Heikki J. Kortesoja DNA-kartoitus sukututkimuksen apuna lähinnä oman näytteen tulosten valossa Esitelmä Lapua 2011
Isälinjan kartoitus Aivan ensiksi on tehtävä ero käsitteiden DNA-tutkimus ja DNA-kartoitus välillä. Ensin mainittu pyrkii selvittämään DNA:n rakennetta ja toimintaa. Tutkimuksen kohteena voivat olla vaikkapa geenit ja niiden vaikutus yksilön kehitykseen tai ominaisuuksiin. Pelkkä kartoitus sen sijaan ei periaatteessa lisää tietämystä itse DNA:sta. Tarkkaan ottaen biologiassa tällä termillä tarkoitetaan eri geenien sijoittumisen selvittämistä. DNA-analyysi lienee sisällöllisesti lähempänä jälkimmäistä käsitettä. Tässä esityksessä puhutaan kartoituksesta ja analyysistä termien hieman horjuvasta merkityksestä huolimatta. Geenit Sovellettaessa DNA-kartoitusta sukututkimuksen tarpeisiin tai vielä laajemmin esimerkiksi jonkin seudun asutushistorian selvittämiseen, niin on tarpeen ensin selvittää genealogisin keinoin kaukaisimmat mies- ja naiskantaiset esivanhemmat. Tämä tahtoo sanoa, että etsitään pisin mahdollinen ketju edeten aina pojasta isään tai vastaavasti tyttärestä äitiin päin. Näitä ketjuja nimitetään tavallisesti isä- ja äitilinjoiksi. Tässä vaiheessa riittää tietää ihmisellä olevan 22 kromosomiparia, jotka koostuvat molemmilta vanhemmilta saadusta perimästä. Näiden lisäksi on olemassa 23. sukupuolen määrittävä kromosomipari, joka koostuu aina äidiltä peritystä X-kromosomista ja isältä saadusta joko toisesta X- tai Y-kromosomista. Yhdistelmän YX tuloksena syntyy poika ja vaihtoehtoisesti XX kombinaatio tuottaa tyttölapsen. Näin ollen Y- kromosomi soveltuu hyvin isälinjojen kartoitukseen. Kaikki ihmiset saavat äidiltään myös ns. mtdna:ta (mitokondriaalinen DNA), mutta se ei kuitenkaan periydy seuraavalle sukupolvelle isän kautta. Se on siten käyttökelpoinen ainoastaan äitilinjojen kartoituksessa. Edellisestä havaitaan myös se seikka, että miehen antamaa näytettä voidaan käyttää sekä isä- että äitilinjojen kartoituksessa, mutta naisen vastaavasta selviää ainoastaan äitilinja. Tässä kirjoituksessa ei ole tarpeen ryhtyä selvittelemään perinpohjaisesti perinnöllisyyttä eikä kromosomeja. Todetaan yksinkertaisesti DNA:n muodostuvan kromosomissa olevasta hyvin pitkästä nukleotidiketjusta, jossa esiintyy neljää erilaista emästä: adeniini A, tymiini T, sytosiini C tai guaniini G. Geneettinen koodi rakentuu kolmen peräkkäisen emäksen muodostamista merkeistä. Neljästä erilaisesta emäksestä voidaan muodostaa kolmen ryhmiä 4 3 eri tavalla eli variaatioita löytyy yhteensä 64 kappaletta, joita voidaan hyvin verrata meidän käyttämiimme kirjaimiin. Nukleotidiketjussa saatetaan tavata vaikkapa seuraavanlainen kombinaatio emäksiä: ATT CAG GGC AGT ACC CGT GCT ATG GGC TTA jne. Oletetaan esimerkinomaisesti, että yhdistelmä ATT tarkoittaisi jotakin ominaisuutta määrittävän geneettisen tiedon alkamista ja TTA sen päättymistä. Näin alku- ja loppumerkit rajaisivat yhden geenin. Tätä kirjoitettaessa tiede- 2
tään, että esimerkiksi ihmisen pituuskasvuun vaikuttaa ainakin 47 eri geeniä. Vaikutusmekanismi on erittäin monimutkainen, eikä sitä ole kaikilta osin pystytty vielä selvittämään. Osa geeneistä on aktiivisia ainoastaan tietyssä kehitysvaiheessa riippuen muiden asiaan vaikuttavien geenien toiminnasta. Siten osa pituuskasvua ohjaavista geeneistä vaikuttaa mm. sukukypsyyden alkamiseen. Geenit voivat siis tarpeen mukaan aktivoida tai sammuttaa toisiaan. Markkerit Toimivien geenien välissä on jostakin syystä myös runsaasti koskaan toimimatonta geneettistä informaatiota. Nimenomaan juuri näitä turhilta vaikuttavia alueita hyödynnetään sukututkimuksellisessa tarkoituksessa. Lyhyesti sanottuna pääperiaate on se, että verrataan vakioituja Y-kromosomin kohtia, ns. markkereita ja lasketaan mahdollisten erojen lukumäärää verrattuna muihin näytteisiin. Kartoituksessa ei ole mitään merkitystä edellisessä kappaleessa kuvatuilla emästen ryhmittelyllä kolmen tripleteiksi, sillä kiinnostuksen kohteina ovat ainoastaan samanlaisten 2-6 emäksen muodostamien ryhmien (microsatellites) toistojen lukumäärä. Samaa asiaa tarkoittaa myös lyhenne STR (Short Tandem Repeat). Esimerkiksi seuraavasti: ATATATAT, jossa emäspari AT toistuu neljä kertaa. Mutaation tapahtuessa mikrosatelliitin pituus voi lisääntyä tai vähentyä. Aikojen kuluessa samassa kohdassa voi tapahtua myös toistensa vaikutuksen kumoavia muutoksia, kuten oheisesta kaavakuvasta voidaan havaita. Toiset markkerit mutatoituvat nopeammin ja toiset hitaammin. Tyypillinen mutaationopeus u = 1/500 = 0,002 eli kaksi mutaatiota 1000 vuodessa. Eri markkerien mutatoituminen voi kirjallisuuden mukaan vaihdella erittäin laajoissa rajoissa 0.00001-0.03531. Sukututkimuksen kannalta on sitä parempi, mitä suurempi mutaationopeus on. Toisaalta tutkijat eivät liioin ole yksimielisiä siitä, että tapahtuvatko mutaatiot aina askeleittain vai voiko samalla kerralla pituus muuttua enemmän kuin yhden toiston verran. Joka tapauksessa geneettistä sukulaisuutta arvioidaan mutaatioiden lukumäärän perusteella. Viereisessä kuviossa kahden yksilön ero on kolme askelta. Kuvassa punainen ja vihreä piste saattaisivat edustaa jopa samaa markkeria. 3
Kaukaisin tunnettu esi-isä Sukututkimuksellisesti erittäin tärkeä käsite on aika kahden tai useamman henkilön lähimpään yhteiseen esi-isään eli analyysituloksissa käytetty termi TMRCA (Time to the Most Recent Common Ancestor), joka ilmoitetaan sukupolvissa. Aika ei ole absoluuttinen, vaan tietty todennäköisyys 1. Voidaan esimerkiksi sanoa, että yhteinen esi-isä löytyy 98 %:n todennäköisyydellä 28 sukupolven eli noin 700 vuoden takaa olettaen, että 100 vuoteen mahtuu keskimäärin neljä sukupolvea. Markkereita voidaan ottaa amerikkalaisen sukututkimukseen erikoistuneen FamilyTreeDNA-yrityksen analyysissä tarkasteltavaksi 12, 25, 37, 67 tai nyttemmin jopa 111 kpl. Mitä enemmän markkereita tutkitaan, sitä suuremmaksi todennäköisyys kasvaa. Haploryhmät ja fylogeneettinen puu Mikrosatelliittien lisäksi voidaan havainnoida myös huomattavasti hitaammin muuttuvia SNP-markkereita eli snipsejä (single nucleotide polymorphisms), joiden perusteella ihmiset voidaan luokitella haploryhmiksi ja -tyypeiksi. Haploryhmiä merkitään kirjaimilla A T ja mitä pidemmälle aakkosissa edetään vanhempien ryhmien jakautuessa uusiksi, niin sitä monihaaraisemmaksi fylogeneettinen puu muodostuu. Voidaan ilmaista myös toisinpäin eli alku- 1 Todennäköisyys lasketaan yrityksen patentoimalla algoritmilla. 4
pään aakkoset edustavat kaikkein vanhimpia ryhmiä. Esimerkiksi I ja J ovat noin 45 tuhatta vuotta sitten olleet samaa F-haploryhmää Levantin alueella. Edellisessä kuvassa on haploryhmäksi (tai oikeammin sanoen haplotyypiksi) saatu I1, joka voidaan ilmaista myös rinnakkaisnimellä I-M253. Maksua vastaan voi testauttaa lisää snipsejä tarkemman haplotyypin (sub-clade) määrittämiseksi. Oman ryhmän näin selvittyä voidaan tarkastella yleistä kyseisen haploryhmän levinneisyyskarttaa (Migration Map), joka saadaan näkyviin valitsemalla edellisellä sivulla olevan kuvan ylälaidassa näkyvä samanniminen valinta. Viereisessä kuvassa on esitetty Suomessa yleisten I- (vasen lenkki) ja N-haploryhymien (oikean puoleinen lenkki) reitti Pohjolaan nykyisille asuinalueilleen. 5
Henkilökohtaiset testitulokset 2 (DYS Values) Locus on tietty paikka genomissa markkerin numero. DYS# (DNA Y-Chromosome Segment) tarkoittaa sovitun nimeämisjärjestelmän mukaisesti annettua markkerin numeroa yksinkertaisemmin markkerin nimi. Alleles tarkoittaa jotakin kyseisessä paikassa (locus) mahdollisista erilaisista geenin muodoista jälleen selkeämmin ilmaistuna STR-toistojen lukumäärä, joka puolestaan kokonaisuutena muodostaa mikrosatelliitin. Yllä näkyvässä testituloksessa eri makkereiden arvo vaihtelee välillä 8-36. 2 Sivumennen todettakoon myös, että isyystutkimuksissa, sodissa kentälle jääneiden kaatuneiden tunnistamisessa tai rikospaikkatutkimuksissa ei välttämättä tyydytä pelkästään Y-kromosomin analysoimiseen, sillä näissä tilanteissa saatetaan vertailla kaikkien kromosomien rakenteita. Käypä tutkimustulos voi tällöin olla myös sukulaisuuden poissulkeva vaihtoehto. 6
FamilyTreeDNA-testausyrityksen ilmoittamia Y-DNA vertailutietoja Osumat (Matches) listaa nimet ja sähköpostiosoitteet niiden näytteidenantajien osalta, jotka ovat enemmän tai vähemmän geneettisiä sukulaisia keskenään. Henkilöt luetellaan testauksen laajuuden (tutkittujen markkereiden lukumäärän) ja havaittujen erojen (steps) mukaan ryhmiteltyinä. Jokaisen nimen perässä on symboli, jota napauttamalla aukeaa alla näkyvä taulukko. Se kertoo asianomaisen näytteenantajan ja nimetyn henkilön yhteisen esi-isän olevan teoreettisesti lasketulla todennäköisyydellä annettujen sukupolvien päässä menneisyydessä eli aikaisemmin mainitun TMRCA:n arvon todennäköisyysprosentin. Haploryhmä (Haplotree) on käsitelty edellä sivulla 4. Esivanhempien alkuperä (Ancestral Origins) luettelee osumien lukumäärät maittain testauksen laajuuden ja havaittujen erojen lukumäärän mukaan ryhmiteltyinä sekä oman haploryhmän prosenttiosuuden kaikista ko. maassa testatuista näytteistä Jos em. prosentti on = 2 tai suurempi, niin silloin todennäköisyys olla maan kansalainen on merkittävä ja erittäin merkittävä, kun prosenttiluku on = 4 tai suurempi. Taulukko ei kerro suomalaisille juuri mitään ja lienee kehitetty lähinnä niitä Amerikan kansalaisia varten, jotka eivät tiedä etnistä alkuperäänsä. 7
Äitilinjan kartoitus Kuten edellä on jo todettu, niin äidinpuoleista sukulinjaa voidaan selvittää jokaiselta henkilöltä löytyvää, mutta vain äidiltä tyttären kautta eteenpäin periytyvää mtdna:ta tutkimalla. Tämän tuman ulkoisen DNA:n täsmällinen pituus on 16569 emäsparia. Koko ketjun alusta ensimmäiset emäsparit 1 574 ja lopusta viimeiset 16001 16569 on nimetty tutkimusmetodiin kuuluviksi vakioiduiksi seuranta-alueiksi, joita kutsutaan vastaavasti HVR2 ja HVR1. Varmin tieto saavutetaan vertaamalla tutkittavan henkilön koko mtdna:ta Cambridgen standardiin. Mitokondriaalinen DNA on huomattavasti hitaammin mutatoituvaa verrattuna Y-kromosomiin. Tästä johtuen niiden ihmisten joukko, joilla on yhteisiä esiäitejä, voi olla varsin huomattava. Tätä kirjoitettaessa allekirjoittaneen kohdalla HVR1-tasolla peräti 9804 henkilöä ja HVR1+HVR2 yhteen laskien 1837 kappaletta. Suuri joukko johtuu äitilinjani kuulumisesta yleisimpään eurooppalaiseen haploryhmään H. Samalla se tietenkin merkitsee sitä, että nämä naiset ovat eläneet ja vaikuttaneet kenties jopa useita satoja sukupolvia sitten. Täysin samanlainen mtdna löytyy vain neljältä muulta henkilöltä. 8
Oman näytteen poikkeamat Cambridgen standardiin nähden Äitilinjan puolelta löytyy samanlaisia yhteenvetotaulukoita kuin edellä on kerrottu Y-DNA:n testituloksia esiteltäessä, esimerkiksi: Esivanhempien alkuperää valottava (mtdna Recent Ancestral Origins) koostuen kaikkien testattujen henkilöiden haploryhmistä. Myös alla olevan kuvan kaltaisia karkeita tilastotietoja on saatavissa. 9
Kortesojan suvun isälinjat Ala-Kortesojan haara 1. Antti Einari Antinpoika Kortesoja, Maanviljelijä, s. 18.6.1900 Lapua, k. 26.1.1974 Lapua 2. Antti Kustaa (Anders Gustaf) Matinpoika Kortesoja, Talokas, s. 30.11.1872 Lapua, k. 30.8.1946 Lapua Hilma Vilhelmiina (Wilhelmina) Wilhelmintytär Saarenpää, s. 30.9.1876 Lapua, k. 2.11.1965 Lapua 3. Matti (Matts) Iisakinpoika Kortesoja, Talollinen (B:n), s. 16.6.1838 Lapua, k. 19.8.1914 Lapua Susanna Heikintytär Huhtala, s. 15.10.1838 Ylistaro, k. 22.5.1886 Lapua 4. Iisakki (Isaak) Matinpoika Ala-Kortesoja, s. 6.11.1812 Lapua, k. 15.1.1902 Lapua Liisa (Lisa) Juhontytär Klemettilä, s. 4.11.1814 Lapua, k. 16.6.1872 Lapua 5. Matti (Matheus) Jussinpoika Ala-Kortesoja, s. 7.12.1775 Lapua, k. 20.1.1824 Lapua Kaisa (Caisa) Matintytär Yli-Kortesoja, s. 6.9.1778 Lapua, k. 20.12.1849 Lapua 6. Jussi (Johan) Jussinpoika Ala-Kortesoja, s. 14.12.1745 Lapua, k. 20.12.1810 Lapua Valpuri (Walborg) Jussintytär Ala-Saarenpää, s. 25.4.1753 Lapua, k. 6.7.1821 Lapua 7. Jussi (Johan) Yrjönpoika Ala-Kortesoja, Talollinen (Husb:), s. 23.3.1723 Lapua Anna Martintytär Myllymäki, k. 22.11.1785 Lapua 8. Yrjö (Jöran) Yrjönpoika (Yliselä), Vävy, k. 30.11.1771 Lapua Maria Simontytär Kortesoja, k. 7.4.1771 Lapua Pääsuku 1. Simo Heikinpoika Kortesoja, s. noin 1672 2. Heikki Olavinpoika Kortesoja, s. noin 1632 Lapua Maria Tuomaantytär Toppari 3. Olavi Tuomaanpoika, s. noin 1597 4. Tuomas Tyniuksenpoika (nuijasodasta tunnetun Pentti Pirin veli) 5. Tynius Heikinpoika Piri Anna Heikintytär 6. Heikki Antinpoika Piri 10
Omien esivanhempien merkitseminen kartalle Kartalle merkitään sukututkimuksellisten keinojen avulla selvitettyjen kaukaisimpien tunnettujen isä- ja äitilinjaisten esivanhempien nimet, elinajat ja paikkakunnat sillä tarkkuudella kuin ne ovat tiedossa. Lisäksi paikkakunnan nimi annetaan erikseen luettelosta valitsemalla tai suoraan koordinaatteina. Mitä analyysituloksista voidaan päätellä? Omalta kohdaltani voin varmuudella sanoa ainoastaan sen, että kirkonkirjoista tunnistettu ja 1600-luvun lopulla syntynyt kaukaisin tunnettu mieskantainen esivanhempi Yrjö Yrjönpoika on vävy, jonka esi-isät ovat tulleet Skandinaviasta joskus jääkauden päättymisen jälkeen, sillä olen haplotyypiltäni I1. Kun osumakarttaa tarkastellaan asutushistorian valossa, niin voidaan helposti todeta Kyrönjoki-varren asutuksen taantuessa 800-luvun paikkeilla siis suunnilleen viimeisten levänluhtalaisten kuoleman aikoihin jonkun tai joidenkin miesten lähteneen etsimään parempaa elantoa niin Kyrön- kuin Lapuan- ja Nurmonjokien yläjuoksuilta. Tästä säännöstä poikkeavat ainoastaan Jurvaan, Kauhajoelle ja Töysään sijoittuvat osumat. Liitän oheen kuvan lähimpien geneettisten sukulaisteni esi-isien sijoittumisesta kartalle. Erityisesti merkille 11
pantavaa on se, että tähän mennessä ei ole ilmaantunut yhtään näytettä Munakkaa alempaa Kyrönjoen alajuoksulta. Pidän oman suvun kantavanhempina Heikki Olavinpoika Kortesojaa e. Tynjälä, joka lienee kuoliniän perusteella laskien syntynyt 1632 ja Maria Tuomaantytär Topparia. Oman näytteeni DNA-kartoitus ei siis kerro tämän miehen alkuperästä yhtään mitään. Ahti Nurmosta on teettänyt täyden kartoituksen sekä isä- että äitilinjoistaan. Hänen naiskantainen sukupuunsa johtaa genealogisin keinoin tutkittuna edellä mainittuun Maria Tuomaantyttäreen, joten tulos (U5a1-haplotyyppi) kertoo myös minun sukuni kantaäidin alkuperästä. Liitän oheen näytteenantajan ystävällisesti käyttööni luovuttaman erittäin mielenkiintoisen kartan, joka osoittaa kaikkien HVR2-tasoisen mtdna-testin perusteella löytyvien esiäitien olevan Keski-Euroopasta, Brittein saarilta, Etelä-Norjasta tai USA:sta. Seuraavan sivun karttakuvassa Amerikan mantereelta löytyvät osumat on helppo selittää siirtolaisuudella, mutta ainakin toistaiseksi yksi ainoa osuma Suomesta lienee harvinaisuus ja panee ajattelemaan, että olisiko joku sotilas aikoinaan tuonut vaimon sotasaaliina Keski-Euroopasta Suomeen. Ahdilla ei liioin ole yhtään ylimmän tason eli koko mtdna-genomin täysosumaa missään päin. 12
Seuraavaksi käsittelen N-haploryhmää edustavan Antin antaman näytteen Y67 DNA-testituloksia. Asiakirjalähteiden perusteella hänen kaukaisimmaksi tunnetuksi esi-isäksi tunnistetaan joskus 1600-luvun alussa syntynyt Pesosen talon vävy Esko Matinpoika. Alahärmän historiankirjoittaja arvelee Pesosten tulleen Härmään joko Rantasalmelta tai Rautalammilta arvatenkin Lappajärven Savonkylän kautta 3. Tämän perusteella Esko saattaa olla joko paikkakuntalainen tai suvulle ennestään tuttu henkilö. Voidaan sanoa niinkin, että kyseinen henkilö voi olla heimotaustaltaan pohjalainen tai sitten ei. Tässä tapauksessa DNA-kartoituksesta näyttäisi olevan ainakin jossakin määrin apua vävyn syntyperän selvittämisessä. Kuitenkaan ei voida saada selville todellisia henkilöitä, muuttoaikoja eikä -suuntia. Sivun 14 karttakuvan tulkinnassa lienee helpointa aloittaa vihreästä väristä, sillä mikäli kantaisä tai hänen esi-isänsä on tullut kuten näyttää idän suunnasta, niin on luonnollista olettaa jälkeläisten jatkaneen matkaa edelleen rannikon puoleen Jurvaan ja Kalajoelle. 3 Eero Kojonen: Alahärmän historia I s. 77 78. 13
Jos sitten tarkastellaan kaukaisinta sukulaisuutta osoittavaa harmaata väriä, niin huomio kiinnittyy ensiksi Härmään sijoittuvasta valkoisella merkitystä testihenkilöstä lähtevään sekä poikki Suomen Lehtimäen ja Mikkelin kautta Jaakkimaan 4 kulkevaan neljän näytteen linjaan. Näiden yläpuolella näkyy Valtimon ja Oulun kohdustoilla samaa väriä sekä vielä Tornionjokilaaksossa viiden mutaation päässä oleva näyte. Nämä kaikki tapaukset Jaakkimaan sijoittuvaa näytettä lukuun ottamatta voidaan selittää Kustaa Vaasan aikoinaan alullepaneman ns. savolaisekspansion avulla. Kajalan kannaksella Raudussa sekä läntisessä Sisä-Suomessa Sääksmäellä ja Vihdissä näkyvät ruskealla värillä merkityt sukulaisuudet eivät ehkä selity pelkän asutushistorian avulla, mutta tietenkin on kaikkina aikoina esiintynyt muuttoliikettä. Hämmästyttävin tapaus on Pohjois-Norjassa Tromsassa ilmenevä ja harmaalla merkitty kaukainen sukulaisuus ei sillä, etteikö muuttoliike täysin selittäisi sitä, mutta erikoista asiassa on se, että kyseinen yhteys näkyy ainoastaan Y67-markkerin testissä. Maallikkojärjen mukaan ylimmän tason osumien 4 Vahvennetut paikkakunnat esiintyvät myös seuraavalla sivulla 15 olevassa karttakuvassa. 14
pitäisi näkyä myös alemmilla tasoilla ja niin myös useimmissa tapauksissa on asian laita. Pelkästään yksittäisen henkilön omien tulosten tarkastelu ei useinkaan anna täyttä kuvaa suvun alkuperästä. Tulkinnan kannalta on aina sitä parempi, mitä useampia testituloksia on käytettävissä. Tämän vuoksi kiinnitämme vielä huomiota Laurin antaman näytteen osumiin, jotka näkyvät alla olevalla kartalla. Hänen kaukaisin tunnettu esi-isänsä on vuosina 1669 1741 elänyt Antti Laapotti. Vasemmassa yläkulmassa näkyvän Antin ja äärimmäisenä oikealla olevan Laurin yhteinen geneettinen sukulainen on paikallistettavissa Mikkelin seudulle samaan edellisessä kartassa esiintyvään henkilöön. Asiantilan ymmärtämiseksi on syytä kerrata hieman Suomen yleistä historiaa, jonka mukaan Savon maakunta on alun perin asutettu Karjalan suunnasta eli savolaiset ovat periaatteessa jonkinlainen karjalaisten alahaara. Ruotsin valtiolliset rajat olivat kauimpana idässä v. 1617 solmitun Stolbovan rauhan seurauksena, josta lähtien alkuperäinen ortodoksinen väestö joutui kokemaan luterilaisen papiston harjoittamaa voimakasta painostusta. Huippunsa tämä toiminta saavutti 15
vuosina 1656 58 käydyn ns. ruptuurisodan jälkeen. Tapahtui seudun autioituminen väestön paettua mm. lähelle Moskovaa Tverin Karjalaan, jossa suomensukuisia ihmisiä elää vielä tänäkin päivänä. Tyhjiö täyttyi sittemmin lännempää Suomesta sekä Savosta lähteneillä uusilla luterilaista uskoa tunnustavilla asukkailla. Kameraalisten asiakirjojen perusteella on täysin selvää, että Laapotit muuttivat Jaakkiman autioksi jääneelle seudulle 1600-luvun loppupuolella. Epäselvää on ainoastaan tulosuunta joko sivun 15 kartassa ruskealla merkityltä Mikkelin savolaisseudulta tai sinisellä värillä osoitetulta silloisesta Lappeesta, nykyisen Joutsenon alueelta. Läheisempi sukulaisuus huomioiden todennäköisesti ennemmin jälkimmäiseltä kuin edelliseltä suunnalta. Jo suvun vankka luterilaisuus yksinään on vahva todiste kantasuomalaisesta alkuperästä. Lopuksi on syytä todeta, että kaikki edellä sanottu perustuu 11.9.2011 tiedossa olleeseen tilanteeseen. Mikä tahansa uusi testitulos voi muuttaa oleellisesti käsitystä nykyisestä kokonaiskuvasta tai toisaalta vahvistaa sitä. Pitäisinkin puheena olevien DNA-kartoitusten yhtenä merkittävimpänä puutteena sitä, että testatuiksi tulevat ainoastaan asiasta kiinnostuneiden ja toimintaan rahaa sijoittamaan valmiiden henkilöiden näytteet. Hieman itsekkäästi ajatellen olisi toivottavaa, että mahdollisimman monet miehet testauttaisivat DNA:nsa isälinjan osalta Y67-markkerin ja naiskantaisesti koko mtdna-genomin tasoisesti. Yllätykset mahdollisia Historiasta tunnettuja sukuja. Jos tämän kaltaisesta puuhastelusta ei aina ole järin suurta hyötyä, niin ainakin se tarjoaa pieniä yllätyksiä. Sivulla 12 olevan kuvan listassa toiseksi alimpana esiintyy kelloseppämestareistaan kuulu Könni-suku, jonka kaukaisinta tunnettua esi-isää Jaakko Jaakonpoika Köningsbäckiä (1721 94) 5 edustaa Kyrönjoen yläjuoksulta lukien 3. harmaa nuppi. Sukulaisia lähempänä kuin arvaakaan. Omien esivanhempien joukosta löytyy mm. Jaakko Sakariaanpoika Kaara, joka on kuoliniän perusteella laskien on syntynyt noin 1668 ja kuollut Lapualla 81 vuoden ja 2 kuukauden ikäisenä sekä haudattu 15.5.1749. Tällä on mahdollisesti 1691 tai 1699 syntynyt poika Jaakko (kuva seuraavalla sivulla), joka näyttää esiintyvän 12 markkerin osumallaan myös Laapottien jonkin asteisena sukulaisena. Jaakko Jaakonpoika Kaaran ja Antti Laapotin välinen geneettinen etäisyys on 13 askelta tarkoittaen sitä, että heillä on 50 % todennäköisyydellä yhteinen esi-isä 33,5 sukupolven takana. Joka tapauksessa tätä kautta löytyy joskin hyvin kaukainen lenkki Karjalassa ja Lapualla eläneiden sukujen välille. Allekirjoittaneen ja 5 Lähde: Heikki Malkamäen sukutietokanta. 16
vaimon yhteinen esi-isä on tämän mukaan elänyt mahdollisesti joskus kivikaudella. DNA-analyysi ja asutushistoria. Lopuksi vielä sananen I- haploryhmään kuuluvien henkilöiden esi-isien sijoittuminen Suomen kartalle 6, josta näkyy selvästi näiden sijoittuminen enimmäkseen Länsi- ja Pohjois-Suomeen. Kyseisten alueiden asuttaminen lienee tapahtunut pääasiassa ennen 1300-lukua, sillä kartalla on havaittavissa viitteitä jopa vuonna 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan rajalinjan kulusta. 6 Lähde: Suomi DNA-projekti (http://fidna.info/wp/y-dna-results/). 17
Levänluhdan muinaiskansan arvoitus Television Teema-kanavalla lähetettiin 9.9.2011 uusintana otsikossa mainittua aihetta käsittelevä dokumenttiohjelma. Valitettavasti DNA-kartoituksista kertonut osuus jäi varsin vaisuksi. Olisi ollut todella mielenkiintoista tietää, joko suomalaiset tutkijat ovat onnistuneet eristämään DNA:ta muinaisjäänteistä. Turun yliopiston historian emeritusprofessori Pentti Virrankoski esitti kesällä 2011 Kaukosen sukuseuran kokouksessa varsin mielenkiintoisen ajatuksen. Lainaan tähän sanatarkasti kokonaisen kappaleen hänen esitelmästään: Kymmeniä vuosia ihmettelin, mistä ja missä olosuhteissa Leväluhdan lähteen merkillinen kansa oli vaeltanut Kyrönjoen varrelle. Vasta hiljattain tulin ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, että se onkin tullut sinne jo kivikaudella. Se on ainakin uskottavampaa kuin että tämä kansa olisi tullut joskus myöhemmin, maitse vaeltaen tai merta purjehtien. Jos uusi teoriani on oikea, muinaiset kyröläiset olivat samaa ikivanhaa kansaa, joka toi Suomeen Suomusjärven kulttuurin. Tämä kansa, joka vaelsi maajään väistyessä ensimmäisenä asuttamaan Pohjois-Eurooppaa, on siinä tapauksessa ollut pienikasvuista ja pitkäkalloista kuten monet Välimeren maiden asukkaat. Kun tämä kansa, joka ei alkuaan viljellyt maata, pysyi vähälukuisena, ei myöhempi väestö muuttunut paljonkaan siihen sekoittuneen muinaiskansan geeneistä. Kuinka sirpale tätä ikivanhaa kansaa on voinut säilyä Kyrönjoen varrella sekoittumatta rautakaudelle saakka, on suuri arvoitus, mutta siellä se näyttää asuneen ja kehittäneen kulttuuriaan kivikaudelta rautakaudelle asti. Pohjanmaa oli kyllä myöhemminkin, jopa 1700-1uvulle asti, jokseenkin eristynyt Etelä-Suomesta ja paljon enemmän yhteydessä Ruotsiin. Hypoteesi on suorastaan vallankumouksellinen, mutta miksikäs ei? Kukaan ei vain ole huomannut tutkia asiaa tässä valossa. Kun riittävän moni eteläpohjalainen tutkituttaa DNA-näytteensä, niin saattaa olla mahdollista, että joukosta erottuu jossakin suhteessa vaikkapa omana haplotyyppinään muista asukkaista poikkeava omalaatuinen populaatio, joka kenties edustaa mainitun muinaiskansan nykypäivänä eläviä jälkeläisiä. 18