E kologisesti kestävä toiminta huomioi luonnon kestokyvyn ja turvaa sen monimuotoisuuden. Ekologinen jalanjälki on maankäyttöön perustuva ekologisen kestävyyden mittari. Se kuvaa globaalihehtaareina, kuinka paljon maa- ja vesialueita tarvitaan kulutuksemme tyydyttämiseen käytettyjen uusiutuvien luonnonresurssien tuottamiseen ja kulutukseen liittyneiden hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Kulutuksen rajat muuttuvat näkyviksi, kun resurssien kysyntää verrataan niiden tarjontaan. Biokapasiteetti kuvaa maapallomme rajallista biologisesti tuottavien alueiden määrää. Näiden alueiden avulla tuotetaan tarvitsemamme uusiutuvat luonnonresurssit. Jalanjälkilaskenta liittää luonnonympäristön asettamat rajat ja kulutuksen toisiinsa. Se herättelee pohtimaan, millaisen kuormituksen kulutuksemme aiheuttaa planeetallemme ja miten elämäntapaamme voisi muuttaa kestävämpään suuntaan. Sipoolaisen ekologinen jalanjälki oli kooltaan 7,54 globaalihehtaaria. KuntaJälki2010-mallilla laskettu ja vuoden 2007 laskentatietoihin pohjautuva kokonaisjalanjälki oli 147 000 globaalihehtaaria. Jalanjälki oli kaksinkertainen Sipoon kunnan kokonaispinta-alaan verrattuna. Kuviossa 1 on esitetty, mistä kulutustoiminnoista sipoolaisen jalanjälki rakentuu. Kuntalaisen, uusimaalaisen ja suomalaisen jalanjälkiä vertaillaan kuviossa 2. Kuviossa 3 esitellään KuntaJälki-nimiseen hankkeeseen osallistuneiden kuntien jalanjälkien rakenteet. Sipoolaisen ekologinen jalanjälki oli 23 prosenttia suurempi kuin suomalaisen 6,16 globaalihehtaarin jalanjälki. Sipoolaisjälki oli myös maakunnan jalanjälkikeskiarvoa isompi ylittäen viidenneksellä uusimaalaisen 6,30 globaalihehtaarin ekologisen jalanjäljen. Vuoden 2010 kansainvälisen jalanjälkilaskelman mukaan ihmisen 2,7 globaalihehtaarin ekologinen jalanjälki oli puolet suurempi kuin planeetallamme keskimäärin tarjolla ollut 1,8 globaalihehtaarin biokapasiteetti. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon luonnon resursseja kuin sipoolaisen, maapallon tuotantokyky ei riittäisi, vaan tarpeidemme tyydyttämiseen tarvittaisiin yhden maapallon sijasta 4,2 samanlaista planeettaa. SIPOOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 1
Ekologinen jalanjälki voi olla lyhyellä aikavälillä biokapasiteettia suurempi. Samalla se kuitenkin merkitsee, että käytämme olemassa olevia luonnonvaroja liikaa ja syömme tulevien sukupolvien eväitä. Uusiutuvien luonnonvarojen kulutus kiihtyy koko ajan, kun ympäri maailmaa pyritään kohti länsimaista elintasoa. Pidemmällä aikajänteellä ihmiskunnan on mahdotonta nostaa aineellista hyvinvointiaan sipoolaiselle tasolle. E kologinen jalanjälki tarkastelee uusiutuvien luonnonresurssien kulutusta taulukon 1 mukaisten biologisesti tuottavien alueiden avulla. Ympäri maapalloa sijaitsevat viljelysmaat, laitumet, vesialueet ja metsät tuottavat käyttöömme ruokaa, kuituja ja puuta. Rakennukset, tiet ja muu infrastruktuuri tarvitsevat maata. Ekologinen jalanjälki sisältää myös 2 SIPOOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI hiilidioksidipäästöjä varten oman aluetyyppinsä. Jalanjäljen laskennassa oletetaan, että osa maapallon biokapasiteetista tarvitaan niin sanotuksi energiamaaksi, jonka avulla sidotaan fossiilisperäisistä polttoaineista aiheutuneet päästöt siten, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei muutu. Puhtaasti laskennallinen energiamaa kuvaa energiantuotannon hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaa kuormitusta elävälle luonnolle. Kulutus esitetään uusiutuvien luonnonresurssien ja energian käytöstä syntyneiden päästöjen avulla. Jalanjäljen laskentamenetelmä muuntaa resurssi ja päästömäärät aluetyyppien pinta-aloiksi. Alueet voivat sijaita lähtömaasta riippuen missä päin maapalloa hyvänsä. Kunkin alueen oletetaan pystyvän tarjoamaan vain yhtä resurssia kerrallaan. Tuottavuudeltaan erilaiset ja eri puolilla maapalloa sijaitsevat aluetyypit
muunnetaan yhteismitallisiksi globaalihehtaareiksi. Globaalihehtaari on laskennallisesti hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon biologisesti tuottavien alueiden keskiarvoa tarkasteluvuoden aikana. Jalanjäljen mittayksiköstä käytetään lyhennettä gha. Muunnetut maa-alueet voidaan laskea yhteen ja tuloksena saadaan kulutuksen ekologinen jalanjälki. Se kertoo, kuinka paljon vuoden aikana tarvitaan biokapasiteettia. Biokapasiteetti kuvaa uusiutuvien resurssien tarjontaa. Nykyisenlaista kulutusta ei pysty kattamaan kuntien alueen omalla biokapasiteetilla. Ekologinen jalanjälki nostaakin esiin kysymyksen, onko kulutus kestävällä ja tasa-arvoisella pohjalla suhteessa maapallon rajalliseen biokapasiteettiin. Sitä oli tarjolla KuntaJälki2010-mallin laskentavuonna 2007 yhteensä 12 miljardia globaalia hehtaaria. Samanaikaisesti ihmiskunnan yhteenlaskettu ekologinen jalanjälki oli 18 miljardia globaalihehtaaria. Ekologinen jalanjälki voi olla väliaikaisesti biokapasiteettia suurempi, kun vuoden aikana tuotettujen uusiutuvien resurssien lisäksi kulutetaan olemassa olevia resurssivarantoja. Varantojen supistuminen heikentää kuitenkin tulevaisuudessa resurssien uusiutumiskykyä. Ellei nykyistä kulutuksen kasvua saada käännettyä, elämän SIPOOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 3
hankkeeseen. Siinä kehitetyllä KuntaJälki2010-mallilla voitiin arvioida virallisten kertoimien pohjalta paikkakuntakohtaisten tietojen ja paikalliseen tilanteeseen muokatun tilastoaineiston avulla sipoolaisen keskimääräisen ekologisen jalanjäljen koko ja rakenne. R avinnon osuus sipoolaisen jalanjäljestä oli 45 prosenttia. Kuvion 4 ravintojalanjälkeen sisältyvät ravinnon tuotantoon tarvitut viljelysmaat, laitumet ja vesialueet. Suurin osa ravintojalanjäljestä oli kuitenkin elintarvikkeiden valmistuksen hiilidioksidipäästöjä sitovaa laskennallista energiamaata. Ravintojalanjäljestä oli 60 prosenttia lihaa ja kalaa. Lihan ekologinen jalanjälki oli vajaan viidenneksen kasvisten jalanjälkeä suurempi. Jalanjälkien välinen ero ei synny niinkään laidunmaiden ja kannalta kriittisistä uusiutuvista luonnon- rehun tuotantoon tarvittujen viljelysvaroista tulee tulevaisuudessa olemaan maiden määrästä, vaan lähinnä lihatuotteiden tuotannon päästöihin liittyvästä todellinen pula. energiamaasta. Maailman luonnonsäätiö WWF julkaisee vuosittain Living Planet -raportissaan Suomen ja muiden maiden ekologiset jalanjäljet ja biokapasiteetit. Sipoolaisen jäljen laskennassa käytettiin WWF:n tulokset laskeneen Global Footprint Network -järjestön uusinta Suomea koskevaa kerroinaineistoa. Kansainvälisen mallin ja kerrointen mukaisesti vuoden 2010 jalanjäljen laskennassa käytettiin vuoden 2007 aineistoa. Sipoo osallistui KuntaJälki4 SIPOOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI
Sipoolaiset voivat vaikuttaa valinnoillaan ravintojalanjälkeen. Se pienenee, kun ruokavaliossa lisätään kasvisten osuutta. Lähellä tuotetun ruoan suosiminen supistaa kuljetusten ja varastoinnin aiheuttamaa energiajalanjälkeä. Ruokailutottumusten muutokset eivät näy vain jalanjäljen koossa, vaan parantavat myös fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Asumisen ekologinen jalanjälki muodostuu asuintalojen ja vapaa-ajanasuntojen lämmityksestä, kotitalouksien sähkönkäytöstä ja rakennusten maantarpeesta. Sipoolaisten asumisen 1,15 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli 35 prosenttia lämmön- ja sähköntuotannosta aiheutuneiden päästöjen sitomiseen tarvittua energiamaata. Lämmitykseen käytetyn puupolttoaineen tarvitsemasta metsäalueesta muodostui 32 prosenttia asumisen jalanjäljestä. Loput 33 prosenttia asumisjalanjäljestä oli rakennusten tarvitsemaa rakennettua aluetta. Kuten kuviosta 5 näkyy, kaukolämmöllä oli 4 prosentin osuus sipoolaisen asumisen jalanjäljestä. Lämpö tuotettiin tarkasteluvuoden 2007 aikana Keravan Energian Sipoon yksiköissä. Tuotannossa käytetyn maakaasun hiilidioksidipäästöt näkyvät jalanjäljessä energiamaana. Sähkönkäyttö aiheutti liittyi viidenneksen keskivertosipoolaisen asumisen jalanjäljestä. Yli puolet sähkön 0,23 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli seurausta sähkölämmitykseen ja lämpöpumppujen tarvitseman sähkön tuotannon hiilidioksidipäästöistä. KuntaJälki-malli huomioi sähkönkulutuksen ekologisen jalanjäljen laskennassa myös paikallisen sähköntuotannon. Keravan Energian vähäistä yhteistuotantosähköä lukuun ottamatta Sipoossa ei ole KuntaJälki-mallin paikalsipoolaisen EKOLOGINEN JALANJÄLKI 5
liseksi tuotannoksi tulkitsemia voimalaitoksia. Jalanjälkilaskennan sähkön hiilidioksidin ominaispäästö-kerroin laskettiin valtakunnallisen ja sipoolaisen tuotannon kertoimien kulutusosuuksilla painotettuna keski-arvona. Rakennustilastojen pohjalta arvioitu kiinteistökohtainen erillislämmitys muodosti 43 prosenttia asumisen jalanjäljestä. Tästä puolen globaalihehtaarin jalanjäljestä oli neljännes öljylämmitykseen liittynyttä energiamaata. Loppuosa oli polttopuun metsäjälkeä. Puun palamisesta vapautuva hiilidioksidi ei lisää ilmakehän hiilimäärää eikä kasvata energiamaan kokoa, kun poltetun puun tilalle kasvaa uutta bio.massaa. Asumisen ekologinen jalanjälki sisältää KuntaJälki-mallissa kaikki Sipoon alueella sijaitsevat vapaa-ajanasunnot omistustausta riippumatta. Mökkien energiankäytöstä, puun poltosta ja rakennetuista alueista syntyneellä 0,22 globaalihehtaarin jalanjäljellä oli viidenneksen osuus keskimääräisestä asumisen jalanjäljestä. Vapaa-ajan asuntojen vaikutus näkyi etenkin asumisen metsäjalanjäljessä, josta yli puolet liittyi lomamökeillä poltettuun käytettyyn puuhun. Sipoon kunnalla ja sipoolaisilla on mahdollisuus vaikuttaa eri tasoilla asumisen jalanjälkeä kasvattavaan energiankulutukseen. Suuremmissa energiaratkaisuissa kuten lämmitystapaa valittaessa kannattaa valita taloudellisten reunaehtojen puitteissa mahdollisimman päästötön vaihtoehto. Pienemmissä hankinnoissa voi suosia vähän energiaa kuluttavia koneita ja laitteita. Helppoa arkipäivän jalanjäljen pienentä6 SIPOOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI mistä on energian säästäminen. Kunta voi vaikuttaa valistuksen avulla asukkaiden energiankäyttötottumuksiin ja auttaa heitä pienentämään asumisen ekologista jalanjälkeä. Liikkumisen ekologinen jalanjälki syntyy energiamaasta, joka jota tarvitaan eri kulkumuotojen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Liikenteen infrastruktuurin viemä maa-alue sisältyy KuntaJälki-laskennassa tavaroiden ja
niiden sujuvuuteen ja alentaa sipoolaisten kynnystä käyttää ympäristöä vähemmän kuormittavia liikennemuotoja. Maankäytön ratkaisujen vaikutus riippuu siitä, kuinka paljon niillä pystytään vähentämään henkilöautoliikennettä. palvelujen jalanjälkeen. Sipoolaisen 0,30 globaalihehtaarin liikkumisen jalanjäljestä oli 75 prosenttia peräisin autoilusta (kuvio 6). Henkilöautomatkojen 0,22 globaalihehtaarin jalanjälki oli 3 prosenttia koko ekologisesta jalanjäljestä. Linja-autot muodostivat 4 prosenttia liikenteen jalanjäljestä ja raideliikenteen matkojen osuus jäi lähelle nollaa prosenttia. Laiva- ja lentomatkailu aiheuttivat viidenneksen liikenteen jalanjäljestä. Monet sipoolaiset voivat vaikuttaa liikkumisen ekologiseen jalanjälkeen järkeistämällä henkilöauton käyttöä. Matkojen yhdistely, lyhyiden ajomatkojen välttäminen ja kimppakyytimahdollisuuden hyödyntäminen pienentävät jalanjälkeä. Joukkoliikenne tarjoaa useille kuntalaisille varteenotettavan vaihtoehdon oman auton käytölle. Kävely ja pyöräily ovat jo henkilökohtaisen fyysisen kunnon kannalta viisaita valintoja. Myös Sipoon kunta voi ratkaisuillaan pienentää liikkumisen jalanjälkeä. Paikallisen kevyen- ja joukkoliikenteen määrään voi vaikuttaa, kun kunta kiinnittää entistä enemmän huomiota Sipoolaisen hyödykejalanjälki muodostui kuvion 7 mukaisesti 85 prosenttisesti tavaroista ja 15 prosenttisesti palveluista. Tavaroiden ja palvelujen 2,18 globaalihehtaarin ekologisesta jalanjäljestä oli 72 prosenttia metsäjalanjälkeä. Se syntyi erityisesti kulutetusta paperi- ja kartonkimäärästä. Mukana on myös kulutustavaroiden tuotannossa hyödynnettyyn puuhun liittyvää metsäjälkeä. Hyödykejäljestä oli 23 prosenttia hyödykkeiden tuotannon energiankäytön päästöjä sitovaa energiamaata. Kolme prosenttia tavaroiden ja palvelujen jalanjäljestä oli luonnonkuitujen tuotantoon tarvittua viljelys-, laidun- ja vesialuetta. Kaksi prosenttia sipoolaisen hyödykejalanjäljestä liittyi palvelurakennusten tarvitsemaan maa-alaan; osuuteen sisältyy myös liikenteen infrastruktuuri. Kierrätys ja uusiokäyttö pienentävät ekologista jalanjälkeä. Jätteiden syntymiseen ja resurssien kulutukseen vaikutetaan kuitenkin ennen kaikkea hankintojen määrää vähentämällä. Hankintavaiheessa kannattaa kiinnittää määrän lisäksi huomiota tuotteiden ympäristömyötäisyyteen, laatuun, käyttöikään ja energiatehokkuuteen. Lainaaminen, yhteiskäyttö ja tavaroiden korvaaminen aineettomilla palveluilla pienentävät sipoolaisen jalanjälkeä. SIPOOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 7
Rakennustuotantoon liittynyt puutavaran ja energiankäyttö aiheuttivat 7 prosenttia sipoolaisen ekologisesta jalanjäljestä. Yli 90 prosenttia rakentamisen 0,51 globaalihehtaarin jalanjäljestä liittyi rakennustuotannossa käytettyyn puuainekseen. Rakentamisen jalanjälki arvioitiin rakennus-tilaston tietojen pohjalta. Sipoon kunta voi vaikuttaa rakentamisen ohjaamisen avulla välillisesti asukkaidensa jalanjäljen kokoon. Maankäytön suunnittelu ja kaavoitus pienentävät liikkumi-sen ja rakennusten lämmityksen aiheuttamia energiajalanjälkiä. Kunta voi myös neuvonnan ja ohjauksen avulla vaikuttaa paikallisten rakentajien ratkaisuihin. palvelujen tuotantoon tarvittiin kasveista ja elämistä saatavia kuituja ja muita raakaaineita. Kolmannes sipoolaisen jalanjäljestä oli metsää. Paperiin, kartonkiin ja muihin puutuotteisiin liittyi 60 prosenttia 2,40 globaalihehtaarin metsäjalanjäljestä. Sipoolaisen ekologisen jalanjäljen raken- Rakentamisen puunkäytöllä oli reilun netta voi tarkastella kulutustoimintojen viidenneksen metsäjälkiosuus. Sama lisäksi aluetyyppien avulla. Jalan-jälki osuus oli myös asumisen jalanjälkeen rakentuu kuvion 8 mukaisesti erilaisista biologisesti tuottavista alueista, joita tarvitaan tuottamaan uusiutuvia luonnonresursseja tai sitomaan kulutuksen energiaperäiset päästöt. Kuviossa 9 verrataan sipoolaisen jalanjäljen aluerakennetta uusimaalaisen ja suomalaisen jalanjälkien rakenteeseen. Kuviossa 10 tarkastellaan KuntaJälkihankkeen kuntien ekologisia jalanjälkiä alueiden avulla. Pelto-, laidun- ja vesialueet muodostivat 23 prosenttia sipoolaisen 7,54 globaalihehtaarin ekologisesta jalanjäljestä. Nämä alueet liittyivät lähinnä elintarvikkeiden tuotantoon. Myös tavaroiden ja 8 SIPOOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI
sisältyvällä polttopuulla. Ekologisesta jalanjäljestä oli 6 prosenttia rakennettua maa-aluetta. Eheämpi rakentaminen vaikuttaa jalanjälkeen muutenkin kuin vähentämällä rakennusten ja väylien viemää maa-alaa. Liikkumisen tarve vähenee ja liikenteen päästöjen sitomiseen tarvittu energiamaan määrä pienenee, kun välimatkat lyhenevät. Sipoolaisen jalanjäljestä oli 39 prosenttia energiamaata. Kulutetun ruoan, tavaroiden, palvelujen ja rakennusten tuotannon energiankäyttö aiheutti välillisesti 76 prosenttia 2,18 globaalihehtaarin energiajalanjäljestä. Lämmitykseen, liikkumiseen ja sähkönkäyttöön liittyneestä suorasta energiankulutuksesta johtui 24 prosenttia energiamaasta. Autoilusta aiheutui 8 prosenttia ja koko liikenteestä kymmenesosa energiajalanjäljestä. Asukkaiden sähkönja lämmönkulutuksen päästöjen sitomiseen meni 15 prosenttia energiamaasta. Tämä asumisen jalanjälkeen sisältyvä energiajälkiosuus aiheutui 58 prosenttisesti sähkönkulutuksesta, 31 prosenttisesti öljylämmityksestä ja 11 prosenttisesti kaukolämmöstä. S ipoolaisen ekologinen jalanjälki laskettiin Ekokumppanit Oy:n vetämässä KuntaJälki-hankkeessa. Ajanmukaisen ja avoimen laskentasipoolaisen EKOLOGINEN JALANJÄLKI 9
sovelluksen puuttumisen vuoksi hankkeessa kehitettiin suomalaiskuntien jalanjäljen laskentaan tarkoitettu KuntaJälki-malli. Hankkeeseen osallistuivat Sipoon lisäksi Forssa, Hyvinkää, Inkoo, Janakkala, Järvenpää, Kaarina, Kerava, Kirkkonummi, Lahti, Lappeenranta, Luoto, Mikkeli, Mäntsälä, Nokia, Nurmijärvi, Oulu, Pietarsaari, Pornainen, Riihimäki, Sievi, Siuntio, Tampere ja Tuusula. Hanke toteutettiin yhteistyössä Kuntaliiton kanssa. Erot kuntien ekologisissa jalanjäljissä syntyivät asumiseen, tavaroihin ja palveluihin sekä ravintoon liittyneistä tekijöistä. Virhemarginaali oli arviolta ±0,2 globaalihehtaaria. Pienempien ja keskimääräistä mökkivaltaisempien kuntien osalta marginaali kasvoi jopa ±0,4 globaalihehtaariin. Fossiilisten polttoaineiden ja turpeen lämmityskäyttö kasvattaa energiajalanjälkeä. Lämmöntuotantoon käytetty päästötön metsäpolttoaine näkyy metsäjalanjälkenä. Pienemmissä osallistujakunnissa, joissa on suhteellisen runsaasti vapaa-ajanasuntoja, korostuivat puun kiinteistökohtaisen pienpolton arviointiin liittyneet epävarmuudet. Suurimmat laskennalliset virhelähteet liittyvät ravinnon, tavaroiden ja palvelujen jalanjälkiin. Paikallisten tietojen puutteellisuuden vuoksi KuntaJälki2010-malli arvioi ravinnon ja hyödykkeiden jalanjäljet hyödyntämällä Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen tuloksia. Tilastotietoja muokattiin kuntakohtaisilla väestö-, perhemuoto-, tulo-, alue- ja taajamatietojen avulla. Laskentatapa vaikuttaa osittain siihen, että ravinto- ja hyödykejalanjälki kasvaa keskimääräistä suuremmaksi etenkin 10 SIPOOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI kaupunkimaisilla eteläsuomalaiskunnilla, joissa asuu suhteellisen paljon keskivertoa enemmän ansaitsevia lapsiperheitä. E kologinen jalanjälki on yksilötasolta koko maapallon mittakaavaan skaalautuva ekologisen kestävyyden mittari. Se kuvaa, kuinka paljon biologisesti tuottavaa aluetta tarvitaan kattamaan kulutukseen liittyneet resurssien tarpeet ja sitomaan syntyneet päästöt. Helppotajuisena ja vertailukelpoisena mittarina se jalanjälki antaa sipoolaisille ja kunnan päätöksentekijöille kuvan elämäntapamme kestävyydestä. Se tuo paikalliselle tarkastelutasolle kysymykset, jotka liittyvät luonnon uusiutumiskyvyn ylläpitämiseen ja globaalisti tasa-arvoisempaan kulutukseen.
Yli seitsemän globaalihehtaarin jalanjälki osoittaa, että keskimääräinen sipoolainen kuluttaa luontoa moninkertaisesti sen uusiutumisvauhtia enemmän. Maamme sijainti ja luonnonolosuhteet selittävät jonkin verran sipoolaisten ja suomalaisten suurempaa resurssien kulutusta. Vaikka kulutukseen on tällä hetkellä vielä varaa ja mahdollisuus, kehitys ei mene pidemmällä jänteellä kestävään suuntaan, jos luonnonympäristön asettamia rajoja ei huomioida täällä Pohjolassakin. Ekologinen jalanjälki ilmaisee, mitkä sipoolaisten kulutustoiminnot kuormittavat luonnon ekosysteemejä. Se ei suoraan kerro, miten kestävämpi kulutustaso saavutetaan. Ekologisen jalanjäljen pienentämiskeinot on kuitenkin helposti nähtävissä kyse on niistä samoista keinoista, joilla vaikutetaan ilmastonmuutokseen, energian ja materiaalien tehokkaampaan käyttöön ja elämänlaadun parantumiseen. Jokainen sipoolainen voi vaikuttaa. Ravintoon liittyvät valinnat ovat esimerkkejä siitä, että jalanjälkeä pienentävät teot ovat hyödyllisiä muutoinkin kuin ympäristömielessä. Asumisen ja liikkumisen energiavalinnoilla vaikutetaan päästöjen määrään. Energiaa voi säästää elämänlaadun siitä kärsimättä. Liikkumisessa voi hyödyntää julkisen ja kevyen liikenteen mahdollisuuksia ja järkeistää auton käyttöä. Ekologinen jalanjälki haastaa sipoolaiset kestävämpään elämäntapaan, jossa siirrytään yksittäisistä valinnoista koko kulutuksen kattavaan kokonaisuuteen. Yksi ihminen ei voi muuttaa koko ihmiskunnan toimintaa. Hän voi kuitenkin tehdä omasta kulutuksestaan kestävämpää ja olla näin pisarana muutoksen virrassa. Sipoon kunta voi toiminnallaan tukea asukkaidensa kestävämpiä kulutusvalintoja. Kunnan omat konkreettiset teot on tärkeitä, koska se on esimerkki sekä asukkaille että alueella toimiville yrityksille ja yhteisöille. SIPOOLAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 11