Kuva: Merja Kyntäjä. Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2010. Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä

Kuva: Merja Kyntäjä Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2010 Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä

2 Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2010 Seinäjoen ammattikorkeakoulu Tekniikka Merja Kyntäjä

3 SISÄLTÖ SISÄLTÖ... 3 1 JOHDANTO... 4 2 YLEISTÄ ILMAN EPÄPUHTAUKSISTA JA NIIDEN VAIKUTUKSISTA... 4 2.1. Rikkidioksidi (SO 2 )... 5 2.2. Typen oksidit (NO ja NO 2 )... 5 2.3. Hiukkaset... 6 2.4. Hiilimonoksidi eli häkä (CO)... 6 2.5. Otsoni (O 3 )... 6 2.6. VOC- ja PAH-yhdisteet... 7 3 PÄÄSTÖT... 7 4 ILMANLAADULLE ASETETUT OHJE-, RAJA- JA KYNNYSARVOT... 10 4.1. Ilmanlaadun ohjearvot... 10 4.2. Rikkilaskeuman tavoitearvo... 10 4.3. Ilmanlaadun raja-arvot ja varoituskynnys... 10 4.4. Otsonin tavoitearvot... 11 4.5. Ilmanlaatuindeksi... 11 5 MITTAUSJÄRJESTELMÄ 2010... 12 6 MITTAUSTULOKSET JA TULOSTEN ARVIOINTI... 13 6.1. Typpidioksidi (NO 2 )... 14 6.2 Leijuva pöly... 16 6.3 Ilmanlaatuindeksi... 17 6.4. Sääolosuhteet... 18 7 YHTEENVETO... 20 8 ILMANLAADUN TARKKAILU 2011... 21 LÄHDELUETTELO... 22 LIITTEET Liite 1. Laitosten ja mittauskopin sijaintikartta Liite 2. Ilmanlaadun ohjearvot ja raja-arvot terveyden suojelemiseksi Liite 3. Raja-arvot kasvillisuuden suojelemiseksi ja otsonin tavoitteet Liite 4. Seinäjoen ilmanlaatumittausten yhteenvetotaulukko 2010 Liite 5. Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä

4 1 JOHDANTO Seinäjoen ilmanlaatuseuranta aloitettiin vuonna 1985. Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantaryhmän toimesta Seinäjoen keskustan tuntumaan pystytettiin mittausasema mittauslaitteineen lokakuussa 1992 ja reaaliaikaiset mittaukset aloitettiin vuoden 1993 alusta. Ilmanlaadun seurannan käytännön toteutuksesta vastaa Seinäjoen kaupunki / ympäristönsuojelu, jolla on sopimus mittaustulosten seurannasta, laitteiston toiminnan ja kunnon valvonnasta sekä kuukausi- ja vuosiraporttien laatimisesta Seinäjoen ammattikorkeakoulun tekniikan yksikön kanssa. Vuonna 2010 tarkkailuun osallistuneet laitokset ovat: Altia Oyj Atria Suomi Oy Fortum Power and Heat Hankkija-Maatalous Oy Lemminkäinen Infra Oy Rautaruukki Oyj Seinäjoen Energia Oy Valio Oy Vapo Oy Energia Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoen seudulla jatkuvatoimiset mittaukset tehdään Seinäjoen Vapaudentien mittausyksikössä. Laitosten ja mittauskopin sijaintikartta liitteessä 1. 2 YLEISTÄ ILMAN EPÄPUHTAUKSISTA JA NIIDEN VAIKUTUK- SISTA Ilman epäpuhtauksien vaikutukset voidaan jakaa maailmanlaajuisiin eli globaaleihin, alueellisiin ja paikallisiin. Globaaleja vaikutuksia ovat kasvihuoneilmiö ja yläilmakehän otsonikato. Alueellisia vaikutuksia ovat mm. maaperän ja vesistöjen happamoituminen sekä alailmakehän kohonneet otsonipitoisuudet. Paikallisista vaikutuksista voidaan erottaa mm. terveys-, luonto- ja viihtyisyysvaikutukset sekä vaikutukset maankäyttöön. Paikallisesti heikkotuulinen korkeapaine voi aiheuttaa lämpötilainversion. Normaalisti alhaalta ylöspäin mentäessä ilman lämpötila laskee, jolloin alailmakehän ilma sekoittuu ylemmän ilmakehän kanssa. Inversio syntyy, kun kylmä alailmakehän ilma ei sekoitu ylemmän lämpimämmän ilman kanssa. Näin käy Suomessa kesällä selkeinä öinä ja talvella mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä, jos taivas on selkeä ja tuuli heikkoa. Heikommin toimivat autojen katalysaattorit, suuremmalla teholla käyvät lämpövoimalat sekä teollisuuden ja

5 kotitalouksien lämpökattilat lisäävät pakkasella alailmakerroksen epäpuhtauksia. Tilanne vaikeuttaa astmaatikkojen elämää. Seinäjoen seudulla esiintyvät epäpuhtaudet, joista merkittävin on keväinen katupöly, eivät aiheuttane merkittäviä vaikutuksia suuressa osassa väestöä. Herkissä väestöryhmissä, kuten hengitys- ja sydänsairaissa, lapsissa ja vanhuksissa, esiintyvät oireet voivat lisääntyä pitoisuuksien kohotessa yksilöstä riippuen. Tyypillisiä oireita lapsilla voivat olla nuha ja yskä, hengitys- ja sydänsairailla yskä, hengenahdistus ja heikentynyt toimintakyky. Pakkasella ilmansaasteet ärsyttävät keuhkoja enemmän kuin lämpimällä ilmalla. Kylmällä ilmalla hengitystiet ovat tavallista herkemmät myös matalille saastepitoisuuksille. 2.1. Rikkidioksidi (SO 2 ) Rikkidioksidi (SO 2 ) on vesiliukoinen, väritön kaasu. Ulkoilmassa se hapettuu edelleen sulfaateiksi ja rikkihapoksi. Rikkidioksidi ja sen reaktiotuotteet poistuvat ilmakehästä märkä- ja kuivalaskeumana. Rikkidioksidi aiheuttaa suoria kasvillisuusvaurioita ja sen reaktiotuotteet lisäksi maaperän ja vesistöjen happamoitumista. Rikkidioksidi ärsyttää voimakkaasti ylähengitysteitä ja suuria keuhkoputkia, ja sen on todettu vaikuttavan lasten ja aikuisten hengityselininfektioiden sekä astmaatikkojen kohtausten esiintyvyyteen. Rikkidioksidille tyypillisiä akuutteja vaikutuksia ovat yskä, hengenahdistus ja keuhkoputken supistuminen. Astmaatikot ovat selvästi muita herkempiä rikkidioksidin vaikutuksille. Tiedot pitempiaikaisen altistumisen (yli vuorokauden kestävän) vaikutuksista perustuvat epidemiologisiin tutkimuksiin, joissa on vaikea erottaa rikkidioksidin, rikkihapon ja hengitettävien hiukkasten vaikutuksia toisistaan. 2.2. Typen oksidit (NO ja NO 2 ) Ulkoilmassa esiintyy epäpuhtauksina pelkistyneitä ja hapettuneita typpiyhdisteitä. Pelkistyneitä muotoja ovat mm. ammoniakki (NH 3 ), ja ammoniumyhdisteet (NH 4 + ), hapettuneita puolestaan mm. typpioksiduuli (N 2 O), typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO 2 ), typpihapoke (HNO 2 ) ja typpihappo (HNO 3 ) sekä nitraatit (NO 3 - ) ja peroksiasetyylinitraatti. Merkittävimpiä typen oksidien päästölähteitä ovat liikenne ja energiantuotanto. Alhaisen päästökorkeuden vuoksi liikenteen päästöillä on ratkaiseva vaikutus ulkoilman typenoksidipitoisuuksiin. Päästöissä typen oksidit ovat pääasiassa typpimonoksidina, joka hapettuu ulkoilmassa suhteellisen nopeasti mm. otsonin vaikutuksesta typpidioksidiksi. Useiden eri reaktioiden kautta muodostuu lopulta mm. typpihappoa ja nitraatteja. Typpidioksidi, typpihappo ja nitraatit poistuvat ilmakehästä kuiva- ja märkälaskeumana. Typen oksideilla on suoria vaikutuksia kasvillisuuteen ja epäsuorasti typen yhdisteet aiheuttavat happamoitumista ja rehevöitymistä. Typen oksidit osallistuvat hiilivetyjen kanssa otsonia ja muita ilmakemiallisia hapettimia tuottaviin reaktioihin.

6 2.3. Hiukkaset Hiukkaspitoisuudet kohoavat erityisesti keväisin lumen sulamisen jälkeen, kun talven aikana kaduille ja jalkakäytäville levitetty jauhautunut hiekka ja tien pinnoitteena käytetty asfaltti pölyävät ilmassa liikenteen ja tuulen nostattamana. Myös syksyllä ja marras joulukuussa, kun hiekoitus aloitetaan ja maa on pakkasen takia kuivaa, pitoisuudet nousevat. Hiekoitushiekan lisäksi leijuva pöly sisältää tien pinnasta, autojen renkaista ja jarruista irronneita sekä autojen pakokaasujen, energiantuotannon ja teollisuuden päästöistä peräisin olevia hiukkasia. Hiukkaset jaotellaan neljään eri kokoluokkaan: Suuret hiukkaset ovat kooltaan yli 10 μm. Niitä on erityisesti katupölyssä. Ne jäävät ylähengitysteihin ja poistuvat yskimällä, aivastelemalla ja liman mukana melko nopeasti. Haitat ilmenevät lähinnä ärsytysoireina: nuhana, yskänä sekä kurkun ja silmien kutinana ja kirvelynä. Hengitettävät hiukkaset ovat kooltaan alle 10 μm. Hengitettävät hiukkaset jaetaan karkeiksi hiukkasiksi (koko 2,5-10 μm) ja niitä pienemmät pienhiukkasiksi (halkaisija alle 2,5 μm) tai ultrapieniksi hiukkasiksi (halkaisija alle 0,1 μm). Karkeat hengitettävät hiukkaset pääsevät keuhkoputkiin ja pienhiukkaset aina keuhkorakkuloihin saakka. Ultrapienet hiukkaset saattavat kulkeutua keuhkorakkuloista verenkiertoon. Ne voivat vaikuttaa elimistössä pitkiäkin aikoja. Korkea pienhiukkaspitoisuus lisää hengitys- ja sydänoireita sekä heikentää keuhkojen ja sydämen toimintakykyä. 2.4. Hiilimonoksidi eli häkä (CO) Hiilimonoksidi on väritön, hajuton ja mauton kaasu, joka hapettuu ilmassa hiilidioksidiksi. Se sitoutuu veren hemoglobiiniin yli 200 kertaa tehokkaammin kuin happi ja aiheuttaa kudoksissa hapen puutetta vähentäessään veren punasolujen hapenkuljetuskykyä ja heikentäessään hapen irtautumista hemoglobiinista. Hiilimonoksidin vaikutuksille herkkiä väestön erityisryhmiä ovat sydän- ja verisuonitauteja, keuhkosairauksia tai erilaisia veritauteja, kuten anemiaa, sairastavat sekä vanhukset, raskaana olevat naiset ja vastasyntyneet. Liikenne on merkittävin hiilimonoksidin päästölähde. 2.5. Otsoni (O 3 ) Otsoni on merkittävin nk. valokemiallinen hapetin. Sitä muodostuu alailmakehässä ilman hapesta typen oksidien, hiilivetyjen ja UV-säteilyn vaikutuksesta. Ulkoilman epäpuhtaudet reagoivat otsonin kanssa kuluttaen sitä, joten otsonin nettotuotanto on suurimmillaan yleensä useiden kymmenien tai jopa satojen kilometrien etäisyydellä päästölähteistä. Yläilmakehässä otsoni suojaa maanpintaa liialta ultraviolettisäteilyltä. Hengitysilman korkeat pitoisuudet ovat ihmisen terveydelle haitallisia. Tyypillisiä oireita ovat silmien, nenän ja kurkun limakalvojen ärsytysoireet. Hengityssairailla, kuten astmaatikoilla, voivat myös muut oireet, kuten yskä ja hengenahdistus, lisääntyä ja toimintakyky heikentyä. Otsoni voi myös pahentaa siitepölyn

7 aiheuttamia allergiaoireita. Lisäksi otsoni heikentää puiden ja viljelykasvien kasvua. Euroopan laajuisesti maanpintaotsonia pidetään pahimpana ilmanlaatuongelmana yhdessä pienhiukkasten kanssa. 2.6. VOC- ja PAH-yhdisteet Haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä (VOC, Volatile Organic Compounds) tarkoitetaan sellaisia orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat tuottaa ilmassa valokemiallisia hapettimia reagoidessaan auringon valon vaikutuksesta typen oksidien kanssa. VOC-yhdisteet ovat haitallisia otsonin muodostuksen kannalta, mutta ne voivat aiheuttaa suoria terveyteen ja luontoon kohdistuvia haittoja. VOCyhdisteitä joutuu ilmaan mm. bensiinikäyttöisistä henkilöautoista, liuottimien käytöstä ja puun pienpoltosta. Orgaanisen aineen palamisessa syntyvät karsinogeeniset PAH- yhdisteet (polysyklinen aromaattinen hiilivety) ovat ilmassa kiinnittyneinä hiukkasiin. Vuonna 2009 tehdyn selvityksen mukaan Seinäjoen seudulla ilmanlaatu on alueella VOC yhdisteiden (haihtuvat orgaaniset yhdisteet) osalta hyvä. Muualla kuin Seinäjoen keskustassa VOC -pitoisuudet eivät merkittävästi poikkea taustapitoisuudesta. Seinäjoen Vapaudentien PAH-yhdisteiden pitoisuudet olivat alhaisia verrattuna niin Suomessa kuin Euroopassa mitattuihin pitoisuustasoihin. Ulkoilman VOC- ja PAH pitoisuus Seinäjoen seudulla selvitys on luettavissa osoitteessa: http://www.seinajoki.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/ilmansuojelu/.ilmansuojelu.html/30679.pdf 3 PÄÄSTÖT Päästöjä syntyy teollisuudessa, energiantuotannossa, kiinteistöjen lämmityksessä ja liikenteessä. LIISA 2007 laskentajärjestelmän päästömäärien kehittymisen indeksitaulukon mukaiset arviot Seinäjoen kaupungin liikenteen päästöistä on esitetty kuvassa 1 ja 2. Ennusteen mukaan CO2 päästökehitys on nouseva, kun taas NOx-, hiukkas- ja SO2 päästökehitys on laskeva Seinäjoella suurin päästöjen aiheuttaja on liikenne. Tieliikenteen arvioidut päästöt Seinäjoen seudulla 2010 on esitetty taulukossa 1. Hiilidioksidipäästöt nousevat polttoaineenkulutuksen kasvaessa.

8 Taulukko 1. Tieliikenteen päästöennuste Seinäjoella 2010. (LIISA 2007- laskentaohjelma / Kari Mäkelä) t/a SO2 Nox Hiukkaset CO2 Seinäjoki 0,35 167,76 9,57 56 649 Kuva 1. Tieliikenteen hiilidioksidi- ja typenoksidipäästöt Seinäjoella vuosina 1980 2028 (LIISA 2007 laskentajärjestelmä). Kuva 2. Tieliikenteen hiukkas- ja rikkidioksidipäästöt Seinäjoella vuosina 1980 2028 (LIISA 2007 laskentajärjestelmä). Teollisuuden päästöjen kehitys Seinäjoen seudulla on pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna ollut aaltomaista. Osaltaan tilanteeseen on vaikuttanut päästökauppa ja sähköntuotannon vaihtelut. Vuodesta 2007 päästömäärät ovat olleet kasvussa. Päästömäärät ovat suoraan verrannollisia tuotettuun energiamäärään.

9 Taulukko 2. Ilmoitusvelvollisten päästöt Seinäjoen seudulla 2010. **ilmoitusvelvollisuus VOC päästöjen osalta Taulukossa 2 on eriteltynä Seinäjoen seudun ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt vuonna 2010. Kuvassa 2 on ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt CO 2, hiukkasten, SO 2 ja NO 2 osalta vuosilta 1999-2010. Kuva 2. Ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt vuosina 1999 2010.

10 4 ILMANLAADULLE ASETETUT OHJE-, RAJA- JA KYNNYSAR- VOT Päästödirektiivillä rajoitettavat yhdisteet pilaavat ympäristöä monin tavoin. Rikkidioksidi, typenoksidit ja ammoniakki happamoittavat maaperää ja vesistöä. Typen oksidit ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet lisäävät alailmakehän otsonin muodostusta. Typen oksidien ja ammoniakin päästöt puolestaan rehevöittävät maaperää ja vesistöä. Merkittävä osuus terveydelle haitallisista pienhiukkasista on direktiivin rajoittamien yhdisteiden reaktiotuotteita. Päästödirektiivin toimeenpano vähentää Suomeen tulevaa hapanta ja rehevöittävää laskeumaa sekä parantaa hengitysilman laatua. 4.1. Ilmanlaadun ohjearvot Ohjearvot on otettava huomioon mm. maankäytön ja liikenteen suunnittelussa sekä ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa. Ohjearvojen ylittyminen tulisi estää ennakolta. Ohjearvojen lähtökohtana on terveydellisten ja luontoon sekä osittain viihtyvyyteen kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Ohjearvot eivät ole sitovia raja-arvoja, vaan niitä on tarkoitus hyödyntää apuvälineenä suunnittelussa ja päätöksenteossa. Viranomainen voi käyttää ohjearvoja lupaharkintansa pohjana, mutta hylkäävää päätöstä ei voida tehdä pelkästään ohjearvojen ennakoidun ylittämisen perusteella. Ohjearvoja väljempiä mutta myös sitovampia ovat ilmanlaadun raja-arvot. Uudistukseen kuuluu myös otsonille määrätty kynnysraja, jonka ylittymisestä on tiedotettava väestölle. Liitteessä 1 on esitetty ilman laatua koskevat ohjearvot (Valtioneuvosten päätös 711/2001 9.8.2001). Sekä ohjearvoihin vertaamisessa että ilmanlaadun raportoinnissa käytetään joissakin tapauksissa prosenttipistettä. Määritelmän mukaan aineiston n. prosenttipiste on se aineiston arvo, jota pienempiä arvoja aineistossa on n %. Esimerkiksi 99. prosenttipiste on se aineiston arvo, jota pienempiä arvoja aineistossa on 99 %. 4.2. Rikkilaskeuman tavoitearvo Kasvillisuusvaikutusten ehkäisemiseksi maa- ja metsätalousalueilla ja luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla on ohjeena, että typen oksidien yhteisvuosikeskiarvo ei ylitä 30 g/m 3 typpidioksidiksi laskettuna. Rikkidioksidin vuosikeskiarvo ei saa ylittää 20 g/m 3. Rikkilaskeuman vuosiarvo ei rikkinä saa ylittää 0,3 µg/m 2. Tavoitearvoon tulee pyrkiä kansainvälisin ja kansallisin toimin. 4.3. Ilmanlaadun raja-arvot ja varoituskynnys Valtioneuvosto on 9.8.2001 antanut päätöksen ilmanlaadun raja-arvoista (711/2001). Sillä pannaan täytäntöön EY:n direktiivi 1999/30/EY ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoi-

11 suuksien raja-arvoista, direktiivi 2000/69/EY ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin raja-arvoista sekä eräitä ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta annetun direktiivin 96/62/EY säännöksiä. Raja-arvot koskevat alueita, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä. Raja-arvot määrittävät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joiden ylittyminen ilmansuojeluviranomaisten on käytettävissä olevin keinoin estettävä. Raja-arvon ylittyessä kunnan tai alueellisen ympäristökeskuksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin ilmanlaadun parantamiseksi. Raja-arvojen ylittymisen valvonnasta, raja-arvojen ylityksistä sekä suunnitelmista ja toimenpiteistä ilmanlaadun parantamiseksi alueilla, joilla raja-arvot toistuvasti ylittyvät, on jäsenmaiden raportoitava EU:n komissiolle. Raja-arvopitoisuus on alitettava määräajassa. Pitoisuus ei saa enää ylittyä, kun raja-arvo on alitettu. Rikkidioksidin varoituskynnys on 500 µg/m 3 ja typpioksidin varoituskynnys on 400 µg/ m 3 mitattuna kolmen perättäisen tunnin aikana. Liitteessä 2 on taulukot raja-arvoista terveyden suojelemiseksi ja liitteessä 3 raja-arvoista ekosysteemien ja kasvillisuuden suojelemiseksi. 4.4. Otsonin tavoitearvot Valtioneuvoston 9.9.2003 voimaantulleessa asetuksessa alailmakehän otsonista 783/2003 tavoitearvolla tarkoitetaan otsonin pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava määräajassa. Pitkän ajan tavoitteella tarkoitetaan otsonin pitoisuutta tai kuormitusta, joka on alitettava pitkän ajan kuluessa mahdollisuuksien mukaan. Tiedotus- ja varoituskynnysten ylittyminen edellyttää lisäksi välitöntä tiedottamista väestölle terveydelle haitallisista pitoisuuksista. EU:n jäsenmaat raportoivat vuosittain komissiolle otsonipitoisuuksien seurannasta ja kynnysarvojen ylityksistä. Liitteessä 3 esitetään Valtioneuvoston päättämät otsonin tavoitteet sekä tiedotus- ja varoituskynnykset. 4.5. Ilmanlaatuindeksi Ilmanlaatuindeksi on tunneittain ilmanlaadun mittaustuloksista laskettava prosentuaalinen luku, joka kuvaa sen hetkistä ilmanlaatua. Indeksillä yksinkertaistetaan päivittäistä ilmanlaatutiedotusta. Indeksiä mitattaessa mitattuja ilman epäpuhtauspitoisuuksia verrataan julkaistuihin ehdotuksiin epäpuhtauksien enimmäispitoisuuksista. Rikkidioksidin (SO 2 ), typpidioksidin (NO 2 ), hiilimonoksidin eli hään (CO), otsonin O 3 ja hengitettävän pölyn (PM 10 ) mittaustuloksia verrataan joka tunti ehdotettuihin enimmäisohjearvoihin, ja korkein tulos valitaan ilmanlaatuindeksiksi. Indeksin arvo 100 vastaa ehdotettujen ohjearvojen enimmäispitoisuuksia. Ohjearvot on annettu pääosin terveysperustein, mutta indeksin sanallisessa määrittelyssä on myös otettu huomioon materiaali- ja luontovaikutuksia.

12 Taulukko 3. Ilmanlaatuindeksin arvoluokkien luonnehdinnat. Indeksi Arvio Terveysvaikutukset Muut vaikutukset 0 50 HYVÄ ei todettu lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 51 75 TYYDYTTÄVÄ hyvin epätodennäköistä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 76 100 VÄLTTÄVÄ epätodennäköistä 101-150 HUONO 151 - ERITTÄIN HUONO mahdollisia herkillä yksilöillä mahdollisia herkillä väestöryhmillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 5 MITTAUSJÄRJESTELMÄ 2010 Mittausaseman laitteistona ovat Monitor Labs kemiluminesenssilaite ja TE- OM 1400A. Monitor Labs kemiluminesenssilaite mittaa typen oksideja (NO, NO 2, NO x ). TEOM 1400A on jatkuvatoiminen leikatun leijuman (PM 10 ) keräin. Lisäksi laitteistoon kuuluu Reino Rehn-säähavaintoasema, jolla mitataan ilman lämpötilaa ja kosteuspitoisuutta sekä tuulen suuntaa ja nopeutta (Kuva 3). LT RH WS WD Ilmanlaadun mittausjärjestelmä Nox PM 10 SeAMK Tekniikka Itikanmäki Vapaudentien mittausasema Enview CommServ SoftWare Manager Enview CommServ Näyttötaulu Matkakeskus Enview CommServ Ilmo Kuva 3. Mittausaseman laitteisto.

13 Keskusmittausasemalla oleva Enview tiedonkeruujärjestelmä kerää tiedot automaattisesti eri mittauslaitteilta tietokoneelle ja välittää ne modeemin kautta Vaasantiellä, Tekniikan yksikössä sijaitsevalle tietokoneelle. Mittaustulokset kerätään, arkistoidaan ja raportoidaan Enview Software Manager ohjelmistolla. Tiedot on mahdollista lukea Seinäjoen kaupungin www-sivuilta. http://www.seinajoki.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/ilmansuojelu/ilmansuojelu. html sivulta on linkki vuonna 2007 valmistuneeseen Ilmanlaatuportaaliin. Portaali on kaikille avoin maksuton verkkopalvelu, jonka kautta Suomen ilmanlaadun seurantatieto on saatavissa Internetin välityksellä. Tiedot verkkopalveluun lähetetään SeAMK:n Tekniikan yksikön tietokoneen kautta siihen erityisesti suunnitellulla ohjelmalla. 6 MITTAUSTULOKSET JA TULOSTEN ARVIOINTI Mittaustoiminta Vapaudentien asemalla, kuva 4, alkuvuosi 2010 sujui suurimmaksi osaksi ongelmitta. Kesän ukkosilma ja laitteiden kunto ja toimivuus toivat katkoksia loppuvuoden mittauksiin. 12.5.2010 vaihdettiin sähkömittari etäluettavaksi. 28.-29.7.2010 ollut ukonilma rikkoi sääaseman ja modeemin. UPS ja modeemi vaihdettiin uusiin. Sääasemalle vaihdettiin uusi adam yksikkö, mutta laitteet olisivat tarvinneet huoltoa ja kalibrointia. Lämpötila ja tuulen nopeus saatiin toimintakuntoon marraskuulla 2010. Elokuussa mittauskopin ilmastointilaite meni rikki. Uusi laite asennettiin 2.9.2010. Kesän aikana mittaustulosten tallennuksessa alkoi esiintyä katkoksia. Katkokset johtuivat tietokoneen kovalevyn häiriöistä. 23.8.2010 tietokone rikkoutui lopullisesti, joten mittalaitteet sammutettiin. Uusi tietokone ja ohjelma asennettiin ja TEOM 1400a, PM 10 analysaattori, käynnistettiin 1.9.2010. 23.8.2010 ML9841B, NOx analysaattori, lähetettiin vuosihuoltoon. Mittaustuloksia saatiin jälleen 8.9.2010 alkaen. 13.10.2010 huollettiin analysaattorin kalibrointiventtiili. Laitteet kalibroitiin 23.3, 15.6, 29.9 ja 15.12.2010. Kuva 4. Mittausasema Vapaudentiellä.

14 6.1. Typpidioksidi (NO 2 ) Kuvassa 5 on typpidioksidipitoisuuden tuntiarvot vuonna 2010. Korkein typpioksidipitoisuuden tuntiarvo oli tammikuussa 196 g/m 3 lähellä terveyshaittojen ehkäisemiseksi asetettua raja-arvoa 200 g/m 3. Mittausvaliditeetti oli 90,3 %. NO2[ug/m3] Periodic Station Report Sjoki 31.12.2009 24:00-31.12.2010 24:00 Interval 1 Hour NO2[ug/m3] 250 200 150 100 50 0 01/01 01/02 01/03 01/04 01/05 01/06 01/07 01/08 01/09 01/10 01/11 01/12 Time Kuva 5. Typpidioksidipitoisuuksien tuntiarvot Seinäjoen Vapaudentiellä 2010. Raja-arvo 200 g/m 3. Kuukausikeskiarvoista korkein pitoisuus oli maaliskuussa, 90 g/m 3 ja matalin kesäkuussa 9 g/m 3. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvoksi saatiin 22 g/m 3. Korkeimmillaan toiseksi suurin vuorokausiarvo oli tammikuussa, 120 g/m 3, ylittäen ohjearvon 70 g/m 3. Tuntiarvojen 99. prosenttipiste nousi korkeimpaan pitoisuuteen tammikuussa, 175 g/m 3, ylittäen ohjearvon 150 g/m 3. Raja-arvoylityksiä ei vuoden 2010 aikana ollut. NO 2 :n kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 3. Kuten jäljempänä nähtävistä kuvista havaitaan, typpidioksidipitoisuuksien vuosikehitys on vuonna 2010 ollut kokonaisuudessaan laskeva, mutta hetkittäisesti pitoisuudet ovat olleet edellisvuotta korkeampia. Kuva 6. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvon kehitys vuosina 2002 2010.

15 Kuva 7. Typpidioksidipitoisuuden korkeimman tuntiarvon enimmäispitoisuuden kehitys vuosina 2002 2010. Kuva 8. Vuoden korkeimman typpioksidin kuukauden 2. suurimman vuorokausiarvon kehitys vuosina 2002 2010. Kuva 9. Korkeimman tuntiarvoon verrannollisen typpidioksidipitoisuuden, kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipisteen kehitys vuosina 2002-2009.

16 Kasvillisuusvaikutusten perusteella annettu vuosiohjearvo (NO+NO 2 ), 30 g/m 3 ylittyi Seinäjoella ollen 76 g/m 3. Typpidioksidipitoisuuden tuntiarvo oli vuonna 2010 korkeimmillaan 196 g/m 3. Tämä ylitti ylemmän arviointikynnyksen, 70 % tuntiraja-arvosta (140 g/m 3 ). Raja-arvo saa ylittyä 18 kertaa, Seinäjoella ylityksiä oli 24 kpl. Alempi arviointikynnys, 50 % tuntiraja-arvosta (100 g/m 3 ), ylittyi 41 kertaa (saa ylittyä 18 kertaa). Seinäjoella typpidioksidin vuosiraja-arvo ihmisten terveyden suojelemiseksi, 22 g/m 3, ei ylittänyt ylempää arviointikynnystä, 80 % raja-arvosta (32 g/m 3 ) eikä alempaa arviointikynnystä, 65 % raja-arvosta (26 g/m 3 ). Vuotuinen kriittinen taso kasvillisuuden ja luonnon ekosysteemin suojelemiseksi (NOx:n vuosi ka.) 54 g/m 3 ylitti sekä ylemmän arviointikynnyksen 80 % kriittisestä tasosta (24 g/m 3 ) että alemman arviointikynnyksen 65 % kriittisestä tasosta (19,5 g/m 3 ). 6.2 Leijuva pöly Leijuvasta pölystä mitattiin keskusmittausasemalla leikattu leijuma (PM 10 ). Leikatussa leijumassa hengitettävät hiukkaset ovat kooltaan alle 10 m. Leijuvaa pölyä mitattiin keskusmittausasemalla TEOM 1400A jatkuvatoimisella keräimellä. Kaikissa hiukkastuloksissa on otettu lämpötila huomioon. Alempana on kaaviokuva leijuman vuorokausiarvojakaumasta vuoden 2010 aikana. PM10[ug/m3] Periodic Station Report Sjoki 1.1.2010 24:00-31.12.2010 24:00 Interval 24 Hour PM10[ug/m3] 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 01/01 01/02 01/03 01/04 01/05 01/06 01/07 01/08 01/09 01/10 01/11 01/12 Time Kuva 10. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuorokausiarvot vuonna 2010. Vuoden mittaustulosten kattavuus oli 91,8 %. Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 15 g/m 3, jolle raja-arvo on 40 g/m 3. Kuvasta 11 nähdään suhteellisen tasaisena pysynyt hiukkaspitoisuuden vuosikeskiarvoseuranta ajalla 2004 2010. PM 10 :n kuukausittainen vuorokausikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 3. Vuorokausiarvoissa vuoden 2010 aikana tapahtui yhteensä viisi (5) rajaarvoylitystä (50 µg/m 3 /vrk). Mittauksissa sallitaan enintään 35 raja-arvoylitystä

17 vuodessa. Ylitykset tapahtuivat 25.3, 3.4, 11.4, 12.4 ja 21.4. Ylitykset johtuivat hiekoituspölyn leijumisesta ilmassa. Kuvasta 12 nähdään hiukkaspitoisuuksien raja-arvoylitykset / vuosi ajalla 2004 2010. Kuva 11. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuosikeskiarvot vuosina 2004-2010. Kuva 12. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) raja-arvoylitykset 2004-2010. (Raja-arvo 50 µg/m 3 ). Vuonna 2010 hengitettävissä hiukkasissa ylempi arviointikynnys, 70 % 24 tunnin raja-arvosta (35 µg/m 3 ), ylittyi 13 kertaa (saa ylittyä 35 kertaa). Vuosikeskiarvon ylempi arviointikynnys, 70 % raja-arvosta (28 µg/m 3 ), ei ylittynyt. Alempi arviointikynnys, 50 % 24 tunnin raja-arvosta (25 µg/m 3 ), ylittyi 37 kertaa (saa ylittyä 35 kertaa). Vuosikeskiarvon alempi arviointikynnys, 50 % rajaarvosta (20 µg/m 3 ), ei ylittynyt. Terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi säädetty ohjearvo (70 µg/m 3 ) hiukkasten osalta ylittyi vuonna 2010 kerran. Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo oli huhtikuussa 88 µg/m 3. 6.3 Ilmanlaatuindeksi Kuvassa 13 on kuvattu vuoden 2010 Seinäjoen ilmanlaadun jakauma kuukausittain. Ilmanlaatu oli hyvä 73,8 %, tyydyttävä 21,9 %, välttävä 3,8 %, huono 0,4 % ja erittäin huono 0,04 % mitatuilla arvoilla. Mittaustulosten validiteetti oli 92,6 %. Validiteettia laski merkittävimmin elokuun mittaustuloskatkokset. Ilmanlaatuindeksin kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 3. Kuvasta 14 nähdään Seinäjoen ilmanlaadun määräävä tekijäjakauma kuukausittain. Vuositasolla määräävänä tekijänä oli 64,9 % hiukkaset ja 35,1 % typpioksidi.

18 Kuva 13. Ilmanlaatuindeksin tuntiarvojen mukainen kuukausijakauma Seinäjoella 2010. Kuva 14. Ilmanlaatuindeksin määräävän tekijän mukainen kuukausijakauma Seinäjoella 2010. 6.4. Sääolosuhteet Vuonna 2010 sääparametrien mittaustulokset ovat alkuvuoden osalta heinäkuulle saakka vertailukelpoisia edellisvuosiin. 28.7 olleen ukonilman jälkeen sääasema meni epäkuntoon. Mittausvaliditeettiin loppuvuodesta vaikutti myös mittauskopin kovalevyn vikaantuminen. Elo-, syys- ja lokakuun lämpötilat ja kosteuspitoisuudet on mitattu Seinäjoen Vesilaitoksen Jätevedenpuhdistamolla. Sääolosuhteiden kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 3.

19 Tuuli Tuulen keskinopeus vuonna 2010 oli 1,2 m/s, mikä on hieman pienempi kuin 2009, mutta lähellä edellisvuosien arvoja, kuva 15. Kuvaajassa elo-, syys- ja lokakuun tulokset on mitattu Seinäjoen Vesilaitoksen Jätevedenpuhdistamolla. Kuva 15. Tuulen kuukausittaiset keskinopeudet, minimi- ja maksimiarvot Seinäjoella 2010 Lämpötila Vuoden 2010 keskilämpötila oli +2,9 o C (v. 2009 +4,3 o C). Lämpimintä oli heinäkuussa, jolloin keskilämpötila oli +20,1. Hellepäiviä Seinäjoella oli vuonna 39. Kylmin kuukausi oli tammikuu -13,1 o C. Myös helmi- ja maalis-, marras ja joulukuun keskilämpötilat olivat pakkasen puolella. Elo-, syys- ja lokakuun lämpötilat on mitattu Seinäjoen Vesilaitoksen Jätevedenpuhdistamolla.. Kuva 16.. Lämpötilan kuukausikeskiarvot sekä minimi- ja maksimilämpötilat Seinäjoella 2010. Ilman kosteus ja sademäärä Ilman suhteellisen kosteuden alkuvuoden keskiarvo oli 82,4 %. Kuva 17. Ilmankosteuden kuukausikeskiarvot ja minimi- ja maksimiarvot tammi-heinäkuu 2010 Seinäjoella.

20 Vuoden 2010 kokonaissademäärä oli 384,6 mm. on mitattu Seinäjo en Vesilaitoksen Jätevedenpuhdistamolla. Kuva 18. Sademäärän kuukausikertymä Seinäjoella 2010. 7 YHTEENVETO Vuonna 2010 Seinäjoen kaupungin ympäristösuojelu koordinoi K8 kuntien seudullisen ilmastostrategian esiselvitys hanketta. Esiselvityksessä koettiin järkeväksi ratkaisuksi laatia yhteinen, seudullinen ilmastostrategia vuoteen 2012 mennessä laadittavaan ilmasto-ohjelmaan. K8 kuntiin kuuluvat Alavus, Ilmajoki, Jalasjärvi, Kauhava, Kurikka, Kuortane, Lapua ja Seinäjoki. Esiselvitys on luettavissa osoitteessa: http://www.seinajoki.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/julkaisut_ja_raportit.html Alkuvuosi 2010 sujui ilmanlaadun mittausten osalta entisten vuosien tapaan. Eri syistä johtuvat mittauskatkokset heikensivät tulosten tarkastelua ja vertailtavuutta. Kesällä alkaneet tietokoneongelmat, kovalevyjen, sääaseman ja ilmastointilaitteen rikkoutumiset sekä huoltotoimenpiteet vaikuttivat mittausvaliditeetteihin. Typpidioksidipitoisuus indikoi liikennettä ja osittain energiantuotantoa. Vuoden 2010 typpidioksidipitoisuudet kohosivat edellisvuosiin nähden. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvoksi saatiin 22 g/m 3 ja vuositasolla toiseksi suurin vuorokausiarvo oli 52 g/m 3. Mittausvaliditeetti oli 90,3 %. Kasvillisuusvaikutusten perusteella annettu typpioksidipitoisuuden vuosiohjearvo ylittyi Seinäjoella. Tuntiarvojen ylempi arviointikynnys ylittyi 24 kertaa, samoin alempi arviointikynnys ylittyi 41 kertaa. Vuotuinen kriittinen taso kasvillisuuden ja luonnon ekosysteemin suojelemiseksi ylitti sekä ylemmän että alemman arviointikynnyksen. Korkeisiin pölypitoisuuksiin vaikuttaa ensisijaisesti hiekoituspölyn nouseminen liikenteen vaikutuksesta ilmaan. Myös muina aikoina kohonneet pölypitoisuudet kertovat liikenteen ja tuulen nostamasta kuivasta pölystä. Leikatun leijuman koko vuoden 2010 keskiarvo oli 15 μg/m 3. Raja-arvo ylittyi vain 5 vuorokautena. Vuonna 2009 ylityksiä oli kolmetoista kappaletta. Seinäjoella jäi tietokonevian johdosta havainnoimatta heinäkuun lopun - elokuun alun Venäjän metsäpalojen vaikutukset. Mittausvaliditeetti vuonna 2010 oli 91,8 %.

21 Ilmanlaatuindeksi määräytyy edellä mainittujen komponenttien, typpioksidin ja hiukkasten, mittaustuloksista. Myös ilmanlaatuindeksissä näkyy selvästi kevään pölyongelma. Pääsääntöisesti (73,8 %) indeksiarvo pysyi kuitenkin hyvällä tasolla. Mittausvaliditeetti oli 92,6%. 8 ILMANLAADUN TARKKAILU 2011 Seinäjoen kaupungin tekniikkakeskuksen ympäristönsuojelun ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun Tekniikan yksikön välinen sopimus ilmanlaadun mittaamiseksi on voimassa 2008 2012. Ilmanlaadun tarkkailua koordinoi ilmanlaadun tarkkailutyöryhmä. Työryhmän kokoonpano on kerrottu liitteessä 4. Yhteistyötä jatketaan Vaasan, Kokkolan, Pietarsaaren ja Suupohjan kanssa. Vuoden 2011 aikana ilmanlaadun mittauskopin sijaintia joudutaan muuttamaan viereiselle tontille rakennettavan kerrostalotyömaan alta. Näin vältytään työmaasta mahdollisesti johtuvista virheellisistä ilmanlaadun mittaustuloksista. Siirto vaikuttaa vuositasolla tehtävään mittaustulosten vertailtavuuteen. Vuoden 2011 aikana teetetään Seinäjoen seudun päästö- ja leviämismalli. Ympäristösuojelun Internet-sivut ovat osa Seinäjoen kaupungin www-sivuja; (http://www.seinajoki.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/ilmansuojelu/). Sieltä löytyvät mm. Seinäjoen seudun ilmanlaadun kuukausiraportti, vuosiraportit liitteineen, tietoa Seinäjoella tehdyistä muista mittauksista ja linkki Ilmatieteenlaitoksen ilmanlaatuportaali -sivustolle.

22 LÄHDELUETTELO AX-suunnittelu 13.8.2009: Ulkoilman VOC- ja PAH pitoisuus Seinäjoen seudulla http://www.seinajoki.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/ilmansuojelu/.ilmansuojelu.html/30679.pdf Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta, Virallinen lehti nro L 152, 11/06/2008 s. 0001 0044 http://eurlex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=oj:l:2008:152:0001:01:fi:htm L Hoffrén J., 2008, Ilman pienhiukkaset merkittävä terveysongelma, Tieto&trendit 3/2008 http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-05- 30_007.html?s=1 Ilmatieteenlaitos, 2010: www.fmi.fi/ilmanlaatu Mäkelä K., 2007: LIISA-2007 laskentajärjestelmä, VTT Yhdyskuntatekniikka http://lipasto.vtt.fi/liisa/kunnat2.htm Osmo J. 2001: Ilman laatu Länsi-Suomessa. Merenkurkun ympäristönseurantaprojektin raportti. Osmo J., Pietarila H., Rautio P., Salmi T., Waldén J. 2005: Malli ilmanlaadun alueelliseksi seurantaohjelmaksi, Länsi-Suomen ympäristökeskus Salonen R. O., Pennanen A. 2006 Pienhiukkasten vaikutus terveyteen, Tekes www.tekes.fi/fi/document/43037/fine_terveys_pdf Teknologiaohjelmaraportti 9/2006, FINE Pienhiukkaset Teknologia, ympäristö ja terveys 2002-2005 www.tekes.fi/fi/document/43111/fine_pienhiukkaset_pdf Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2010: http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elinymparisto/ilma Valtioneuvoston asetus 9.8.2001: Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta. www.finlex.fi Ympäristöministeriö 2006, www.ymparisto.fi Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot Ympäristöministeriön tiedote 26.9.2002 www.valtioneuvosto.fi YTV 2006, www.ytv.fi - Liikenteen jäljet

23 LIITE 1 SEINÄJOEN SEUDUN ILMANLAATUMITTAUKSEEN OSALLISTUNEIDEN LAITOSTEN JA MITTAUSKOPIN SIJAINTIKARTTA Kartta: Hannu Väisänen, Seinäjoen kaupunki

24 SEINÄJOEN SEUDUN ILMANLAADUN SEURANTATYÖRYHMÄ LIITE2 Tuotantolaitokset: Altia Oyj Koskenkorvan tehdas Atria Suomi Oy Nurmo Fortum Power and Heat Hankkija-Maatalous Oy Seinäjoen tehdas Lemminkäinen Infra Oy Rautaruukki Oyj Seinäjoen Energia Oy Valio Oy Seinäjoen tehdas Vapo Oy Energia Peräseinäjoki Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoki Kunnat: Seinäjoen kaupunki / ympäristönsuojelu Ilmajoen kunta Seinäjoen kaupunki Alueellinen ympäristökeskus: Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus; ympäristövastuualue Mittaukset ja raportit: SeAMK, Tekniikka Helena Pihlajaniemi Timo Kalliomaa Antti Koski Jari Sivunen Arto Savela Asta Soininen Raimo Tyni Kari Harsia Tom Ruohomäki Matti Tiilikka Pirjo Korhonen Sari Paananen Kari Havunen Marketta Kujala Merja Kyntäjä

25 Ilmanlaadun ohjearvot. Aine Ohjearvo (20 o C, 1 atm) Hiilimonoksidi (CO) 20 mg/m 3 tuntiarvo Tilastollinen määrittely 3 tuntiarvojen liukuva 8 tunnin 8 mg/m keskiarvo 3 kuukauden tuntiarvojen 99. Typpidioksidi (NO 2) 150 µg/m prosenttipiste 3 kuukauden toiseksi suurin 70 µg/m vuorokausiarvo 3 kuukauden tuntiarvojen 99. Rikkidioksidi (SO 2) 250 µg/m prosenttipiste Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP) Hengitettävät hiukkaset (PM10) Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TSR) 3 kuukauden toiseksi suurin 80 µg/m vuorokausiarvo 3 vuoden vuorokausiarvojen 120 µg/m 98. prosenttipiste 50 µg/m 3 vuosikeskiarvo 3 kuukauden toiseksi suurin 70 µg/m vuorokausiarvo 10 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TSR ilmoitetaan rikkinä LIITE3 Raja-arvot terveyden suojelemiseksi. Aine Rikkidioksidi (SO 2) Typpidioksidi (NO 2) Hengitettävät hiukkaset (PM10) Keskiarvon laskentaaika Rajaarvo (293K, 101,3 kpa) Sallitut ylitykset vuodessa Ajankohta, jolloin pitoisuuksien viimeistään tulee olla rajaarvoa pienemmät 1 tunti 350 µg/m 3 24 1.1.2005 24 tuntia 125 µg/m 3 3 1.1.2005 1 tunti 200 µg/m 3 18 1.1.2010 1 vuosi 40 µg/m 3-1.1.2010 24 tuntia 50 µg/m 3 1) 35 1.1.2005 1 vuosi 40 µg/m 3-1.1.2005 Lyijy 1 vuosi 0,5 µg/m 3-1.1.2001 Hiilimonoksidi (CO) 8 tuntia 2) 10 µg/m 3-1.1.2005 Bentseeni (C 6H 6) 1 tunti 5 µg/m 3-1.1.2010 1) Tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa 2) Vuorokauden korkein 8 tunnin liukuva keskiarvo

26 Raja-arvot ekosysteemien ja kasvillisuuden suojelemiseksi LIITE4 Aine Keskiarvon laskentaaika Raja-arvo (293K, 101,3 kpa) Ajankohta, jolloin pitoisuuksien viimeistään tulee olla rajaarvoa pienemmät Rikkidioksidi (SO 2 ) Typen oksidit (NO, NO 2 ) kalenterivuosi ja talvikausi (1.10.-31.3.) 20 µg/m 3 15.8.2001 kalenterivuosi 30 µg/m 3 15.8.2001 Otsonin tavoitteet Peruste Tilastollinen määrittely Pitoisuus tai AOTarvo (293K, 101,3 kpa) Sallitut ylitykset Tavoitearvo vuodelle 2010 terveyshaittojen ehkäisemiseksi korkein päivittäinen 8 tunnin keskiarvo enintään 25 päivänä kalenteri- 120 µg/m 3 vuodessa 3 vuoden keskiarvona Tavoitearvo vuodelle 2010 kasvillisuuden suojelemiseksi AOT40 (1.5.- 31.7. klo 10.00-22.00 Suomen kesäaikaa 18 000 µg/m 3 h 5 vuoden keskiarvo Pitkän ajan tavoite terveyshaittojen ehkäisemiseksi korkein päivittäinen 8 tunnin keskiarvo 120 µg/m 3 - Pitkän ajan tavoite kasvillisuuden suojelemiseksi AOT40 (1.5.- 31.7. klo 10.00-22.00 Suomen kesäaikaa 6 000 µg/m 3 h - Tiedotuskynnys tuntikeskiarvo 180 µg/m 3 - Varoituskynnys tuntikeskiarvo 240 µg/m 3 -

27 Seinäjoen ilmanlaatumittausten yhteenvetotaulukko 2010 LIITE5 Tuulen nopeus (m/s) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 0 0 0 0 0 0 0 0 0,2 0 0 0 1 h max 5,5 3,8 4,3 4,5 3,8 4,2 3,6 2,1 3,6 4,3 3,5 4,5 1 h AVG 0,6 0,5 1 1,4 1,3 1,5 1,5 0,8 1 3 1 0,8 1 h 99 % 5,1 2,8 3,7 4,3 3,6 3,6 3,2 3,2 4,3 Data[%] 100 100 99,9 100 100 100 98,3 100 100 100 99,4 100 Lämpötila ( C) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min -27,5-23,9-18,9-4,2-3,2 3,8 5,9 9,5 3,9-0,1-22,8-26,5 1 h max -2,5 0,9 9,5 13,9 27,9 25,2 34,1 22,2 15,5 9,6 7,2-2,3 1 h AVG -13,1-10,2-3,6 3,6 11 13,2 20,1 16 10,5 4,7-5,1-12,6 1 h 99 % -2,8 0,5 6,8 12,2 27 24,6 31 6,5-2,8 Data[%] 100 100 99,9 100 100 100 98,3 100 100 100 99,4 100 Kosteus (%) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 78 51 38 26 24 27 35 42 1 h max 100 100 100 100 100 100 100 100 1 h AVG 95 95 90 80 76 67 74 83 1 h 99 % 100 100 100 100 100 100 100 100 Data[%] 100 100 99,9 100 100 100 98,3 12,6 IdxMAX Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 10 10 5 6 3 3 1 10 10 3 5 9 1 h max 146 100 134 171 77 69 79 88 72 68 92 92 1 h AVG 49 44 33 45 39 28 34 36,7 32 27 33 42 1 h 99 % 125 85 86 129 71 57 67 75 63 59 99,4 85 Data[%] 100 100 99,7 100 100 97,4 98,3 33,7 97 99,7 86 99,7 NO2 (µg/m3) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 2 1 1 2 1 0 1 0 1 0 1 0 1 h max 196 149 110 76 59 38 35 42 66 62 123 124 1 h AVG 44 36 90 16 14 9 10 13 23 15 24 32 1 h 99 % 175 102 94 55 40 31 29 35 51 44 102 101 Data[%] 100 100 99,5 100 100 97,4 93,1 33,7 63 98,5 99,2 99,7 2. suurin vrk arvo 120 54 49 36 22 19 17 20 40 24 50 64 PM10 (µg/m3) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 24 h min 6 6 3 7 4 5 7 9 7 4 5 6 24 h max 33 23 52 94 39 22 29 29 20 24 30 42 24 h AVG 15 13 13 28 19 11 15 19 12 11 12 14 24 h 99 % 33 23 52 94 39 22 29 29 20 24 30 42 Data[%] 100 100 100 100 100 93,3 96,8 16,1 97 100 100 100 2. suurin vrk arvo 31 21 50 88 38 20 25 27 19 21 28 29 Mittaukset Seinäjoen Vesi -toimipisteessä Data (%) < 75%