puulajipuisto keskellä kaupunkia Tervetuloa nauttimaan Lappeenrannan kauniista luonnosta!
Perustaminen Vuonna 1980 perustettu Lappeenrannan arboretum on maamme ensimmäisiä kunnallisia puulajipuistoja. Puiston isänä voidaan pitää tohtori Kalervo Ohelaa, joka teki valtuustoaloitteen puiston rakentamiseksi vuonna 1978. Ensimmäiset puut, 20 visakoivua, istutettiin puistoon maailman ympäristöpäivänä 5.6.1980. Samalla vietettiin Lappeenrannan arboretumin vihkiäisiä. Sijainti Lappeenrannan arboretum sijaitsee kaupungin ydinkeskustan välittömässä läheisyydessä, keskustasta itään johtavan Valtakadun molemmin puolin Lepolankatuun saakka. Puisto sijoittuu pääosin ensimmäisen Salpausselän harjanteella, hiekkakankaalle, jossa valtapuulajina on mänty Pinus sylvestris. Osa alueesta on ollut aiemmin Lappeen pappilan viljelysmaata. Koko puiston pinta-ala on 14,5 hehtaaria, josta tämä esite kattaa pienen läntisen osan, nelisen hehtaaria juuri sopivasti päiväkävelyn kohteeksi. Puistoon on vuoteen 2004 mennessä istutettu esitellyt 72 puulajia. Puistossa kasvaa myös runsaasti isokokoisiakin pensaita, joita opaslehtisessä ei ole esitelty. Yksi puiston suurikokoisista pensaista on mongolianvaahtera, joka kasvaa tataarinvaahteroiden vieressä Valtakadun kulmassa. Ilmasto Lappeenranta on ilmastoltaan melko mantereinen. Vuoden maksimi-minimilämpötilojen vaihteluväli on 57 astetta. Vallitsevat tuulet puhaltavat lounaasta ja etelästä. Voimakkaimmat tuulet sen sijaan puhaltavat kaakosta, pohjoisesta, luoteesta ja lännestä. Ilmastoon vaikuttavia maantieteellisiä tekijöitä ovat mm. etäisyydet merialueille sekä Salpausselän ja Saimaan läheisyys. Puut Arboretumin perustamista ei aloitettu nollasta, sillä puisto oli ollut olemassa jo kymmeniä vuosia. Ennestään siellä kasvoi noin 70 erilaista puuvartista lajia. Istuttaminen on alusta alkaen ollut suunnitelmallista: noin 400 puuttuvalle lajille on paikat valmiiksi katsottuna. Valtaosa tulevista istutuksista on pensaita. Puiston hoidoksi riittää oksiston leikkaaminen tarpeen mukaan ja kuolleiden puiden kaataminen. Yhdistyksillä ja yhteisöillä on mahdollisuus istuttaa puu merkkivuotensa kunniaksi. Venäläisen ystävyyskaupunkimme Klinin edustajat istuttivat Suomen Itsenäisyyden 70- vuotiskuusen yhdessä kaupunginjohtajan kanssa arboretumiin 20.8.1987 ja Ruska yhdistys ry istutti 2.6.2003 vesitornin lähelle Puurtajien puun, punatammen Quercus rubra. Kimpisen lukion ja yläkoulun valmistuvat vuosiluokat täydentävät lajistoa vuosittain uusilla istutuksilla. 2
HAVUPUUT 1. PALSAMIPIHTA Abies balsamea Palsamipihta on ainavihanta havupuu. Sen 25-27 mm pituiset neulaset ovat kammanmuotoisessa asennossa. Runkoon kehittyy pullistumia, jotka ovat täynnä pihkaa. Puu kasvaa leveähkön kartiomaiseksi, täysikasvuisena noin 20 metrin korkuiseksi. Laji on kotoisin Kanadasta ja Amerikan pohjoisosista ja menestyy Suomessakin Lappia myöten. 3. HARMAAPIHTA Abies concolor Harmaapihta on kotoisin Kalliovuorilta kasvaen siellä noin 30-40 m pituiseksi komeaksi puuksi. Neulaset ovat kapeita, pitkiä, jäykkiä, teräviä ja sirppimäisesti ylöspäin kääntyviä. kävyt ovat tynnyrimäisiä, suurehkoja päästään hiukan suippenevia. Puuta viljellään runsaasti koristepuuna. on kestävä mutta hidaskasvuinen. 4. KOREANPIHTA Abies koreana Koreanpihdan neulaset ovat lyhyitä, 1-2 cm pituisia, tavallisesti kärkeään kohden leveneviä, pyöreähkökärkisiä ja lovipäisiä. Neulaset ovat päältä kiiltävän vihreitä, alapuolella niissä on kaksi hohtavan valkoista ilmarakojuovaa. Kävyt ovat ennen kypsymistään miltei sinisiä. Koreanpihta on Suomessa arka, menestyen vain eteläisimmässä Suomessa. 7. SIPERIANPIHTA Abies sibirica Siperianpihta on kotoisin Siperiasta. Se on kosteudesta pitävä mannerilmaston puu, joka kestää pakkasia, jopa omaa kuustamme paremmin. 6-8 cm:n mittaiset kävyt kasvavat oksilla pystyasennossa. Puu kasvaa noin 20-25 metrin mittaiseksi, mutta sopii myös leikatuksi pensasaidaksi. Neulaset ovat pehmeät ja pituudeltaan 20-22 mm. Siperianpihta on yleinen puistopuu ja lisääntyy luontaisesti Etelä- Suomessa. 21. EUROOPANLEHTIKUUSI Larix x decidua Euroopanlehtikuusi on meillä paljon harvinaisempi kuin siperianlehtikuusi. Laji on on kotoisin Alpeilta ja Keski-Euroopan itäosista. Kukat ovat purppuranpunaiset ja vaaleanruskeita, soikeampia ja pitempiä kuin siperianlehtikuusella. Käpysuomut ovat pituussuuntaan uurteiset. Puu on paksu ja käyrärunkoinen ja kasvaa 20-25 metriseksi. 24. JAPANINLEHTIKUUSI Larix kaempferi Japaninlehtikuusi kasvaa noin 10-20 metrin pituiseksi, leveälatvuksiseksi puuksi. Oksat ovat väriltään punertavan ruskeita, neulaset alta vaalean sinisiä. Laji menestyy Keski-Suomeen asti. Kävyt ovat käpysuomuistaan takakäänteisiä, koristeellisia kuin ruusut. 3
25. SIPERIANLEHTIKUUSI Larix sibirica Siperianlehtikuusi on suorarunkoinen, hento-oksainen ja kapeahkolatvuksinen puu. Kukat ovat kellertävän vihreitä. Kävyt ovat pyöreähköt ja punaruskeat. Syysväritys kullankeltainen. Neulaset ovat 3-5 cm:n mittaiset, päät terävät. Siperianlehtikuusi on nopeakasvuinen puu, joka viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla, kunhan vain saa riittävästi valoa. Puu kasvaa noin 20-30 metriseksi. 27. KUUSI Picea abies Kuusi on Euroopan kookkain puu. Se kasvaa jopa yli 50 metriä korkeaksi. Laji menestyy Pohjois-Lappia myöten. Ihanteellinen kasvupaikka on rehevä, kostea ja varjoisa. Kuuset ovat yleensä hoikkia ja kapealatvuksisia puita. Niillä on pitkä ja riippuvat, siemenen kypsymisen jälkeen kokonaisina putoavat kävyt. Kuusen neulaset ovat 15-17 mm:n pituiset, ruskehtavan vihreät. Kuusen juuristo kasvaa lähellä maanpintaa, siksi kovat myrskyt kaatavat helposti juuri kuusia. 29. KULTAKUUSI Picea abies f. aurea Metsäkuusemme eräs muoto jolle on ominaista, että nuoret neulaset ovat keväällä kullankeltaiset. myöhemmin kesällä väri muuttuu yhä enemmän normaalien neulasten kaltaisiksi. 30. PURPPURAKUUSI Picea abies f. cruenta Metsäkuusemme muoto, jolla neulaset ovat keväällä punaiset. Myös tällä neulaset vähitellen muuttuvat normaalin kuusen neulasten kaltaisiksi. 33. KÄÄRMEKUUSI Picea abies f. virgata Käärmekuusen oksat ovat pitkiä ja vähähaaraisia, vaakatasossa ja kärjestään tavallisesti alaspäin roikkuvia 37. ENGELMANNINKUUSI Picea engelmannii Neulaset ovat ohuita, mutta selvästi nelisärmäisiä, pitkähköjä, suoria tai jonkin verran sapelimaisesti käyriä ja teräväkärkisiä. Neulasia hierottaessa niistä lähtee mustaa viinimarjaa muistuttava tuoksu. Engelmanninkuusi tekee käpyjä vasta keski-iästä lähtien. Kävyt ovat pienehköjä, 4-8 cm pituisia, väriltään vaalean ruskeita. 39. KARTIOVALKOKUUSI Picea glauca Conica Puun neulaset ovat lyhyehköjä, 8-10 mm:n pituisia, sinertävän vihreitä. niiden yläpinnalla on 3-4 ja alapinnalla 2-3 ilmarakoriviä. Nuoret kasvaimet ovat kellertävän harmaita tai miltei valkoisia. Valkokuusi vaatii ehkä enemmän valoa kuin muut Picea-suvun kuuset. 4
42. SERBIANKUUSI Picea omorica Kuusen neulaset ovat litteitä, lyhyehköjä, 8-18 mm:n pituisia. neulaset ovat kärjestään tylppiä, kärki on muodoltaan lyhyt. Latvus on kapea. Serbiankuusi tekee jo nuorella iällä runsaasti käpyjä. Kävyt ovat pienehköjä, 3-6 cm pituisia, nuorina sinertäviä. puu on hidaskasvuinen, jääden Suomen oloissa noin 10-15 m pituiseksi. 44. HOPEAKUUSI Picea pungens f. glauca Okakuusi Picea pungens Hopeakuusi on okakuusista yleisimmin viljelty. Sen latvus on kartiomainen ja harvahko. Neulaset ovat siniharmaat ja aivan pystyssä. Niiden kärjet ovat neulanterävät, mistä tulee pistävää tarkoittava tieteellinen nimi pungens. Runko ja oksat ovat väriltään tummanruskeita. Hopeakuusi viihtyy runsaassa valossa, mutta muuten se ei vaadi kasvupaikaltaan paljoa. Hopeakuusi sopii hyvin kaupunkipuuksi, koska se sietää hyvin ilmansaasteita. Laji on kotoisin Pohjois-Amerikasta, menestyy Suomessa Oulun lääniin asti ja kasvaa vain noin 8-10 metrin pituiseksi puuksi. 46. SEMBRAMÄNTY Pinus cembra Sembramänty on nuorena kartiomainen, myöhemmin pyöreä- ja tuuhealatvuksinen noin 20 metriä korkea puu. Neulaset ovat pitkät ja sinivihreät, viisi yhdessä. Kävyt ovat pulleita, siemenet suuria ja syötäviä. Kävyt putoavat kokonaisina maahan, ja vasta niiden lahotessa siemenet vapautuvat. Sembramänty kehittyy kauneimmaksi yksittäispuuna ja on puolivarjoisassa kasvupaikassa hyvin pitkäikäinen. Laji menestyy Suomessa Oulu-Kajaani linjalle asti. 51. MAKEDONIANMÄNTY Pinus peuce Makedonianmännyn neulaset ovat jäykähköt, 7-10 cm pituiset, hammaslaitaiset. kasvaimet ovat kellanruskeat, kaljut. Kävyt ovat suikeita 8-15 cm pituisia. käpysuomujen kilvet ovat kuperia, napa sisäänpäin kääntynyt. Käyttö Suomessa koristepuuna. Pituus täysikasvuisena noin 10 metriä. 53. MÄNTY Pinus sylvestris Mänty on maamme yleisin ja taloudellisesti merkittävin luonnonvarainen puulaji. Se viihtyy kuivissa ja tuoreissa, niukka-, keski- ja runsasravinteisissa metsissä, rämeillä ja kallioilla. Rungon tyviosan kuori on tumman- tai ruskeanharmaa yläosan punaruskea. Pitkät neulaset ovat pareittain, sinivihreitä, suippoja. Kartiomaiset kävyt kypsyvät kukintaa seuraavan vuoden syksyllä, usein kolmittain viisittäin. 5
55. DOUGLASKUUSI Pseudotsuga menziesii Douglaskuusi on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista, jossa tavataan jopa 100- metrisiä puita. Meikäläiset douglaskuuset yltävät 15 30 m korkeuteen. Kauniin kartiomallisia puita kasvatetaan myös joulukuusiksi. Douglaskuusi on nopeakasvuinen. Se viihtyy runsasravinteisessa maassa, omaa kuustamme aurinkoisemmilla kasvupaikoilla. Puun kuori on syväuurteinen, hieman korkkimaisen pehmeä kaarna. Silmut ovat pitkät ja teräväpäiset, pituus 7 mm. Neulaset ovat pehmeitä, 25-26 mm:n pituisia. Oksat ovat alkuun pystyjä, myöhemmin vaakasuoria. Eksoottisen näköiset kävyt ovat riippuvia ja putoavat kokonaisina. 60. KANADANTUIJA Thuja occidentalis Kanadantuija on 3-12 metriä korkea, pienehkö puu, jolla on melko leveä latvus. Suomumaiset lehdet ovat päältä himmeitä, alta vihreitä tai kellanvihreitä, murskattuina ne tuoksuvat omenalta. Öljyrakkulat ovat isoja. Talvella neulaset ovat ruskehtavat. Kanadantuija on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja se kasvaa märissä, keski- ja runsasravinteisissa korvissa, rannoilla ja kalliomailla. Parhaiten kanadantuija viihtyy kalkkipitoisessa maassa. 61. KOREANTUIJA Thuja koraiensis Koreantuija on pensas tai pieni, 4-10 metrin pituiseksi kasvava puu. Latvus on leveä ja haarat siirottavia. Lehdet ovat päältä himmeähköjä, alta laajalti valkoisia. Koreantuijan öljyrakkulat ovat pieniä. 63. PALLOTUIJA Thuja occidentalis Globosa Kanadantuijan pallomainen muoto. Käyttö lähinnä koristeistutuksissa pihoilla, puistoissa ja hautausmailla. Muoto vioittuu kylminä pakkastalvina joskus pahoin ja silloin näiden koristearvo on kyseenalainen. Kävyt ovat soikeita, 8-12 mm:n pituisia, vaalean ruskeita. 66. JÄTTITUIJA Thuja plicata Jättituija sopii kosteille paikoille tiheään varjoon. Oksat ovat tummanvihreitä, niissä on suomumaisia ja kiiltäviä lehtiä. Talvisin nuoret puut saavat usein ruskehtavan värin, joka muuttuu taas kasvukaudella vihreäksi. Öljyrakkulat ovat pieniä tai puuttuvat kokonaan. Jättituija menestyy vain Etelä-Suomessa. Se kasvaa 5-15 metrin pituiseksi. Laji on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista. 6
LEHTIPUUT 77. METSÄVAAHTERA Acer platanoides Metsävaahtera kasvaa meillä luonnonvaraisena Etelä- Suomessa. Nuorena puu kasvaa nopeasti noin 40 vuoden ikään saakka, sen jälkeen kasvu hidastuu. Vaahtera kasvaa noin 15-20 metriseksi, pyöreälatvaiseksi puuksi. Maitiaisnesteinen. Vaahtera kukkii lehtien puhkeamisen aikaan kellan-vihrein kukin. Kukinto on 5 6 cm, perällinen, pysty, huiskilomainen. Runko on harmaa, nuorena sileä, myöhemmin kapeauurteinen. 79. HURMEVAAHTERA Acer platanoides Fraasen s black Hurmevaahtera on metsävaahteran lajike. Lehdet ovat koko kesän purppuranpunaiset. Jää päälajiaan lyhyemmäksi, eli kasvaa noin 8-15 m korkuiseksi. Hurmevaahtera kukkii juuri ennen lehtien puhkeamista. Siipipalteet ovat tumman punaiset. Lehtilapa on nimensä mukaisesti mustanpunainen, hieman ryppylaitainen. Kukinto on muuten punainen, mutta terälehdet ovat keltaisia. Hurmevaahtera on kasvuoloiltaan vaativaisempi kuin metsävaahtera ja kasvaa 8-14 metriseksi. Se viihtyy hyvin eteläisessä Suomessa, mutta ei kuitenkaan ole varsin yleisesti kasvatettu. 85. TATAARIVAAHTERA Acer tataricum Tataarivaahtera on rotevakasvuinen, monihaarainen pieni puu tai iso pensas, joka kasvaa noin 6-10 metrin pituiseksi. Lehdet ovat liuskattomia, epätasaisesti toiskertaan sahalaitaisia. Kukinto on terttumainen ja hedelmän siivet usein punaisia. Syysväritys on koristeellinen, yleensä keltainen. Laji on kotoisin Balkanilta ja Mustanmeren pohjoisosista. 89. HEVOSKASTANJA Aesculus hippocastanum Hevoskastanja vaatii paljon valoa. Sen nuoret yksilöt ovat arkoja keväthalloille. Puu on rotevakasvuinen, latvus pyöreä ja laajalle ulottuva. Runko on tukeva, kuori tumman-harmaa. Meillä laji kasvaa noin 10-15 metrin korkuiseksi Lehdet ovat vastakkain, lehtilapa 5-7 sorminen. Valkeat tai punapilkkuiset, epäsäännöllisen muotoiset kukat muodostavat 15 30 cm korkuisia pystyjä terttuja. Hedelmä on hyvin piikkinen kota, jonka sisällä on vain yksi siemen. Hevoskastanja kukkii vasta noin 8-10 vuoden kuluttua istuttamisesta. 91. PUNAHEVOSKASTANJA Aesculus x carnea Koristepuu, harvoin villiintynyt. Talvisilmut kuivat tai heikosti tahmeat. Lehdykät joskus perälliset, kukat vaaleanpunaiset-punaiset. Hedelmä niukkapiikkkinen. 7
96. HARMAALEPPÄ Alnus incana Harmaaleppä on luonnossa tervaleppää yleisempi. lepäthän kykenevät yhteyttämään juurinystyröittensä avulla ilmakehän typpeä. Puu tavataan isona pensaana tai pikkupuuna, 3-15 m korkuisena. Muodostaa runsaasti juurija tyvivesoja. 122. KELTAKOIVU Betula alleghaniensis Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva keltakoivu on varjossa viihtyvä koivulaji. Syysväri on keltainen. Keltakoivun tuohi on kellanruskea ja pinnaltaan silkinhohtoinen. Puun nimi tulee kellertävän puuaineksen mukaan. Lehdet ovat suurehkot, pitkulaiset ja hammaslaitaiset, jalavan lehtiä muistuttavat. Luontaisilla kasvupaikoillaan keltakoivu kasvaa jopa 30-metriseksi, mutta jää viljeltynä huomattavasti pienemmäksi, 5-15 metrin pituiseksi. 123. KIVIKOIVU Betula ermanii Laji on kotoisin Kauko-Idästä Tyynenmeren rannikolta ja Itä-Venäjältä. Se kasvaa meillä 8-12 metrin korkuiseksi. Runko on kellan- tai punertavanvalkoinen, silmut tahmeita. Kivikoivun lehtilapa 5-10 cm, puikea ja pitkäsuippuinen ja lehden laita sahahampainen. 128. RAUDUSKOIVU Betula pendula Raudus- eli riippakoivu on kaunis kotimainen lehtipuu, joka viihtyy parhaiten valoisalla ja kuivalla kasvupaikalla. Sen kuori on valkoinen. Rauduskoivun lehdissä on isoja hampaita, ja kunkin hampaan reunassa on vielä pieniä hampaita. Saunavastat tehdään rauduskoivusta, koska sen lehdet kestävät hieskoivua paremmin. Parhaimmillaan notkeat oksat voivat olla noin 4-5 metrin pituisia. Rauduskoivu kasvaa hieskoivua korkeammaksi, 15 25 metriseksi. Visakoivu on rauduskoivun kasvumuoto. 129. TAALAINKOIVU Betula pendula Dalecarlica Taalainkoivu on yksi rauduskoivun lajike. Nimensä se on saanut löytöpaikkansa mukaan: lajike löydettiin luonnosta Ruotsin Taalainmaalta. Lehdet ovat liuskoittuneet, reunat voimakkaasti sahalaitaiset ja liuskojen kärjet taakse sojottavat. Oksat ovat riippuvia. Rauduskoivuun verrattuna taalainkoivu näyttää harvahkolta, koska sen lehdet eivät ole yhtä peittäviä. Korkeus 5 12 m 8
132. VISAKOIVU Betula pendula var. carelica Visakoivu on kasvutavaltaan koristeellinen. Kasvumuoto vaihtelee runsaasti. Visakoivulla on leveä latvus ja lyhyt runko, joka on matalalta haarautunut ja kyhmyinen. Visakoivu sopii hyvin koristepuuksi. 134. HIESKOIVU Betula pubescens Hieskoivu menestyy kosteilla kasvupaikoilla. Sen tyvikaarna on vaalea ja sileä. Laji sopii myös tuulensuojapuuksi. Hieskoivun lehdet puhkeavat myöhemmin keväällä ja putoavat aikaisemmin syksyllä kuin rauduskoivun. Lehdet ovat pyöreämpiä ja pehmeämpiä kuin rauduskoivulla. Lehtien syysväri on kullankeltainen. Muodostaa juuriversoja. 221. LEHTOSAARNI Fraxinus excelsior Saarni on Suomessa luonnonvarainen vain Lounais-Suomessa. Se kukkii lehdettömänä toukokuussa. Kukat ovat ilman verho- ja terälehtiä ja sijaitsevat kerrannaisina terttuina. Hedelmä on kapeasiipinen pähkylä. Lehdet puhkeavat myöhään. Lehtilapa on tavallisesti 4 7- parinen Vuosikasvaimet ovat harmahtavat, silmut suuret ja vastakkaiset, väriltään tummat. Talvisilmut ovat mustia, kärkisilmu kartiomainen. Nuorena puu on arka keväthalloille. Lehtosaarni on komea ja jylhäkasvuinen, sen latvus on laaja ja pyöreähkö. Puu kasvaa noin 20 metrin pituiseksi. Täyden pituuden saavuttaa vasta noin 100 -vuotiaana. Vanhat, pitkät oksat painuvat alaspäin, mutta oksien kärjet kaartuvat ylöspäin, mistä nimi excelsior = ylöspäin kasvava. 222. RIIPPASAARNI Fraxinus excelsior Pendula Metsäsaarnen riippuvaoksainen muoto jonka versot riippuvat jopa maahan saakka. Puu menestyy vain Etelä-Suomessa. Vaatii runsaasti tilaa ja edustavan ympäristön. 223. PUNASAARNI Fraxinus pensylvanica Punasaarnen talvisilmut ovat punaruskeat, teräväkärkiset. Lehdet ovat 5-10 -lehdykkäiset. Lehdykät ovat vaalean vihreät, kapean suikeat, alta yleensä karvaiset. Syysväri on vaalean keltainen. 237. AMERIKANJALOPÄHKINÄ Juglans cinerea Lehdet ovat pituudeltaan 25-50 cm, 11 17 -lehdykkäisiä., emikukinto lyhyt, 4 7- kukkainen. Hedelmät yksittäin viisittäin, 5-8 cm:n pitkulaisia, tahmeita. Amerikanjalopähkinä on kotoisin Pohjois-Amerikan suurien järvien alueelta ja kasvaa Suomessa 8-10 metriseksi. 9
238. MANTSURIANJALOPÄHKINÄ Juglans mandshurica Puulla on leveä latvus ja vankat oksat, korkeus 6-15 metriä. Lehdet ovat päältä kellanvihreät, alta sinivihreät ja valkokarvaiset, pituudeltaan 40-60 cm, 9-19 lehdykkäiset. Hedelmät 4-5,5 cm, kolmittain viisittäin, munanmuotoiset. Laji tarvitsee lämpimän, runsasravinteisen ja kalkkipitoisen kasvupaikan. Laji on kotoisin Itä - Aasista ja Korean pohjoisosista. 264. KORISTEOMENAPUU Malus hybriidi Koristeomenapuu kasvaa noin 4-7 metrin korkuiseksi puuksi. Se kukkii runsaasti levein valkoisin kukin toukokuussa. Hedelmät ovat pieniä marjamaisia, punakylkisiä ja syötäviä. Syysväri on yleensä keltainen. Kasvupaikka saa olla mieluiten aurinkoinen. 265. RAUTATIENOMENAPUU Malus Hyvingiensis Mutaation kautta syntynyt riippuvaoksainen muoto. Tulee oksastaa korkealle perusrungon päähän. Kukat valkoiset. Erittäin runsaskukkainen. Kukkii samanaikaisesti muiden omenapuiden kanssa. 267. SIPERIANOMENAPUU Malus prunifolia Kukat valkoiset, aavistuksen verran ruusunpunaista. Hedelmät punaisia tai keltaisia. verholehdet ovat kiinni hedelmissä. Puu on kotoisin Koillis-Aasiasta. 296. PALSAMIPOPPELI Populus palsamifera Elongata Palsamipoppeli on helppo tuntea tummanvihreistä, kiiltävistä lehdistään. lehdet ovat kapeat, muodoltaan kapean puikeat 8-12 cm mittaiset, tahmeat ja voimakkaan palsamintuoksuiset. Talven kestävyys hyvä ja menestyy Oulun lääniä myöten. Muodostaa runsaasti juuriversoja. 302. LAAKERIPOPPELI Populus laurifolia Laakeripoppeli tulee komeaksi 15-20 m korkeaksi puuksi. Lehdet ovat muodoltaan pitkänomaisia, laakerinlehtiä muistuttavia suikeita, 7-20 cm. Puu kasvaa aina Torniossa ja Oulussa asti. Oksat ovat kulmikkaita, voimakkaasti kasvavissa oksissa miltei siipipalteisia. Silmut ovat tahmeita, palsaminhajuisia ja suippoja. 306. METSÄHAAPA Populus tremula Haavalla on suuri maisemallinen merkitys. Se on yleinen puu koko maassa. Haapa on kaksi kotinen puu, joten hede- ja emikukat ovat eri puissa. Haavan lehdet ovat pyöreitä, nyhälaitaisia. Lehdet värisevät tuulessa. 10
307. PYLVÄSHAAPA Populus tremula Erecta Pylväshaapa on hyvin kapealatvainen ja se sopii pihapuuksi pienehköihin puutarhoihin ja pihoille. Tekee runsaasti juuriversoja. 310. BERLIININPOPPELI Populus x berolinensis Laakeripoppelin ja pyramidipoppelin risteymä. Tuulen kestävä ja kasvutavaltaan kartiomainen. Nopeakasvuinen ja vähän varjostava poppelilaji. Versot kulmikkaita. lehden reunat aaltoilevat. kasvaa noin 20 m korkuiseksi. 316. HAPANKIRSIKKA Prunus cerasus Hapankirsikka on Etelä-Suomessa osittain villiytynyt. Oksat ovat ohuita ja riippuvia, lehdet 5-8 cm pituisia, hienosti sahalaitaisia. Kukat ovat valkoisia, 2,5 cm leveitä ja hedelmät pyöreitä, kirkkaanpunaisia ja happamia. Kuori on ruskea ja kiiltävä. Hapankirsikka muodostaa runsaasti juuriversoja ja kasvaa 5 8 metrin korkuiseksi. 320. TUOHITUOMI Prunus maackii Tuohituomi kasvaa 5-10 metrin pituiseksi, leveäksi puuksi, joten se tarvitsee avaran kasvupaikan. Rungon ja paksuimpien oksien kuori hilseilee leveämpinä tai kapeampina liuskoina. Kuori on kellertävän ruskea, lehdet 6-10 cm pitkiä. Valkoiset kukat ovat tuomen kukkien tapaan tertuissa. Kukinta lehtien puhjettua. Komea vaaleankeltainen syysväri. Hedelmät ovat halkaisijaltaan 5 mm, kiiltävän mustia. 321. TUOMI Prunus padus Tuomi on luonnonvarainen koko maassa. Se kasvaa joskus noin 10-15 metrin korkuiseksi puuksi. Kukat ovat valkoiset, voimakkaasti tuoksuvat, monikukkaisissa, pitkissä ja roikkuvissa tertuissa. Tuomi kukkii toukokuussa lehtien puhjettua. Kuori on tummanharmaa ja himmeä. Puuta vaivaa joskus tuomenkehrääjäkoi. Hedelmä on musta, hieman myrkyllinen marja. 322. PURPPURATUOMI, Prunus padus Colorata Purppuratuomen lehdet ovat punaruskeita ja kukat tummanruusunpunaiset. Puun syysväritys on myös punertava. Laji kasvaa noin 8-10 metrin korkuiseksi. Kukinta lehtien puhjettua keväällä. Laji menestyy meillä Keski-Suomeen asti. 323. PILVIKIRSIKKA Prunus pensylvanica Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva pilvikirsikka on 5-10 metrinen pieni puu tai korkea pensas. Lehdet ovat pitkäkärkisiä 6-11 cm pitkiä, kapeita, tiheään pienisahalaitaisia. Kukinta kesäkuun alussa ennen lehtien puhkeamista. Kukat ovat valkoisia ja pieniä 3-6 kukan sarjoissa. Hedelmät ovat herneenkokoisia, punaisia ja kitkeriä. Syysväri keltainen. Kuori on punaruskeaa, poikkijuovaista. 11
326. RUSOKIRSIKKA Prunus sargentii Rusokirsikan lehdet ovat puhjetessa ruskehtavan punaiset, syysväri punertava. Kukkii ennen lehtien puhkeamista. Kukat ovat vaaleanruusunpunaiset, pitkäperäiset, 2-3 kpl yhdessä. Kukkien halkaisija 3-4 cm. Kuori on kiiltävä, tumman kastanjanruskea ja poikkijuovainen. Hedelmä 10 mm punamusta. Rusokirsikka kasvaa noin 3-6 metrin pituiseksi. Laji on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. 328. ORATUOMI Prunus spinosa Herkän koristeellinen kukkiessaan valkoisin kukin. Hedelmät mustat, noin kirsikan kokoiset. Maultaan väkeviä. Kasvaa luonnonvaraisena Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Marjoja voidaan käyttää mm. viinin valmistukseen. 330. VIRGINIANTUOMI Prunus virginiana Pieni puu tai korkea pensas, kasvaa 3 9 metrin korkuiseksi. Kukkii tavallista tuomea myöhemmin. Lehtien pituus on 4-12 cm, lehtiruodit punaisia. Kukat ovat valkeat, kukkateriöt pitemmät kuin tavallisen tuomen kukissa. Hedelmät ovat tummanpunaisia. 336. TAMMI Quercus robur Tammi kasvaa meillä luonnonvaraisena vain Lounais-Suomessa. Lehdet puhkeavat verraten myöhään keväällä. Nuorena puu on arka keväthalloille. Aluksi se kasvaa yksirunkoisena, mutta myöhemmin latvus haarautuu monirunkoiseksi. Tammi tunnetaan suurena puuna, mutta se on hidaskasvuinen. Siksi puuaines on kovaa ja suorasyistä. Tammi kasvaa noin 15-20 m korkuiseksi. Tammenterho on Suomen luonnonkasvien siemenistä suurin. 338. PUNATAMMI Quercus rubra Punatammen lehtien syysväri on nimensä mukaisesti punainen. Lehtien reunoissa on erävät pykälät, kun ne tavallisella tammella ovat pyöreät. Lehtilapa on 12-22 cm, soikea, parihalkoinen, päältä ja alta himmeä. Punatammen kaarna on harmaata, sileää ja matalauurteista. Hedelmä on kukintaa seuraavana vuonna kypsyvä pähkinä. Punatammi on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja kasvaa meillä 10-20 metriseksi. Arboretumin ainokainen punatammi on vuonna 2003 istutettu taimi vesitornin itäpuolella. 12
404. RAITA Salix caprea Raita kasvaa puumaiseksi mutta ei ole kovin pitkäikäinen. 30 vuoden ikäisenä raita on täysikasvuinen ja puuaines lahoaa helposti. raita kukkii lehdettömänä. Raitaa tapaa koko maassa. Lehdet ovat muodoltaan yleensä leveän soikeat 5-10 cm:n pituisia. Puu on tunnettu keltaisista pajunkissoista. 411. HALAVA Salix pentandra Muista pajuista poiketen halava kukkii vasta lehtien puhkeamisen jälkeen. Kesällä halavan tuntee kiiltävän tumman vihreistä, suippokärkisistä lehdistään. Syksyllä puun tuntee valkoisista siemenhahtuvistaan jotka näkyvät vielä lehtien varisemisenkin jälkeen. 418. HOPEASALAVA Salix alba sibirica Hopeasalavan lehdet ovat kapeat, teräväkärkiset ja alta harmaakarvaiset. Oksat kapenevat ohuiksi riippuviksi jatkeiksi, jotka taittuvat helposti ja putoavat maahan. Pudottaa lehtiä pitkälle talveen asti. 433. AMERIKANPIHLAJA Sorbus americana Puu on kotipihlajaamme kaikin tavoin isompi ja komeampi. Puu kasvaa nopeasti runkomaiseksi, lehdet, kukat, kukinnot ja hedelmät ovat isommat ja näyttävämmät. Lehdet ovat n. 25 cm pituiset ja lehdykät ovat kapeat ja kaljut. Puu kasvaa 5-15 metrin korkuiseksi. 435. KOTIPIHLAJA Sorbus aucuparia Koko Suomessa luonnonvaraisena kasvava laji. Puu viihtyy sekä varjoisilla että aurinkoisilla kasvupaikoilla. Latvuksesta tulee tavallisesti monihaarainen ja pyöreä. Kasvaa tavallisesti noin 10 m korkuiseksi. Puu menestyy hyvin niin piha- kuin puistopuuna. 441. SUOMENPIHLAJA Sorbus hybrida Tämä on ruotsinpihlajaa parempi. Puu on terveempi, helpompi kasvattaa suorarunkoiseksi ja on talvenkestävämpi. Puu on kotija ruotsinpihlajan risteymä. Marjat ovat pallomaisia, punaisia. Luontaisesti suomenpihlaja kasvaa suppealla alueella Ahvenanmaalla ja Lounais- Suomessa. 442. RUOTSINPIHLAJA Sorbus intermedia Kukat ovat kotipihlajan kukkia isommat ja kukinta on hyvin runsasta. Marjat pitkulaiset ruskeahkonpunaiset kypsyvät syyskuun lopulla. Malto jauhoinen. Parihalkoiset lehdet puhkeavat vasta kesäkuussa. Marjat pitkulaisia punaruskeita. Ei ole yhtä kestävä kuin kotipihlaja. 13
493. METSÄLEHMUS Tilia cordata Kotimainen lehmuksemme. Lehmuksella on suora sileä runko. Lehdet leveän herttamaiset, alta sinertävän vihreät. Kukkia on 5-9 samassa kukinnossa. Kasvaa luonnonvaraisena linjalle Vaasa-Iisalmi-Nurmes korkeudelle saakka. 496. ISOLEHTILEHMUS Tilia platyphyllos Isolehtilehmuksen erottaa puistolehmuksesta sekä rungon että lehtien perusteella. Runko on muhkuraton, oksat jyrkästi ylös suuntautuvia. Lehdet ovat nimensä mukaisesti, suuria, molemmin puolin yhtäläisen vihreitä ja pehmeäkarvaisia. Suonihangoissa on vaaleankellertäviä karvatupsuja Isolehtilehmus kukkii heinäkuun alussa. Melkein pallomaiset hedelmät ovat suuria ja niitä on yleensä kolme kappaletta yhdessä. Puu kasvaa 15-20 metrin pituiseksi. 497. PUISTOLEHMUS Tilia x vulgaris Nopeakasvuinen puistolehmus on suosittu kadunvarsipuu. Sen lehdet ovat kaljuja ja molemmin puolin vihreitä. Lehtilapa on alta vaaleanvihreä, heikosti sinertävä. Juhannuksen tienoilla puhkeavat 3 7 kukkaiset kukinnot. Hedelmät ovat epäselvästi särmikkäitä. Puistolehmus kasvaa noin 15-20 metrin mittaiseksi. Runko on muhkuraisempi kuin metsälehmuksella, muhkuroissa on runsaasti jälkisilmuja 500. VUORIJALAVA Ulmus glabra Vuorijalava kasvaa nopeasti ja tulee 15-25 m korkeaksi puuksi. Puun tuntee karkeista, epämukaisista, vinotyvisistä lehdistään. Kukkii ennen lehtien puhkeamista toukokuussa. Kukinto on tiheä. Vuorijalavan luontaisia kasvupaikkoja ovat tuoreet, ravinteikkaat lehdot. 502. KARTIOJALAVA Ulmus glabra Exodiensis Jäykän pystykasvuinen pensas tai pieni puu. Lehdet ryppypintaisia, tummanvihreitä. Lehden reunat taaksekäänteiset. Korkeus 8-12 metriä. On parhaimpia kartiopuitamme. Puussa esiintyy valitettavan runsaasti tuholaisia. 505. KYNÄJALAVA Ulmus laevis Kynäjalava on yksi harvinaisimmista Suomen luonnonvaraisista puista, siksi se onkin uhanalaisena rauhoitettu. Sen luontaisia kasvupaikkoja ovat rantatörmät. Kynäjalavat kasvavat suuriksi ja leveälatvuksisiksi. Oksat ovat rentoja, sivuoksia on runsaasti. Lehdet terävän toissahaisia, soikeita, suippopäisiä ja vinotyvisiä. Lehtisuonien haarat ulottuvat haarautumattomina laitaan saakka. Kukkii keväällä aikaisemmin kuin toiset jalavat. Siemenen siipi on karvareunainen. Kynäjalava muodostaa juuriversoja 14
Lisätietoja Lappeenrannan muista luontokohteista saat mm. kaupungin matkailuinfoista kauppatorin laidassa ja Linnoituksessa kaupungin ympäristötoimesta, Pohjolankatu 14, p. 616 4376 vt 6! PARKINMÄKI LINNOITUS!!!! MIKONSAARi 387 PAPPILANNIEMI 390! KANAVANSUU HÄMMÄAUTEENSUO Saimaan luonnonsuojelukeskuksesta Linnoituksesta Katariinantori 6, p. 4117 358 387 Vaalimaantie KAISLANEN 390 Viipurintie HAAPAJÄRVI! = luontopolku, luontokohde www.lappeenranta.fi/palvelut/ympäristö/luonnonsuojelu = lintutorni 15
ARBORETUMIN PUUT 1. palsamipihta 3. harmaapihta 4 koreanpihta 7. siperianpihta 21. euroopan lehtikuusi 24. japaninlehtikuusi 25. siperianlehtikuusi 27. kuusi 29. kultakuusi 30. purppurakuusi 33. käärmekuusi 37. engelmanninkuusi 39 kartiovalkokuusi 42. serbiankuusi 44. hopeakuusi 46. sembramänty 51. makedonianmänty 53. mänty 55. douglaskuusi 60. kanadantuija 61. koreantuija 63. pallotuija 66. jättituija 77. metsävaahtera 79. hurmevaahtera 85. tataarivaahtera 89. hevoskastanja 91. punahevoskastanja 93. pilaritervaleppä 96. harmaaleppä 122. keltakoivu 123. kivikoivu 128. rauduskoivu 129. taalainkoivu 132. visakoivu 134. hieskoivu 221. lehtosaarni 222. riippasaarni 223. punasaarni 237. amerikanjalopähkinä 238. mantsurianjalopähkinä 263. tarhaomenapuu 264. koristeomenapuu 265. rautatienomenapuu 267. siperianomenapuu 296. palsamipoppeli 302. laakeripoppeli 306. metsähaapa 307. pylväshaapa 310. berliininpoppeli 316. hapankirsikka 320. tuohituomi 321. tuomi 322. purppuratuomi 323. pilvikirsikka 326. rusokirsikka 328. oratuomi 330. virginiantuomi 336. tammi 338. punatammi 404. raita 411. halava 418. hopeasalava 433. amerikanpihlaja 435. kotipihlaja 441. suomenpihlaja 442. ruotsinpihlaja 493. metsälehmus 496. isolehtilehmus 497. puistolehmus 500. vuorijalava 502. kartiojalava 505. kynäjalava Lappeenrannan arboretumin opaslehtisen on toteuttanut työryhmä, jossa olivat mukana Lappeenrannan lionsklubit ja Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri sekä kaupungin kulttuuritoimisto, koulutoimi, ympäristötoimi ja tekninen keskus. Tekstit on laatinut Arto Pulkkinen ja lajikuvat on piirtänyt Kaarina Tiainen sekä kansikuvan Inka Klemettilä. Lämpimät kiitokset kaikille osallistuneille! 16