1 HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET RIKOSOIKEUS/Aineopinnot STRAFFRÄTT/Ämnesstudier OTK/JK 11.9.2006 Jokaiseen kysymykseen vastataan selvällä käsialalla erilliselle arkille. Tekstaa nimesi selvästi jokaiseen vastauspaperiin. Ne, jotka täydentävät ruotsalaista Juk-tutkintoa vastaavat kysymyksiin 1-3. Suoritetut luentokuulustelut vapauttavat vastaamasta kysymyksiin seuraavasti: -kevätlukukaudella 2003 tai myöhemmin suoritettu rikosoikeuden seuraamusjärjestelmän luentosarja: kysymys 3 -kevätlukukaudella 2003 tai myöhemmin suoritettu kriminologian ja kriminaalipolitiikan luentosarja: kysymys 6 -kevätlukukaudella 2003 tai myöhemmin suoritettu rikosoikeuden aineopintoluennot, aktiiviset oikeustapausharjoitukset tai Tvärminnen kurssi: kysymys 7 Luentokuulusteluja suorittaneiden tulee jättää asianomaiseen pinoon vastauspaperi, josta ilmenevät kuulustelun suoritusaika ja saadut pisteet. * * * Varje fråga besvaras på med tydlig handstil på separat ark. Texta tydligt ditt namn på varje svarspapper. De som kompletterar svensk JK-examen svarar på frågorna 1-3. Avlagda föreläsningsförhör befriar från att besvara frågor enligt följande: - under vårterminen 2003 eller senare avlagd föreläsningsserie om straffrättens påföljdssystem: fråga 3 -under vårterminen 2003 eller senare avlagd föreläsningsserie i kriminologi och kriminalpolitik: fråga 6 -under vårterminen 2003 eller senare avlagd föreläsningsserie i straffrättens ämnesstudier, rättsfallsövningar i straffrätt eller kursen i Tvärminne: fråga 7 De som avlagt föreläsningsförhör skall i vederbörande svarshög inlämna ett svarspapper, varav framgår när kursen avlagts samt erhållna poäng. 1. Vankeusrangaistusta suorittava Antti A, 34, oli vapaudessa olevan kumppaninsa, Viron kansalaisen Jaak J:n, 36, kanssa tehnyt pakosuunnitelman. Sen mukaisesti Jaak heitti muurin yli vankilan pihalle sovittuun paikkaan ampuma-aseen, jonka hän oli ostanut pimeiltä markkinoilta. Ulkoilussa ollut Antti otti aseen talteen ja kätki sen vaatteisiinsa. Tapauksen huomasi toinen vanki Oiva O, 29, joka kostotoimien pelosta ei kuitenkaan tehnyt tai puhunut asian johdosta mitään.
Samana iltana Antti aseella uhaten pakotti vartiovuorossa olleet toimihenkilöt päästämään itsensä ulos vankilan portista. Hän määräsi mukaansa vankilapastori Usko U:n, 40. Ase Uskon ohimolla Antti käski tämän viereensä autoon, jossa Jaak portin ulkopuolella jo odotti karkuria. Kun ajomatka oli edennyt parikymmentä kilometriä eikä takaa-ajajia näkynyt aivan jäljillä, Antti pyysi Jaakia hiljentämään vauhtia, avasi auton oven ja tuuppasi Uskon ulos autosta. Sen jälkeen kaarrettiin syrjäiselle metsätielle, jonne auto jätettiin. Miehet jatkoivat matkaa jalan. Kohta heille tuli kova riita. Jaak vaati takeita sen rahasumman maksamisesta, jonka Antti oli hänelle luvannut palkkioksi paon järjestämisestä. Nyt Antti kiisti luvanneensa mitään ja kieltäytyi maksamasta. Sanojensa tehosteeksi hän huitaisi Jaakia muutaman kerran avokämmenellä kasvoihin. Tästä suuttunut Jaak puolestaan löi kerran Anttia nyrkillä otsaan. Iskun johdosta Antti kompastui, löi päänsä kiveen ja jäi liikkumattomana makaamaan. Jaak säikähti pahan kerran. Hänestä Antti näytti kuolleelta. Ruumiin kätkemiseksi Jaak raahasi ruumiin läheiseen vetiseen suonsilmäkkeeseen ja upotti sinne. Vähän myöhemmin poliisit tavoittivat Jaakin, joka väsyneenä antautui ilman vastarintaa. Antin ruumis löydettiin suonsilmästä, ja tutkimuksissa kuolinsyyksi ilmeni hukkuminen. - Miten tapaus on rikosoikeudellisesti arvosteltava? (10 p) 2 1. Antti A, 34, som avtjänade ett fängelsestraff, hade med sin kumpan Jaak J, 36, som var estnisk medborgare och som befann sig på fri fot, gjort upp en flyktplan. Planenligt kastade Jaak ett skjutvapen, som han köpt på den svarta marknaden, över muren på ett överenskommet ställe på fängelsegården. Antti som var ute och rastade sig tog vapnet tillvara och gömde det i sina kläder. Incidenten märktes av en annan fånge, Oiva O, 29, som dock av rädsla för repressalier varken gjorde eller nämnde något med anledning av det som skett. Samma kväll tvingade Antti under vapenhot de vakthavande funktionärerna att släppa ut honom genom fängelseporten. Han beordrade med sig fängelsepastorn Usko U, 40. Med vapnet riktat mot Uskos tinning befallde Antti denne att sätta sig bredvid honom i den bil i vilken Jaak redan väntade på rymlingen utanför porten. Efter att ha kört ett tjugotal kilometer och utan att några förföljare syntes i hälarna, bad Antti Jaak sakta farten, öppnade dörren och skuffade ut Usko ur bilen. Efter det svängde de in på en avlägsen skogsväg och lämnade bilen där. Männen fortsatte färden till fots. Snart befann de sig dock i ett häftigt gräl. Jaak krävde garantier för den penningsumma som Antti hade lovat honom som lön för att arrangera flykten. Nu bestred Antti att han lovat något alls och vägrade att betala. För att understryka sina ord slog han till Jaak några gånger med handflatan i ansiktet. Förgrymmad över detta slog Jaak i sin tur Antti en gång med knytnäven i pannan. Som en följd av slaget snubblade Antti, slog sitt huvud i en sten och förblev orörligt liggande på marken. Jaak blev mycket skrämd. Han tyckte att Antti såg död ut. För att gömma undan liket släpade Jaak kroppen till ett näraliggande vattendränkt kärr och sänkte kroppen där. En stund senare hann polisen upp Jaak som trött gav sig utan motstånd. Anttis lik hittades i kärret och i undersökningarna framkom det att dödsorsaken var drunkning. Hur skall fallet straffrättsligt bedömas? (10 p)
2. A ja B olivat pitkähkön ajan kuluessa levittäneet ja osaksi itse käyttäneet yhteensä noin kilon suuruisen hasis-huumausaineen erän, jonka he olivat ostaneet erän Suomeen maahan tuoneelta Tanskan kansalaiselta C:ltä. Hasiksen levittämistä oli helpottanut se, että D oli kuljettanut A:ta ja B:tä isältään syntymäpäivälahjaksi saamallaan henkilöautolla asiakkaalta toiselle. Korvaukseksi tästä avusta A ja B olivat antaneet D:lle hasista, ja sitä D oli joskus nauttinut välittömästi ennen autolla ajoaankin. A ja B menestyivät hasiksen levittämisessä mielestään niin hyvin, että pyysivät C:tä palkkiota vastaan hankkimaan heille Tanskasta lisää hasista tälle luovuttamansa 30 000 Tanskan kruunun arvosta. Pyynnön mukaisesti toimimaan ruvennut C saikin Kööpenhaminasta ostetuksi noin kaksi kiloa hasista, mutta hän joutui Tanskan ja Ruotsin rajalla Ruotsin puolella kiinni. Tällöin hänen hallussaan ollut hasis takavarikoitiin. A ja B päättivät korvata C:n kiinnijoutumisesta johtunutta taloudellista menetystä murtautumalla yöllä erääseen apteekkiin ja ottamalla sieltä morfiinia tai, jollei sitä olisi, muuta pimeän tavaran myyntiin kelvollista irtainta omaisuutta. Tätä suunnitelmaan toteuttaessaan A ja B yllätyksekseen huomasivat, että heidän kohteekseen valitsemassaan apteekissa oli ilmeisesti varauduttu murtoihin panemalla yöksi kaikki arvokas kassakaappiin. A ja B eivät katsoneet vaivan arvoiseksi ottaa apteekista, jonka sisätiloihin he olivat ilman kunnon murtovälineitä murtautuneet, mukaansa muuta kuin joitakin särkylääkepakkauksia. Ollessaan poistumassa apteekista A ja B joutuivat poliisin pidättämiksi. Miten tapaus on rikosoikeudellisesti arvosteltava? Huumausainerikoksiin liittyviä kysymyksiä pohdittaessa on huomattava, että Rikosoikeus-teoksesta tutkintovaatimuksiin kuuluu RL 50 luku. Tapauksen esiin nostattamia osallisuus- ja yritysopillisia kysymyksiä käsiteltäessä on otettava huomioon rikosoikeuden yleisiä oppeja koskeva kurssikirjallisuus. Vastauksessa on myös C:n osalta otettava kantaa rikosoikeuden soveltamisalaan ja siihen, voidaanko hänet ja myönteisessä tapauksessa minkälaisin edellytyksin luovuttaa Suomeen. (10 p) 2. A och B hade under en relativt lång tid spridit och också till viss del själv använt ett parti hasch på tillsammans cirka ett kilo. Partiet hade de köpt av C, en dansk medborgare som hade importerat narkotikan till Finland. Spridandet av haschen hade förenklats genom att D med sin bil, som han fått av sin pappa som födelsedagspresent, hade skjutsat A och B från kund till kund. Som ersättning för denna hjälp hade A och B givit hasch till D, och D hade ibland avnjutit hasch omedelbart före bilkörandet. A och B var så framgångsrika enligt dem själva med haschspridandet att de bad C mot belöning inhämta mera hasch från Danmark till ett värde av 30.000 danska kronor som de givit C. C som handlade enligt begäran lyckades köpa cirka två kilo hasch i Köpenhamn, men blev gripen vid dansk-svenska gränsen på svenska sidan. Då beslagtogs den hasch som han hade i sin besittning. A och B bestämde sig för att täcka den ekonomiska förlusten som C:s gripande resulterade i genom att bryta sig in i ett apotek och ta morfin, eller ifall morfin inte skulle finnas, någon annan lös egendom som svart kunde säljas. Vid genomförandet av denna plan märkte A och B till sin förvåning att det apoteket som de valt som föremål tydligen hade förberett sig inför inbrott genom att lägga allt värdefullt i kassaskåpet över natten. A och B tyckte inte det var värt att ta något annat från apoteket, som de brutit sig in i utan ordentliga inbrottsverktyg, utom ett par värkmedicinsförpackningar. När A och B höll på att avlägsna sig från apoteket blev de gripna av polisen. 3
Hur skall fallet straffrättsligt bedömas? Vid behandlandet av frågor gällande narkotikabrott skall märkas att till Rikosoikeus- verkets tentfordringar hör SL 50 kapitel. Vid behandlandet av frågor gällande medverkan- och försökslära som fallet lyfter fram skall hänsyn ges till kurslitteraturen som gäller straffrättens allmänna läror. I svaret skall också tas ställning till straffrättens tillämpningsområde gällande C, och om förutsättningarna -samt ifall förutsättningarna finns- villkoren för C:s utlämning till Finland. (10 p) 4 3. A (synt. 1.6.1976) tuomitaan tänään 11.9.2006 Helsingin KO:ssa 1) alentuneesti syyntakeisena tehdystä törkeästä pahoinpitelystä (tehty 15.1.2006) ja 2) alentuneesti syyntakeisena tehdystä tapon yrityksestä (tehty 18.2.2006). Syytteet näistä rikoksista on nostettu 10.5.2006. Asiakirjoista käy ilmi, että A on aikaisemmin tuomittu 3) 17.11.2004 Helsingin KO:ssa pahoinpitelystä (tehty 7.8.2004) 4 kk vankeutta. Valituksen johdosta 14.3.2006 antamallaan lainvoimaisella tuomiolla Helsingin HO muutti rangaistuksen ehdolliseksi HO:n tuomiosta alkavin ja 31.10.2007 päättyvin koeajoin ja 4) 9.2.2005 Helsingin KO:ssa ryöstöstä (tehty 25.11.2004) 10 kk vankeutta, josta 5 kk suoritettuaan A oli 9.9.2005 päässyt ehdonalaiseen vapauteen RTL:n määräämäksi koeajaksi. Miten KO:n tulee tänään 11.9.2006 suhtautua HO:n A:lle tuomitsemaan ehdolliseen vankeuteen ja 9.9.2005 alkaneeseen ehdonalaiseen vapauteen? Minkälaisia yhteisiä vankeusrangaistuksia A:lle on tänään mahdollista tuomita? Tee selkoa eri vaihtoehdoista! Esitä tapaukseen soveltuvat rangaistusasteikot sekä yksittäisten rikosten että yhteisten vankeusrangaistusten osalta! Mitä ratkaisuun vaikuttaisi, jos tapaukseen sovellettaisiin 1.10.2006 voimaantulevia uusia ehdonalaista vapautta koskevia säännöksiä? Perusteltu vastaus. (10 p) 3. A (född 1.6.1976) döms idag 11.9.2006 i Helsingfors TR för: 1) grov misshandel som nedsatt tillräknelig (begången 15.1.2006) och 2) försök till dråp som nedsatt tillräknelig (begånget 18.2.2006). Åtal för dessa brott har väckts 10.5.2006. Ur handlingarna framgår att A tidigare har dömts 3) 17.11.2004 i Helsingfors TR för misshandel (begången 7.8.2004) till 4 månaders fängelse. Helsingfors HovR har efter besvär genom sin laga kraft vunna dom 14.3.2006 ändrat straffet till villkorligt med prövotid från och med HovR:s dom till 31.10.2007 och 4) 9.2.2005 i Helsingfors TR för rån (begånget 25.11.2004) till 10 månaders fängelse. Efter att ha avtjänat 5 månader blev A 9.9.2005 villkorligt frigiven för en prövotid enligt Lagen om verkställighet av straff.
5 Hur skall TR idag 11.9.2006 förhålla sig till A:s villkorliga fängelsestraff som utdömts av HovR och till den villkorliga frigivningen som började 9.9.2005? Hurudana gemensamma fängelsestraff är det möjligt att idag utdöma till A? Redogör för de olika alternativen! Beskriv de straffskalor som är tillämpliga i fallet, både gällande de enskilda brotten och gällande gemensamt fängelsestraff! Hur skulle beslutet påverkas, ifall man tillämpade de nya, 1.10.2006 ikraft trädande bestämmelserna gällande villkorlig frigivning? Motiverat svar. (10 p) 4. Tee selkoa tarkoitustahallisuuden sisällöstä. (10 p) 4. Redogör för innehållet i avsiktsuppsåtet. (10 p) 5. Vastavuoroinen tunnustaminen (Asp). (10 p) 5. Ömsesidigt erkännande (Asp). (10 p) Niille, jotka eivät ole hyväksytysti suorittaneet kriminologian ja kriminaalipolitiikan luentosarjaa (tutkintovaatimusten kohta 2): För dem som inte med godkänt betyg avlagt föreläsningsserien i kriminologi och kriminalpolitik (punkt 2 i examensfordringarna): 6. Klassinen kriminologia.(10 p) 6. Klassisk kriminologi. (10 p) Niille, jotka eivät ole hyväksytysti suorittaneet rikosoikeudessa aineopintoluentosarjaa tai oikeustapausharjoituksia (tutkintovaatimusten kohta 1): För dem som inte med godkänt betyg avlagt föreläsningsserien i straffrättens ämnesstudier eller rättsfallsövningar i straffrätt (punkt 1 i examensfordringarna): 7. Tee selkoa Fletcherin esityksestä luvussa Subject versus Object. (10 p) 7. Redogör för Fletchers framställning i kapitlet Subject versus Object. (10 p) Tulokset tiistaina 26.9.2006 klo 15.00 Resultaten tisdagen 26.9.2006 kl. 15.00
6 Mallivastaukset / Modellsvar OTK. Aineopinnot. Rikosoikeus. Tenttitapaus 1/11.9.2006 (PK) Vastauksessa käsiteltäviä asioita: Antti A, 34 - A on kuollut, eikä rikosvastuu enää tule kysymykseen. Silti tulee tarkastella myös hänen osuuttaan tapahtumissa. - Vangin varustautuminen aseella (RL 16:17) - sen suhdetta Ampuma-aseL 101 ':ään (ampuma-aserikos) sopii pohtia. Vangin karkaaminen (RL 16:16). Aseella uhaten pakenemista arvosteltaessa perusteltua käsitellä ainakin virkamiehen väkivaltaista vastustamista (RL 16:1), vapaudenriistoa ja panttivangin ottamista (RL 25:1 ja 4). Erilaisia ratkaisuja voi perustella, etenkin kun tapausselostus jättää tapahtumainkulun yksityiskohdat avoimeksi. Pakottamistakin (RL 25:8) voi pohtia, ja tietysti kaikkeen tähän liittyviä konkurrenssikysymyksiä. - Uskon autosta tuuppaaminen saattaa olla pahoinpitelyä (RL 21:5), tässäkin selostuksesta puuttuu tarkemmat tiedot. Selostuksesta ei ilmene sellaista uutta vaaraa Uskolle, että heitteillepano (RL 21:14) soveltuisi. - Puhutaan "pakosuunnitelmasta": koventamisperuste (RL 6:5, 1.k.)? - Riidan tehosteeksi huiteli avokämmenellä kasvoihin Jaakia: lähinnä lievää pahoinpitelyä (RL 21:7). Jaak J, 36 - Viron kansalainen, mutta alueperiaatteen nojalla Suomen RL soveltuu (RL 1:1). Asiallisesti avunantaja Antin karkaamiseen, mutta RL 16:15:n erityissäännös vangin laittomasta vapauttamisesta syrjäyttänee sen (lainkonkurrenssi). Aseen hallussapito ja sen toimittaminen A:lle toteuttaa sekin ampuma-aserikoksen - entä sen suhde tässäkin avunantoon RL 16:17:n rikokseen? - Jaakin osuutta muihin pakoon liittyviin rikoksiin syytä selvittää keskeisten osallisuusopillisten periaatteiden kannalta. Tapausselostuksen niukkuuden johdosta vaikea tarjota yhtä ainoaa "oikeaa" ratkaisua. Monelta osin vedetään rajaa avunannon ja tekijäkumppanuuden kesken. Kun A tuuppasi Uskon autosta, voi kysyä, oliko J:lla tähän minkäänlaista osallisuutta. - Nyrkinisku A:n otsaan, tämän huideltua J:ia? Tuskin aineksia hätävarjeluun (RL 4:4), ainakaan oikeuttamisperusteena. Tahallisuus iskussa ulottuu tuskin yli "tavallisen" pahoinpitelyn (RL 21:5). Kun J luuli A:n kuolleen ja upotti tämän suohon, surmaamistahallisuutta ei ollut (tunnusmerkistöerehdys, RL 4:1). Vastuu (törkeästä?) kuolemantuottamuksesta (RL 21: 8 tai 9), jos olisi voinut ja pitänyt tarkistaa ja ymmärtää tilanteen todellinen laita (RL 3:7). Näin ratkaisussa KKO 1992:28, ks. myös Frände s. 140. - Selostuksen pohjalta on voinut laajemminkin selvitellä tahallisuusongelmia. Oiva O, 29 - Ei ole olemassa yleistä velvollisuutta ilmoittaa havaitsemistaan laittomuuksista. RL 15:10:ssä kuitenkin kriminalisoidaan tiettyjen lainkohdassa mainittujen, tekeillä olevien rikosten ilmoittamatta jättäminen. Tuskin syytä otaksua, että O olisi ollut selvillä aseen liittymisestä jonkin sellaisen rikoksen tekohankkeeseen. - Mahdollinen osallisuusvastuu pakoon liittyvistä rikoksista epävarsinaista laiminlyöntirikosta koskevien periaatteiden mukaan (RL 3:3) edellyttäisi, että O olisi jollain perusteella vastuuasemassa (erityinen oikeudellinen velvollisuus puuttua tapahtumiin) ja hänellä olisi tahallisuuteen kuuluva tietoisuus tulevasta. Edellytykset eivät voine tässä täyttyä.
7 Rikosoikeuden aineopintotentti 11.9.2006. Tapaustehtävä 2 (R. Lahti) Yleistä Tapauksen keskeinen problematiikka koskee huumausainerikoksia sääntelevän RL 50 luvun (L:ssa 1304/1993) soveltamista ja näihin rikoksiin liittyviä osallisuus- ja yritysopin kysymyksiä. Rikoksentekijän luovuttamisen esikysymys on määrittää rikosoikeuden soveltamisala (RL 1 luku; L:ssa 626/1996). Tehtävässä on nimenomaan edellytetty rikosoikeuden yleisten oppien hyödyntämistä (ks. erit. Frände, Yleinen rikosoikeus, 2005) ja muistutettu huumausainerikoksia koskevasta kurssikirjallisuudesta (ks. erit. Nuutila, RL 50 lukua koskeva osuus teoksessa Rikosoikeus, 2002). Huom. Vastausten arvostelussa on pisteitä olennaisesti vähentänyt, jos niistä ei ole ilmennyt mainitun kurssikirjallisuuden osaaminen. Esimerkiksi rikoksen yrityksen edellytysten luettelointi pelkän lakitekstin (RL 5:1) pohjalta ei tuota pisteitä. Oikeuslähteitä on tullut hyödyntää kattavasti sekä tunnistaa lainsoveltamisongelmia ja hakea niihin perusteltuja ratkaisuehdotuksia. A:n ja B:n osuuksista Se, että A ja B olivat yhdessä ostaneet, levittäneet ja osaksi käyttäneet noin kilon suuruisen hasis-huumausaineen erän, on sinänsä yhtenä huumausainerikoksena kummallekin rikoskumppanina (RL 5:3; L:ssa 515/2003) rangaistavaa menettelyä. Ks. rikosten tällaisesta yksiköinnistä etenkin KKO 1997:117, jonka perustelujen mukaan yleisten rikoksen yhtymistä koskevien perusteiden mukaan rangaistaan yhdestä huumausainerikoksesta, kun sama huumausaine-erä yhdistää siihen liittyvät teot jatkuvaksi toiminnaksi ja yhdeksi kokonaisuudeksi. Samoin Nuutila, mts. 1471. Tehtävässä puhutaan pitkähköstä ajasta, mutta sekään ei ole selostetun kriteerin mukaan esteenä yhteen rikokseen päätymiselle. Onko noin kilon suuruinen hasis-huumausaine-erä RL 50:2:n 1 kohdassa tarkoitettu suuri määrä? Hasis kannabistuotteena ja marihuanan jatkojalosteena ei ole säännöksen tarkoittama erittäin vaarallinen huumausaine, mutta kun hasis-annos on n. 0,3 grammaa ja suuren määrän edellytetään olevan useiden satojen kerta-annosten suuruinen, suuren määrän vaatimus täyttynee (ks. Nuutila, mts. 1455 ja 1469, jossa juuri kilon määrä hasista arvioidaan säännöksen tarkoittamaksi suureksi määräksi). Törkeäksi huumausrikokseksi katsominen edellyttää lisäksi teon kokonaisarvostelun törkeyttä (ks. RL 50:2). A ja B olivat myös yhdessä pyytäneet C:tä hankkimaan heille lisää hasista Tanskasta. C jäi kuitenkin Ruotsin ja Tanskan rajalla kiinni, jolloin hänen A:ta ja B:tä varten hankkimansa noin kahden kilon hasiserä takavarikoitiin. KKO 2002:5:ssä katsottiin syytetyn yrittäneen hankkia huumausainetta, kun hän oli antanut välittäjänä toimineelle henkilölle rahaa huumausaineen ostoa varten, mutta tämä oli joutunut hankinnastaan kiinni. Yritys rinnastetaan RL 50:1:ssä täytettyyn tekoon. Vastaavasti A:n ja B:n menettelyä arvioitaessa he olisivat syyllistyneet tämänkin huumausaine-erän suhteen törkeään huomausainerikokseen (RL 50:1:n 4 kohta ja 50:2; RL 5:3), edellyttäen kuten KKO 2002:5:ssä että rikoksen yrityksen yleiset ehdot täyttyvät: rikoksen tekeminen on aloitettu ja vaara rikoksen täyttymisestä on jäänyt syntymättä vain satunnaisesta syystä (ks. RL 5:1; L:ssa 515/2003). Ks. näistä edellytyksistä tarkemmin Frände, mt., jaksot 8.3 ja 8.5. Sanottuun nähden vaihtoehtoinen tulkinta olisi katsoa A:n ja B:n syyllistyneen yllytykseen C:n Tanskassa ja Ruotsissa tekemään törkeään huumausainerikokseen. A:n ja B:n rankaisemisen tekopaikkana sellaisesta yllytysteosta olisi Suomi (ks. RL 1:10.3). Näihin tulkintavaihtoehtoihin
8 verrattuna huumausrikoksen edistäminen on nimenomaisesti toissijainen (ks. RL 50:4). Toisaalta voidaan kysyä, kuinka pitkälle huumausaineen hankkimisen yritys voidaan tulkinnallisesti venyttää, kun huumausainerikoksen rahoittaminen rangaistaan vaikkakin toissijaisesti erillisenä tekona RL 50:4:ssä. Huumausaineen luvaton tuominen muuhun valtioon kuin Suomeen ei ole säännöksen kansallisen rajoittuneisuuden vuoksi Suomen lain mukaan rangaistavaa (näin KKO p. 2.11.1973 t. 1782) jollei kyseenalaisella tavalla laajentavasti tulkita sellaista tekoa jo Suomeen kohdistuvan luvattoman maahantuonnin yritykseksi (mahdollisesti näin Nuutila, mts. 1456). Apteekkiin murtautumista arvioitaessa on otettava huomioon, että lääkeaineena käytetty morfiini on RL 50 luvussa tarkoitettua huumausainetta (ks. tarkemmin HuumausaineL, 1289/1993, ja sen nojalla annetut säädökset) ehkä jopa varkausrikosten tunnusmerkistöjen (RL 28:1 2) kannalta erittäin arvokkaaksi omaisuudeksi katsottavaa. Kysymys on siitä, ovatko A ja B menettelyllään syyllistyneet huumausaineen hankkimisen yritykseen ja siten huumausainerikokseen (RL 50:1 2) ja varkausrikoksen yritykseen (RL 28:1 2, 5:1), vaikka eivät saaneet sitä haltuunsa. Onko siis tällöin aloitettu rikoksen tekeminen ja onko vaara rikoksen täyttymisestä jäänyt syntymättä vain satunnaisesta syystä (RL 5:1)? Fränden mukaan (mts. 260 261) prima facie kelvottomasta yrityksestä tulee rangaistava, jos rikoksen täyttymisen ontologisen mahdollisuuden puuttuminen tai rikoksen täyttymisen hyvin matala todennäköisyys johtui satunnaisista syistä. Edelleen jos tilanne näytti objektiivisesti rikokseen mahdolliselta eli oli varteenotettava, yritys on ollut käsillä. Tässä tapauksessa kohteen tavoittamattomuus on aivan ilmeisesti ollut RL 5:1:n tarkoittamista satunnaisista syistä johtunutta siihen nähden, että kyseisessä apteekissa oli varauduttu murtoihin panemalla yöksi kaikki arvokas kassakaappiin. Teko-objektin tavoittamattomuus on ulkoinen syy ja sulkee pois yrityksestä luopumisen ja tehokkaan katumisen (RL 5:2; ks. myös KKO 1993:103 ja Frände, mts. 264). Tässä tapauksessa ei varmaankaan ollut kyse varastamisen sikseen jättämisestä sen yleisen kannattamattomuuden vuoksi, jolloin varkauden täyttämisestä luopuminen olisi vapaaehtoista (ks. tarkemmin Lappi-Seppälä, teoksessa Rikosoikeus, 2002, s. 959). Kun tapauksessa ei ilmeisesti ollut vahingoitettu omaisuutta enempää kuin anastustarkoituksen toteuttamiseksi oli tarpeen, vahingonteosta (RL 35 luku) ei lainkonkurrenssiperiaatteen vuoksi rangaista erikseen (KKO 1975 I 1; Lappi-Seppälä, mts. 959). Varkauden yritykseen sisältyy myös sinänsä täytetty näpistys (särkylääkepakkausten täytetty anastus). C:n osuudesta ja hänen rankaisemismahdollisuuksistaan Suomessa C on tuotuaan luvattomasti Suomeen hasista ja myytyään hasiserän A:lle ja B:lle syyllistynyt vastaavaan huumausainerikokseen Suomessa kuin A ja B (RL 50:1 2; ks. ed.). Sama pätee hänen A:n ja B:n toimeksiannosta tapahtuneeseen hasiserän ostamiseen Tanskassa ja sen hallussapitoon Ruotsissa, koska RL 1:7:n nojalla sovellettavan universaaliperiaatteen mukaan kansainvälisten huumausainesopimusten tarkoittamat rikokset ovat Suomen rikosoikeuden mukaan rangaistavia tekopaikan laista riippumatta (ks. RL 1:7:ää tarkentavaa asetusta 627/1996, 4 kohta). Sitä vastoin Ruotsiin kohdistuvan luvattoman maahantuonnin yritys ei säännöksen kansallisen rajoittuneisuuden vuoksi ole Suomen lain mukaan rangaistava. Jos C:n menettely kyseenalaisena pitämälläni tavalla tulkittaisiin Suomeen kohdistuvan luvattoman maahantuonnin yritykseksi (ks. ed.), teko paikantuisi eli lokalisoituisi Suomeen (ks. RL 1:10.2) eikä RL 1 luvun erityisten liittymäsääntöjen tai kaksoisrangaistavuuden problematiikkaa tarvitsisi lainkaan harkita (ks. myös Frände, mts. 324). Silloin ei myöskään valtakunnansyyttäjän syytemääräys ole tarpeen (ks. RL 1:12:n 1 kohta). Ks. myös poikkeuksista,
jolloin valtakunnansyyttäjän syytemääräystä ei tarvita, vaikka rikos on tehty ulkomailla: RL 1:12.2. 9 C ei tehtävästä päätellen ole tavattavissa Suomessa. Jos niin olisi, hänen luovuttamisensa ei olisi tarpeen, koska hänet Suomessa oleskelevana Tanskan kansalaisena rinnastettaisiin silloin Suomen kansalaiseen (ks. RL 1:6.3). Siten ilmeisesti Ruotsissa (tai Tanskassa) oleskelevan C:n luovuttamista Suomeen jouduttaisiin pyytämään. On olemassa sekä Pohjoismaiden kesken sovellettava, näissä maissa yhdenmukaisesti säädetty Pohjoismainen luovuttamislaki (270/1960) että EU:n jäsenvaltioiden kesken sovellettava, EU:n eurooppalaista pidätysmääräystä koskevaan puitepäätökseen perustuva EU-luovuttamislaki (1286/2003). Viimeksi sanotusta meillä säädettäessä otettu selkeää kantaa näiden lakien keskinäiseen suhteeseen. Siten nämä lait näyttävät olevan sovellettavissa vaihtoehtoisesti ja toinen toistaan täydentäen EU:n jäsenvaltioina olevien Pohjoismaiden kesken. Äskettäisessä ennakkopäätöksessä KKO 2005:139 sovellettiin Ruotsin ja Suomen kesken EUluovuttamislakia. Mainittujen lakien kesken on menettelytapaeroja, mutta (huumausainerikoksen käsittelyä koskevissa) asiallisissa edellytyksissä ei ole olennaisia eroja (ks. Pohjoismaisen luovuttamislain 14 15 ja 18 sekä EU-luovuttamislain 3 luku). Esimerkiksi EU-luovuttamislain lain 3 :n 2 momentin 5 kohdan mukaan kaksoisrangaistavuuden vaatimus ei koske mm. huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa. Saman lain 53 :ssä säädettyjä edellytyksiä ovat rikoksesta Suomen laissa säädetyn rangaistuksen vähimmäispituus (vähintään vuosi vankeutta, mikä ei ole ongelma verr. RL 50 luv. 1 2 :ään) ja pyynnön perustaminen vangitsemispäätökseen. Ex analogia EU-luovuttamislain 6 :n 4 kohta voidaan olettaa Ruotsin (ja Tanskan) vastaavassa EU-luovuttamislaissa olevan harkinnanvaraisena kieltäytymisperusteena sen, että pyynnön perusteena oleva teko katsotaan tehdyksi kokonaan tai osittain Ruotsissa (tai Tanskassa) ja että asian käsittelyä Ruotsissa (tai Tanskassa) pidetään tarkoituksenmukaisempana. Ratkaisevaa mainittujen lakien soveltamisen ja keskinäisen suhteen kannalta on, miten eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva puitepäätös on pantu lailla täytäntöön luovuttamassa maassa Ruotsissa (tai Tanskassa) ja mikä tulkinta luovuttavassa maassa on omaksuttu viimeksi sanotun lain ja Pohjoismaisen luovuttamislain välisestä suhteesta. D:n ja D:n isän osuudesta Edellyttäen, että D:llä on ollut tahallisuuden edellyttämä tietoisuus kuljettamiensa A:n ja B:n tarkoitusperistä (niin kuin on ilmeistä), hän on syyllistynyt tekijäkumppanina huumausainerikokseen (RL 50:1 2, koska huumausaineen kuljettaminen mainitaan RL 50:1:n 2 kohdan tekotapana. D:n osuuden aineellinen painoarvo tuskin perustaisi huumausaineen levittämiseen tekijäkumppanuutta ( teonherruutta ), vaan olisi pikemmin avunannon luonteista (ks. tarkemmin Frände, mt. jakso 9.3 ja s. 275 276). Rangaistuksen lieventäminen voi koskea muutakin kuin avunantoa, jos osallisuus rikokseen on muutoin muiden osallisuutta selvästi vähäisempi (RL 6:8.1:n 3 kohta). D:llä ei välttämättä ole tahallisuuden edellyttämää tietoisuutta hasiksen suuresta määrästä, jolloin hänen vastuusta siihen perusteeseen nojattavasta törkeästä huumausainerikoksesta sulkeutuisi pois, vaikka se tunnusmerkistö täyttyisi A:n ja B:n osalta (ks. ed.). Palkkioksi saadun huumausaine-erän käyttö (RL 50:2a; L:ssa 654/2001) sisältyy lainkonkurrenssiperiaatteen nojalla tuohon avunantoon.
10 D on autoaan ajaessaan saattanut syyllistyä myös RL 23:3.3:ssa tarkoitettuun huumaantuneena ajamiseen tai sen RL 23:4:ssä säädettyyn törkeään tekomuotoon (kumpikin säännös L:ssa 1198/2002). Mikään ei viittaa siihen, että D:n isällä olisi auton syntymälahjaksi antaessaan avunannon edellyttämä tietoisuus auton tulevasta käyttämisestä huumausaineiden kuljettamiseen. Huumausainerikosten yksiköinnistä ja menettämisseuraamuksista Edellä on käsitelty samaan huumausaine-erään kohdistuneiden eri tekomuotojen yksiköintiä. Nuutila (mts. 1472) pitää pääsääntönä, että jos eri huume-eriin liittyvät teot muodostavat luontevan kokonaisuuden ajallisen ja toimintaan liittyvän jatkuvuuden vuoksi, tekijä tuomitaan silloinkin vain yhdestä huumausainerikoksesta (RL 50:1 2). Menettämisseuraamuksista on huomattava RL 10 luvun (L:ssa 875/2001) yleissäännösten lisäksi RL 50:6, jonka mukaan konfiskoidaan mm. luvussa tarkoitetun rikoksen tekemiseen käytetyt välineet, tarvikkeet ja aineet samoin kuin huumausainerikoksen tekemistä varten annetut varat. Ks. tarkemmin mm. huumausaineen kuljetukseen käytetyn auton konfiskoinnista Nuutila, mts. 1480 1485. RIKOSOIKEUS aineopinnot 3./11.9.2006 / Majanen A (synt. 1.6.1976) tuomitaan tänään 11.9.2006 Helsingin KO:ssa 1) alentuneesti syyntakeisena tehdystä törkeästä pahoinpitelystä (tehty 15.1.2006) ja 2) alentuneesti syyntakeisena tehdystä tapon yrityksestä (tehty 18.2.2006). Syytteet näistä rikoksista on nostettu 10.5.2006. Asiakirjoista käy ilmi, että A on aikaisemmin tuomittu 3) 17.11.2004 Helsingin KO:ssa pahoinpitelystä (tehty 7.8.2004) 4 kk vankeutta. Valituksen johdosta 14.3.2006 antamallaan lainvoimaisella tuomiolla Helsingin HO muutti rangaistuksen ehdolliseksi HO:n tuomiosta alkavin ja 31.10.2007 päättyvin koeajoin ja 4) 9.2.2005 Helsingin KO:ssa ryöstöstä (tehty 25.11.2004) 10 kk vankeutta, josta 5 kk suoritettuaan A oli 9.9.2005 päässyt ehdonalaiseen vapauteen RTL:n määräämäksi koeajaksi. Miten KO:n tulee tänään 11.9.2006 suhtautua HO:n A:lle tuomitsemaan ehdolliseen vankeuteen ja 9.9.2005 alkaneeseen ehdonalaiseen vapauteen? Minkälaisia yhteisiä vankeusrangaistuksia A:lle on tänään mahdollista tuomita? Tee selkoa eri vaihtoehdoista! Esitä tapaukseen soveltuvat rangaistusasteikot sekä yksittäisten rikosten että yhteisten vankeusrangaistusten osalta! Mitä ratkaisuun vaikuttaisi, jos tapaukseen sovellettaisiin 1.10.2006 voimaantulevia uusia ehdonalaista vapautta koskevia säännöksiä? Perusteltu vastaus. (10 p) Runkovastaus: Aikaisempi ehdollinen vankeus ja ehdonalainen vapaus: Ehdollisen vankeuden koeaika alkoi 14.3.2006. Nyt ei ole tuomittavana koeaikana tehtyjä rikoksia. Ehdollinen vankeus säilyy ennallaan.
11 A päässyt ehdonalaiseen vapauteen 9.9.2005. Koeaika = jäännösrangaistus (väh. 3 kk ja enint. 3 v) eli 5 kk. Päättyi 8.2.2006. Koeaikana tehty alentuneesti syyntakeisena törkeä pahoinpitely. KO:n harkinnassa menettääkö A ehdonalaisen vapautensa vai ei tämän uuden rikoksen johdosta. Asiasta on joka tapauksessa päätöksessä lausuttava (RTL 2:15). Täytäntöönpannusta jäännösrangaistuksesta ja muista ei saa määrätä yhteistä rangaistusta (HUOM! muuttuu 1.10.2006, ks. alempana olevaa tekstiä). Rangaistusasteikot: R1 törkeä pahoinpitely RL 21:6: 1 v - 10 v vankeutta. Alentunut syyntakeisuus alentaa minimin 14 päivään vankeutta. Maksimi pysyy 10 vuodessa. Erityisen painavista syistä voi käyttää myös sakkoa (1-120 ps). Ks. RL 6:8. R2 tappo RL 21:1: 8 v - 12 v vankeutta. Yritys alentaa asteikon minimin 14 päivään ja maksimin 9 vuoteen (3/4 x 12 v). Alentunut syyntakeisuus ei enää muuta tätä asteikkoa. Asteikkoa lieventävät perusteet otetaan huomioon vain yhden kerran. Ks. RL 6:8). R3 pahoinpitely RL 21:5: 1-120 ps tai 14 vrk - 2 v vankeutta. Tuomittu 4 kk vankeutta ehdollisena. R4 ryöstö RL 31:1: 4 kk - 6 v vankeutta. Tuomittu 10 kk, josta 5 kk suoritettuaan päässyt ehdonalaiseen vapauteen. Yhteinen vankeus R1 & R2: Minimi 14 vrk vankeutta. Maksimi 10 v + 3 v = 13 vankeutta (EI maksimien summa 10 v + 9 v = 19 v). Ks. 7:2. 1.10.2006 voimaan tulevan uuden RL 2c:14:n mukaan jäännösrangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön kokonaan tai osittain, jos koeaikana tehdään rikos, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan tulisi ehdotonta vankeutta ja syyte on nostettu yhden vuoden kuluessa koeajan päättymisestä. Tällöin jäännösrangaistuksesta ja muista määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus. Tässä tapauksessa jäännösrangaistuksen täytäntöönpano ei vaikuta yllä mainittuun asteikkoon. Se vaikuttaa ainoastaan yhteisen rangaistuksen mittaamisessa. Jäännösrangaistusta ei ole pakko panna täytäntöön. Asia on KO:n harkinnassa.