Johdanto Yhdysvaltojen poliittiseen järjestelmään Dos. Lauri Rapeli, Åbo Akademi lauri.rapeli@utu.fi

Johdanto Yhdysvaltojen poliittiseen järjestelmään Dos. Lauri Rapeli, Åbo Akademi lauri.rapeli@utu.fi

KURSSIN OHJELMA 4.4.: Federalistinen Amerikka 7.4.: Perustuslaki ja vallan kolmijako 11.4.: Presidentti 14.4.: Kongressi ja puolueet 18.4.: Vaalit ja poliittinen osallistuminen 21.4.: Vierailuluento, emeritus professori Markku Henriksson, HY

SUORITUSTAPA 1. Läsnäolo luennoilla: yhdeltä luennolta voi olla poissa 2. Luentopäiväkirja: LYHYT, enintään puolen sivun kuvaus kunkin luennon pääasioista 3. N. 1 sivun (250 sanaa) essee joko otsikolla Yhdysvaltojen poliittisen järjestelmän pääpiirteet tai Mitä ajattelen Yhdysvaltojen poliittisesta järjestelmästä 4. Viimeinen mahdollinen palautuspäivä: 5.5.: lauri.rapeli@utu.fi 5. Kurssi korvaa (ainakin) 2 op joko APJ2 tai APJ3 tai SPJ7. Opiskelija ilmoittaa valtio-opin toimistoon (ktamme@utu.fi), mitä hän haluaa korvata.

LUENTO 1 FEDERALISTINEN AMERIKKA

Siirtomaasta demokratiaksi 1. pysyvä eurooppalaisten (Espanja) asutus oli St. Augustine, Fl. vuonna 1565 Brittien kolonisaatio alkoi 1607 Virginian Jamestownista - > 13. siirtokuntaa syntyivät vuoteen 1733 mennessä ja muodostivat aikanaan Yhdysvallat julistautuessaan itsenäiseksi 1776 Thomas Jefferson kirjoitti julistuksen ja mainitsi ensi kerran Amerikan Yhdysvallat Territorioista ja muutamista itsenäisistä valtioista tuli pikku hiljaa uusia osavaltioita Viimeksi Hawaii 1959, josta tuli 50. osavaltio

KESKEISET TUNNUSLUVUT Asukasluku: 321,368,864 (2015) Maailman 3. eniten EU27 asukasluku 2015: 513,949,445 Pinta-ala: 9,147,593 km² Maailman 3. suurin (Suomi: 338 000 km², 65. suurin) Yli kaksi kertaa EU:n pinta-ala Noin puolet Venäjän pinta-alasta Kielet: englanti 79 %, espanja 13 % (vrt. kaksikielinen Suomi!) Uskonnot: protestantismi 51 %, roomalaiskatolisuus 24 %, juutalaisuus 1,7 %, islamilaisuus 0,6 %, ei uskontoa 12,1 % Etniset ryhmät: valkoihoisia 80 %, tummaihoisia 13 %, aasialaisia 4 % (CIA factbook)

Väestörakenne 1990-> Lähde: US Census Bureau

Väestönkasvu 1790-2010 (US Census Bureau)

Federalismi 50 osavaltiota + Washington D.C.:n itsehallintoalue + 14 aluetta (esim. Puerto Rico, Guam, Midwaysaaret) Työnjako keskusvallan ja osavaltioiden välillä Osavaltioilla on omat perustuslaknsa ja poliittiset järjestelmänsä: kongressi, kuvernööri, oikeuslaitos, ml. Korkein oikeus Eroaminen Yhdysvalloista korkeimman oikeuden (1869) mukaan mahdotonta

USA:n HALLINTOYKSIKÖT Yksikkö Liittovaltio 1 Osavaltio 50 Lukumäärä Paikallishallinto 89 476 Piirikunta (County) 3 033 Kunta (Municipality) 19 492 Kaupunki / kylä (Town / Township) 16 519 Koulupiiri (School district) 13 051 Erityishallintoalueet (Special district) 37 381 YHTEENSÄ 89 527 US Statistical Abstract, US Census Bureau (2007)

LIITTOVALTION HALLINTO LAINSÄÄDÄNTÖVALTA TOIMEENPANOVALTA TUOMIOVALTA KONGRESSI PRESIDENTTI KORKEIN OIKEUS SENAATTI EDUSTAJAIN HUONE VARAPRESIDENTTI VETOOMUSTUOMIOISTUI MET (13 kpl) KONGRESSIN TYÖTÄ TUKEVAT VIRASTOT (12 kpl) esim. Kongressin kirjasto, Kongressin budjettitoimisto PRESIDENTIN TOIMISTO ja KABINETTI ( hallitus ) MINISTERIÖT (15 kpl) esim. puolustusministeriö, opetusministeriö VIRASTOT JA VALTIONYHTIÖT (68 kpl) esim. CIA, NASA PIIRIOIKEUDET (94 kpl + muut alioikeudet)

Federalismi Keskusvallan päätäntävaltaan kuuluvat asiat (perustuslain 1. artikla): Expressed / enumerated powers eli nimenomaisesti keskusvallalle kuuluvat asiat: Yht. 17 asiaa, mm. veron kerääminen, ulkomaankaupan sääntely, postilaitoksen ja postiteiden ylläpito, armeijan ylläpito ja sodan julistaminen, rahan painaminen, sen arvon määrittely ja mittayksikköjärjestelmästä päättäminen Perinteisen perustuslain tulkinnan mukaan keskushallinnolle kuuluvat VAIN nämä asiat eli kaikki muut kuuluvat kansalle ja osavaltioille

Federalismi Implied powers = ne oikeudet, jotka ovat tarpeellisia ja soveliaita nimenomaisesti mainittujen oikeuksien toteutumiseksi. Esimerkki: USA:n keskuspankin perustamisen katsottiin olevan tarpeellista ja soveliasta, jotta keskushallinto voisi tehdä sille kuuluvaa kansallista rahapolitiikkaa. Inherent powers = synnynnäiset oikeudet eli sellaiset, jotka kuuluvat luonnollisena osana keskusvallan rooliin. Esimerkki: ulkosuhteiden hoito. Concurrent powers = keskusvallan ja osavaltioiden jakamat oikeudet. Esimerkki: verotus.

Federalismi Osavaltioiden päätäntävaltaan kuuluvat kaikki asiat, joita ei erikseen ole säädetty kuuluvaksi liittovaltion päätäntävaltaan (perustuslain 10. muutos) Osavaltiot järjestävät myös vaalit; liittovaltio eli USA ei ole kokonaisuudessaan vaalipiirinä yhdessäkään vaalissa vaan vaalit käydään aina osavaltioittain Yhteiskunnalliset palvelut, esim. koulutus ja terveydenhoito, ovat sekä osavaltioiden että paikallistason vastuulla

Federalismi Esimerkkejä osavaltioiden erilaisuuksista: Nebraska on ainoa, jossa kansanedustuslaitos on yksikamarinen Kansanedustuslaitosten nimet vaihtelevat Kaikissa on kuvernööri, varakuvernööri vain osassa Eroja edustajien lukumäärissä ja mandaattikausissa

Kuvernööri Toimeenpanee ja ehdottaa lainsäädäntöä osavaltiotasolla Voi antaa asetuksia ja nimittää korkeita virkamiehiä, esim. tuomareita Tällä hetkellä: 31 republikaania, 18 demokraattia, 1 sitoutumaton (Alaska) (National Governors Association) Tyypillisesti max. 2 peräkkäistä kautta Joissain osavaltioissa myös vaaleilla valittu varakuvernööri

Paikallishallinto Yleensä kahdella tasolla: 1) Piirikunta (county, borough, parish) 2) Kunta/kaupunki (municipality, town, township, city) Lisäksi kuntarajat ylittäviä alueita, jotka esim. toimivat koulujen hallintoyksikköinä (school district) Piirikuntien ja kuntien/kaupunkien määräysvalta vaihtelee suuresti Huolehtivat esim. terveydenhoidosta, katujen ja puistojen kunnosta, kouluista ja kirjastoista, mutta myös paikallistason oikeusasteista ja pelastuslaitoksista Koostuvat useista vaaleilla valittavista viroista, esim. kunnan- /kaupunginjohtaja (mayor), valtuustot

Siniset vs. punaiset Täysin republikaanien hallussa olevat osavaltiot juuri nyt (21): Alabama, Arizona, Arkansas, Florida, Georgia, Idaho, Indiana, Kansas, Michigan, Mississippi, Nevada, Pohjois-Carolina, Pohjois-Dakota, Ohio, Oklahoma, Etelä-Carolina, Etelä-Dakota, Texas, Utah, Wisconsin ja Wyoming Täysin demokraattien hallussa olevat osavaltiot juuri nyt (7): Kalifornia, Connecticut, Delaware, Havaiji, Oregon, Rhode Island ja Vermont

Siniset vs. punaiset

Siniset vs. punaiset

Siniset vs. punaiset

Siniset vs. punaiset

Siniset vs. punaiset 1. Massachusetts 41. Etelä-Carolina (R) 2. Connecticut (D) 42. New Mexico 3. New Hampshire 43. Oklahoma (R) 4. New Jersey 44. Tennessee 5. Minnesota 45. Kentucky 6. Colorado 46. Arkansas (R) 7. Maryland 47. Alabama (R) 8. Vermont (D) 48. Louisiana 9. Havaiji (D) 49. Länsi-Virginia 10. Virginia 50. Mississippi (R)

LUENTO 2 PERUSTUSLAKI JA VALLAN KOLMIJAKO

USA:n ylin laki Perustuslaki Hyväksytty 1788 asiaa varten järjestetyssä konferenssissa Korvasi aiemman, löyhän konfederaation perustuslain (Articles of the confederation) Määritteli 1) vallan kolmijaon: kongressi on lainsäätäjä, presidentti toimeenpanija ja oikeuslaitos ratkaisija 2) keskusvallan ja osavaltioiden oikeudet (federalismi) 3) tasavaltaisuuden, jossa valta tulee kansalta edustuksellisen demokratian periaatteen kautta

Perustuslaki Sen kirjoittajia olivat Thomas Jefferson, James Madison, Thomas Paine ja John Adams Federalist Papers (Alexander Hamilton, James Madison, and John Jay) Monella tapaa vallankumouksellinen: Maailmassa ei ollut demokratioita 1700-luvun lopussa Inspiraatiota Ranskan vallankumouksesta; pyrkimys varmistaa, ettei Yhdysvalloista tule monarkia Esimerkki tuleville eurooppalaisille demokratioille

Yhdysvaltain perustajaisät (Founding Fathers) Amerikan siirtokuntien johtohenkilöitä Allekirjoittivat itsenäisyysjulistuksen Osallistuivat perustuslain laadintaan Signers = henkilöt, jotka allekirjoittivat itsenäisyysjulistuksen Framers = Perustuslain laatijat Ainakin seuraavat henkilöt: John Adams, Benjamin Franklin, Alexander Hamilton, John Jay, Thomas Jefferson, James Madison ja George Washington

Perustuslain muutokset USA:n perustuslakia on muutettu 228 vuoden aikana 27 kertaa. Muutokset ovat lisäyksiä: Ensimmäiset kymmenen lisäystä tehtiin jo 1791, loput 17 sen jälkeen 1791 lisäykset tunnetaan nimellä Bill of Rights ja ne turvaavat kansalaisen perusoikeudet Yksi lisäys ei ole voimassa: 21. lisäys kumosi 18. lisäyksen (kieltolaki) Viimeisin lisäys vuodelta 1992: kongressin jäsenten palkkioiden muutos edellyttää uusien vaalien pitämistä

Perustuslain muuttaminen 1. Muutosesityksellä oltava kongressin molemmissa kamareissa 2/3 tuki 2. Osavaltioista 3/4 on myös kannatettava muutosta 3. Osavaltioiden on ilmaistava tukensa vuoden kuluessa

Muutokset: Bill of Rights 1. muutos (amendment): Sananvapaus, kokoontumisvapaus, uskonnonvapaus 2. muutos: Jokaisen oikeus kantaa asetta 3. muutos: Kansalaisten ei rauhan tarvitse majoittaa sotilaita 5.muutos: Oikeus asianmukaiseen oikeusprosessiin, ei tarvetta edesauttaa oman syyllisyyden todeksi näyttöä ( I take the fifth ) 10. muutos: Osavaltiot päättävät asioista, joita perustuslaissa ei ole keskushallinnolle määrätty tai osavaltioilta kielletty

Muut muutokset 13. muutos: Kieltää orjuuden paitsi rangaistusmuotona (1865) 19. muutos: naisille äänioikeus (1920) 24. muutos: äänioikeutta ei voi evätä maksamattoman veron vuoksi (1964) 26. muutos: 18 vuotta yleinen äänioikeusikäraja (1971)

Vallan kolmijako Presidentti: toimeenpanovalta Kongressi: lainsäädäntövalta Oikeuslaitos: laintulkinta ja valvonta Kaikki valvovat toistensa tekemisiä Voimasuhteet vaihtelevat vaalien ja poliitikkojen persoonallisuuksien mukaan Myös oikeuslaitokseen valitaan tuomareita ja syyttäjiä vaaleilla

Presidentti vs. kongressi Kongressin enemmistön on hyväksyttävä presidentin lakiesitykset ja budjetti Kongressi voi panna presidentin viralta Voi 2/3 enemmistöllä (tarvitaan molemmissa kamareissa) kumota presidentin veton Senaatti vahvistaa 2/3 enemmistöllä presidentin tekemät sopimukset ulkovaltojen kanssa Presidentti panee alulle lainsäädäntöä Presidentti voi kutsua kongressin kokoon sen istuntokauden ulkopuolella Presidentti käyttää veto-oikeutta kongressin säätämiin lakeihin Presidentti voi käyttää taskuvetoa, jolloin laki jää vahvistamatta

Presidentti vs. kongressi Vahva presidentti voi saada erittäin suuren roolin järjestelmässä Kongressin voimasuhteet ratkaiseva asia jos molempien kamareiden enemmistö edustaa samaa puoluetta kuin presidentti, on lainsäädännön läpivieminen miltei esteetöntä on tyypillistä, ettei presidentti ja kamareiden enemmistö ole samasta puolueesta ainakaan koko presidenttikautta

Presidentti vs. kongressi Kongressia on yleensä kontrolloinut sama puolue, presidentti tullut toisesta puolueesta = presidentti vs. kongressi Demokraateilla ollut useammin sekä kongressi että presidenttiys samanaikaisesti, viime vuosina republikaanit ovat menestyneet paremmin Vuodesta 1945 kuitenkin vain 26 vuotena sama puolue hallinnut molempia valtaelimiä

Presidentti vs. Korkein oikeus Presidentti nimittää korkeimman oikeuden jäsenet, mutta tarvitsee senaatin enemmistön hyväksynnän. Korkein oikeus voi päättää presidentin tai toimeenpanovaltaa edustavan henkilön toimineen (perustus)lainvastaisesti.

Kongressi vs. Korkein oikeus Senaatti hyväksyy presidentin ehdottamat korkeimman oikeuden jäsenet. Kongressi päättää korkeimman oikeuden jäsenten lukumäärän. Kongressi voi panna viralta korkeimman oikeuden jäsenen. Korkein oikeus voi päättää kongressin lainsäädännön olevan perustuslainvastaista.

Korkein oikeus Käsittelee 100-150 tapausta vuodessa (saa 7000 pyyntöä) 1803 oman päätöksensä tuloksena synnytti käytännön, jonka mukaan se viime kädessä päättää onko liittovaltion päätös perustuslain mukainen vai ei Määrittelee juridisesti valtion ja yksilön välisen rajan sekä liittovaltion ja osavaltion välisen rajan

Esimerkkitapauksia Dred Scott vs. Sandford (1857): Kielsi orjien (mustien) oikeuden kansalaisuuteen. Brown vs. Topekan opetuslautakunta (1954): Rotuerottelu kouluissa ei ole tasa-arvoista. Griswold vs. Connecticut (1965): Ehkäisyvälineiden käytön kieltäminen rikkoo avioparin oikeutta yksityisyyteen Miranda vs. Arizona (1966): Poliisin on kerrottava pidätetylle tämän oikeuksista ennen kuulustelua. Roe vs. Wade (1973): Naisella on oikeus aborttiin raskauden 1. kolmanneksella.

Esimerkkitapauksia Hazelwood vs. Kuhlmeier (1988): Koulun henkilökunnalla on oikeus muuttaa opiskelijalehden sisältöä. Roper vs. Simmons (2005): Alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei voi tuomita kuolemaan. Citizens United vs. Federal Election Commission (2010): Yritysten kampanjarahoituksen määrää ei saa rajoittaa, koska se rikkoisi perustuslaillista oikeutta mielipiteen ilmaisuun.

Korkein oikeus juuri nyt John G. Roberts (2005, Bush jr.) Anthony M. Kennedy (1988, Reagan) Clarence Thomas (1991, Bush sr.) Ruth Bader Ginsburg (1993, Clinton) Stephen G. Breyer (1994, Clinton) Samuel Alito (2006, Bush Jr.) Sonia Sotomayor (2009, Obama) Elena Kagan (2010, Obama)

Painostusryhmät Lobbaus on osa amerikkalaista poliittista kulttuuria Sen taustalla on ajatus kaikkien avoimesta mahdollisuudesta päästä vaikuttamaan itseään koskeviin tai jostain itseä kiinnostaviin yhteiskunnallisiin valintoihin. Raha ratkaisee: lobbauksen vaikutusvalta on huomattava ja perustuu maksukykyyn Yritysten lobbaus kasvanut räjähdysmäisesti 1970- luvun jälkeen Kongressin lobbaamiseen käytetty rahamäärä on suurempi kuin kongressin julkinen rahoitus

Painostusryhmät Pyrkivät vaikuttamaan tehtävään politiikkaan, mutta eivät aseta ketään ehdolle vaaleissa = eivät ole puolueita Kansanäänestysten yhteydessä (osavaltiotasolla) pyrkivät vaikuttamaan myös suoraan äänestyskäyttäytymiseen Puolueiden heikkous tarjoaa toimintatilan Vuosittain yli $ 3 miljardia poliittisiin tarkoitusperiin

Voivat olla Painostusryhmät 1. taloudellisten ym. saavutettujen etujen puolustajia, esim. eri teollisuuden alojen edustajien edunvalvojia 2. ideologisia, esim. kristillisiä arvoja edistäviä 3. yhden asian liikkeitä, esim. luonnonsuojelu, vähemmistöoikeudet 4. think tankkeja, jotka valvovat päätöksentekoa ja ottavat siihen kantaa

Voivat Painostusryhmät 1. tukea rahallisesti sopiviksi katsomiensa poliitikkojen kampanjoita 2. pitää suoria keskusteluyhteyksiä päätöksentekijöihin 3. rahoittaa oikeustaisteluita 4. rahoittaa ruohonjuuritason massatoimintaa aatteensa tueksi 5. rahoittaa mielipiteitä muokkaavaa mainontaa, ts. pyrkiä vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen

Painostusryhmäpolitiikan plussat + Tuo yhteiskunnalliset kysymykset ja ongelmat poliittisten päättäjien tietoisuuteen + Tarjoaa poliittisille päättäjille informaatiota yhteiskunnallisista kysymyksistä + Tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden vaikuttaa myös demokratian muodollisten prosessien ulkopuolella

Painostusryhmäpolitiikan miinukset Lisää kansalaisten ja intressien välistä eriarvoisuutta, koska yhteiskunnan eri sektoreilla on erilaiset resurssit Ryhmät toimivat julkisen, poliittisen prosessin ulkopuolella ilman poliittista vastuuta (poliitikoilla vastuu kuitenkin on olemassa) Pahimmillaan varakkaat toimialat voivat aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansantaloudelle ajaessaan vain omia etujaan Skandaalit heikentävät kansalaisten luottamusta politiikkaan

Esimerkkejä painostusryhmistä AARP (American Association of Retired Persons) n. 40 milj. jäsenen etujärjestö, joka puolustaa eläkeläisten asioita, esim. terveydenhuoltokysymyksissä AFL-CIO (The American Federation of Labor and Congress of Industrial Organizations) suurin työntekijäjärjestö, n. 11 milj. jäsentä NRA (National Rifle Association) yli 4 milj. jäsentä, jotka kampanjoivat aseenkäytön oikeuksien puolesta (perustuslain 2. muutos) American Israel Public Affairs Committee ei miljoonia jäseniä, mutta kymmenien miljoonien budjetti

Suurimmat lobbaajat

Lähde: Lobbying database, Center for Responsive Politics, opensecrets.org.

Kuka maksaa ja kenelle? Republikaanit Eläkeläiset Rahoitusala Terveyden ammattilaiset Kiinteistöala Vakuutusyhtiöt Juristit Öljy-/kaasuyhtiöt Poliittiset komiteat Lobbaajat Liikepankit Yht. n. $ 87 milj. Demokraatit Juristit Eläkeläiset Rahoitusala Kiinteistöala Lobbaajat Terveyden ammattilaiset Vakuutusyhtiöt Poliittiset komiteat Viihdeala Julkishallinnon työntekijät Yht. n. $ 77,5 milj. Top 10 lahjoittajat kongressin jäsenille 2011-2012. Lähde: Lobbying database, Center for Responsive Politics, opensecrets.org.

Onko USA demokratia? Martin Gilens & Benjamin Page (2014): Testing theories of American politics: elites, interest groups, and average citizens. Perspectives on Politics 12: 564 581: Tavallisilla kansalaisilla ei ole vaikutusvaltaa Yhdysvaltain politiikassa, jossa talouseliitti ja muut organisoituneet intressiryhmät käyttävät muista riippumatonta valtaa. Yhdysvallat ei ole enemmistödemokratia.

LUENTO 3 PRESIDENTTI

Presidentin roolit 1. Valtionpäämies ja korkein ulkopoliittinen edustaja Ainoa kansallisesti valittava poliitikko Kansakuntaa yhdistävä tai erottava voima Hoitaa ulkosuhteita ja luo ulkopolitiikan linjan Neuvottelee ja allekirjoittaa kv-sopimukset 2. Päätösten toimeenpanija Toimeenpanovallan johtaja: apuna joukko neuvonantajia, 15 ministeriötä, lukuisia virastoja ja n. 3 miljoonaa työntekijää Voi lakiin rinnastettavilla määräyksillään vauhdittaa poliittisten päätösten toimeenpanoa 3. Lainsäätäjä Panee alulle tarpeelliseksi katsomaansa lainsäädäntöä Edesauttaa / hankaloittaa kongressin lainsäädäntötyötä Laatii ja esittää ehdotuksen liittovaltion budjetiksi

...jatkuu 4. Asevoimien komentaja Kongressi muodollisesti julistaa sodan, mutta presidentillä suuret valtuudet armeijan käytössä Kongressi päätti 1973 tarkentaa valtuudet: presidentin on 48 h sisällä armeijan lähettämisestä ilmoitettava asiasta kongressille ja 60 päivän jälkeen (+30 päivän vetäytymisaika) on saatava kongressin lupa toiminnan jatkamiselle 5. Puolueen johtaja Puolueen kasvot Pyrkimys kuitenkin koko kansan presidentiksi

Jaettu valta

Amerikan presidentit George Washington, 1. presidentti, valittiin 1789 Barack Obama on 44. presidentin virkaa hoitava henkilö Kaikki ovat olleet miehiä, Obama ainoa rotuvähemmmistön edustaja 18 republikaania, 15 demokraattia, 4 demokraattirepublikaania (demokraattien edeltäjä), 4 Whigiä (republikaanien edeltäjä), 1 National Union (Johnson), 1 federalisti (Adams), 1 sitoutumaton (Washington) Oltava syntyperäinen USA:n kansalainen, väh. 35 vuotta ja asunut maassa 14 vuotta Vuosipalkka $ 400 000 (n. 350 000 )

...jatkuu Kahdeksan presidenttiä kuollut virantoimituksessa: Neljä murhattu: Abraham Lincoln (1865), James Garfield (1881), William McKinley (1901) ja John F. Kennedy (1963); neljä kuollut sairauteen Lukuisia tiedossa olevia murhayrityksiä, myös viimeaikaisia presidenttejä kohtaan 5 presidenttiä noussut paikalle vain varapresidenttinä, ei koskaan valittu presidentiksi Edustajainhuone valinnut presidentin kaksi kertaa: 1800 ja 1824 Lyhyin presidenttikausi: 31 päivää (William Harrison, 1841) Pisin presidenttikausi: 4422 päivää (Franklin D. Roosevelt 1933-1945)

Presidenttivisa: nimeä presidentti

Hyvät presidentit 1. Abraham Lincoln 2. George Washington 3. Franklin D. Roosevelt 4. Theodore Roosevelt 5. Harry S. Truman 6. John F. Kennedy 7. Thomas Jefferson 8. Dwight D. Eisenhower 9. Woodrow Wilson 10. Ronald Reagan

Huonot presidentit James Buchanan Andrew Johnson Franklin D. Pierce Warren Harding Millard Fillmore George W. Bush William Henry Harrison

Narsistiset presidentit (Watts ym. 2013)

Presidentin valinta: esivaalit Puolueet valitsevat ehdokkaansa esivaaleilla Puolueet nimeävät ehdokkaansa suuressa kansallisessa puoluekokouksessa, johon ensin valitaan osallistujat osavaltiotasolla Primary : alkoi yleistyä 1960-luvun lopulta, nykyisin yleisempi valintatapa. Open primary = kuka tahansa saa äänestää osallistujia kannattamaan jotain presidenttiehdokasta puoluekokoukseen Closed primary = vain ko. puolueen kannattajaksi rekisteröityneet saavat äänestää Paljon erilaisia paikallisia käytäntöjä

...jatkuu Caucus : nykyään harvinaisempi tapa valita edustajia kansallisiin puoluekokouksiin. Luonteeltaan epämuodollinen puolueaktivistien kokoontuminen, jossa heidän mielipiteensä ehdokkaista suodattuu alhaalta-ylös puolueorganisaatiossa Demokraattien 2016 kansallisessa puoluekokouksessa Philadelphiassa presidenttiehdokkaan valitsevat ne 4765 edustajaa, jotka tällä tavoin on paikallistasoilta valittu. Republikaanien kokouksessa Clevelandissa edustajia on 2472 Demokraatit: voitettava 2383 (osa superdelegaatteja) Republikaanit: voitettava 1237 Osavaltiot päättävät, miten äänestyslippuun pääsee Write-in kandidaatit Eri edellytyksiä sille, paljonko kannattajia tarvitaan

Presidentin valinta: yleiset vaalit Marraskuun 1. tiistai Äänestäjät äänestävät valitsijamiehiä, eivät suoraan presidenttiehdokkaita Presidentiksi pääsee saamalla alle 30 % äänestysikäisten kansalaisten äänistä: Obama sai (2008 ja 2012) n. 30 %, Bush nuorempi n. 24 % (2000) ja 28 % (2004) Usein presidentti on saanut vain pluraliteetin, ei enemmistöä annetuista äänistä (esim. Clinton) Viimeksi Obama (2012) sai yli 51 % annetuista äänistä, vastaehdokas Mitt Romney 47 %

Presidentin valinta: valitsijamiesvaali Valitsijamiesten lukumäärä = osavaltion kaksi senaattoria + osavaltion edustajainhuoneen edustajien lukumäärä (riippuu osavaltion asukukasluvusta). Kalifornialla on eniten, 55. Vähiten, 3 ääntä: Alaska, Delaware, Montana, North Dakota, South Dakota, Vermont, Wyoming ja Washington DC. Yhteensä 538 valitsijamiestä. Mainea ja Nebraskaa lukuunottamatta vaalin voittaja saa kaikki osavaltion äänet. Voittoon tarvitaan 270 ääntä. Ei tarvitse saada enemmistöä kansan äänistä Valitsijamiehet äänestävät yksilöinä voivat äänestää osavaltion enemmistön kannan vastaisesti

Valitsijamiesvaali: puolesta ja vastaan + Takaa osavaltioiden keskeisen roolin presidenttiä valittaessa + Edellyttää valituksi tulevalta presidentiltä laajaa kannatusta, asukasluvultaan suurimpien osavaltioiden kannatus ei riitä - Valituksi voi tulla kansalta vähemmän ääniä saanut; tapahtunut neljä kertaa (1824, 1876, 1888, 2000) - Valitsijamiehet eivät sidottuja kansan antamiin ääniin; 82 kertaa valitsijamies (-nainen) äänestänyt puolueensa linjaa vastaan. Ei kuitenkaan 2000 vaalien jälkeen.

Presidentin valinta: prosessikaavio

Varapresidentti Nykyään presidentin parina vaalikampanjassa, äänestäjät valitsevat presidentin ohella maalle myös varapresidentin Ensisijaisesti henkilö, joka tarvittaessa korvaa presidentin. Tapahtunut 9 kertaa: 8 presidenttiä kuollut toimikauden aikana, 1 eronnut Myös 7 varapresidenttiä kuollut virantoimituksen aikana ja 2 eronnut -> presidentti nimittää uuden, mutta tarvitsee enemmistön tuen kongressin molemmissa kamareissa Toimii senaatin puheenjohtajana; ratkaisee äänellään tasatilanteen Rooli ja merkitys riippuu paljon presidentistä Gerald Ford: ainoa henkilö, joka on toiminut sekä varapresidenttinä että presidenttinä, ilman että hänet olisi äänestetty kumpaankaan virkaan

Kenestä tulee varapresidentti? Nykyään valitaan henkilö, joka kompensoi presidenttiehdokkaan puutteita: jos presidenttiehdokas edustaa etelää, voi varapresidenttiehdokas edustaa pohjoista jos presidenttiehdokasta pidetään konservatiivina tai ulkopoliittisesti kokemattomana, voi varapresidenttiehdokas olla liberaali tai ulkopoliittisesti kokenut Asettuu usein myöhemmin itse presidenttiehdokkaaksi (mutta ei aina tule valituksi)

USA:n hallitus Kabinetti Tarkoitus on antaa presidentille tietoa ja neuvoja ei parlamentaarisessa vastuussa oleva hallitus Jäsenet ovat varapresidentti, ministeriöiden johtajat ( ministerit ) Secretary of state = ulkoministeri Attorney General = oikeusministeri Secretary of treasury = valtiovarainministeri Ei erityisiä muodollisia vaatimuksia myös ulkomailla syntyneet kelpaavat

Obaman kabinetti 15 jäsentä + varapresidentti Joe Biden Esim. ulkoministeri John Kerry ja valtiovarainministeri Jack Lew Lisäksi 7 kabinettiministerin tasoista virkamiestä, esim. Valkoisen talon henkilöstöpäällikkö ja Yhdysvaltain YK:n suurlähettiläs

Presidentin korvaajat 1. Varapresidentti (Joe Biden) 2. Kongressin alahuoneen puheenjohtaja (Paul Ryan, R.) 3. Senaatin varapuheenjohtaja (Orrin Hatch, R.) 4. Presidentin kabinetin jäsenet (15 kpl) ennalta asetetussa järjestyksessä: 1. Ulkoministeri (John Kerry) 2. Valtiovarainministeri (Jack Lew) 3. Puolustusministeri (Ashton Carter)

Obaman viikko (28.3.-1.4.2016) Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai 10.30: Pääsiäismunajuhla Valkoisen talon nurmella 10.00: Päivittäinen briiffaus (myös VP) 9.55: Pääsiäisen rukoustilaisuus 10.35: Tapaaminen Japanin ja Etelä- Korean johtajien kanssa 10.00: Tapaaminen Iranin ydinvoimaohjelm aa koskien 11.25-13.40: Siirtyminen Atlantaan 11.00: Päivittäinen briiffaus (myös VP) 14.10: Tapaaminen Kiinan presidentin kanssa 11.00: Ydinvoimakonfer enssin avaus 14.30: Puhe huumeiden käytön vastaisessa tilaisuudessa 15.15: Neuvottelu ulkoministeri Kerryn kanssa 16.15: Tapaaminen Ranskan presidentin kanssa 15.45: Konferenssin päättäminen 19.50: Puhe palkintoseremonia ssa 17.45: Siirtyminen St. Andrewsiin 19.15: Illallinen ydinvoimaturvalli suus kokouksessa 17.45: Lehdistötilaisuus

LUENTO 4 KONGRESSI JA PUOLUEET

Kongressi Liittovaltion lainsäädäntöelin Valta julistaa sota, painaa valuuttaa, päättää budjetista, koota armeija, säädellä ulkomaankauppaa, luoda oikeusistuimia ja päättää kansalaisuudesta Kaksikamarinen: alahuone = edustajainhuone, ylähuone = senaatti Kansa valinnut senaatin jäsenet v. 1913 lähtien, sitä ennen osavaltioiden kongressit Kokoontunut vuodesta 1800 Washington DC:ssä, sitä ennen mm. New Yorkissa ja Philadelphiassa

SENAATTI Kaksi kamaria EDUSTAJAINHUONE 100 jäsentä 2 per osavaltio 435 jäsentä osavaltioiden edustajamäärä sidoksissa asukaslukuun Kausi 6 vuotta senaattorit kampanjoivat harvemmin. Kerralla valitaan 1/3. Jäsenet edustavat osavaltiota Senaattorin oltava 30 vuotta, vähintään 9 vuotta USA:n kansalaisena Päättää ulkopoliittisten sopimusten hyväksymisestä, presidentin virkanimitysten hyväksymisistä ja presidentin viraltapanosta Luonteeltaan epämuodollisempi Korkea status Kausi 2 vuotta edustajat kampanjoivat lähes tauotta. Kaikki valitaan kerralla. Jäsenet edustavat yhtä vaalipiiriä yhdessä osavaltiossa Edustajan oltava 25 vuotta, vähintään 7 vuotta USA:n kansalaisena Päättää verorahojen käytöstä ja presidentin viraltapanonprosessin aloittamisesta Luonteeltaan muodollinen ja säännelty Matalampi status

Senaatin erityistehtävät Oikeusistuin, kun liittovaltion virkamies (ml. presidentti) on syytteessä virkarikoksesta Hyväksyy/hylkää presidentin esitykset Korkeimman oikeuden jäsenistä, suurlähettiläistä Hyväksyy/hylkää/muuttaa 2/3 enemmistöllä presidentin esittämiä kv-sopimuksia Järjestää tutkimuksia ja kuulemisia liittovaltion asiainhoidosta tai yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista

Senaatin tärkeimmät henkilöt Puheenjohtaja = USA:n varapresidentti Ei aina osallistu istuntoihin, lähinnä muodollinen rooli Äänestää tasatilanteessa President pro tempore (Orrin Hatch, R) Varapuheenjohtaja, lähinnä muodollinen rooli Enemmistöpuolueen seniorisenaattori Enemmistön johtaja (Mitch McConnell, R) Tärkein yksittäinen henkilö senaatissa Saa vaikuttaa päiväjärjestykseen Vähemmistön johtaja (Harry Reid, D) Piiskurit (party whip) John Cornyn (R) ja Richard Durbin (D)

Pysyvät komiteat Senaatin komiteat Agriculture, Nutrition, and Forestry Armed Services Budget Energy and Natural Resources Finance Health, Education, Labor, and Pensions Judiciary Small Business and Entrepreneurship Appropriations Banking, Housing, and Urban Affairs Commerce, Science, and Transportation Environment and Public Works Foreign Relations Homeland Security and Governmental Affairs Rules and Administration Veterans' Affairs Erityiskomiteat Indian Affairs Select Committee on Intelligence Select Committee on Ethics Special Committee on Aging Lähde: US Senate, 1.4.2016

Edustajainhuoneen erityistehtävät Käynnistää korkean virkamiehen (ml. presidentin) viraltapanoprosessi Ehdottaa kohteita liittovaltion varojen käyttöön Oikeus valita presidentti, jos valitsijamiehet eivät saa enemmistöpäätöstä aikaan

Edustajainhuoneen komiteat Agriculture Appropriations Armed Services Budget Education and the Workforce Energy and Commerce Ethics Financial Services Foreign Affairs Homeland Security House Administration Judiciary Natural Resources Oversight and Government Reform Rules Science, Space, and Technology Small Business Transportation and Infrastructure Veterans Affairs Ways and Means Intelligence Joint Economic Committee Joint Committee on the Library Joint Committee on Printing Joint Committee on Taxation Lähde: US House of Representatives, 1.4.2016

Edustajainhuoneen tärkeimmät henkilöt Puheenjohtaja (Paul Ryan, R): Edustajainhuoneen valitsema, käytännössä enemmistöpuolueen johtaja Johtaa puhetta ja alahuoneen työntekoa Varapresidentin jälkeen seuraava presidentin varahenkilö Enemmistön johtaja (Kevin McCarthy, R): Puolueen varajohtaja ja puhetorvi edustajainhuoneessa Vähemmistön johtaja (Nancy Pelosi, D): Vähemmistöpuolueen johtaja ja puhetorvi edustajainhuoneessa

...jatkuu Piiskurit (Steve Scalise (R) ja Steny Hoyer (D)) Huolehtivat puolueiden ryhmäkurista Edustajaryhmien puheenjohtajat Koordinoivat puolueiden yhteistoimintaa edustajainhuoneessa Ryhmäkuri ei samanlaista kuin esim. eduskunnassa tarvitaan neuvottelu- ja suostuttelutaitoja

Miten laki syntyy? Muodollinen aloite tultava kongressin jäseneltä ( alkusysäys voi tulla mistä tahansa) EDUSTAJAINHUONE Puheenjohtaja määrää käsiteltäväksi ao. komiteaan / komiteoihin Sääntökomitea päättää esityksen käsittelyn aikataulun ja menettelyn Keskustelu ja äänestys SENAATTI Kun esitys on hyväksytty edustajainhuoneessa, senaattori esittelee sen Virkamies (Parliamentarian) määrää komiteaan Enemmistöpuolue päättää esityksen käsittelyn aikataulun ja menettelyn Keskustelu ja äänestys Tarvittaessa: erityiskomitea muotoilee kompromissin, jos kamarit ovat erimielisiä esityksen sisällöstä ja kamarit äänestävät uudelleen kompromissista. Presidentti voi a) allekirjoittaa ja hyväksyä; b) olla reagoimatta, laki vahvistuu automaattisesti 10 päivässä; c) käyttää veto-oikeutta, jonka kongressi voi kumota 2/3 enemmistöllä molemmissa kamareissa

Naiset kongressissa 1. nainen senaatissa: Rebecca Latimer Felton, 1922 Yhteensä 46, joista 20 tällä hetkellä 1. nainen edustajainhuoneessa: Janet Rankin, 1917 Tällä hetkellä n. 20 % naisia (Suomessa yli 40 %)

Kongressiedustajien ikä Senaattoreiden keski-ikä n. 61 vuotta Edustajainhuoneen jäsenten keski-ikä n. 57 vuotta Eduskunnan keski-ikä n. 48 vuotta Nuorin senaattori: Tom Cotton, 38 vuotta Nuorin edustajainhuoneen jäsen: Elise Stefanik, 31 vuotta

Kongressin jäsenistö (114. kongressi) 46 mustaa edustajainhuoneessa, 2 senaatissa 34 hispaanoa edustajainhuoneessa, 4 senaatissa 2 intiaania edustajainhuoneessa 10 edustajainhuoneen jäsentä ei ilmoita uskontoaan, muista 98 % on kristittyjä; 2 buddhalaista, 2 muslimia, 1 hindu 13 edustajainhuoneen jäsentä ja 3 senaattoria ei ole syntynyt Yhdysvalloissa (Kanada, Kuuba, Guatemala, Japani, Peru ja Thaimaa)

Puolueet kongressissa 1989- Kongressi Vuodet Senaatti Edustajainhuone DEM REP Muu Tyhjä DEM REP Muu Tyhjä 101 st 1989 1991 55 45 260 175 102 nd 1991 1993 56 44 267 167 1 103 rd 1993 1995 57 43 258 176 1 104 th 1995 1997 48 52 204 230 1 105 th 1997 1999 45 55 207 226 2 106 th 1999 2001 45 55 211 223 1 107 th 2001 2003 50 50 212 221 2 108 th 2003 2005 48 51 1 205 229 1 109 th 2005 2007 44 55 1 202 231 1 1 110 th 2007 2009 49 49 2 233 198 4 111th 2009 2011 57 41 2 2 256 178 1 112th 2011 2013 51 47 2 193 242 1 113th 2013-2015 53 45 2 201 234 114th 2015-2013 44 54 2 188 247 Lähde: USA:n kongressi

USA:n keskeisimmät puolueet 1789->

Pääpuolueet: demokraatit Alempien tuloluokkien puolue Perustettu 1828 Liberaalien arvojen kannattaja Itä- ja länsirannikot vahvaa kannatusaluetta Eniten demokraattiset puolueet 1968-2000: Minnesota, Hawaii, Massachusetts, Rhode Island, Maryland, New York, Länsi Virginia Dominoi politiikkaa 1930-luvun alusta 1960-luvun lopulle Yli 40 miljoonaa jäsentä

Pääpuolueet: republikaanit Ylempien tuloluokkien puolue Perustettu 1854 Konservatiivipuolue, uskonto keskeistä ideologiassa Valtion vaikutusvallan rajoittamisen kannalla Maan keskiosat vahvaa kannatusaluetta Eniten republikaaniset puolueet 1968-2000: Alaska, Idaho, Indiana, Kansas, Nebraska, Pohjois-Dakota, Oklahoma (Stanley & Niemi, 1998) N. 30 miljoonaa tukijaa

Teekutsuliike 2009 perustettu Republikaanien konservatiivinen siipi; kansanliike Vastustaa hallituksen puuttumista yksilön asioihin ja ajaa alhaisempaa verotusta On myös kannattanut muita kuin Republikaaneja

15 Non-negotiable Core Beliefs 1. Illegal aliens are here illegally. 2. Pro-domestic employment is indispensable. 3. A strong military is essential. 4. Special interests must be eliminated. 5. Gun ownership is sacred. 6. Government must be downsized. 7. The national budget must be balanced.

8. Deficit spending must end. 9. Bailout and stimulus plans are illegal. 10. Reducing personal income taxes is a must. 11. Reducing business income taxes is mandatory. 12. Political offices must be available to average citizens. 13. Intrusive government must be stopped. 14. English as our core language is required. 15. Traditional family values are encouraged

Organisaatio 1. Kansallinen komitea (national committee) 2. Osavaltioiden komiteat (state committees) 3. Piirikuntien komiteat (county committees) 4. Paikallisosastot (ward, precinct)

Puolueidentiteetti

Puolueidentiteetti In politics, as of today, do you consider yourself a Republican, a Democrat, or an Independent? (if Independent: As of today, do you lean more to the Democratic Party or the Republican Party?) Rep Dem Ind Rep ml. leaners Dem ml. leaners 26% 32% 38% 40% 48% (Gallup, maaliskuu 2016)

Puolueidentiteetti ja koulutus

Puolueidentiteetti nuorison keskuudessa

Kolmannet puolueet Pääpuolueiden lisäksi aina ollut lukuisia muita puolueita tälläkin hetkellä useita kymmeniä Ralph Nader (vihr.) sai miltei 3 miljoonaa ääntä 2000 presidentin vaaleissa > monen mukaan äänet pois demokraateilta, jotka hävisivät vaalit niukasti Suuri osa toimii ja jossain määrin menestyy osavaltiotai paikallistasolla Toisinaan voittavat esim. kuvernöörivaaleissa

Kolmannet puolueet tällä hetkellä Puolueita on lukuisia Libertarian Party muutamia satoja paikallistasolle valittuja virkamiehiä 280 000 jäsentä The Green Party paikallistason virkamiehiä, ml. kaupunginjohtajia aiemmin 1 osavaltion edustajainhuoneen jäsen (Maine) 246 000 jäsentä Constitution Party lähellä teekutsuliikettä, erittäin konservatiivinen muutamia paikallistason virkamiehiä 367 000 jäsentä

Kolmansien puolueiden menestys 2008 presidentinvaaleissa 23 ehdokasta, annetuista äänistä 1,53 % muille kuin pääpuolueille, 2012 1,84 % 2010 senaatinvaaleissa 5,9 % annetuista äänistä muille kuin pääpuolueille Huomattava menestyjä oli Ross Perot 1992 presidentinvaaleissa, 19 % äänistä (ei yhtään valitsijamiestä) Teddy Roosevelt sai 28 % äänistä ja 88 valitsijamiestä 1912 presidentinvaalissa Kolmansien puolueiden edustajia on kuitenkin edustajainhuoneessa ollut pitkälti yli 100, viimeisimmät sitoutumattomat 2000-luvulla 73 senaattoria, tälläkin hetkellä 2 (jotka tosin äänestävät demokraattien mukana)

Naiset Yhdysvaltain politiikassa 20 % sekä senaatista että edustajainhuoneesta (42 % eduskunnasta) Edustajainhuoneen jäsenistä vain n. 2 % kautta aikojen ollut naisia 1981 ensimmäinen korkeimman oikeuden tuomari Lukumäärät kasvaneet (esim. senaatissa väh. 1 nainen vuodesta 1978 lähtien), mutta kansainvälisesti naisia on vähän ylimmillä paikoilla Huomattavia naispoliitikkoja on kuitenkin ollut useita viime vuosina: ulkoministerit Madeleine Albright, Condoleezza Rice, Hillary Clinton; oikeusministeri Janet Reno; Nancy Pelosi oli demokraattien johtaja edustajainhuoneessa

LUENTO 5 VAALIT JA POLIITTINEN OSALLISTUMINEN

Yhdysvaltojen monet vaalit Liittovaltiotason vaalit: Presidentinvaalit Kongressivaalit; senaatti, edustajainhuone Osavaltiotason vaalit: Kuvernöörinvaalit Kongressivaalit; senaatti, edustajainhuone Kansanäänestykset Paikallistason vaalit Useita virkamiehiä koirarankkurista pormestariin

Vaalijärjestelmä Enemmistövaalitapa = winner takes all Vaalipiiristä valitaan aina yksi voittaja pluraliteettiperiaatteella Kaikki on kiinni vaalipiiristä = kaikki on kiinni vaalipiirien rajoista -> Gerrymandering Suhteellisuuden puuttumisen myötä äänestämisen motivaatio saattaa laskea Suhteellinen vaalitapa ollut käytössä muutamissa paikallisvaaleissa

Äänestäjäkunta Voting age population (VAP) = Väestölaskennasta vastaavan viranomaisen antama lukumäärä 18 täyttäneistä Yhdysvalloissa asuvista henkilöistä. Arvio on 245,712,915 (2014). Voting eligible population (VEP) = äänestyskelpoisten, Yhdysvalloissa asuvien henkilöiden lukumäärä (arvio). Ei sisällä ei-kansalaisia eikä äänioikeuden menettäneitä rikollisia. Arvio on 227,157,964 (2014). = Kukaan ei tiedä tarkkaan kuinka monta äänioikeutettua Yhdysvalloissa on

Vaaliosallistuminen Amerikkalaiset ovat kansainvälisesti vertaillen laiskoja äänestäjiä Äänestysprosentti on korkein presidentinvaalissa, jossa noin puolet äänestävät Viimeisimmissä kongressivaaleissa n. 35 % äänesti Äänestysprosentti vaihtelee huomattavasti eri väestöryhmien välillä

Äänestysprosentti Maa VAP (%) Islanti 84,74 Tanska 83,2 Ruotsi 82,63 Australia 81,02 Italia 79,13 Espanja 77,92 Uusi Seelanti 77,84 Norja 74,74 Alankomaat 71,13 Suomi 70,07 Saksa 64,61 Iso-Britannia 61,06 Kanada 53,79 Ranska 43,43 Yhdysvallat 38,46 Äänestysprosentti viimeisimmissä parlamenttivaaleissa. Lähde: IDEA

Aktiiviset ja passiiviset osavaltiot Minnesota 76.4 % New Hampshire 70.9% Wisconsin 72.9% Iowa 70.6% Colorado 70.6% ------------------------------------------- Havaiji 44.5% West Virginia 46.3% Oklahoma 49.2% Texas 49.6% Arkansas 51.1% Keskim. 58,6 % (voting eligible population) Presidentinvaalit 2012, United States Election Project, Univ. Of Florida

Äänestäjäksi rekisteröityminen Äänestysikäisten on rekisteröidyttävä äänestämään Pohjois- Dakotaa lukuunottamatta kaikissa osavaltioissa Myös rekisteröityneiden äänestäjien äänestysprosenttia käytetään Rekisteröityminen pyritty tekemään helpoksi % rekisteröityjä Äänestys-% 2012 (pres.) 74,8 81,3 2010 (kongressi) 69,9 71,2 2008 (pres.) 72,5 84,6 2006 (kongressi) 67,7 64,6 2004 (pres.) 75,5 82,2 2002 (kongressi) 71 56,4

Kuka rekisteröityy? Ryhmä % rekisteröityjä 1952 % rekisteröityjä 2008 Miehet 86 84 Naiset 77 88 Max. lukio kesken 71 62 Lukio (high school) 86 78 College kesken 93 92 College / yliopisto 96 96 1. tuloviidennes 65 74 2. tuloviidennes 79 84 3. tuloviidennes 82 89 4. tuloviidennes 89 91 5. tuloviidennes 100 89 Valkoihoiset 86 87 Mustaihoiset 38 88 Etelä 60 87 Pohjoinen 87 86

Ryhmä Kuka äänestää? Miehet 55,7 Naiset 60,4 Valkoihoiset 64,8 % (2008 presidentinvaalit) Mustaihoiset 60,8 (vrt. 2004, 56,3) Hispaanot 31,6 Aasialaiset ym. 32,1 18-24 vuotiaat 44,3 25-44 vuotiaat 51,9 45-64 vuotiaat 65,0 65 + 68,1 Kaikki Lähde: United States Census Bureau (kyselytutkimusdata) 58,2 (voting age population)

Kuka ei äänestä?

Muu poliitinen osallistuminen Osallistumismuoto Allekirjoittanut vetoomuksen 32 % Ottanut yhteyttä poliitikkoon / viranomaiseen Toiminut yhdessä muiden kanssa ratkaistakseen paikallisen ongelman On tehnyt viim. 12 kk aikana (% -osuus) 30 % 28 % Lahjoittanut rahaa kampanjaan 24 % Osallistunut aktiivisesti jonkin ryhmän toimintaan vaikuttaakseen politiikkaan 15 % Osallistunut kampanjatilaisuuteen 12 % Kirjoittanut yleisönosastoon 10 % Lähde: Pew Institute, 2008

Poliittisen osallistumisen kriisi? Robert Putnam (2000): Bowling Alone: Sosiaalisen pääoman lasku 1950-luvulta lähtien on johtanut kansalaisyhteiskunnan toimintojen rapautumiseen; vaikka keilaajien lukumäärä on kasvanut, keilasarjoihin osallistuvien lukumäärä on laskenut. Kriitikot ovat mm. torjuneet Putnamin havainnon poliittisen osallistumisen laskusta Yhdysvalloissa

Asiakysymykset

Mikä on maamme suurin ongelma tällä hetkellä? Mikä on tärkein kysymys, joka vaikuttaa valintaasi presidentinvaaleissa? CBS / NY Times (12 / 2015) ABC (11 / 2015) Terrorismi (14 %) Talous (33 %) Talous / työllisyys (12 %) Terrorismi (28 %) Aselait (6 %) Terveydenhoito (13 %) (laiton) Maahanmuutto (5 %) Maahanmuutto (10 %) Äärimuslimit (Al Qaida, ISIS jne.) (5 %) Verotus (5 %) Rikollisuus, väkivalta (4 %) Rasismi, rotusuhteet (3 %) Terveydenhoito (3 %)

Osavaltiot tunnustavat väriä Presidentinvaalit 2008 Punainen = vaalipiirit, joissa McCain (Rep.) voitti Sininen = vaalipiirit, joissa Obama (Dem.) voitti Lähde: Mark Newman, Univ. of Michigan

Polarisaatio

Polarisaatio

Polarisaatio

Polarisaatio

Uskomukset: (ultra)konservatiivit

Uskomukset: (ultra)liberaalit

Uskomukset ja puoluekanta 2010 lähes 25 % amerikkalaisista uskoi virheellisesti presidentti Obaman olevan muslimi (Hartman & Newmark, 2012) ja 11 % ettei hän ollut syntynyt Yhdysvalloissa; republikaaneista 28 % uskoi väitteeseen (Nyhan, 2010) Motivated reasoning eli tarkoituksenmukainen tai motiivi-perusteinen ajattelu (Ditto & Lopez 1992; Kunda 1990): ihmiset puolustavat arvokäsityksiään (myös) silloin, kun ne ovat sovittamattomassa ristiriidassa tosiasioiden kanssa