putnikista suomalaisen avaruustutkimuksen nousuun Risto ellinen ja lkka eppinen 16 Nykyaikainen suomalainen avaruustutkimus täyttää tänä vuonna 50 vuotta. uomi osallistui merkittävällä panoksella Kansainvälisen Geofysiikan Vuoden (GY) 1957-58 järjestelyihin. rityisesti revontulien, ionosfäärin ja Maan magneettikentän maanpinta-havaintotoiminta kehittyi merkittävästi ja on jatkunut korkeatasoisena siitä lähtien. putnikin seuranta uomessa GYn suomalaiseen ohjelmaan kuului keskeisesti myös elsingin Yliopiston tähtitieteen professori Gustaf Järnefeltin järjestämä satelliittien havainnointi syksyllä 1957, joka alkoi 13.10., kun putnik-1 oli ollut radallaan vain yhdeksän vuorokautta. eurantaan käytettiin sääpallojen havainnointiin valmistettuja teodoliitteja aluksi elsingissä, mutta pian toiminta siirrettiin lmatieteellisen keskuslaitoksen Jokioisten observatorioon, jossa havainnointia johti observatorion johtaja filosofian maisteri entti Järvi. Näköhavainnoin voitiin määritellä satelliittien radat suurella tarkkuudella ja näistä laskettiin ilmakehän, maan muodon ja painovoimakentän rakenne. GYn aikana satelliitteja kiersi Maata runsain määrin. uhtikuuhun 1959 mennessä Jokioisissa oli havainnoitu 15 satelliittia ja seurattavana olivat myös niiden kantorakettien viimeiset vaiheet. Jokioisten havaintoasema lähetti päivittäin tuloksensa verkkoon kuuluville ulkomaisille asemille. Viestit olivat lentopostin, teleprinttien ja sähkeiden muodossa ja lähtivät ensin elsingin tähtitieteen observatoriolta, mutta toukokuusta 1958 lähtien lmatieteellisen keskuslaitoksen viestikeskuksesta. On merkille pantavaa, että uomen hallitus ja muut viralliset tahot innostuivat havaintotoiminnasta hämmästyttävällä tavalla. Yleisradio Oy myönsi 75 000 markan (1 414 ) avustuksen, jolla hanke saatiin käyntiin. uomen hallitus antoi vuoden 1958 alusta alkaen 2,3 miljoonan markan (43 367 ) määrärahan satelliittihavaintojen tekemiseen, ja elsingin yliopisto antoi jo vuoden 1957 puolella 550 000 markan (10 370 ) apurahan automaattisen teodoliitin hankkimiseksi. Rahaa tarvittiin myös havainnoitsijoiden palkkaamiseen oliittisessa mielessä loppusyksyn 1957 satelliittitarkkailua koskevat päätökset olivat toimenpiteitä yhteistyön varmistamiseksi suurvaltojen kanssa. atelliittihavainnot koottiin julkaisuiksi, joita voitiin sittemmin käyttää CORiin liittymisessä. ämä ei tietenkään ollut tarkoitus aluksi, sillä avaruustutkimuksen kattojärjestö COR ilmaantui maailmaan vasta vuotta myöhemmin, marraskuussa 1958. yyskuussa 1954 opetusministeri Johannes Virolainen oli ilmoittanut, että valtio kustantaa GG:n X yleiskokouksen elsingissä vuonna 1960. ämä oli ensimmäinen kansainvälinen suurkokous uomessa, sittemmin menestyksellisen ja uomelle tärkeän sarjan avaus. Oulun yliopisto käynnistää avaruusyhteistyön käytännön tasolla Oulun yliopisto perustettiin 1958 ja heti alusta sinne luotiin vahvat edellytykset avaruustutkimuksen harjoittamista varten. GYn aikana ilmeni myös, että kosmisen säteilyn monitorointi ja tutkiminen olivat jatkossa tärkeitä ja kansainvälisessä tiedeyhteisössä odotettiin aiheesta paljon. Kosmisen säteilyn tutkimus näytti olevan sopiva uusi tutkimusala Oulun yliopistoon koska vastaavaa työtä ei tehty muualla uomessa. Laboratoire de hysique Cosmiquen (Kosmisen fysiikan laboratorio) johtaja Jean Legrand kutsui lokakuussa 1961 ariisiin joukon eurooppalaisia kosmisen säteilyn tutkijoita. Ou- 5/2007
riane 1 nsimmäinen eurooppalainen kantoraketti satelliittien laukaisemista varten. R lasmaspektrometri planeettamittauksia varten. yörivä mittapää. Barocap Vaisala Oy:n kehittämä piiteknologiaan perustuva ilmanpaineen anturi. Cassini/uygens Nn ja n aturnus-ohjelma, laukaistu 1997. Cluster Maan lähiavaruutta tutkiva neljän satelliitin ryhmä. Yhä toiminnassa. COR Committee on pace Research, maailman avaruustutkimuksen kattojärjestö. nvisat :n suurin ympäristösatelliitti, laukaistu 2002. RN urun yliopiston kosmisen säteilyn mittalaite OO-luotaimessa. uropean pace gency, uroopan avaruusjärjestö. RNG Kiirunassa sijaitseva uroopan luotausrakettien lähetysasema. RO uropean pace Research Organisation, uroopan avaruustutkimusorganisaatio. (uygens tmospheric tructure nstrument) uygens-laskeutujan ilmakehäinstrumentti. Galileo urooppalainen satelliittipaikannusjärjestelmä. GOMO nvisat-satelliitissa toimiva otsoniteleskooppi, jossa uomen panos on suuri. GY nternational Geophysical Year, Kansainvälinen geofysiikan vuosi 1957-58 K Neuvostoliiton (Venäjän) tiedeakatemian avaruustutkimuslaitos Moskovassa nterball Kahden maan lähiavaruutta tutkivan satelliitin sarja, jotka laukaistiin 1995 ja 1996. ntercosmos Neuvostoliiton aikainen avaruustoiminnan kattojärjestö. GG nternational nion of Geodesy and Geophysics, geofysiikan alan kattojärjestö. Kielin-putki varuusaluksen ulkoisen paineen mittauksessa käytetty anturiputki. Lyhenteet Mars-92 Neuvostoliiton Mars-ohjelma, jonka laukaisu 1986 epäonnistui. Mars xpress n ensimmäinen Mars-ohjelma. Laukaistu 2003 ja toimii yhä. N :n avaruuhallinto. hobos Neuvostoliiton kahden Mars-luotaimen ohjelma, laukaisut 1988. hoenix Marsin napa-alueelle 2007 laukaistava N- n laskeutuja. ROGNOZ Maan lähiavaruutta tutkiva neuvostoliittolainen satelliittiohjelma. ROMC-3 Ruotsalaista alkuperää oleva plasmaspektrometri satelliittimittauksia varten. Radioastron Neuvostoliiton radioteleskooppisatelliitti, laukaistaneen lähiaikoina. itra uomen itsenäisyyden juhlarahasto. MR-1 mall atellite for dvanced echnology. ekniikkaa testaava kuuluotain. OO olar and eliospheric Observatory. n aurinkoluotain laukaistu 1995. RMO olar articles and Radiation Monitoring Organization, kansainvälinen kosmisen säteilyn tutkimusorganisaatio. pectrum-röntgen-gamma Neuvostoliiton korkeaenergia-astronomia satelliitti. i laukaistu toistaiseksi. D lmatieteen laitoksen mittalaite n MR- 1 kuuluotaimessa. WN lmatieteen laitoksen aurinkotuulimonitori OO-luotaimessa. ekes eknologian kehittämiskeskus. itan aturnuksen itan-kuu, jonka pinnalle n uygens-alus laskeutui 2005. KK elsingin eknillinen Korkeakoulu. -komitea uomen ja Neuvostoliiton välinen tieteellis-tekninen yhteistyökomitea. Venus xpress :n ensimmäinen Venus-ohjelma. Laukaistu 2005 ja toimii yhä. Viking-1 ja 2 Ruotsin kansalliset satelliitiohjelmat. Viking 1 laukaistiin 1986 17 lun yliopistoa edusti kokouksessa filosofian lisensiaatti ekka anskanen. Kokouksessa pohdittiin mahdollisuutta perustaa kansainvälinen ohjelma kosmisen säteilyn mittaamiseen. e toteutui 1963 lähtien nimellä olar articles and Radiation Monitoring Organization (RMO). oiminta RMOn puitteissa johti Oulun yliopiston avaruustutkijat yhä tiiviimmin eurooppalaisiin yhteyksiin. RMOn merkeissä ekka anskanen tapasi 1964 Lindaussa aksan liittotasavallassa professorit Georg fotzerin ja lfred hmertin, jotka ehdottivat anskaselle, että Oulun yliopisto liittyisi johonkin RMO-ryhmään. Meudonin ryhmä Ranskassa oli aikaisempien yhteyksien vuoksi jo tuttu ja se tarjosi nyt hyvät edutkin, joten valinta kallistui sen puoleen. Meudonin ja Oulun yhteistyössä kysymys oli noin 30 kilometrin korkeuteen nousevien pallojen avulla tehtävistä mittauksista. Kosmisen fysiikan laboratorio toimitti Ouluun pallot, viestijärjestelmän ja mittalaitteet. Ranskassa oli kehitetty pallotekniikkaa huomattavalla tavalla. allojen leijunta-ajaksi tavoiteltiin 90 vuorokautta ja usealla pallolla oli saavutettu 200 vuorokauden aikoja. nsimmäinen pallo lähetettiin valosta 24. heinäkuuta 1965. yyskuun alkupäiviin mennessä lähetettiin 24 palloa. allokampanja jatkui syksyllä odankylässä. Ranskasta mittauksiin osallistui Jean Legrand ryhmänsä kanssa sekä tutkijoita Norjasta, tävallasta ja Max-lanck-nstitut für eronomiesta. uomesta mukana olivat ekka anskanen Oulun yliopistosta ja Juhani Oksman odankylän geofysiikan observatorion ionosfääriasemalta. allokampanjat jatkuivat vuoteen 1979. 5/2007
18 uomi liittyy CORiin Vuonna 1958 perustetun kansainvälisen avaruustutkimuskomitean (Committee on pace Research, COR) suomalainen kansalliskomitea syntyi vasta vuonna 1964. Kuitenkin jo vuonna 1958 suomalainen tiedeyhteisö oli kiinnostunut CORin jäsenyydestä. amoin valtiovalta oli osoittanut loppuvuodesta 1957 jopa huomattavaa kiinnostusta avaruustutkimukseen, olkoonkin, että sen intressit liittyivät asian ulkopoliittisiin ulottuvuuksiin. COR ei nähnyt esteitä uomen liittymiselle. CORin sihteeri F.. M. van traelen lähetti professori Järnefeltille uomalaiseen iedeakatemiaan lomakkeen, jota voisi käyttää, jos uomi aikoisi liittyä CORiin. ammikuussa 1961 Gustaf Järnefelt kertoi CORin puheenjohtajalle. C. van de ulstille, että uomen päämääränä oli järjestöön liittyminen ja että olisi vain ajan kysymys, milloin uomi on jäsenenä CORissa. uomalainen iedeakatemia muodosti marraskuun alussa 1963 toimikunnan valmistelemaan uomen liittymistä CORiin. oimikunnan jäseninä olivat Gustaf Järnefelt puheenjohtajana ja muina lmatieteen laitoksen johtaja Matti Franssila, Geodeettisen laitoksen johtaja. J. Kukkamäki, elsingin Yliopiston meteorologian professori Lauri. Vuorela ja eknillisen korkeakoulun professori ekka Jauho. Melkein saman tien toimikunta saattoi lähettää opetusministeriölle kirjelmän, jossa se pyysi valtuuksia saada ilmoittaa 1 000 dollarin (4 900 ) vuosijäsenmaksun suorittamisesta. Opetusministeriö myöntyi välittömästi. ihteeri Kukkamäki korosti iedeakatemialle varojen saannista kertoessaan, että lisäksi maastamme voidaan lähettää täällä suoritetun avaruustutkimuksen todisteena oheiset varsin suurta aktiivisuutta osoittavat selonteot ja julkaisut. Ne olivat professori Järnefeltin nimellä julkaistut satelliittien seuraamista koskeneet julkaisut. Vasta tammikuussa 1964 CORiin liittymistä valmisteleva toimikunta tunsi olevansa lujalla pohjalla. e olivat osallistuneet CORin kokouksiin ja muuhun toimintaan edeltäneinä vuosina ja liittymisen kaikki edellytykset olivat heidän tiedossaan. yynä viivyttelyyn näyttää olevan koettu valmiuksien puuttuminen, vaikka COR ei suuria vaatimuksia esittänyt. ammikuun 1964 alussa toimikunta pyysi uomalaista iedeakatemiaa anomaan jäsenyyttä CORissa ja totesi valinneensa uomen ensimmäisen CORin kansallisen komitean, johon kuuluivat professori Gustaf Järnefelt puheenjohtajana ja professorit Matti Franssila,. J. Kukkamäki, Lauri. Vuorela ja ekka Jauho jäseninä. Kesäkuun toisesta päivästä 1964 lähtien uomi oli CORin jäsen. 1964 toimintansa aloittanut CORin kansalliskomitea oli ensimmäinen koko maan avaruustutkimusta yhtenäistänyt ja suunnannut elin. e tuli tilanteeseen, jossa Oulun yliopiston avaruustutkimus oli jo täysin kehittynyt ainakin siinä mielessä, että sitä ei voinut uomessa enää sivuuttaa. COR vauhditti uomessa tehtävää tutkimusta RMOn muodossa. CO- Rin kansalliskomitea vahvisti uomen sisäistä tasapainoa ja lisäsi kansainvälisen kanssakäymisen koordinaatiota. uomi ja eurooppalainen avaruusyhteistyö rofessori Martti iuri oli kutsuttu kansalliskomiteaan marraskuussa 1964. Vaisala Oy ehdotti iurille, että kansalliskomitea ryhtyisi tutkimaan mahdollisuutta uomen liittymiseksi ROon. Kauan neuvoteltu Vaisalan radiotuulisondien kauppa ROn Ruotsissa sijaitsevan rakettiaseman RNGn kanssa oli epäonnistunut, koska uomi ei ollut ROn jäsen.lisäksi Vaisala perusteli ehdotustaan sillä, että uomen on oltava mukana kaikessa kansainvälisessä tieteellis-teknisessä toiminnassa varmistaakseen tuoreimman teknologisen tiedon saamisen. Vaisala Oy:n omat voimat eivät näyttäneet aivan riittävän, vaan toimitusjohtaja Yrjö oivola vetosi CORin uomen kansalliskomiteaan mahdollisimman laajan ja voimakkaan rintaman luomiseksi suomalaisen korkean teknologian läpimurtoa varten. Vaisala Oy korosti ROn tarkoitusta edistää rauhanomaista avaruustutkimusta. Kansalliskomitea teki tilanteesta selvät johtopäätökset. e lähetti ehdotuksen ROon liittymisestä ulkoministeriölle. nsimmäinen askel ROon liittymisessä ja avaruustutkimuksen kansallisessa järjestäytymisessä oli varuustutkimuskomitean asettaminen 12. joulukuuta 1968 opetusministeriön toimesta. Komitean puheenjohtajaksi nimitettiin Martti iuri. uhtikuun 1969 lopussa komitea sai valmiiksi ensimmäisen luonnoksen mietintöään varten. Luonnoksessa oli hyvin käytännöllinen ote. iinä selvitettiin avaruustutkimuksen sovellutuksia, joita löytyi malminetsinnästä metsäpalojen 5/2007
torjuntaan asti. Lisäksi komitea ehdotti pysyvää varuustutkimusneuvottelukuntaa. Komitean puheenjohtaja ja sihteeri vierailivat ROn laitoksissa ariisissa ja Noordwijkissa ollannissa kesäkuussa 1969. varuustutkimuskomitean mietintö valmistui 14. lokakuuta 1969. Käytännössä ROon liittymisasia ei edennyt tämän jälkeen. varuustutkimuskomitea oli ollut tarpeellinen mutta väliaikainen elin. iurin aloitteesta ieteen keskustoimikunta asetti 20. lokakuuta 1970 varuusasiain- jaoston. uomen katemian johtohenkilöiden mielestä jaosto kuitenkin ylitti toimintavaltuutensa, mistä seurauksena puheenjohtaja Martti iuri ja sihteeri eppo rpo joutuivat eroamaan jaostosta vuoden 1975 aikana. Käytännössä tämä johti myös orastaneen uudistuneeseen uroopan avaruusjärjestöön () liittymisaktiivisuuden alasajoon. Koneisto oli kuitenkin käynnistynyt ja poliittinen toiminta an liittymiseksi alkoi vuoden 1977 alussa ja jatkui katkeamattomana aina liitännäisjäsenyyden alkamiseen asti 1987. arjouksia idästä ja lännestä uomessa pidettiin toukokuussa 1978 Neuvostoliiton tieteen ja tekniikan päivät. Näiden päivien yhteydessä Neuvostoliiton avaruustutkimuslaitoksen Kn johtaja Roald agdeev ehdotti suomalaisille osallistumista omalla instrumentilla Neuvostoliiton ROGNOZ-satelliittiohjelmiin. ROGNOZ-sarjan satelliitit mittasivat aurinkotuulta ja magnetosfääriä ja olivat siten samalla linjalla suomalaisen tutkimusperinteen kanssa. arjous houkutti ainakin tiedepiirejä kovasti, mutta jatkoselvityksen tulos oli, että vaikka tieteelliset valmiudet olisivat ehkä voineet riittää, uomella ei ole muita valmiuksia osallistua. uomi-neuvostoliitto-euran valtuuston kokouksessa 11. huhtikuuta 1981 Neuvostoliiton kaksinkertainen sankarikosmonautti V.. evastjanov oli kertonut, miten Neuvostoliitossa valmennettiin parhaillaan Romanian ja Ranskan kosmonautteja ja miten ntian kosmonautti saapuisi pian valmennukseen ja tarjosi mahdollisuutta, että mukaan tulisi aikanaan suomalainen valmennettava. ämän johdosta uomi-neuvostoliitto-euran valtuusto esitti valtioneuvostolle, että se neuvottelisi suomalaisen kosmonautin saamisesta Neuvostoliiton ohjelmaan. eura väitti, että lennolla olisi merkitystä tieteiden ja niiden käytännön sovellutusten kannalta ja että yhteislento symboloisi uomen ja Neuvostoliiton kansojen ystävyyttä. ieteellis-teknillinen yhteistyökomitea, jonka puheenjohtajana toimi professori ekka Jauho, kutsui jäsenet koolle pohtimaan ratkaisua. äätettiin, että uomi jatkaa tieteellisen yhteistyön linjalla, mutta ei lähde mukaan kosmonauttiohjelmaan. Kosmonauttiohjelmaan meno olisi tuossa vaiheessa imenyt kaikki avaruustutkimuksen voimavarat ja paljon ylikin sekä sitonut koko alan uomessa yhteen hankkeeseen pitkäksi aikaa. Myöhemmin 1980-luvun alkupuolella kosmonauttikysymys tuli uudelleen esille, mutta nyt siihen vastattiin käynnistämällä bilateraalinen avaruusyhteistyö hobos-hankkeessa 1985 keväällä. Vuonna 1982 ruotsalaiset tarjosivat uomelle mahdollisuutta osallistua Viking-2-satelliittiin. itä edeltäneen Viking-1-satelliitin rakentaminen oli loppuvaiheessa, eikä sille alun perin suunniteltu jatkoa. Viking-1 ammuttiin radalleen Kourousta riane-1:llä 22. helmikuuta 1986, pari vuotta aiottua myöhemmin. atelliitti lähetti Maahan suuren määrän arvokasta dataa, jonka hyödyntämisessä suomalaiset tutkijat olivat aktiivisesti mukana. Ruotsalainen professori Bengt ultqvist, Kiirunan Geofysiikan laitoksen johtaja ja tatens Delegation för Rymdverksamhetin jäsen ja keskeinen hahmo ruotsalaisessa avaruustutkimuksessa 1960-luvulta 1990-luvulle, kertoi Christian ucksdorffille Viking-2:sta ja siitä, että suomalaisilla olisi mahdollisuus osallistua ohjelmaan. ucksdorff esitteli asian Geodeettis-geofysikaalisen unionin (GG) uomen kansalliskomitealle, mikä johti GG:n uomen kansalliskomitean kääntymään asiaan liittyvällä kirjelmällä uomen iedeakatemiain Valtuuskunnan puoleen maaliskuun 1982 lopulla. Valtuuskunta reagoi myönteisesti GG:n Kansalliskomitean aloitteeseen ja asetti työryhmän viemään asiaa eteenpäin. yyskuussa 1982 työryhmä jätti Valtuuskunnalle mietintönsä, jossa se kannatti yksimielisesti ultqvistin aloitteen edistämistä ja kehotti selvittämään ensin itran tuen ja teollisuuden kannan. itran yliasiamies C.. Carlson ei kuitenkaan voinut antaa lupausta pyydetystä 100 000 markan (27 609 ) tuesta, mutta lupasi harkita, jos teollisuus osoittaisi kiinnostusta. uomalainen Viking-2-hanke kuitenkin kilpistyi siihen, että kauppa- ja teollisuusministeriö piti Viking-kakkoseen osallistumista tarpeettomana, koska sillä oli tähtäimessä n jäsenyys. 19 5/2007
20 Ruotsin kautta Marsiin Ruotsalaiset olivat osallistuneet rognoz-satelliitteihin 1970-luvun puolivälistä saakka. 1980-luvun alussa ohjelmassa oli ruotsalaisten plasmaspektrometrien (ROMC-3) rakentaminen nterball-satelliitteihin, jotka liittyivät magnetosfäärin tutkimukseen. Kun uomessa alettiin etsiä sopivia avaruusalan yhteistyöhankkeita Neuvostoliiton kanssa, tiedusteltiin Ruotsista mahdollisuuksista osallistua laitteiden rakentamiseen yhteistyössä siten, että suomalaiset rahoittaisivat osuutensa itse. Ruotsalaiset toivottivat suomalaiset tervetulleiksi hankkeeseen. dellytyksenä oli myös, että Neuvostoliiton avaruusviranomaiset hyväksyvät uomen osallistumisen, mikä saatiin marraskuussa 1984. illoin ukholmassa vieraillut Neuvostoliiton iedeakatemian nterkosmos-neuvoston puheenjohtaja antoi muodollisen hyväksyntänsä ruotsalaisille. Myöskään uomen ulkoministeriö ei nähnyt ongelmia nterball-sopimuksessa, joka voitiin allekirjoittaa joulukuun 1984 alussa ukholmassa. nterball oli ensimmäinen suomalainen osallistuminen varsinaisen lentolaitteen rakentamiseen. lmatieteen laitoksen geomagnetismin osasto ja ruotsalaiset nterball-asiantuntijat pitivät ensimmäisen suunnittelukokouksen elsingissä kesäkuussa 1984, joten hanke sai vauhdikkaan lähdön jo ennen sen varsinaista poliittista siunaamista. lkoministeriön avulla tammikuussa 1985 suomalainen delegaatio neuvotteli Moskovassa nterkosmos-neuvoston edustajien kanssa. Delegaatioon kuuluivat suomalaisen -komitean apulaispääsihteeri Olli erheentupa, filosofian tohtori Risto ellinen lmatieteen laitoksen geomagnetismin osastolta ja filosofian tohtori lkka Liede elsingin yliopistolta. Neuvottelijoilla oli tukena lmatieteen laitoksen hiljattain eknologian kehittämiskeskukselle (ekes) esittämä nterball-satelliitin plasmaspektrometriohjelman rahoitushakemus. avoitteet eivät olleet vähäiset. aettu summa oli 2 746 000 markkaa (692 268 ) vuosille 1985-87. ekes myönsi rahat lmatieteen laitoksen Geofysiikan osastolle. Vuodelle 1985 osoitettiin 600 000 mk (146 218 ). ekes ilmoitti osallistuvansa myöhempiin kustannuksiin työn päättymiseen 31. tammikuuta 1986 saakka. Myös kauppa- ja teollisuusministeriö sekä uomen katemia myönsivät haetut määrärahat, edellinen 200 000 mk (48 739 ) ja jälkimmäinen 108 400 mk (26 416 ). amalla kun rahoituspäätös voitiin todeta johtoryhmän toukokuussa 1985 pitämässä kokouksessa, voitiin myös todeta, että nterball-ohjelma viivästyisi ja hobos-ohjelma nousisi sen sijaan. Muutoksen takana oli Neuvostoliiton hallituksen päätös Mars-ohjelman nopeuttamisesta. uomalaiset pääsivät hobos-ohjelmaan entisillä ehdoilla, ja lisäksi rakentamaan yhdessä ruotsalaisten kanssa R-plasmaspektrometriä. R, uomen ensimmäinen avaruusmittalaite, joka neuvostoliittolaisella hobos-luotaimella lensi Marsiin vuonna 1988. (Kuva: RF, Kiiruna) uomi n liitännäisjäseneksi ja valtiosopimus Neuvostoliiton kanssa Varsinainen toiminta -jäsenyyden hakemiseksi alkoi kauppa- ja teollisuusministeriössä toukokuussa 1983, kun neuvotteleva virkamies er-åkan lotte laati muistion avaruustoiminnan tilanteesta. allituksen ulkoasiainvaliokunta sai asiasta esityksen ja teki päätöksensä marraskuun lopussa 1983. n pääjohtajalle. Quistgaardille tammikuun 1984 alussa lähetetyssä, ulkoministeriön muotoilemassa kirjeessä uomi esittäytyi teknologisesti kehittyneenä maana, joka käytti rutiininomaisesti meteorologian, telekommunikaation ja muiden alojen satelliittisovelluksia. uomen tiedemiehet ja insinöörit osallistuivat avaruustutkimukseen, ja teollisuudella oli kokemusta avaruuteen tarkoitettujen tuotteiden valmistuksessa. ässä kirjelmässä varsinaisesti ehdotettiin epävirallista joskin muodollista tapaamista pääjohtajan ja suomalaisten kesken. ämä toteutui 10. helmikuuta 1984 n päämajassa ariisissa. varuusasiain neuvottelukunta aloitti toimintansa kesällä 1985 ja osallistui kiinteästi -liitännäisjäsenyyden valmisteluihin. uheenjohtaja ekka Jauhon johdolla toiminut valtuuskunta kiersi vuosina 1985 ja 1986 n jäsenmaissa vakuuttamassa uomen kelpoisuutta. Varsinaisissa neuvotteluissa valtuuskunnan puheenjohtajana toimi apulaisosastopäällikkö olger Rotkirch. etkittäin melko tiukkakin -neuvottelupro- 5/2007
sessi johti sopimukseen, jonka mukaan uomen liitännäisjäsenyys ssa alkoi 1. tammikuuta 1987. opimukseen sisältyi täysjäsenyys tiedeohjelmassa hieman rajoitetuilla oikeuksilla. ämä oli tärkeää suomalaisen avaruustutkimuksen kehittymisen kannalta. varuuasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja ekka Jauho, joka toimi myös myös -komitean puheenjohtajana, hoiti samalla aikataululla Neuvostoliiton avaruussuhteet tasapainoon. oiminta oli alkanut tutkimuslaitosten välisenä bilateraalisena yhteistyönä. oliittisesti yhteistyö Neuvostoliiton kanssa sinetöitiin valtiosopimuksen avulla. Voimassa oli -yhteistyötä koskenut sopimus, mutta se näytti liian vaatimattomalta. Valtiosopimuksen avaruusalan yhteistyöstä allekirjoittivat pääministerit Kalevi orsa ja Nikolai Ryžkov 7. tammikuuta 1987. ekä n että Neuvostoliiton kanssa yhteistyötä oli käynnistetty jo parin vuoden ajan, nyt alkoi toiminnan aika. euraavat kymmenen vuotta oli jatkuvaa nousua sekä aineellisesti että henkisesti. uomi ottaa paikkansa avaruusyhteisössä 1980-luvun lopulla käynnistyi useita avaruusohjelmia, joihin uomi pääsi mukaan. ssa OO- ja Cluster-ohjelmat olivat ensimmäisen kiinnostuksen kohteita. OO-aurinko-observatorioon rakennettiin urussa RN- ja lmatieteen laitoksella WN-laitteita. Clusterin sähkökenttämittauslaitteiden osia rakennettiin Oulussa. Kaikki laitteet ovat yhä toiminnassa. 1987 käynnistettiin useiden uusien mittalaitteiden suunnittelu -ohjelmissa. lkunsa saivat Cassini/uygens-mittalaitteet aturnus- itan-tutkimusohjelmassa sekä GOMO-otsonimonitori nvisat-kaukokartoitussatelliittiin. Lähdettiin siis varhaisessa vaiheessa mukaan sekä planeettatutkimukseen että Maan kaukokartoitusohjelmaan. Kaikki laitteet ovat yhä toiminnassa (paitsi uygensin, joka on lopettanut onnistuneen mittausohjelmansa). Venäjä-ohjelmassa hobos-luotaimet laukaistiin ennakkosuunnitelman mukaisesti 1988. oinen luotaimista pääsi perille Marsiin ja tuotti täysin uusia tietoja Marsin ilmakehän tyhjenemisestä avaruuteen. Yhteistyö nterball-satelliittien osalta jatkui ja ne laukaistiin radoilleen 1995 ja 1996. Yhteistyö laajeni Radioastron- ja pectrum- Röntgen-Gamma-ohjelmiin, joihin uomessa rakennettiin laitteita. Kumpikin satelliitti odottaa yhä laukaisua, Radioastron laukaistaan ehkä 2007. Mars-yhteistyö jatkui Mars-92 ohjelmassa, joka lopulta laukaistiin 1996, mutta laukaisu epäonnistui. Laitteiden varakappaleet kiertävät nyt Marsia ja Venusta n xpress-ohjelmissa. Yhteistyö venäläisten kanssa jatkuu pienten Mars-laskeutujien kehittämisohjelmassa, joka sai alkunsa Mars-92-ohjelmasta. Vuonna 1990 oli käynnissä kaikkiaan 18 eri ohjelmaa, joissa suomalaisilla oli noin 30 työosuutta. Monet näistä suomalaishankkeista kuuluivat hintakategoriaan 5-10 M, mikä kuvastaa taloudellisten panostusten nopeaa kasvua tällä alalla. ällä hetkellä suomalaisia mittalaitteita on mukana kymmenessä avaruusaluksessa eri puolilla aurinkokuntaa. Viime syksynä D-mittalaite mart-1 kuuluotaimessa tuhoutui luotaimen törmätessä kuun pintaan. e toimi viimeiseen hetkeen saakka. Myös Marsin pinnalla on suomalaisia laitteita. Valitettavasti niistä ei ole saatu mittaustuloksia, koska laskeutujat tuhoutuivat. usi yritys tehdään ensi vuonna, kun Nn hoenix-laskeutuja saapuu Marsiin. Vuonna 1988 uomessa järjestettiin CO- Rin yleiskokous, johon osallistui noin 2000 avaruusalan ihmistä. ämä kokous selvästi nosti uomen avaruusmaiden yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Lopullinen testi aturnuksen itankuussa 2005 1987 käynnistyi lmatieteen laitoksella hanke, jossa lopulliset tieteelliset tulokset saatiin tammikuussa 2005 laitteen laskeutuessa aturnuksen itan-kuuhun. Koska tämä noin miljoona euroa maksanut hanke sisältää kaikki uuden innovatiivisen avaruushankkeen elementit tarkastelen sitä tarkemmin seuraavassa. Vaisala Oy:n kehittämät paineanturit osoittautuivat ainutlaatuisiksi sopivia mittalaitteita etsittäessä. Ne olivat pieniä, pii-tekniikkaan perustuvia, kuluttivat vähän sähköä ja toimivat alhaisissa lämpötiloissa. Näistä antureista kehitettiin mittausjärjestelmä, jossa ulkoilman paine tuotiin sisälle alukseen putkella jonka päässä oli ns. Kielin putki, joka sijaitsi luotaimen ulkolaidalla olevan puomin päässä. aine mitattiin kahdeksalla Vaisalan kapasitiivisella Barocap paineanturilla. ntureita oli kolmea eri tyyppiä, jotka oli optimoitu eri paineväleille. 21 5/2007
22 Järjestelmän mittausgeometrian kehittämiseksi tehtiin supertietokoneella mallilaskuja ja tuulitunnelikokeita KK:n erodynamiikan laboratoriossa. Laitteet saatiin ajoissa valmiiksi ja luotain lähetettiin matkaan 15.10.1997, minkä jälkeen se matkasi seitsemän vuotta aturnukseen. uygens irtautui Cassini-emoaluksesta 25.12. 2004 ja saavutti itanin ulomman kaasukehän 20 päivää ja neljä miljoonaa kilometriä myöhemmin. Luotain aloitti vajoamisen itanin pilvikerrosten läpi noin 1 270 kilometrin korkeudesta klo 12.13 uomen aikaa. ätä seuranneiden kolmen minuutin aikana uygens hiljensi vauhtinsa 18 000 kilometristä 1 400 kilometriin tunnissa. itten sen vauhtia hidastettiin laskuvarjojen avulla alle 300 kilometriin tunnissa. Noin 160 kilometrin korkeudessa luotaimen tieteelliset instrumentit alkoivat tutkia itanin kaasukehää. uunnilleen 120 kilometrin korkeudessa päälaskuvarjo korvattiin pienemmällä laskuvarjolla laskeutumisen loppuvaiheen ajaksi, ja luotain laskeutui kuun pinnalle klo 14.34 uomen aikaa. nsimmäisten tietojen perusteella voitiin päätellä, että luotain laskeutui turvallisesti itanin pinnalle, ja että pinta laskeutumispaikalla oli todennäköisesti kiinteää ainetta. ainemittaukset onnistuivat täydellisesti, samoin monet muut mittaukset, muun muassa laskeutuminen kuvattiin mukana olleilla kameroilla. ieteellisten julkaisujen kirjoittamisvaihe on käynnissä ja tulokset julkaistaan alan vaativimmissa tieteellisissä sarjoissa. ämä hanke onnistui, se kesti lähes 20 vuotta ja tuotti tuloksia muutaman tunnin ajan. ämä on tyypillistä avaruustutkimukselle, uuden tiedon saaminen tuntemattomista maailmoista ajaa tutkimusta yhä voimakkaammin eteenpäin. Onko uomella tulevaisuutta avaruudessa? nähtävissä globaalin avaruustutkimuksen voimakas vilkastuminen. Venäjä toipuu vaikeista vuosistaan, Kiina on tulossa vahvalla panoksella avaruustoimintaan, ntia samoin ja monet uudet maat liittyvät yhä merkittävämmällä panoksella mukaan. udella vuosituhannella elämä on taas maanosassamme palautunut laman jälkeen normaalimmaksi, mullistuksien luomaan uuteen maailmaan on jo jotakuinkin totuttu ja kaikista vaikeuksista huolimatta kansantalous on kasvanut ja mahdollisuudet panostaa myös uomessa aina vain enemmän voimavaroja avaruustutkimukseen ovat kehittyneet. uomi voi edetä globaalin kehityksen tahdissa, antaa sille panoksensa ja osallistua myös teollisuuden tasolla yhä enemmän. udentyyppisiä teollisia näköaloja luo eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmä Galileon eteneminen. e voi hyvinkin tuoda teollisia mahdollisuuksia, joiden merkitys kansantalouden kehittymisen kannalta on suuri. Mahdotonta on ainakin sanoa n ja n suhteiden kehityksestä. hkä tilanne jatkuu entisellään, mutta ainakin voi ajatella, että integroituu tavalla tai toisella hun, jolla on ollut kasvavia tutkimukseen liittyviä kunnianhimoja. e voi parhaassa tapauksessa tuoda lisää voimavaroja avaruustutkimukseen ja keskittää n tiedepoliittista tahtoa ja vähentää hajottavia kansallisia tekijöitä. Mihin silloin sijoittuu suomalainen avaruustutkimus, on mahdoton sanoa. n tulevaisuudesta riippumatta avaruustoiminta kasvaa koossa ja merkityksessä globaalisti ja integroituu suomalaiseen arkielämään yhä syvemmin. ähän aikaan, jolloin avaruustutkimus on jo tuonut esille sykähdyttäviä asioita maailmankaikkeudesta, niin mittaamattomista syvyyksistä kuin omasta aurinkokunnastamme, tiedämme yhden asian varmasti: tulevat polvet tietävät käsittämättömän paljon enemmän kuin me, jotka olemme nähneet vasta ensimmäiset vuosikymmenet avaruustutkimuksesta. Varsinaisen n jäsenyyden toteutuminen 1995 oli historiallisena käänteenä paljon vähäisempi kuin liitännäisjäsenyyden toteutuminen vuoden 1987 alusta. yksyn 1986 ja vuoden 1995 alun välissä tapahtui käsittämättömän suuria muutoksia. uomi liittyi uroopan unioniin samaan aikaan ja Neuvostoliitosta tuli Venäjä, jonka kanssa avaruusyhteistyö jatkuu. uomalaisen avaruustutkimuksen historia ei loppunut n varsinaiseen jäsenyyteen. ulevaisuutta on hieman vaikea ennustaa, sillä muutama vuosi jäsenyyden alkamisen jälkeen oli jo L lkka eppinen, uomalaisen avaruustutkimuksen historia, Yliopistopaino 2004. Risto ellinen ja lkka eppinen, putnikista suomalaisen avaruustutkimuksen nousuun, varuusluotain Rymdsonden 2/2007. Kirjoittajista ellinen on professori lmatieteen laitoksella ja eppinen poliittisen historian dosentti elsingin yliopistossa. Kirjoitus perustuu esitelmään ieteen päivillä 10.1.2007. 5/2007