Uudenkaupungin tuulivoimayleiskaavan maisemaselvitys ja maisemavaikutusten arviointi

Uudenkaupungin tuulivoimayleiskaavan maisemaselvitys ja maisemavaikutusten arviointi Uudenkaupungin tuulivoimayleiskaava

Uudenkaupungin tuulivoimayleiskaava. Maisemaselvitys ja maisemavaikutusten arviointi. Teksti: Marie Nyman Kuvat ja kartat: Marie Nyman, ellei toisin mainita Taitto: Marie Nyman

Sisällysluettelo Uudenkaupungin tuulivoimayleiskaava... 5 1. Menetelmät ja aineistot Yleistä tuulivoimaloiden maisemavaikutuksista... 6 Maisemaselvitys... 7 Aluekohtaiset maisemavaikutusten arvioinnit... 8 Vaikutusvyöhykkeet... 8 Maisemavaikutusten merkittävyys... 9 Kuvasovitteet... 9 Näkyvyysanalyysi... 10 Yhteisvaikutukset... 11 Aineistot... 12 Maastokäynnit... 14 2. Maisemaselvitys Maisemamaakunta ja -seudut... 15 Luonnonpiirteet, maisemarakenne... 17 Kulttuuripiirteet... 18 Virkistyskäyttö ja matkailu... 25 Maisemakuva... 28 3. Maisemavaikutusten arviointi 1.Autotehtaan alue... 29 2.Korven alue... 37 3.Taipaleen alue... 46 5.Pehdon alue... 54 6.Varhelan alue... 62 7.Kylähiiden alue... 72 8. Kettelin alue... 81 4. Yhteisvaikutusten arviointi... 88

4 Kuva 1. Uudenkaupungin tuulivoimayleiskaavaan alustavasti merkityt kaava-alueet. (Kartta: Uudenkaupungin kaupunki, 2014)

Uudenkaupungin tuulivoimayleiskaava Maisemaselvitys ja maisemavaikutusten arviointi on tehty Uudenkaupungin tuulivoimayleiskaavaa varten. Uudenkaupungin tuulivoimayleiskaava laaditaan koko kunnan alueelle. Tuulivoimaloiden laajalle ulottuvien maisemavaikutusten vuoksi, vaikutuksia on arvioitu myös naapurikuntien, Vehmaan, Taivassalon, Kustavin, Laitilan ja Pyhärannan kuntien, alueilla sekä Mynämäen kunnan alueella. Uudenkaupungin tuulivoimayleiskaavaan on alustavasti merkitty kahdeksan tutkittavaa kaava-aluetta (Kuva 1): 1 Autotehtaan alue 2 Korven alue 3 Taipaleen alue 4 Muntilan alue 5 Pehdon alue 6 Varhelan alue 7 Kylähiiden alue 8 Kettelin alue Kaava-alue 8, eli Kettelin alue (en 003) on merkitty Varsinais-Suomen vahvistetussa maakuntakaavassa energiahuollon kohdemerkinnällä. Näistä kaava-alueella 4, eli Muntilan alueella on jo käynnissä tuulivoimahanke neljän tuulivoimalan rakentamiseksi, ja kaava-alueella 3, eli Taipaleen alueella on haettu suunnittelutarveratkaisua kuuden tuulivoimalan rakentamiseksi. Kesällä 2014 Muntilan voimaloiden rakennusluvat eivät olleet vielä saaneet lainvoimaisuutta. 1 Uudenkaupungin tuulivoimayleiskaava ei toimi maankäyttö- ja rakennuslain 77 tarkoittamalla tavalla tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisen perusteena. Kaava-alueille voi hyväksytyn tuulivoimayleiskaavan perusteella ja maanomistajan luvalla hakea suunnittelutarveratkaisua tuulivoimaloiden rakentamista varten, jolloin rakennuttajan on teetettävä tarkemmat selvitykset hankealueelle. Hyväksytyn suunnittelutarveratkaisun perusteella haetaan rakennuslupaa. 2 Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaavassa on osoitettu tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvat alueet. Vaihemaakuntakaavassa olevia alueita on kaava-alue 1, Autotehtaan alue (en 010 Auto- ja soijatehtaan alue). Kaava-alue 3, Taipaleen alue, vastaa vaihemaakuntakaavaselvityksissä mukana ollutta, Uusikaupunkiin ja Vehmaalle sijoittuvaa Santtio-Kiimkallion aluetta. Kaava-alue 5, Pehdon alue, sijaitsee kuntarajan tuntumassa, Vehmaan tuulivoimakohdemerkinnän vieressä (en 009 Vihtjärvi). Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaava on hyväksytty maakuntavaltuustossa 10.6.2013, mutta odottaa Ympäristöministeriön vahvistusta. 3 Maisemaselvitys ja maisemavaikutusten arviointi tehtiin tuulivoimayleiskaavan luonnoksen suunnittelun aikana. Maisemavaikutusten arvioinnin on tehnyt projektityöntekijä Marie Nyman Varsinais-Suomen liitossa kesän 2014 aikana. 1 Uudenkaupungin kaupunki, 2014. s.1-19 2 Uudenkaupungin kaupunki, 2014. s.1-19 3 Varsinais-Suomen liitto, 2014. (www.varsinais-suomi.fi) 5

6 Menetelmät ja aineistot Yleistä tuulivoimaloiden maisemavaikutuksista Maisema on kokonaisuus, joka on jatkuvassa muutostilassa sekä luonnon että ihmisen vaikutuksesta. Maisemalla on ajallinen syvyys, jonka eri kerroksissa on nähtävissä sekä luonnon prosessien että ihmisen kulttuurivaikutuksen jäljet. Maankäytön nopeat ja suuret muutokset muuttavat maisemien ominaisluonteita. Tuulivoimalat ovat mittakaavaltaan suuria ja ulkomuodoltaan moderneja elementtejä, jotka erottuvat kauas maisemassa. Ne eivät useimmiten mittakaavaltaan vertaudu maiseman muihin elementteihin ja luovat teknistä maisemakuvaa. Tuulivoimalat ovat osa nykyaikaista kerrostumaa maisemassa ja niiden sijoittelussa tulee huomioida ja turvata luonnonmaiseman ja kulttuuriympäristön erityispiirteet ja arvot. Tuulivoimarakentamisen laaja-alaisimmat ympäristövaikutukset kohdistuvat voimaloiden suuresta koosta johtuen maisemaan. 4 Tuulivoimaloiden maisemavaikutukset voivat kohdistua maiseman luonteeseen, laatuun tai rakenteeseen. Tuulivoimarakentamisen maisemavaikutukset aiheutuvat tuulivoimaloista, sähkönsiirtoon tarvittavien rakenteista ja niiden tilantarpeesta sekä uusista ja parannettavista tieyhteyksistä (kuvat 2a-c). Suuren kokonsa vuoksi tuulivoimalat hallitsevat muuta maisemaa ja muu maisema kutistuu tuulivoimaloihin vertautuessa. Tärkeätä on selvittää alueen maamerkit sekä muiden maisemaelementtien arvo ja asema maisemassa, jotta vältyttäisiin mittakaavallisilta kilpailutilanteilta sekä symbolimerkityksien katoamiselta. Tuulivoimaloiden mittakaavan ja luonteen takia, ne sopivat hyvin teollisuus- ja tuotantolaitoksien lähettyville, sillä maisemavaikutuksien puolesta suuren kokoluokan voimalat voidaan osittain rinnastaa esimerkiksi tehdasrakennuksiin, piippuihin ja mastoihin. Toisaalta tuulivoiman tuottaminen on luonteeltaan puhdasta, jolloin tuulivoimalat eivät täysin ole verrattavissa päästöjä aiheuttavaan teollisuuteen ja sen aiheuttamiin maisemavaikutuksiin. 5 Tuulivoimarakentamisen vaikutus maiseman luonteeseen riippuu nykyisestä luonteesta sekä tuulivoimaloiden sijainnista maisemassa. Tuulivoimaloiden aiheuttama muutos ihmisen voimakkaasti muokkaamassa ympäristössä on vähäisempi kuin ympäristöissä, joissa ei näy ihmisen toiminnan merkkejä. Erämaisten tai luonnontilaisten maisemien luonne on erityisen haavoittuva tuulivoimarakentamiselle. Jatkuvasti muuttuvia maisemia, kuten esimerkiksi maatalousmaisemia, on usein pidetty tuulivoimarakentamiselle soveltuvina. Toisaalta tuulivoimaloiden on katsottu soveltuvan huonosti historialliseen ympäristöön. Ne edustavat nykyaikaista tekniikkaa, joiden sijoittaminen kulttuuri- tai perinnemaisemaan saattaa aiheuttaa arvokkaiden piirteiden mitätöitymisen tai historiallisen luonteen katoamisen. Mitä selkeämpi aikayhteys tuulivoimaloilla ja niiden ympäristöllä on, sitä pienempi on konflikti niiden välillä. 6 Tuulivoimaloita on haasteellista sijoittaa pienpiirteiseen maisemaan, sillä tällainen maisema on visualisesti herkkää. Toisaalta pienipiirteisen maiseman korkeusvaihtelut saattavat luoda katvevaikutuksen, jolloin tuulivoimalan vaikutukset ulottuvat hyvin rajatulle alueelle. Suuripiirteinen maisema sietää paremmin tuulivoimaloiden kaltaisia suuria elementtejä, mutta voimalat myös näkyvät usein laajemmalle alueelle. Tuulivoimaloiden näkyvyyteen vaikuttaa maaston ja kasvillisuuden ohella, muun muassa sää- ja valo-olosuhteet. Visuaaliset vaikutukset ovat myös riippuvaisia voimaloiden muotoilusta, värityksestä, koosta, ryhmittelystä, valaistuksesta sekä hankkeen edellyttämästä infrastruktuurista. 7 Maiseman laadun heikkeneminen tuulivoimarakentamisen yhteydessä liittyy ympäristökokonaisuuden yhtenäisyyden heikkenemiseen, kuten kohteen ajallisen yhtenäisyyden, ja symbolimerkityksien tai maamerkin aseman heikkenemiseen. Tuulivoimahankkeen vaikutusta alueen maisemarakenteeseen ei usein voida pitää merkittävänä, sillä rakentaminen ei vaadi sellaista maastonmuokkausta, joka merkittävästi vaikuttaisi esimerkiksi alueen kallio- tai maaperään, vesistöihin tai kasvillisuuteen. 8 Tuulipuistojen alueilla voimaloiden havaittavuus, tai visuaalinen vaikutus, on suhteellisen vähäistä, johtuen puuston aiheuttamasta katvevaikutuksesta. Kaava-alueilla merkittävimpänä maisemavaikutuksena voidaan usein pitää alueen luonteen mahdollista muuttumista tuulivoima-alueiden vaatiman infrastruktuurin vuoksi. Tuulivoima-alueen rakennusvaiheessa voimalaosien kuljettamisella hankealueelle on myös tilavaatimuksensa, josta saattaa aiheutua maisemavaikutuksia, muun muassa puuston poisto pystytysalueen lähiympäristössä (noin 1 ha) sekä huoltoteiden 4 Nyman, Marie, 2013. s. 6-7 Weckman, Emilia, 2006. s. 10-18 5 Weckman, Emilia, 2006. s. 10-18 Ramboll Oy (luonnos 12.8.2014) 6 Weckman, Emilia. 2006. s. 10 18 Ramboll Oy (luonnos 12.8.2014) 7 Weckman, Emilia. 2006. s. 10-18 8 Weckman, Emilia. 2006. s. 10-18 Ramboll Oy (luonnos 12.8.2014)

PRODUCED BY AN AUTODESK EDUCATIONAL PRODUCT n. 200 m Lapakorkeus Huoltotien tyyppipoikkileikkaus PRODUCED BY AN AUTODESK EDUCATIONAL PRODUCT n. 140 m Napakorkeus Kuvat 2 a-c. Havainnekuvia voimalinjojen ja tieyhteyksien tilatarpeista. tiealue n. 12 m puuton alue n. 3 m n. 6 m n. 3 m puuton alue ajoradan leveys 110 kv:n johtoaukea reuna-alueilta. Sähkönsiirron, huoltoteiden sekä muiden rakenteiden ja toimenpiteiden vaikutukset maisemakuvaan ja maisemarakenteeseen ovat useimmiten paikallisia. 9 20 m 10 m reunavyöhyke reunavyöhyke 10 m 13 m 13 m 10 m johtoaukea johtoalue 26 m 46 PRODUCED BY AN AUTODESK EDUCATIONAL PRODUCT PRODUCED BY AN AUTODESK EDUCATIONAL PRODUCT Tuulivoimaloiden maisemavaikutukset eivät ole vain visuaalisia. Äänimaiseman mahdollisen muuttumisen lisäksi, myös tietoisuus voimaloista saattaa vaikuttaa maisemakokemukseen. Maisemavaikutusten kokeminen tai maisemavaikutusten aiheuttamat muut vaikutukset, esimerkiksi elinkeinoihin, käsitellään yleensä sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa. Maisemassa tapahtuva toiminta asettaa odotuksia ja asenteita maisemalle. Vaikka tuulivoimalat eivät useimmiten ole maankäytöllisesti ristiriidassa muiden käyttöintressien kanssa, niin maiseman arvostus saattaa aiheuttaa ristiriitatilanteita. Esimerkiksi virkistys- tai vapaa-ajan käytössä olevan maiseman luonnollisuutta arvostetaan. Maisemaselvitys Maisemavaikutusten arvioinnin ensimmäisessä vaiheessa alueelle laadittiin yleispiirteinen maisemaselvitys vaikutusalueen nykytilasta. Laajalle ulottuvan vaikutusalueen vuoksi, maiseman ominais- ja erityispiirteiden tunnistaminen edellytti suuren tietomäärän analysointia ja tulosten yksinkertaistamista. Maisemaselvityksen avulla tutkittiin mistä tekijöistä ja minkälaisista vuorovaikutussuhteista maisema muotoutuu. Maisemaselvitys tehtiin yleispiirteisellä tasolla koko vaikutusalueelle, nostaen esille erityisesti kaava-alueiden lähi- ja välivaikutusvyöhyke (0-6 km, 6-14 km, katso sivu 9). Maisemaselvityksessä hyödynnettiin tietoa alueen luonnosta ja kulttuurihistoriasta kirjallisuuteen, selvityksiin, inventointeihin, historiallisiin karttoihin sekä muuhun karttamateriaaliin perustuen. Tausta-aineistoa täydennettiin maastokäynneillä. Lopuksi selvitettiin alueen maisemarakenteessa ja maisemakuvassa merkitykselliset asiat sekä eri arvokohteiden herkkyyttä muutokselle. Maisemarakenneanalyysissä esitettiin maiseman perustekijöiden keskinäisiä suhteita sekä maiseman solmukohdat. Tuulivoimahankkeen yhteydessä erityisen merkittävää ovat alueen korkeussuhteet sekä suurmaiseman muodot. Maisemakuvan analyysissä esitettiin esimerkiksi avoimet ja suljetut maisematilat, maamerkit, tärkeät näkymät kohti voimaloita sekä näköalapaikat. Maisemaselvityksen perusteella voitiin arvioida tuulivoimaloiden maisemavaikutuksia alueen maisemakuvaan ja arvokohteisiin. 9 Weckman, Emilia, 2006. s. 10 18 Ramboll Oy (luonnos 12.8.2014) 7

Aluekohtaiset maisemavaikutusten arvioinnit Maisemavaikutuksia arvioitiin ensin aluekohtaisesti, jonka jälkeen arvioitiin kaavassa tutkittavien alueiden sekä muiden hankkeiden yhteisvaikutuksia. Muntilan alueelle ei tehty kaavan maisemavaikutusten arvioinnin yhteydessä aluekohtaista arviointia, sillä Muntilan kaava-alueella on jo käynnissä tuulivoimahanke neljän tuulivoimalan rakentamiseksi. Kesällä 2014 voimaloiden rakennusluvat eivät olleet vielä saaneet lainvoimaisuutta. Muntilan alue on kuitenkin huomioitu yhteisvaikutusten arvioinnissa. Maisemavaikutuksia on arvioitu kirjallisesti maisemaselvitykseen ja muihin lähteisiin, suunnitelma-aineistoon sekä kaavaa varten tehtyihin luontoselvityksiin perustuen. Maastokäynnit ja kartta-analyysit täydensivät maisemavaikutusten arviointia. Aluekohtaisia maisemavaikutuksia on havainnollistettu paikkatietopohjaisten näkyvyysanalyysien ja kuvasovitteiden avulla. Maisemavaikutuksia on arvioitu suhteessa nykytilaan, mutta yhteisvaikutusten arvioinnissa, näkyvyysanalyysissä sekä kuvasovitteissa on otettu huomioon myös muut tuulivoimahankkeet. Tuulivoimaloiden välke- ja varjovaikutuksia ei ole tämän arvioinnin yhteydessä arvioitu paikkatietopohjaisesti. Luonnosvaiheessa kaava-alueille ei vielä ole osoitettu huoltotievaihtoehtoja tai sähkönsiirtoon tarvittavia yhteyksiä. Myös mahdollisten voimaloiden määrä ja lopullinen sijoittelu määritellään vasta myöhemmässä vaiheessa. Kaikilla alueilla kulkee jo ennestään tiestöä, suurimmilta osin metsäteitä, ja maisemavaikutusten arvioinnin yhteydessä on pidetty todennäköisenä että kyseisiä teitä hyödynnettäisiin myös mahdollisen tuulivoimarakentamisen yhteydessä, jolloin eri tievaihtoehtoja on vertailtu keskenään maisemallisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Maisemavaikutusten arvioinnin yhteydessä on myös huomioitu mikäli kaava-alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä kulkee suurjännitelinjoja. Vaikutusten arvioinnin yhteydessä tuulivoimaloiden napakorkeudeksi määriteltiin 140 metriä, eli voimaloiden kokonaiskorkeus on noin 200 metriä. Vaikutusvyöhykkeet Korkeille rakenteille, kuten mastoille ja tuulivoimaloille, on määritelty vaikutusvyöhykkeitä perustuen niiden visuaaliseen vaikutukseen. Voimalan koko vaikuttaa vaikutusvyöhykkeiden laajuuteen. Tämän työn yhteydessä on käytetty apuna tanskalaisen Nielsenin kaavioita, jonka avulla vaikutusvyöhykkeitä säädettiin tuulivoimaloiden korkeuden mukaan. 10 (kuvat 3a-b) Napakorkeudeltaan 140 metrisille voimaloille lähivaikutusvyöhyke on tämän kaavion mukaan noin 0-6 kilometriä ja välivaikutusvyöhyke noin 6 14 kilometriä. Kaukovaikutusvyöhyke alkaa 14 kilometrin etäisyydeltä. Ulompi kaukovyöhyke alkaa 25 kilometrin etäisyydestä ja jatkuu niin kauas kuin paljas ihmissilmä ihanteellisissa olosuhteissa pystyy hahmottamaan voimalan. Lähivyöhykkeellä (noin 0-6 km) tuulivoimalat ovat hallitseva elementti maisemassa ja niiden mittakaava ei useimmiten vertaudu maiseman muihin elementteihin. Roottorin pyörimisliike vahvistaa tuulivoimaloiden näkyvyyttä. Visuaaliset vaikutukset voivat olla niin merkittäviä että ne vaikuttavat maiseman luonteeseen ja laatuun. Välivyöhykkeellä (noin 6-14 km) tuulivoimalat ovat näkyvä elementti maisemassa, mutta ovat mittakaavallisesti tasapainossa maiseman muiden elementtien kanssa. Voimaloiden suuri lukumäärä tekee niistä näkyviä. Maisema leimautuu tuulivoimaloiden vaikutuksesta tuotantomaisemaksi ja roottoreiden pyörimisliikkeen erottaa vielä. Voimaloiden kokoa ja etäisyyttä voimaloille on vaikea hahmottaa. Voimaloiden vaikutukset maiseman luonteeseen ja laatuun vähenevät etäisyyden kasvaessa. Kaukovyöhykkeellä (14-25 km) tuulivoimalat saattavat vielä näkyä maisemassa, mutta ne asettuvat mittakaavallisesti muiden maisemaelementtien alle ja sulautuvat taka-alalle. Tuulivoimaloilla ei ole enää ole useimmiten enää merkitystä maiseman luonteen tai laadun kannalta. Teoreettinen maksiminäkyvyys ulottuu 35 kilometrin etäisyydelle 11. Kaukovyöhykkeellä ja ulommalla kaukovyöhykkeellä selvityksessä on arvioitu ainoastaan tuulivoimakohteen suhdetta kansallispuistoalueeseen, arvokkaisiin maisemaalueisiin ja rakennettuihin kulttuuriympäristöihin, joissa voimalat näkyvyysanalyysin mukaan näkyvät laajalti. Maisemavaikutusten arvioinnin yhteydessä on käsitelty erikseen vaikutuksia kaava-alueilla, joihin kohdistuu välittömiä vaikutuksia muun muassa infrastruktuurin myötä. Maisemavaikutuksia on arvioitu laajemmassa maisemassa hyödyntäen muun muassa edellä mainittuja vaikutusvyöhykkeitä, suhteessa kohteen herkkyyteen ja voimaloiden sijaintiin maisematilassa. 8 10 Nielsen, Birk. 2007. 11 The Landscape Institute. Institute of Environmental Management & Assessment. 2007.

Lapakorkeus, metriä 200 150 90 n. 6 km Lähivaikutus- ja välivaikutusvyöhykkeen välinen raja Lapakorkeus, metriä 200 150 90 1 2 3 4 5 6 7 8 Etäisyys, kilometriä n. 14 km Välivaikutus- ja kaukovaikutusvyöhykkeen välinen raja 5 Etäisyys, kilometriä 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 Kuvat 3 a-b. Birk Nielsenin kaavioita käyttäen vaikutusvyöhykkeitä voidaan muokata tuulivoimaloiden kokoluokan mukaan. Kuvissa esitetään vaikutusvyöhykkeiden väliset rajat suhteessa tuulivoimalan lapakorkeuteen. Maisemavaikutusten merkittävyys Maisemavaikutusten merkittävyys on sidoksissa tuulivoimalaitosten näkyvyyteen sekä maiseman ominaisuuksiin ja sen sietokykyyn. Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia pidetään harvoin myönteisinä. Tavoitteena on, että tuulivoimarakentamisen vaikutukset maisemakuvaan ovat neutraaleja tai kohtuullisia, jolloin voimala ja siihen liittyvät rakenteet jäävät maisemakuvassa taustalle, sulautuvat tai asettuvat osaksi maisemakuvaa. 12 (kuva 4) Kuvasovitteet Kuvasovitteiden avulla havainnollistetaan tuulivoimaloiden kokoa ja sijoittumista maisemaan. Kuvasovitteita tehtiin 2-4 kappaletta / alue. Mikäli kuvauspaikalta olisi mahdollista havaita useampi kuin yksi kaava-alue, on kuvasovitteissa esitetty tilanne, jossa kaikki kaava-alueet toteutuisivat sekä tilanne, jossa vain yksi kaava-alue toteutuisi. Kuvasovitteet tehtiin näköalapaikoilta ja näkymäakseleita pitkin sekä eri etäisyyksiltä. Kuvasovitteiden paikat valittiin maisemaselvityksen sekä maastokäyntien perusteella. Kuvasovitteissa esitetyt voimalasijainnit määriteltiin kaavasuunnittelua varten ja mahdolliset lopulliset voimalasijainnit sekä voimalamäärät päätetään vasta myöhemmässä vaiheessa. Kuvasovitteet on laadittu siten, että tuulivoimalat ovat aina kääntyneet kohtisuoraan kameraa kohti, jolloin ne erottuvat parhaiten. Kuvasovitteet tehtiin Adobe Photoshop kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvauspaikat näkymäsektoreineen on merkitty kartalle. Valokuvien ottamiseen on käytetty Canon PowerShot G12- järjestelmäkameraa, jossa on 28 mm:n laajakulmainen objektiivi. Kuvasovitteissa esitetään aina kuvapari, joissa toinen esittää voimaloiden sijoittumista laajempaan maisemaan sekä suurennos kuvasta. Niin sanottu normaaliobjektiivi (50 mm) vastaa yhden silmän luonnollista näkökulmaa, mutta ihmisen silmä ei toimi kameran objektiivin tavoin. Havaitsijan kokemus maisemasta on laajempi, panoraamamainen, samalla kuin katse liikkuu maisemassa kohdistuen eri kohtiin. Staattinen valokuva ei pysty esittämään kuvan ulkopuolelle jäävää maisemaa tai maisemakokemukseen liittyviä muuttuvia tekijöitä, kuten vuodenaikaa, vuorokauden aikaa, säätä tai maisemassa tapahtuvaa liikettä tai ääntä. Selvityksissä on koettu, että todellinen visuaalinen vaikutus on yleensä suurempi kuin mitä kuvasovitteiden avulla pystytään havainnollistamaan 13. 12 Weckman, 2006. s. 10 13 Länsstyrelsen Dalarna, 2010. 9

Kuva 4. Maisemavaikutusten merkittävyyttä suhteessa erityiseen alueeseen tai kohteeseen arvioitiin taulukon määritelmien mukaan. Merkittävä Kohtalainen Vähäinen Ei vaikutusta Vähäinen Kohtalainen Merkittävä Tuulivoimahankkeella on merkittävä/kohtalainen/ vähäinen myönteinen maisemavaikutus. Tuulivoimarakentamisen myönteisinä maisemavaikutuksina voidaan pitää esimerkiksi voimaloiden hyödyntämistä "keventävänä", vaihtelua ja/tai jäsentävänä elementtinä teollisuus- tai suurimittakaavallisilla kenttäalueilla. Tuulivoimahankkeella ei ole maisemavaikutuksia. Tuulivoimalat eivät näy, eivätkä vaikuta maiseman luonteeseen tai laatuun. Tuulivoimalat eivät aiheuta havaittavia vaikutuksia maisemaan tai kulttuuriperintöön Tuulivoimahankkeella on vähäinen haitallinen maisemavaikutus. Tuulivoimarakentamisen aiheuttavat muutokset ovat heikosti havaittavissa maisemakuvassa ja tuulivoimalat eroavat vähäisesti maiseman piirteistä tai mittasuhteista. Tuulivoimahankkeella on kohtalainen haitallinen maisemavaikutus. Tuulivoimarakentaminen aiheuttaa havaittavaa muutosta maisemakuvassa ja voimalat eroavat maiseman mittasuhteista tai piirteistä. Tuulivoimalat heikentävät maiseman tai kulttuuriperinnön arvoja. Tuulivoimahankkeella on merkittävä haitallinen maisemavaikutus. Tuulivoimarakentaminen muuttaa merkittävästi nykyistä maisemakuvaa ja ovat hallitsevia maisemassa. Tuulivoimalat eroavat maiseman ominaispiirteistä, mittasuhteista ja luonteesta. Tuulivoimalat heikentävät huomattavasti maiseman yhtenäisyyttä tai olennaisilta osin maiseman tai kulttuuriperinnön arvoja. Näkyvyysanalyysi Arvioinnin yhteydessä tehty näkyvyysanalyysi antaa yleispiirteisen kuvan tuulivoimalan näkymisestä alueella. Teoreettinen näkyvyysanalyysi (eng: viewshed analysis) mallinnettiin ArcGIS-paikkatieto-ohjelman Viewshedtyökalulla. Paikkatieto-ohjelmiston avulla laskettiin maaston korkeustietojen pohjalta sekä metsäiset alueet huomioiden voimaloiden aiheuttaman teoreettisen näkyvyysalueen. Ympäristöministeriön oppaassa (Weckman 2006) on esitetty tuulivoimalaitoksen erottuvan ihanteellisissa oloissa 20 30 kilometrin päähän. Maksiminäkyvyysalueena on tässä selvityksessä käytetty niin sanottua teoreettisen näkyvyyden vyöhykettä (Zone of Theoretical Visibility, ZTV), joka ulottuu 35 kilometrin etäisyydelle 14. Maanpinnan korkeustiedot ovat korkeusmallissa 25 metrin hilakoon rasteritietoina. Metsäisten alueiden määrittelyyn käytettiin Suomen Ympäristökeskuksen tuottamaa aineistoa peitteisyydestä (Corine-aineisto, luokka 3.1. sulkeutunut metsä) ja metsän korkeudeksi yleistettiin 15 metriä, joka lisättiin korkeusmallirasteriin (maaston korkeus + puuston korkeus). Tämän mallin pohjalta tehtiin näkyvyysanalyysi, josta vielä poistettiin sulkeutuneessa metsässä sijaitsevat alueet. Analyysissä huomioidaan metsäalueiden muodostama teoreettinen katvevaikutus ja metsäalueiden sisällä latvuston oletetaan peittävän näkyvyyden voimaloille. Taajamien ja teollisuusalueiden kohdilla analyysi ei huomioi kasvillisuuden ja rakennusten aiheuttamaa katvevaikutusta. Analyysin tuloksena saadaan neljä erillistä näkyvyysluokkaa; - voimala näkyy - voimala ei näy, koska alue on metsää - voimala ei näy metsän peittävyyden takia - voimala ei näy maastonmuotojen peittävyyden takia 1014 The Landscape Institute. Institute of Environmental Management & Assessment. 2007.

Havainnoitsijan korkeudeksi määriteltiin kaksi metriä. Näkyvyysanalyysit on mallinnettu käyttäen voimaloiden napakorkeutena, Muntilan aluetta lukuun ottamatta, 140 metriä. Muntilan alueen näkyvyysanalyysissä käytettiin rakennuslupahakemuksessa määriteltyä 120 metrin napakorkeutta. Näkyvyysanalyysissä käytetyt voimalasijainnit ja määrät määriteltiin kaavasuunnittelua varten ja mahdolliset lopulliset voimalasijainnit sekä voimalamäärät päätetään vasta myöhemmässä vaiheessa. Näkyvyysanalyysissä ei ole siksi eritelty miten monta voimalaa näkyy eri alueilla ja saadut tulokset yleistettiin alueisiin minne vähintään yksi voimala näkyy ja alueet minne ei näy yhtäkään voimalaa. Näkyvyysanalyysi ei huomioi miten suuri osa voimalasta näkyy tai etäisyyden vaikutusta visuaaliseen vaikutuksen merkittävyyteen. Vaikutusten arvioinnin yhteydessä tehtiin myös lapakorkeuden perusteella mallinnettu näkyvyysanalyysi, mutta vaikutusten arvioinnissa käytettiin pääasiallisesti napakorkeuden perusteella määräytyviä näkyvyysalueita. Näkyvyysalueen määrittely napa- tai lapakorkeuden mukaan on ristiriitainen eikä kumpikaan tilanne vastaa todellista havaintoa maastossa. Lapakorkeudella laskettuna näkyvyysanalyysi huomio myös metsänrajan yläpuolella liikkuvan sentinmittaisen osan lavankärjestä, vaikka todellisuudessa ihminen ei huomaa tätä. Lapakorkeudella laskettuna näkyvyysalueet ovat liian laajoja. Napakorkeudella laskettu näkyvyysanalyysi ottaa huomioon alueet, jonne lapojen lisäksi näkyy osa tornia. Näkyvyysanalyysi ei huomio, että lapojen pyörivä liike korostaa voimaloiden näkymistä. Toisaalta yli 14 kilometrin päässä pyöriviä lapoja ei voi enää havaita paljaalla silmällä. Näkyvyysanalyysiä tulee pitää yleispiirteisenä vaikutusten arvioinnin työkaluna, sillä todellinen ja koettu vaikutus on riippuvainen monesta tekijästä, joita on mahdoton huomioida näkyvyysanalyysissä. Näkyvyysanalyysi ei huomio havainnoitsijan herkkyyttä muutokselle, alueen käyttöä, sää- tai valo-olosuhteiden vaikutusta näkyvyyteen tai muiden elementtien, kuten pienten metsäsaarekkeiden ja rakennusten, aiheuttamaa peittävyyttä. 15 Myös paikkatietoaineiston rajallisuus ja tarkkuus on hyvä pitää mielessä. Yhteisvaikutukset Yhteisvaikutuksia aiheutuu kuin useita tuulivoimalapuistoja sijoitetaan lähekkäin sekä mikäli alueella on muita hankkeita, joista voi aiheutua yhteisvaikutuksia. Yhteisvaikutusten arvioinnissa on keskitytty Uudenkaupungin tuulivoimakaavassa tutkittavien alueiden sekä suunnittelutarvehakemusten mukaisten alueiden yhteisvaikutuksiin, mutta myös lähikuntien tuulivoimahankkeet on huomioitu yhteisvaikutuksen arvioinnin osalta. Tämän selvityksen aikana Uudenkaupungin alueella on suunnittelutarvehakemuksia Kiimkallion alueelle Vehmaan ja Uudenkaupungin rajalle (Taipale, kaava-alue 3), Lokalahden Muntilaan (kaava-alue 4) ja Tirkkalaan, Hangon saarelle ja Hyttyskarille sekä Elkkyisiin. Muntilan alueella on tehty jo YVA-tarveharkinta neljälle tuulivoimalalle. Hangon saari on vahvistetussa maakuntakaavassa osoitettu tuulivoima-alue (en 002), jolla tutkitaan vanhan tuulivoimalan korvaamista uudenaikaisella voimalalla ja läheiselle Hyttyskarille suunnitellaan uutta voimalaa. Elkkyisten alueelle on suunnitteilla yksittäisiä voimaloita. Lähikunnissa on Vehmaan Kiimkallion ohella, myös muita vireillä olevia tuulivoimahankkeita. Pyhärannan ja Laitilan Kakonjärvelle on suunnitteilla tuulipuisto. Pyhärannassa on lisäksi käynnissä tuulivoimahankkeet Saarenkylässä ja Rohdaisissa. Rauman kaupungin eteläpuolella on käynnissä kaksi hanketta ja Taivassalon Viiaisissa hanke yhden tuulivoimalan rakentamiseksi. Tiedot käynnissä olevaista hankkeista on saatu Varsinais-Suomen ELY-keskukselta. Kirjallisessa maisemavaikutusten arvioinnissa on esitetty hankkeiden merkittävimmät yhteisvaikutukset. Lisäksi tehtiin yhteisvaikutuksia havainnollistava näkyvyysanalyysi. Toisessa näkyvyysanalyysissä on esitetty Uudenkaupungin tuulivoimayleiskaavan alueet sekä Hangon saaren olemassa olevat voimalat. Toiseen on lisätty Uudenkaupungin alueelle olevat suunnittelutarveratkaisuhakemusten mukaiset alueet sekä Pyhärannan ja Vehmaan hankkeet, joilla todettiin jo karttatarkastelun pohjalta olevan merkittäviä yhteisvaikutuksia Uudenkaupungin kaavassa tutkittavien alueiden kanssa. Asettamalla näkyvyysalueet päällekkäin saadaan esille alueita, joille kohdistuu yhteisvaikutuksia. Muutaman kuvasovitteen kuvauspisteestä on mahdollista havaita useita tuulivoima-alueita samaan aikaan. Näissä kuvasovitteissa on esitetty useita tilanteita; tilanne mikäli kaikki alueet toteutuvat sekä mikäli vain yksi alueista toteutuu. Yhteisvaikutukset voivat olla esimerkiksi useiden alueiden yhdistetty näkyvyys (combined visibility) tai peräkkäinen vaikutus (sequential effect). Yhdistetyllä näkyvyydellä tarkoitetaan että kaksi tai useampi tuulivoima-alue on havaittavissa samasta katselupisteestä. Tuulivoima-alueet voivat sijaita samassa katselusuunnassa tai eri suunnissa, niin että havainnoitsija joutuu kääntymään katselupisteessä nähdäkseen useita tuulivoima-alueita. Peräkkäisellä vaikutuksella tarkoitetaan että kaksi tai useampi tuulivoima-alue on havaittavissa siirryttäessä katselupisteestä toiseen. Peräkkäistä vaikutusta arvioidaan esimerkiksi tärkeiltä kulkuväyliltä. 16 15 Möller, Bernd. 2006 16 Scottish Natural Heritage, 2012. 11

Aineistot Uudenkaupungin ja lähikuntien kulttuuri- ja luonnonarvoista oli saatavilla paljon tietoa ja käytössä olleen aineiston arvioidaan ollen riittävä maisemavaikutusten arvioinnin tekemiseen. Uudenkaupungin tuulivoimakaavatyön yhteydessä ei tehdä tarkennuksia muinaisjäännösinventointeihin, vaan tämä jää mahdollisen yksityiskohtaisemman suunnittelun tehtäväksi. Kirjallisuus, julkaisut, muut selvitykset ja suunnitelmat Alatalo, Jenny & Nyman, Marie. (luonnos 30.4.2014). Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet Satakunnan ja Varsinais-Suomen arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventoinnit 2012-2014. Varsinais-Suomen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Arkkitehtitoimisto MARS. 2003. Kahdeksan kunnan maisemaselvitys. Vakka-Suomen seutukunta. FCG Finland Oy. 2013. Kakonjärven alueen tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus. Suomen Hyötytuuli Oy. Heikkola, Erkki & Hiltunen, Kai.2012. Tuulivoimakohteen melu-, ja välke- ja näkyvyysanalyysi. Saarenkylän tuulivoimapuisto. Numerola Oy. Heikkola, Erkki & Hiltunen, Kai. 2012. Tuulivoimakohteen melu-, ja välke- ja näkyvyysanalyysi. Pyhärannan tuulivoimapuisto. Numerola Oy. Hinneri, Sakari. 1994. Vakka-Suomen luonnosta ja sen tutkimuksesta. Teoksessa: Vakka-Suomi: Merestä maaksi. Toinen, tarkistettu painos. Vakka-Suomen luonnonystävät. Häggström, Leif. 2013. Vindkraft & kulturmiljö. Vindkraftens påverkan på kulturmiljön metoder och exempel. Naturvårdsverket. Rapport 6541. Mars 2013. Järvitalo, Anni & Muhonen, Matleena. 2008. Varsinais-Suomen kulttuurimaisemaselvitys - Loimaan seutu, Vakka- Suomi, Turunmaa, Turun seudun kehyskunnat. Varsinais-Suomen liitto. Klap, Aleksis, Saaristo, Heidi & Juvonen, Timo. 2011. Varsinais-Suomen tuulivoimaselvitys 2010-2011. Varsinais- Suomen liitto. Länsstyrelsen Dalarna. 2010. Vindkraft kring Siljan en landskapsbedömning. Rapport 2010:02. Plan- och beredskapsenheten. Maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy. 2001. Voimalinjojen maisemavaikutukset. Maisemakuvan arviointimenetelmä, kirjallisuusselvitys ja kyselytutkimus. Möller, Bernd. 2006. How wind power landscaper change: An attempt to quantify visual impact on land use and residents in nothern Jutland, Denmark. Teoksessa: Fendel, Elfriede & Rumor, Massimo (toim.). 2006. Proceedings of UDMS 06: 25th Urban Data Management Symposium. Urban Data Management Society. Nielsen, Birk. 2007. Store vindmøller i det åbne land en vurdering af de landskbelige konsekvenserna. Miljøministeriet, Skov- og Naturstyrelsen. Nyman, Harri, 2009. Meriväylien rakennusperintö. Museovirasto. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Nyman, Marie. 2012. Maisemavaikutusten arviointi tuulivoimakohdemerkintöjen alueilta. Varsinais-Suomen liitto. Nyman, Marie. 2013. Maisemaselvitys Tietoa maisemasta ja suuntaviivoja suunnittelun tueksi. Opas 9 / 2013. Varsinais-Suomen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Ramboll Oy. (luonnos 12.8.2014). Tuulivoima ja maisema. Ympäristöministeriö. Teemaraportti. Rautamäki, Maija. 1990. Maakunnallinen maisemaselvitys. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto, Ympäristöministeriö. Salonen, Veli-Pekka. 1994. Kivinen Vakka-Suomi. Teoksessa: Vakka-Suomi: Merestä maaksi. Toinen, tarkistettu painos. Vakka-Suomen luonnonystävät. Scottish Natural Heritage. 2012. Guidance Assessing the cumulative impact of onshore wind energy developements. 12

The Landscape Institute. Institute of Environmental Management & Assessment. 2007. Guidelines for Landscape and Visual Impact Assessment. Second edition. Uudenkaupungin kaupunki. (luonnos 24.5.2014). Uudenkaupungin tuulivoimayleiskaava. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Yk 89516. Uudenkaupungin ympäristösuojelulautakunta & Uudenkaupungin ympäristöyhdistys. 1989. Uudenkaupungin luontoja kulttuurikohteita. (Kartta) Varsinais-Suomen liitto. 2014. Tuulivoimavaihemaakuntakaava. www.varsinais-suomi.fi (päivitetty..) Varsinais-Suomen luonto- ja ympäristöpalvelut. 2013. Tuulivoiman yleissuunnittelun luontoselvitykset Uudessakaupungissa. Vehmas, Jukka. 1994. Vakka-Suomi asutetaan. Teoksessa: Vakka-Suomi: Merestä maaksi. Toinen, tarkistettu painos. Vakka-Suomen luonnonystävät. Weckman, Emilia. 2006. Tuulivoimalat ja maisema. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 5/2006. Rakennettu ympäristö. Weckman, Emilia & Yli-Jama, Laura. 2003. Mastot maisemassa. Ympäristöministeriö. Ympäristöopas 107. Ympäristöministeriö. 2013. Kulttuuriympäristö vaikutusten arvioinnissa. Suomen ympäristö 14/2013. Rakennettu ympäristö. Ympäristöministeriö, Maisema-aluetyöryhmä. 1992. Mietintö I: Maiseman hoito. Ympäristönsuojeluosasto, Työryhmän mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö, Maisema-aluetyöryhmä. 1992. Mietintö II: Arvokkaat maisema-alueet. Ympäristönsuojeluosasto, Työryhmän mietintö 66/1992. Paikkatietoaineistot ounaispaikka Maanmittauslaitos Museovirasto Perinnemaisemat Lounais-Suomen ympäristökeskuksen perinnemaisemainventointi 1992-1997 / Uudenkaupungin perinnemaisemat Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Saariston kulttuurimaisemat -projekti 2002 Maastotietokanta (pellot, tiet, vesistöt) Museoviraston kulttuuriympäristörekistereiden suojellut kohteet (suunnittelukäyttöön) -tietotuote (Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY 2009, Muinaisjäännökset, Rakennusperintökohteet (asetus 480/85, kirkkolaki, rautatiesopimus)) OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille Turun maakuntamuseo Uusikaupunki Luonnonsuojeluohjelmat, Luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet, Natura-alueet, FINIBA, Arvokkaat kallioalueet, Arvokkaat moreenimuodostumat, Arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat Maakuntamuseon inventointiportaalin arvotetut rakennukset (valtakunnallisesti, seudullisesti, paikallisesti ja maisemallisesti arvokkaat rakennukset) Uudenkaupungin suunnittelutarveratkaisuhakemukset (06/2014) Tuulivoimayleiskaavan tutkittavat alueet ja tuulivoimaloiden sijainnit suunnittelua varten (06/2014) Uudenkaupungin vakituinen asutus ja vapaa-ajan asutus (06/2014) 13

Varsinais-Suomen liitto Suurjännitelinjat Meriväylät Mastot (Finavian vuoden 2012 lentoesteaineistoon perustuen) Maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (Järvitalo, Anni & Muhonen, Matleena. 2008. Varsinais- Suomen kulttuurimaisemaselvitys - Loimaan seutu, Vakka-Suomi, Turunmaa, Turun seudun kehyskunnat. Varsinais-Suomen liitto.) Seudullisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristön alueet ja kokonaisuudet (kaava-merkinnät sr ja srr) Varsinais-Suomen ELY-keskus Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, päivitysinventointiehdotukset 2014 Lähikuntien tuulivoimahankkeet (05/2014) Internet-sivustot Korhonen, Teppo. 2004. Muuttuva maaseutu historiallinen maatalous. Helsingin yliopisto, Kansantiede. www. helsinki.fi (viitattu 06/2014) Laitilan kaupunki, www.laitila.fi (viitattu 06/2014) Metsähallitus. www.luontoon.fi, www.selkameri.fi (viitattu 06/2014) - Selkämeren kansallispuisto Museovirasto. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. www.rky.fi(viitattu 06/2014) Kulttuuriympäristön rekisteriportaali http://kulttuuriymparisto.nba.fi/ (viitattu 06/2014) Suomen Vierassatamat, Suomen purjehdus ja veneily www.vierassatamat.fi (viitattu 06/2014) - Selkämeren vierasvenesatamat Uudenkaupungin kaupunki. www.uusikaupunki.fi (viitattu 06/2014) - luonto- ja kulttuurikohteet, Velhoveden rengastie, luontopolut, museotoimi, retkikohteet - Maastokäynnit Maastopäiviä on ollut yhteensä seitsemän, joiden yhteydessä on täydennetty maisemaselvitystä maastohavainnoilla, arvioitu maisemavaikutuksia maastossa sekä hankittu kuvamateriaalia kuvasovitteita varten. Maastokäynneillä on yleensä ollut mukana Uudenkaupungin kaupungin edustajia, joiden paikallistuntemus on tuonut arvokasta lisätietoa työhön. 14

Maisemaselvitys Maisemamaakunta ja -seudut Alue kuuluu Ympäristöministeriön maisema-alueryhmän maisemamaakuntajaossa Lounaismaan maisemamaakuntaan. Sisämaa kuuluu Ala-Satakunnan viljelyseutuun, kun taas rannikko kuuluu Uudenkaupungin taajaman pohjoispuolelta Satakunnan rannikkoseutuun ja eteläpuolelta Lounaisrannikon ja Saaristomeren seutuun. (kuva 5) Ala-Satakunta on vaurasta viljelyseutua, mutta lounaiseen viljelyseutuun verrattuna alueella on paljon karuja, metsäisiä ja soisia syrjäseutuja. Alue on maastonmuodoiltaan tasaista, mutta sen maisemissa on voimakkaita erityispiirteitä. Viljelysmaisemat ja pääosa asutuksesta keskittyvät viljaville savikkoalueille ja niiden tuntumaan. Taajamien ulkopuolella asutus on ryhmittynyt väljästi ja nauhamaisesti, paikoitellen myös löyhähköiksi ryhmäkyliksi. 17 Kaava-alueista 2. Korven alue, 3. Taipaleen alue, 5. Pehdon alue, 6. Varhelan alue, 7. Kylähiiden alue sekä puolet kaava-alueesta 1. Autotehtaan alue sijoittuvat Ala-Satakunnan viljelyseudulle. Lounaisrannikon ja Saaristomeren seutua voi pitää luonnonoloiltaan ja kulttuuripiirteiltään ainutlaatuisena alueena. Alueen laajaa ja rikkonaista luonnetta kuvastavat laaja lainehtiva meri sekä siitä nousevat kallioluodot ja -saaret, joiden suhteesta muodostuu erilaisia vyöhykkeitä ulkomereltä rannikolle. Luonnonolot ovat monipuolisia ja vaihtelevat karuista saaristomänniköistä ja paljaista kallioista luonnonoloiltaan edullisiin paikkoihin, savikoille ja kalkkipitoisille paikoille syntyneisiin lehtoihin ja muihin reheviin kasvillisuustyyppeihin. Kylät, jotka sijaitsevat suojaisissa painanteissa, ovat tiiviisti rakennettuja. Kalastus on perinteisesti ollut tärkein elinkeino. 18 Kaava-alue 4. Muntilan alue sijoittuu lounaisrannikon ja Saaristomeren seudulle. Satakunnan rannikkoseutu on kapea verrattaessa Saaristomereen tai Lounaisrannikon seutuun. Alueen luonto on myös karumpaa edellä mainittuihin verrattuna. Satakunnan rannikkoseutu on vaihtelevaa saaristoaluetta. Maa on alavaa ja pienipiirteisyys on maaperän monipuolisuuden seuraus; kalliomaiden ohella on sekä pohja- ja kumpumoreenialueita, kuten myös jonkin verran savikoita ja harjumuodostumia. Rannikolla on pitkiä suojaisia ja ruovikkoisia lahtia ja joen suualueita, jotka maatuvat maan vähitellen noustessa. 19 Kaava-alueista 8. Kettelin alue sekä puolet kaava-alueesta 1. Autotehtaan alue sijoittuvat Satakunnan rannikkoseudulle. 17 Ympäristöministeriö, Maisema-aluetyöryhmä, 1992. s. 20-23 18 Ympäristöministeriö, Maisema-aluetyöryhmä, 1992. s. 20-23 19 Ympäristöministeriö, Maisema-aluetyöryhmä, 1992. s. 20 23. Maisemaseutujako 8 Tutkittavat alueet Uudenkaupungin kuntaraja Kuva 5. Maisemaseutujako ja tutkittavat alueet Satakunnan rannikkoseutu LAITILA Lounaisrannikon ja Saaristomeren seutu UUSIKAUPUNKI 1 2 Ala-Satakunnan viljelyseutu 3 7 6 5 4 0 10 Kilometriä 15

Maisemarakenne Tutkittavat alueet: 1. Autotehtaan alue 2. Korven alue 3. Taipaleen alue 4. Muntilan alue 5. Pehdon alue 6. Varhelan alue 7. Kylähiiden alue 8. Kettelin alue 8 Pyhäranta Ihodejoki Sirppujoki Laitila Uusikaupunki 1 7 2 6 Velluanjoki 3 5 4 Vehmaa Kustavi Taivassalo 0 6 Kilometriä Korkeussuhteet 10-19 mpy 20-29 mpy 30-39 mpy Uomaverkosto Laitilanharju Peltoallas Uudenkaupungin kuntaraja Tutkittavat alueet Tiet, rautatie 40-49 mpy 50-59 mpy ( Murroslinjat Solmukohta 16 Kuva 6. Alueen maisemarakenne.

Luonnonpiirteet, Maisemarakenne Alue on topografialtaan monimuotoinen ja vaihteleva, vaikka suhteelliset korkeuserot ovat pienet. Vakka- Suomen korkeuserot vaihtelevat rannikkoalueilla nollan ja 20 metrin välillä ja mantereen puolella 20 ja 60 metrin välillä. Vaihtelevuus syntyy muun muassa siitä, että murrosvyöhykkeitä on tiheässä ja toisiaan leikkaavat murroslinjat ovat yleisiä. Pitkittäiset harjujaksot, kuten esimerkiksi Laitilanharju, eivät topografialtaan selvästi erotu ympäristöstään. Vakka-Suomen maisemaselvityksen mukaan alueen kallioperän ruhjelaaksot ja voimakkaasti vaihteleva suuntautuneisuus näkyvät maisemarakenteessa muun muassa koillis-lounaissuuntaisina sekä kaakkoisluoteissuuntaisina joki- ja peltolaaksoina, nykyisinä ja maatuneina merenlahtina sekä selänteinä. 20 Uudenkaupungin alueella ruhjelaaksot ovat suhteellisen lyhyitä. Suurmaiseman kaakkois-luoteissuuntaisuus on saaristossa paikoin selkeästi nähtävissä, kuten Kustavin Ströömin, Kustavin ja Taivassalon välisen Tuulveden sekä Pyhärannan ja Pyhämaan välisen Mannerveden alueilla. Kaava-alueen itäosat kuuluvat laajaan rapakivialueeseen, kun taas länsiosissa on svekofennisia kiilleliuskeita, kiillegneissejä ja migmatiitteja, sekä myös granitoideja. Rapakivigraniitti on kallioperämme nuorimpia kivilajeja. Kalannissa ja Uudessakaupungissa sijaitsevat Etelä-Suomen tunnetuimmat harmaan rakennuskiven louhinta-alueet, esimerkiksi Lepäisillä, Haiduksessa ja Putsaaressa. Selänteet ovat kalliota tai niitä peittää vain ohut moreenikerros. Vakka-Suomelle tyypillistä ovat pienialaiset kalliopaljastumat. Laaksoihin on kerrostunut eri-ikäisiä ja -laatuisia hienoja aineksia. Nuorinta kerrostumaa ovat merenlahtiin kerrostuneet liejumaat. Lähes kaikki savi- ja liejusavialueet on otettu viljelykäyttöön. Uudenkaupungin savikerrostumat ovat yleisimmin 15-20 metrin syvyisiä. Alueella on myös toteutettu useita järvienkuivatushankkeita, vapauttaakseen maata viljelykäyttöön. Uudenkaupungin suurin maaainesten otto sijaitsee Lokalahden kirkonkylän lähistössä. 21 Kallioperän murrosvyöhykkeet ovat ohjanneet myös vesistöjen muotoa ja murroslinjojen tapaan alueen joet ovat lyhyitä. Matalat ja kapeat joet eivät juuri erotu maisemassa. Laitilan-Kalannin alueella virtaava Sirppujoki purkautuu Ruotsin- ja Velhonveden makeanvedenaltaaseen. Sirppujoen eteläpuolella Lautveteen laskeutuu Velluanjoki, joka on Vakka-Suomen alueen joista pienin. Sirppujoen pohjoispuolella, Pyhärannan kautta virtaava Ihodenjoki laskee Mannerveden lahteen. Joet virtaavat alueen vanhimpien viljelyalueiden läpi ja jokisuistoilla on usein laajoja, kosteita rantaniittyjä. Maiseman solmukohtana suisto on merkittävä ja maankohoamisen myötä vanhoja suistopaikkoja merkitsevät esimerkiksi vanhat kauppapaikat tärkeiden kulku- ja vesireittien varrella. 22 Selännealueilla on jonkin verran järviä, joista valtaosa on pieniä. Uudenkaupungin edustan saaristo muodostaa kapean vyöhykkeen manteren ja avomeren välillä. Merialueet sijoittuvat Selkämeren saaristoon. Saaristo sekä lukuisten lahtien ja niemien rikkomaa rannikko on maankohoamisen johdosta jatkuvassa muutostilassa. Umpeen kuroutuvista merenlahdista muodostuu fladoja ja kluuvijärviä. Uudenkaupungin edustalla, Ruotsin- ja Velhonveden sisämerialueelle, perustettiin aikoinaan 44 km2 laajuinen makeanveden allas, joka kuuluu alueen mittavimpiin luonnonelinympäristöjä muuttaviin hankkeisiin. 23 Luonnonolosuhteiltaan Vakka-Suomi on hyvin monipuolinen. Alueella tavataan usean lajin pohjoisin ja eteläisin esiintymisalue ja alueella myös kohtaavat eteläinen tammivyöhyke ja pohjoinen havumetsävyöhyke. Lisää monipuolisuutta tuo Itämeren saariston ja Pohjanlahden rantojen kasvisto ja eläimistö. Uudenkaupungin edustalle työntyvät lämpimät pintavedet johdosta saaristossa esiintyy saarnikoita ja vaahterikoita. Suhteellisen kapea saaristovyöhyke vaihtuu nopeasti ulkosaaristosta sisäsaaristoon ja rannikkoon. Maankohoamisrannikko tiivistyy alueella kapeiksi luonnon vyöhykkeiksi. Alueella on pitkä asutushistoria, ja ihmistoiminta on monella tapaa toiminut myös luonnon monimuotoisuutta rikastuttavana tekijänä. Vilkkaat kauppayhteydet ovat rikastuttaneet alueen kasvilajistoa ja etenkin Uusikaupunki on tunnettu monimuotoisesta kaupunkikasvilajistostaan. 24 Maisemarakenteeseen on voimakkaasti vaikuttanut viimeisen jääkauden jälkeiset vaiheet, kuten mannerjäätikön sulamisvaiheet, maankohoaminen, rantaviivan siirtyminen ja ilmastomuutokset. Saariston merestä nouseva maa on karua ja rantavoimien muovaamaa avokalliota ja kivistä moreenimaata. Rantavoimien muodostamia pirunpeltoja löytyy esimerkiksi Uudenkaupungin Vareinkalliolta. Kalliopaljastumissa on runsaasti jääkauden aikaisia muodostumia kuten uurteita ja hiidenkirnuja. 25 Hiidenkirnuja löytyy esimerkiksi Uudenkaupungin keskustan läheltä, Ruokolanjärven alueelta. 26 20 Arkkitehtitoimisto MARS, 2003. s. 10-16 Rautamäki, Maija. 1990.s. 27-50 21 Arkkitehtitoimisto MARS, 2003. s. 10-16 Salonen, Veli-Pekka. 1994. s. 19-24 Rautamäki, Maija. 1990. s. 27-50 22 Arkkitehtitoimisto MARS, 2003. s. 10 16. Hinneri, Sakari. 1994. s. 6-18 23 Hinneri, Sakari. 1994. s. 6-18 24 Hinneri, Sakari. 1994. s. 6-18 25 Arkkitehtitoimisto MARS, 2003. s. 17 26 Uudenkaupungin kaupunki, 2014. http://uusikaupunki.fi

Maisemarakenne on vaikuttanut asutuksen sijaintiin. Uudenkaupungin maisemarakenteessa näkyvät kaakkoisluoteissuuntaiset entiset merenlahdet, nykyisin viljeltyinä peltoalueina. Pienipiirteinen saaristo muodostaa rannikkoa suojaavan vyöhykkeen. Keskusta on rakentunut suojaiselle niemelle, hyvien meriyhteyksien varaan. Sisämaassa sijaitsevan Laitilan taajaman keskeinen maisemallinen tekijä on metsäisten järviylänköjen ympäröimä peltoallas, jota läpäisee harjujakso. Kirkonkylä on rakentunut harjujakson päähän, korkeimmalle kohdalle peltoaltaan keskelle. Myös muut kyläkeskukset Laitilassa ovat rakentuneet harjuvyöhykkeille ja saarekkeille peltoaltaan reunoille. Pyhäranta sijoittuu rannikon kallioselännevyöhykkeelle, jolla on vain kapeita peltolaaksoja. Laajimmat sijaitsevat Ihodejoen ympäristössä. Kirkonkylä on rannikon suuntainen, pitkänomainen kylä, joka seuraa selänteiden ja laaksojen yli polveilevaa tietä. Laitilanharju alkaa Pyhärannasta. Vehmaan maisemaa luonnehtivat lukuisat kaakkoisluodesuuntaiset murroslaaksot (Vähäsalmi, Isosalmi, Puttanjoki). Väliin jää mosaiikkimaisia kallioselänteitä, mutta pohjoisessa on myös laajempia selännealueita. 27 Kulttuuripiirteet Uudenkaupungin ja naapurikuntien alueella on paljon merkkejä esihistoriallisesta ja historiallisen ajan asutuksesta. Varhaisimmat muinaisjäännöslöydöt Vakka-Suomesta ajoittuvat kivikauden alkupuolelle, noin 3500 e.kr. 28 Laitilassa laajaa laaksoaukeaa halkova pitkittäisharjujakso on ollut Varsinais-Suomen maakunnan varhaisimpia asuinpaikkoja, jolla asutus on jatkunut katkeamattomana kivikaudelta nykypäivään saakka. 29 Merenpinta oli Vakka-Suomessa pronssikauden (noin 1300-500 e.kr) alkaessa noin 30 metriä korkeammalla. Pronssikautiset röykkiöt rakennettiin usein maaston korkeimmille paikoille lähelle silloista merenrantaa. Etenkin Kalannin Pehdon kylän ympäristöstä löytyy suuria ja hyvin säilyneitä röykkiöitä. Myös Laitilassa, kuivatetun Valkojärven ympäristössä on paljon pronssikautisia hautaröykkiöitä. 30 Rautakauden alkuvuosisatoina Uudenkaupungin alue oli vielä sokkeloista saaristoa ja esimerkiksi Lokalahti oli suuri saari. Kalannin ja Laitilan rautakauden kylät perustettiin merenlahtien perukoihin. Mantereelle johti kapea ja mutkainen, Kalannin väylänä nykyään tunnettu, vesitie, jonka varrella sijaitsi muinaisia kyliä. Laitilassa muun muassa Untamalan, Valko-Soukaisten, Laitilan ja Kodjalan kylät ovat syntyneet jo rautakauden alussa. Laitilasta löytyy useita linnavuoria, muun muassa Seppälän kylässä. Asutus siirtyi Laitilasta Kalantiin päin rantaviivan siirtyessä maankohoamisen seurauksena. Kalannin Kylähiiden, Hallun, Kallelan ja Varhelan kylien keskeltä on löydetty rautakauteen ajoitettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä, etenkin hautapaikkoja. Kallelan kylän Kalmumäki on Suomen runsaslöytöisin polttokenttäkalmisto. Nämä ikivanhat kylät ovat Vakka-Suomen ydintä. Ajanlaskumme alussa asutus keskittyi jokilaaksojen suistoihin ja Sirppujoen laakso on ollut pysyvästi asuttu esihistoriallisen ajan lopulla 1100-luvulla. 31 Rakentamisen ohella maisemakuvaa on eniten muokannut maatalous.rautakaudella viimeistään syntynyt viljelyskulttuuri perustui kaskeamiseen, mutta keskiajalla siirryttiin vähitellen raivaamaan peltoja ja valtaamaan rantaniittyjä laitumiksi ja pelloiksi. Keskiajan alussa peltomaa koostui epäsäännöllisen muotoisista pienistä peltotilkuista, joita talot olivat raivanneet ja joita ne viljelivät yksityisesti. Järjestelmää on nimitetty lohkojaoksi. Kylien keskittymät synnyttivät jo varhain Kalannin ja Laitilan ydinalueiden kulttuurimaiseman. Varhaiskeskiaikaiset saaristoja rannikkokylät, kuten Lokalahden Tirkkala, Ruissaari ja Hermansaari, kulttuurimaisemineen muodostuivat merestä paljastuneiden rantaniittyjen tuntumaan. Lokalahden Ruissaaren kylässä on säilynyt eheä Kolkanniemen jatulintarha, joka on historiallisen ajan kiinteä muinaisjäännös. Keskiaikaan liittyvät myös useiden Pyhämaan ja Pyhärannan kylien synty. 32 Lohkojaon jälkeen Lounais-Suomessa siirryttiin sarkajakoon 1200 1500-luvuilla. Kylät olivat tiiviitä kokonaisuuksia, joita ympäröivät pellot oli jaettu sarkoihin. Kukin talo sai verolukunsa levyisen saran. Kylän maat olivat yhteisessä aitauksessa, minkä vuoksi viljelytyöt oli suoritettava käytännöllisistä syistä yhtäaikaisesti ja peltoja oli käytettävä samalla tavalla. Tämä niin kutsuttu vainiopakko vallitsi kaikissa sarkajakoisissa kylissä. Lisäksi kylillä oli laidunmaita, niittyjä ja yhteistarvemetsiä. Vakka-Suomen alueella vuosina 1785-96 toimitettu isojako muutti maisemaa. Kylien tiivis rakenne hajosi, kun uudisasutusta, torppia ja mäkitupatorpparialueita, alettiin rakentaa kylien ulkopuolelle 27 Arkkitehtitoimisto MARS, 2003. s. 42-46 28 Arkkitehtitoimisto MARS, 2003 s. 10-16 29 Alatalo, Jenny & Nyman, Marie. 2014 30 Arkkitehtitoimisto MARS, 2003, s. 28 Alatalo, Jenny & Nyman, Marie. 2014 31 Arkkitehtitoimisto MARS, 2003. s. 28 30 Vehmas, Jukka. 1994. s. 96-107 32 Korhonen, Teppo, 2004. www.helsinki.fi 18 Arkkitehtitoimisto MARS, 2003. Museovirasto, 2010. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/

entisille yhteistarvemetsien alueelle. 33 Nykyisen laajuuden alueen pellot olivat pääpiirteissään saavuttaneet isojakoon tultaessa. Vertaamalla isojakoaikaisia karttoja peruskarttaan voi nähdä, että peltoala on vain hieman laajentunut sen jälkeen. Suurimpia muutoksia ovat Uudenkaupungin ja lähikuntien järvienkuivatushankkeet, joiden avulla on saatu lisää peltoalaa. Lähialueen järvienkuivatushankkeita ovat esimerkiksi Koukkelan kylän Koukkelanjärven kuivatus, joka alkoi jo 1700-luvun puolivälissä, Laitilan Valkojärven kuivatus 1890-1950-luvuilla sekä Uudenkaupungin alueella Valkiameren kuivatus 1900-luvun alussa. Järvenkuivatushankkeet ovat aikaansaaneet laajoja laakeita peltoalueita, joilla näkymät ovat pitkiä. Alueen suurimpia, maisemaa muuttavia hankkeita oli Uudenkaupungin edustan makeanveden altaan perustaminen erottamalla Velhoveden ja Ruotsinveden merialueet Saaristomerestä 1960-luvulla. Käytännössä tämä tapahtui yhdistämällä edustan saaret toisiinsa penkerein. Uusikaupunki perustettiin vuonna 1617 yhtenä neljästä Kustaa II Aadolfin valtakaudella Pohjanlahden rannikolle perustetusta uudesta kaupungista. Uudenkaupungin ruutuasemakaava laadittiin 1649, mutta 1800-luvulla, kahden tuhoisan tulipalon seurauksena, kaupungille laadittiin uusi asemakaava. Uudenkaupungin vanhan kirkon rakentaminen alkoi todennäköisesti kaupungin perustamisen aikoihin. Vanha kirkko jäi kuitenkin vaille käyttöä, uuden kirkon valmistuttua 1863. Perinteistä kaupunkirakennetta rikkoi uudisrakentaminen erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Uudenkaupungin puutalokorttelit on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, uudenkaupungin vanha ja uusi kirkko ovat kirkkolailla suojeltuja ja Uudenkaupungin vanha asemakaava-alue on historiallisen ajan kiinteä muinaisjäännös. 34 Uudenkaupungin ja naapurikuntien kylissä tiivis kylärakenne on säilynyt muuhun Suomeen verrattuna eheämpänä. Tyypillisesti kylät sijaitsevat rannikolla tai jokien ja järvien rannoilla. Tavallisia ovat niin kutsutut raittikylät, jotka rakentuvat kylätien varteen, tai kylämäet, joissa kylien tilat sijoittuvat tiiviisti pienille kumpareille viljelysten ympäröiminä. Kalannin ja Laitilan ydinalueisiin kuuluneet Untamalan, Kallelan ja Pyhärannan Ylikylän kylät on valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Pitkittäisharjulla sijaitseva Untamala on Varsinais- Suomen pisimpiä raittikyliä. Vanha rakennuskanta on säilynyt etenkin Untamalan vuonna 1785 rakennetun puukirkon ympäristössä. Harjun lounaispuolella levittäytyvät Valkojärven kuivatuksesta syntyneet peltoaukeat. Kallelan kylässä on hyvin säilynyt talonpoikainen rakennuskanta ja raittinäkymä. Pyhärannan Ylikylä on syntynyt keskiajalla ja sijaitsee peltotasangolla Ihodenjoen varrella. Kylän rakennuskanta on 1800-1900-luvuilta. 35 Pyhämaalla sijaitsevat kirkot ja kylät muodostavat arvokkaan kokonaisuuden. Pyhänmaan Luodon kirkko on harvoja 1600-luvulta säilyneitä puukirkkoa, jonka vieressä sijaitsee 1800-luvun alussa rakennettu kivikirkko. Pyhänmaan kirkonkylä, Kettelin ja Pitkäluodon kylät edustavat karuun kalliomaastoon asettunutta perinteistä saaristolaisasutusta. Pyhänmaan kirkonkylän satamassa on ranta-aittoja ja tie nousee kirkoille. Ketteli ja Pitkäluoto sijaitsevat kirkonkylän pohjoispuolella. Kaikkien kylien rakenne on säilynyt perinteisenä ja rakennuskanta on 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Kyliä ympäröivät pellot ovat pieniä ja niiden keskellä on kalliosaarekkeita. Kalamajat, venemajat ja laiturit kuvastavat vanhaa kalastuselinkeinoa ja merenkäynnin merkitystä saaristolaiskylissä. Pyhämaan kirkot ja kyläasutus on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Pyhämaan molemmat kirkot on suojeltu kirkkolailla. 36 Rihtniemen kylä kalasatamineen Pyhärannan pohjoisosissa edustaa perinteistä rannikkoasutusta. Kylä sijaitsee niemellä Rauman ja Uudenkaupungin välisen merireitin vieressä. Rinteessä sijaitsevat pienet asumukset kertovat kalastuksen merkittävyydestä kylän elinkeinona. Sataman kala-aitat 1800- ja 1900-luvulta ovat keskeinen osa kylää. 37 Alueella on paljon arvokasta talonpoikaista rakennuskantaa, muutamia keskiajalta periytyviä kartanoita ja kirkkoja. Vaurasta talonpoikaisrakentamista edustaa Koukkelan kylässä Kauppilan umpipihainen talonpoikaistalo, joka on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. 38 Alueen keskiaikaisia kartanoita ovat Sundholman kartano, Vanhakartano ja Torlahden kartano. Valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi arvotettu, nykyään niemellä sijaitseva Sundholman kartano rakennettiin keskiajalla saarelle. Kartano sijaitsi aikoinaan suojaisan vesireitin varrella. Kartanoalue kuvastaa vallihautoineen hyvin sen ajan puolustuksellisia näkökohtia. Vanhimmat osat ovat mahdollisesti 1400-luvun lopulta. Keskiaikaisen pohjakerroksen päälle rakennettu nykyinen asuinrakennus on 1770-luvulta ja 1800-luvun alkupuolelta. Kartanoa ympäröi vanha puisto ja eheänä säilynyt kulttuurimaisema. Vanhakartano oli Sundholmaa edeltänyt, niin ikään Fleming-suvun omistama kartano, joka sijaitsi samalla muinaisella Arvassalon saarella. Torlahden kartano on entinen rälssisäteri Sirppujoen suiston tuntumassa 33 Korhonen, Teppo, 2004. www.helsinki.fi Arkkitehtitoimisto MARS, 2003. s. 31-32 34 Museovirasto, 2009. www.rky.fi Museovirasto. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/ 35 Museovirasto, 2009. www.rky.fi 36 Museovirasto, 2009. www.rky.fi Museovirasto. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/ 37 Museovirasto, 2009. www.rky.fi 38 Museovirasto, 2009 www.rky.fi 19

20