c 2/2012 52. vsk d J.Z.DUNCKERIN MUISTOMERKKI MAAVOIMIEN TAISTELU UUDISTUU RESERVIUPSEERIPIIRI 60 VUOTTA 11 14 26
2 SAVON VASAMA 2 2012
52. vuosikerta, lokakuu 2012 JULKAISIJA Suur-Savon Reserviupseeripiiri ry Suur-Savon Reserviläispiiri ry Porrassalmenkatu 50 50100 MIKKELI Toiminnanjohtaja Mauri Parantala puh. (050) 527 9557 JAKELU Jäsenetuna piirien kerhojen ja yhdistysten jäsenille sekä sidosryhmille. Painosmäärä 2500 kpl. TOIMITUS Porrasalmenkatu 50 50100 MIKKELI sähköposti: suursavon.reservipiirit@gmail.com www.rul.fi/suursavo www.reservilaisliitto.fi/ suursavonreservilaispiiri PÄÄTOIMITTAJA Raimo Mikkonen TOIMITTAJAT Mauri Parantala Pentti Nuutilainen TAITTO Marko Hokkanen / Teroprint PAINOPAIKKA Teroprint Oy, Mikkeli Seuraava Vasama ilmestyy maaliskuussa 2013 ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 3 x 210 mm 270 1/2 sivua 3 x 105 mm 160 1/4 sivua 2 x 75 mm 95 1/8 sivua (rivi-ilmoitus) 1 x 40 mm 50 Värilisä 10 Yhden palstan leveys 50 mm Kahden palstan leveys 100 mm Kolmen palstan leveys 150 mm Sivun korkeus 210 mm Sääoloiltaan vaihtelevan kesän kääntyessä kohden syksyä luonto tarjoaa runsaan väriloiston. Luonnossa liikkuessa ajatuksiin tulee kesän tapahtumat. Piirimme alueella on ollut tapahtumia ja toimintaa edellisvuosien tapaan. Veteraanien tukeminen, osallistuminen keräyksiin sekä perinteen vaaliminen on reserviläisille sitä toimintaa, missä halutaan olla mukana. Loppuvuoden tapahtumat on myös kirjattu kalentereihin, on yhdistysten kokouksia ja piirikokous. Piirimme alueella merkittävin tapahtuma on Mikkelissä 17. 18.11.2012 järjestettävä Reserviläisliiton liittokokousviikonloppu. Liittokokous on edellisistä kokouksista poikkeava, koska Reserviläisliiton puheenjohtajuutta tavoittelee tekstin kirjoitushetkellä kolme ehdokasta: Osmo Suominen, Mikko Savola ja Tom Packalén. Toivon, että mahdollisimman moni yhdistys huomioisi puheenjohtajavaalin ja lähettäisi edustajansa kokoukseen. Toivottavasti mahdollisimman monen yhdistyksen lippu hulmuaa sunnuntain lippulinnassa. Kokousviikonloppu tarjoaa monipuolista nähtävää ja tietoa Reserviläisliiton toiminnasta. Yhteistyö eri maanpuolustusjärjestöjen kanssa on ollut joustavaa ja toimivaa. Erityisesti haluan onnitella Suur-Savon Reserviupseeripiiriä sen täyttäessä 60 vuotta. Kuluneisiin vuosikymmeniin mahtuu monia haasteita joista piirit ovat yhteistyössä selvinneet. Puolustusvoimauudistus ja siitä julkisuudessa oleva tieto on antanut kuvaa tulevista linjauksista. Vaikka puolustusvoimien sodan ajan vahvuus laskee huomattavasti, löytyy jatkossakin kyvykkäille ja innostuneille reserviläisille haastavia tehtäviä mm. tulevissa paikallisjoukoissa. Toivottavasti myös kertausharjoitukset alkavat suunnitelman mukaan jälleen vuonna 2015. Siihen saakka aktiivisten reserviläisten kannattaa hyödyntää Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kurssitarjontaa. Puolustusvoimien ja muiden yhteistyötahojen tarjoama tuki on mahdollistanut aktiivisen toiminnan piirimme alueella. Reipasta syksyä. Suur-Savon reserviläispiirin puheenjohtaja Raimo Mikkonen Suur-Savon reserviläiset KANNEN KUVA: Tapani Hankaniemi SAVON VASAMA 2 2012 3
Etelä-Savon Aluetoimistolla alkaa olla takanaan viisi toimintavuotta. Olemme johdonmukaisesti kehittäneet reservin joukkojen suorituskykyä, tukea maanpuolustustyölle, kutsuntojen järjestelyjä ja varuskunnallisia toimintoja. Kehittäminen ei olisi ollut mahdollista ilman osaavaa henkilökuntaa eikä aluetoimiston erinomaista työilmapiiriä. Töitä tehdään yhteisin tavoittein ja päämäärin sektorirajatkin ylittäen. Voin hyvillä mielin todeta aluetoimiston olevan iskussa kaikilla tehtäväsaroillaan. Vuonna 2010 toteutettu vapaaehtoisten reserviläisten rekrytointi Etelä- Savon maakuntakomppaniaan onnistui hyvin. Nyt pari vuotta myöhemmin voidaan todeta myös maakuntakomppanian olevan iskussa. Järjestelmällisen tehokkaasti edennyt koulutus on luonut maakuntaamme toimivan turvallisuusreservin viranomaisten avuksi häiriötilanteita varten unohtamatta sodan ajan tehtäviä. Vapaaehtoiset reserviläiset ovat erinomainen osoitus maakunnan maanpuolustustahdosta ja eteläsavolaisten reserviläisten osaamisesta. Aluetoimisto ei pärjäisi kuitenkaan yksin tehtäväkentässään. Vahva verkottuminen on ollut tärkeää aluetoimiston toimintaedellytysten turvaamisessa. Viranomaisyhteistyö sujuu Etelä-Savon poliisilaitoksen ja Etelä-Savon pelastuslaitoksen kanssa erinomaisesti. Kaupunkien ja kuntien kanssa on sovittu yhteistyön puitteet, jotka näkyvät positiivisesti esimerkiksi kutsunnoilla. Etelä-Savon Liikunta ry (ESLi) liikuttaa kutsuntaikäisiä nuoria miehiä ja naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen pyrkiviä. Lisäksi maanpuolustustyötä tehdään hyvässä yhteistyössä eteläsavolaisten Aluetoimisto on iskussa veteraani-, reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen sekä Etelä-Savon kadettipiirin kanssa. Itä-Suomen Aluehallintoviraston kanssa on toimittu Etelä-Savon Veteraaniasioiden neuvottelukunnassa sekä järjestetty alueellisia maanpuolustuskursseja hyvin kurssipalauttein. Reserviläisten taitoja ja joukkojen suorituskykyä on lisätty Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) Etelä-Savon koulutus- ja tukiyksikön koulutuksella. Aluetoimisto siirtyy puolustusvoimauudistuksessa 1.1.2015 lukien Karjalan prikaatin organisaatioon. Sotilaallisen maanpuolustuksen suunnittelu, asevelvollisuusasioiden hoitaminen, viranomaisyhteistoiminta, yhteydenpito reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöihin, maanpuolustushengen ylläpito ja veteraanityön tukeminen sekä Mikkelin varuskunnan toiminnot pysyvät edelleen aluetoimiston jokapäiväisinä tehtävinä. Uskon, että muutoksessa aluetoimiston iskukyky saadaan pidettyä yllä. Yhteys Etelä-Savon kansalaisiin ja viranomaisiin sekä veteraani-, reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöihin säilyy. Luotan, että tuleva johtosuhde tukee ja osin myös virtaviivaistaa aluetoimiston tehtävien hoitoa. Saammehan maakuntaan käyttöömme joukko-osaston tasoisen suoran tuen. Johtosuhdemuutoksesta huolimatta uskon myös, että alueellisia ja maakunnallisia maanpuolustustapahtumia järjestetään Etelä-Savossa jatkossakin. Niille on selvästi tarvetta. Esimerkiksi Pieksämäellä 4.6.2012 järjestetty Itä-Suomen sotilasläänin alueellinen lippujuhlapäivän paraati osoitti kansalaisten kiinnostuksen puolustusvoimien toimintaan ja keräsi heitä runsain joukoin tien varsille. Seuraava aluetoimiston voimainponnistus paraatijärjestelyissä tulee eteen jo ensi vuonna. Itsenäisyyspäivän 6.12.2013 valtakunnallinen paraati järjestetään Mikkelissä. Puolustusvoimauudistukseen liittyen aluetoimisto tulee Etelä-Savon reserviläisyhdistysten vieraiksi jo nyt syksyllä. Pidämme neljä alueellista tilaisuutta yhdistysten jäsenille: 30.10. Savonlinnassa, 20.11. Kangasniemellä, 21.11. Juvalla ja 22.11. Mikkelissä. Tarkemmat tiedot ilmoittautumisohjeineen saatte yhdistyksenne puheenjohtajalta. Tietoiskujen aiheina ovat paikallisjoukkokonsepti ja uudistettu taistelutapa. Tässä lehdessä onkin osuvasti maavoimien operaatiopäällikön, prikaatikenraali Veli-Pekka Parkatin kirjoitus Maavoimien taistelun uudistumisesta. Itä-Suomen sotilasläänin komentaja vaihtuu 31.10.2012. Viisi vuotta sotilaslääniä menestyksekkäästi johtanut kenraalimajuri Jukka Pennanen siirtyy reserviin ja sotilasläänin ottaa johtoonsa prikaatikenraali Veli-Pekka Parkatti. Haluan lausua lämpimät kiitokset meidän kaikkien eteläsavolaisten puolesta kenraalimajuri Pennaselle hänen henkilökohtaisesta toiminnasta maakunnan maanpuolustuksen hyväksi sekä tehokkaasta ohjauksesta aluetoimiston kehittymisessä nykyiseen iskukykyyn. Samalla haluan toivottaa menestystä prikaatikenraali Parkatille sotilasläänin komentajan tulevissa tehtävissä. Turvallista talven odotusta Savon Vasaman lukijoille. Everstiluutnantti Arto Hokkanen Etelä-Savon Aluetoimiston päällikkö 4 SAVON VASAMA 2 2012
Puolustusvoimauudistus on edelleen keskusteluttanut reserviläiskenttää. Suurimpina huolenaiheina ovat kertausharjoitusten vähyys tulevien vuosien aikana ja puolustusvoimien sodan ajan vahvuuden pienenemisen myötä tapahtuva reservin sijoitusten purkautuminen. Viimeksi mainitun myötä aktiiviset reserviläiset kokevat, että puolustusvoimat - maanpuolustus - ei tarvitse heitä enää. Kun saa kuulla tietoja kertausharjoitusten lykkäysprosenteista tai MPK:n sotilaallista valmiutta palveleville kurssien osallistumisaktiivisuudesta tuo ensimmäinen huolenaihe tuntuu hieman oudolta. Onko kyse tästä puhutusta NIMBY (Not In My Back Yard, ei minun takapihallani)-ilmiöstä. Toisin sanoen ollaan yleisellä tasolla huolissaan kertausharjoitusten vähenemisestä mutta hyvä kun ei itselle tule kutsua joulukuun räntäsateisiin. Puolustusvoimat on antanut monessa yhteydessä selkeän viestin siitä, että vaikka sodan ajan joukkojen vahvuus pienenee, niin aktiivisille ja kykeneville reserviläisille löytyy edelleen tilaa puolustusvoimien sodan ajan joukoista perustettavissa alueellisissa joukoissa löytyy entistä haastavampia tehtäviä. Jos reserviläinen pahoittaa mielensä sijoituksen purkautumisen johdosta, voi aina kysellä sijoitusmahdollisuutta maakuntakomppaniaan. Toistaiseksi siellä on riittänyt tehtäviä halukkaille. Kenraaliluutnantti Mika Peltonen kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 8.8. muuttuneesta sodan kuvasta ja sen aiheuttamista haasteista tulevaisuuden puolustusvoimille. Hänen mukaansa nykyaikainen sota koskettaa koko yhteiskuntaa Toimistosta tähystettyä ja siinä toimijoina ovat sotavoimien lisäksi viranomaiset ja yrityselämä. Sodankäynti on aiempaa enemmän koko yhteiskunnan asia. Itse sodankäynnin kuva on muuttunut massiivisista suurtaisteluista pienempien, liikkuvien, tilannetietoisten ja hyvien johtamisedellytysten omaavien joukkojen käymään taisteluun. Tätä taustaa vasten Peltonen maalailee kuvaa Suomen tulevaisuudessa tarvitsemista puolustusvoimista: ne on nykyistä pienemmät, liikkuvammat, hyvin varustellut, ja keskitetysti johdetut, joissa pienetkin toimivat yksiköt vat hyvin tilannetietoisia. Kenraaliluutnantti Peltonen ei kirjoituksessaan ota kantaa siihen, onko Suomella yhteiskunnan toimivuuden kannalta varaa enää ylläpitää suurta sodan ajan reserviä, johon kuuluu lähes koko asekuntoinen miespuoleinen väestö. Suomalainen yhteiskunta on kokenut valtavan muutoksen 40-luvun maatalousyhteiskunnasta nykyiseksi tietoyhteiskunnaksi. Jos 500 000 suomalaista miestä (joukossa toki hieman naisiakin) komennetaan päivittäisestä tärkeästä työstä lippujen alle, niin yhteiskunnan jokapäiväiset toiminnot vaarantuvat ratkaisevasti. 70 vuotta sitten suomalaiset kotiäidit muodostivat työvoimareservin, joka kykeni ottamaan vastuun sotaan lähtevien miesten töistä. Enää se ei onnistu, sillä naisten muodostamaa työvoimareserviä ei enää ole ja toisaalta asiat ovat monimutkaistuneet ja teknistyneet niin, että työntekijän korvaaminen toisella ei onnistu. Yhteiskunnan tulee toimia myös kriisin, jopa sodan sattuessa. Häiriöt sähkönjakelussa vaikuttavat kaikkeen muuhun toimintaan: tietoliikenteen häiriöt lamauttavat mm. pankkitoiminnan, jos logistiikka ei toimi, kaupoista loppuu ruoka ja kaukolämpövoimaloista polttoaine. Esimerkkejä voisi luetella vaikka kuinka paljon. Myös yhteiskunnan toimintakykyä vasten arvioituna tuo kenraaliluutnantti Peltosen maalaama kuva tulevaisuuden puolustusvoimistamme on hyvin realistinen. Sitten hieman arkipäiväisempiin asioihin. Molemmat reserviläisten kattojärjestöt ovat huolissaan hupenevasta, osin jopa negatiivisesta jäsenkehityksestä. Toisaalta joillakin pienillä paikkakunnilla voi paikallisyhdistyksen jäsenmäärä kasvaa jatkuvasti. Tämä kertoo siitä, että joissakin yhdistyksissä on aktiivisia toimijoita, jotka ovat ottaneet jäsenhankinnan tosissaan, ovat henkilökohtaisesti värvänneet uusia jäseniä yhdistyksiin. Ari Kuikka omassa kirjoituksessaan peräänkuuluttaa kerro kaverille - taktiikkaa. Jäsenhankinnan suhteen en voisi olla enemmän samaa mieltä. Toinen merkittävä asia on jäsenhuolto: kun yhdistys saa tiedon uudesta jäsenestä, puheenjohtajan on syytä ottaa häneen henkilökohtainen kontakti puhelimitse tai mikä vielä parempi: tapaamalla. Samalla yhdistyksen johdolla on tilaisuus saada tietoa uuden jäsenen reserviläistoimintaan kohdistuvista odotuksista. Kuulaita syyskelejä Mauri Parantala Toiminnanjohtaja Pieksämäki www.pieksamaki.fi SAVON VASAMA 2 2012 5
Haastetta pukkaa Heitän haasteen, tai pikemminkin kaksi haastetta, mutta niistä hiukan lisää alempana. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen suunnittelu etenee syksyn ja talven aikana siten, että syyskuussa pidetään keskustoimiston johdolla maanpuolustuspiirejä sekä koulutus- ja tukiyksiköitä koskevat tulosneuvottelut. Tulosneuvottelut keskittyvät tulostavoitteisiin, talousarvioon ja koulutussuunnitelmaan. Tulosneuvottelujen jälkeen suunnitelmaa tarkennetaan loppusyksyn aikana siten kuin neuvotteluissa esille tulee ja koulutussuunnitelma kehittyy. Toiminnanjohtajan ja maanpuolustuspiirin päällikön välinen tulossopimus allekirjoitetaan vuoden alussa. Syyskuussa seuraavan vuoden koulutustarjonnan pitäisi olla jo melko tarkoin suunniteltu, mutta käytännössä koulutustarjonta eli kurssisuunnitelma elää vielä syksyn mittaan, ja osin jopa kesken toimintavuoden. Koulutussuunnitelmassa on kolme koria, puolustusvoimien tilaama koulutus, sotilaallisia valmiuksia parantava koulutus sekä varautumis- ja turvallisuuskoulutus. Lisäksi neljäntenä korina on muu toiminta, mutta sen osuus on varsin pieni. Maanpuolustuskoulutusyhdistys on koulutusorganisaatio ja koulutuksessa on toiminnan selkeä painopiste. Kolmen eri koulutuskorin osalta suunnitelman syntymisessä ja kehittymisessä on merkittäviä eroja. Puolustusvoimien tilaaman koulutuksen osalta suunnitellut asiat varmistuvat vasta kun puolustusvoimien suunnitelmat ovat kehittyneet suunnitelmasta käskyksi. Prosessi etenee kuitenkin johdonmukaisesti ja totutulla tavalla omaa rataansa. Yhteistoiminta akselilla MPK-PV, oman maakuntamme tasolla akselilla Etelä-Savon aluetoimisto Etelä-Savon KOTU, on niin vakiintunutta, että suunnitteluprosessin etenemisestä eri rytmissä ei ole oleellista haittaa kummankaan yhteistoimintaosapuolen näkökulmasta. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen suunnitteluprosessi on luonnollisesti yksinkertaisempi ja notkeampi kuin puolustusvoimien todella moniulotteinen ja erittäin laaja suunnittelukokonaisuus. Kun perusteet on lyöty lukkoon, kyse on toteuttajatasolla eli aluetoimistossa ja KOTU-yksikössä pikemminkin suunnitteluun luonnollisena osana kuuluvista tarkennuksista sekä kalentereiden koplaamisesta kohdalleen. Tämän jälkeen muutoksia ei toimintavuoden aikana juurikaan tule. Lopun perin puolustusvoimien tilaaman koulutuksen logiikka on, että tilaaja määrittää mitä haluaa tilata, ennen tilaamista neuvotellaan pystyykö toteuttaja toteuttamaan suunnitellun tilauksen, tilaaja tekee lopullisen tilauksen sisäisessä suunnitteluprosessissa syntyvän päätöksen mukaisesti ja lopuksi toteuttaja toteuttaa mitä on luvannut toteuttaa. Sotilaallisia valmiuksia parantava koulutus on periaatteessa MPK:n omaehtoisesti reserviläisille järjestämää koulutusta, mutta suunnittelu tapahtuu kiinteässä yhteistoiminnassa aluetoimiston kanssa. Oleellinen koulutuskorin kulmakivi on reservin suorituskyvyn ylläpito, joka koostuu henkilö- ja joukkokohtaisista tiedoista ja taidoista. Toki reservin suorituskykyyn kuuluu muitakin tekijöitä kuin reserviläisten tiedot ja taidot, mutta MPK:n näkökulma on koulutuksellinen. MPK toimii koulutusorganisaationa puolustusvoimien määrittämien suorituskykyvaatimuksien pohjalta. Sotilaallisia valmiuksia parantavaa koulutusta suunniteltaessa otetaan luonnollisesti huomioon puolustusvoimien ohjeet, toiveet ja näkökohdat. Suunnittelun yhteydessä sovitaan myös puolustusvoimien antama tuki MPK:n järjestämälle koulutukselle. KOTU tekee esityksen tukitarpeesta vuosittain siltä pohjalta mitä suunnittelun kuluessa on neuvoteltu. Oman maakuntamme osalta keskeiset tuen antajat ovat Etelä-Savon aluetoimisto sekä Itä-Suomen Huoltorykmentin Mikkelin varasto. Tuen antajiin kuuluu myös Karjalan Prikaati, joka on koko Kaakkois-Suomen keskeinen varusmieskoulutusta antava joukko-osasto. Tukiesityksen johtoajatuksena on aina realismi eli kyseessä ei ole niin sanottu joulupukin toivelista. Tuen tarvetta miettiessä on aina harkittava tuen antajan mahdollisuuksia antaa tukea ja tuen antamisen vaikutuksia tuen antajan päätoimintaan. Puolustusvoimien näkökulmasta on tarkoituksenmukaista antaa tukea painopistemäisesti ja isommalla kertarysäyksellä kuin tipoittain eilen, tänään, huomenna ja ylihuomenna. Kaikille avoin varautumis- ja turvallisuuskoulutus on kolmas koulutuskori, jonka sisältö on sotilaallista koulutusta huomattavasti monimuotoisempaa. Periaatteessa koulutuskoriin voi sisältyä yksinkertaistettuna lähes mitä tahansa ei-sotilaallista koulutusta kunhan se palvelee henkilökohtaisella tai yhteisötasolla varautumista ja/tai turvallisuutta. Koulutustapahtumiin ei tarvita yleensä juuri lainkaan puolustusvoimien tukea, mutta sekään ei ole pois suljettu. Naisten osuus on tässä koulutuskorissa merkittävä niin koulutustapahtumien toimeenpanossa kuin osallistujienkin osalta. Toimintavuoden aikana KOTUyksikön suunnitelma voi täydentyä melko helposti varsinkin, jos puolustusvoimilta tarvittavan tuen suunnitelmaan ei ole tarvetta tehdä muutoksia, ja koulutustapahtuma voidaan toteuttaa KOTU-yksikön talousarvion puitteissa. Käytännön esimerkkinä on että 6 SAVON VASAMA 2 2012
toimintasuunnitelman laatimisen jälkeen syntyy idea ja tarve järjestää jokin sotilaallisia valmiuksia parantava tai varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen koulutustapahtuma. Sille on toteuttaja ja tapahtumalle löytyy sopiva ajankohta. Lopuksi tarvitaan tietenkin osallistujat. On paljon helpompaa lisätä syyskuussa käsiteltävää koulutussuunnitelman koulutustarjontaa kuin peruuttaa osallistujien vähäisyyden takia jokin suunniteltu tapahtuma. Kurssin peruuttaminen osallistujavähyyden takia on synkkä takaisku heille, jotka ovat ilmoittautuneet kurssille. Lisäksi ajankohtavaraus menee hukkaan, kurssivalmisteluista puhumattakaan. Koulutussuunnitelma voi siis kehittyä vielä senkin jälkeen kun tulossopimus on allekirjoitettu. Tulostavoitteiden ylittämisestä ei ole koskaan haittaa. Kuluvan toimintavuoden aikana on jouduttu peruuttamaan kursseja ja kaikki Etelä-Savon KOTU:n peruutukset ovat johtuneet osallistujien vähyydestä. Tähän ongelmaan on olemassa monta ratkaisukeinoa, joista eräs keskeisimmistä ja samalla yksinkertaisimmista on kerro kaverille. Tutkimusten mukaan paras keino kurssihalukkuuden lisäämiseksi on kun tuttu kertoo tutulle ja ikään kuin houkuttelee tutun osallistumaan. Kyse on henkilökohtaisesta vaikuttamisesta ja sen on todettu olevan kaikista vaikuttamistavoista tehokkain. Ai niin, se haaste, se on kaksijakoinen. Ensimmäisenä haasteena on että ensi vuonna ei tarvitse peruuttaa osallistujavähyyden takia yhtään koulutussuunnitelmassa olevaa tapahtumaa. Kerro siis kaverille. Jos Etelä-Savossa jokainen aktiivinen mpk-lainen saa yhden ensikertalaisen osallistumaan vaikkapa vain yhteen koulutustapahtumaan, saamme todella paljon osallistujia mukaan eikä yhtään tapahtumaa tarvitse peruuttaa. Ensimmäiseen tapahtumaan osallistuminen luo kuin itsestään halukkuutta osallistua toimintaan myös jatkossa. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimintavuosi 2013 on merkkivuosi. Ensi vuosi on 20. toimintavuosi. Toinen haaste on merkkivuoden huomioon ottaminen sekä sotilaallisia valmiuksia parantavassa koulutuksessa että varautumis- ja turvallisuuskoulutuksessa. Heitän pallon ideoitavaksi ja kehiteltäväksi, ja kuten yllä kerroin, koulutusjärjestelmämme on varsin notkea ja taipuu helposti kun on tarvetta. Paras toteutunut idea palkitaan joulukuussa 2013 Etelä-Savon koulutus- ja tukiyksikön juhlistaessa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen 20-vuotismerkkipäivää. Turvallista syksyn jatkoa kaikille Savon Vasaman lukijoille - kerro kaverille Etelä-Savon koulutus- ja tukiyksikkö, päällikkö Ari Kuikka RESERVILÄISLIITTO RY:N LIITTOKOKOUSVIIKONLOPPU MIKKELISSÄ 17.-18.11. Reserviläisliitto Ry:n liittokokous siihen liittyvine juhlallisuuksineen järjestetään Mikkelissä Lauantai 17.11.2012 kello 09.30 Valtakirjojen tarkastus, Hotelli Vaakuna kello 12.00 RES -Klubin kokous, Hotelli Vaakuna kello 12.00 Valtakirjojen tarkastus siirtyy Mikkelin Musiikkiopistolle kello 12.00-13.00 Puheenjohtajapaneeli kello 12.30 15.30 Daamien eriytyvä ohjelma (museokierros) kello 13.30 Liiton sääntömääräinen syyskokous Mikkelin Musiikkiopistolla kello 15.30 Liiton hallituksen järjestäytymiskokous Mikkelin Musiikkiopistolla kello 17.00 18.30 Mikkelin kaupungin vastaanotto Mikkelin kaupungintalolla kello 19.30 Iltajuhla, Hotelli Vaakuna Sunnuntai 18.11.2012 kello 10.00 kello 11.30 kello 13.00 Jumalanpalvelus Mikkelin Tuomiokirkossa, seppelpartio sankarihaudalle (Jumalanpalveluksen jälkeen) Marssi Marskin patsaalle Hallitustorille, seppeleen lasku Valtakunnallinen maanpuolustusjuhla, Mikkelin Musiikkiopistolla Liiton sääntöjen 19 mukaan Liiton kokouksissa ovat äänioikeutettuja vain jäsenyhdistysten asianmukaisesti valtuuttamat edustajat, joiden tulee olla edustamansa yhdistyksen varsinaisia jäseniä. SAVON VASAMA 2 2012 7
SYKSYINEN TERVEHDYS KAIKILLE SAVON VASAMAN LUKIJOILLE Vuosi 2012 on kääntynyt syksyyn joten on aika summata muutamia menneen ajan harjoituksia ja tapahtumia. Etelä-Savon aluetoimiston ja sen MPK:n Etelä-Savon koulutusja tukiyksiköltä (KOTU) tilaamat harjoitukset on pääosin toteutettu. Vaikka puolustusvoimien harjoitustoiminta on ollut vähäistä vuoden 2012 aikana Etelä-Savon maakuntakomppaniaa on harjoitettu kolmessa omassa harjoituksessa sekä kahdessa Kymenlaakson ja Karjalan prikaatin järjestämässä harjoituksessa. Myöhemmin syksyllä maakuntakomppanian osia osallistuu vielä Pohjois-Karjalassa pidettävään viranomaisyhteistyöharjoitukseen. Maakuntakomppanian vapaaehtoiset, toimintaan sitoutuneet reserviläiset ovat osallistuneet omalla vapaa-ajallaan kiitettävällä osallistumisprosentilla joukkonsa harjoituksiin. Harjoitusten nimet Talvitaistelutaidot ja Hyökkäysharjoitus kertovat meille kaikille, että harjoitukset eivät ole fyysisesti ja psyykkisesti olleet ehkä niitä helpoimpia. Tästä huolimatta harjoituksiin on osallistuttu runsaslukuisesti sekä yrittävällä asenteella ja pilke silmäkulmassa. Hyvän fyysisen kunnon merkitystä joukon suorituskykyyn ei voi väheksyä, joten kannustan kaikkia omasta kunnostaan huolehtimiseen, riippumatta siitä missä joukossa toimimme. Hyvä fyysinen kunto auttaa meitä jaksamaan paremmin myös arkipäivän työssä ja vapaa-aikana. Savon prikaatin lakkauttamisen jälkeen Mikkelin reserviläisjärjestöjen vapaaehtoiset ovat erinomaisesti täyttäneet varusmiesten jättämän tyhjiön vartioparaatin marssijoina. Tänäkin vuonna vapaaehtoisten osallistujien lukumäärä yllätti positiivisesti. Aamulla reilusti ennen käskettyä aikaa innokkaiden miesten - tänä vuonna mukana ei ollut yhtään naista - autot alkoivat saapua Karkialammen varaston tuntumaan. Autoiltaan reserviläiset siirtyivät varusvaraston henkilöstön hyvään huomaan saadakseen kaikille sopivat armeijan varusteet. Uusi maastopuku M05 yllätti istuvuudellaan ja sopivuudellaan reserviläiset niin, että taisipa joku todeta asun olevan mukavampi kuin omien siviilivarusteiden. Joukon puheensorinassa kuultiin myös muistoja menneiltä ajoilta, kuinka armeijan varusteet olivat jo tuolloin kaikille sopivia. Kun varusteet ja henkilökohtainen ase oli kuitattu, varusteet saatu sovitettua ja puettua, oli aika palautella mieliin sulkeisjärjestyksen komentoja ja niiden vaatimia temppuja. Harjoittelun aluksi oli hieman miettimistä, että mitä komennolla OJENNUS oikein tehtiinkään, mutta pian sekin oli kaikkien mielessä. Vartiojoukkue harjoitteli käännökset, aseotteet ja tietenkin tahtimarssia kaartoineen ja ojennuksineen. Kaarroissa ja ojennusten säilyttämisessä oli hieman harjoiteltavaa, mutta tahtimarssi sujui heti harjoittelun alusta alkaen mallikkaasti. Harjoittelun jälkeen vartiojoukkue siirtyi linja-autolla Mikkelin kaupungin keskustaan, jossa Ratsuväen perinnesoittokunta oli valmiina toimimaan vartioparaatin tahdittajana. Vartioparaati marssittiin aiemmin mainitusta syystä päinvastaiseen suuntaan kuin aiempina vuosina. Liikkeelle lähtö tapahtui Kauppakeskus Akselin edestä ja vartiojoukkue kiersi Kauppakeskus Stellan korttelin tullen vartionvaihtoon Hallitustorin etelälaitaan. Vartioparaatin vastaanottaja kertoi Mikkelin nykyisen torin historiasta sekä Mikkelin alueen joukkojen vartionvaihdoista. Vartiojoukkueen siirryttyä takaisin Karkialammelle palautettiin aamulla kuitatut varusteet ja joukko siirtyi syömään maittavaa lounasta ravintola Pitopataan. Lounaan jälkeen osa reserviläisistä jatkoi vartioparaatin analysointia todeten: Eihän täältä malta lähteä pois. Vartioparaati sekä muut tapahtumat, joihin reserviläisjärjestöt ovat osallistuneet tai itse järjestäneet, ovat hieno osoitus reserviläisten innosta ja halusta tehdä maanpuolustustyötä alueemme ja valtakuntamme parhaaksi. Jatketaan loppuvuosi vielä täysillä, sillä ensi vuonna odottavat uudet haasteet. Tänä vuonna luonto on tarjonnut mitä parhaiten antimiaan ja vielä näin syksylläkin saamme halutessamme marja- ja sienivarastoamme täydennetyksi. Ulkoilu raikkaassa syyssäässä kohottaa myös fyysistä kuntoamme. Toivotan mukavaa ja reipasta syksyn aikaa kaikille. Osastoupseeri Yliluutnantti Heikki Tonteri Etelä-Savon Aluetoimisto 8 SAVON VASAMA 2 2012
RESERVIUPSEERIPIIRIN HISTORIAN ALKUTAIPALEELTA Suur-Savon Reserviupseeripiirin 60-vuotisjuhlavuonna on aiheellista luoda pikainen silmäys toimintamme alkuvaiheisiin. Vain kovin harvoilla on enää omakohtaista tietoa näistä ajoista. Itsenäisyytemme alkuvuosina maakuntamme harvalukuisilla reserviupseereilla ei ollut suurta tarvetta edunvalvontaan ja järjestäytymiseen, tarjosihan suojeluskuntajärjestö tuolloin puitteet kouluttautumiseen ja yhdessäoloon maanpuolustuksen merkeissä. Muutamat heistä liittyivät v.1925 perustetun valtakunnallisesti toimivan Reserviupseerikerhon jäseniksi. Savonlinnaan perustettiin 17.12.1930 Suur-Savon ensimmäinen reserviupseerikerho. Mikkeliläiset seurasivat esimerkkiä heti seuraavan vuoden tammikuussa ja Pieksämäellä järjestäydyttiin kuusi vuotta myöhemmin. Kun kerhoja oli näin vähän, tuolloin ei vielä koettu paineita piiriorganisaation luomiseen. Sotiemme jälkeen tilanne alkoi tässä suhteessa vähitellen muuttua. Ensimmäiset maaseutukerhot Mäntyharju ja Sulkava näkivät päivänvalon 1949 sekä Joroinen 1951. Reserviupseeriliiton järjestötoiminnan keskeinen kehittämiskohde oli 50-luvun alussa piiriorganisaation luominen koko maahan. Tähän prosessiin liittyen 23.11. 1952 kokoontuivat Mikkelissä Hotelli Nuijamieheen Mikkelin, Imatran ja Mäntyharjun reserviupseerikerhojen edustajat perustamaan Saimaan Reserviupseeripiiriä. Viisi muuta kutsun saanutta kerhoa eivät olleet edustettuna tilaisuudessa, jossa oli läsnä myös eversti Bertel Ikonen Reserviupseeriliiton Kannatusyhdistyksestä. Perustamiskokouksessa piirille valittiin väliaikainen piiritoimikunta, jonka johtoon tuli kapteeni Aukusti Pasanen ja sihteeriksi kapteeni Paavo Jokivaara. Kapteeni Pasanen oli kansanedustaja ja eduskunnan puolustusasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Piiritoimikuntaan kuuluivat myös itseoikeutettuina Reserviupseeriliiton valtuuskunnan jäsenet lappeenrantalainen insinöörikapteeni H.Bröckl ja kapteeni P. Ollinsaari Savonlinnasta. Kuriositettina voidaan todeta, että huhtikuussa 1953 Mikkelissä pidettyyn piirin ensimmäiseen kevätkokoukseen matkalla olleet etelä-karjalaisten reserviupseerikerhojen edustajat joutuivat kääntymään Savitaipaleella takaisin kelirikon vuoksi. Kokous kuitenkin pidettiin ja tehtiin päätökset piirin toiminnan käynnistämisestä yhdeksän jäsenkerhon yhteenliittymänä. Samoin päätettiin piirin ensimmäisten reserviupseerien kesäpäivien järjestämisestä Pieksämäellä vielä samana kesänä. Tuo toimintapäivä sisälsi myös yleisötapahtumana maanpuolustusjuhlan. Vastamuodostetun reserviupseeripiirin alkuvuosina kerhojen ampumatoiminnan ja sotilasurheilun tukeminen muodostui piirin keskeiseksi toimintamuodoksi. Piirin kilpailut kokosivat runsaasti osanottajia ja vaativat kouluttautumista myös toimitsijatehtäviin. Tämän toimintamuodon merkityksestä tuolloin kertonee parhaiten se, että piirikokoukset ja piiritoimikunnan kokoukset pidettiin useimmiten näiden piirikilpailujen yhteydessä. Tietenkin koulutustoimintaan ja erilaisiin maanpuolustustapahtumiin panostettiin. Molemmat sotilaspiirit ja Mikkelin varuskunnan joukko-osastot olivat aktiivisesti tukemassa piirin toimintaa. Erityisesti Savonlinnan sotilaspiirin esikunta oli vahvasti kannustamassa reserviupseereita osallistumaan erilaisiin sotilasurheilutapahtumiin. Saimaan reserviupseeripiirin viiden toimintavuoden keskeisistä toimijoista on syytä mainita edellä mainittujen kapteenien lisäksi piirisihteeri kapteeni H.E. Kärkkäinen, yliluutnantti T.J.Moilanen Pieksämäeltä, luutnantti M.Rankamo Savonlinnasta, jääkärimajuri O.W.Lehmuskoski Kangasniemeltä, majuri Y. Suomalainen Sulkavalta sekä piirin ampumaupseeri everstiluutnantti M. Nevasaari ja urheilu-upseeri kapteeni V. Kannas Pieksämäeltä. Tehtyjen esitysten mukaan Reserviupseeriliiton kevään 1957 liittokokous päätti muodostaa Etelä-Karjalaan uuden reserviupseeripiirin ja nimetä Saimaan piirin Suur-Savon Reserviupseeripiiriksi. Piirijako toteutettiin käytännössä piirikokouksessa 28.7.1957, jolloin maakunnassamme oli yhdeksän kerhoa. Sen sijaan mainittu liittokokous ei vielä hyväksynyt Savonlinnan Sotilaspiiriin kuuluneen Varkauden Reserviupseerikerhon liittämistä piiriimme, mikä kuitenkin tapahtui vuoden 1964 liittokokouspäätöksellä. SAVON VASAMA 2 2012 9
Reservialiupseeripiirin perustaminen Suur-Savoon v. 1959 oli reserviupseeritoiminnankin kannalta merkittävää, sillä saatiinhan sitä kautta luontainen yhteistyökumppani maakunnalliseen vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Yhteistyötä viriteltiinkin reserviupseeripiirin uuden puheenjohtajan majuri Yrjö Kaarteen innostamana ja aluksi yhteisten toimintatapahtumien merkeissä. Vuonna 1961 molemmat piirit päättivät palkata yhteisen päätoimisen toiminnanjohtajan. Tähän tehtävään löydettiin oivallinen maanpuolustusmies majuri evp Reino Hämäläinen, joka reserviupseerina oli kunnostautunut talvi- ja jatkosodan kovimmissa taisteluissa. Hänen aktiivinen ja määrätietoinen toimintansa heijastui vuosikymmenien päähän, kun hän yhdessä muun piirijohdon kanssa oli rakentamassa piirimme järjestö-työn pohjaa. Tiedotustoiminnan kannalta hyvin tärkeä vaihe piirin historiassa oli, kun Reservialiupseeripiirin kanssa ryhdyttiin v. 1961 julkaisemaan piirilehti Savon Vasamaa. Lehden käynnistysvaiheessa piirillä oli mukana käytettävissä erinomaisena lehtiviestinnän osaajana kapteeni Erkki Kakkonen. Vakiintuneiden yhteisten toimintamuotojen rinnalle tuli uutena aktiviteettina hengellinen toiminta, jota varten muodostettin yhdessä oma toimikunta, jonka johtoon saatiin Mikkelin hiippakunnan piispa, luutnantti Osmo Alaja. Reserviupseeripiirin 10-vuotisjuhlassa 24.3.1963 oli kohokohtana lahjoitusvaroilla hankitun lipun vihkiminen. Lipun suunnittelijana oli virallisesti taiteilija Gustaf von Numers, mutta tiettävästi majuri Reino Hämäläisen ideoimaa olivat siinä vanhan Savon Jääkärirykmentin lipusta lainatut värit, valkoinen ja vihreä. Valtakunnallisestikin näkyvimpiä tapahtumia 1960-luvulla oli Päämajan Reserviupseerikoulun muistolaatan arvokas paljastustilaisuus ja maanpuolustusjuhla Mikkelissä 26.4.1968. Tällöin oli kulunut tasan viisi vuosikymmentä siitä päivästä, kun ylipäällikkö kenraali Mannerheim ylensi Mikkelin rautatieasemalla järjestetyssä tilaisuudessa itsenäisyysaikamme 1. reserviupseerikurssin suorittaneet vänrikeiksi. Kun nuorimmat jäsenkerhomme oli perustettu 60-luvun alussa, voidaan monessa mielessä sanoa piirimme toiminnan saavuttaneen tuolla vuosikymmenellä toiminnallisesti vakiintuneen aseman erityisesti huomioiden, että nykypäivään verrattuna sotilasurheilulla oli Reserviupseeriliiton piireille asettamien tavoitteiden mukaisesti huomattavan suuri painotus. Tarkoituksemme oli saada aikaan juhlavuonna julkistettavaksi piirin täydellinen historiikki. Tätä varten muodostettiin erityinen toimikunta, joka työskenteli parin vuoden ajan. Saatoimme kuitenkin tuon työskentelyn aikana todeta, etteivät voimavaramme pelkin vapaaehtoisvoimin vielä riittäisi laadukkaan ja kattavan teoksen aikaansaamiseen. Tässä onkin haastetta uudelle toimintavuosikymmenelle. Pentti Nuutilainen Suur-Savon Reserviupseeripiirin puheenjohtaja EURO KELLO JA KULTA OY Häyrisentie 4 76100 Pieksämäki 10 SAVON VASAMA 2 2012
JOACHIM ZACHRIS DUNCKER URHOOLLISISTA URHOOLLISIN 1774 marraskuun 12. päivänä puoli 11 illalla syntyi rakas poikani Joachim Zachris Herran nimeen Kosoniemessä, Ristiinan pitäjässä ja 14. päivänä hänet kastoi herra rovasti Agander. Jumala suokoon hänen kaikissa suhteissa kasvaa Jumalan pelossa, hyveessä ja siveydessä ja ennen kaikkea olla Korkeimmalle otollinen ja mieleinen. Näin on Savon Rykmentin aliluutnantti, myöhemmin majuri, Gustaf Fredrik Duncker kirjoittanut almanakkaansa. Vanhemmat olivat tulleet kotoaan Ristiinan Löydöstä sukulaistensa luo Kosoniemeen vierailulle, kun Joachim (tai Zachris, josta tuli puhuttelunimi) syntyi. Jo viisivuotiaana hänet merkittiin Savon Prikaatin kirjoihin. Se tiesi lukuisia sotilasharjoituksia Mikkelissä ja osallistumista vain 15-vuotiaana tälläkin seudulla riehuneeseen Kustaan sotaan. Hän osoitti jo silloin erinomaisia sotilastaitoja ja rohkeutta. Isän kuoltua Zachriksen ollessa 18 vuotias hän muutti äitinsä ja kahden siskonsa kanssa Löydöstä muutaman kilometrin päähän Puntalan kartanoon, josta tuli hänen kotinsa 12 vuodeksi. Kosoniemen kartano tuli uudelleen vaikuttamaan Dunckerin elämään siten, että hän löysi sieltä itselleen aviopuolison, jonka kanssa hän vuonna 1805 solmi avioliiton, nimittäin Daniel ja AnnaTuderuksen tyttären, 20-vuotiaan Maria Charlotten. Zachris muutti samalla asumaan Kosoniemeen. Täällä nuoripari ehti viettää vajaat kolme onnellista vuotta kunnes sota helmikuussa 1808 jälleen syttyi ja kapteeni Duncker joutui jättämään vaimonsa ja yksivuotiaan Gustaf-poikansa Kosoniemeen. Seuranneen puolentoista vuoden aikana Duncker sai maineen urhoollisista urhoollisimpana sotilaana, kuten J. L. Runeberg häntä Vänrikki Stoolin tarinoiden runossa Heinäkuun viides päivä luonnehtii. Hänet mainitaan teoksen neljässä muussakin runossa. Ainoastaan v.döbeln esiintyy yhtä monessa, Dunckerin esimies Sandelskin vain kolmessa. Maine on myös säilyneiden dokumenttien perusteella oikeutettu. Duncker oli taitava ja aloitekykyinen upseeri, jota vastuuntuntonsa ja johtamistaitonsa ansiosta pidetään upseeriuden esikuvana. Hän saavutti nopeasti paitsi esimiestensä ja alaistensa, myös vihollisen ehdottoman kunnioituksen. Duncker oli esimerkiksi kelpaava muiltakin ominaisuuksiltaan. Sodan aikana hän kirjoitti vaimolleen ja pienelle pojalleen Gustafille Kosoniemeen puolisen sataa kirjettä, joista mitä luotettavimmin ja selkeimmin välittyvät hänelle tärkeät perusarvot: koti, perhe, uskonto, rohkeus, vastuuntunto ja lojaalisuus. Lähes jokaisessa kirjeessä hän toivoo rauhan solmimista ja paluuta kotiin Kosoniemeen. Kävi kuitenkin niin, että 34-vuotias Sakari Pipatti lausui juhlassa runon Heinäkuun viides päivä Vänrikki Stoolin tarinoista Kuvat: Ulla Kelohonka SAVON VASAMA 2 2012 11
everstiluutnantti Duncker haavoittui Ruotsin Hörneforsissa 5.7.1809 Savon jääkäreiden rippeistä koostuneen pataljoonansa edessä ja kuoli seuraavana aamuna. Se oli viimeinen tämän sodan taistelu, johon suomalaisia sotilaita osallistui. Duncker haudattiin Uumajan kirkon viereen sotilaallisin kunnianosoituksin yhdessä venäläisen kasakkaeversti Aerekovin kanssa, joka kaatui samassa taistelussa. Ruotsalaiset upseerit pystyttivät hautapaikalle vuonna 1897 komean muistomerkin. Myös kaatumispaikalla Hörneforsissa on näyttävä muistomerkki. Ristiina-seura pystytti 5. heinäkuuta 1959 Ristiinan Brahelinnan raunioiden lähistölle muistokiven. Perustellusti voidaan sanoa, että Joachim Zachris Duncker on tunnetuin Ristiinassa syntynyt henkilö kunnan 363 vuotta kestäneen ja vuoden vaihteessa päättyvän olemassaolon aikana. Hän on myös sotilasarvoltaan korkein ristiinalainen sankarivainaja. Ristiinan Reservinupseerit r.y. on päättänyt kunnioittaa everstiluutnantti Dunckeria ottamalla heinäkuun 5. päivän vuosittaiseksi perinne- ja toimintapäiväkseen. Ensimmäistä sellaista vietettiin viime kesänä erityisen juhlallisissa merkeissä. Kosoniemen kartanon pihapiirissä paljastettiin Dunckerille muistomerkki. Noin sadan juhlavieraan joukossa oli J.Z. Dunckerin poika viidennessä suoraan alenevassa polvessa, Joachim Hen- rik (Jim) Duncker puolisoineen. Hän paljasti muistomerkin yhdessä Kosoniemen kartanon nykyisen omistajan Pekka Ikosen ja Ristiinan Reservinupseerit r.y:n puheenjohtaja Risto Komulaisen kanssa. Ensimmäiset kukat laskivat Ristiinan kunnanjohtaja Virpi Siekkinen ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Jaana Vartiainen. Everstiluutnantti evp Tapani Hankaniemi Muistomerkkiprojektin johtaja Ristiinan Reservinupseerit r.y.. YHTEINEN PROJEKTI Muistomerkin aikaansaaminen vaati Ristiinan Reservinupseerit r.y:ltä monia kokouksia, talkoita ja juhlajärjestelyjä. Lähtökohtana oli luonnollisesti paikan omistajan suostumus. Haluamme kiittää lämpimästi Pekka Ikosta perheineen myönteisestä suhtautumisesta ja suuresta työpanoksesta. Kauniin, noin kolme tonnia painavan punagraniittikiven luovutti Jarmo Buur soramontultaan Ristiinasta. Lahtelaisen M.J.Paasikivi Oy:n valmistamat messinkilaatat kiinnitti Ristiinan Kiviveistämö Ky:n Tapani Pippuri. Kiven kuljetuksen noin 10 km:n päästä hoiti erikoiskalustollaan Pasi Laitinen Ristiinan Sähkötyö Oy:stä. Jalkaväkimuseo lainasi juhlaan Savon Prikaatin lipun ja Suomen sodan perinneunivormut. Sakari Pipatti lausui runon Heinäkuun viides päivä yksi sellainen yllään. Kahvitarjoilut hoiti sujuvasti Jaakko Syrjäläinen perheineen. Ulla Kelohonka ikuisti juhlan ammattitaitoisesti. Kiitos jokaiselle eri vaiheissa ja tehtävissä toimineelle työstä, joka voidaan liittää arvokkaaksi osaksi Ristiinan kunniakkaiden sotilasperinteiden kunnioittamista. Oheiset kuvat esittävät muistomerkkiprojektin puolisen vuotta kestäneitä vaiheita. Vasemmalla muistomerkkiprojektin johtaja Tapani Hankaniemi. Muistomerkisi valikoitui punagraniittinen 2850 kg painava kivi. Tapani Pippuri kiinnittämässä laattoja kiveen. Kuvat Tapani Hankaniemi. 12 SAVON VASAMA 2 2012
Meiltä myös kivat lahjaideat! mm. T-paita-, muki-, palapelija lippispainatukset sekä seinäkalenterit. Nyt myös canvas-taulut! PAP PA Ristiinan Autotyö Puh 015-458300 Maaherrankatu 30, 50100 Mikkeli Puh/fax 015-213 011 e-mail: tulostus@kopiopiste.net www.kopiopiste.net KAMPAAMO-PARTURI Mikkelin seudun kuntien yhteinen jätehuoltoyhtiö Piirikokouskutsu Suur-Savon Reserviupseeripiirin ja Suur-Savon Reserviläispiirin sääntömääräiset syyskokoukset järjestetään torstaina, 25.10. 2012 klo 17:00 alkaen Mikkelin Upseerikerholla. Aikataulu: 17:00 17:30 yhteiset asiat 17:30 18:30 kokousesitelmä prkenr Kiianlinna n. 18:30-19:00 piirihallitusten kokoukset n. 19:00 19:30 piirikokoukset Tervetuloa kokoukseen! SAVON VASAMA 2 2012 13
Maavoimien taistelu uudistuu Maavoimien taistelutapaa ja joukkoja uudistetaan omista suomalaisista lähtökohdista niin, että puolustus voidaan toteuttaa pienemmällä joukkomäärällä. Alueellisen puolustuksen perusperiaatteet säilyvät ja yleinen asevelvollisuus tarvitaan myös tulevaisuudessa. Uudistus on kokonaisvaltainen. Se koskee organisaatioita, materiaalia ja toimintatapoja sekä henkilöstöä. Maavoimien operaatiopäällikkö Prikaatikenraali Veli-Pekka Parkatti Puolustusvoimauudistuksen lähtökohtia ovat puolustusvoimien nykyisten tehtävien jatkuminen, yleisen asevelvollisuuden toimivuuden varmistaminen sekä puolustusperiaatteen kehittäminen alueellisen puolustuksen pohjalta. Uudistuksen yhteydessä puolustusmenojen käyttö pyritään saamaan hallittavaan tasapainoon, jolla taataan puolustuskyvyn pitkäjänteinen ylläpito ja kehittäminen. Puolustusjärjestelmän toimintakyvyn varmistamiseen liittyy välttämätön alueellisten joukkojen uudistaminen. Alueellisilla joukoilla ja uudistuksen yhteydessä muodostettavilla paikallisjoukoilla varmistetaan, että koko maata voidaan puolustaa. Nämä yhdessä muodostavat maapuolustuksen torjuntakyvyn rungon ja alustan operatiivisten joukkojen toiminnalle. Puolustusvoimien sodan ajan vahvuuden pienetessä 230 000 sotilaaseen maavoimien joukkojen määrä vähenee merkittävästi. Pääosa maavoimien joukoista on puolustusvoimauudistuksen jälkeenkin alueellisia joukkoja ja paikallisjoukkoja. Niiden ylläpidon ja kehittämisen ongelmana on, että suuri määrä puolustusmateriaalia vanhenee lähivuosina ja menetettävän suorituskyvyn korvaamiseen on niukasti varoja. Koko maata on kuitenkin puolustettava, eikä uhkamalleissa ja puolustusvoimien tehtävissä ole näköpiirissä merkittävää muutosta. Yhtälö ei välttämättä kuitenkaan ole mahdoton, sillä maavoimissa on vuodesta 2008 alkaen suunniteltu, miten tehtävät kyetään toteuttamaan pienemmällä joukkomäärällä. Tarkastelun alle on otettu joukkojen organisointi, johtaminen, varustaminen ja taistelutapa. Näitä kaikkia uudistamalla voidaan muodostaa toimintakykyiset joukot, kunhan kriittiset poistuvat suorituskyvyt kyetään korvaamaan. Taistelutavan uudistamisen perusteet Maavoimien suunnittelun lähtökohtana ovat uhkamallit, jotka eivät ole oleellisilta osiltaan muuttumassa. Yleisen sotateknisen kehityksen mukaisesti asevoimien tiedustelukyky sekä asejärjestelmien teho ja tarkkuus kehittyvät jatkuvasti. Joukkojen vähetessä suorituskykyjen yhteisvaikutusta käytetään entistäkin painopisteisemmin syvällä alueella ja syvin tavoittein. Hyökkääjällä on aina alkuvaiheessa aloite ja ylivoima valituissa painopisteissä. Puolustajalla on oltava kyky aloittaa taistelut ja sitoa hyökkääjä kaikissa suunnissa sekä keskittää tämän jälkeen eri suorituskykyjen ja joukkojen yhteisvaikutus ratkaisukohtiin. Maasto ja olosuhteet antavat suomalaisille mahdollisuuden taistella omilla ehdoilla ja valitulla tavalla. Taistelu perustuu oman alueen tuntemukseen. Joukot voidaan kouluttaa ja varustaa niille suunniteltujen tehtävien mukaisesti. Suomalaisille ominaista oma-aloitteisuutta voidaan parhaiten hyödyntää oloissamme tehtävätaktiikkaa toteuttamalla. Vähemmistä joukoista on saatava suhteellisesti nykyistä enemmän tehoa. Taktiikkaa ja sotavarustusta on kehitettävä käsi kädessä. Edelleenkin suhteellisen suurelle reservistä perustettavalle joukkomäärälle ei voida hankkia täysimääräisesti kokonaan uutta materiaalia. Suurin osa materiaalista on vanhaa ja perinteistä, mutta tulevaisuudessakin käyttökelpoista. Elinkaarensa päässä olevien asejärjestelmien mukana poistuvaa suorituskykyä on kuitenkin korvattava keskittämällä niukat kehittämisvarat sellaisiin materiaalihankintoihin, joilla on suurin merkitys kokonaissuorituskyvyn kannalta. Tällaisia maavoimissa ovat erityisesti johtamiseen ja vaikuttamiseen liittyvät hankkeet. Maavoimia kehitetään kokonaisuutena (kuva 1). Pääesikunnan perusteiden pohjalta on laadittu maapuolustuksen konsepti, joka määrittää maapuolustuksen suorituskykyvaatimukset. Suorituskykyvaatimuksiin vastataan joukkorakenteella, joka on perusteena kehittämisohjelmille ja 14 SAVON VASAMA 2 2012
Johtamisjärjestelmä-asejärjestelmä-taistelijat tuliasemassa uudessa varustuksessa Kuva: Maavoimat Selonteot Kehittämisohjelma Puolustusvoima- Uudistus Kuva 1 Maavoimia kehitetämisen kokonaisuus Maavoimien kehittämissuunnitelma MAAVOIMIEN TOIMINNAN KEHITTÄMINEN MM. - Varusmies- ja reserviläiskoulutus - Rauhan ja sodan ajan rakenteet - Infrastruktuuri - Toiminnan kehittäminen joukkotuotannolle. Maavoimien johtamisrakenteita, infrastruktuuria ja toimintaa on kehitettävä niin, että kokonaisuus toimii kaikissa tehtävissä suorituskykyvaatimuksia vastaavasti. Maavoimatutkimus on keskeinen väline kehittämisessä. Taktiikan tutkimuksessa maavoimien tärkein työkalu on Maasotakouluun perustettu maataistelukeskus. Siellä on jo kolmen vuoden ajan viety läpi laajaa taistelutavan tutkimusta, jonka perusteet lähtevät maapuolustuksen konseptista. Tutkimuksessa on selvitetty miten, kehittämisen reunaehdot huomioiden, joukot tulisi organisoida ja varustaa ja miten niiden tulisi taistella, jotta päästäisiin mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Näin on taistelutavan uudistamiselle saatu mahdollisimman kestävä teoreettinen perusta. Maavoimatutkimuksen rinnalla seurataan jatkuvasti muualla maailmalla tapahtuvaa kehitystä ja tutkimusta. Suoraa oppia suomalaiseen alueelliseen puolustukseen on kuitenkin vähän saatavilla. Kaikissa armeijoissa kyllä korostetaan esimerkiksi tehtävätaktiikkaa ja oma-aloitteisuutta, mutta käytännön toiminta keskittyy kriisinhallintaan ja on usein hyvin kaavamaista, ylhäältä johdettua ja säädeltyä. Uudistettua taistelutapaa on jo viime syksystä alkaen testattu kokeiluharjoituksissa. Ensimmäiset kokemukset ovat olleet lupaavia. Sekä henkilökunta että varusmiehet ovat ottaneet uudistetut toimintamenetelmät vastaan innolla. Vuonna 2012 kokeiluharjoituksiin osallistuvat mm. Karjalan prikaati, Pohjois-Karjalan prikaati Reserviupseerikoulu ja Maasotakoulu. Harjoituksissa tutkitaan joukkueja komppaniatason taistelua. Taistelutavan olemus Maavoimatutkimuksen perusteella voidaan kiistatta osoittaa, että taistelutavan uudistuksessa tarkastelluilla kehittämisohjelman mukaisesti varustetuilla organisaatioilla ja toimintatavoilla päästään nykymalleja parempiin tuloksiin. Taistelutapa ja organisaatiot uudistetaan ensimmäisessä vaiheessa alueellisten joukkojen osalta. Sen jälkeen ovat vuorossa paikallisjoukot ja operatiiviset joukot, joiden toiminnassa sovelletaan samoja periaatteita. Keskeinen uudistuksen kohde on joukkojen tapa taistella (kuva 2). Uudistetussa taistelutavassa nykyisestä jäykähköstä alueiden pitämiseen perustuvasta taktiikasta siirrytään kohti joustavampaa toimintamallia, jossa pyritään tuottamaan vastustajalle maksimaaliset tappiot oma toimintakyky säilyttäen. Uudistetussa taistelutavassa korostuvat aktiivisuus, aloitteellisuus, liike ja joustavuus. Joukot voivat käyttää samanaikaisesti eri taistelulajeja. Taistelutilan valmisteluun kuuluvat keskeisesti suluttaminen, linnoittaminen ja oman toiminnan suojaaminen. Tulenkäytöllä ja yllättävillä iskuilla tuotetaan vastustajalle tappioita, riko- SAVON VASAMA 2 2012 15
taan sen taistelujärjestys ja pakotetaan se reaktiivisesti muuttamaan suunnitelmiaan. Toiminta tapahtuu samanaikaisesti koko vastuualueen syvyydessä. Hyökkääjän sitoutuessa taisteluun syvällä alueella sen voima ehtyy ja sitoutuu oman toiminnan ja yhteyksien suojaamiseen. Lopulta hyökkääjän liike pysähtyy. Vastustajan tulivaikutusta pienennetään joukkoja hajauttamalla, joukkojen liikkeellä, linnoittamisella, ryhmitysmuutoksilla ja harhauttamalla sekä maaston oikealla käytöllä. Joustavan puolustuksen edellytykset luodaan runsaalla vara-, vale- ja vaihtoasemien määrällä. Samalla voidaan kyllästää vastustajan maalitiedustelu. Joukkojen ilmasuojelun ja ilmatorjunnan merkitys erityisesti taisteluhelikoptereita vastaan korostuu. Aktiivisuus taistelun kaikissa vaiheissa ja kaikilla tasoilla korostuu. Uudet taisteluvälineet kuten lennokit, johtamisvälineet, valvontajärjestelmät, pimeätoimintavälineet ja erilaiset räjähdyspanokset mahdollistavat vaikuttamisen parempaan tilannekuvaan perustuen. Oma-aloitteellisuudelle ja oveluudelle on entistä enemmän sijaa. Joukolla, joka taistelutilanteessa yllättää vastustajansa, on hetkellisesti moninkertainen ylivoima. Tarkkuuskiväärillä tai panssarintorjunta-aseella yllättävästä suunnasta valmistellusta tuliasemasta ammutun laukauksen osumatodennäköisyys on parempi kuin vastustajan tulen alta ammuttaessa. Tykistön ensimmäisistä kranaateista syntyy suurimmat tappiot. Ensimmäinen laukeava panssarimiina aiheuttaa tappioita ja pysäyttää vastustajan. Mitä enemmän yllätyksiä, ensimmäisiä kranaatteja ja laukeavia miinoja vastustajaan vaikuttaa, sitä enemmän tuotetaan tappioita ja sekoitetaan vastustajan toimintaa. Parhaaseen vaikutukseen päästään perinteisellä sulutteiden, epäsuoran tulen ja suoraammuntatulen yhteisvaikutuksella. Oleellista on, että yllätyksen suoma etu käytetään maksimaalisesti hyväksi ja vastustajan vastatoimenpiteitä väistetään. Nykyisin 2015- Hyökkäyksessä ei niinkään ole kysymys jonkun määräalueen valtaamisesta ja pitämisestä, vaan reservinä olevan suorituskyvyn siirtämisestä vaikuttamaan oikea-aikaisesti vastustajaan. Silti aina on alueita, jotka on pidettävä hallussa tai sitten niiden käyttö vastustajalta on estettävä sulutteilla ja tulella. Maavoimilla on myös oltava kyky hyökkääjän kovan kärjen pysäyttämiseksi aukeavoittoisessa maastossa kohtaamistaistelussa. Tällainen kyky löytyy taistelupanssarivaunuilla varustetuista mekanisoiduista taisteluosastoista ja Karjalan Jääkäriprikaatista. Muut puolustushaarat ja puolustusvoimien yhteiset suorituskyvyt kuten ilmapuolustus, erikoisjoukot, kaukovaikuttaminen ja elektroninen sodankäynti tukevat maavoimien taistelua. Tuhoamalla ja lamauttamalla tärkeitä kohteita hyökkääjän syvyydessä luodaan edellytyksiä torjuntataistelun onnistumiselle. Operatiivisen tulenkäytön erikoisampumatarvikkeilla voidaan yllättävässäkin tilanteessa vaikuttaa nopeasti myös vastustajan koviin ja puolikoviin maaleihin. Kenttäkokeissa on kouluttajien ja johtajien eri tasoilla on löydettävä käytännön keinot esimerkiksi partio- Kuva 2 Uudistetun taistelutavan periaate Vihollisen hyökkäys pysähtyy PITÄMÄLLÄ MAASTOA ASEMAPUOLUSTUKSELLA TUOTTAMALLA RIITTÄVÄSTI TAPPIOITA Maavoimia kehitetään kokonaisuutena ja panssaritiedustelun vaikeuttamiseen, puolustusryhmityksen joustavaan muuttamiseen, kärjen toistuvaan pysäyttämiseen ja vaikutuksen ylläpitämiseen koko taistelun ajan koko vastuualueella. Miten salaan ja harhautan, miten houkuttelen hyökkääjän itselleni edulliseen taistelutilanteeseen, miten tempaan aloitteen, ovat kysymyksiä, joihin on haettava vastaukset. Uudistetulla tavalla taistelevien joukkojen huollon järjestelyt ovat haasteellisia. Huoltojoukkojen organisoinnilla ja varustamisella pyritään vastaamaan näihin haasteisiin. Taustalla on laaja maavoimatutkimukseen liittyvä huollon tutkimustoiminta. Huollon järjestelyt, suluttaminen ja linnoittaminen, johtamisvalmiuden saavuttaminen ja muut puolustusvalmistelujen aikatekijät on myös selvitettävä kenttäkokein. Materiaali ja organisaatiot Pääosa joukkojen käyttämästä materiaalista on nykyistä puolustusvoimien hallussa olevaa tai yhteiskunnalta valmiutta kohotettavassa vuokrattavaa tai otettavaa. Hankinnat kohdennetaan suhteelliseen pieneen, mutta toiminnan kannalta kriittiseen materiaaliin. 16 SAVON VASAMA 2 2012
Joukkojen organisoinnissa pyritään modulaarisuuteen ottaen huomioon erilaiset tehtävät ja toimintaolosuhteet. Jotkut pataljoonat varustetaan ja koulutetaan taistelemaan hajautetusti, toiset enemmän puolustuksellisesti tai hyökkäävästi ja osa joukoista koulutetaan ja varustetaan Pohjois- Suomen olosuhteisiin. Pohjois-Suomessa taisteluosastojen iskuportaat varustetaan telakuorma-autoilla. Etelä-Suomessa osalle alueellisista joukoista riittää panssaroituja pyöräajoneuvoja ja maastokuorma-autoja, mutta pääosa liikkuu ottoajoneuvoilla. Keskeinen uudistetun taistelutavan mahdollistaja on johtamisjärjestelmä, joka ulotetaan ryhmä- ja raskasasetasolle saakka. Ryhmänjohtajat on tarkoitus varustaa radioilla ja paikkatietoon perustuvan tilannekuvan välittämisen mahdollistavilla päätelaitteilla. Joukkueen johtaja voi uusin välinein johtaa äänensä kantaman ulkopuolella olevia ryhmiään reaaliaikaisen tilannekuvan ja paikkatiedon perusteella. Käyttöön suunniteltu teknologia on jo olemassa. Esimerkiksi hirvijahdissa käytetään samankaltaisia kaupallisia välineitä. Nykyiselle tietotekniikan tuntevalle sukupolvelle välineiden käyttö on luontevaa. Pääosa maavoimien seuraavien vuosien materiaalihankinnoista liittyy uudistettuun taistelutapaan. Johtamisjärjestelmien lisäksi mm. kenttätykistön ja raskaan kranaatinheittimistön tuliyksiköitä varustetaan asekohtaisilla päätelaitteilla, jotka mahdollistavat hajautetun tuliasematoiminnan ja siten paremman suojan. Joukkojen suojaa parannetaan myös suojaelementeillä, valelaitteilla sekä naamioverkoilla. Tiedustelu- ja valvontakykyä parannetaan lennokkijärjestelmillä, maalinosoitusjärjestelmillä ja pimeätoimintavälineillä. Huoltojärjestelmä rakennetaan siten, että se mahdollistaa joukkojen nykyistä hajautetumman toiminnan. Myös joukkojen kokoonpanoja tarkistetaan. (kuva 3) Kokeilukokoonpanoissa on jalkaväkiryhmän vahvuus kasvatettu yhdeksään sotilaaseen. Ryhmä voi jakautua kolmen taistelijan partioihin. Ryhmän aseistukseen kuuluu kaksi kevyttä konekivääriä ja tarkkuuskivääri sekä kertasinkoja ja viuhkapanoksia. Tulivoimaa joukoissa on muutoinkin kasvatettu olemassa olevalla materiaalilla. Komppanian kokoonpanoon kuuluu panssarintorjuntaohjusryhmä ja kolmeputkinen kevyt kranaatinheitinjoukkue. Pääosa alueellisista joukoista organisoidaan pataljoonan ja patteriston taisteluosastoiksi. Osa niistä voi toimia pataljoonakokoonpanossa. Itsenäiseen toimintaan kykenevällä vahvennetun pataljoonan taisteluosastolla on kaksitoista raskasta kranaatinheitintä ja kahdeksantoista kenttätykkiä. Pääosassa pataljoonista siirrytään nelijakoon myös komppanian sisällä. Alueellisilla taisteluosastoilla ja pataljoonilla on hyvä lähitaistelukyky, kyky torjua panssarivaunuja keskitorjuntaetäisyyksille ja suhteellisen vahva epäsuora tulivoima. Taisteluosastoja tuetaan operatiivisella tulenkäytöllä ja muilla ylemmän johtoportaan suorituskyvyillä. Johtaminen perustuu tehtävätaktiikkaan Toiminta perustuu tehtävätaktiikkaan kaikilla tasoilla. Johtajalle annetaan toiminnan päämäärä, tehtävä ja resurssit, jonka jälkeen hän päättää miten toiminta toteutetaan. Johtajilta ja yksittäisiltä sotilailtakin odotetaan rohkeuden ja aloitekyvyn lisäksi myös oveluutta. Heidän kouluttamisensa ymmärtämään taistelutavan syvin olemus on keskeinen haaste. Tehtävätaktiikka antaa johtajalle vapauden valita toimintatapa vallitsevan tilanteen perusteella. Siinä korostetaan hyväksyttävien riskien oton sekä taistelukentän mahdollisuuksien hyväksikäyttöä. Tehtävätaktiikka edellyttää, että johtaja tietää ylemmän johtoportaan toimintaidean ja ymmärtää miten hänen tulee toimia, jotta toiminta palvelee parhaiten tavoitteiden saavuttamista. Tehtävätaktiikassa ei siis korosteta muodollista käskyvaltaa ja alaisten valvontaa, eikä esimies lähtökohtaisesti käske miten tehtävä suoritetaan. Tehtävätaktiikan periaatteita noudatetaan jokaisella johtotasolla. Johtajille annetaan mahdollisimman suuri toimintavapaus, ottaen kuitenkin huomioon taistelun synkronoinnin vaatimukset. Uudet johtamisjärjestelmät tuottavat johtajille tilannekuvan, jonka perusteella he voivat tarvittaessa tukea ja ohjata alaisiaan. Joskus joudutaan antamaan tarkkojakin ohjeita eri yksiköiden toimintojen yhteensovittamiseksi. Tehtävätaktiikan toteuttaminen edellyttää aloitteellisuutta, harkintakykyä, mielikuvitusta ja oveluutta. Johtajan täytyy kuitenkin suhtautua tilateisiin sellaisina kuin ne ovat, ei sellaisina kuin hän toivoisi niiden olevan. Joukon johtajan johtamistoiminta alkaa kun hän saa esikäskyn tulevasta tehtävästä. Taistelutilanteessa johtajalla ei yleensä ole aikaa käskeä asioita yksityiskohtaisesti. Tärkeitä on, että johtaja koko ajan arvioi tilannetta ja alaistensa kykyä täyttää tehtävä. Tehtävämuutosten pitää olla johdonmukaisia. Tempoileva ja ristiriitainen johtamistapa sekoittaa alaisten käsityksen toiminnan tavoitteista ja murentaa luottamusta johtajaan. Taistelun johtamisessa pyritään ennakoivaan johtamiseen, jossa tavoitteena on vastustajan toimintasuunnitelman rikkominen ja aloitteen tempaaminen. Vastustaja pakotetaan reagoivaksi, jolloin se menettää aloitteen ja mahdollisuuden menestykseen. Joukon tehokkuus edellyttää, että yksilöt kaikilla tasoilla ajattelevat itsenäisesti, ovat aloitekykyisiä ja luottavat omiin taitoihinsa, taistelutovereihinsa ja ennen kaikkea johtajiinsa. Yksittäisten taistelijoidenkin on ymmärrettävä kokonaistavoite ja pystyttävä automaattiseen, vaistomaiseen toimintaan sekä arvioimaan itsenäisesti taisteluun vaikuttavia tekijöitä. Alaiset tulisi ottaa mukaan taistelun suunnittelu- ja valmisteluvaiheen ongelmanratkaisuprosesseihin. Heitä tulee kannustaa etsimään uusia ratkaisuja, eikä pidä odottaa heidän olevan aina johtajan kanssa samaa mieltä. Johtajan on korostettava yhteisvastuun, yhteisten tavoitteiden ja yhteisen yrittämisen merkitystä. Hänen pitää visioida tilanteita, joissa yhteinen etu ajaa yksilön henkilökohtaisen edun edelle. Alaisten mielipiteiden hyödyntäminen motivoi heitä ja sitouttaa hei- SAVON VASAMA 2 2012 17
RJOHT TARKAM VM PION KKAMP RKM VARA- JOHT KKAMP LÄÄKM ALUEELLISET JOUKOT: organisointi ja pääaseet (kokeilukokoonpano) Ryhmä - päätelaite+lähiradio - konekiväärit - tarkkuuskivääri - pimeänäkölaitteet - kevyet kertasingot - viuhkapanokset Ryhmäaseistuksen lisäksi: - sisäinen viestiverkko - ilmatorjuntakonekivääri - maalinosoitusjärjestelmä - panssarimiinat dät tehtävän toteuttamiseen. Kun käsky perustellaan, alaiset ymmärtävät sen tarpeellisuuden ja pystyvät toteuttamaan sen tehokkaasti. Joukkotuotanto alkaa kesällä 2013 Kuva 3 Uusien alueellisten joukkojen organisointi Joukkue Johto Tulenjohto 3 X ryhmää Kuljettajat Komppania 3-4 x joukkuetta Komentojoukkue Kranaatinheitinjoukkue Huoltojoukkue Joukkuevarustuksen lisäksi: - johtamisjärjestelmä - panssarintorjuntaohjus NLAW - kevyet kranaatiheittimet Taisteluosasto/pataljoona 3-4 x jalkaväki/ jääkärikomppania Esikuntakomppania Viestikomppania Kranaatinheitinkomppania Huoltokomppania Pioneerikomppania Patteristo Komppaniavarustuksen lisäksi - johtamisjärjestelmä - raskaat kranaatinheittimet - kenttätykit - minilennokkijärjestelmä - oma pioneeritoiminta- ja huoltokyky Maavoimien tuleva kokoonpano mahdollistaa joukkojen tuottamisen tehtävän ja olosuhteiden vaatimusten mukaisesti. Uudistettujen alueellisten joukkojen tuottaminen on tarkoitus aloittaa vuoden 2013 saapumiseristä: ensin koulutetaan johtajat ja sitten miehistö. Pääosa uudistetuista alueellisista joukoista tuotetaan aikaisemmasta poiketen varusmiespalveluksen pohjalta. Ennen tuotannon aloittamista on luonnollisesti koulutettava kouluttajat ja uudistettava koulutussuunnitelmat. Uudet organisaatiot ja niiden varustus on tunnettava perinpohjaisesti, ennen kuin joukkotuotanto voidaan aloittaa. Joukko-osastojen henkilökunnan perehdyttäminen taistelutapaan on toteutettu Maavoimien Esikunnan johdolla keväällä 2012. Joukkotuotannon valmistelua ollaan siirtämässä joukkoosastoihin ja sotakouluissa aloitetaan asteittain henkilökunnan koulutus uudistettuun taistelutapaan. Joukkojen suorituskykyjen saavuttaminen edellyttää, että miehistön viiden ja puolen kuukauden palvelusaika käytetään tehokkaasti. Maastovuorokausien määrässä tulisi päästä noin 40 vuorokauteen ja kertausharjoituksissa vuoden 2010 tasolle. Tärkein työ taistelutapaa uudistettaessa tapahtuu kentällä. Kaikilla tasoilla riittää kantahenkilökunnalle pureksittavaa. Aliupseerien tulee hallita ryhmä- ja joukkuetason toiminta sekä niiden ase- ja johtamisjärjestelmät. Opistoupseerien ja kanditason upseerien osaamisessa korostuu joukkue-komppaniatason hallinta ja koulutuksen suunnittelu. Maisteritason upseerien tulee hallita taisteluosaston kokonaisjärjestelmä. Yleisesikuntaupseerien tehtävissä painottuvat alueellisten ja operatiivisten taisteluosastojen ja yhtymien komentaja- ja esikuntatehtävät. Myös paikallisjoukkoja kehitetään Alueellisten joukkojen uudistetun taistelutavan periaatteet tuodaan jatkossa myös operatiivisten joukkojen ja paikallisjoukkojen taisteluun. Uudistettavien paikallisjoukkojen tehtäviä ovat joukkojen perustaminen ja koulutus, kohteiden suojaus, tiedustelu, opastaminen, sivustojen suojaus, maahanlaskun torjunta ja rajoittaminen, sissitoiminta ja erikoisjoukkojen vastainen toiminta. Paikallisjoukkojen toiminnan yhteyteen on myös mahdollista kanavoida vapaaehtoisen maanpuolustuksen sekä kokonaisturvallisuuden toimintoja. Muita viranomaisia voidaan tukea mm. etsintä- ja pelastustehtävissä. Paikallisjoukot on tarkoitus organisoida paikallispataljooniksi. Etelä-Savon paikallispataljoonaan voisi kuulua esikunta, esikunta- ja huoltokomppania, yksi tai useampi maakuntakomppania, perustamiskeskuksia, koulutusyksikkö, sotilaspoliisiyksikkö ja muita yksiköitä tarpeen mukaan. Vaikka sodan ajan joukkojen määrä pienenee, ovat ne 95 prosenttisesti reserviläisistä muodostettuja. Kaikille sopiville ja halukkaille reserviläisille on edelleen tehtäviä sodan ajan puolustusvoimissa. Tuleva joukkorakenne mahdollistaa reserviläiselle monipuolisen urapolun ja haasteellisia tehtäviä. Varusmieskoulutuksen jälkeen reserviläisen sijoitus on alueellisissa tai operatiivisissa joukoissa. Sen jälkeen tarjolla on tehtäviä maakuntakomppanioissa, perustamisorganisaatiossa, koulutus- ja tukiorganisaatioissa sekä esikunnissa. Paikallisjoukkojen varustamiseen on niukasti varoja. Toisaalta joukkojen toiminnassa voidaan tukeutua muita joukkoja enemmän muulta yhteiskunnalta saataviin palveluihin ja ottomateriaaliin. Monella reserviläisellä on käytössään sotaväen käyttöön kelpaavaa varustusta (kompassi, lähiradio, kiikari, yms.) joka voidaan ottaa sotaväen käyttöön kun hän astuu palvelukseen. Lopuksi Maavoimien suunnitelmat perustuvat leikattuihin rahoituskehyksiin. Jos välttämättömin materiaali jää hankkimatta, uudistettu taistelutapa toteutuu vajaana ja vain pienen joukkomäärän osalta. Kertausharjoitusten raju leikkaus lähivuosina tulee hidastamaan myös reservin kouluttamista uusien periaatteiden mukaiseen toimintaan. Uudistetun taistelutavan jalkautus on lähtenyt hyvin käyntiin. Odotukset henkilökunnan, reserviläisten ja varusmiestenkin puolella ovat korkealla. 18 SAVON VASAMA 2 2012
Venetmäen antiikkimessut 30.6.-1.7.2012 Venetmäen antiikkimessuihin liittyen järjestettiin MPK:n koulutuksen esittely sekä reserviläisten toimintapäivä. Sen ohjelma muodostui vanhojen aseiden sekä vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan esittelystä, kohdistusammunnasta sekä yli 15-vuotiaille suunnatusta ampumakilpailusta. Vauhkosen Ilkan kanssa raahattiin edellisenä iltana Partaharjun opiston iso Teuva tykötarpeineen paikalle. Siinäpä vasta sopiva kuntotesti tuleville varusmiehille; nostaa iso Teuva korkeaan perävanuun kahteen mieheen. Suosittelemme! Savonlinnan reserviläisten hallinnoimalla esittelyteltalla oli aika-ajoin tungosta. Antiikkimessuilla kaikki vanhat kapineet tuntuvat kiinnostavan. Savonlinnalaiset hoitelivat osuutensa taas kerran kiitettävästi avaimet käteen periaatteella, eli kioskille paikka ja siitä se homma hoitui. Näin se piiritason yhteistyö kerhojen ja MPK:n toimijoiden välillä toimii parhaimmillaan, eikä siihen välttämättä muita poppakonsteja tarvita. Jäsenhankintaa suoritettiin samalla hartiavoimin ja reserviläistoimintaa kuvaavat esitteet menivät hyvin kaupaksi. Savonlinnan miehet viettivät yönsä teltoissa ja samalla kertasivat vartiotoimintaa aseteltan liepeillä mahdollisten kilpailevien asekerääjien varalta. Teltat muuttuivat yöllä voimakkaan sadekuuron ansiosta vetisiksi, mutta se ei kunnon sissejä haitannut sillä harvoinhan sitä saa ilmaismajoituksen vielä uima-altaalla varustettuna. Reserviläisten sovellettuun ammuntaan osallistui vajaat 70 henkilöä. Osallistujamäärää verotti asetettu ikäraja sekä aseiden lukumäärä. Perheenjäsenen ampumataitoja seuraavia neuvonantajia ja kannustajia oli paikalla sitäkin enemmän. Ampumakilpailun tulokset: I. Turo Haapasaari, Pieksämäki II. Juho Riittinen, Pieksämäki III. Sirkka Juusonen, Pieksämäki Tilaisuuden järjestäjän Terho Häkkisen mukaan Venetmäen kesätapahtumassa oli liikkeellä kahtena päivänä esittelijät ja myyjät mukaan lukien yhteensä reilut 1000 henkeä. Terho oli tilannut Pieksämäen Seudun maanpuolustusnaisilta muonituspalvelut. Samalla maukkaalla sopalla reserviläisetkin vatsansa täyttivät. Viulut maksoi Häkkisen tila, joten reserviläis- eikä koulutusjärjestöille ei tullut henkilöstön ylläpidosta muonituskustannuksia. Teksti: Ano Teittinen Kuvat: Terho Häkkinen Kohdistusammunta Esittelypisteen valmistelua SAVON VASAMA 2 2012 19
SAVON SOTILASPERINNEYHDISTYS Uutta kohti - perinteiden pohjalta Savon sotilasperinneyhdistys Porrassalmi haluaa omalta osaltaan olla rakentamassa Savon maakunnan identiteettiä kertomalla maakunnan tarinaa järjestämällä seminaareja ja erilaisia tapahtumia sekä harjoittamalla julkaisutoimintaa. Erityisesti haluamme vaalia savolaista sotilasperinnettä ja sotaväen monikerroksisia kulttuurisia vaikutuksia maakuntaan. Yhdistyksemme suosittelee Savonlinnassa pidettävää luentosarjaa Suomi syntyy, jonka ohjelma on hyvin mielenkiintoinen. Syyskuussa 4.9 pidetyn luennon otsikko oli Partisaanit vuoden 1812 isänmaallisessa sodassa Luennoitsija Pietarin Kansalliskirjaston osastonjohtaja, tohtori Aleksandr Sapozhnikov. Kommenttipuheenvuoro FT dosentti Jyrki Paaskoski. Luennossa tarkasteltiin Napoleonin Grande Armeén hyökkäystä Venäjälle. Sodankäynnin ytimessä olivat vakinaiset armeijan joukko-osastot, joiden rinnalla taisteli myös talonpoikaississejä. Näiden joukkojen organisoimisessa venäläiset olivat ottaneet oppia suomalaisilta ja erityisesti savolaisilta talonpojilta, jotka Suomen sodan aikana 1808 olivat tehneet tihutöitä venäläisten selustassa. Seuraava luento Sodan ja rauhan näyttämöllä: Gustaf Mauritz Armfelt ja Aleksanteri I 1812 on tiistaina 2.10 Savonlinnan maakuntamuseossa Luennoitsijana FL Rainer Knapas. Kommenttipuheenvuoron esittää dosentti Jorma Kaimio. Luennossa käsitellään G.M. Armfeltin toimintaa Suomen asioiden johdossa vuonna 1812, mm. Vanhan Suomen yhdistämistä, Helsingin korottamista pääkaupungiksi sekä Aleksanteri I:n ja Ruotsin kruununprinssin tapaamista Turussa - taustana suurpolitiikka ja Napoleonin sotaretki Venäjälle Venäjän sota 1812 pidetään tiistaina 6.11. klo 18.00.-20.00 myös Savonlinnan maakuntamuseossa. Luennoitsija dosentti Pertti Luntinen. Kommenttipuheenvuoro FL Jukka A. Torvelainen. Tilaisuus on Pyhän Olavin Killan isännöimä. Kaksisataa vuotta sitten käytiin suurvaltojen sotaa, joka alkoi Ranskan vallankumouksesta. Ranskalaisten keisari Napoleon alisti melkein koko maanosan, vain Englanti jatkoi taistelua. Napoleon löi Venäjänkin useissa taisteluissa ja pakotti sen katkaisemaan kaupankäynnin Englannin kanssa, mutta saarto tahtoi vuotaa. Kesällä 1812 hänen Euroopan eri kansoista koottu Suuri armeijansa hyökkäsi Venäjälle, mutta ei saanut venäläisjoukkoja tuhotuksi vaikka eteni Moskovaan asti. Talven tulo pakotti hyökkääjät vetäytymään venäläisten takaa-ajamina ja vain rippeet pelastuivat. Muut alistetut nousivat Napoleonia vastaan ja taistelut loppuivat 1815 kun venäläiset liittolaisineen marssivat Pariisiin. Sarjan viimeinen luento Miksi Vanha Suomi liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan 1812? on tiistaina 4.12. klo 18.00.-20.00. Savonlinnan maakuntamuseo. Luennoitsija: FT dosentti Jyrki Paaskoski. Kommenttipuheenvuoro FT Jukka Partanen (UEF). Luennossa pohditaan, miksi Aleksanteri I päätti yhdistää Vanhan Suomen Viipurin lääninä osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa ja miten yhdistämistoimet toteutettiin. Lopuksi pohditaan liittämisen seurauksia Etelä-Savon näkökulmasta. Savon sotilasperinneyhdistys Porrassalmi järjestää myös ensivuonna perinteisen kirjoituskilpailun lukiolaisille yhdistyksen toimintaan liittyvästä aiheesta. Lisäksi yhdistys julkaisee Etelä-Savon kulttuurin vuosikirja Porrassalmen kuudennen numeron vuoden 2013 kesäkuussa. Vuoden 2013 perinnematka järjestetään 8. 12.5.2012 20 SAVON VASAMA 2 2012