä. Koska sairaalakemistien ja sairaalamikrobiologien koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin terveyspalvelujärjestelmä ei saa erityisvaltionosuuskorvausta, koulutustoimien saaminen näiden ammattiryhmien kohdalla on epävarmempaa kuin on erikoislääkärikoulutuksessa. Opetusministeriö ottaa laboratorioalan asiantuntijahenkilöstön koulutusta koskevat kysymykset esille kansallisen terveyshankkeen toimeenpanoa koskevien toimien yhteydessä. Helsingissä 16 päivänä tammikuuta 2004 Opetusministeri Tuula Haatainen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Anne Holmlund /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 664/2003 rd: Är regeringen medveten om det problem som hänger samman med utbildningsoch arbetssituationen bland specialister i laboratoriemedicin och vilka åtgärder avser regeringen vidta för att de laboratoriemedicinska yrkesgrupperna skall kunna göra sig kompetenta och så att tillgången på yrkesutbildad personal tryggas? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Specialister i laboratoriemedicin utexamineras via specialläkarutbildningen och via de naturvetenskapliga branschernas specialiseringsutbildning i form av utbildning för sjukhuskemist och sjukhusmikrobiolog. Utbildningarna ger en tillräckligt bred och mångsidig kompetens för det krävande och föränderliga laboratoriearbetet inom hälso- och sjukvården. Inom ramen för specialläkarutbildningen utbildas specialister inom laboratoriebranschen främst inom specialiseringsområdena klinisk kemi och klinisk mikrobiologi. Utbildningen omfattar fem år efter grundutbildningen för läkare och utbildning inom vartdera specialområdet ges vid alla fem medicinska fakulteter. Utbildning kan förutom enligt den nya förordningen om specialläkarexamen (678/1998) också fortfarande genomföras enligt den upphävda förordningen (691/1985). Antalet specialläkare i arbetsför ålder med klinisk kemi som specialområde uppgick enligt det centralregister över den yrkesutbildade hälsovårdspersonalen som Rättsskyddscentralen för hälsovården upprätthåller till sammanlagt 91 i slutet av år 2002. Antalet specialläkare i klinisk mikrobiologi uppgick till sammanlagt 90. Pensionering och deltidspensionering är aktuellt också för läkarna inom dessa små specialområden. Utbildningsvolymen ligger på en relativt god nivå. Som bäst avlägger totalt 14 läkare specialiseringsexamen i klinisk kemi och totalt 18 läkare specialiseringsexamen i klinisk mikrobiologi. De kostnader som hälsovårdssystemet har för utbildningen ersätts via en särskild statsandel för läkar- och tandläkarutbildning. Ansvaret för utbildningen av sjukhuskemister och sjukhusmikrobiologer övergick i sin helhet på universiteten 15.10.2000 (834/2000). Utbildning för sjukhuskemister ges vid Helsingfors och Kuopio universitet, utbildning för sjukhusmikrobiologer endast vid Helsingfors universitet. Utbildningen varar ca fem år efter högre högskoleexamen inom det naturvetenskapliga området. Enligt det centralregister över den yrkesutbildade hälsovårdspersonalen som Rättsskyddscentralen för hälsovården upprätthåller uppgick antalet sjukhuskemister i arbetsför ålder till sammanlagt 152 i slutet av 2002. Motsvarande siffra för sjukhusmikrobiologerna var 20. Enligt Rättsskyddscentralen för hälsovården kommer 58 sjukhuskemister (38 %) och 3 sjukhusmikrobiologer att gå i ålderspension före år 2010. På grund av att de tjänster och befattningar som anvisats utbildningen är så få kan endast några personer antas till utbildningen årligen. I samband med det nationella hälsoprojektet är också laboratoriefunktionerna föremål för omor- 4
Ministerns svar KK 664/2003 vp Anne Holmlund /kok ganisering. De nya arrangemangen kan återverka också på personalvolymen. Pensioneringen bland de nuvarande specialisterna är dock av den omfattningen att en ökning av utbildningsvolymerna behövs. I utbildningen ingår förutom teoristudier också verksamhet på heltid i kliniska uppgifter inom specialiseringsområdet. Eftersom hälsovårdssystemet inte får särskild statsandel för de kostnader som föranleds av utbildningen av sjukhuskemister och sjukhusmikrobiologer, är utbildningsbefattningarna för dessa yrkesgrupper inte lika givna som inom specialläkarutbildningen. Undervisningsministeriet kommer att ta upp de frågor som gäller utbildningen av specialister inom laboratoriebranschen i samband med åtgärderna för verkställandet av det nationella hälsoprojektet. Helsingfors den 16 januari 2004 Undervisningsminister Tuula Haatainen 5