KIRJALLINEN KYSYMYS 1364/2001 vp Norjassa työssä käyvien verotus Eduskunnan puhemiehelle Pohjoismaisen verosopimuksen perusteella verotetaan niitä suomalaisia, jotka työskentelevät Norjassa mutta asuvat valtakunnan rajaan rajoittuvassa kunnassa Suomen puolella Suomen verolakien mukaan. Ongelmana näiden lähinnä Utsjoella asuvien ns. rajankävijöiden verotuksessa on kuitenkin se, että Norjaan maksettavia pakollisia sosiaali- ja eläkevakuutusmaksuja ei ole hyväksytty kokonaisuudessaan vähennyskelpoisiksi Suomen verotuksessa. Käytäntönä on ollut, että näistä maksuista hyväksytään vähennyskelpoisiksi vain se osuus, joka vastaa palkansaajien pakollisia eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja Suomessa, esimerkiksi 5,2 prosenttia palkasta vuonna 2000. Norjassa perittävä maksu on kuitenkin huomattavasti korkeampi, 9,8 prosenttia palkasta. Tuloverolain 96 :ssä on säädetty lakisääteisten eläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen vähennyskelpoisuudesta. Ongelma ratkeaisi, jos tätä pykälää tulkittaisiin tai muutettaisiin siten, että se koskisi myös Suomessa asuvan mutta ulkomaiselle työnantajalle työskentelevän ulkomaille maksamia pakollisia sosiaalivakuutusmaksuja. Tuloverolaki sallii eräin edellytyksin vapaaehtoistenkin eläkevakuutusmaksujen vähentämisen, joten on outoa, että tässä tapauksessa kaikkia pakollisia maksuja ei hyväksytä vähennyskelpoisiksi. On myös ilmeistä, että jos nämä työntekijät saavat Norjasta sairauspäivärahoja tai eläkkeitä näiden vakuutusmaksujen perusteella, nämä korvaukset ovat veronalaista tuloa Suomen verotuksessa. Senkin vuoksi työhön liittyvien pakollisten vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuus on perusteltu vaatimus. Veroviranomaiset ovat neuvoneet ongelmasta kärsiviä muuttamaan Norjaan, minkä asianomaiset ovat kokeneet loukkaavaksi. Suomen verolait eivät saisi asettaa esteitä Suomen kansalaisten asumiselle Suomessa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus korjata Lapissa asuvien, Norjassa työssä käyvien henkilöiden verotusta siten, että Norjaan maksettavat pakolliset sosiaali- ja eläkevakuutusmaksut ovat tuloverotuksessa kokonaan vähennyskelpoisia samalla tavalla kuin lakisääteiset eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut muutenkin ovat? Helsingissä 12 päivänä joulukuuta 2001 Esko-Juhani Tennilä /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esko-Juhani Tennilän /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1364/2001 vp: Aikooko hallitus korjata Lapissa asuvien, Norjassa työssä käyvien henkilöiden verotusta siten, että Norjaan maksettavat pakolliset sosiaali- ja eläkevakuutusmaksut ovat tuloverotuksessa kokonaan vähennyskelpoisia samalla tavalla kuin lakisääteiset eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut muutenkin ovat? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Pohjoismaiseen verosopimukseen liittyvän pöytäkirjan (SopS 26/1997) VI kohta sisältää erityisiä määräyksiä, jotka koskevat Suomen, Ruotsin ja Norjan välisiin maarajoihin rajoittuvissa kunnissa asuvia henkilöitä. Määräysten mukaan rajakunnassa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa sijaitsevassa rajakunnassa tehdystä työstä maksettu korvaus verotetaan verosopimuksen pääsäännöstä poiketen vain henkilön asuinvaltiossa. Edellytyksenä on, että verovelvollinen säännöllisesti oleskelee asuinvaltiossaan olevassa vakinaisessa asunnossa. Suomessa rajakunnassa asuvan henkilön ruotsalaisessa tai norjalaisessa rajakunnassa tehdystä työstä saatua palkkatuloa verotetaan Suomessa samojen sääntöjen mukaan kuin muidenkin Suomessa yleisesti verovelvollisten saamia tuloja. Myös oikeutta tehdä verotuksessa vähennyksiä tulosta arvostellaan samojen sääntöjen perusteella. Verojen lisäksi verovelvollisilta peritään erilaisia sosiaaliturvaan liittyviä maksuja. Verosopimukset eivät yleensä koske sosiaaliturvamaksuja. Suomi on kuitenkin tehnyt useiden maiden kanssa erillisiä sosiaaliturvasopimuksia, joilla rajoitetaan tällaisten maksujen suoritusvelvollisuutta. Lisäksi ETA- ja EY-valtioita koskee EY:n sosiaaliturva-asetus. Suomen tekemissä sosiaaliturvasopimuksissa ja EY:n sosiaaliturva-asetuksessa on lähtökohtana, että sosiaaliturvamaksut maksetaan työskentelyvaltioon. Yleisenä poikkeuksena tästä säännöstä voidaan pitää ns. lähetettyjä työntekijöitä, jotka työnantaja lähettää työskentelemään toiseen valtioon määräajaksi. Lähetetyt työntekijät säilyvät asuinvaltionsa sosiaaliturvan piirissä. Sen sijaan rajakunnassa asuvat toisessa valtiossa työskentelevät henkilöt maksavat sosiaaliturvamaksunsa valtioon, jossa he työskentelevät. Norjalla on siten oikeus periä sosiaaliturvan tuottamiseen käytettäviä maksuja Suomessa rajakunnassa asuvalta henkilöltä, jotka työskentelee norjalaisessa rajakunnassa. Valtiovarainministeriön saamien tietojen mukaan Norjassa palkasta peritään 9,8 prosenttia maksuja, joilla katetaan sosiaaliturvan tuottamisesta aiheutuvia menoja. Tällaisia maksuja ovat sairausvakuutusmaksua vastaavaa maksu 3,0 prosenttia, kansaneläkevakuutusmaksu 4,8 prosenttia sekä eläkevakuutusmaksu 2,0 prosenttia. Maksuista ainoastaan eläkevakuutusmaksu on Norjan verotuksessa tulosta vähennyskelpoista. Suomessa työnantaja on vuonna 2001 ollut velvollinen pidättämään palkasta työntekijän eläkevakuutusmaksua 4,5 prosenttia sekä työntekijän työttömyysvakuutusmaksua 0,7 prosenttia. Lisäksi Suomessa asuva henkilö on vakuutettu sairauden varalta. Vakuutetulta peritään sairausvakuutusmaksua 1,50 penniä vuodelta 2001 toimitettavassa kunnallisverotuksessa vahvistetulta veroäyriltä. Eläketuloa saavalta peritään lisäksi 2
Ministerin vastaus KK 1364/2001 vp Esko-Juhani Tennilä /vas korotettua sairausvakuutusmaksua 1,20 penniä veroäyriltä. Työntekijän eläkevakuutusmaksu sekä työntekijän työttömyysvakuutusmaksu ovat tuloverotuksessa tuloverolain 96 :n nojalla vähennyskelpoisia. Sen sijaan sairausvakuutusmaksua ei ole säädetty vähennyskelpoiseksi. Tuloverolain 96 :n mukainen vähennysoikeus koskee myös ulkomaille maksettuja pakollisia eläkevakuutusmaksuja, joten Suomessa Norjaan rajoittuvassa kunnassa asuvan norjalaisessa rajakunnassa työskentelevän henkilön Norjaan suorittamat pakolliset eläkevakuutusmaksut ovat verotuksessa tulosta vähennyskelpoisia. Rajakunnassa asuvan henkilön edellä kuvatuissa olosuhteissa Norjasta saadusta tulosta ei Suomessa peritä sairausvakuutusmaksua. Norjasta saadusta tulosta Norjassa peritty sairausvakuutusmaksu on 3,0 prosenttia eli 1,5 prosenttiyksikköä suurempi kuin Suomen vastaava maksu. Norjaan maksettujen pakollisten maksujen vähennysoikeus Suomen verotuksessa riippuu maksujen luonteesta. Vähennysoikeuden tulisi olla sama kuin vastaavien Suomeen maksettujen maksujen osalta. Suomen sairausvakuutusmaksu määrätään tuloverotuksen yhteydessä, eikä se ole verotuksessa vähennyskelpoinen. Tulojen määrän perusteella sosiaaliturvan rahoittamiseksi kannettavia maksuja ei yleensäkään ole pidetty tuloverojärjestelmässämme vähennyskelpoisina ellei vähennyskelpoisuus perustu nimenomaiseen säännökseen. Kun otetaan huomioon sairausvakuutusmaksujen luonne, tuloverolain 96 :n muuttamista ehdotetulla tavalla ei voida pitää tarkoituksenmukaisena eikä perusteltuna. Hallitus kuitenkin seuraa ns. rajankävijöihin sovellettavien kansainvälisten sopimusten ja sisäisen lainsäädännön mahdollisia kehittämistarpeita. Helsingissä 8 päivänä tammikuuta 2002 Ministeri Suvi-Anne Siimes 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esko- Juhani Tennilä /vänst undertecknade skriftliga spörsmål SS 1364/2001 rd: Ämnar regeringen korrigera beskattningen för personer som bor i Lappland men arbetar i Norge så att de obligatoriska social- och pensionsförsäkringspremier som betalas till Norge till sin helhet blir avdragsgilla i inkomstbeskattningen på samma sätt som andra lagstadgade pensions- och arbetslöshetsförsäkringspremier? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Punkt VI i protokollet till det nordiska skatteavtalet (FördrS 26/1997) innehåller särskilda bestämmelser som gäller personer som bor i kommuner som gränsar till landgränserna mellan Finland, Sverige och Norge. Enligt bestämmelserna skall den ersättning som en i en gränskommun bosatt person har erhållit för ett arbete som utförts i en gränskommun i en annan avtalsstat endast beskattas i den stat där personen är bosatt, vilket är en avvikelse från huvudregeln i skatteavtalet. En förutsättning för detta är att den skattskyldiga regelbundet vistas i en stadigvarande bostad i sin hemviststat. Löneinkomsten för ett arbete som utförts i en gränskommun i Sverige eller Norge av en person som bor i en gränskommun i Finland beskattas i Finland enligt samma regler som gäller för andra allmänt skattepliktiga personers inkomster i Finland. Även rätten att göra avdrag från inkomsten i beskattningen bedöms på basis av samma regler. Förutom skatt uppbärs olika slags socialskyddsavgifter av den skattskyldiga. Skatteavtalen gäller i allmänhet inte socialskyddsavgifter. Finland har emellertid ingått särskilda överenskommelser om social trygghet med flera länder, genom vilka betalningsskyldigheten för sådana avgifter begränsas. Dessutom omfattas EES- och EG-länderna av EG:s förordning om social trygghet. Utgångspunkten i de överenskommelser om social trygghet som Finland har slutit och i EG:s förordning om social trygghet är att socialskyddsavgifter betalas till det land där en person arbetar. Som en allmän avvikelse från denna bestämmelse kan anses s.k. utstationerade arbetstagare, som arbetsgivaren sänder ut för att arbeta en viss tid i en annan stat. Utstationerade arbetstagare omfattas av socialskyddet i det land där de bor. Däremot betalar personer som bor i en gränskommun och arbetar i en annan stat sin socialskyddsavgift till den stat där de arbetar. Norge har därför rätt att uppbära avgifter för social trygghet av en person som bor i en gränskommun i Finland men arbetar i en norsk gränskommun. Enligt de uppgifter som finansministeriet har erhållit uppbärs 9,8 % av lönen i Norge i avgifter för att täcka utgifterna för upprätthållandet av social trygghet. Till dessa avgifter hör en avgift på 3,0 % som motsvarar sjukförsäkringspremien, 4,8 % i folkpensionsförsäkringspremie samt 2,0 % i pensionsförsäkringspremie. Av de här avgifterna är det endast pensionsförsäkringspremien som får avdras från inkomsten i beskattningen i Norge. I Finland var arbetsgivaren år 2001 skyldig att innehålla 4,5 % av lönen i form av arbetstagarens pensionsförsäkringspremie samt 0,7 % i form av arbetstagarens arbetslöshetsförsäkringspremie. Dessutom är en person som bor i Finland 4
Ministerns svar KK 1364/2001 vp Esko-Juhani Tennilä /vas försäkrad för sjukdom. Av den försäkrade uppbärs en sjukförsäkringspremie på 1,50 penni per fastställt skatteöre vid kommunalbeskattningen för 2001. Av pensionstagare uppbärs dessutom en förhöjd sjukförsäkringspremie på 1,20 penni per skatteöre. Arbetstagarens pensionsförsäkringspremie samt arbetstagarens arbetslöshetsförsäkringspremie är med stöd av 96 inkomstskattelagen avdragsgilla i inkomstbeskattningen. Däremot finns det inga bestämmelser om att sjukförsäkringspremien skulle vara avdragsgill. Den avdragsrätt som avses i 96 inkomstskattelagen gäller också obligatoriska pensionsförsäkringspremier som har betalats till utlandet, varför sådana obligatoriska pensionsförsäkringspremier som betalas av en person som bor i en finsk kommun som gränsar till Norge och arbetar i en norsk gränskommun får avdras från inkomsten i beskattningen. För sådan inkomst som en person som bor i en gränskommun har förvärvat i Norge under ovan beskrivna förhållanden uppbärs ingen sjukförsäkringspremie i Finland. Den sjukförsäkringspremie som uppbärs i Norge för inkomst som förvärvats där är 3,0 %, dvs. 1,5 procentenheter större än motsvarande avgift i Finland. Avdragsrätten vid beskattningen i Finland för obligatoriska avgifter som betalats i Norge beror på avgifternas karaktär. Avdragsrätten bör vara densamma som för motsvarande avgifter som betalats i Finland. Den finska sjukförsäkringspremien fastställs i samband med inkomstbeskattningen och den är inte avdragsgill i beskattningen. De avgifter som på basis av inkomstens storlek uppbärs för att bekosta social trygghet har inte heller i allmänhet ansetts vara avdragsgilla i vårt inkomstskattesystem, om inte avdragsgillheten grundar sig på en speciell bestämmelse. Med beaktande av sjukförsäkringspremiens karaktär kan en ändring av 96 inkomstskattelagen på det sätt som föreslagits inte anses ändamålsenlig eller motiverad. Regeringen ger emellertid akt på eventuella utvecklingsbehov när det gäller de internationella överenskommelser och den interna lagstiftning som skall tillämpas på s.k. gränsgångare. Helsingfors den 8 januari 2002 Minister Suvi-Anne Siimes 5