Työohje happamien sulfaattimaiden kartoitukseen (1:250 000)

LänsiSuomen yksikkö Kokkola 28.03.2012 Työohje happamien sulfaattimaiden kartoitukseen (1:250 000) Jaakko Auri, Peter Edén, Annu Martinkauppi ja Emmi Rankonen CATERMASS LIFE08 ENV/FIN/000609

TYÖOHJE HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUKSEEN Työohjeen tausta Työohjeen laatiminen happamien sulfaattimaiden kartoitukseen on tullut ajankohtaiseksi happamien sulfaattimaiden kartoitus ja menetelmäkehityshankkeiden Happamien sulfaattimaiden ympäristöriskien vähentäminen sopeutumiskeinoja ilmastomuutokseen (CATERMASS) ja Happaman vesistökuormituksen ehkäisy SiikajokiPyhäjoki alueella (HaKu) hankkeiden myötä. Työohjeessa happamien sulfaattimaiden kartoitukseen on kuvattu lyhyesti kartoitukseen liittyvät eri työvaiheet esiselvityksistä maastokartoitukseen ja laboratorioanalyyseihin. Näytteiden valitsemisesta laboratorioanalyyseihin on ohjeistettu tarkemmin liitteessä 1. Kartoitusaineiston käsittely ja karttatuotanto kuvataan omassa erillisessä työohjeessa (tekeillä). Työohje koskee ensisijaisesti happamien sulfaattimaiden yleiskartoitusta, jonka julkaisumittakaava on 1:250 000. Kartoittajan tulee perehtyä työohjeeseen huolellisesti ennen kartoitustyön aloittamista, jotta kartoituksissa saatava tieto olisi mahdollisimman laadukasta ja kartoitus ja määrittelytieto yhdenmukaista kartoittajasta riippumatta.

TYÖOHJE HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUKSEEN SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 4 2 ESISELVITYS 5 2.1 Tietojen kokoaminen 5 2.2 Lentogeofysikaalisen aineiston tulkinta 5 2.3 Kartoitus ja näytteenottosuunnitelma 5 3 MAASTOHAVAINNOT 6 3.1 Piikityspisteet 6 3.2 Profiilipisteet 6 3.3 Maaperänäytteiden phmittaus maastossa 7 3.4 Veden ph ja sähkönjohtavuusmittaus 7 4 LABORATORIOANALYYSIT 8 4.1 Monialkuaineanalyysi 8 4.2 Rakeisuusanalyysi 8 4.3 Humuspitoisuuden määritys 8 4.4 Inkubaatio 8 LIITELUETTELO LIITE 1 NÄYTTEIDEN VALITSEMINEN ANALYYSIIN 9 LIITE 2 PROFIILIKUVA (KAPPALE 4.4.3 MAAPELIN OHJEESTA 07/2011) 10 LIITE 3 RTMAALAJILUOKITUS 12 LIITE 4 HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUSVAIHEET MAASTOSSA 10

TYÖOHJE HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUKSEEN 4 1 JOHDANTO Happamilla sulfaattimailla (HS) tarkoitetaan joko todellista, sulfidisedimentin hapettunutta pintaosaa (todellinen hapan sulfaattimaa, THS) tai potentiaalista, hapettumatonta sulfidisedimenttiä (potentiaalinen hapan sulfaattimaa, PHS) sekä niiden yhdistelmää oheisen kaavan mukaisesti: HS = THS ja/tai PHS Hapan sulfaattimaa koostuu pääsääntöisesti hienoainessedimentistä, kuten savesta, hiesusta tai hienosta hiedasta ja on tyypillisesti liejupitoista. Happamien sulfaattimaiden kartoituksen työvaiheisiin kuuluvat (1) esiselvitys, jossa perehdytään olemassa olevaan aineistoon ja tehdään kartoitussuunnitelma (2) varsinainen maastokartoitus, (3) laboratorioanalyysit ja phinkubaatio, (4) kartoitusaineiston käsittely ja tarkastelu (5) happamien sulfaattimaiden todennäköistä esiintymistä kuvaavien karttojen laadinta sekä (6) raportointi ja julkaiseminen. Esiselvityksissä perehdytään tutkimuskohteisiin käyttäen hyväksi saatavilla olevaa paikkatietoa (mm. geofysikaaliset aineistot, maaperä, turve ja kallioperäaineistot sekä MML:n korkeusaineisto) sekä mahdollista muuta aineistoa kuten esimerkiksi aiempia tutkimusraportteja ja kartoitusaineistoja. Tämän jälkeen tehdään käytettävissä olevan paikkatietoaineiston perusteella kartoitus ja näytteenottosuunnitelma varsinaisia maastotöitä varten. Maastotöihin kuuluvat maaperän kairausprofiilien (profiili ja piikityspisteet) tekeminen ja kuvaus sekä maaperänäytteiden ottaminen ja phmittaukset. Tarvittaessa voidaan tehdä myös pintaja pohjavesien ph ja sähkönjohtavuusmittauksia sekä maaperän ominaisvastusluotauksia. Maastossa kerätyistä näytteistä osa valitaan liitteen 1 mukaisesti lähetettäväksi tarkempiin laboratorioanalyyseihin alkuainemäärityksiä sekä mahdollisia rakeisuus ja humusmäärityksiä varten. Analysoitavat näytteet valitaan siten, että ne edustavat tutkimusaluetta sekä eri liotologioita mahdollisimman kattavasti ja tukevat riskiluokittelua ja karttojen laadintaa. Näytteistä mitataan myös ph 816 viikon hapetusjakson jälkeen (inkubaatio). Maastohavaintoja, phmittauksia ja laboratorioanalyysejä käytetään pohjana lopullisille happamien sulfaattimaiden todennäköistä esiintymistä kuvaaville kartoille. Kartat laaditaan joko spatiaalisen analyysin ArcSDM sovelluksessa (ArcGIS) tai manuaalisesti piirtämällä (ArcGIS) tai näiden yhdistelmällä. Laadittujen karttojen polygonit kuvaavat happaman sulfaattimaan/ sulfidisedimenttien alueellista esiintymistodennäköisyyttä ja yksityiskohtaisemmassa kartoituksessa mahdollisesti myös riskiluokkia. Kartoituksesta vastaava geologi tarkastaa kuvioiden oikeellisuuden. Kaikki kartoituksen aikana kerätty aineisto tallennetaan Maapelitietokantoihin ja viedään tarkastuksen jälkeen myös GTK:n geotietoytimeen (GTY).

TYÖOHJE HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUKSEEN 5 2 ESISELVITYS 2.1 Tietojen kokoaminen Esiselvitysvaiheessa tehtävää kartoitus ja näytteenottosuunnitelmaa varten kootaan aineistoa seuraavista lähteistä: Maanmittauslaitoksen kartat, korkeusaineistot (sis. laserkeilausaaineisto) ja ilmakuvat GTK:n tietokannat, kuten maaperä, turve ja kallioperäaineistot sekä aerogeofysikaalinen matalalentoaineisto Kirjallisuus ja tutkimusraportit (vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat, maaperäkarttojen karttalehtiselitykset, aiemmat tutkimukset ym.) Ulkopuoliset tutkimustiedot, kuten aikaisemmat happamien sulfaattimaiden kartoitukset, vesianalyysit ja kairaustiedot 2.2 Lentogeofysikaalisen aineiston tulkinta Lentogeofysikaalisen matalalentoaineiston tulkintaa tehdään yhdessä muun aineiston kanssa kartoituksen kaikissa vaiheissa. Erityisesti sähkömagneettisen aineiston kvalitatiivista eli visuaalista tulkintaa käytetään hyväksi kartoitussuunnitelmaa luotaessa. Huomioitaessa magneettinen aineisto yhdessä sähkömagneettisen aineiston kanssa, voidaan maa ja kallioperän johteet erottaa toisistaan sekä mahdollisesti poistaa antropogeenisista johteista aiheutuneet anomaliat. Myös radiometristä aineistoa hyödynnetään tarvittaessa. Lentogeofysikaalisen aineiston tulkinnan laajuudesta, kartoituksen eri vaiheissa, päättää hankepäällikkö yhdessä geofyysikon kanssa. 2.3 Kartoitus ja näytteenottosuunnitelma Esiselvityksessä kerätyn ja tulkitun aineiston perusteella suunnitellaan alustavasti tutkimusalueelle havainto ja näytteenottopaikat kattavasti sekä pelto, suo ja metsäalueille. Näytteenottotiheys on riippuvainen kartoitusmittakaavasta ja tutkittavan alueen luonteesta. Erityisesti suoalueilla käytetään suunnittelussa hyväksi myös GTK:n turvekartoitusten turvepaksuus ja pohjamaalajitietoja. Näytteenottosuunnitelman havaintoväli vaihtelee alueittain ja ennakkotulkinnasta saatujen tietojen mukaan. Havainnoilla pyritään kuitenkin kattamaan koko tutkimusalue. Yleismittakaavaisessa kartoituksessa näytteenottotiheys on valumaaluekohtaisesti noin yksi havainto / 2 km 2. Potentiaalisilla ongelmaalueilla havaintoja tehdään muuta aluetta tiheämmin. Havaintopaikat ja havaintotiheys voivat tarkentua ja muuttua maastossa kartoittajan arvion ja tulkinnan mukaan. Näytteiden ottoa ohjaa tulkintaaineiston lisäksi maaperäkartoituspiikillä tehdyt havainnot sulfidin esiintymisestä. Piikityshavaintojen avulla voidaan aikaa vievä maaperänäytteenotto (profiilipisteet) kohdistaa oikeille alueille.

TYÖOHJE HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUKSEEN 6 3 MAASTOHAVAINNOT Kairausprofiilien ja piikityspisteiden tiedot tallennetaan maastotietokoneen Maapelitietokantaan. Kairauksen tiedot profilepointmuodossa (kairaus) ja piikityspisteen tiedot probingpointmuodossa (piikitys). Tietokantaan tallentuvat näytepisteiden koordinaatit (x,y) ja myös korkeustaso määritetään mahdollisuuksien mukaan. Maastossa tehtäessä havaintoja peltoalueilla maaperäpiikillä tai kairalla, tulee noudattaa huolellisuutta tutkimuspaikkaa valittaessa, jotta ei puhkaista peltomaassa mahdollisesti kulkevia salaojaputkia tai muita johtoja (vesi ja sähköjohdot, kaapelit). Ennen kairausta tuleekin kiinnittää huomiota ympäröivään maastoon ja etenkin mahdollisiin avoojiin, että näkyykö niissä merkkejä salaojaputkista. Yleensä salaojitusverkosto ei ulotu aivan pellon reunaalueille ojaan johdettuja putkia lukuun ottamatta, jotka on yleensä mahdollista erottaa ojien reunoilla. Taajamaalueilla tulee vesi ja sähköjohtojen sekä kaapeleiden sijainti varmistaa vahinkojen ehkäisemiseksi myös kartoitusalueen kunnasta. 3.1 Piikityspisteet Maaperän piikityshavainnot tehdään pidennetyllä (2 m) maaperäkartoituspiikillä, jonka näytteenottouran pituus on 40 cm tai 50 cm maaperäpiikistä riippuen. Havaintojen ottaminen aloitetaan maaperän pintakerroksesta edeten 40 50 cm osissa pohjalle. Havainnot pyritään ulottamaan kolmen metrin syvyyteen saakka todellisesta maanpinnasta käyttäen hyväksi metsä, suoja peltoojia. Piikityspisteiltä kuvataan maaperän tekstuuri, rakenteet, kerrosjärjestys ja rajapinnat sekä väri Munsell värikirjaa apuna käyttäen. Lisäksi määritetään pohjavedenpinnan syvyys 5 cm tarkkuudella mahdollisuuksien mukaan. Maalajit määritetään aistinvaraisesti ja nimetään RTluokituksen mukaisesti (LIITE 3). Maastossa kirjataan tietokantaan selkeästi myös kartoittajan tieto/tulkinta, onko pisteellä sulfidia vai ei. Tämä tieto nopeuttaa aineiston jatkokäsittelyä toimistolla sekä helpottaa tutkimuspisteiden luokittelua ja aineiston työstämistä kartoiksi. Myös havainto mahdollisesta rikin hajusta (H 2 S) tulee kirjata ylös, sillä kartoituskokemusten perusteella voidaan todeta rikin hajun yleensä korreloivan hyvin maaperässä esiintyvien sulfidien kanssa. Erityishuomio kiinnitetään pelkistyneen sulfidisedimentin esiintymissyvyyteen. Jos sulfidisedimenttiä ei pystytä määrittämään aistinvaraisesti, mitataan maaperän ph sekä pohjavedenpinnan ylä, että alapuolelta. Tarvittaessa otetaan näytteitä phinkubaatiota tai laboratorioanalyysejä varten. Näytteiden ottaminen tulee kyseeseen tapauksissa kun koko (sulfidi)kerros on pelkistyneessä tilassa pohjavedenpinnan alapuolella eikä sitä voida tunnistaa värin ja maastoph:n perusteella, tai kun maalaji on huonosti tunnistettavissa eikä voida varmuudella sanoa, onko kyseessä sulfidisedimentti vai ei. 3.2 Profiilipisteet Profiilipisteet tehdään käsi/cobrakäyttöisellä kairalla, jossa on avonainen, sylinterimäinen näytteenotin. Näytteet saadaan metrin pituisissa osissa ja ne otetaan maanpinnalta kolmen metrin syvyyteen saakka. Maanpinnalle nostettu metrin pituinen kairanäyte puhdistetaan huolella ja siitä kuvataan aineksen tekstuuri, väri (Munsell värikirja), rajapinnat, kerrosjärjestys ja mahdolliset rakenteet sekä rikin haju. Erityishuomio kiinnitetään mustan / tumman harmaan sulfidisedimentin esiintymissyvyyteen ja mahdolliseen jarosiitin esiintymiseen hapettuneessa kerroksessa. Maalajit määritetään maastossa aistinvaraisesti ja nimetään RTluokituksen mukaisesti (LIITE 3). Kerrosten rajapinnat kuvataan terävinä tai vaihettuvina 5 cm tarkkuudella. Pohjavedenpinnan syvyys arvioidaan joko kairauksesta tai maanäytteiden kosteudesta. Näytteet otetaan 0,2 metrin

TYÖOHJE HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUKSEEN 7 pituisissa osissa tai noudattaen selviä kerrosyksiköiden rajapintoja minigrippusseihin, jotka suljetaan tiiviisti. Ilman poistaminen näytepusseista on tärkeätä, jotta näytteet eivät pääse hapettumaan ennen jatkoanalyysejä. Näytepusseihin merkitään näytetunnus (Maapelista), näytteenottopäivämäärä ja näytesyvyys, yksittäisissä piikitysnäytteissä myös näytteenottaja. Näytemäärän tulee olla riittävä jatkoanalyysejä varten. Kartoitusten yhteydessä profiilipisteiden kairaprofiilit myös valokuvataan. Profiilit valokuvataan metrin osissa ja myös kairausympäristöstä otetaan yleiskuva. Valokuvat tallennetaan maastotietokoneelle, jonka jälkeen ne tallennetaan Maapelin tietokantaan kairauspisteiden liitteeksi liitteenä 2 olevan Maapelin ohjeen (ohjeen kappale 4.4.3) mukaisesti. Kartoittajien vastuulla on, että valokuvat on tallennettuna Maapelin tietokantaan ennen työn alla olevan valumaalueen kartoituksen päättymistä. Työn alla olevan valumaalueen kartoitusten edetessä maastossa on kartoittajien myös hyvä hahmotella tutkimusalueelta tulostettuun karttaan happamien sulfaattimaiden / sulfidien mahdollista esiintymistä. Myös tutkimusalueelle tyypillisistä ominaisuuksista (sulfidin väri, esiintymissyvyys, liejupitoisuus ym.) on hyvä tehdä lyhyet muistiinpanot esimerkiksi maastotietokoneelle word pohjaan. Paperikartalle hahmotellut alueet happamien sulfaattimaiden / sulfidin esiintymisestä kuten myös lyhyet maastomuistiinpanot helpottavat kartoitusaineiston käsittelijöitä, raportointia sekä ennen kaikkea kartan tekijää työstettäessä lopullisia karttoja happamien sulfaattimaiden / sulfidin levinneisyydestä. Piikitys ja profiilipisteillä tehtävät työvaiheet on listattu yhteenvedon omaisesti myös liitteessä 4. 3.3 Maaperänäytteiden phmittaus maastossa Maaperänäytteiden ph määritetään ensisijaisesti maastossa näytteenoton yhteydessä suoraan kairanäytteestä tai viimeistään 24 tunnin kuluessa näytteenotosta. Jos mittausta ei tehdä välittömästi, on näytteet säilytettävä siten, että niiden hapettuminen olisi mahdollisimman vähäistä. Tehokkaimmin hapettuminen estetään sulkemalla näytepussit ilmatiiviisti ja säilyttämällä näytteet kylmässä. Näytteiden ph mitataan yhden desimaalin tarkkuudella kairanäytteen pinnalta tai deioinisoituun veteen lietetystä näytteestä. Mitattaessa ph:ta kairanäytteen pinnalta on varmistuttava, että näyte on riittävän kostea. Tarvittaessa pinta kostutetaan deionisoidulla vedellä. Tulokset tallennetaan Maapelitietokantaan, jolloin niistä on mahdollista luoda Exceltaulukkoohjelmassa kuvaajat esittäen ph syvyyden funktiona. 3.4 Veden ph ja sähkönjohtavuusmittaus Veden ph ja sähkönjohtavuusmittauksia tehdään tarpeen mukaan tutkimusalueen pohjavesilammista, joista, puroista, säätösalaojakaivoista sekä suo, metsä ja peltoojista. Havainnoilla pyritään ennustamaan sulfidisedimenttien esiintymistä ja ohjaamaan maalaji ja maaperänäytteenottoa. Tarvittaessa näytteenotolla ylävirtaan voidaan pyrkiä paikantamaan myös happamuuden lähdealuetta. Pinta ja pohjavesien ph ja sähkönjohtavuus mitataan maastokäyttöön soveltuvilla elektrodeilla. Sähkönjohtavuusarvot ilmoitetaan yksikössä ms/m ilman desimaaleja ja ph arvot yhden desimaalin tarkkuudella. Tulokset tallennetaan Maapelitietokantaa.

TYÖOHJE HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUKSEEN 8 4 LABORATORIOANALYYSIT 4.1 Monialkuaineanalyysi Maaperänäytteiden monialkuaineanalyysit teetetään Labtium Oy:n laboratoriossa. Monialkuaineanalyysiä varten valitaan näytteitä mahdollisimman kattavasti eri kerrosyksiköistä tai kokonaisia profiileja tutkimusalueen eri osista (LIITE 1). Laboratoriossa näytteet esikäsitellään kylmäkuivaustekniikalla, jonka jälkeen ne murskataan ja tarvittaessa seulotaan 2 mm seulalla. Vaihtoehtoisesti näytteet, joiden liejupitoisuus on korkea, voidaan esikäsitellä typpihappo ja mikroaaltouunimenetelmällä. Tämän jälkeen näytteille tehdään kuningasvesiliuotus 90 ºC, jonka jälkeen tehdään varsinainen monialkuainemääritys ICPOES tekniikalla. Tuloksena saadaan rikin ja 30 muun alkuaineen pitoisuudet. 4.2 Rakeisuusanalyysi Rakeisuusanalyysiä varten valitaan näytteitä eri kerrosyksiköistä tutkimusalueen eri osista. Analyysejä tehdään tarvittaessa (geologi päättää), kuitenkin vähintään muutamia jokaiselta valumaalueelta. Laboratoriossa hienorakeisten maalajien raekokojakauma määritetään liettämällä näyte nesteeseen (vesi + natriumpyrofosfaatti pintajännityksen poistajana) ja mittaamalla hiukkasten laskeutumisnopeus sedigrafilla. Karkearakeisten maalajien raekokojakauma määritetään seulomalla. Tarvittaessa (esimerkiksi moreeninäytteistä) maalajien hienoimman osan raekokojakauma määritetään sedigrafilla. Maalajit nimetään d50menetelmällä rakeisuuskäyrältä. 4.3 Humuspitoisuuden määritys Humusmäärityksiä tehdään tarvittaessa (geologi päättää). Niitä varten valitaan näytteitä eri kerrosyksiköistä tutkimusalueen eri osista. Laboratoriossa humusmääritys tehdään spektrofotometrisesti sekoittamalla näyte kaliumdikromaattiin ja vertaamalla väriä väritauluun, josta nähdään humuspitoisuus. 4.4 Inkubaatio Inkubaatiossa annetaan maaperänäytteiden hapettua huoneilmassa 816 viikon ajan. Näytteet pidetään kosteana lisäämällä tarvittaessa deionisoitua vettä. Vettä ei tule kuitenkaan lisätä niin paljon, että näyte vettyy, jolloin näyte ei hapetu toivotulla tavalla. Näytteiden ajoittainen kuivuminen ei ole vaarallista. pharvo mitataan alkutilanteessa ja hapetusjakson jälkeen. pharvon muutosta voidaan käyttää apuna sulfidisedimenttien tunnistamisessa. Jos inkuboinnin jälkeen ph on laskenut 4,0 tai sen alapuolelle ja pudotusta on tapahtunut 0,5 yksikköä tai enemmän, voidaan näytteessä todeta olevan sulfidia. Tarvittaessa inkuboinnin ajaksi valitaan pieni osa kokonaisnäytemäärästä seurantaan, jolloin kyseisten näytteiden phmuutoksia seurataan phmittauksilla viikoittain. Tällöin saadaan osviittaa siitä, kuinka kauan näytteitä tulisi ikuboida (milloin ph:ssa ei tapahdu enää muutoksia).

TYÖOHJE HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUKSEEN 9 Näytteiden valitseminen analyysiin LIITE 1 1. Muokkauskerros 0 (3050) cm 1 näyte / 10 profiilia 2. WRByhteensopivuutta varten, 80100 cm 1 näyte / profiili 3. Hapettunut kerrros, ph < 4.5 13 näytettä / profiili (joista yksi yleensä 80 cm:n yläpuolelta) 4. Vaihettumisvyöhyke 4.5 < ph < 6.0 12 näytettä / profiili 5. Pelkistynyt kerros ph > 6.0 (> 5.6) 23 näytettä / profiili (ylin 40 cm ja 240 260 cm + väliltä, jos pitkä) 58 näytettä / profiili (joista yksi 80100 cm (WRB)) Näytteet valitaan analyysiin maastossa mitatun phprofiilin, maalajihavaintojen ja muistiinpanojen perusteella. Profiilin ja kerrosten syvyys vaihtelee alueittain ja tämä osaltaan määrää, montako näytettä aina yhdeltä profiilipisteeltä näytteitä valitaan ja miltä syvyydeltä. Pelkistyneen kerroksen alkamissyvyys vaihtelee keskimäärin 40 260 cm:n välillä. Pelkistynyt kerros saattaa paikoin alkaa jo ph:n ollessa alle 6,0. Jokaiselta päävalumaalueelta valitaan yksi tyyppiprofiili kokonaisuudessaan analyysiin. Vuosittain lähetetään 12 kaksoisnäytettä analysoitavaksi kokonaisvirhe. Jos ei olla varmoja, onko kyseessä HSmaa, minimi ph on alle 4.5 eikä ole tunnistettu sulfidia tai kyseessä on todennäköisesti normaali maa, valitaan analyysin profiilikohtaisesti 34 näytettä seuraavasti: 1. 80 100 cm. 2. Mahdollisesta huuhtoutuneesta / ei happamasta kerroksesta (voi olla sama kuin näyte 1). 3. Oletetun pelkistyneen kerroksen rajapinnan ylä ja alapuolelta tai normaalimaan profiilin puolivälistä. 4. 240 260 cm. Poikkeuksia näistä ohjeista saattaa tulla, johtuen mm. maaperän ja profiilien yksilöllisyydestä. Paras tulos saadaan kun sama henkilö ja / tai maastossa ollut henkilö valitsee / valitsevat näytteet.

TYÖOHJE HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUKSEEN 10 Profiilikuva (Kappale 4.4.3 Maapelin ohjeesta 07/2011) LIITE 2 Profiilikuvatyökalulla tallennetaan maaperähavaintoon (profiilipiste) liittyvä kuvauspiste. Profiilikuva liittyy aina olemassa olevaan havaintoon eli profiilipisteeseen. Profiilipisteen tulee siis olla tehtynä ja aktiivisena ennen kuin kuvauspiste tallennetaan, jotta valokuva/piirros/lomake saa ao. havainnon koordinaatit. Lomakkeen yläosan Asetuksetvalikosta voi käydä tallentamassa polun kuvatiedostojen hakemistoon (Asetukset, Asetukset, Maapeli ja Polku kuvatiedostoihin). Polkua ei saa vaihtaa samaa tietokantaa käytettäessä. Kuvatiedostojen maastotyövaiheen linkki voi olla tyyliä c:\kuvat ja jatkossa voi sitten laittaa geodatan osoitteeseen. Kuvan kuvatunnuksen alkuosa on automaattisesti muodostettu sen havaintotunnuksen perusteella, mikä on viimeksi tallennettu profiilipisteelle. Ohjelma tekee myös kuvatunnuksen numeroosan automaattisesti. Kuvatunnus on muotoa havaintotunnus ja sen perään merkkijono k ja havaintokohtainen kuvan järjestysnumero. Kun kuvapiste halutaan tehdä aiemmin tallennetulle havainnolle, avataan havainnon lomake, jotta havainto aktivoituu ja havaintotunnus siirtyy ohjelman muistiin. Tämän jälkeen tehdään uusi kuvapiste normaalisti. Käyttäjä täyttää kuvan tiedot paitsi kuvan päivämäärän, joka tulee automaattisesti valitun digikuvan metatiedoista. Päivämäärän voi syöttää itse tarvittaessa. Kun tiedot on tallennettu, käyttäjä painaa sen jälkeen Valitse kuva painiketta. Avautuvasta ikkunasta käyttäjä valitsee kuvatiedoston ja painaa Avaa painiketta.

TYÖOHJE HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUKSEEN 11 Tässä vaiheessa ohjelma muuttaa kuvan tiedostonimen vastaamaan kuvatunnusta, siirtää kuvan päivämäärä profiilikuvalomakkeelle ja tallentaa kuvan metatietoihin kuvapisteen koordinaatit. Kuva tulee näkyviin lomakkeelle, kun se on asetuksissa määritellyssä kansiossa ja tiedosto on nimetty muodossa kuvatunnus.jpg. Kun kuvan tiedot on syötetty, painetaan Tallenna metadata painiketta, jonka jälkeen lomakkeen tiedot tallennetaan kuvan metatietoihin. Tallenna metadata kentän punainen korostus katoaa kun metatiedot on kertaalleen tallennettu ja ilmestyy uudelleen jos käyttäjä muuttaa metatietoihin tallennettavia tietoja. Kaiken muun metatiedon paitsi koordinaattitiedon tallennuksessa käytetään ulkopuolista EXIF TOOL työkalua, jota Maapeli hyödyntää taustalla. Työkalun käyttöaikana ruudulle ilmestyy musta ikkuna, joka sulkeutuu ilman käyttäjän toimenpiteitä välittömästi. Alla olevassa taulukossa on lueteltu kuvan metatietoihin tallennettavat tiedot. Metatieto Kuvaus Metatietokenttä Havaintotunnus Kuvatunnus FixtureIdentifier X Kohteen X koordinaatti WGS84 GPS Longitude muodossa Y Kohteen Y koordinaatti WGS84 GPS Latitude muodossa GPS referenssi N GPS Latitude Ref GPS referenssi E GPS Longitude Ref Azimuth Kuvan suunta (0360) GPSImageBearing Suunta referenssi (Magnetic) GPSImageBearingRef Distance Kuvan etäisyys kohteesta (m, pitänee jakaa 1000:lla?) GPSDestDistance Vanha nimi Etäisyysreferenssi (Kilometer) Kuvan vanha nimi. Tämä on kuvan nimi ennenkuin käytetään Valitse kuva toimintoa. GPSDestDistanceRef ObjectName Kuvaus Kohteen kuvauskenttä CaptionAbstract Kuvaaja (Observed_by havainnon Havainnon tekijä tallennetaaan Byline tekijä) kuvaajaksi.

TYÖOHJE HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUKSEEN 12 RTmaalajiluokitus LIITE 3 Happamien sulfaattimaiden maastokartoituksissa nimetään maalajit RTluokituksen mukaisesti. Lisäksi maalajeille voidaan antaa sulfidi (sf) etuliite, jos siinä esiintyy phmittausten tai tulkinnan mukaan sulfideja. Sedimentit kuvataan liejuisina, jos niissä esiintyy 2 6 % humusta ja liejuina jos humusta on yli 6 %. Multamaassa on orgaanista ainesta yli 20 % ja turpeessa yli 40 %. Moreenit jaetaan RTluokituksessa viiteen ryhmään, sora, hiekka, hieta, hiesu ja savimoreeneihin. Lajittuneet kivennäismaalajit RT ja GEOluokituksissa rakeiden läpimitta GEOluokitus RTluokitus maalaji lajite mm lajite maalaji Lohkareet Kivet Sora Hiekka Hieta Hiesu lohkareet >600 lohkareet lohkareet 600200 isot kivet isot kivet 20060 pienet kivet pienet kivet 6020 karkeasora karkea sora 206 keskisora hieno sora 62 hienosora karkea hiekka 20,6 karkeahiekka hieno hiekka 0,60,2 keskihiekka karkea hieta 0,20,06 hienohiekka hieno hieta 0,060,02 karkeasiltti karkea hiesu 0,020,006 keskisiltti hieno hiesu 0,0060,002 hienosiltti kivet sora hiekka siltti Savi savi <0,002 savi savi Humuspitoisuuden vaikutus maalajien nimeämisessä Humuspitoisuus paino% kivennäismaalajista RTLuokitus GEOluokitus liejuinen hieno hieta 26 liejuhiesu liejusavi 620 lieju liejuinen siltti liejuinen savi silttinen lieju savinen lieju > 20 lieju lieju

TYÖOHJE HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUKSEEN 13 HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUSVAIHEET MAASTOSSA LIITE 4 HUOM! Tarkastele ennen piikitystä ja kairausta tutkimusympäristöä mahdollisten salaojaputkien ja vesijohtojen varalta, jotta niitä ei tule vahingoitettua tutkimusten yhteydessä. PIIKITYSPISTEELLÄ 1. maalajihavainnot (RTluokitus) 2. tekstuurin ja värin (tarpeen mukaan Munsellvärikoodein, etenkin jos kyseessä on mahdollisesti sulfidi) määrittäminen ja kuvaaminen, mahdollinen havainto rikin hajusta 3. havainto pohjavedenpinnan tasosta 4. mahdollisesti ph:n mittaaminen hapettuneesta ja pelkistyneestä kerroksesta 5. mahdollisesti näytteiden ottaminen inkubaatiota tai laboratorioanalyysiä varten. Muista mitata näytteestä ph maastossa, jolloin näytettä on mahdollista käyttää inkubaatioon. 6. Näytepussiin kirjoitetaan ylös näytteen juokseva numero, näytteenottosyvyys, päivämäärä, näytteenottajan nimikirjaimet ja valumaalueen nimi esim. seuraavasti: P1 2.5.2011 1,62,0 m ER ph 6,6 Lapuanjoki 7. kirjoitetaan ylös, voidaanko pisteellä sanoa olevan sulfidia vai ei

TYÖOHJE HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN KARTOITUKSEEN 14 PROFIILIPISTEELLÄ 1. Otetaan yleisvalokuva tutkimusalueesta. Valokuva tallennetaan myöhemmin Maapelin tietokantaan profiilipisteen yhteyteen. 2. puhdistetaan kairanäyte huolellisesti 3. Kairanäyte valokuvataan 1,0 metrin osissa (tee heti näytteen putsaamisen jälkeen, jotta näyte on mahdollisimman edustava). Valokuvat tallennetaan myöhemmin Maapelin tietokantaan profiilipisteen yhteyteen. 4. maalajihavainnot (RTluokitus) 5. tekstuurin ja värin (määritetään Munsellvärikoodein) määrittäminen ja kuvaaminen 6. havainto pohjavedenpinnan tasosta 7. ph:n mittaaminen 0,2 metrin välein 8. näytteiden ottaminen 0,2 metrin osissa (kuitenkin kerrosrajoja mukaillen) 9. Näytepussiin kirjoitetaan näytetunnus, näytteenottosyvyys ja päivämäärä esim. seuraavasti: 2.5.2011 Q_JMAU 20111.1 00,2 m (Lapuanjoki) Näytesarjan (kuten esim. Q_JMAU20111) ensimmäiseen näytteeseen Q_JMAU20101.1 kirjoitetaan myös valumaalueen nimi, jolloin tiedetään jo pussia katsomalla miltä valumaalueelta kyseinen näytesarja on.