Lappi Peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2009 Lapin aluehallintovirasto 1/2010 Lapin aluehallintoviraston julkaisuja
Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2009 6.5.2010 Verkkojulkaisu www.avi.fi/lappi Peruspalvelujen arviointiryhmä ISSN 1799-0378 Rovaniemi 2010 2 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2009
Lapin aluehallintovirasto Julkaisuja 1/2010 Tekijät Peruspalvelujen arviointiryhmä Puheenjohtaja sivistystoimentarkastaja Elisa Suutala Julkaisuaika 6.5.2010 Toimeksiantaja(t) Aluehallintovirasto Toimielimen asettamispäivä 4.1.2010 Julkaisun nimi Peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2009, Lapin aluehallintovirasto Tiivistelmä Lapin aluehallintoviraston lakisääteisenä tehtävänä on peruspalvelujen arviointi. Vastaava tehtävä kuului aiemmin lääninhallituksille vuosina 1996 2008. Peruspalvelujen arviointi toteutetaan vuosittain valtiovarainministeriön toimeksiannosta. Arviointikohteet ovat aluehallintovirastoja ohjaavien ministeriöiden ja keskushallinnon virastojen määrittelemiä. Peruspalveluilla tarkoitetaan sellaisia hyvinvointipalveluja, joiden on perustuslain mukaan oltava kaikkien kansalaisten yhdenvertaisesti saatavilla. Peruspalveluiksi määritellään palvelut, jotka koskevat suurta määrää ihmisiä ja vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Julkisen vallan ja valtion tehtävänä on luoda riittävät edellytykset peruspalvelujen tuottamiselle. Valtio ja kunnat rahoittavat peruspalvelut yhteisesti, vaikka palvelujen järjestäminen on pääsääntöisesti kuntien tehtävä. Suuri osa peruspalveluista kuuluu kuntien valtionosuusjärjestelmän piiriin. Vuoden 2009 arviointiraportissa on käsitelty hallinnon yhteispalvelupisteiden, sivistystoimen, pelastustoimen sekä poliisin toimintaan liittyviä arviointikohteita. Poliisin osalta arvioinnissa on mukana Lapin lisäksi koko Pohjois-Suomen alue. Arvioinnissa tarkastellaan palvelujen tarjontaa, saatavuutta ja kattavuutta. Arvioinnin läpäisevänä teemana on syrjäytymisen ehkäisy. Tätä aihetta käsitellään niissä arviointikohteissa, joissa se on mahdollista. Arvioinnin perustana käytetään uusimpia saatavilla olevia tilastotietoja sekä yksittäisiä kyselyjä kuntien eri toimijoille. Vuoden 2009 arviointi tehdään soveltuvin osin karttaesittämistä käyttäen. Tulokset esitetään Lapin tilanteen vertailuna Manner-Suomeen sekä Lapin seutukuntia ja kuntia keskenään vertaillen. Lapin suuri koko, pitkät etäisyydet, harva asutus ja toisaalta väestön keskittyminen kaupunkeihin ja taajamiin ovat suuria haasteita palvelujen järjestämiselle. Erot kuntien ja seutukuntien välillä ovat Lapissa suuria. Erityisesti maaseutumaisten kuntien asukkaiden peruspalvelujen tasa-arvoiseen saatavuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota tulevaisuudessa. Asiasanat Lappi, peruspalvelut, arviointi ISSN (painettu) ISBN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) 1799-0378 ISBN (verkkojulkaisu) Kokonaissivumäärä 90 Julkaisija Lapin aluehallintovirasto Kieli Suomi Paino Hinta 3
Sisällysluettelo Kuvailulehti... 3 Lukijalle... 5 Tiivistelmä... 6 1. Johdanto... 8 2. Toimintaympäristö... 10 3. Hallinnon toimivuus... 21 3.1 Yhteispalvelu... 21 4. Turvallisuus... 26 Poliisitoimi 4.1 Ennalta ehkäisevä toiminta... 26 4.2 Nopean avun saanti... 28 4.3 Palvelut... 31 Pelastustoimi 4.4 Ennalta ehkäisevä toiminta... 35 4.5 Nopean avun saanti... 40 4.6 Palvelut... 44 5. Osaaminen... 46 Opetustoimi 5.1 Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus... 46 5.2 Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus... 56 Kirjastotoimi 5.3 Kirjastotilat ja niiden käyttö... 71 Nuorisotoimi 5.4 Nuorten työpajatoiminta... 78 Lähteet 4 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2009
Lukijalle Peruspalvelujen alueellista saatavuutta on lakisääteisesti arvioitu vuodesta 2000 alkaen. Vuoden 2009 arvioinnin keskeiset arviointikohteet ovat julkisen hallinnon yhteispalvelut, poliisin ja pelastustoimen palvelut, perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus, kirjastopalvelut sekä nuorten työpajatoiminta. Arvioinnin läpäisevä teema on syrjäytymisen ehkäisy. Peruspalveluilla tarkoitetaan sellaisia hyvinvointipalveluja, joiden on perustuslain mukaan oltava kaikkien kansalaisten yhdenvertaisesti saatavilla. Peruspalveluiksi määritellään palvelut, jotka koskevat suurta määrää ihmisiä ja vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Peruspalveluja ovat myös erityisryhmien palvelut, vaikka ne eivät koskisikaan suurta määrää ihmisiä. Sen arviointi, milloin peruspalvelut ovat kansalaisten yhdenvertaisesti saatavilla, on luonnollisesti hyvin vaikea ja monella tapaa suhteellinen asia. Koskaan ja missään oloissa ei peruspalveluja voida organisoida niin, että ne kaikki olisivat kaikkien kansalaisten käytettävissä yhtä laadukkaina, yhtä lähellä ja yhtä nopeasti. On tyydyttävä arvioimaan arviointikohteiden tilan kehittymistä, etsittävä poikkeavuudet yhdenvertaisuudesta ja lopulta eri alueilla toteutunutta kehitystä toisiinsa vertaamalla löydettävä pahimmat poikkeavuudet ja puutteet, joihin on esitettävä parannustoimenpiteitä. Lapissa yhdyskuntarakenteen jatkuva muuttuminen keskittää väestöä muutamaan harvaan keskukseen ja toisaalta laajentaa harvimmin asuttua aluetta, myös autioittaa kyliä vakinaisesta asutuksesta. Väestökeskittymien kasvaessa hyvien peruspalvelujen piirissä olevan väestön määrä kasvaa, mutta toisaalta harvaanasutuilla alueilla ongelmat peruspalveluiden saatavuudessa lisääntyvät. Tämä arviointiraportti osoittaa, että suuria muutoksia ei ole tapahtunut arvioitavien palveluiden saatavuudessa. Ongelmaksi on nousemassa yhteispalvelujen organisointi, sillä aikaisemmat yhteispalvelusopimukset ovat jääneet uudistamatta lähinnä aluehallintouudistuksen vuoksi. Poliisihallinnon uudistuksen yhteydessä luvatut yhteispalveluna toteutettavat lupahallinnon palvelut Enontekiön, Pelkosenniemen ja Utsjoen kunnissa ovat toteuttamatta. Ylijohtaja Timo E. Korva 5
Tiivistelmä Vuotta 2009 koskevan peruspalvelujen arvioinnin kokonaisuuksia ovat hallinnon toimivuus, turvallisuus (poliisitoimi ja pelastustoimi) sekä osaaminen (opetus-, kirjasto- ja nuorisotoimi). Arvioinnin läpäisevänä teemana on syrjäytymisen ehkäisy. Hallituksen poikkihallinnollisissa politiikkaohjelmissa painotetaan syrjäytymistä ennalta ehkäisevien toimenpiteiden kehittämistä ja varhaista puuttumista. Syrjäytymisen ehkäisyä on tarkasteltu niissä arviointikohteissa, joissa se on ollut mahdollista. Hallinnon toimivuutta on arvioitu yhteispalvelupisteiden määrän kehityksellä. Kansalaisille verohallinnon, Kelan ja muiden keskeisten palvelujen tarjonta on Lapissa hyvä, sillä valtion paikallishallinnon toimijoiden toimipaikkaverkko on varsin tiheä ja lähes 84 prosenttia väestöstä asuu alle 20 kilometrin etäisyydellä palvelupisteestä. Millään paikkakunnalla Lapissa ei kuitenkaan ole vielä rakennettu toimintamallia, jossa valtion paikallispalvelujen ja kuntien hallintopalvelujen välitöntä asiakaspalvelua hoidettaisiin kokonaisvaltaisesti yhteisessä kokoaikaisesti avoinna olevassa palvelupisteessä. Poliisitoimen arviointikokonaisuus käsittää sekä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston että Lapin aluehallintoviraston alueen. Poliisin selvitysten mukaan nuorten väkivaltainen käyttäytyminen on lisääntynyt koko Pohjois-Suomessa. Nuoret eivät kuitenkaan ole joutuneet väkivallan kohteeksi aikaisempaa enemmän. Kansalaisarvion mukaan poliisi on onnistunut perheväkivaltatilanteiden ja hälytystehtävien hoidossa varsin hyvin. Poliisi on tehostanut nuorille suunnattua laillisuuskasvatusta ja koulupoliisitoimintaa. Poliisin toimintavalmiusaika on säilynyt jokseenkin edellisvuosien tasolla. Tätä on edesauttanut se, että nopean avun saantia edellyttävien tehtävien määrä on hiukan vähentynyt edellisvuodesta. Rikosten selvitysaste on myös parantunut. Poliisi kiinnittää erityistä huomiota syyttäjäyhteistyöhön, rikosten esikäsittelytoimintaan sekä nuorten tekemien rikosten tutkintaan. Lapin pelastustoimen haasteena on harvaan asuttujen alueiden pelastustoimen palvelujen järjestäminen. Tämä johtuu erityisesti vapaaehtoisen pelastustoimen henkilöstön määrän vähenemisestä. Pelastustoimella on merkittävä tehtävä myös matkailun turvallisuuden kehittämisessä. Lapin pelastustoimen tehtävien määrä on kokonaisuudessaan lisääntynyt eikä matkailijamäärien kasvua ole pystytty riittävästi ottamaan huomioon pelastustoimen henkilöstön mitoituksessa. Palotarkastukset on tehty lähes sataprosenttisesti kaikissa Lapin kunnissa. Lapin pelastuslaitos on tehostanut valistus- ja neuvontapalvelujaan. Opetustoimessa arvioitiin perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen saavutettavuutta. Perusopetuksen kouluverkko on viime vuosina harventunut, mutta koulujen lakkauttaminen on vaikuttanut vain vähän perusopetuspalvelujen saatavuuteen. Tämä johtuu siitä, että ikäluokat ovat samanaikaisesti voimakkaasti pienentyneet erityisesti Itä-Lapin, Pohjois-Lapin ja Tunturi-Lapin seutukunnissa. Erot saavutettavuudessa ovat kuntien ja seutukuntien välillä kuitenkin suuria. Perusopetusikäisten ikäluokat pienenevät vuoteen 2015 asti, jonka jälkeen kehitys kääntyy kasvuun. Perusopetuksessa on erityisesti seurattava pitkämatkaisten oppilaiden koulukyydityksiin kuluvaa aikaa ja kuljetusten laatua sekä kuljetuskustannusten kehitystä. Lukiokoulutuksen ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen palveluverkko on säilynyt viime vuodet ennallaan. 16-vuotiaiden ikäluokka on kuitenkin pienentynyt ja pienenee edelleen. Tilanne näyttää vakiintuvan vasta vuonna 2020. Perheiden keskittyminen Lapin kolmen suurimman kaupungin lähituntumaan sekä lasten ja nuorten määrän väheneminen ovat haasteita maaseutumaisten kuntien koulutuspalvelujen järjestämiselle. Erityisesti on seurattava Lapin pienimpien lukioiden tilannetta. Kirjastojen tiloista on muodostunut eräänlainen ilmainen olohuone monelle ihmiselle. Kirjastoa voidaankin tämän vuoksi pitää merkittävänä sosiaalista syrjäytymistä ehkäisevänä palvelun tarjoajana. Tyytyväisyys kirjastotilojen toimivuuteen on kuitenkin heikentynyt. Tämä johtuu sekä vanhentuneesta sisustuksesta että kirjaston toimintamuotojen ja tilatarpeiden muutoksesta. Useissa tapauksissa tilat koetaan ahtaiksi, mikä johtuu sekä suuresta määrästä aineistoja että tilojen sokkeloisuudesta. Kirjastojen 6 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2009
turvallisuuteen ei ole toistaiseksi kiinnitetty riittävästi huomiota. Kirjastojen sijainti on yleensä asioinnin kannalta hyvä, mutta kirjastokäynnit ovat jonkin verran vähentyneet. Osittain asiointi on siirtynyt verkkoon, mutta kirjastokäyntien väheneminen voi johtua myös aukioloaikojen muutoksista. Hyvin hoidettu kunnan perusnuorisotyö on ennaltaehkäisevänä toimintana keskeisin keino nuorten sosiaalisessa vahvistamisessa ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Työpajatoiminnalla voidaan tukea niitä nuoria, jotka ovat esimerkiksi keskeyttäneet toisen asteen koulutuksen tai jääneet työttömiksi. Lapissa nuorten työpajoja on 16 ja työpajapalvelut kattavat lähes koko alueen. Vain Enontekiön ja Ylitornion kunnat ovat vailla näitä palveluja. Työpajatoiminnan jälkeen nuoret sijoittuvat paremmin opintoihin ja heidän elämänhallintansa paranee. Vuonna 2009 Lapin työpajoilla oli 959 alle 29-vuotiasta valmentautujaa ja nuoria olisi tulossa työpajoille enemmänkin, mutta tilanpuutteen vuoksi kaikkia halukkaita ei pystytä ottamaan vastaan. 7
1. Johdanto Peruspalvelujen arviointi on lakisääteistä toimintaa Aluehallintoviraston tehtävänä on aluehallintovirastosta annetun lain (896/21.11.2009) 4 :n mukaan peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi. Aluehallintovirastot seuraavat, valvovat ja arvioivat peruspalvelujen saatavuuden lain mukaista ja yhdenvertaista toteutumista. Vastaava tehtävä kuului aiemmin lääninhallituksille vuosina 1996 2008. Lakisääteistä arviointi on ollut vuodesta 2000 lähtien. Peruspalvelujen arviointia ohjaavat omilla toimialoillaan asianomaiset ministeriöt ja keskushallinnon virastot. Kuntien peruspalvelujen arviointi liittyy kuntalain mukaiseen peruspalveluohjelmamenettelyyn. Aluehallintoviraston peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi tuottaa osaltaan aineistoa tähän prosessiin. Peruspalveluilla tarkoitetaan sellaisia hyvinvointipalveluja, joiden on perustuslain mukaan oltava kaikkien kansalaisten yhdenvertaisesti saatavilla. Peruspalveluiksi määritellään palvelut, jotka koskevat suurta määrää ihmisiä ja vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Peruspalveluja ovat myös erityisryhmien palvelut, vaikka ne eivät koskisikaan suurta määrää ihmisiä. Julkisen vallan ja valtion tehtävänä on luoda riittävät edellytykset peruspalvelujen tuottamiselle. Valtio ja kunnat rahoittavat peruspalvelut yhteisesti, vaikka palvelujen järjestäminen on pääsääntöisesti kuntien tehtävä. Suuri osa peruspalveluista kuuluu kuntien valtionosuusjärjestelmän piiriin. Julkisen sektorin tilivelvollisuus kansalaisia kohtaan edellyttää, että kansalaisille annetaan tietoa siitä, mitä verorahoituksella on tuotettu. Vuoden 2009 arvioinnin toteutus Aluehallintoviraston vuotta 2009 koskeva peruspalvelujen arviointi on toteutettu valtiovarainministeriön toimeksiantokirjeen (24.6.2009, VM/1427/00.02.07/2009) mukaisesti. Ministeriöt ja keskusvirastot ovat vahvistaneet arviointikohteet oman hallinnonalansa osalta. Tällä arviointikierroksella ei arvioitu sosiaali- ja terveystoimen, liikuntatoimen, liikenteen eikä kilpailu- ja kuluttajatoimen palveluja. Lähdeaineiston epätarkkuuden takia opetusministeriön hallinnonalan arviointikohde Perusopetuksen jälkeinen välitön koulutukseen sijoittuminen jätettiin myös pois. Lisäksi nuorisotoimen arviointikohde Etsivä työparitoiminta sekä hyvinvoinnin arviointiosuus Lastensuojelun määräaikojen noudattaminen toteutetaan valtakunnallisina erillisselvityksinä. Peruspalvelujen arvioinnin teemana vuonna 2009 on ollut syrjäytymisen ehkäisy. Teemaa on tarkasteltu kaikissa niissä arviointikohteissa, joissa sen sisällyttäminen arviointiin on ollut mahdollista. Lisäksi jokaista arviointikohdetta on tarkasteltu tulevaisuussuuntautuneella, ennakoivalla otteella. Vuoden 2009 peruspalvelujen arvioinnissa arviointikokonaisuuksia ovat olleet hallinnon toimivuus, turvallisuus ja osaaminen. Hallinnon toimivuudessa on arvioitu yhteispalvelua. Turvallisuuteen sisältyvät pelastustoimen ja poliisitoimen arviointikohteina ennalta ehkäisevä toiminta, nopean avun saanti ja palvelut. Osaamiseen kuuluvat perusopetuksen alueellinen saavutettavuus, toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus, kirjastotilat ja niiden käyttö sekä nuorten työpajatoiminta. Kirjastotoimen ja nuorisotoimen arvioinnit on tehty yhteistyössä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa ja poliisitoimen arviointi on tehty Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa. Arvioinnin tekijät Lapin aluehallintovirastossa arviointityötä on koordinoinut Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen opetustoimen tiimi: sivistystoimentarkastaja Elisa Suutala (koordinaattori) erikoissuunnittelija Marjatta Tarkiainen suunnittelija Aune Kina 8 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2009
Lisäksi oman toimialansa arvioinnin ovat toteuttaneet: ylitarkastaja Paula Leppänoro-Jomppanen, hallinnon toimivuus, Lapin AVI ylitarkastaja Konsta Korhonen, poliisitoimi, Pohjois-Suomen AVI johtaja Jari Aalto ja pelastusylitarkastaja Seppo Lehto, pelastustoimi, Lapin AVI sivistystoimentarkastaja Elisa Suutala, erikoissuunnittelija Marjatta Tarkiainen ja suunnittelija Aune Kina, opetustoimi, Lapin AVI sivistystoimentarkastaja Satu Ihanamäki, kirjastotoimi, Lapin ELY sivistystoimentarkastaja Seija Kähkönen ja suunnittelija Marja Hanni, nuorisotoimi, Lapin ELY Paikkatiedon vastuuhenkilöinä ovat toimineet ja karttojen teosta vastanneet erikoissuunnittelija Marjatta Tarkiainen, erikoissuunnittelija Pirjo-Liisa Suorsa ja suunnittelija Aune Kina. Raportin graafisesta suunnittelusta ja taitosta on vastannut graafinen suunnittelija Annika Hanhivaara. 9
2. Toimintaympäristö Lapin aluehallintoviraston toimialueena on Lapin maakunta, joka sijaitsee Pohjoiskalotilla ja Barentsin alueella ja rajoittuu idässä Ve näjään, pohjoisessa Norjaan ja lännessä Ruotsiin. Kansainvälisyys on luonteva osa Lapin arkea, mikä johtuu sijainnista ja vilkkaasta matkailusta. Lapin pinta-ala on 98 985 km 2. Se on pinta-alaltaan Suomen maakunnista suurin ja kattaa 29 prosenttia koko maan pinta-alasta. Etäi syydet sekä maakunnan sisällä että valtakunnan keskuksiin ovat pitkät. Lapin maakuntaan kuuluu 21 kuntaa, joista kaupunkeja on neljä: Rovaniemi, Kemi, Tornio ja Kemijärvi. Kuntien määrä väheni viimeksi 1.1.2006, kun Rovaniemen kaupunki ja Rovaniemen maalaiskunta yhdistyivät. Tilastollisen kuntaryhmit telyn mukaan kaupunki maisia kuntia ovat Kemi, Rovaniemi ja Tornio, taajaan asuttuja kuntia Kemijärvi, Ke minmaa ja Sodankylä ja maaseutumaisia loput 15 kuntaa. Seutukuntia on kuusi (kartta 1). Paikallispoliisia koskeva toimialueuudistus tuli voimaan 1.1.2009, jolloin maahan muodostettiin 24 poliisilaitosta. Sitä ennen niitä oli ollut 90. Lappiin tuli aikaisemman 10 kihlakunnan poliisilaitoksen tilalle kaksi poliisilaitosta: Lapin ja Peräpohjolan poliisilaitokset. Kansalaisen näkökulmasta uudistus ei aiheuttanut juurikaan muutosta. Lapin poliisilaitos muodostettiin Inarin-Utsjoen, Koillis-Lapin, Ranuan-Posion, Rovaniemen ja Sodankylän kihlakunnan poliisilaitoksista. Lapin poliisilaitoksen pääpoliisiasema on Rovaniemellä ja poliisiasemat Inarissa, Kemijärvellä, Ranualla ja Sodankylässä. Palvelupisteet ovat Posiolla, Sallassa, Savukoskella ja Utsjoella. Peräpohjolan poliisilaitos muodostettiin Kemin, Kittilän, Käsivarren, Tornion ja Tornionlaakson kihlakunnan poliisilaitoksista. Poliisilaitoksen pääpoliisiasema on Torniossa ja poliisiasemat Kemissä, Kittilässä, Muoniossa ja Ylitorniolla. Palvelupisteet ovat Hetassa, Kolarissa ja Pellossa. Utsjoki Seutukunta (kuntien määrä) Enontekiö Muonio Kittilä Kolari Inari Sodankylä Savukoski Pelkosenniemi Rovaniemen (2) Kemi-Tornion (5) Torniolaakson (2) Itä-Lapin (5) Tunturi-Lapin (4) Pohjois-Lapin (3) Kaupunki Pello Rovaniemi Kemijärvi Salla Ylitornio Tervola Tornio Ranua Posio Kemi Simo Kartta 1. Lapin kunnat ja seutukunnat vuonna 2009. 10 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2009
Väestö Lapin väestö on vähentynyt vuodesta 1993 lähtien. Vuosina 1993 2009 Lappi on menettänyt väestöstään runsaat 19 000 henkeä eli 9,4 prosenttia. Eniten väkeä ovat menettäneet syrjäiset maaseutualueet ja erityisesti Itä-Lapin ja Torniolaakson seutukunnat, joiden väestö on vähentynyt tuona aikana yli neljänneksen. Lapin seutukunnista ainoastaan Rovaniemellä väkimäärä on hieman kasvanut. Pahimmat väestökatovuodet ajoittuivat 1990-luvun lopulle ja vuosituhannen alkuun, jolloin väestö väheni 2 300-2 600 hengellä vuosittain. Väestön väheneminen on kuitenkin oleellisesti hidastunut ja väestökehitys näyttää olevan tasapainottumassa. Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana vähennys on ollut 400 900 henkeä vuodessa, ja vuonna 2009 päästään jo lähelle 200 vähennystä (taulukko 1). Vuodesta 2001 vuoteen 2009 väestö on vähentynyt Lapissa kaikkiaan 2,9 prosenttia (kartta 2). Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan Lapin väkiluku oli vuoden 2009 lopussa 183 748 hen keä eli 3,4 prosent tia koko maan väes töstä. Viimeisimmän Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Lapin väestön määrä pienenee jatkossa edelleen niin, että vuonna 2015 väestöä on noin 1 400 henkeä vähemmän kuin vuonna 2009 (taulukko 1). Tämän ennusteen perusteella Lapissa väestö vähenee lähivuosina arveltua maltillisemmin eli selvästi alle yhden prosentin vuosivauhtia. Lapin väestön yhtenä erityispiirteenä on Euroopan ainoa alkuperäiskansa, saamelaiset. Saamelaiskäräjien vuonna 2007 keräämien tietojen mukaan Suomessa on noin 8 700 saamelaista. Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodan kylän kunnan pohjoisosa. Kotiseutualueella asuu noin 3 600 saa melaista. Suomen saamelaisista noin 62 prosenttia asuu kuitenkin saamelaisalueen ulkopuolella. Ainoa saamelaisenemmistöinen kunta on Utsjoki, jossa saamelaisten osuus kunnan väestöstä on 58 prosenttia. Lappi on erittäin harvaan asuttua aluetta ja sen sisällä on laajoja, erityisesti poh jois- ja itäosissa si- Väkiluvun muutos, % (kuntien määrä) -17,6 - -15,1 (3) -15,0 - -10,1 (7) -10,0 - -0,1 (9) 0,0-5,1 (2) Lappi -2,9 % Koko maa 3,0 % Kartta 2. Väkiluvun muutos Lapin kunnissa vuodesta 2001 vuoteen 2009, ennakkotieto (lähde: Tilastokeskus). 11
Taulukko 1. Lapin kuntien väkilukutietoja vuosina 2008 2015. Kunta Väkiluku 31.12.2008 Väkiluku 31.12.2009 Väkiluku 31.12.2015, ennuste Enontekiö 1 915 1 882 1 887 Inari 6 866 6 863 6 520 Kemi 22 594 22 580 22 258 Kemijärvi 8 658 8 519 7 522 Keminmaa 8 636 8 606 8 559 Kittilä 6 039 6 115 6 276 Kolari 3 860 3 854 3 887 Muonio 2 360 2 377 2 282 Pelkosenniemi 1 046 1 025 914 Pello 4 114 4 021 3 557 Posio 4 020 3 945 3 666 Ranua 4 428 4 407 3 993 Rovaniemi 59 353 59 848 62 461 Salla 4 308 4 231 3 828 Savukoski 1 216 1 181 1 100 Simo 3 546 3 496 3 411 Sodankylä 8 872 8 801 8 210 Tervola 3 476 3 462 3 271 Tornio 22 487 22 426 22 968 Utsjoki 1 322 1 302 1308 Ylitornio 4 847 4 807 4 459 Lappi 183 963 183 748 182 337 Koko maa 5 326 314 5 351 427 5 508 728 Lähde: Tilastokeskus jaitsevia, asumattomia alueita. Toisaalta on myös selkeitä väestökeskittymiä, joista suurimmat ovat Rovaniemen ja Kemi Tornion kaupunkiseudut, joilla asuu kaksi kolmasosaa alueen väestöstä. Väestön keskittyminen kaupunkeihin ja niiden läheisyydessä sijaitseville maaseutualueille sekä kuntakeskuksiin on jatkunut tasaisesti. Vuonna 2000 taajama-aste eli taajamissa asuvan väestön osuus koko väestöstä oli Lapissa 74 prosenttia ja vuoden 2008 lopussa 76 prosenttia (taulukko 2). Väestön keskittymiskehitys Lapissa jatkuu hyvin todennäköisesti tulevina vuosinakin. Rovaniemi muodostaa vetovoimaisen keskittymän ja Ruotsin rajanaapurina sijaitsevan Kemi Tornion alueen asema on vahva. Lisäksi väestöä keskittynee muutamiin muihin elinvoimaisiin taajamiin ja erityisesti suuriin matkailukeskuksiin. Toisaalta täysin asumattomien alueiden määrä lisääntyy. Lapin yli vuosikymmenen jatkuneeseen väestökatoon on ollut syynä syntyvyyden nopea lasku ja Taulukko 2. Väestöntiheys Lapissa 31.12.2009 ja taajama-aste 31.12.2008 Kunta Väestöntiheys, as./maa-km2 Taajama-aste, % Enontekiö 0,2 43,4 Inari 0,5 61,6 Kemi 237,0 99,2 Kemijärvi 2,4 84,9 Keminmaa 13,8 69,7 Kittilä 0,8 55,2 Kolari 1,5 49,4 Muonio 1,2 53,2 Pelkosenniemi 0,6 44,2 Pello 2,3 54,5 Posio 1,3 40,4 Ranua 1,3 47,8 Rovaniemi 7,9 87,8 Salla 0,7 42,1 Savukoski 0,2 41,3 Simo 2,4 63,6 Sodankylä 0,8 61,4 Tervola 2,2 48,7 Tornio 18,9 87,8 Utsjoki 0,3 25,9 Ylitornio 2,4 45,5 Lappi 2,0 76,1 Koko maa 17,6 84,4 Lähde: Tilastokeskus erityisesti muuttoliik e. Vielä 1990-luvun alkuvuosina Lapissa syntyi vuosittain noin 2 500 lasta, kun vuonna 2009 syntyneitä oli Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan enää 1 914. Syntyneitä oli kuitenkin 42 enemmän kuin vuonna 2008 ja syntyneiden määrä oli moneen vuoteen suurempi kuin kuolleiden määrä, joten luonnollista väestönkasvua Lappiin saatiin vuonna 2009 kaikkiaan 32 henkilöä. Vähiten lapsia syntyi Savukoskella (5) ja Pelkosenniemellä (6). Väestön muuttotase on ollut useissa Lapin kunnissa vuosittain yli 1,5 prosenttia negatiivinen. Pahin vuosi oli 1998, jolloin läänistä poismuuttaneita oli 2 766 henkeä. Muuttotase on parantunut vuosituhannen vaihteen tilanteesta selvästi, mutta on edelleen negatiivinen. Vuoden 2008 kokonaisnettomuutto oli 361 henkeä ja Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan vuoden 2009 kokonaismuutos tulee olemaan -256 henkeä tappiollinen. Kaikista Lapin kunnista muuttotase oli positiivinen jo seitsemässä kunnassa, kun edellisenä vuonna näitä kuntia oli neljä (kuva 1). 12 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2009
Rovaniemi Kittilä Kemi Muonio Kolari Inari Tervola Ylitornio Pelkosenniemi Utsjoki Savukoski Posio Enontekiö Ranua Simo Salla Pello Sodankylä Kemijärvi Keminmaa Tornio Lappi -300-250 -200-150 -100-50 0 50 100 150 200 Kuva 1. Muuttotase Lapin kunnissa vuoden 2009 ennakkotiedon mukaan (lähde: Tilas tokeskus). Pelkosenniemi Salla Kemijärvi Savukoski Pello Enontekiö Posio Ylitornio Kolari Inari Utsjoki Kemi Sodankylä Muonio Lappi Kittilä Tervola Koko maa Rovaniemi Simo Tornio Keminmaa Ranua 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% 0-14 vuotiaat 15-64 vuotiaat yli 64 vuotiaat Kuva 2. Väestön ikärakenne Lapin kunnissa 31.12.2008 (lähde: Tilastokeskus). 13
Väestön keski-ikä oli Lapissa vuonna 2008 hieman korkeampi kuin keskimäärin koko maassa. Väestön keski-ikä oli Lapissa 42,4 vuotta, kun se koko maassa oli 41,1 vuotta. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan myös tulevina vuosina ikääntynyttä väestöä on Lapissa koko maata enemmän (taulukko 3). Vuosia jatkunut syntyvyyden lasku ja nuoren väestön poismuutto ovat vaikuttaneet epäedullisesti läänin väestörakenteeseen. Vuonna 2008 vain neljässä Lapin kunnassa (Keminmaa, Ranua, Rovaniemi, Tornio) oli 0 14-vuotiaiden osuus väestöstä suurempi kuin yli 64-vuotiaiden osuus (kuva 2). Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu ovat maan ainoat maakunnat, joissa asuu enemmän miehiä kuin naisia. Kaikki Lapin kunnat Ro vaniemeä ja Kemiä lukuun ottamatta ovat miesenemmistöisiä. Maahanmuuttajia Lapissa oli vuonna 2008 kaikkiaan 2 629 henkeä. Heistä Euroopasta tuli 1 674, Aasiasta 692, Afrikasta 158, Amerikasta 72 ja Oseaniasta 12 henkeä. Lapin väestön koulutustaso on alhaisempi kuin keskimäärin koko maassa. Vuonna 2008 Lapin 15 vuotta täyttäneestä väestöstä oli tutkinnon suorittaneita 64,3 prosenttia, kun koko maassa heitä oli 65,5 prosenttia. Yli 60 prosentin osuuteen pääsi Lapin 21 kunnasta yhdeksän. Vähiten pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevia oli Rovaniemellä, Keminmaassa ja Torniossa. Lapissa on koko maahan verrattuna suhteellisesti enemmän keskiasteen tutkinnon suorittaneita ja selvästi vähemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneita. Elinkeinot ja työllisyys Lapin elinkeinorakenne poikkeaa koko maan elinkeinorakenteesta siten, että al ku tuotanto ja julkinen sektori työllistävät enemmän ja teollisuus sekä yksityi set palve lut vähem män kuin koko maassa keskimäärin (taulukko 4). Omaleimaisin Lapissa harjoi tettavista alkutuotan non elin keinoista on porotalous, jolla on metsätalouden ohella merkittävä työllistävä vaikutus alueen pohjoisosissa. Globalisaatio ja maailmanmarkkinoiden kehitys on johtanut useilla toimialoilla voimakkaisiin rakennemuutoksiin, joita talouskriisi on nopeuttanut. Rakennemuutos on koskenut Lapissa erityisesti metsäteollisuutta, ja on johtanut Kemijärven tuotantoyksikön lopettamiseen. Rakennemuutoksesta huolimatta Kemi-Tornion alueelle keskittyneen metsä- ja metalliteollisuuden merkitys heijastusvaikutuksineen on edelleen suuri koko Lapille. Lapin kaikesta teollisuustuotannosta valtaosa on peräisin metsä- ja metalliteollisuudesta, josta suurin osa menee vientiin. Yksityisistä palve luista mer kittäviä työllis täjiä ovat kauppa, majoitus- ja ravitsemistoi minta, liikenne, kiinteistö- ja muut liike-elämän palvelut sekä viime vuosina yhä enenevässä määrin ohjelmapalvelut. Matkailu työllistää melko paljon, mutta ulkomaisten matkailijoiden määrät ovat kuitenkin pienentyneet vuoden 2009 aikana, eikä kotimaan kysyntä ole pystynyt korjaamaan tilannetta. Mat kailu lukuisine Taulukko 4. Työllinen työvoima toimialan mukaan (%) Lapissa ja koko maassa vuonna 2007. Taulukko 3. Väestön ikärakenne vuosina 2008, 2015 ja 2020 Lapissa ja koko maassa. 0-14 v % 15-64 v % yli 64 v % Lappi 2008 15,8 65,9 18,3 183 963 2015 15,6 61,8 22,6 182 337 2020 16,1 58,2 25,7 182 522 Koko maa 2008 16,7 66,6 16,7 5 326 314 2015 16,5 62,8 20,7 5 508 728 2020 16,6 60,5 22,9 5 635 938 Lähde: Tilastokeskus N Toimiala Lappi Koko maa Maa- ja metsätalous 5,8 3,9 Kaivostoiminta ja louhinta 0,5 0,2 Teollisuus 12,8 17,6 Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 1,2 0,7 Rakentaminen 7,2 6,6 Kauppa, majoitus- ja ravitsemistoiminta 14,7 15,3 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 7,9 7,2 Rahoitus-, kiinteistö- ym. palvelut 11,9 15,4 Yhteiskunnalliset palvelut 36,6 32,0 Toimiala tuntematon 1,5 1,0 Yhteensä 100,0 100,0 Lähde: Tilastokeskus 14 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2009
Lapin indikaattorit alueittain Tunturi-Lappi Koko Lappi väestö 183 739 (2009e), muutos 2008 abs. -224 (-0,1 %) väestönmuutos (2000-2009) abs. -8029 pros. -4,2 % työttömyysaste 14,3 % (keskim./kk 2009) työllisyysaste 59,2 %, huoltosuhde 1,56 (2008) bkt käyvin hinnoin/asukas 27 768 (2007) bkt/asukas % Suomen keskiarvosta 81,7 % (2007) väestö 14 225 (2009e), muutos 2008 abs. +51 (0,4 %) väestönmuutos (2000-2009) abs. -232 pros. -1,6 % työttömyysaste 14,7 % (keskim./kk 2009) työllisyysaste 64,0 %, huoltosuhde 1,35 (2008) bkt käyvin hinnoin/asukas 24 991 (2007) bkt/asukas % Suomen keskiarvosta 73,6 % (2007) Muut Alkutuotanto Rakentaminen Jalostus Yksityiset palvelut Julkiset palvelut 1099 4173 4707 Pohjois-Lappi Työpaikat sektoreittain 2007 10386 24737 26459 0 10000 20000 30000 työpaikkoja väestö 16 968 (2009e), muutos 2008 abs. -92 (-0,5 %) väestönmuutos (2000-2009e) abs. -1708 pros. -9,1 % työttömyysaste 13,5 % (keskim./kk 2009) työllisyysaste 59,8 %, huoltosuhde 1,49 (2008) bkt käyvin hinnoin/asukas 27 228 (2007) bkt/asukas % Suomen keskiarvosta 80,2 % (2007) Muut Alkutuotanto Rakentaminen Jalostus Yksityiset palvelut Julkiset palvelut 120 475 351 239 1892 2750 0 500 1000 1500 2000 2500 300 työpaikkoja Muut 135 Alkutuotanto 748 Rakentaminen 322 Jalostus 414 Yksityiset palvelut 2448 Julkiset palvelut 2670 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 työpaikkoja Itä-Lappi Tornionlaakso väestö 8 830 (2009e), muutos 2008 abs. -131 (-1,5 %) väestönmuutos (2000-2009e) abs. -1535 pros. -14,8 % työttömyysaste 15,3% (keskim./kk 2009) työllisyysaste 52,1 %, huoltosuhde 2,16 (2008) bkt käyvin hinnoin/asukas 20 457 (2007) bkt/asukas % Suomen keskiarvosta 60,2 % (2007) väestö 18 901 (2009e), muutos 2008 abs. -347 (-1,8 %) väestönmuutos (2000-2009e) abs. -4042 pros. -17,6 % työttömyysaste 18,2 % (keskim./kk 2009) työllisyysaste 53,1 %, huoltosuhde 2,02 (2008) bkt käyvin hinnoin/asukas 22 625 (2007) bkt/asukas % Suomen keskiarvosta 66,6 % (2007) Muut Alkutuotanto Rakentaminen Jalostus Yksityiset palvelut Julkiset palvelut Kemi-Tornion i seutu 119 374 295 274 väestö 60 567 (2009e), muutos 2008 abs. -172 (-0,3 %) väestönmuutos (2000-2009e) abs. -2455 pros. -3,9 % työttömyysaste 14,4 % (keskim./kk 2009) työllisyysaste 58,8 %, huoltosuhde 1,60 (2008) bkt käyvin hinnoin/asukas 30 819 (2007) bkt/asukas % Suomen keskiarvosta 90,7 % (2007) Muut Alkutuotanto Rakentaminen Jalostus Yksityiset palvelut Julkiset palvelut 349 770 1582 880 950 0 200 400 600 800 1000 työpaikkoja 6522 7205 7212 0 2000 4000 6000 8000 työpaikkoja Muut Alkutuotanto Rakentaminen Jalostus Yksityiset palvelut Julkiset palvelut Muut Alkutuotanto Rakentaminen Jalostus Yksityiset palvelut Julkiset palvelut 89 Rovaniemen seutu 278 761 876 1856 2385 0 500 1000 1500 2000 2500 työpaikkoja väestö 64 248 (2009e), muutos 2008 abs. +467 (+0,7 %) väestönmuutos (2000-2009e) abs. +1943 pros. +3,1 % työttömyysaste 14,0 % (keskim./kk 2009) työllisyysaste 61,0 %, huoltosuhde 1,43 (2008) bkt käyvin hinnoin/asukas 28 283 (2007) bkt/asukas % Suomen keskiarvosta 83,3 % (2007) 287 930 1889 2173 9598 11360 0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 työpaikkoja Kuva 3. Lapin tunnuslukuja seutukunnittain (lähteet: Tilastokeskus ja Lapin liitto). 15
liitännäiselinkeinoineen tarjoaa edelleen työmahdollisuuksia useilla Lapin syrjäi sillä alueilla, joissa muiden alojen työpaikkoja on niukasti. Matkailuelinkeinon suurimpia keskittymiä ja kehityksen vetureita Lapissa ovat Pyhä Luoston, Saariselän ja Levi Ylläs Olos Pallaksen tunturialueet. Kaivosalasta on tullut yhä merkittävämpi toimiala Lappiin ja täällä on hyvät mahdollisuudet kaivostoiminnan merkittävällekin laajentumiselle. Kittilän Suurikuusikon kultakaivos suunnittelee laajentumista ja Pahtavaaran kultakaivos Sodankylässä on taas toiminnassa. Sodankylän Kevitsan nikkeli- ja kuparikaivos aloittaa vuonna 2012 ja päätös Kolari Pajalan rautakaivoksen rakentamisen aloittamisesta saataneen tänä vuonna. Muiden kaivosten valmistelut etenevät, mutta hankkeiden käynnistyminen riippuu suuresti taloustilanteesta ja tuotteiden markkinahintojen kehityksestä. Näillä hankkeilla on kaivostoiminnan käynnistyttyä huomattava työllistävä vaikutus. Rakentamisinvestointeja on käynnissä Itä-Lapissa (matkailu ja rakennemuutoshankkeet), Kemi Tornion seutukunnassa (Outokummun investoinnit ja VT4 moottoritie) sekä Tunturi- ja Pohjois-Lapissa (matkailurakentaminen). Rakentamisen taso ei vastaa vuoden 2008 määrää ja suunniteltujen isojen hankkeiden käynnistämisessä ollaan nyt odottavalla kannalla. Lappi menetti 1990-luvun alun lamavuosina huomattavan osan työpaikoistaan. Vaikka työpaikkojen määrä on 1990-luvun puolenvälin jälkeen hitaasti kasvanut, oli työpaikkoja vuonna 2007 noin 13 500 vähemmän kuin vuonna 1990. Vuonna 2007 Lapissa oli 71 571 työpaikkaa. Julkiset palvelut ovat alueen suurin työllistäjä, vaikka yksityisen sekto rin työpaikkojen määrä on lisääntynyt tasaisesti, ja alojen työllistävyys lähenee toisiaan (kuva 3). Lapin työpaikat ovat keskittyneet Rovaniemen ja Kemi-Tornion seutukuntiin. Näillä alueilla asuu yli 68 prosenttia Lapin väestöstä ja sijaitsee 70 prosenttia työpaikoista. Vuonna 2007 Rovaniemen seudun noin 26 200 työpaikasta 80 prosenttia oli yksityisen ja julkisen sektorin palvelutyöpaikkoja. Teollisuustyöpai- Työttömyysaste, % (kuntien määrä) 18,1-22,1 (3) 15,1-18,0 (8) 12,1-15,0 (8) 9,6-12,0 (2) Lappi 14,4 % Koko maa 9,8 % Kartta 3. Lapin läänin kuntien työttömyysasteet vuonna 2009 (lähde: Lapin ELY). 16 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2009
kat taas olivat keskittyneet Kemi-Tornion seutukuntaan. Tunturi-Lapissa yksityiset palvelut työllistävät eniten. Seutukunnittaisia tunnuslukuja on esitetty kuvassa 3. Työttömien määrä on 1990-luvun puolivälin huippulukujen jälkeen tasai sesti pienentynyt. Vuonna 1995 työttömiä työnhakijoita oli Lapissa keskimäärin kuukaudessa noin 24 000 ja vuonna 2009 noin puolet vähemmän. Tosin samanaikaisesti väestön määrä on voimakkaasti vähentynyt. Lapin edellisvuosien hyvä työllisyyskehitys taittui loppuvuodesta 2008 ja työllisyysaste laski vuonna 2009. Työttömiä oli kuukaudessa keskimäärin 1 800 enemmän kuin edellisenä vuonna. Työttömyys on kuitenkin lisääntynyt Lapissa vähemmän kuin koko maassa. Lapin työttömyysaste oli vuoden 2009 lopussa edelleen Pohjois-Karjalan ja Kainuun jälkeen maan kolmanneksi korkein. Työttömyyden kasvu on johtunut etupäässä lomautusten lisääntymisestä. Kes kimääräinen työttö myysaste oli 14,4 prosent tia, kun se koko maassa oli 9,8 prosenttia. Alueellisesti vaikein tilanne oli Itä-Lapin seutukunnan alueella, jossa 18,2 prosenttia työvoimasta oli työttömänä (kartta 3). Taloudellinen huoltosuhde eli työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien suhde työllisiin on Lapissa viime vuosina parantunut, kun työttömien määrä on vähentynyt. Vuonna 1995 taloudellinen huoltosuhde oli 2,06 ja vuoden 2008 ennakkotiedon mukaan se oli 1,56. Taloudellinen huoltosuhde oli kuitenkin edelleen oleellisesti huonompi kuin keskimäärin koko maassa. Eniten ei-työllisiä suhteessa työllisiin koko maassa oli Torniolaakson (2,16) ja Itä-Lapin (2,02) seutukunnissa. Kaikkein suurin taloudellinen huoltosuhde Lapissa oli Sallan kunnassa. Väestöllisessä (demografisessa) huoltosuhteessa eli lapsien ja eläkeikäisten suhteessa työikäisiin viime Taulukko 5. Lapin kuntien taloudellinen huoltosuhde (työvoiman ulkopuolella olevien ja työttömien määrä yhtä työllistä kohden) vuonna 2008 ja väestöllinen huoltosuhde (alle 15-vuotiaiden ja yli 64-vuotiaiden määrä yhtä 15 64-vuotiasta kohden) vuonna 2008 ja en nuste vuosille 2015 ja 2030. Taloudellinen huoltosuhde Demografinen huoltosuhde Kunta 2008 2008 2015 2030 Enontekiö 1,70 0,44 0,63 0,99 Inari 1,41 0,45 0,57 0,88 Kemi 1,68 0,50 0,63 0,84 Kemijärvi 2,07 0,62 0,83 1,28 Keminmaa 1,42 0,52 0,67 0,92 Kittilä 1,22 0,52 0,58 0,75 Kolari 1,40 0,50 0,63 0,86 Muonio 1,40 0,54 0,65 0,87 Pelkosenniemi 1,85 0,54 0,83 1,33 Pello 2,15 0,63 0,83 1,31 Posio 1,91 0,58 0,77 1,21 Ranua 2,16 0,65 0,72 1,09 Rovaniemi 1,38 0,47 0,54 0,71 Salla 2,20 0,63 0,81 1,26 Savukoski 1,71 0,55 0,74 1,26 Simo 1,79 0,63 0,79 1,05 Sodankylä 1,53 0,51 0,64 1,04 Tervola 1,99 0,73 0,77 1,03 Tornio 1,51 0,51 0,61 0,77 Utsjoki 1,68 0,52 0,69 1,06 Ylitornio 2,17 0,67 0,76 1,10 Lapin lääni 1,56 0,52 0,62 0,84 Koko maa 1,24 0,50 0,59 0,73 Lähde: Tilastokeskus 17
vuosina tapahtuneet muutokset ovat koko maakunnan tasolla olleet vähäisiä. Samalla kun 0 14-vuotiaiden määrä on vähentynyt, yli 64-vuotiaiden määrä on lisääntynyt. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle tilanne tulee selvästi heikkenemään (taulukko 5). Lapin työikäisen väestön pienenemisestä johtuen maakunnassa tällä hetkellä asuva väestö ei riitä täyttämään tulevia työvoimatarpeita. Eläkkeelle siirtyvien määrän ja työmarkkinoille tulevan uuden ikäluokan ero kasvaa ja kilpailu osaavasta työvoimasta tulee kiristymään. Elinkeinoelämän kehittyminen, elinkeinorakenteen muutokset ja muuttoliike määrittävät sen, kuinka suureksi ero lappilaisen työvoiman tarjonnan ja kysynnän välillä tulee kasvamaan. Työvoiman saatavuus voi muodostua elinkeinojen kehittymisen esteeksi ja työvoiman vajausta voi olla myös julkisella sektorilla. Saatavuusongelmia on jo ajoittain ollut sosiaali- ja terveydenhuollon ammateissa, rakennus- ja metallialan sekä matkailualan tehtävissä. Koulutetun henkilöstön saatavuus on vaikeaa erityisesti niillä aloilla, joiden koulutusta ei ole Lapissa. Saatavuusongelmat korostuvat maaseutukunnissa erityisosaamista vaativissa tehtävissä. Yhtenä ratkaisuna mahdolliseen työvoimapulaan pidetään Etelä- Suomesta Lappiin suuntautuvaa lappilaislähtöisen väestön paluumuuttoa. Kuntatalous Kuntatalouden tiedot perustuvat vuoden 2008 tilinpäätösten kuntakohtaisiin tietoihin, ennakkoarvioon vuoden 2009 kokonaistilanteesta sekä työ- ja elinkeinoministeriön ja Suomen Kuntaliiton aluebarometrin tietoihin alueellisista kehitysnäkymistä syksyllä 2009. Aluebarometrin tiedot perustuvat kuntien virka- ja luottamushenkilöiden henkilökohtaisiin näkemyksiin ja tietoihin. Vastaajien perusjoukon muodostavat yhdeksän päättäjää jokaisesta Suomen kunnasta. Aluebarometrin mukaan Lapin kehitysodotukset ovat hyvät ottaen huomioon maan talouden yleisen kehityksen. Verotulojen vähentyminen, velanoton kasvu ja yleinen rahoitusasema huolettavat maakunnassa, mutta toisaalta kaupan ja palvelujen sekä työllisyyden kehitys vuonna 2010 arvioidaan muun maan keskitasoa paremmaksi. Lapin keskusseudun kunnissa kehitysarviot ovat muuta maakuntaa varovaisemmat. Lapin 21 kunnasta 11:ssä ennakoidaan tuloveroprosentin korotuksia vuotta 2010 seuraaville 2 3 vuodelle. Aluebarometrin mukaan seitsemän kuntaa nostaa kiinteistöveroaan ja yhdeksän yleisemmin maksujaan, yhdeksän vähentää investointejaan, yhdeksän realisoi käyttöomaisuuttaan, kaksi irtisanoo henkilöstöään, neljä lomauttaa ja 13 kuntaa uudistaa palvelurakenteitaan tänä aikana, jos kuntapäättäjien arviot toteutuvat sellaisenaan. Kaupan ja palvelujen investointiodotukset ovat kääntyneet myönteisiksi ja teollisuuden investointien odotetaan kääntyvän lievästi myönteisiksi. Keskusseuduilla odotetaan lisäksi asuntorakentamisen lisääntyvän ensi vuonna. Toisaalta verotulokehitys huolestuttaa ja velkaa otetaan koko maakunnassa aikaisempaa enemmän. Vuoden 2008 tilinpäätöstietojen mukaan kuntien taloustilanne on parantunut merkittävästi edellisestä vuodesta. Negatiivisen vuosikatteen kuntia oli Lapissa enää yksi ja kuntien keskimääräinen vuosikate nousi 367 euroon asukasta kohden, kun se edellisenä vuonna oli 202 euroa. Vuosikate ylitti nyt koko maan keskiarvon. Kattamatonta alijäämää oli enää yhdeksällä kunnalla, ja koko Lapin tilanne oli keskimäärin kolme euroa ylijäämäinen asukasta kohden. Lapin kunnat ovat kuitenkin keskimääräistä velkaantuneempia. Vuonna 2008 kuntien velkamäärä väheni 25 eurolla asukasta kohden, mutta oli edelleen korkeampi kuin koko maassa. Lapin kunnilla oli lainaa lähes 2 000 euroa asukasta kohden, kun Manner- Suomen kuntien vastaava luku oli noin 1 600 euroa. Lapissa neljän kunnan lainakanta oli jo yli 3 000 euroa ja suurin lainakanta, yli 3 800 euroa asukasta kohden oli Kemissä (taulukko 6). Vuoden 2009 alustavien tilinpäätösarvioiden mukaan Lapin kuntien taloustilanne on heikentynyt hieman vuodesta 2008 ja kuntien keskimääräisen vuosikatteen arvioidaan jäävän 355 euroon. Lapin kuntien lainakanta olisi ennakkotiedon mukaan 2 011 euroa asukasta kohden ja nousisi noin 40 euroa vuoden 2008 tasosta. Kaikkien Suomen kuntien lainakanta sen sijaan nousisi 1 875 euroon. Negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä nousisi Lapissa jälleen kahteen 18 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2009
kuntaan. Kuntaliitto arvioi, että vuonna 2010 kaikkien kuntien tilanne huononee selvästi. Kuntaliiton mukaan kuntien täytyy pystyä hillitsemään menojen kasvua olennaisesti viime vuodesta, mutta myös valtion pitää lisätä kuntapalvelujen rahoitusta peruspalvelujen turvaamiseksi, jotta tappiokierre saadaan oikaistua. Muuten veronkorotuspaineet kasvavat kunnissa kohtuuttomiksi (Kuntaliiton mediatiedote 10.2.2010). Vuodelle 2010 tuloveroprosenttia joutui korottamaan Lapissa kolme kuntaa: Enontekiö, Posio ja Rovaniemi. Lapin kuntien keskimääräinen tuloveroprosentti vuodelle 2010 on 20,03, kun se vuonna 2009 oli 19,84. Keskimääräinen tuloveroprosentti pysyi vuodet 2008 ja 2009 lähes samana. Lapissa keskimääräinen tuloveroprosentti on edelleen yli prosenttiyksikön suurempi kuin koko maassa. Valtioneuvosto myönsi joulukuussa 2009 harkinnanvaraista rahoitusavustusta yhteensä noin 1,7 miljoonaa euroa Enontekiölle ja Utsjoelle, joiden se katsoi olevan poikkeuksellisten tai tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Rahoitusavustusta haki Lapista yhdeksän kuntaa. Edellisenä vuonna avustusta myönnettiin seitsemälle kunnalle. Lapin kuntien taloutta helpottaa tulevina vuosina poikkeuksellisen harvan asutuksen kunnille kohdennettu valtionosuusjärjestelmän muutos, jolla 12 Lapin kunnalle tuli pysyvä lisä säännöllisiin valtionapuihin. Vuonna 2010 Lapissa tätä valtionosuutta tulee yhteensä noin 18 miljoonaa euroa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (PA- RAS-hanke) annettu laki tuli voimaan helmikuussa 2007 ja on voimassa vuoden 2012 loppuun saakka, johon mennessä lain edellyttäminen kunta- ja palvelurakenteen muutosten tulee valmistua. Uudistuksen tähänastiset vaikutukset näkyvät erityisesti hallinnollisten rakenteiden kehittämisessä eikä uudistus ole vielä vahvasti edennyt palvelujen Taulukko 6. Lapin kuntien taloustie toja. Kunta Tuloveroprosentti 2010 Verotulot 2008 /as. Valtionosuudet 2008 /as. Lainakanta 2008 /as. Vuosikate 2008 /as. Enontekiö 20,50 2 469 3 447 2 985 290 Inari 19,00 3 019 2 350 2 174 685 Kemi 20,75 3 378 1 432 3 861 397 Kemijärvi 19,50 3 037 2 865 2 963 387 Keminmaa 20,75 3 440 1 282 2 016 544 Kittilä 19,00 3 031 2 308 2 298 626 Kolari 20,00 2 990 2 303 2 169 468 Muonio 20,50 2 994 2 762 3 023 913 Pelkosenniemi 20,75 3 805 2 697 3 675 1 015 Pello 20,25 2 593 3 061 2 037 774 Posio 20,50 2 300 2 769 1 822-38 Ranua 19,25 1 982 3 949 570 339 Rovaniemi 20,00 3 105 1 177 1 272 244 Salla 19,50 2 425 3 638 1 870 443 Savukoski 20,25 3 050 2 904 1024 72 Simo 20,75 2 880 2 028 1 352 314 Sodankylä 19,50 3 065 2 144 1 925 225 Tervola 19,50 2 896 2 659 1 506 453 Tornio 20,00 3 082 1 327 1 819 376 Utsjoki 20,50 2 902 3 192 3 779 130 Ylitornio 19,25 2 366 2 812 518 461 Lappi 20,03 3 033 1 830 1 972 367 Koko maa 18,98 3 291 1 206 1 631 363 Lähde: Suomen Kuntaliitto, Tilastokeskus 19
kehittämiseen. Lapissa kunta- ja palvelurakenneuudistus on edennyt hitaasti. Kuntien yhdistymisiä ei ole tapahtunut eivätkä sairaanhoitopiirien yhdistymiset ja seutukunnittaiset sosiaali- ja terveyspiirihankkeet ole edenneet. Nyt kuitenkin Kemi Tornion alueella on käynnistymässä kuntaselvitystyö. Uudistuksen tavoitteita on toteuttanut selvimmin Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kuntayhtymän ja Länsi-Lapin koulutuskuntayhtymän yhdistyminen Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappiaksi sekä Sodankylän toisen asteen ammatillisen koulutuksen yhdistyminen Rovaniemen koulutuskuntayhtymään vuoden 2007 alussa. Kansalaisopistoja on yhdistetty seudullisiksi opistoiksi. Keminmaassa toimii Kivalojen Seutuopisto (Keminmaa, Simo, Tervola) ja Kittilässä Revontuli-Opisto (Enontekiö, Kittilä, Sodankylä). Samoin vuonna 2009 aloitti Pelkosenniemen, Savukosken ja Sodankylän yhteinen seutukirjasto Sompio. Seutukirjaston perustamista on pohdittu myös Kemi Tornion alueella sekä Tornionlaaksossa. Palvelurakennetavoitetta on edistänyt myös vuoden 2006 alusta perustettu Lapin jätehuollon kuntayhtymä, jolla turvataan Lapin pohjois- ja itäosien harvaanasutuimpien alueiden jätteiden keräily ja käsittely. Väestön keskittyminen yhä harvempiin keskuksiin ja tulojen vähentyminen keskusten ulkopuolisissa kunnissa vaikeuttavat pienimpien kuntien mahdollisuuksia vastata peruspalveluista alueillaan. Lapissa pitkät etäisyydet ja harva asutus tuovat palvelujen järjestämiselle ja kuntien yhteistyön toteuttamisellekin muusta maasta poikkeavat haasteet. 20 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2009
3. Hallinnon toimivuus Arvioinnin toteutus: Ylitarkastaja Paula Leppänoro-Jomppanen 3.1 Yhteispalvelu 3.1.1 Arviointikohde Arvioinnin kohteena on ollut yhteispalvelu, jota on arvioitu myös vuosina 2002, 2004 ja 2006-2008. Erityisesti on arvioitu yhteispalvelupisteiden määrän ja palveluvalikoiman kehitystä. Arviointikohteena oli myös valtion paikallishallinnon saavutettavuus. 3.1.2 Toimintaympäristön haasteet Yhteispalvelu on tapa tarjota julkisen hallinnon asiakaspalveluja keskitetysti yhdestä paikasta. Kunnan ja valtion palveluntuottajien yhteistyön tavoitteena on turvata monipuoliset ja laadukkaat palvelut niin haja-asutusalueilla kuin taajamissa. Yhteispalvelu sisältää asiakirjojen vastaanottamista ja luovuttamista, asioiden vireillepanoon ja käsittelyyn liittyvää neuvontaa sekä sähköisten palvelujen käytön tukemista. Yhteispalvelupisteiden määrä Suomessa oli lisääntyi edellisvuodesta neljällä. Lapissa yhteispalvelun merkitys eri toimialojen palveluja tarjoavana asiakaspalveluna ei ole ollut merkittävä. Valtion aluehallinto on laajentanut toimialueitaan, mutta paikallispalveluverkko on edelleen kattava ja kansalaisten suhteellisen hyvin saavutettavissa. Voimassa olevia yhteispalvelusopimuksia ei ollut vuonna 2009 kuin yksi, mutta neuvotteluja uusista sopimuksista julkisen asiakaspalvelun keskittämiseksi kuntavetoisiin yhteispalvelupisteisiin käydään paikallistasolla. Uudistettuja sopimuksia tullee voimaan vuonna 2010. Julkisen hallinnon kasvava laatu- ja taloudellisuusvaatimus edellyttää toimintojen keskittämistä ja tämä voi harventaa palveluverkkoa. Kuitenkin maantieteellisesti kattavan palveluverkon ylläpitäminen on edelleen monien palvelujen ja asiakasryhmien kannalta tärkeää. Eri julkisten toimijoiden yhteistyö on välttämätöntä julkisen sektorin palvelupisteverkon riittävän tiheyden säilyttämiseksi. Lapissa palvelujen kysyntä heikkenee osassa maakuntaa harvaan asuttujen alueiden väestön vähenemisen myötä. Tämän vuoksi nykyinen julkisten palvelujen verkko voi supistua ja osa maakunnan alueista voi jäädä palveluja vaille. Palveluverkon suunnittelussa kiinteiden palvelupisteiden rinnalle voivat nousta liikkuvat palvelut, jolloin palvelut tuodaan ihmisille kotiin tai lähelle kotia. Toisena mallina on ihmisten kuljettaminen palvelujen luo yhdistämällä ihmisten ja tavaroiden erilaisia kuljetuksia. Liikkumismahdollisuuksilla on suora vaikutus palvelujen saatavuuteen erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Sähköistä asiointia ja paikkariippumatonta palvelujen saantia kehitetään voimakkaasti myös julkisella sektorilla ja yhä enemmän asioita hoidetaan tietoverkoissa. Lapissa puhelin- ja tietoverkkojen katvealueet ovat laajoja ja sähköisen asioinnin suurimmaksi ongelmaksi ovat nousseet riittävän nopeat tietoliikenneyhteydet. Fyysisten palvelupaikkojen korvaaminen sähköisillä palveluilla ja riittämättömät laajakaistayhteydet voivat aiheuttaa tilanteen, jossa sivukylillä palveluja ei ole saatavilla lainkaan. Tällä hetkellä ainoastaan kunta- ja matkailukeskukset tarjoavat riittävästi yhteystapoja ja nopeuksia GSM- ja tietoverkoille. Kunnille tarjottava valtionapu laajakaistayhteyksien rakentamiseen on merkittävä apu sähköisten palvelujen saavutettavuuden parantamiseksi. Kokoaikaista asiakaspalvelua ja tuettua sähköistä palvelua voidaan antaa merkittävästi nykyistä enemmän kokoamalla julkisen hallinnon toimijoita yhteen. 3.1.3 Lainsäädännöllinen ja yhteiskuntapoliittinen perusta Viranomaisten sopimaa yhteistä asiakaspalvelua säätelee vuonna 2007 uudistettu laki julkisen hallinnon yhteispalvelusta (223/2007). Lain tarkoituksena on parantaa julkisen hallinnon asiakaspalvelun saatavuutta kansalaislähtöisesti ja lisätä toiminnan tehokkuutta. Yhteispalveluna voidaan hoitaa valtion ja kunnan viranomaiselle sekä Kansaneläkelaitokselle kuuluvia avustavia asiakaspalvelutehtäviä. 21
Valtiovarainministeriö asetti vuoden 2008 lopulla hankkeen yhteispalvelun laajentamiseksi. Hankkeen tavoitteena on turvata palvelujen saatavuus koko maassa valtion toimijoiden organisoidessa palveluverkkoaan uudelleen. Lisäksi tavoitteena on konkreettisesti lisätä yhteispalvelupisteiden määrää ja laajentaa olemassa olevien yhteispalvelupisteiden palveluvalikoimaa sekä valmistella ja toteuttaa yhteispalvelun kehittämishankkeen selvitysmiehenä toimineen Timo Kietäväisen ehdotuksia julkisen asiakaspalvelun kehittämiseksi. Yhteispalvelun laajentamishanke aloitti työnsä pitämällä seitsemän aluetilaisuutta, joissa tarkasteltiin hankkeeseen valittujen paikkakuntien julkisten palvelujen tarjontaa ja yhteispalvelun mahdollisuuksia. Merkittävä linjaus oli valtakunnallinen sopimus siitä, että kunnat toimivat koollekutsujina paikallisissa yhteispalveluneuvotteluissa. Hankkeen rahoitustyöryhmän loppuraportissa esitettiin, että valtion talousarvioehdotukseen otetaan kiinteä määräraha, josta voidaan hakemuksesta myöntää kunnalle tai kuntayhtymälle avustusta yhteispalvelun järjestämiseen. Yhteispalvelun vauhdittamiseksi kunnille tai kuntayhtymille tarjotaan vuonna 2010 harkinnanvaraista valtionavustusta yhteispalvelupisteen perustamiseen. Osana yhteispalveluhanketta selvitettiin ja pilotoitiin palvelujen tarjoamista etäpalveluna video- ja verkkoneuvottelujen kautta. Perinteisten palvelukanavien, käyntiasioinnin, puhelinpalvelun, postipalvelun sekä Internet- ja sähköpostipalvelun rinnalle kehitetään asiantuntijapalvelujen tarjoaminen etäpalveluna. Etäpalvelu mahdollistaisi kuvan, äänen ja asiakirjojen välittämisen toimivaltaiselta viranomaiselta yhteispalvelupisteessä asioivalle asiakkaalle. Etäpalvelua esitetään liitettäväksi keskeisten yhteispalvelutoimijoiden palvelustrategioihin uutena palvelukanavana, jolloin se nousisi perinteisten kanavien rinnalle. Yhteispalvelun etäpalvelukonseptin kehittäminen on liitetty osaksi Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmaa (SADe). Ohjelman tavoitteena on, että kansalaisten ja yritysten sähköinen asiointi kattaa vuoteen 2013 mennessä kaikki keskeiset palvelut. Keskeisten julkishallinnon palvelujen tuottajien vuonna 2008 antaman suosituksen mukaan alue- ja paikallishallinnon palvelujen saatavuutta turvataan yhteispalvelun avulla. Valtion paikallistason toimijoiden ja kuntien tulee toimia tiiviissä ja laajassa yhteistyössä palvelujen saatavuuden ja laadun turvaamiseksi mikäli toimipaikkaverkon tai palveluvalikoiman muutokset heikentävät palvelun saatavuutta. Valtion aluehallintouudistuksessa yhteispalvelun alueellinen edistäminen siirtyi lääninhallituksilta maakuntien liitoille. 3.1.4 Arviointiasetelma Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit Palvelutavoitteet/ hyvä palvelutaso Tarjonta Kuinka monta yhteispalvelupistettä aluehallintoviraston toimialueella on ja missä ne sijaitsevat? Yhteispalvelupisteiden määrä ja sijainti alueella Kunnassa on yhteispalvelupiste tai paikallishallinnon keskeiset palvelut ovat muutoin saatavilla Mitä toimijoita yhteispalvelupisteissä on? Pisteissä toimivat viranomaiset Onko yhteispalvelupisteissä vakiopalveluvalikoima vai sitä suppeampi tai laajempi palveluvalikoima? Yhteispalveluna tarjottavat asiakaspalvelut Yhteispalvelupisteessä on tarjolla vähintään vakiopalveluvalikoima Kuinka monta asiakaspäätettä yhteispalvelupisteissä on? Asiakaspäätteiden määrä yhteispalvelupisteissä Vähintään yksi asiakaspääte / yhteispalvelupiste Saavutettavuus Kuinka suuri osa väestöstä asuu enintään 20 km:n etäisyydellä keskeisten valtion paikallishallinnon toimijoiden toimipaikoista, palvelupisteistä tai yhteispalvelupisteistä? Enintään 20 km:n etäisyydellä asuvien osuus läänin väestöstä Osuus vähintään samaa tasoa kuin vuonna 2008 22 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2009