d
puheen johta jan paista Yhdistyksemme on ehtinyt jo miehen ikään. Jaru on ollut olemassa rekisteröitynä yhdistyksenä kolmekymmentä vuotta. Juhlimisen jätämme syyskaudelle, jolloin kokoonnumme yhtä aikaa myös ORUPin syyskokoukseen. Havaintoja vuosien vierimisestä on kuitenkin luettavissa tästäkin lehdestä - edellinen puheenjohtajamme Jorma Hytönen on koonnut JARUn ja ORUPin historiikin. Huolimatta kunniakkaasta historiastamme tarkoituksena ei kuitenkaan ole jäädä tuleen makaamaan. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kenttä elää vahvassa muutoksessa ja asettaa uusia vaatimuksia myös meille. Toimintaamme kehitetään vastaamaan näihin vaatimuksiin. Olemme osa suurempaa kokonaisuutta, josta myös meidän on kannettava vastuuta. Muutos kuvastuu myös yhdistyksen rakenteessa, onhan joukossamme melkoinen määrä uusia kasvoja. Hallituskin uudistui edellisestä vuodesta melkoisesti. Yhdistyksemme on aloittanut jo viime vuoden puolella vankan yhteistyön kaupungin ukkokerhojen kanssa. Jäsenillämme on nyt mahdollisuus muun muassa osallistua perjantaisin ammuntaan Kuokkalan Graniitissa ja tiistaisin lentopalloiluun lohikosken koululla. Muutakin yhteistyötä tehdään jatkuvasti - hyvinä esimerkkeinä käyvät ukkojen webbisivut meidän pääsivumme alla, yhteinen marssijoukkue tulevan kesän puolustusvoimien juhlamarssilla sekä varsinkin kevään ja ensi syksyn aikana toteutettava kerhopakettikoulutus. Kaikesta toiminnastamme tähän lehteen on päässyt vain osa. Yhdistyksemme muusta toiminnasta pyritään mahdollisuuksien mukaan tiedottamaan useammalla eri tavalla. Tietoa levitetään varsinkin sähköpostilistalla, yleensä myös webbisivulla, Jylkkärissä ja ilmoitustauluilla. Toimintamme on kuitenkin luonteeltaan sellaista, että usein tapahtumat ehtivät melkein mennä sivu suun ennen kuin niistä edes ehditään tiedottaa. Sen vuoksi kannattaa olla itse aktiivinen ja seurata useita eri kanavia. Kaikki hallituksen jäsenet antavat myös mielellään lisätietoja toiminnasta. Monipuolisen toiminnan edellytys on riittävä osanotto eri tapahtumiin. Hallitukselle kannattaa esittää myös toivomuksia tulevasta toiminnasta, hyvät ideat ovat aina tervetulleita. Tällä hetkellä töitä tehdään varsinkin oman koulutuksen järjestämiseksi ja säännöllisen ampumavuoron jatkuvuuden turvaamiseksi. Oman toimintamme lisäksi kannattaa haravoida muiden maanpuolustusjärjestöjen toiminnasta kiinnostavimmat. Esimerkiksi maanpuolustuskoulutusta tarjotaan ympäri Suomea, varsinkin Reserviläisen järjestöpafstaa kannattaa seurata siis aktiivisesti. Monien kaipaamia kertausharjoituksia ei kovinkaan paljoa järjestetä, niinpä taitojaan voi ylläpitää juuri vapaaehtoisella puolella. Toivotan kaikille Jarulaisen lukijoille omasta puolestani aurinkoista kevättä. Muistutan, että yhteinen harrastuksemme voi antaa voimia opiskeluun ja torjua orastavan kevätväsymyksen. JARULAINEN on Jyväskylän Akateemiset Reservinupseerit ry:n eli JARUn jäsenlehti ja virallinen äänenkannattaja. Jarulainen ilmestyy säännöllisen epäsäännöllisesti, yleensä muutaman kerran vuodessa. Kaikki juttuideat ovat erittäin tervetulleita ja niitä voi toimittaa joko Jarun hallituksen jäsenille tai sähköpostitse osoitteella jaru@jyu.fi
Jyväskylän reserviupseerit järjestivät viime keväänä (24.5.) yhteiskuljetuksen maanpuolustusmessuille Helsinkiin. Muidenkin yhdistysten - siis myös Jarun -jäsenille tarjottiin mahdollisuutta osallistua samassa yhteydessä tutustumiseen Kotkan Rannikkopatteristoon. Huolimatta matkan erittäin huokeasta hinnasta mukana oli vain yksi jarulainen. Maanpuolustusmessuista kiinnostunut huomattava joukko ihmisiä, joten lauantaiaamuna 07.00 Jyväskylän linja-autoasemalta lähti bussilastillinen maanpuolustushenkisiä kohti Helsinkiä. Rannikkopuolustuksesta messujen lisäksi kiinnostuneet sopivat sen sijaan matkailuautoon. Osastomme (vahvuus seitsemän) aloitti matkansa heti linjaauton kannassa. Lauantaipäivä kului nopeasti messuilla. Järjestelyt olivat onnistuneita - messualueella oli runsaasti nähtävää ja kuultavaa. Varsinkin puolustusvoimien osasto yllätti yleisöystävällisyydellään. Suurin osa ajasta taisi kuitenkin mennä oman aselajin esittelijöitä kiusatessa. Tässä yhteydessä lienee turha selittää enempää messuista, onhan esim. Reserviläinen jo kattavasti esitellyt niitä. Kolmen jälkeen jätimme messut taaksemme. Muonatäydennyksen saatuamme suuntasimme keulan kohti Kotkaa. Satamasta oli järjestetty kuljetus Rankin linnakesaarelle, jossa vastassa oli linnakkeen päällikkö. Tervetulotoivotuksen jälkeen majoituimme kasarmille ja asetuimme muutenkin taloksi. Lähinnä tämä tarkoitti sotkuun tutustumista - mitäpä on varuskuntavierailu ilman sotilaskotia? oli Lauantai-ilta kului muuten leppoisissa ja epävirallisissa merkeissä. Seurueellemme oli varattu varuskunnan sauna, jota luonnollisesti myös käytettiin. Saunan jälkeen ihastelimme saaren olosuhteita ja ympäristöä. Palveluspaikkana saari vaikutti ihanteelliselta, vaikkakin saimme myöhemmin kuulla, että talvet ovat todella ankaria. Myöskin illan mahdollinen vapaaaika on varusmiesten käytettävä saaressa, ymmärrettävistä syistä. Tätä pohtien siirryimme sisätiloihin valmistautumaan hiljaisuuteen, joka tosin varusmiehillä oli tullut jo tunteja aiemmin. Herätyksen, aamulenkin ja loistavan aamiaisen jälkeen siirryimme varuskunnan auditorioon. Päällikkö tarjosi kattavan esityksen linnakkeesta, Kotkan Rannikkopatteristosta, rannikkotykistöstä ja rannikkopuolustuksesta yleensä. Tuhdin tietopaketin jälkeen siirryimme maastoon, jossa kuulimme lisää linnakkeen historiasta ja rannikkotykistöstä. Myönnettäköön, että kyseisen aselajin miehillä on varastossa melkoisia juttuja. Kuten niin usein aiemmin, vierailuun varattu aika tuntui loppuvan kesken. Poistuimme saaresta hyvässä järjestyksessä, ja suolaveden pärskyessä naamalle jatkoimme tarinointia. Vastaavia vierailuja on tarkoitus tehdä tulevaisuudessakin - toivottavasti mukana on silloin muitakin jarulaisia. Ville Jakkula
Hauho. Lauantai 24.5.1997. Kello 0600 Jyväskylä. Samaan aikaan. Tehtävä oli selvä. Sen oli antanut ylintä päätösvaltaa käyttävä elin, suurelta yleisöltä näkymätön JARUn Hallitus. Kello 0900 piti ilmoittautua Mikkelissä, varuskunnan 3. komppaniassa. Kukonlaulun aikaan agentti A(ri Juntunen) söi saamansa ohjeet aamiaiseksi, pakkasi spetsnaz -varustuksensa ja lahti ajelemaan kohti vanhaa päämajakaupunkia. Matkaa Etelä-Hämeestä Mikkeliin oli yli 200 kilometriä, joten A ehti matkalla paitsi valmistautua henkisesti tuleviin koitoksiin, myös taistella yhtä Korpisoturin pahinta vihollista vastaan. Nimittäin väsymystä ja sen myötä rattiin nukahtamista. Tahollaan taisteluparin toinen osapuoli, agentti M(arko Rasi) valmistautui lähtöön samankaltaisin rituaalein. M:IIe ofi tosin langennut raskaampi osa. Hänen autonkuljettajakseen oli sattunut agentti J(orma Hytönen), joka tuli suorittamaan M:IIe pelätyn aivopesu- ja lamaannutusoperaationsa. Menetelmä onnistui. Kuunneltuaan kolme tuntia Lynyrd Skynyrdiä J:n autostereoista ei M:ään enää vihollispropaganda purrut. Hyvä kun miesparka puhetta ymmärsi.
Perillä Mikkelissä agentit ilmoittautuivat 3. komppanian päivystäjän pöydän ääressä vahvan dejå-vu -ilmapiirin hallitessa. Samalla agentit näkivät muut kurssilaiset - noin kaksikymmentä Savolaista miestä. Kaikkihan tietävät Savolaisten olevan luonnostaan kieroja kuin korkkiruuvi. Tämä ei tietenkään häirinnyt ennakkoluulottomien agenttiemme suhtautumista heihin. Seuraavaksi oli aika ryhtyä toimiin. Koulutus aloitettiin luonnollisesti teoriaosuudella. Runsaan materiaalin ja osaavien kouluttajien avulla kurssilaiset saivat vankat pohjatiedot sovellettujen reserviläisammuntojen järjestämisestä ja käytännön toimista. Teoriaosuudella, käytiin läpi ammuntojen säännöt, tuomarien toiminta, välineistö, tuloslaskenta, turvallisyysmääräykset sekä käytännön ratatoiminta. Pelkkää ammuskelua kurssi ei siis ollut. Teoriapuolen pakollisuudesta ja tarpeellisuudesta huolimatta asiat kuitenkin opitaan lopullisesti vasta käytännön kokemuksen avulla. Niinpä kurssilaisetkin suuntasivat turhia aikailematta ampumaradalle. Ensimmäisenä päivänä keskityttiin tarkkaampujakivääriin ja puoliautomaattikivääriin. Jo aikataulun kireydenkin vuoksi ampumaohjelmat olivat melko yksinkertaisia juoksu- ja muiden toimintaosuuksien jäädessä vähemmälle huomiolle. Tästä huolimatta ne antoivat pohjaa monimutkaistenkin kilpailujen järjestämiseen. Koko iltapäivän vierähdettyä ampumaradalla kurssilaiset palasivat kasarmille, jossa ruokalan tädit lyömättömällä ammattitaidollaan huolehtivat näidenkin nälkäisten taistelijoiden ruokinnasta. Luonnollisestikaan toiminta ei loppunut ampumaradalta poistumiseen. Aseet puhdistettiin huolellisesti ja luovutettiin varastoon. Seuraavaksi kurssilaisille esiteltiin naispuolisia varusmiehiä. Ööh... siis naispuoliset varusmiehet esittelivät kurssilaisille puolustuvoimien uusia varusteita. Varusteet ja esittelijät herättivätkin Savolaiskörmyissä ansaittua ihmetystä. Ilta oli vapaa, joten vastuuntuntoiset ja raittiit agentit A ja M tietenkin viettivät sen muistellen paivän aikana opittuja asioita ja valmistautuen seuraavan päivän koitoksiin. Aamulla olikin ensimmäisenä ohjelmassa teoriakoe, jossa mitattiin miten oppi on mennyt perille. Yhdelläkään kurssilaisista ei ollut vaikeuksia läpäistä koetta. Tämän jälkeen varustauduttiin sotilaspistoolein sekä haulikoin ja suunnattiin taas koko päiväksi ampumaradalle. Radalla nähtiin, kuinka helposti ja vähällä materiaalilla saa rakenneltua mielenkiintoisia ja monipuolisiakin ratoja. Ampumaohjelmat sisälsivät paikasta toiseen siirtymistä sekä maalien ampumista ajan juostessa. Kyytiä saivat pistoolilla ammuttavat IPSC-taulut sekä haulikolla metallipleitit, ns. pepper popperit sekä savikiekot. Olosuhteiden pakosta ammuntaan tuli aika ajoin pitkiäkin taukoja. Näiden taukojen aikana Savolaiset todistivat olevansa suulaita jutunkertojia ja pohjattomia "tositapahturnien" lähteitä. Se umpikierous jäi tosin todistamatta. Päivän ollessa lopuillaan palattiin kasarmille, jossa aseiden puhdistuksen jälkeen pidettiin loppupalaveri. Pistelaskujärjestelmän selvittämiseksi oli laskettu tulokset jokaiselta "stagelta", ja nyt oli vuorossa tulosten julkaisu ja pienimuotoinen palkintojen jako. Maineensa mukaan kateelliset savolaiset tosin hieman nurisivat palkintojen menneen väärään sotilaslääniin. Lopuksi annettiin kirjallinen palaute kurssista. Kovin paljoa moitteita eivät järjestäjät ansainneet, kehuja hyvistä järjestelyistä kylläkin. Hyvästelyjen jälkeen lähdettiin kohti kotirintamia huomattavasti viisastuneina. A lähti kohti Hämettä, M lähti tätä hakemaan tulleen autonkuljettaja J: n kyydissä kohti Jyväskylää -Lynyrd Skynyrd pauhaten. Ari Juntunen
(mukaillen vanhasta varusmiehen kirjasta) 15.7.1991 koitti odotettu ja ehkä pelättykin päivä tuleville varusmiehille. Palvelukseenastumismääräykset oli kirjattu tälle päivälle. Siviilielämä kaikkine ihanuuksineen äiteineen ja tyttöystävineen jää taakse. Suomi-neito raastaa lapset rinnoiltaan suorittamaan SA inttiä (SA int = suunnattomasti aamuja itäisen naapurin tähden). Perhoset kiertelivät ja tekivät ikäänkuin ennakoiden hallitsemattomia syöksyjä vatsan pohjalla Mortin matkatessa linjalla kohti varuskuntaa. Päivän matkan jälkeen saavuttiin kasarmille, jossa oli vastassa pari vielä arvoltaan tunnistamatonta pelottavan näköistä ruunun raakkia. Vanhemmat jääkärit opastivat tutisevat alokkaat kassulle. Rohkeimmat tiedustelivat ja mitä tulevan pitää. Mortti tyytyi olemaan hiljaa ja tekemään mahdollisimman vähän hallitsemattomia liikkeitä. Kassulta lähdettiin sitten syömään. Ruoka oli hyvää, mutta jarruun Mortti suhtautui epäillen. Maistoi toki, muttei paljon. Ruokailusta lähdettäessä onneton Mortti poltti kävellessään tupakkaa. Tupakkapaikan ohittaessaan Mortti sai osakseen naurunremakan ja monia pistäviä käskylä olla polttamatta muualla kuin tupakkapaikalla. Mortti tumppasi tupakkansa nopeasti ja poistui punahehkuisena paikalta - ensimmäinen oppitunti. Mortit komennettiin kasarmilla muotoon ja suunnattiin varusvarastolle. Varusvaraston sedät jakoivat morteille käsittämättömän määrän vaatteita jalkaräteistä Mannesaappaisiin. Kasarmilla oli sitten hymy herkässä etsittäessä tuosta valtaisasta vaatesäkistä huomenna tarvittavia varusteita. Uni ei tahtonut tulla ensimmäisenä iltana silmään ja Mortti pyysi Jumalalta siunausta, ettei tippuisi ensimmäisenä ylennyksenä saamastaan yläpetistä. Parin tunnin päästä kassun täytti raskas kuorsaus. Markku Koponen reservin jääkäri
8.5. Torstai 07.00-12.00 Kello 07.15 seisoin Helsingin rautatieaseman City-terminaalin ja kahden tilausbussin edessä. Vettä tihkui taivaalta ja joka puolella hääräsi maastopukuisia miehiä ja naisia. Tunnelma oli säästä huolimatta rento, joskin armeijalle tyypillistä "säätämistä" oli selvästi havaittavissa. Bussi kuitenkin lähti ajallaan ja matka sujui mukavasti pioneerivieruskaverin kanssa rupatellessa. Hieman ennen yhdeksää kaarroimme Dragsvikin portista sisään. Tuli kyllä sellainen "se on menoa ny" olo. Bussi tyhjensi lastin ja matkasimme reppuinemme paikallisen aliupseerikoulun tykkihalliin, jossa olikin melkoinen ilmoittautumisrumba. Siellä selvitettiin henkilöllisyys, sijoitus harjoituksessa, sekä täytettiin fyysistä ja psyykkistä terveyttä koskeva lappu. "Paperisodan" loputtua nokka kääntyikin kohti varusvarastoa. Kauhulla muistelin aikaisempia kokemuksia, mutta sisään mars. Tavaraa ei onneksi tullut ihan niin paljoa kuin varusmiesaikana, mikä helpottikin hommaa rutkasti. Kuitattavia (huom.) varusteita olivat mm. maastopuku m162, irtohihnat 6kpl, kenttäpullo, kumisaappaat, lakki (kenttä), nahkakintaat, ofkaimet, selkäreppu ml91, vyö jne. lisävarusteina suurin osa harjoitukseen saapuvista sai vielä tst-vyön m191, teräskypärän ja rynnäkkökiväärin varusteineen. Kolme viimeistä jäi (onneksi) kuittaamatta ja olisivathan ne olleet vain tiellä. Tulenjohtolaukku kaikkine nippeleineen sensijaan napsahti nokan eteen. Omia varusteita olivatkin sitten loput, eli alusvaatteet, PV:n hyväksymä maastopuku... Varusteiden vaihdon jälkeen alkoi ensimmäinen tulopuhuttelu, jossa kertaajat toivotettiin tervetulleiksi harjoitukseen. Tätä seurasi varoupseerin puhuttelu aseiden ja kaluston käytöstä sekä yleisistä käyttäytymissäännöistä. Puhuttelun jälkeen törmäsin tulenjohto(tj)-kouluttajaan res. Ltn. Ritanoroon, joka opastikin reitin pataljoonan esikuntaan. Ko. paikka sijaitsi tällöin 1. tai 2. rannikkojääkärikomppanian kouluttajien kahvihuoneessa. Esikunnassa olivatkin paikalla jo pataljoonan komentaja (PatIKom) ylil. Mäkelä, joka edusti PV:a, Tulenjohtokomentaja (Tjkom) res. Ltn. Ahotupa sekä Viestiupseeri (Vups) res. Vänr. Vilamo. Esikunta vaikutti erittäin miellyttävältä kahvinkeittimineen ja eväspusseineen. Myöhemmin joukkoomme liityivät JV:n tiedustelu-upseerit, pataljoonaupseeri Chapelle, liikenneupseeri Rantanen sekä esikuntakomppanian päällikkö Sonkeri. 12.00-14.30 Tällä välin olin mukana kolmen tulenjohtoryhmän mukana fl-koulutuksessa kertaamassa varusmiesaikana opittuja taitoja. 14.30 Siityminen varuskunnasta läheisen ampumaradan alueelle. (Pataljoonan väistöalue) Ko. maastossa suoritettiin kohdistusammunnat, sekä ryhmityttiin puolustukseen. 17.00 Pataljoonan esikunta (korotettu puolijoukkueteltta, jossa 3 pöytää, 3 Sanlaa,
P-78:ja, LV 217M:ä, karttoja & tuoleja) pystyssä ja täydessä toiminnassa. 19.00-20.30 Tj-koulutusta maastossa pommiryhmän avustamana. 21.00 Marssikäsky perjantaiaamun siirtymisestä pataljoonan vastuualueelle 22.00-06.00 Upseeri sekä viestimies(naisia) päivystys esikuntateltassa. Oma vuoroni 03.00-04.00. 04.00 Tiedustelujoukkue matkaan tiedustelemaan tuleva marssireitti. 9.5. perjantai 10.5. lauantai 07.00 Esikunnan lepoteltassa herätys + aamupala Yhteysupseeri palasi klo 8.00 paettuaan vihollisleiristä. 07.00-20.00 Vihollistilanteen seurantaa, yhteyksien rakentamista. Vihollistoiminta aktiivista. Maahanlasku pataljoonan vastuualueejla. Toinen JV:n tiedups. torjumaan. Pataljoona muuttui Taisteluosastoksi RsPsto 69 alistuksen jälkeen. 16.00-20.00 4.1< harjoittelee pataljoonan sisäistä vastahyökkäystä. 1. K kosketuksissa vihollisen kanssa. KrhK sekä raskas patteristo 69 tukevat puolustusta. 06.00 herätys 22.00 Patlkom:jan käsky. Tunnussana: HILLOLÖRTSY tst-tunnus: RAIVO. 08.30 Kenraali Heiskanen vierailulla pataljoonan esikunnassa. 11.5. sunnuntai 09.00-09.30 Esikunta Dragsvikin sotilaskodissa... 12.00-16.00 Siirtyminen Syndaleniin ja ryhmittyminen puolustukseen Niklundsbergin alueelle. 14.30 Osasto Bertta (taistelevat yksiköt) väijytykseen. Vihollinen lyötiin. 16.00-20.00 Esikunta toiminnassa. Viestiyhteyksiä rakennetaan yksiköihin. Ensimmäiset vihollishavainnot pataljoonan vastuualueen etupuolella. 23.00-03.00 Vihollisen (merijalkaväkipataljoona) iskenyt 1. K: n alueelle. 2. K ja 3. K taistelussa 1.K:n sivuilla. Esikunnassa täysi miehitys. 03.00 4.K saa vastahyökkäykseen valmistautumiskäskyn. Esikunnan alueelta vastahyökkäykseen lähtee pioneerijoukkue vahvennettuna viestiryhmällä. Tiedustelujoukkue tiedustelemaan hyökkäysuraa. 04.00 4.K vastahyökkäykseen. Tulivalmistelu KrhK:n ja Krhj:n tukemana. 23.00 Pataljoonan komentajan käskyt johtajille. 22.00-07.00 Upseeripäivystys. Oma vuoroni 22.00-23.30. Kokosin pataljoonan tulisuunnitelmat. 23.45 Vihollisen väkivaltainen isku esikunnan alueelle. Yhteysupseeri kaapattiin. 00.00-00.45 Patlkom ja Tjkorn palasivat kierrokselta. Esikunnan henkilöstö kokoon. Vahvennettu vartio yön yli. 08.00 4.K lyönyt vihollisen. 08.00-12.00 Yhteyksien purkua ja varusteiden kasausta. Matka Dragsvikin varuskuntaan alkaa 12.00 12.00-17.00 Varusteiden huolto ja luovutus. Kenttähartaus ja harjoituksen johtajan loppusanat. Yleisesti ottaen harjoitus oli erittäin myönteinen ja osallistujien kesken vallitsi todella hyvä henki. Santeri Heinonen
11.3.1998* tuli kuluneeksi tasan kolmekymmentä vuotta siitä kun "Firman" perustamisasiakirja allekirjoitettiin Cornevillessä. Nimensä historian lehdille kirjoittivat: - puheenjohtaja: fil.yo, Toivo Johannes Nukarinen Alavudelta - varapuheenjohtaja: yht.kunta.tiet.yo, Timo Heikki Juhani Rättö Haapamäeltä - neuvotteleva jäsen: yht.kunta.tiet.yo, Kalervo Antero Lehtinen Keuruulta Mukana olivat myös: - sihteeri: opiskelija, Jyrki Tapani Kuikka Pieksämäeltä - taloudenhoitaja: hall. ja yht.kunta.tiet.yo, Jorma Tapio Jussila Keuruulta - tiedotussihteeri: opiskelija, Pauli Aadolf Suuniitty Tampereelta - urh.toim.johtaja: yht.kunta.tiet.yo, Martti Ilmari Patrikainen Iisalmesta - aat.toim.johtaja: fil.yo, Erkki Juhani Rahkola Ylivieskasta - kerhomestari: yo, Jukka Toivo Venneri Peura Jalasjärveltä - neuvotteleva jäsen: Risto Tapani Pitkänen Jyväskylästä Kuten herrojen tittelistä näkyy, jotain oli täytynyt olla jo ennen tätäkin... Ensimmäinen säilynyt toimintakertomus (1.7.1968-30.6.1969) alkaa sanoilla "JARU:n viidestoista toimintakausi on perustunut suurelta osin aikaisemmilta vuosilta saatuihin kokemuksiin." Elon laskuopin mukaan "Firma" olisi ollut siis toiminnassa jo vuonna 1954. Tätä tukee myös Opiskelijain Reserviupseeripiirin 10-vuotis historiikki, jonka mukaan Jyväskylässä JARUn edeltäjä olisi toiminut paikallisen reserviupseerikerhon eli Jyväskylän Reserviupseerit ry:n alaosastona. Edelleen tätä tukee Jylkkärissä ennen vuotta 1968 olleet il- *) Yhdistysrekisteri käsitteli asiaa ja hyväksyi sen päivämäärällä 16.7.1969, mutta perustamisasiakirjan allekirjoituspäivämäärä 11.3.1968 on se mistä voidaan laskea "Firman" synty. moitukset, joissa allekirjoituksena oli Reserviupseerikerho. Keväällä 1967 tapahtui kuitenkin nimenmuutos: JARU Kerhon yleinen kokous pidettiin 6.2., jolloin kerhon nimi päätettiin muuttaa muotoon Jyväskylän Akateemiset Reservinupseerit, kuten jo päältä huomaat. Kuluvan vuoden hallitus valittiin myös ja siihen tulivat Huk Eero Pikkujämsä (puh. joht.), Fil.yo. Pauli Järvi (vara puh j.), Fil. yo Pentti Silvennoinen (kerhoups.), Fil.yo Timo Rättö (urheilu ups.), Huk Erkki Annala (ideologiups.), Huk Pertti Nurminen (tiedotusups.), Kasv.yo Raimo Kettunen (siht.) ja ped.yo Kari Palovaara (tal.hoitaja).vilkasta toimintaa on tälle vuodelle luvassa. Uudet jäsenet voivat liittyä mukaan kerhon tilaisuuksista, joissa voi myös lunastaa kerhon merkkejä. (Jyikkäri nro 5, 18.2.1967, järjestöpalsta-ilmoitus) Eli tänä vuonna voidaan sitten viettää joka "Firman" 30- tai 44-vuotisjuhlia. Jos vuodesta 1954 halutaan mennä taaksepäin niin sitten on alettava tutkimaan suojeluskuntatoimintaa Seminaarinmäellä, mutta se on sitten taas eri tarina... Kalliimpi kauniimpi sukupuoli... Ensimmäisestä "Firman" naisjäsentä ja hänen liittymisvuottaan en ehtinyt selvittää(ehkä se on syksyllä selvillä...), mutta hallituksen kokouksessa 29.11.1973 kirjattiin pöytäkirjaan seuraavasti: "Päätettiin yksimielisesti, että tästä lähtien Jarun hallitus voi hyväksyä myös naisia Jarun kannatusjäseniksi." Kevätkokouksessa 5.3.1980 naisten jäsenyys oli seuraavan kerran esillä:...kannatusjäsenet rekisteröitäisiin, mutta heidän henkilötietojaan ei lähetettäisi RUL:oon. Kannatusjäseneksi hyväksyttäisiin armeijaa käymättömät miehet ja naiset. Kannatusjäsenet osallistuvat kerhon toimintaan täysivaltaisina jäseninä."
Syyskokouksessa 23.10. 1991 aika oli jo kypsä myös ensimmäisen naisen astua hallitukseen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana on huomattava äänestys: "Hallituksen puheenjohtajaksi vuodelle 1992 valittiin Janne Lehtinen. Varapuheenjohtajaksi ehdotettiin Mirtta Kurkea, Tiina Kåhköstä, Leena Lallukkaa ja Anne viikkiä. Antti Lavanti ehdotti suljettua lippuäänestystä. Ääntenlaskijoiksi valittiin Marko Rasi ja Mikko (sic! tulisi olla Matti) Koponen varsinaisten ääntenlaskijoiden ollessa estyneitä. Äänestyksen voitti Mirtta Kurki, joka valittiin hallituksen varapuheenjohtajaksi vuodelle 1992."... ja jäsenyys yleensä Alussa vain ja ainoastaan reservinupseereita. Nyt on sitten kaikkia sukupuoleen, sotilasarvoon tai - arvottomuuteen katsomatta. Joitakin merkintöjä muutoksesta on jäänyt myös aikakirjoihin. Ensimmäinen murros tapahtui, kun "Firma" liittyi Opiskelijain Reserviupseeripiiriin: "... Kesän aikana on hyväksytty uusien sääntöjen mukainen organisaatiomuutos, jonka mukaan JARU on nyt Opiskelijoiden Reserviupseeripiiri ry:n yksi osasto... Uusien sääntöjen mukaan kerhoomme voivat nyt kuulua kaikki asevelvollisuutensa suorittaneet yo-kunnan jäsenet..." (Jylkkäri nro 21, 4.10.1968, järjestöpalsta-ilmoitus) Keväällä 1980 kannatusjäseniksi hyväksyttiin myös armeijaa käymättömät miehet, kuten edellä luki. Keväällä 1986 toimintaa mainostettiin ensimmäisen kerran Jylkkärissä täysin avoimena: "Yhdistyksen kevätkokous pidetään 5.3. klo 18 Kortepohjan tilaussaunalla... Olet tervetullut sotilasarvoon, arvottomuuteen tai sukupuoleen katsomatta." (Jylkkäri nro 3,11.2.1986, järjestöpalsta-ilmoitus) Edellinen ilmoitus ei todellakaan ollut sääntöjen 4 :n mukaista: "Yhdistyksen jäseneksi voi päästä asevelvollisuutensa suorittanut Jyväskylän yliopistossa opiskeleva henkilö, joka yhdistyksen hallitus jäseneksi hyväksyy." Pykälää ei ole vuosikausiin noudatettu ja edellä mainittuun on ajettu muutosta eli uusia sääntöjä jo useita vuosia. Suuria toiveita olisi, että ne nyt tänälensi vuonna saataisiin ajettua yhdistysrekisterissä läpi, kun niistä on tähän asti taisteltu RUL:n liittohallituksessa. Nimi Sen jälkeen kun "Reserviupseerikerhosta" tuli JARU, ovat nimenmuutoskaavailut ryöpsähtäneet muuta- man kerran esille, ensimmäinen hallituksen kokouksessa 8.5. 1975: "Päätettiin ryhtyä nimenmuutospuuhiin, koska katsottiin että nimen osa 'Akateemiset' on liian rajoittava ja karsii mukaan tulijoita." Asian tiimoilta järjestettiin kaksikin kokousta, joista ei ole sen tarkempaa kuvaa, koska pöytäkirjoja ei ollut säilynyt: _ "Jarun ylimääräinen I yleiskokous 2616 1975 Sohvin krouvin kabinetissa klo 18.00 ja II ylimääräinen yleiskokous 1017 1975 Sohvin krouvin kabinetissa klo 19.00. Kokousten aihe: nimen muutos Jyväskylän Opiskelevat Reservinupseerit r.y:ksi." (Jylkkäri nro 16, 13.6.1975, järjestöpalsta-ilmoitus) Asia ei liene saanut kannatusta, sillä seuraavan kerran päätös asiasta tehtiin vasta hallituksen kokouksessa 26.1.1977 "JARU:n nimen muutoksesta on keskusteltu, koska se joissakin piireissä koetaan vieraaksi ja jopa esteeksi jäseneksi liittymiselle. Päätettiin säilyttää nimi samana ja tehostaa tiedotusta toiminnasta ja jäseneksi liittymisestä yliopiston ulkopuolisiin oppilaitoksiin ja asuntoloihin." Seuraavan kerran sama asia tuli esille kevätkokouksessa 10.3.1994 "Keskusteltiin kerhon nimen ja sääntöjen muuttamisesta. Yleisesti nimen muuttaminen nähtiin tarpeelliseksi." Syyskokouksessa 26.10.1994 asiaa vietiin eteenpäin: "Nimi päätettiin muuttaa. Nimen löytämiseksi järjestetään nimikilpailu." Kilpailu ei tuonut tulosta vuoden ja niinpä vuoden 1995 kevätkokouksessa nimi pysyi ennallaan. Ja hyvä olikin, että pysyi! En usko, että pelkällä nimenmuutoksella saadaan enemmän jäseniä. Enemmän niitä saadaan tiedotuksella, kuten viimeisimpien vuosien syksyllä järjestetyt jäsenhankintakampanjat ovat osoittaneet. Piiri (se on ORUP... tiesitkö, mitä?) Opiskelijain Reserviupseeripiirin (ORUP) syntysanat lausuttiin reilut kaksi kuukautta "Firman" perustamisen jälkeen: "Me allekirjoittaneet rekisteröidyt yhdistykset olemme päättäneet perustaa Opiskelijain Reserviupseeripiiri - Reservofficersdistriktet för studerande r.y. nimisen yhdistyksen, liittyneet siihen jäseniksi sekä hyväksyneet sille oheiset säännöt.
Helsingissä toukokuun 20. päivänä 1968 Oulun yliopiston Reserviupseerit ry Juhana Torvinen, puheenjohtaja Yrjö Kahilakoski, varapuheenjohtaja Turun Korkeakoulujen Reserviupseerit ry Yrjö Höysniemi, puheenjohtaja Jaakko Pekkonen, varapuheenjohtaja Akateemiset Reserviupseeri ry Matti Kuusela, puheenjohtaja Göran Meinender, varapuheenjohtaja" (Perustuu yhdistysrekisterin asiakirjoihin) Tätä ennen oli kuitenkin jo toimittu asian eteen. Seuraava perustuu piirin 10-vuotishistoriikkiin: "Merkittävää oli kuitenkin, että heti 50-luvun alussa syntyi ylioppilasjärjestöissä ja osakunnissa spontaanisti kiinnostusta reserviupseeritoimintaa kohtaan, ja ensimmäiset kerhot perustettiin vuosina 1952 ja 1953. Vuoteen 1955 mennessä oli kerhoja jo 15. Yhteistyö kerhojen välillä oli kuitenkin vähäistä, ja niinpä merkittäväksi muodostui vuosi 1954, jolloin Helsingissä Satakuntalaisen, Savolaisen, Uipurilaisen ja Etelä-Suomalaisen osakunnan upseerikerhot kokoontuivat Hämäläis-osakunnan upseerien johdolla keskustelemaan yhteisen maanpuolustusjuhlan järjestämisestä. Nämä kerhot kääntyivät sitten kirjeellä 5. maaliskuuta Reserviupseeriliiton liittohallituksen puoleen kertoen toiminnastaan ja pyytäen taloudellista tukea maanpuolustusjuhlan järjestämistä varten, «koska opiskelijoiden rahavarat ovat vähäisiä ja osakuntien mahdollisuudet tukea kerhojaan eivät myöskään aina ole kylliksi suuria». Liitto myönsi avustuksen ja maanpuolustusjuhla, joka oli laatuaan ensimmäinen sotien jälkeen, järjestettiin 13. helmikuuta 1955 Vanhalla Ylioppilastalolla arvokkaan kutsuvierasjoukon läsnäollessa. Akateemiset Reserviupseerit Maanpuolustusjuhlan innoittamina kerhot päättivät jatkaa yhteistyötä ja 25. maaliskuuta samana vuonna 1955 perustettiin Akateemisten Reserviupseerien Yhteistyöelin «suunnittelevaksi ja neuvoa-antavaksi elimeksi». Siihen kuuluivat aluksi SavO, Hanken, ESO, Vio, KY, HO, PP, Ty, OKK ja KO.* *) SavO=Savolainen Osakunta, Hanken=Hankens Offcerare (käytetty myös lyhennettä HankOff), ESO=Etelä-Suomalainen Osakunta, Vio=Viipurilainen Osakunta (käytettymyös lyhennettä Wi0), KY=Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta, HO=Hämäläis-Osakunta, PP=Pohjan Pojat (Pohjalaisten Osakuntien reserviläiskerho), Ty=? OKK=? ja KO=Karjalainen Osakunta? Yhteistyöelin osoittautui onnistuneeksi ja kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1957, se päätti rekisteröityä nimellä Akateemiset Reserviupseerit (ARU). Toiminta Reserviupseeriliittoon päin oli myös vilkasta, mitä osoittaa se, että yhdistys liittyi sen jäseneksi heti, sekä myöhemmin vuonna 1963 perustettuun Helsingin Reserviupseeripiiriin, aluksi alaosastona ja myöhemmin itsenäisenä yhdistyksenä. Yhdistyksen toiminta suuntautui kuitenkin pääasiassa ylioppilasmaailmaan ja saadakseen itsenäisemmät toimintaedellytykset ARU erosi omaksi piirikseen 1963. Piirin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli vänrikki Kari Lumiala. Akateemisten Reserviupseerien Neuvottelukunta Samanaikaisesti oli opiskelijain reserviupseeriyhdistyksiä perustettu myös Jyväskylään, Ouluun, Tampereelle ja Turkuun. Mutta ne kohtasivat toiminnassaan hankaluuksia. Niiden yhteistyö oli jäänyt satunnaiseksi, eikä niillä ollut myöskään yhtenäistä organisaatiota: Kun Akateemiset Reserviupseerit Helsingissä toimi omana piirinään, oli Turussa itsenäinen kerho ja Jyväskylässä, Oulussa sekä Tampereella kerhot olivat paikallisen reserviupseerikerhon alaosastoja. Opiskelevien reserviupseerien järjestäytymisprosentti oli alhainen. Reserviupseerikoulusta valmistuu vuosittain noin 4000 reserviupseeria, joista huomattava osa, arviolta 75 % on joko opiskelunsa aloittavia tai jo korkeakoulussa opiskelevia. Jos keskimääräiseksi opiskeluajaksi arvioidaan viisi vuotta, on opiskelevien reserviupseerien määrä noin 15 000. Näistä vain 10-15 % oli 60-luvulla järjestäytyneitä. Näin ollen järjestäytymisprosentti oli matalampi kuin koko reserviupseerikunnan. Yhteisvetona voidaan todeta opiskelevien reserviupseerien panoksen niin valtakunnallisella kuin maakunnallisellakin tasolla jääneen heikoksi. Kuitenkin opiskelevat reserviupseerit edustavat merkittävää vaikuttajaryhmää yhteiskunnassa. Katsottiin, että reserviupseerikunnan etu vaatii, että nuoret upseerit saadaan vaikuttamaan mielipiteillään ennen kaikkea henkisen maanpuolustuksen alalla. Niinpä Akateemisten Reserviupseerien hallitus teki alkuvuodesta 1967 päätöksen toimikunnan nimeämisestä, johon kuuluisi kolme jäsentä Helsingin yhdistyksestä sekä yksi jäsen Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun vastaavista järjestöistä. Tarkoituksena oli satunnaistekijäin sijasta saada aikaan pysyvä neuvottelukunta, joka koordinoisi em. järjestöjen työtä valtakunnallisella tasolla.
Akateemisten Reserviupseerien Neuvottelukunnan järjestäytymiskokous pidettiin Helsingissä lokakuussa 1967. Sen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Reima TA. Luoto ja sihteeriksi Matti Pellinen. Pelkkä Neuvottelukunta ei kuitenkaan pitkään tyydyttänyt tarpeita; haluttiin saada oma kiinteä organisaatio, jonka muodostamisen Neuvottelukunta näki päätehtäväkseen. Organisaation perustana nähtiin, että opiskelijayhdistysten ensisijaisena toimintakenttänä on oma ylioppilaskunta, osakunta tai muun oppilaitoksen järjestötoiminnan piiri, johon Reserviupseeriliitolla ei ole mitään kontaktia. Lisäksi useilla yhdistyksillä oli jo vakiintunut asema opiskelijamaailmassa. Toissijaisempaa olisi sen sijaan toiminta Reserviupseeriliiton puitteissa. Tämä johtui luonnollisesti siitä, että liiton tilaisuuksia on harvemmin ja opiskelijayhdistysten nopeatempoisempi toiminta joutui näin ollen etsimään muitakin yhteistyö- ja toimintakanavia. Organisaation luomiseen Neuvottelukunta näki kaksi mahdollisuutta: 1. oman Akateemisen Reserviupseeriliiton muodostamisen tai 2. oman Akateemisen Reserviupseeripiirin. Kolmantena vaihtoehtona tarjottiin ulkopuolelta erillisten piirien muodostamista kullekin alueelle. Oman liiton todettiin olevan kuitenkin tarpeettoman raskassoutuinen ja maan reserviupseeritoimintaa tarpeettomasti hajoittavan. RUL:n uusittujen sääntöjen katsottiin lisäksi olevan niin onnistuneet ja niin väljät, että niiden puitteissaopiskelijayhdistysten asema olisi helposti järjestettävissä. Oma piiri olisi siis liittoa edullisempi. Sen puitteissa kyettäisiin nyt jo vallitsevat yhteistyömuodot säilyttämään ja valtakunnallista opiskelijayhteyttä lujittamaan. RUL:n piirien valvontahan ei pysty ulottumaan mahdollisesti nuokkuviin opiskelijayhdistyksiin. Kolmannen vaihtoehdon tekee mahdottomaksi se, että kerhot ovat liian eri kokoisia, jotta eri alueilla kannattaisi muodostaa itsenäisiä piirejä. Alueellista yhteistyötä varten opiskelijayhdistysten ja normaalin piirin tai yksityisen kerhon välille perustettaisiin yhteistoimintaelin. Tämän elimen puitteissa voitaisiin järjestää yhteisiä kokouksia ja neuvottelutilaisuuksia, sopia yhteisistä julkaisuista ja kilpailutoiminnasta yms. Esimerkkinä mainittiin Helsingin Reserviupseeripiirin ja Aliupseeripiirin välinen yhteistoimintaelin. Opiskelijain Reserviupseeripiiri Opiskelijain Reserviupseeripiiri r.y. perustettiin Akateemisten Reserviupseeriyhdistysten Neuvottelukunnan esityksen pohjalta 20.5.1968 Helsingissä Katajanokan Upseerikerholla. Perusteellinen valmistelutyö oli kestänyt lähes kaksi vuotta." SM
Puheenjohtaja Ville Jakkula e-mail: vjjakkul@cc.jyu.fi puh: 040 585 4259 Varapuheenjohtaja Antti Aarnio e-mail: ataarnio@cc.jyu.fi puh: 040 503 6634 Huom: Puheenjohtajan tehtävät siirtyvät syyskuun alussa varapuheenjohtajalle. Taloudenhoitaja Santeri Heinonen Sihteeri Pieti Marjavaara isheinon@cc.jyu.fi mapijo@cc.jyu.fi Urheiluvastaava Ari Juntunen Tiedotusvastaava Sami Suvanne arijunt@cc.jyu.fi. sapesu@cc.jyu.fi Kerhoisäntä Janne Länsitie Jäsen Juhana Ruster tjlansit@cc.jyu.fi jrrueste@cc.jyu.fi Orup-vastaava Eija Kallberg Jäsen Jukka Kervinen eljkall@cc.jyu.fi jukervin@cc.jyu.fi Lisätietoja JARUn JARUn kotisivu löytyy osoitteesta: http ://www.jyu.fi/j aru Jatkuvasti päivitetyiltä sivuilta löytyy paljon mielenkiintoista asiaa kuten esimerkiksi: tietoja Jarusta toimintakalenteri matkakertomuksia eri excursioilta - jäseneksi liittyminen palautelaatikko hallituksen yhteystiedot lisätietoja saat myös kaikilta hallituksen jäseniltä) Jarun sähköpostilista on jäsenille tarkoitettu tiedotuskanava. Tätä kautta tieto kulkee nopeimmin. Kaikki Jarun jäsenet tavoittaa osoitteella: jaru@jyu.fi Ilmoitustauluia on ympäri kampusta: Seminaarinmäki: Päärakennus (C), vahtimestarin koppia vastapäätä Mattilanniemi: MaA, 2. kerros, kirjaston tuulikaapin ilmoitustaulu Ylistönrinne: Kemian laitos, 2. kerros, Kvarkkia vastapäätä oleva ilmoitustaulu Jylkkärin läriestöpalstalta Kortepohjan YO-kylän kaapeli-tv (S 21)