Lukuketun serkunpoikien sanataidekoulu

Päivi Lehmusvuori Lukuketun serkunpoikien sanataidekoulu JJR-kirjasto Joroinen Juva Rantasalmi 2O10

Vauhtikettu tapasi jättiläisketun, jättiläiskettu kysyi, minne vauhtiketulla on kiire. Vauhtikettu vastasi, minulla on aina kiire. Jättiläiskettu murskautui kun se astui liiskaksi maata allaan. Kulmakettu sanoi: Onpa rasittavan kulmikasta! Kun paitakettu kastui, se sanoi, että onpa tylsää kun paita kastui. Vanhakettu, jättiläiskettu ja kulmakettu tapasivat koko kettuklaanin. Kolman koulu 0-2 lk 2008 2009

Lukuketun serkunpoikien sanataidekoulu Päivi Lehmusvuori JJR-kirjasto Joroinen Juva Rantasalmi 2O10

JJR-kirjasto, Koulun ja kirjaston yhteistyö -hanke. Raportti 2. Kannen kuva: Valokuvat: Outi Rauhalan nukenpää Grimmin satuun Kalastaja ja hänen vaimonsa Päivi Lehmusvuori Pia Hyppönen, s. 22 Marjut Vainio, s. 5 Runot: JJR-kuntien kyläkoulujen Ketunpoikien kirjat 2009 Taitto: Painopaikka: Tuija Leväinen ja Päivi Lehmusvuori Kopijyvä Varkaus 2010 Copyright: Päivi Lehmusvuori 2010 ISBN 978-952-92-7834-3 (nid.) ISBN 978-952-92-7835-0 (PDF 2

SERKUNPOIKIEN SYNTY... 4 KIRJASTOJEN LUKUINNOSTUS... 6 Kirjavinkkaus... 6 Lukudiplomit... 7 Nukketeatteri kirjastoissa... 7 LUKUKETTU LÖYTÄÄ PESÄNSÄ... 8 Lukukettu diplomi syntyy... 8 Diplomikiertueelle kouluihin... 9 LUKUKETUN SERKUNPOIKIEN SANATAIDEKOULU... 10 Tarina kolmesta ketusta... 11 Ketunvartaloita... 12 Kuvista sanoja... 12 Ketunpoikien kirjat... 13 Kokemukset serkunpoikien sanataidekoulusta... 13 KETTUTEATTERIA!... 14 Eskareista kakkosiin miten ohjelma syntyi... 15 Satu kirjastonhoitajasta, joka löytää Tuhannen ja yhden yön sadut... 15 3-4-luokkalaiset miten ohjelma syntyi... 17 Pöytänuken synty... 17 Kettu ja korppi eli P. Lehmusvuoren ketunpurkuanalyysi... 18 Pöytäteatteriesityksen purku 18 Pöytäteatteritunnin tavoitteet 19 5-6-luokkalaiset miten ohjelma syntyi... 19 Improvisaatiota kohti... 19 Jorman parisuhdeongelmat ja muita tarinoita nukketeatterina... 20 Miellekartasta improvisointiin 20 Improvisaatiotunnin tavoitteet 21 TAIDEKASVATUKSELLINEN NÄKEMYKSENI... 22 LIITTEET... 23 Liite 1. Lukukettu-diplomin etusivu... 23 Liite 2. Lukukettu-diplomin tekijän sanat... 24 3

Metsässä tuuli. Siellä oli isossa puussa tikankolo, johon kävi pieni tuulenvire. Puun alla oli pienen pieni ketunnäköinen eläin. Se oli ovelannäköinen ja sillä oli soikea nenä. Se tahtoi tietää mitä tikankolossa oli. Sieltä kurkisti keskikokoinen tikka. Tikalla oli punainen päälaki. Puun alla oleva eläin kiipesi tikankoloon ja heistä tuli ystävät. Koikkalan koulu 5.-6. lk 2008 2009 Serkunpoikien synty Tällä kirjalla on kolme juurta: kirjastojen lukukasvatus, nuken mahdollisuudet taidekasvatuksessa ja JJR-kirjaston hanke selvittää koulujen ja kirjastojen yhteistyötä. JJR-kirjaston muodostavat Joroisten, Juvan ja Rantasalmen kirjastot Etelä-Savossa. Kirjastojen lukukasvatuksella on vahvat perinteet Suomen yleisissä kirjastoissa. Sen kehityksessä olen saanut kirjastourani aikana olla mukana. Osallisuuteni alkoi jo 1960-luvulla: minun, veljeni ja äitini muovittaessa kirjoja Sirkkamummi luki meille ääneen. Äitini Tuulikki Lehmusvuori työskenteli kirjastonhoitajana Rautalammin kirjastossa, joten oma lukukasvatukseni alkoi kirjaston ja perheen yhteistyönä. Taidekasvattajan takin puin pitkin hampain ylleni Lasten ja nuorten taidekasvatus eli Taika-opinnoissani Mikkelin ammattikorkeakoulussa 2001 2002. Se aukaisi työsarkani lastenteatterin ohjaajana Juvan kansalaisopistossa ja Rajupusu-opistossa. Nuorten kanssa olin tehnyt teatteria Oulun Työväen Näyttämöllä 1996 1999 perustamani nuortenryhmän kanssa. OTN:n nuortenryhmässä teimme kolme kantaesitystä suomalaisten nuortenkirjailijoiden teoksista: Jorma Ranivaaran Patricia ja Pekistä, Teija Niemen Steissistä ja Asko Martinheimon Kivensiruista. Osaamiselle oli tietenkin luonut pohjaa toisena pääaineenani opiskelemani yleisen kirjallisuuden varsin käytännönläheinen draamalinja Tampereen yliopistossa. Englantilaisen nukketaiteilijan Irene Bakerin Nukeilla näyttelemisen kurssi vuonna 2004 oli ensimmäinen kosketukseni nukketeatteriin. Se jätti jälkeensä siemeniä ja epäonnistuneita yrityksiä. Pieksämäen sisälähetysseuran oppilaitoksessa alkoivat keväällä 2009 Teatterialan ammattitutkinnon opinnot, erikoistumisalueena nukketeatteri. Ensimmäinen versio Lukuketun serkunpoikien sanataidekoulusta syntyi nukketeatterikasvatuksen näyttötutkintosuunnitelmaksi. 4

Juvan, Joroisten ja Rantasalmen kirjastot yhdistyivät vuosina 2004 2009 JJRkirjastoksi. Kolmikon strategiassa Kirjasto - vaihtoehto ja välttämättömyys määrittelimme Juvan kirjastonjohtajan erityisalueeksi pedagogisen informaatikon toimenkuvan. Mitä tämä toimenkuva voisi olla? Sen selvittämiseen JJRkirjasto haki Itä-Suomen lääninhallitukselta hankerahoitusta. Lääninhallituksen sivistysosasto antoi hankkeeseen 6500. Hankkeen ensimmäinen raportti Onks tietoo? JJR-koulujen ja -kirjaston yhteistyö ilmestyy syksyllä 2010. Siinä selvitetään kyselytutkimuksen pohjalta JJR-kuntien kirjastojen henkilökunnan sekä alakoulujen, yläkoulujen ja lukioiden opettajien näkemyksiä yhteistyöstä. Lukuketun serkunpoikien sanataidekoulu on hankkeen toinen raportti. Se kertoo, kuinka pedagoginen informaatikko eli kettutäti on kiertänyt kouluilla lukemassa, kertomassa kirjoista, innostamassa suorittamaan lukudiplomia, houkuttelemassa nuoria runoilemaan ja piirtämään ja tekemään tarinoita improvisoiden ja nukketeatterina. Lukuketun serkunpoikien sanataidekoulu on subjektiivinen ja kertova. Toivon kirjan innostavan omiin kokeiluihin. Kirjastonjohtajat Päivi Lehmusvuori ja Raija Niemi Luontokeskus Oskarissa emoketun, lukusiittiön, kirjailijaketun ja matkaketun keralla julkistamassa neljättä kirjailijakettua Marja-Leena Tiaista. Kuva Marjut Vainio 2007. 5

Luihu, Puihu ja Suihu yksi pullea pullukka, Puihu paksu, ketunvartaloinen, Suihu on luihu pitkäjalka. Laiha, pitkä, hännätön ei kukaan halunnut olla. Kerisalon koulu 0.-2. lk 2008 2009 Kirjastojen lukuinnostus Kirjastot ovat innostaneet nuoria lukemaan koko olemassaolonsa ajan. Lastenosastoja alettiin Suomeen perustaa suuriin kaupunkeihin 1900-luvun alussa angloamerikkalaisten esikuvien mukaan. Suomalaisen kirjastohistorian menestystarinaan 1960-luvulta 2000-luvulle ovat kuuluneet olennaisena osana piirija sivukirjastot pitäjien kansakouluilla. 1970-luvulta lähtien kyläkouluilla ovat kiertäneet kirjastoautot. 1960- ja 70-luvuilla kunnat rakensivat ensimmäisiä kirjastotalojaan maaseudulle. Kaikkiin niihin tuli myös lastenosasto. Lastenosastojen työmuotona 1970-luvulta 1990-luvulle saakka olivat satutunnit. Satutunneilla kirjaston henkilökunta luki kuvakirjoja ja satuja lapsille. Television tasokkaiden lastenohjelmien esikuvan vuoksi satutuntien laatuvaatimukset nousivat. Samalla kirjastojen käyttöluvut kasvoivat. Monet kirjastot ratkaisivat tilanteen luopumalla oman henkilökunnan pitämistä satutunneista. Tärkeä työmuoto kirjastoille ovat koululaisten luokkakäynnit, niin sanottu kirjastonkäytön opetus. Tälle työmuodolle luotiin opetusmateriaalia jo 1970-luvun lopussa. Työmuodon olennainen osa on ollut hyvistä kirjoista kertominen. Kirjavinkkaus 1990-luvulla alettiin kirjastoväen piirissä vähitellen nähdä, että lukemisen vetovoima oli heikkenemässä. Lapsia ja nuoria alkoivat kasvattaa videot, pelilaitteet ja televisio. Internet teki tuloaan. Lukemisen kehityskaari satu- ja kuvakirjaikäisistä lukemaan opettelevien kautta ahmimisikäisiin ja siitä nuorten ja nuorten aikuisten kirjoja lukeviin alkoi pätkiä. Lukukaaren pätkimiseen reagoivat aluksi pioneerit kunnankirjastoissa, lastenosastoilla ja sivukirjastoissa (nyk. lähikirjastoissa). Jossakin kunnassa koko koulu kävi luokittain kirjastossa säännöllisesti tutustumassa näyttelyihin ja lainaamassa. Lähikirjastojen väki teki säännöllisiä kouluvierailuja lukupaketit mukana. Lastenosastoilla alettiin tutustua työmuotoon nimeltä bokprat. 6

Bokpratin suomenkieliseksi nimeksi vakiintui kirjavinkkaus. Työmuodon pioneeriksi Suomessa osui Marja-Leena Mäkelä. Hän on kirjoittanut aiheesta useita teoksia, kouluttanut ihmisiä eri puolilla Suomea ja toiminut myös vinkkaavana läänintaiteilijana. Kirjavinkkauksen ideana on kertoa mukaansatempaavasti, juoni- ja henkilökeskeisesti kirjoista ja jättää kertomus sopivasti auki: ja lopun voitte lukea itse tästä kirjasta Kirjavinkkaus on kirjastojen vakiintunut työmuoto 2010-luvulle käännyttäessä. Se on aikaa vaativa työmuoto. Vinkit on valmistettu vapaa-aikana. Vasta 2000-luvulla Suomen kirjastoseuran lastenkirjastotyön työryhmä on suositellut vinkkaajille yhtä etätyöpäivää kuukaudessa valmistautumiseen. Lukudiplomit Kirjavinkkauksen lisäksi 2000-luvun tulokas kirjastojen ja koulujen yhteiseksi lukukasvatustyökaluksi oli lukudiplomi. Ensimmäinen lukudiplomi syntyi Oulussa lukioasteen taidediplomien innoittamana. Luku-Suomi hanke suositteli diplomien käyttöä kouluille. Se innosti koulut laatimaan omia diplomejaan ja tekemään niitä yhdessä kirjastojen kanssa. Sen jälkeen lukudiplomit ovat jatkaneet voittokulkuaan läpi Suomen. Lukudiplomin ideana on 6-15 kirjan lukeminen lukuvuodessa. Kirjat valitaan koulun tai kirjaston määrittelemiltä listoilta ja suoritus jollain tavoin kontrolloidaan. Suorituksesta saa diplomin eli kunniakirjan. Nukketeatteri kirjastoissa Nukketeatteri on kuulunut kirjastojen työkalupakkiin 1960-luvulta lähtien. Nukkeja on käytetty satutunneilla. Kirjastoissa on ollut nukketeatterikerhoja, jotka ovat tehneet esityksiä. Kerhot ovat esiintyneet lähikirjastoissa ja kirjastojen lähikunnissa. Monilla harrastajanukketeattereilla on ollut kiinteät yhteydet kirjastoihin. Kirjastot ovat myös ostaneet esityksiä nukketeattereilta. Kuopion kaupunginkirjastossa oli nukketeatterikerho. Kirjasto oli hankkinut hyvän kokoelman teatterinukkeja mm. Saksasta. Kerhossa toimi mm. Marja-Liisa Lintunen, joka on ollut Pieksämäen nukketeatterikoulutuksen johtajana 2000- luvulla. Kati Kaipaisen perustama nukketeatteri Pinukke toimi Pieksämäellä 1973 1993 ja esiintyi Pieksämäen kirjastossakin. Saara Kokkonen julkaisi viisi teosta nukketeatterista kirjastojen käyttöön 1970-luvulla. Nukketeatteri Nirunarun perusti silloinen Huittisten kirjastonjohtaja ja nykyinen Tampereen tilaajapäällikkö Tuula Martikainen. Teatteri toimii edelleen. Se on valmistanut historiansa aikana yli 100 esitystä kirjastoille, kouluille ja muihin tilaisuuksiin. 7

Pentu metsässä menee taloon. Se värittelee kettua kukan luona. Se saa uuden ystävän, ison ketun. Se kuuntelee korvalla rauhassa ovella, kun taloon astelee vihainen kettu. Kettu odottaa rauhassa, että toinen kettu lopettaa murinansa. Hatsolan koulu 0.-2. lk 2008 2009 Lukukettu löytää pesänsä Oulun lasten- ja nuortenosaston osastonhoitajana turhauduin kouluviraston ja kirjastotoimen yhteistyöhön. Asiat eivät tapahtuneet tai sitten ne tapahtuivat liian hitaasti ja yksittäisten koulujen ja opettajien kanssa. Juvalla halusin ottaa uuden linjan. Päätin tehdä oma-aloitteisesti ja spontaanisti yhteistyötä kaikkien koulujen kanssa. Suunnittelin ohjelman eri luokille, otin yhteyttä ja kerroin tulevani koululle. Kutsuin myös luokkia ja kouluja kirjastoon. Grimmin satua Pojasta joka halusi oppia pelkäämään luin kaikille luokille kyläkouluissa. Tove Janssonin Vaarallinen matka oli lukuvuorossa ensimmäisellä pohjoismaisella kirjastoviikollamme. Eemelin metkuretkillä vuonna 2007 kävivät päiväkotilapsien lisäksi alakoulun nuorimmat luokat. Lukukettu diplomi syntyy JoRaJuPuSu-seudun kirjastot tekivät yhteistyötä jo 1990-luvulla. Yhteisen alueellisen kirjallisuusdiplomin tekeminen innosti. Joroisten, Rantasalmen, Juvan, Puumalan ja Sulkavan kirjastoissa ja kouluissa valittiin työryhmät kokoamaan lukudiplomia. Alakoulun lukudiplomi synnytettiin syksyllä 2003. Diplomi sai nimekseen Lukukettu. Koulujen aloitteesta diplomista tehtiin kolmiportainen: sen voi tehdä lukemalla 6, 12 tai 18 kirjaa lukuvuodessa. Koska kirjastot eivät olleet isoja, kirjavaihtoehtoja diplomissa tuli olla riittävästi. Kirjallisuuden aarreaitta on laaja ja monipuolinen, joten eri kirjallisuuden lajit saivat omat tarjottimensa diplomiin. Lukuketuksi aikovan on luettava satu, kuvakirja, sarjakuva, runokirja sekä kotimainen ja ulkomainen kertomuskirja. Lukumestarin on luettava kaikista lajeista vähintään kolme teosta. Lukukettu sai heti omat nettisivunsa Ketunpesän. Sen kirjaesittelyt ovat Päivi Lehmusvuoren ja Eija Väisäsen laatimia. Ketunpesästä on tullut uusia laitoksia vuosien varrella, vaikka sen perusvalikoima on ollut melko pysyvä. Diplomin tarkempi esittely ja tekoprosessin kuvaus on kirjan lopussa. 8

Diplomikiertueelle kouluihin Lukukettu loi uuden työmuodon koulun ja kirjaston väliin. Työmuodon tavoitteena on lukemaan innostaminen ja lukutaidon ylläpito. Olennaista on tarjota tasa-arvoinen mahdollisuus jokaiselle lapselle lukudiplomin suorittamiseen. Keväästä 2004 lähtien olen kiertänyt kaikki Juvan alakoululuokat vuosittain. Vuodesta 2006 kettukiertue on ulottunut Juvan lisäksi Joroisten ja Rantasalmen alakouluille. Kierrokseen on kuulunut diplomikirjojen kokoelman tuonti luokkaan. Kukin luokka on saanut 18 kirjaa koko lukuvuodeksi: ne lukemalla on ollut mahdollista suorittaa oman luokan lukumestaruus. Lukukettukäynti on oppitunnin mittainen. Taajamakouluilla olen pitänyt tunnin joka luokalle. Kyläkouluilla taas sopivia ryhmiä ovat yhdysluokat 1-2, 3-4 ja 5-6. Juvalla olen käynyt kaikissa pienluokissa. Lukukettutunnilla olen kertonut lukudiplomista ja esitellyt mukanani tuomat kirjat. Esittelyssä olen käyttänyt kirjavinkkauksen metodeja ja sadunkerrontaa. Olen myös lukenut runon tai pari. Teatterinomaisuutta olen hyödyntänyt pukeutumisen kettuvinkeillä (mm. väri) sekä rekvisiitalla. Lukuketulla on oma maskotti: pehmokettu. Sillä on useita erikokoisia olomuotoja. Emokettu on puolitoistametrinen: se makailee kirjastoautossa ja kaikissa kirjastoissamme. Matkakettu on kainaloon sopiva ja helppo ottaa mukaan kouluille. Kirjailijakettu on noin kolmekymmentäsenttinen ja kuuluu arvonimeen ja tunnustuspalkintoon, jonka JJR-kirjasto jakaa vuosittain. Lukusiittiö on kymmensenttinen: niitä olemme antaneet tunnustuspalkintoina. Maaveden koulu 3-4 lk 2008 2009 9

Nalle lähti matkaan. Nalle näki suuren rakkauden, ketun. Se muuttui koppakuoriaiseksi. Avaruusolio tuli vastaan. Se näki jälkiä ja alkoi johtamaan niitä. Avaruusolio näki jälkien lopussa koppakuoriaisen. Koppakuoriainen lähti karkuun. Koira tuli vastaan. Onnellinen loppu. Osikonmäen koulu 0.-2. lk 2008 2009 Lukuketun serkunpoikien sanataidekoulu Olin kaivannut kettukiertueeseeni jotain uutta. Halusin upota syvemmälle sanataiteeseen. Mahdollisuus sotkeutua työssä teatteriin kutkutti myös. Keväällä 2009 ilmaantui mahdollisuus osallistua nukketeatterin ammattitutkinnon koulutukseen Pieksämäen Sisälähetysseuran oppilaitoksessa. Tein siellä ensimmäiset nukkeni, jotka olivat yrityksiä ketuiksi. Ketut jäivät kesken kurssin jälkeen. Juuri keskeneräisyydestä tuli kevään 2009 lukukettu-kiertueeni teema. Kerroin tunnilla tarinan, oppilaat piirsivät keskeneräisille nukeille vartaloita, keksimme sanoja kuvista ja kirjoitimme sanoista tarinan. Jokainen luokka teki oman Ketunpoikien kirjansa. Ensimmäinen serkunpoika Näin se meni: Saavuin luokkaan ja kerroin, että tämänkertainen ohjelmani on vähän erilainen kuin ennen. Eka- ja tokaluokkalaisille esittelin itseni ja kerroin lukudiplomista. Sitten jäsensin tunnin luokan oppilaille: Kerron ensin pienen tarinan, sitten toivon että piirrätte minulle vähän. Sen jälkeen keksitään sanoja ja tehdään niistä sanoista jotakin. 10

Tarina kolmesta ketusta Olen alkanut opiskella nukketeatteria. Ensimmäinen kurssi oli tammikuussa ja siellä piti tehdä nukke. Minuun iski ihan kauhea epätoivo, että en osaa, en osaa, en osaa. Ja muut kurssilaiset vain tekevät kuin vettä vaan ja tuosta noin. Yhtäkkiä minun mieleeni kuin puhekuplaan ilmestyi meidän lukukettumme. Siellä se irvisteli minun päässäni. Minun ei auttanut kuin alkaa tehdä ketun päätä. Minun mielessäni oli kurkistusnukke. Tiedättekö mikä sellainen kurkistusnukke on? Tämä ensimmäinen oli selvästi liian iso sopiakseen mihinkään tötteröön iskettäväksi. Niinpä aloin tehdä toista ketunpäätä. Pienemmästä styrox-pallosta. Mutta siitä tuli tämännäköinen. Eihän tämänluonteinen kettu mihinkään tötteröön mene. Se haluaa esiintyä ihan vimmatusti. Toinen serkunpoika Niin että ehkä minun pitää tehdä vielä kolmas kettu. Vielä pienemmästä styrox-pallosta. Ja silloinhan lukuketun poikia olisi kolme. Ketäs muita onkaan kolme, vaikkapa serkunpoikia? Kolmen ketun kertomuksesta syntyi Vuorenmaan koululla varsin hulppea sarja kaikkia, mitä tarinoissa on kolme. Aku Ankan veljenpoikia minä alkuun jahtasin. Mutta sitten mainittiin Liinu, Tiinu ja Leenu, Karhukopla, ne ainaiset kolme poikaa kansansaduista jne. Kolme on maaginen luku saduissa. Kolme kertaa sankari epäonnistuu ja saa vihjeitä ja maagisia taikakaluja matkan varrella. Ja eikö Tarussa sormusten herrasta ole kolme nuorta hobbitia matkaamassa pelastamaan maailmaa Frodon kanssa? 11

Ketunvartaloita Tunti jatkui kysymyksellä, ovatko ketut teidän mielestänne valmiita? Toivottu vastaus oli, että eivät. Mutta joskus vastaus oli kyllä. Ja sekin vastaus minua miellytti, koska ketuiksi heidät kaikki tunnistivat. Ei-vastaus johdatti seuraavaan vaiheeseen: voisitteko te piirtää minulle luonnoksen vartalosta näille ketuille? Tai toiselle niistä? Tehtävänannossa sanoin myös, että piirtäkää kettu, jos vartalo ei luonnistu tai innosta. Ja lapset piirsivät. Kaikki luokat, kaikki alakoulun luokka-asteet piirsivät yhtä innokkaasti. Jollekulle se oli vitsi, mutta sekin toimi. Etenkin pieniä piti ohjeistaa, ettei väritetä vaan tehdään luonnos lyijykynällä. Värittämiseen meni niin paljon aikaa, ettei tunti riittänyt koko ohjelman läpikäymiseen. Kun piirros oli valmis, lapset toivat ne minulle mielellään alassuin. Annoin tarvittaessa pari minuuttia lisää aikaa piirtämiseen. Sitten aloin näyttää piirustuksia yksi kerrallaan kysyen, minkä sanan tämä työ tuo mieleen. Ensimmäinen sana, jonka keksitte, on se oikea. Joissakin luokissa tämä vaati enemmän ohjeita kuin toisissa. Mutta liiat ohjeet kahlitsivat sanojen syntyä. Kuvista sanoja Kirjoitin kaikki sanat taululle. Vaihtoehtoisesti opettaja kirjoitti ne ylös: ainakin Osikonmäen koulun suuressa eskari- ja ykköskakkos-luokassa toimimme näin. Joka piirustuksesta kek- Kolman koulu 1.-2. lk 2008 2009 sittiin sana. Sitten kysyin, että mitäs nyt tehdään, sanoja on taululla, mitä sanoilla tehdään. Jos idea ei ollut tullut spontaanisti jo aikaisemmin, niin viimeistään tässä: haluatteko kirjoittaa runon vai tarinan? Suurin osa luokista halusi kirjoittaa tarinan. Ohjeena oli yleensä, että käytetään kaikkia sanoja. Sanamuoto voi olla toinen ja kaikkia maailman muita sanoja saa käyttää lisänä. Jos sanoja oli paljon eli luokka oli iso, niin kaikkia sanoja ei tarvinnut käyttää. Vaihtoehtoisesti etenimme niin, että tarinaa kehitettiin spontaanisti viittauksen perustella tai sitten järjestyksessä. Kirjoitin tarinan taululle. 12

Ketunpoikien kirjat Tunnin lopuksi esittelin tuomani lukudiplomin kirjat luokalle. Viimeiseksi kerroin, että teimme tunnilla kirjan: sidoin kuvat yhteen ja kirjoitin yhteisen tarinamme kirjaan mukaan. Kirjalle tuli etukansi, jossa oli otsikkona: Ketunpoikien kirja 2009, koulun nimi sekä luokka. Kirjat kiersivät näyttelynä kaikissa kolmessa kirjastossa. Kirjan runot ovat peräisin niistä. Kaikki syntyneet runot voi lukea Lukuketun sivuilta. Kokemukset serkunpoikien sanataidekoulusta Kaikki tunnit onnistuivat erittäin hyvin. Etenkin pienten tarinat olivat hyviä. Muitakin helmiä syntyi luokissa, jotka olivat tottuneet yhteistoimintaan ja yhteiseen tarinankerrontaan. Etenkin siitä olin onnellinen, että 5.-6.-luokkalaisten mahdollinen vastarinta murtui täysin. He kuuntelivat minitarinaani yhtä herkeämättä kuin pienemmätkin, piirsivät tosissaan tai leikillään ja keksivät tarinaa. Ja lukemisen esitteleminen tämän jälkeen ei tarvinnut motivointia. Yhteys oli luonnollinen ilman selityksiä. Lukuketun serkunpoikien sanataidekoulun tavoitteet olivat yksinkertaiset, mutta vaativat. Tunti sisälsi tarinankerronnan ja kuuntelemisen. Tarina motivoi piirtämään nukketeatterissa käytettäviä nukkeja. Piirroksista assosioitiin sanoja. Sanoja käytettiin tarinan kirjoittamiseen. Tarina kirjoitettiin yhdessä, kollektiivina. Tarinan tuottamisen jälkeen vinkkasin luokalle mukana tuomani 18 kirjaa. Kaikki työtavat kerronta, piirtäminen, sana-assosiaatiot, kirjoittaminen ja lukemisen vinkkaaminen ovat sanataidekoulutuksen menetelmiä. Yllättävintä serkunpoikien sanataidekoulussa oli nähdä, kuinka kaikki oppilaat olivat työtavassa samalla viivalla. Osikonmäellä myös erityisoppilaat osallistuivat yhteisiin tunteihin, ja olivat aktiivisia ja innokkaita piirtäjiä ja sanojen keksijöitä. Yhteisen luovan tilan saavuttaminen ei ole helppoa, mutta mahdollista ja onnistuessaan mukana oleville palkitsevaa. Koira juoksee mummoketun kasvimaalle, pikkukettu huomaa koiran. Pikkukettu on hirviökettuna. Koira pelästyy kun hirviökettu hyppää iloisen kettuvariksenpelättimen takaa. Mummokettu kiittää pikkukettua käsinukella Iloinen lintuparvi ilmestyy paikalle 13 Maaveden koulu 3.-4. lk 2008-2009

Olipa kerran oranssinvärinen kettu. Se seisoi kivellä hämmästyneenä. Se oli hämmästynyt, koska se näki laiskoja ja väsyneitä kettuja. Se olisi halunnut nähdä iloisia ja hienoja kettuja. Kivellä istuva kettu näytti hauskalta. Kiven ohitse juoksi orava. Kettu saalisti oravan ja kävi nukkumaan. Vuorenmaan koulu 3.-4. lk 2008 2009 Kettuteatteria! Syksyn 2009 kettukiertue alkoi suunnittelulla: aikataulun pohtimisella ja ohjelman hauduttamisella. Kirjastonjohtajan syksyn työarkeen ei ole helppo mahduttaa 60 oppituntia 17 koululla. Lukudiplomin aktiivinen esittely vaatii yhteensä noin 22 työpäivää kolmelta kirjastolta. Tämän lisäksi kirjastoauto kuljettaa ja vaihtaa kyläkouluilla luokissa kettudiplomin kirjoja. Kettukiertueeseen on varattava noin yksi päivä kyläkoulua kohti. Siihen sisältyy kirjojen kerääminen ja lainaaminen jokaiselle luokalle. Itse käynti kyläkoululla on kolmen oppitunnin mittainen. Matkat vievät päivästä oman osansa. Juvan kirkonkylän koululla on kaksi luokkasarjaa. Siellä esittelyt vievät kolme päivää ja kirjojen valinta ja käsittely päivän. Syksyn 2009 ohjelman suunnittelu, nukkien rakennus ja harjoitukset tapahtuivat työajan ulkopuolella. Kettuteatteriohjelman kehittäminen alkoi suunnittelulla ja nuken rakentamisella. Hahmottelin itselleni väljästi tavoitteet ja ideat kyläkoulujen kierrokselle. Tavoitteeni ovat aina subjektiivisesti muotoiltuja: tämän haluan lapsille välittää, tämän haluan lapsille antaa. Alkuideat olivat näin yksinkertaisia: 0-2-luokat Tarina Kirja Pikkukettu, lukukettu, kirjakettu 3-4-luokat Kettusadut Yhteinen tarina? Keppinukke: kepit käpälissä ja hameessa 5-6-luokat Tarina miellekartta Salapoliisikettu varusteineen ja vaatteineen Käsinukke 14

Tavoitteiden sanallistamisen jälkeen alkoi tuntien tarkempi suunnittelu yhdysluokille. Taajamien kouluilla improvisoin tilanteen mukaan kunkin luokan painotukset. Eskareista kakkosiin miten ohjelma syntyi Tuusmäen koulu 5.-6. lk 2008-2009 Sattumat ohjasivat prosessia. Alitajunta teki työtään ja kontaktit ihmisiin veivät idean kehitystyötä eteenpäin. Kurkistusnukke ei lähtenyt etenemään. Kansio, johon hänen olisi pitänyt piiloutua, ei kiehtonut kettusiittiötä lainkaan. Työ ei edennyt ennen kuin esittelin keväällistä kettuiluani ystävälleni Maija Sarasteelle. Hän sanoi heti, että miksei kurkistusnukke kurkista kirjasta. Niin tietenkin, vanha kaunis kirja, jonka takaa lukukettu kurkistelee lapsukaisia. Oikean kirjan löysin järjestäessämme kirkonkylän koulun kirjastoa vesivahingon jälkeen: Tuhat ja yksi yötä, kuvittanut R. Bull. Bullin kuvituksen on täytynyt inspiroida Rudolf Koivuakin. Löytämäni painos oli vuodelta 1948. Kun kirja oli löytynyt, syntyi kettu. Pieni keppinukke pienen styrox-pallon ympärille huovutettuna. Satu kirjastonhoitajasta, joka löytää Tuhannen ja yhden yön sadut Olipa kerran kirjastonhoitaja. Kirjastonhoitaja asui Juvalla. Sattuipa niin, että Juvan kirkonkylän koulun kirjasto oli mennyt sekaisin vesivahingon takia. Rakennusmiehet olivat kantaneet kaikki kirjat käytävään. Kirjasto-opettaja oli epätoivoinen ja pyysi kirjastonhoitajaa auttamaan kirjojen järjestämisessä. Kirjastonhoitaja auttoi mielellään ja järjestäessään kirjoja hän löysi vanhan satukirjan. Satukirja oli huonossa kunnossa, mutta kirjastonhoitajan mielestä se oli hieno. Kirjan nimi oli Tuhat ja yksi yötä ja se oli painettu vuonna 1948. Kirjastonhoitaja pyysi opettajaa antamaan kirjan hänelle. Kotona kirjastonhoitaja korjasi kirjan, joka oli retkahtanut ja teippien syövyttämä. Kokeilkaapa miltä tuntuu olla retkahtanut kirja. 15

Kirjastonhoitaja irrotti teipit ja tutki kirjaa. Hän päätti liimata etukanteen uudet lehdet. Hän liimasi myös kirjan selkään uutta paperia tukeakseen kirjaa. Kirjastonhoitaja oli oikein tyytyväinen. Kirjasta tuli kaunis. Ja sitten tapahtui ihme. Seuraa mininukketeatteriesitys: Kirjan välistä ilmestyy outo olento. Sen korvat hieman pilkistävät kirjan takaa, kun se varovasti kurkistaa kirjan yli luokkaa. Sitä pelottaa. Se kysyy: Kukahan minä olen? Lukukettu! vastaavat oppilaat. Missä minä olen? Minua vähän pelottaa? Ketä te olette? Minä olen lukukettu. Mikä sinun nimesi on? Niin pieni lukukettunen saa selville kaikkien oppilaiden nimet. Sen pituinen se. 16 Sadun jälkeen olen kysynyt oppilailta, mikä tämmöisen teatterinuken nimi on. Sauvanukke tai keppinukke tulee aika nopeasti ainakin joltakulta oppilaalta. Tunnin aluksi olen antanut lasten pitää sylissä ja halata diplomin maskottieläintä, oranssia pehmokettua. Samalla olen kertonut jotain pientä lukudiplomista: minulla on mukanani teille kirjoja ja kirjalistat. Opettaja voi antaa kirjalistat jokaiselle oppilaalle siinä vaiheessa, kun katsoo sen hyväksi. Vuorenmaan koululla oppilaat olivat ehtineet tehdä Lukukettu kurkistaa kirjan takaa keppinuket ja kolme esitystä syksyn aikana. He esittelivät minulle sadun jälkeen omat nukkensa ja sen nimen. Sen jälkeen pyysin heitä esittämään omat näytelmänsä minulle. Lopuksi esittelin tuomani kirjat lapsille. Alkusyksystä olen yrittänyt valita sekä ykkösille että kakkosille helppoja kirjoja. Ykkösille olen tuonut kirjoja, jotka voi lukea myös kuvina. Olemme yhdessä keksineet kuviin omia tarinoita. Opittuaan lukemaan voi verrata kirjailijan tarinaa ja omaa tarinaa keskenään. Tunnilla oli useita tavoitteita. Vanha kirja on arvokas ja rikkimenneen kirjan voi korjata. Tärkeintä on sadun lumon ja hohdon synnyttäminen. Kirja on sadun koti ja lukuketun synnyinsija. Tarinan hengen tavoittaa lukemalla. Lukukettu syntyy ja elää.

3-4-luokkalaiset miten ohjelma syntyi Toisen serkunpojan muodonmuutos teatterinukeksi ei ollut helppo. Nuken rakennus tapahtui yhtä aikaa esityksen kehittämisen kanssa. Aloin miettiä yhden kettusadun dramatisoimista esitykseksi. Kettu, juonikas veijari Dramatisoiminen tarkoittaa tässä tapauksessa improvisoimista ja juonen kehittelyä sekä hahmojen ja rekvisiitan suunnittelua yhtäaikaisesti. Lukudiplomeissa hölmöläissadut ovat kolmannen luokan ja kansansadut neljännen luokan diplomin kirjalistoissa samoin kuin eläinsadut. Satu Kettu ja korppi valikoitui nopeasti. Tarinassa on sopivasti henkilöitä yhden naisen teatteriesitykseen. Sisältö ja sanoma istuvat myös tämänhetkiseen ymmärrykseeni hyvin: Älä anna imartelun huijata itseäsi, vaan näe muiden tekojen vaikuttimet sellaisina kuin ne ovat. Pöytänuken synty Keppinukkeraakileen muodonmuutos teatteriesitykseni ketuksi ei käynyt helposti. Kokeilin keppinukelle vaikka mitä hametta vartaloksi, mutta mikään ei häntä miellyttänyt. Kunnes hän kertoi minulle haluavansa olla pöytänukke tässä tarinassa - juonikas ja rokkaava olento. Ja niin hämmästyttävä hänestä tuli, etten olisi mitenkään pystynyt häntä suunnittelemaan. Luikero, kieputettua narua ja vain takakäpälät, häntä rispaantuvaa vanhaa villapaitaa. Ja hyvin luonteikas. Ketun synnyttyä lähti esityskin muotoutumaan: Minä olen kertoja ja emäntä. Emännällä on punainen essu. Käsineestä muotoutui korppi. Korista kahden klapin kanssa tuli puu ja ehkä se on jotain muutakin. Juusto syntyi superlonpalasta. Korppi puussa Ketun ja korpin esitys on hioutunut useissa yhteyksissä. Alkuideoinnin ja ensimmäiset harjoitukset tein yksin. Ystäväni Sirpa Heikkisen kanssa harjoittelin seuraavaksi, samalla kettu löysi silmänsä mökin aarrelaatikosta. Seuraava vaihe oli kurssitoverieni Outi Rauhalan ja Tarja Puurusen antama nukella näyttelemisen ohjaus syyskuun kurssillamme ennen ensi-esitystä Vuorenmaan koululla. Teatteriohjaaja ja FM, taideaineiden opettaja Marja-Liisa Lintunen ohjasi esitystä käynnillään. 17

Kettu ja korppi eli P. Lehmusvuoren ketunpurkuanalyysi Tulen luokkaan. Kysyn muistavatko oppilaat minut. Sanon että olen ottanut pehmoketun mukaan, ja kysyn mikä sen nimi onkaan. Lukukettu! Kirjakettu! Aivan oikein. Laitan tämän pehmoketun katsomaan meitä tästä piirtoheittimen päältä. Ei vaan annan tämän tällä kertaa opettajan syliin. Minulla on teille tietenkin kirjoja mukana. Mutta minulla on teille myös esitys. Tarvitsen sitä varten kaksi samankorkuista pulpettia. Ja teidän täytyy muodostaa katsomo. Pyydän oppilaita tekemään katsomon: 1-2 puolikaarta kahden pulpetin eteen. Tärkeintä katsomossa on se, että kaikki näkevät. Toinen tärkeä seikka on se, että kaikki kuulevat, mutta se ei ole ongelma näin pienessä tilassa. Näyttelijän on tehtävä myös omia valmisteluja ennen esiintymistä. Minun valmisteluni ovat nämä: Otan pois silmälasit ja puseron. Puseron siksi, että minulle tulee yleensä hirveän kuuma kun alan esiintyä. Se tarkoittaa, että minua jännittää. Se on hyvä asia, koska pieni jännitys tekee esiintymisestä sopivan jänteikkään. Seuraa nukketeatteriesitys pöytäteatterina. Siinä emäntä olen minä essu päällä, korppi on hansikas kädessä, puun latva on pari halkoa korissa ja kettu on keppinukke. Korppi huijaa juuston emännältä ja lentää metsään itseensä tyytyväisenä. Kettu saapuu paikalle, huomaa juuston korpin suussa ja päättää saada juuston korpilta. Kettu imartelee korppia, mutta epäilee korpin laulunääntä. Se saa korpin raakkumaan ja pudottamaan juuston suustaan. Kettu nappaa juuston ja juoksee pakoon. Sen pituinen se. Esityksen jälkeen seuraa palautteen anto. Kerron, että olette olleet nyt yleisönä. Yleisö voi esityksen jälkeen antaa kritiikkiä tai kertoa millainen esitys heidän mielestään oli. Paras eli eniten vastauksia tuottava kysymys on tähän mennessä ollut: Mikä jäi mieleen? Mikä oli hyvä kohta? Pöytäteatteriesityksen purku Seuraavaksi olemme tehneet yhteistyössä ketun- ja esityksenpurkuanalyysin. Olen antanut ketun kiertää luokassa. Kukin on saanut sanoa yhden asian, mitä keppinuken valmistamiseen on käytetty. Olen kirjoittanut materiaalit taululle. Kettu on tehty: kepistä, huovasta, vaahtomuovista, napeista, koukusta, paperinarusta, rautalangasta, nuppineuloista ja vanhasta villapaidasta. Olemme purkaneet myös koko esityksen elementit taululle. Purkuluettelossa ovat esiintyneet seuraavat asiat: essu, kori, halot, hansikas, pulpetit, näyttelijä, emäntä, kettu, korppi ja juusto. Paras palaute on ollut: Minä luulin ihan että juusto on oikea. Esityksen tai purun jälkeen olen kysynyt, olisiko luokalla minulle jotain laulua tai muuta esitystä. Olisin mielelläni yleisönä. Monella luokalla on ollut. Olen 18