TAIKAVA-HANKE Autioniityn päiväkoti / Horsmakiitäjät Helmikuun raportti Erja Alander Helmikuun ensimmäisellä viikolla päiväkoti muutti takaisin Pähkinärinteeseen remontoituihin tiloihin. Viikon ahkeran järjestelyn jälkeen päästiin normaaliin päiväjärjestykseen. Tiimissä teimme suunnitelmat lelujen ja tilojen selkeyttämiseksi. Vuoden vaihteen jälkeen ryhmässä aloittaneen erityistuettavan lapsen sopeutuminen ryhmään on hyvässä käynnissä mutta vaatii edelleen sen että yksi aikuinen kulkee koko ajan hänen mukanaan tukena. Ryhmässämme aloitti myös erityistuettava tyttö. Hänelle on suurta apua siitä että esimerkiksi päivä- ja viikko järjestys käydään läpi kuvien avulla. Loppukuussa tiimimme vahvistui yhdellä lastenhoitajalla. Hän on melkein valmis lastentarhanopettaja ja tervetullut lisä ryhmäämme. Vuoden teemaamme, Nyytin tarinaan liittyvistä tunteista helmi-maaliskuussa on käsittelyvuorossa vihan ja kiukun tunne. Eskarituokiossa tehtiin mind-map aiheesta: Mitkä asiat saavat sinut vihaiseksi? Projektituokiot. Alkukuusta teimme stilli- ja äänikuvia metsästä. Mikä Nyytiä pelotti talossaan? Minkälaisia ääniä metsästä kuului? Alkulämmittelynä teimme metsäneläinten liikkumista vaihtuvien kuvien ja erilaisten musiikkien tahdissa. Sitten teimme tuulta, sadetta, puron solinaa, puiden kahisevia lehtiä. Seuraavaksi jakauduttiin kahteen ryhmään. Se oli mahdollista koska Lto Suvi oli mukana helmikuun alun projektituokioissa. Seuraavaksi tutkittiin metsäkuvia. Jokainen sai valita halusiko puvustaa itsensä kuvan puroksi, puuksi, kiveksi, pensaaksi tai sadepilveksi. Käytettävänä oli iso läjä suuria kankaita. Kankaan alla esiintymiseen on matala kynnys ja lapset heittäytyivät innolla suunnittelemaan asuaan. Ryhmät esiintyivät sitten vuorotellen ja katsojat saivat arvata mitä kuvassa oli. Äänitehosteita otettiin myös mukaan. Horsmakiitäjien ryhmässä on paljon taitavia rakentajia ja ideoita tuotetaan ja toteutetaan suurella innolla ja energialla. Vapaan leikkikin sujuu, siksipä projektituokioiden yhtenä tavoitteena näen vahvistaa myös lasten esiintymistaitoja, kykyä kuunnella muita, ottaa oma vuoro ja antaa vuoro toiselle. Keväämmälle kokeilemme jo pieniä esityksiä, joissa on rooleja ja repliikkejä. On tärkeätä tulla nähdyksi ja kuulluksi ja mukavaa saada silloin tällöin kunnon aplodit. Vieressä kuva projektituokiosta, jossa oli vain kolme lasta. (harmaa kivi on Lto Suvi) Vuodenvaihteessa ryhmässä aloittanut tehostetun tuen
lapsemme eläytyy täysillä sadepilveksi, joka sataa rannan kiville ja sammaleille. Pienessä ryhmässä hänen joskus impulsiivinen käytöksensä ja nopeasti sinkoilevat ideansa pystyttiin paremmin nivomaan tuokion kulkuun ja hän sai paljon myönteistä palautetta. Alimmassa kuvassa kivenkolosta alaspäin pulppuaa puro. Taivaalla on tumma pilvi. Etualan puu valmistautuu asettumaan kuvaan. Sanattomassa esityksessä/stillikuvassa myös lapset, joilla suomenkieli on vielä heikko pystyvät olemaan mukana. Tuokioissa samanlaisena toistuva rakenne ja vaiheiden kuvakuvasymbolien esilläolo tukee lapsia, joilla on erilaisia oppimishaasteita. Aloitamme aina sääntöjen kertauksella, teemme lämmittelyn, rakennamme kohtauksia Nyytisadun eri vaiheista ja päätämme tuokion loppuseremoniaan. Kuvien käyttöä olemme Horsmakiitäjissä pyrkineet lisäämään eri tilanteissa. Loppuukuussa etenimme Nyytin tarinassa kohtaan missä Nyytin pelko muuttuu kiukun kautta rohkeudeksi. Uusin tiimiläisemme, lastenhoitaja Sina oli mukana projektituokiossa, jossa edettiin kohtaan missä Nyyti kohtaa mörön. Tavoitteena oli muuttaa tuttu tarina draamaleikisi. Lasten oli tarkoitus valita itselleen roolit. Tuttujen alkulämmittelyjen jälkeen rakennettiin tarinan näyttämö kankaista. Musiikkina oli Musorgskin Näyttelykuvia. Kun alettiin jakaa rooleja, kukaan ei halunnutkaan olla Nyyti eikä Mörkö. Onneksi heittäytymiseen valmis lastenhoitaja Sina otti Nyytin roolin. Minä esitin Mörköä ja tarinan kertojaa. Nyytin matka alkoi meren ylityksellä. Lapset esittivät mereneläimiä, haita ja mustekaloja. Kun Nyyti pääsi rannalle, merikissaa esittänyt tyttö halusi esittää piilossa olevaa Tuittua. Alkoi etsintä. Kaikki olivat mukana. Suuren vuoren takaa kurkisteli eläimiä ja lopulta itse mörkö nousi vuoren takaa ja uhkasi jäädyttää kaikki. Alkoi takaa-ajo, joka päättyi siihen että yhteisvoimin mörön häntä saatiin napattua. Mörkö kutistui pieneksi mustaksi kangaspalaksi
Hiihtoloman Avaruusmatkailua Hiihtolomalla ryhmiä yhdistettiin ja siirryin viikoksi naapuriryhmän tiloihin. Kun naapurin Vaaksiaiset kuulivat että olin tulossa työskentelemään heidänkin kanssaan, eräs poika kävi jo etukäteen ehdottamassa että voisimme tehdä jotain aiheesta: yötaivas. Oli hienoa saada suunnitella kuvistehtävä lasten aloitteesta. Yhdessä sovittiin että yötaivas ulotettaisiin kauas avaruuteen asti. Työ toteutettiin pienryhmissä niin että yhdellä kertaa työskentelemässä oli 4-6 lasta. Mukana oli joka kerta lisäkseni myös toinen aikuinen. Se oli tarpeen, koska työskentelytapa oli melko vaativa ja mukana oli myös 4- vuotiaita. Avaruuden planeetat tehtiin erikokoisten sapluunien avulla. Väri töpötettiin sienellä. Työn pohjustukseksi keskusteltiin avaruudesta ja katsottiin animaatio planeetoista You tubesta. Vaihteeksi oli kiva keksiä juttuja vähän pienemmille lapsille. Kahvihuoneen pöydältä löytyi laatikollinen poisheitettäviä pahvirullia. Tein putkiin viillot, niin että ne voi liittää yhteen ilman liimaa tai teippiä. Noin kuuden lapsen ryhmän kanssa aloitimme pohtimalla että minkälaisia putkia on olemassa? Vesiputkia, viemäriputkia, maanalaisia tunneliputkia, pakoputkia. Suoria putkia ja mutkikkaita putkia. Lapset innostuivat etsimään mitä putkia huoneesta löytyi. Kun iskin suuren laatikollisen pahviputkia pöytään, innokas rakentelu alkoi. Yhteistyössä syntyi galaksienvälien putkisto. Huomio huomio! Maa kutsuu. Kuuleeko Mars? Hiihtoloman tarinoita Eräs lapsi Vaaksiaisista (pienten ryhmä) alkoi kertoa tarinaa hopeamunia munivasta jäniksestä ja ketusta, joka huijasi jänistä. Otin ketun roolin kun käsillä sattui olemaan rooliin sopiva pehmolelu. 7 vuoden nukketeatterin nukettajan kokemuksella aloin Kettuna kovaan ääneen valittaa kun kukaan ei tullut Ketun syntymäpäiville. Nukkarissa leikkivät lapset alkoivat kiinnostua tarinasta ja valitsivat oman pehmolelunsa, jolla liittyivät tarinaan. Tarinassa oli monenlaisia käänteitä ja lopulta juhlavalmistelut pääsivät käyntiin. Huomioni kiinnittyi siihen kuinka hienossa vuorovaikutuksessa pehmoleluhahmot kuuntelivat toisiaan ja kehittelivät tarinaa eteenpäin. Siinä oli hieno alku, kehittely ja selkeä lopetus
Askartelua paperista Nukkarissa luettiin ja katseltiin satukirjaa, jonka kuvat aukesivat kolmiulotteisina kirjan sivuilta. Päätimme kokeilla kolmiulotteisen kortin tekoa. Ystävänpäiväkorttipaja saavutti suuren suosion. Kahtia taitetun kartongin selkäpuolelle leikataan viillot, jotka nostetaan ulos taitteesta. Tämän hoksaaminen vaatiija kehittää kolmiulotteista hahmottamista. Jokainen teki yhdelle kaverille kortin ja kortit jaettiin sitten ystävänpäivänä. Hempeiden sydänkorttien vastapainoksi Ninja-buumi synnytti naamioiden askartelua. Maanantain pienryhmät Maanantain pienryhmissä käsiteltiin vihan ja kiukun tunnetta maalaamalla. Aluksi keskusteltiin ja kokeiltiin miltä tuntuu kehossa kun kiukku alkaa kasvaa. Miltä purkautuva tulivuori näyttää? Mitä tarkoittaa se kun joku sanoo: Tämä oli viimeinen pisara! Kokeiltiin miten mustepisara leviää kostutetulla paperilla. Tässä vaiheessa maalaaamiseen aluksi vastahakoisesti suhtautuneet pojatkin innostuivat tutkimaan musteen liikettä märällä paperilla. Seuraavaksi otettiin suurempi paperi. Kostutetulle paperille vedettiin pitkä vihainen viiva. Paperi nostettiin pystyyn ja annettiin viha valua. Hiiikynällä sai tehdä kuvaan vielä lisäyksiä.
Leikkipäivä S- Market Eräänä leikkipäivänä lapset valitsivat leikin aiheeksi S-marketin. Vakiintuneen tavan mukaan olen alussa mukana rakentamassa leikin ympäristöä. Tuon välineitä, jaan tehtäviä jos joku ei keksi mitä tekee. Tämä leikki onnistui hyvin kun kaikille löytyi market alueelta mieluinen tehtävä. Leikin runkona toimi punainen bussi joka kuljetti asiakkaita paikasta toiseen. Piti mennä pysäkille ja heiluttaa sinistä bussimerkkiä. Marketissa oli kiikaria käyttävän myymäläetsivän, bussikuskin, hampurilaispaikan pitäjän ja pehmolelukauppiaan hommat. Tehtäviä vaihdeltiin välillä. Kun leikki pääsi käyntiin tulin vain välillä mukaan yhtenä asiakkaana tai ehdotin välillä hommien vaihtoa jos näin että joku leikkijöistä jäi toimettomaksi Noita Nokinenä Nukkarissa improvisoituna satuna alkanut suosittu tarina on muuttanut muotoaan niin että lapset osallistuvat nyt innokkaasti juonen kehittelyyn ja ehdottavat henkilöitä tarinaan. Alussa tarinaa kuunneltiin hiirenhiljaa mutta nykyään innostus on niin suurta että ei oikein malteta pysyä sängyssä. Aina joku ponnahtaa ylös näyttämään kuinka tarina voisi edetä. Jälkeenpäin olemme piirtäneet yhdessä kuvitusta tarinaan. Olen ajatellut että tämä innostus pitää hyödyntää, siirtää pois nukkarista ja kehittää omaksi draamaleikiksi