Peruspalvelujen tila 2013 Itä-Suometoimialueen peruspalvelujen arviointi aluehallintoviraston 20/2014 Itä-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja
Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue Peruspalvelujen tila 2013 ISBN-978-952-5885-24-8 (verkkojulkaisu) ISSN 2323-9549 (verkkojulkaisu) ISBN 978-952-5885-23-1 (painettu) ISSN 1798-8802 (painettu) Mikkeli 2014
KUVAILULEHTI Itä-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja 20/2014 Tekijät Itä-Suomen aluehallintovirasto Arviointityöryhmä, puheenjohtaja, kouluneuvos Matti Hänninen Toimeksiantaja(t) Valtiovarainministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Peruspalvelujen tila 2013, Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen peruspalvelujen arviointi Tiivistelmä Aluehallintovirasto edistää toiminta-ajatuksensa mukaisesti alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. Viraston yhtenä tehtävänä on peruspalvelujen saatavuuden arviointi. Arviointikohteina olevilla peruspalveluilla tarkoitetaan niitä palveluja, jotka koskettavat suurta määrää ihmisiä ja vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Vuoden 2013 arvioinnin teemana oli vanhenevan väestön palvelut, jonka rinnalla arvioitiin myös eräitä muita peruspalvelujen saatavuustietoja. Vuotta 2013 koskevan arvioinnin kohteena olivat tasa-arvoiseen yhteiskuntaan kuuluvat perusopetuksen alueellinen saavutettavuus, toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus, peruspalvelutasoisen joukkoliikenteen tarjonta sekä tieverkon toimivuus. Hyvinvoivan yhteiskunnan osalta arvioinnin kohteena olivat liikuntapaikkojen fyysinen saavutettavuus, kuntien kulttuuripalvelujen tuottaminen sekä kunnan ja ulkopuolisten kulttuuripalvelujen tuottajien välinen yhteistyö sekä kirjastotoimen henkilöstöresurssien määrän ja laadun kehitys. Turvalliseen yhteiskuntaan liittyivät poliisitoimen ennalta estävä työ, nopean avun saanti sekä tutkintapalvelut. Lisäksi arvioitiin kotona asuvien iäkkäiden turvallisuutta sekä lähisuhdeja perheväkivallan ehkäisyä osana ikääntyneiden turvallista yhteiskuntaa. Pelastustoimen arviointi kohdistui ennalta ehkäisevään työhön, nopean avun saantiin sekä paikalliseen turvallisuusyhteistyöhön. Asiasanat Itä-Suomen aluehallintovirasto, peruspalvelut, arviointi, Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Itä-Suomen poliisilaitos ISSN (verkkojulkaisu) ISSN 2323-9549 ISBN (verkkojulkaisu) ISBN-978-952-5885-24-8 Kokonaissivumäärä 176 Kieli Suomi Hinta Julkaisija Itä-Suomen aluehallintovirasto Itä-Suomen aluehallintoviraston julkaisusarja 20/2014
JOHDANTO Itä-Suomen harvaanasutut alueet jäävät ilman palveluja Aluehallintoviraston tehtäväksi on annettu seurata, valvoa ja arvioida toimialueensa peruspalvelujen saatavuutta ja yhdenvertaista toteutumista. Tämän vuotta 2013 koskevan raportin tarkoitus on nostaa esille peruspalvelujen tila Itä-Suomessa, tehdä arvion pohjalta toimenpide-esityksiä ja saada paikalliset, alueelliset ja valtakunnalliset päättäjät ja toimijat huomioimaan kehittämistarpeet omissa päätöksissään ja toimenpiteissään. Arviointi auttaa myös Itä-Suomen aluehallintovirastoa sen valvonta-, lupa- ja oikeusturvatehtävän hoitamisessa. Vuotta 2013 koskevan arvioinnin teemana oli vanhenevan väestön palvelut, jonka rinnalla on myös muita peruspalvelujen saatavuustietoja muun muassa opetuksen, liikunnan, kulttuuritoimen ja pelastuksen alueilta. Tämän alueellisen raportin lisäksi on julkaistu valtakunnallinen raportti, joten tuloksia Itä-Suomen ja muun maan välillä on helppo verrata. Johtopäätös tämän raportin luettuani on se, että Itä-Suomen harvaanasutut ja syrjäiset alueet jäävät entistä pahemmin palveluissa paitsioon. Siis kaikissa palveluissa. Tämä on viesti erityisesti valtakunnallisille päättäjille. Joitakin alueita tulee tukea palvelujen saatavuuden osalta enemmän kuin muita, jos puhutaan oikeasti hyvinvointipalvelujen yhdenvertaisesta ja tasa-arvoisesta saatavuudesta. Nyt, kun valtionosuusjärjestelmää ollaan uudistamassa, tulee syrjäisyyskriteerejä nostaa erityistekijänä. Palvelujen tuottaminen alueeltaan laajoissa, harvaanasutuissa ja vesistöjen pilkkomissa kunnissa on pitkien välimatkojen takia paljon kalliimpaa kuin kunnissa, joissa on tiivis kuntarakenne. Itä-Suomessa syrjäiset kunnat menettävät eniten tuloja suunnitellussa valtionosuusuudistuksessa. Rautavaara, Rantasalmi ja Polvijärvi ovat esimerkkejä tällaisista kunnista. Todistusaineistoa harvaanasutun alueen heikosta palvelujen saatavuudesta on tässä raportissa runsaasti. Itä-Suomen moni kunta jää perusopetuksen saavutettavuudessa valtakunnallisesta keskiarvosta. Perusopetusta antavan koulun tulee olla kohtuullisen lähellä kotia, jotta turvallisuus ja yhteisöllisyys säilyy ja vältytään ylipitkiltä koulumatkoilta. Lähipalvelu-käsite tulee määritellä uudistuvassa kuntalaissa. Myös ammatillisen koulutuksen maantieteellinen saavutettavuus on huomattavasti huonompi kuin Suomessa keskimäärin. Joukkoliikenteen peruspalveluissa on ongelmia koko Itä-Suomen alueella. Poliisilaitosten palvelutaso on heikompi kuin maassa keskimäärin. Poliisin tulee siis yksinkertaisesti olla syrjäseuduilla nykyistä nopeammin paikalla hädän sattuessa. Ikäihmisten osuus väestöstä kasvaa koko ajan. Keskeinen asumispaikka on oma koti. Turvallisuuden ylläpitäminen yksin syrjässä asuvalle on kotona asumisen ydinasia. Iän myötä toimintakyky heikkenee, riski tapaturman sattumiseen kasvaa ja seurauksena voi olla jääminen kotiin ja yksinäisyyteen tai vastentahtoinen muutto. Ikääntyneiden asumisen tulee olla esteetöntä ja turvallista. Teknologiaa kotona asumisen turvaajana tulee lisätä ja kotikäyntien yhteydessä arvioida riskitekijöitä. Tämä, jos mikä, on sosiaali- ja terveysviranomaisten, pelastustoimen ja korjausrakentamisen yhteistyötä. Itä-Suomessa iäkkäiden kotona asumista ja turvallisuustekijöitä kartoittavaan kyselyyn saatiin vastauksia alle puolesta kuntien määrästä. Näistä vastanneista kunnista kylläkin 2/3 ilmoitti tekevänsä systemaattisen turvallisuusarvion ikääntyneiden kodeissa. Itä-Suomen sisäisen turvallisuuden työryhmä tulee pitämään iäkkäiden kotona asumisen turvallisuuden parantamista esillä kunta- ja seututapaamisissa pitkin vuotta.
Sisältö JOHDANTO... 4 1. TOIMEKSIANTO JA TYÖN ORGANISOINTI... 6 2. TOIMINTAYMPÄRISTÖ... 8 2.1. Toiminta alue... 8 2.2. Väestö... 9 2.3. Elinkeinot, työllisyys ja talous... 22 2.4. Koulutustaso... 31 3. ARVIOINNIN KESKEISET TULOKSET... 32 4. TASA ARVOINEN YHTEISKUNTA... 38 4.1. Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus... 38 4.2. Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus... 48 4.3. Peruspalvelutasoisen joukkoliikenteen tarjonta... 59 4.4. Tieverkon toimivuus... 69 5. HYVINVOIVA YHTEISKUNTA... 84 5.1. Liikuntapaikkojen fyysinen saavutettavuus... 84 5.2 Kuntien kulttuuripalvelujen tuottaminen sekä kunnan ja ulkopuolisten kulttuuripalvelujen tuottajien välinen yhteistyö... 100 5.3. Kirjastotoimen henkilöstöresurssien määrän ja laadun kehitys... 117 6. TURVALLINEN YHTEISKUNTA... 128 6.1 Poliisitoimi... 128 6.1.1 Ennalta estävä työ... 129 6.1.2 Nopean avun saanti... 134 6.1.3 Tutkintapalvelut... 137 6.2. Kotona asuvien iäkkäiden turvallisuus... 140 6.3. Lähisuhde ja perheväkivallan ehkäisy osana ikääntyneiden turvallista yhteiskuntaa... 147 6.4. Pelastustoimi... 153 6.4.1. Ennalta estävä työ... 153 6.4.2. Nopean avun saanti... 158 6.5. Paikallinen turvallisuusyhteistyö... 168
1. TOIMEKSIANTO JA TYÖN ORGANISOINTI Aluehallintovirastot toteuttavat toiminta-ajatuksensa mukaisesti alueellista yhdenvertaisuutta edistämällä oikeusturvaa, hyvinvointia ja turvallisuutta yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Tässä työssä virastojen yhtenä tehtävänä on peruspalvelujen saatavuuden arviointi. Arvioitavina ovat palvelut, joita käyttää suuri joukko ihmisiä ja joilla on vaikutus kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen saattaa aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Arvioinnin avulla selvitetään kansalaisten asemaa suhteessa tuotettuihin palveluihin maan eri osissa. Asianomaiset ministeriöt ja keskushallinnon virastot ohjaavat arviointia omalla toimialallaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset osallistuvat liikenteen sekä tieverkon toimivuuden arviointiin. Aluehallintovirastojen strategia-asiakirjassa vuosille 2012 2015 aluehallintovirastoille on asetettu tavoitteeksi seurata, valvoa ja arvioida peruspalvelujen saatavuuden alueellista ja yhdenvertaista toteutumista. Asiakirjan mukaan vuotta 2013 koskevan peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arvioinnin teemana on vanhenevan väestön palvelut. Arviointikohteet on jaettu teeman mukaisiin ikäihmisten palveluihin ja muihin yleisiin arviointikohteisiin. Aluehallintoviranomaisten yhdessä tuottama valtakunnallinen arviointiraportti on julkaistu ennen tätä alueellista raporttia. Aluehallintovirastojen suorittama valtakunnallinen arviointi tuottaa osaltaan tietoa muun muassa valtakunnalliseen Kunnallistalouden- ja hallinnon neuvottelukunnan arviointijaoston tuottamaan peruspalvelujen tila-raporttiin. Toimeksi saatujen arviointien lisäksi Itä-Suomen aluehallintovirasto on tämän raportin toimintaympäristö-osuudessa kuvannut keskeisiä alueen väestöön, hyvinvointiin ja talouteen liittyvää tilastoaineistoa. Vuoden 2013 alueellisen arvioinnin arviointikohteet: IKÄIHMISTEN PALVELUT Hyvinvoiva yhteiskunta Liikuntapaikkojen fyysinen saavutettavuus Turvallinen yhteiskunta Väkivallan vähentäminen ja nopean avun saanti/poliisitoimi Kotona asuvien iäkkäiden turvallisuus Lähisuhdeväkivallan ehkäisy osana vanhusten turvallista yhteiskuntaa YLEISET ARVIOINTIKOHTEET Tasa-arvoinen yhteiskunta Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus Peruspalvelutasoisen joukkoliikenteen tarjonta Tieverkon toimivuus 6 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
Hyvinvoiva yhteiskunta Kuntien kulttuuripalvelujen tuottaminen, kunnan ja ulkopuolisten kulttuuripalvelujen tuottajien välinen yhteistyö ja tulokset Yleisten kirjastojen henkilöstön riittävyys, henkilöstörakenteen tarkoituksenmukaisuus sekä osaamisen ylläpito Turvallinen yhteiskunta Nopean avun saanti/hälytystehtäviin vastaaminen Nopean avun saanti/hälytyspalvelujen kysyntä Tutkintapalvelut/rikollisuuden määrä Ennaltaehkäisevä toiminta/pelastustoimen alaan kuuluvan valistuksen ja neuvonnan saatavuus ja saavutettavuus Paikallinen turvallisuusyhteistyö/paikallisen turvallisuussuunnittelun toteutuminen Arviointityön organisointi Arviointityö on tehty työryhmässä, johon Itä-Suomen aluehallintovirasto ja Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valitsivat omista asiantuntijoistaan arviointikohdevastaavat ja karttavastaavat. Arvioinnin koordinoijana ja työryhmän puheenjohtajana oli kouluneuvos Matti Hänninen ja työryhmän sihteerinä osastosihteeri Pia Hakkarainen. Aluehallintoviraston johtoryhmä käsitteli arvioinnin tulokset ja toimenpide-ehdotukset. Arviointiryhmään kuuluivat ja raportin kirjoitus- ja koontityöstä vastasivat: o Työryhmän puheenjohtaja, arviointityön koordinointi, toimintaympäristön kuvaus: Matti Hänninen, kouluneuvos o Toimintaympäristö: Timo Tiainen, ylitarkastaja o Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus: Markku Huttunen, sivistystoimen ylitarkastaja o Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus: Matti Koskela, tarkastaja o Peruspalvelutasoisen joukkoliikenteen tarjonta ja tieverkon toimivuus: Liisa Joenperä, joukkoliikenneasiantuntija, Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus o Liikuntapalvelujen fyysinen saavutettavuus: Pirjo Rimpiläinen, Nuoriso- ja liikuntatoimen tarkastaja, o Kuntien kulttuuripalvelujen tuottaminen sekä kunnan ja ulkopuolisten kulttuuripalvelujen tuottajien välinen yhteistyö: Kirsi Kaunisharju, kulttuuriasiainneuvos, opetus- ja kulttuuriministeriö, o Yleisten kirjastojen henkilöstön riittävyys, henkilöstörakenteen tarkoituksenmukaisuus sekä osaamisen ylläpito: Eeva Hiltunen, sivistystoimentarkastaja, o Lähisuhdeväkivallan ehkäisy osana vanhusten turvallista yhteiskuntaa: Urpo Mönkkönen, ylitarkastaja o Kotona asuvien iäkkäiden turvallisuus: Anne Kejonen, ylitarkastaja ja Pia Sorsa, sosiaalihuollon ylitarkastaja o Pelastustoimi: Kullervo Lehikoinen, pelastusylitarkastaja ja Seppo Pirskanen, pelastustarkastaja o Poliisitoimi: Petri Marjamaa, YTM, Itä-Suomen poliisilaitos o Karttasovelluksen asiantuntija: Harri Moilanen, suunnittelija o Työryhmän sihteeri: Pia Hakkarainen, osastosihteeri Yhteystiedot ovat liitteessä 1. 7
2. TOIMINTAYMPÄRISTÖ 2.1. Toiminta-alue Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialue muodostuu Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois- Savon maakunnista. Alueen kokonaispinta-ala on 61 082 km². Se on 15,6 prosenttia koko maan pinta-alasta. Viidesosa alueesta on vesistöä. Itä-Suomen aluehallintoviraston päätoimipaikka on Mikkelissä ja muut toimipaikat ovat Kuopiossa ja Joensuussa. Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella toimii kolme maakunnan liittoa ja kolme elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jonka toimipaikka sijaitsee Kuopiossa, on kaikki kolme päävastuualuetta: elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualue, liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue sekä ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue. Joensuussa toimivassa Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa ja Mikkelissä toimivassa Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa on liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualuetta lukuun ottamatta muut päävastuualueet. Vuonna 2014 Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella on 47 kuntaa. Seutukuntia alueella on 11. Maavoimien Esikunta toimii Mikkelissä. Se johtaa muun muassa Kouvolassa sijaitsevaa Itä- Suomen Sotilasläänin Esikuntaa (ISSLE), jonka vastuualueelle Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialue sijoittuu. ISSLE koordinoi muun muassa viranomaisyhteistyötä alueella. Alueellisina organisaatioina toimivat tällä hetkellä Etelä-Savon Aluetoimisto, Pohjois-Savon Aluetoimisto ja Pohjois-Karjalan Aluetoimisto. Puolustusvoimauudistuksen myötä sotilasläänit lakkaavat vuonna 2015, jolloin myös alueellinen organisaatio muuttuu. Pohjois-Karjalan rajavartiosto toimii Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntien alueella. Valvottavaa rajaosuutta on yhteensä 304 kilometriä. Poliisin paikallishallinto muuttui siten, että alueella toimii vain yksi poliisilaitos, Itä-Suomen poliisilaitos, jonka päätoimipaikka sijaitsee Kuopiossa. Pelastustoimi on organisoitu alueella kolmeen maakunnalliseen pelastustoimen alueeseen. Vuonna 2011 aloitetun hätäkeskusuudistuksen myötä Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan hätäkeskukset lakkautettiin ja niiden toiminnot keskitettiin Kuopioon perustettuun Itä- ja Kaakkois-Suomen hätäkeskukseen. Itä-Suomen maistraatin toimialueeseen kuuluvat kaikki kolme maakuntaa. Yksiköitä on Iisalmessa, Joensuussa, Juuassa, Kuopiossa, Mikkelissä, Savonlinnassa ja Varkaudessa. Itä-Suomen yliopiston kampukset sijaitsevat Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Mikkelin yliopistokeskuksessa on Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston toimintoja. Alueella toimii neljä ammattikorkeakoulua: Mikkelin ammattikorkeakoulu, Savonia-ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu sekä Diakoniaammattikorkea-koulun koulutusyksikkö Pieksämäellä. 8 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
Aluehallintoviraston toimialueella on toistaiseksi neljä erikoissairaanhoidon sairaanhoitopiiriä: Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, Etelä-Savon sairaanhoitopiiri, Itä-Savon sairaanhoitopiiri sekä Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri. Hallituspuolueiden 23.3.2014 tekemän sopimuksen mukaisesti kaikki alueen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen siirtyy Itä-Suomen ERVA-alueen vastuulle. 2.2. Väestö Koko alueen väestö vähenee edelleen, mutta alueelliset vaihtelut ovat suuret Vuoden vaihteessa 2013 2014 Itä-Suomen alueen asukasluku oli 566 393 (taulukko 1) ja väestöntiheys 11,6 henkilöä/maakm 2. Väestöstä 72,4 prosenttia asui vuoden 2012 lopussa taajamissa. Koko maan taajama-aste oli 84,7 prosenttia. TAULUKKO 1. Itä-Suomen väkilukuja 31.12.2013 Asukasluku 31.12.2013 Muutos vuonna 2013 ETELÄ-SAVO POHJOIS-SAVO POHJOIS-KARJALA Mikkelin seutukunta 73 222-100 Koillis-Savon seutukunta 12 842-174 Joensuun seutukunta 124 032 134 Hirvensalmi 2 338-39 Juankoski 4 995-98 Ilomantsi 5 614-79 Kangasniemi 5 801-38 Kaavi 3 261-54 Joensuu 74 471 303 Mikkeli 54 635 116 Rautavaara 1 784-29 Juuka 5 203-121 Mäntyharju 6 287-69 Tuusniemi 2 802 7 Kontiolahti 14 422 177 Pertunmaa 1 842-15 Liperi 12 396-1 Puumala 2 319-55 Kuopion seutukunta 131 680 1287 Outokumpu 7 262-81 Kuopio 106 342 1206 Polvijärvi 4 664-64 Pieksämäen seutukunta 31 185-296 Maaninka 3 771-55 Joroinen 5 213-78 Siilinjärvi 21 567 136 Keski-Karjalan seutukunta 18 540-188 Juva 6 684-99 Kitee 11 197-144 Pieksämäki 19 288-119 Sisä-Savon seutukunta 14 839-133 Rääkkylä 2 467-23 Rautalampi 3 426-18 Tohmajärvi 4 876-21 Savonlinnan seutukunta 48 111-512 Suonenjoki 7 456-40 Enonkoski 1 522-10 Tervo 1 669-35 Pielisen Karjalan seutukunta 22 873-255 Heinävesi 3 667-75 Vesanto 2 288-40 Lieksa 12 303-96 Rantasalmi 3 872-49 Nurmes 8 191-117 Savonlinna 36 256-328 Varkauden seutukunta 32 277-337 Valtimo 2 379-42 Sulkava 2 794-50 Leppävirta 10 170-104 Varkaus 22 107-233 Asukasluku 31.12.2013 Muutos vuonna 2013 Asukasluku 31.12.2013 Muutos vuonna 2013 Ylä-Savon seutukunta 56 792-446 Iisalmi 22 171 36 Keitele 2 427-49 Kiuruvesi 8 866-123 Lapinlahti 10 176-113 Pielavesi 4 824-102 Sonkajärvi 4 454-39 Vieremä 3 874-56 Yhteensä 152 518-908 Yhteensä 248 430 197 Yhteensä 165 445-309 Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 10,76 14,80 9,33 Itä-Suomi 566 393-1 020 Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 11,63 KOKO MAA 5 451 270 24 596 Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 17,86 Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2013 (21.3.2014) ja väestötiheys alueittain 1.1.2014 (21.3.2014) 9
Itä-Suomen asukastiheyttä kuvaavasta kartasta (kuvio 1) käy hyvin ilmi se, miten asutus painottuu teiden varsille, ja se sijoittuu myös vesistöjen rannoille. Alueen vesistöisyys vaikuttaa siten, että etäisyydet ovat pitkiä kunta- ja maakuntakeskuksiin. Asutus on kohtuullisen tasaisesti sijoittunutta koko Itä-Suomeen, mutta se on harvaa. Täysin asumattomia alueita on vain Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan pohjois- ja koillisosissa. Itä-Suomen asutuksen ominaispiirre on myös se, että asutuskeskittymät ovat pieniä eivätkä kovin tiheästi asutettuja. KUVIO 1. Asukastiheys (henkilöä per km 2 ) Itä-Suomessa vuonna 2013. Lähde: Tilastokeskus. 10 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
Väestö väheni vuonna 2013 Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnissa. Pohjois-Savossa väestön määrä kasvoi. Koko Itä-Suomen väestön väheneminen oli noin 1 000 henkeä. Väestömäärän tasainen 1990-luvun alkupuolelta alkanut väheneminen jatkui edelleen Etelä- Savossa (kuvio 2). Pohjois-Karjalassa väestön väheneminen on hidastunut selvästi viimeisen viiden vuoden aikana maahanmuuton ansiosta. Pohjois-Savon väestömäärä on ollut lievässä kasvussa viimeiset kolme vuotta. Koko Itä-Suomen alueella asui vuoden 2013 lopussa kuitenkin yli 45 000 henkilöä (7,7 %) vähemmän kuin vuonna 1992. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan väestön ennustetaan vähenevän tulevina vuosikymmeninä kaikissa maakunnissa. 270 000 250 000 230 000 henkeä 210 000 190 000 170 000 150 000 130 000 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 2030 2032 2034 2036 2038 2040 Etelä-Savon maakunta Pohjois-Savon maakunta Pohjois-Karjalan maakunta Etelä-Savo, ennuste Pohjois-Savo, ennuste Pohjois-Karjala, ennuste KUVIO 2. Väkiluvun kehitys vuosina 1980 2013 ja väestöennuste vuosille 2014 2040 maakunnittain Itä- Suomessa Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2013 (21.3.2014) ja väestöennuste 2012 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2012 2040 (28.9.2012) Suomen yhdeksästä väestöä menettäneestä maakunnasta Etelä-Savon väestömäärä pieneni vuonna 2013 määrällisesti eniten ja prosentuaalisesti toiseksi eniten (-0,6 %) Kainuun jälkeen. Viidessä alueen kunnassa väkiluku (taulukko 1) pieneni yli kaksi prosenttia ja Puumalassa eniten (-2,3 %). Määrällisesti eniten vähenivät Savonlinnan asukkaat. Väkiluku kasvoi Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntakeskuksissa sekä kahdessa niitä ympäröivässä kunnassa, eli Siilinjärvellä ja Kontiolahdella. Lisäksi väestön määrä kasvoi Iisalmessa ja Tuusniemellä. Seutukunnista vain Kuopion ja Joensuun seutukuntien väkiluvut kasvoivat. Suhteellisesti eniten väestö väheni Koillis-Savon seutukunnassa. Väkiluvun muutokset ovat kunnittain eriytyneet voimakkaasti 2000-luvulla (kuviot 2 ja 4). Kun Itä-Suomen alueen väestö on 2000-luvun aikana vähentynyt vajaalla viidellä prosentilla, niin Rautavaaralla ja Puumalassa väestömäärät ovat pienentyneet noin neljänneksellä. Toisaalta koko 11
maan väestön lisäyksen (5,4 %) ovat ylittäneet Kontiolahti (27,2 %), Siilinjärvi, Liperi ja Kuopio. Myös Joensuun väkimäärä on kasvanut lähes koko maan tahtia 2000-luvulla. Asutuksen keskittyminen näille yliopistokaupunkiseuduille tulee jatkumaan edelleen myös tulevaisuudessa kuntien välisen muuttoliikkeen ja syrjäseutujen negatiivisen luonnollisen väestönmuutoksen seurauksena. Koko maahan verrattuna Itä-Suomen taajama-aste onkin toistaiseksi ollut reilusti alhaisempi. Toistaiseksi keskusten vetovoimatekijät (keskittymisedut kuten tuotantotoiminnan skaalaedut ja positiiviset ulkoisvaikutukset, sosiaalinen pääoma, osaavan työvoiman saatavuus, markkinoiden läheisyys, kuljetuskustannusten välttäminen) ovat olleet vielä suuremmat kuin poistyöntävät voimat (hintataso, ruuhkat, melu, saasteet). Tällä hetkellä taloudellinen taantuma kuitenkin patoaa yritysten investointihalukkuutta ja siten myös muuttoliike on suvantovaiheessa. Mikkeli ( 1,0 %) Savonlinna ( 9,4 %) Joroinen ( 12,2 %) Mäntyharju ( 12,7 %) Hirvensalmi ( 12,9 %) Pieksämäki ( 13,7 %) Kangasniemi ( 13,8 %) Juva ( 14,6 %) Pertunmaa ( 14,7 %) Rantasalmi ( 16,7 %) Enonkoski ( 20,3 %) Sulkava ( 20,7 %) Heinävesi ( 21,8 %) Puumala ( 24,5 %) Mikkelin seutukunta ( 5,0 %) Savonlinnan seutukunta ( 12,2 %) Pieksämäen seutukunta ( 13,6 %) Siilinjärvi (10,1 %) Kuopio (7,3 %) Maaninka ( 3,6 %) Iisalmi ( 5,2 %) Lapinlahti ( 8,8 %) Suonenjoki ( 9,1 %) Leppävirta ( 9,3 %) Varkaus ( 11,9 %) Vieremä ( 13,1 %) Rautalampi ( 13,3 %) Tuusniemi ( 14,0 %) Kaavi ( 15,6 %) Kiuruvesi ( 15,6 %) Juankoski ( 16,0 %) Tervo ( 17,0 %) Sonkajärvi ( 17,5 %) Keitele ( 19,2 %) Vesanto ( 20,1 %) Pielavesi ( 20,4 %) Rautavaara ( 27,7 %) Kuopion seutukunta (7,4 %) Varkauden seutukunta ( 11,1 %) Ylä Savon seutukunta ( 11,2 %) Sisä Savon seutukunta ( 12,9 %) Koillis Savon seutukunta ( 17,4 %) Kontiolahti (27,2 %) Liperi (8,0 %) Joensuu (5,1 %) Outokumpu ( 13,0 %) Polvijärvi ( 14,7 %) Kitee ( 16,9 %) Nurmes ( 17,4 %) Tohmajärvi ( 18,3 %) Lieksa ( 20,5 %) Rääkkylä ( 22,2 %) Juuka ( 22,1 %) Ilomantsi ( 22,8 %) Valtimo ( 23,0 %) Joensuun seutukunta (2,1 %) Keski Karjalan seutukunta ( 18,0 %) Pielisen Karjalan seutukunta ( 19,7 %) POHJOIS SAVO ( 2,8 %) POHJOIS KARJALA ( 4,1 %) ETELÄ SAVO ( 9,2 %) ITÄ SUOMI ( 5,0 %) KOKO MAA (5,4 %) 30 20 10 0 10 20 30 Luonnollinen väestönlisäys, % Kuntien välinen nettomuutto, % Nettosiirtolaisuus, % KUVIO 3. Väestönmuutokset (suluissa, %) eri tekijöittäin Itä-Suomen kunnissa maakunnittain vuosina 2000 2013. Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestönmuutokset alueittain 1980 2013 (26.4.2013) ja väestön ennakkotilasto, väestönmuutosten ennakkotiedot tapahtumaneljänneksen mukaan alueittain 2010 2013 (28.1.2014). 12 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
Kuntien välinen muuttoliike ja luonnollinen väestönmuutos ovat vähenemisen syinä Väestönmuutokset ovat johtuneet Itä-Suomen alueella pääsääntöisesti siitä, että luonnollinen väestönkehitys ja muuttoliike ovat olleet negatiivisia (kuvio 3). Nettosiirtolaisuus on vain hieman hidastanut väestön vähenemistä kaikissa Itä-Suomen kunnissa vuosina 2000 2013 Rautavaaraa lukuun ottamatta. Muita peruskuvasta poikkeavia kuntia ovat olleet väestönkasvukunnat Kuopio, Siilinjärvi, Kontiolahti, Liperi ja Joensuu, joihin lisäys on tullut luonnollisesta väestönmuutoksesta, muuttoliikkeestä ja siirtolaisuudesta. Väestötappiokunnista Hirvensalmella ja Maaningalla kuntien välinen muuttoliike on ollut positiivista. Maaseutukunnissa erityisen suuri huoli on vähäinen syntyvyys. Viimeisen kolmen vuoden aikana esimerkiksi Puumalan luonnollinen väestönmuutos on ollut koko maan negatiivisinta. Puumalassa väestö on 2000-luvulla vähentynyt tämän komponentin vaikutuksesta lähes 17 prosenttia. Myös maakuntatasolla (kuvio 4) havaitaan, että kaikissa maakunnissa kuolleisuus on ollut syntyvyyttä suurempaa jo pitkään, ja syntyvien määrän trendi on ollut laskeva vuodesta 1983 lähtien. Vuonna 2013 syntyi lähes 3 200 lasta vähemmän kuin vuonna 1983. Kuntien välinen nettomuutto on erityisesti aktiiviväestön osalta ollut negatiivista. Pohjois-Karjalassa nettosiirtolaisuus on nostanut kokonaisnettomuuton positiiviseksi vuosina 2009 2013 ja Pohjois-Savossa vuosina 2011 2013. Maakuntatasolla tarkasteltuna muuttoliikkeen ominaispiirteet ovat olleet 2000-luvulla sellaiset, että kaikissa maakunnissa 15 34-vuotiaiden (Pohjois-Karjalassa myös 10 14-vuotiaiden) nettomuutto on ollut negatiivista ja 55 69-vuotiaiden (Etelä-Savossa myös 45 54-vuotiaiden ja Pohjois-Karjalassa 50 54-vuotiaiden) positiivista. Yli 70-vuotiaat eivät enää juurikaan ole muuttaneet. Muun ikäiset lapset muuttavat vanhempiensa eli 35 50-vuotiaiden mukana. Näiden perheiden muuttoaktiivisuus on vaihdellut vuositasolla taloudellisten suhdanteiden mukaisesti, ja näiden ryhmien nettomuuttoliike on ollut koko 2000-lukua tarkasteltaessa suunnilleen tasapainossa. Ajanjaksolla 2000 2013 kuntien välinen muuttoliike on vienyt Etelä-Savosta noin 9 000 henkeä ja sekä Pohjois-Savosta että Pohjois-Karjalasta noin 7 500 henkeä eli yhteensä yli 24 000 ihmistä. Kuopio, Joensuu ja jotkut niiden naapurikunnista pystyvät patoamaan osan maakunnasta lähtevästä muuttoliikkeestä, mutta Mikkeli vain osittain. Kuopion kokonaisnettomuuttoliike on 2000-luvulla ollut +2 200 ja Joensuun +150 henkilöä. Mikkeli taas on menettänyt myös kuntien välisen muuttoliikkeen kautta noin 1 200 asukasta. Suomen kahdenkymmenen suurimman kaupungin joukossa tehdyssä keskinäisessä vertailussa Kuopio ja Joensuu ovat kuitenkin nettohäviäjiä. Kyseisen joukon sisäisessä muuttoliikkeessä Kuopio on menettänyt 2000-luvulla noin 6 400 asukasta, Joensuu noin 5 600 asukasta ja Mikkeli noin 4 000 asukasta. Mikkeliin on muuttanut nettomääräisesti ihmisiä vain Kouvolasta. Joensuun muuttoliike on ollut positiivista Kouvolan ja Mikkelin kanssa. Kuopioon muutetaan lähteviä enemmän Kouvolasta, Mikkelistä, Joensuusta ja Rovaniemeltä. Nuoremman väestön osan poismuutto ja vanhemman väestön tulomuutto selkeästi vinouttavat ikäjakaumaa ja edellyttävät palvelurakenteelta erityisiä tarpeita koskien erityisesti koulutusta ja tulevaisuudessa vielä ikääntyvien palveluja. Tilastoista ei kuitenkaan valitettavasti saa selkeää tietoa siitä, millainen on ollut Itä-Suomen maakunnista poismuuttavan koulutus- ja tulotaso. Vastavalmistuneet saavat kuitenkin paremmin töitä muualta Suomesta ja varsinkin niiltä 13
kaupunkiseuduilta jonne innovatiivinen kehittämispotentiaali keskittyy. Tulokehitys on myös jäänyt Itä-Suomessa alemmalle tasolle kuin koko maassa keskimäärin. Etelä Savo Pohjois Savo 4 000 4 000 3 000 3 000 henkeä 2 000 1 000 0 henkeä 2 000 1 000 0 1 000 1 000 2 000 2 000 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013* 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013* Elävänä syntyneet Kuolleet Elävänä syntyneet Kuolleet Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus henkeä 4 000 3 000 2 000 1 000 0 1 000 2 000 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013* Elävänä syntyneet Kuntien välinen nettomuutto Pohjois Karjala Kuolleet Nettosiirtolaisuus henkeä 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 10 000 Koko maa 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013* Elävänä syntyneet Kuolleet Nettosiirtolaisuus KUVIO 4. Väestönmuutokset maakunnittain Itä-Suomessa vuosina 1980 2012. Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestönmuutokset alueittain 1980 2012 (26.4.2013) ja väestön ennakkotilasto, väestönmuutosten ennakkotiedot tapahtumaneljänneksen mukaan alueittain 2010 2013 (28.1.2014). Väestö on aikaisempaa ikääntyneempää Väestökehityksen megatrendejä Itä-Suomessa ovat olleet suurimmalta osin kuntien välisestä muuttoliikkeestä aiheutunut väestön vähentyminen (kuviot 2 ja 3) sekä nuorimpien ikäluokkien pieneneminen ja ikääntyneemmän väestön määrän kasvaminen (kuvio 4). Työikäinen (15 64- vuotiaat) väestö on 2000-luvulla vähentynyt Itä-Suomessa yli yhdeksällä prosentilla. 14 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
Mikkeli ( 1,0 %) Savonlinna ( 9,4 %) Joroinen ( 12,2 %) Mäntyharju ( 12,7 %) Hirvensalmi ( 12,9 %) Pieksämäki ( 13,7 %) Kangasniemi ( 13,8 %) Juva ( 14,6 %) Pertunmaa ( 14,7 %) Rantasalmi ( 16,7 %) Enonkoski ( 20,3 %) Sulkava ( 20,7 %) Heinävesi ( 21,8 %) Puumala ( 24,5 %) Mikkelin seutukunta ( 5,0 %) Savonlinnan seutukunta ( 12,2 %) Pieksämäen seutukunta ( 13,6 %) Siilinjärvi (10,1 %) Kuopio (7,3 %) Maaninka ( 3,6 %) Iisalmi ( 5,2 %) Lapinlahti ( 8,8 %) Suonenjoki ( 9,1 %) Leppävirta ( 9,3 %) Varkaus ( 11,9 %) Vieremä ( 13,1 %) Rautalampi ( 13,3 %) Tuusniemi ( 14,0 %) Kiuruvesi ( 15,6 %) Kaavi ( 15,6 %) Juankoski ( 16,0 %) Tervo ( 17,0 %) Sonkajärvi ( 17,5 %) Keitele ( 19,2 %) Vesanto ( 20,1 %) Pielavesi ( 20,4 %) Rautavaara ( 27,7 %) Kuopion seutukunta (7,4 %) Varkauden seutukunta ( 11,1 %) Ylä Savon seutukunta ( 11,2 %) Sisä Savon seutukunta ( 12,9 %) Koillis Savon seutukunta ( 17,4 %) Kontiolahti (27,2 %) Liperi (8,0 %) Joensuu (5,1 %) Outokumpu ( 13,0 %) Polvijärvi ( 14,7 %) Kitee ( 16,9 %) Nurmes ( 17,4 %) Tohmajärvi ( 18,3 %) Lieksa ( 20,5 %) Juuka ( 22,1 %) Rääkkylä ( 22,2 %) Ilomantsi ( 22,8 %) Valtimo ( 23,0 %) Joensuun seutukunta (2,1 %) Keski Karjalan seutukunta ( 18,0 %) Pielisen Karjalan seutukunta ( 19,7 %) POHJOIS SAVO ( 2,8 %) POHJOIS KARJALA ( 4,1 %) ETELÄ SAVO ( 9,2 %) ITÄ SUOMI ( 5,0 %) KOKO MAA (5,4 %) 60 40 20 0 20 40 60 80 100 120 0 14 v. 15 64 v. 65 74 v. 75 v. KUVIO 5. Väestönmuutokset (suluissa, %) eri ikäryhmien osalta Itä-Suomen kunnissa maakunnittain vuosina 2000 2013 Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2013 (21.3.2014). 15
Poikkeuksia tämänkaltaiselle väestörakenteen muutokselle 2000-luvulla ovat olleet ainoastaan Siilinjärvi, Kuopio ja Joensuu, joissa 15 64-vuotiaiden ikäluokka on suurentunut, sekä Liperi ja Kontiolahti, joissa ainoina Itä-Suomen kuntina kyseisen ikäluokan lisäksi myös alle 15-vuotiaiden ikäluokka on kasvanut. Missään kunnassa yli 65-vuotiaiden määrä ei ole vähentynyt. Kyse on ollut Rääkkylää lukuun ottamatta vain muutamista henkilöistä, vaikka joissain kunnissa (14 kpl) 65 74- vuotiaiden määrä onkin vähentynyt. Itä-Suomessa yli 65-vuotiaiden osuus koko väestöstä vuonna 2013 oli 22,9 prosenttia (kuvio 5), kun koko maan luku oli 19,4 prosenttia. Koko maata edullisempi ikärakenne alle 65-vuotiaiden määrällä arvioituna oli Joensuussa, Liperissä, Kuopiossa, Siilinjärvellä ja Kontiolahdella. Eniten 15 64-vuotiaita oli maakunnittain tarkasteltuna Mikkelissä (62,9 %), Joensuussa (66,7 %) ja Kuopiossa (66,7 %) sekä vähiten Heinävedellä (55,0 %), Ilomantsissa (57,2 %) ja Pielavedellä (54,9 %). Alle 15-vuotiaita oli suhteellisesti vähiten Puumalassa (8,7 %) ja eniten Kontiolahdella (22,8 %). 16 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
Mikkeli (0,59) Savonlinna (0,65) Pieksämäki (0,65) Joroinen (0,65) Juva (0,72) Rantasalmi (0,73) Hirvensalmi (0,74) Mäntyharju (0,74) Puumala (0,77) Kangasniemi (0,78) Sulkava (0,78) Enonkoski (0,78) Pertunmaa (0,79) Heinävesi (0,82) Mikkelin seutukunta (0,63) Pieksämäen seutukunta (0,66) Savonlinnan seutukunta (0,68) Kuopio (0,50) Siilinjärvi (0,58) Iisalmi (0,59) Varkaus (0,61) Vieremä (0,64) Lapinlahti (0,65) Tervo (0,65) Juankoski (0,65) Leppävirta (0,68) Maaninka (0,68) Keitele (0,69) Tuusniemi (0,69) Sonkajärvi (0,69) Kiuruvesi (0,69) Suonenjoki (0,70) Kaavi (0,76) Rautalampi (0,78) Rautavaara (0,81) Vesanto (0,82) Pielavesi (0,82) Kuopion seutukunta (0,52) Varkauden seutukunta (0,63) Ylä Savon seutukunta (0,65) Koillis Savon seutukunta (0,71) Sisä Savon seutukunta (0,73) Joensuu (0,50) Kontiolahti (0,57) Liperi (0,60) Polvijärvi (0,63) Outokumpu (0,66) Tohmajärvi (0,67) Kitee (0,69) Lieksa (0,70) Nurmes (0,70) Juuka (0,71) Rääkkylä (0,73) Valtimo (0,74) Ilomantsi (0,75) Joensuun seutukunta (0,55) Keski Karjalan seutukunta (0,69) Pielisen Karjalan seutukunta (0,70) POHJOIS SAVO (0,58) POHJOIS KARJALA (0,58) ETELÄ SAVO (0,65) ITÄ SUOMI (0,60) KOKO MAA (0,56) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0 14 v. 15 64 v. 65 74 v. 75 v. KUVIO 6. Väestön ikärakenne ikäryhmittäin (%-osuudet) Itä-Suomen kunnissa vuonna 2013, kuntien järjestys maakunnittain ikäluokan 15 64-vuotiaat perusteella (suluissa väestöllinen huoltosuhde) Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2013 (21.3.2014). 17
Sekä väestöllinen että taloudellinen huoltosuhde ovat huonoja ja tulevat heikkenemään Tarkasteltaessa väestöllistä huoltosuhdetta, eli alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden määrän suhdetta 15 64-vuotiaiden määrään, vuonna 2013 ainoastaan Kuopiossa ja Joensuussa oli 15 64- vuotiaita suhteessa muun ikäisiin enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Koko maassa alle 15- ja yli 65-vuotiaita oli vielä noin 44 prosenttia vähemmän kuin työikäisiä (kuvio 6). Eräissä kunnissa (Heinävesi, Rautavaara, Vesanto ja Pielavesi) alle 15- ja yli 65-vuotiaita oli vain alle viidennes vähemmän kuin työikäisiä (kuvio 6). Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuoteen 2020 mennessä väestöllinen huoltosuhde koko maassa heikkenisi siten, että alle 15- ja yli 65-vuotiaita olisi enää vähän yli kolmannes vähemmän kuin työikäisiä. Rautavaaralla, Pielavedellä, Valtimolla, Vesannolla, Puumalassa, Kangasniemellä, Pertunmaalla ja Enonkoskella oltaisiin jo tilanteessa, jossa alle 15- ja yli 65-vuotiaita olisi työikäisiä enemmän. Vuonna 2030 koko maassa olisi alle 15- ja yli 65-vuotiaita enää alle 30 % vähemmän kuin työikäisiä. Suurimmassa osassa (38 kuntaa) Itä-Suomen kuntia olisi tuolloin nykykuntarakenteella enemmän muun ikäisiä kuin 15 64-vuotiaita. Huoltosuhteen heikentymisen oletetaan tapahtuvan hyvin nopeasti (kuvio 7) jo 2010-luvulla, kuten esimerkiksi Puumalassa. Vuonna 2013 Puumalassa oli alle 15- ja yli 65-vuotiaita 23 prosenttia vähemmän kuin työikäisiä, mutta vuonna 2030 heitä olisi jo 53 prosenttia enemmän kuin työikäisiä. 1,0 Alle 15- ja yli 65-vuotiaita yhtä 15-64 vuotiasta kohden 0,9 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 KOKO MAA Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi 2040 2038 2036 2034 2032 2030 2028 2026 2024 2022 2020 2018 2016 2014 2012 2010 2008 2006 2004 2002 2000 1998 1996 1994 1992 1990 1988 1986 1984 1982 1980 KUVIO 7. Väestöllisen huoltosuhteen (alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden määrän suhde 15 64- vuotiaisiin) toteutunut (1980 2013) ja ennakoitu (2014 2040) kehitys Itä-Suomen maakunnissa Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2013 (21.3.2014) ja väestöennuste 2012 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2012 2040 (28.9.2012). 18 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
150 000 100 000 50 000 0 50 000 100 000 150 000 Etelä Savo 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 2030 2032 2034 2036 2038 2040 14 15 64 65 74 75 200 000 150 000 100 000 50 000 0 50 000 100 000 150 000 200 000 Pohjois Savo 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 2030 2032 2034 2036 2038 2040 14 15 64 65 74 75 150 000 100 000 50 000 0 50 000 100 000 Pohjois Karjala 500 000 300 000 100 000 100 000 300 000 Itä Suomi 150 000 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 2030 2032 2034 2036 2038 2040 14 15 64 65 74 75 500 000 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 2030 2032 2034 2036 2038 2040 14 15 64 65 74 75 KUVIO 8. Alle 15-vuotiaiden, 15 64-vuotiaiden, 65 74-vuotiaiden ja yli 75-vuotiaiden määrän toteutunut (1980 2013) ja ennakoitu (2014 2040) kehitys Itä-Suomen maakunnissa Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2013 (21.3.2014) ja väestöennuste 2012 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2012 2040 (28.9.2012). Kuviosta 8 käy hyvin ilmi väestökehityksen ominaispiirteet. Väestö vähenee ylipäänsä (pylväiden korkeus alenee) sekä työikäinen väestö että alle 15-vuotiaiden määrät vähenevät. Sen sijaan ikääntyneiden määrä ja erityisesti yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa. Väestöllisen huoltosuhteen ennuste näyttäytyy vielä ongelmallisempana, kun otetaan huomioon viime vuosina vallinnut heikko taloustilanne ja maakuntien muuta maata heikommat taloudelliset huoltosuhteet (kuvio 9), jotka kuvaavat työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevien suhdetta työllisten määrään. Itä-Suomen maakunnissa oli vuonna 2012 työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia 49 65 prosenttia enemmän kuin työllisiä, kun koko maassa heitä oli 32 prosenttia enemmän. Taloudellinen huoltosuhde parani vuosina 1996 2007 kaikissa Itä-Suomen maakunnissa, mutta 1990-luvun lamasta toipuminen tälläkin indikaattorilla mitattuna jäi muuta maata heikommalle tasolle. Sen jälkeen taloudelliset huoltosuhteet ovat heikentyneet. Vuosi 2009 oli erityisen heikko vuosi globaalin taloustaantuman myötä. Kuviosta 9 käy ilmi myös taloudellisten huoltosuhteiden voimakas heikkeneminen varsinkin 2020-luvulla, mikäli 15 64-vuotiaiden työllisyysaste jää viimeisten viiden vuoden tasolle (taulukko 5). Itä-Suomen maakuntien ero koko maan taloudellisen huoltosuhteen heikkenemiseen tulisi olemaan merkittävä. Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa päädyttäisiin suhdelukuihin, joita tavattiin viimeksi 1990-luvun syvän laman aikana. Työllisyysasteiden nousua voitaisiin saada aikaiseksi työvoiman kasvulla, työuria pidentämällä ja työttömyyden pienentyessä. Huoltosuhteiden heikkeneminen on merkittävin rakenteellinen tekijä kestävyysvajeelle. 19
Työvoiman ulkopuolella olevat ja työttömät yhtä työllistä kohden 2,2 2,0 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 2040 2039 2038 2037 2036 2035 2034 2033 2032 2031 2030 2029 2028 2027 2026 2025 2024 2023 2022 2021 2020 2019 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 Koko maa Etelä Savo Pohjois Savo Pohjois Karjala Itä Suomi KUVIO 9. Taloudellinen huoltosuhde Itä-Suomen maakunnissa vuosina 1987 2012. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, väestö pääasiallisen toiminnan ja sukupuolen mukaan 1987 2012 (21.3.2014). Ennustettu huoltosuhteiden jyrkkä heikkeneminen tulevina vuosikymmeninä on myös Itä- Suomessa yksi keskeinen tekijä kunta- ja/tai palvelurakenteen muuttamiseksi alueella. Huoltosuhteiden huononeminen aiheuttaa verotulojen alenemisen ja mm. hoivatarpeen kasvun myötä julkisen sektorin kestävyysvajetta ja siten vaikeuksia julkisten palvelujen rahoituksen riittävyydelle kaikilla sektoreilla. Samaan aikaan palvelujen järjestämisen yksikkökustannukset nousevat jatkuvasti. Yhtälö on haasteellinen siitäkin syystä, että kunnalliset palvelut ovat hyvin työvoimavaltaisia, ja työikäinen väestö vähenee koko ajan. Varsinkin sosiaali- ja terveyssektorilla ongelma on ilmeinen, koska ikääntyvät tarvitsevat nimenomaan niitä palveluja ja ikääntyessään vielä enemmän. Toisaalla tietyt palvelut on aiemmin mitoitettu ja rakennettu suuremmille väestöryhmille kuin tulevaisuuden tarve tulee olemaan. Kunta-, palvelu- ja SOTErakenneuudistuksilla haetaan tehostamisen ja tuottavuuden kasvattamisen avulla ratkaisuja näihin ongelmiin, mutta onnistuminen niukkuuden jakamisessa alueellisesti ja väestöryhmittäin tasapuolisesti jää nähtäväksi. Kuntakohtaiset erot taloudellisissa huoltosuhteissa ovat suuret (kuvio 10). Siilinjärvellä oli vain 25 prosenttia enemmän työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevia kuin työllisiä, mutta Rautavaaralla heitä oli pitkälti yli kaksinkertaisesti (127 % enemmän) työllisten määrään nähden. Kymmenessä Itä-Suomen kunnassa työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia oli yli kaksi kertaa niin paljon kuin työllisiä vuonna 2012. Tällaisten kuntien lukumäärä on kasvanut viime vuosina. 20 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
Mikkeli (1,43) Juva (1,59) Pieksämäki (1,63) Savonlinna (1,65) Joroinen (1,66) Hirvensalmi (1,78) Mäntyharju (1,80) Rantasalmi (1,81) Puumala (1,83) Kangasniemi (1,84) Sulkava (1,86) Pertunmaa (1,87) Enonkoski (1,94) Heinävesi (2,02) Mikkelin seutukunta (1,52) Pieksämäen seutukunta (1,62) Savonlinnan seutukunta (1,71) Siilinjärvi (1,25) Kuopio (1,32) Iisalmi (1,48) Maaninka (1,49) Vieremä (1,57) Juankoski (1,59) Keitele (1,62) Leppävirta (1,65) Lapinlahti (1,66) Suonenjoki (1,73) Tervo (1,74) Varkaus (1,80) Kiuruvesi (1,81) Sonkajärvi (1,90) Rautalampi (1,94) Tuusniemi (2,01) Vesanto (2,03) Pielavesi (2,07) Kaavi (2,11) Rautavaara (2,27) Kuopion seutukunta (1,31) Ylä Savon seutukunta (1,65) Varkauden seutukunta (1,75) Sisä Savon seutukunta (1,82) Koillis Savon seutukunta (1,88) Kontiolahti (1,30) Liperi (1,44) Joensuu (1,52) Polvijärvi (1,76) Kitee (1,84) Nurmes (1,86) Tohmajärvi (1,90) Valtimo (1,92) Outokumpu (1,94) Ilomantsi (2,05) Juuka (2,08) Rääkkylä (2,14) Lieksa (2,18) Joensuun seutukunta (1,56) Keski Karjalan seutukunta (1,89) Pielisen Karjalan seutukunta (2,03) POHJOIS SAVO (1,49) ETELÄ SAVO (1,60) POHJOIS KARJALA (1,65) ITÄ SUOMI (1,56) KOKO MAA (1,32) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Työlliset, % Työttömät, % 0 14 vuotiaat, % Opiskelijat, koululaiset, varusmiehet ja siviilipalvelusmiehet, % Eläkeläiset ja muut työvoiman ulkopuolella olevat, % KUVIO 10. Taloudellinen huoltosuhde ja väestön pääasiallinen toiminta (%-osuudet) Itä-Suomen maakunnissa kunnittain vuonna 2012 (suluissa taloudellinen huoltosuhde) Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, väestö pääasiallisen toiminnan ja sukupuolen mukaan 1990 2012 (21.3.2014). 21
Väestön ennustetaan vähenevän ja ikääntyvän Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Itä-Suomen väestön määrä tulisi edelleen pienenemään: vuonna 2012 laaditun väestöennusteen perusteella vuonna 2020 Etelä-Savossa olisi yli neljä prosenttia ja sekä Pohjois-Karjalassa että Pohjois-Savossa reilut puoli prosenttia vähemmän asukkaita kuin vuonna 2013. Lukumääräisesti Pohjois-Savossa väestö vähenisi noin 1 600, Etelä-Savossa noin 6 500 ja Pohjois-Karjalassa noin 1 100 hengellä. Samana aikana koko Suomen väestömäärä kasvaisi noin 180 000 hengellä. Erityisen voimakasta väestön väheneminen tulisi prosentuaalisesti olemaan Puumalassa, jossa olisi vuonna 2020 noin 15 prosenttia vähemmän asukkaita kuin vuonna 2013. Yli kymmenen prosentin väestön määrän väheneminen koettaisiin kuudessa kunnassa (myös Heinävesi, Rantasalmi, Sulkava, Juuka ja Rääkkylä). Ennusteen mukaan kunnista määrällisesti eniten väestöään (yli 1 000 henkeä) tulisivat menettämään Savonlinna, Pieksämäki, Varkaus ja Lieksa. Yli 9 000 itäsuomalaisen ennustetusta vähenemisestä huolimatta vuosina 2014 2020 yli 65-vuotiaiden määrä kasvaisi yli 24 000 hengellä (18,7 %), mutta alle 15-vuotiaiden määrä pienenisi 500 hengellä (-0,6 %). Edellä mainitusta yli 75-vuotiaiden määrän kasvu olisi noin 7 800 henkeä (13,0 %). Sen sijaan 15 64-vuotiaita työikäisiä olisi vuonna 2020 noin 33 000 vähemmän kuin vuonna 2013. Väestöllisen huoltosuhteen voimakas heikkeneminen tullee Itä-Suomen maakunnissa jatkumaan miltei 2030-luvun puoliväliin saakka (kuvio 10). Erityisesti huomioitavaa on se, että kuntakohtaiset erot nykyisellä kuntarakenteella tulisivat olemaan suuria. Edellä esitetyt väestöluvut perustuvat aikaisemmasta kehityksestä osittain johdettuun Tilastokeskuksen trendiennusteeseen eikä niissä ole otettu huomioon ihmisten odotusten ja käyttäytymisen muutoksia. Mikäli työikäisten muuttoliike Itä-Suomeen tai syntyvyyden huomattava kasvu eivät pidemmällä aikavälillä kehity ennustettua suotuisammin, Itä-Suomen väestöllinen huoltosuhde heikkenee huomattavasti ja voimakkaammin kuin koko maassa 2030- luvulle saakka. Lisäksi on huomioitava samanaikainen väestömäärän ennustettu väheneminen ja lähtökohtaisesti huonompi taloudellinen huoltosuhde. 2.3. Elinkeinot, työllisyys ja talous Työllisyys heikkeni vuonna 2012 Itä-Suomen työpaikkakehitys oli vuoteen 2007 asti myönteinen. Työpaikkojen määrä kasvoi vuodesta 2001 vuoteen 2007 yli 9 000 työpaikalla (taulukko 2). Vuosien 2008 ja 2009 aikana työpaikat vähenivät lähes neljä prosenttia (8 698 työpaikkaa), mutta vuosina 2010 2011 työpaikat lisääntyivät taas yli 5 000. Alkutuotannon työpaikkojen määrän aleneminen jatkuu edelleen, mutta Itä-Suomi on edelleen koko maata alkutuotantovaltaisempi (kuvio 11). Lisäksi täällä on koko maata huomattavasti enemmän julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen, pakollisen sosiaalivakuutuksen, koulutuksen sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen työpaikkoja. Suhteellisesti vähiten koko maahan verrattuna on tukku- ja vähittäiskaupan, kuljetuksen ja varastoinnin sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan työpaikkoja. 22 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
Voimakkain työllisyyden heikentyminen tapahtui vuonna 2009. Työllisten määrä Itä-Suomessa väheni vuodesta 2007 lähes kymmenellä tuhannella. Kahdeksan vuoden myönteinen työllisten määrän kehitys pyyhkiytyi pois kahdessa vuodessa. Vuosina 2010 2011 työllisyys kuitenkin parani koko Itä-Suomessa lähes 5 300 hengellä, josta Etelä-Savon osuus jäi vajaaseen kolmeen sataan, Pohjois-Savon osuus oli yli 3 400 henkeä ja Pohjois-Karjalan noin 1 600 henkeä. Vuonna 2012 työllisyys heikkeni joka maakunnassa, eniten Etelä-Savossa ja vähiten Pohjois-Savossa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisten määrä kasvoi vuonna 2013 Itä- Suomessa noin tuhannella hengellä. TAULUKKO 2. Työlliset ja työpaikat Itä-Suomessa maakunnittain vuosina 1993 2012. Alueet Tunnusluku 1993 1997 2001 2005 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Etelä Savo Työpaikkaomavaraisuus, % 97,77 97,07 96,64 96,79 96,73 97,02 97,57 97,59 97,88 Työllisten määrä 59 002 59 987 62 187 61 158 62 863 62 020 59 765 60 176 60 038 59 026 Työpaikkojen määrä 57 684 58 227 60 096 59 192 60 809 60 173 58 311 58 726 58 765 Pohjois Savo Työpaikkaomavaraisuus, % 99,66 99,14 98,41 98,80 99,04 99,09 99,32 98,99 98,77 Työllisten määrä 87 502 91 174 95 837 97 307 100 975 100 472 96 720 98 577 100 071 99 692 Työpaikkojen määrä 87 204 90 393 94 311 96 138 100 010 99 561 96 058 97 581 98 839 Pohjois Karjala Työpaikkaomavaraisuus, % 98,58 98,74 98,46 98,68 98,58 98,59 98,72 98,93 99,01 Työllisten määrä 58 897 58 557 61 419 62 745 64 020 63 556 61 647 63 146 63 310 62 577 Työpaikkojen määrä 58 060 57 821 60 471 61 916 63 112 62 658 60 861 62 468 62 682 ITÄ SUOMI Työpaikkaomavaraisuus, % 98,81 98,44 97,92 98,21 98,28 98,38 98,67 98,59 98,60 Työllisten määrä 205 401 209 718 219 443 221 210 227 858 226 048 218 132 221 899 223 419 221 295 Työpaikkojen määrä 202 948 206 441 214 878 217 246 223 931 222 392 215 230 218 775 220 286 KOKO MAA Työpaikkojen määrä 1 877 721 2 037 997 2 235 317 2 265 211 2 369 066 2 377 181 2 289 975 2 325 679 2 354 422 2 339 904 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, alueella työssäkäyvät (työpaikat) toimialan ja sukupuolen mukaan 2007 2011 (9.10.2013) ja väestö pääasiallisen toiminnan ja sukupuolen mukaan 1987 2012 (21.3.2014). Etelä Savo Pohjois Savo Pohjois Karjala ITÄ SUOMI KOKO MAA Maa, metsä ja kalatalous Teollisuus 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Tukku ja vähittäiskauppa; Kuljetus ja varastointi; Majoitus ja ravitsemistoim. Rahoitus ja vakuutustoiminta Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toim.; Hallinto ja tukipalvelutoim. Muut palvelut Kaivostoim.; Sähkö, kaasu, lämpö, vesi, viemäri ja jätehuolto Rakentaminen Informaatio ja viestintä Kiinteistöalan toiminta Julkinen hall. ja maanpuolustus; Pakollinen sosiaalivak.; Koulutus; Terveys ja sosiaalipalv. Toimiala tuntematon Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, alueella työssäkäyvät (työpaikat) toimialan ja sukupuolen mukaan 2007 2011 (9.10.2013). KUVIO 11. Työpaikat (%-osuudet) Itä-Suomessa maakunnittain toimialan (TOL2008) mukaan vuonna 2011. 23
Työttömien määrä kasvoi vuonna 2013 Vuonna 2013 Itä-Suomen työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta kasvoi 1,1 prosenttiyksiköllä keskimäärin 13,2 prosenttiin (taulukko 3). Työttömyys on edelleenkin iso ongelma monissa Itä-Suomen kunnissa, erityisesti Pohjois-Karjalassa (taulukko 3). Koko Itä- Suomessa työttömien työnhakijoiden lukumäärä kasvoi lähes 2 800 hengellä vuonna 2013. Pohjois-Karjalan työttömien määrä kasvoi 818 työnhakijalla, Pohjois-Savossa 1 300 ja Etelä- Savossa 647 hengellä. Koko maan työttömyysprosentti nousi 1,5 prosenttiyksikköä ollen 11,3 prosenttia 1 vuonna 2013. TAULUKKO 3. Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta Itä-Suomessa vuosina 1991 2013. Työttömien osuus 1991 1995 2001 2005 2008 2009 2010 2011 2012 2013 työvoimasta % % % % % % % % % % Etelä-Savo 10,0 22,0 15,6 13,0 9,7 11,6 11,5 10,7 11,4 12,4 Pohjois-Savo 10,0 22,0 15,3 12,6 9,9 12,5 11,9 10,8 11,0 12,1 Pohjois-Karjala 11,0 24,0 18,4 16,3 13,6 15,9 14,3 13,4 14,5 15,6 Itä-Suomi 10,5 22,4 16,3 13,8 10,9 13,3 12,5 11,6 12,1 13,2 Koko maa 8,6 19,4 12,0 10,6 7,6 9,8 10,0 9,4 9,8 11,3 %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. Ero Itä-Suomen ja koko maan välillä -1,9-3,0-4,3-3,2-3,3-3,4-2,5-2,1-2,4-1,9 Lähde: TEM, tilastotiedote-vuosijulkaisut. Työttömien työnhakijoiden lukumäärä väheni vuonna 2013 Itä-Suomessa vain Enonkoskella, Rantasalmella ja Ilomantsissa. 1 Tässä peruspalvelujen arviointiraportissa esitetään työttömyysasteet Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoimien työttömien työnhakijoiden lukumäärien (vuosikeskiarvot) perusteella, jotta kuntakohtaiset työttömyyserot voidaan esittää. Työttömien työnhakijoiden lukumäärät ovat reaaliaikaisia tietoja, mutta jakajina eli työvoiman määrinä pidetään kuntatason työvoimia Tilastokeskuksen uusimman (ts. vuonna 2013 vuoden 2011) Työssäkäyntitilaston mukaan. Ikääntyvillä ja voimakkaan muuttoliikkeen omaavilla alueilla voi olla mahdollista, että työvoiman määrä yliarvioituu kaksi vuotta vanhoja tietoja käyttämällä, ja työttömyysasteet osoittavat todellista parempia lukuja. Siksi työttömyyden muutosta kuntatasolla on parempi tarkastella työttömien työnhakijoiden lukumäärän muutoksen perusteella. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus taas kerää tilastotietoja 15 74-vuotiaan väestön työhön osallistumisesta, työllisyydestä ja työttömyydestä sekä työvoiman ulkopuolisten toiminnasta. Työvoimatutkimuksen tiedonkeruu perustuu Tilastokeskuksen väestötietokannasta satunnaisesti poimittuun otokseen. Aineistosta EU laatii jäsenmaita koskevat vertailukelpoiset tilastot. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan koko maan työttömyysaste oli 8,2 %, Etelä-Savon 10,8 %, Pohjois-Savon 8,1 % ja Pohjois-Karjalan 12,5 % vuonna 2013. 24 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013