Ratsastaminen naistensatulassa Kuvissa näkyvät satulan osat: kaksi sarvea sekä tasapainovyö, joka kulkee etuvasemmalta takakaaren oikealle puolelle. Keskimmäinen satula on 1880-luvulta, siinä näkyy vielä oikeanpuolimmaisen sarven jäänne. Teksti ja kuvat: Camilla Kivilaakso Satojen vuosien ajan naiset ratsastivat hajareisin siinä missä miehetkin. Ensimmäinen tunnettu piirustus naistensatulasta ajoittuu 1400-luvulle. Vanhimmat naistensatulat oli muotoiltu yksinkertaisesti siten, että nainen istui sivuttain ja piti jalkoja jalkatuella. Tässä asennossa hevosen hallitseminen oli vaikeaa ja hevosia taluttivatkin tallipojat. Sittemmin naiset halusivat enemmän itsenäisyyttä ja ensimmäisen satulamallin jossa istuttiin katse menosuuntaan kehitti Ranskan kuningatar Katariina de Medici 1500- luvulla. Katariinan myötä satulaan tuli kaksi sarvea, joiden välissä oikea reisi lepäsi hevosen sään päällä. Tämäkään satula ei vielä ollut täysin turvallinen ja vasta vuonna 1825 lisättiin satulan vasemmalle puolelle sarvi vasemman ja- lan tueksi. Sittemmin oikeanpuoleisin sarvi hiljakseen lyheni ja katosi kokonaan. Nykysatulassa on vain kaksi sarvea, toinen oikean jalan tukena ja toinen vasemman jalan yllä. 1800-luvulla yleinen Naistensatulan kulta-aika oli 1800-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan. Viktoriaaniseen aikaan hieno nainen ei voinut kuvitellakaan ratsastavansa hajareisin, mutta 1920-luvulta lähtien naistensatulan käyttö väheni. Onneksi tapa ei kuollut kokonaan, ja nykypäivän parhaat satulat ovat edelleen käytössä olevia vuosisadan vaihteen satuloita. Valitettavasti pääosa uudemmista satuloista on enemmän tai vähemmän susia. Todellinen naistensatulaosaaminen on tänä päivänä harvassa ja pahimmillaan uudet satulat on tehty Pakistanissa valokuvan pohjalta. Ei ole ollenkaan harvinaista, että satulassa on tasapainovyö molemmin puolin tai muita perustavanlaatuisia virheitä, jotka esimerkiksi estävät ratsastajaa istumasta oikein. Satulassa istutaan yleensä molemmat jalat vasemmalla puolella, toispuolisiin törmää hyvin harvakseltaan. Satulan siivet ovat eri kokoiset. Vasemmalla puolella siipi jatkuu reippaasti satulan eteen suojaten ratsastajan oikeaa jalkaa kun taas oikealla puolella siipeä ei käytännössä tarvita kuin sen verran, että satulavyön soljet saa siististi piiloon. 34 Ratsastus 8/07
Viralliseen naistensatulaasuun kuuluu silinteri, huntu ja plastron. Ratsastus 8/07 35
tä ja jalka. Ratsastajan kokonaispainoon nähden siis muutama kilo, joiden kompensointi ei vaadi tietoista muutosta ylävartalossa. Yleisin vika onkin, että ratsastaja nojaa oikealle. Seuraavaksi yleisintä on että rintasuunta vääntyy vasemmalle. Ohje vasen rinta hevosen oikeaa korvaa kohden suoristaa kierron tehokkaasti. Ratsastajan tulee luottaa siihen, että satula ei lähde kiertämään ja uskaltaa istua suorana ja tasapainossa. Viimeistään hevosen kiemurtelu tai jopa sivuttaisliike paljastaa helposti, jos näin ei ole. Puvun malli on 1860-luvulta. Raippa korvaa oikean jalan Ratsastajan oikean jalan korvaa raippa, tai oikemmin keppi eli cane. Cane on raippaa jäykempi mutta kävelykeppiä kevyempi ja lyhyempi keppi. Sitä ei käytetä raipan tapaan näpäyttäen vaan sillä painetaan hevosen kylkeä merkinantona pohkeen sijaan. Ilman muuta pääosan pohjeavuista korvaavat painoavut. Koska satulassa istutaan tavallista satulaa taaempana tulee ohjien olla erikoispitkät, 20-40 cm lisäpituudella. Käsien sijainti on oikean reiden kahta puolen tai vähän yläpuolella. Sarvien ansiosta asento on vakaa ja alkutotuttelun jälkeen on helppo rentoutua. Käyntiin ja raviin siirtyminen on uraa myöten yleensä helppoa, sillä useimmat hevoset jatkavat uralla suoraan vaikka avut olisivatkin epätasapainossa. Kepillä painamalla ja pohkeella pyydetään hevosta eteen, tarvittaessa voi tietenkin maiskuttaa tai jopa sanoa ravi kunnes hevonen ymmärtää reagoida apuihin. Keskellä kenttää siirtymiset ripeämpään askellajiin vaativat enemmän tarkkuutta, sillä jalka ei saa olla yhtään vahvempi kuin keppi tai tuloksena on Kolme satulavyötä Naistensatulassa on yleensä kolme satulavyötä. Hevonen satuloidaan oikealta puolelta, sillä satulan asettaminen vasemmalta on sarvien takia vaikeaa. Samoin satulavyötä ei voi selästä käsin kiristää vasemmalta. Ensin kiristetään varsinainen satulavyö. Toinen vyö kulkee tämän vyön yllä. Se on kiinnitetty oikeanpuoleiseen siipeen ja tehtävänä on yksinkertaisesti estää siven lepattaminen. Kolmas vyö kulkee satulan oikealta puolelta viistosti vatsan ali ja kiinnittyy vasemmalla puolella etuimmaiseen erilliseen vastinhihnaan, joka on kiinnitetty satulan runkoon. Tämä tasapainovyö pitää satulan suorassa. Tasapainovyölle voi olla tarvetta reippaammassa askellajissa tai hypätessä, mutta jos satula istuu hevoselle hyvin ja ratsastaja osaa istua tasapainossa, ilmankin pärjää. Sillä jos satulassa istuu oikein, paino jakaantuu ihan yhtä tasan hevosen selässä kuin hajareisinkin. Ratsastajan tulee aina istua siten, että oma selkäranka on suoraan hevosen selkärangan päällä. Oikea reisi lepää satulassa kuvitteellisen keskiviivan eli hevosen selkärangan oikealla puolella nojaten kevysti ylempään sarveen. Oikea sääri lepää vapaana hevosen vasemmalla puolella. Vasen jalka on hyvin lähellä tavallisen satulan asentoa leväten jalustimessa. Jalustimesta ei kuitenkaan saa ottaa liikaa tukea, ettei vedä satulaa vinoon. Sarvista alempi eli vasemmanpuoleinen on ratsastajan tuki ja turva. Sen ansiosta ratsastaja ei tiukoissakaan tilanteissa kippaa oikealle. Vasemman jalan tulee normaaliasennossa olla noin kämmenleveys sen alla, mutta hevosen vikuroidessa jalan voi nostaa puristamaan sarvea. Kun samalla puristaa oikean jalan ylemmän sarven ympärille ratsastaja lukittuu tehokkaasti satulaan ja putoaminen on käytännössä harvinaisempaa kuin tavallisesta satulasta. Toki putoamisia sattuu, ja onkin tärkeää että jalustimessa on turvamekanismi, jottei siitä voi jäädää roikkumaan. Naistesatulahame on myös tehty turvalliseksi, ettei siitä voi takertua satulan sarviin. Takaa katsottasessa ei ratsastajan asennosta tulisi pystyä päättelemään että hän istuu naistensatulassa. Hartiat ja lonkat ovat tasakorkeuksilla ja pää, rinta, napa katsovat eteenpäin. Molemmilla istuinluilla on yhtä paljon painoa. Todellisuudessa ainoa ylimääräinen paino vasemmalla puolella on noin puoli säär- Lasten satuloita ei valmisteta nykyään ollenkaan, niitä onkin hyvin rajattu määrä markkinoilla. Tässä näkyy myös miten jalat tukeutuvat sarviin. 36 Ratsastus 8/07
Siisti asu knallilla ja solmiolla. Ratsastustakin viisto leikkaus edessä näkyy hyvin. kiemurtelua tai väistöä. Ratsastajan tasapaino on avainasemassa ja ideaalitilanteessa ollaan jos siirtymiset sujuvat pääosin istunnalla (lantiolla). Laukassa painoavut korostuvat entisestään. Vasen laukka on yleensä helpompi ja nousee melkein normaalein avuin sisäpohkeella ja sisäistuinluulla. Oikea on vaikeampi. Oikean painoavun käyttö on alkuun vaikeaa kun oikea reisi on tavallisesta ratsastuksesta poikkeavassa asennossa, lisäksi sisäpohje puuttuu. Parhaassa tapauksessa hevonen on vanhan koulun kasvatteja ja nostaa laukan taakseviedyllä vasemmalla ulkopohkeella. Muussa tapauksessa laukannostoja joutuu treenaamaan ääniavuin ja kulmassa tai ympyrällä nostaen jonkin aikaa, kunnes hevonen on kalibroitu uusiin apuihin eli se reagoi istuntaan ja keppiin. Myös sisäkäden nostaminen on tapa nostaa laukka. Tässä hevoselle täytyy oikeastaan opettaa ihan uusi apu kyseiseen siirtymiseen. Parhaimmillaan keinon voi hioa niin pitkälle että laukanvaihtosarjat sujuvat käsiä vuorotellen hieman nostaen. Olo kuin kuningattarella Käytännössä naistensatulassa voi tehdä kaiken minkä tavallisessakin, vaikka Grand Prix -tason kouluratsatusta. Monesti naistensatuloita näkee barokkiratsuilla erilaisissa näytöksissä, jolloin suoritetaan kaikenlaisia temppuja levadeja myöten. Alunperin naistensatuloita käytettiin paljon metsästysratsastuksilla. Sillä voikin hyvin myös hypätä. Yleensä satulaa ei kannata käyttää liian nuorelle hevoselle, peruskoulutettu ja ratsastajan kannatteluun tarvittavat lihakset kasvattanut 6-vuotias on sopivassa iässä totuttelemaan siihen. Mielellään hevosella saisi olla hieman säkää, ja tarpeeksi pituutta selässä, jotta ratsastaja voi istua hieman taaempana, mutta muuten hevonen kuin hevonen sopii naistensatulalla ratsastukseen. Naistensatulassa istuessa olo on kuin kuningattarella. Jotta elegantti vaikutelma säilyy, asusteisiin liittyy aika paljon sääntojä. Ensinnäkään ei ole koskaan sopivaa esiintyä julkisella paikalla ilman hametta. Ratsastustunnilla tämä hameettomuus voi olla perusteltua, mutta muuten asiaan kuuluu aina siististi laskeutuva, helmastaan vaakasuora hame, joka jättää vasemman nilkan näkyviin. Hame on todellisuudessa esiliina, sillä se on oikealta puoleta vain niin pitkä, että ylettyy satulaan. Vasemmalta puolelta hame laskeutuu vasemmalta lonkalta suoraan alas, oikean polven päällä kulkee sauma. Hameen eli esiliinan, oikea reuna on kuminauhan avulla kääritty oikean säären ympärille. Hame on useimmiten musta, mutta tummansininen käy, tai mahdollisesti ruskea tweedhame yhteensopivan takin kanssa. Viralliseen asuu kuuluu mustan hameen lisäksi musta takki, liivi, plastron, silinteri ja huntu. Huntu kiinnittyy silinterin takaosaan ja peittää kasvot. Hiusten tulee olla nutturalla, ja jollei nutturaa ole tulee hankkia tekonuttura. Silinterin tulee olla korkeampi kuin kouluratsastuksessa käytetty. Muita värejä kuin musta ei sallita. Tietenkin kypärää sopii aina käyttää muiden päähineiden sijaan. Aiemmin silinteriä ei saanut käyttää kuin puolenpäivän jälkeen. Aamupäivästä ja edelleen silinteriasulle vaihtoehtona käytetään knallia. Knallin kanssa kuuluu paita ja solmio. Mustan lisäksi sininen on hyväksyttävä. Tässäkin lisäksi takki, liivi ja huntu. Naistensatulatakin tulee olla edestä viistosti leikattu, jotta se laskeutuu hyvin oikean reiden ympärille. Hameen alla pidetään ihan tavallisia ratsastushousuja ja saappaita. Housujen tulee tietenkin olla samanväriset kuin hame. Kannus on vain vasemmassa jalassa. Takaa katsottaessa eroa tavalliseen satulaan ei saa ylävartalon asennosta huomata. Renessanssinaikainen asu. Ratsastus 8/07 37
Keppi eli cane on raippaa jäykempi ja korvaa oikean pohkeen. Naistensatula käy kaikille hevosille eikä katso ratsastajan ikää. Kuningatar Victoria ja Balmoralin linnan palvelija. Eri aikakausien asut Virallisten kilpailuasujen ohessa monet naistensatulasta innostuneet ovat myös kiinnostuneita eri aikakausien asuista. Kilpailuissa onkin usein pukuluokkia (Amerikassa on myös lännennaistensatuloita ja asut sen mukaan), joissa kilpailijat esiintyvät toinen toistaan näyttävämmissä asuissa. Luokka voi olla fantasia-asu, tai sitten hyvinkin tarkkaan autenttisuuteen pyrkivä, jolloin satulankin tulisi mieluiten olla samalta aikakaudelta. Monissa Euroopan maissa saa osallistua naistensatulalla ihan tavallisiin seurakilpailuihin, Englannissa on myös erikseen naistensa- tulashowluokkia. Suomessa harrastus on pientä tai olematonta, eikä Suomen ratsastajainliiton säännöissä mainita naistensatulaa ollenkaan. Jos aiheesta innostuu, oikeastaan ainoa paikka satulan hankintaan on internet (lähinnä ebay). Parhaat satulat ovat 70-120 vuotta vanhoja ja maksavat kunnossapitotarpeesta riippuen tuhannesta eurosta reilustikin ylöspäin. Uudempia, mutta pääsääntöisesti huonompia, saa noin viiteensataan. Naistensatulassa ratsastus on haastavaa, alkuun joutuu opettelemaan kaiken uusiksi. Mutta kukapa ei olisi lapsena leikkinyt prinsessaleikkejä, naistensatulassa saat luvalla olla aikuisena kuningatar! u Venäläinen ratsastusasu 1890-luvulta. Lisätietoa naistensatuloista ja ratsastamisesta löytyy mm. seuraavista linkeistä: http://www.sidesaddleinfo.com/index.html (englanniksi) http://www.academic-equitation.de/damsadel.htm (ruotsiksi) http://www.belgium-amazone.com/ (ranskaksi, paljon tietoa ja videoitakin) http://www.damensattel.org/ (saksaksi) http://www.jolalipka.com/sidesaddle/ (paljon kuvia) Keskiaikainen ratsastusasu. 38 Ratsastus 8/07
Berke Ranchin piha-alueet ovat hyvin hoidettuja. Taustalla kohoavat jylhät Taurus-vuoret. Teksti ja kuvat: Kirsi Vallenius Ratsailla Turkin Rivieralla Turkin Rivieralla sijaitseva ratsastustalli Berke Ranch löytyi netistä googlettamalla. Kotisivusta saadun positiivisen vaikutelman perusteella päätin ottaa riskin ja sähköpostitse varata kahden tunnin maaston. Hyvissä ajoin sovittuna päivänä saavuin Kemeriin ja etsin taksin, joka veisi tallille, jonka yhteydessä toimi myös hyvätasoinen hotelli. Ratsastus 8/07 39
Taksi kääntyy päätieltä asfaltoidulle, mutta kuoppaiselle sivutielle ja alan jo huolestua, että onko suunta lainkaan oikea. Helpotun, kun mutkassa on vihreäpohjainen kyltti Berke Ranch 400 m ja pian olemme ranchin hyvin hoidetussa pihassa. Maksan kyydin ja astun hotellin avoimesta pääovesta mukavan viileään aulaan, jossa on siistit vastaanotto- ja ruokailutilat. Isot ikkunat antavat uima-altaalle ja taustalla siintävät hieman utuiset Taurus-vuoret. Ketään ei näy missään, joten selailen vieraskirjaa ja kansiota, jossa esitellään tilan hevoset. Vieraskirjan merkintöjen perusteella etenkin hollantilaisia on käynyt paljon ja kommentit ovat ylistäviä niin hevosten kuin muun ylöspidon osalta. Joku tarjoutui jopa menemään kokin kanssa naimisiin, jos tämä vain opettelisi hollantia. Keittiöstä lopulta tulee joku ja kerron asiani, sen että olen varannut kahden tunnin maaston kello 15 ja olen hieman etuajassa. Maksu peritään heti - 41 euroa on Turkin muuhun hintatasoon verrattuna aika suolainen hinta - ja saan kuitin, joka pitää antaa tallilla. Vaihdan vaatteet erittäin siistissä ja tilavassa wc:ssä ja kävelen kauniisti hoidetun piha-alueen läpi talleille. Englantilaistyyppiset tallit Tallityöntekijöistä yksi ottaa minut ystävällisesti vastaan ja toivottaa tervetulleeksi tilalle. Muun ryhmän tuloon olisi vielä aikaa, joten voisin joko katsella tallilla tai mennä uima-altaalle uimaan. Valitsen ensimmäisen vaihtoehdon ja ihmettelen missä on periturkkilainen vieraanvaraisuus, kun ei tarjota mitään juotavaa. Tallibaarista voisi kuulemma ostaa, mutta hinnat ovat kolminkertaiset normaalihintoihin verrattuna, jäätelökin näytti maksavan kolme euroa. Tallirakennuksia on kaksi ja ne ovat englantilaistyyppisiä. Karsinoiden yläpuolella on kyltti, jossa lukee hevosen nimi ja syntymävuosi. Yleisvaikutelma on erittäin siisti. Karsinat ovat varsin tilavia ja puhtaita. Hevosilla on kontaktiyhteys naapuriin myös sisällä, sillä väliseinät ovat noin puolentoista metrin korkuisia. Tilalla on 29 hevosta, joista suurin osa arabeja tai arabiristeytyksiä, joukossa on myös joitain puoliverisiä ja yksi haflinger. Ihastun heti kuvankauniiseen arabioriiseen, jonka karsina on tuplasti suurempi kuin muiden ja joka piehtaroi nautinnollisesti puhtaissa sahanpuruissa. Tallipojat siivoavat sen karsinaa ja kärräävät lisää uutta purua ja taas ori piehtaroi. Työn lomassa tallipojat utelevat minun taustastani, mistä olen ja olenko ratsastanut ennen Turkissa tai ylipäänsä missään. He vakuuttavat, että Berke Ranchin hevoset ovat luotettavia ja sopivia kokemattomillekin ja tarvittaessa he voivat vaikka lähteä taluttamaan, jos asiakas tuntee olonsa epävarmaksi. Kerron olevani suomalainen ja asuvani Hollannissa ja että olen ratsastanut ennenkin, myös Turkissa. Jostain syystä, mikä ei ikinä minulle valkene, he pitävät minua irlantilaisena ja alkavat puhua Irlannin hevosurheilusta ja siitä miten hienoa minun varmasti on ratsastaa kotimaassani Irlannissa. Kypärät päähän Muu kolmelta ratsastava ryhmä saapuu paikalle jonkinlaisen tallinjohtajan kanssa, joka sovit- Vuoristometsässä on miellyttävän vilpoisaa verrattuna melkein 40 asteen paahteeseen alempana. taa meille kaikille kypärät päähän, kyselee ratsastuskokemuksesta ja antaa tallipojille määräyksiä siitä, mitkä hevoset satuloidaan ja viedään kentälle. Muut ovat varsin kokemattomia ratsastajia, joten minut viedään yksin maastoon ja johtajamies ottaa haltuunsa muun ryhmän. Ratsuksi saan 8-vuotiaan kimon arabitamman nimeltä Selin. Ihmettelen sen omituista narusta tehtyä kiintomartingalviritystä. Tallipoika kuittaa ihmettelyni sanomalla, että hän on uusi työntekijä ja ihmettelee itsekin, mutta ei voi vielä puuttua kaikkiin asioihin. Muutkin nousevat ratsaille ja hetken kierrämme kenttää pitkin ohjin, kun vetäjät hakevat hevosensa. Teen miellyttävän havainnon, että kärpäsiä tai mitään muitakaan itikoita ei ole kiusaamassa, ei ollut tallillakaan. Ryhmiä tulee lopulta kolme, sillä muuan shortseissa ratsastava mies haluaa välttämättä yksityismaaston Metin-nimisen tallipojan vetämänä. Metin koettaa luistaa tilanteesta, mutta saa johtajalta tiukan kommentin, että asiakkaan toiveiden mukaan toimitaan ja niin he katoavat portista kylätielle. Vetäjähevonen ei vedä Minua vetämään lähtevä ratsastaa kiiltäväkarvaisella 4-vuotiaalla ruunikolla, joka tekee tenän heti ensimmäisessä mäessä. Ratsastan eteen ja matka jatkuu. Huomaan, ettei tamma oikein reagoi pohkeelle ja vetäjä neuvoo näpäyttämään ohjasperillä kaulalle. Tuntuu oudolta, mutta toimii paremmin kuin maiskutus tai pohkeet. Sivuutamme hotellirakennukset ja ratsastamme pinjapuiden varjostamaa päällystettyä kylätietä vuorille päin. Elokuisen iltapäivän tunnelma on leppoisan raukea, kunnes nelivuotias ruunikko bongaa tienvarren aidalle kuivumaan nostetun turkkilaisen maton. Tappajamatto, erittäin vaarallinen! Kestää tovin ennen kuin ruunikko uskaltaa maton ohi, ensin ei auta vaikka jatkan Selinin kanssa matkaa. Lopulta rohkeus voittaa ja matka jatkuu pari sataa metriä seuraavaan pelkäämisen arvoiseen kohtaan, joka tällä kertaa on roskis. Ravaamme pienen pätkän asfaltilla ohi viikuna- ja sitruunapuuviljelmien ja odotan, että pääsemme oikeaan maastoon metsään. Vetäjä kertoo perheestään ja taustastaan ja mainitsee haaveilevansa työstä laukkatallilla Englannissa. Turkissa harrastetaan laukkaurheilua, ratsastusurheilu on pienen vähemmistön harrastus, isoissa kaupungeissa on ratsastuskouluja ja seuratoimintaa. Viihtyisään metsään Lopulta käännymme metsään polulle, joka johtaa lievästi vuorenrinnettä ylöspäin. 40 Ratsastus 8/07
Englantilaistyyppiset tallirakennukset ovat siistejä ja antavat vaikutelman, että - toisin kuin monissa turistipaikoissa etelässä - hevosista pidetään täällä hyvää huolta. Tilan hevosista suurin osa on arabeja ja arabiristeytyksiä. Ilma on ihanan raikasta ja pinjametsä tuoksuu hyvältä. Tamma tuntuu odottavan laukkakäskyä ja viskoo päätään aika tavalla, martingal ei taida olla turha. Laukkaamme pienen pätkän rinnettä ylös ja siirrymme takaisin käyntiin. Sääennusteen mukaan Antalyassa oli 38 astetta ja siellä bussia vaihtaessa tuntuikin polttavan kuumalta, mutta metsässä vuorella on huomattavasti viileämpää. Mustat ratsastushousut ja kypärä eivät tunnu niin tukalilta kuin olin luullut. Ravailemme melko lyhyitä pätkiä hyväpohjaisella polulla, kunnes tulemme kohtaan, jossa vuoripuro virtaa rinnettä alas. Sillä kohdin on kuulemma kahden tunnin maastojen taukopaikka, joten nousemme hetkeksi ratsailta ja sidomme hevoset kiinni. Vetäjä näyttää paikan, josta puron vettä voi juoda. Epäröin, mutta maistan varovasti muutaman kulauksen, kun vetäjä vakuuttaa juoneensa siitä itse monet kerrat sairastumatta. Nousemme takaisin ratsaille ja matka jatkuu käynnissä vuorenrinnettä ylemmäs ja ylemmäs ja alan miettiä, että miten mahtaa alasmeno sujua. Maisemat alas laaksoon näyttävät huikaisevilta ja taivas on syvänsininen, kaukana siintää turkoosinsininen Välimeri. Tamma etenee varmajalkaisen ketterästi, on selvästi tottunut näihin maastoihin. Vetäjä kertoo, että tunnin ja kahden tunnin maastojen lisäksi talli järjestää puolen päivän ja koko päivän vaelluksia. Heillä on myös valmiiksi räätälöity viikon mittainen ratsastuslomaohjelma, jossa voi valita tekeekö päiväretkiä ranchilta käsin vai valitseeko oikein kunnon vaelluksen, jossa tehdään pidempi reitti ja muutama yö majoitutaan muualla reitin varrella. Koulu- ja estetunteja on mahdollista ottaa lisämaksusta. Alastulo vuorelta alkaa loivana, mutta pian vastaan tulee todella jyrkkä pitkä alamäki ja vetäjä neuvoo pitämään jalat ja kantapäät alhaalla ja katsoo miten laskeutumiseni alkaa sujua. Hyvinhän se menee, tamma on vanha tekijä. Olen kuitenkin helpottunut, kun jyrkkä lasku loppuu ja taputan hevosen hiostunutta valkeaa kaulaa ja annan sen jatkaa käynnissä pitkin ohjin. Vetäjä tosin sanoo, että jos vain haluan, voimme kyllä laukata. Jostain syystä turkkilaisilla tuntuu olevan tapana laukata alamäkeen ja sanon, että kävellään nyt vielä hetki ja otetaan joku ylämäkilaukkaspurtti tai tasamaalla vaikka, mutta ei alamäkeen. Persikoita puusta Alempana ratsastamme persikkapuiden ohi ja nappaamme muutaman mukaan, ne ovatkin todella maukkaita ja tammakin kääntää päätään kuin kysyäkseen, eikö hänkin saisi persikan välipalaksi. Tulemme takaisin päällystetylle tielle ja sivuutamme granaattiomenatarhan ja parista talosta muodostuvan pienen uinuvan kylän, jossa muutama perinteisesti pukeutunut vanhus viettää aikaa istuskellen talonsa kuistilla. Idylli rikkoutuu, kun kauempaa lähestyy auto ja nelivuotias hyppää tienvieren penkereelle kauhistuneena puhisten. Nelistämme vielä hiekkakentän poikki ja pidättäessäni tamma tekee muutaman harmittoman mielenosoituspukin ja viskoo päätään minkä martingal antaa myöten. Hän laukkaisi vielä, mutta olen eri mieltä ja loppumatka kävellään tallille, jonne toinen ryhmäkin on juuri palannut. Alan riisua varusteita karsinassa, mutta en ehdi alkua pidemmälle, kun kohtelias tallityöntekijä jo tulee ja sanoo tekevänsä sen. Vaikkei kuumuus ollutkaan sietämätöntä, on ihanaa vaihtaa hame ja sandaalit ratsastushousujen ja lenkkareiden tilalle. Paikalle on saapunut norjalaisten ryhmä, joka on lähdössä neljän tunnin vaellukselle. Olisi mukava jäädä hengailemaan tallille, mutta kyyti kuden kilometrin päähän bussipysäkille odottaa enkä ehdi edes käydä kirjoittamassa vieraskirjaan. Tallityöntekijät toivottavat hyvää loman jatkoa ja hyvää jatkoa muutenkin, Irlannissa. u Hauskaa Joulua ja Onnellista tulevaa vuotta 2008! Tule valitsemaan ihanat joululahjat liikkeestä ja nauti lämmintä glögiä ostostesi lomassa. Me palvelemme ja paketoimme lahjat puolestasi! Huom! HorseWell on avoinna 16.12 ja 23.12 klo 12-16. Jos et pääse paikanpäälle niin käy nettisivuillamme www.horsewell.fi ja tilaa postitse! Palveleva ja monipuolinen hevos- ja koiratarvikeliike Hyvinkäällä Rääkänkatu 9, Hyvinkää, puh.(019) 486 000. Avoinna arkisin 10-18, lauantaisin 10-14 Ratsastus 8/07 41