Sisällysluettelo Tervehdykset 3 Ylistyslaulu naisille 4 5 Yli musiikin raja-aitojen 6 7 Hyvissä käsissä 8 9 Aatteen lipun alla 10 11 Juhlakonsertin ohjelma 12 13 Vaatteet naiset tekevät 14 15 Yhdessä matkaan 16 17 Varainhankintaa ja vastuunkantoa 18 19 Kurkistus kulissien taakse 20 21 Kohti uutta 22 23 Työväen Sivistysliitto TSL Pala historiaa Hyvät juhlivat kuorolaiset, arvoisat musiikinystävät, Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoron sadan vuoden taival tarjoaa meille mielenkiintoisen näköalan sekä suomalaisen työväenaatteen että suomalaisen naisen historiaan. Kuoro on liittynyt Suomen Työväen Musiikkiliittoon ensimmäisten joukossa ja pitänyt laulullaan yllä vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon ihanteita. Kuoro on myös osa omaa poliittista historiaani. Sain ilon tutustua kuoroon 1990-luvulla varsin mieleenpainuvassa yhteydessä. TTY:n naiskuoro nimittäin esiintyi tilaisuudessa, jossa ilmoitin ensimmäisen kerran ryhtyväni presidenttiehdokkaaksi. Kuoron Timoteikvartetti oli mukana myös vaalikampanjassani. Toivotan kuorolle onnea ja menestystä myös seuraavan sadan vuoden matkalle ja kiitän yhteistyöstä suomalaisen naisen historiassa. Tarja Halonen Tasavallan presidentti Uusin voimin Musiikki tekee hyvää ihmiselle. Tämän väitteen on jokainen meistä Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoron riveissä laulaneista itse kokenut. Taiteen ja erityisesti musiikin myönteiset vaikutukset aivotoimintaan on todistettu jo tieteellisestikin. Yhdessä harrastaminen on vielä monin verroin antoisampaa kuin yksin puurtaminen. Tämä selittää, miksi kuoro on säilynyt läpi vaikeidenkin vuosikymmenien elinvoimaisena. Vanhojen ikäpolvien jälkeen on tullut aina uusia voimia viemään toimintaa eteenpäin. Suomen Työväen Musiikkiliitollakin on nyt juhlavuosi. Tampereen Työväenyhdistyksen kuorot kutsuivat 90 vuotta sitten koolle musiikkiväkeä ympäri maata perustamaan yhteistä liittoa työväen kuoroille ja soittokunnille. Liitto perustettiin täällä Tampereella 25. syyskuuta 1920. TTY:n Naiskuoro on ollut aina kantavana voimana liiton toiminnassa. Haluan tuoda laulamisen ja soittamisen riemua yhä useampien iloksi. Tiedän, että nuorekas satavuotias on tässä mukana innolla ja tarmolla. Kunnioittavat, kannustavat ja kiitolliset onnitteluni! Riitta Ollila Puheenjohtaja Suomen Työväen Musiikkiliitto Hengen ravintoa Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoron toiminta kuuluu siihen kunniakkaaseen ja ansioituneeseen kulttuurityöhön, joka viime vuosisadan alussa laitettiin liikkeelle Tampereen Työväenyhdistyksen suojissa. Sata vuotta sitten työväestön mahdollisuudet harrastaa kulttuuria ja ilmaista itseään olivat heikot. Lauluharrastus oli monelle virkistävä vastapaino vaativalle ja raskaalle työlle. Tänä päivänä moni asia on muuttunut. Mutta ihmisen tarve hankkia yhteisen harrastuksen kautta elämän sisältöä ja henkistä ravintoa ei ole kadonnut. Tampereen työväenyhdistyksen puolesta minulla on ilo ja kunnia onnitella Työväenyhdistyksen Naiskuoroa merkkipäivän johdosta. Toivon kuorolle paljon onnistumisen elämyksiä tulevien vuosien aikana! Pekka Salmi Toiminnanjohtaja Tampereen työväenyhdistys ry 3
Ylistyslaulu naisille Kuoron sielu ovat sen jäsenet. Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoro on aina ollut kokoelma monenlaisia, upeita ja värikkäitä naisia. Timotei-kvartetti keikkaili 1990-luvulla. Yhdessä laulaneet naiset ovat sisaria elämänsä loppuun asti. Kuoron riveissä on sen historian aikana laulanut satoja tamperelaisia naisia: nuoria äitejä ja eläkeläisiä, tehtaantyttöjä ja emäntiä, konttoristeja ja sairaanhoitajia. Kaikkina vuosikymmeninä näitä erilaisia ihmisiä on yhdistänyt yksi asia halu laulaa. Tämä into on vetänyt kuorolaiset työväentalolle viikosta toiseen opettelemaan stemmoja ja hiomaan äänten sointia. Harjoituksiin on kiirehditty raskaan päivän päätteeksi suoraan töistä tai kotiaskareiden ääreltä. Ja onpa moni kuorolainen vuosien varrella suunnannut harjoituksista vielä yövuoroon tehtaaseen tai sairaalaan. Kuoron vanhoista pöytäkirjoista käy selvästi ilmi, että laulavan naisen pulmat ovat pysyneet pitkälti samanlaisina sadan vuoden ajan: Mistä löytää aikaa sitovalle mutta antoisalle kuoroharrastukselle työn ja perheen paineessa? Jo ensimmäisenä toimintavuonna 1911 kannettiin huolta siitä, kuinka kuoro voi kehittyä, kun naiset eivät ennätä säännöllisesti harjoituksiin. Aina välillä treenit joka tapauksessa jäävät väliin innokkaimmaltakin laulajalta. Kuoron varhaisvuosilta on säilynyt erään jäsenen kirjanpito, joka listaa poissaolojen syitä: heiloissa, laittamassa halkoja pinoon, heiloissa, poissa laiskuuttaan, tekemässä suursiivoo, heiloissa. Mukana koko ikä Kuoro oli kaikki kaikessa. Se on pitänyt ihmisen koossa. Kuoron vahvuus on koko sen historian ajan vaihdellut noin 60 ja 20 laulajan välillä. Aina toisinaan tulevaisuus on vaikuttanut epävarmalta, kun joukko on ikääntynyt. Joka kerta riveihin on kuitenkin löytynyt uusia nuoria harrastajia. Tänään, vuonna 2010 kuoro voikin ylpeänä todeta olevansa yksi maamme vanhimmista edelleen toimivista kuoroista. Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuorolle leimallisia ovat olleet tavattoman pitkät, joskus lähes ihmisiän kestäneet jäsenyydet. Ennätystä taitaa pitää Eila Rasi, joka viihtyi kuorossa huimat 55 vuotta. Sirkka Atlin puolestaan liittyi mukaan 18-vuotiaana ja jäi pois tasan puoli vuosisataa myöhemmin vuonna 1969. Myös tällä hetkellä kuorossa on laulajia, jotka ovat olleet mukana kolme vuosikymmentä. Aili Kuuselalle kuoro oli tärkeä. Monessa tamperelaisperheessä Työväenyhdistyksen Naiskuoro on ollut yhteinen juttu, jonka sukupolvet jakavat. Tämäkin perinne elää: vuonna 2010 kuorossa laulaa kaksi äiti-tytär-paria. Useille jäsenille kuoro on ollut kaikki kaikessa vielä senkin jälkeen, kun terveys ei ole enää sallinut laulamista. Vuonna 1939 keuhkotautiin vain 34-vuotiaana menehtynyt Aili Kuusela on tästä yksi koskettava esimerkki. Hän halusi tulla haudatuksi yllään kuoron esiin- Kuoro veti 1960-luvulla runsaasti harrastajia. Johtajana Pertti Repo. Kuoro oli toinen elämäni: oli koti ja oli kuoro. tymisasu. Muutenkin kuoro on sadan vuoden aikana saatellut laulullaan lepoon lukuisia pitkäaikaisia jäseniään. Hillevi Saloniemi puolestaan ei antanut edes sokeutumisen lopettaa laulamista. Hän jatkoi sinnikkäästi harjoituksissa käymistä apunaan opaskoira ja nuotinlukijanaan sisarentytär. Muistot jäävät Kuoro on koko historiansa ajan yhdistänyt naisia yli kaikenlaisten rajojen. Harvassa muussa harrastuksessa kaksi- ja seitsenkymppinen tekevät rinnan töitä yhteiseen tavoitteeseen pääsemiseksi. Eikä titteleillä todellakaan ole merkitystä, kun vaikea kappale viimein loksahtaa kohdalleen ja alkaa soida kauniisti. Laulavat ihmiset tulevat aina toimeen keskenään. Tiivis harjoittelu, konsertit ja esiintymismatkat ovat vuosikymmenestä toiseen hitsanneet joukon yhteen. Porukassa on naurettu tuhannet naurut, ja toisinaan itketty myös itkut. Naiset ovat eläneet mukana toisensa myötä- ja vastoinkäymisissä, tukeneet ja kuunnelleet. Rivit on koottu uudelleen niin kansalaissodan kauhujen kuin talvi- ja jatkosodan jälkeenkin. Mukaan on sadan vuoden aikana mahtunut räiskyviä persoonallisuuksia, joiden letkautukset elävät kuoron keskuudessa edelleen. Ja monesta hillitymmästäkin leidistä on matkan varrella kuoriutunut täysiverinen esiintyjä. Kunnia sadasta vuodesta siis kuuluu jokaiselle kuorossa joskus laulaneelle. 1910 Päätetään perustaa Työväenyhdistyksen "naiskööri". Kuoro alkaa pitää harjoituksiaan Ulkotyöväen talolla, eli nykyisessä hotelli Pinjan rakennuksessa Satakunnankadulla. 1913 Kuoro harjoittelee alkuvuosina lähinnä omaksi ilokseen ja esiintyy vain omissa pienimuotoisissa huvitilaisuuksissaan. 1915 Kuorolaisilta aletaan kerätä jäsenmaksua. Työttömät saavat vapautuksen. 1919 Kuoron koko johtokunta on ihmeen kaupalla säilyttänyt kansalaissodassa henkensä, vaikka useimmat ovat olleet vankileirillä. Toiminta saattaa siis jatkua. 1920 Perustetaan Suomen Työväen Musiikkiliitto, johon kuoro heti liittyy. 1917 Suomi itsenäistyy 4 5
Yli musiikin raja-aitojen Musiikissaan Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoro ei ole koskaan tyytynyt helppoihin ratkaisuihin. Ohjelmistoon on sadan vuoden aikana mahtunut niin kansanlauluja, klassisia kuoroteoksia kuin pop-musiikkiakin. Kaikkea tekemistä on leimannut taiteellinen kunnianhimo. Kuoron ohjelmisto oli taiteellisesti kunnianhimoinen heti alkuvuosina. Kuoron rima oli korkealla heti ensimmäisissä, syksyllä 1910 pidetyistä harjoituksissa. Silloin alettiin opetella Oskar Merikannon neliäänistä sävellystä Kantelettaren runoon Onpa tietty tietyssäni. Nyt sata vuotta myöhemmin kuoro avaa juhlakonserttinsa samalla, varsin haastavalla kappaleella. Ohjelmisto koostui muutenkin alusta lähtien koti- ja ulkomaisen kuoromusiikin parhaimmistosta. Kuoron konserteissa 1920-luvulla kaikuivat niin Sibeliuksen kuin Beethoveninkin sävelet. Kuoro on myös kautta historiansa nostanut esiin uusia teoksia ja säveltäjänimiä. Kuoron pitkäaikaisin johtaja Elias Kiianmies oli tunnustettu säveltäjä ja sovittaja, ja monet hänen kappaleensa on kuultu ensimmäisen kerran Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoron esittäminä. Myöhemmin, 1970-luvulla kuoro tilasi useita sävellyksiä nuorelta tamperelaiskyvyltä Asko Vileniltä ja nosti osaltaan häntä tunnetuksi. Seuraavalla vuosikymmenellä vuorossa olivat Vesa Tuomen kuorolle tilaustyönä tekemät monet sävellykset ja sovitukset. Aatetta unohtamatta Kuoron periaatteena on aina ollut, että työväenkulttuuriin kuuluu kaikenlainen musiikki. Tasa-arvon ja demokratian ihanteet ovat joka tapauksessa kulkeneet yhtenä kantavana teemana kuoron ohjelmistossa halki vuosikymmenten. Moni kuoron vuosien varrella esittämä teksti kuulostaa edelleen hätkähdyttävän ajankohtaiselta. Tänäkin päivänä voi allekirjoittaa Elvi Sinervon unelman maailmasta, jossa kaikilla jotka tekevät työtä olisi oikeus työnsä hedelmiin. Yhtä lailla aikaa on kestänyt Arvo Turtiaisen ihmettely, milloin oikein naisille saadaan sama palkka samasta työstä. Sibeliuksen Väinönvirren laulaminen Vaasan sinfoniaorkesterin kanssa sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. Kaj Chydeniuksen kappaleet kuuluvat monen kuorolaisen omiin suosikkeihin. Esimerkiksi Chydeniuksen sävellyksiä Lauri Viidan teksteihin onkin jaksettu laulaa antaumuksella vuodesta toiseen. Kuoron riveistä koottu, 1990-luvulla aktiivisesti esiintynyt Timotei-kvartetti keskittyi niin ikään Chydeniuksen tuotannon tulkitsemiseen. Kuoron yhteydet Viroon ovat olleet aina tiiviit: Suomenlahden takana on käyty laulujuhlilla, ja sikäläisiin kuoroihin on solmittu kontakteja. Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoron yksi tunnusmerkki onkin jo pitkään ollut virolaisen musiikin esittäminen. Esimerkiksi Gustav Ernesaksin kaunis Meelespea, Lemmikki on kuulunut repertuaariin yhtäjaksoisesti yli 30 vuotta. Muutenkin kuoro on laulanut yli kielirajojen. Viron lisäksi lauluja on esitetty muun muassa unkariksi, ruotsiksi, latinaksi ja saksaksi. Anni itki joka kerta, kun laulettiin Meelespea. Viron laulujuhlat ja maan musiikkiperinne ovat tulleet kuorolle tutuiksi. Kaj Chydenius kuuluu kuoron suosikkisäveltäjiin. Rohkeasti uuteen Myös 2000-luvulla kuoro on jatkanut musiikkinsa viemistä uusiin suuntiin. Tästä yksi osoitus on vanhan yhteistyökumppanin, Nokian Työväen Mieskuoron, kanssa toteutettu monivuotinen hanke. Kuorot ovat yhdessä esittäneet kantaaottavaa uutta pop-musiikkia: Ultra Bra -yhtyeen tuotantoa sekä Pauli Hanhiniemen varta vasten kuoroille kirjoittamia kappaleita. Näitä konserttikokonaisuuksia ovat täydentäneet todelliset yhteiskunnallisen musiikin klassikot, kuten Kenen joukoissa seisot, Siirtotyöläinen ja Vapauden kaiho. Kotikaupunkiensa lisäksi kuorot ovat vieneet yhteishankkeensa esimerkiksi Helsinkiin, Vaasaan, Imatralle sekä Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtumaan. 1922 Kuoro pitää huhtikuussa ensimmäisen suuren konserttinsa Tampereen kaupungintalolla. 1926 Kesän harjoitustauon aikana kuorolaiset kokoontuvat joka viikko Pyynikille palloa pelaamaan. 1929 Rakastetun johtaja Lundelinin lähestyvä eläkkeelle jääminen herättää huolta kuoron tulevaisuudesta. 1931 Kuoro saa nykyisen nimensä. 1933 Kuoro esiintyy radiossa suorassa lähetyksessä hotelli Tammerista. 1929 Yhdysvaltain pörssi romahtaa, ja 1932 Lapuan liikkeen Mäntsälän kapina kukistetaan 6 maailmanlaajuinen lama 7 alkaa
Hyvissä käsissä Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoro on saanut kautta historiansa nauttia osaavista ja omistautuneista johtajista. Moni heistä on viihtynyt kuoron peräsimessä pitkään, jotkut jopa kymmeniä vuosia. Jokainen on jättänyt kuoroon oman persoonallisen jälkensä. Sikstus Bernhard Lundelin 1910 1929 Kuoron ensimmäinen johtaja, kapellimestari Lundelin oli merkittävä henkilö Tampereen musiikkielämässä. Päivätyökseen hän toimi kaupungin laulun- ja soitonjohtajana. Kuorolaisten keskuudessa herra Lundelin herätti suurta kunnioitusta. Eikä hän päästänyt laulajiaan helpolla: kuoron ohjelmisto oli alusta lähtien taiteellisesti hyvin kunnianhimoinen. Lopulta korkea ikä pakotti Lundelinin luopumaan tehtävästään. Elias Kiianmies 1930 1954 Kuoron pitkäaikaisin johtaja Elias Kiianmies oli valtakunnallisestikin tunnettu ja arvostettu musiikin moniosaaja: kapellimestari, säveltäjä, sovittaja ja opettaja. Konserttiarvioissa häntä kuvattiin varmaksi, taidokkaaksi ja innostavaksi johtajaksi. Kiianmies teki kuorolle paljon sovituksia ja jopa nimikkokantaatin Kankaankutojan laulu. Olin tunnollisena naisena tullut harjoituksiin, vaikka minulla oli murhetta. Terttu huomasi sen ja kehotti lähtemään kotiin lepäämään. Helvi Valkonen- Miettinen 1955 1957 Kahden vahvan miehen jälkeen kuorolaiset halusivat johtajakseen naisen, ja tehtävään kutsuttiin laulajatar Helvi Valkonen- Miettinen. Hänen kaksivuotisena kautenaan äänenmuodostukseen alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota. Pertti Repo 1958 1971 Opettaja Pertti Repo johti naisjoukkoa jämptillä ja määrätietoisella otteella. Hän esimerkiksi suhtautui varsin ankarasti myöhästymisiin, poissaoloihin ja harjoituksissa höpisemiseen. Kurinalainen harjoittelu joka tapauksessa kantoi hedelmää. Revon johtamana kuoro keräsi kiitosta rytmillisestä tarkkuudestaan ja sointinsa puhtaudesta. Eräässä konserttiarviossa pantiin merkille hänen tapaansa pitää harvinaisen tarkkaa huolta oikeasta alkusävelestä. Repo sai naiskuoron aloitteesta 1968 arvonimen director musices. Leena Erdélyi-Rauhala 1972 1975 Musiikkilehtori ja -pedagogi Lenke Leena Erdélyi-Rauhala oli Unkarin lahja tamperelaiselle musiikkielämälle. Erdélyi-Rauhala oli tuonut kotimaastaan metodit, joiden opein hän kouli laulajiaan. Hänen kaudellaan kuoro nousikin taiteellisesti uudelle tasolle, mistä osoituksena oli muun muassa hopeinen mitali Tampereen Sävelen kuorokatselmuksessa. Konserteissa unkaritar herätti huomiota temperamenttisella johtamistyylillään. Hauskalla aksentilla suomea puhunut Lenke kritisoi usein, että tulkintamme oli äpärähällistä eli epärehellistä. Terttu Suhonen 1975 1981 Terttu Suhonen vaikutti kuorossa yhteensä neljäkymmentä vuotta: ensin laulajana, solistina, ääntenharjoittajana, varajohtajana ja viimein johtajana. Itseoppinut johtaja luotsasi kuoroa sydämellisin ja äidillisin ottein. Pitkäaikaisena rivikuorolaisena Terttu Suhonen ymmärsi laulajiensa arkea ja muisti aina kysellä heidän kuulumisiaan rakkauselämä mukaan lukien. Johtaja myös hauskuutti kuoroa jokaisissa harjoituksissa jutuillaan. Erkki Haaramo 1981 1986 Nokialainen Erkki Haaramo ansaitsi leipänsä muurarina, mutta vapaa-aikansa hän omisti intohimolleen musiikille. Kolmen lapsen isänä hän myös jakoi kuorolaistensa tuskan tasapainoilusta työn, perheen ja rakkaan harrastuksen välillä. Joskus tuntuu kipua rinnassa, kun täytyy lähteä iltaisin harjoituksiin, Haaramo myönsi lehtihaastattelussa 1983. Kuorolaisten mieleen hän on jäänyt lempeänä johtajana, jonka kaudella harjoituksissa saatettiin kutoa sukkia laulamisen lomassa. Päivi Pyymäki 1986 2000 Päivi Pyymäki johti kuoroa jämäkästi mutta humoristisesti. Ensitöikseen hän lupasi panna villiintyneen akkalauman kuriin ja ampua kapinoitsijat aamunkoitteessa. Muun muassa kunnolliset äänenavaukset alkoivat Pyymäen johtajakaudella. Hänen erityinen sydämenasiansa oli rikkoa luutuneita käsityksiä naiskuoromusiikista ja uudistaa ohjelmistoa. Kuoro alkoikin esittää kappaleita, jotka kuvasivat rehellisesti naisen arkea iloineen ja suruineen. Nykyään Päivi Pyymäki toimii Tampereen konservatoriossa vanhempana lehtorina ja johtaa muun muassa Tampereen Työväenyhdistyksen Soittokuntaa. Leena Kanerva 2000 2002 Tullessaan johtajaksi Leena Kanerva oli nuorempi kuin yksikään kuorolaisensa. Pesti oli kirjaimellisesti hänen korkeakoulunsa musiikinohjaajaksi: kuoron kevätkonsertti 2002 oli samalla hänen opinnäytetyönsä Tampereen konservatoriolle. Johtajakaudellaan Kanerva jatkoi ohjelmiston uudistamista. Ei Erkki ollut tiukka johtaja. Se antoi myydä kenkiä harjoituksissa. Tarja Rantala 2003 lähtien Viimeiset seitsemän vuotta naiskuoroa on luotsannut laulunopettaja Tarja Rantala. Taiteellisesti kunnianhimoinen johtaja osaa vaatia kuorolaisiltaan paljon, ja hänen kaudellaan äänenmuodostus ja sointi ovat nousseet aina vain tärkeämmiksi seikoiksi. Jokaisissa harjoituksissa kaikuu kuitenkin myös nauru. Lisää Tarja Rantalan ajatuksia kuorolaulusta voit lukea sivuilta 22 23. 1935 Useiden uusien laulajien mukaantulo ilahduttaa kuoron konkareita. 1939 Kuoro toimii aktiivisesti myös sotavuosina ja esiintyy muun muassa aseveli-illoissa. Välillä harjoitukset keskeytyvät, koska työväentaloa tarvitaan reserviläisten majoittamiseen. 1942 Kuoro laulaa maarianpäivänä sotilassairaalassa ja keuhkotautiparantolassa. 1944 Päätetään tilata oma kantaatti seuraavan vuoden 35-vuotisjuhliin. Sovitaan, ettei sanoituksessa saa olla mainintaa käynnissä olevasta sodasta. Sävellys tilataan kuoronjohtaja Kiianmieheltä. 1945 On pula-aika, ja elintarvikkeita säännöstellään tarkasti. Kuoro kirjoittaa Kansanhuoltoministeriöön ja pyytää jäseniensä ostokortteihin lisäpisteitä. Vastaus on kielteinen. 1939 Talvisota syttyy 1945 Toinen maailmansota päättyy 8 9
Aatteen lipun alla Kuoron juuret ovat syvällä suomalaisen työväenaatteen perinteessä. Mukanaolo suomalaisessa ja kansainvälisessä työväen musiikkiliikkeessä on myös aina ollut tärkeä osa toimintaa. Osallistuminen STM:n toimintaan on aina ollut kuorolle tärkeää. Kuoron syntyaikoihin 1910-luvulla suomalainen työväenliike eli vahvaa nousukauttaan, ja tehdaskaupunki Tampere oli tämän kehityksen keskus. Varsinaisen poliittisen toiminnan ohella työväen sivistysaate oli voimissaan: Tampereella näyteltiin, voimisteltiin, musisoitiin ja laulettiin sosialidemokratian nimissä. Perustamishetkellä naiskuoron tehtävä oli selkeä. Toivokaamme, että tästä vielä koituisi reipas ja voimakas kööri, joka voisi laulullaan innostaa taistelevaa köyhälistöä yhä uusiin ponnistuksiin, lukee kuoron pöytäkirjassa vuodelta 1910. Kulkue oli hirveän pitkä, ilma kuuma ja lippu painava. Mutta niin vain kannoin lippua koko matkan vettä valuen. Kuoron oma lippu on liehunut yli 60 vuotta. Aikoinaan oli ihmisiä, jotka katsoivat pitkään, kun kertoi laulavansa työväenyhdistyksen kuorossa. Kansalaissota kosketti luonnollisesti koko kuoroa. Pöytäkirja vuodelta 1919 kertoo: Kaikki meikäläiset itsekohtaisesti tietää ja muistaa, kuinka saimme paljon kärsiä verenhimoisen kapitalistin käden kautta. Useimmat kuoromme jäsenet saivat kitua vankiloissa monia kuukausia. Kuoromme monivuotinen puheenjohtaja ja perustaja Emmi Murto sai olla kaksi vuotta noiden piikkilanka-aitojen takana sortajiemme koston alaisena. Oman lipun saaminen 1949 oli kuorolaisille tärkeä tapaus. Lippua onkin kannettu ylpeästi lukuisissa tapahtumissa. Vankileirille joutuminen katkaisi Emmi Murron puheenjohtajakauden. Moni ei varmasti miettinyt kuoroon tullessaan aatetta lainkaan. Haluttiin vaan tulla harrastamaan. Liitossa alusta lähtien Naiskuoro liittyi Suomen Työväen Musiikkiliiton jäseneksi heti sen perustamisvuonna 1920. Siitä lähtien kuoro on osallistunut näkyvästi liiton ja sen Hämeen-Satakunnan piirin toimintaan. Liiton ja piirien tapahtumat ovat vieneet kuoroa esiintymismatkoille ympäri Suomea. Samalla on saatu tilaisuus tutustua maamme muihin työväenkuoroihin ja -orkestereihin. Pohjoismaiselle Työväen Musiikkijuhlille kuoro osallistui ensimmäisen kerran jo 1950-luvulla. Tämän jälkeen juhlilla on käyty jokaisessa Pohjoismaassa Islanti mukaan lukien. Kuorojen yhteismarssit kuuluvat työväenmusiikin perinteisiin. Koko suomalaista yhteiskuntaa leimasi 1970-luvulla ilmapiirin politisoiminen ja vasemmiston jakautuminen eri aatesuuntauksiin. Laineet löivät Työväen Musiikkiliittoon asti. Toiminnassa tuolloin mukana olleet naiskuorolaiset muistelevat nyt hieman huvittuneina, kuinka liiton kokouksissa syynättiin tarkasti, minkälainen jäsenkirja kenenkin taskusta löytyi. Vielä 1980-luvun alussa politiikka näkyi Musiikkiliiton toiminnassa: oli selkeä jako tiukkoihin kommunisteihin ja demareihin. Onneksi ne ajat menivät ohi. Taustoja kunnioittaen Rakkaus musiikkiin lienee aina ollut valtaosalle jäsenistä aatteen paloa tärkeämpi syy kuulua Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoroon. Tänäkin päivänä kuoro joka tapauksessa kunnioittaa juuriaan. Jokaviikkoiset harjoitukset pidetään työväenliikkeen historiaa henkivässä miljöössä. Onhan upea 110-vuotias Tampereen Työväentalo Suomen vanhin varta vasten tähän tarkoitukseen pystytetty rakennus. Kuoro on edelleen aktiivisesti mukana Suomen Työväen Musiikkiliiton toiminnassa. Myös yhteydet sosiaalidemokraattiseen liikkeeseen ovat tiiviit: kuoro on kysytty esiintyjä erilaisissa puolueen paikallisyhdistysten tapahtumissa ja juhlissa. Yksi kuoron pitkän iän salaisuuksista on Tampereen Työväenyhdistyksen vankkumaton tuki. Vuodesta 1951 lähtien kuoron vappuperinteisiin on kuulunut laulaminen Minna Canthin patsaalla Hämeenpuistossa. 1949 Kuoro kohentaa talouttaan järjestämällä tansseja muun muassa Viikinsaaressa. 1952 Naiset matkustavat Göteborgiin pohjoismaisille työväen laulujuhlille. Tampereen kaupunki avustaa kuoroa ensimmäisen kerran. 1954 Johtaja Kiianmiehen eläkkeen lähestyessä herää ajatus ensimmäisestä naisjohtajasta. 1957 Ohjelmisto kuohuttaa johtokuntaa: kuorolaisille halutaan lisää sananvaltaa kappalevalintoihin. 1958 Kuoro hankkii varoja valmistamalla ja myymällä sata tonttulakkia. 1952 Helsingin olympialaiset 10 11
Sadan vuoden laulut Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoron 100-vuotisjuhlakonsertti Tampereen työväentalon konserttisali 9.10.2010 kello 14 Konsertin jälkeen Tampereen kaupunki järjestää raatihuoneella juhlavastaanoton kuoron kunniaksi. Koko konserttiyleisö on tervetullut tilaisuuteen. Onpa tietty tietyssäni säv. Oskar Merikanto, san. Kanteletar Konsertin alku vie meidät kuoron syntyhetkiin. Juuri tätä kappaletta kuoro alkoi opetella aivan ensimmäisissä harjoituksissaan sata vuotta sitten. Sittemmin sama Kantelettaren teksti on kuulunut ohjelmistoon myös useina muina sävellyksinä ja sovituksina ja jopa ruotsiksi käännettynä. Tuule tuuli leppeämmin Jean Sibelius, V.A. Koskimies Koko historiansa ajan kuoro on esittänyt runsaasti kansallissäveltäjämme Sibeliuksen tuotantoa. Tämä tunnelmallinen kappale kuului repertuaariin jo viime vuosisadan alkupuoliskolla. Mistäs piisaa Elias Kiianmies, trad. Kuoron pitkäaikainen johtaja Kiianmies oli arvostettu säveltäjä ja sovittaja, joka omisti monet teoksensa kuorolle. Tämä polveileva sävellys ei päästä laulajia helpolla varsinkaan, kun kappaleeseen on nyt yhdistetty Teija Auvisen vauhdikas koreografia. Laululle Yrjö Kilpinen, V.E. Törmänen Yrjö Kilpisen kuulas sävellys oli sotia edeltävän ajan Suomessa erittäin suosittu sekä yksinlauluna että kuorojen esittämänä. Johtaja Elias Kiianmies teki kappaleesta naiskuorosovituksen varta vasten TTY:n naiskuorolle. Meelespea säv. ja san. Gustav Ernesaks Kuoron suhde virolaiseen musiikkiin ja sikäläisiin lauluryhmiin on aina ollut tiivis. Viron kansallissäveltäjäksikin kutsutun Ernesaksin herkkä rakkauslaulu Meelespea eli Lemmikki on kuulunut ohjelmistoon yhtäjaksoisesti yli 30 vuotta. Lepalind Tämä virolaiskappale hehkuu nuoren lemmen iloa. Tyttö pyytää leppälintua viemään terveiset rakastetulleen. Sa oled mu südame suvi Riho Päts, trad. Richard Ritsing, E. Wöhrmann Myös konsertin kolmannen virolaisen laulun teemana on rakkaus. Sanat julistavat, että ilman lemmityn läheisyyttä elämä on mahdotonta. Kultatukka Jorma Panula, Kirsti Puhtila Kapellimestari, säveltäjä Jorma Panulan ja sanoittaja Kirsti Puhtila tekivät 1970-luvulla tiivistä yhteistyötä. Sen hedelmiin kuuluu tämä tunnelmaltaan lähes maaginen balladi. Timotei-kvartetti Johanna Hietala Seija Rajala Riitta Ollila Päivi Pyymäki Laulu rakastamisen vaikeudesta Kaj Chydenius, Marja-Leena Mikkola Kuoron riveistä koottu Timotei-kvartetti esiintyi aktiivisesti 1990-luvulla. Kvartetin ohjelmiston rungon muodostivat Kaj Chydeniuksen rakastetut klassikot, kuten tämä Mikko Niskasen elokuvasta Käpy selän alla hitiksi noussut kappale. Puhu minulle rakkaudesta Kaj Chydenius, Aulikki Oksanen Aulikki Oksanen oli yksi Kaj Chydeniuksen luottosanoittajista. Yhteistyön tuloksena syntyi sekä työväenmusiikin että rakkauslaulujen helmiä. Jos rakastat Kaj Chydenius, Matti Rossi Kristiina Halkolan tulkintana tutuksi tullut kappale kuuluu monen suosikkeihin Kaj Chydeniuksen koko laajasta tuotannosta. Johtaa: Tarja Rantala Näyttämöohjaus: Teija Auvinen Piano: Katja Kilponen Kitara: Aki Lääkkölä Basso: Jaakko Luoma Valo- ja äänisuunnittelu: Janne Pärnänen, Riku Lempinen Puvustus: Tampereen Työväen Teatterin puvustamo, Katri Innanmaa Yölaulu Antti Nissilä, Eino Leino Eino Leinon teksti on saanut säveltäjä Antti Nissilältä modernin sävelasun. Kuoro on viime vuosina esittänyt ahkerasti ikaalislaisen Nissilän säveltämiä ja sovittamia kappaleita. Tämä voi olla vuosisata Vesa Tuomi, Elvi Sinervo Tätä laulua voi syystä kutsua eräänlaiseksi kuoron ohjelmanjulistukseksi. Kuoro tilasi vuoden 1990 juhlakonserttiinsa tamperelaiselta Vesa Tuomelta sävellyksen Elvi Sinervon runoon, joka unelmoi paremmasta ja tasa-arvoisemmasta maailmasta. Suomen Työväen Musiikkiliiton ja Tampereen työväenyhdistyksen tervehdykset Hiljainen laulu Väliaika, kahvitarjoilu säv. ja san. Kim Kuusi Musiikin monitoimimies Kim Kuusi sävelsi ja sanoitti 1970-luvulla tämän herkän rakkauslaulun. Uusille sukupolville Kuusi on tullut tutuksi muun muassa tv-kisa Idolsin tuomarina. Balladi Anssi Tikanmäki, Juice Leskinen Solisti Nina Kinnunen Mika Kaurismäen elokuvassa Klaani kuultu kappale on noussut todelliseksi ikivihreäksi. Sanoitus on Juice Leskisen taidonnäyte. Odotusta Pariisissa Juha Tikka, Hector Solisti Saija Kokko Haikea kappale on tullut tunnetuksi Susanna Haaviston tulkitsemana. Sanoittaja Hector on kertonut tarinan perustuvan todelliseen, kreikkalaisessa katukahvilassa nähtyyn kohtaamiseen. Rannalla Tanssilavojen suosikkitango nousi iskelmäyleisön tietoisuuteen Arja Korisevan levyttämänä. Tampereen aamu Vesa Tuomi, Tuula Heikkilä säv. ja san. Juice Leskinen Juicen kappale on monen mielestä yksi hienoimpia Tampereelle omistettuja lauluja. Viime ajat se on kaikunut Tampereen Työväen Teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85. Vihreät niityt Richard Dehr, Terry Gilkyson, Frank Miller, san. Orvokki Itä Tämä käännösiskelmä on kuulunut jo yli puoli vuosisataa suomalaisten suosikkeihin. Unohtumattomasti kappaletta ovat tulkinneet muun muassa Olavi Virta ja Topi Sorsakoski. Nyt kuultava naiskuorosovitus on Antti Nissilän käsialaa. Semmoinen nautiskelija Antti Nissilä, Timo Pusa Letkeä kappale on Antti Nissilän uutta tuotantoa. Sen tunnelmaan voi varmasti moni tyytyväinen eläkepäivien viettäjä eläytyä. Tammerkoski rempallaan väliaikaisesti Antti Nissilä sovitti kolme kuorolaisten suosikki-iskelmää meneväksi potpuriksi. sov. Antti Nissilä
Vaatteet naiset tekevät Kuoron asut ovat aina seurailleet vuosikymmenten vaihtuvaa muotia. Esiintymisvaatteina on ollut sekä hillittyjä jakkupukuja että kirjavia tekokuituleninkejä. Kuoro esiintyy usein myös omissa, vapaavalintaisissa vaatteissaan, kuten tämä kuva 1960-luvulta kertoo. Esiintymisvaatteet ovat asia, joka jaksaa puhuttaa kuorolaisia vuosikymmenestä toiseen. Miten pukea eri-ikäiset, -kokoiset ja -muotoiset naiset yhtenevään asuun niin, että lopputulos on hyvä? Krimplene-puvut haisivat hieltä. Kuorolaisten kommenteista päätellen ratkaisuna on useimmiten ollut kompromissi, joka ei miellytä ketään. Muisteloissa toistuvat tarinat siitä, kuinka hiostavissa ja huonosti istuvissa puvuissa on seisty parrasvalojen tai auringon paahteessa. Aina jollakulla on ollut jalassaan vääränväriset sukat tai kengät, vaikka asiasta olisi sovittu kuinka tarkasti. Kuoroasut tarjoavat joka tapauksessa kiinnostavan läpileikkauksen suomalaisesta muodista sadan vuoden ajalta. Laulajanlakit pidettiin päässä myös matkoilla. sen kerran 1950-luvulla, ja niiden tyyliin on sen jälkeen luotettu esimerkiksi monissa juhlakonserteissa. Vuonna 1959 kuoro hankki niin kutsutut laulajanlakit, jotka nykykatsojan silmään näyttävät lähinnä ylioppilaslakeilta. Tuohon aikaan ne olivat yleisesti käytössä työväenkuoroissa. Esiintymisasu oli yhtenäinen ainakin silloin, kun kuoro lauloi Eilan 60-vuotisjuhlassa vihreissä työhaalareissa. Helmat kipusivat 1960-luvun muodin mukana ylös. Lyhyisiin hameisiin yhdistettiin tietysti polvisukat, joten yleisö sai ihastella konserteissa paljaita tamperelaispolvia. Kuoro konsertoi 1970-luvulla toistuvasti pitkissä, ruskeankirjavissa tekokuituleningeissä. Kaksi seuraavaa vuosikymmentä olivat kaapumaisten esiintymisasujen aikaa. Nyt 100-vuotisjuhlakonsertissaan kuoro palaa myös vaatetuksessa juurilleen ja luottaa jälleen tyylikkääseen kokomustaan. Tyylinäyte 1990-luvulta. Joku aina vannoi, että tuollaista en päälleni laita. Esiintymisiin kaikki kuitenkin ilmestyivät puku päällä. Vappueleganssia 1970-luvulta. Kansallispuvun vihreiden sukkahousujen haarakiila valui koko ajan polviin. Helmat heiluen Kukkaleningit kuuluivat 1970-luvun tyyliin. Viime vuosisadan alussa naiset panivat esiintymisiin parasta päälle. Pukukoodina oli esimerkiksi kokomusta tai -valkoinen pitkä juhlaleninki, jonka jokainen hankki itse. Pula-aikana 1940-luvulla kuoron johtokuntaa mietitytti, onko uusilla jäsenillä varaa ja mahdollisuuksia valkoisen puvun ostamiseen. Kansallispuvut ilmestyivät kuorolaisten ylle ensimmäi- Kansallispuvuissa on esiinnytty läpi vuosikymmenten. Asialliset jakkupuvut olivat 1950-luvun kuoromuotia. 1960 Kiireiseen vuoteen mahtuvat esimerkiksi 50-vuotisjuhlakonsertti ja matka Tromsöön Pohjois-Norjaan. 1963 Vanhainkoti Koivupirtin kannatusyhdistyksen hyväksi järjestetty kirkkokonsertti kerää kiitosta. 1965 Kuoro käy Bremenissä Saksassa ja esiintyy radiossa. 1969 Karl Marx Stadtin työläislaulujuhlassa DDR:ssä kuoro esiintyy täysin suomalaisella ohjelmistolla. 1971 Kuoro saa tunnustusta kvartettilaulukilpailussa Porissa. Naiset tekevät kesällä kahden viikon virkistysmatkan Itävaltaan. 1961 Juri Gagarin matkaa ensimmäisenä ihmisenä 1969 Keskiolut tulee Suomessa kauppoihin 14 avaruuteen 15
Yhdessä matkaan Esiintymismatkat Suomeen ja ulkomaille ovat lauluharrastuksen suola. Naiskuoro on elänyt reissuillaan unohtumattomia hetkiä. Kuoro lähtötunnelmissa 1960-luvulla. Aina välillä matkatunnelmaa nostetaan laulaen. Unkarin-reissulla polvisukat menivät pestessä alas viemäristä, kun juoruilin muiden kanssa. Useimmille laulajille konserttimatkat ovat kuoroharrastuksen ehdottomia kohokohtia ja joillekin jopa tärkein syy liittyä kuoroon. Aikoinaan, ennen nykyistä massaturismin ja halpalentojen aikakautta kuororeissut olivat myös monelle elämän ainoa tilaisuus päästä Suomen rajojen ulkopuolelle. Eräs nainen sanoi liittyvänsä kuoroon matkojen takia. Kovin monta kertaa häntä ei harjoituksissa näkynyt. Hän ei nimittäin osannut laulaa yhtään. Naiskuoro on alkanut puuhata lähtöä ulkomaille niinkin aikaisin kuin 1932. Pöytäkirja kertoo: Päätettiin, että kuoro ensi kesänä menee Viroon laulujuhlille. Kuorolaiset rupeavatkin säästämään matkarahoja sekä muuta humeerausrahaa. Tarvittavaa summaa ei kuitenkaan saatu ka- Taukokahvitkin keitettiin ennen itse. Eväinä matkoilla oli näkkileipää ja sillipurkki. Jos ei ollut rahaa, ei syöty mitään. saan, ja suunnitelmat Viron-matkasta kuivuivat uudelleen kokoon viisi vuotta myöhemmin. Kotimaata sentään kierrettiin ennen sotia ahkerasti. Kuoro konsertoi muun muassa Viipurissa joka tuolloin vielä kuului Suomeen Vaasassa, Jyväskylässä, Porissa ja Helsingissä. Reissua pääkaupunkiin 1937 valmisteltiin pitkään ja hartaasti. Matkaan lähdettiin maaliskuisena lauantaina aamujunalla kello 5.30. Perillä esiinnyttiin Helsingin työväentalolla, ja saman rakennuksen suojissa myös yövyttiin. Mukana oli luonnollisesti omat petivaatteet ja eväät. Moni lensi 1970-luvulla ensimmäisen kerran kuoron mukana. Ympäri Eurooppaa Kuoro pääsi vihdoin ulkomaille 1952, kun matkattiin Göteborgiin. Rahaa reissua varten säästettiin puolitoista vuotta. Koska kuorolaisilla ei ollut passeja, heille hankittiin yhteispassi. Matka taisi jännittää, sillä yllättävien sattumusten varalta mukaan otettiin lainaksi käteistä kuoron kassasta. Alkuun päästyään kuoro on kiertänyt Pohjoismaita ahkerasti. Erityisesti vuoden 1992 Islannin-matka on piirtynyt osallistujien mieliin. Suomen laulun kajauttaminen jylhän kraaterijärven rannalla ei unohdu. Aikaa jää yleensä myös nähtävyyksien ihmettelyyn. Viroonkin suoriuduttiin viimein 1970-luvulla, ja sen jälkeen Suomenlahden takana on käyty moneen otteeseen. Sosialistisen DDR:n elämänmenoon kuoro tutustui 1969. Koulujen lattioilla Odotukset majoituksen ja ruuan tasosta ovat nousseet vuosien vieriessä. Koulujen lattiat ovat vaihtuneet hotellisänkyihin ja eväsleivät ravintolaillallisiin. Tietyt asiat matkanteossa eivät kuitenkaan ole muuttuneet: reissussa laulu raikuu ja yhteishenki kohoaa. Virallisen ohjelman lisäksi kuoromatkoihin mahtuu paljon muuta. Vapaa-ajalla ilo on otettu irti illanvietoissa, joissa tanssia ja laulua on riittänyt usein aamuun saakka. Matkat ovat myös tilaisuus tutustua muihin laulajiin, ja monesti matkaseuraa on saatu esimerkiksi Nokian Työväen Mieskuorosta. Kommelluksiltakaan ei ole aina vältytty. Naiset ovat haeskelleet eksyksissä konserttipaikkoja vieraissa kaupungeissa, ja toisinaan on taivallettu sateessa kansallispuvut läpimärkinä. Jälkikäteen kiperimmätkin paikat ovat silti muuttuneet mukaviksi muistoiksi. Rytty ennusti bussimatkoilla kädestä, millainen flaksi iltahuveissa kullakin käy. Muihin kuoroihin tutustuminen on tärkeä osa matkoja. 1973 Ensin tamperelaiset käyvät kesällä Unkarissa, ja syksyllä sikäläinen kuoro tekee vastavierailun. 1975 Kuoro voittaa kolme hopeamitalia ja 1 500 markan palkinnon Tampereen Sävel -tapahtumassa. 1978 Kuoron opintokerho perehtyy musiikin teorian lisäksi hyvään kokouskäyttäytymiseen. 1980 Kuoro juhlii 70-vuotista taivaltaan konsertoimalla yliopiston juhlasalissa. 1982 Kuorolaisten musiikin teorian tuntemukseen aletaan kiinnittää yhä enemmän huomiota. 1975 Etyk-konferenssi Helsingissä 1981 Urho Kekkosen presidenttikausi päättyy 16 17
Varainhankintaa Ja vastuunkantoa Kuoroharrastus ei ole pelkkää laulamista. Tarvitaan myös talkoohenkeä ja osallistumista yhdistyksen päätöksentekoon. Viime vuosikymmeninä kuorolaiset on voinut joulun alla tavata paketoimassa lahjoja entisessä Euro- eli Ekamarketissa. Tampereen Sävel -kuorotapahtumassa naiset ovat työskennelleet muun muassa festivaalivieraiden majoituspaikoissa. Talkootyö oli tärkeä yhdistävä tekijä. Sillä luotiin yhteishenkeä. Mukaan talkoisiin on aina värvätty niin ikään puolisot, sukulaiset ja tuttavat. Hyvän mielen lisäksi apurit ovat silloin tällöin saaneet kiitokseksi muutakin. Joulujuhlan järjestysmiehille päätettiin ostaa Klubi-laatikot, kertoo vuoden 1937 pöytäkirja. Johtokunta kokoontuu Kuten jokainen yhdistys, myös Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoro ry tarvitsee päätöksentekijöitä. Koko historiansa ajan kuorolla onkin ollut aktiivisesti kokoontuva ja keskusteleva johtokunta. Sadan vuoden varrella lukemattomat naiset ovat vaivojaan säästämättä toimineet puheenjohtajina, sihteereinä, rahaston- tai nuotistonhoitajina ja niin edelleen. Tampereen Sävel -talkoot olivat iso urakka. Joka aamu mentiin seitsemäksi Amurin koululle hoitamaan ruokailuja ja majoitusta. Kuoron ensimmäinen johtokunta. Pöydän ääressä istuvat sihteeri Siiri Koivunen, puheenjohtaja Emmi Murto ja rahastonhoitaja Maiju Jokiranta. Jokainen kuoro kaipaa toimintaansa rahaa: esiintymisasut, -matkat ja nuotit maksavat. Konserttipalkkiot ja kuorolaisten jäsenmaksut kattavat osan menoista, mutta lisäksi tarvitaan iso määrä talkootyötä. Kuoro onkin kautta historiansa hankkinut varoja monin kekseliäin tavoin. Viime vuosisadan alkupuolella suosiossa oli erilaisten iltamien järjestäminen. Aina tapahtumat eivät kuitenkaan sujuneet kommelluksitta. Vuonna 1927 Puistoravintolas- Myyjäisiä pidettiin paljon. Onnenpyörällä tuli hyvin rahaa, mutta se varastettiin meiltä. sa järjestetyt naamiohuvit uhkasivat kääntyä miinukselle. Juhlien tuoksinassa oli rikottu ikkuna, ja ravintolan omistaja vaati kuoroa tilille. Perusteellisten neuvottelujen jälkeen päätettiin korvata puolet vahingosta. Seuraavina vuosikymmeninä laulajat järjestivät runsaasti arpajaisia. Esimerkiksi vuonna 1945 päävoittona oli reteästi tuhannella markalla valtion obligaatioita. Lahjat pakettiin Myös myyjäisiä pantiin pystyyn ahkerasti, ja kaupiteltavia tuotteita askaroitiin yhteisissä ompeluilloissa. Kirpputorit toivat kassaan mukavasti tuloja 1980-luvulla samalla laulajat saivat tavarat kaappien perukoilta kiertoon. Sirpa Ilolla riittää kiirettä joululahjojen paketoinnissa. Kulloisestakin kuoronjohtajasta on riippunut, mihin kaikkeen johtokunnan on täytynyt ottaa kantaa. Naisten keskuudestaan valitsema johtokunta on joidenkin johtajien kausilla vastannut pitkälti myös taiteellisesta linjasta: valinnut konserttiohjelmistot ja uudet harjoiteltavat kappaleet. Nykyään musiikilliset päätökset kuuluvat puhtaasti johtajalle. Sen sijaan johtokunta ratkoo erilaisia pieniä ja suuria käytännön kysymyksiä, jotka tekevät harrastamisen mahdolliseksi kaikille jäsenille. Käsillä oleva 100-vuotiskonsertti on ollut iso ponnistus nykyiselle johtokunnalle. Juhlan valmistelut on aloitettu jo edellisten vuosien aikana, ja tahti on vain kiihtynyt tapahtuman lähestyessä. 1985 Konserttituloista lahjoitetaan 10 000 markkaa näkövammaisten Annansilmäkeräykseen. 1986 Tampereen Työväenyhdistys täyttää sata vuotta, ja kuoro luonnollisesti esiintyy juhlassa. 1988 Harjoituspäivä vakiintuu nykyiseksi maanantaiksi. 1989 Kuoro on mukana tekemässä Suomen Työväen Musiikkiliiton 70-vuotislevyä. 1990 Kuoron 80-vuotiskonsertin laulut ottavat kantaa muun muassa rauhan puolesta. 18 19
Kurkistus kulissien taakse Yleisö saa nauttia kuoroharrastuksen valmiista lopputuloksesta. Varsinainen työ tehdään kuitenkin arkisissa harjoituksissa, sinnikkäästi viikosta toiseen. Satavuotiskonserttia varten on harjoiteltu yli vuosi. Ärräpäitä, tuskailua, naurua ja lopulta syvää onnistumisen iloa naiskuoron viikoittaisiin treeneihin mahtuu tunnelmia laidasta toiseen. Monet asiat harjoituksissa ovat samoin kuin sata vuotta sitten. Edelleen naiset pänttäävät stemmoja ja laulunsanoja, hiovat musiikin tulkintaa ja yhteissointia sekä opettelevat yhteistyötä johtajansa kanssa. Paljon on kuitenkin myös muuttunut. Tänä päivänä nuottikansio on ilman muuta kuorolaisen tärkein työkalu: nuotteja tutkitaan tarkasti, niistä keskustellaan ja niihin Kuoro rentoutui pikkujouluissa jo 1950-luvulla. raapustetaan ahkerasti omia merkintöjä. Kotona kuorolaiset opettelevat stemmojaan paitsi nuoteista myös kuoronjohtajan tekemiltä nauhoilta. Äänenavaukseksi riitti, että laulettiin kerran Taivas on sininen ja valkoinen. Sen sijaan menneinä vuosikymmeninä nuotit oli hallussaan ainoastaan johtajalla. Kaikki kappaleet juurrutettiinkin sävel kerrallaan kuorolaisten ulkomuistiin. Ainakin yksi hyvä puoli tässä työläässä menetelmässä oli: nykylaulajan tuska uskaltaa irrottautua nuoteista ja heittäytyä musiikin vietäväksi oli tuolloin vieras. Siihen aikaan tehtiin harjoituksissa aina kauppaa. Kenkiä ja meikkejä ostettiin ja myytiin, ja vihko kiersi. Monet virkkasivat. Nykytreeneihin kuuluu myös liikeharjoituksia. Huomio tekniikkaan Äänenhuolto ja -avaus olivat outoja käsitteitä kuoron ensimmäisinä vuosikymmeninä. Lämmittelyksi kajautettiin korkeintaan jokin kaikille tuttu laulu ennen kuin käytiin varsinaisiin hommiin. Nykypäivän treeneissä itse kappaleiden kimppuun päästään vasta monien muiden harjoitusten jälkeen. Kuoro jumppaa ja venyttelee, läähättää ja sihisee, surisee ja Nuotteja ei ollut, vaan laulujen sanat kirjoitettiin itse ylös ruutuvihkoon. Vähän ehkä laitettiin nuolilla merkkiä, pitääkö mennä ylös vai alas. Nuotteja tutkitaan tarkasti, kun uuden kappaleen harjoittelu alkaa. lallattaa. Näin haetaan esimerkiksi oikeanlaista hengitystekniikkaa, vartalon kannattelua, vokaalien sointia ja sävelpuhtautta. Uusimpia tulokkaita kuoromaailmassa ovat koreografiaharjoitukset. Tärkeisiin konsertteihin kuoro valmentautuu apunaan ammattikoreografi. Kappaleiden henkeä opetellaan äänen lisäksi ilmentämään asennoin, liikkein ja ilmein. Työväentalon joka kerroksessa kellarista vintille on pidetty harjoituksia. Kuri ja järjestys Yksi seikka ei ole sadassa vuodessa muuttunut miksikään. Pulinasta ei ole tulla loppua, kun kuorolaiset pääsevät yhteen. Vuoden 1932 pöytäkirjassa lukee toive, että jokainen koittaisi harrastaa harjoituksissa hiljaisuutta ja kiinnittää ajatuksensa vaan siihen työhön mitä opetetaan. Kukaan ei saa poistua harjoituksista ilman lupaa. Laulamisen lomassa on joka tapauksessa ehditty aina hoidella myös muita bisneksiä: vaihtaa uusimmat juorut, ostaa ja myydä tavaraa tai suunnitella hummailureissuja. Vielä 1980-luvulla harjoituksissa kilisivät kutimet, ja sukkia syntyi. Johtajat ovat suhtautuneet näihin naislaumansa touhuihin hyvin erilaisin tavoin. Osa on yrittänyt karsia kaiken ylimääräisen puuhailun hyvin ankaralla kädellä. Jotkut taas ovat jättäneet kurinpidon vähemmälle. Yksi uusi kuoronjohtajien mieliharmi on sentään syntynyt vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Harvoinpa harjoitukset nykyään sujuvat ilman, että jonkun puhelin rämähtää soimaan kesken herkän kappaleen viimeistelyn. 1992 Matkustetaan Islantiin ja konsertoitiin yhdessä Nokian Työväen Mieskuoron kanssa. 1994 Konserteissa kerätään varoja Bosnian sodan sekä Estonian laivaturman uhrien auttamiseksi. 1999 Kuoro osallistuu Tampereen kaupungin 220-vuotisjuhlallisuuksiin. Timotei-kvartetti laulaa presidenttiehdokas Tarja Halosen vaalitilaisuudessa. 2000 Johtaja Päivi Pyymäki heittää 90-vuotikonsertissa haikeat jäähyväiset kuorolle. 2002 Tamperelaiset havaitsevat Norjan Tromsössa järjestettyjen työväen laulujuhlien järjestelyissä paljon opiksi otettavaa. 1995 Suomi liittyy EU:n jäseneksi 20 21
Kohti uutta Johtaja Tarja Rantala kertoi tunnelmistaan satavuotiskonsertin alla. Kuoron vahvuuteen vuonna 2010 kuuluvat: Takarivissä vasemmalta: Päivikki Tähti, Aino Pihlajamaa, Eila Leppänen, Johanna Kaukonen, Onerva Hallikainen, Teija Lempinen, Nina Kinnunen, Liisi Aartelo, Seija Rajala, Pirkko Lavaste, Jaana Sajakoski, Miina Kaisanlahti, Seija Rintala Eturivissä vasemmalta: Sari Koivumäki, Sirpa Ilo, Miia Nieminen, Kaisu Isosaari, Saija Kokko, Sofia Thitz, Maarit Huttunen, Mari Vehmanen ja johtaja Tarja Rantala. Kuvasta puuttuu Sanna Eklund. Kuva: Mauri Keltto Miten suunnittelit juhlakonsertin ohjelmiston? Alkupuoliskolle kokosin mahdollisimman edustavan otoksen kuoron sadan vuoden aikana esittämistä kappaleissa. Vaakakupissa painoivat ennen kaikkea taiteelliset seikat. Valinnat kertovat myös siitä, mikä on ollut juuri tälle kuorolle leimallista. Esimerkiksi virolainen musiikki ja Kaj Chydeniuksen tuotanto ovat olleet kuoron historiassa tärkeässä roolissa. Konsertin B-puolelle keräsin lauluja, jotka kuvastavat kuoroamme tänä päivänä. Valintojen pohjaksi kyselin kuorolaisilta, millaista musiikkia he haluavat mieluiten laulaa. Mihin kappaleeseen toivoisit yleisön erityisesti kiinnittävän huomiota? Eräs konsertin kohokohdista on ilman muuta A-puolen päättävä Tämä voi olla vuosisata. Teos on sävelletty varta vasten tälle kuorolle. Kappale kuvastaa hienosti myös aatteellisesta taustaamme. Tosin kuoro ei koskaan ole ollut korostetun julistava, vaan taiteelliset tavoitteet ovat aina olleet ykkössijalla. Kuoro on juhlavuonnaan konsertoinut tiiviiseen tahtiin. Kuva: Mauri Keltto Kuinka yhteistyö koreografi Teija Auvisen kanssa on sujunut? Teija on todella paneutunut asiaan ja löytänyt kappaleista uusia puolia. Uskon, että tämä näkyy konsertissakin. Miten valmistautuminen ylipäänsä on sujunut? Aina ison konsertin alla aika tuntuu loppuvan kesken. Viiden vuoden takaiseen juhlakonserttiin verrattuna olen kuitenkin huomannut ilokseni, että kappaleet opitaan entistä nopeammin. Ja on hienoa nähdä, että tämä harrastus on kuorolaisille selvästi tärkeä. Naiset ovat jaksaneet sitoutua pitkään ja rankkaan harjoitteluprosessiin. Millaisen elämyksen haluat juhlakonsertin yleisölle tarjota? Toivon, että iltapäivästä tulee nautittava ja viihdyttävä niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin. Aivan erityisesti ajattelen yleisössä istuvia entisiä kuorolaisia: uskon, että konsertti herättää heissä paljon hyviä muistoja. Entä miten kuoron taival jatkuu juhlakonsertin jälkeen? Eräänlainen sukupolvenvaihdos on varmasti luvassa. Moni pitkäaikainen kuorolainen siirtynee sivuun tämän ponnistuksen jälkeen. Uudet jäsenet ovat siis lämpimästi tervetulleita. Juhlakonsertin jälkeen on myös hyvä hetki miettiä, mihin suuntaan seuraavaksi lähdemme. Toivon kuoron joka tapauksessa jatkavan taiteellisesti korkeatasoisella ja tavoitteellisella linjalla. 2007 Toteutetaan yhdessä Nokian Työväen Mieskuoron, Helsingin Työväen Naiskuoro Elegian ja Vaasan kaupunginorkesterin kanssa suurproduktio Jean Sibeliuksen Väinön virsi. Teos esitetään Vaasan kuorofestivaaleilla. 2009 Kuoro alkaa valmistautua satavuotisjuhlakonserttiinsa. Yhteistyö nokialaisten kanssa jatkuu tiiviinä muun muassa Ultra Bra -yhtyeen musiikkia esittäen. 2010 Kuoro esiintyy ahkerasti, muun muassa Suomen Työväen Musiikkiliiton 90-vuotisjuhlassa Helsingissä. Vuosi huipentuu omaan 100-vuotiskonserttiin. 22
Ulkoasusuunnittelijat: Pirkanmaan ammattiopiston av-viestinnän opiskelijat (vuosikurssi 2008) Mika Majala, Sara Schmidt ja Sebastian Hammar Taitto: Mika Majala Teksti: Mari Vehmanen Sitaatit on koottu entisiltä ja nykyisiltä kuorolaisilta. Historiikin kuvat ovat kuoron arkistoista ja jäsenten kotialbumeista. www.ttynk.net