Rauhanasema vakiintunutta vaikuttamista. Elimäenkadun sosiaalikeskus autonomian tavoittelua. Kadunvaltaukset 18. elokuuta Töölössä. Happihuone ilmaista tilaa. Voima-lehti valtamedian haastaja. Kallio nuorten aktivistien kaupunginosa. Mielenosoitukset 18. elokuuta kasvissyönnin puolesta Mannerheimintiellä. Factory-baari vaihtoehtomusiikkia. Falun gong hätähuuto Esplanadilla tai Elielinaukiolla joka lauantai. Uusi ylioppilastalo opiskelijajärjestöjen kotipesä. Martin Balluch luennoi. 44 Suomen Kuvalehti 36/2007
Teksti Susan Heikkinen Kuvat Kaisa Rautaheimo Vastavirrassa Helsinkiläinen kansalaisaktivismi on monen asian liike. uokratalo, Kallio. HK: n siat syövät GM-soijaa, kertoo tarra ovisummerissa. Ohikulkijakin on voinut sen liimata, mutta enteellinen se on: pelkästään tämän yhden rapun kolmessa kommuunissa asuu toistakymmentä nuorta aktivistia. 36/2007 Suomen Kuvalehti 45
Kaupungin aktiivisin nuoriso asuu Kalliossa. Ovella on vastassa Hanna Roisko. Työskentelee henkilökohtaisena vammaisavustajana, tuottaa teatteria, tekee radio-ohjelmaa Lähiradioon. Puristaa kättä lujasti ja toivottaa tervetulleeksi kotiinsa. Kahvimukin ojentaa Maria Hukkamäki. Opiskelee Humanistisessa ammattikorkeakoulussa kansalaistoimintaa, tekee teatteria ja käy työssä Rauhanpuolustajat ry:n toimistolla. Keittiön pöytään istuu myös Yusuf Albekoglu. Opiskelee kulttuurituottajaksi, tekee ja esittää musiikkia. Heitä kolmea yhdistää monenlainen aktivismi. Kaikki ovat mukana helsinkiläisessä, kantaaottavassa teatteri Poleemissa, ja kaikki ovat olleet mukana kevään ja kesän talonvaltausten sarjassa. Vappuna kaikki osallistuivat Euromayday-kulkueeseen. He ovat Greenpeacen jäseniä, Mariaa lukuun ottamatta myös Amnestyn. Yusufin on voinut nähdä esimerkiksi kauppalaiva Estellellä järjestämässä tukikonserttia. Maria on tuttu toukokuulta Olkiluodon ydinvoimalalta, jossa Greenpeace tempaisi kritisoidakseen rakennusprojektia. Ja Hannaan törmäämme vielä... toisaalla Helsingissä hieman myöhemmin. iten heistä tuli aktivisteja? Olen aina ollut sellainen vastarannankiiski, en ole ikinä suostunut mihinkään annettuun muottiin vaan heti kyseenalaistanut... nähnyt tapoja tehdä toisella tavalla, sanoo Hanna. Musiikki on vaikuttanut paljon. Kuuntelen paljon punkia, se aikoinaan varsinkin on ollut hyvin poliittista. Äidinmaidosta se on varmaan tullut, sanoo Yusuf. Isä oli nuoresta pitäen aktivisti Turkissa, kahlitsi itsensä koulun porttiin kun vastusti sikäläisen koulujärjestelmän toimintatapoja. Hän tulee vieläkin vallatuille taloille käymään, osoittamaan tukensa. Yusuf Albekoglu, Hanna Roisko ja Maria Hukkamäki alemmalla kattoterassillaan. 46 Suomen Kuvalehti 36/2007
36/2007 Suomen Kuvalehti 47
Anarkia on kaunista, koska siinä uskotaan, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, Hanna Roisko sanoo. Aloin kyseenalaistaa asioita lukioaikana, aloin ajatella, että voisi ja pitäisi ehkä tehdä jotain, muistelee Maria. Silloinen poikaystävä ryhtyi vasemmistonuoreksi, sitten tutustuin vihreisiin nuoriin. Puoluepoliittinen toiminta on ihan hyvä tapa toimia, mutta minulle omempaa ovat henkilökohtaiset valinnat ja suora toiminta. Olkiluodosta Maria vietiin poliisikyydillä putkaan, kuten koko iskujoukko. Eikä se ole aktivistin arjessa kovin kummallista. Yusuf ja 30 muuta nuorta yöpyivät putkassa kolme vuotta sitten, kun Oranssi ry: n nykyisiä tiloja Herttoniemessä vallattiin. Hanna on useimmin ollut putkassa mielenosoituksista, demoista. Niissä usein otetaan kaikki kiinni, Hanna sanoo. Kun kysyy kiinnioton syytä, poliisi sanoo, että sinut on parempi ottaa säilöön ennen kuin teet mitään pahaa. Vaikka en ole humalassa eikä minulla ei ole teräaseita. Sitten on aamulla toivotettu hyvää päivänjatkoa ja päästetty pois... se on naurettavaa. Aktivismi näkyy kommuunissa tavarapaljoutena, kun mitään rikkinäistä ei heitetä pois, joskus sen ehtii korjaamaan tai sitten ei. Jätteet lajitellaan ja sähkö on ekoa. Hehkulamput vaihdetaan pikku hiljaa energiansäästölamppuihin. Joskus kaveripiiri tuo dyykattua, kauppojen jäteastioista pelastettua ruokaa. Kommuuni on eräänlainen anarkistinen yhteisö. Anarkia ei tarkoita kaaosta, sanoo Hanna. Minusta anarkia on kaunista, koska siinä uskotaan inhimillisyyteen, ihmisten tasavertaisuuteen, siihen ettei tarvita mitään hierarkioita. Että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, jolloin ei tiettyjä instituutioita tarvita ollenkaan. Ihmiset aina luovat omat hierarkiansa, huomauttaa Yusuf. Niin, mutta sitä ei pidä syöttää ulkoapäin. Totta kai toisilla on enemmän karismaa tai organisointikykyä kuin toisilla, mutta ei johtajaa aina tarvitse valita, Hanna vastaa. Miten he näkevät itsensä aktivismin ketjussa, jonka muita lenkkejä ovat esimerkiksi 1900-luvun alun itsenäisyysaktivistit ja sota-ajan aseistakieltäytyjät? Hiljaisuus. Historia meidät tuomitkoon! julistaa Maria Fidel Castroa muistellen ja muut tyrskähtävät. Sitten kiivetään kitaran kanssa ikkunasta katolle. Bella ciao, ciao, ciao, luona vuorten taisto nuorten partisaanien alkaa sai... Juokse sinä humma... Näemme yli kaupungin, mutta aktivismin Helsinki piiloutuu kuiluihin. Tuolla pohjoisessa Vallilan kattojen takana seisoo muinainen ravintola Elli, siitä vielä kauempana Pasilan betonikolossien varjossa eräs asemapiha, jolla ei ole koskaan ollut raiteita. limäenkatu 15 A, Vallila. Toiset näkevät 66-vuotiaan kolmikerroksisen entisen ravintolan yltä päältä töhrittynä purkutalona. Toiset näkevät siinä autonomisen sosiaalikeskuksen, pääoman logiikasta vapaan vyöhykkeen. Talo on jo viides Helsingissä tänä vuonna vallattu, ja nyt valtaajat ovat saaneet toistaiseksi jäädä. Tänä iltana kuka vain on tervetullut taloon. Parikymmentä ihmistä haparoi tiensä pimeitä käytäviä pitkin yläkerran isoimpaan huoneeseen, jossa alkaa keskustelutilaisuus kaupunkitilan hallinnasta. Kaupunkitutkija Taina Rajanti valottaa asiaa, joka monen nuoren talonvaltaajankin mielestä maailmassa on pielessä: yhteiskunta pakottaa ihmisen omistamaan, kun hänet pakotetaan ostamaan asunto. Rajanti käyttää esimerkkinä itseään: monilapsisen perheen oli ostettava asunto, sillä tarpeeksi isoja vuokra-asuntoja ei ollut tarjolla. Jokaisen pitää asua. Koko elämälle annetaan tavaramuoto, kun asumisesta on tehty tavara, jota ostetaan rahalla, Rajanti erittelee. Ja filosofisemmin: asunnonomistajan olemassaolo vangitaan niiden neljän seinän sisään, jotka hän omistaa, sillä niiden Yleisö auttoi kantamaan tuoleja Elimäenkatu 15:ssä järjestettyyn avoimeen keskustelutilaisuuteen. Symbolit: vasemmalla Neuvostoliitto, oikealla vallattu tila. 48 Suomen Kuvalehti 36/2007
ulkopuolella olevaan tilaan hän suhtautuu asiana, joka ei ole hänen. Tavaralogiikkaa ei olisi, jos ihmiset eivät suostuisi siihen, huomautetaan yleisöstä. Alakerrassa rakennetaan otsalampun valossa baaritiskiä sähköjä ei vielä ole. Sisäänkäynnillä poltellaan tupakkaa ja lueskellaan. Ta tillbaka stadsutrymmet..., ottaa muutaman nuoren miehen ja naisen ryhmä kaupunkitilaa haltuun. Muuan pitelee opintopiirikirjaa Att läsa kapitalet politiskt, pääoman poliittisuudesta. Nuorten miesten piiri suunnittelee elokuun lopun katutaiteiden yötä. Edellisvuosina sitä on kutsuttu näkökulmasta riippuen joko vandalismiksi, nykykaupunkikulttuuriksi tai protestiksi sille, että vain yritykset saavat omistaa kaupunkitilaa. Ainoa vapaan kaupunkitilan saareke keskustassa on nyt Töölönlahden ja junaradan välissä nököttävä Happihuone, vanerein paikkailtu entinen lasipaviljonki, joka sekin häädetään syyskuun lopussa maansiirtokoneiden tieltä. Mitäs, mitäs? nuoret miehet valpastuvat äkkiä. Poliisimaija lipuu hiljaa Elimäenkatua. Ohi menee. Juuri edellisenä päivänä yksi joukosta on pidätetty. Ryhmä valtaajia on esittänyt talossa netistä laittomasti ladattuja elokuvia ja mainostanut elokuvailtoja julkisesti talon nettisivuilla. Eikä pidätys sitä ole lopettanut, yhä uhmakkaammin merirosvokino on jatkanut ihmisten kutsumista ilmaisnäytöksiin. Sosiaalikeskus vai barbaria valinta on sinun, lukee ikkunasta lasketussa lakanassa. tä-pasila, Veturitori 3. Keltainen puutalo on kuin tippunut taivaasta Itä-Pasilan betonisten virastojärkäleiden väliin ohikiitävien junamatkustajien kummasteltavaksi. 1980-luvulla Rauhanliitto osti Pasilan vanhan asemarakennuksen, joka siirrettiin kokonaisena hieman syrjemmälle radasta. Harva ohikulkija tietää, mitä Rauhanasemalla summeriovien takana tapahtuu. Uteliaita kyllä riittää esimerkiksi silloin, kun Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius rapsuttaa ulkona kukkapenkkiä. 36/2007 Suomen Kuvalehti 49
Siis mistä on kyse? Lodenius kierrättää läpi yläkerran, jossa liiton lisäksi pitävät tukikohtiaan sen vuokralaiset. Aseistakieltäytyjäliiton boheemissa toimistossa valmistellaan jokasyksyistä aktivistireissua Skotlantiin, ydinasetukikohtaa saartamaan. Tai valmistellaan iltapäivästä lähtien, tapaavat nimittäin herätä myöhään. Sadankomitealiiton toimistossa naputtelee tietokonetta pääsihteeri Jan Koskimies. Aktivisti? Ilman muuta, palkattu aktivisti. Minä olen se aktivisti, jonka tehtävänä ovat tylsät hommat. Seinää vasten nojaa sanomalehtipaperilla verhoiltu kanaverkkohäkkyrä, mielenosoituskäyttöön valmistettu aihio jättiläispääksi, joka on peruja Turussa pidetyltä väkivallattoman kansalaistoiminnan kurssilta. Mapit kätkevät tietopaketteja ydinaseista ja lapsisotilaista. Mappipinon päällä on festivaalikampanjointiin tehty maisemataulu: nosta jokin vihreän maiseman luukuista ja toivo, että alta paljastuu kukkanen eikä rypälepommin räjähdys. Alle kymmenen ihmistä saa Suomessa palkkaa rauhantyöstä, arvioi Laura Lodenius, mutta Rauhanasemalla käy viikoittain työssä 30 40 ihmistä aktivistia. Lodenius haluaisi vallata aktivisti-sanan radikaaleilta toimijoilta takaisin rauhanomaiselle vaikuttamiselle. 50 Suomen Kuvalehti 36/2007
Rauha on valtava tavoite, mutta sitä voi tavoitella pala kerrallaan. Rauhankysymykset ovat abstrakteja verrattuna vaikka yhden ihmisen oikeuksien puolustamiseen. Moni ajattelee niitä aluksi hirmu suuresti. Mutta maailmaa voi parantaa pikku osissa. Jos nyt ensin pääsisi eroon miinoista, ja sitten joskus asepalveluksesta. splanadin puisto, elokuinen lauantai. Liinatukkainen, siro rouva päivystää runneltuja vartaloita esittävien kuvien vieressä. Vieressä nuori kiinalaisnainen tekee silmät kiinni ja ääneti hitaita liikesarjoja. Sinikka Suontakanen ei ollut koskaan elämässään ollut mukana minkäänlaisessa mielenosoituksessa. Seitsemän vuotta sitten hän tutustui kiinalaisiin falun gong -harjoituksiin, ja hänelle valkeni, miten falun gongin kannattajia oli 1990-luvun lopulla alettu kohdella Kiinassa. Miten tällaista liikesarjaa voi vainota, hän ihmetteli, ja koki tärkeäksi tehdä jotain. Kaikkein kovin punnerrus oli mennä Jyväskylässä tuttujen ihmisten eteen esille. Ja kuinka vaikeaa oli, kun ihmiset herjasivat niin paljon. Vaikka sinä ensimmäisenä kesänä satoi melkein koko ajan, istuin ja tein näitä harjoituksia ja päätin, että kyllä täällä niin kauan olen, että te saatte tietää tästä. Vuosi sitten hän muutti Helsinkiin, jossa falun gongin vainoa vastustava mielenosoitus on vakiintunut säännöllisimmin, kerran viikossa toistuvaksi keskustan mielenilmaukseksi. Lisäksi kannattajat levittävät Sadankomitealiiton Jan Koskimies on aktivisti, joka saa palkkaa. Kaikki tieto ei löydy netistä, huomauttaa Rauhanliiton Laura Lodenius lehtileikemappien keskellä. banderollinsa joka arkiaamu Kulosaaressa Kiinan lähetystön edessä. Falun gong -mielenosoittajat eivät koe itseään aktivisteiksi. Mutta me emme voi olla tekemättä tätä, koska koko ajan ihmisiä tapetaan ja kidutetaan. Ei voi olla tyytyväisenä vain kotona. Kiinalaiset sen muutoksen tekevät itse, ja täällä käy aika paljon kiinalaisia turisteja, siksi meillä on tietoa myös kiinaksi. Suuri osa ohikulkijoista jää hetkeksi lukemaan vainosta kertovia lakanoita. Puistossa tuntuu olevan luontevampaa pysähtyä kuin falun gong -kannattajien entisellä mielenosoituspaikalla rautatieaseman kupeessa. Toinen Helsingin vakiomielenosoituksista sijoittuu sekin Esplanadille, Halosen vaateliikkeen eteen. Eläinaktivistit vastustavat siinä turkissomisteiden myyntiä joka lauantai paitsi juuri tänään, kun eläinoikeus- ja ilmastoihmiset keskittävät voimansa suureen kasvissyöntimielenosoitukseen Mannerheimintien McDonaldsin eteen. Liha tarkoittaa murhaa, julistaa siellä tyttö kyltillään. Tosi old school, kommentoi mielenosoittajatoveri kovin perinteistä argumentointia aikana, jona kasvissyöntiä perustellaan myös ilmastonsuojelulla. Banderollien takana vilahtaa roteva, saksalaisittain englantia murtava mies. usi ylioppilastalo, Mannerheimintie 5 A. Jos osaa kävellä sisään ja kivuta viidenteen kerrokseen, pääsee kurkistamaan taas yhdelle helsin- 36/2007 Suomen Kuvalehti 51
suomenkuvalehti.fi Viikon puheenaihe: Mitä mieltä olet aktivisteista? ämeentie 48. Porttikonki on lukossa eikä summerissa lue mitään, joten jälleen on vain tiedettävä, että summeria painamalla pääsee aktivismin maisemiin. Taloyhtiön vaatimus, pahoittelee Voima-lehden päätoimittaja Kimmo Jylhämö lukittua porttia. Hän vetää 1999 perustettua, 60 000 kappaleena leviävää yhteiskunnallista ilmaisjakelulehteä. Lehti on osa aktivismin skeneä, sillä monet lukijat ja tekijät ovat aktivisteja tai ainakin aktiivisia toimijoita. Se seuraa kriittisesti muun muassa talous-, ihmisoikeus- ja ympäristöasioita. Jylhämö on juuri editoinut aktivisti-kirjailija-nobelisti José Saramagon haastattelua ja juttua uraanikaivostoiminnan päästöistä. Vasemmistolehti? Suomessa ei ole vasemmistolaisia lehtiä. Joissain jutuissa varmaan toimitamme sitä virkaa, mutta vasemmistolehti on liian yksiulotteinen määritelmä, Jylhämö sanoo. Se perinteinen vasemmistolainen teema, jota Voima painottaa, on kysymys pääomasta. Pari kolme vuotta Voima on kirjoittanut aktiivisesti Turkin kurdien ihmisoikeustilanteesta. Hiljattain piti päättää, suostutaanko julkaisemaan Turkin matkailukeskuksen mainos. Suostuttiin. Turkin pitämisessä avoimena sallitaan myös mainostaminen. Ihmisoikeuksien kunnioittamiselle on hyvä edellytys, että Turkissa voi matkustaa vapaasti, Jylhämö perustelee. Voima on kertonut sivuillaan myös laittomia keinoja käyttävistä liikkeistä, kuten espanjalaisesta Yomango-liikkeestä, joka kehottaa ihmisiä varastamaan. Silloin pohdittiin, että missä määrin juttu edistää varastamista. Asioista voi kertoa, koska ne ovat ilmiöitä, mutta lehdentekijälle on jatkiläisen aktivismin näyttämölle: yliopiston hippikommuuniksikin kutsuttuun kerhotilaan, jonka punaisilla sohvilla kokoontuvat opiskelijoiden Maan ystävät, Oikeutta eläimille, Animalia ja Rauhanpiippu. Monenlainen mielenosoitustarpeisto kanaverkosta lähtien peittää muun lattiapinnan. Viereisessä Mannerheim-salissa esitelmöi tänään itävaltalainen eläinoikeusaktivisti Martin Balluch. Balluch on tullut Suomeen oikeuden eteen. Vaasan hovioikeus päättää syksyn aikana, syyllistyikö hän salakatseluun ja julkisrauhan rikkomiseen neljä vuotta sitten, jolloin hän videoi turkiseläinten oloja pohjalaisilla turkistarhoilla. Turkistarhaajat vaativat häneltä muun muassa korvauksia henkisestä kärsimyksestään. Pohjanmaalle mies ei ole kovinkaan tervetullut, mutta tänne Mannerheim-saliin häntä on tullut kuuntelemaan 30-päinen, nuori eläinoikeusväki. Balluch esittelee aktivismin aikaansaannoksia. Ensi vuonna Italian minkit saavat uima-altaat ja Hollannissa kettujen pito kielletään kokonaan. Kroatiassakin, jossa turkistarhauksen vastainen liike on toiminut vain muutaman vuoden, turkistarhat on jo päätetty kieltää kokonaan kymmenen vuoden siirtymäajan jälkeen. Diat ja videot näyttävät nyljettyjen eläinten kasoja, isoiksi jalostettuja superkettuja ja kaltereiden välistä työntyviä kuonoja ja tassuja. Hän käy läpi kampanjakeinoja: kasvissyöntijulisteisiin etsittiin Itävallassa valtavirtaihmisten oloisia vegaaneja sloganin veganleben ist ganz normal -alle. Pumpattavat jättikanat ja sen sellaiset kiinnostavat aina paikallislehtien valokuvaajia pikkupaikka- Sinikka Suontakanen jakaa Esplanadilla falun gong -tietopaketteja. kunnilla. Tärkeiden rakennusten seinille lasketut suuret lakanat saavat aina aikaan säpinää. Itävaltalaisille metsästysmessuille viety hirtetty metsästäjänukke sai metsästäjät raivoihinsa provosoi eli toimi. Keittiöstä alkaa leijailla linssikeiton tuoksu. Esitelmän tauolla suurin osa Balluchin yleisöstä istahtaa portaikkoon ja aulan lattialle sitä lusikoimaan. Keskivertoseminaarin osallistujat hajaantuisivat keskustan ravintoloihin lounastamaan, mutta täällä yhteissapuska on paras vaihtoehto kahdestakin syystä: useat ovat vegaaneja, eikä ve- gaaniruokaa ole helppoa löytää keskustasta ainakaan kolmella eurolla. Balluchin nelituntista esitelmää on mainostettu aktivistien nettisivuilla kaikille avoimena ja alaovi on auki ydinkeskustan ihmisvirralle, mutta sitä ei houkutella sisään mitenkään. Päätoimittaja Kimmo Jylhämö (oik.) ja jokapaikanhöylä Jukka Vuorio istahtavat Voima-lehden toimituksessa. 52 Suomen Kuvalehti 36/2007
Opiskelijoiden maailmanparannusjärjestöt jakavat Uuden ylioppilastalon kerhohuoneen. kuva kysymys, mihin se voi usuttaa ihmisiä. Huomautettakoon, että tuorein Kapinatyöläinen se jota Akateeminen kirjakauppakin myy Kasvatustieteellisen aikakauskirjan vieressä mainostaa kainostelematta muun muassa Varasta jotain -päivää. Kritiikkiä on tullut alusta lähtien siitä, että lehti on myynyt itsensä markkinoille hankkimalla mainosrahaa, Jylhämö sanoo. Voima ei ole markkinavastainen hanke, vaan toivomme, että markkinoita pystyy vääntämään parempiin suuntiin. Tavoitteemme on tehdä sitä journalismin ja mainosprofiilin kautta. Siinä mielessä lehti itsessään on siis aktivisti. Mutta mikä sen merkitys lukijoilleen on, innoittaja? Tavoite ei ole olla yhden asian liike, vaan painottaa ylipäänsä poliittisen taistelun merkitystä. Kaikki taloudelliset asiat ovat, tai niiden pitäisi olla, poliittisia asioita. Totta kai on tavoite innoittaa siihen suuntaan, tai voimauttaa ihmisiä siihen. Mutta missä määrin onnistutaan? Jossain määrin. Kaikkien talousasioiden pitäisi olla poliittisia asioita, Kimmo Jylhämö sanoo. Kasvissosekeiton tuoksu alkaa levitä Voimankin toimitukseen, ja samoissa tiloissa oleviin Rauhanpuolustajien, Vegaaniliiton ja Attacin toimistoihin. Aktivismin Helsinkiä. Jylhämölle tulee vielä jotain mieleen. Median suhde aktivismiin on kahtalainen: joko aktivismi suljetaan pois pahana toimintana tai rakastetaan aktivismi hengiltä. Varastetaan sen sielu, se sulautuu ja sen terävät kulmat alkavat pikku hiljaa hävitä. Tämän kanssa mekin pyörimme koko ajan. öölö? Täällä ei ole totuttu tällaiseen. Parisataa enimmäkseen punk-henkistä nuorta on marssinut Oopperatalolta Nordenskiöldin aukiolle, tukkinut vilkkaan liikenneympyrän ja kaksi korttelinväliä Topeliuksen- ja Nordenskiöldinkatuja. Heti aluksi harmaa mersu ajaa kolmen kadunvaltaajan päälle ja kaasuttaa paikalta poliisi kaasuttaa perään. Kolhituilta kirjataan havainnot ylös. Ne on meidän puolella, kuuluu ilahtunut tytönääni. Avo-Buick lipuu Minna Canthin kadul- 36/2007 Suomen Kuvalehti 53
Ettekö te saa noita häädettyä? la liikennettä ohjaavan poliisipartion ohi ja kuljettaja ihmettelee, että ettekö te saa noita häädettyä? Vihreän Volvon matkustaja kurottautuu melkein ulos autosta tivatessaan, että voisinko minäkin tehdä noin? Ja herra punaisella skootterilla kysyy, että eikö tuo ole järjestyksen häiritsemistä? ( On se, vastaa konstaapeli.) Nuori pyöräilijänainen pysähtyy hämillään kadun yli pingotetun pyykkinarun eteen. Saanko mä tulla nyt tästä? hän huutaa kadun yli poliisille, sen sijaan, että ottaisi kontaktia vieressään istuviin blokkaajiin. Siinä kohtaavat rinnan auktoriteettien kunnioitus ja kunnioittamattomuus. Valtaajat asettuvat aukion nurmikolle, pylväisiin teipataan jätesäkkejä jätesäkeiksi. Osa kumoaa olutta, punkbändi pauhaa ja maahan levitetyillä myyntipisteillä hypistellään anarkismihenkisiä t-paitoja, rintanappeja ja lehtiä kas, täältä saa uusinta Väärinajattelijaakin. Poliisiauton tuulilasin takana käytellään kameraa. Mä vihaan kun noi kuvaa, tuskailee tiesulkua vahtiva Hanna Roisko, tuttumme kalliolaisesta kommuunista. Hanna, mitä te haluatte? Kaupunkitila kuuluu kaikille, on väärin että autotiet vievät niin paljon tilaa vain autoilijoille. Me Töölön kadunvaltaajat matkalla kohteeseensa, jota poliisikaan ei vielä tiedä. Lailliset valvontakeinot riittävät Suojelupoliisin seurannassa on muutamia kymmeniä aktivisteja. Teksti Jarkko Vesikansa Suojelupoliisin apulaispäällikön Hannu Moilasen mukaan aktivistit eivät ole turvallisuuspoliisille erityisen merkittävä seurantakohde. Supon painopiste on muualla, vastavakoilussa ja terrorismin torjunnassa, joihin kuluu yli kaksi kolmannesta Ratakadun budjetista. On olemassa pieniä aktivistiryhmiä, jotka ovat valmiita menemään toiminnassaan yli lain sallimien rajojen, Moilanen sanoo. Laittomuuksiin taipuvaisia, seurantaa edellyttäviä aktivisteja on Moilasen mukaan muutamia kymmeniä, pari kourallista. He muodostavat ydinryhmän, joka on yleensä liikkeellä kun jotain tapahtuu. Sisäpiiri pystyy vaikuttamaan ympärillä hengaaviin, joita on sata tai pari, tilanteesta riippuen, Moilanen selvittää. Toissa vappuna koettu prekariaattimielenosoitus Helsingin keskustan makasiineilla kuvasi Moilasen mukaan liikehdinnän dynamiikkaa. Tapahtumana tarjosi sisäpiirille tilaisuuden saada joukot kokoon ja hankkia julkisuutta. 54 Suomen Kuvalehti 36/2007
haluamme vastustaa yksityisautoilua. Me haluamme pitää piknikkiä ja konsertteja ilmaisissa paikoissa. Miksette menee puistoon? Kyllä me voidaan puistoonkin mennä, mutta me halutaan myös huomiota, nostaa näitä asioita esille. Tämä on aktivismia, että voidaan muuttaa liikennejärjestelyjä, että saataisiin ihmiset ymmärtämään, että kuka tahansa voisi niin tehdä. Meitä ärsyttää yksityisautoilu ja ruuhkat, nyt ollaan ne pysäytetty tästä paikasta. Ainakin minusta on tärkeää, että voi vaikuttaa asioihin, tavalla tai toisella. Miksi jotkut anarkistit kutsuvat valtavirtaa kusipäiksi? Ymmärrän sen turhautumisen, että poliisi on sika ja rikkaat ovat porvareita. En tykkää siitä, että meidän porukassamme moni provosoituu helposti ja myös provosoi muita ihmisiä... Luokkajaot ovat suuria, mutta miksi meidänkin pitäisi tehdä niistä suuria? Täällä on marttyyreja ja paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat turhankin ylpeitä siitä, että rahaa on vähän ja on vaihtoehtoihminen. Mutta jokainen on itse vastuussa itsestään. Mehän emme ole organisoitu porukka, meillä ei ole mitään hierarkiaa. Muitakin tuttuja naamoja näkyy, samoja kuin edellisillan punk-keikalla Siltasaaren Factory-baarissa siellä pidetään usein tukikonsertit, joilla kerätään rahaa anarkistiseen toimintaan. Iltayhdeksältä viimeisiä kadunvaltaajia valuu kohti keskustaa ohi Töölönkadun kulman. Siinä, huomaamattomassa sähkökaapissa, haalistuvat julisteen riivityt jäänteet. Jotain saa vielä selvää, vaikka paperi on ollut säiden armoilla jo yli vuoden päivät. OITUS SMAN AUKIO LA 9.9. KLO 17.45 SK Koska epäilyttävien aktivistien joukko on pieni ja turvallisuusuhka vähäinen, Supo ei panosta heidän seurantaansa. Sisäisen turvallisuuden valvonta haukkasi viime vuonna 17 prosenttia Supon menoista. Aktivistien seurantaan kului vain osa tästä summasta. Aktivistien valvontakeinoista Moilanen ei ole valmis puhumaan. Hän toteaa vain, että perinteiset ja lailliset keinot riittävät. Se tarkoittanee aktivistijulkaisujen lukemista, kokoontumisten valvomista ja joskus tiedottajien hankkimista. Ulkomaisia malleja seurataan Suuria muutoksia aktivistien toimintatavoissa ei ole viime vuosina koettu. Tulevaan kehitykseen Supo varautuu arvioimalla ulkomaisten aktivistiryhmien otteita. Aktivismiin liittyy kansainvälisiä kytköksiä. Ulkomaisia esimerkkejä seurataan, Moilanen sanoo. Esimerkiksi laittomaan eläinaktivismiin on jo pitkään liittynyt ulkomaisten mallien omaksuminen. Aktivistit ovat esimerkiksi viime vuosina iskeneet ennemmin turkiksia myyviin liikkeisiin tai lääketutkimusyksiköihin kuin turkistarhoille. Viime vuonna ei ollut yhtään turkistarhaiskua, Moilanen muistuttaa. Viime viikolla tehtiin pitkästä aikaa turkistarhaisku, Pohjanmaalla, mutta tämä ei vielä kerro käänteestä eläinaktivistien taistelussa. Supon lisäksi aktivisteja varjostetaan tavallisen poliisin puolella. Tarpeen vaatiessa poliisihallintoon on perustettu erillisiä tiedusteluryhmiä. Tällainen ryhmä koottiin esimerkiksi Länsi-Suomen poliisijohdon yhteyteen, kun poliisi yritti päästä selville ydinvoimaa vastustavien aktivistien aikeista Olkiluodon voimalatyömaalla. Supon hankkimat tiedot yhteiskuntajärjestystä tai valtion turvallisuutta vaarantavista hankkeista tai rikollisista aikeista talletetaan toiminnalliseen tietojärjestelmään, johon ulkopuolisilla ei ole poliisilain mukaan oikeutta tutustua. Rekisteritietojen lainmukaisuuteen voi perehtyä ainoastaan tietosuojavaltuutettu, erillisen pyynnön nojalla. 36/2007 Suomen Kuvalehti 55