Taru Ferian synnystä eli Nuomiseidon malli ENTÄPÄ JOS UNELMA TOTEUTUU FERIA FINLAND Ulla Grünstein 2015
Taru Ferian synnystä eli Nuomiseidon malli Olipa kerran kaukana pimeässä Pohjolassa laaja, vetinen maa, Nuomiseito, ja siellä eli pieni, sitkeä kansa, nuomiseitolaiset. Heitä oli niin vähän, että suuresta maailmasta tulleet vieraat naureskellen sanoivat maan asukkaitten hyvinkin mahtuvan yhteen heikäläiseen kaupunkiin. Nuomiseitolaiset kuuntelivat ihmeissään, mutta suuren maailman tavat oli omaksuttava, jos aikoi pärjätä. Niinpä Nuomiseidon väki päätti, että Maasiuu, joka sijaitsi aivan maan äärimmäisellä reunalla, olisi Nuomiseidon varsinainen valtakunta. Muuta aluetta ja sen harvoja jäljelle (jälkeen) jääneitä asukkaita ei näytettäisi vieraille, ja niin Nuomiseito olisi kuin muutkin oikeat valtiot. Maasiuuhun muuttaneet nuomiseitolaiset eivät oikein ottaneet tottuakseen uuteen elämänmenoon, mutta minkäs teet, sivistyksellä on hintansa. Sen lisäksi oli ulkomaailmasta alkanut tungeksia yhä enemmän oudon näköisiä tulokkaita, joita oikea nuomiseitolainen vieroksui. Kun ne sitten vielä lähtivät liikkumaan omin päin pitkin suljettuja Takamaita, oli kansalaisten tehtävä pikainen suunnitelma. Osa asukkaista suostui erillistä Unionin korvausta vastaan muuttamaan takaisin nyt jo villintyneille asuinsijoille. Vain lähimmässä ystäväpiirissä he muutaman saunamehun jälkeen tunnustivat, että ratkaisu oli loppujen lopuksi yllättävän miellyttävä. He eivät kaivanneet muuta kuin sitä aamuista dieselin tuoksua, joka ennen oli leijunut sisään bussin ovesta. Kaikkeen kuitenkin tottuu, vihdan ja savusaunan sekoitus sai korvata puutteen.
Lisäksi oli käynyt ilmi, että muutama lehmä, lammas ja kana, maatilkku sekä pari, kolme ulkomaan oliota tutustumiskäynnillä hyvinkin elätti yhden nuomiseitolaisen. Ja kun kylän väki liittyi yhteen ja vielä liittoutui naapurikyläläistenkin kanssa, ei kaikkien tarvinnut tehdä kaikkea, vaan aikaa jäi vielä ylikin vaikka mihin mukavaan. Elämä Takamailla oli oikeastaan aika leppoisaa. Kaunistakin oli tavallaan, jos nyt piti tärvääntymättömästä luonnosta. Samaan tulokseen tulivat kuitenkin myös ulkomaan tulokkaat, joita nyt alkoi tungeksia ihan kiusaksi asti ympäri maita ja mantuja. Koska heitä ei voinut jättää heitteille olihan Nuomiseito sivistysvaltio yhä enemmän Maasiuun asukkaita joutui muuttamaan pois kulttuurialueelta. Kaikille maksettiin tietenkin kunnollinen korvaus yhteisen asian puolesta tehdystä uhrauksesta. Osa tulokkaista halusi nyt jäädä kokonaan asumaan nuomiseitolaisten pariin. Vaikka sitä ei aluksi katsottu hyvällä, ajan mittaan vieraisiin totuttiin, muistuttivathan ne loppujen lopuksi oikeastaan aika paljon kyläläisiä. Työtäkin tekivät ihan kunnolla ja niiltä sai jopa uusia ajatuksia vanhoja piristämään. Maasiuun asukkaat hämmästyivät Takamaan tasokasta elämää ja alkoivat kadehtia takamaalaisia. Sehän ilahdutti kovasti näitä, ja he ottivat huostaansa yhä lisää lehmiä, lampaita, kanoja ja tulokkaita. Nyt työtä alkoi olla jo liian kanssa, mutta apuakin löytyi. Ulkomaille oli kiirinyt sana, että Nuomiseito piti hyvää huolta vieraistaan, nyt kun niihin oli totuttu, ja yhä lisää tulokkaita ja näitten sukulaisia ja tuttavia ja ystäviä ja naapureita halusi tulla käymään ja jäädä kyliin asumaankin. Työtä riitti, kun piti ruokkia omat ja vieraat. Kauppaa käytiin, taloja rakennettiin, puutarhaa viljeltiin, käsitöitä tehtiin, eläimiä hoidettiin, järjestettiin juhlia, ja arjestakin tuli juhlaa, kun työtä tehtiin yhdessä. Onneksi Takamaan asukkaat eivät tienneet, että työ oikeasti oli jo loppu. He jatkoivat puuhiaan tästä onnellisen tietämättöminä, ja aherrus lepo ja juhla toivat sopivasti vaihtelua heidän elämäänsä. Ensimmäinen Unionin virkamiesryhmä saapui tutustumiskäynnille Takamaalle ja totesi hämmästyksissään, että Nuomiseito onneksi oli rikkonut kaikki ennusteet. Siitä päivästä lähtien kaikki Unionin maat saattoivat alkaa tehdä työtä ja elää onnellisina Nuomiseidon mallin mukaan. Entäpä jos tämä on kohta ihan totta! UNELMA TOTEUTUU FERIA FINLAND NUOMISEITOLAISTEN PALUU JUURILLE ALKAA Nuomiseitolaiset palasivat vähin erin kaupunkiseikkailustaan monia kokemuksia rikkaampina. Elämä oli aloitettava alusta, sillä heidän poissa ollessaan rakennukset olivat vanhentuneet ja rapistuneet kuten he itsekin, ja maisemat olivat monin paikoin kasvaneet lähes umpeen. Oli tehtävä tarkka toimintasuunnitelma tuleville kuukausille. Viimeisiksi tulleet ja jo aikaisemmin kotehinsa palanneet kerääntyivät
yhteiseen neuvonpitoon. Mitä kaikkea pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä? Työmäärä oli valtava, minne vain katsoikin, mutta olihan heillä myös monipuolisesti taitoja, kun voimat ja osaaminen kerättiin yhteen. Asuminen, koti, olisi ensimmäinen ja tärkein huomion kohde. Sen lisäksi ruoka, työt ja toimeentulo. Listattiin, mitä kukin osasi, mikä alue kiinnosti ja mitä tarvitsi tehdä. Rakennuksia oli yli tarpeen, ja koska kotieläimiä ei tällä hetkellä ollut ollenkaan, paljon eläinten suojia oli tyhjinä. Villiintyneen maiseman siistimiseen sekä luomuvillan tuottamiseen tarvittaisiin lampaita. Muutama kana ja kukko taloutta kohti antaisi vaivatta munia perheille. Lisäksi parikymmentä lehmää lypsettäviksi. Siten kylä saisi tuoreita ja terveellisiä luomumaitotuotteita kuumentamattomasta raakamaidosta. Kevät ja kasvukausi olivat onneksi alussa, vihannekset, juurekset ja perunat kasvaisivat nopeasti. Keinolannoitteita ei ollut eikä myöskään rahaa niiden hankkimiseen. Se oli vain hyvä, sillä Tarhurilla oli riittävästi tietoa biodynaamisesta viljelystä. Sillä tavalla saataisiin puhtaita Demeter-tuotteita, upeita vihanneksia, juureksia ja marjoja kaikille. Myös speltviljaa eli luomuviljelyyn erityisen hyvin sopivaa, terveellistä alkuvehnää ehdittäisiin vielä kylvää. Tarhuri etsisi itselleen Aputarhureita ja ryhtyisi työhön. Kirjuri selvittäisi EU:n määräykset kotieläinten pidon ja viljelyn suhteen. Yhteisessä kokoontumisessa todettiin myös, että vaikka kaupunkiin muutto olikin ollut kaikin puolin rasittava kokemus, oli myös opittu monia asioita, jotka olisivat nyt avuksi. Hyviä puolia kaupunkiasumisessa olivat olleet lähipalvelut, julkinen liikenne ja naapurit, vaikka yhteyttä heihin olikin yleensä vaikeata ylläpitää. Omaa autoa ei tarvittu, illallakin oli katuvalojen ansiosta valoisaa ja jos halusi tavata ihmisiä, oli tarjolla monenlaisia rientoja, joskus vähän liikaakin, sillä kaikkeen kului yllättävän paljon rahaa. Toisaalta oma olo tuntui useasti yksinäiseltä ja kaduilla turvattomaltakin, vastaantulijat olivat välinpitämättömiä, ja jos tarvitsi apua, sitä oli turha odottaa. Työtä oli toisille liikaa ja toisille tuskin ollenkaan. Asunnot olivat kalliita sekä ostettuina että vuokrattuina. Lapsille ja nuorille kaupunki oli monin tavoin erikoisen vaarallinen ympäristö. Luontoa oli liian vähän, kaikki kadut ja torit olivat kivettyjä tai asvaltoituja. Muutama puu sai edustaa luontoa, jota täällä Takamaalla sentään oli aina ollut yllin kyllin; sen olemassa oloa ymmärrettin vasta nyt todella arvostaa. NUOMISEITOLAISTEN UUDET BISNESIDEAT Yhteisen järkeilyn jälkeen nuomiseitolaiset päättivät toimia aivan uudella tavalla nyt perustettavassa, ensimmäisessä Yrityksessään. Työtä tarvittiin, että voitaisiin maksaa eläminen senkin jälkeen, kun Valtion maksama muuttotuki loppuisi. Kaikilla oli kiire päästä tekemään asioita paluumuuton edistämiseksi, kukaan ei olisi mitenkään halunnut mihinkään muihin töihin. Ensimmäinen päätös koskikin siksi työaikaa. Kaikki tekisivät töitä vain 6 tuntia, mutta että työstä saataisiin näkyvää tulosta, töitä tehtäisiin kaksi vuoroa peräkkäin eli 12 tuntia päivässä. Vanhemmat asukkaat voisivat tehdä 4 tunnin päiviä, silloinkin yhteensä 12 tuntia päivässä. Kaikki kannattivat ajatusta. Palkka pienenisi luonnollisesti jonkun verran, mutta olisihan työpäiväkin lyhyempi. Se antaisi aikaa harkita tarkemmin jokaista menoerää, ja siten turhat
tavarahankinnat jäisivät pois. Monet kotitöistä olivat mukavia, ja niitä ehti ja pystyi nyt tekemään yksin tai yhdessä perheen ja ystävien kanssa. 1 Lyhyempi 2 x 6 tunnin työaika tuntui kaikista erinomaiselta idealta. Koska ne pessimistisen ja muutoksia vastustavan yleisasenteen omaavat kyläläiset, joita myös murphylaisiksi kutsuttiin, olivat jo karsiutuneet omaan joukkoonsa, asiat etenivät vauhdilla. Filosofiana oli yrityksen ja erehdyksen tie: jos kokeilu ei onnistunut, tapaus analysoitiin, kokemuksesta otettiin oppia ja virhetoiminta hylättiin muitta mutkitta. Useimmiten ideat kuitenkin toimivat hyvin. Seuraavaksi syntyi ajatus Yrityksestä, jota kukaan ei omistaisi. Työtä tehtäisiin ja palkat maksettaisiin kuten normaaleissa yrityksissä, mutta voitto menisi yhteisesti päätetyn lähiympäristön kohteen kunnostamiseen. Tuloksesta maksettaisiin myös bonusta kaikille työntekijöille ja määrätty prosentti varattaisiin investointeihin. Yhteisesti valittu toimitusjohtaja ja hallitus hoitaisivat niille kuuluvat tehtävät. Työpäivän pituus olisi 2 x 6 tuntia. Tarvittaessa siihen voitaisiin lisätä 4 tai jopa 6 tunnin jakso. Ylitöitä ei kenenkään tarvitsisi enää tehdä. Kun päätös uudesta yritysmuodosta oli tehty, kaikkia nauratti, sillä jokainen tiesi heti, mikä epäkohta seudulla pitäisi ensimmäiseksi korjata. 2 Kirjurille annettiin tehtäväksi tutkia, mikä Valtion virallinen taho voisi toimia nimellisenä omistajana, kunnes uusi yritysmuoto saisi lain voiman. Kun sitten mietittiin, mitä tämä Yritys tekisi tai valmistaisi, oli kaikille selvää, että Firman tulojen piti tulla ulkoa päin; pesemällä paitoja toinen toiselle kukaan ei tulisi toimeen. Ulkomaan vieraat, jotka olivat eksyneet Takamaalle tutkimusmatkoillaan, tarvitsivat palveluja ja opastusta, ja se oli yhtä kuin vientikauppa ja se toisi mukanaan yhteyksiä sekä ilmaista mainosta ulkomailla. Uusi Yritys perehtyisi alueisiin, joista matkailijat olivat kiinnostuneita, ja niitä kehitettäisiin huippuunsa. Palvelut olisivat ekologisia, asiantuntevia, aidon ystävällisiä ja rehellisiä. Kohteiksi valittiin neljä aluetta: valokuvaussafarit ja linturetket vesillä ja kansallispuistoissa, toiseksi mökkilomat ja siihen kuuluvat pyöräily-, veneily- ja luomuruokapalvelut, kolmanneksi puhdistavat, vegetaariset dieetti- ja saunaviikot sekä viimeiseksi maatilalomat leppoisasti laiskotellen luonnossa tai talon töihin osallistuen. Kaikkia näitä oli mahdollista yhdistellä toivomusten mukaan. Nuomiseitolaisten joukosta etsittiin työhön sopivat ammattilaiset. Töihin tarvittiin myös remonttiporukka korjaamaan parhaat tyhjillään olevista, omistajilta edullisesti vuokratuista, mieluiten talviasuttavista kesämökeistä matkailijoiden käyttöön. Eräretkiä varten valitut reitit piti käydä läpi ja varmistaa vaarattomiksi. Tienviitat piti pystyttää, safarioppaat kouluttaa, opaskirjat kirjoittaa suunnitteilla olevien nettisivustojen kielillä ja näköalapaikat piknikpöytineen kunnostaa. Terveydenhoitoaloilla olleet työntekijät valmistautuivat uuteen rooliinsa, ja monet hoitoalueet hallitseva luontaisterapeutti opasti heitä siinä. Terapeutilla oli sairaanhoitajan koulutus, mutta hän oli sitten vähitellen lisännyt tietomääräänsä vanhoilla ja moderneilla terapioilla. Myös ruokahuollon ja keittotaidon ammattilaiset laajensivat osaamistaan apunaan mestarikokki, Chef ja asiansa osaava ravitsemusterapeutti eli RT, kuten häntä yleisesti kutsuttiin. Mikä aluksi uupui taidoista, korvattiin sydämellisyydellä ja palveluhalulla. Asiakas oli Kuningas, ja kaikki viihtyivät vieraina. Siitä syntyikin hankkeelle nimi King's Holidays, Kuningaslomat FN. Kaksi kirjainta nimen lopussa kertoivat, minkälaisesta yrityksestä oli kysymys.
Kun suunnitelmat olivat valmiit, tarvittiin nettisivut mainostamaan Firmaa ja kertomaan palveluista, myös ulkomaan kielillä. Siihen löytyikin oivallinen keino. Insinööri, joka oli työssään matkustellut paljonkin, oli tutustunut japanittareen, jonka kanssa oli avioitunut. Vaimo oli varsinainen kielitaituri, joka hallitsi oppimansa suomen ja japanin lisäksi useita muitakin kieliä. Kutsuttiin apuun Nettinero, ja tämä ystävineen laati monipuoliset ja toimivat internetsivut. Kielitaituri sekä Insinööri hoitivat käännöstyöt. Heiltä saatiin lisäksi asiantuntevia neuvoja eri kansallisuuksia ja kulttuureja koskevissa näkökohdissa. Se olikin tarpeen, sillä siten vältyttiin ainakin suurimmilta kommelluksilta. Takamaalle oli kulkeutunut muutama maahanmuuttaja. He eivät luonnollisesti olleet löytäneet mitään työtä tai ystäviä itselleen. Kukaan ei myöskään ollut opastanut heitä mitenkään heidän yrittäessään sopeutua uuden kotimaansa tapoihin ja elämänmenoon. He olivat todella työn, opastuksen ja ystävien tarpeessa, aivan orpoina vieraassa maassa. Kaupungista palanneet nuomiseitolaiset olivat kokeneet samanlaisia tunteita alkuaikoina outoon suurkaupunkiin muuttaessaan. Vaikka kieli ja ihonväri olivatkin samat, vierauden tunne oli vahva, sillä murre, käytös ja vaatteet erottivat heidät city-väestä. Ero oli molemmista osapuolista yhtä surkuhupaisa. Paluumuuttajat osasivat auttaa, sillä he tunnistivat maahanmuuttajien mielenliikkeet. Tilanteeseen tuli kuin sattumalta tärkeä käytännön apu. Firman perustamisen jälkeen oli Tarhuri Aputarhureineen saanut tervetulleen, mutta vaativan työtehtävän turistien tarpeiden täyttämisessä ja tarvitsi lisävoimia. Maahanmuuttajat eli uusasukkaat kuten heitä nyt kutsuttiin eivät vielä osanneet kieltä, mutta nuori polvi, ja vanhempikin, oppi helposti niin maanviljelys- kuin puutarhatyötkin ja käytännön kieltä siinä ohessa. Löytyi myös ystäviä, naapureita ja työtovereita, elämä alkoi sujua. Mestari, joka tunnettiin aloitekykyisenä monien alojen asiantuntijana, kehitti ehdotuksen tupapiireistä eli tuotantoja palvelupiireistä. Siinä kaksi neljän hengen tupatiimiä muodostaisi oppipoikaryhmän kahden mestarin ympärille. Näistä tiimeistä syntyisi sitten vähitellen osaava tupapiiri, työporukka, joka voisi verkostoitua muitten kylien kanssa alakohtaisesti millä alalla tahansa. Tätä voitaisiin nyt kokeilla ensimmäiseksi puutarha-alalla, biodynaamisessa viljelyssä. Työ olisi ensin käytännön työtä, ja vähitellen, kun uusasukkaiden kielitaito kasvaisi, he voisivat alkaa saada tietoa myös kirjallisesti. Kuuden tunnin työaika antaisi heille mahdollisuuden opiskeluun. Tupapiireissä olisi mahdollisuus harjoitella yritystoimintaa, siten työ tulisi kiinnostavammaksi oman mikroyrityksen kautta. Siihen voisivat perheetkin osallistua. 3 Valtion suopealla ja nopealla tuella tupapiireille hankittiin taimet, siemenet, työkalut ja muut tarvikkeet. Maata ja multaa oli joka puolella. Talvikautta silmällä pitäen Firma anoi Valtiolta rahoitusta kasvihuoneen rakentamiseen. Sen avulla kaupunkilaiset ja matkailijat saisivat luomuyrttejä, versoja ja salaatteja vuoden ympäri. Se olisi hyvää kannustusta ja harjoittelua mikroyrittäjille. Kirjuri hoiti anomukset onnistuneesti. Firma rakensi kasvihuoneen matkailijoitten ravitsemiseen, mikroyrittäjät vuokrasivat siitä tiloja itselleen ja maksoivat yrityskulunsa ja elämisensä myymällä tuotteitaan. Monipuolinen viikonlopputori kasvatti kauppaa ilahduttavasti. Kaikilla oli kädet täynnä töitä.
1. UUSI TYÖAIKAREFORMI POISTAA TYÖTTÖMYYDEN TÄYDELLISESTI Uusi työaikareformi tarkoittaa 2 x 6 tunnin työaikaa, jossa yhden ihmisen työpäivän pituus on 6 tuntia, klo 07.00 13.00 tai klo 13.00 19.00. Palvelut ja tuotannot ovat avoinna ja toiminnassa 12 tuntia, mutta jokaisen yksilön kohdalla työaika on 6 tuntia. Palkka laskee vain yhden tunnin verran eli 12,5 %, sillä toisen tunnin korvaa valtio vapautuvista työttömyyden hoitovaroista. Siten kuuden tunnin työstä saadaan seitsemän tunnin palkka. Uusi työaikareformi on perusta kaikille tässä seuraaville ajatuksille, ja jo sen avulla Suomi nostaa nopeasti sekä kilpailukykyään että fyysistä ja psyykkistä hyvinvointiaan. Lue lisää Feria Finland e-kirjasta sivuilta 33-38. www.feriafinland.fi 2. FINN NOWA -YRITYKSET SYNNYTTÄVÄT YMPÄRI SUOMEN KIINNOSTAVIA TYÖPAIKKOJA FinnNowa-yritykset ovat uusi pk-yritysten muoto, jonka teknisiä yksityiskohtia voidaan kehittää lainsäädännöllä. Ne synnyttävät haluttuja työpaikkoja ja tuovat valtion, maakunnan tai kunnan kassaan korvamerkittyä rahaa. Työntekijät päättävät yhdessä johdon kanssa, mihin tarkoitukseen ja parannukseen osa yrityksen tuottamasta vuosivoitosta ohjataan. Asiat ratkaistaan viime kädessä sisäisellä äänestyksellä. Tuottavuus kasvaa, sillä työn sujuminen ja sen tulokset kiinnostavat kaikkia yrityksessä. Lue lisää Feria Finland e-kirjasta sivuilta 239 245. 3. TUOTANTO- JA PALVELUPIIRIT OVAT NUORTEN MIKROYRITTÄJIEN VERKOSTOJEN PERUSTANA Tupapiirit muodostuvat kahdesta alan mestarien vetämästä tupatiimistä. Niissä työntekijät saavat käytännön opetusta ammattiin mestareilta sekä tarvittavaa teoriaopetusta erillisillä kursseilla. Lisäksi kaikenikäiset tupapiiriläiset saavat ohjausta oman mikroyrityksen perustamiseen. Alakohtainen verkottuminen on olennaista, ja isommatkin tilaukset voidaan siten toimittaa. Lue lisää Feria Finland e-kirjasta sivuilta 39 44. JATKUU MYÖHEMMIN...