TASOA
1 7 T U U M A N N Ä Y T Ö T Testissä litteäputkiset 17-tuumaiset olla pitää Alituiset valitukset ympäristön valoa heijastelevista monitoriruuduista ovat vihdoinkin saaneet monitorivalmistajat tuomaan markkinoille suorapintaiset näytöt. Oma vaikutuksensa on ollut paneelinäyttöjen esiinmarssilla. Uudet tasopintaiset näytöt ovat laadullisesti aivan eri tasolla kuin vanhat, eikä niiden hintakaan päätä huimaa. TEKSTI: Jari Tomminen ja Markku Metsämäki Perinteiseen kuvaputkeen perustuvista tietokonenäytöistä 17-tuumainen on tällä hetkellä markkinoiden kiistaton, joskin kruunaamaton kuningas, tarkastelipa tilannetta mistä vinkkelistä tahansa. Yrityspuolen tietotekniikan uudis- ja päivityshankinnoista lähes kaikki pc-paketit toimitetaan 17-tuumaisella monitorilla varustettuna, ja kuluttajasektorinkin laitetarjouksista löytyy nykyään yhä useammin 17 tuuman näyttö. Puolisen vuotta sitten kuvaputkitekniikka sai piristysruiskeen Sonyn tuodessa markkinoille täysin suoralla etulasilla varustetun 21 tuuman monitorin. Näyttövalmistajat ovat jo pitkään pyrkineet pienentämään kuvaputken etulasin kaarevuutta, joka heikentää kuvan laatua. Markkinoilla on ollut lukuisia tuotteita, jotka ovat kantaneet teknisissä tiedoissaan määritettä flat screen, vaikka lasi ei ole ollutkaan täysin tasomainen. Tänä syksynä myyntiin on tullut isojen ammattilaismonitorien rinnalle vajaa kymmenkunta 17- tuumaista näyttöä, joissa kuvaputken etulasin pinta on täysin viivasuora. Loppusyksystä ja ensi vuoden alkupuolella rintamaan on odotettavissa lisää valmistajia ja malleja. Tasokkaita tasopintaisia Otimme testattaviksi kahdeksan lättänää monitoria yhtä monelta valmistajalta nähdäksemme lunastaako uusi tekniikka annetut lupaukset vai onko kyseessä pelkkä silmänkääntötemppu. Eizo, LG, Mag, Nokia, Sony ja ViewSonic olivat mukana aidosti suorapintaisilla malleilla. Hyundain ja KFC:n kandidaatit edustivat vielä perinteistä flat screen - sukupolvea eli niiden etulasi oli loivasti kaareva. Valtaosa testin näytöistä perustui johonkin hilamaskirakenteen muunnelmaan. KFC ja LG ja ViewSonic käyttivät kuvaputkissaan rakomaskitekniikkaa ja Hyundai turvautui testin ainoana perinteiseen invar-reikämaskiin. Teimme myös miellyttävän havainnon. Yksikään testin näytöistä ei ollut kuvanlaadultaan täysin kelvoton. Tässä suhteessa alalla on selvästikin tapahtunut kehitystä, joskin parantamisen varaa on vielä paljon. Markkinakehitys yllätti Näyttömarkkinoiden kehitys on osoittautunut valmistajillekin melkoiseksi yllätykseksi. Noin puolitoista vuotta sitten Hitachi lanseerasi laadukkaan, mutta edullisen 19-tuumaisen kuvaputken. Kokoluokan monitorien vyöry kauppoihin loi odotuksia, joiden mukaan uuden tulokkaan piti pian syrjäyttää pienemmät serkkunsa varsinkin yritys- ja ammattikäytössä. Viimeistä naulaa 17-tuumaisten arkkuun tarjoutuivat nakuttamaan vuosi sitten markkinoille suuren hulabaloon saattelemina TESTIT: Yleisradion monitorihuolto, Markku Metsämäki, Pasi Risberg ja Jari Tomminen KUVAT: Matti Sulanto PIIRROKSET: Jari Tomminen GRAAFIT: Sari Lihavainen rynnineet 15-tuumaiset lcd-tasonäytöt. Huolimatta siitä, että ne maksoivat halvimmillaan noin kaksi kertaa 17 tuuman kuvaputkinäyttöä enemmän. Hintojenhan TESTISSÄ: piti tulla ropisten alem- mas, kunhan tuotanto saataisiin kunnolla käyntiin. Eizo FlexScan T55 Toisin kävi. Hinnat kyllä romahtivat nimittäin 17-tuumaisten ja isojen 21-tuumaisten. Hyundai B79 19 tuuman putket jäivät tähän väliin orvon KFC CB6748SL huutolaislapsen asemaan. Ne eivät enää pystyneet kilpailemaan toisaalta hinnalla, LG Flatron FB795B Plus toisaalta oikein kun- nolla koollakaan. Eivätkä lcd-paneelitkaan Mag 796FD pystyneet lunasta- maan niihin kohdistettuja Nokia 447PRO odotuksia. Saanto on edelleenkin pysynyt vaatimattomana, ja Sony Multiscan sen myötä hinnat korkeina. CPD-E2T9 Suurimpia häviäjiä pelissä ovat olleet ViewSonic GF775 15-tuumaiset ja pienemmät putkinäytöt. Niitä näkee enää halvimmissa mikropaketeissa sekä käyttökoh- 29
teissa, joissa tarvitaan pienikokoista näyttöä. Näytön laatu tärkein kriteeri Näppäimistön ja hiiren ohella näyttö on tärkein pääte- ja tietokonetyöhön vaikuttava yksittäinen tekijä ellei työpisteen kalusteita huomioida. Itse asiassa monet vaivat ja ongelmat, jotka saattavat vaikuttaa olevan peräisin muista tekijöistä, voivatkin johtua huonosta näytöstä. Heikkolaatuinen näyttö voi suorien haitallisten vaikutusten lisäksi synnyttää välillisesti koko joukon erilaisia rasitustiloja, jotka pitkään jatkuvina ja hoitamattomina johtavat helposti työperäisiin sairauksiin ja vammoihin. Siksi monitorin valintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota atklaitteistoa hankittaessa tai uusittaessa. Ensimmäisenä kriteerinä näyttöä valittaessa on kuvan terävyys ja selkeys, toisin sanoen näytön luettavuus. Epäterävä ja samea näyttö rasittaa silmiä, kun ne yrittävät epätoivoisesti tarkentua kuvaan, jota ei saa tarkaksi. Silmien siristely ja väsyminen johtavat lievemmissä tapauksissa toistuvaan päänsärkyyn ja pahimmillaan epäsopivaksi ajautuvan työasennon kautta niskan, hartioiden ja selän rasitusvammoihin. Hyvällä kohdistuksella terävä kuva Tärkeimmät kuvan terävyyteen vaikuttavat tekijät ovat näytön fokus ja konvergenssi. Fokuksella tarkoitetaan kuvan muodostavan elektronisuihkun eli pyyhkäisysäteen kohdistusta fosforipinnalle. Mitä tarkemmin ja pienemmälle alueelle suihku saadaan kohdistettua, sen terävämpi kuva näytölle voidaan muodostaa. Konvergenssi tarkoittaa värinäytöillä kuvan muodostavien kolmen päävärin keskinäistä kohdistusta. Ihanteellisessa tapauksessa, kun konvergenssi on kohdallaan, kaikkien osavärien pyyhkäisysäteiden ollessa yhtä voimakkaita ne muodostavat valkoisen pisteen. Huonolla konvergenssilla yksi tai useampi osaväri kohdistuu varsinaisen kuvapisteen viereen ja muodostaa oman värisensä haamupisteen. Paitsi, että huono konvergenssi samentaa kuvaa levittämällä kuvapisteitä ja hajottamalla ne erivärisiksi haamupisteiksi, lisääntyy epäterävyys myös sen vuoksi, että eriväriset rinnakkaiset pisteet taittuvat silmässä eri tasoihin eivätkä välttämättä riittävän lähelle verkkokalvon tasoa. Konvergenssivirheet vaikuttavat myös näytön väripuhtauteen. Testin näytöistä Eizo näytti esimerkkiä siinä, mitä kuvaputkitekniikka parhaimmillaan voi tarjota. Eizon kuva oli terävä ja puhdas keskeltä laidoille ja nurkasta nurkkaan lähestyen luettavuudeltaan jo nestekidepaneeleja. Kirkkautta ja kontrastia Toinen tärkeä tekijä on näytön valoisuus. Kuvan pitää olla kirkas ja kontrastikas, jotta sitä pystyy lukemaan myös hankalammissa valaistusolosuhteissa. Vaikka yleensä pitäisi pyrkiä järjestämään työympäristön valaistus sellaiseksi, että se sopii päätetyöskentelyyn, niin aina se ei ole mahdollista. Suomessakin on toisinaan sen verran kirkkaita ja aurinkoisia päiviä, että ikkunoista tulviva auringonvalo saattaa nostaa sisätilojenkin valaistustason niin korkealle, ettei himmeämmän näytön lukemisesta tahdo tulla mitään. Hämärämmässä näytön kirkkautta toki voi ja pitääkin säätää pienemmäksi. Näytön pitää olla valoisuudeltaan ja värintoistoltaan myös mahdollisimman tasainen, sillä laikukas kuva rasittaa silmiä aivan samalla tavoin kuin himmeä tai epäterävä kuvakin. Heijastava pinta häiritsee Kuvan terävyyden ja kirkkauden ohella luettavuuteen vaikuttaa myös kuvaputken heijastavuus. Mitä heijastavampi putki, sitä suuremmat vaatimukset kohdistuvat kirkkauteen ja kontrastiin sekä näytön sijoitteluun erityisesti valaistus huomioiden. Näyttöjen heijastuksia on yritetty kautta aikojen poistaa erilaisilla pintakäsittelyillä. Kuvaputken etupintaan on valettu kalvoja, jotka pienentävät lasin pinnalta takaisin pääsevän valon määrää. Idea on sama kuin kameroiden ja kiikareiden objektiiveissa käytetyissä monikalvopäällysteissä. Kalvokäsittelyissä on omat puutteensa, minkä vuoksi haitallisten heijastusten määrää on ryhdytty vähentämään muuttamalla kuvaputken muotoilua. Perinteinen joka suuntaan kaareva putkenpinta on heijastelun ja kiiltelyn kannalta kaikkein hankalin tapaus. Pallomaista ruutua on erittäin vaikeaa saada sijoiteltua niin, ettei jostakin suunnasta löytyisi valonlähdettä, joka pääsee paistamaan näytön lasin kautta käyttäjän silmiin. Trinitron-tyyppiset kuvaputket korjaavat osan ongelmasta olemalla pystysuunnassa suoria. Niissäkin sivusuunnista löytyvät valopisteet, kuten ikkunat, voivat vielä aiheuttaa päänvaivaa. Uudet, täysin suorapintaiset putket vaikuttavat tähän mennessä ihanteellisimmalta ratkaisulta. Pienelläkin tasomaisen pinnan kääntämisellä valonlähteen hei- 17 tuuman suorapintaiset näytöt Valmistaja Eizo Hyundai KFC LG Electronics, UK MAG Nokia Display Products Oy Malli FlexScan T55 B79 CB6748SL Flatron Plus 796FD447PRO Maahantuoja Betech Data Microtronica Oy Datagrossisten Finland Amertronics Gandalf Data Nokia Display Products Oy - puhelin (9) 825 414 (9) 4132 9413 (9) 561 751 (9) 6823 193 (9) 774 215 (9) 686 325 - www www.betechdata.fi www.microtronicafi.com www.datagrossisten.fi www.amertronics.fi www.gandalf.se www.nokia.com/monitors Hinta (sis. alv) 3 99 mk 2 295 mk 1 99 mk 2 99 mk 2 795 mk 3 29 mk Takuuaika 3 v on-site 3 v on-site 3 v 3 v on-site, vaihtotakuu 3 v, vaihtotakuu 3 v, 1. vuosi vaihtotakuu KUVAPUTKI Valmistaja Mitsubishi ei ilmoitettu NEC LG Electronics Sony ei ilmoitettu Tyyppi hilamaski reikämaski CromaClear Flatron FD Trinitron FD Trinitron Pisteväli, vaaka (mm),25,26,25,24,24,24 -,25 mm Pisteväli, pysty (mm) -,26,25 -,22 - Näyttöala, mm (l x k) 323 x 242 32 x 239 31 x 23 325,4 x 244,1 326 x 242 327 x 241 mm SUURIN KUVATAAJUUS Resoluutiolla 124 x 768 1 Hz 1 Hz 85 Hz 115 Hz 85 Hz 12 Hz - 128 x 124 76 Hz 85 Hz 75 Hz 85 Hz 85 Hz 9 Hz - 16 x 12-75 Hz 65 Hz 75 Hz 76 Hz 75 Hz MITAT JA PAINO Mitat, mm (l x k x s) 41 x 413 x 439 422 x 41 x 447 42 x 43 x 42 415 x 435 x 439 41 x 421 x 423 433 x 432 x 441 Paino, kg 2,8 16,2 17,5 21 17,5 19 MUUT OMINAISUUDET Liitännät 15-pin D-Sub 15-pin D-Sub 15-pin D-Sub 15-pin D-Sub, 4 x usb 15-pin D-Sub 15-pin D-Sub, 4 x usb, mikrofoni, kuuloke Muuta Energy 2, TCO-99, TCO-95 TCO-99, ei jännitelankoja TCO-99 2 x 5 W akt.kaiutt., mikr., MPR-II, EPA Energy Star, Nokia DisplayWare, 2 pikselikello Nokia NaviKey, TCO-99 3
1 7 T U U M A N N Ä Y T Ö T Näytön asetukset voidaan tehdä monenlaisilla säätimillä. Sonyn pallomainen joystick vaatii hieman totuttelua, mutta ei tunnu hullummalta. LG:n holtittomat hipaisunäppäimet ja kehno valikko olivat kauhistus. jastus voidaan helposti ohjata näkökentän ulkopuolelle, jolloin se ei enää heikennä kuvan luettavuutta. Onkin tärkeää, että näyttö on helppo ja kevyt kääntää sopivaan asentoon. Testin monitoreista muun muassa Mag osoittautui erittäin miellyttäväksi pyöriteltäväksi. Sen sijaan muuten laadukkaan Nokialaisen jalusta arvioitiin suorastaan ala-arvoiseksi näytön kääntäminen vaati lähes rikukirimäisiä voimia ja lievää törkeämmän väkivallan käyttöä. Sony ViewSonic CPD-E2T9 GF775 Sony Finland Computer 2 (9) 476 33 (9) 887 331 www.sony-cp.com www.c2.fi 2 79 mk 3 54 mk 3 v, 24 h -korjaus 3 v on-site Sony ei ilmoitettu FD Trinitron PerfectFlat,24,24 - - 327 x 243 325 x 244 17 Hz 116 Hz 81 Hz 88 Hz - 76 Hz 2 44 x 414 x 42 435,5 x 455,5 x 451, 2 1 15-pin D-Sub TCO-99, E2, sähkönkul. 12 W ja lepot. 3 W, Sony HI-CON erik.pinnoite 15-pin D-Sub Vaivoista eroon oikealla sijoittelulla Oleellisin työergonomiaan vaikuttava tekijä, johon käyttäjä voi itse ainakin jossakin määrin vaikuttaa, on näytön sijoitus. Näyttö tulisi sijoittaa siten, että katseluasento muodostuu mahdollisimman helpoksi ja miellyttäväksi. Monet niska- ja hartiaseudun rasitusvaivat ovat saaneet alkunsa väärin sijoitetusta monitorista. Ihmisen luontevin katseluasento ei suinkaan ole suoraan eteenpäin vielä vähemmän yläviistoon vaan parisenkymmentä astetta silmien tasosta alaspäin. Tällöin näytön yläreuna on noin 5 1 senttiä silmiä alempana normaalilla katseluetäisyydellä. Toisin sanoen näytön tyrkkääminen pöytäkoteloisen mikron päälle kirjoituspöydälle on vihoviimeinen temppu, minkä voi omalle työterveydelleen tehdä. Onneksi koko ajan suurempi osa mikroista on tornikoteloisia malleja, joiden päälle ei näyttöä voi laittaa yrittämälläkään. Matalammat monitorit, 17-tuumaiset ja sitä pienemmät, voi melko hyvin sijoittaa suoraan pöytätasolle. Raskaampaan ammattikäyttöön tarkoitetut 19-tuumaiset ja isommat näytöt ovat jo sen verran korkeita, että ne vaativat alaslaskettavalla monitoritasolla varustetun työpöydän. Sopiva katseluetäisyys vaihtelee noin puolesta metristä metriin näytön koosta riippuen. Hyvillä säätimillä kuva kohdalleen Jotta näytöstä saisi kaiken irti, on sen kuva säädettävä ja aseteltava mahdollisimman hyväksi. Harvassa monitorissa asetukset ovat tehtaan jäljiltä sellaiset, että ne sopivat käyttöön. Yleensä ainakin aktiivinen kuva-ala on säädetty liian pieneksi, jolloin kuvan reunoille jää ruokottoman paljon pimeää hukkatilaa. Jotta kuvan säätäminen kohdalleen onnistuisi, on säätimien oltava helppokäyttöisiä ja valikoiden selkeitä. Parhaat toteutukset tässä suhteessa olivat Magilla ja Nokialla, joiden säädinpyörät täsmällisine ja helppoine valikkoineen olivat aivan omassa sarjassaan. Sonyn alassuin käännetty ilopallero ei sekään ollut hullumpi pienen totuttelun jälkeen. Keskimäärin näyttöjen säätimet ovat parantuneet viimeisten parin vuoden aikana, mutta vieläkin näkee suorastaan onnettomia virityksiä. Testin näytöistä pohjat teki LG epämääräisesti toimivilla hipaisukytkimillään. Suurin synti monitorien säädöissä tuntuu olevan karkeus. Säätimet toimivat liian isoin hyppäyksin, jolloin niiden tarkka asettaminen on suorastaan mahdotonta. Kiitettävän monista näytöistä löytyy myös aiemmin harvinainen konvergenssisäätö. Nokian ja MAGin ohjainpyörä ja selkeä valikko olivat testin parhaasta päästä. Huollettavuudella pitkään käyttöikään Monitori on pc-laitteiston pitkäikäisimpiä osia. Varsinkaan hyvälaatuista näyttöä ei kannata vaihtaa laitteistoa uusittaessa. Siksi valintatilanteessa kannattaa hieman kartoittaa tekijöitä, jotka varmistavat sen, että ongelmienkin sattuessa näytöllä on edessään lukuisia palvelusvuosia. Riittävän pitkä takuuaika on ehdoton vaatimus. Alan yleinen käytäntö alkaa olla kolmen vuoden takuu. Lyhyempää takuuta tarjoavat valmistajat voinee passittaa sinne, missä pippuri kasvaa. Se, halutaanko niin sanottua onsite-takuuta vai ei, onkin sitten jo enemmänkin tarvekysymys. Hyvin hoidettu, laadukas monitori palvelee käyttäjäänsä helposti kuudesta kymmeneen vuotta, jopa pitempään. Edellytyksenä on toki asianmukainen ja säännöllinen huoltaminen ja säädättäminen. Kuvaputkinäytöillä, laadukkaillakin, on nimittäin se ikävä ominaisuus, että niiden säädöt ryömivät ajan mittaan pois paikoiltaan elektroniikkakomponenttien ikääntyessä. Hyvää näyttöä voidaan asiansa osaavassa huollossa säätää useaan otteeseen ja näin pitää se vuosikausia täydessä iskussa. Lopulta tietenkin itse kuvaputki elektronitykkeineen ikääntyy niin, ettei sen kuvaa enää voi parantaa säätämällä. Eräs edellytys näytön huoltamiselle on se, että sen asetuksia ylipäätään voidaan säätää järkevällä tavalla. Digitaalitekniikan yleistyessä yhä useamman monitorin huoltosäädöt tehdään erillisen ohjauslaitteen avulla tai tietokoneella ohjelmoiden. Valitettavasti, sillä jotkut valmistajat ovat katsoneet asialliseksi olla luovuttamatta tarvittavia työkaluja riippumattomien huoltoliikkeiden käyttöön näiden ammattitaitoon katsomatta. Tämä ei suinkaan palvele asiakkaan etua, sillä valmistajien tai maahantuojien omat huoltopalvelut eivät aina ole läheskään niin joustavia ja asiakasläheisiä, kuin perinteiset atk-huoltoliikkeet. 31
Nelikymppinen kuvaputki yhä voimissaan Valtaosa nykyisistä tietokonenäytöistä perustuu samaan, likimain neljäkymmentä vuotta vanhaan katodisäde- eli kuvaputkitekniikkaan kuin tavallinen televisiokin. Oleellisimpana erona on se, että tietokonenäytöt kykenevät monimutkaisemman elektroniikkansa ja hienojakoisemman rasterimaskinsa ansiosta esittämään huomattavasti televisiota tarkempaa ja vakaampaa kuvaa. Yksinkertaistaen ilmaistuna kuvaputki on ilmatiiviisti suljettu lasipullo, josta ilma on ennen sulkemista imetty pois. Pullon suussa on elektronitykki värinäytöissä kolme tykkiä ja pohjassa elektronisuihkua rajaava säleikkö eli maski ja loisteaineena toimiva fosforikerros. Pullon kaulan ympärillä on joukko käämitysten muodostamia sähkömagneetteja, jotka ohjaavat elektronisuihkun suuntaa. Elektronitykissä on lämmitettävä katodi, jolta elektronisuihkun eli pyyhkäisysäteen elektronit irtoavat. Tykin vastakkaisena napana eli anodina toimii varsinaisen tehtävänsä ohella etupinnan maski. 1 Elektronitykki kokoojalinsseineen. Värimonitorissa tykkejä on kolme, yksi jokaiselle päävärille. Reikämaskissa tykit on sijoitettu kolmion muotoon, hilamaskiputkissa ne ovat rivissä. 2 Poikkeutuskela ohjaa elektronisuihkun oikeaan pisteeseen kuvapinnalla. Keloja eli linssejä voi olla useampia kappaleita. 3 Maski rajoittaa elektronisuihkua niin, että se osuu vain oikeaan kuvapisteeseen. Maski sijaitsee noin sentin päässä loistepinnasta. 4 Loistepinta koostuu päävärejä hohtavista fosforipisteistä. 5 Etulasi voi näytön tyypistä riippuen olla pallomainen, lieriömäinen tai ulkopinnaltaan tasomainen. Fosforikerros on etulasin takapinnassa. 5 4 3 Kolme perusrakennetta Kaikki markkinoilla olevat kuvaputkinäytöt perustuvat johonkin seuraavista kolmesta perusrakenneratkaisusta. Näistä kolmesta tyypistä on toki olemassa lukematon määrä muunnelmia, mutta perusajatus niissä on kuitenkin aina sama. Enemmistö monitoreista käyttää yhä jotakin alkuperäisen reikämaskitekniikan sovellusta. Reikämaskiputken kuvapisteet eli pikselit koostuvat kolmea pääväriä, punaista, vihreää ja sinistä, hohtavista pyöreistä fosforipisteistä. Nämä osaväripisteet ovat niin lähellä toisiaan, että normaalilta katseluetäisyydeltä silmä näkee ne yhtenä pisteenä. Fosforipinnan takana on ferromagneettisesta metallista valmistettu reikämaskilevy, jonka jokainen pieni pyöreä reikä osuu fosforissa olevan osavärikolmikon keskelle. Tämän varjomaskin tehtävänä on estää elektronisuihkujen leviäminen viereisiin kuvapisteisiin. 32 Reikämaskissa (varjomaski) reiät on sijoiteltu siten, että niiden läpi tulevat elektronisuihkut muodostavat loistepinnalle pääväreistä koostuvan kolmion. Loistepinta koostuu kutakin pääväriä hohtavista fosforipisteistä, joita on yhteensä kolme kertaa enemmän kuin maskin reikiä. Maskin rei itystiheys määrää näytön fyysisen erottelutarkkuuden. Valitettavasti vieläkään ei ole saatu sovittua yhtenäistä ja vertailukelpoista tapaa ilmoittaa näytön pistetiheys. Jotkut valmistajat ilmoittavat reikien diagonaalisuuntaisen, toiset taas vaaka- ja Vaimennuslanka Hilamaski koostuu pystysuorista langoista, joiden välistä elektronisuihkut syöksyvät loistepinnalle. Värifosforit ovat loistepinnalla raitoina. pystysuuntaisen etäisyyden. Oman mausteensa soppaan tuovat joissakin maskeissa käytetyt osittain lomitetut reikärivit, joilla koetetaan lisätä kuvaputken näennäistä pistetiheyttä. Reikälevyn materiaali vaikuttaa suuresti kuvan laatuun ja Rakomaski on ikäänkuin reikäja hilamaskin risteytys. Siinä maskireiät ja fosforipisteet muodostavat tiilikuvion, joka on tukevampi kuin hilamaski, mutta antaa reikämaskia enemmän kirkkautta kuvaan. mahdollisten väri- ja muotovirheiden syntymiseen. Suurienergiset elektronisuihkut saavat nimittäin maskin lämpenemään ja muuttamaan muotoaan ja kokoaan. Nykyisin maskit valmistetaan useimmiten invar-metallista, joka ei ole yhtä herkkää lämpöliikkeille kuin vanhemmat materiaalit.
1 7 T U U M A N N Ä Y T Ö T 2 A B C D 1 Normaalissa pitkäkaulaisessa, ja siksi tilaa vievässä, kuvaputkessa pyyhkäisysäteen ei tarvitse reunoillakaan taipua kohtuuttomasti. Tämän vuoksi kuvapiste säilyttää muotonsa melko hyvin koko kuva-alalla. Lyhennetyssä kuvaputkessa pyyhkäisysäde taipuu reunoille huomattavasti jyrkemmin. Siksi kuvapiste kasvaa ja venähtää laidoilla ja kulmissa. Virhettä korjataan monimutkaisilla poikkeutuskelayhdistelmillä. Sama ongelma vaivaa myös tasopintaisia putkia. Erilaisten kuvaputkien etulaseja: A Perinteinen, joka suuntaan kupera kuvaputki B Tavallinen, lieriömäinen Trinitronkuvaputki C Tasopintainen hila- tai rakomaskikuvaputki, lasi on reunoilta paksumpi D Sonyn FD Trinitron -hilamaskiputki, etulasi on lähes tasapaksu Lankaritilällä kirkkaampi kuva Video- ja grafiikka-ammattilaisten suosimissa hilamaskikuvaputkissa reikälevy on korvattu ohuista pystysuorista langoista tehdyllä ritilällä. Vastaavasti loisteainekerros koostuu pyöreiden täplien sijaan koko näytön korkuisista kapeista fosforiraidoista. Tällä rakenteella pyritään lisäämään fosforipinnalle pääsevien elektronien määrää sekä valoa hohtavaa fosforipinta-alaa, toisin sanoen kasvattamaan kuvan kirkkautta. Kirkkaampi kuva puolestaan mahdollistaa tavallista tummemman lasimateriaalin käytön, jolloin kuvan tausta tummuu ja kontrasti paranee. Hilamaskikuvaputki on helppo tunnistaa, sillä näytössä näkyy varsinkin vaalealla pohjalla näytön koosta riippuen yksi tai kaksi hiuksenhienoa tummaa vaakaviivaa. Nämä trinitron-viivat syntyvät vaimennuslangoista, jotka tukevat varsinaisia maskilankoja eivätkä ole näytössä esiintyvä vika. Hilamaski on myös vähemmän herkkä lämpenemisen aiheuttamille muodonmuutoksille. Toisaalta se on muita huomattavasti arempi erilaisille mekaanisille häiriöille. Tunnetuimmat hilamaskin toteutukset ovat Sonyn Trinitronkuvaputkiperhe ja Mitsubishin Diamondtron. Reikämaski + hilamaski = rakomaski Kolmantena listassa on hiljalleen yleistyvä rakomaski. Siinä maskilevy muodostuu tiiliseinää muistuttavaan kuvioon sijoitetuista suorakaiteen muotoisista rei istä. Vastaavasti loitepinta on tehty ikäänkuin tiilikuvioon sijoitetuista trinitron-raitojen pätkistä. Rakenteella saavutetaan teoriassa reikämaskin mekaaninen tukevuus yhdistettynä lähes hilamaskin veroiseen kuvan kirkkauteen. Tunnetuin rakomaskiputki on Necin CromaClear, mutta myös muun muassa LG:n Flatron käyttää vastaavaa rakennetta. Lyhentämisestä virheitä Maskitekniikan ohella myös itse kuvaputken rakenne on kokenut muutoksia. Perinteinen kuvaputki on pitkä ja vaatii paljon tilaa näytön syvyyssuunnassa. Varsinkin isommilla näytöillä tämä on asettanut melkoisia rajoituksia näyttöjen sijoittelulle. Kuvaputkivalmistajat ovatkin yrittäneet ratkaista tilaongelman kehittämällä aiempaa lyhyempiä putkiversioita. Kuvaputken lyhentäminen tuo kuitenkin mukanaan uusia pulmia. Elektronisuihku joutuu taipumaan kuvapinnalle entistä jyrkemmässä kulmassa ja kulkemaan pitemmän matkan kuin kuvapinnan keskiosaan, mikä aiheuttaa huomattavaa kuvapisteen leviämistä kuvaalan reunoilla. Viistosti kuvapintaan osuva pyyhkäisysäde venähtää tiukan ympyrän sijaan pitkulaiseksi soikioksi. Lisäksi säteen osuessa vinosti maskilevyn reikiin se ei enää osu loistepinnalla niihin fosforipisteisiin, joihin se on tarkoitettu. Molemmat tekijät aiheuttavat kuvaan sekä muoto- ja värivirheitä että terävyyden ja luettavuuden heikkenemistä kuvan laidoilla. Putken lyhentämisestä aiheutuvia virheitä yritetään korjata lisäämällä kaulan ympärille pyyhkäisysäteen suuntaa, muotoa ja fokusointia ohjaavia magneettikeloja, jotka vaikuttavat kuvaan vyöhykkeittäin. Puhutaan optiikasta lainatuin termein kolmi- tai nelilinssisistä elektronitykeistä. Lisäksi maskin reikä- tai hilajakoa muutetaan reuna-alueita kohden siten, että se kompensoi säteen suunnasta johtuvaa pisteen laajenemista ja kohdistusvirhettä. Heijastuksista eroon Viimeisin edistysaskel kuvaputkitekniikassa ovat etulasiltaan täysin suorapintaiset näytöt. Suoralla etulasilla on pyritty vähentämään kuvassa kaarevan lasin vuoksi esiintyviä vääristymiä sekä parantamaan monitorien heijastelu- ja kiiltelyominaisuuksia. Tasomainen pinta on huomattavasti helpompi saada sellaiseen asentoon, etteivät ympäristön valopisteet heijastu käyttäjän silmiin. Tosiasiassa suorapintaiset näytötkään eivät ole täysin suoria. Ulkopinnan noin 5 metrin kaarevuussäde on niin suuri, ettei silmä enää erota sitä tasosta. Myöskään kuvaputken etulasin sisäpinta ei ole suora. Sisäpinnan kaarevuus vaihtelee FD Trinitronin lähes tasomaisesta Diamondtronin, DynaFlatin ja muiden selvästi linssimäisesti kovertuvaan. Koveralla sisäpinnalla on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta linssimuoto auttaa korjaamaan kuvan vääristymiä, toisaalta reuna-alueiden paksumpi lasi voi aiheuttaa kuvan laitojen tummumista. FD Trinitronin lähes tasapaksu etulasi yhdessä hilamaskirakenteen kanssa sallii tummemman lasin käytön kontrastin parantamiseksi. Samalla se kuitenkin vaatii enemmän pyyhkäisysäteen ohjaustekniikalta. Etulasin sisäpinnan suoristaminen nimittäin aiheuttaa samankaltaisia virheitä pyyhkäisysäteen kohdistukseen kuin kuvaputken lyhentäminenkin. 33
TUOTEARVIOT testigraafien selitykset sivulla 39 15,5%,1 jnd 11,2% 16,3% Eizo FlexScan T55 19,% 1,% 12,9% 14,9% 11,9% 14,6% 1-1 -2-3 -4 1 2 3 4 + erinomainen kuvanlaatu säädin Eizon tasopintainen FlexScan T55 noudatteli ulkomuodoltaan tuttuja, eizomaisen kulmikkaita linjoja. Laatikkomainen kotelo kätki sisälleen hyvälaatuisen hilamaskiputken ja hyvin suunnitellun elektroniikan. Säätimenä Eizossa oli perinteinen keinulauta. Tämä moneen suuntaan kallistuva ja keskeltä paineltava neliömäinen levy on aiemminkin saanut testaajien niskakarvat pörhistymään. Säädöt myös etenivät turhan isoin hyppäyksin. Muilta osin Eizo sitten paljolti näyttikin kilpakumppaneilleen mallia. Geometrialtaan näyttö oli erinomainen. Tätä on ilo katsoa, totesi eräs testiryhmäläinen. Konvergenssi oli samoin erinomainen, paitsi aivan äärimmäisissä reunoissa, joissa se oli tyydyttävä. Miellyttävänä piirteenä Eizossa olivat myös lähes olemattomat surureunat. Fokus ja luettavuus olivat keskellä erinomaiset ja jopa kulmissakin hyvät. Luettavuus oli koko näytön alueella kauttaaltaan tasalaatuinen: kaunis. Kun valko- ja väritasaisuudetkin olivat erinomaiset, ei testiryhmälle jäänyt juurikaan vaihtoehtoja testivoittajaksi. Häiriösuojaukseltaan Eizo oli muuten hyvä, mutta keskellä alhaalla oleva matkapuhelin aiheutti selvää virhettä, kuten useimmissa muissakin näytöissä. Pienenä miinuksena mainittakoon, ettei monitori suostunut tahdistumaan useimpien muiden hyväksymään 85 hertsin kuvataajuuteen 128 x 124 pikselin testiresoluutiolla. Hyundain reikämaskikuvaputkellinen näyttö luokitellaan litteisiin näyttöihin, vaikka sen etulasi ei aivan tasomainen olekaan. B79 osoitti kuitenkin, ettei tasomaisuus ole mikään edellytys asiallisen näytön tekemiselle. Hyundain säätiminä oli virtakytkimen lisäksi neljä nappia: menu, select ja nuolet ylös ja alas. Valikko oli hyvin perinteinen. Säädöt toimivat liian vikkelästi ja isoin hyppäyksin. Monitorissa oli testin niukimmat kääntövarat niin vaaka- kuin pystysuunnassakin. Näyttö kääntyi vain yhdeksän astetta ylös, neljä alas ja 35 astetta kummallekin sivulle. Tämä asettaa jonkin verran rajoituksia näytön sijoituspaikalle. Hyundain näytössä ei ollut lainkaan surureunoja. Geometrialtaan näyttö oli kauttaaltaan hyvä. Konvergenssi oli hyvä paitsi kulmissa. Erityisesti vasemmassa yläreunassa näkyi voimakas virhe. Näytön fokus ja luettavuus olivat keskellä erinomaiset, muuten hyvät. Aivan kulmissa luettavuus oli tyydyttävä. Vasemmassa yläreunassa esiintyi selvä, isokokoinen oranssinpunertava ja laikkumainen värivirhe, mikä oli todennäköisesti kuvaputken yksilövika. Muuten valko- ja väritasaisuudet olivat tyydyttävät. Häiriösuojaukseltaan Hyundai oli muuten hyvä, mutta alareunan keskellä ollessaan matkapuhelin aiheutti lieviä virheitä kuvaan. 34 + hyvä häiriönsieto säätimien toiminta 8,4%,8 jnd 11,6%,7 jnd 92,2%,1 jnd 9,3%,7 jnd 1,% 85,% Hyundai B79 84,8% 86,3%,6 jnd 77,6%,8 jnd 1-1 -2-3 -4 1 2 3 4
1 7 T U U M A N N Ä Y T Ö T 96,3% 1,2jnd 92,2%,7 jnd 92,6% 1, jnd 93,8% 1,% 89,6% KFC CB6748SL 96,4%,5 jnd 95,7% 97,5% 1-1 -2-3 -4 1 2 3 4 Hyundain tapaan myöskään KFC:n testimonitori ei ollut täysin tasopintainen, vaan loivasti kupertuva. KFC käytti näytössään Necin CromaClear-kuvaputkea. KFC:n säädöt hoidetaan perinteiseen tapaan viidellä painikkeella ja kuvaruutuvalikolla. Geometrialtaan kuva oli muuten hyvä, mutta oikea yläkulma pullistui oikealle. Myös oikeassa reunassa oli vinoutta. Konvergenssi oli hyvä, mikä olikin toivottavaa, sillä värikohdistusta ei pystynyt säätämään. KFC:n värikohdistusta kommentoitiin melkein Eizon tasoiseksi. Ikävänä piirteenä alareunassa oli reilu surureunus. Sinänsä mielenkiintoista, ettei reunus ollut tasan kaikilla kuvan laidoilla. Fokus ja luettavuus olivat kauttaaltaan tyydyttävät. Valko- ja väritasaisuudet olivat hyvät. Näyttö pumppasi voimakkaasti kirkkaissa kohdissa, mikä kertoi huonosta reguloinnista. Häiriösuojaukseltaan KFC oli testin heikoin. Matkapuhelin aiheutti paikasta ja asennosta riippumatta 4 5 millimetrin väpätystä koko näytössä. Magneettia näyttö sen sijaan tuntui sietävän paremmin. Testin paras hinta-laatusuhde nosti KFC:n toiseksi toimituksen valinnaksi. + hyvä konvergenssi häiriösuojaus LG on Suomen näyttömarkkinoilla melko uusi tuttavuus. Korealaisvalmistaja on viimeisen vuoden aikana rynninyt voimakkaasti yleisön tietoisuuteen lähes kaikilla oheislaiterintamilla. Testiimme tuli yhtiön tuore Flatron-kuvaputkella varustettu tasopintainen malli. Flatron on Necin CromaClearin tapaan rakomaskityyppinen putki. Näyttö päästi oletusarvoisesti käynnistettäessä hennon piipahduksen. Äänihäiriköinnin sai onneksi kytkettyä pois päältä asetusvalikosta. Säätiminä oli kuusi holtittomasti toimivaa hipaisukytkintä ja hämmentävän sekava valikkojärjestelmä. Napit olivat aivan liian herkät valikko lähti helposti mennä viipeltämään, vaikkei käyttäjä olisi halunnutkaan. Tällainen säädinjärjestely vaatisi ehdottomasti erilliset kirkkaus- ja kontrastisäädöt. LG:n kuvan geometria oli hyvä, joskin sivusuunnassa oli laitoja kohti havaittavissa pientä pystysuuntaista litistymistä. Kuvan konvergenssi oli keskellä hyvä, mutta reunoja kohti esiintyi pientä poikkeamaa. Fokukseltaan LG:n kuva oli kokonaisuudessaan tyydyttävä. Kuva pehmeni hieman kulmia kohden. Luettavuus oli samoin tyydyttävä. Valko- ja väritasaisuuksiltaan kuva oli hyvä. Näytön reguloinnissa olisi hivenen toivomisen varaa. Näytössä oli hyvä suojaus radiohäiriöitä vastaan. LG:ssä oli neljän liitännän usb-keskitin. + parhaat heijastusominaisuudet säätimet 89,8% 94,9%,1 jnd 91,7% LG Flatron FB795B Plus 88,7% 1,% 94,7% 85,1% 88,4% 9,8%,1 jnd 1-1 -2-3 -4 1 2 3 4 35
TUOTEARVIOT testigraafien selitykset sivulla 39 Mag 796FD 12,4% 12,1%,1 jnd 12,9% 13,8% 1,% 11,8% 96,5%,9 jnd 99,3% 96,2%,7 jnd 1-1 -2-3 -4 1 2 3 4 MAGin 17-tuumainen tasopintainen noudattaa uskollisesti yhtiön linjaa säätöjen toteutuksessa. Isokokoinen painikepyörä ja selkeä valikko ovat edelleenkin näyttöjen parhaasta päästä. Rulla suorastaan houkuttelee sormia. Tällainen näyttö ei tulisi kysymykseenkään julkisissa tiloissa, koska ihmiset räpläisivät aina säädöt pieleen. MAG käyttää monitorissaan Sonyn edullisempaa FD Trinitron -kuvaputkea, jonka hilaväli on,24 milliä kalliimman version,22 millin asemesta. Näytön geometria oli muuten hyvä, mutta vasemmalta lukien ensimmäisen neljänneksen kohdalta löytyivät lievät pullistumat ylöspäin ja alaspäin. Konvergenssi oli aivan nurkkia ja reunoja lukuunottamatta hyvä. Keskellä MAGin pyyhkäisysäteen kohdistus ja kuvan luettavuus olivat varsin hyvät, mutta nurkat menivät suttuisiksi. Kuvan valko- ja väritasaisuudet olivat myös hyvät. Samaa voidaan sanoa näytön reguloinnista. Häiriösuojaukseltaan MAG oli testin vaatimattomammasta päästä. Matkapuhelimen soiminen aiheutti näyttöön selviä virheitä. Kuitenkin näyttö sieti ulkoisia magneettikenttiä kohtuullisen hyvin. + erinomaiset säätimet ja käänneltävyys radiohäiriösuojaus Nokia 447PRO edustaa valmistajansa uusinta näyttösukupolvea. Tasopintainen monitori vastaa markkinoiden isojen laatunäyttöjen haasteeseen. Nokia on tässäkin mallissa toteuttanut uskollisesti perinteitään. Näytön säätimet olivat erinomaiset. Kirkkaus ja kontrasti olivat omilla kiertosäätimillään. Varsinaisia valikkosäätöjä varten oli isompi kierrettävä ja paineltava Navi-pyörä. Pyörä toimi myös äänenvoimakkuuden säätimenä, sillä näyttö oli varustettu kaiuttimilla. Valikon sai käyttöön useilla eri kielillä, myös suomenkielisenä. Liikevaroiltaan 447PRO oli kiitettävä. Tosin hyvät liikevarat hukkuivat onnettomaan jalustaan, jonka kääntelemiseen olisi tarvittu aggressiivinen voimamies. Nokian olisi tässä suhteessa syytä hävetä ja katsoa mallia muista markkinoiden näytöistä. Nokian kuvassa ei ollut lainkaan surureunoja, ja geometrialtaan se oli erittäin hyvä. Konvergenssi oli muuten hyvä, mutta oikeassa laidassa esiintyi lievää virhettä pystylinjoilla. Konvergenssia ei pystynyt säätämään. Näytön fokus ja luettavuus olivat keskellä erinomaiset, kulmissa tyydyttävät ja muuten hyvät. Valko- ja väritasaisuudet olivat hyvät äärimmäisiä reunoja lukuun ottamatta. Häiriösuojaukseltaan näyttö oli hyvä. 36 Nokialainen oli testin toinen usbhubilla varustettu näyttö. + hyvä kuva ala-arvoinen jalusta Matkapuhelin aiheutti lieviä häiriöitä kuvaan ollessaan lähellä kaiutinnurkkia, mutta muuten kuva oli häiriötön eivätkä kaiuttimetkaan metelöineet. Myös magneettisia häiriöitä nokialainen sieti hyvin. 11,1%,6 jnd 11,% 15,%,6 jnd 11,5%,5 jnd 1,% 13,% Nokia 447PRO 97,4%,1 jnd 99,7% 12,2%,1 jnd 1-1 -2-3 -4 1 2 3 4
1 7 T U U M A N N Ä Y T Ö T Sony Multiscan CPD-E2T9 88,4%,9jnd 94,1% 91,5%,5 jnd 98,3% 1,% 92,6% 92,3%,6 jnd 97,4% 9,5%,5 jnd 1-1 -2-3 -4 1 2 3 4 + magneettihäiriöiden sieto ruudun heijastavuus Sony osallistui testiimme juuri lehden ilmestymisen aikoihin myyntiin tulevalla edullisemmalla FD Trinitron -mallillaan. Kalliimpaan G2-malliin verrattuna erona on muun muassa hieman suurempi,,24 millin hilaväli. Säätimenä Sonyssa oli ylösalaisin asennettu pallomainen joystick. Säädöt liikkuivat isohkoin hyppäyksin. Säätimen erikoinen toteutustapa vaati hieman totuttelua, mutta osoittautui pitemmän päälle varsin mukiinmeneväksi. Säätövalikossa oli tarjolla laaja kielivalikoima, ei kuitenkaan suomea. Geometrialtaan E2:n kuva oli muuten hyvä, mutta oikea yläkulma kaartui lievästi alaspäin ja vasen laita hieman sisäänpäin. Kuvan konvergenssi oli kauttaaltaan tyydyttävä. Sonyn kuvan fokus ja luettavuus olivat keskellä lähes erinomaiset, muuten tyydyttävät. Kulmissa luettavuus oli vain välttävä. Valko- ja väritasaisuudet olivat muuten hyvät, mutta kulmia kohti kuvassa esiintyi lievää tummumista. Kuvan reguloinnissa olisi toivomisen varaa. Näytön häiriösuojaus oli muuten kohtalainen, mutta alhaalla keskellä matkapuhelin aiheutti selviä virheitä kuvaan. Magneettihäiriöitä Sony kesti erinomaisesti. Amerikoista kotoisin oleva ViewSonic-näyttömerkki on kohtuullisen hyvin vakiinnuttanut asemansa suomalaisillakin näyttömarkkinoilla. Yhtiöllä on hyvä valikoima erilaisia kuvaputki- ja lcdnäyttöjä. Testiimme tuli uuden uutukainen tasopintainen GF775. ViewSonicin säädöt tehdään viiden helppokäyttöisen painikkeen ja valikon avulla. Näytön asentosäädöt puolestaan ovat testin keskitasoa niin laajuudeltaan kuin helppoudeltaankin. Näyttö kääntyy 15 astetta ylös, 6 astetta alas ja hieman vajaat 45 astetta kummallekin sivulle. Näytön geometria oli muuten tyydyttävä, mutta oikeassa alakulmassa oli voimakas tyynyvääristymä, jota ei saanut korjattua pois. Kulma tavallaan venyi ulos kuvasta. Konvergenssiltaan näyttö oli alakulmien vaakalinjojen virhettä lukuun ottamatta asiallinen. ViewSonicin fokus oli keskellä hyvä, joskin hieman epätasainen, mutta heikkeni kulmia kohti voimakkaasti. Molemmat alakulmat olivat huonot. Luettavuus oli kulmia lukuunottamatta kokonaisuutena kohtalainen. Pystyraitaisuus fokuksessa kuitenkin häiritsi. Kuva näytti keskeltä selvästi kirkkaammalta ja himmeni reunoja kohti. Vasemmassa laidassa oli lievästi punertava vyöhyke. Näytön reguloinnissa olisi hieman toivomisen varaa: kirkkaat alueet aiheuttivat lievää pystylinjojen pumppausta. Näyttö oli kohtuullisen hyvin suojattu ulkopuolisia radiohäiriöitä vastaan matkapuhelintesti ei juurikaan aiheuttanut vääristymiä kuvaan. + vähäiset heijastukset heikoin geometria 88,4%,9 jnd 9,5%,5 jnd 81,5% 1,6 jnd ViewSonic GF775 89,1% 1,% 88,1% 82,6%,9 jnd 91,2% 88,% 1-1 -2-3 -4 1 2 3 4 37
NÄYTTÖJEN LAATU Näyttösuurennokset Eizo FlexScan T55 Hyundai B79 KFC CB6748SL LG Flatron FB795B Plus Mag 796FD Kuvissa on esitetty suurennokset testattujen näyttöjen kuvaruuduista. Kuvissa olevasta ikonista ja tekstistä näkee näyttöjen terävyyden ja luettavuuden. Mahdolliset väri- tai tummuuserot kuvissa johtuvat valokuvaus- ja painoteknisistä syistä. Nokia 447PRO Sony Multiscan CPD-E2T9 ViewSonic GF775 Kuva pilalle sähkömagneettisilla häiriöillä Näyttöön ilmestyy joskus outoa välkyntää tai jopa sateenkaaren värejä paikkoihin, joissa värejä ei pitäisi olla. Syynä on häiriö kuvaputken magneettikentässä. Vahvalla sähkövarauksella on samanlaisia vaikutuksia. Esimerkiksi kohdalle osuva ukkospilvi pystyy synnyttämään merkittävän sähkövarauksen. Kuvaputki muodostaa sähköisesti suljetun, magneettisen pullon, jonka pohjana toimii maskiksi kutsuttu ritilä. Elektronisäteet törmäävät kuvapinnan punaisiin, vihreisiin ja sinisiin fosforitäpliin tämän maskin läpi kuljettuaan. Paikallinen magneettisuuden muutos ritilässä poikkeuttaa säteitä, ja näin syntyy värivirhe. Kestomagneetti pystyy jättämään hankalasti poistettavan jäljen kuvapinnalle. Magneettijälki tarttuu sentin päässä kuvapinnan takana olevaan teräksestä tai invar-metallista tehtyyn maskiin. Molemmat materiaalit magnetoituvat helposti, jolloin tuloksena on suttuinen, paikallaan oleva sateenkaarikuvio. Magnetoituneet saksenkärjet tai jopa kirjeliittimet voivat joutua lähelle kuvapintaa silloin, kun niitä käytetään osoittelun apuna, ja aiheuttaa virheen. Vasemmalla näkyvän Sonyn kuvapinnalle syntyy vain lievä häiriö vahvan magneetin vaikutuksesta. Oikealla näkyvä Eizo on herkempi. Siihen jäi myös melko vahva jäännösmagnetismi. Tätä koetta ei pidä tehdä omalla monitorilla, koska degauss-toiminto ei välttämättä pysty poistamaan kestomagneetin aiheuttamaa jäännösmagnetismia. Virheet pois demagnetoinnilla Vian paikallistamiseksi monitoria kannattaa ensin siirtää. Jos kuvio siirtyy, vika on ulkoisessa magneettikentässä. Paikallaan pysyvän kuvion kestomagneettisuus hävitetään kuvaputken maskista demagnetoinnilla eli degaussaamalla. Monitorin valikosta löytyy yleensä degauss-valinta. Toiminto poistaa magneettisuuden johtamalla kuvaputken leveän pään ympärillä olevan demagnetointikelan läpi vaimenevaa värähtelyä. Normaalisti monitorin päälle kytkeminen aktivoi demagnetoinnin. Huolloilla on vahvempia käsikäyttöisiä demagnetointikeloja, joilla sitkeänkin magneettisuuden saa pyyhittyä pois. Tarkkaan ottaen demagnetointi synnyttää stabiilin tilanteen maan magneettikentän ja kuvaputken oman magneettisuuden välille. Kuvaputken asennosta riippuva häiriö on ulkoisesta lähteestä kotoisin. Teollisuusrakennuksissa ja isoissa toimistoissa on voimakaapeleita lattian alla tai katossa. Niillä on ikävä taipumus luoda ympärilleen magneettikenttä, joka muuttuu vaihtovirran tahdissa, 5 kertaa sekunnissa. Kuvapinnalla tämä näkyy välkkymisenä. Toinen hyvin yleinen häiriölähde on käyttäjän pöydällä tai taskussa oleva kännykkä. Kun puhelin soi, näyttö villiintyy. Näitä häiriöitä estetään joko suojaamalla näyttö tai poistamalla häiriölähde käyttö. Suojaus voimakaapeleiden synnyttämiä häiriöitä vastaan joudutaan tekemään järeimmillään muuntajissa käytetystä pellistä. Mu-metallinen pelti taivutetaan näytön ympärille kopaksi, jolloin se ohjaa magneettikentän voimaviivat turvallisesti näytön ohi. Valmistajat ovat parantaneet kuvaputkien ja monitorien elektroniikan suojausta aivan viime vuosina. Kotioloissa riittää yleensä monitorin siirtäminen, ellei sitten satu asumaan aivan gsm-tukiaseman naapurina. Markku Metsämäki 38
1 7 T U U M A N N Ä Y T Ö T NÄIN TESTATTIIN Mittaustuloksia Laite Maksimikirkkaus Maksimikirkkaus Suurin valon- Suurin värin- Geometriavirhe Konvergenssivirhe Suurin Suurin 16 x 12 8 x 6 tasaisuusvirhe tasaisuusvirhe [%] [mm] kuvataajuus juovataajuus [cd/ m2 ] [cd/ m2 ] [%] [jnd] **) Alue 1 / 2 / 3 *) Alue 1 / 2 / 3 *) [Hz] [khz] Eizo FlexScan T55 127 118 19,4,2 /,3 /,5,18 /,2 /,25 161 82,5 Hyundai B79 11 98 77,6,8,7 /,8 / 1,6 /,6 /,1 15 87 KFC CB6748SL 94 11 89,6 1,2,8 /,8 / 1,15 /,15 /, 216 87 LG Flatron FB795B 19 112 85,1,4 1 / 1 / 1,2,2 /,25 /,3 16 86 MAG 796FD 16 116 96,1,9,8 /,9 /,5,12 /,12 /,18 16 91 Nokia 447 Pro 98 95 15,6,5 /,8 /,8,1 /,1 /,23 97 Sony GDM-E2 119 113 88,4,9,7 /,8 /,9,15 /,2 /,2 12 87 ViewSonic GF775 124 143 81,5 1,6,5 /,5 / 1,18 /,22 /,25 16 96,5 *) Alue 1 = ympyrän sisällä, jonka halkaisija on kuvapinnan korkeus Alue 2 = ympyrän sisällä, jonka halkaisija on kuvapinnan leveys Alue 3 = yllämainittujen ulkopuolelle jäävä osa **) jnd = just noticeable difference, juuri havaittava ero Pisteytys Eizo Hyundai KFC LG MAG Nokia Sony ViewSonic maksimi Kuvanlaatu 32 24 23 22 24 26 21 19 35 Heijastavuus 2 3 3 5 2 1 2 4 5 Käännettävyys 3 3 4 4 5 1 2 3 5 Säädöt 2 3 3 1 5 5 3 4 5 Liitännät 3 3 3 4 3 4 3 3 5 Ohjeet 3 4 4 4 3 3 3 4 5 Häiriönsieto 7 8 5 8 6 8 8 7 1 YHTEENSÄ 52 48 45 48 48 48 42 44 7 Hinta mk 399 2295 199 299 2795 329 279 354 Pisteen hinta mk 76,73 47,81 44,22 62,29 58,23 68,54 66,43 8,45 Perusmateriaalin saamiseksi kaikki testin näytöt mittautettiin Yleisradion monitorihuollossa. Mittausten perustana toimivat Euroopan Yleisradioliiton, EBU:n mittausmäärittelyt. Käytimme lisäksi näyttöjen arvioinnissa apuna Euroopan Unionin alueella pätevän EC Directive 9/27/EEC kanssa yhteensopivia TCO-99- vaatimuksia. Tämä valinta varmisti mahdollisimman laajan näyttöjen arviointipohjan. Arviot perustuivat optisiin ja sähköisiin mittaustuloksiin. Näytöt asetettiin paremmuusjärjestykseen siten, että paras sai kustakin arviointikohteesta enintään 5 pistettä. Jokaiseen vertailutaulukon kohtaan kerättiin usean eri mittauksen ja arvion lopputulos. Painotukset on saatu aikaan yhdistämällä paljon pieniä yksityiskohtia yhteen kohtaan ja laskemalla useampien arviointikohteiden pistemääriä yhteen saman yleisotsikon alle. Vertasimme valokuvausmenetelmällä TCO-99:n suosittelemaa Arial 12 -merkistöä ja Microsoftin Windows 95/98 - TESTIGRAAFIEN SELITYKSET (s. 34 37) Valon tasaisuus (%) Valoisuus suhteessa näytön keskipisteeseen (1 %) Väritasapaino (jnd) Väritasapainon muutos suhteessa näytön keskipisteeseen (,). Havaittava ero = 1. Heijastusvaimennus () Heijastuneen signaalin vaimentuma. Tasaisempi ja alempana kulkeva käyrä on parempi. käyttöliittymää eri näytöillä. Tekstin luettavuuteen vaikutti merkin kontrastisuus. Näyttö oli sitä parempi mitä suurempi vastakohtaisuus löytyi merkin ja sen ympäristön väliltä. Näytön pinnanheijastavuus on melkoinen ongelma toimisto- ja kotioloissa. Ikkunasta tuleva valo tai lamppujen kirkkaat pinnat näkyvät kuvapinnalta ikävinä heijastuksina. Mittasimme näytön heijastavuuden ja kiillon. Heijastavuudessa verrattiin näyttöpintaa valkoiseen pintaan, joka heijasteli ympäristön valoa. Kiillossa näyttöä verrattiin peilipintaan. Magneettinen ja sähköinen häiriöarkuus on etenkin vanhojen värinäyttöjen ongelma. Testasimme, miten paljon kännykkä tai magnetoituneet saksenkärjet häiritsivät näyttöjä. Näistä häiriöistä on enemmän erillisessä kohdassa. Kuvanlaatuun liittyvistä mittauksista mainittakoon maksimikirkkaus, valon tasaisuus, värikohdistus- ja geometriavirheet sekä väripuhtaus. Näytöistä mitattiin myös liitännän sisäänmenoimpedanssi eli heijastusvaimennus. Mittaus antaa vihjeitä mahdollisten varjojen ja häntien syistä. Mittauksen tulokset on esitetty käyrinä tuotearvioiden yhteydessä. Mittausten lisäksi näytöistä arvioitiin visuaalisesti muun muassa geometriaa, värikohdistusvirheitä, poikkeutussäteen kohdistusta (fokus), kuvan valko- ja väritasaisuuksia ja tekstin luettavuutta. Huomiota kiinnitettiin myös näyttöjen säätöihin, niiden toteutustapaan ja toimivuuteen. YHTEENVETO 17 TUUMAN NÄYTÖT Kunnioitettavasta iästään huolimatta kuvaputkitekniikka ja sitä käyttävät näyttölaitteet eivät suinkaan ole vielä valmiita kuopattavaksi. Tämänkertainen testimme osoittaa, että valmistajien kekseliäisyydellä ei ole rajoja, kun vakiintuneen tekniikan rajoja pitää murtaa ja käyttöedellytyksiä parantaa. Tasopintaiset monitorit ovat oiva parannus moniin perinteisiä kuvaputkinäyttöjä vaivanneisiin ongelmiin. Toisaalta suora lasi ei ole mikään edellytys käyttökelpoiselle monitorille. Huolimatta siitä, että laatu edelleenkin on yleensä keskivertotuotetta kalliimpaa, ei testin parhaidenkaan näyttöjen hankintahinta enää ole päätä huimaava. Jopa monet muut kalpenemaan saavan Eizon hinta jää alle 4 markan. Toisaalta KFC:n kaltainen edullinen näyttö voi tuottaa miellyttävän yllätyksen ja sopia moneen käyttökohteeseen. Valmistajien soisi vielä kiinnittävän korostettua huomiota yksityiskohtiin. Nytkin sinänsä laadukkaat monitorit saattoivat sortua pieniin, mutta ikäviin möhläyksiin suunnittelussa. 39