Mistä on kysymys Ylä-Lapin maanomistusongelmassa? Lapinkyläjärjestelmä Saamelaisten elinkeinorakenteen muutokset Valtiovallan suhde Lapinmaahan ja saamelaisiin Pohjoisten kuntien isojaot Yhteenveto Arvo Vitikainen 2016 Saamelaiset Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueella asuva ainoa alkuperäiskansa ja he muodostavat samalla Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa etnisen vähemmistön. Lisäksi saamenkielistä väestöä asuu Kuolan niemimaalla Venäjällä Saamelaisia on yli 75 000 henkilöä. Norjassa saamelaisista asuu yli 40 000, Ruotsissa 15 000 25 000, Suomessa vajaat 8000 ja Venäjällä noin 2 000 saamelaista. Suomessa saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluu Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnassa sijaitseva Lapin paliskunnan alue. Kuva: Saamelaisten kotiseutualue 1
Saamelaiskäräjälain 3 :n mukaan saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen: että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimus n:o 169 Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimus n:o 169 koskee itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja Sopimus sisältää muun muassa vaatimuksen alkuperäiskansan oikeudesta itse päättää sen asuttamien tai muuten käyttämien maiden kehittämiseen vaikuttavien toimien tärkeysjärjestyksestä sekä sen, että alkuperäiskansoille on tunnustettava omistus- ja hallintaoikeus niihin maihin, joita he perinteisesti asuvat. Saamelaisten maahan ja vesiin kohdistuvien oikeuksien järjestämättömyys on ollut sen esteenä, että Suomi olisi voinut ratifioida tämän sopimuksen. 2
Lapinmaa ja lapinkylät Ruotsin ja Suomen vanhimpia maankäytön ja yhteiskuntajärjestyksen alueellisia yksiköitä olivat maakunnat, kihlakunnat ja pitäjät sekä alimmalla tasolla kylät ja talot. Pohjoisessa saamelaisten asumilla alueilla tämä jaotus ei sellaisenaan ollut voimassa. Lapinmaa oli jakautunut Lappeihin, nämä edelleen lapinkyliin ja kylät vielä sukujen tai perheiden kesken lapinvero- eli perintömaihin. Kemin ja Tornion Lappien vanhan rajan rajapyykkejä Porkkavaarassa 3
Ihmisen suhde maahan Subjekti Ei voida osittaa, että Kemin ja Tornion Lapeissa lapinkylillä olisi ollut kollektiivista omistusoikeutta kylän maihin. Lapinkylän asukkaat omistivat yhteisesti vain lähinnä majavanpyynnin. Lapinkyliin kuuluvat lapinveromaat sitä vastoin olivat haltijoidensa yksityisessä perinnöllisessä omistuksessa. OIKEUS Objekti Henssen 1995 & Mattsson 2006 Lapinveromaiden omistus 1740 luvulle saakka Lapinveromaan omistaminen edellytti lapinkylän asuinjäsenyyttä ja veronmaksua. Paikalliset tuomioistuimet ja virkamiehet pitivät saamelaisten veromaiden omistusta perintöluontoisena aina 1740-luvulle saakka. Talojärjestelmän ulkopuolella olevaa maata alettiin kuitenkin lainsäädännössä (1683, 1734) pitää kruunun maana. Lappalaisia veronmaksussa. Museovirasto 4
Saamelaisten elinkeinorakenteen muutokset Poronhoito muuttuu kaupalliseksi Kaupallisen poronhoidon myötä yksityiset veromaat kävivät liian ahtaiksi suurille porokarjoille ja porosaamelaisten poronhoito levisi 1800-luvulla lähes kaikille vapaille kruunun maille ja lopulta nämä ns. tunturisaamelaiset paimensivat useita kymmeniätuhansia poroja käsittävää karjaansa Enontekiöllä ja Utsjoella, mutta myös Inarissa ja jo 1700-luvun lopulta lähtien myös Pohjois- Kittilässä ja Pohjois-Sodankylässä. Saamelaisten elinkeinorakenteen muutokset Saamelaiset siirtyvät uudisasukkaiksi 1700 luvulla, koska q Perinteisten saamelaiselinkeinojen elinkeinopohjan petti q Vain uudistilan haltijalla katsottiin olevan yksinoikeus katselmuksessa uudistilalle syynättyihin alueisiin. q Oikeuskäytännössä lähdettiin myös siitä, että uudistilan perustaminen ei vaikuttanut niihin oikeuksiin, jotka uudistilaa asuttaneella saamelaisella alkujaan oli ollut pelkästään lappalaiselinkeinoihin. Käytännössä lapinveromaat muutettiin 1700-luvun jälkipuoliskolla vuoden 1760 verollepano-ohjeiden perusteella uudistiloiksi ja lapinveroa maksaneet lappalaiset siirrettiin esim. kaikissa Kemin Lapin lapinkylissä uudistilallisiksi vuoden 1763 maakirjassa. Käsite lappalainen jäi tarkoittamaan metsästystä, kalastusta ja poronhoitoa harjoittanutta saamelaista. 5
Valtiovallan suhde Lapinmaahan ja saamelaisiin Alun alkaen Ruotsin kruunun intressi Lapin alueeseen oli pääasiassa valtapoliittinen halu vakiinnuttaa alueen kuuluminen Ruotsille. Vuonna 1673 annettiin ensimmäinen plakaatti lapinmaiden asuttamisesta. Vuoden 1683 metsäasetus. kaikki se, mikä suurissa metsissä on käyttämätöntä ja minkä ei pätevillä syillä voida osoittaa kuuluvan jollekin talolle, kylälle, pitäjälle ja kihlakunnalle on kruunun oikeaa ja yksinomaista omaisuutta. Pohjoisten kuntien isojaot Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa isojakojen toimeenpano tuli ajankohtaiseksi 1900-luvun alussa, jolloin näihin kolmeen kuntaan oli muodostunut varsin huomattava määrä perintö- ja kruununluonteisia taloja ja valtion metsätorppia. Talojen määräksi mainitaan hallituksen esityksessä (HE 29/1924) näiden kolmen kunnan isojakolaiksi Inarissa 119 taloa, Enontekiöllä 72 taloa ja Utsjoella 60 taloa. Kokousväkeä Karnjargan isojakokokouksessa kesällä I957, takana vas. Antti Pohjola. 6
Liikamaan erottaminen valtiolle Vuonna 1925 säädetyn pohjoisten kuntien isojakolain (157/1925) mukaan toimitetuissa tilusten verollepanoissa kruunun liikamaat erotettiin yksityiskäyttöön tulevista metsäalueista samalla tavalla kuin muuallakin Suomessa toteutetuissa isojaossa oli tehty vuosien 1775 ja 1777 isojakoasetusten ja vuoden 1848 maanmittausohjesäännön perusteella. Maata omistamattomat saamelaiset jäivät vääjäämättä isojakojen ulkopuolelle. Heitä pidettiin tilattomana väestönä. Pohjoisten kuntien vesirajankäynnit Isojaon jälkeen toimitetuissa ja vuosina 1978-1979 lopetetuissa vesirajankäynneissä ratkaistiin vesialueiden omistus sekä lisäksi suurelta osin vesialueiden käyttöä koskevat erityiset oikeudet, kuten erityisperusteiset kalastusoikeudet. Kuva: Lohipato Tenolla 7
Yhteenveto 1(3) Vanhojen Lapinmaiden asutuksen, elinkeinojen, verotuksen ja maankäytön historian tutkimus osoittaa, että kaikki tutkitut ilmiöt ovat olleet historiallisen kehityksen ja muutoksen alaisia, sekä omien sisäisten tekijöidensä että valtiovallan harjoittaman politiikan vaikutuksesta. Valtio on kohdellut varsinkin maapolitiikassaan Lapin asukaita yhdenvertaisesti tekemättä eroa etnisyyden perusteella. Yhteenveto 2(3) Lapinkyliin kuuluvat lapinveromaat olivat Kemin ja Tornion Lapeissa 1740-luvulle saakka haltijoidensa yksityisessä perinnöllisessä omistuksessa. Lapinveromaat jäivät 1740-luvulta lähtien pois oikeuskäytännöstä, hallinnosta ja lainsäädännöstä. Samalla lapinkylä hallinnollisena ja oikeudellisena yksikkönä sekä käsitteenä hiipui pois ja korvautui pitäjällä ja maakirjakylä. 8
Yhteenveto 3(3) Pohjoisten kuntien isojaoissa kruunun liikamaat erotettiin yksityiskäyttöön tulevista metsäalueista. Toisaalta isojaoissa ei puututtu taloille erotettujen alueiden ulkopuolella oleviin valtion maihin kohdistuviin oikeuksiin muulla tavalla, kuin käymällä alueiden rajat taloja vastaan ja määrittelemällä alueisiin oikeuttavina ja rasittavina kohdistuvat isojaosta johtuvat käyttöoikeudet (rasitteet) ja eräät erityiset etuudet, kuten kalastusoikeudet. Maaoikeuskysymyksen ratkaisumallit Saamelaisten kotiseutualueella maahan, veteen, luonnonvaroihin ja perinteisiin elinkeinoihin kohdistuvat alkuperäiskansaoikeudet voidaan järjestää lainsäädäntöteitse. Toinen vaihtoehto on pyrkiä ratkaisemaan saamelaisten maaoikeudet oikeudenkäynnin avulla, riitauttamalla valtion saanto ja omistusoikeus Ylä-Lapin valtionmaihin. 9
Oikeusoppinut: Ruotsin saamelaistuomio voi rohkaista oikeudenkäynteihin myös Suomessa Oikeustieteen tohtori Markku Kiikeri toivoo porosaamelaisten voiton Ruotsissa vaikuttavan myös suomalaiseen oikeusajatteluun. Girjásin lapinkylä eli paliskunta sai keskiviikkona yksinoikeuden metsästykseen ja kalastukseen poronhoitoalueellaan Pohjois-Ruotsissa. Girjásin lapinkylä eli paliskunta voitti keskiviikkona, 3.2.2016 oikeusjutun Ruotsin valtiota vastaan. Lapinkylä vaati ja sai yksinoikeuden metsästykseen ja kalastukseen poronhoitoalueellaan Jällivaaran ja Kiirunan kunnissa Pohjois- Ruotsissa. Käytännössä tuomio tarkoittaa sitä, että lapinkylä saa määrätä missä, miten ja milloin alueella saa metsästää ja kalastaa ja ohjata metsästäjät ja kalastajat niille alueille, joilla porot eivät ole laiduntamassa. Ruotsin Jällivaaran käräjäoikeus perusteli tuomiotaan sillä, että lapinkylän poronhoitajat ovat käyttäneet maita kauemmin kuin Ruotsin valtio. KIITOKSIA TARKKAAVAISUUDESTA Veikko Kallunki ja Antti Pohjola Saanan maisemissa juhannuksena1955 Lähteet: Korpijaakko, Kaisa: Saamelaisten oikeusasemasta Ruotsi-Suomessa. Lakimiesliiton kustannus 1989. Sillanpää, Jouko: Ylä-Lapin isojaot ja saamelaisten maaoikeudet. Maanmittaus 1-2/2006 Vitikainen, Arvo: Mistä on kysymys Ylä-Lapin maanomistusongelmassa. Maanmittaus 2/2010. Wirilander, Juhani: Lausunto maanomistusoloista ja niiden kehityksestä saamelaisten kotiseutualueella, oikeusministeriö 8.8.2001. 10