TYÖTTÖMYYSTURVAN TERMEJÄ TUTUMMAKSI Eli hämmennys jatkuu, pääasia varmaankin on, että ihmiset ymmärtäisivät, mistä on kyse. Redsven Pirjo - Tengvall Hanna ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö, kevät 2007 Diakonia Järvenpään yksikkö Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)
TIIVISTELMÄ Pirjo Redsven & Hanna Tengvall. Työttömyysturvan termejä tutummaksi. Eli hämmennys jatkuu, pääasia varmaankin on, että ihmiset ymmärtäisivät, mistä on kyse. Järvenpää, kevät 2007, 37 s., 4 liitettä. Diakonia- ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) Opinnäytetyömme on kehittämishanke, joka on saanut alkunsa vuoden 2006 alussa yhteistyössä Mäntsälän työvoimatoimiston kanssa. Kehittämishankkeen varsinainen tuotos on työttömyysturvaan liittyvien ammattitermien selkeyttämissanasto, joka on liitteenä. Sanaston tarkoituksena on olla apuväline niin asiakkaille kuin työttömien kanssa työskenteleville. Aineistoa hankkeeseen kerättiin erilaisista kirjallisista lähteistä sekä multimedialähteistä. Aineistoa kerättiin myös työvoimatoimiston henkilökunnan kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta, sosiaalialan työntekijöiltä ja asiantuntijoilta. Termien selityksiä työstettiin yhdessä työttömien sekä asiantuntijoiden kanssa. Virkakielen ongelma on sen sekavuus sekä ymmärrettävyys. Termit ovat vaikeaselkoisia ja niitä selitetään toisilla vaikeaselkoisilla termeillä. Ammattitermien käyttö asiakastyössä aiheuttaa ymmärtämisen vaikeutta, virheellistä tulkintaa ja huonoa palvelua. Hallintolain mukaan viranomaisen tulee käyttää selkeää, asiallista ja ymmärrettävää kieltä. Asiasanat: työttömyys, työttömät, työnhakijat, pitkäaikaistyöttömyys, työttömyysturva, työvoimatoimistot
ABSTRACT Pirjo Redsven & Hanna Tengvall. How to make the terms of the full unemployment benefits better known. Spring 2007, 37 p.4 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Järvenpää Unit, Degree Programme in Social Services. Our thesis is a development project that was initiated in cooperation with the employment agency in Mäntsälä at the beginning of 2006. The real result of this project is the attached explanatory vocabulary of technical terms related to the full unemployment benefits. The purpose of the vocabulary is to be an aid to the clients and those working with the unemployed. Material for the project was collected from different written and multimedia sources. Also discussions with employment authorities, social workers and experts gave data for the project. The explanation of the terms was clarified together with the unemployed and the experts. The problem with the official language is its ambiguity and intelligibility. The terms are difficult to understand and they are explained by other similar terms. The use of the technical terms in the client service may cause misunderstanding, wrong interpretation and poor service. The authorities must use explicit, relevant and intelligible language according to the administrative law. Key words: unemployment, unemployed, applicant, long-term unemployment, full unemployment benefits, employment agency
SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO...5 2 KEHITTÄMISTEHTÄVÄ JA OPINNÄYTETYÖ...6 3 SANASTON TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT JA VIITEKEHYS...9 3.1 Sanaston lainsäädännölliset perustelut...9 3.1. Työvoimahallinnon ja sosiaalitoimen keskeiset tehtävät...11 3.3 Työvoimatoimiston palvelut ja yhteistyötahot...12 3.4 Viranomaisyhteistyö...14 4 KESKEISET KÄSITTEET...15 4.1 Työtön ja työtön työnhakija...15 4.2 Pitkäaikaistyötön ja vaikeasti työllistyvä...16 4.3 Selkeäkielisyys...16 4.4 Yleiskieli...16 4.5 Selkokieli...17 4.6 Virkakieli...17 5 SANASTON MUOKKAAMISEN JA KOKOAMISEN PROSESSI...19 5.1 Sanaston kokoaminen ja sanojen selventäminen...20 5.2 Sanaston muokkaaminen yhteistyössä työntekijöiden kanssa...23 5.3 Sanaston muokkaaminen yhteistyössä työttömien kanssa...25 5.4 Sanaston viimeistely...28 6 POHDINTA...31 LÄHTEET...35 LIITTEET Selkeyttämissanaston termit liite 1...38 Muokattavia selkeyttämis-sanaston termejä liite 2a...41 Muokattavia selkeyttämis-sanaston termejä liite 2b...45 Kysely työelämän edustajille liite 3...50 Työttömyysturvaan liittyvien ammattitermien selkeyttämis-sanasto liite 4...52
1 JOHDANTO Opinnäytetyömme koostuu kahdesta osiosta, raportista ja työttömyysturvaan liittyvien ammattitermien selkeyttämissanastosta, joka valmistui tammikuussa 2007. Ajatuksen työvoimahallinnon sanastosta saimme 2005 syksynä kuntouttavaa sosiaalityötä tekevältä johtavalta työvalmentajalta, kun olimme harjoittelussa Mielenterveys ja päihteet -opintojaksolla. Saimme seurata tahoillamme tilanteita, joissa työvoimahallinnon sanaston tuntemus olisi ollut eduksi. Pohdimme usein asiakastilanteen jälkeen, kuinka paljon itse asiakas ymmärsi käydystä keskustelusta tai keskustelussa käytetyistä ammattitermeistä. Kyselimme asiakkaille sekä sosiaalitoimelle, Kelalle tai kolmannelle sektorille suunnattua työvoimahallinnon sanastoa, jota ei kuitenkaan ollut olemassa. Erityisesti kuntouttavaa asiakastyötä tekevät työntekijät kokivat tällaisen sanaston tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Sosiaalitoimen ja työvoimatoimiston yhteistyö on lisääntynyt. Asiakkaan kokonaisvaltainen auttaminen vaatii sosiaalitoimessa tietämystä myös työvoimatoimiston tarjoamista palveluista ja etuuksista. Sosiaalialan eettisissä ohjeissa viitataan kohdassa asiakkaan osallisuus ja itsemääräämisoikeus ihmisen oikeuteen päättää itseään koskevista asioista. Sosiaalialan ammattilaisen on rohkaistava asiakasta laajaan osallisuuteen ja turvattava asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen. Sosiaalialan ammattilaisuuteen kuuluu myös selvittää asiakkaalle eri ratkaisuvaihtoehtojen edut, haitat ja seuraukset, jotta tämä voi tehdä omat ratkaisunsa. Asiakkaan osallisuus voi toteutua vain, jos hän saa riittävää ja oikeaa tietoa oikeuksistaan ja hänelle lain mukaan kuuluvista etuuksista. (Arki, arvot, elämä, etiikka 2005,14). Virkakieli sekä ammattisanat ovat tärkeitä ja tarpeellisia, mutta viranomaisen tulisi aina huomioida missä, miten, mihin ja kenen kanssa niitä käytetään. Virkakielen ongelma on sen sekavuus sekä ymmärrettävyys. Termit ovat vaikeaselkoisia ja niitä selitetään toisilla vaikeaselkoisilla termeillä. Työttömyysturvaan liittyvien ammattitermien selkeyttämissanastomme tarkoitus on olla apuväline niin asiakkaille kuin työttömien kanssa työskenteleville.
6 2 KEHITTÄMISTEHTÄVÄ JA OPINNÄYTETYÖ Kehittämistehtävänämme oli selkeäkielisen työttömyysturvasanaston tekeminen työttömille sekä työttömien kanssa työskenteleville. Sanasto ei ole selkokielinen, mikä tarkoittaa erityisryhmille tuotettua materiaalia, mutta sanasto on selkokielistetty eli olemme muokanneet ammattikielistä tekstiä ymmärrettävään muotoon. Työvoimatoimistossa käytettävien termien sanasto on nähty tarpeelliseksi jo pitemmän aikaa. Erityisesti aktivointisuunnitelmia laatiessa sekä työvoimaneuvojan sekä sosiaalitoimen edustajan tehtävänä on selvittää asiat asiakkaalle selkeästi ja ymmärrettävästi. Vaikeaselkoisia termejä on useita ja aikaa menee paljon termien selvittämiseen ja selventämiseen. Myös henkilökunnalla samankaltaiset termit sekoittuvat toisinaan. Kahta samankaltaista termiä käytetään rinnakkain, vaikka niiden merkitys olisikin loppujen lopuksi aivan erilainen. Monet termit saattavat jo sellaisinaan kuulostaa vaikeaselkoisilta ja aiheuttavat turhaa vastustusta ja ennakkoluuloja. Työvoimatoimiston asiakaskunta koostuu osittain pitkäaikaistyöttömistä, joilla työttömyyden lisäksi saattaa olla muitakin vaikeuksia oman elämänsä hallinnassa. Näemme sanaston hyödyttävän paitsi kaikkia työvoimatoimiston asiakkaita sekä henkilökuntaa, myös erityisesti sitä asiakasryhmää, jolle asioiden hoitaminen on haasteellisempaa. Uskomme sen myös helpottavan asiointia työvoimatoimistossa. Tavoitteena on, että sanasto parantaisi asiakaspalvelun laatua ja asiakkaan asemaa juuri siitä näkökulmasta, että asiakas on subjekti, joka on itse aktiivinen omien elämäntapahtumiensa tuottaja ja hallitsija. Keväällä 2006 ammattiopintojen yhteydessä keräsimme työvoimapoliittisia termejä, jotka lajittelimme työvoimatoimiston ehdotuksesta kolmeen ryhmään: työttömyysturva, palveluprosessi ja työllistämistuet. Saimme apua termien keräämiseen Mäntsälän työvoimatoimiston johtajalta. Kun termit oli kerätty, aloitimme sanaselitysten työstämisen. Lopulta päädyimme valitsemaan 200 termistä vain ne 50, jotka koskivat työttömyysturvaa. Koimme tämän ratkaisun helpottavan jatkosuunnitelmiamme ja pystyimme paremmin keskittymään yhteen osa-alueeseen. Ihmiset, joiden avulla termien sanallisten selitysten ymmärrettävyyttä ja
7 tarpeellisuutta selvitimme, kuuluvat itse tuon termistön piiriin joko työntekijän tai asiakkaan ominaisuudessa. Haastattelimme myös kolmea työntekijää kolmelta eri sektorilta sekä asiakkaita, jotka joutuvat työttömyysturvaa koskevien termien kanssa tekemisiin. Haastateltavat työttömät tulivat Mäntsälän työasemalta ja työntekijät Keski-Uudenmaan klubitalolta, Mäntsälän Kelasta sekä Mäntsälän kunnan sosiaalitoimesta. Päädyimme käyttämään menetelmänämme avointa haastattelua, jossa haastattelussa haastattelija ja haastateltava ovat kielellisessä vuorovaikutuksessa keskenään ja haastattelija pyrkii luomaan tilanteesta mahdollisimman luontevan ja avoimen. Avoin haastattelu muistuttaa tavallista keskustelua, jossa keskustelun etenemistä ei ole ennalta sovittu vaan se etenee tietyn aihepiirin sisällä vapaasti ja paljolti haastateltavan ehdoilla. Tarkkojen kysymysten sijaan avoimessa haastattelussa edetään mahdollisimman keskustelunomaisesti ja luonnollisesti antaen tilaa haastateltavan kokemuksille, tuntemuksille, muistoille, mielipiteille ja perusteluille. Haastattelun kulkua ei ole suunniteltu ennalta se on avoin kaikille mahdollisuuksille vaikka haastattelija on toki orientoitunut tutkimuksensa aihepiiriin. (Eskola & Suoranta 2000, 86-88.) Haastattelua varten valmistimme kyselykaavakkeet, joiden avulla haastattelimme avoimesti keskustellen, olivatko selityksemme kulloisenkin sanan kohdalla ymmärrettäviä. Kyselykaavakkeet olivat osittain puolistrukturoituja eli kysymykset olivat kaikille samat, eikä valmiita vastausvaihtoehtoja käytetty, vaan haastateltava sai vastata omin sanoin (Aaltola & Valli 2001, 26). Työmme on toiminnallinen opinnäytetyö, joka on vaihtoehto ammattikorkeakoulun tutkimukselliselle opinnäytetyölle. Toiminnallinen opinnäytetyö on ammatillisessa kentässä käytännön toimien ohjeistamista, toiminnan järjestämistä ja järkeistämistä. Se voi olla esimerkiksi ammatilliseen käyttöön suunnattu ohje, ohjeistus tai opastus, ympäristö- tai turvallisuusohjelma. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9.) Toiminnallisessa opinnäytetyössä pyritään turvaamaan saadun tiedon laatu käyttämällä valmiita tutkimuskäytäntöjä perustasolla, kuten esimerkiksi keräämällä tietoa sähköpostilla tai paikan päällä. Toiminnallisessa opinnäytetyössä ei aina ole välttämätöntä analysoida laadullisella tutkimuksella kerättyä aineistoa yhtä tarkasti ja
8 järjestelmällisesti kuin tutkimuksellisissa opinnäytetöissä. (Vilkka & Airaksinen 2003, 57-58.) Aineiston keruussa käytimme laadullisia menetelmiä jotka veivät meidät tutkijoina lähelle tutkittavia kohteitamme. Sellaisia menetelmiä ovat haastattelu ja avoin keskustelu. Tavallisesti tutkijan pyrkimyksenä on tavoittaa tutkittavien näkökulma, heidän näkemyksensä tutkittavana olevasta ilmiöstä. Tyypillistä aineistonkeruun muotoja laadullisessa tutkimuksessa ovat haastattelu ja havainnointi, mutta esimerkiksi myös päiväkirjat tai muu arkipäivän elämäntilanteissa syntynyt materiaali. (Aaltola & Valli 2001, 68-69.) Kun laadullisessa tutkimuksessa aineistonkeruun väline on inhimillinen eli tutkija itse, voi aineistoon liittyvien näkökulmien ja tulkintojen katsoa kehittyvän tutkijan tietoisuudessa vähitellen tutkimusprosessin edetessä. Tämän laadullisen tutkimuksen ominaispiirteen myötä korostuu tutkimuksen eri elementtien joustava kehittyminen tutkimuksen edetessä. Käytännössä tutkimuksen eri elementit limittyvät toisiinsa ja muotoutuvat vähitellen tutkimuksen kuluessa. Samalla tutkijan tietoisuudessa tapahtunutta kehitystä pyritään hyödyntämään esimerkiksi tutkimustehtävän jalostamisessa ja uudentyyppisten aineistonkeräyssyklien toteuttamisessa. (Aaltola & Valli 2001, 68-69.) Opinnäytetyöraporttimme käsittää lainsäädännölliset, tutkimukselliset, kokemukselliset sekä ammatilliset perustelut sanaston tarpeellisuudesta. Lisäksi tuomme esiin työvoimatoimiston keskeiset tehtävät ja työvoimatoimiston ja sosiaalipuolen yhteis-työmenetelmät. Tämän teoreettisen aineiston lisäksi raporttiimme kuuluu erillinen työttömyysturvaa koskevien ammattitermien selkeyttämissanasto.
9 3 SANASTON TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT JA VIITEKEHYS Opinnäytetyömme viitekehyksinä käytimme työhallinnon ja sosiaalihallinnon keskeisiä tehtäviä sekä lainsäädännöllisiä perusteluita, joita olivat hallintolaki, sosiaalihuoltolaki, laki julkisesta työvoimapalveluista sekä laki kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä. Näiden lisäksi työttömyysturvalaki oli keskeisenä tiedonlähteenä jo termien kokoamis- ja sanaselitysten kirjoittamisvaiheessa. Työttömyysturvalaki toimi vahvasti apunamme myös sanaselitysten oikeellisuutta tarkistettaessa. Sosiaalitoimen ja työvoimatoimiston yhteistyö ja asiakkaiden kokonaisvaltaisempi auttaminen edellyttää eri sektoreiden edustajien laaja-alaista asiantuntemusta asiakkaan saamista tuista, tarpeista ja palveluista. Kielellisiä vaikeuksia on havaittavissa hakemuksia täytettäessä sekä työvoimatoimistossa asioidessa. Viranomaiskieli on luonnollista työntekijöille, mutta erittäin vaikeasti ymmärrettävää monille asiakkaille. 3.1 Sanaston lainsäädännölliset perustelut Eri palvelujen sekä tukimuotojen järjestämisvelvollisuus on Suomessa jakautunut monien viranomaisten kesken. Viranomaistyössä asioiden käsittelyä ohjaa sekä kunnissa että valtiolla hallintolaki. Hallintolaki (6.6.2003/434) on yleislaki, jonka säännöksiä sovelletaan, ellei erityislaissa toisin säädetä. Hallintolain toisessa luvussa määritellään hyvän hallinnon perusteet, johon kuuluvat muun muassa viranomaisen tasapuolinen ja puolueeton kohtelu hallinnossa asioivia kohtaan. Lain mukaan viranomaisen on myös järjestettävä toimintansa niin, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisen palvelun nopeasti, joustavasti ja kustannuksia säästäen. Hallintolain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa. Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Toisen luvun yhdeksäs pykälä määrittelee hyvän kielenkäytön vaatimuksen, jonka mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Ensimmäisen luvun ensimmäisen pykälän mukaan lain tarkoituksena on myös edistää hallinnon palvelujen laatua ja tuloksellisuutta.
10 Sosiaalihuoltolaki (17.9.1982/710) on yleislaki, joka säätelee kuntien velvollisuutta järjestää sosiaalihuoltoa ja sosiaalipalveluita. Laki koskee kaikkien sosiaaliviranomaisten työskentelyä. Lain kahdeksannen luvun 54 :n mukaan kunnan sosiaalilautakunnan on tarpeen mukaan oltava yhteistoiminnassa muiden viranomaisten, naapurikuntien sosiaalilautakuntien ja terveyslautakuntien sekä kunnassa toimivien sellaisten yhteisöjen kanssa, joiden toiminta liittyy kunnan sosiaalihuollon tehtäviin. Lain mukaan sosiaalilautakuntien on myös pyrittävä edistämään kunnan alueella sosiaalihuollon alalla toimivien yhteisöjen keskinäistä yhteistoimintaa. Sosiaalihuoltolakiin sisältyy myös sosiaaliviranomaisten oikeus saada tietoja muilta viranomaisilta sosiaalihuollon toteuttamisessa. Laki julkisesta työvoimapalvelusta (30.12.2002/1295) koskee valtion velvollisuutta järjestää ja kehittää työvoimapalveluja ottaen huomioon sekä työnhakijoiden että työnantajien tarpeet. Laissa on säädetty viranomaisyhteistyöstä ja muihin palveluihin ohjaamisesta. Sen mukaan työ-, sosiaali- ja terveydenhuolto- sekä opetusviranomaisten tulee olla keskenään yhteistyössä työvoimapalveluja järjestettäessä ja niihin liittyviä toimenpiteitä toteutettaessa. Laki määrää myös, että jos työnhakijan tarvitsemia palveluja ei ole mahdollista järjestää työvoimapalveluna, asiakas tulee ohjata tarpeen mukaan sosiaali- ja terveydenhuoltoviranomaisten tai kansaneläkelaitoksen tai muun kuntoutuksesta huolehtivan palveluorganisaation palvelujen piiriin. Lain kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä (13.6.2003/479) on tarkoituksena auttaa kuntoutujaa saamaan hänen tarvitsemansa kuntoutuspalvelut ja tässä tarkoituksessa edistää viranomaisten sekä muiden yhteisöjen ja laitosten asiakasyhteistyötä tilanteessa, joka edellyttää usean kuntoutusta järjestävän yhteisön toimenpiteitä. Lain tarkoituksena on myös edistää kuntoutujan asemaa ja osallistumista hänen kuntoutustaan koskevan asian käsittelyssä. Laissa säädetään eri hallinnonalojen yhteistyötä ja asiakkaan asemaa koskevista periaatteista sekä yhteistyössä noudatettavista menettelytavoista. Lain ensimmäisen luvun toisen pykälän mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten, työvoima- ja opetusviranomaisten sekä Kansaneläkelaitoksen on oltava keskenään yhteistyössä paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Näiden viranomaisten tulee toimia yhteistyössä myös muiden kuntoutusta järjestävien yhteisöjen kanssa.
11 Laki kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001) merkitsee uusia mahdollisuuksia pitkään työttömänä oleville asiakkaille ja sen ensisijainen tavoite pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen ja ehkäiseminen. Laki velvoittaa kunnan sosiaalitoimen ja työvoimatoimiston tekemään aktivointisuunnitelman yhteistyössä pitkään työttömänä olleen, työmarkkinatukea saaneen henkilön kanssa. Aktivointisuunnitelman laatimisen tavoitteena on löytää pitkään työttömänä olleelle polku työelämään. Aktivointisuunnitelmaan voidaan sisällyttää työvoimatoimiston työllistymistä edeltäviä palveluja sekä erilaisia sosiaali-, terveys-, koulutus- ja kuntoutumispalveluja sekä kuntouttavaa työtoimintaa. Työttömyysturvalain (30.12.2002/1290) tarkoitus on turvata työttömän työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet hakea työtä ja parantaa edellytyksiään päästä tai palata työmarkkinoille korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä lain mukaisesti. Laissa on määritelty muun muassa työttömän etuudet sekä niiden saamiseen liittyvät työvoimapoliittiset edellytykset 3.2 Työvoimahallinnon ja sosiaalitoimen keskeiset tehtävät Keskeisin työhallinnon tehtävä on huolehtia työmarkkinoiden yleisestä toimivuudesta. Sosiaalitoimen keskeinen tehtävä on rakentaa pitkäjänteistä kunnallista ja alueellista hyvinvointipolitiikkaa. Tässä tehtävässä onnistuminen edellyttää muun muassa systemaattista tieteellistä tutkimusta väestön hyvinvoinnista ja arviointivälineiden kehittämistä päätöksenteon tueksi. Sosiaalitoimen tehtävä on huolehtia siitä, että kunnallisessa päätöksenteossa arvioidaan ja otetaan huomioon päätösten vaikutukset kuntalaisten hyvinvointiin. Sosiaalitoimi välittää päätöksentekoon kuntalaisten tarpeita ja näkemyksiä ja toisaalta tuo asiantuntemuksensa mukaan päätöksentekoon. Hyvinvointipoliittisena toimijana kunnan sosiaalitoimen tulee olla aktiivinen, aloitteellinen ja yhteistyöhön haastava. (STM työryhmämuistioita 2003: 11, kansallinen sosiaalialan kehittämisprojekti. 24.04.03.)
12 3.3 Työvoimatoimiston palvelut ja yhteistyötahot Työvoimatoimisto toimii työministeriön alaisuudessa ja sen tehtävänä on välittää työpaikkoja kaikille. Työvoimatoimiston palvelut järjestetään itsepalveluina ja henkilökohtaisina palveluina. Työpaikkojen välityksen lisäksi työvoimatoimisto tarjoaa muita palveluja, kuten esimerkiksi ammatinvalinnanohjausta, työvoimakoulutusta, koulutus- ja ammattitietopalvelua sekä ammatillista kuntoutusta sellaisille henkilöille, joilla on jokin ammatinvalintaan ja työllistymiseen vaikuttava sairaus tai vamma. Työttömyyden pitkittyessä syystä tai toisesta, työvoimatoimisto tarjoaa työnhakijalle töihin pääsyä edistäviä ja työkykyä ylläpitäviä palveluja. Näitä ovat muun muassa valmentavat ja ammatilliset työvoimakoulutukset, ammatillisen kuntoutuksen palvelut, työharjoittelu, palkkatuettu työ ja kuntouttava työtoiminta. Työvoimatoimiston asiakaskunta koostuu nuorista ja aikuisista työnhakijoista tai koulutuksen hakijoista. Työvoimatoimisto rekisteröi työnhakijaksi työhallinnon asiakaspalvelun tietojärjestelmään henkilöasiakkaan, joka pyytää sitä henkilökohtaisesti työvoimatoimistossa. Työvoimatoimisto voi hyväksyä sähköisesti tai muullakin tavoin esitetyn pyynnön. Henkilöasiakkaan tulee antaa julkisen työvoimapalvelun tarjoamiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset ammatillisesta osaamisestaan, työkokemuksestaan, koulutuksestaan ja työkyvystään. Työttömyysturvalain (30.12.2002/ 1290) mukaisia palveluja voidaan tarpeen mukaan tukea järjestämällä niitä täydentäviä palveluja. Täydentävinä palveluina voidaan toteuttaa esimerkiksi ajankohtaisesti tai alueellisesti tarpeellisia hankkeita. Julkisen työnvälityksen tavoitteena on työmarkkinoiden toimivuuden edistäminen, henkilöiden työllistyminen avoimille työmarkkinoille sekä työnantajien työvoimansaannin turvaaminen. Työmarkkinainformaation tarjonta ja markkinapaikkana toimiminen työvoiman hankinnalle ja työpaikkojen etsimiselle ovat keskeisiä julkisen työnvälityksen tehtäviä. Työnvälitys tarjoaa työnhakija-asiakkaille tietoja avoimista työpaikoista, neuvontaa työnhaussa ja mahdollisuuden sekä henkilökohtaiseen että omatoimiseen työnhakupalveluun. Työvoimatoimiston keskeisiä yhteistyökumppaneita paikallistasolla ovat kunnat, ammatilliset oppilaitokset ja muut kouluttajat, yritykset ja muut työnantajat,
13 kolmannen sektorin toimijat sekä työmarkkinajärjestöt. Paikallisen ja alueellisen yhteistyön ohella työvoimatoimistojen työssä korostuu seudullinen verkostoyhteistyö. (Heinonen, Hämäläinen, Räisänen, Sihto & Tuomala 2004, 93.) Työnhakija-asiakkaan palvelu on työvoimatoimistossa pyritty järjestämään siten, että jokaiselle asiakkaalle taataan riittävä peruspalveluiden taso. Palvelujen syvyys ja laajuus voivat kuitenkin vaihdella asiakkaiden tilanteen ja työvoimatoimiston voimavarojen mukaan. Osa työnhakija-asiakkaista hoitaa työnhakuaan ensimmäisten haastattelujen jälkeen pitkälti omatoimisesti, osa tarvitsee työvoimatoimiston yksilöllistä ohjausta, neuvontaa ja tukea. Lähtökohtana palveluiden tarjoamisessa on asiakkaan palvelutarve. Työnhakija-asiakkaalle tarjottavia keskeisiä työnvälityspalveluja ovat esimerkiksi työnhakijaksi ilmoittautuminen, työnhakuun liittyvä neuvonta, osaamiskartoitus eli ammattitaidon ja osaamisen selvittäminen ja työnhakusuunnitelma. Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on edistää vajaakuntoisten henkilöiden ammatillista suunnittelua, työllistymistä ja työssä pysymistä. Vajaakuntoisella tarkoitetaan henkilöä, joka on työvoimatoimistossa työnhakijana ja jolla on jokin vamma, sairaus tai vajavuus, joka on asianmukaisesti lääkärinlausunnolla todettu. Asiakkaille tarjotaan ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalveluita sekä niihin liittyviä terveydentilaa ja soveltuvuutta selvittäviä tutkimuksia sekä asiantuntijakonsultaatioita. Lisäksi järjestetään työ- ja koulutuskokeiluja, työkokeiluja työpaikalla, työhönsijoittumiseen ja koulutukseen liittyvää neuvontaa ja ohjaamista sekä valmentavaa ja ammatillista työvoimakoulutusta. Vajaakuntoisten työllistymistä ja työssä pysymistä voidaan tukea työnantajalle myönnettävällä työolosuhteiden järjestelytuella. Työvoiman palvelukeskuksista pitkäaikaistyötön saa sekä kunnan, Kelan että työvoimatoimiston palveluja. Asiakkaat ohjataan palvelukeskuksiin sosiaalitoimiston tai työvoimatoimiston kautta. Palvelukeskuksissa asiakasta palvelee työvoimaneuvojan lisäksi mm. terveydenhoitaja, sosiaaliohjaaja ja psykologi. Kela ja työvoimatoimisto ovat yhteistyössä siten, että työvoimatoimisto antaa Kelalle sitovan lausunnon siitä, onko hakija työtön, tai onko hakija kieltäytynyt tarjotusta työstä tai koulutuksesta. Tämän lausunnon perusteella kela maksaa työttömyyskorvauksia henkilöille joilla siihen on oikeus.
14 Paikallistason verkostoyhteistyötä on toteutettu yhteispalvelukokeilussa, joka toteutettiin vuosina 2002-2003 työhallinnon, kuntien ja Kelan yhteishankkeena. Monipuolisinta yhteistyö on ollut kunnan sosiaali- ja terveystoimen, työvoimatoimiston ja Kelan kanssa. Tavoitteena oli edistää työmarkkinatukea saavien työllistymistä ja aktivointia sekä työkyvyn ylläpitoa ja kuntoutumista. Tuloksia on hyödynnetty julkisen työvoimapalvelurakenteen uudistuksen suunnittelussa ja toimintaa jatketaan uudessa Palvelukeskusmallissa, jossa painopisteenä on yhteistyöverkostojen laajentaminen ja palvelujen hankintatoiminnan vakiinnuttaminen. (Heinonen ym. 2004, 92.) Kolmas sektori toimii yhteistyössä niin työnantajan ominaisuudessa kuin asiakkaiden kanssa siirtymätyöpaikkoja etsimällä ja räätälöimällä. Kolmannella sektorilla on esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille erilaisia palveluja, joiden avulla heitä pyritään kuntouttamaan työelämää varten. Perimmäisenä tarkoituksena olisi saada asiakas työmarkkinoille tai saada hänen toimintakykynsä sekä yleiset elämänhallintataitonsa paranemaan olennaisesti. Kunnat ja työvoimatoimisto tekevät yhteistyössä asiakkaan kanssa aktivointisuunnitelman silloin, kun hän on ollut pitkään työttömänä ja saanut työmarkkinatukea tai toimeentulotukea. Aktivointisuunnitelman tavoitteena on löytää polku työelämään. Aktivointisuunnitelmaan kirjataan lain kuntouttavasta työtoiminnasta (2.3.2001/189) kolmannen luvun kahdeksannen pykälän mukaan henkilön koulutusta ja työuraa koskevat tiedot, arvio aikaisempien työllistymistä edistävien toimenpiteiden vaikuttavuudesta, arvio aikaisempien työnhakusuunnitelmien ja kunnan tekemien henkilöä koskevien suunnitelmien toteutumisesta sekä toimenpiteet, jotka voivat olla työtarjouksia, työllistymistä edistäviä toimenpiteitä, kuntouttavaa työtoimintaa, muita sosiaalipalveluja sekä terveys, kuntoutus- ja koulutuspalveluja. Aktivointisuunnitelmassa sovitaan myös siitä, miten työvoimatoimisto ja kunnan sosiaalitoimi tukevat asiakasta suunnitelman toteutuksessa. 3.4 Viranomaisyhteistyö Suomessa vastuu työvoimahallinnosta ja työnvälitystoiminnasta on 1960-luvulta lähtien ollut valtiolla, kun taas sosiaalihuolto, joka sisältää sosiaalipalvelut on kuntien
15 vastuualuetta. Tosiasia kuitenkin on, että sekä työvoimahallinnon että sosiaalihallinnon asiakkaat ovat usein yhteisiä. Sekä sosiaalihallinnon että työvoimahallinnon lainsäädäntöön sisältyy säännöksiä eri viranomaisten yhteistyöstä. Asiakkaan aktivointi eli pitkään työttömänä olleen henkilön auttaminen takaisin työelämään jopa edellyttää sosiaali- ja työhallinnon yhteistyötä. Työhallinnolla on sellaisia välineitä, joita sosiaalitoimella ei ole, kun puolestaan sosiaalitoimella on kompetenssia kohdata moniongelmaisia asiakkaita. Yhteistyössä pitäisi kyetä tunnistamaan yhteinen toiminnan kohde. Oleellista on tunnustaa, että on yhteisiä, ei vain toiselle kuuluvia asiakkaita. Viranomaisten toiminnan yhteistyö on valitettavan usein puutteellista. (Heikkilä & Keskitalo 2002, 10, 31.) 4 KESKEISET KÄSITTEET Alle on koottu sanastoon ja työhömme yleisesti liittyviä keskeisimpiä käsitteitä. Olemme halunneet tuoda esiin keskeisinä käsitteinä paitsi sen, ketkä kuuluvat työttömyysturvan piiriin työvoimatoimiston käyttämillä termeillä, myös sen mitä eroa on selkeäkielisyydellä, selkokielellä ja mitä tarkoitetaan yleiskielellä ja virkakielellä. Erityisesti vaiheessa, jossa kirjoitimme termien sisältöjä selkeämmäksi, oli meidän tiedostettava näiden käsitteiden merkitys ja eroavaisuudet. 4.1 Työtön ja työtön työnhakija Työttömällä tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole työsuhteessa eikä työllisty päätoimisesti yritystoiminnassa tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään. Työsuhteessa olevaa pidetään työttömänä, jos hän on kokonaan lomautettu tai hänen säännöllinen viikoittainen työskentelyaikansa on alle neljä tuntia. Työttömällä työnhakijalla tarkoitetaan työttömyysturvalain (30.12.2002/1290) toisen luvun ensimmäisessä pykälässä 17 vuotta täyttänyttä työnhakijaa, joka on työkykyinen, työmarkkinoiden käytettävissä ja työtön. Henkilöä pidetään työttömänä työnhakijana enintään sen kalenterikuukauden loppuun, jona hän täyttää 65 vuotta. Työttömän työnhakijan yleisenä velvollisuutena on hakea aktiivisesti työtä ja
16 koulutusta sekä tarvittaessa hakeutua ja osallistua työnhakuaan tukeviin sekä työmarkkinavalmiuksiaan ja työllistymistään edistäviin palveluihin ja toimenpiteisiin. 4.2 Pitkäaikaistyötön ja vaikeasti työllistyvä Pitkäaikaistyöttömäksi kutsutaan henkilöä, joka on ollut työttömänä, vailla vakinaista palkkatuloa vähintään 12 kuukautta. Vaikeasti työllistyvä on taas henkilö, joka on ollut hyvin pitkään työttömänä ja saa työmarkkinatukea. Vaikeasti työllistyvä henkilö tarvitsee usein työkokemuksensa, ikänsä, koulutuksensa sekä sosiaalisten ja terveydellisten vajaavaisuuksiensa takia erityisiä henkilökohtaisia tukitoimenpiteitä työllistyäkseen. 4.3 Selkeäkielisyys Selkeäkielisyys ei ole sama asia kuin selkokieli. Selkeään ilmaisuun tulisi pyrkiä kaikessa viestinnässä. Selkeäkielisyydellä tarkoitetaan selkeästi puhuttua, ymmärrettävää yleiskieltä, joka ei sisällä murre- eikä slangisanoja. Se on puhuttua kirjakieltä, joka noudattaa yleisiä kielinormeja. Kieli vaihtelee paikkakunnittain, ikäryhmittäin sekä myös ammattikunnittain. (Virtanen 2002, 8). 4.4 Yleiskieli Kotimaisten kielten tutkimuskeskus määrittelee yleiskielen seuraavalla tavalla: Yleiskieli on kieliyhteisön eri ikä- ja ammattiryhmille yhteinen kielimuoto, joka on muotoasultaan kirjakielen normien mukaista, käyttää yleisesti tunnetuksi tiedettyä sanastoa tai ainakin selittää käyttämänsä erikoistermit ja on virkerakenteeltaan yksikertaista. Yleiskieli jo sellaisenaan siis sisältää vaatimuksen yleisesti tutusta sanastosta ja yksinkertaisesta virkerakenteesta. (Virtanen 2002, 8). Yleiskieli muodostaa vastakohdan myös erilaisten sosiaalisten ryhmien kielelle, kuten nuorison slangille tai ammattikuntien omille kielimuodoille. On vaikeaa kirjoittaa niin, että tekstin voisivat ymmärtää eri-ikäiset ja eri asemassa olevat ihmiset, joiden tiedot ja asenteet vaihtelevat suuresti. Ilman yleiskieltä se olisi lähes mahdotonta.
17 Yleiskieli on täten yhteinen kieli ja puolueeton, neutraali kieli. Varsinkin kirjoitettuna se on melko vakiintunutta. Sana kirjakieli voi tarkoittaa monia asioita, mutta lähinnä se sopii tarkoittamaan huoliteltua kirjoitettua yleiskieltä. Se on se kielimuoto, jota kouluissa pyritään opettamaan ja jonka säätely ja ohjailu on kielenhuollon keskeisin tehtävä. (Korpela 2006.) 4.5 Selkokieli Selkokieleksi kutsuaan kieltä, joka on yleiskieltä helpompaa kieltä, jonka rakennetta on tietoisesti muokattu yksinkertaisemmaksi. Se on kielimuoto, joka on suunnattu erityisesti sellaisille lukijoille tai lukijaryhmille, joiden on vaikea ymmärtää yleiskielistä tekstiä. Operationaalisesti selkokieli on määritelty kielimuodoksi, jossa halutaan ottaa erityisesti huomioon se, kenelle teksti on suunnattu. Selkokielisen viestinnän tarve on tunnustettu yhteiskunnassa ja sen kehityksen taustalla on ollut ajatus yhteiskunnallisesta tasa-arvosta ja tasavertaisista oikeuksista toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa sekä syrjäytymisen estämisestä. Selkokielisen materiaalin tuottajina ovat kehitysvamma-alan järjestöt olleet alkuunpanijoina, mutta myöhemmin monet muutkin tahot ovat osallistuneet selkokielisen materiaalin tuottamiseen. Suomessa selkokieli yhdistetään pääsääntöisesti erityisryhmiin, mutta kieliyhteisöissä puhutaan selkokielistämisestä myös silloin, kun on tarvetta muokata yleiskielistä tai ammattikielistä tekstiä ymmärrettävämpään muotoon. Käsite selkokieli erityisryhmille tarkoitettuna kielimuotona, mukautettuna kielenä, ja selkeä yleiskieli, joka on tarkoitettu käytännössä koko kieliyhteisölle, olisi kuitenkin pidettävä erillään. (Kulkki- Nieminen 2002, 35-36.) 4.6 Virkakieli Lain, hallinnon ja suunnittelun kieltä voidaan yhteisesti nimittää virkakieleksi, ja sitä käytetään julkisten tehtävien hoitamiseen. Virkakielen perusominaisuuksia on pyrkimys täsmällisyyteen ja siihen, että kukin virke voidaan ymmärtää vain yhdellä tavalla. Siksi virkakieli useimmiten tuntuukin tavallisesta kielenkäyttäjästä vaikealta ja mutkikkaalta, koska se eroaa etenkin sanastoltaan ja virkerakenteeltaan siitä kielestä, jota arkielämässä on totuttu käyttämään. (Iisa & Piehl 1992, 11.)
18 Virkakieli ja ammattisanat ovat tärkeitä ja tarpeellisia, mutta viranomaisen tulisi aina huomioida missä, miten, mihin ja kenen kanssa niitä käytetään. Se mikä viranomaiselle on tuttua ja itsestään selvää, saattaa olla vastaanottajalle täysin uutta. Jo tekstiä laadittaessa tulisi miettiä, mitä vastaanottaja tietää asiasta ja millaiseen kieleen hän on tottunut (Iisa & Piehl 1992, 11). Käytännössä virkakielen ongelma on juuri sen sekavuus sekä ymmärrettävyys. Useat virkakielen termit ovat vaikeaselkoisia ja niitä selitetään toisilla vaikeaselkoisilla termeillä. Viranomaiset saattavat käyttää tutustakin asiasta sellaista nimitystä, joka voi vastaanottajalle olla uusi. Hallintolain (6.6.2003/434) toinen luku käsittelee hyvän hallinnon perusteita. Kuten aiemmin jo totesimme, toisen luvun yhdeksännen pykälän hyvän kielenkäytön vaatimus sanoo, että viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Lain lähtökohtana on se, että kansalaisilla on oikeus pystyä ymmärtämään viranomaisten kielenkäyttöä ja että viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Tällainen hyvän kielen vaatimus kytkeytyy vaatimukseen julkisen hallinnon avoimuudesta. Virkakielen vaikeus on nähty uhkana kansanvallalle: ihmisellä on oikeus saada tietoa itseään ja yhteisöä koskevista asioista, ja tiedon pitää olla ymmärrettävässä muodossa. Viranomaisten kielenkäyttö ei ole missään mielessä toisarvoinen asia. Virkakieli on määritelmän mukaan viranomaisten käyttämää kieltä, lähinnä hallinnon, suunnittelu ja tuomioistuinten ammattikieltä. Tämä virka-asioissa käytettävä kieli perustuu lakeihin ja asetuksiin sekä muihin säädösmäisesti laadittuihin ohjeisiin, määräyksiin, raportteihin ja asiakirjoihin, ja siksi se on yleensä vaikeaselkoista tavalliselle kansalaiselle. (Luukkonen 2006, 129.) Vaikeaselkoinen virkakieli tunnetaan yleisesti paremmin nimellä kapulakieli, ja sen monista mutkikkaista ominaisuuksista keskeinen on sanasto. Näihin kapulakielisiin käsitteisiin on yleensä kiteytetty pitkiä, lakiin tai muihin sellaisiin perustuvia sisältöjä, eikä niitä voi ymmärtää tuntematta näitä taustoja. Virkakielisellä sanastolla halutaan usein korostaa ammatti- identiteettiä ja varautua vaikeuksiin, vaikka asia hoituisi helposti kertomalla konkreettisesta toimista ja tekemisistä vastaanottajalle tutuilla sanoilla. (Luukkonen 2006, 130.)
19 Määritelläänpä asiallisuus, selkeys tai ymmärrettävyys miten tahansa, monet virkatekstit ovat tätä nykyä kaikkea muuta kuin asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Virkateksteissä tarjotaan usein uutta tietoa ikään kuin lukijalle jo tuttuna. Teksteissä ei ole näkyvissä kirjoittaja- minä eikä muitakaan henkilötoimijoita. Asioita tekevät kunnat, yksiköt, virastot, hankkeet tai järjestelmät ja mallit ynnä muut sellaiset organisaatio-oliot sekä erilaiset tekstit: kuntalaki korostaa, muistio ottaa kantaa, suunnitelma edellyttää ja niin edelleen. (Heikkinen 2002, 12.) Virkatekstit voi nähdä osoituksina siitä, mitä merkitysten muodostamisen tapoja virkakulttuurissa pidetään tarkoituksenmukaisina. Mutta mikä on kenellekin tarkoituksenmukaista? Miksi asioita ei voitaisi hoitaa yleiskielellä, ilman virkakielen koukeroita? Totta kuitenkin on, että yhdenlaisilla kielenmuodoilla tuotetaan erilaisia merkityksiä kuin toisenlaisilla, vaikka puhe olisi samoista asioista. Entä voisiko virkakulttuuria muuttaa niin, että sen rakenteet ja merkitykset tulisivat lähemmäksi todellisuutta, sitä, josta puhumiseen yleiskieli soveltuu hyvin? 5 SANASTON MUOKKAAMISEN JA KOKOAMISEN PROSESSI Sanaston tekemisen prosessi sai alkunsa 2005 syksyllä, jolloin suoritimme Mielenterveys ja päihteet opintokokonaisuutta. Käytännön harjoittelun aikana työskentelimme molemmat vajaakuntoisten, mielenterveysongelmaisten ja pitkäaikaistyöttömien parissa Mäntsälän työasemalla ja Keski-Uudenmaan Klubitalolla. Molemmissa paikoissa ohjaajat tekevät suunnitelmia kuntoutuksen edistämiseksi, joihin kuuluvat työllistymiseen liittyvät asiat. Aktivointisuunnitelmien tekemistä seuratessa tuli monesti mieleen kuinka paljon asiakas itse näistä termeistä tai tarjotuista mahdollisuuksista loppujen lopuksi ymmärsi ja kuinka moni heistä rohkeni kysyä epäselvistä termeistä, mitä niillä oikeastaan tarkoitettiin. Työvoimatoimiston työntekijät eivät välttämättä aina huomaa selittää sanoja niin, että asiakas ne ymmärtäisi, varsinkaan jos asiakas ei itse rohkene kysyä. Omaa tietämättömyyttään ei halua tuoda julki tai sitten ei vain jaksa ajatella asian tärkeyttä.
20 Keskusteltuamme ohjaajiemme kanssa mietimme, miten työvoimatoimiston asiakas saisi ymmärrettävämpää palvelua omien asioidensa hoitamiseen. Ajatus selkeämmästä sanastosta tuli Mäntsälän työaseman johtajalta, joka oli aikaisemmin tehnyt oman lopputyönsä sosiaalialan sanoihin liittyen. Työvoimapoliittisten varsinkin työttömyysturvaan liittyvien termien sanasto nähtiin kentällä erittäin tarpeelliseksi, hyödylliseksi ja kaivatuksi. Sosiaalitoimen edustajan tehtävänä on selvittää asiakkaalle kaikki läpikäytävät asiat selkeästi ja ymmärrettävästi, erityisesti aktivointisuunnitelmia laatiessaan. Tavoitteena oli siis työvoimatoimistossa käytettävän virkakielen sekä ammattisanojen selkeyttäminen ja selkokielistäminen asiakkaille. Tavoitteen taustalla oli virkakielen monimuotoisuuden sekä ymmärtämisen vaikeuden havaitseminen asiakastyössä. Ammattilaisilla, jotka kohtaavat vaikeissa tilanteissa olevia asiakkaita, on usein halu auttaa, mutta ei aina heti löydy mahdollisuuksia eikä niitä välttämättä yksin toimien kiireisessä työrytmissä pysty järjestämäänkään. Periaatteessa kuitenkin asiakastyöntekijöille kertyy työn tekemisen myötä kokemusta ja ajatuksia siitä, miten pitäisi toimia, jotta ymmärtämättömyydestä ei syntyisi tarkoittamattomia seurauksia. (Metteri 2004, 132.) 5.1 Sanaston kokoaminen ja sanojen selventäminen Projektimme ensimmäinen neuvottelu käytiin puhelimitse 16.1.2004, jossa sovittiin hankkeen aloittamisesta yhteistyössä Mäntsälän työvoimatoimiston kanssa. Tammikuun lopussa pidettiin ensimmäinen palaveri Mäntsälän työvoimatoimistossa, jossa sovittiin hankkeen tavoitteista ja etenemisestä. Suunnittelimme projektin sisältöä, sanojen keruumenetelmiä sekä tarkistusmenetelmiä. Mietimme myös mahdollisia yhteistyökumppaneita ja sovimme myös, että otamme yhteyttä työministeriöön, jotta saamme varmistuksen siitä, ettei tämänkaltaista sanastoa ole jo olemassa. Saimme työministeriöltä vastauksen sähköpostitse nopeasti ja sovimme konsultointiavun saamisesta tarvittaessa. Keväällä 2006 Tengvall suoritti Työ-, työyhteisö- ja johtajuusopintokokonaisuutta, jonka aikana kokosimme ammattitermejä työvoimatoimiston esitteistä, internetistä,