KUOPION KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 1990, 2006, 2008 2014 ENNAKKOTIETO VUODELTA 2015

KUOPION KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 1990, 2006, 2008 2014 ENNAKKOTIETO VUODELTA 2015 CO2-RAPORTTI BENVIROC OY

CO2-raportin vuosiraportti, Kuopio Yhteenveto: Kuopio 2014 Maakunta Pohjois-Savo Asukasluku 111289 Asukastiheys (as./km 2 ) 40 Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt (kt CO 2 -ekv) 79,5 Rakennusten lämmityksen päästöt (kt CO 2 -ekv) 213,0 Teollisuuden ja työkoneiden päästöt (kt CO 2 -ekv) 115,3 Teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt (kt CO 2 -ekv) 16,7 Tieliikenteen päästöt (kt CO 2 -ekv) 186,7 Maatalouden päästöt (kt CO 2 -ekv) 79,5 Jätehuollon päästöt (kt CO 2 -ekv) 19,0 Päästöt yhteensä (kt CO 2 -ekv) 709,7 Päästöt asukasta kohden (t CO 2 -ekv/asukas) 6,4 Kaupungin oman toiminnan päästöt (kt CO 2 -ekv) 20,8 CO2-raportti / Benviroc Oy Koukkutie 1 B 02240 Espoo Puhelin 040 549 7875 toimitus@co2-raportti.fi www.co2-raportti.fi www.benviroc.fi Kansikuva: Shutterstock CO2-raportti 2016 Espoo 2

Sisällysluettelo Esipuhe...... 4 Tiivistelmä... 5 1. Johdanto... 7 2. Päästölaskennan lähtökohdat ja määritelmät... 8 3. Sähkönkulutus... 10 4. Rakennusten lämmitys... 14 5. Teollisuus ja työkoneet... 18 6. Liikenne... 21 7. Maatalous... 24 8. Jätehuolto... 27 9. Maankäyttö... 30 10. Energian loppukulutus ja päästöt yhteensä Kuopiossa... 32 11. Asukaskohtaisten päästöjen vertailu... 37 12. Kuopion oman toiminnan energiankulutus ja päästöt... 43 Lähdeluettelo... 45 Liite: kuntien välisiä vertailuja... 46 3

Esipuhe... Vuodesta 2010 alkaen julkaistu CO2-raportti on maan johtava päästölaskentapalvelu. Erikokoisia kaupunkeja sekä kaupunki- ja maaseutumaisia kuntia on mukana ympäri Suomen. Viimeisen vuoden aikana CO2-raporttiin on liittynyt kymmenkunta uutta kuntaa. Kaikissa CO2-raportin kunnissa asukkaita on lähes neljä miljoonaa, mikä vastaa noin 70 % suomalaisista. CO2-raportin kuntien tänä vuonna julkaistut aikasarjat kattavat 2-10 vuotta riippuen siitä, milloin kunta on liittynyt palveluun ja onko perusvuosia päätetty sisällyttää laskentaan. Kunnan päästökehityksen ymmärtämisen kannalta pitkät aikasarjat ovat välttämättömiä, sillä kasvihuonekaasupäästöt saattavat vaihdella vuosittain merkittävästikin. Lyhyen aikavälin vaihteluihin vaikuttavat esimerkiksi vuosilämpötilat sekä energiatuotannossa käytettävät polttoaineet. Pidemmät aikasarjat mahdollistavat lisäksi kunnan ilmastotyön vaikutusten seurannan ja todentamisen. CO2-raportti on Suomen kattavin ja eniten käytetty päästölaskentapalvelu. Tämä mahdollistaa kuntien päästötilanteen ja -kehityksen vertailun suhteessa muihin kuntiin. Vertailut on toteutettu asukaskohtaisina tarkasteluina, joita on esitetty esimerkiksi asukastiheydeltään samankaltaisille kunnille. Me CO2-raportin tiimissä toivomme raportin sekä kalvosarjan olevan hyödyksi kunnan ilmastoviestinnässä. Tämän vuoden raportin ulkoasu eroaa aikaisempina vuosina toimitetuista raporteista. Uusitussa raportissa on panostettu aikaisempaa enemmän kunnan päästötilanteen vertaamiseen suhteessa muihin kuntiin sekä lisätty ilmastoviestintää tukevien kuvien määrää. Olemme uusitussa raportissa pyrkineet ottamaan huomioon asiakkaidemme toiveet sekä kehitysehdotukset parhaamme mukaan. Otamme jatkossakin vastaan palautetta ja arvostamme sitä suuresti. Toivomme, että päästöjen pitkäaikainen ja systemaattinen tarkastelu auttaa Kuopion kutakin toimijaa tunnistamaan vastuunsa ympäristöasioiden hoidossa ja kehittämään ilmastotyötä entisestään. Emma Liljeström, ilmastoasiantuntija Suvi Monni, johtava asiantuntija Juha Kukko, päätoimittaja CO2-raportti etunimi.sukunimi@co2-raportti.fi 4

Tiivistelmä Tässä CO2-raportin vuosiraportissa on esitetty Kuopion kasvihuonekaasujen päästöt vuosilta 1990, 2006, 2008 2014 sekä ennakkotieto vuodelta 2015. Mukana laskennassa ovat seuraavat sektorit: kauko-, sähkö- ja erillislämmitys, maalämpö, kuluttajien ja teollisuuden sähkönkulutus, tieliikenne, teollisuus ja työkoneet, maankäyttö, maatalous ja jätehuolto. Raportissa on lisäksi tarkasteltu lento-, vesi ja raideliikenteen päästöjä mutta niitä ei ole sisällytetty kokonaispäästöihin. Lisäksi raportissa on esitetty Kuopion oman toiminnan päästöt ja energiankulutus. CO2-raportissa noudatetaan kulutusperusteista laskentatapaa, jossa kaukolämmön päästöt lasketaan perustuen kunnassa kulutetun energian määrään riippumatta siitä, onko kaukolämpö tuotettu kunnassa vai kunnan ulkopuolella. Kunnassa tuotettu, mutta kunnan ulkopuolella kulutettu kaukolämpö ei ole mukana kunnan päästöissä. Sähkönkulutuksen päästöt lasketaan perustuen kunnassa kulutetun sähköenergian määrään käyttäen valtakunnallista päästökerrointa. Erillislämmityksen, teollisuuden, liikenteen ja maatalouden päästöt kuvaavat kunnassa tapahtuvia päästöjä. Jätteenkäsittelyn päästöt on laskettu syntypaikan mukaan, eli useiden kuntien yhteisten jätehuoltoyhtiöiden päästöt on allokoitu kullekin kunnalle kunnassa syntyvän jätemäärän perusteella. Kuopion kasvihuonekaasujen päästöt vuonna 2014 olivat yhteensä 709,7 kt CO 2 -ekv. Näistä päästöistä 79,5 kt CO 2 -ekv aiheutui kuluttajien sähkönkulutuksesta ja 21,9 kt CO 2 -ekv sähkölämmityksestä. Maalämmön osuus lämmitysmuotojakaumasta ja päästöistä on pieni. Päästöistä 149,2 kt CO 2 -ekv aiheutui kaukolämmityksestä, 41,3 kt CO 2 -ekv erillislämmityksestä, 186,7 kt CO 2 -ekv tieliikenteestä, 79,5 kt CO 2 -ekv maataloudesta ja 19,0 kt CO 2 -ekv jätehuollosta. Teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt olivat 16,7 kt CO 2 -ekv ja päästöt teollisuudesta ja työkoneista 115,3 kt CO 2 -ekv. Kuopion päästöt asukasta kohti vuonna 2014 olivat 5,2 t CO 2 -ekv ilman teollisuutta, kun ne kaikissa CO2- raportissa mukana olevissa kunnissa vaihtelivat välillä 3,5 12,1 t CO 2 -ekv. Päästöt ilman teollisuutta laskivat 12 prosenttia vuodesta 2013 vuoteen 2014. Keskimäärin päästöt laskivat CO2-raportin kunnissa 6 prosenttia. Kuopion päästöt kuluttajien sähkönkulutuksesta olivat vuonna 2014 0,7 t CO 2 -ekv/asukas, eli noin 10 % suuremmat kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Sähkönkulutus kotitalouksissa ja palveluissa riippuu monista tekijöistä. Asukasta kohti laskettu sähkönkulutus on yleensä keskimääräistä suurempaa kunnissa, joissa on paljon loma-asukkaita, kunnissa joissa on selvästi enemmän työpaikkoja kuin asukkaita, sekä kunnissa, joissa tarjotaan palveluja myös naapurikuntiin. Kuopion asukasta kohti lasketut päästöt sähkölämmityksestä vuonna 2014 olivat 0,2 t CO 2 -ekv, eli noin 50 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Sähkölämmityksen päästöihin vaikuttavat sähkölämmityksen osuus lämmitysmuotojakaumasta, sekä vuosittainen lämmitystarve. Maalämmön suosio kasvaa nopeasti, mutta sen osuus lämmitysmuotojakaumasta on vielä pieni. Kuopion kaukolämmityksen päästöt asukasta kohti olivat vuonna 2014 1,3 t CO 2 -ekv, ja päästöt rakennusten erillislämmityksestä 0,4 t CO 2 -ekv. Päästöt kaukolämmityksestä olivat huomattavasti suuremmat ja päästöt erillislämmityksestä selvästi pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Kuopion päästöt tieliikenteestä vuonna 2014 olivat 1,7 t CO 2 -ekv/asukas, eli noin 30 % pienemmät kuin CO2- raportin kunnissa keskimäärin. Tieliikenteen päästöön vaikuttavat sekä läpiajoliikenne että paikallinen liikenne. Kuopion päästöt, kun teollisuus on mukana tarkastelussa, laskivat 33 % aikavälillä 1990 2014. Erityisesti teollisuuden ja kaukolämmön päästöt ovat laskeneet merkittävästi. Teollisuuden kokonaispäästöt vuonna 2014 olivat 132,0 kt CO 2 -ekv, joka on alle puolet vuoden 1990 tasosta. Teollisuuden päästöihin vaikuttavat 5

energiankulutuksen lisäksi myös teollisuudessa käytetyt polttoaineet. Kaukolämmön päästöt puolestaan ovat laskeneet 43 % vuodesta 1990 vuoteen 2014. Kuopion maankäyttösektorin päästöt ja nielut on laskettu vuosilta 2006, 2008, 2010 ja 2012. Vuosina 2006 ja 2008 metsien hiilivarasto pieneni, kun taas vuonna 2010 hiilivarasto kasvoi. Maankäyttösektori oli lähes 2000 kt CO 2 -ekv nielu vuonna 2010, eli huomattavasti suurempi kuin vuoden 2010 kasvihuonekaasupäästöt Kuopion alueella. Nielu pieneni vuodesta 2010 vuoteen 2012, ollen noin 900 kt CO 2 -ekv vuonna 2012. Muutos johtui puuston hiilivaraston pienenemisestä. Kuitenkin myös vuonna 2012 nielu oli suurempi kuin muiden sektorien päästöt yhteensä. Vuonna 2015 Kuopion kaupungin oman toiminnan kokonaisenergiankulutus oli 141,1 GWh. Lähes puolet energiankulutuksesta oli kaukolämpöä. Seuraavaksi suurimman sektorin, rakennusten sähkönkulutuksen, osuus puolestaan oli 26 %. Kunnallistekniikan (vesihuolto, katu- ja ulkovalaistus, liikennevalot) osuus kunnan energiankulutuksesta oli 18 % vuonna 2015. Kuopion oman toiminnan päästöt olivat ennakkotiedon mukaan 20,1 kt CO 2 -ekv vuonna 2015. 6

1. Johdanto Ilmaston lämpeneminen on aikakautemme suurimpia globaaleja kriisejä, ellei jopa suurin. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on myöhäistä mutta sen hillitseminen on edelleen mahdollista. Jotta ilmastonmuutoksen hillinnässä ja ilmaston lämpenemisen rajoittamisessa kahteen asteeseen onnistuttaisi, on kasvihuonekaasupitoisuuksien kasvu ilmakehässä pysäytettävä. Vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtyminen vaatii toimia kaikilla hallinnon tasoilla. Eurooppa-neuvosto asetti lokakuussa 2014 uudet ilmastotavoitteet vuosille 2020 2030. Neuvoston tekemän päätöksen mukaan EU vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Uusiutuvilla energianlähteillä tuotetun energian määrä on sitouduttu nostamaan tämänhetkisestä 14 prosentista vähintään 27 prosenttiin. Asetetut tavoitteet koskivat lisäksi energiatehokkuuden lisäämistä sekä Euroopan energiamarkkinoiden ja infrastruktuurin integrointia. Joulukuussa 2015 Pariisissa solmittiin kattava ja oikeudellisesti sitova ilmastosopimus, jonka mukaisesti päästöjä vähennetään vuodesta 2020 alkaen. Ilmastosopimuksella tavoitellaan lämpötilan nousun rajoittamista selvästi alle kahteen asteeseen sekä maailman päästöjen ja hiilinielujen tasapainoa kuluvan vuosisadan loppuun mennessä. Sopimuksen myötä ensimmäistä kertaa historiassa lähes kaikki maailman maat ovat sitoutuneet toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Suomi on sitoutunut rajoittamaan ja vähentämään omia kasvihuonekaasupäästöjään kansainvälisten ilmastosopimusten sekä EU:n omien ilmastotoimien mukaisesti. Asetettuja tavoitteita tukevat valmisteilla oleva uusi energia- ja ilmastostrategia sekä vuonna 2015 hyväksytty ilmastolaki. Ilmastolaki asettaa vähintään 80 prosentin päästövähennystavoitteen vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta. Tavoite on linjassa niin kansallisella, kansainvälisellä kuin Euroopan Unionin tasolla asetettujen ilmastotavoitteiden kanssa. Hiilineutraalin yhteiskunnan saavuttamiseksi vaaditaan toimia kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Tärkeitä keinoja ovat energian säästäminen, energiatehokkuuden parantaminen sekä uusiutuvien energianmuotojen käyttöönotto ja lisääminen. Useissa Suomen kaupungeissa ja kunnissa on asetettu kunnianhimoisia tavoitteita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ilmastotoimia toteuttamalla on mahdollista lisätä paikallista yritystoimintaa ja työllisyyttä sekä saavuttaa taloudellisia säästöjä. Hyviä esimerkkejä kunnianhimoista ilmastotyötä toteuttavista kunnista on useita. Eräs esimerkki kunnianhimoisesta ilmastotyöstä on vuonna 2015 perustettu FISU-verkosto (Finnish Sustainable Communities). Verkostoon liittyneiden kuntien tavoitteena on luoda menestystä ja hyvinvointia kokeilukulttuuria ja biotaloutta hyödyntäen. Tavoitteena on olla hiilineutraali, jätteetön sekä kuluttaa luonnonvaroja maapallon kantokyvyn rajoissa viimeistään vuonna 2050. FISU-verkoston neljä ensimmäistä jäsenkuntaa olivat Forssa, Jyväskylä, Lappeenranta ja Turku. Vuoden 2016 alussa verkostoon liittyivät lisäksi Kuopio, Lahti, Vaasa ja Ii. Kunnat voivat olla päästöjenvähennystoimissa edelläkävijöitä ja kokeilla innovatiivisia paikallisia ratkaisuja. Tässä raportissa on viime vuosien tapaan esitelty muutamia kunnissa toteutettuja ilmastotekoja. Esimerkkitapausten toivotaan innostavan ja inspiroivan kuntia omien ilmastotoimiensa suunnittelussa ja toteutuksessa. 7

2. Päästölaskennan lähtökohdat ja määritelmät CO2-raportissa kunnan kasvihuonekaasupäästöt lasketaan kulutusperusteisesti siten, että sähkön ja kaukolämmön päästöt allokoidaan sille kunnalle, jossa sähkö ja kaukolämpö kulutetaan. Jätteenkäsittelyn päästöt allokoidaan sille kunnalle, jossa jäte on syntynyt, vaikka se käsiteltäisiin toisaalla. Mukana laskennassa ovat seuraavat sektorit: kauko-, sähkö- ja erillislämmitys, maalämpö, kuluttajien ja teollisuuden sähkönkulutus, tieliikenne, vesi-, raide- ja lentoliikenne, teollisuus ja työkoneet, maankäyttö, maatalous ja jätehuolto. Maankäyttösektorin laskennassa ovat mukana metsien puusto, metsä- ja maatalousmaan hiilivaraston muutos, metsien lannoitus ja turvetuotantoalueet. Mukana maankäyttösektorin laskennassa eivät ole luonnon päästöt ja nielut, kuten luonnontilaiset suot tai vesistöt, sillä ihmisen toiminnan ei arvioida vaikuttavan näihin. Sen sijaan Suomessa kaikki metsän hakkuista aiheutuvat päästöt ja metsän kasvusta aiheutuvat poistumat lasketaan ihmisen toiminnan aiheuttamiksi, sillä suurin osa metsästä on hoidettua. Näin ollen kunkin kunnan metsien kasvihuonekaasutase on kokonaisuudessaan mukana CO2- raportin laskennassa. Raportissa käytetyt tärkeimmät käsitteet on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Vuosiraportin käsitteitä ja määritelmiä. Käsite Kuvaus CO 2 -ekv CO 2 -ekv eli hiilidioksidiekvivalentti on suure, jonka avulla voidaan yhteismitallistaa eri kasvihuonekaasujen päästöt. Hiilidioksidiekvivalentin laskemista varten kasvihuonekaasujen päästöt kerrotaan niiden GWP-kertoimilla. Energian loppukulutus - Erillislämmitettyjen rakennusten kuluttaman polttoaineen (öljy, maakaasu, puu) erillislämmitys määrä yhteensä Energian loppukulutus - Rakennuksissa kulutetun kaukolämmön määrä. Isojen kaukolämpöverkkojen kaukolämpö tapauksessa perustuu kaukolämpöyhtiön ilmoitukseen, pienten kaukolämpökattiloiden tapauksessa usein arvioon. Energian loppukulutus - Maalämpöpumppujen käyttämä sähkö maalämpö Energian loppukulutus - Tieliikenteessä käytetyn bensiinin, dieselin ja biopolttoaineen määrä tieliikenne Erillislämmitys Rakennuskohtainen lämmitys öljyllä, maakaasulla tai puulla GWh Energiamäärän yksikkö (esimerkiksi käytetty polttoaine tai kulutettu sähkö). 1 GWh = 1000 MWh = 1 000 000 kwh. GWP-kerroin GWP-kerroin (global warming potential) kuvaa kaasun vaikutusta ilmaston lämpenemiseen tietyllä aikajänteellä. Yleisesti (ja tässä raportissa) käytetään 100 vuoden aikajännettä. CH 4 :n GWP-kerroin on 21 ja N 2 O:n 310. Hyödynjakomenetelmä Menetelmä, jossa jyvitetään yhteistuotannon polttoaineet sähkölle ja lämmölle vaihtoehtoisten tuotantomuotojen tarvitseman polttoainemäärän suhteessa. Kuluttajien sähkönkulutus Asumisen, rakentamisen, maatalouden ja palveluiden sähkönkulutus, josta on vähennetty sähkölämmityksen ja maalämpöpumppujen käytättämä sähkö. Lämmitystarveluku Lämmitystarveluku saadaan laskemalla päivittäisten sisä- ja ulkolämpötilojen erotus. Ilmatieteenlaitos tuottaa kuntakohtaiset lämmitystarveluvut. Maalämmön päästöt Maalämpöpumppujen käyttämän sähkön päästö Päästöt ilman teollisuutta Kunnan kasvihuonekaasupäästöt poislukien teollisuuden sähkönkulutus ja teollisuuden ja työkoneiden polttoaineen käyttö. Päästöt ilman teollisuutta sisältää kuitenkin teollisuusrakennusten lämmityksen, teollisuuden jätevedenkäsittelyn sekä teollisuuden kaatopaikkojen päästöt. Rakennusten lämmityksen Erillislämmitettyjen rakennusten polttoaineenkulutuksen päästö + päästöt sähkölämmityksen ja maalämpöpumppujen käyttämän sähkön päästö + kunnassa 8

Teollisuuden sähkönkulutus kulutetun kaukolämmön tuotannon aiheuttama päästö. Teollisuuden sähkönkulutus ilman teollisuuden omaan käyttönsä tuottamaa sähköä. Teollisuuden omaan käyttöönsä tuottaman sähkön päästöt ovat mukana Teollisuus ja työkoneet -luokan päästöissä. Kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa ovat mukana ihmisen toiminnan aiheuttamat tärkeimmät kasvihuonekaasut: hiilidioksidi (CO 2 ), metaani (CH 4 ) ja dityppioksidi (N 2 O). Mukana eivät ole niin kutsutut fluoratut kasvihuonekaasut eli HFC- ja PFC-yhdisteet sekä rikkiheksafluoridi (SF 6 ), joita käytetään tietyissä tuotteissa esimerkiksi kylmäaineina. CO2-raportin lähtökohtana ovat menetelmät, joita käytetään Tilastokeskuksen vuosittain YK:n ilmastosopimukselle raportoimassa kasvihuonekaasuinventaariossa. Tässä vuosiraportissa Kuopion päästöt on esitetty 1.1.2015 voimassa olleen kuntajaon mukaisesti. Kuopion ja Maaningan välinen, vuonna 2015 toteutunut kuntaliitos on otettu huomioon kaikkien raportoitujen vuosien osalta. 9

3. Sähkönkulutus CO2-raportin sähkönkulutuksen päästölaskenta perustuu Energiateollisuus ry:n tilastoon kuntien sähkönkulutuksesta. Tilastossa sähkönkulutus on esitetty seuraaville luokille: asuminen ja maatalous; palvelut ja rakentaminen; ja teollisuus. Kuopion sähkönkulutus sektoreilla asuminen ja maatalous sekä palvelut ja rakentaminen vuosina 1990, 2006 ja 2008 2014 on esitetty taulukossa 2. Teollisuuden sähkönkulutusta on tarkasteltu kappaleessa Teollisuus ja työkoneet. Taulukko 2. Kuopion sähkönkulutus vuosina 1990, 2006 ja 2008 2014. Sähkönkulutus (GWh) 1990 2006 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Asuminen ja maatalous 259 379 389 409 392 403 390 380 701 Palvelut ja rakentaminen 232 363 367 380 376 395 401 401 Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt saadaan vähentämällä Energiateollisuus ry:n tilastoluokkien asuminen, maatalous, palvelut ja rakentaminen sähkönkulutuksesta sähkölämmityksen ja maalämpöpumppujen sähkönkäytön päästö. Myös kuluttajien sähkönkulutus -luokassa osa energiankulutuksesta kuluu lämmitykseen, sillä se sisältää esimerkiksi kylpyhuoneiden sähköllä toimivan lattialämmityksen sekä ilmalämpöpumppujen käyttämän sähkön. CO2-raportissa käytetään sähkönkulutuksen päästökertoimena Suomen keskimääräistä sähkönkulutuksen päästökerrointa. Päästökerroin on laskettu perustuen Tilastokeskuksen ja Energiateollisuus ry:n aineistoon. Suomen sähköntuotannon päästöt on yhteistuotannon tapauksessa laskettu käyttäen hyödynjakomenetelmää, ja näin saadut päästöt on jaettu Suomen sähkönkulutuksella. Sähkönkulutuksen päästökerroin vaihtelee vuosittain riippuen muun muassa kotimaassa käytettyjen polttoaineiden osuuksista, vesivoiman saatavuudesta, päästökauppamarkkinoiden tilanteesta, tuonnista ja viennistä. Energiateollisuus ry:n mukaan sähkönkulutus pieneni vuonna 2014 lähes prosentin edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2014 Suomessa käytettiin 83,3 terawattituntia (TWh) sähköä, josta kotimaassa tuotettiin 65,4 TWh:ta. Suomessa tuotetusta sähköstä 74 % oli kasvihuonekaasupäästötöntä, eli hiilineutraalia. Lukema on korkeampi kuin koskaan aikaisemmin ja kasvihuonekaasupäästöt ja sähkönkulutuksen päästökerroin laskivat vuoden 2013 nousun jälkeen. Vuonna 2015 sähkön päästökerroin laski edelleen, kun sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt putosivat mittaushistorian alhaisimmalle tasolle. Pudotusta vuodesta 2014 oli 26 prosenttia. Sähkönkulutuksen päästöjä voivat vähentää kaikki kunnan sähkönkuluttajat: julkiset toimijat, elinkeinoelämä ja asukkaat. Suunnittelun ja rakentamisen aikana tehdyt ratkaisut vaikuttavat merkittävästi asumisen energiankäytön tasoon. Kulutukseen voi vaikuttaa säästämällä sähköä sekä toteuttamalla energiatehokkuutta parantavia toimia. Kunnat voivat esimerkiksi suosia ja kannustaa paikalliseen uusiutuvan energian pientuotantoon ja vaikuttaa omistamiensa energiayhtiöiden vähäpäästöisemmän tuotannon kehittämiseen. Sähkölämmitetyissä rakennuksissa asukkaat voivat vähentää sähkönkulutustaan esimerkiksi kiinnittämällä huomiota sopivaan huonelämpötilaan ja rajoittamalla lämpimän veden käyttöä. Kaikissa rakennuksissa sähkönkulutusta voidaan pienentää suunnittelemalla valaistusta energiatehokkaiden ratkaisujen ympärille. CO2-raportissa käytetyt sähkönkulutuksen päästökertoimet (vuosikeskiarvot koko Suomen tasolla) on esitetty taulukossa 3. 10

Taulukko 3. CO2-raportin sähkönkulutuksen keskimääräiset päästökertoimet 2010 2015. Vuoden 2015 päästökerroin on ennakkotieto. t CO 2 -ekv/gwh 2010 2011 2012 2013 2014 2015* Asuminen, maatalous, palvelut, rakentaminen 247 200 132 160 131 104 Teollisuus 232 184 122 154 129 CO2-raportissa sähkönkulutus lasketaan viikkotasolla, ja sähkönkulutuksen päästökerroin kuukausittain. Näin ollen sähkölämmitykselle saadaan käytännössä suurempi päästökerroin kuin kuluttajien sähkönkulutukselle, sillä sähkölämmitystä käytetään enemmän talviaikaan, jolloin päästökerroin on keskimäärin suurempi kuin kesällä. Sähkönkulutuksen päästökerroin vuosien 2010 2015 eri kuukausina on esitetty kuvassa 1. 350 300 2010 2011 2012 2013 2014 2015* 250 t CO 2 /GWh 200 150 100 50 0 Kuva 1. Sähkönkulutuksen päästökerroin kuukausitasolla vuosina 2010 2015, laskettuna hyödynjakomenetelmällä Energiateollisuus ry:n aineistosta. Vuoden 2015 tieto on ennakkotieto. 11

Kuvassa 2 on verrattu Kuopion kuluttajien sähkönkulutuksen päästöjen osuutta kokonaispäätöistä (ilman teollisuutta) kuluttajien sähkönkulutuksen osuuteen keskimääräisessä CO2-raportin kunnassa vuonna 2014. Kuluttajien sähkönkulutus 13,8% Kuluttajien sähkönkulutus / kaikki kunnat 10,1% Kuva 2. Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöjen osuus kokonaispäästöistä (ilman teollisuutta) Kuopiossa ja CO2-raportin kunnissa keskimäärin vuonna 2014. Kuvassa 3 on esitetty kuluttajien sähkönkulutuksen päästöjen kehitys Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015. Vuoden 2015 tieto on ennakkotieto. Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt laskivat 18 prosenttia vuodesta 2013 vuoteen 2014. Päästöjen laskuun vaikutti sähkönkulutuksen päästökertoimen lasku. Vuoden 2013 nousun jälkeen sähkön päästökerroin on laskenut sekä vuonna 2014 että vuonna 2015. ktco 2 -ekv 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Kuluttajien sähkönkulutus 1990 84,1 2006 150,2 2008 104,5 2009 117,8 2010 143,2 2011 114,9 2012 77,8 2013 97,4 2014 79,5 2015* 61,4 Kuva 3. Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöjen kehitys Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015. Vuoden 2015 tieto on ennakkotieto. 12

KATUVALOT LEDEIKSI Katuvalaistuksessa yleisesti käytetyt elohopealamput poistuivat markkinoilta vuoden 2015 aikana. Tästä syystä useat kunnat ovat viime vuosien aikana ryhtyneet korvaamaan käytössä olleita katuvaloja esimerkiksi energiatehokkaammilla led-valaisimilla. Näin tehtiin myös Salossa, jossa noin puolet kaupungin 11 000 katuvalaisimesta on korvattu led-valaisimilla vuoden 2016 loppuun mennessä. Uudistukselta odotetaan luonnollisesti säästöjä energiatehokkuudessa, sillä led-valaisimet säästävät energiaa noin 70 prosenttia perinteisiin elohopeahöyryvalaisimiin verrattuna. Lisäksi valaistuksen laatu paranee ja huolto- ja kunnossapitoväli pitenee elohopeahöyryvalaisimiin verrattuna. Urakasta vastaa Turku Energia ja valaisimet toimittaa salolainen Easy LED Oy. Kotimaiselle toimittajalle tilaus on merkittävä referenssi niin kotimaassa kuin vienninkin kannalta. Logistiikan ja siitä aiheutuvien päästöjen sekä paikallisen työllisyystilanteen kannalta paikallinen toimittaja on luonnollisesti erinomainen valinta. Salon lisäksi muissakin CO2-raportin kunnissa on katuvalaistuksessa siirrytty ledien käyttöön. Muutamia näistä ovat Naantali, Janakkala, Helsinki ja Oulu. Lähde: Turku Energia, Kaleva 13

4. Rakennusten lämmitys Suomessa huomattava osa energiankulutuksesta ja kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmityksestä. Kuntalaiset voivat vaikuttaa lämmityksestä aiheutuviin päästöihin esimerkiksi alentamalla sisälämpötilaa, parantamalla rakennusten energiatehokkuutta sekä toteuttamalla lämmitystapamuutoksia. Ympäristöystävällisiä, päästöjä vähentäviä lämmitysjärjestelmiä ovat esimerkiksi maalämpö, puupolttoaineet sekä aurinkokeräimet. Kunnat voivat tukea uusiutuviin energianlähteisiin siirtymistä energianeuvonnan ja tiedotuksen keinoin, esimerkiksi tarjoamalla tietoa lämmitystapamuutoksista ja uusiutuvan energian pientuotannosta. Lisäksi kunnissa voidaan vaikuttaa lämmitysenergian kulutukseen ja siitä syntyviin päästöihin omien uudis- ja korjausrakennusten järkevällä lämmityksellä ja lämmityksen suunnittelulla. Rakennusten ja kunnallistekniikan fossiilisia polttoaineita korvaamalla saavutetaan päästövähennyksiä ja kustannussäästöjä. Kaukolämmön tuottaminen lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa on kaukolämmön energiatehokkain vaihtoehto. Kunta voi vähentää päästöjä myös käyttämällä uusiutuvaa energiaa tai teollisuuden ylijäämälämpöä. Fossiilisia polttoaineita, kuten öljyä tai kivihiiltä käytettäessä päästöt nousevat korkeiksi. Monissa CO2-raportin kunnissa on viime vuosien aikana siirrytty käyttämään uusiutuvia energianlähteitä, kuten haketta ja muita puupolttoaineita. Niiden käyttö on korvannut esimerkiksi öljyn, maakaasun ja turpeen käyttöä. Näille kunnille on tyypillistä kaukolämmön tuotannon päästöjen suurikin vaihtelu vuosittaisen polttoainejakauman mukaan. Rakennusten lämmitystarvetta eri vuosina voidaan vertailla lämmitystarveluvulla, joka lasketaan päivittäisten ulko- ja sisälämpötilojen erotuksena (ks. taulukko 1). Kuvassa 4 on esitetty Kuopion lämmitystarveluvut vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015. Kuvasta nähdään, että tällä aikavälillä lämpimin vuosi on ollut 2015 ja kylmin vuosi 2010. Lämmitystarveluvun vuosittaisen vaihtelun vaikutus päästöihin on usein suurempaa kuin vuosittaiset muutokset erillislämmitettyjen rakennusten lämmitysmuodoissa. Pidemmällä tähtäimellä muutokset rakennusten lämmitysmuodoissa näkyvät päästökehityksessä selvemmin. 6000 Lämmitystarveluku 5000 4000 3000 2000 1000 0 1990 2006 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Kuva 4. Kuopion lämmitystarveluvut vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015. 14

Öljyllä, sähköllä ja maalämmöllä lämmitettyjen rakennusten energiantarve on laskettu CO2-raportin mallilla. Laskennan lähtötietoina ovat Tilastokeskuksen rakennuskannasta saadut kuntakohtaiset rakennusten pintaalatiedot käyttötarkoituksen mukaan sekä kunnan vuosittainen lämmitystarve. Mallissa hyödynnetään myös Tilastokeskuksen tilastoa rakennusten lämmityksen energiankulutuksesta koko Suomessa, sekä Motiva Oy:n tietoja lämpimän käyttöveden lämmityksen energiantarpeesta rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan. Kuvassa 5 on esitetty Kuopion rakennusten lämmityksen päästöjen osuus kokonaispäästöistä ilman teollisuutta vuonna 2014. Sähkölämmitys 3,8% Maalämpö 0,1% Muut sektorit Rakennusten lämmitys 36,9% Kaukolämpö 25,8% Erillislämmitys 7,2% Kuva 5. Rakennusten lämmityksen päästöjen osuus kokonaispäästöistä (ilman teollisuutta) Kuopiossa vuonna 2014 ja sektorin jakautuminen eri päästölähteisiin. Puupolttoaineen kulutus rakennusten erillislämmityksessä perustuu Metlan tilastoon polttopuun käytöstä. Puun pienkäyttöä koskeva kartoitus toteutetaan noin kymmenen vuoden välein. Tiedot kaukolämmön tuotannon polttoaineista on saatu Energiateollisuus ry:n kaukolämpötilastosta sekä kaukolämmön toimittajilta. Sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannon polttoaineet on jaettu sähkölle ja kaukolämmölle hyödynjakomenetelmää käyttäen. Rakennusten lämmityksen päästöt on laskettu perustuen polttoainekohtaisiin päästökertoimiin sekä sähkönkulutuksen päästökertoimeen. Polttoaineiden CO 2 -päästöt on laskettu hyödyntäen Tilastokeskuksen polttoaineluokitusta. Useimpien polttoaineiden päästökertoimet pysyvät samana vuodesta toiseen, mutta kevyen polttoöljyn CO 2 -päästökertoimessa on otettu huomioon lämmitysöljyn biokomponentin vaikutus. 15

Polttoaineen poltossa syntyy myös pieniä määriä CH 4 - ja N 2 O-päästöjä. Näiden päästöjen määrä riippuu sekä käytettävästä polttoaineesta että polttoteknologiasta. CH 4 - ja N 2 O-päästöt on laskettu käyttäen Kasvenermallin päästökertoimia. Rakennusten lämmityksen päästöt vuonna 2014 olivat yhteensä 213,0 kt CO 2 -ekv. Päästöt laskivat 21 % vuodesta 2013 vuoteen 2014. Kaukolämmityksen päästöt laskivat 26 % vuodesta 2013 vuoteen 2014. Kaukolämmön päästöt olivat vuonna 2014 koko tarkastellun aikasarjan pienimmät. Päästöjen pienentyminen johtui kivihiilen, öljyn ja turpeen käytön vähenemisestä kaukolämmön tuotannossa, kun niiden käyttöä on korvattu muun muassa metsäpolttoaineilla. Rakennusten lämmityksen päästöjen kehitys Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015 on esitetty kuvassa 6. Kaukolämmön osalta vuoden 2015 tieto on ennakkotieto, joka on laskettu olettaen, että kaukolämmön tuotannon polttoainejakauma on sama kuin vuonna 2014. Kuvassa esitetyt maalämmön päästöt kuvaavat maalämpöpumppujen sähkönkulutuksen päästöjä. Maalämmön päästöjä tarkasteltaessa on otettava huomioon, että viime vuosina yleistyneen lämmitysmuodon tiedot eivät ole rakennuskantatilastossa välttämättä täysin ajan tasalla. ktco 2 -ekv 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Maalämpö Kaukolämpö Sähkölämmitys Erillislämmitys 1990 259,6 21,8 48,1 2006 344,7 41,2 44,2 2008 295,2 26,0 42,4 2009 296,7 33,0 0,4 44,9 2010 337,6 49,3 0,6 50,9 2011 284,6 36,7 0,5 42,5 2012 245,8 26,2 0,5 46,0 2013 200,5 28,1 0,6 41,3 2014 149,2 21,9 0,5 41,3 2015* 135,4 17,1 0,4 37,7 Kuva 6. Rakennusten lämmityksen päästöjen kehitys Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015. Vuoden 2015 tieto on ennakkotieto. 16

ETELÄ-KYMENLAAKSOSSA SELVITETTIIN AURINKO- JA GEOENERGIAN POTENTIAALEJA Etelä-Kymenlaaksossa toteutettu neljän kunnan (Kotka, Hamina, Virolahti ja Miehikkälä) yhteinen Uusiutuvan energian kuntakatselmus -projekti saatiin päätökseen keväällä 2015. Kotkan kaupungin koordinoimassa projektissa kartoitettiin energian tuotannon ja käytön nykytila, uusiutuvan energian potentiaalit sekä tehtiin tarkkoja selvityksiä kannattavista tavoista korvata fossiilista energiaa uusiutuvalla energialla. Selvityksen pääpainopiste oli lämmitysenergiassa. Uusiutuvan energian, kuten esimerkiksi aurinko- ja tuulienergian, puupolttoaineiden tai biohajoaviin jätteisiin perustuvan energian sekä lämpöpumppujen tuottaman energian lisäämisellä tavoitellaan ympäristöhyötyjen lisäksi suoria kustannussäästöjä ja positiivisia vaikutuksia paikallistalouteen. Katselmus toteutettiin Motivan uusiutuvan energian kuntakatselmusmallin mukaisesti ja Kaakkois-Suomen ELY-keskus myönsi hankkeelle 60 prosenttia energiatukea. Onnistuneeseen lopputulokseen, jonka avulla kunnat, yritykset ja kuntalaiset saavat tietoa uusiutuvaan energiaan siirtymisestä, sovellettiin Espoon suuren kaupungin kuntakatselmuspilotin mallia. Myös muiden kuntien, kuten Kouvolan ja Rauman kokemuksia hyödynnettiin Etelä-Kymenlaakson kuntakatselmuksen toteutuksessa. Lähde: Talotekniikka-lehti 17

5. Teollisuus ja työkoneet Kuvassa 7 on esitetty teollisuuden päästöjen osuus Kuopion kokonaispäästöistä vuonna 2014. Teollisuus ja työkoneet 16 % Muut sektorit Teollisuus 19 % Teollisuuden sähkönkulutus 3 % Kuva 7. Teollisuuden päästöjen osuus kokonaispäästöistä Kuopiossa vuonna 2014 ja sektorin jakautuminen eri päästölähteisiin. Teollisuuden ja työkoneiden päästöt on laskettu perustuen teollisuuden käyttämiin polttoaineisiin, öljyn myyntimääriin sekä teollisuuden sähkönkulutukseen. Teollisuuden käyttämien polttoaineiden määrät on saatu ympäristöhallinnon VAHTI-tietokannasta sekä yrityskyselyillä, öljyn myyntimäärät Öljy- ja biopolttoaineala ry:stä, teollisuuden sähkönkulutustiedot Energiateollisuus ry:n tilastosta ja teollisuuden sähköntuotantotiedot suoraan yrityksistä. Teollisuuden sähkönkulutuksen päästö on laskettu käyttäen valtakunnallista sähkönkulutuksen päästökerrointa. Teollisuuden omaan käyttöön tuottaman sähkön päästöt on laskettu teollisuuden polttoaineiden päästöihin. Tällöin Energiateollisuus ry:n tilastoimasta teollisuuden sähkönkulutuksesta on vähennetty teollisuuden omaan käyttöön tuottama sähkö. Näin laskettuna teollisuuden sähkönkulutuksen päästöihin huomioidaan vain teollisuuden ostosähkö. Kuopiossa teollisuus tuottaa itse noin puolet teollisuuden sähkönkäytöstä. Bensiinikäyttöisten työkoneiden polttoaineen kulutus ja päästöt on laskettu käyttäen VTT:n TYKO-mallia. TYKO-malli on yksi VTT:n LIPASTO järjestelmän viidestä mallista. Mallit uudistettiin vuosien 2013 2015 aikana. Vertailukelpoisuuden säilymisen vuoksi bensiinikäyttöisten työkoneiden päästöt on tähän raporttiin päivitetty takautuvasti kaikkien raportoitujen vuosien osalta. Kevyttä polttoöljyä käytetään teollisuuden ja lämmityksen lisäksi myös diesel-käyttöisissä työkoneissa, raideliikenteessä, vesiliikenteessä ja maatalouden polttoaineena (esimerkiksi maatalousrakennukset ja 18

kuivurit). Kevyen ja raskaan polttoöljyn käyttö työkoneissa ja muissa käyttökohteissa on laskettu vähentämällä kuntaan toimitetuista polttoainemääristä rakennusten erillislämmitykseen, kaukolämmitykseen sekä teollisuuden tuotantoon käytetyt polttoainemäärät. Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2014 käytettyjen polttoaineiden määrät teollisuudessa ja työkoneissa on esitetty taulukossa 4. Luvut sisältävät teollisuuden tuotannossa käytetyt polttoaineet, bensiinikäyttöisten työkoneiden polttoaineet sekä kevyen ja raskaan polttoöljyn muun kulutuksen. Teollisuuden sähkönkulutus sisältää teollisuuteen ostetun sähkön eli teollisuuden sähkönkulutuksen, josta on poistettu teollisuuden omaan käyttöön tuottama sähkö. Kuopiossa teollisuuden ja työkoneiden polttoaineenkulutus vuonna 2014 oli 872 GWh ja teollisuuden sähkönkulutus 130 GWh. Teollisuuden kokonaisenergiankulutus vuonna 2014 oli 1002 GWh, joka on 5 % vähemmän kuin edellisvuonna ja noin 25 % vähemmän kuin vuonna 1990. Kuopiossa monet vuonna 1990 toimineet metsäteollisuuden laitokset ovat lopettaneet toimintansa, minkä vuoksi teollisuuden energiankulutus on laskenut. Myös taloudellinen tilanne vaikuttaa teollisuuden energiankulutukseen, mikä selittää vuosien 2008 2014 vähäisemmän energiankulutuksen vuoteen 2006 verrattuna. Taulukko 4. Teollisuuden energiankulutus Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2014. Teollisuuden energiankulutus 1990 2006 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Teollisuus ja työkoneet (GWh) 1173 1062 1038 846 952 860 800 912 872 Teollisuuden sähkönkulutus (GWh) 165 159 59 136 145 180 147 142 130 19

Kuvassa 8 on esitetty Kuopion teollisuuden ja työkoneiden polttoainekulutuksen sekä teollisuuden sähkönkulutuksen päästöjen kehitys vuosina 1990, 2006 ja 2008 2014. Vuonna 2014 teollisuuden ja työkoneiden päästöt olivat 115,3 kt CO 2 -ekv ja teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt 16,7 kt CO 2 -ekv. Teollisuuden kokonaispäästöt vuonna 2014 olivat 132,0 kt CO 2 -ekv, joka on alle puolet vuoden 1990 tasosta. Teollisuuden päästöihin vaikuttavat energiankulutuksen lisäksi myös teollisuudessa käytetyt polttoaineet. Viime vuosina on käytetty huomattavasti enemmän puuta ja vähemmän raskasta polttoöljyä kuin vuonna 1990, mikä selittää päästöjen suuremman vähenemisen energiankulutukseen verrattuna. Sähkönkulutuksen päästöihin vaikuttaa myös sähkön päästökerroin, minkä vuoksi sähkön päästöt eivät suoraan seuraa sähkönkulutuksessa tapahtuvia muutoksia. 300 250 200 150 ktco 2 -ekv 100 50 0 Teollisuus ja työkoneet Teollisuuden sähkönkulutus 1990 272,8 35,6 2006 181,1 43,3 2008 163,1 10,1 2009 132,8 26,3 2010 148,1 33,6 2011 147,3 33,2 2012 129,6 18,0 2013 118,3 21,9 2014 115,3 16,7 Kuva 8. Teollisuuden ja työkoneiden sekä teollisuuden sähkönkulutuksen päästöjen kehitys Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2014. 20

6. Liikenne Liikenteestä aiheutuu noin 20 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Päästöjen lisäksi ympäristöhaasteita aiheuttavat ilmanlaadun heikkeneminen, melu ja vaikutukset pohjavesiin. Kunnat voivat vaikuttaa tieliikenteen päästöihin tukemalla joukko- ja kevyttä liikennettä, autokannan uudistumista sekä vähäpäästöistä ajoneuvoteknologiaa. Vähäpäästöisten autojen yleistymiseen kunnissa voidaan vaikuttaa esimerkiksi varaamalla niille pysäköintipaikkoja ja alentamalla niiden pysäköintimaksuja. Kuntalaiset puolestaan voivat vähentää liikenteen päästöjä suosimalla joukkoliikennettä sekä kävelyä ja pyöräilyä ja välttämällä turhia ajomatkoja. Moniautoisissa talouksissa useamman ajoneuvon tarpeellisuutta voidaan harkita. Useamman auton tarve pienenee esimerkiksi kimppakyytejä suosimalla. Tieliikenteen päästölaskenta perustuu VTT:n LIISA-malliin, jossa lasketaan päästöt eri ajoneuvotyypeille ja tieluokille. LIISA-malli on yksi VTT:n LIPASTO järjestelmän viidestä mallista. Mallit uudistettiin vuosien 2013 2015 aikana. Vertailukelpoisuuden säilymisen vuoksi tieliikenteen päästöt on tähän raporttiin päivitetty takautuvasti kaikkien raportoitujen vuosien osalta. Tieliikenteen päästöt Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015 on esitetty kuvassa 9. Autojen (henkilö- ja pakettiautot, kuorma-autot ja linja-autot) päästöt on esitetty pääteille ja kunnan kaduille ja teille. Moottoripyörien ja mopojen päästöt on esitetty erikseen. Tieliikenteen päästöt laskivat 2 prosenttia vuodesta 2013 vuoteen 2014. 250 200 ktco 2 -ekv 150 100 50 0 1990 2006 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015* Yhteensä 193,3 204,9 201,2 191,2 197,2 192,9 190,2 189,6 186,7 191,5 Moottoripyörät ja mopot 0,9 2,3 2,7 2,7 2,8 2,9 3,0 3,2 3,2 Päätiet 93,4 108,0 108,4 103,5 108,4 106,4 106,9 105,7 103,7 Kunnan kadut ja tiet 98,9 94,6 90,1 85,0 86,0 83,6 80,4 80,7 79,8 Kuva 9. Tieliikenteen päästöt Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015. Vuoden 2015 tieto on ennakkotieto, joka perustuu liikennemäärien muutoksiin kunnan alueella. Kuvassa 10 on esitetty Kuopion liikenteen päästöt vuosina 1990 ja 2010 2015. Kuopion vesiliikenteen päästöt on laskettu Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin ja Hyvinkään maistraatin vesikulkuneuvorekisterin lukumäärätietojen avulla, käyttäen VTT:n MEERI-laskentajärjestelmän päästö- ja energiankulutuskertoimia. 21

Raideliikenteen päästölaskennassa on käytetty VTT:n RAILI-mallin diesel-vetureiden päästötietoja Kuopion kautta kulkeville rataosuuksille. Kuopion osuus rataosuuksien päästöistä on laskettu raidepituuksien suhteen avulla. Kuopion alueella sijaitsevien ratapihojen päästöt ovat mukana laskelmissa. Vuoden 2015 ennakkotietona on vuoden 2014 tieto, sillä VTT:n mallien tietoja ei näille vuosille ole vielä saatavilla. Raideliikenteen sähkönkulutuksen päästöt ovat mukana kuluttajien sähkönkulutuksessa. Lentoliikenteen päästöjen tietolähteenä on käytetty Finavian Kuopion lentokentälle laskemia LTO-syklin päästöjä. LTO-syklin päästöihin lasketaan lentoon lähdön, laskeutumisen ja niihin liittyvien rullausten aiheuttamat päästöt. Vuodelle 1990 ei lentoliikenteen päästöjä ole kenttäkohtaisesti saatavilla. Vuodesta 2010 vuoteen 2014 liikenteen kokonaispäästöt ovat laskeneet 6 %. Vuoteen 2010 verrattaessa lentoliikenteen ja raideliikenteen päästöt ovat laskeneet, kun taas vesiliikenteen päästöt ovat kasvaneet (kuva 10). 250,0 200,0 kt CO 2 -ekv 150,0 100,0 50,0 0,0 1990 2010 2011 2012 2013 2014 2015* Lentoliikenne 3,4 3,2 2,5 2,5 2,3 2,3 Raideliikenne 1,7 0,9 0,8 0,8 0,7 0,4 0,4 Vesiliikenne 2,6 4,7 4,8 5,0 5,2 5,3 5,3 Tieliikenne 193,3 197,2 192,9 190,2 189,6 186,7 191,5 Kuva 10. Kuopion liikenteen päästöt vuosina 1990 ja 2010-2015. Lentoliikenteen, raideliikenteen ja vesiliikenteen vuoden 2015 ennakkotietona on vuoden 2014 tieto. Tieliikenteen vuoden 2015 ennakkotieto perustuu liikennemäärien muutoksiin kunnan alueella. 22

SÄHKÖBUSSIT YLEISTYVÄT KATUKUVASSA Espoossa sähköbusseja on kokeiltu jo muutaman vuoden ajan ja ensimmäiset kotimaiselta Linkker Oy:ltä hankitut bussit aloittivat liikennöinnin vuoden 2015 aikana. Helsingin seudun liikenne (HSL) on Espoon tavoin tilannut sähköbusseja Linkker Oy:ltä. Vuoteen 2017 mennessä Helsingissä on käytössä 10 sähköbussia ja vuoteen 2025 menneessä HSL:n alueella sähköbussien määrä nousee 400. Tavoitteena on pienentää bussiliikenteen päästöjä 90 % vuoteen 2025 mennessä. Tampereella sähköbussit on määrä ottaa käyttöön vuoden 2016 aikana, latausaseman paikka on katsottu valmiiksi Pyynikintorilta. Kaupunki on panostamassa voimakkaasti sähköbusseihin ja muihin sähköautoihin. Suunnitteilla on, että kymmenen vuoden kuluttua kaupungilla on 50 sähköbussia ja yli 100 pienempää sähköautoa. Suurten kaupunkien merkittävät tilaukset ovat tuoneet kymmeniä lisätyöpaikkoja Fortaconin tehtaalle Sastamalaan, jossa bussit valmistetaan alihankintana. Helsingin seudun liikenteen bussit on määrä toimittaa kesään 2016 mennessä. Lähde: YLE, Uusi Suomi 23

7. Maatalous Maataloudesta aiheutuu noin 10 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Maatalouden päästöt aiheutuvat eläinten ruuansulatuksesta, lannasta sekä peltoviljelystä. Maatilojen kasvihuonekaasupäästöihin voidaan vaikuttaa siirtymällä uusiutuvan energian käyttöön, huolehtimalla peltomaan rakenteesta ja kasvattamalla peltojen hiilinieluja. Suosimalla typensitojakasveja teollisen typpilannoitteen sijaan voidaan vähentää lannoiteteollisuuden päästöjä. Lannan varastointi- ja käsittelytapoja suunnittelemalla ravinteet saadaan tehokkaammin kiertoon ja kasvien käyttöön, ilmaan haihtumisen sijaan. Kiertotalous on ollut näkyvästi esillä viime vuosina ja se on tärkeä osa useiden ympäristöongelmien ratkaisua. Eläinten ruuansulatuksen ja lannankäsittelyn päästöt on laskettu perustuen eläinten lukumäärään sekä Suomen kasvihuonekaasuinventaarion eläintyyppikohtaisiin päästökertoimiin. Laskennassa ovat mukana seuraavat eläintyypit: nautaeläimet (5 eri luokkaa), hevoset, ponit, lampaat, vuohet, siat, porot ja siipikarja (5 eri luokkaa). Eläinten lukumäärätiedot on saatu Maaseutuviraston (Mavi) maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmästä ja Suomen Hippos ry:stä. Peltoviljelystä aiheutuu N 2 O-päästöjä, sillä pieni osa pelloille lisätystä typestä muodostaa N 2 O:ta. Päästölaskennassa ovat mukana synteettinen typpilannoitus, lannan käyttö lannoitteena, kasvien niittojäännös ja typpeä sitovat kasvit. Lisäksi laskennassa ovat mukana peltojen kalkituksen CO 2 -päästö, sekä epäsuorat N 2 O- päästöt muiden typpiyhdisteiden laskeuman sekä typen huuhtouman seurauksena. Peltoviljelyn päästölaskennan pohjana ovat Maaseutuvirasto Mavin viljelypinta-ala tiedot seuraaville kasveille: kaura, kevätvehnä, kukkakaali, lanttu, ohra, öljykasvit, peruna, porkkana, ruis, seosvilja, syysvehnä, tarhaherne ja valkokaali. Lisäksi on käytetty tietoa koko viljelypinta-alasta. Päästöt on laskettu käyttäen Suomen kasvihuonekaasuinventaarion menetelmiä. 24

Kuvassa 11 on esitetty maatalouden osuus Kuopion kokonaispäästöistä ilman teollisuutta vuonna 2014. Eläinten ruuansulatus 5,7% Lannankäsittely 1,6% Muut sektorit Maatalous 13,8% Lanta laitumella 0,6% Lanta lannoitteena 1,0% Synteettinen lannoitus 2,3% Kalkitus 0,7% Niittojäännös ja typpeä sitovat kasvit 0,2% Epäsuora päästö 1,7% Kuva 11. Maatalouden päästöjen osuus kokonaispäästöistä (ilman teollisuutta) Kuopiossa vuonna 2014 ja sektorin jakautuminen eri päästölähteisiin. 25

Kuvassa 12 on esitetty maatalouden päästöjen kehitys vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015. Vuoden 2015 tieto on ennakkotieto. 60,0 ktco 2 -ekv 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 Eläinten ruuansulatus Lannankäsittely Peltoviljely 1990 48,6 14,2 45,5 2006 34,4 10,6 36,6 2008 33,8 10,2 37,9 2009 34,0 10,1 37,7 2010 34,8 10,1 38,9 2011 33,7 9,3 38,0 2012 33,1 9,2 37,7 2013 32,9 9,1 37,6 2014 33,0 9,0 37,5 2015* 32,2 8,9 37,0 Kuva 12. Maatalouden päästöjen kehitys Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015 jaettuna eläinten ruuansulatuksen, lannankäsittelyn ja peltoviljelyn päästöihin. Vuoden 2015 tieto on ennakkotieto. LÄHIRUOKAPIIRIT KASVAVAT RÄJÄHDYSMÄISESTI Alun perin Pietarsaaresta, Pohjanmaan maakunnasta lähteneet, mutta sittemmin ympäri maata levinneet REKO-lähiruokapiirit ovat kasvattaneet suosioitaan. Uusia piirejä perustetaan ja jäsenmäärät kasvavat koko ajan. Maaliskuussa 2015 REKO-piirien idean saanut Thomas Snellman palkittiin Vuoden Lähiruokateko - palkinnolla. REKO (Rejäl konsumtion Reilua kuluttamista) on lähiruoan myynti- ja jakelumalli, jossa tuottajat ilmoittavat suljetussa Facebook-ryhmässä, mitä tuotteita heillä on tarjolla ja kuluttajat jättävät sitä kautta tilauksensa tuottajalle. Ruoan luovutus tapahtuu tuottajien ja kuluttajien tavatessa toisensa esimerkiksi isolla parkkipaikalla ennalta sovittuna päivänä. Myyntitapahtumissa asiakkaita on jopa satoja. REKO:n kautta myytävät ruokamäärät ovat olleet kasvussa ja parantavat lähiruoan kilpailukykyä. REKOpiirejä toimii useissa CO2-raportin kunnissa ympäri maata. Piirit ovat herättäneet myös kansainvälistä kiinnostusta. Lähde: YLE 26

8. Jätehuolto Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin 4 % tulee jätehuoltosektorilta. Jätehuollon päästöt koostuvat kiinteän jätteen kaatopaikkasijoituksesta ja laitoskompostoinnista, sekä jäteveden käsittelystä. Noin puolet kaikista metaanipäästöistä syntyy kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoilla. Kaatopaikkojen metaanipäästöjä voidaan vähentää edistämällä eloperäisen jätteen kompostointia tai mädättämistä. Mädättämisessä syntynyt biokaasu voidaan käyttää liikenteen tai energiantuotannon polttoaineena. Tämä vähentää sekä kaatopaikkasijoituksen että kaukolämmöntuotannon päästöjä. Kunnissa, joissa jätteenpoltolla tuotetaan kaukolämpöä, on jätteenpolton päästö mukana kaukolämmönkulutuksen päästössä. Kuntalaiset voivat vaikuttaa jätehuollon päästöihin vähentämällä jätteen syntyä ja tehostamalla lajittelua ja kierrätystä. Biojätteen määrän vähenemiseen vaikutetaan esimerkiksi ruuan hävikkiä pienentämällä. Kaatopaikalla osa orgaanisesta jätteestä hajoaa anaerobisesti vuosien ja vuosikymmenien kuluessa tuottaen metaania. Hajoavia jätejakeita ovat esimerkiksi elintarvikejäte, puutarhajäte, paperi ja pahvi. Sen sijaan esimerkiksi muovit, lasi ja metalli eivät hajoa kaatopaikalla lainkaan. Kaatopaikoilla osa orgaanisestakin jätteestä jää hajoamatta ja varastoituu kaatopaikalle pitkäksi ajaksi. Kaatopaikan ratkaisuilla voidaan vaikuttaa metaanipäästöjen syntyyn. Kaatopaikkakaasun talteenotolla saadaan muodostunutta metaania talteen, ja sitä voidaan hyödyntää energiana tai polttaa soihtupolttona, jolloin metaani palaa hiilidioksidiksi. Kaatopaikan hapettavan pintakerroksen avulla voidaan osa metaanista hapettaa hiilidioksidiksi. Kaatopaikalla muodostuvan metaanin määrää arvioidaan dynaamisella mallilla, joka ottaa huomioon eri vuosina kaatopaikalle sijoitetut jätemäärät, jätteen tyypin, kaatopaikkakaasun talteenoton ja hapettumisen pintakerroksessa. Suomen ympäristökeskus (SYKE) on kehittänyt tätä tarkoitusta varten jäteyhtiöille laskentamallin. Kaatopaikkojen päästöt laskettiin SYKE:n dynaamisella kaatopaikkamallilla. Lähtötietoina olivat ympäristöhallinnon VAHTI-järjestelmän jätemäärätiedot sekä Suomen biokaasulaitosrekisterin tiedot kaatopaikkakaasun talteenotosta. Syntypaikkaperusteista laskentaa varten kaatopaikkojen päästöt jaettiin jätehuoltoyhtiön toiminta-alueen kunnille asukasluvun suhteessa, sillä tietyn alueen kuntien asukaskohtaiset jätemäärät eivät yleensä vaihtele merkittävästi. Kaatopaikoilla anaerobisesti hajoavat jätejakeet tuottavat päästöjä vielä kymmeniä vuosia kaatopaikkasijoituksen jälkeen. Näin ollen laskentaan otettiin mukaan myös suljettuja yhdyskuntajätteen kaatopaikkoja. Päästöt arvioitiin SYKE:n jätemallilla hyödyntäen käytettävissä olevaa tietoa sijoitetuista jätejakeista, kaatopaikan toimintavuosista sekä kaatopaikkakaasun talteenotosta. Tietojen saatavuus ja tarkkuus kuitenkin vaihteli kunnittain. Kompostoinnin päästöt laskettiin perustuen VAHTI-tietokannan tietoihin kompostointilaitoksissa käsitellyistä jätejakeista. Päästöt laskettiin käyttäen Suomen kasvihuonekaasuinventaarion päästökertoimia. Useiden kuntien yhteisten kompostointilaitosten päästöt jaettiin kunnille asukasluvun suhteessa. Jäteveden käsittelystä syntyy CH 4 - ja N 2 O-päästöjä. Yhdyskuntajäteveden CH 4 -päästöjen laskenta perustuu jätevedenkäsittelylaitoksille saapuvan orgaanisen aineksen (BOD7) kuormaan, ja N 2 O-päästöjen laskenta jätevedenpuhdistamojen typpikuormaan vesistöihin. Nämä tiedot on saatu VAHTI-järjestelmästä, ja päästöt on laskettu käyttäen Suomen kasvihuonekaasuinventaarion menetelmiä. Useiden kuntien yhteisten jätevedenpuhdistamoiden tapauksessa päästöt on jaettu kunnille puhdistamolle saapuvan jätevesikuorman suhteessa. 27

Yhdyskuntajäteveden puhdistamoiden piiriin kuulumattomien asukkaiden jätevedenkäsittelyn päästöt on laskettu perustuen haja-asutusalueiden väkilukuun käyttäen Suomen kasvihuonekaasuinventaarion menetelmiä. CH 4 -päästö perustuu asukaskohtaiseen keskimääräiseen orgaanisen aineksen kuormaan, ja N 2 O- päästö keskimääräiseen proteiininkulutukseen ja proteiinin typpisisältöön. Teollisuuden jätevedenkäsittelyn päästöjen laskenta perustuu jätevedenkäsittelylaitosten orgaanisen aineksen (COD) sekä typen kuormitukseen vesistöihin. Myös tämä tieto on saatu VAHTI-järjestelmästä, ja päästöt on laskettu käyttäen Suomen kasvihuonekaasuinventaarion menetelmiä. Myös kalankasvatuksen päästöt on laskettu Suomen kasvihuonekaasuinventaarion menetelmin, käyttäen VAHTI-tietokannasta saatua tietoa kalankasvatuksen typpikuormasta. Kuvassa 13 on esitetty jätehuollon osuus Kuopion kokonaispäästöistä ilman teollisuutta vuonna 2014. Yhdyskuntajätteen kaatopaikat 0,9% Suljetut kaatopaikat 0,9% Muut sektorit Jätehuolto 3,3% Teollisuuden kaatopaikat 0,0% Kompostointi 0,5% Yhdyskuntajätevesi 0,7% Teollisuuden jätevesi 0,3% Kalankasvatus 0,0% Kuva 13. Jätehuollon päästöjen osuus kokonaispäästöistä (ilman teollisuutta) Kuopiossa vuonna 2014 ja sektorin jakautuminen eri päästölähteisiin. 28

Jätehuollon päästöjen kehitys Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015 on esitetty kuvassa 14. Vuoden 2015 ennakkotietona on vuoden 2014 tieto. 30,0 25,0 ktco 2 -ekv 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 Kiinteä jäte Jätevesi 1990 27,4 6,8 2006 25,4 7,3 2008 26,5 5,9 2009 26,8 6,3 2010 24,6 7,0 2011 24,9 6,8 2012 21,2 6,3 2013 15,3 6,4 2014 13,3 5,7 2015* 13,3 5,7 Kuva 14. Jätehuollon päästöjen kehitys Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015. Vuoden 2015 ennakkotietona on vuoden 2014 tieto. JÄTTEIDEN LAJITTELU TEHOSTUI LUUKUTA OIKEIN -KILPAILUN MYÖTÄ Lahden Taloilla vuoden käynnissä ollut Luukuta Oikein -lajittelukilpailu päättyi kesällä 2015. Kilpailuun osallistuivat Lahden Talot Oy:n noin 10 000 vuokra-asukasta. Kilpailun ja sen tiimoilta järjestetyn lajitteluneuvonnan ja erilaisten tapahtumien myötä saavutettiin asetetut tavoitteet: sekajäteastioiden määrä kiinteistöillä väheni ja energia- ja hyötyjätteiden lajittelu tehostui. Sekajäteastioiden määrä väheni noin 8 % eli yli 30 astialla ja biojätettä saadaan talteen 6 %, eli noin 12 000 kiloa enemmän vuoden takaiseen verrattuna. Päijät-Hämeessä yhdyskuntajätteestä saadaan hyötykäyttöön 95 %, mutta parannettavaa on edelleen. Kilpailun tuloksiin oltiin tyytyväisiä ja kilpailua päätettiin jatkaa vielä toinenkin vuosi. Sekajätteen lajitteluun panostetaan edelleen. Esimerkiksi biojätteen talteenotto sekajätteestä on tärkeää, sillä alueella toimii biokaasulaitos, joka tuottaa biojätteestä ympäristöystävällistä biokaasua liikennepolttoaineeksi. Lähde: Kauppalehti 29

9. Maankäyttö Maankäyttösektorin laskennassa ovat mukana ne maankäyttömuodot, joiden päästöjä ja nieluja voidaan pitää ihmisen toiminnan aiheuttamina: metsät, viljelysmaat, ruohikkoalueet ja turvetuotantoalueet. Metsät voitaisiin periaatteessa jakaa luonnontilaisiin ja ihmisen toiminnan vaikutuspiirissä oleviin metsiin. Suomessa on kuitenkin päätetty, että koko metsäpinta-ala otetaan huomioon YK:n ilmastosopimukselle raportoitaessa, eli kaikki Suomen metsissä tapahtuvat muutokset lasketaan ihmisen toiminnan aiheuttamiksi. Samaa lähestymistapaa on käytetty CO2-raportin laskennassa. Näin ollen mukana ovat kaikki Kuopion metsät. Laskennassa eivät ole mukana esimerkiksi päästöt ja nielut vesistöistä tai luonnontilaisilta soilta, sillä näitä pidetään alueina, joiden kasvihuonekaasutaseeseen ihmisen toiminta ei ole vaikuttanut. Metsien päästölaskennassa ovat mukana puuston biomassan hiilivaraston muutos sekä maaperän päästöt ja nielut. Puuston biomassan hiilivaraston muutos on laskettu perustuen Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) aineistoon Kuopion puuston runkotilavuudesta vuosina 2005, 2007, 2009, 2011 ja 2013 (kuva 15). Puuston hiilivaraston muutoksen laskennassa on käytetty Suomen kasvihuonekaasuinventaarion parametreja. Kuusi on tilavuudeltaan merkittävin puulaji Kuopiossa koko tarkastelujaksolla. Vuodesta 2005 vuoteen 2007 muiden puulajien paitsi männyn määrä laski runkotilavuudella mitattuna. Vuodesta 2007 vuoteen 2009 männyn ja kuusen tilavuudet laskivat, kun taas aikavälillä 2009 2013 kaikkien puulajien tilavuudet kasvoivat. Männyn tilavuus on kasvanut aikavälillä 2009 2013 eniten (23 %). 16000 14000 12000 1000 m 3 10000 8000 6000 4000 2000 0 Mänty Kuusi Lehtipuu 2005 7938 14751 7692 2007 8523 14370 6996 2009 8154 13483 7042 2011 9193 14682 7851 2013 9994 15048 8098 Kuva 15. Puuston tilavuus puulajeittain Kuopiossa 2005 2013 (Metla, Luke/VMI). Metsä- ja kitumaan pinta-alatiedot erikseen kangasmaille sekä ojitetuille ja ojittamattomille soille on niin ikään saatu Metlan ja Luken tuottamasta aineistosta (kuva 16). Viljelysmaiden ja ruohikkomaiden päästöjen ja nielujen laskenta perustuu Maaseutuviraston tilastoihin Kuopion peltoalasta sekä yli 5-vuotiaiden nurmien pinta-alasta. Turvetuotantoalueiden pinta-alat on saatu ELY-keskuksesta. Maaperän päästöjen ja nielujen laskenta perustuu Suomen kasvihuonekaasuinventaarion päästökertoimiin. Niissä tapauksissa, joissa 30

kuntatason lähtöaineiston saatavuus ei ole mahdollistanut kasvihuonekaasuinventaarion kertoimien yksityiskohtaista käyttöä, on kertoimia sovellettu keskiarvoistettuina. 1000 ha 2006 2008 2010 2012 Ruohikkomaat 0,3 0,2 0,2 0,2 Turvetuotantoalueet 0,3 0,3 0,3 0,4 Viljelysmaa (orgaaninen) 1,3 1,3 1,3 1,3 Viljelysmaa (kivennäis) 26,8 25,5 26,7 26,7 Metsä, ojittamaton suo 6,6 6,5 6,3 6,6 Metsä, ojitettu suo 17,6 17,2 17,2 17,7 Metsä, kangasmaa 199,3 198,6 201,4 204,4 Kuva 16. Maankäyttösektorin laskennassa mukana olevien maankäyttömuotojen pinta-alat Kuopiossa 2006, 2008, 2010 ja 2012 (Metla, Luke/VMI, Maaseutuvirasto, ELY-keskus). Kuvassa 17 on esitetty Kuopion maankäyttösektorin päästöt ja nielut vuosina 2006, 2008, 2010 ja 2012. Maaperän vaikutus maankäyttösektorin päästöihin ja nieluihin on pieni. Puuston kasvihuonekaasutase vaihtelee kasvun ja hakkuiden mukaan. Vuosina 2006 ja 2008 metsien hiilivarasto pieneni, kun taas vuonna 2010 hiilivarasto kasvoi. Maankäyttösektori oli lähes 2000 kt CO 2 -ekv nielu vuonna 2010, eli huomattavasti suurempi kuin vuoden 2010 kasvihuonekaasupäästöt Kuopion alueella. Nielu pieneni vuodesta 2010 vuoteen 2012, ollen noin 900 kt CO 2 -ekv vuonna 2012. Muutos johtui puuston hiilivaraston pienenemisestä. Kuitenkin myös vuonna 2012 nielu oli suurempi kuin muiden sektorien päästöt yhteensä. kt CO 2 -ekv 1000 500 0-500 -1000-1500 -2000-2500 300 250 200 150 100 50 0 Puusto Maaperä Yhteensä 2006 438-24 414 2008 763-14 749 2010-1984 -12-1996 2012-881 -44-926 Kuva 17. Puuston ja maaperän kasvihuonekaasujen päästöt ja nielut Kuopiossa vuosina 2006, 2008, 2010 ja 2012. 31

10. Energian loppukulutus ja päästöt yhteensä Kuopiossa Energian loppukulutus Kuopiossa vuonna 2014 oli yhteensä 3937 GWh. Kulutuksen jakautuminen eri sektoreille on esitetty kuvassa 18. Tieliikenne 19 % Kuluttajien sähkönkulutus 16 % Sähkölämmitys 4 % Maalämpö 0 % Teollisuuden sähkönkulutus 3 % Teollisuus ja työkoneet 22 % Kaukolämpö 23 % Erillislämmitys 13 % Kuva 18. Energian loppukulutuksen jakautuminen eri sektoreille Kuopiossa vuonna 2014. Energian loppukulutus ei sisällä lämpöpumppujen tuottamaa uusiutuvaa energiaa, mutta sisältää niiden käyttämän sähkön. 32

Kuopion kasvihuonekaasujen päästöt vuonna 2014 olivat yhteensä 709,7 kt CO 2 -ekv. Näistä päästöistä 79,5 kt CO 2 -ekv aiheutui kuluttajien sähkönkulutuksesta ja 21,9 kt CO 2 -ekv sähkölämmityksestä. Maalämmön osuus lämmitysmuotojakaumasta ja päästöistä on pieni, mikä johtuu osittain siitä, että rakennuskantatilaston tiedot eivät välttämättä ole täysin ajan tasalla. Päästöistä 149,2 kt CO 2 -ekv aiheutui kaukolämmityksestä, 41,3 kt CO 2 - ekv erillislämmityksestä, 186,7 kt CO 2 -ekv tieliikenteestä, 79,5 kt CO 2 -ekv maataloudesta ja 19,0 kt CO 2 -ekv jätehuollosta. Teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt olivat 16,7 kt CO 2 -ekv ja päästöt teollisuudesta ja työkoneista 115,3 kt CO 2 -ekv (kuva 19). Maatalous 11 % Jätehuolto 3 % Kuluttajien sähkönkulutus 11 % Sähkölämmitys 3 % Maalämpö 0 % Teollisuuden sähkönkulutus 3 % Tieliikenne 26 % Teollisuus ja työkoneet 16 % Kaukolämpö 21 % Erillislämmitys 6 % Kuva 19. Kuopion päästöt sektoreittain vuonna 2014. 33

Kuvassa 20 on esitetty päästöjen kehitys sektoreittain vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015. Kuopion päästöt, kun teollisuus on mukana tarkastelussa, laskivat 33 % aikavälillä 1990 2014. Erityisesti teollisuuden ja kaukolämmön päästöt ovat laskeneet merkittävästi. Teollisuuden kokonaispäästöt vuonna 2014 olivat yhteensä 132,0 kt CO 2 -ekv, joka on alle puolet vuoden 1990 tasosta. Kaukolämmön päästöt puolestaan ovat laskeneet 43 % vuodesta 1990 vuoteen 2014. 400 350 300 250 200 ktco 2 -ekv 150 100 50 0 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Teollisuuden sähkönkulutus Kaukolämpö Erillislämmitys Teoll. ja työkoneet Tieliikenne Maatalous Jätehuolto 1990 84,1 21,8 35,6 259,6 48,1 272,8 193,3 108,2 34,2 2006 150,2 41,2 43,3 344,7 44,2 181,1 204,9 81,6 32,7 2008 104,5 26,0 10,1 295,2 42,4 163,1 201,2 81,9 32,5 2009 117,8 33,0 0,4 26,3 296,7 44,9 132,8 191,2 81,7 33,1 2010 143,2 49,3 0,6 33,6 337,6 50,9 148,1 197,2 83,8 31,6 2011 114,9 36,7 0,5 33,2 284,6 42,5 147,3 192,9 81,0 31,6 2012 77,8 26,2 0,5 18,0 245,8 46,0 129,6 190,2 80,0 27,5 2013 97,4 28,1 0,6 21,9 200,5 41,3 118,3 189,6 79,7 21,6 2014 79,5 21,9 0,5 16,7 149,2 41,3 115,3 186,7 79,5 19,0 2015* 61,4 17,1 0,4 135,4 37,7 191,5 78,1 19,0 Kuva 20. Päästöt sektoreittain Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015. Vuoden 2015 tieto on ennakkotieto. Teollisuuden päästöille ei ole esitetty ennakkotietoa. 34

Kuvassa 21 on esitetty päästöjen kehitys yhteensä ja asukasta kohden vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015 ilman teollisuutta. Kuopion päästöt ilman teollisuutta laskivat 12 prosenttia vuodesta 2013 vuoteen 2014. Keskimäärin päästöt laskivat CO2-raportin kunnissa 6 prosenttia. 10 1000 9 900 8 800 tco 2 -ekv / asukas 7 6 5 4 700 600 500 400 ktco 2 -ekv 3 300 2 200 1 100 0 1990 2006 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015* Päästöt yhteensä 749,3 899,5 783,7 798,9 894,1 784,8 694,0 658,8 577,7 540,6 Päästöt as. kohden 7,6 8,6 7,4 7,5 8,3 7,3 6,4 6,0 5,2 4,8 0 Kuva 21. Päästöt yhteensä ja asukasta kohden Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2015 ilman teollisuutta. Vuoden 2015 tieto on ennakkotieto. 35

Kuvassa 22 on esitetty päästöjen kehitys yhteensä ja asukasta kohden vuosina 1990, 2006 ja 2008 2014, kun teollisuuden päästöt ovat mukana tarkastelussa. Teollisuuden päästöille ei esitetä ennakkotietoa. 12 1200 10 1000 tco 2 -ekv / asukas 8 6 4 800 600 400 ktco 2 -ekv 2 200 0 1990 2006 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Päästöt yhteensä 1057,7 1123,9 956,9 958,0 1075,7 965,3 841,6 799,0 709,7 Päästöt as. kohden 10,8 10,7 9,0 9,0 10,0 9,0 7,7 7,3 6,4 0 Kuva 22. Päästöt yhteensä ja asukasta kohden Kuopiossa vuosina 1990, 2006 ja 2008 2014. Teollisuuden päästöille ei esitetä ennakkotietoa. 36

11. Asukaskohtaisten päästöjen vertailu Kuopion asukasta kohti lasketut päästöt olivat vuonna 2014 yhteensä 5,2 t CO 2 -ekv ilman teollisuutta, kun ne kaikissa CO2-raportissa mukana olevissa kunnissa vaihtelivat välillä 3,5 12,1 t CO 2 -ekv. Kuvassa 23 on verrattu Kuopion vuoden 2014 asukaskohtaisia päästöjä keskimääräisen CO2-raportin kunnan päästöihin. Mukana vertailussa ovat kauko-, erillis- ja sähkölämmitys, maalämpö, kuluttajien sähkönkulutus, tieliikenne, maatalous ja jätehuolto. 3,0 Kuopio CO2-raportti 2,5 tco 2 -ekv / asukas 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto Kuva 23. Asukaskohtaisten päästöjen vertailu keskimääräiseen CO2-raportin kuntaan vuonna 2014. Kuvasta 23 nähdään, että Kuopion päästöt kuluttajien sähkönkulutuksesta olivat vuonna 2014 0,7 t CO 2 - ekv/asukas, eli noin 10 % suuremmat kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Koska CO2-raportissa käytetään kaikille kunnille samaa, Suomen keskimääräistä päästökerrointa, johtuvat erot päästöissä ainoastaan eroista sähkön kulutuksessa. Sähkönkulutus kotitalouksissa ja palveluissa riippuu monista tekijöistä. Asukasta kohti laskettu sähkönkulutus on yleensä keskimääräistä suurempaa kunnissa, joissa on paljon loma-asukkaita, kunnissa joissa on selvästi enemmän työpaikkoja kuin asukkaita, sekä kunnissa, joissa tarjotaan palveluja myös naapurikuntiin. Kuopion asukasta kohti lasketut päästöt rakennusten lämmityksestä olivat yhteensä 1,9 t CO 2 -ekv. Rakennusten lämmityksen asukaskohtainen päästö CO2-raportin kunnissa vaihteli välillä 1,0 3,4 t CO 2 -ekv keskiarvon ollessa 2,2 t CO 2 -ekv/asukas. Rakennusten lämmityksen päästöihin vaikuttavat ulkolämpötilasta riippuva lämmitysenergian tarve, lämmitysmuotojakauma sekä rakennusten pinta-ala asukasta kohti. Rakennuspinta-ala asukasta kohti on yleisesti ottaen suurempi kaupungeissa kuin pienissä kunnissa johtuen muun muassa teollisuusrakennusten, palveluiden, liike- ja toimistorakennusten sijoittumisesta kaupunkeihin. 37

Kuopion asukasta kohti lasketut päästöt sähkölämmityksestä vuonna 2014 olivat 0,2 t CO 2 -ekv, eli noin 50 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Maalämmön merkitys on vielä pieni mutta sen päästöjä tarkasteltaessa on otettava huomioon, että viime vuosina yleistyneen lämmitysmuodon tiedot eivät välttämättä ole rakennuskantatilastossa täysin ajan tasalla. Kuopion kaukolämmityksen päästöt asukasta kohti olivat vuonna 2014 1,3 t CO 2 -ekv, ja päästöt rakennusten erillislämmityksestä 0,4 t CO 2 -ekv. Päästöt kaukolämmityksestä olivat huomattavasti suuremmat ja päästöt erillislämmityksestä selvästi pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Kaukolämmön päästöihin vaikuttavat merkittävästi tuotantoon käytetyt polttoaineet. Päästöt ovat korkeimmat kunnissa, joissa kaukolämmön tuotantoon käytetään pääasiassa turvetta ja kivihiiltä, ja pienet kunnissa, joissa käytetään paljon puupolttoaineita. Kuopion päästöt tieliikenteestä vuonna 2014 olivat 1,7 t CO 2 -ekv/asukas, eli noin 30 % pienemmät kuin CO2- raportin kunnissa keskimäärin. Tieliikenteen päästöihin vaikuttaa sekä läpiajoliikenne että paikallinen liikenne. Paikallisen tieliikenteen päästöihin vaikuttavat kunnan yhdyskuntarakenne ja liikennesuunnittelu, eli liikkumisen tarve kunnassa ja käytetty liikennemuoto. Läpiajoliikenne on merkittävässä osassa erityisesti pienissä kunnissa, joiden läpi kulkee valtatie. Kuopion päästöt maataloudesta vuonna 2014 olivat asukasta kohti laskettuna 0,7 t CO 2 -ekv. Päästöt olivat noin 50 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Maatalouden päästöt riippuvat kunnan maatalouselinkeinon laajuudesta, sekä sen jakautumisesta kotieläintalouteen ja peltoviljelyyn. Kotieläimistä naudat tuottavat eniten kasvihuonekaasujen päästöjä. Maataloussektorin päästöt vaihtelevat huomattavasti CO2-raportin kuntien välillä. Suurimmissa kaupungeissa maatalouden päästöt ovat lähes merkityksettömät, kun taas kunnissa, jotka ovat merkittäviä maidon- tai lihantuottajia, maatalous on tärkein päästösektori. Kuopion päästöt jätehuollosta vuonna 2014 olivat 0,2 t CO 2 -ekv/asukas, eli noin 40 % pienemmät kuin CO2- raportin kunnissa keskimäärin. Kaatopaikkasijoituksen päästöt riippuvat erityisesti kaatopaikalle sijoitetun biohajoavan jätteen määrästä ja kaatopaikkakaasun talteenoton tehokkuudesta. Tietyissä kunnissa on myös isoja teollisuuden kaatopaikkoja, jotka vaikuttavat merkittävästi jätehuollon päästöihin. CO2-raportissa ovat mukana myös kuntien suljetut kaatopaikat siltä osin, kuin niistä on tietoa saatavissa. Näin ollen jätehuoltosektorin päästötiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia CO2-raportin kuntien kesken. Useimmissa kunnissa jätteen laitoskompostoinnin merkitys on pieni, mutta tietyissä kunnissa on suuria kompostointilaitoksia, jolloin kompostoinnin osuus jätesektorin päästöistä voi olla kymmeniä prosentteja. Jätevedenkäsittelyn päästöt ovat suurimmat kunnissa, joissa on paljon asukkaita kunnallisen jätevedenkäsittelyn ulkopuolella. Myös teollisuuden jätevedenkäsittelystä aiheutuu päästöjä, mutta nämä päästöt ovat yleensä pienet verrattuna haja-asutusalueiden jätevedenkäsittelyn päästöihin. Tarkempia kaikkien CO2-raportin kuntien sektorikohtaisia päästövertailuja on esitetty liitteessä. 38

Kuvassa 24 on vertailtu kaikkien CO2-raportissa mukana olevien Pohjois-Savon kuntien asukaskohtaisia päästöjä toisiinsa (ilman teollisuutta). Kuntien päästöt vuonna 2014 vaihtelivat välillä 5,1 7,7 t CO 2 -ekv/asukas. Kuopion päästöt asukasta kohti olivat 13 prosenttia pienemmät kuin saman maakunnan kunnissa keskimäärin. Kuopiossa tärkein päästöjä aiheuttava sektori vuonna 2014 oli tieliikenne (32 % päästöistä ilman teollisuutta). Pohjois-Savon kunnissa tieliikenne aiheutti keskimäärin 36 % päästöistä. 9 8 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto 7 tco 2 -ekv / asukas 6 5 4 3 2 1 0 Varkaus Kuopio Suonenjoki Kuva 24. CO2-raportissa mukana olevien Pohjois-Savon kuntien asukaskohtaiset päästöt vuonna 2014 ilman teollisuutta. 39

Kuvassa 25 on vertailtu sellaisten CO2-raportin kuntien asukaskohtaisia päästöjä, joissa on yli 70 000 asukasta. Teollisuuden päästöt eivät ole vertailussa mukana. Näiden kuntien päästöt vuonna 2014 vaihtelivat välillä 4,1 5,8 t CO 2 -ekv/asukas. Kuopion päästöt asukasta kohti olivat 8 prosenttia suuremmat kuin saman kokoluokan kunnissa keskimäärin. Kuopion päästöt kuluttajien sähkönkulutuksesta ja rakennusten lämmityksestä olivat pienemmät kuin saman kokoluokan kunnissa keskimäärin, kun taas päästöt tieliikenteestä olivat suuremmat. 7 6 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto tco 2 -ekv / asukas 5 4 3 2 1 0 Kuva 25. CO2-raportissa mukana olevien yli 70 000 asukkaan kuntien asukaskohtaiset päästöt vuonna 2014 ilman teollisuutta. 40

Kuvassa 26 on vertailtu toisiinsa sellaisia CO2-raportin kuntia, joissa on 25 50 asukasta maaneliökilometrillä. Näiden kuntien päästöt vuonna 2014 (ilman teollisuutta) olivat keskimäärin 6,4 t CO 2 -ekv/asukas. Päästöt vaihtelivat välillä 4,0 9,2 t CO 2 -ekv/asukas. 10 9 8 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto tco 2 -ekv / asukas 7 6 5 4 3 2 1 0 Kuva 26. Asukaskohtaisten päästöjen vertailu (ilman teollisuutta) vuonna 2014 sellaisissa CO2-raportin kunnissa, joissa on 25 50 asukasta maaneliökilometrillä. 41

Vuonna 2015 perustettu FISU-verkosto (Finnish Sustainable Communities) tukee jäsenkuntiaan kohti kestävää hyvinvointia luoden samalla edellytyksiä uudelle liiketoiminnalle. Verkostoon liittyneiden kaupunkien tavoitteena on luoda menestystä ja hyvinvointia kokeilukulttuuria ja biotaloutta hyödyntäen. Tavoitteena on olla hiilineutraali, jätteetön sekä kuluttaa luonnonvaroja maapallon kantokyvyn rajoissa viimeistään vuonna 2050. FISU-verkoston neljä ensimmäistä jäsenkuntaa olivat Forssa, Jyväskylä, Lappeenranta ja Turku. Vuoden 2016 alussa verkostoon liittyivät lisäksi Kuopio, Lahti, Vaasa ja Ii. Kunnat pyrkivät toiminnassaan hyödyntämään resurssiviisauden toimintamallia. Toimintamalli kehitettiin Sitran ja Jyväskylän kaupungin Kohti resurssiviisautta -yhteishankkeessa vuosien 2013 2015 aikana. Mallin avulla vahvistetaan aluetaloutta ja työllisyyttä, luodaan yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä parannetaan asukkaiden hyvinvointia samalla kun ympäristön tila kohenee. FISU-kuntien asukaskohtaiset päästöt olivat 4,7 6,7 t CO 2 -ekv vuonna 2014 (kuva 27), kun teollisuuden päästöt eivät ole mukana tarkastelussa.. Vuoden 2015 tiedot perustuvat osittain ennakkotietoon mutta kaikkien FISUverkoston kuntien päästöt näyttävät kääntyneen laskusuuntaan. FISU-kuntien asukaskohtaisten päästöjen kehitys vuodesta 2008 eteenpäin on esitetty kuvassa 24. t CO 2 -ekv/asukas 9,0 8,5 8,0 7,5 7,0 6,5 6,0 5,5 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015* Lappeenranta Jyväskylä Turku Forssa Kuopio Kuva 27. CO2-raportissa mukana olevien FISU-verkoston kuntien asukaskohtaisten päästöjen kehitys vuosina 2008 2015 ilman teollisuutta. Vuoden 2015 tieto perustuu osittain ennakkotietoihin. Lahti Vaasa 42

12. Kuopion oman toiminnan energiankulutus ja päästöt Kuopion kaupunki allekirjoitti kauppa- ja teollisuusministeriön (nykyisin työ- ja elinkeinoministeriö) kanssa energiatehokkuussopimuksen (KETS) joulukuussa 2007. Sopimuksessa määritellään kaupungille 9 %:n energiansäästötavoite vuoden 2016 loppuun mennessä. Energiatehokkuussopimuksen piirissä ovat kaikki kaupungin hallintokunnat sekä kaupungin kokonaan omistamat yhtiöt. Kuopion kaupunki on laatinut vuonna 2008 toimintasuunnitelman energiankäytön tehostamiseksi. Toimintasuunnitelma käsittää seuraavat osaalueet: Hankinnat ja niiden kuljetukset Maankäytön suunnittelu Liikennesuunnittelu sekä eri liikennemuotojen hallinta Uudis- ja korjausrakentaminen Rakennusten kulutusseuranta ja niiden energiatehokkuuden parantaminen Tilojen- ja laitteidenkäytön hallinta sekä niiden järkevä käyttö Koulutus ja viestintä Kuvassa 28 on esitetty Kuopion kaupungin oman toiminnan energiankulutus käyttökohteittain vuosina 2010 2015. Karttula on mukana vuodesta 2011 alkaen, Nilsiä vuodesta 2013 alkaen ja Maaninka vuodesta 2015. Kaupungin tytäryhtiöiden omistamien asuinrakennusten tiedot eivät ole luvuissa mukana. Vuonna 2015 Kuopion kaupungin oman toiminnan kokonaisenergiankulutus oli 141,1 GWh. Lähes puolet energiankulutuksesta oli kaukolämpöä. Seuraavaksi suurimman sektorin, rakennusten sähkönkulutuksen, osuus puolestaan oli 26 %. Kunnallistekniikan (vesihuolto, katu- ja ulkovalaistus, liikennevalot) osuus kunnan energiankulutuksesta oli 18 % vuonna 2015. 160 140 120 100 GWh 80 60 40 20 0 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Ajoneuvot ja työkoneet 7,4 7,1 7,6 4,6 8,0 9,4 Kunnallistekniikka 20,5 22,5 22,0 22,7 22,5 24,9 Rakennusten sähkönkulutus 31,1 32,6 31,4 31,1 34,1 36,7 Rakennusten erillislämmitys 2,9 2,8 2,0 1,5 2,6 2,9 Rakennusten kaukolämmitys 66,1 59,1 69,4 60,8 66,0 67,2 Kuva 28. Kuopion kaupungin oman toiminnan energiankulutus vuosina 2010 2015. 43

Kaupungin oman toiminnan sähkönkulutuksen jakauma vuonna 2015 on esitetty kuvassa 29. Valtaosa kaupungin omassa toiminnassa käytetystä sähköstä kulutettiin rakennuksissa (64 %), vesihuollon osuus oli noin viidennes ja katu- liikennevalojen osuus 15 %. Vesihuolto 21 % Katu- ja muu ulkovalaistus, liikennevalot 15 % Rakennukset 64 % Kuva 29. Kuopion kaupungin oman toiminnan sähkönkulutuksen jakauma vuonna 2015. Kuopion oman toiminnan päästöt olivat ennakkotiedon mukaan 20,1 kt CO 2 -ekv vuonna 2015 (kuva 30). Merkittävin päästöjä aiheuttava sektori on rakennusten kaukolämmön kulutus, josta aiheutui 56 % kaupungin oman toiminnan päästöistä. Rakennusten sähkönkulutuksen osuus päästöistä oli 19 %. Vuoteen 2010 verrattuna päästöt ovat laskeneet lähes puoleen, vaikka kuntaliitosten myötä kaupunki on kasvanut. Eniten ovat laskeneet kaukolämmityksen päästöt, kun puun käyttö on korvannut turpeen käyttöä kaukolämmön tuotannossa. 40 35 30 kt CO 2 -ekv 25 20 15 10 5 0 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Ajoneuvot ja työkoneet 1,9 1,9 2,0 1,2 2,1 2,5 Kunnallistekniikka 3,6 3,3 2,4 2,9 2,8 2,2 Rakennusten sähkönkulutus 7,4 6,2 4,0 5,0 4,4 3,8 Rakennusten erillislämmitys 0,8 0,6 0,5 0,4 0,4 0,5 Rakennusten kaukolämmitys 22,2 19,2 18,1 13,7 11,0 11,2 Kuva 30. Kuopion kaupungin oman toiminnan päästöt vuosina 2010 2015. Vuoden 2015 päästökertoimet perustuvat osittain ennakkotietoihin. 44

Lähdeluettelo Energiateollisuus ry, 2015. Kunnittainen sähkönkäyttö 2007 2014. Energiateollisuus ry, 2015a. Sähköntuotannon polttoaineet ja CO2-päästöt. Energiateollisuus ry, 2015b. Kaukolämpötilasto 2014. ISSN 0786-4809. Motiva Oy, 2010. Rakennusten lämmitysenergian kulutuksen normitus. Petäjä, J., 2007. Kasvener - kasvihuonekaasu- ja energiatasemalli kuntatason tarkasteluihin. Suomen ympäristökeskus. Tilastokeskus, 2009a. Energiatilasto. Vuosikirja 2008. Helsinki 2009. Tilastokeskus, 2009b. Greenhouse gas emissions in Finland 1990 2007. National Inventory Report under the UNFCCC and the Kyoto Protocol. 8 April 2010. Tilastokeskus, 2010. Greenhouse gas emissions in Finland 1990 2008. National Inventory Report under the UNFCCC and the Kyoto Protocol. 25 May 2010. Tilastokeskus, 2011. Polttoaineluokitus 2011. Tilastokeskus, 2014. Tilastokeskuksen tietokannat. Rakennukset ja kesämökit. VTT, 2015. LIISA 2014. Suomen tieliikenteen pakokaasupäästöjen laskentajärjestelmä. http://www.lipasto.vtt.fi/index.htm 45

Liite: kuntien välisiä vertailuja Tässä liitteessä on vertailtu CO2-raportissa mukana olevien kuntien asukasta kohti laskettuja päästöjä eri sektoreilla vuonna 2014. Mukana ovat seuraavat vertailukuvaajat: päästöt sektoreittain ilman teollisuutta kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt rakennusten lämmityksen päästöt tieliikenteen päästöt (erikseen kunnan kadut ja tiet sekä päätiet, ei sisällä moottoripyöriä ja mopoja) maatalouden päästöt päästöt sektoreittain ilman teollisuutta, maataloutta ja läpiajoliikennettä 46

14 Kokonaispäästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2014 ilman teollisuutta (t CO 2 -ekv/asukas) Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto 12 10 8 6 4 2 0 Järvenpää Kerava Raahe Helsinki Tampere Rauma Pornainen Joensuu Tuusula Espoo Vaasa Oulu Riihimäki Turku Kirkkonummi Lieto Vantaa Lappeenranta Imatra Jyväskylä Nurmijärvi Lahti Kotka Varkaus Pirkkala Kauniainen --> Kuopio Ylöjärvi Mikkeli Hyvinkää Kaarina Kemi Naantali Hämeenlinna Vihti Kouvola Raisio Kangasala Kokkola Kemiönsaari Hollola Hausjärvi Äänekoski Suomussalmi Uusikaupunki Karkkila Forssa Nastola Sipoo Ylivieska Seinäjoki Ilomantsi Suonenjoki Janakkala Salo Hämeenkyrö Mynämäki Sastamala Padasjoki Orimattila Mäntsälä Kärkölä Lapua Iitti Laitila Loviisa Jokioinen Hankasalmi Alavus Ikaalinen Kuhmoinen Eurajoki Ilmajoki Somero Loimaa Kurikka Hämeenkoski Punkalaidun Kuortane 47

2,5 Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2014 (t CO 2 -ekv/asukas) 2 1,5 1 0,5 0 Nastola Varkaus Tuusula Uusikaupunki Laitila Hausjärvi Lieto Nurmijärvi Äänekoski Raahe Karkkila Mäntsälä Pornainen Ylöjärvi Hollola Hämeenkyrö Vihti Kemi Kaarina Järvenpää Kärkölä Jokioinen Janakkala Pirkkala Suomussalmi Imatra Somero Iitti Lapua Joensuu Kotka Sastamala Rauma Loviisa Ilmajoki Kangasala Orimattila Salo Sipoo Kirkkonummi Ylivieska Kerava Raisio Hankasalmi Hyvinkää Punkalaidun Mynämäki Oulu Vaasa Alavus Kokkola Suonenjoki Kuortane Kauniainen Kurikka Seinäjoki Tampere Jyväskylä Riihimäki Kuopio Loimaa Hämeenlinna Kouvola Lappeenranta Espoo Mikkeli Turku Forssa Lahti Hämeenkoski Vantaa Padasjoki Helsinki Ikaalinen Kemiönsaari Ilomantsi Naantali Kuhmoinen Eurajoki 48

4 Lämmityksen päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2014 (t CO 2 -ekv/asukas) Kaukolämmitys Sähkölämmitys Maalämpö Erillislämmitys 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Pornainen Järvenpää Mynämäki Raahe Nurmijärvi Kemiönsaari Lappeenranta Rauma Kerava Lieto Hankasalmi Suomussalmi Hämeenkoski Mikkeli Vihti Punkalaidun Laitila Joensuu Padasjoki Tuusula Janakkala Mäntsälä Tampere Kouvola Ylöjärvi Hämeenlinna Riihimäki Suonenjoki Orimattila Kirkkonummi Kuopio Äänekoski Hämeenkyrö Kangasala Pirkkala Kärkölä Hausjärvi Oulu Jokioinen Sipoo Lapua Somero Sastamala Loimaa Alavus Helsinki Hollola Vantaa Kuortane Kuhmoinen Hyvinkää Ikaalinen Iitti Kokkola Jyväskylä Kaarina Kotka Varkaus Loviisa Espoo Eurajoki Vaasa Imatra Ilmajoki Naantali Kurikka Salo Lahti Kemi Uusikaupunki Nastola Turku Ilomantsi Ylivieska Kauniainen Raisio Karkkila Seinäjoki Forssa 49

6 Tieliikenteen päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2014 (t CO 2 -ekv/asukas) Kunnan kadut ja tiet Päätiet 5 4 3 2 1 0 Helsinki Turku Vaasa Espoo Tampere Kauniainen Järvenpää Naantali Pornainen Imatra Varkaus Lahti Forssa Rauma Oulu Kemi Kotka Joensuu Kerava Jyväskylä Kuopio Uusikaupunki Seinäjoki Vantaa Raahe Kokkola Raisio Riihimäki Lappeenranta Hausjärvi Ylöjärvi Hyvinkää Kirkkonummi Kemiönsaari Mikkeli Ilomantsi Kouvola Tuusula Kangasala Ylivieska Pirkkala Lieto Hämeenlinna Karkkila Kaarina Somero Punkalaidun Hollola Kärkölä Nurmijärvi Suomussalmi Vihti Alavus Lapua Sastamala Äänekoski Ilmajoki Kurikka Mynämäki Salo Loimaa Nastola Sipoo Jokioinen Iitti Hämeenkyrö Laitila Orimattila Eurajoki Suonenjoki Padasjoki Kuortane Ikaalinen Hämeenkoski Hankasalmi Kuhmoinen Janakkala Loviisa Mäntsälä 50

8 Maatalouden päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2014 (t CO 2 -ekv/asukas) Eläinten ruuansulatus Lannankäsittely Peltoviljely 7 6 5 4 3 2 1 0 Kemi Helsinki Kauniainen Espoo Kerava Järvenpää Vantaa Lahti Raisio Tampere Turku Pirkkala Kotka Imatra Varkaus Oulu Jyväskylä Riihimäki Kaarina Kirkkonummi Vaasa Hyvinkää Tuusula Joensuu Rauma Nurmijärvi Raahe Naantali Äänekoski Karkkila Sipoo Nastola Ylöjärvi Lappeenranta Vihti Mikkeli Hämeenlinna Kuopio Lieto Forssa Kangasala Kouvola Hollola Mäntsälä Ilomantsi Pornainen Ylivieska Janakkala Uusikaupunki Suomussalmi Loviisa Suonenjoki Kokkola Seinäjoki Salo Kemiönsaari Hausjärvi Eurajoki Hämeenkyrö Kuhmoinen Padasjoki Sastamala Orimattila Iitti Ikaalinen Jokioinen Kärkölä Laitila Lapua Mynämäki Hankasalmi Alavus Ilmajoki Loimaa Kurikka Somero Hämeenkoski Kuortane Punkalaidun 51

6 Kokonaispäästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2014 ilman teollisuutta, maataloutta ja läpiajoliikennettä (t CO 2 -ekv/asukas) Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne kunnan kaduilla ja teillä Jätehuolto 5 4 3 2 1 0 Pornainen Lieto Nurmijärvi Mynämäki Raahe Tuusula Järvenpää Vihti Hankasalmi Mäntsälä Janakkala Suomussalmi Punkalaidun Kerava Kemiönsaari Hämeenkoski Rauma Hausjärvi Lappeenranta Kirkkonummi Laitila Padasjoki Joensuu Hämeenkyrö Mikkeli Pirkkala Riihimäki Orimattila Hollola Kangasala Ylöjärvi Hämeenlinna Kuopio Iitti Lapua Suonenjoki Kouvola Jokioinen Kärkölä Tampere Kuortane Kaarina Sipoo Helsinki Alavus Vantaa Sastamala Äänekoski Nastola Kokkola Hyvinkää Ilmajoki Espoo Oulu Jyväskylä Loimaa Somero Vaasa Kurikka Loviisa Kotka Imatra Salo Ikaalinen Varkaus Kuhmoinen Uusikaupunki Lahti Ylivieska Turku Raisio Naantali Karkkila Kemi Kauniainen Ilomantsi Seinäjoki Forssa Eurajoki 52

www.co2-raportti.fi