Kasvihuonekaasupäästöt Länsi Uudellamaalla

Kasvihuonekaasupäästöt Länsi Uudellamaalla Kartoitus vuodelle 2007 AKO Länsi Uusimaa 2009 Tiina Haaspuro ja Wilhelm Fortelius

Tiivistelmä Kasvihuonekaasupäästöt Länsi uudellamaalla Länsi Uudellamaalla toteutettiin kasvihuonekaasupäästöjen kartoitus vuodelle 2007. Kartoituksessa selvitettiin syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen määrä niiden kahdeksan kunnan alueella, jotka ovat mukana aluekeskusohjelma AKO Länsi Uusimaassa: Hanko, Inkoo, Karjalohja, Karkkila, Lohja, Nummi Pusula, Raasepori ja Siuntio. Päästölaskenta toteutettiin vuoden 2009 aikana. Päästölaskennan välineenä käytettiin Suomen ympäristökeskuksen kehittämää kuntatason kasvihuonekaasu ja energiatasemallia. Kartoitetut päästösektorit olivat energia eri muodoissaan, teollisuuden prosessit, maatalous ja jätehuolto. Näiltä sektoreilta määritettiin hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin päästöt. Koko kartoitusalueen yhteenlaskettu kasvihuonekaasupäästöjen taso oli 3510 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja. Näistä päästöistä valtaosa syntyi teollisuudesta ja energiantuotannosta (n. 70 %). Liikenteen osuus päästöistä oli noin 10 prosenttia ja kaukolämmön ja rakennusten erillislämmityksen päästöt noin yhdeksän prosentin luokkaa. Maatalouden ja jätehuollon osuus kokonaispäästöistä jäi melko pieneksi. Vaihtelu päästötasoissa oli hyvin suurta kuntien välillä, sillä alueella sijaitsee hyvin teollisuusvaltaisia paikkakuntia, sekä kuntia, joissa teollisuutta tai energiantuotantoa ei juuri ole. Kokonaispäästöt vaihtelivat välillä 9 1283 tuhatta tonnia CO 2 ekvivalentteja. Korkeimmat päästötasot olivat Hangossa, Inkoossa ja Lohjalla, joissa kaikissa sijaitsee suuria teollisuus tai energiantuotantolaitoksia. Kun päästöt suhteutettiin kuntien asukaslukuihin, nousivat Hangon ja Inkoon päästöt muita kuntia korkeammalle tasolle, sillä näissä kunnissa on runsaasti päästöjä tuottavia laitoksia, mutta vähän asukkaita. Koko kartoitusalueen yhteenlasketut väkilukuun suhteutetut päästöt olivat selvästi korkeammat kuin koko Suomen keskiarvo: kasvihuonekaasupäästöt ovat Suomessa väkilukuun suhteutettuna n. 15 hiilidioksidiekvivalenttitonnia asukasta kohden, kun Länsi Uudenmaan päästöt nousivat tasolle 34 t/asukas. Päästökartoituksesta saadut tulokset kuvaavat päästötasoa Länsi Uudenmaan kunnissa vuonna 2007. Tuloksia voidaan hyödyntää päästövähennysten ja ilmastostrategioiden suunnittelussa kartoituskunnissa. Päästötason kehitystä voidaan myös jatkossa seurata uusimalla kartoitus eri vuosina samalla alueella samoja metodeja käyttäen.

1. JOHDANTO... 1 1.1. Ilmastonmuutoksesta yleisesti... 1 2. PÄÄSTÖLASKENNAN TOTEUTUS... 2 2.1. KASVENER laskentamalli... 2 2.2. Päästöjen laskennan periaatteet KASVENER laskentamallissa... 3 2.3 Laskentatiedot... 3 3. PÄÄSTÖLASKENNAN TULOKSET... 4 3.1. Tulokset sektoreittain... 7 3.1.1. Kaukolämpö... 7 3.1.2. Sähkön tuotanto... 8 3.1.3. Teollisuusprosessit... 9 3.1.4. Muu teollisuus... 9 3.1.5. Liikenne... 10 3.1.6. Rakennusten erillislämmitys... 11 3.1.7. Maatalous... 12 3.1.8. Jätteiden käsittely... 13 3.1.9. Työkoneet... 13 3.2. Tulokset kunnittain... 14 3.2.1. Hanko... 14 3.2.2. Inkoo... 15 3.2.3. Karjalohja... 15 3.2.4. Karkkila... 16 3.2.5. Lohja... 17 3.2.6. Nummi Pusula... 18 3.2.7. Raasepori... 18 3.2.8. Siuntio... 19 3.3. Kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt... 20 4. POHDINTAA... 20 4.1. Kasvihuonekaasunielut... 22 5. JOHTOPÄÄTÖKSET... 23 LÄHTEET... 24

1. JOHDANTO Länsi Uudenmaan aluekeskusohjelma AKO Länsi Uusimaan ja Forsknings och utvecklingsinstitutet Aronia vid Åbo Akademi och Yrkeshögskolan Novian yhteistyöprojektissa kartoitettiin kasvihuonekaasupäästöt Länsi Uudellamaalla niiden kahdeksan kunnan alueella, jotka ovat mukana aluekeskusohjelmassa. Projektissa on kartoitettu syntyneiden kasvihuonekaasupäästöjen määrä koko alueella, sekä kuntakohtaisesti. Kartoituksen piiriin kuuluvat kunnat ovat Hanko, Inkoo, Raasepori, Karkkila, Karjalohja, Lohja, Nummi Pusula, ja Siuntio. Alueella on hieman yli 100 000 asukasta. Kartoitus on tehty vuodelle 2007. Kyseessä on tämänhetkisen päästötason peruskartoitus. Kartoituksen pääpaino on todellisten, kuntarajojen sisäpuolella syntyvien päästöjen tarkastelussa, jolloin päästöihin vaikuttavat suuresti myös kunnassa sijaitsevat suuret teollisuus ja energiantuotantolaitokset, eivät pelkästään kuntatoiminnot. Päästöraportti on tarkoitettu ensisijaisesti kuntapäättäjien työvälineeksi kunnallisessa päätöksenteossa. Tulokset luovat pohjan päästöjen seurannalle ja päästöjen vähentämistoimille tulevaisuudessa. Tulosten pohjalta on myös mahdollista arvioida ja seurata päästökehitystä ja erilaisten päästöjenvähennystoimenpiteiden vaikutuksia päästötasoon. 1.1. Ilmastonmuutoksesta yleisesti Voimistuva kasvihuoneilmiö ja ilmastonmuutos aiheuttavat suuria muutoksia yhteiskunnissa lähitulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen vaativat muutoksia yhteiskunnan eri tasoilla. Kasvihuoneilmiö syntyy kun maapallon ilmakehässä olevat kasvihuonekaasut päästävät lävitseen auringosta tulevaa säteilyä mutta pidättävät ilmakehässä maapallon pinnasta takaisin säteilevää lämpösäteilyä, lämmittäen näin maan ilmakehää. Ilmakehän kaasujen säteilynpidätyskyvyn ansiosta osa säteilyenergiasta jää ilmakehään ja tästä johtuen ilmakehän lämpötila on lähellä maanpintaa noin +15 astetta, kun ilman kasvihuonekaasujen vaikutusta se olisi noin 18 astetta. Kun kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä lisääntyy, ne pidättävät enemmän lämpösäteilyä, jolloin kasvihuoneilmiö voimistuu ja maapallon ilmasto lämpenee. Tätä kutsutaan ilmastonmuutokseksi. Merkittävimpiä kasvihuonekaasuja ovat, hiilidioksidi (CO 2 ), metaani (CH 4 ) ja typpioksiduuli (N 2 O, dityppioksidi). Ihmisen toiminta lisää näiden kasvihuonekaasujen pitoisuuksia ilmakehässä. Pitoisuudet ovat kasvaneet voimakkaasti teollistumisen aikakaudella ja kasvihuonekaasupäästöjä ja siitä johtuvaa ilmastonmuutoksen voimistumista yritetäänkin nyt hillitä mm. kansainvälisin sopimuksin (mm. YK:n ilmastosopimus ja Kioton pöytäkirja, sekä tekeillä oleva uusi kansainvälinen ilmastosopimus, jonka on tarkoitus valmistua Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 pidettävässä YK:n ilmastokokouksessa). Ilmaston lämpeneminen jatkuu lähivuosikymmeninä, vaikka kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvu saataisiin pysäytettyä, sillä valtameret lämpenevät hitaasti lämmittäen ilmaa viiveellä suhteessa kasvihuonekaasujen pitoisuuteen. Lisäksi kaasut poistuvat hitaasti ilmakehästä, mistä johtuen nykyiset ja tulevat kasvihuonekaasupäästöt lämmittävät ilmastoa vielä vähintään useita vuosikymmeniä. 1

Kasvihuonekaasujen pitoisuuksiin vaikuttavat myös luonnonympäristöt, joista erityisesti metsät toimivat hiilinieluina, eli sitovat itseensä ilmakehän hiilidioksidia. Metsien hakkuut ja puun poltto pienentävät näitä hiilivarastoja ja vapauttavat kasvihuonekaasuja takaisin ilmakehään. Toisaalta myös esimerkiksi suoalueet vapauttavat luonnostaan enemmän kaasuja kuin sitovat. Ilmastonmuutoksella on laajoja vaikutuksia globaalisti, mutta myös paikallisella tasolla. Ilmaston lämmetessä meren pinta nousee, kuivuus ja tulvat lisääntyvät, samoin äärimmäiset sääilmiöt kuten hirmumyrskyt. Merkittäviä seurauksia ovat myös jäätiköiden sulaminen, ekosysteemien tuhoutuminen ja lajien levinneisyys ja elinalueiden muutokset, sekä muutokset tartuntatautien levinneisyydessä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat myös Suomessa. Lämpenevä ilmasto aiheuttaa muutoksia mm. ruokatuotannossa ja energiahuollossa. Lämpötila ja kosteussuhteet muuttuvat ja erilaisten tuhohyönteisten ja taudinaiheuttajien levinneisyysrajat siirtyvät pohjoisemmaksi, mutta toisaalta myös kasvukausi voi pidentyä ja osaltaan parantaa maa ja metsätalouden mahdollisuuksia. Lämpenemisellä on myös vaikutusta energiantarpeeseen. Kuntatasolla ilmastonmuutoksen vaikutukset heijastuvat erityisesti kunnallistekniikan toimivuuteen ja ylläpitoon. Mahdollisten vaurioiden lisääntyessä mm. voimakkaiden sääilmiöiden, tulvien ja lumisuuden muutosten myötä, myös kustannukset kasvavat. 2. PÄÄSTÖLASKENNAN TOTEUTUS Päästölaskenta toteutettiin vuoden 2009 aikana. Laskentavuotena käytettiin vuotta 2007, sillä myöhemmiltä vuosilta ei kaikkia tarvittavia tietoja ollut vielä saatavilla laskentatietojen keräysvaiheessa. Laskenta toteutettiin kunnissa yleisesti käytetyllä laskentamallilla. Laskentaa myös täydennettiin kasvihuonekaasunielujen tarkastelulla. 2.1. KASVENER laskentamalli Päästökartoitus on toteutettu KASVENER laskentamallilla, joka on kuntaliiton tilauksesta Suomen ympäristökeskuksessa kehitetty kuntatason kasvihuonekaasu ja energiatasemalli. Mallin avulla voidaan laskea kunnan tai muun rajatun alueen kasvihuonekaasupäästöt, sekä energian tuotanto ja kulutus. Käytettävien lähtötietojen rajaus määräytyy pääasiassa laskentamallin linjausten mukaisesti. Laskettavat päästösektorit ovat energia, teollisuuden prosessit, maatalous ja jätehuolto. Laskettavat kaasut ovat hiilidioksidi (CO 2 ), typpioksiduuli (N 2 O) ja metaani (CH 4 ), jotka ovat kasvihuonekaasuista merkittävimpiä. Malli noudattaa IPCC:n metodiikkaa ja käyttää Suomen päästöinventaarioiden laskentaparametreja Laskentamallista saadaan tulokset sekä tonneina kutakin kaasua, että hiilidioksidiekvivalentteina. Tulosten esittelyssä käytetään pääasiassa hiilidioksidiekvivalentteja niiden selkeyden vuoksi. Tässä yksikössä eri kaasujen vaikutukset on yhdenmukaistettu, jotta ne voidaan laskea yhteen. Yhdenmukaistaminen tapahtuu globaalin lämmityspotentiaalin (GWP) avulla, joka ilmaisee kaasun lämmitysvaikutuksen suhteessa hiilidioksidiin tiettynä ajanjaksona, yleisimmin sadassa vuodessa. 2

2.2. Päästöjen laskennan periaatteet KASVENER laskentamallissa Päästölaskentaan käytettävässä KASVENER laskentamallissa on mahdollista laskea erikseen kunnan alueen tuotanto ja kulutusperusteiset päästöt. Tuotantoperusteiset päästöt tarkoittavat alueen rajojen sisäpuolella konkreettisesti syntyviä päästöjä, mm. energiantuotannossa ja teollisuudessa. Tässä kartoituksessa on keskitytty näiden todellisten, kuntarajojen sisäpuolella syntyvien päästöjen tarkasteluun. Poikkeuksen tästä periaatteesta muodostaa jätehuolto, jonka osalta päästötarkastelu on syntypaikkaperusteinen. Kulutusperusteisessa päästölaskennassa sen sijaan tarkastellaan päästöjä, joita kunnan asukkaat ja instanssit aiheuttavat toiminnallaan, eli päästöjen tarkastelussa on otettu huomioon myös kunnassa tapahtuvan kulutuksen jossain muualla synnyttämiä päästöjä. Tästä esimerkkinä sähkön kulutuksen aiheuttamat päästöt; jos kunnan oma sähköntuotanto on vähäisempää kuin sähkönkulutus, laskee ohjelma erotuksen valtakunnallisen ostosähkön kertoimilla kuuluvaksi kunnan aiheuttamiin päästöihin, vaikka sähkön aiheuttamat päästöt todellisuudessa syntyvät kuntarajojen ulkopuolella. Vastaavantyyppisen laskennallisen pulman aiheuttaa kulutustavaroiden ilmastokuormitus. Laskentamallissa ei ole otettu huomioon materiaalivirrasta aiheutuvia päästöjä, eli päästöjä, joita kunnassa käytettyjen kulutustuotteiden elinkaari on aiheuttanut. Näitä päästöjä ei myöskään ole lähdetty selvittämään tässä päästökartoituksessa, sillä kulutustavaroiden aiheuttamien päästöjen arviointi on hyvin monimutkaista, eivätkä ole oleellisia tämän kartoituksen näkökulmasta, kun tarkastelun kohteena ovat kuntien alueella syntyvät todelliset päästöt. Konkreettisia päästöjä tarkastellessa, myös potentiaalisten päästövähennyskohteiden osoittaminen on yksinkertaisempaa. Toisaalta pelkästään tuotantoperusteisia päästöjä tarkasteltaessa ei nähdä esim. sähkönkulutuksen muutosten aiheuttamia vaikutuksia päästötasoon, sillä kulutuksen muutokset eivät näy suoraan alueen sähköntuotantolaitosten päästöissä. Luonnon kasvihuonekaasupäästöjen lähteet ja nielut eivät kuulu KASVENER laskennan piiriin. 2.3 Laskentatiedot Päästölaskennassa käytettävä laskentamalli määrittää pääpiirteissään mitä lähtötietoja laskennassa tarvitaan. Lähtötiedot koostuvat energiasektorilla pääasiassa polttoaineiden kulutuksen ja energian tuotannon ja kulutuksen määristä. Jätehuollon laskennassa hyödynnetään jätemäärätietoja, sekä tietoja jätevesien ravinnekuormituksesta, ja maataloudessa eläinmääriä ja peltoaloja. Tarkempi kuvaus käytetyistä lähtötietojen laskentametodeista löytyy liitteestä 1. Lähtötietojen keräystapojen valinnan yhteydessä tehtiin kokeiluja eri valintojen vaikutuksista päästötasoon. Kuvaus tehdyistä kokeiluista on liitteessä 2. Laskentaan tarvittavia tietoja on kerätty mahdollisuuksien mukaan suoraan päästöjä aiheuttavista laitoksista, jotta on saatu tarkkaa tietoa paikallisella tasolla. Teollisuus osion polttoaineiden kulutustiedot on saatu suoraan yrityksiltä asiasta tietävien yhteyshenkilöiden kautta. Lista yrityksistä, 3

joista tietoja on saatu, löytyy liitteestä 3. Samassa liitteessä on eritelty myös muita laitoksia, jotka ovat mukana päästölaskennassa. 3. PÄÄSTÖLASKENNAN TULOKSET Länsi Uudenmaan alueella toteutetun päästölaskennan lopullinen tuotantoperusteinen päästömäärä koko AKO alueelle on 3 510 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja. Kuvassa 1 on nähtävissä syntyvien päästöjen jakautuminen eri sektoreille. Sektorijakaumasta nähdään teollisuuden ja energiantuotannon suuri rooli päästöjen aiheuttajana Länsi Uudenmaan alueella. Tämä näkyy myös kuntien päästöjä keskenään verrattaessa, sillä erot ovat erittäin suuria. Kokonaispäästöt vaihtelevat välillä 9 1283 tuhatta tonnia CO 2 ekvivalentteja (Ks. Kuva 3). Kuva 1: Länsi Uudenmaan päästökartoituksessa lasketut kokonaispäästöt prosenttiosuuksina jaoteltuna eri päästösektoreille Kuten kuvasta 1 nähdään, runsaasti energiaa kuluttavan teollisuuden ja energiantuotannon osuus päästöistä on suuri, mutta näin on myös koko Suomen päästöissä, joista energian osuus on 81 prosenttia. Liikenteen osuus on Länsi Uudellamaalla noin kymmenen prosenttia, kun koko maassa liikenteen osuus on 23 prosenttia. Länsi Uudenmaan päästöissä ei kuitenkaan ole mukana lentoliikenteen päästöjä kuten koko maan päästötiedoissa. Teollisuusprosessien osuus on koko Suomessa 9 prosenttia, kun Länsi Uudellamaalla päästöosuus on n. 12 prosenttia, mikä osaltaan myös kertoo Länsi Uudenmaan rakenteesta teollisuuskeskittymänä. Maatalouden ja jätehuollon päästöosuudet jäävät koko maan päästötasoon verrattuna alhaisemmiksi, molempien ollessa vain yhden prosentin luokkaa, kun koko maassa maatalouden osuus on seitsemän ja jätteiden osuus kolme prosenttia. Kuvassa kaksi on esitetty kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärät päästösektoreittain ja eri kaasujen osuudet päästöistä. Kaasut on muutettu vertailukelpoiseen muotoon, eli hiilidioksidiekvivalenteiksi. Kuvasta nähdään hiilidioksidin valtava osuus verrattuna muihin kaasuihin. Hiilidioksidi dominoi päästömääriä hyvin huomattavasti lähes kaikilla sektoreilla, lukuun ottamatta 4

maatalouden ja jätteiden päästöjä, jotka koostuvat vain typpioksiduulista ja metaanista. Näillä sektoreilla on kuitenkin kokonaispäästöjä tarkasteltaessa melko vähäinen merkitys. Hiilidioksidin päästömäärät ovat siis muiden kaasujen määriin verrattuna moninkertaiset. Kuva 2: Eri kaasujen osuudet Länsi Uudenmaan kokonaiskasvihuonekaasupäästöistä hiilidioksidiekvivalenttitonneina Kuva 3: Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt kartoituskunnissa hiilidioksidiekvivalenttitonneina 5

Kuvasta kolme nähdään, että kokonaispäästöjen määrät ovat kunnissa hyvin erilaisia. Hangon, Inkoon ja Lohjan päästöt ovat huomattavan suuret muihin kuntiin verrattuna, johtuen suurelta osin teollisuuden ja energiantuotannon painottumisesta näille alueille. Karjalohjan kokonaispäästömäärät jäävät tämän alueen alhaisimmiksi, sillä kunnassa ei ole lainkaan suuria päästöjä tuottavia toimintoja ja liikennemäärätkin jäävät melko vähäisiksi muihin kuntiin verrattuna. Myöskään Siuntion, Karkkilan tai Nummi Pusulan päästöt eivät ole kovin merkittäviä. Kun päästöt suhteutetaan väkilukuun, tasoittuvat kuntien väliset erot hieman (ks. kuva 4). Väkilukuun suhteutetut päästöt vaihtelevat Länsi Uudenmaan kunnissa välillä 5 174 t hiilidioksidiekvivalenttia asukasta kohden. Päästötasot ovat Länsi Uudellamaalla korkeimmat Inkoossa ja Hangossa myös väkilukuun suhteutettuna, sillä teollisuus ja energiantuotanto nostavat päästötasoa huomattavasti ja asukkaita kunnissa on melko vähän. Kun voimalaitoksen vaikutus jätetään päästötarkastelun ulkopuolelle, jäävät Inkoon päästöt melko pieniksi. Muista kunnista erottuu hieman korkeammin päästötasoin Lohja, jossa teollisuuden rooli on myös suuri. Lohjalla väkilukuun suhteutetut päästöt jäävät Hankoa ja Inkoota pienemmiksi, sillä väestöpohjaa on huomattavasti enemmän (38 686 asukasta). Muissa kartoituskunnissa päästöt ovat melko alhaisella tasolla, myös koko Suomen päästötasoon verrattuna (Ks. Kuva 4). Kuva 4: Länsi Uudenmaan kunnissa syntyneet kasvihuonekaasupäästöt, esitettynä kunnittain, hiilidioksidiekvivalenttitonneina asukasta kohden. Inkoon kohdalla on erotettu vaaleammalla värillä energiantuotantolaitoksen aiheuttama osuus ja Hangon kohdalla terästehtaan aiheuttama osuus. Koko kartoitusalueen, sekä koko Suomen yhteenlaskettu päästö/asukas on esitetty vihreällä värillä. 6

Taulukossa 1 on eriteltynä Länsi Uudenmaan päästökartoitusalueella syntyneet päästöt sektoreittain. Myös tässä nähdään päästöjen painottuminen energiaa kuluttaville sektoreille: energiaperäisten kasvihuonekaasupäästöjen määrät liikkuvat huomattavasti suuremmissa lukemissa kuin jätteidenkäsittely ja maatalous. Suurin yksittäinen päästösektori on lauhdutusvoima (898 tuhatta tonnia CO 2 ekv.), joka sisältää ainoastaan Inkoon suuren lauhdutusvoimalaitoksen. Tämän jälkeen suurimmaksi päästösektoriksi nousee alueen muu teollisuus (ei energiantuotantoa tai teollisuusprosesseja), päästöjen ollessa n. 800 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja. Kaukolämmön päästöt ovat näistä suurimmista päästölähteistä alhaisimmalla tasolla, 138 tuhatta tonnia. Päästölähde 1000 t CO 2 -ekv. Lauhdutusvoima 898 Muu teollisuus 800 Prosessivoima 638 Teollisuusprosessit 437 Liikenne, josta 364 Maantieliikenne 314 Muu liikenne 50 Rakennusten erillislämmitys, josta 176 Asuinrakennukset 121 Kaukolämpö 138 Maatalous, josta 32 Viljely 16 Karjatalous 16 Jätteiden käsittely, josta 20 Kaatopaikat 14 Kompostointi 1 Jätevedet 5 Työkoneet 9 YHTEENSÄ 3510 Taulukko 1: Kasvihuonekaasupäästöt eri sektoreilla Länsi Uudenmaan päästökartoitusalueella hiilidioksidiekvivalenttitonneina. 3.1. Tulokset sektoreittain 3.1.1. Kaukolämpö Kaukolämmön tuotanto on pääasiassa melko pienimuotoista ja vähäpäästöistä kartoituskunnissa. Suurimmat kaukolämmön tuottajat alueella ovat Fortum, jolla on lämpölaitoksia useammassa kartoituskunnassa, Tammisaaren energia ja Keravan energia. Karjalohjalla ja Nummi Pusulassa ei tuoteta kaukolämpöä. Kun kaukolämmön tuotannon aiheuttamia päästöjä suhteutetaan tuotettuun lämpömäärään, nähdään myös käytettyjen polttoaineiden ja laitosten väliset erot (ks. Kuva 5). Lohjalla kaukolämpöä tuotetaan nelinkertaisesti Raaseporiin verrattuna, mutta päästöt ovat kymmenkertaiset; suuri ero johtuu eroista käytetyissä polttoaineissa. Raaseporissa kaukolämmön tuotannon päästötasoa laskee 7

puupohjaisten polttoaineiden käyttö, sillä Tammisaaren energian tuotannosta suurin osa tapahtuu metsätähdehakkeella. Lohjalla päästötasoa nostaa suuri kivihiilellä toimiva kaukolämpölaitos. Muualla lämmön tuottamiseen käytetään useimmiten öljyjä tai maakaasua. Karkkilan kaukolämmöstä suurin osa tuotetaan jyrsinturpeella ja raskaalla polttoöljyllä, jotka molemmat ovat melko suuria päästöjen aiheuttajia. Siuntiossa sekä lämmön tuotanto että päästöt ovat lämpöä tuottavista vertailukunnista alhaisimmat. Lämpöä tuotetaan vain vähän ja tuotantoon käytetään maakaasua. Hangossa käytetään yksinomaan raskasta polttoöljyä. Kuva 5: Kaukolämmön tuotannosta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt ja tuotetun energian määrä 3.1.2. Sähkön tuotanto Päästökartoituksessa mukana olleista kunnista vain Lohjalla, Hangossa ja Inkoossa on sähköntuotantoa. Inkoossa toimii Fortumin lauhdevoimalaitos, jossa tuotetaan sähköä kivihiilellä valtakunnan verkkoon. Lohjalla toimii Sappi Oy:n paperitehtaan yhteydessä prosessivoimalaitos, joka tuottaa sähköä ja lämpöä tehtaan käyttöön. Energiaa tuotetaan pääasiassa maakaasulla, kuorella ja muulla puujätteellä. Hangossa Ovako Wire Oy:llä on Koverharin tehtaalla prosessilauhdevoimalaitos, joka tuottaa sähköä, ja pieniä määriä lämpöä ja prosessihöyryä tehtaan käyttöön, pääasiassa masuunikaasulla. Lisäksi Hangossa ja Inkoossa tuotetaan sähköä tuulivoimalla, mistä ei kuitenkaan synny päästöjä. Tuulivoimalla tuotetun sähkön määrä jää myös hyvin pieneksi muuhun sähköntuotantoon verrattuna (ks. kuva 6). 8

Kuva 6: Sähkön tuotannosta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt ja tuotetun sähkön määrät kunnissa, joissa on omaa sähköntuotantoa. 3.1.3. Teollisuusprosessit Teollisuusprosessien aiheuttamat päästöt lasketaan tuotantomäärien ja osittain raaka aineiden kulutuksen perusteella. Tällaisia prosessiperäisiä päästöjä syntyy Lohjalla Nordkalkin tehtaalla, jossa valmistetaan poltettua kalkkia, sekä Hangossa Ovako Oy:n terästehtaalla, jossa tuotetaan teräsjalosteita. Lohjalla prosessiperäiset päästöt olivat 155 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja eli noin 17 % kokonaispäästöistä, Hangossa 282 tuhatta tonnia eli noin 22 prosenttia kokonaispäästöistä. 3.1.4. Muu teollisuus Muu teollisuus osio pitää sisällään teollisuudessa muualla kuin energiantuotannossa tai teollisuusprosesseissa syntyneet päästöt. Tälle päästösektorille sijoittuvat siis pienet ja keskisuuret teollisuuslaitokset sekä osa suurten teollisuuslaitosten päästöistä. Myös teollisuusrakennusten lämmityksen päästöt kuuluvat tämän sektorin tietoihin. Päästölaskentaa varten tarvittavat tiedot kerättiin suoraan kartoitusalueen teollisuuslaitoksilta mahdollisimman tarkan tiedon saamiseksi. Tämän sektorin päästöissä ei ole mukana teollisuuden sähkön ja kaukolämmön kulutuksesta aiheutuneita päästöjä. Teollisuuden energian päästöjen hajonta on erittäin suurta kartoituskuntien välillä. Päästöt vaihtelevat välillä 0,2 564 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja (Ks. Kuva 7). Suurimmat päästöt syntyvät tällä sektorilla Hangossa, missä on runsaasti teollisuutta, kun taas pienimmät eli 0,2 9

tuhannen tonnin päästöt ovat Karjalohjalla, missä teollisuutta ei ole juuri lainkaan. Hangon lisäksi Lohja nousee esille tällä sektorilla 181 tuhannen hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästöillä; nämä kaupungit ovat alueen teollisuuskeskittymiä. Muista kunnista Raaseporin teollisuuden päästöt ovat korkeimmat, kuitenkin vain 39 tuhatta tonnia CO 2 ekvivalentteja. Kuva 7: Muun teollisuuden aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina. Ei sisällä energiantuotannon eikä teollisuusprosessien päästöjä. Päästöiltään pienempien kuntien osuus jää vain 17 tuhanteen tonniin hiilidioksidiekvivalentteja. Tästä suurin osa syntyy Inkoossa (10 000 t CO 2 ekv.), kun taas Siuntion ja Karjalohjan teollisuuden päästöt jäävät alle tuhannen tonnin. 3.1.5. Liikenne Liikenne muodostaa päästökartoituksessa poikkeuksen, sillä laskentaohjelmaan syötetään valmista päästödataa toisin kuin muilla päästösektoreilla, joilla päästöt lasketaan erilaisten lähtötietojen pohjalta. Liikenteen päästötiedot on haettu VTT:n LIPASTO laskentajärjestelmästä. Liikenteen päästöissä ovat mukana tieliikenteen, vesiliikenteen ja rautatieliikenteen päästöt (Ks Kuva8). Pienveneiden päästöt eivät ole mukana vesiliikenteen päästöissä. Lentoliikennettä ei ole huomioitu lainkaan. 10

Kuva 8:Liikenteen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt kunnittain hiilidioksidiekvivalenttitonneina. 3.1.6. Rakennusten erillislämmitys Rakennusten erillislämmityksen päästöihin lasketaan muiden kuin kaukolämmöllä tai sähköllä lämmitettävien rakennusten lämmityksestä syntyneet päästöt, teollisuusrakennuksia lukuun ottamatta. Erillislämmityksestä aiheutuneiden päästöjen laskenta perustuu tietoon kunnan rakennuskannasta ja rakennusten lämmitystavoista. Kuvassa 9 on esitetty erillislämmityksen aiheuttamat päästöt kunnittain, sekä kuntien asukasluvut. Kuvasta nähdään, että esim. Hangossa ja Raaseporissa erillislämmitettävien rakennusten päästöt ovat verrattain suuria suhteessa väkilukuun, eli erillislämmitettäviä rakennuksia on paljon. Myös Lohjalla päästötaso on korkea, mutta väestöpohjaa on enemmän. Erillislämmityksen päästölaskennassa ei ole huomioitu lämpöpumppujen osuutta lämmityksessä. Ilmalämpöpumppujen asennusta varten ei tarvita rakennuslupaa, joten pumppujen määrästä ei ole olemassa tarkkaa tietoa. Pumput kuluttavat sähköä, joten niiden aiheuttama päästökuormitus on mukana sähkönkulutuksen päästöissä, mutta vaikutusta muun lämmitystavan vähentyneeseen polttoainekulutuksen on hyvin vaikeaa arvioida. 11

Kuva 9: Rakennusten erillislämmityksestä aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina ja asukkaiden määrä esitettyä kuntakohtaisesti 3.1.7. Maatalous Maataloussektori käsittää sekä karjatalouden, että viljelyn päästöt. Tuloksiin sisältyvät päästöt lannoitteiden levityksestä, lannan käsittelystä, eläinten ruoansulatuksesta ja laiduntamisesta. Maatalouden osuus kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä on yleensä pieni, mutta maatalousvaltaisilla paikkakunnilla päästöillä voi olla enemmän merkitystä. Kuvasta 10 nähdään, että suurimmat maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat kartoituskunnista Raaseporissa ja Nummi Pusulassa. Hangossa maataloutta on erittäin vähän, joten myös päästöt ovat olemattomat. 12

Kuva 10: Karjataloudesta ja viljelystä aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt kuntakohtaisesti hiilidioksidiekvivalenttitonneina. 3.1.8. Jätteiden käsittely Jätteidenkäsittelyn päästöt lasketaan kaatopaikan täyttöön jäävän jätemäärän ja kompostoidun biojätteiden määrän perusteella. Kasvihuonekaasuja syntyy jätteiden käsittelyssä mm. orgaanisen aineksen hajotessa. Jätesektorin päästölaskennassa pätee syntypaikkaperuste, eli päästöt lasketaan kunnassa syntyvien jätemäärien perusteella, riippumatta siitä mihin jäte loppusijoitetaan. Myös jätevedenkäsittelyn päästöissä pätee syntypaikkaperuste, mutta kartoitusalueen kunnissa on omat jätevedenpuhdistamot, jotka puhdistavat pääasiassa vain kyseisen kunnan jätevedet. Jätteiden käsittelyn osuus kokonaispäästöistä on hyvin pieni (ks. Kuva 1 ja taul.1). 3.1.9. Työkoneet Kuin muiden päästösektoreiden päästöt on kartoitettu, jäävät laskennan ulkopuolelle maa ja metsätalouden työkoneiden aiheuttamat päästöt. Näistä ei ole olemassa valmiina tilastoitua tietoa, joten työkoneille esitetyt päästöarvot ovat laskennallisia ja koskevat vain maatalouden työkoneita. Osuus päästöstä on hyvin olematon, koko Länsi Uudenmaan alueella vain 0,2 prosentin luokkaa. 13

3.2. Tulokset kunnittain Taulukoiden muu teollisuus sektori pitää sisällään teollisuudessa muualla kuin energiantuotannossa tai prosessiperäisesti syntyneet päästöt. Tähän sisältyy myös teollisuusrakennusten lämmitys. Teollisuuden sähkön kulutuksesta aiheutuvat päästöt eivät ole mukana luvuissa. Rakennusten erillislämmitykseen kuuluvat päästöt muiden kuin kaukolämmöllä tai sähköllä lämmitettävien rakennusten lämmityksestä, lukuun ottamatta teollisuusrakennuksia. Liikenteen päästöissä ovat maantieliikenteen lisäksi mukana myös juna ja laivaliikenteen päästöt. Jätteiden käsittelyn päästöt perustuvat kunnassa syntyneisiin jätemääriin. 3.2.1. Hanko Hangossa kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 1283 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja vuonna 2007. Hangon päästötasolle on leimallista alueen runsas ja energiaintensiivinen teollisuus. Väkilukuun suhteutettuna päästöksi tulee 132 tonnia CO 2 ekvivalenttia asukasta kohden, mikä on erittäin korkea päästötaso. Syynä on pieni väestöpohja suhteessa runsaan teollisuuden ja muiden päästöjä tuottavien toimintojen määrään. Päästölähde 1000 t CO 2 -ekv. Muu teollisuus 564 Prosessivoimalaitokset 329 Teollisuusprosessit 282 Liikenne, josta: 65 Maantieliikenne 21 Muu liikenne 44 Rakennusten erillislämmitys 29 Kaukolämpö 12 Jätteiden käsittely, josta: 2 Jätevedet 0,4 Maatalous 0,1 YHTEENSÄ 1283 Taulukko 2: Hangossa vuonna 2007 eri sektoreilla syntyneet kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina. Kuten taulukosta 2 nähdään, suurimmat päästösektorit ovat prosessivoimalaitos, teollisuusprosessit ja muu teollisuus. Ovakon terästehdas voimalaitoksineen on tässä merkittävässä asemassa, mutta myös muiden teollisuuslaitosten päästöt muodostavat erittäin suuren osan Hangon kasvihuonekaasupäästöistä. Näiden jälkeen suurimmat, myös kunnan vaikutuspiirissä olevat sektorit ovat liikenne, rakennusten erillislämmitys ja kaukolämmön tuotanto. Kaukolämpöä tuotettiin Hangossa raskaalla polttoöljyllä. Kunnan alueelle kaukolämpöä tuottavan laitoksen lisäksi Hangossa on teollisuudelle lämpöä tuottava lämpölaitos. Liikenteen päästömäärissä korostuu muista kunnista poiketen muun kuin maantieliikenteen päästöt. Tähän on syynä Hangon vilkas satamatoiminta ja välillisesti myös teollisuus, sillä rahtiliikennettä on runsaasti. 14

Jätehuollon osuus Hangon kokonaispäästöistä on hyvin pieni ja maatalouden olematon, sillä Hangossa maataloutta on erittäin vähän, suuria eläintiloja ei lainkaan. 3.2.2. Inkoo Inkoossa kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 953 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja. Tästä valtaosan aiheuttaa Inkoossa sijaitseva hiililauhdevoimalaitos, joka tuottaa sähköä valtakunnan verkkoon kivihiilellä. Kun voimalaitoksen osuus lasketaan pois, jää Inkoon päästötasoksi vain 55 tuhatta tonnia CO 2 ekv, mikä on Inkoon kaltaiselle pienelle kunnalle melko tyypillinen päästötaso. Taulukosta 3 nähdään, että suurimmaksi päästösektoriksi nousee tällöin liikenne, jonka päästöistä valtaosa on maantieliikenteen päästöjä, sisältäen myös läpikulkuliikenteen. Inkoossa on myös jonkin verran laiva ja junaliikennettä. Muista päästösektoreista teollisuuden ja rakennusten lämmityksen osuudet ovat suurimmat. Teollisuus on Inkoossa kuitenkin suurta voimalaitosta lukuun ottamatta melko pienimuotoista. Inkoossa on paljon maataloutta, joten maatalouden päästöt ovat suhteellisen suuret, 3 tuhatta tonnia CO 2 ekv. Näistä päästöistä suurin osa on peräisin peltoviljelystä, jota harjoitetaan runsaasti Inkoon alueella. Kaukolämmön tuotannon päästöt jäävät pieniksi, sillä Inkoossa on vain yksi pieni lämpölaitos, joka tuottaa lämpöä raskaalla polttoöljyllä. Päästölähde 1000 t CO 2 -ekv. Lauhdevoimalaitos 898 Liikenne, josta: 28 Maantieliikenne 26 Muu liikenne 2 Muu teollisuus 10 Rakennusten erillislämmitys 9 Maatalous, josta: 3 Viljely 2 Karjatalous 1 Kaukolämpö 3 Työkoneet 1 Jätteiden käsittely, josta 0,9 Jätevedet 0,2 YHTEENSÄ 953 Taulukko 3: Inkoossa vuonna 2007 eri sektoreilla syntyneet kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina. 3.2.3. Karjalohja Karjalohja on pieni harvaan asuttu kunta kartoitusalueen pohjoisosassa. Karjalohjalla ei ole yksittäisiä suuria päästölähteitä ja teollisuuden ja liikenteen määräkin on vähäinen. Taulukosta neljä nähdään, että Karjalohjalla suurimpia kasvihuonekaasupäästöjen lähteitä ovat liikenne ja rakennusten lämmitys. 15

Päästölähde 1000 t CO 2 -ekv. Liikenne 5 Rakennusten erillislämmitys 2 Maatalous, josta: 2 Viljely 1 Karjatalous 1 Työkoneet 0,6 Teollisuus 0,2 Jätteiden 0,1 käsittely YHTEENSÄ 9,3 Taulukko 4: Karjalohjalla vuonna 2007 eri sektoreilla syntyneet kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina. Myös maatalouden osuus nousee Karjalohjalla melko suureksi, pelkästään karjatalouden osuus kokonaispäästöistä on yli kymmenen prosenttia. Teollisuutta Karjalohjalla ei juuri ole, ei myöskään kaukolämmön tuotantoa, jolloin myös asumisen aiheuttamat, erillislämmityksestä aiheutuneet päästöt korostuvat. 3.2.4. Karkkila Karkkilan kokonaiskasvihuonekaasupäästöt olivat 62 tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja vuonna 2007. Myöskään Karkkilassa ei ole suuria yksittäisiä päästölähteitä ja teollisuuden osuus päästöistä pysyy melko alhaisella tasolla. Karkkilassa on myös melko runsaasti teollisuuslaitoksia, mutta monet niistä käyttävät pääosin sähköä, joten päästöt eivät näy tässä polttoaineiden käyttöön perustuvassa päästöluvussa. Suurimmat päästölähteet ovat liikenne ja rakennusten lämmitys. Kaukolämmön päästöt jäävät erillislämmityksen päästöjä pienemmiksi, sillä kaukolämpöä käytetään huomattavasti vähemmän. Keravan energia tuottaa alueella kaukolämpöä jyrsinturpeella ja raskaalla polttoöljyllä. Karkkilassa kauttakulkuliikenne lisää luultavasti liikenteen aiheuttamia päästöjä, sillä valtatie 2 kulkee Karkkilan läpi (Ks. Taulukko 5). Päästölähde 1000 t CO 2 -ekv. Liikenne 25 Rakennusten erillislämmitys 16 Kaukolämpö 12 Teollisuus 4 Maatalous, josta: 2 Viljely 1 Karjatalous 1 Jätteiden käsittely, josta: 1 Jätevedet 0,3 Työkoneet 0,6 YHTEENSÄ 62 Taulukko 5: Karkkilassa vuonna 2007 eri sektoreilla syntyneet kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina. 16