Helsingin hallinto-oikeus Radanrakentajantie 5 00520 HELSINKI Puhelin 029 56 42000 Faksi 029 56 42079 Sähköposti helsinki.hao@oikeus.fi Päätös 23.5.2016 16/0614/3 Diaarinumero 03389/14/7205 1 (13) Asia Valittaja Valitus Energiaviraston päätöksestä A Päätökset, joista valitetaan Valituksessa esitetyt vaatimukset Perusteet Energiavirasto on 28.4.2014 tekemällään päätöksellä dnro 973/420/2013 jättänyt tutkimatta A:n oikaisuvaatimuksen ja hylännyt hänen vaatimuksensa asianosaisaseman myöntämisestä ja asiavirheen korjaamisesta koskien Energiaviraston 31.3.2014 tekemää päätöstä dnro 973/420/2013, jossa oli kysymys siitä, täyttääkö Caruna Oy:n (ent. Fortum Sähkönsiirto Oy) maksutapavalikoima sähkömarkkinalain 57 :n 2 momentin vaatimukset. Valittajan asianosaisasema Energiaviraston käsittelemässä hallintoasiassa 973/420/2013 on vahvistettava ja oikaisuvaatimukseen annettu päätös tältä osin kumottava. Energiaviraston asiassa 973/420/2013 tekemä alkuperäinen päätös on kumottava ja asia on palautettava Energiavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Energiavirasto on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut. Vuonna 2011 Fortum Sähkönsiirto Oy muutti yksipuolisesti valittajan sähkönsiirtosopimuksen laskutuksen aiemmasta vuosittaiseen sähkönkulutukseen perustuvasta tasaerälaskutuksesta kuukauden mitattuun sähkönkulutukseen perustuvaksi. Eduskunta hyväksyi uuden sähkömarkkinalain kesäkuussa 2013 ja uuden, 1.9.2013 voimaan tulleen lain 57 :ään oli otettu nimenomainen säännös, jonka mukaan sähköyhtiöiden tulee tarjota asiakkailleen muitakin laskutusvaihtoehtoja kuin kulutusperusteinen laskutus. Valittaja oli tuolloin yhteydessä Fortum Sähkönsiirto Oy:öön, joka kuitenkin torjui valittajan pyynnön käyttää laskutusperusteena uuden lain edellyttämää vaihtoehtoista maksutapaa. Yhtiön mukaan uuden lain vaatimus vaihtoehtoisista maksutavoista tarkoittaa esimerkiksi e-laskua eikä laskujen ajallista jaksotusta. Fortum Sähkönsiirto Oy:n kannan kuultuaan valittaja otti 5.9.2013 yhteyttä Energiavirastoon ja pyysi viraston kannanottoa siihen, tulkitseeko Fortum Sähkönsiirto Oy lakia oikein vai onko yhtiöllä velvollisuus tarjota sähkömarkkinalain 57 :ssä edellytettyä vaihtoehtoista maksutapaa kulutusperusteisen maksutavan rinnalla.
2 (13) Valittaja oli jo vuonna 2011 tehnyt kuluttajariitalautakuntaan valituksen Fortum Sähkönsiirto Oy:n yksipuolisesti tekemästä sopimuksen laskutustapaehdon muuttamisesta ja täydensi tätä vaatimustaan pyytämällä myös kuluttajariitalautakunnalta ratkaisua Fortum Sähkönsiirto Oy:n uuden lain mukaiseen velvollisuuteen tarjota vaihtoehtoista maksutapaa. Sekä valittaja että Fortum Sähkönsiirto Oy pyysivät sittemmin kuluttajariitalautakuntaa lykkäämään ratkaisun antamista siihen saakka kunnes Energiaviraston päätös asiassa saadaan. Energiamarkkinavirasto lähetti valittajalle 7.10.2013 sähköpostiviestin, jossa virasto ilmoitti ottavansa käsiteltäväkseen kysymyksen Fortumin toiminnan lainmukaisuudesta. Viestin perusteella valittaja oli siinä käsityksessä, että hän on asianosaisena vireille tulleessa asiassa. Energiavirasto lähetti valittajalle 16.1.2014 uuden viestin, jossa virasto pyysi häneltä suostumusta ratkaisun antamisen lykkäämiselle asian merkittävän ennakkopäätösluonteen vuoksi. Valittaja vastasi Energiavirastolle 16.1.2014 ilmoittaen suostuvansa käsittelyaikataulun venymiseen ja pyytäen nähtäväkseen Fortumin virastolle toimittamat lausumat. Valittaja ei saanut koskaan vastausta pyyntöönsä. Sittemmin ilmeni, että Fortum oli toimittanut Energiavirastolle kaksi erillistä lausumaa jo 29.10.2013 ja 6.11.2013. Valittajalle näistä ei ollut annettu tietoa. Valittaja havaitsi 7.4.2014 uutisista, että Energiavirasto oli antanut päätöksen, jonka mukaan sähköyhtiöillä ei ole velvollisuutta tarjota asiakkailleen vaihtoehtoista laskutustapaa kulutusperusteisen laskutuksen rinnalle. Valittaja otti yhteyttä Energiavirastoon ja sai seuraavana päivänä 8.4.2014 virastolta hänen ja Fortumin välistä riitaa koskevan päätöksen. Päätöksessä hänen asemakseen oli kirjattu tutkintapyynnön tekijä eikä mitään perusteluja hänen asianosaisasemansa epäämiselle ollut esitetty. Päätöksen mukaan valittajalla ei ollut myöskään valitusoikeutta asiassa. Valittaja lähetti Energiavirastolle vielä samana päivänä oikaisuvaatimuksen, jossa pyysi katsomistaan asianosaiseksi tai vähintään päätöksen täydentämistä siten, että virasto perustelee hänen asianosaisasemansa epäämisen, jotta hän voi valittaa asianosaisasemastaan. Oikaisupyynnön johdosta Energiavirasto antoi asiassa 28.4.2014 uuden päätöksen, jossa oli perusteltu, miksi valittajalla ei ole asianosaisasemaa. Uuteen päätökseen oli liitetty valitusosoitus. Energiaviraston omaksuma ajattelutapa, jonka mukaan asian vireille paneva yksityishenkilö on ainoastaan tutkintapyynnöntekijä, eikä hänellä voi olla mitään muuta asemaa, on virheellinen ja perustuu oikeuskäytäntöön ajalta ennen nykyistä hallintolakia. Uusi hallintolaki ja sen esityöt edellyttävät aina tapauskohtaista arviointia ennen asianosaisaseman ratkaisemista. Niille ihmisille, joita asia oikeasti koskee, tulee antaa täysi mahdollisuus osallistua asiansa käsittelyyn ja tilaisuus lausua asiassa kertyneestä aineistosta mielipiteensä ennen asian ratkaisemista. Hallituksen esityksen HE 72/2002 mukaan hallintoasioissa on tyypillistä, että asianosaisasema saattaa syntyä myös muun kuin välittömäksi luonnehdittavan oikeusvaikutuksen perusteella. Ehdotuksen mukaan asianosaisasema olisi myös sillä, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta
3 (13) Asian käsittely ja selvittäminen Hallinto-oikeuden ratkaisu asia koskee, mutta johon asiassa tehtävä päätös ei nimenomaisesti tule kohdistumaan. Asian vireilletulotavalla ei ole merkitystä asianosaisaseman syntymisen tai syntymättä jäämisen kannalta. Energiavirastossa käsiteltävänä ollut asia on koskenut suoraan valittajan oikeudellisia oikeuksia ja etuja. Kyse on ollut hänen oikeudestaan saada Caruna Oy:ltä käyttöönsä sähkömarkkinalain 57 :ssä edellytetty vaihtoehtoinen maksutapa sekä hänen prosessuaalisesta oikeudestaan osallistua kuluttajariitalautakunnassa vireillä olevan riita-asian keskeisen välivaiheen käsittelyyn Energiavirastossa. Energiavirastolla on ollut alusta alkaen tiedossaan, että kuluttajariitalautakunta odottaa viraston päätöstä ja sillä on keskeinen merkitys kuluttajariitalautakunnassa vireillä olevan riita-asian ratkaisemisen kannalta. Ei voi olla niin, että valittajalla olisi asianosaisasema kuluttajariitalautakunnassa, mutta ei saman riitakysymyksen käsittelyssä Energiavirastossa. Molemmilla riidan osapuolilla tulee olla yhtäläiset oikeudet ja asianosaisasema riitakysymyksen käsittelyn kaikissa vaiheissa. On selvää, että Energiavirasto on rikkonut hallintolain 34 :ssä säädettyä asianosaisen kuulemisvelvollisuutta, kun valittajalle ei ole varattu tilaisuutta lausua mielipidettään asiaan vaikuttavista selvityksistä ennen sen ratkaisemista. Harkittaessa Energiaviraston velvollisuutta korvata valittajan oikeudenkäyntikulut on huomattava, että Energiavirasto on rikkonut asian käsittelyssä seuraavia hallintolain menettelysäännöksiä: 6 :ssä säädetty puolueettomuusperiaate, 8 :ssä säädetty velvollisuus vastata asiaa koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin sekä yleinen neuvontavelvoite, 34 :ssä säädetty kuulemisvelvollisuus, 45 :ssä säädetty päätöksen perusteluvelvollisuus, 7 :ssä säädetty asianmukaisen palvelun velvoite ja 54 :ssä säädetty velvollisuus antaa päätös viipymättä tiedoksi asianosaiselle. Energiavirasto on 12.9.2014 antanut lausunnon. Valittaja on 29.10.2014 antanut vastaselityksen ja 30.3.2015 sekä 4.9.2015 toimittanut lisäkirjelmät, joissa on ollut liitteenä apulaisoikeuskanslerin päätös 20.3.2015, eduskunnan talousvaliokunnan mietintö 23/2014 vp sekä valittajan 3.9.2015 oikeuskanslerille jättämä uusi kantelu. Korvattavaksi vaadittavien oikeudenkäyntikulujen määräksi valittaja on ilmoittanut 3 000 euroa esitetyn laskun mukaisesti. Energiavirasto on 9.5.2016 antanut vastineen ja katsonut, että valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimus on perusteeton asian lopputuloksesta riippumatta. Hallinto-oikeus kumoaa ja poistaa Energiaviraston 28.4.2014 antaman
4 (13) päätöksen muilta kuin virheen korjaamisvaatimusta koskevilta osin. Hallinto-oikeus kumoaa Energiaviraston 31.3.2014 tekemän päätöksen ja palauttaa asian Energiavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Perustelut Hallinto-oikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 3 000 eurolla. Oikeusohjeet Sähkömarkkinalain 57 :n (588/2013) 2 momentin mukaan jakeluverkonhaltijan on tarjottava kuluttajille erilaisia maksutapoja sähkönjakelun laskujen maksamiseen. Tarjotuissa vaihtoehdoissa ei saa olla perusteettomia eikä eri asiakasryhmiä syrjiviä ehtoja. Maksutapojen ehdoissa voidaan huomioida eri maksutapojen tarjoamisesta jakeluverkonhaltijalle aiheutuvien kustannusten kohtuulliset erot. Jos jakeluverkonhaltija tarjoaa kuluttajille ennakkomaksujärjestelmää, on järjestelmän heijastettava riittävästi kuluttajan arvioitua todennäköistä vuotuista sähkönkulutusta. Hallituksen esityksen HE 20/2013 sähkömarkkinalain 57 :ää koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan pykälään on sisällytetty myös uusi säännös kuluttajille tarjottavista maksutapavaihtoehdoista. Maksutapavaihtoehtoina on kuluttaja-asiakkaalle tarjottava ainakin laskutusjakson mukaiseen kulutukseen perustuvaa maksutapavaihtoehtoa sekä arvioituun todennäköiseen vuotuiseen sähkönkulutukseen pohjautuvaa tasasuuruisiin maksueriin perustuvaa maksutapavaihtoehtoa. Lähtökohtana laskutuksessa tulisi olla asiakkaan todettuihin lukematietoihin perustuva laskutus silloinkin, kun kuluttaja valitsee tasaerälaskutuksen. Asiakkaalla olisi myös oikeus sähkönkulutustietojensa saantiin siitä riippumatta, mitä laskutustapaa asiakas käyttäisi. Laskutuksen tasaaminen vastaamaan asiakkaan todellisia kulutuslukemia tulisi tehdä vähintään kerran vuodessa. Maksutapavaihtoehdoissa ei saisi olla perusteettomia tai eri asiakasryhmiä syrjiviä ehtoja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei asiakkaalta saisi veloittaa ylimääräistä palvelumaksua asiakkaan valitessa maksutavakseen tasaerälaskutuksen. (---) Maksutapavaihtoehtoja koskevan ehdotuksen tavoitteena on lisätä asiakkaiden valinnanvapautta laskujen maksamisessa ja poistaa sähköyhtiöiden yksipuolisesti käyttöön ottama, pelkästään lukemalaskutukseen perustuva maksukäytäntö. Taustalla on se, että sähkölämmittäjien sähkölaskut vaihtelevat merkittävästi vuoden eri ajankohtien välillä. Jatkossakin sähkönkulutus mittaisiin tunneittain ja mittaustiedot olisivat laskutuksen perusteena. Uudistusta olisi se, että jakeluverkonhaltijalla ja vähittäismyyjällä olisi velvollisuus tarjota myös palvelua, jossa asiakas saisi halutessaan lyhentää vuotuista sähkölaskuaan tasasuuruisissa erissä. Asiakkaalla voisi olla esimerkiksi eräänlainen sähkötili jakeluverkonhaltijassa, johon lukemalaskut kirjattaisiin ja, jota asiakas maksaisi tasasuuruisina erinä. Myös sähkömarkkinadirektiivin kuluttajansuojaa koskeva liite 1 edellyttää, että asiakkaat voivat valita useista eri maksumenetelmistä. Sähkömarkkinalain 106 :n 2 momentin mukaan Energiamarkkinaviraston tehtävänä on valvoa tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja viranomaisten määräysten noudattamista sekä tämän lain nojalla annettujen lupapäätösten noudattamista. Valvonnasta säädetään erikseen sähkö- ja
5 (13) maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetussa laissa. Saman pykälän 4 momentin mukaan kuluttaja-asiamies valvoo 13 luvussa tarkoitettujen sopimusten ehtojen lainmukaisuutta kuluttajansuojan kannalta. Sähkömarkkinalain 114 :n 1 momentin mukaan Energiamarkkinaviraston tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallintolain 11 :n mukaan hallintoasiassa asianosainen on se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Hallintolain 11 :n mukainen asianosaisasema ei myöskään hallituksen esityksen (HE 72/2002) yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan voi lähtökohtaisesti perustua pelkästään asiaan liittyvien tosiasiallisten intressien olemassaoloon, vaan vaikutusten tulee olla oikeudellisia. Asianosaisuus ei hallituksen esityksen mukaan kuitenkaan edellyttäisi, että asian tulisi koskea ennalta käsillä olevaa erityistä oikeutta, etua tai velvollisuutta. Asianosaisaseman edellytykset voisivat täyttyä myös käsittelyn myöhemmässä vaiheessa. Asianosaisaseman perusteita arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, millainen yhteys tällaisella henkilöllä on käsiteltävänä olevaan asiaan. Ratkaisevaa on, voidaanko asiassa tehtävän ratkaisun katsoa koskevan siinä määrin henkilön oikeutta, etua tai velvollisuutta, että se riittää tuottamaan tälle asianosaisaseman. Asianosaisaseman määräytyminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Hallintolain 34 :n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Hallintolain 21 :n 1 momentin mukaan viranomaisen, jolle on erehdyksestä toimitettu asiakirja sen toimivaltaan kuulumattoman asian käsittelemiseksi, on viipymättä siirrettävä asiakirja toimivaltaiseksi katsomalleen viranomaiselle. Siirrosta on ilmoitettava asiakirjan lähettäjälle. Hallintolainkäyttölain 6 :n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY (jäljempänä sähkömarkkinadirektiivi) johdanto-osan kappaleen 42 mukaan on tärkeää, että yhteisön koko teollisuus ja kauppa, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan luettuina, sekä kaikki unionin kansalaiset, jotka hyötyvät sisämarkkinoiden taloudellisista eduista, voisivat myös nauttia korkeatasoisesta kuluttajansuojasta, ja että erityisesti kotitalousasiakkaiden ja jäsenvaltioiden harkinnan mukaan myös pienten yritysten olisi voitava nauttia julkisen palvelun takeista, erityisesti toimitusvarmuuden ja kohtuullisten tariffien suhteen, koska se edistää oikeudenmukaisuutta, kilpailua ja
6 (13) epäsuorasti työllisyyttä. Näillä asiakkailla pitäisi myös olla oikeus valintaan, oikeudenmukaisuuteen, edustukseen ja riitojenratkaisumenettelyihin. Sähkömarkkinadirektiivin 3 artiklan 7 kappaleen mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet loppukäyttäjien suojelemiseksi ja varmistettava erityisesti, että heikossa asemassa olevia asiakkaita suojellaan asianmukaisilla toimenpiteillä. Tässä yhteydessä kunkin jäsenvaltion on määritettävä heikossa asemassa olevien asiakkaiden käsite, jolla voidaan viitata energiaköyhyyteen ja muun muassa kieltoon kytkeä tällaiset asiakkaat pois verkosta kriittisinä aikoina. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että heikossa asemassa olevia asiakkaita koskevia oikeuksia ja velvoitteita sovelletaan. Niiden on erityisesti toteutettava toimenpiteitä syrjäseuduilla asuvien loppukäyttäjien suojelemiseksi. Niiden on varmistettava kuluttajansuojan korkea taso erityisesti sopimusehtojen, yleisen tiedottamisen ja riitojenratkaisumenettelyjen avoimuuden osalta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat tosiasiallisesti helposti vaihtaa toimittajaa. Ainakin kotitalousasiakkaiden osalta näihin toimenpiteisiin on kuuluttava liitteessä I esitetyt toimenpiteet. Sähkömarkkinadirektiivin liitteen I kappaleen 1 kohdan d mukaan 3 artiklassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on määrä varmistaa, että asiakkaat voivat valita useista eri maksumenetelmistä, jotka eivät saa olla kohtuuttoman syrjiviä eri asiakkaiden välillä. Ennakkomaksujärjestelmien on oltava oikeudenmukaisia ja riittävästi heijastettava todennäköistä kulutusta. Ehtojen ja edellytysten mahdollisten erojen on heijastettava erilaisista maksumenetelmistä toimittajalle johtuvia kuluja. Yleisten ehtojen ja edellytysten on oltava oikeudenmukaisia ja avoimia. Ne on esitettävä selvällä ja ymmärrettävällä tavalla, eikä niihin saa sisältyä sopimuksen ulkopuolisia esteitä kuluttajien oikeuksien toteutumiselle, kuten kohtuuttoman laajaa sopimusaineistoa. Asiakkaita on suojeltava epäoikeudenmukaisilta tai harhaanjohtavilta myyntimenetelmiltä. Sähkömarkkinadirektiivin 37 artiklan 11 kappaleen mukaan, jos jokin osapuoli haluaa tehdä valituksen siirto- tai jakeluverkonhaltijasta tästä direktiivistä johtuvien kyseisen verkonhaltijan velvoitteiden osalta, se voi osoittaa valituksensa sääntelyviranomaiselle, joka tekee riitojenratkaisuviranomaisena asiasta päätöksen kahden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa voidaan pidentää kahdella kuukaudella, jos sääntelyviranomainen pyytää lisätietoja. Tätä pidennettyä määräaikaa voidaan pidentää lisää valituksen tekijän suostumuksella. Sääntelyviranomaisen päätös on sitova, paitsi jos ja siihen asti kun se kumotaan muutoksenhaussa. Saman artiklan 15 kappaleen mukaan edellä 11 ja 12 kohdassa tarkoitetut valitukset eivät rajoita yhteisön oikeuden ja/tai kansallisen oikeuden mukaisen muutoksenhakuoikeuden käyttöä. Saman artiklan 16 kappaleen mukaan sääntelyviranomaisten tekemät päätökset on joka suhteessa perusteltava muutoksenhakumenettelyn mahdollistamiseksi tuomioistuimessa.
7 (13) Saman artiklan 17 kappaleen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on olemassa sopivat järjestelmät, joiden mukaisesti osapuoli, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee, voi hakea siihen muutosta elimeltä, joka on riippumaton asianomaisista osapuolista ja hallituksista. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaan jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa. Asiassa saatu selvitys Energiamarkkinavirastoon (1.1.2014 alkaen Energiavirasto) on saapunut 5.9.2013 Fortum Sähkönsiirto Oy:n (jäljempänä Fortum, liiketoimintaa jatkanut 25.3.2014 lukien Caruna Oy) asiakkaana olleen valittajan tiedustelu koskien Fortumin laskutuksen sähkömarkkinalain 57 :n mukaisuutta. Tiedustelussa, joka on samaan aikaan osoitettu Energiamarkkinavirastolle ja Fortumille, valittaja on kertonut hänellä olevan Fortumia vastaan riita vireillä kuluttajariitalautakunnassa sähkönsiirron laskutustavoista, koska valittaja ei ole halunnut siirtyä kulutusperusteiseen laskutukseen. Energiamarkkinavirasto on päättänyt ottaa asian käsittelyyn ja ilmoittanut tästä valittajalle 7.10.2013 sähköpostiviestillä. Energiamarkkinavirasto on lähettänyt Fortumille selvityspyynnön 15.10.2013 ja valittajan toimittaman lisäaineiston pohjalta vielä lisälausuntopyynnön 25.10.2013. Fortum on toimittanut pyydetyt vastineet 29.10.2013 ja 6.11.2013. Energiavirasto on lähettänyt valittajalle 16.1.2014 sähköpostiviestin, jossa on pyydetty suostumusta asian käsittelyaikataulun lykkääntymiselle. Valittaja on tiedustellut vastauksessaan 16.1.2014 Energiavirastolta sähköpostilla, onko Fortum antanut mitään vastausta. Tähän tiedusteluun valittaja ei ole saanut vastausta. Energiavirasto on antanut asiassa päätöksen 31.3.2014 katsoen, että Caruna Oy:n maksutapavalikoima täyttää sähkömarkkinalain 57 :n 2 momentin vaatimukset, kun yhtiö tarjoaa asiakkailleen vaihtoehtoisina maksutapoina laskutusta joko e-laskulla tai paperilaskulla asiakkaan toivomalla laskutusrytmillä. Maksutapoja on pidetty myös toisiinsa nähden ehdoiltaan tasapuolisina ja syrjimättöminä. Päätöksen mukaan se ei sisällä toimenpidepyynnön tekijän osalta hallintolainkäyttölain 5 :ssä tarkoitettua ratkaisua, josta voisi valittaa hallintolainkäyttölain mukaisessa järjestyksessä eikä valittajalle ole annettu valitusosoitusta. Päätöksen etusivulla asianosaiseksi on kirjattu ainoastaan Caruna Oy. Valittaja on kirjattu tutkintapyynnöntekijäksi. Päätöksen jakelutietojen mukaan päätös on lähetetty tiedoksi muun ohella valittajalle. Valittaja on saanut Energiaviraston päätöksen pyynnöstään sähköpostitse 8.4.2014 ja toimittanut samana päivänä Energiavirastolle oikaisuvaatimuksen, jossa hän on pyytänyt virastoa katsomaan hänet asianosaiseksi asiassa ja vähintään perustelemaan, miksei häntä asian vireillepanijana ole katsottu asianosaiseksi. Lisäksi valittaja on pyytänyt käsittelemään asian kiireellisenä ja hyvissä ajoin ennen hallintolainkäyttölaissa säädetyn valitusajan umpeutumista suhteessa 31.3.2014 tehtyyn päätökseen.
8 (13) Energiavirasto on antanut 28.4.2014 päätöksen, jolla valittajan oikaisuvaatimus on jätetty tutkimatta, koska oikaisuvaatimus ei kuulu sähkömarkkinalain soveltamista koskevien päätösten muutoksenhakuvalikoimaan. Energiavirasto on samalla päätöksellä hylännyt valittajan vaatimukset asianosaisaseman myöntämisestä ja asiavirheen korjaamisesta. Päätökseen on liitetty valitusosoitus siltä osin kuin päätöksellä oli jätetty oikaisuvaatimus tutkimatta ja hylätty asianosaisaseman myöntämistä koskeva vaatimus. Valituksessaan hallinto-oikeudelle valittaja on vaatinut asianosaisasemansa vahvistamista ja kummankin Energiaviraston antaman päätöksen kumoamista ja asian palauttamista Energiavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Valittaja on perustellut vaatimuksiaan ennen kaikkea asian käsittelyssä tapahtuneilla kuulemisvirheillä, kun hänelle ei ollut varattu tilaisuutta lausua asiaan vaikuttaneista selvityksistä.
9 (13) Energiavirasto on katsonut lausunnossaan, että valittajan vaatimukset tulee ensisijaisesti jättää tutkimatta ja toissijaisesti hylätä kokonaisuudessaan perusteettomina. Energiavirasto on todennut, että valitusoikeus 31.3.2014 annetun päätöksen osalta on ollut 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista, joka valittajan oman kertomuksen mukaan on tapahtunut 7.4.2014 ja koska valitus hallinto-oikeuteen on saapunut 3.6.2014 eli määräajan jälkeen, on Energiaviraston 31.3.2014 antama päätös jo saavuttanut lainvoiman. Energiaviraston lausunnon mukaan ratkaistaessa sitä, onko verkonhaltija toiminut sähkömarkkinalainsäädännön mukaisesti, kysymys on verkonhaltijan oikeuteen, etuun tai velvollisuuteen vaikuttavasta asiasta. Tutkimuspyynnön tekijällä on vain tutkinnan vireillepanijan rooli. Sähkömarkkinalainsäädännön noudattamisen yleinen valvontavalta kuuluu Energiavirastolle, eikä kuluttajariitalautakunnalla ole toimivaltaa tulkita sähkömarkkinalain 57 :n merkityssisältöä tai velvoittaa yhtiötä noudattamaan toiminnassaan sähkömarkkinalakia. Valittaja on vastaselityksessään todennut, ettei Energiaviraston päätös koske vain sähköverkonhaltijan velvollisuutta, vaan automaattisesti samalla myös valittajan oikeutta. Jos sähköverkkoyhtiöllä on velvollisuus tarjota asiakkailleen vaihtoehtoinen laskujen jaksotustapa, valittajalla on vastaavasti oikeus valita itselleen tällainen laskujen jaksotustapa. Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset Asiassa on ensin ratkaistava, voidaanko valituksen katsoa ulottuvan Energiaviraston 31.3.2014 antamaan päätökseen vai ainoastaan 28.4.2014 annettuun oikaisuvaatimuksen tutkimatta jättämispäätökseen ja päätökseen evätä valittajalta asianosaisasema asiassa. Sähkömarkkinalain 114 :n mukaan muutosta Energiaviraston tekemiin päätöksiin haetaan hallintolainkäyttölain mukaisesti. Sähkömarkkinalaki ei tunne oikaisuvaatimusmenettelyä, kuten Energiavirastokin päätöksessään toteaa. Valittajan 8.4.2014 tekemä oikaisuvaatimus on näin ollen osoitettu väärälle viranomaiselle, kun muutosta Energiaviraston päätökseen olisi tullut hakea hallintolainkäyttölain mukaisesti valittamalla hallinto-oikeuteen. Energiaviraston 31.3.2014 antama päätös ei kuitenkaan sisältänyt valitusosoitusta, minkä johdosta valittaja on osoittanut oikaisuvaatimuksensa Energiavirastolle. Näissä oloissa Energiaviraston olisi tullut siirtää oikaisuvaatimus hallinto-oikeudelle valituksena käsiteltäväksi. Energiaviraston 28.4.2014 tekemä päätös on kumottava ja poistettava siltä osin kuin siinä on jätetty valittajan oikaisuvaatimus tutkimatta ja asianosaisasemaa koskeva vaatimus on hylätty. Koska valittaja on tehnyt oikaisuvaatimuksen 8.4.2014 Energiaviraston 31.3.2014 antamaa päätöstä koskien ja ottaen huomioon, ettei kyseiseen päätökseen ole liitetty valitusosoitusta, on valittajan katsottava valittaneen hallinto-oikeuteen 31.3.2014 annetusta päätöksestä muutoksenhakuajan puitteissa. Valittaja on vaatinut Energiaviraston 31.3.2014 antaman päätöksen kumoamista menettelyvirheiden johdosta ja oman asianosaisasemansa
10 (13) vahvistamista. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei tutkintapyynnön tekeminen tai muu vastaava asian vireille saattaminen sellaisenaan luo asianosaisasemaa
11 (13) käsiteltävässä hallintoasiassa. Hallintolain mukainen asianosaisasema edellyttää, että asia koskee henkilön oikeutta, etua tai velvollisuutta. Hallituksen esityksen HE 72/2002 yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan säännös on kirjoitettu väljään muotoon, jotta se mahdollistaisi riittävän joustavuuden ja tapauskohtaisen harkinnan asianosaisaseman määräytymisessä. Energiaviraston 31.3.2014 antama päätös koskee sitä, onko Caruna Oy:n toimintaa pidettävä sähkömarkkinalain 57 :n mukaisena, mutta asiassa on kysymys kuitenkin myös valittajan oman sähkönsiirtosopimuksen maksutapavaihtoehdoista. Valittajan asemaa arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon sähkömarkkinadirektiivin mukaan kuluttajille kuuluvat oikeudet, joihin lukeutuu oikeus valita useista eri maksumenetelmistä ja se, että sähkömarkkinadirektiivin mukaan jäsenvaltioilla on erityinen velvollisuus huolehtia heikommassa asemassa olevien asiakkaiden oikeuksien toteutumisesta. Sähkömarkkinadirektiivissä säännellään myös osapuolten oikeudesta tehdä jakeluverkonhaltijan toiminnasta valituksia sääntelyviranomaiselle sekä viitataan sääntelyviranomaisen päätöksiä koskevaan muutoksenhakuun. Sähkömarkkinadirektiivin johdantoosan kappaleessa 68 viitataan myös perusoikeuksiin sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, jonka 47 artiklan mukaan jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa. Koska Energiavirasto on yksin toimivaltainen valvontaviranomainen sähkömarkkinalain 57 :n noudattamisen valvonnan osalta, ei ole muuta viranomaista, joka voisi velvoittaa Caruna Oy:n tarjoamaan kuluttajille erilaisia maksutapoja sähkönjakelun laskujen maksamiseen, mikäli katsotaan, ettei Caruna Oy täytä säännöksen asettamaa velvollisuuttaan. Ellei Energiavirasto tällaisessa tilanteessa velvoittaisi yhtiötä maksutapavaihtoehtojen tarjoamiseen, ei sähkömarkkinadirektiivin edellyttämä kuluttajan oikeus toteutuisi. Perusoikeuskirjan 47 artiklasta ja sähkömarkkinadirektiivin säännöksistä johtuen on kotimaisen lain säännöksiä tulkittava joustavasti.koska Energiaviraston 31.3.2014 tekemä päätös koskee myös valittajan omaa asiaa ja siinä on lisäksi kysymys hänen unionin oikeudessa turvattujen oikeuksiensa toteuttamisesta, on hänellä katsottava olevan hallintolain tarkoittama asianosaisasema asian käsittelyssä Energiavirastossa. Tämä huomioon ottaen hänelle olisi tullut asian käsittelyn aikana Energiavirastossa varata tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Koska valittajaa ei ole asiaa käsiteltäessä kuultu asianmukaisesti, on Energiaviraston päätös kumottava menettelyvirheen johdosta ja asia palautettava Energiavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Oikeudenkäyntikulut Hallintolainkäyttölain 74 :n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä
12 (13) joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä pykälässä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Valittaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 3 000 eurolla. Energiaviraston päätökset on valittajan valituksen johdosta kumottu. Tähän nähden olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Kun otetaan huomioon yhtäältä asian laatu ja laajuus sekä toisaalta suoritetut toimenpiteet ja niistä saatu selvitys, hallinto-oikeus katsoo, että kohtuullisena korvattavien oikeudenkäyntikulujen määränä voidaan pitää vaatimuksen mukaista 3 000 euroa. Sovelletut oikeusohjeet Perusteluissa mainitut sekä Laki sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta 2, 5, 29 ja 36 Muutoksenhaku Hallinto-oikeuden kokoonpano Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallintooikeuteen. Valituskirjelmä on toimitettava korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä (hallintovalitus 1). Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi, Vesa Heikkilä (t) ja Outi Siimes. Esittelijäjäsen Outi Siimes Jakelu Päätös Valittajalle saantitodistuksin Tiedote oikeudenkäyntimaksusta Jäljennös ja asiakirjat Energiavirasto
13 (13) Jäljennös Caruna Oy PL 1, 00068 CARUNA