KUNTAJÄLKI 2010: RIIHIMÄKELÄISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI

Transkriptio

1 KUNTAJÄLKI 2010: RIIHIMÄKELÄISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI Riihimäen kaupunki Ympäristönsuojeluyksikkö Eteläinen Asemakatu Riihimäki

2 E kologisesti kestävä toiminta huomioi luonnon kestokyvyn ja turvaa sen monimuotoisuuden. Ekologinen jalanjälki on maankäyttöön perustuva ekologisen kestävyyden mittari. Se kuvaa globaalihehtaareina, kuinka paljon maa- ja vesialueita tarvitaan kulutuksemme tyydyttämiseen käytettyjen uusiutuvien luonnonresurssien tuottamiseen ja kulutukseen liittyvien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Kulutuksen rajat muuttuvat näkyviksi, kun resurssien kysyntää verrataan niiden tarjontaan. Biokapasiteetti kuvaa maapallomme rajallista biologisesti tuottavien alueiden määrää. Näiden alueiden avulla tuotetaan ihmisten tarvitsemat uusiutuvat luonnonresurssit. Jalanjälkilaskenta liittää luonnonympäristön asettamat rajat ja kulutuksen toisiinsa. Ekologinen jalanjälki herättelee pohtimaan, millaisen kuormituksen kulutuksemme aiheuttaa planeetallemme ja miten elämäntapaamme voisi muuttaa kestävämpään suuntaan. Riihimäkeläisen ekologinen jalanjälki oli kooltaan 5,43 globaalihehtaaria, joka oli KuntaJälki-hankkeen pienin jalanjälki. Vuoden 2007 laskentatietoihin pohjautuva ja KuntaJälki2010-mallilla laskettu kokonaisjalanjälki oli yhteensä globaalihehtaaria. Jalanjälki oli siten 12-kertainen Riihimäen kaupungin kokonaispinta-alaan verrattuna. Riihimäkeläisen ekologinen jalanjälki oli 12 prosenttia pienempi kuin suomalaisen 6,16 globaalihehtaarin keskimääräinen jalanjälki. Riihimäkeläisjälki oli myös maakunnan jalanjälkikeskiarvoa pienempi ja alitti 17 prosentilla kantahämäläisen 6,55 globaalihehtaarin jalanjäljen. Kuviossa 1 on esitetty, mistä kulutustoiminnoista riihimäkeläisen ekologinen jalanjälki rakentuu. Riihimäkeläisen, kantahämäläisen ja suomalaisen jalanjälkiä vertaillaan seuraavan sivun kuviossa 2. Kuviossa 3 puolestaan esitellään KuntaJälkihankkeeseen osallistuneiden suomalaiskuntien jalanjälkien rakenteet. Vuoden 2010 kansainvälisen jalanjälkilaskelman mukaan ihmisen 2,7 globaalihehtaarin ekologinen jalanjälki oli puolet suurempi kuin planeetallamme keskimäärin tarjolla ollut 1,8 globaalihehtaarin biokapasiteetti. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon luonnon resursseja kuin riihimäkeläiset, maapallon tuotantokyky ei riittäisi, vaan tarpeidemme tyydyttämiseen tarvittaisiin yhden maapallon sijasta kolme samanlaista planeettaa. RIIHIMÄKELÄISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 1

3 Ekologinen jalanjälki voi olla lyhyellä aikavälillä biokapasiteettia suurempi. Samalla se merkitsee, että käytämme olemassa olevia luonnonvaroja liikaa ja syömme tulevien sukupolvien eväitä. Uusiutuvien resurssien kulutus kiihtyy koko ajan, kun ympäri maapalloa tavoitellaan länsimaista elintasoa. Pidemmällä aikajänteellä ihmiskunnan on mahdotonta nostaa aineellista hyvinvointiaan riihimäkeläiselle tasolle. E kologinen jalanjälki tarkastelee uusiutuvien luonnonresurssien kulutusta taulukon 1 mukaisten biologisesti tuottavien alueiden avulla. Ympäri maapalloa sijaitsevat viljelysmaat, laitumet, vesialueet ja metsät tuottavat ruokaa, luonnonkuituja ja puuta. Rakennuksia, väyliä ja muuta infrastruktuuria varten tarvitaan maaalaa. 2 RIIHIMÄKELÄISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI Jalanjälkeen sisältyy myös päästöille oma aluetyyppinsä. Oletuksena on, että osa maapallon biokapasiteetista tarvitaan energiamaaksi. Se sitoo fossiilisperäisistä polttoaineista aiheutuneet hiilidioksidipäästöt siten, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei muutu. Laskennallinen energiamaa kuvaa kulutuksen energiankäytön päästöjen aiheuttamaa kuormitusta elävälle luonnolle. Kulutus esitetään uusiutuvien luonnonresurssien ja energian käytöstä syntyneiden päästöjen avulla. Jalanjäljen laskentamenetelmä muuntaa resurssi- ja päästömäärät eri alueiden pinta-aloiksi. Alueet voivat sijaita lähtömaasta ympäri maapalloa. Kunkin alueen oletetaan pystyvän tarjoamaan vain yhtä resurssia kerrallaan. Tuottavuudeltaan erilaiset ja eri puolilla maapalloa sijaitsevat alueet muunnetaan yhteismitallisiksi globaalihehtaareiksi. Se on laskennallisesti

4 hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon biologisesti tuottavien alueiden keskiarvoa tarkasteluvuoden aikana. Tästä ekologisen jalanjäljen ja biokapasiteetin mittayksiköstä käytetään yleisesti lyhennettä gha. Yhteismitallisiksi muutetut maaalueet voidaan laskea yhteen ja tuloksena saadaan kulutuksen ekologinen jalanjälki. Se kertoo, kuinka paljon vuoden aikana tarvitaan biokapasiteettia. Biokapasiteetti kuvaa uusiutuvien resurssien tarjontaa. Nykyisenlaista kulutusta ei pysty kattamaan kuntien oman alueen biokapasiteetilla. Ekologinen jalanjälki nostaakin esiin kysymyksen, onko kulutus kestävällä ja tasa-arvoisella pohjalla suhteessa maapallon rajallisiin uusiutuviin luon- nonvaroihin. Biokapasiteettia oli tarjolla KuntaJälki2010-mallin laskentavuonna 2007 yhteensä 12 miljardia globaalihehtaaria; samanaikaisesti ihmiskunnan yhteenlaskettu jalanjälki oli 18 miljardia globaalihehtaaria. Ekologinen jalanjälki voi olla väliaikaisesti biokapasiteettia suurempi, jos vuoden aikana tuotettujen uusiutuvien resurssien lisäksi käytetään olemassa olevia resurssivarantoja. Varantojen supistuminen heikentää kuitenkin resurssien tuotantoa tulevaisuudessa. Maailman luonnonsäätiö WWF julkaisee vuosittain Living Planet -raportissaan Suomen ja muiden maiden ekologiset RIIHIMÄKELÄISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 3

5 R jalanjäljet ja biokapasiteetit. Riihimäkeläisen jalanjäljen laskennassa käytettiin WWF:n tulokset laskeneen Global Footprint Network -järjestön uusinta Suomea koskevaa aineistoa. Kansainvälisen mallin ja kertoimien mukaisesti vuoden 2010 jalanjälkilaskennassa käytettiin vuoden 2007 tietoja. Riihimäki osallistui Ekokumppanit Oy:n KuntaJälki-hankkeeseen. Siinä kehitetyllä KuntaJälki2010-mallilla voitiin arvioida virallisten kertoimien pohjalta paikkakuntakohtaisten tietojen ja paikalliseen tilanteeseen muokatun tilastoaineiston avulla kaupunkilaisen keskimääräisen ekologisen jalanjäljen koko ja rakenne. 4 RIIHIMÄKELÄISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI avinnon osuus riihimäkeläisen jalanjäljestä oli 52 prosenttia. Kuvion 4 ravintojalanjälkeen sisältyvät vuoden aikana syödyn lihan, kalan ja kasvisten tuotantoon tarvitut viljelysmaat, laitumet ja vesialueet. Suurin osa ravintojalanjäljestä on ruokien, juomien ja muiden elintarvikkeiden valmistuksessa syntyviä hiilidioksidipäästöjä sitovaa laskennallista energiamaata. Ravintojalanjäljestä oli 60 prosenttia lihaa ja kalaa. Liharuoan ekologinen jalanjälki oli viidenneksen kasvisten jalanjälkeä suurempi. Jalanjälkien välinen ero ei synny niinkään laidunmaiden ja rehun tuotantoon tarvittujen viljelysmaiden määrästä, vaan lähinnä lihatuotteiden tuotannon päästöihin liittyvästä energiamaasta. Riihimäkeläiset voivat vaikuttaa valinnoillaan ravintojalanjälkeen. Se pienenee, kun ruokavaliossa lisätään kasvisten osuutta. Lähellä tuotetun ruoan suosiminen pienentää kuljetusten ja varastoinnin aiheuttamaa energiajalan-

6 jälkeä. Ruokailutottumusten muutokset eivät näy vain ekologisen jalanjäljen koossa, vaan myös parantavat fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Asumisen ekologinen jalanjälki muodostuu asuintalojen ja vapaa-ajanasuntojen lämmityksestä, kotitalouksien sähkönkäytöstä ja rakennusten maantarpeesta. Riihimäkeläisten asumisen 0,39 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli 55 prosenttia lämmön- ja sähköntuotannon energiamaata. Lämmitykseen käytetystä polttopuusta syntyvä metsäalue muodosti 30 prosenttia keskimääräisestä asumisen jalanjäljestä. Asumisen metsäjäljen osuus kasvoi Riihimäellä suhteellisen suureksi pienen kaukolämmön jalanjäljen vuoksi. Loput 15 prosenttia asumisjalanjäljestä oli rakennusten viemää rakennettua aluetta. Kuten kuviosta 5 ilmenee, kulutetusta lämpömäärästä huolimatta kaukolämmöllä oli vain 5 prosentin osuus riihimäkeläisen asumisen jalanjäljestä. Lämpö tuotettiin tarkasteluvuonna 2007 pääosin Ekokemin jätteenpolttolaitoksessa, Fortumin Riihimäen voimalaitoksessa ja Riihimäen Kaukolämmön lämpölaitoksissa. Maakaasun ja muiden fossiilisten polttoaineiden päästöt näkyvät jalanjäljessä energiamaana. Suuri osa tuotetusta kaukolämmöstä syntyi Ekokemin ongelmajätteiden polton yhteydessä. Jätteillä tuotettu lämpö ei kasvata jalanjälkeä, koska sen oletetaan sisältyvän KuntaJälki-laskelmissa polttoaineen tuotannossa käytettyjen hyödykkeiden valmistusprosessin fossiilisperäiseen energian käyttöön. Tulevina tarkasteluvuosina kaukolämmön jalanjälki pienenee lisää Ekokemin voimalaitoksen lisääntyneen jätteenpolton takia. Energiantuotannossa käytetty metsäpolttoaine huomioidaan jalanjäljessä metsäjalanjälkenä. Oletuksena on, ettei puun palamisesta vapautuva hiilidioksidi lisää ilmakehän hiilimäärää eikä kasvata RIIHIMÄKELÄISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 5

7 energiajäljen kokoa, jos poltetun puun tilalle kasvaa uutta biomassaa. Laskennassa ei huomioida muusta puunkäytöstä sivuvirtoina syntyneitä teollisuuden puutähteitä. Niihin liittyvä metsäjälki sisältyy jo tuotteisiin, joiden tuotannossa poltettu puuaines on syntynyt. Kotitalouksien suoraan sähkönkäyttöön liittyi 1/3 riihimäkeläisen asumisen jalanjäljestä. Tästä sähkön 0,14 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli 70 prosenttia sähkölämmityksen ja lämpöpumppujen tarvitsemaa sähköä. Kulutukseen liittyvä välillinen sähkönkäyttö otetaan huomioon ravinnon, tavaran ja palvelujen, liikenteen ja rakentamisen jalanjälkilaskelmissa. KuntaJälki2010-malli huomioi sähkönkulutuksen ekologisen jalanjäljen laskennassa myös paikallisen sähköntuotannon. Riihimäellä tuotettiin tarkasteluvuonna 2007 tavanomaista vähemmän sähköä. Riihimäkeläiseksi tuotannoksi laskettiin Fortumin voimalaitoksen tuottama sähkö. Ekokemin sähköntuotanto tulkittiin muuksi kuin yhdyskunnalle tuotetuksi sähköksi. Sähkön kysynnän ja paikallisen tuotannon erotus katettiin valtakunnallisella keskiarvosähköllä. Sähkön jalanjälki laskettiin paikallisen ja valtakunnallisen sähkön hiilidioksidipäästökertoimien painotettuna keskiarvona. Rakennuskantatilastojen pohjalta arvioitu kiinteistökohtainen erillislämmitys muodosti 44 prosenttia asumisen jalanjäljestä. Kolmannes 0,17 globaalihehtaarin jäljestä oli öljylämmitykseen liittynyttä energiamaata. Loppu 2/3 erillislämmityksen aiheuttamasta jalanjäljestä syntyi kotitalouksissa poltettuun puuhun liittyvästä metsäjäljestä. Asumisen ekologinen jalanjälki sisältää KuntaJälki-mallissa kaikki Riihimäen alueella sijaitsevat vapaa-ajanasunnot. Lomamökkien energiankäytöstä ja rakennetuista alueista muodostuvalla 0,02 globaalihehtaarin jalanjäljellä oli ainoastaan 5 prosentin osuus keskimääräisestä asumisen jalanjäljestä; osuus on todennäköisesti arvioitu hieman yläkanttiin. Kaupungilla ja sen asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa eri tasoilla jalanjälkeä kasvattavaan asumisen energiankulutukseen. Suuremmissa energiaratkaisuissa kuten lämmitystapaa valittaessa kannattaa valita taloudellisten reunaehtojen puitteissa mahdollisimman päästötön vaihtoehto. Pienemmissä hankinnoissa voi suosia vähän energiaa kuluttavia laitteita. Helppoa arkipäivän jalanjäljen pienentämistä on energian säästäminen. Riihimäen kaupunki voi vaikuttaa valistuksen avulla asukkaiden energiankäyttötottumuksiin ja auttaa heitä pienentämään asumisen ekologista jalanjälkeä. Liikkumisen ekologinen jalanjälki syntyy energiamaasta, jota tarvitaan eri kulkumuotojen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Liikenteen infra- 6 RIIHIMÄKELÄISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI

8 struktuurin viemä maa-alue sisältyy laskennassa tavaroiden ja palvelujen jalanjälkeen. Riihimäkeläisen 0,23 globaalihehtaarin liikkumisen jalanjälki johtui 78 prosenttisesti autoilusta (kuvio 6). Henkilöautomatkojen 0,18 globaalihehtaarin jalanjälki oli 3 prosenttia koko ekologisesta jalanjäljestä. Linja-autot muodostivat prosentin liikenteen jalanjäljestä junien osuuden jäädessä liki nollaan prosenttiin. Laiva- ja lentomatkailu aiheuttivat viidenneksen liikenteen jalanjäljestä. Riihimäkeläiset voivat vaikuttaa liikkumisen ekologiseen jalanjälkeen järkeistämällä henkilöauton käyttöä. Matkojen yhdistely, lyhyiden ajomatkojen välttäminen ja kimppakyytimahdollisuuksien hyödyntäminen pienentävät jalanjälkeä. Joukkoliikenne tarjoaa useimmille varteenotettavan vaihtoehdon oman auton käytölle. Kävely ja pyöräily ovat jo henkilökohtaisen fyysisen kunnon kannalta viisaita valintoja. Myös kaupunki voi ratkaisuillaan pienentää liikkumisen jalanjälkeä. Kevyen ja julkisen liikenteen matkustajamääriin voi vaikuttaa, kun kaupunki kiinnittää entistäkin enemmän huomiota niiden sujuvuuteen ja alentaa asukkaiden kynnystä käyttää ympäristöä vähemmän kuormittavia liikennemuotoja. Maankäytön ratkaisujen vaikutus riippuu siitä, kuinka paljon niillä pystytään vähentämään henkilöautoliikennettä. Riihimäkeläisen hyödykejalanjälki muodostui 86 prosenttisesti tavaroiden jalanjäljestä lopun 14 prosentin osuuden aiheutuessa palveluista (kuvio 7). Tavaroiden ja palvelujen 1,49 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli 75 prosenttia metsäjalanjälkeä. Se syntyi erityisesti kulutetusta paperi- ja kartonkimäärästä. Mukana on myös kulutustavaroiden tuotannossa käytettyyn puu- ja levytavaraan liittyvä metsäjälki. Hyödykejäljestä oli viidennes hyödykkeiden tuotannon energiankäytön päästöjä sitovaa energiamaata. Kolme prosenttia tavaroiden ja palvelujen jalanjäljestä oli luonnonkuitujen tuotantoon tarvittua viljelys-, laidun- ja vesiriihimäkeläisen EKOLOGINEN JALANJÄLKI 7

9 aluetta. Prosentti hyödykejalanjäljestä liittyi palvelurakennusten maa-alueeseen; osuuteen sisältyy myös liikenteen infrastruktuuri. Kierrätys, uusiokäyttö ja biojätteen keräys pienentävät ekologista jalanjälkeä. Jätteen syntyyn ja resurssien kulutukseen vaikutetaan kuitenkin ennen kaikkea hankintojen määrää vähentämällä. Hankintavaiheessa kannattaa kiinnittää määrän lisäksi huomiota tuotteiden ympäristömyötäisyyteen, laatuun, käyttöikään ja energiatehokkuuteen. Lainaaminen, yhteiskäyttö ja tavaroiden korvaa- Jalanjälki rakentuu kuvion 8 mukaisesti minen aineettomilla palveluilla pienen- erilaisista biologisesti tuottavista tävät jalanjälkeä. alueista, joita tarvitaan joko tuottamaan kulutusta varten tarvitut uusiutuvat luonnonresurssit tai sitomaan kulurakennustuotantoon liittynyt puutavara tukseen liittyneet energiaperäiset ja energiankäyttö aiheuttivat 9 prosent- hiilidioksidipäästöt. tia riihimäkeläisen ekologisesta jalanjälkuviossa 9 riihimäkeläisen jalanjestä. Reilut 90 prosenttia rakentamisen jälkeä verrataan kantahämäläisen ja 0,51 globaalihehtaarin jalanjäljestä aiheu- suomalaisen ekologisten jalanjälkien tui rakennustuotannossa käytetystä puus- rakenteeseen. Kuviossa 10 tarkastellaan ta. Rakentamisen jalanjälkivaikutusta puolestaan KuntaJälki-hankkeeseen arvioitiin rakennustilastojen pohjalta. osallistuneiden kuntien jalanjälkiä alueriihimäen kaupunki voi vaikuttaa tyypeittäin. rakentamisen ohjaamisen avulla välillisesti Viljelys-, laidun- ja vesialueet muoasukkaidensa asumisen ja liikkumisen dostivat 29 prosenttia riihimäkeläisen jalanjälkiin. Maankäytön suunnittelu ja 5,43 globaalihehtaarin jalanjäljestä. Näkaavoitus pienentävät liikkumisen ja ra- mä alueet liittyivät lähinnä elintarvikkeikennusten lämmityksen aiheuttamia ener- den tuotantoon. Myös kulutettujen giajalanjälkiä. Kaupunki voi myös tavaroiden ja palvelujen tuotantoon tarneuvonnan ja ohjauksen avulla vaikuttaa vittiin kasveista ja eläimistä saatavia kuirakentajien ratkaisuihin. tuja ja muita raaka-aineita. Kolmannes jalanjäljestä oli metsää. Paperiin, kartonkiin ja muihin puutuotteisiin liittyi 65 prosenttia riihimäkeläisen iihimäkeläisen ekologisen 1,71 globaalihehtaarin metsäjalanjäljestä. jalanjäljen rakennetta voi tarkas- Rakentamisen puunkäytöllä oli 28 protella kulutustoimintojen lisäksi sentin metsäjälkiosuus. Asumisen jalanjalanjälkilaskennan alueiden avulla. jälkeen sisältyvää polttopuuta oli R 8 RIIHIMÄKELÄISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI

10 puolestaan 7 prosenttia metsäjäljestä. Vain prosentti jalanjäljestä oli rakennettua maa-aluetta. Rakentaminen vaikuttaa jalanjälkeen muutenkin kuin vähentämällä rakennusten ja väylien viemää maa-alaa. Liikkumisen tarve vähenee ja liikenteen päästöjen sitomiseen tarvittu energiamaan määrä pienenee, kun välimatkat lyhenevät. Eheämpi rakenne mahdollistaa energiatehokkaan kaukolämmön hyödyntämisen. Energiamaata oli 38 prosenttia koko jalanjäljestä. Kulutettujen elintarvikkeiden, hyödykkeiden ja rakennusten tuotannon välillinen energiankäyttö aiheutti 79 prosenttia 2,08 globaalihehtaarin energiajalanjäljestä. Lämmityksen, liikkumisen ja sähkönkäytön välittömästä energiankulutuksesta johtui 21 prosenttia energiamaasta. Automatkoista aiheutui 8 prosenttia ja koko liikenteestä 11 prosenttia energiajalanjäljestä. Asukkaiden sähkön- ja lämmönkulutuksen päästöjen sitomiseen meni 10 prosenttia energiamaasta. Tämä asumisen jalanjälkeen sisältyvä energiajälkiosuus aiheutui 66 prosenttisesti sähkönkulutuksesta, 26 prosenttisesti öljylämmityksestä ja 8 prosenttisesti kaukolämmöstä. R iihimäkeläisen ekologinen jalanjälki laskettiin Ekokumppanit Oy:n vetämässä KuntaJälkihankkeessa. Ajanmukaisen ja avoimen laskentasovelluksen puuttumisen vuoksi hankkeessa kehitettiin suomalaiskuntien jalanjäljen laskentaan tarkoitettu KuntaJälki2010-malli. Hankkeeseen osallistuivat Riihimäen lisäksi Forssa, Hyvinkää, Inkoo, Janakkala, Järvenpää, Kaarina, Kerava, Kirkkonummi, Lahti, Lappeenranta, Luoto, Mikkeli, Mäntsälä, Nokia, Nurmijärvi, Oulu, Pietarsaari, Pornainen, Sievi, Sipoo, Siuntio, Tampere ja Tuusula. Hanke toteutettiin yhteistyössä Kuntaliiton kanssa. Hankkeeseen osallistuneiden kuntien asukasta kohti laskettujen ekologisten jalanjälkien keskiarvo oli 6,33 globaalihehtaaria. Suurin jalanjälki oli kooltaan 7,54 globaalihehtaaria ja pienin 5,43 globaalihehtaaria. Erot kuntien ekologisissa jalanjäljissä syntyivät asumiseen, tavaroihin ja palveluihin sekä ravintoon liittyneistä tekijöistä. Virhemarginaali oli arviolta ±0,2 globaalihehtaaria. Pienempien ja keskimääräistä mökkivaltaisempien kuntien osalta marginaali kasvoi jopa ±0,4 globaalihehtaariin. Fossiilisten polttoaineiden ja turpeen lämmityskäyttö kasvattaa energiajalanjälkeä. LämmöntuoRIIHIMÄKELÄISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 9

11 tantoon käytetty päästötön metsäpolttoaine näkyy puolestaan metsäjalanjälkenä. Pienemmissä osallistujakunnissa, joissa on suhteellisen runsaasti vapaa-ajanasuntoja, korostuivat puun kiinteistökohtaisen pienpolton arviointiin liittyneet epävarmuudet. Suurimmat laskennalliset virhelähteet liittyvät ravinnon, tavaroiden ja palvelujen jalanjälkiin. Paikallisten tietojen puutteellisuuden vuoksi KuntaJälki2010-malli arvioi ravinnon ja hyödykkeiden jalanjäljet hyödyntämällä Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen tuloksia. Tilastotietoja muokattiin kuntakohtaisilla väestö-, perhemuoto-, tulo-, alue- ja taajamatietojen avulla. Laskenta10 RIIHIMÄKELÄISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI tapa vaikuttaa osittain siihen, että ravinto- ja hyödykejalanjälki kasvaa keskimääräistä suuremmaksi etenkin kaupunkimaisilla eteläsuomalaiskunnilla, joissa asuu suhteellisen paljon keskivertoa enemmän ansaitsevia lapsiperheitä. E kologinen jalanjälki on yksilötasolta koko maapallon mittakaavaan skaalautuva ekologisen kestävyyden mittari. Se kuvaa, kuinka paljon biologisesti tuottavaa aluetta tarvitaan kattamaan kulutukseen liittyneet resurssien tarpeet ja sitomaan

12 syntyneet päästöt. Helppotajuisena ja vertailukelpoisena mittarina se antaa riihimäkeläisille ja kaupungin päätöksentekijöille kuvan elämäntapamme kestävyydestä. Se tuo paikalliselle tarkastelutasolle kysymykset, jotka liittyvät luonnon uusiutumiskyvyn ylläpitämiseen ja globaalisti tasa-arvoisempaan kulutukseen. Kooltaan vajaan kuuden globaalihehtaarin jalanjälki osoittaa, että keskimääräinen riihimäkeläinen kuluttaa luontoa moninkertaisesti sen uusiutumisvauhtia enemmän. Maamme sijainti ja luonnonolosuhteet selittävät jonkin verran riihimäkeläisten ja suomalaisten suurempaa resurssien kulutusta. Vaikka kulutukseen on tällä hetkellä vielä varaa ja mahdollisuus, kehitys ei mene pidemmällä jänteellä kestävään suuntaan, jos luonnonympäristön asettamia rajoja ei huomioida täällä Pohjolassakin. Ekologinen jalanjälki ilmaisee, mitkä riihimäkeläisten kulutustoiminnot kuormittavat luonnon ekosysteemejä. Se ei suoraan kerro, miten kestävämpi kulutustaso saavutetaan. Ekologisen jalanjäljen pienentämiskeinot on kuitenkin helposti nähtävissä kyse on niistä samoista keinoista, joilla vaikutetaan ilmastonmuutokseen, energian ja materiaalien tehokkaampaan käyttöön ja elämänlaadun parantamiseen. Jokainen riihimäkeläinen voi vaikuttaa. Ravintoon liittyvät valinnat ovat esimerkkejä siitä, että jalanjälkeä pienentävät teot ovat hyödyllisiä muutoinkin kuin ympäristömielessä. Asumisen ja liikkumisen energiavalinnoilla vaikutetaan päästöjen määrään. Energiaa voi säästää elämänlaadun siitä kärsimättä. Liikkumisessa voi hyödyntää julkisen ja kevyen liikenteen mahdollisuuksia ja järkeistää auton käyttöä. Ekologinen jalanjälki haastaa riihimäkeläiset kestävämpään elämäntapaan, jossa siirrytään yksittäisistä valinnoista koko kulutuksen kattavaan kokonaisuuteen. Yksi ihminen ei voi muuttaa koko ihmiskunnan toimintaa. Hän voi tehdä omasta kulutuksestaan kestävämpää ja olla pisarana muutoksen virrassa. Riihimäen kaupunki voi tukea omalta osaltaan asukkaiden kestävämpiä kulutusvalintoja. Kaupungin omat konkreettiset teot on tärkeitä, koska se toimii esimerkkinä asukkaille ja alueella toimiville yrityksille ja yhteisöille. RIIHIMÄKELÄISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 11

13