KERTOMUS MAAKAASUN TOIMITUSVARMUUDESTA 2014 1.12.2014

KERTOMUS MAAKAASUN TOIMITUSVARMUUDESTA 2014 1.12.2014

ENERGIAVIRASTO 2 Sisällysluettelo: 1 JOHDANTO... 3 2 TIIVISTELMÄ... 4 3 MAAKAASU SUOMESSA... 5 3.1 Maakaasun kulutus talvella 2013 2014... 7 3.2 Maakaasun kulutus talvella 2014 2015... 8 4 MAAKAASUINFRASTRUKTUURI... 10 4.1 Rakenteilla ja suunnitteilla olevat hankkeet... 12 4.1.1 LNG-terminaalit... 12 4.1.2 Balticconnector... 14 4.1.3 Biokaasuhankkeet... 14 4.2 Maakaasun siirtoputkiston ylläpito ja kehittäminen... 15 5 TOIMITUSHÄIRIÖT... 17 5.1 Menettely toimitushäiriöissä... 18 5.1.1 Ilmapropaani- ja LNG-laitokset... 18 6 SIIRTO- JA JAKELUVERKKOJEN LAATU... 20

ENERGIAVIRASTO 3 1 JOHDANTO Tässä raportissa on tarkasteltu maakaasun kulutusta, siirto- ja jakelujärjestelmiä sekä toimintaa häiriötilanteissa. Lisäksi mukana on yhteenveto maakaasun jakelu- ja siirtoverkkoyhtiöiden toimitusvarmuuteen liittyvistä teknisistä tunnusluvuista. Energiavirasto seuraa maakaasun tarjonnan ja kysynnän tasapainoa, maakaasuverkkojen laatua ja niiden ylläpidon tasoa sekä toimenpiteitä kysyntähuippujen kattamiseksi ja maakaasun toimitusvajauksen hoitamiseksi. Virasto julkaisee vuosittain maakaasun toimitusvarmuutta koskevan kertomuksen, jossa esitellään toimitusvarmuuden seurannasta saatuja tuloksia sekä mahdollisia toimenpiteitä, joita on toteutettu tai joita suunnitellaan ongelmien ratkaisemiseksi. Lisäksi Energiavirasto vastaa valvontaan liittyvistä EU-tason tehtävistä. Energiavirasto julkaisi ensimmäisen raportin maakaasun toimitusvarmuudesta vuonna 2005. Tämä raportti on järjestyksessään kymmenes Energiaviraston julkaisema raportti maakaasun toimitusvarmuudesta.

ENERGIAVIRASTO 4 2 TIIVISTELMÄ Lähes kaikki Suomessa kulutettu maakaasu tuodaan Venäjältä. Siirtoputkiston omistaa ja kaasuntoimituksesta vastaa Gasum Oy. Gasumin maakaasunhankinta perustuu vuonna 2005 tehtyyn kaasunhankintasopimuksen, joka on voimassa vuoteen 2025. Sopimus takaa noin 60 TWh:n vuositoimitukset Venäjältä Suomeen. Vuonna 2013 maakaasua kulutettiin Suomessa 33,1 TWh. Käyttö väheni edellisvuodesta (2012 35,0 TWh) noin viisi prosenttia. Alkuvuoden 2014 aikana kaasun kulutus on ollut verrattain suuressa laskussa. Tammi-kesäkuun kulutus on noin 14 % pienempi edellisen vuoden samaan ajanjaksoon verrattuna, ollen noin 14 TWh. Koko 2014 vuoden kulutuksen arvioidaan jäävän korkeintaan noin 30 TWh tasolle. Keskeiset syyt maakaasun käytön vähenemiselle ovat maakaasuun kohdistuneet veronkorotukset, yleinen taloudellinen taantuma ja kaasun käytön väheneminen sähköntuotannossa. Maakaasun kulutuksen arvioidaan pysyvän talvikaudella 2014 2015 edellisen talvikauden noin 5 000 MW tasolla, tai laskevan hieman. Maakaasun tarjonnan odotetaan kattavan arvioitu maakaasun kysyntä. Myös siirtokapasiteetin odotetaan kattavan arvioidun maakaasun kulutuksen talvella 2014 2015. Kulutuskäyttäytymisen ennusteen mukaisesti kulutushuippujen nähdään kasvavan, vaikka kaasun käytön volyymi on laskusuunnassa. Vuoden 2014 syksyllä valmistui Gasumin ja LABIO Oy:n biokaasun tuotanto- ja jalostuslaitos. Laitos tuottaa biokaasua noin 50 GWh vuodessa käyttäen biojätettä raakaaineenaan. Laitos saavuttaa täyden tuotantotehon asteittain vuoteen 2017 mennessä. Vuoden 2014 aikana ei ole rakennettu uusia merkittäviä putkiosuuksia. Suomeen suunnitellaan useita nesteytetyn maakaasun, LNG:n, tuontiterminaaleja. Suurin suunnitelluista terminaaleista on Gasumin Suomenlahdelle suunnittelema Finngulf -terminaali. Terminaalilla voitaisiin täyttää 25 50 % Suomen kaasuntarpeesta. Myös Tornioon, Poriin ja Turkuun suunnitellaan pienempimuotoisia kaasuterminaaleja. Gasumin Finngulf-hanke kytkeytyy vahvasti Suomen ja Viron välille suunniteltuun Balticconnector -putkihankkeeseen. Molemmat hankkeet ovat Euroopan unionin yhteisen edun mukaisia hankkeita eli ns. PCI-hankkeita (Projects of Common Interest) ensimmäisellä unionin kattavalla listalla. Biokaasun tuotantokapasiteettia suunnitellaan kasvatettavaksi merkittävästi tulevien vuosien aikana. Joutsenoon suunniteltu biojalostamo olisi kooltaan selvästi suurin, tuotantoteholtaan maksimissaan 200 MW. Vuonna 2013 siirtoverkon kautta jäi toimittamatta energiaa yhteensä noin 0,003 % maakaasun toimitusmäärästä. Maakaasun siirto- tai jakeluverkoissa ei tapahtunut merkittäviä häiriökeskeytyksiä vuonna 2012. Maakaasun siirtoverkkoa voidaankin pitää erittäin toimitusvarmana.

ENERGIAVIRASTO 5 3 MAAKAASU SUOMESSA 1 Lähes kaikki Suomessa kulutettu maakaasu tuodaan Venäjältä. Suomessa ei ole maakaasuvarantoja eikä maakaasun tuotantoa. Biokaasua syötetään maakaasuverkkoon verrattain vähäisiä määriä kahdella paikkakunnalla. Vuonna 2013 biokaasun tarjonta Suomessa oli noin 32 GWh. Kolmas biokaasun tuotantolaitos alkaa syöttää kaasua maakaasuverkkoon vuoden 2014 joulukuussa laitoksen käynnistysvaiheen jälkeen. Maakaasun maahantuonnista, siirrosta ja tukkumyynnistä Suomessa vastaa Gasum Oy. Tukkuasiakkaita ovat suuret ja keskisuuret teollisuusyritykset, kaukolämpöä ja sähköä tuottavat energiayhtiöt, kaukolämpöyhtiöt, maakaasun paikallisjakeluyhtiöt ja voimayhtiöt. Maakaasua myydään paikallisen jakeluverkon kautta myös pienempiin käyttökohteisiin. Maakaasun vähittäismyynnistä ja paikallisjakelusta huolehtii useimmiten alueella toimiva energiayhtiö tai erillinen maakaasun paikallisjakeluyhtiö. Koko maakaasun myyntivolyymista maakaasun vähittäismyyjien osuus on noin 5,8 %; valtaosa kaasusta menee suoraan suurkäyttäjille. Maakaasua on saatavilla noin 40 paikkakunnalla Suomessa. Kuva 1. Maakaasun kulutus Suomessa vuosina 2000-2014, sekä 12 kk liukuva summa. Lähde: Tilastokeskus, Gasum Oy Vuonna 2013 maakaasua kulutettiin Suomessa 33,1 TWh (32,0 TWh vuonna 2012). Kuvassa 1 on esitetty maakaasun kulutuksen kehittyminen Suomessa alkaen vuodesta 2000. Kulutuksen vähentymiseen on vaikuttanut esimerkiksi teollisuuden taantuma, maakaasun kiristynyt verotus sekä sähkömarkkinoihin vaikuttanut pohjoismaisittain kohtalainen vesitilanne. Suomessa vuonna 2013 kulutetusta maakaasusta energialaitok- 1 Maakaasuyhdistys ry, Gasum Oy, Tilastokeskus, Öljyalan keskusliitto

ENERGIAVIRASTO 6 set ja yhtiöt kuluttivat tai jakelivat noin 51,9 %, ja muu teollisuus 48,1 %. Sähköntuotannon ja yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon osuus kaasun kulutuksesta oli noin 37 %. Suomessa vuonna 2013 tuotetusta sähköenergiasta noin 8 % tuotettiin maakaasulla. Eurooppalainen maakaasun siirtoverkonhaltijoiden yhteistyöjärjestö ENTSOG 2 on arvioinut Suomen maakaasun kulutuksen vuonna 2014 olevan noin 46 TWh, mutta alkuvuonna toteutunut kulutus on jäänyt merkittävästi tästä arviosta. Alkuvuoden 2014 aikana kaasun kulutus on edelleen laskenut reilusti. Tammi-kesäkuun kulutus laski noin 14 % edellisvuoteen verrattuna, ollen noin 14 TWh. Tammi-kesäkuun kulutus on tyypillisesti ollut suurempi tai vähintään yhtä suuri kuin loppuvuoden kulutus, joten alkuvuoden kulutus ennakoi korkeintaan noin 30 TWh kulutusta vuodelle 2014. Eduskunta päätti syksyllä 2010 maakaasun verotuksen portaittaisesta korottamisesta. Vuoden 2011 alussa energiasisältövero nostettiin tasolle 3 /MWh ja vuoden 2013 alussa tasolle 4,45 /MWh. Vuonna 2015 vero nousee edelleen tasolle 6,65 /MWh. Myös hiilidioksidivero nousi vuoden 2013 alussa 5,94 /MWh tasolta 6,93 /MWh tasolle. Sähköntuotantoon käytettävä maakaasu on kuitenkin jatkossakin verovapaata. Veronkorotuksien odotetaan vähentävän osaltaan maakaasun käyttöä. Gasumin maakaasunhankinta perustuu vuonna 2005 tehtyyn kaasun hankintasopimukseen, joka on voimassa vuoteen 2025. Sopimus takaa noin 60 TWh:n vuositoimitukset Venäjältä Suomeen. Kuvassa 2 on esitetty maakaasun kulutusmäärät vuodesta 1974 lähtien ja kulutusennuste vuoteen 2030. Kuva 2. Maakaasun kulutus Suomessa (TWh). Lähde: Gasum. 2 ENTSOG, BEMIP Gas Regional Investment Plan 2012-2021, julkaistu 29.3.2012

/ MWh ENERGIAVIRASTO 7 45,00 40,00 35,00 Kuvassa 3 on esitetty maakaasun hinnan kehitys eri tyyppikäyttäjillä. Voimalaitosasiakkaan hinta syyskuussa 2013 oli noin 34 /MWh. Energiavirasto tilastoi maakaasun verotonta kokonaishintaa, tilastot ovat saatavilla viraston internet-sivuilta. T1: / 50 GWh / 4000h / 12,5 MW T2: / 50 GWh / 6000h / 8,3 MW T3: / 150 GWh / 4000h / 37,5 MW T4: / 150 GWh / 6000h / 25 MW T5: / 500 GWh / 4000h / 125 MW T6: / 500 GWh / 6000h / 83,3 MW T7: / 1000 GWh / 4000h / 250 MW T8: / 1000 GWh / 6000h / 166,7 MW 30,00 25,00 20,00 15,00 10,00 01/2001 01/2002 01/2003 01/2004 01/2005 01/2006 01/2007 01/2008 01/2009 01/2010 01/2011 01/2012 01/2013 01/2014 Kuva 3. Maakaasun veroton kokonaishinta teollisuus-, voima- ja lämpölaitosasiakkaita kuvaaville tyyppikäyttäjille Suomessa. 3.1 Maakaasun kulutus talvella 2013 2014 3 3 Gasum Talvikausi 2013 2014 oli poikkeuksellisen lämmin, mikä näkyi myös maakaasun kulutuksessa. Maakaasun kokonaiskulutus laski verrattuna edelliseen talvikauteen. Myös kulutushuippu jäi edellistalven huippukulutuksesta. Talvikauden 2013 2014 kulutushuippu oli 8 448 MWh/h, joka saavutettiin 24.1.2014 klo 9-10. Edellistalven kulutushuippu oli 8 565 MWh/h. Kaikkien aikojen korkein kulutushuippu 9 835 MWh/h on vuodelta 2011. Vuorokausitason kulutushuippu osui samalle vuorokaudelle, 24.1.2014 ja oli yhteensä 184,5 GWh (193 GWh edellisen talvikauden aikana). Kaikkien aikojen korkein vuorokausikulutus 221 GWh on vuodelta 2011) Tammikuussa 2014 myynnin tilausteho oli 4 982 MW, ollen lähes edellisen talvikauden tilaustehon tasolla (4 950 MW talvikaudella 2012 2013). Kulutushuippu ylittää maakaasuasiakkaiden tilaustehon tyypillisesti verrattain merkittävästi, yli 50 %:lla. Näyttääkin, että kaasun huippukulutus ei ole vähentynyt samassa suhteessa kuin kaasun kokonaiskäyttö. Kaasun käyttöä ei kuitenkaan jouduttu rajoittamaan lisäkaasun hintaohjauksella, vaan kaasua oli saatavilla riittävästi kaikkina tunteina. Kaasun toimituksissa ei ollut ongelmia. Kaikki asiakkaiden tekemät tilaukset toimitettiin ilman ongelmia ja

ENERGIAVIRASTO 8 myös tilaustehon ylittävä kulutus pystyttiin täyttämään. Siirtojärjestelmässä ei ilmennyt toimitusvarmuutta heikentäviä teknisiä häiriöitä. Maakaasun toteutunut myyntiteho ja tilattu myyntiteho tammikuulta 2014 on esitetty kuvassa 4. Kuva 4. Maakaasun tilattu ja toteutunut myyntiteho tammikuussa tunneittain. Kulutushuipputunti 24.1.2013 klo 9-10 on merkitty kuvaan viivalla. Lähde: Gasum. 3.2 Maakaasun kulutus talvella 2014 2015 4 Maakaasun kulutusta ja maakaasuverkoston käyttöastetta on arvioitu perinteisesti tilaustehon avulla. Viime aikoina on kuitenkin huomattu, että loppukäyttäjät pyrkivät optimoimaan kaasunhankintaa tilaamalla kaasua yhä enemmän ns. lyhyenä kauppana. Tämän seurauksena tilaustehoa ei suoraan voida käyttää maakaasuverkoston käytön mittarina. Aiempien vuosien toteutunut kulutus, sekä huippukulutusarvot toimivat täten parempina mittareina käyttöasteen arvioinnissa. Kulutuskäyttäytymisen ennusteen mukaisesti kulutushuippujen nähdään kasvavan, vaikka kaasun käytön volyymi on laskusuunnassa. Luonnonkaasun kulutuksen arvioidaan pysyvän talvikaudella 2014 2015 edellisen talvikauden tasolla, tai laskevan hieman. Maakaasun tarjonnan odotetaan kattavan arvioitu maakaasun kysyntä tulevan talvikauden aikana. Syitä kulutuksen laskuun ovat taloudellinen taantuma, lämmin syksy, sähkön alhainen hinta, sekä matalat vaihtoehtoisten polttoaineiden tukkuhinnat. Kaasun siirron kiinteät vuositilaustehot ovat laskeneet osaltaan myös vuoden 2014 alusta tariffija sopimusrakenteen johdosta. Vuodelle 2014 tilattu siirtoteho on noin 4 400 MW. Edellistalven kulutuksen suurin tuntikeskiteho oli 8 448 MWh/h, mikä ylitti tilaustehon merkittävästi. Huippukulutuksen määrään vaikuttaa voimakkaasti ulkoilman lämpötila ja sähkön markkinahinta. Maakaasun maksimaalinen tuontikapasiteetti Suomeen on noin 9 500 MWh/h. Putkiston nimelliskapasiteetti pystytään hetkellisesti ylittämään, kuten esimerkiksi talvikaudella 2010 2011 tapahtui. Tilaustehon määrän ollessa reilusti pienempi kuin maksimaalinen siirtokapasiteetti on maakaasun siirtokapasiteetti riittävä 4 Gasum, Luonnonkaasun toimitusvarmuus, 18.11.2014

ENERGIAVIRASTO 9 ensi talvikauden aikana, ellei siirtoputkistossa tapahdu merkittäviä vaurioita. Maakaasun kulutus ylittää käytännössä varmasti maakaasun tilaustehon talvikauden kulutushuippujen aikana kuten aiempinakin talvikausina. Tilaustehon ylittävän maakaasun toimitukset riippuvat maakaasun saatavuudesta Venäjältä. Käytettävien ohjauskeinojen avulla Gasum turvaa maakaasun siirtojärjestelmän toimivuuden. Huippukulutustilanteissa voidaan hyödyntää verkostossa olevaa (line-pack) kaasua ja kaasun toimittajan kanssa sovittuja joustomekanismeja. Tarvittaessa kaasun kulutusta ohjataan käytettävissä olevilla ohjauskeinoilla. Ohjauskeinoja on tarkoitus käyttää vasta tilaustehon ylittävän kulutuksen ohjaukseen.

ENERGIAVIRASTO 10 4 MAAKAASUINFRASTRUKTUURI 5 Gasum omistaa maakaasun siirtoputkiston Suomessa. Yhtiö vastaa myös putkiston käytöstä. Siirtoputkiston pituus on noin 1 300 km. Taulukossa 1 on esitetty siirtoputkistossa käytetyt putkikoot ja niiden yhteenlasketut pituudet. Samassa taulukossa on esitetty myös jakeluputkiston pituudet eri putkimateriaaleilla. Siirtoputkisto on pääasiassa polyeteenimuovilla päällystettyä teräsputkea. Imatralla on maakaasun vastaanottoasema, jossa maahan tuodun maakaasun määrä mitataan ja sen koostumus analysoidaan. Imatralla on myös kompressoriasema putkiston paineen nostamiseksi. Muut kompressoriasemat sijaitsevat Valkealassa ja Mäntsälässä. Suomessa siirtoputkiston enimmäiskäyttöpaine on aikaisemmin ollut 54 bar, mutta uusia putkia rakennetaan myös 80 bar paineelle. Vaikka maakaasun käytön volyymi on laskusuunnassa, on verkoston siirtokapasiteetin ylläpito tarpeen, sillä kulutushuippuna tarvittavan kaasun määrä on ollut kasvussa. Gasumin keskusvalvomo sijaitsee lähellä Kouvolaa Valkealan maakaasukeskuksessa. Maakaasun siirtoputkiston maksimi siirtokapasiteetti on noin 9 500 MW, mikä vastaa päiväsiirtona noin 22,8 miljoonaa nm 3 /d (noin 228 GWh/d). Suurin maakaasuna Suomeen tuotu vuosittainen energiamäärä on vuodelta 2003, jolloin tuonti Venäjältä oli 47,6 TWh. Maakaasun siirtoputkisto Maakaasun jakeluputkisto Putkikoko mm Pituus km Putkimateriaali Pituus km DN 1000 1 Polyeteeni 1 863 DN 900 122 Teräs 49 DN 800 1 Valurauta 20 DN 700 261 DN 500 326 DN 400 195 DN 300 104 DN 250 20 DN 200 98 DN 150 59 DN 100 37 DN 80 4 DN 50 1 PEH 315 28 PEH 200 20 PEH 90-180 9 Yhteensä 1 286 1 932 Taulukko 1. Maakaasun siirtoputkiston putkikoot ja pituudet sekä jakeluputkiston putkimateriaalit ja pituudet. Lähde: Gasum, Suomen Kaasuyhdistys. 5 Gasum, Suomen Kaasuyhdistys

ENERGIAVIRASTO 11 Tällä hetkellä siirtoverkossa ei ole rakenteilla merkittäviä uusia maakaasun putkiyhteyksiä. Orimattilan ja Mäntsälän välille on suunniteltu rinnakkaisputken rakentamista. Suunniteltu putki olisi halkaisijaltaan 700 mm. Osuuden perussuunnittelu aloitettiin keväällä 2005 ja kaavavaraus putken reitistä on tehty. Hankkeen tekninen suunnittelu on edennyt pitkälle. Toteutuspäätöstä siirtoputken rakentamisesta ei kuitenkaan ole tehty. Kuvassa 5 on esitetty maakaasun siirtoputkisto ja sen laajennussuunnitelmat. Kuvaan ei ole merkitty suunnitteilla olevia LNG-terminaaleja. Kuvassa eivät myöskään näy Venäjän ja Saksan väliset Nord Stream -maakaasuputket. Ensimmäinen Nord Stream -putkista valmistui marraskuussa 2011 ja toinen lokakuussa 2012. Katkoviivalla merkityn, Inkoon ja Paldinskin välille suunnitellun Balticconnector-yhteyden tarkkaa sijaintia ei toistaiseksi ole päätetty. Kuva 5. Maakaasun siirtoputkisto ja laajennussuunnitelmat. Kuvaan ei ole merkitty Venäjän ja Saksan välisiä Nord Stream putkiyhteyksiä. Lähde: Gasum.

ENERGIAVIRASTO 12 4.1 Rakenteilla ja suunnitteilla olevat hankkeet 4.1.1 LNG-terminaalit Gasumin tytäryhtiö Skangass on julkistanut 30.9.2014 investointipäätöksen nesteytetyn maakaasun (liquefied natural gas, LNG) terminaalin rakentamisesta Porin Tahkoluotoon. Hanke sai työ- ja elinkeinoministeriöltä myöntävän investointitukipäätöksen syyskuussa 2014. Terminaalin rakentamisen arvellaan etenevän nopeasti investointipäätöksen myötä ja 30 000 kuution kokoisen terminaalin arvioidaan valmistuvan jo syksyllä 2016. Gasum suunnittelee nesteytetyn maakaasun tuontiterminaalin rakentamista Suomenlahdelle, joko Inkooseen tai Porvoon Tolkkiseen. Finngulf -terminaalin kautta voitaisiin tuoda LNG:tä määrä, joka vastaa 25 50 prosenttia Suomen nykyisestä maakaasun kulutuksesta. Hankkeen YVA-menettely valmistui toukokuussa 2013. Syyskuussa 2014 Gasum ja virolainen energiayhtiö AS Alexela Energia tekivät EU-komission pyynnöstä selvityksen yhteistyömalleista Suomea ja Baltiaa palvelevalle LNG-terminaalille. Neuvottelujen edetessä kävi ilmi, että saatavissa olevan EU-investointituen määrä on oleellisesti pienempi kuin aiemmin oli tiedossa. Hankkeen toteutusta arvioitiin eri yhteistyövaihtoehdoilla, mutta mikään näistä ei osoittautunut liiketaloudellisesti kannattavaksi. Gasum ilmoitti neuvottelujen päättymisestä ja jatkavansa terminaalihankkeen kehittämistä muuttuneessa tilanteessa. Suomen ja Viron pääministerit tapasivat 17.11.2014 ja pääsivät periaatteelliseen sopuun siitä, että Suomenlahden LNG-terminaalihankkeessa edettäisiin siten, että Suomeen tehdään isompi alueellinen terminaali, ja Viroon pienempi. Terminaalien välille rakennettaisiin ne yhdistävä maakaasuputki. Koko hankkeen kustannusarvio on noin puoli miljardia. Pääministerien välinen sopimus ei vielä takaa hankkeen toteutumista, sillä muun muassa varsinainen investointipäätös rahoitusjärjestelyineen on vielä tekemättä Gasumin Finngulf hanke sekä Viroon suunnitellut nesteytetyn maakaasun tuontiterminaalit ovat ensimmäisellä EU:n kattavalla listalla yhteisen edun mukaisista ns. PCIhankkeista (Projects of Common Interest). Terminaalien lisäksi suunnitellaan Suomen ja Viron yhdistävää kaasuputkea Balticconnectoria, josta on kerrottu tarkemmin luvussa 4.1.2. PCI-hankkeen tulee hyödyttää vähintään kahta jäsenmaata, joten terminaalihankkeet kytkeytyvät Suomen ja Viron maakaasuverkot yhdistävän putken rakentamiseen. Gasum suunnittelee myös pienemmän mittakaavan maakaasun siirtoputkistosta erillistä LNG:n tuontiterminaalin rakentamista Turkuun, Pansion satamaan (Kuva 6). Pansioon on mahdollista sijoittaa terminaalitoiminnot, joihin sisältyisi noin 30 000 m 3 varastosäiliö. Pansiosta LNG:tä voitaisiin toimittaa Turun satamaan bunkrausaluksilla tai säiliöautoilla. Lisäksi jakeluverkoston rakentaminen alueen teollisuuskohteisiin on mahdollista. Mikäli kaavoitus ja jatkopäätökset hankkeesta tehdään suunnitellussa aikataulussa, LNG-terminaali voisi valmistua vuoden 2016 alussa. Investointi on suuruudeltaan noin 60 miljoonaa euroa.

ENERGIAVIRASTO 13 Kuva 6. Havainnekuva Turun Pansioon suunnitellusta LNG:n tuontiterminaalista. Lähde: Gasum. Suomalaiset teollisuusyritykset Outokumpu, Rautaruukki ja EPV Energia sekä ruotsalainen LKAB suunnittelevat LNG-terminaalia Tornion Röyttään. Tornio ManGa LNGhankkeessa rakennettaisiin LNG-laivojen vastaanotto-, purku ja täyttöasemat, nestemäisen maakaasun höyrystyslaitteistot ja yksi 50 000 m³:n varastosäiliö. Kaasun jakelua varten rakennettaisiin putkisto Röytän teollisuusalueelle ja autolastausterminaali. Investointipäätös on tarkoitus tehdä vuoden 2013 kuluessa ja rakentaminen toteutettaisiin vuosina 2014 2016. Hankkeen hankintasopimus allekirjoitettiin 2014 alussa Wärtsilän kanssa, mutta sopimukseen liittyy ehtoja investointitukeen ja kaasun tarjontaan liittyen. Myös Porin Tahkoluodon satamaan suunnitellaan LNG:n tuontiterminaalia Oy AGA Ab:n toimesta. Terminaali olisi muita suunniteltuja hankkeita pienempi, varastointikapasiteetti olisi noin 5 000 m 3. Tavoiteaikataulu hankkeen valmistumiselle on kesä 2015, mutta lopullista investointipäätöstä ei ole vielä tehty. Myös Gasum on suunnitellut LNG:n tuontiterminaalia Porin satamaan. Oy AGA Ab on sopinut yhteistoimintasopimuksen Rauman kaupungin kanssa ja rakentaa LNG-terminaalin myös Raumalle. Terminaalin koko olisi noin 10 000 m 3 ja sen on suunniteltu valmistuvan 2016. Edellisten lisäksi LNG Finland ry suunnittelee pienemmän mittakaavan kelluvan LNG-terminaalin rakentamista Salon edustalle, sekä Haminan Energia Oy suunnittelee LNG-tuontiterminaalin rakentamista Haminan öljy- ja kaasusatamaan. Valtioneuvosto antoi syksyllä 2013 asetuksen LNG-terminaalien investointituen myöntämisen yleisistä ehdoista. Investointituki on tarkoitettu maakaasun tuontiin tai vastaanottamiseen sekä purkamiseen, varastointiin ja toimittamiseen käytettävän terminaalin ja siihen liittyvän laitteiston suunnitteluun ja rakentamiseen. Kansallisen LNG-terminaalien verkoston rakentamista on tarkoitus tukea yhteensä 123 milj. eurolla vuosina 2013 ja 2014. Tuen avulla on tarkoitus saada liikkeelle hankkeita, joissa Suomen rannikolle

ENERGIAVIRASTO 14 4.1.2 Balticconnector rakennetaan useita pienemmän kokoluokan LNG-terminaaleja, joiden säiliöiden tilavuus olisi 5 000 70 000 kuutiometriä. Työ- ja elinkeinoministeriö on myöntänyt 2014 syyskuussa kolmelle nesteytetyn maakaasun terminaalihankkeelle energiatukea yhteensä n. 65 miljoonaa euroa. Nämä hankkeet ovat Manga LNG Oy:n Tornion, Skangass Oy:n Porin ja Oy Aga AB:n Rauman terminaalihanke. Suomen ja Viron kaasuverkkojen kehittämisestä ja ylläpitämisestä vastaavat Gasum ja EG Võrguteenus suunnittelevat Balticconnector-hanketta, joka yhdistäisi Suomen ja Viron ja maakaasuverkot. Hankkeen esiselvitys valmistui helmikuussa 2011. Kaasu siirrettäisiin putkessa 80 barin paineessa ja siirtokapasiteetiksi on suunniteltu 300 000 m 3 /h. Esiselvityksessä mahdollisiksi liityntäpisteiksi Suomessa määriteltiin Inkoo sekä Vuosaari. Arvioiden mukaan maakaasun toimitukset Viron kautta Suomeen voisivat nousta noin 20 TWh:iin vuodessa. Hankkeen YVA-arviointiohjelma jätettiin tammikuussa 2014, ja Gasum, EG Võrguteenus, Viron ja Suomen hallitukset sekä Euroopan komissio sopivat hankkeelle yhteisen etenemistavan 18.6.2014. Tällöin tavoitteeksi asetettiin, että putken rakennustyöt voitaisiin aloittaa vuonna 2019. Suomeen ja Viroon suunniteltujen LNG-terminaalien toteutuminen on kiinteästi yhteydessä Balticconnector-hankkeen toteutumiseen. Toteutuessaan Balticconnector mahdollistaisi Suomen maakaasumarkkinat yhdistymisen Viron ja muun Baltian kaasumarkkinoihin. Markkinaintegraation ennakoidaan johtavan Suomen kaasumarkkinoiden avautumiseen kilpailulle ja maakaasumarkkinoiden sääntelyä koskevan ns. derogaation päättymiseen. Derogaatiolla tarkoitetaan poikkeusmenettelyä, jonka mukaan Suomessa ja Baltiassa ei ole velvoitetta soveltaa kaikkia EU:n kolmannen sisämarkkinapaketin säännöksiä, kuten esimerkiksi kaasun siirtoverkonhaltijan verkko- ja myyntiliiketoimintojen eriyttämisvaatimusta, niin kauan kuin kaasun tarjonta on valtaosin yhden toimituslähteen varassa. 4.1.3 Biokaasuhankkeet Biokaasun tuottaminen suuremmassa mittakaavassa maakaasuverkkoon syöttäen on ollut Suomessa viime vuosiin asti varsin vähäistä. Laitoskoot ovat kuitenkin kasvaneet tasaisesti vuoden 2011 ensimmäisestä verkkoon kaasua syöttävästä laitoksesta lähtien, ja suunnitteilla on 200 MW tuotantoteholla toimivan biojalostamon toteutus lähivuosien aikana. Vuoden 2011 lokakuussa valmistui Suomen ensimmäinen maakaasuverkkoon biokaasua syöttävä tuotantolaitos Kouvolaan. Mäkikylän jätevedenpuhdistamon yhteyteen rakennettu Kymen Bioenergia Oy:n biokaasulaitos pystyy syöttämään biokaasua maakaasuverkkoon noin 7 GWh vuodessa. Laitos käyttää raaka-aineenaan jätevesilietettä, erilliskerättyä biojätettä ja peltobiomassaa. Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamon yhteyteen valmistui maakaasuverkkoon liitetty biokaasulaitos vuoden 2012 joulukuussa. Helsingin seudun ympäristöpalvelun laitoksen kokonaistuotanto on noin 20 GWh vuodessa. Suomenojan jätevedenpuhdistamo käsittelee 310 000 asukkaan jätevedet Espoosta, Kauniaisista, Vantaan länsiosista sekä

ENERGIAVIRASTO 15 Kirkkonummelta. Jätevesilietteistä tuotetaan mädättämällä biokaasua, joka jalostetaan ja syötetään kaasuverkkoon. Gasum ja LABIO Oy:n rakentama Suomen suurin biokaasun tuotanto- ja jalostuslaitos valmistui Lahteen syksyllä 2014. Laitos tuottaa biokaasua noin 50 GWh vuodessa käyttäen raaka-aineenaan erilliskerättyä bio- ja haravointijätettä. Orgaaninen jäte mädätetään kaasuksi, joka jalostetaan koostumukseltaan maakaasua vastaavaksi, vähintään 95 prosenttiseksi metaaniksi. Investoinnin arvo on noin 17 miljoonaa euroa. Biokaasulaitos käynnistyi 13.10.2014. Käynnistysvaiheen aikana loka-marraskuussa 2014 laitoksella syntynyt raakabiokaasu poltetaan laitoksella. Käynnistysvaiheen jälkeen biokaasu ohjataan jalostuksen kautta kaasuverkostoon. Laitoksen täysi tuotantoteho saavutetaan asteittain vuoteen 2017 mennessä. Gasum, Helsingin Energia ja Metsä Fibre Oy suunnittelevat Joutsenoon biokaasua tuottavan suuremman kokoluokan biojalostamon rakentamista. Suunnitellun laitoksen tuotantoteho olisi maksimissaan 200 MW. Tavoitteena on saada hankkeen investointipäätös tehtyä 2014 aikana. Laitoksen rakentamisen arvioidaan kestävän 2-3 vuotta. 4.2 Maakaasun siirtoputkiston ylläpito ja kehittäminen 6 Siirtoputkisto pidetään turvallisena ja käyttövarmana ennakoivan huollon avulla. Korvausinvestointien kartoittamiseksi on laadittu siirtojärjestelmän elinikäselvitys. Selvityksessä on arvioitu järjestelmän olemassa olevien osien jäljellä oleva elinikä ja eliniän aikana sekä uuden hankintaan tarvittavat investoinnit. Maakaasuputkien sisäpuoliset tarkastukset tehdään painekaapimilla eli "porsailla". Porsaat kulkevat kaasuvirran mukana putkessa. Puhdistusporsaita putkiston sisäpuolella ajetaan noin puolen vuoden välein. Niillä poistetaan putkeen mahdollisesti rakennusaikana jääneitä tai myöhemmin syntyneitä epäpuhtauksia. Uusimmat putket ovat sisäpuolisesti pinnoitettuja, joten niiden puhdistustarve on pienempi. Profiiliporsaalla saadaan tieto putken geometrisesta muodosta. Kalibrointiporsaalla taas mitataan putken pyöreys. Sitä käytetään yleensä rakennustyön laadun tarkastamiseen otettaessa käyttöön uusia putkilinjoja. Älykkäällä porsaalla saadaan selville kaikki putken vaipassa olevat magneettiset ja geometriset poikkeamat sekä tarkka tieto putken rakenteesta. Sen toimintaperiaate perustuu magneettivuon tiheyden mittaukseen. Näitä ajoja putkistossa tehdään noin viiden vuoden välein. Putkilinjat tarkastetaan kävellen kerran vuodessa. Tällöin tarkastetaan mm. linjamerkinnät, peitesyvyys ojien kohdalla, kasvillisuus, linjan läheisyyteen tulleet uudet rakenteet tai maanrakennustyöt sekä muita putkireitin yleiskuntoon liittyviä asioita. Linjat tarkastetaan vuosittain myös ilmasta helikopterilla. Tällöin kiinnitetään erityistä huomiota putkireitillä mahdollisesti tapahtuneisiin muutoksiin, linjamerkintöihin ja kasvustotilanteeseen. Osa maakaasuputkista on rakennettu vesistöjen alle. Vesistöjen alitukset tarkastetaan viiden vuoden välein sukeltamalla. Tällöin tarkastetaan, että putki on vesistön pohjan alapuolella ja ettei eroosio ole muuttanut pohjan profiilia siten, että putki ei enää ole peitossa. Pisimmät vesistönalitukset Gasumin siirtoputkessa ovat Sääksjärvellä Tampereen haarassa sekä Espoonlahdessa. 6 Gasum

ENERGIAVIRASTO 16 Kymmenen vuoden välein tehtävässä pinnoitetarkastuksessa käytetään CIPS -menetelmää (Close Interval Potential Survey). Sillä saadaan selville katodisen suojauksen kannalta välttämättömässä pinnoitteessa mahdollisesti olevat vauriot. Menetelmä perustuu putken ja maaperän potentiaalierojen mittaukseen koko putkiston alueelta noin yhden metrin välein.

ENERGIAVIRASTO 17 5 TOIMITUSHÄIRIÖT 7 Mahdollisista maakaasun toimitushäiriöistä on selviydyttävä käyttämällä korvaavia polttoaineita ja energiantuotantomuotoja. Valtioneuvoston asettamien huoltovarmuustavoitteiden lähtökohtana on turvata väestöä palvelevat ja maan taloutta tukevat perustoiminnot sekä kriittisten materiaalien saatavuus. Tuontiin perustuvan energian saantihäiriön varalta ja kansainvälisten sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi pidetään keskimäärin viiden kuukauden normaalikulutusta vastaavat tuontipolttoainevarastot. Maakaasun osalta varastot muodostuvat yritysten velvoitevarastoista ja valtion varmuusvarastoista. Huoltovarmuuden ylläpitämiseksi maakaasun käyttäjiltä peritään huoltovarmuusmaksua, joka on 0,084 /MWh. Maksua ei peritä sähköntuotantoon käytetystä maakaasusta. Maakaasun varastointivelvoite koskee yhdyskuntien energiakäyttöä, kuten sähkön ja lämmön tuotantoa, mutta ei teollisuutta. Varastointivelvollisia ovat maahantuoja, maakaasun jälleenmyyjät ja maakaasulaitokset, joiden edellisen vuoden maakaasun kulutus on ollut vähintään 15 miljoonaa kuutiometriä. Varastointivelvoite vastaa kolmen kuukauden keskimääräistä kulutusta. Maakaasun varastointivelvoite vahvistetaan korvaavana polttoaineena. Huoltovarmuuskeskus voi perustellusta syystä antaa maakaasulaitokselle luvan korvata varastointivelvoitteensa myös muulla vastaavan varmuuden turvaavalla järjestelyllä, jolla voidaan varmistaa sama määrä energiaa kuin velvoitevarastolla. Huoltovarmuuden kannalta tärkeä kuluttajaryhmä, jonka kaasun saanti on turvattava, on pientalot ja muut maakaasua suoraan käyttävät asuinkiinteistöt. Useimmissa asuinrakennuksissa ei voida käyttää korvaavia polttoaineita kuten kevyttä polttoöljyä tai nestekaasua. Kaasuun sidottuja käyttäjiä varten on Porvooseen rakennettu ilmapropaanilaitos, josta voidaan toimittaa maakaasua korvaavaa seoskaasua, jos maakaasun saanti on keskeytyneenä pitkään. Lisäksi maakaasuverkkoon voidaan syöttää nesteytettyä maakaasua siirrettävällä 75 MW:n höyrystimella LNG-varastosta. Suomessa ei ole Porvooseen vuonna 2010 valmistuneen 2000 m 3 LNG-varaston lisäksi toistaiseksi olemassa muita maakaasuvarastoja tai merkittävää vaihtoehtoista hankintalähdettä. Jos kaasun tulo Venäjältä Imatran vastaanottoasemalle vähenee tai loppuu kokonaan, Gasum pyrkii selvittämään maakaasukatkoksen syyn ja minimoimaan katkoksen vaikutukset. Maakaasun kulutuksesta suurin osa on korvattavissa nopeasti vaihtoehtoisilla energiamuodoilla tai siirtymällä korvaavan polttoaineen käyttöön. Maakaasua korvaavia polttoaineita ovat ensisijaisesti kevyt ja raskas polttoöljy sekä kaasuspesifistä käyttöä varten nestekaasu ja ilmapropaaniseos. Vaihtoehtona maakaasun saantihäiriössä voi olla myös tuotannon sopeuttaminen tai keskeyttäminen. Maakaasun käyttäjä kuluttaja-asiakkaita lukuun ottamatta vastaa ensisijaisesti itse omasta varautumissuunnitelmastaan ja siihen mahdollisesti liittyvän varapolttoainejärjestelmän toimintakunnosta, varapolttoaineen puskurivarastoinnista ja tarvittavien kuljetusten järjestämisestä. Jos maakaasun ja öljyn tuonti on estynyt, tuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnista annetun lain mukaan velvoitevarastot voidaan ottaa käyttöön Huoltovarmuuskeskuksen päätöksellä. Lupa velvoitevarastojen käyttöön annetaan viipymättä, jos maakaasun saanti loppuu ennalta määräämättömäksi ajaksi. 7 Gasum, Laki tuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnista 1070/1994

ENERGIAVIRASTO 18 Öljypoolin maakaasujaosto päivitti maakaasun käyttäjille suunnatun julkisen tiivistelmän 8 Maakaasuhuollon järjestelyt poikkeustilanteissa valmiusohjeesta lokakuussa 2013. Tiivistelmässä on kuvattu keskeisimmät menettelyt poikkeustilanteissa. 5.1 Menettely toimitushäiriöissä 9 Saatavuushäiriötilanteessa Gasumin tulee järjestelmävastaavana yhdessä maakaasumarkkinoiden muiden osapuolien kanssa ohjata kaasutoimituksia siten, että toimitushäiriöstä aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman pieniksi. Järjestelmävastaavan toimet maakaasun toimitushäiriöissä: 1. Tilaustehon ylittävän kulutuksen leikkaaminen Järjestelmävastaava pyrkii leikkaamaan tilaustehon ylittävää kulutusta korottamalla lisäkaasun hintaa. Lisäksi voidaan keskeyttää toimitukset kohteisiin, joissa menettelystä on etukäteen sovittu. 2. Tilaustehojen leikkaus Kaasun saannin edelleen vähentyessä myös sopimuksen mukaisia tilaustehoja on alennettava. Asiakkaiden tilaustehorajaa alennetaan, kunnes maakaasua saadaan maahan kysyntää vastaavasti. Yhdenvertaisuuden vuoksi järjestelmävastaava alentaa asiakkaidensa tilaustehoja järjestelmän ohjaustarpeen mukaisesti samassa suhteessa kaikilta asiakkailta. Ilmapropaanilaitoksesta kaasua varanneet saavat rajoituksen aikanakin vähintään vastaavan määrän maakaasua. 3. Jälkimarkkinakauppa Osa asiakkaista rajoittaa omaa maakaasun kulutustaan enemmän kuin järjestelmävastaava edellyttää. Nämä asiakkaat voivat myydä kiintiönsä tai osan siitä muille asiakkaille jälkimarkkinakaupan sääntöjen mukaisesti, jolloin kaasun käyttö ohjautuu tärkeimpiin kohteisiin. 4. Siirtyminen varapolttoaineiden käyttöön Maakaasuverkoston paine alenee, jolloin kaasuturbiinit siirtyvät kevyen polttoöljyn käyttöön tai tarvittava sähkö ja lämpö tuotetaan muussa laitoksessa. Jos maakaasun saanti keskeytyy kokonaan pitkäksi aikaa, otetaan käyttöön maakaasun velvoitevarastot. Lisäksi valtiolla on varmuusvarastoja. 5.1.1 Ilmapropaani- ja LNG-laitokset Gasumilla on Porvoon Kilpilahdessa ilmapropaanilaitos, jolla tuotetaan polttoainetta niihin kohteisiin, joissa voidaan käyttää ainoastaan kaasua. Laitos voidaan käynnistää vasta sen jälkeen, kun paine siirtoputkistossa on laskenut alle seitsemän barin. Edellä mainittuja kohteita ovat esimerkiksi eräät paperi- ja lasiteollisuuden laitteet sekä kotitalouksien ja ravintoloiden liedet. Laitos tuottaa maakaasua vastaavaa kaasuseosta teholla 350 MW. Sen tuottama kaasu kattaa kaasuspesifisen kulutuksen, jonka asiakkaat ovat varanneet maakaasun maahantuojan varastointivelvoitteesta oman käyttönsä poh- 8 Öljypoolin maakaasujaosto, Varautuminen ja toiminta mahdollisessa maakaasun häiriötilanteessa, saatavilla http://www.gasum.fi/globalassets/siirtoportaali/maakaasu_varautuminen_fi_net.pdf 9 Gasum

ENERGIAVIRASTO 19 jalta tai erillisellä vapaaehtoisella sopimuksella. Laitoksen yhteydessä varastoidaan propaania maahantuojan varastointivelvoitteiden ja tehtyjen kaupallisten sopimusten mukaisesti. Gasumin maakaasun nesteytyslaitos ja nesteytetyn maakaasun varasto sijaitsevat Porvoossa (kuva 7). Kesällä 2010 valmistunut laitos pystyy tuottamaan noin 20 000 tonnia nesteytettyä maakaasua vuodessa. Laitoksen LNG-varaston koko on 2000 m 3. Nesteytettyä maakaasua toimitetaan rekkakuljetuksina asiakkaille, jotka eivät ole putkiverkoston piirissä. Lisäksi nesteytettyä maakaasua voidaan hyödyntää varapolttoaineena lyhytaikaisten, esimerkiksi maakaasuverkoston kunnostustöistä johtuvien toimituskatkosten aikana. Varapolttoainekäyttöön tarkoitettu LNG-höyrystin toimitettiin loppuvuodesta 2010. Siirrettävää, höyrystysteholtaan 75 MW laitetta koekäytettiin maakaasuverkostossa loppukesällä 2011. Kuva 7. Gasumin Porvoon maakaasun nesteytyslaitos ja varastot syksyllä 2010. Lähde: Gasum.

ENERGIAVIRASTO 20 6 SIIRTO- JA JAKELUVERKKOJEN LAATU Energiaviraston maakaasun tunnuslukukyselyssä pyydetään tietoja maakaasun siirto- ja jakeluverkkoyhtiöiden hallinnoimista putkiverkoista sekä maakaasutoimitusten keskeytyksistä. Vuoden 2014 kyselyssä pyydettiin toimittamaan tietoja vuodelta 2013. Taulukossa 2 on esitetty yhteenveto jakeluverkkoyhtiöiden ilmoittamista maakaasun toimitusten vuotuisista keskeytysajoista ja niiden lukumäärästä sekä hävikistä vuonna 2013. Taulukossa esitetyt luvut on laskettu suoraan yhtiöiden ilmoittamien lukujen perusteella. Todettakoon, että ainoastaan kaksi jakeluverkkoyhtiötä ilmoitti keskeytyksistä. Keskiarvo Maksimi Kuluttajan vuotuinen keskeytysaika, tuntia / vuosi 0,14 1,8 Kaikkien keskeytysten lukumäärä kuluttajalla, kpl / vuosi 0,167 3 Hävikki, milj. m3 0,076 1,47 Taulukko 2. Jakeluverkkoyhtiöiden teknisiä tunnuslukuja vuonna 2013. Taulukossa 3 on esitetty yhteenveto siirtoverkkoyhtiö Gasum Oy:n ilmoittamista maakaasun toimitusten vuotuisista keskeytysajoista ja toimittamatta jääneen energiamäärän osuudesta vuonna 2013. Lisäksi taulukossa on esitetty keskeytettävien toimitusten osuus siirretystä kaasumäärästä. Taulukossa 4 on esitetty tarkempia tietoja keskeytysten tyypistä ja sijainnista. Vuonna 2013 maakaasun siirtoputkessa tapahtui kolmetoista häiriökeskeytystä, mikä on melko tyypillinen määrä. Asiakkaan vuotuinen keskeytysaika oli noin 11 tuntia, koostuen n. 7 tunnin osalta häiriökeskeytyksistä ja noin 4 tunnin osalta suunnitelluista keskeytyksistä. Asiakkaan vuotuinen keskeytysaika, tuntia / vuosi 10,75 Toimittamatta jäänyt energia verkon kautta siirretystä energiasta, % 0,003 Keskeytettävien toimitusten osuus siirretystä kaasumäärästä, % 0,000 Taulukko 3. Siirtoverkkoyhtiön teknisiä tunnuslukuja vuonna 2013. Häiriöiden lukumäärä ja kesto 13 Suunniteltujen keskeytysten lukumäärä ja keskeytysaika - Syötössä siirtoputkeen 0 0 kpl Tuntia - Siirtoputkessa 3 3,62 Taulukko 4. Tietoja keskeytysten tyypistä ja sijainnista siirtoverkossa vuonna 2013.