Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2011 s. 6 8 Östersundomin kaavoittajille painava vastuu, ekologiset yhteydet säilytettävä! s. 10 12 Lapsena opittu liikkumistapa ei unohdu Muistoja kolmelta vuosikymmeneltä s. 14 15 Helsyn retket 2011 s. 16 17 Voiko bisnesmies olla vihreä? s. 29 Tänka på svenska, handla lokalt?
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2011 Takiainen on Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n (Helsy) jäsenlehti. Helsy on Suomen luonnonsuojeluliiton ja Natur och Miljön paikallisyhdistys Helsingissä. Helsyyn voi liittyä jäseneksi jommankumman kattojärjestön kautta. Osoitteenmuutokset osoitetaan siihen kattojärjestöön, johon jäsen kuuluu. Suomen luonnonsuojeluliiton perusjäsenmaksu vuonna 2011 on 32 euroa. Detta är Helsingfors naturskyddsförening rf:s (Helsy) medlemstidning. Helsy är Natur och Miljös samt Suomen luonnonsuojeluliittos lokalförening i Helsingfors. Man kan bli medlem i Helsy genom att ansluta sig till endera av dessa. Addressändringar via den huvudorganistation man är ansluten sig. Medlemsavgiften i Natur och Miljö är 28 euro för år 2011. Julkaisija: Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry. Päätoimittaja: Paula Bagge Toimittajat: Kaisa Hauru, Markus Seppälä Taitto: Risto Aalto, www.swelling.fi Etu- ja takakannen kuvat: Toni Amnell Paino: Oriveden Kirjapaino Oy Painettu 100 % kierrätyspaperille Painos: 4800 ISSN 0358-1896 Helsyn toimisto Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry c/o SLL Kotkankatu 9, 2. krs 00510 Helsinki Järjestösihteeri Markus Seppälä p. 09 228 08 277 email. helsy@sll.fi gsm. 050 3011 633 www.sll.fi/uusimaa/helsy Helsyn Hallitus 2011 PUHEENJOHTAJA Sirkku Manninen sirkku.manninen@helsinki.fi VARSINAISET JÄSENET Varapuheenjohtaja Kati Vierikko kati.vierikko@helsinki.fi Janne Björklund janne.bjorklund@sll.fi Riku Eskelinen riku.eskelinen@sll.fi Antti Halkka antti.halkka@helsinki.fi Christina Lindén ch.linden@kolumbus.fi Tiina Raivikko tiina.raivikko@fmi.fi VARAJÄSENET Paula Bagge paula.bagge@luukku.com Toni Amnell toni.amnell@luo.to Kaisa Hauru kaisa.hauru@helsinki.fi Anneli Mikkonen annelimaria.mikkonen@luukku.com Heidi Rantala heidi.s.rantala@gmail.com MUUT TOIMIHENKILÖT Taloudenhoitaja Lisbeth Taunula lisbeth.taunula@kolumbus.fi Sisällys: s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Puheenjohtajalta: Vaikuta lähiluontoosi s. 5-6 Kaupungin katot vihertämään s. 6-8 Luontojärjestöjen varjokaava Östersundomiin s. 9 Luonnonsuojeluliiton vuoden laji on rahkasammal s. 10-12 Lapsena opittu liikkumistapa ei unohdu s. 14-15 Helsyn retket, kurssit ja muut yleisötapahtumat vuonna 2011 s. 16-17 Vihreä bisnesmies s. 19 Miksi olen luonnonsuojelija? s. 20-21 Helsy vierailee: Ekokampaamo Fa milja Hakaniemessä s. 22-23 Terveisiä kaupungin luonnonhoidon työryhmästä! s. 24 Vieraslajitalkoot osaksi työpaikkasi virkistyspäivää? s. 26-28 Kärlväxtvegetationen är artfattig på stadsängar i huvudstadsregionen s. 29 Tänka på svenska, handla lokalt? s. 30 Luontoristikko s. 31 Helsyn yleisötapahtumat 2011 aikajärjestyksessä 2
Takiainen 2011 Kohtuullisuutta kehiin Pääkirjoitus Pertti Humppila Kaupunki on syntynyt ihmisiä varten paikkaan, missä olisi mahdollisimman hyvät olosuhteet niin asumiseen kuin työntekoonkin. Tiivis kaupunkirakenne suosii kaupunkilaista, joka pääsee liikkumaan kaikkialle kätevästi jalkaisin tai pyörällä. Kun on lähellä kaikkea, säästyy aikaa ja rahaa. Kaupungissa on myös monimuotoista luontoa, jossa sopii virkistäytyä. Kun astun ulos kodistani Katajanokalla, olen heti kaupungin luonnossa. Niin minä koen. Luontoelämyksen saamiseen kaupungissa en tarvitse tunturin kokoista kohdetta. Onnellisuuteni voi syntyä palasesta lähipuiston vihreää, västäräkin pesäpuuhista pihallani tai meren vaahtopäistä. Omassa kaupungissani en ole turisti, jota pitää ohjastaa kädestä ja näyttää paikka, mistä kuuluisi vaikuttua. Määrään itse, missä pysähdyn ja mitä katselen. Onnea sekin. Mitä vähemmällä pärjään ja mitä vähemmän kulutan, sitä onnellisempi olen. Nyt kuuluu harrastaa downshiftingia, kohtuullistamista! Kun downshiftaat, luovut vapaaehtoisesti leveästä elämästä ja asetat itsellesi kuluttamisen rajat. Ryhdyt tieten tahtoen elämään vaatimattomammin ja tulemaan toimeen vähemmällä. Silloin saat enemmän. Tällä tavoin me luonnonsuojelijat olemme minun mielestäni jo eläneetkin koko ajan. Olemmekin downshifting-elämäntavan alullepanijoita. Ajankohtaiseksi tulevat pian myös kysymykset siitä, mitä panemme suuhumme, kuka ruokamme tuottaa ja missä. Kaupungin katot vihertämään -jutussa (s.5-6) visioidaan tulevaisuutta, joka jo muualla maailmassa on tätä päivää. Voisimmeko torjua ympäristöntuhoa ja ilmastonmuutosta tuottamalla ruokamme omilla katoillamme ja parvekkeillamme? Muoti-ilmiöt tulevat ja menevät, mutta kadunvarsi-, parveke-, piha- ja kattoviljely voivat eloonjäämisemmekin kannalta olla tulevaisuudessa välttämätöntä eikä vain marginaaliryhmien puuhastelua. Joku kohtuus pitäisi olla rakentamisellakin. Jos lähiön ainut metsikkö hakataan uuden rakennuksen tieltä, se masentaa asukkaita. Jos autoväyliä levennetään, se merkitsee automaattisesti autojen määrän kasvua. Uusien, massiivisten tekokaupunkien rakentaminen voi sekoittaa luonnon ekosysteemin. Yksi tämän vuoden tärkeimmistä saavutuksistamme on Östersundomin yleiskaavalle vaihtoehdoksi valmistuva luontojärjestöjen varjokaava. Sen tärkein tehtävä on osoittaa alueet, joihin ei tule rakentaa. Vaadimme, että pääkaupunkiseudun viherkehä ja luonnon ekosysteemipalvelut turvataan (s. 6-8). Viime aikoina on mietitty paljon sitä, voivatko ympäristöasiat ja bisnes kulkea käsi kädessä. Haastattelussa menestyvän yrityksen toimitusjohtaja Vesa Tuominen tekee säästöä sekä ympäristölle että yritykselleen panostamalla uusiin tekniikoihin (s. 16-17). Takiaista lukiessasi huomaat, miten monessa asiassa olemme mukana. Pelkästään järjestämiemme retkien määrä on melkoinen (s. 14-15 ). Retkistämme varmaan jokaiselle löytyy jotakin. Runsaasti huomiota mediassa ja kaupunkilaisten parissa on saanut vieraslaji jättipalsamin kitkemistalkoot, joista on kehittymässä Helsyn supersuosittu tapahtuma. Kitkeminenkö muka kivaa? Kyllä vain. Tervetuloa kokeilemaan! Tarvitsemme lisää aktiivijäseniä, joilla on virtaa keksiä uusia toimintatapoja ja tempauksia. Voit olla mukana myös pelkkänä jäsenenä ja tuomalla ystäväsi jäseneksi, sillä jäsenmaksuillakin saamme paljon hyvää aikaan. Paula Bagge Takiaisen päätoimittaja 3
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2011 Puheenjohtajalta Vaikuta lähiluontoosi Monelle suomalaiselle laadukas lähiluonto tarkoittaa sekä kesäistä että talvista metsää ja järven tai meren rantaa kaikkine niiden tarjoamine elämys- ja virkistysmahdollisuuksineen. Helsyläiset ja muut luonnonsuojelusta kiinnostuneet pitävät tärkeänä myös näiden paikkojen luonnontilaisuutta mitä luonnontilaisempi, sitä parempi yleensä. Kaupunkiluontoon kohdistuu paljon erilaisia paineita ja toimenpiteitä, kuten rakennusviraston luonnonhoitotoimet tai rakentaminen, joiden seurauksena elinympäristöt, eli biotoopit, joutuvat häviämisuhan alle. Viheralueiden laatu vaihtelee kaupungissamme sekä niiden luonnontilaisuuden että eri biotooppien esiintymisrunsauden osalta. Helsingin alueella on vähän soita, mutta paljon esim. kalliometsiköitä, joilla kovasta kulutuspaineesta huolimatta tai osittain sen ansioista kasvaa myös kuiville kedoille tyypillisiä niittykasvilajeja. Näiden lajien kasvupaikat ovat muutoin saattaneet käydä vähiin kaupunkialueella. Hoidetut puistot eivät välttämättä ole luonnon monimuotoisuuden kannalta kovin arvokkaita, mutta ne voivat tarjota hiljaisen lähivirkistysalueen monille meistä. Kaupunkimetsillä ja -puustolla on keskeinen rooli niin hiilidioksidin, veden, ravinteiden kuin pienhiukkastenkin sitojana sekä hiilen, ravinteiden ja veden kierrättäjänä. Näin ollen mahdollisimman laajojen kaupunkimetsien ja -metsiköiden säilyminen on tärkeää ja niiden rooli korostunee tulevaisuudessa entisestään etenkin Helsingin rannoilla mahdollisen ilmastonmuutoksen myötä. Kaupunginjohtaja Jussi Pajusen asettamassa Helsingin kaupungin luonnonhoidon työryhmässä luonnonsuojelujärjestöjen edustajien tavoitteet ja ehdotukset, etenkin kaupunkimetsien hoitotoimenpiteiden osalta, asetetaan kuitenkin usein vastakkain asukkaiden toiveiden kanssa. Kaikki kaupunkilaisethan eivät näe lähiluonnossaan samoja arvoja kuin me luonnonsuojelijat. Lähiluonnon tuottamiin ekosysteemipalveluihin kohdistuvat odotukset esim. virkistyskäytön osalta saattavat poiketa omistamme. Miten siis vaikuttaa sekä kaupungin päättäjiin että asukkaisiin, jotta voitaisiin edistää ekologisesti mahdollisimman laadukkaan lähiluonnon säilymistä ja jopa sen pinta-alan kasvamista? 4 Jokainen meistä voi vaikuttaa lähiluontoonsa esimerkiksi antamalla palautetta kaupunkisuunnitteluvirastoon kaavoitushankkeiden yhteydessä ja rakennusvirastoon aluesuunnitelmien päivittämisen yhteydessä. Seuratkaa siis kaupungin ilmoittelua lehdissä ja virastojen nettisivuilla. Käykää antamassa palautetta vaikkapa kaupungin järjestämissä asukastilaisuuksissa tai netissä niin omaa kaupunginosaa kuin muitakin Helsingin alueita koskevista suunnitelmista. Monet laajemmista metsäisistä viher- ja lähivirkistysalueista, rannat mukaan luettuna, ovat meidän yhteisiä alueita. Nämä alueet uhkaavat pirstoutua pala palalta, kun niille rakennetaan asuntoja tai niiden luonnontilaisuus vähenee turhan tehokkaiden hoitotoimenpiteiden seurauksena. Helsinkiin tarvitaan lisää asuntoja, mutta toivomme, että esimerkiksi tiivistyvää kaupunkirakennetta tavoitteleva Esikaupunkien renessanssi -hanke toteutetaan lähiluontoamme merkittävästi heikentämättä tai tuhoamatta. Muistakaa myös, että näin eduskuntavaalien alla kannattaa yrittää löytää ehdokkaita, jotka lupaavat toimia lähiluontosi puolesta. Sirkku Manninen puheenjohtaja Veikko Manninen
Takiainen 2011 Kaupungin katot vihertämään Kaisa Hauru Soul, Etelä-Korea. Kaukoidässä viherkattoja perustetaan tiiviiseen tahtiin. Alati kasvavissa kaupungeissa eri maankäyttömuodot käyvät kovaa kilpailua tilasta. Kaupunkisuunnittelun tämän hetken suurimpia haasteita onkin toimivan viheralueverkoston ylläpito ja riittävän lähiluonnon turvaaminen kaupunkilaisille. Kädenvääntö lähiluonnon säilyttämiseksi ei ole ainakaan vähenemään päin, joten lienee paikallaan etsiä uusia keinoja tuoda lisää vihreää kaupunkeihin. Eräs ratkaisu voisi tässäkin tapauksessa löytyä ylhäältä. Viherkatto on kokonaan tai osittain kasvillisuuden peittämä katto. Kasvualustana voidaan käyttää muun muassa multaa, hiekkaa, turvetta, muuta maa-ainesta tai sammalmattoa. Jotta vesi ei pääsisi katon kuiviin rakenteisiin, maakerroksen ja tavallisen katon välissä on eristekerros. Kevyen viherkaton voi rakentaa suoraan tavallisen katon päälle, mutta paksumpi maakerros vaatii erityisiä tukirakenteita. Viherkattoja voidaan rakentaa eri korkeuksiin sekä kalteville että tasakatoille. Viherkattojen suosio on suuressa kasvussa muun muassa Japanissa, Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa. Esimerkiksi Saksassa viherkattojen määrä lisääntyy vauhdilla ja tasakatoista jo 10 % on viherkattoja. Joissain Saksan kaupungeissa annetaan myös verohelpotuksia tai avustuksia viherkattojen rakentajille. Monissa kaupungeissa on myös lainsäädännöllisiä velvoitteita rakentaa viherkatto laajoille tasakatoille, kuten Kööpenhaminassa, jossa kaikille sekä julkisille että yksityisille uusille tasakatoille ja alle 30 asteen kulmassa oleville katoille on tehtävä viherkatto. Viherkatoista on paljon hyötyä. Esteettisen silmäilon lisäksi viherkattojen kyky pidättää sadevettä ja siten tasata huleveden virtaamia saattaa tulevaisuudessa nousta arvoon arvaamattomaan, kun ilmastomuutoksen myötä ennustamattomammat sääolot rankkasateineen edellyttävät varautumista runsaisiin hulevesimääriin. Viherkatoille satanut vesi pidättyy katon maakerrokseen, josta se valuu alas vasta pidätyskapasiteetin ylityttyä. Huomattava osa vedestä sitoutuu kasveihin tai haihtuu takaisin ilmakehään jo katolta, siksi valumavettä on helposti yli puolet vähemmän kuin tavalliselta katolta. Sadeveden haihdunnasta viherkatoilla seuraa myös se, että viherkatot tasaavat alueellista lämpötilan nousua. Kaupunkien keskimäärin muuta ympäristöä korkeammat lämpötilat (lämpösaareke-ilmiö) ovat seurausta juuri haihduttavan ja vettä läpäisevän pinnan vähäisyydestä. Rakennusten pinnat ja (asfaltti)teillä päällystetty ympäristö varaa lämpöä, jota kaiken lisäksi vielä karkaa lämmitysjärjestelmistä ja rakenteista. Viherkattojen maakerros toimii hyvänä eristeenä ja parantaa siten rakennuksen lämpötaloutta, oli kyse sitten lämmityksestä tai jäähdytyksestä. Eristävä maakerros saattaa olla hyödyllinen myös paloturvallisuuden 5
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2011 kannalta, eikä ihan merkityksetöntä ole viherkattojen kasvillisuuden rooli hiilidioksidin vähentämisessä ja liikenteen päästöjen sitomisessa tai eristysvaikutuksessa liikennemelua vastaan. Linnulle pesä ja ihmiselle ryytimaa Luonnon kannalta viherkatot voivat tarjota korvaavia tai täydentäviä elinympäristöjä harvinaistuvien niitty- ja ketoympäristöjen lajeille. Täten ne osaltaan voivat lisätä luonnon monimuotoisuutta. Hyödylliset pölyttäjähyönteiset löytävät tiensä kukkivien mesikasvien äärelle ja monet linnut rakentavat mielellään pesänsä viherkatoille suojaan maapedoilta. Jopa monet harvinaiset tai uhanalaiset lajit saattavat kotiutua viherkatoille. Tulevaisuudessa viherkaton tai osan siitä voi mahdollisesti ottaa jopa viljelykäyttöön omaksi ryytimaaksi. Esikaupunkien siirtolapuutarhamökit ovat haluttuja ja palstaviljely suosittua, mutta kaupunkiviljelyä voi olla mahdollista harrastaa jopa omalla katolla. Suomessa viherkattoja on vielä vähän. Harvakseltaan niitä löytyy joidenkin maakellarien ja saunojen päältä. Aivan viime vuosina on perustettu viherkattoja myös muutamiin julkisiin rakennuksiin. Rakentajien epäilyistä huolimatta viherkatot tulevat yleistymään Suomessa lähitulevaisuudessa. Tarvitaan siis kiireesti tietoa niiden soveltuvuudesta suomalaiseen luontoon ja rakentamiseen. On esimerkiksi vältämätöntä huolehtia siitä, että katoille viljeltäviksi valittavat kasvit eivät ole potentiaalisesti luontoon karkaavia ja aggressiivisesti alkuperäislajistolta alaa valtaavia lajeja. Lopuksi on muistettava, että viherkaton perustaminen ei saa oikeuttaa alkuperäisen luonnon tuhoamiseen. Viherkatto on kuitenkin oiva esimerkki siitä, että luontoa voidaan myös haluttaessa luoda alueille, joilta se on jo tuhottu. Jarmo Saarikivi Lisää tietoa viherkatoista: Helsingin yliopiston viherkattotutkimuksen verkkosivut: www.luomus.fi/kasvitiede/tutkimus/viherkatot Kansainvälisiä linkkejä: www.greenroofs.com www.greenroof.se 6 Luontojärjestöjen varjokaava Östersundomiin Varjokaava haastaa virallisen kaavaluonnoksen ja tarjoaa ekologisen vaihtoehdon alueen suunnittelun lähtökohdaksi. Varjokaavan valmisteluun ovat osallistuneet designtoimisto dadadotank, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Vantaan ympäristöyhdistys, Sipoon luonnonsuojelijat ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri. Kestävän yhdyskuntasuunnittelun tavoitteena on minimoida rakentamisen aiheuttamat haitat luonnon monimuotoisuudelle ja ekologiselle kestävyydelle. Tähän varjokaavamme pyrkii. Varjokaavan lähtökohtana on minimoida rakentamisen luonnonympäristölle aiheutuvat haitat. Helsinki, Vantaa ja Sipoo laativat viranomaisyhteistyönä ns. Östersundomin yleiskaavaa. Kyse on oikeusvaikutteisesta maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesta kuntien yhteisestä yleiskaavasta. Ensimmäinen kaavaluonnos julkaistiin jo 21.2.2011, vaikka luonnosta edeltävä vaihe, osallistumis- ja arviointisuunnitelman lausuntoaika, on kesken. Itse kaavaluonnos lähtenee lausuntokierrokselle huhtikuussa 2011. Suunnittelualueen luonto on rikasta ja se on myös maisemaltaan monipuolinen. Korkeat metsäselänteet vuorottelevat viljelyksessä olevien laaksojen kanssa. Alueen eteläosaa leimaavat ruovikkoiset merenlahdet lehtimetsineen. Pohjoisosassa on Sipoonkorpi, ainutlaatuinen metsämannerkokonaisuus pääkaupunkiseudulla. Sipoonkorvesta etelään virtaavat kuusi puroa, joista Krapuoja ja Stora dammen muodostavat Helsingin alueen keskeisimmät purolaaksot ekologisine yhteyksineen. Kolmen kunnan yhteinen yleiskaava tavoittelee alueelle (joka on yhteensä 45 km 2 suuruinen) 65 000-70 000 asukasta, joista 45 000 sijoittuu Helsingin alueelle. Lisäksi suunnitellaan toimitiloja vähintään 10 000 työpaikalle. Alueelle on suunnitteilla kallis metrolinjaus, joka kulkisi Vantaan Mellunmäestä Kartanon ja Länsisalmen kautta Helsingin Salmenkallioon (Kasaberget), Östersundomiin ja Sakarimäen kautta Sipoon Majvikiin. Varjokaavan lähtökohdiksi olemme asettaneet 50 000 asukasta, joista 30 000 sijoittuu Helsingin alueelle.
Takiainen 2011 Luontojärjestöjen varjokaavan lähtökohtana on ensin tunnistaa ne alueet, jotka on säilytettävä rakentamiselta. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys tukee laajaa kansallispuistoa, puskurivyöhykkeitä suojelualueille ja leveitä ekologisia yhteyksiä. 7
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2011 Tämä oli Östersundomin suunnitteluperiaatteiden vähimmäistavoite, jonka kaupunkisuunnitteluvirasto asetti joulukuussa 2008. Varjokaavan yhdyskuntarakenne nojautuu raideliikenteeseen. Kaavassa emme halunneet ottaa kantaa siihen, olisiko metro vai pikaratikka ekologisesti toimivampi. Minimoidaksemme raideliikenteen aiheuttamat haitat ekologisiin yhteyksiin valitsimme raidevaihtoehdoksi suoran yhteyden Mellunmäestä Helsingin alueelle. Vantaan puolelle esitämme yhtä asemaa Kartanoon sekä Helsinkiin kahta asemaa Östersundomiin ja Sakarimäkeen. Raideliikenne kulkee suurimman osan joko tunnelissa tai sillalla. Varjokaava pyrkii turvamaan alueelle riittävät lähivirkistysalueet vähentääkseen suojelualueille kohdistuvaa käyttöpainetta. Leveät ekologiset yhteydet toimivat erinomaisesti myös kaupunkilaisten viherverkostona. Sipoonkorven kansallispuiston kytkeminen rannikon Natura-alueisiin ja virkistysalueiden merkitys on todettu erityisen tärkeiksi myös eduskunnan ympäristövaliokunnan lausunnossa: Valiokunta korostaa, että kansallispuisto ei pysty yksinään vastaamaan Sipoonkorven ydinalueeseen kohdistuviin suuriin virkistyskäyttöpaineisiin luonnonsuojelutavoitteiden vaarantumatta. Asuinalueiden väliin tarvitaankin riittävästi viherkäytäviä sekä tulevan asutuksen viereen helposti saavutettavia lähivirkistysalueita. Valiokunta pitää tärkeänä, että kaavoituksen yhteydessä turvataan luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyys ja toimivien ekologisten ja virkistyskäyttöä palvelevien viherkäytävien säilyminen erityisesti Sipoonkorvesta Helsingin merenrannan Natura 2000 -alueille sekä rakentamattomien riittävien puskurialueiden säilyminen taajamarakenteen ja kansallispuiston välissä. (Eduskunnan ympäristövaliokunta, helmikuu 2011). Antti Below Varjokaava valmistuu huhtikuussa ja kansalaiset voivat osallistua ja tutustua vaihtoehtoiseen kaavaan www.varjokaava.fi sivuilla. Hanhia Talosaaren tulvapellolla. Kaupunkien laatimassa yleiskaavassa tavoitellaan omaleimaista kaupunkiluontoa ja alueen luontoarvot halutaan valjastaa tehokkaasti asukkaiden virkistys- ja hyötykäyttöön. Ensi sijassa alueen luonto palvelee kaupunkilaisia ja ei-toivotuille lajeille, kuten hirvet, ei kaavoituksessa haluta osoittaa toimivia reittejä. Virallisessa luonnoksessa luonnon ydinalueiden (Mustavuori- Kasabergetin metsäalue, Natura-alueet, Sipoonkorven metsämanner) väliset ekologiset yhteydet ovat erittäin kapeita kaistaleita. Varjokaavan tavoitteena ei ole luoda kaupunkiluontoa, sillä sen katsotaan syntyvän itsestään kaupungin rakentumisen myötä. Laajat, toisiinsa kytköksissä olevat viheraluekokonaisuudet ovat ehdottoman tärkeitä, mutta myös pienemmillä, eristäytyneillä elinympäristöillä ja luontotyypeillä on kaupunkiluontoa monipuolistava merkitys. 8 Kati Vierikko Varjokaava-hankkeen koordinaattori, Helsyn varapuheenjohtaja Varjokaavassa - Sipoonkorven kansallispuisto ulottuu metsämantereelta rannikon lintuvesille asti - turvataan pääkaupunkiseudun viherkehä ja luonnon ekosysteemipalvelut - suojellaan alueen luonnonsuojelualueet, ekologiset yhteydet ja muut luonnon arvokohteet - huomioidaan tärkeät lähivirkistysalueet ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet - kunnioitetaan alueen luonnollista maisemarakennetta - rannat ja tulva-alueet jätetään rakentamatta
Takiainen 2011 Tämän vuoden laji on rahkasammal Seppo Parkkinen Varvikkorahkasammal, Sphagnum russowii. Suomen luonnonsuojeluliitton vuoden 2011 laji ei olekaan laji vaan kokonainen suku. Rahkasammalten (Sphagnum) sukuun kuuluu arviolta 150 300 lajia, joista suurin osa esiintyy soilla. Rahkasammalet esiintyvät yleensä mattomaisesti suon pohjakerroksessa. Rahkasammalten latvaosan väri vaihtelee lajeittain ja lajin nimi antaakin usein viitettä sen ulkonäöstä. Suomessa tavattavia rahkasammallajeja ovat muun muassa hento, tiheinä mättäinä kasvava ruskorahkasammal (S. fuscum), isompikokoinen, rämeillä tavattava punarahkasammal (S. magellanicum), vihertävä kangasrahkasammal (S. capillifolium), ruskeanpunainen rusorahkasammal (S. robellum), ojissa ja kuljuissa veltosti uiskenteleva kuljurahkasammal (S. cuspidatum), soistuvissa kuusimetsissä tavattava korpirahkasammal (S. girgensohnii) sekä siirottavakärkinen okarahkasammal (S. squarrosum). Rahkasammalet ovat suhteellisen laajalle levinneitä ja elinvoimaisia. Rahkasammalten arvo monimuotoisuuden ylläpitäjänä perustuu etenkin siihen, että ne muodostavat pohjan koko muulle suolajistolle. Rahkasammalet muodostavat erittäin happaman kasvualustan, jolla monet suolajit kuten suopursu kasvavat mielellään. Rahkasammalia kutsutaan usein turvesammaliksi. Kasvaessaan suolla rahkasammalen alaosa maatuu osittain muodostaen turvetta. Soiden turvevarastot ovat merkittävän suuri hiilivarasto. Jopa kaksi kolmasosaa kaikesta Suomen hiilestä on varastoitunut soiden turpeeseen. Tämän vuoksi rahkasammalet ovat myös ilmastonmuutoksen hillinnässä tärkeä laji. Suoekosysteemin toiminnan häiritseminen tai vahingoittaminen esimerkiksi turpeen noston tai ojittamisen seurauksena paitsi köyhdyttää monimuotoista suoluontoa myös heikentää soiden asemaa hiilinieluina. Sen sijaan turpeenotto ja turpeen käyttäminen polttoaineena aiheuttaa suuria hiilipäästöjä. Suomen luonnonsuojeluliitto panostaa vuonna 2011 etenkin luonnon hiilivarastojen suojeluun. Rahkasammalet ovat myös tätä teemaa vasten tärkeä ja luonnollinen vuoden laji. Lisätietoa rahkasammalista ja luonnon hiilivarastoista Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta: http://www.sll.fi/luontojaymparisto/ Kaisa Hauru 9
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2011 Lapsena opittu liikkumistapa ei unohdu Lapsuusajan liikkumistavalla on merkitystä aikuisena. Kolmella eri vuosikymmenellä syntyneet Mikko Niskasaari, Sirkku Manninen ja Kaisa Hauru kertovat, miten he kulkivat ennen ja nykyään. Risto Aalto Junalla sienimetsään Tuskin se varsinaisesti rahan puutteesta johtui, ettei perheessämme ollut suurinta osaa 50- ja 60-lukua autoa. Ensimmäisen automme muistan hyvin. Se oli Kajaani Oy:n vanha edustusfarmari, sininen kuin Suomen lipun risti, ja luultavasti Chevrolet. Jenkkirauta joka tapauksessa. Se oli hieno, mutta myytiin aika pian pois. Muistan kun semmoinen outo mies tuli tekemään siitä kauppaa. Sen nimi oli Kekkonen, mutta ei se ollut sama, joka piti valtaa Helsingissä. Tämä Kekkonen piti hautaustoimistoa Kajaanissa, ja meidän Sinikasta tuli toimiston ruumisauto. Matka taittuu Halikon maisemissa. Autoa ei tarvittu, koska asuimme tehtaan piipun juuressa, ja isällä oli lyhyt kävelymatka töihin, Kajaani Oy:lle. Tähdellisempi kulkuväline oli vene. Keskimoottorivene, jonka hytissä jyskytti ikivanha Wickström. Se oli luotettava kone: jos sen sai käyntiin, sitä ei tahtonut saada sammumaan. Ikinä ei jääty Oulujärven myrskyissä tuuliajolle. Sienestys ja marjastus olivat perheessä sellainen intohimo, että vuosikymmeniä myöhemminkin olen hyvin huono niitä keräämään, vaikka erittäin mielelläni molempia syön, kunhan joku ne kerää tai torimummo myy. Se mikä oli lapsena pakko, on aikuisena pakko jättää tekemättä. Metsään oli kyllä mukava mennä, sinne karkasimme pentuna aina kun silmä välitti. Sieni- ja marjareissuilla olisi auto ollut kätevä, mutta nou hätä. Me menimme junalla. Rautatiellä parin kilometrin päässä uutteroivat sinivalkeat lättähatuiksi haukutut junat, kiskobussit. Iisalmesta Kajaaniin ja Kajaanista Ouluun. Ne pysähtyivät jokaisella maitolaiturilla ja vaikka keskellä metsää, kun pyysi. Mikä oli pyytäessä, kun kuski istui samassa tilassa matkustajien kanssa. Aamulla kolkuteltiin koko pesue etelään tai pohjoiseen, hypättiin jonnekin ratavarteen ja iltapäivällä heiluteltiin lättähatulta paluukyyti. Hyvin toimi. Ei se tosin ihan näin puhdasotsaista ollut. Isä sai halutessaan yhtiöltä lainaan Land Roverin, ja sellaisilla jytyytettiin kesällä pitkin Pohjois-Suomea. Kilpa-autoksi siitä ei ollut, eikä sisustus hemmotellut, mutta maastossa Lantikka oli kova peli. Silloiset metsäautotiet olivat enempi pyöräuria, eivät valtateitä kuten nykyään; ei niille ollut asiaa tavallisilla henkilöautoilla. Lantikka möyri ja vaappui eteenpäin nelivaihteella ja perhe lennähteli seinästä seinään. Edelleen Land Rover on suunnilleen ainoa automerkki jonka tunnen, aina se herättää hyviä fiiliksiä. Pyörästä tuli peruskulkuväline, vaikka vajaamittaiset nuorten pyörät eivät vielä 60-luvun alussa olleet itsestään selviä. Moni natiainen opetteli ajamaan vanhempiensa, pojat mieluiten isän pyörällä. Oli huvittava näky, kun sällit pujottivat itsensä tangon alitse ja polkivat vimmatusti, pyörä kallellaan toiselle, kuski toiselle puolelle. Mutta pyörä piti ainakin jokaisella pojalla olla. Vaihdepyörät herättivät loivaa kateutta, niitä oli vain harvalla. Pitkiä pyöräretkiä ei juurikaan harrastettu, mutta pyörällä pääsi nopeasti joka paikkaan. Kun nyt katson taaksepäin, huomaan juuttuneeni täysin lapsuuden tapoihin. En ikinä viitsinyt ajaa ajokorttia. Se ei ollut mikään periaateratkaisu, autot vain eivät kiinnostaneet. Vene minulla on ollut aina. Ainakin Oulujärvellä, välillä myös merellä. Vähäkään pidemmillä matkoilla on ykkösvalinta juna, jos se on mahdollinen. Ellei mene juna, väline on bussi. Sulan maan aikana ehdoton perusväline on polkupyörä. Vain talvipyöräilyn olen jättänyt urheilijoille. Mikko Niskasaari Helsyn aktiivijäsen 10
Takiainen 2011 Taitetaankohan koulumatkoja enää hiihtämällä? Kuvassa tuntemattomia koululaisia hiihtovarusteissaan 1942. Helsinki on hyvä kävely- ja pyöräilykaupunki Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni 1960- ja 1970-luvuilla omakotitaloalueella pohjoispohjalaisella teollisuuspaikkakunnalla. Kotini lähiympäristö oli kuitenkin melko maalaismainen ja kadun päässä viimeisenä olevaa taloamme ympäröi kolmesta suunnasta metsäja suoluonto. Kotoani oli kansakouluun matkaa parisen kilometriä ja uudelle yläasteelle ja lukioon vain kilometri. Lähilukion sijasta menin kuitenkin naapurikaupungin lukioon, jonne oli matkaa kolme kilometriä. Kansakouluun kuljin jalkaisin ja polkupyörällä, talvella usein hiihdin. Yläasteelle ja lukioon kuljin polkupyörällä ja joskus talvisin kovimmilla pakkasilla kävellen. Harrastin lapsena ja nuorena paljon liikuntaa ja liikuntapaikat olivat myös lähellä. Hiihtämään pääsi suoraan kotiovelta. Reilun sadan metrin päässä oli pieni suojärvi, jonka jäällä luistelimme ja kilometrin päässä oli yleisurheilukenttä sekä kunnan ylläpitämä luistelukenttä. Uimaan meren rantaan kaupungin uimalaitokselle ja kesämökille viiden kilometrin päähän menimme myös yleensä polkupyörällä. Perheessämme oli toki koko ajan auto, mutta sillä teimme yhdessä lähinnä kesäisin lomamatkoja kotimaassa. Vanhempanikin kulkivat töissä yleensä polkupyörällä, mutta pikkuveljeni ajeli myös monkeylla, kun ikä salli sen. Pyöräily ja kävely säilyivät minulle luonnollisina tapoina siirtyä paikasta toiseen myös asuessani eri paikkakunnilla Suomessa ja muissa pohjoismaissa. Pyöräily ja kävely ovat minulle tänä päivänäkin paitsi tapa siirtyä paikasta toiseen ja harrastaa siten hyötyliikuntaa, myös hyvä tapa selvittää ajatuksiani. Koen, että saan setvittyä asioita päässäni paremmin liikkuessani kuin istumalla sisällä. Pyöräilen töihin aikaisin aamulla, kun autoliikennettä ei ole vielä paljon tai teen sunnuntaiaamuisin parin tunnin kävelylenkin pitkin Helsingin keskustan rantoja. Kävellessä ja pyöräillessä voin lisäksi tarkkailla hyvin kaupunkiluontoa ja vuodenaikojen vaihtumista. Koenkin sitä kautta säilyttäväni melko hyvin kosketuksen luontoon, vaikka asun Helsingin keskustassa. Säiden salliessa pyöräilen edelleenkin läpi vuoden töihin noin 15 kilometrin edestakaisen työmatkan eli jos ei ole kaatosade, yli 20 C pakkasta ja kun pyörätiet on aurattu. Istuminen täpötäydessä ruuhkabussissa, jossa ihmiset puhuvat kovaan ääneen kännyköihinsä jne., on minusta suoraan sanoen stressaavaa. Sitä paitsi pyöräilen töihin etenkin kesällä suunnilleen samassa ajassa kuin mitä pääsisin sinne bussilla. Kävelen Helsyn kokouksiin Kotkankadulle kotoani suunnilleen samassa ajassa kuin mitä matkaan menisi raitiovaunulla matkustaessa mukaan lukien kävelymatkat pysäkille. Pyöräilijän ja kävelijän näkökulmasta Helsinki on mielestäni kaiken kaikkiaan yhtä hyvä pyöräily- ja kävelykaupunki kuin esim. Oulu, jossa asuin yli 10 vuotta. On minulla toki autokin, mutta se seisoo suurimman osan ajasta paikallaan. Sirkku Manninen puheenjohtaja 11
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2011 Lähiössä matka taittui kevyesti Vietin lähes koko lapsuuteni Espoossa, Pohjois- Leppävaaran lähiömäisessä ympäristössä. Koulu, uimahalli, kirjasto ja kauppa sijaitsivat kaikki parin kilometrin säteellä kotoa. Myös suurin osa ystävistäni asui lähellä. Kouluun ja harrastuksiin kuljin lähes aina kävellen tai pyörällä. Talouteemme kuului auto, jota käytettiin lähinnä viikonlopun kauppareissuilla ja pidemmillä vapaa-ajan matkoilla. Yleensä toinen vanhemmistani kulki autolla töihin. Julkisia kulkuvälineitä käytimme aina silloin, kun tuli tarvetta Helsingin keskustaan. Leppävaaran ja stadin välinen julkinen liikenne oli 90-luvun alkupuolella enimmäkseen bussiliikenteen varassa ja sangen hidasta verrattuna nykyisen junaliikenteen reippauteen. Pahimmillaan bussi kulki Vallikalliosta Kamppiin 45 minuuttia. Ajokortin hankin melkein heti, kun ikää riitti. Näin teki moni muukin ikätoverini espoolaiselle nuorelle ajokortti näytti olevan tärkeä asia. Autolla ajelu jäi kuitenkin tyystin, kun parikymppisenä muutin pois kotoa Helsingin kantakaupungin tuntumaan. Nykyään käytän autoa vain satunnaisesti mökkireissuilla tai biologin kenttätöissä. Kuljen lähes kaikkialle julkisilla ja sulan maan aikaan pyörällä. Lyhyehköt välimatkat kävelen. Lähipiirissäni kuitenkin autoillaan, mikä joskus ajaa laiskan ihmisen pummaamaan kyytiä. On vaikea sanoa, miten lapsuudenaikaiset liikkumismuodot ovat vaikuttaneet nykyisiin kulkutapavalintoihini. Lapsena totuin siihen, että omiin menoihin kuljetaan pyörällä tai kävellen. Toisaalta autoa käytettiin myös, ainakin viikonloppuisin, ja nuorena täysi-ikäisenä autolla oli lyhyen aikaa merkitys myös minun yksityisessä elämässäni. Suurin vaikutus nykyisen liikkumiskäyttäytymiseni muodostumiseen lienee kuitenkin jossain vaiheessa nuoruutta herännyt kiinnostus ympäristöasioihin. Tilannetta helpottaa myös se, että asun sujuvan joukkoliikenteen alueella, jossa on helppo päästä kaikkialle. Kaisa Hauru varajäsen Jukka Hintsala Helsingissä pärjää mainiosti mummofillarillakin. 12
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2011 Helsyn retket, kurssit ja muut yleisötapahtumat vuonna 2011 Helsyn kaikille avoimilla kursseilla ja retkillä voi tutustua elolliseen ja elottomaan luontoon asiantuntijaoppaiden johdolla. Retket ovat maksuttomia eivätkä vaadi ennakkoon ilmoittautumista, ellei toisin mainita. Pidemmille retkille suosittelemme varaamaan omat eväät mukaan. Kaikki retket eivät vaativuutensa vuoksi sovellu lapsille. Retkikalenteriin saattaa vuoden mittaan tulla muutoksia. Ajantasaiset tiedot sekä tarkemmat kuvaukset retkien vaativuustasosta ja mahdollisista ikärajoista kannattaa tarkistaa Helsyn nettisivuilta: www.sll.fi/helsy. Helsyn sähköpostilistalla tiedotetaan myös retkistä ja muista ajankohtaisista asioista. Voit liittyä listalle ottamalla yhteyttä järjestösihteeriin. Tiedustelut ja ilmoittautumiset tarvittaessa (ellei erikseen muuta mainita) Helsyn toimistoon järjestösihteeri Markus Seppälälle, helsy@sll.fi, puh. 09-228 08 277 tai 050 3011633 toimiston aukioloaikoina ma ja pe klo 10-15. Kesän 2011 aukioloajat voivat poiketa tässä ilmoitetusta. Kasviretket sekä kasviluennot To 12.5. klo 18-21 kasviretki Viikin arboretumiin. Tapaaminen Gardenian edessä klo 18.00 To 9.6. klo 18-21 kasviretki Mustikkamaalle. Tapaaminen Mustikkamaan sillalla Kulosaaren puolella. Su 19.6. klo 13-15 Luonnonkukkien päivän kasviretki Pitäjänmäen Strömberginpuistoon. Tapaaminen Pitäjänmäentien ja Pajamäentien risteyksessä. To 11.8. klo 18-21 kasviretki Meri-Rastilan Ramsinniemelle. Tapaaminen klo 18 Meri-Rastilan tien ja Ramsinniementien risteyksessä tai klo 17.40 Rastilan metroaseman pohjoispuolisessa aulassa. Linturetket lähiluontoon La 19.3. klo 9-12 talvinen linturetki Herttoniemen ja Viikin metsiin. Tapaaminen Herttoniemen metroaseman edessä (K-market Hertan puolella) La 9.4. klo 9-12 linturetki Vuosaaren Kallvikinniemelle. Tapaaminen Rastilan metroasemalla klo 8:45 tai Kallahdenraitin ja Leikosaarentien risteyksessä klo 9. 14 La 14.5. klo 8-11 linturetki Vanhankaupunginlahdelle, Pornaistenniemeen. Tapaaminen Tekniikan museon portilla (Viikintie 1), entisen ravintola Helsingen takana. La 4.6. klo 7:30-10:30 linturetki Haltialaan. Tapaaminen bussin 67 päätepysäkillä Torpparinmäentiellä, bussi lähtee klo 6:50 Rautatientorilta, laituri 4. Muut lähiluontoretket Tulossa kesällä: luontoretki Rövare -saareen Espoon edustalla. Retki järjestetään joko alkukesästä tai elokuussa. Tarkemmat tiedot päivitetään aikanaan Helsyn retkisivuille ja lähetetään myös Helsyn sähköpostilistalle. La 5.3. klo 12-14 lumijälkiretki Vanhankaupunginlahdella. Retken päätteeksi voi jäädä seuraamaan talvikalastusta Kuusiluodon edustalle. Tapaaminen entisen ravintola Helsingen pihassa, Viikintie 1. To 28.4. klo 18-20 keväinen luontoretki Laajasaloon. Retki järjestetään yhdessä Laajasalo-Degerö -seuran kanssa. Tapaaminen Henrik Borgströmintien ja Koirasaarentien risteyksessä? La 21.5. klo 9-13 Vaellus/luontoretki Helsyn Torpalle. Keskitymme retkellä reitin geologiaan ja biotooppeihin. Tapaaminen bussi 96:n päätepysäkillä Vuosaaressa, Porslahdentien pohjoispäässä. Maastoon sopivat jalkineet sekä tarpeeksi eväitä ja juotavaa mukaan. Torpalla mahdollisuus lämmittää eväät, levätä ja nauttia luonnosta. Paluu joko omin nokin tai toivottaessa tilataan kimppataksi lähimmälle metroasemalle. Ma 23.5. klo 18-21 luontoretki Honkasuolle. Retkellä tutustutaan alueen luontoon viimeistä kertaa ennen asuinrakentamisen käynnistymistä.tapaaminen bussin 45 päätepysäkillä, Neulastien ja Naapuripellontien risteyksessä. Ma 30.5. klo 18-21 Mätäjokikävely Louhelan juna-asemalta (Vantaan puolella) Malminkartanoon. Keväinen luontokävely nauttien luonnosta kuunnellen ja katsellen ilman erityistä teemaa Ma 13.6. klo 18-20 retki Haagaan ja Keskuspuistoon. Järjestetään yhteistyössä Roska Päivässä -liikkeen kanssa. Tapaaminen Pohjois-Haagassa Näyttelijäntien ja Ida Aalbergintien risteyksessä. Bussit 40,41,43,51 ja 56 pysähtyvät risteyksen tuntumassa. Pe 17.6. lepakkoretki Kivinokkaan. Tapaamispaikka ja -aika selviävät myöhemmin ja löytyvät Helsyn retkisivuilta. La 18.6. klo 9-13 vaellusretki Helsyn Torpalle Talosaareen. Tutustumme reitin varrella Vuosaaren sataman alueeseen ja Täyttömäkeen. Tapaaminen bussin 96 päätepysäkillä Vuosaaressa, Porslahdentien pohjoispäässä. Maastoon sopivat jalkineet sekä tarpeeksi eväitä ja juotavaa mukaan. Torpalla mahdollisuus lämmittää eväät, levätä ja nauttia luonnosta. Paluu joko omin nokin tai toivottaessa tilataan kimppataksi lähimmälle metroasemalle. Ma 20.6. klo 18-21 Mätäjokikävely bussien 42 ja 56 päätepysäkiltä Kannelmäestä (Soittajantiellä, lähellä Kannelmäen asemaa) Lassilaan, Kaupintien ja Hämeenlinnanväylän risteykseen. Kesäinen luontokävely tarkkaillen lintupoikueita ja kesän kasveja. Ma 4.7 klo 18-21 Mätäjokikävely Louhelan juna-asemalta (Vantaan puolella) Malminkartanoon. Kesäinen luontokävely nauttien luonnosta kuunnellen ja katsellen ilman erityistä teemaa. Ma 11.7. klo 18-21 Mätäjokikävely Muusantorilta (Talinranta)Strömbergin puistoon Pitäjänmäelle. Kesäinen luontokävely nauttien luonnosta kuunnellen ja katsellen ilman erityistä teemaa Ma 15.8. klo 18-21 luonto- ja lepakkoretki Kontulan luoliin.retken päättyessä kuulostelemme lepakoita detektorin avulla. Tapaaminen Sakaran ja Kontulankaaren risteyksessä kello 18.00.s La 20.8. klo 9-13 vaellusretki Torpalle. Reitin varrella tutustumme Mustavuoren alueen juoksuhautoihin. Retkelle lähdetään pysäköintialueelta Itäväylän varrelta noin 1/2 km Vuosaaren risteyksestä itään päin. Maastoon sopivat jalkineet sekä tarpeeksi eväitä ja juotavaa mukaan.torpalla mahdollisuus lämmittää eväät, levätä ja nauttia luonnosta. Paluu joko omin nokin tai toivottaessa tilataan kimppataksi lähimmälle metroasemalle.
Takiainen 2011 La 3.9. klo 10-14 vaellusretki Myllypuron kallioilla. Tutustumme retken aikana alueen geologiaan ja kalliokasvillisuuteen. Varaa mukaan maastoon sopivat kengät ja tarpeeksi evästä. Maasto on osittain vaativaa. Tapaaminen bussin 68 Latokartanon päätepysäkillä (Von Daehnin kadun eteläpäässä). Ma 5.9. klo 18-21 syksyinen luontoretki Harakan saareen. Tapaaminen Kaivopuistossa Ehrenströmintiellä, Harakan lautan laiturilla klo 17.50, lautta lähtee tasan klo 18. Varaa rahaa mukaan lauttamaksua varten. Meno-paluu aikuisille 3,80, lapsille ja eläkeläisille 1,80. La 17.9. klo 10-14 syksyinen vaellus Keskuspuistossa. Tapaaminen Lääkärikadun ja Urheilukadun risteyksessä. Retki päätetään Pitkäkosken majalle, missä voidaan syödä eväät ja kahvitella. Ma 26.9. kello 18-21 Mätäjokikävely Muusantorilta (Talinranta) Strömbergin puistoon Pitäjänmäelle.Syksyinen luontokävely luontoa katsellen ja syksyn tuoksuista nauttien Bussiretket Bussiretkien osallistumismaksu on lapsilta 10 ja aikuisilta 20 euroa. Retkimaksut maksetaan Helsyn tilille: Sampo 800011-71007207. Muista ehdottomasti kirjoittaa tekstikenttään retken nimi ja päivämäärä, sekä oman nimesi tai kaikkien maksettavien henkilöiden nimet. Bussiretkien lähtö- ja paluupaikka on Mikonkadun tilausajobussipysäkki ns. Fenniakorttelia vastapäätä. Ilmoittautumiset Helsyn toimistoon puh. 09 22808277, gsm. 050 3011 633 tai helsy@sll.fi toimiston aukioloaikoina ma ja pe klo 10-15. Retkille säähän sopivat varusteet ja eväät mukaan! La 2.4. klo 20-24 Suuri Pöllöretki yhdessä SLL:n kanssa Sipoon pöllömetsiin. Retkelle lähtee mukaan kansanedustajia ja kansanedustajaehdokkaita sekä lehdistöä. Retkellä tutustutaan pöllöihin, SLL:n vaaliteeseihin sekä keskustellaan yhdessä miten Suomi pidetään jatkossakin maailman parhaimpana luontomaana. Helsyn jäsenille varataan n. puolet retkibussin paikoista, rajoitetuille paikoille kannattaa ilmoittautua viipymättä. Retken hinta on 15 euroa aikuisilta ja 10 euroa lapsilta. Lähtö Mikonkadun tilausbussipysäkiltä. Ilmoittautumiset sähköpostitse osoitteeseen helsy@sll.fi La 30.4. klo 9-16 linturetki bussilla Porkkalanniemeen. Ilmoittautuminen Helsyn toimistoon joko puhelimitse tai sähköpostitse pe 8.4. alkaen. La 1.10. klo 9-17 linturetki bussilla Porvoon lähialueen lintukohteisiin. Ilmoittautuminen Helsyn toimistoon joko puhelimitse tai sähköpostitse pe 8.4. alkaen. Kurssit Helsy järjestää vuonna 2011 seuraavat kurssit, joiden ajankohta ja sisältö selviävät ja tarkentuvat myöhemmin: Kurssi haitallisista vieraskasvilajeista, kesällä 2011. Kurssilla tutustutaan pahimpiin haitallisiin vieraskasvilajeihin, niiden tunnistamiseen, ympäristövaikutuksiin ja opetellaan oikeat niksit niiden hävittämiseksi. Kurssiin sisältyy yksi luentokerta SLL:n tiloissa Kotkankadulla sekä erillinen maastoretki. Kurssin hinta on 10 euroa/osallistuja. Kurssi muuttavista ja vaeltavista perhoslajeista. Kurssin hinta on 10 euroa/osallistuja. Kurssi kimalaisista ja muistakin mesipistiäisistä. Kurssilla tutustutaan mm. kimalaisten lisäksi muihin mesipistiäisryhmiin ja niiden tarjoamiin elintärkeisiin ekosysteemipalveluihin Kurssin hinta on 10 euroa/osallistuja. Kurssien ilmoittautumisohjeet ja tarkemmat kuvaukset löydät aikanaan Helsyn retkisivuilta ja niistä tiedotetaan myös Helsyn sähköpostilistalla. Kurssit järjestetään yhteistyössä OK-opintokeskuksen kanssa. Tutustumisretket To 14.4. klo 18-19:30 tutustumisretki Ämmässuon kaatopaikalle. Paikalle saavutaan joko omilla autoilla kimppakyyteinä tai yhteisillä takseilla. Vain 12 ensimmäistä ilmoittautunutta mahtuu mukaan. Ilmoittautumiset, kyselyt kuljetuksesta ja tapaamispaikasta osoitteeseen janne.bjorklund@sll.fi Ti 3.5. klo 14-15:30 tutustumisretki Ilmatieteen laitokselle. Osallistujille esitellään laitoksen tiloja, selvitetään sääennustuksen syntymistä sekä ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia. Mukaan mahtuu 25 henkilöä. HUOM! Ilmoittautumiset Jannelle. Ke 27.4. klo 18 tutustumisretki Helsingin Energian Hanasaaren voimalaitokseen. Hanasaaren voimalaitos on yksi kolmesta suuresta Helsingin yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotantolaitoksesta. Oppaana toimii voimalaitoksen johtaja Hannu Kekkonen. Mukaan mahtuu 12 henkeä. HUOM! Ilmoittautumiset Jannelle. Talkoot ja muut tapahtumat Jättipalsamitalkoot kesällä 2011: alla ilmoitettujen Lauttasaaren talkoiden lisäksi torjuntaa jatketaan myös Herttoniemen Saunalahdella ja Seurasaaressa. Talkooajankohdat lisätään aikanaan Helsyn retkisivuille ja niistä ilmoitetaan erikseen myös sähköpostilistalla. La 7.5. klo 5-13 Tornien Taisto Vanhankaupunginlahdella, Pornaistenniemen tornissa. Mukaan säänmukaiset vaatteet, kiikarit ja kaukoputket sekä lintuoppaat. Tervetuloa mukaan auttamaan Helsyn joukkue voittoon! La 14.5. klo 10-16 Helsyn Torpan talkoot. Vain Helsyn jäsenille. Talkooväelle tarjolla purtavaa, ilmoittaudu etukäteen mukaan Anneli Mikkoselle (050-5992 408) 13.5. mennessä. Su 5.6. klo 10-16 Helsyn Torpan talkoot. Vain Helsyn jäsenille. Talkooväelle tarjolla purtavaa, ilmoittaudu etukäteen mukaan Anneli Mikkoselle (050-5992 408) 4.6. mennessä. Ke 15.6. klo 17.30 alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa.Tapaaminen Merikylpylän puiston (Kasinon ranta) uimarannan kahvilan edessä (Särkiniementie). Paikalle pääsee busseilla 65 A ja 66 A. Hyvät puutarhahanskat mukaan ja pitkät housut jalkaan. Lisätietoa Christina Lindéniltä p. 676 565. Ke 10.8. klo 17.30 alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa.Tapaaminen Merikylpylän puiston (Kasinon ranta) uimarannan kahvilan edessä (Särkiniementie). Paikalle pääsee busseilla 65 A ja 66 A. Hyvät puutarhahanskat mukaan ja pitkät housut jalkaan. Lisätietoa Christina Lindéniltä p. 676 565. Ke 14.9. klo 17.30 alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa.Tapaaminen Merikylpylän puiston (Kasinon ranta) uimarannan kahvilan edessä (Särkiniementie). Paikalle pääsee busseilla 65 A ja 66 A. Hyvät puutarhahanskat mukaan ja pitkät housut jalkaan. Lisätietoa Christina Lindéniltä p. 676 565. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kevätkokous pidetään keskiviikkona 11.4. klo18 Tieteiden talolla, salissa 309 (Kirkkokatu 6). Sääntömääräisten asioiden lisäksi kuullaan HY:n akatemiaprofessori Ilkka Hanskin esitelmä luonnon monimuotoisuudesta. Kahvitarjoilu. Lämpimästi tervetuloa! 15
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2011 Toimitusjohtaja Vesa Tuominen Vihreä bisnesmies Voiko bisnesmies olla luonnonsuojelija? Ja miten menestyvä yritys voi olla vihreä? Lähes neljäntoista miljoonan euron liikevaihdolla pyörivä Unikulma Oy panostaa uudistuksiin, jotka säästävät sekä rahaa että luontoa. Unikulman vuonna 1985 vanhempiensa autotalliin perustanut toimitusjohtaja Vesa Tuominen nukkuu yönsä hyvin. Se ei johdu pelkästään laadukkaasta sängystä vaan puhtaasta omatunnosta. Tuomisen sekä oma että yrityksen hiilijalanjälki on niin pieni kuin se suinkin voi olla. - Panostamme jatkuvasti toimintoihin, joista hyötyvät niin asiakkaamme, yrityksemme kuin ympäristömmekin, Tuominen sanoo. Hän kertoo innostuneena yrityksensä innovatiivisista, kestävän kehityksen ratkaisuista, jotka ovat maksaneet itsensä takaisin lyhyessä ajassa. - Ratkaisut voivat olla hyvinkin pieniä, mutta niistä tuleva säästö myös ympäristölle on suuri. Otetaanpa pari esimerkkiä, miten Tuominen säästää. Aikaisemmin yrityksen rekka ajoi keskimäärin 34 kilometrin matkan tehtaalta asiakkaan luokse. Navigaatiojärjestelmän käyttöön ottaminen vähensi keskimääräisen ajokilometrimäärän kahdeksaan. - Kun asiakas tilaa sängyn, kysymme mahdollista toimitusajankohtaa tietokoneelta. Se tarkistaa, mitä samalle suunnalle on menossa ja päättää, milloin sänky kannattaa kuljettaa kohteeseen. Tässä ei ole mukana tunnetta vaan pelkkää älyä, Tuominen nauraa. Kymmenisen tuhatta euroa maksanut navigaatiojärjestelmä on ollut Unikulmassa käytössä vasta kolme vuotta. Silti säästöä on kertynyt jo toista miljoonaa kilometriä! Tuominen pyytää miettimään, mitä rekkarallin väheneminen merkitsee päästöjen ja ympäristönsuojelun kannalta. 16 Tuominen pitää arvokkaana sitä, että hänen yrityksensä sijaitsee asiakkaiden keskellä. Unikulma ei tuo maahan sänkyjä, vaan valmistaa ne omassa tehtaassaan Petikossa. Välivarastoja ei siten tarvita. - Emmekä valmista tuotteita varastoon vaan sitä mukaa kun asiakkaat niitä tilaavat. Meillä on tehdas ja myymälät, siinä kaikki. Kannattava sijoitus yritykselle on ollut uusi, tuotantolinjan päähän sijoitettu pakkauskone, joka pakkaa sängyt PEmuoviin (polyeteeni). Muovia voidaan hyödyntää sekä energiantuotannossa että materiaalikierrätyksessä. - Kun miehemme toimittavat sängyt ja patjat asiakkaille, he vievät mennessään muovit ja roskat. Niitä ei jätetä asiakkaiden riesaksi, vaan ne kierrätetään edelleen uutta materiaalia varten. Tuomisen säästötalkoot eivät tähän lopu. Hän on vaihtanut esimerkiksi Erottajan ja Petikon liikkeiden koko valaistuksen energiaa säästäviksi LED-lampuiksi. - Tämäkin systeemi maksaa itsensä takaisin parissa, kolmessa vuodessa, Tuominen tietää. Seuraavankin ison ekoteon hän on jo pannut vireille. Petikon liike saa lähitulevaisuudessa uuden ekologisemman lämmön talteenottojärjestelmän. Tuominen harrastaa myös hyväntekeväisyyttä. Vanhoja, täysin käyttökelpoisia puhtaita patjoja hän antaa hyväntekeväisyysjärjestöille toimitettavaksi köyhiin maihin. Patjan elinikä on vain kymmenen vuotta. Sitä vanhemmat patjat hävitetään, ympäristöystävällisesti tietysti. Vihreä myös kotona Vesa Tuominen maksaa mielellään vapaaehtoisen ympäristömaksun, jos hän joutuu lentämään. Partiossa poikasena viihtynyt Tuominen asuu perheineen keskellä maaseutua luonnonsuojelualueella. - Ympärillämme on 550 hehtaaria aarniometsää, jossa käyn marjassa ja sienessä. Naapurista saamme aitoa lehmänmaitoa. Saunaani tein viherkaton, josta voi poimia mustikoita ja puolukoita.
Takiainen 2011 Toimitusjohtaja Vesa Tuominen panosti rantasaunansa likavesijärjestelmään ja kattoon, josta tuli vihreä. Rakentaessaan rantasaunaa Tuomiselle oli tärkeää noudattaa viimeisen päälle lakia ja asetuksia. Hän sijoitti 20 000 euroa jätevesien suodatusjärjestelmiin ym. tekniikoihin. Tuominen taistelee parhaillaan intohimoisesti, ettei Petikon ja Variston kohdalle suunniteltu Kehä III:n levennys toteutuisi. Kehä III on kaavailtu parannettavaksi kaupunkimoottoritieksi, mikä on Tuomisen mukaan täysin turhaa. - Ei tässä kohtaa tarvita kahdeksaa ajokaistaa. Neljän kilometrin pätkältä levennys tulisi maksamaan 250 miljoonaa euroa ja tien käyttöaste olisi vain 30 prosenttia. Tietenkin Tuomisella on hanketta vastustaessaan myös oma lehmä ojassa. Unikulman tehdas ja päämyymälä sijaitsevat Petikossa aivan Kehä III:n kupeessa. Jyrän alle ne eivät tietä levennettäessä jäisi, mutta vuosia kestävä tien rakennustyö hankaloittaisi pahasti sekä Unikulman että lukuisten muidenkin yritysten toimintaa. Alueella on noin 4400 työpaikkaa. Kun Tuominen puhuu vihreydestä, hän ei puhu puolueesta. - Useinhan vihreys yhdistetään vihreään puolueeseen. Haluan korostaa, että arvomaailmani on vihreä. En äänestä koskaan puoluetta vaan ihmistä. Paula Bagge Helsyn varajäsen Unikulma on Suomen johtava vuoteiden asiantuntija ja myyjä sekä unen asiantuntija ja tutkija. Yritys valmistaa asiakkaiden henkilökohtaisten tarpeiden mukaisesti räätälöityjä vuoteita ja patjoja. Yritys on erikoistunut myös ns. älyvuoteiden valmistamiseen. 17
Takiainen 2011 Miksi olen luonnonsuojelija? Minä Oulangan kanjonin reunalla 14.6.2008. Minulta pyydettiin kirjoitusta, miksi olen luonnonsuojelija. Oikeastaan kysymys pitäisi kuulua Miksi en olisi luonnonsuojelija? On aivan käsittämätöntä, etteivät kaikki sitä ole. Kuinka joku voi asettaa lyhytnäköiset taloudelliset edut luonnon edelle? Tällä hetkellä nämä taloudelliset edut tuntuvat saavan suuremman mediahuomion kuin luontoarvot, eikä edes esille tuoda sitä tosiasiaa, että ihmisen talouskin on pohjimmiltaan riippuvainen luonnosta ja siksi luonnon kanssa tulee elää sopusoinnussa. Miksi esimerkiksi suoturpeenpoltosta, suunnitelluista kaivoksista ja ylipäätään viime aikoina tapahtuneesta luonnonsuojelun alasajosta ei ole nostettu suurempaa meteliä seuratuimmissa tiedotusvälineissä, vaan kaikki on saanut tapahtua aika hiljaisuudessa ja vähällä kohulla? Palatakseni omaan suhteeseeni luonnonsuojeluun minun on ikävä kyllä todettava, että olen ollut aikoinaan hyvinkin sinisilmäinen. Ennen kuin vuonna 2004 aktivoiduin Laajasalossa asuessani pro Kruunuvuori-liikkeessä ja myöhemmin Laajasalo-Degerö Seurassa puolustamaan Länsi-Laajasalon metsiä rakentamiselta, olin kuvitellut päättäjien pitävän hyvää huolta luonnosta. En voinut kuvitellakaan, että vielä 2000-luvulla joku voisi olla niin hirveä, että aivan surutta kaavoittaisi laajempia, luonnonmukaisina säilyneitä upeita luontoalueita rakentamiselle. Totuus tuli ilmi Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston järjestämässä Kruunuvuorenrantatilaisuudessa. Tästä tilaisuudesta alkoi monivuotinen taistelu kaavoja vastaan, kuitenkin melko huonolla menestyksellä. Taistelun aikana selvisi minullekin, että kaavoittaja ei Helsingissä ota vähääkään huomioon asukkaiden mielipiteitä, mikäli ne eivät ole yhtäpitäviä kaavoittajan kanssa. Luonnonsuojelulla ei vaikuta olevan kaupunkisuunnittelussa mitään sijaa. Kaavoituksessa otetaan huomioon ainoastaan rahan intressit - luontoalueetkin nähdään vain tilapäisesti rakentamiselta säästyneinä rahanarvoisina reserveinä. Oikeasti kuitenkin luonnolla on erittäin suuri rahallinenkin arvo, jos otetaan huomioon esimerkiksi ihmisten henkinen hyvinvointi. Kuinkahan moni jaksaisi paiskia töitä eläkeikään saakka, jos ei olisi mahdollisuutta latautua luonnossa? Asukasaktiivisuus johti minut myös kaupunkimetsäliikkeeseen ja lopulta Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen hallitukseenkin. Tässä vaiheessa vain voimat alkoivat olla jo aika vähissä, kun oli jo monta vuotta tullut taisteltua luontovihamielistä kaupunkisuunnittelua vastaan. Tilanne on hyvin epäreilu, koska kaupunkisuunnittelijat voivat suunnitella kaavojaan virkatyönä, mutta osallisten on perehdyttävä kaavoihin oman leipätyönsä ohella. Tiedotukset kaavoista on yleensä vieläpä laadittu niin kierosti, että ne eivät säikäytä suurta joukkoa ihmisiä siinä vaiheessa, kun niihin on reagoitava. Todellisuus tulee esiin vasta, kun on jo liian myöhäistä. Myöhemmin Helsingin rakennusviraston metsänhoitomenetelmät alkoivat myös huolestuttaa. Vaikka Helsingillä ei kuulemma ole puunmyyntitavoitteita, menetelmät eivät juurikaan poikenneet talousmetsien hoitomenetelmistä. On aika surullista, että jos kaavoitukselta säästyy joitain pieniä luontokaistaleita, nekin tuhoaa sitten rakennusvirasto. Toivottavasti viimeaikainen kehitys muuttaa suunnan kaupunkimetsien hoitamisessa. Parasta olisi, jos luontoalueiden hoito siirrettäisiin rakennusvirastolta ympäristökeskuksen vastuulle ja saataisiin siellä oleva ekologinen tietämys hyödynnettyä ihan oikeasti. Varoituksen sana vantaalaisille: Älkää liittykö Helsinkiin, ettei Helsingin rakennusvirasto pääse tuhoamaan teidänkin metsiänne! Toni Amnell 19
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2011 Helsy vierailee: Ekokampaamo Fa milja, Hakaniemen torikatu 2 Hiuksemme ovat monille meistä pääasia. Siksi kulutamme niiden hyvinvointiin ja näyttävyyteen runsaasti aikaa, vaivaa ja rahaa. Samasta syystä kansainväliset kauneus- ja hiustalot julkaisevat viikoittain "uusia ja vallankumouksellisia" tuotteita, joita sinä ja minä ostamme näyttääksemme edustavilta. Ympäristön näkökulmasta hiusten hyvinvointi ei kuitenkaan ole aivan ongelmatonta. Käyttämämme tuotteet pakkauksineen kuluttavat tuotanto- ja kuljetusvaiheessa runsaasti energiaa ja luonnonvaroja, niiden kemikaaleja päätyy käytettäessä vesistöihin ja ne päätyvät lopulta sekäjätteenä kaatopaikalle. Jos haluat valita toisin, kokeile ekokampaamoa. Niin minä tein. Tutut kampaamoyrittäjät olivat aluksi epäluuloisia Malleuksen suunnanmuutoksen järkevyydestä, sillä "ekoilun" ei uskottu houkuttelevan kuin kourallisen innokkaimpia ituhippejä. Toisin kävi, sillä tällä hetkellä Fa miljan tuoliin istuminen vaatii varauksen tekemistä vähintään 6-8 viikkoa etukäteen. Tästä syystä sovimmekin tapaamisen sunnuntai-iltapäiväksi, jolloin Malleus tavallisesti viettää hyvin ansaittua vapaapäiväänsä. Olisin aivan hyvin voinut tehdä pelkän haastattelun, mutta halusin välttämättä kokeilla, tuntuuko ekokampaajan työskentely jotenkin erilaiselta verrattuna tavallisiin kampaajapartureihin. Lisäksi kuivuneet latvani kaipasivat kipeästi trimmausta. Löysin Fa miljan nettisivujen hinnastosta miesten energialeikkauksen. Pakettiin kuuluu leikkauksen, pesun ja kuivatuksen lisäksi hartian, pään ja niskan stressipisteiden hierontaa. Hierontaa leikkauksen yhteydessä? Yksi sellainen, kiitos! Markus Seppälä Fa miljan ja Remake ekodesignin uusi koti. Milja Irmeli Malleus leikkaa rentoutuneen järjestösihteerin hiukset oikeaan tasapainoon. Helsingissä toimii tällä hetkellä Ekoyrittäjien nettisivujen mukaan 13 ekokampaamoa, joista päätin vierailla yhdessä. Ekokampaamo Fa miljan yrittäjällä, Milja Irmeli Malleuksella, on yhteensä 20 vuoden kampaajakokemus. Ekokampaajaksi Malleus ryhtyi vuonna 2005 suoritettuaan ekokampaajatutkinnon ensimmäisten suomalaisten joukossa. 20 Sunnuntaiajankohdasta huolimatta Malleus otti minut ja kuvaajaksi suostuttelemani vaimoni todella lämpimästi ja ystävällisesti vastaan. Vuonna 2005 perustettu Fa milja on toiminut samoissa tiloissa Remake Ekodesignin kanssa, josta olin tehnyt jutun jo aikaisemmin (Takiainen 2009). Nykyiset, uudet tilat avattiin yleisölle 16.2. Lyhyen esittelykierroksen jälkeen Malleus pyysi minut istumaan asiakkaan tuoliin. Kävimme energialeikkauksen ideaa läpi samalla kun hiuksiani pestiin. Periaate on hyvin yksinkertainen: hiukset leikataan niiden luonnollisen kasvutavan mukaisesti, jolloin kampaus ei tarvitse kaikkia muotoilutuotteita näyttääkseen hyvältä. Hiukset siis leikataan "oikeaan tasapai- Netta Seppälä