Maaherra, FT Eino Siuruainen Oulu 2010
BARENTSIN ALUEEN UUSIUTUVAT RAKENTEET SUOMALAISTEN YRITYSTEN TOIMINTAMAHDOLLISUUKSISTA LUOTEIS-VENÄJÄLLÄ Maaherra, FT Eino Siuruainen 3
4 Maaherra, FT Eino Siuruainen BARENTSIN ALUEEN UUSIUTUVAT RAKENTEET
1. ESIPUHE Työ- ja elinkeinoministeriö on osoittanut allekirjoittaneen tehtäväksi selvittää suomalaisten yritysten mahdollisuuksia sijoittua Venäjällä ja erityisesti Barentsin alueella avautuviin suuriin työkohteisiin. Kyseessä ovat kaasu- ja öljyesiintymien käyttöön otto ja niiden aikaansaamat mittavat kerrannaishankkeet metalliteollisuudessa, rakennustoiminnassa, kuljetusjärjestelmien toteuttamisessa sekä eri alojen palvelutuotannossa. Tämän ohella Barentsin alueella kaivosteollisuus ja tuotteiden jalostaminen sekä kuljetukset avaavat suuria työkohteita. Taloudellisen aktiivisuuden siirtyminen kohti pohjoista, jopa Jäämeren mannerjalustan esiintymiin tapahtuu aikana, jolloin ilmaston lämpeneminen sulattaa jo useamman vuoden jääkerrostumia. Beringin salmen kautta on avautumassa Koillisväylän kuljetusreitti Euroopan ja Aasian välille. Barentsin alueen taloudellinen aktiivisuus ajoittuu Venäjän talouden varsin voimakkaaseen kasvuun, joskin hankkeita on viivästyttänyt vuosien 2008-2009 talouslama ja sen aiheuttama kysynnän tilapäinen hiljentyminen sekä sijoitustoiminnan tason lasku suunniteltuihin investointeihin. Taloudessa on havaittavissa elpymisen merkkejä, mutta lamaa edeltänyttä tasoa ei ole vielä saavutettu. Barentsin alueella käynnistettävät suuret kaasu- ja öljyhankkeet toteutetaan vaativissa arktisissa olosuhteissa, mikä edellyttää pääomia, teknologiaa ja korkeaa osaamista. Olosuhteet ja pääomien kysyntä saattavat avata Venäjän strategisten luonnonvarojen monopolia ulkomaisille yrityksille. Samaa keskustelua käydään myös Koillisväylän kuljetusreitin avaamisesta ulkomaisille sijoittajille. Barentsin alueesta ilman häiriöitä on kehittymässä strategisesti aiempaa syvällisemmän kansainvälisen talousyhteistyön kokonaisuus. Napajäätikön sulamisen eteneminen avaa toimeliaisuutta myös Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa. Pohjoismaista Norja on aktiivisimmin mukana Barentsin arktisen alueen hankkeissa. Kahdenvälisissä suhteissa Norja ja Venäjä ovat jakaneet mannerjalustan kiistanalaisen vyöhykkeen, edistäneet vapaakauppaa ja viisumivapautta sekä valmistelleet yhdessä Ranskan kanssa suurimman hankkeen, Shtokmanin kaasukentän käyttöön ottoa. Lopullinen päätös hankkeen toteuttamisesta aiotaan tehdä maaliskuussa 2011. Tämän päätöksen odotetaan olevan lähtölaukaus suurten rakennushankkeiden käynnistymiselle. Norja ja Venäjä valmistelevat Koillisväylän satamien huolinta- ja liikekeskuksia omilla rannikoillaan. Venäjä alkaa kehittää Arkangelin ja Nenetsian itäpuolista Siperiaa Murmanskin II Arktisessa foorumissa lokakuussa 2010 hyväksytyn Arktisen strategian mukaisesti. Tämän selvityksen tavoitteena on löytää keinoja suomalaisen yritystoiminnan sijoittumismahdollisuuksille Barentsin alueella käynnistettäviin hankkeisiin. Vaikka Venäjä on Suomen kolmen tärkeimmän kauppakumppanin joukossa ja suomalaiset yritykset ovat vahvasti Venäjän markkinoilla, investoineet ja työllistävät 50 000 venäläistä, Barentsin alueen uusissa hankkeissa Suomi on heikosti mukana. Selvityksessä tarkastellaan myös Venäjän pohjoisten alueiden ja koko federaation muitakin liiketoimintamahdollisuuksia. Monet niistä näyttävät jopa todennäköisemmiltä kuin merellinen kaasun ja öljyn tuotanto oheisrakentamisineen, lukuun ottamatta telakkateollisuutta ja eräitä alihankintoja. Uudessa tilanteessa Suomen talouselämä haluaa osallistua aktiivisesti Venäjän ja koko Barentsin alueen tarjolla oleviin hankkeisiin. Suomella ja Suomen talouselämällä ovat vuosisataiset suhteet laajaan ja taloudeltaan sekä kulttuuriltaan monipuoliseen Venäjään. Selvitystyön aikana Venäjän ministeriöt, Barentsin tasavaltojen päämiehet ja läänien maaherrat korostivat maidemme välisiä pitkiä ja hyviä suhteita. Venäjän talouden kehitykseen Suomelta toivottiin saatavan hyväksi koettuja malleja tuotantoon, palveluihin, kulttuuriin sekä Euroopan unionin ja Venäjän väliseen yhteistyöhön. Suomen ja Venäjän kahdenvälistä yhteistyötä pidetään tärkeänä. Oulussa 20. päivänä joulukuuta 2010 Eino Siuruainen Maaherra, FT, selvitysmies 5
6 Maaherra, FT Eino Siuruainen BARENTSIN ALUEEN UUSIUTUVAT RAKENTEET
Sisällysluettelo 1. Esipuhe...5 2. Tiivistelmä...8 3. Johdanto...12 4. Selvitystoimeksianto...16 5. Selvityksen rajoituksia...17 6. Suomalaisia yrityksiä Venäjällä...22 7. Välittäjäorganisaatiot...26 8. Selvitystyön käynnistyminen...31 9. Sotshi ja liikuntarakentaminen...33 10. Venäjän federaatio...35 11. Venäjä ja venäläisyys...39 12. Barentsin hallintoalueet ja yhteistyö...46 13. Murmanskin lääni...57 14. Karjalan tasavalta...69 15. Arkangelin lääni...91 16. Nenetsian autonominen alue...104 17. Komin tasavalta...109 18. Vologdan lääni...114 19. Barentsin hallintoalueiden vertailua...118 20. Venäjän markkinat, suomalaiset yritykset ja välittäjäorganisaatiot sekä ilmastonmuutos...120 21. Yhteenveto selvitystyön kysymyksiin...121 22. Ehdotus suomalaisten pk-yritysten etenemiseksi Barentsin markkinoille...129 23. Selvitysmiehen loppupohdinta...133 24. Lähdeluettelo...136 25. Kuvaluettelo...137 26. Liitteet...139 7
2. TIIVISTELMÄ Ruotsi-Suomen ja Venäjän välistä sekä Barentsin alueen sisäistä kauppaa käytiin keskiajalta lähtien Arkangelin, Vienan Kemin, Oulun, Tornion ja muilla markkinoilla. Jäämeren rannikon asukkaat, pomorit möivät turkiksia, riistaa, kalaa ja muita tuotteita Iso-Britanniaan, Skotlantiin, Hollantiin sekä välittivät kauppakumppaniensa tuotteita sisämaahan. Pietari Suuri kohotti Arkangelin 1600-luvun lopussa Venäjän ensimmäiseksi merisatamaksi ulkomaailmaan. Merimahdin kehitys hiipui länsimyönteisen tsaarin perustaessa Pietarin ja Petroskoin kaupungit vuonna 1703. Pietarin ja Moskovan vahvistuessa Barentsin alue jäi syrjään Venäjän taloudessa. Arkangeliin jäi mahtivaiheesta kerrostuma läntistä kulttuuria. Neuvostoliiton perustaminen käynnisti Barentsin alueen sotilaallisen varustelun. Murmansk perustettiin 1916 sota-, kalastus- ja kaivostuotannon satamaksi. Sodan aikana kaupunki toimi Jäämeren laivaston ja sukellusveneiden tukikohtana sekä liittoutuneiden huoltokeskuksena. Arkangeli oli siviilien evakuointikeskuksena. Kylmänsodan aikana Barentsin alueen varustelu kiihtyi. Murmansk muodosti merivoimien keskuksen, Severodvinsk rakensi ja huolsi ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, Novaja Zemlja oli ydinkoealue ja Plezedsk avaruustutkimuksen keskus. Komista kohti Siperiaa avautuivat karkotettujen ja rangaistusvankien kaivos- ja työleirit. Kaivokset ja teollisuus toivat alkuperäiskansojen keskuuteen pääväestöä. Karjalan sai kokea raskaasti 1930-luvun terrorin ja Vologdaan Stalin keskitti teollisuutta. Barentsin alue oli laajasti suljettu, alueet määrätty rooleihinsa ja rajaseutuja vartioitiin tiukasti. Maksaessaan 300 milj. kultadollarin sotakorvauksia Neuvostoliitolle, Suomi oppi tuntemaan entisen vihollisen tarpeita ja ajattelutapaa. Kylmänsodan aikana Suomi kävi Neuvostoliiton kanssa aktiivista tavaranvaihtokauppa; toi energiaa ja raaka-aineita ja vei kulutustavaroita sekä rakensi voimaloita, metsäkombinaatteja ja Kostamuksen kaivoskaupungin. Kaupankäynnistä sovittiin korkealla tasolla ja hyvillä henkilökohtaisilla suhteilla. Rajat olivat tiukasti vartioituja ja kauppasuhteet hoidettiin päämiestasolla. Norjan, Ruotsin ja Suomen välillä sen sijaan toimi vanha kalottiyhteistyö. Kauppasuhteissaan Suomi integroitui länteen, mutta jatkoi totuttua idänkauppaa. Muutoksen tilanteeseen toi Neuvostoliiton hajoaminen. Suomi ja muutoksen jälkeinen Venäjä totesivat YYAsopimuksen rauenneeksi ja solmivat 1992 uuden valtiosopimuksen, jossa annettiin oikeus hallintoalueiden suoraan kanssakäymiseen. Vuoden 1993 Kirkkoniemen julistuksessa Barentsin alueen valtiot linjasivat pohjoisten alueidensa yhteistyön. Perustetut yhteistyöorganisaatiot alkoivat tunnustella pohjoisten läänien yhteistyötä. Suomi käynnisti Venäjän lähialueyhteistyön. Poliittinen tilanne lientyi ja taloudellinen yhteistyö vilkastui. Suomen yrittäjien alkuinnostus pian hiipui Venäjän talouden vaikeuksiin ja olojen epävakauteen. Myöhemmin talous on vakiintumassa ja yhteistyö on muotoutunut tavanomaisiksi kauppasuhteiksi. Tällä hetkellä Venäjä on Saksan ja Ruotsin ohella Suomen tärkeimpiä kauppakumppaneita. Venäjällä toimii nykyisellään noin 600 suomalaisyritystä, jotka työllistävät noin 50 000 venäläistä. Yrityksistä noin 100 on investoinut Venäjälle 6.5 miljardin euron arvosta. Tärkeimpiä kohdealueita ovat Pietari, Moskova ja muut kasvualueet, myös Uralin takana. Parhaiten ovat sijoittuneet suuret teollisuus- ja kauppaketjut sekä rakennusala. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat päässeet hitaammin mukaan. Pääsy Venäjän suuriin investointikohteisiin on ollut vielä vähäistä. Suuret investoinnit käynnistynevät lähitulevaisuudessa pohjoisessa Barentsin alueella. Tämä antaa mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille integroitua Venäjän kasvaville markkinoille. Venäjän talouskehitys 8 Maaherra, FT Eino Siuruainen BARENTSIN ALUEEN UUSIUTUVAT RAKENTEET
riippuu edelleen öljyn, maakaasun, malmijalosteiden viennistä sekä ulkomaisista investoinneista. Suotuisien vientisuhdanteiden turvin Venäjä maksoi ulkomaanvelkansa ja kasvatti vaurauttaan. Neuvostoliiton hajoaminen johti tärkeiden raaka-ainealueiden itsenäistymiseen ja epävakauteen Kaukasiassa. Taloutta ylläpitävän viennin turvaaminen edellyttää uusien tuotantoalueiden avaamista. Venäjän luonnonvarojen käyttö suuntautuu nyt pohjoiseen, erityisesti Barentsin alueelle. Samaan aikaan ajoittuu ilmaston lämpeneminen, poliittinen lientyminen ja Koillisväylän avautuminen sulan Golf-virran jatkeelta Aasiaan. Barentsin alueella avautuu uusiutuva näkymä tulevaisuuteen. Kaasun ja öljyntuotantoa avataan Jäämeren mannerjalustalla ja ikiroudan rannikoilla, kaivostoiminta vilkastuu kaikissa alueen valtioissa ja Koillisväylä otetaan kuljetuskäyttöön. Nykynäkymällä Barentsin alueen lähiajan investointisuunnitelmat ylittävät 100 miljardia euroa. Suunnitelmien toteuttaminen kohdistuu erityisesti Venäjän ja Norjan kehitykseen, mutta vaikuttaa Suomen ja Ruotsin pohjoisosiin. Ilmaston lämpeneminen ja taloudellinen yhteistyö aktivoivat koko sirkumpolaarista vyöhykettä. Kanadan ja USA:n ohella Kiina osoittaa kasvavaa mielenkiintoa alueeseen. Vuosien 2008-2009 lama on hidastanut investointeja ja sijoittajat odottavat suurten hankkeiden käynnistymistä. Vuoden 2010 kuluessa parhaimmilla alueilla aletaan saavuttaa taloudessa lamaa edeltänyt taso. Hitaan kasvun alueilla sen sijaan investoinnit ovat siirtyneet ja sosiaalibudjettien kattaminen tuottaa vaikeuksia. Shtokmanin kaasun käyttöönotosta aiotaan päättää maaliskuussa 2011. Sen 600-800 rakennusurakkaa aiotaan sopia vuoden 2011 loppuun mennessä. Samalla käynnistyvät rannikon suuret satama- ja logistiikkahankkeet sekä runsaat kerrannaisinvestoinnit. Barentsin alueella Norja on järjestelmällisesti pyrkinyt tiiviiseen Venäjä-kumppanuuteen. Suomi ja Ruotsi sen sijaan ovat jääneet taka-alalle. Tähän vaikuttaa myös Venäjän ja Norjan liittoutuminen Koillisväylän logistisen järjestelmän rakentamiseen. Venäjä on avaamassa energiamonopolejaan kansainvälisille yrityksille. Hankkeissa tarvitaan ulkomaisia investointeja, huipputeknologiaa, alan osaamista ja vastuunkantajia mahdollisten ongelmien sattuessa. Vaativan arktisen hankekokonaisuuden valmistelu on viivästynyt aiotusta. On mahdollista, että hankkeet vieläkin lykkääntyvät. Tämä selvitys paneutuu suomalaisten yritysten mahdollisuuksiin osallistua Barentsin alueella ja laajemminkin Venäjällä avautuviin työkohteisiin, tavaravientiin ja palvelutuotantoon. Tilannetta arvioidaan neljästä näkökulmasta: 1. mitä mahdollisuuksia Barentsin alueella avautuu, 2. miten halukkaita ja valmiita suomalaiset yritykset ovat hakeutumaan Venäjälle, 3. miten välittäjäorganisaatiot voivat helpottaa hakeutumista ja 4. mitä Koillisväylän avautuminen vaikuttaa Barentsin alueen kehitykseen? Suomalaisten yritysten kannalta ongelmana on tiedon saanti Venäjällä avautuvista mahdollisuuksista. Ennakoivan ja reaaliaikaisen tiedon saanti markkinoista, avautuvista hankkeista ja kysynnästä on välttämätön edellytys yrityksille valmistauduttaessa tarjouskilpailuihin tai pääsyyn sovittamaan yhteen eri tekijöitä hankekokonaisuuksissa. Ongelman tunnistavat suomalaiset ja venäläiset osapuolet. Selvityksessä on myös venäläisten ehdotuksia tilanteen parantamiseksi. Selvitys osittaa, että Venäjän markkinoille ovat tehokkaimmin sijoittuneet teollisuuden, kaupan ja rakennustoiminnan sekä palvelujen suomalaiset ketjut. Sen sijaan pk-yritysten pääsy Venäjän markkinoille on ollut hidasta. Yritysten valmiudet eivät ole riittävät, pääomia ei ole käytettävissä ja yksittäin yritykset ovat hankkeiden kokoon ja riskeihin nähden liian pieniä. Nykyisellään ne eivät ole päässeet, jopa korkeasta osaamisestaan huolimatta, suurten toimijain alihankkijoiksi. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan panostuksia yrittäjiltä itseltään, yritysten yhteistyöltä, yrittäjäjärjestöiltä sekä kouluttajilta, rahoitukselta ja muilta välittäjäorganisaatioilta. Yhteistyön kokonaisstrategia 9
tulee ottaa vaikuttajatahojen yhteiseen käsittelyyn. Välittäjäorganisaatioiden tulee auttaa suomalaisyrityksiä, mikäli niillä näyttää olevan mahdollisuuksia menestyä Venäjän markkinoilla. Organisaatioiden tulee tunnistaa avautuvat mahdollisuudet, tehostaa tiedonvälitystä, kohdentaa neuvontaa ja koulutusta sekä muodostaa rahoitusmekanismeja tarkoitukseen osoitetuista resursseista. Toimijain on tiivistettävä yhteistyötään tavalla, joka rohkaisee yrityksiä, kohottaa niiden osaamistasoa sekä auttaa vaikeimpien kehitysvaiheiden yli. Yrittäjällä ja yrityksellä itsellään pitää olla tahtotila ja markkinoille menemisen halu sekä suunnitelmallisuus menestymiseen ilman jatkuvaa tukea. Suomen vapaata tiedettä ja koulutusta ei Venäjä-yhteistyö paljoakaan kiinnosta. Kieli-, kulttuuri- ja asennemuuri on korkea. Se johtuu myös Neuvostoliiton jättämästä perinnöstä Venäjän yliopistoihin. Tuloksellinen yhteistyö maiden välillä edellyttää radikaalia muutosta. Venäläisillä on nyt aiempaa laajempi tieteen vapaus, mutta teorioita tulisi oppia soveltamaan käytäntöön. Suomalaisilla on kielimuuri ja helpompi sopeutua oloihin muualla kuin Venäjällä. Yhteistyön onnistuminen edellyttää asennemuutosta ja esteiden raivaamista. Koillisväylän avautuminen muuttaa globaalia kuljetuslogistiikkaa, lyhentää Euroopan ja Aasia välistä kuljetusetäisyyttä sekä siirtää sisämaan kuljetuksia Atlantin ja Jäämeren rannikon satamiin. Tämä lisää kilpailua valtamerten logistiikan ja sisäsatamien välillä. Kuljetusten suuntaaminen vaikuttaa logistiikan ohella asutuksen sijoittumiseen ja elinkeinoihin. Barentsin alueella Suomi ja Ruotsi joutuvat tässä löytämään omat yhteistyötavat Norjan ja Venäjän kanssa. Kyseeseen tulevat erityisesti laajentuvan kaivostoiminnan sekä metalli- ja metsäteollisuuden jalostus- ja kuljetusjärjestelmät. Selvitys osittaa tässä vaiheessa suomalaisten rajallisia mahdollisuuksia toimia kaasu- ja öljyhankkeiden pääurakoitsijoina. Mahdollisten alihankintojen lisäksi Barentsin alue tarjoaa muussa teollisuudessa, rakentamisessa, infrastruktuurin uudistamisessa ja palveluissa kiinnostavia kohteista suomalaisille yrityksille. Kaikki tasavaltojen päämiehet, maaherrat ja Moskovan ministerit toivottavat yritykset tervetulleiksi neuvottelemaan, toteuttamaan hankkeita ja tuomaan investointeja. Monet Venäjän alueet pitävät Suomea kehitystavoitteidensa mallimaana. Murmanskin läänin pääasialliset hankkeet liittyvät kaasu-, öljy- ja kaivosteollisuuteen, merenkulkuun, kalastukseen sekä rakentamiseen ja palvelutuotantoon. Arkangelin lääni tarjoaa yhteistyökumppanuutta metsä- ja puuteollisuudessa, kaivostoiminnassa, metalliteollisuudessa, meriteknologiassa, yliopistoyhteistyössä ja matkailussa. Nenetsian yritysaloja ovat öljy- ja kaasuteollisuus, palvelut, alkuperäiskansan tarpeet ja ympäristönsuojelu. Karjalan tasavallan yhteistyöehdotukset ovat monipuolisimmat ja kohdentuvat pääasiallisesti metsä- ja puuteollisuuteen, bioraaka-aineisiin pohjautuvaan lämmön ja sähköntuotantoon sekä kaukolämpöjärjestelmien rakentamiseen ja matkailun kehittämiseen. Yhteistyöehdotuksissa on keskeisessä asemassa teknologioiden uudistaminen ja uusien tuotteiden kehittäminen osaamisperustaa laajentamalla. Komin tasavallassa yhteistyöehdotukset kohdistuvat lähinnä kaivostoimintaan, metsä- ja metalliteollisuuteen sekä suomalais-ugrilaisen kulttuurin säilyttämiseen ja sen tuotteistamiseen matkailussa. Vologda on kehittynyt alue, jossa metsä-, metalli- ja elintarviketeollisuuden ohella halutaan kehittää bioenergian tuotantoa ja käyttöä, maataloutta, erityisesti perunanviljelyä sekä korkean teknologian aloja. Federaatiotasolla yhteistyöaloiksi esitetään metsä- ja meriteollisuutta, laivanrakennusta, puutalotuotantoa sekä uusien teknologioiden ja materiaalien soveltamista oleviin ja uusiin tuotteisiin. Nanoteknologiaa halutaan kehittää uusiin ja monipuolisiin tarkoituksiin. Lähinaapurissa Venäjällä on kasvava ja monipuolistuva talous. Selvityksen perusteella se näyttää kuitenkin olevan entistä etäämpänä suomalaisen yritysten näkökulmasta. Varsinkin pk-yritysten suhtautumiseen vaikuttavat tulli- ja rajaongelmat, byrokratia, korruption pelko, lainsäädännön puutteet ja tulkinnat, sekava tarkastustoimi, mafia ja huonot liikenneyhteydet sekä investointivaatimukset. Tilanne on monilta osin parantumassa. Talouden kasvualueilla markkinat mukautuvat 10 Maaherra, FT Eino Siuruainen BARENTSIN ALUEEN UUSIUTUVAT RAKENTEET
kansainväliseen käytäntöön ja köyhemmillä alueilla hallinnoilla on halu kehittää yritysten toimintaolosuhteita entistä luotettavammiksi. Neuvottelut WTO:n mahdollisesta jäsenyydestä ovat jo nyt selkiinnyttäneet tilannetta. Selvitykseen on sisällytetty Venäjän historiaa, tietoja federaation rakenteesta, venäläisyydestä sekä venäläisten ajattelu- ja toimintatavoista. Yrityksissä on hyvä olla tietoa asioista, joita toinen osapuoli arvostaa. Suomen harjoittama lähialueyhteistyö on kasvattanut positiivista ilmapiiriä myös liiketoiminnalle. Suuri maa tasapainottelee mahdollisuuksien ja ongelmien keskellä, mutta valittu suunta näyttää nyt selvältä. Venäjän alueilla usein todetaan: Suomi on meille läheinen mallimaa, josta meidän on syytä ottaa oppia. Siinä toivomme teidän olevan aktiivisesti mukana. Tilaisuuteen nyt kannattaa tarttua tutustumalla Venäjällä ja Barentsin alueella oleviin mahdollisuuksiin. Niiden selkeä, tarkka ja aikataulut pitävä kirjaaminen on mahdotonta, koska tilanne elää jatkuvasti suuren maan monien muuttujien ohjaamana. Työ ei koostu yksinomaan hankeluetteloista ja alueiden yrittäjistä sähköpostiosoitteineen. Työssä pyritään avaamaan kokonaistilannetta Venäjällä, mikä tekee selvitykseen sisällytetyt hankeluettelot paremmin ymmärrettäviksi. 11
3. JOHDANTO Kuva 1. Willem Barentsin kartta Pohjoisnapa-alueesta. Julkaistu J.van Lindschoten toimesta Haagissa 1599. Lainaus julkaisusta The Barents Euro-Arctic Region. Helsinki 1996 Suomen maantieteellinen sijainti Venäjän rajamaana on kiinnittänyt maiden välisen kanssakäymisen historian kaikkiin vaiheisiin. Kuvassa 1. esitetään tutkimusmatkailija William Barentsin maantieteellinen käsitys Pohjoisnapa-alueesta vuonna 1599. Kartta on laadittu neljä vuotta myöhemmin Ruotsi-Suomen ja Venäjän välisen rajan vedosta lähes nykyiselle paikalleen. Ruotsinvallan aikana raja muuttui suomalaisasutuksen leviämisen ja maiden välisen sotaonnen vaihtuessa. Täyssinän rauhassa 1595 mainittu raja vedettiin Virolahdelta Jäämereen pääsääntöisesti nykyisen rajan tienoille. Uudenkaupungin rauhassa 1721 Ruotsi menetti Venäjälle nk. Vanhan Suomen, joka myöhemmin liitettiin vuoden 1809 Haminan rauhan jälkeen 1812 autonomiseen Suomeen. Suomen ollessa Venäjän autonomisena hallintoalueena (1809-1917) emämaan ja Suomen taloussuhteet olivat varsin vilkkaat. Pietarin kysyntä ulottui Kainuuseen saakka. Se kohdistui työvoimaan, tuotteisiin ja palveluihin. Rautatieyhteyden valmistuminen Ouluun v. 1886 helpotti Pohjois-Suomen tuotteiden vientiä Pietariin. Aiemmin tavara kuljetettiin ensin hevosilla Hämeenlinnaan. Pohjanlahden rannikolta Oulusta oli vilkas kauppayhteys Ryssänrannantietä Kuusamon kautta Vienan Kemiin ja Arkangeliin (Koutaniemi 1999). Tämä oli tärkeä kauppayhteys Pohjanlahden rannikolta Barentsin alueelle. Oulun, Tornion, Vienan Kemin ja Arkangelin markkinoilla käytiin kauppaa naapurimaiden kesken turkiksilla, kalalla, riistalla, jopa kaukaisilla siirtomaatavaroilla. Vaikeina nälkävuosina 1860-luvulla Pohjanmaalta mentiin Jäämerelle kalaan ja Vienantien kautta saatiin ajoittain viljaa. Muutto Jääme- 12 Maaherra, FT Eino Siuruainen BARENTSIN ALUEEN UUSIUTUVAT RAKENTEET
ren rannikolle kasvatti vieläkin oman kielen ja kulttuurin omaavaa Norjan kveeni-vähemmistöä. Autonomian aikana vallitsivat vilkkaat yhteydet itärajan yli, huolimatta raja- ja tullimuodollisuuksista. Rajapitäjistä johti lukuisia polkuja Venäjälle, mitkä yhteydet pitivät yllä asukkaiden normaalia arkielämää. Vienan Karjalan suuntaan oli sukuyhteyksiä ja kasvava kiinnostus kielen sekä kulttuurin tutkimukseen. Vienan Karjalan kansan runousperinteestä piirilääkäri Elias Lönnrot kokosi Kalevalan ja Kantelettaren. Toisaalta Karjalasta suuntautui Suomeen laukkukauppa, joka parhaimmillaan merkitsi yli 3 000 kauppiaan liikkumista Suomen maaseudulla keskenään jakamissaan kauppapiireissä. Lainsuojaa vailla olleeseen laukkukauppaan suhtauduttiin Suomessa myötämielisesti, sillä se oli lisäkeino maaseudun pientavarahuoltoon. Laukkukauppiaat olivat kylissä pidettyjä vieraita ja viestintuojia. Rajantakaisen Karjalan miesväellä ei talvikausina vallinneen talousjärjestelmän vuoksi ollut muutakaan elantoa, kuin lähteä Suomeen kaupantekoon. Maaorjuutta lievempi mir-järjestelmä sääteli maan ja metsän käyttöä, mikä ei Vienassa innostanut ja mahdollistanut kehittämään kannattavaa maataloutta. Kylän pellot jaettiin määrävuosin miesluvun perusteella, olivatpa miehet raivanneet peltoa tai eivät. Lisäksi suurten erämaiden keskellä puunkäyttöoikeudet olivat tiukasti rajoitetut. Sortokausina 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kaupankäynti hiljeni. Lukuisat laukkukauppiaat jäivät pysyvästi kauppiaiksi Suomeen, mikä vahvisti puutteellista maakauppaa. Venäjän vallankumous toi Suomeen valkopakolaisia ja kommunistinen Neuvostoliitto otti vastaan Suomen punapakolaisia. Neuvostoliitto sulki rajan vuonna 1922 ja kaupankäynti sekä muu yhteydenpito alueiden ja kansalaisten välillä päättyi. Suomen ja Neuvostoliiton kauppa siirtyi keskushallintojen väliseksi tavaranvaihdoksi ja taloudelliseksi yhteistyöksi laadittujen pöytäkirjojen mukaan. Viralliset valtuuskunnat ja yhteistyöelimet neuvottelivat tavaranvaihtopöytäkirjojen sisällöt. Yhteisarvoltaan noin 300 miljoonan kultadollarin sotakorvaukset mukauttivat pakonomaisesti suomalaista tuotantoa vastaamaan Neuvostoliiton korvauspöytäkirjoissa määrittämää kysyntää. Vaikka kyse oli raskaasta pakosta tuottaa tavaraa naapurin määrittämien vaatimusten mukaan, muodostui samalla perusta molempien osapuolten ja tuotantojen väliselle tuntemukselle. Sotakorvauksista siirryttiin 1950-luvulla säännönmukaisiin kauppaneuvotteluihin, joissa valtuuskuntien välillä päätettiin seuraavan kauden tavaranvaihdosta. Suomi toi energiaa ja raaka-aineita sekä vei teollisuustuotteita ja kulutustavaroita. Aikakauteen liittyivät myös suuret rakennushankkeet, joita suomalaiset toteuttivat mm. voimalaitosten, metsäkombinaattien ja kaivosyhdyskuntien muodossa. Yksi suurimmista hankkeista oli Kostamuksen kaivoskombinaatin ja kaupungin rakentaminen vuosina 1975-1980. Suomen puolelta valtionjohto osallistui aktiivisesti neuvotteluihin ja kauppapolitiikkaan sekä valmisteli yritysten kanssa uusia hankeavauksia. Kostamuksen rakentaminen Finnstroi Oy:n johdolla oli malli, jossa pystyttiin kokoamaan osaaminen ja voimavarat suureen hankkeeseen. Aluksi Kainuun maakunta määrätietoisesti kuvitteli, että hankkeeseen riittävät maakunnan omat voimavarat. Käytäntö kuitenkin osoitti, että todellinen osaaminen piti koota verkostomaisesti koko maasta, jopa ulkomailta. Suurten hankkeiden rakenne Venäjällä noudattaa edelleenkin Kostamuksen kaivoskombinaatin toteutustapaa. Hankkeet koostuvat osa-urakoista, alihankinnoista ja ammattityövoiman sekä tavaratuotannon rekrytoinnista. Edelleen olisi muistettava, että osaamista vaativat hankkeet eivät ole poliittisesta järjestelmästä juurikaan riippuvaisia. Toteuttamistapa Venäjällä muistuttaa paljon neuvostoaikaista, mikä pitäisi ymmärtää ja siihen myös tottua. Julkisen hallinnon palvelutuotanto on puutteellista, mitä on totuttu korvaamaan yritysten aputalouksien palvelutuotannolla. Heikoimmat alueet tarvitsevat investointeja palvelurakentamiseen ja verotuloja, jotta sosiaalibudjetit saadaan katetuiksi. Venäjän vahvoilla kasvualueilla sen sijaan pelisäännöt tulevat enemmän avoimesta markkinataloudesta. Verotuloja kertyy investointei- 13
hin ja kansalaisten peruspalvelujen turvaamiseen. Federaatio kerää osan alueiden tuotoista ja jakaa harkinnan mukaan tukea alueille. Neuvostoliiton hajoaminen johti kriisiin ja lamautti kaupan sekä jätti suuret saatavat myös Suomelle. Venäjän olojen hieman vakiintuessa ja öljyn, kaasun sekä metallien vientihintojen kohotessa maa maksoi ulkomaiset velkansa ja kokosi kansallista rahastoa. Kaupankäynti vilkastui ja talouden kasvu kokoluokassaan oli ripeää. Suomalaiset yritykset ovat vaihtelevasti mukana Venäjän uusilla markkinoilla. Suuret yritykset toimivat mm. energia-, metalli-, teknologia-, rakennus-, elintarvikeja kaupanaloilla sekä kaivostoiminnassa ja palvelutuotannossa. Huolimatta tulli-, raja-, verotus- ja oikeuskäytännöistä sekä monimutkaisesta byrokratiasta ja korruptiosta, yritysten määrä ja kaupan volyymi ovat kasvaneet. Pienten ja keskisuurten sekä aloittavien yritysten mukaan pääsy ja menestyminen Venäjän markkinoilla on suuria selvästi vaikeampaa. Kollektiivisen talousjärjestelmän jälkeen maan oma pk-yrittäjyys sekä sen edellyttämät raaka-aine- ja markkinointijärjestelmät ovat vasta kehittymässä. Moskovassa, Pietarissa ja muilla nopean kasvun alueilla kilpailu on kova ja mukana olo edellyttää suuria volyymejä, tiivistä yhteistyötä keskenään tai yhteistyötä suurten yritysten kanssa. Pienillä paikkakunnilla hankkeita käynnistyy hitaasti, ne usein edellyttävät investointeja ja tuettuina päätyvät usein venäläisten yritysten toteuttamiksi. Mitä pienemmistä alueista on kyse, sen vähemmän hankkeet etenevät markkinaehtoisesti. Pienillä, vähävaraisilla paikkakunnilla hallintojen merkitys hankkeiden toteuttamisessa on suuri, mutta samalla niiden hyväksyntä suojaa hankkeiden onnistumista ja yritystoiminnan jatkuvuutta. Suomen mittakaavassa suuret yritykset omaavat laajempaa kokemusta ulkomaankaupasta, henkilökunta on monialaisempaa, kielitaitoisempaa ja yrityksillä on mahdollisuuksia myös ottaa ainakin jossain määrin riskejä. Pienet ja keskisuuret yritykset sen sijaan ovat usein aloittavia ja mahdollisuudet suuntautua Venäjän moni-ilmeisesti vaativille markkinoille ovat merkittävästi rajoitetummat. On käynyt myös ilmi, että suomalaiset välittäjätahot, mm. neuvonta, rahoitus, lainoitus ja yrittäjien koulutus eivät nykyisellään kohdistu yrittäjien tarpeisiin parhaalla tavalla. Monilla alkavilla teknologia- tai muilla selvästi menestymisen edellytykset omaavilla yrityksillä ei tukia hakiessaan ole osoitettavissa vielä hyviä tulosvuosia, joita tuista päättäjät yksioikoisesti edellyttävät. Suomen taloudellinen tilanne, yritysten lisäämis- ja uudistumistarve ja kotimarkkinain pienuus edellyttävät kuitenkin tavara- ja palveluvientiä. Suomen talous tarvitsee kipeästi kasvua, uusia yrityksiä ja vientimarkkinoita. Kansallisen järjestelmän on tämä ymmärrettävä, mutta yrittäjät ja yritykset itse ovat vastuussa toimistaan ja päättävät, pyrkivätkö ne Venäjän markkinoille tai eivät. Luoteis-Euroopan lähialueilla on suunnitteilla ja käynnistymässä suuria energia-, kaivos-, teollisuus-, rakennus-, infrastruktuuri- ja logistiikan sekä palvelutuotannon hankkeita, joihin suomalaiset yritykset pyrkivät, mutta eivät ole viime aikoina vielä vahvasti mukana. Barentsin alueella käynnistynee useita suuria hankkeita, mm. mannerjalustan kaasu- ja öljytuotanto sekä niiden edellyttämät laitteet ja rakenteet, kuljetusjärjestelmät sekä palvelutuotanto. Pohjoisella alueella avataan lukuisia kaivoksia, uudistetaan ja lisätään teollisuutta, rakennetaan biopolttoaine-perusteista energiantuotantoa, lisätään asuntotuotantoa, parannetaan energiatehokkuutta ja ihmisten arkielämää. Lapin kauppakamarin laskelmien mukaan lähiaikojen investointien kokonaisarvo ylittää 100 miljardin euron arvon (Liite 1 ). Barentsin alueen hankkeisiin myös suomalaiset yritykset asettavat suuria toiveita ja pyrkivät mukaan toteuttamaan niitä. Hankeselvityksiä on tehty ja organisaatioita on perustettu, mutta tulokset ovat vielä vaatimattomia. Pohjoisella alueella alkaa uudistuva kehitysvaihe, joka perustuu käyttämättömien luonnonvarojen hyödyntämiseen, aiempaa korkeampaan osaamiseen, uusiin materiaaleihin, kehittyneempään teknologiaan, myönteiseen ympäristötietoisuuteen ja rajat ylittävään yhteistyöhön. Tähän suoma- 14 Maaherra, FT Eino Siuruainen BARENTSIN ALUEEN UUSIUTUVAT RAKENTEET
lainen tuotantoelämä, teknologia, koulutus ja palvelut tarjoavat omat yhteistyövaihtoehtonsa. Ilmaston lämpeneminen sulattaa pohjoisen napaseudun jäätiköitä, väljentää sulavesireittejä ja pidentää esteetöntä purjehduskautta. Muutos on käynnistänyt pohjoisten merien käytön uuden logistisen suunnittelun ja tarpeisiin suunnatun laivanvarustuksen. Tavoitteena on avata mannertenväliset pohjoiset liikennereitit, jotka onnistuessaan muuttavat merenkulun logistiikkaa tehokkaammaksi ja yksikkökustannuksiltaan halvemmaksi. Talouselämään haetaan tehokkuutta uudistumisen, osaamisen, teknologian ja suuruuden ekonomian avulla. Koillisväylän avautuminen saattaa muuttaa sisämaan kuljetusreittejä kohti valtamerien satamia, jo nimettyjä hubeja. Taloudellinen aktiivisuus tulee lisääntymään mannerten pohjoisreunoilla, mikä muuttaa herkkää luontoa ja vaikuttaa alueella asuvien pääväestöjen ja alkuperäiskansojen elinkeinoihin ja elinoloihin. Barentsin rannikkoalue ja etelämpänä sijaitsevalla taiga-vyöhyke ovat muutosten alaisena. Kokonaisuuden hahmottaminen on tärkeää, jotta yritystoiminta tunnistaisi hankkeet, saisi niistä tietoa ja osaisi kohottaa valmiuksiaan niiden toteuttamiseen. Suomalaiset yritykset ovat vielä jääneet pääosin uusiutuvan Barentsin alueen hankkeiden ulkopuolelle. Suomalaisten mukaan pääsy voi parhaiten avautua tutkimusyhteistyön, koulutuksen ja käytännön sovellutusten kautta. Meno uusiin haasteisiin edellyttää osaamista, innostusta ja halua tehdä uutta. Tapana on liikaa odottaa, milloin suuret kaasukentät avataan, mitä päätöstä pidetään lähtölaukauksena. Mikäli Shtokmanin kaasukentän käynnistyminen tapahtuu maaliskuussa 2011, useimmat suururakkaan aikovat yritykset ovat jo nyt auttamattomasti myöhässä. Eri syistä, joita selvityksessä käsitellään, Barentsin alueella ja laajemminkin Venäjällä olleet mahdollisuudet ovat jääneet käyttämättä. Sanonta Venäjä on lähellä, mutta sittenkin niin kaukana ja näyttää loittonevan entisestään pitää nyky-suomessa paikkansa. Kuvattuun tilanteeseen viitaten ja uusien mahdollisuuksien avautuessa, Työ- ja elinkeinoministeriö ministeri Mauri Pekkarisen ja kansliapäällikkö Erkki Virtasen päätöksellä osoitti maaherra, FT Eino Siuruaisen tehtäväksi selvittää suomalaisen yritystoiminnan mahdollisuuksia osallistua Barentsin alueella käynnissä olevien ja käynnistyvien hankkeiden toteuttamiseen. Erityisasiantuntijatehtävä on osa-aikainen (n. 20 % työajasta) ja kestää kahdeksan ja puoli kuukautta. 15