VIHREÄ KIRJA PERINTÖ- JA TESTAMENTTIOIKEUDESTA KOM(2005) 65 lopullinen - Suomen oikeusministeriön vastaukset

15.9.2005 VIHREÄ KIRJA PERINTÖ- JA TESTAMENTTIOIKEUDESTA KOM(2005) 65 lopullinen - Suomen oikeusministeriön vastaukset Euroopan komissio on pyytänyt vastauksia perintö- ja testamenttioikeutta koskevassa vihreässä kirjassa esittämiinsä kysymyksiin. Suomen oikeusministeriö antaa kunnioittavasti seuraavat vastaukset: 2. LAINVALINTASÄÄNNÖT 2.1. Yleiset kysymykset Kysymys 1: Mitkä kysymykset perimykseen sovellettavan lain tulee kattaa? [Kysymys muutettu, koska vihreän kirjan suomenkielinen versio on tältä osin virheellinen,] Olisiko lainvalintasäännöt rajoitettava perillisten ja heidän oikeuksiensa määrittämiseen vai pitäisikö niiden kattaa myös pesänselvitys ja perinnönjako? VASTAUS: Perimykseen sovellettavan lain tulisi kattaa ainakin seuraavat kysymykset: - Kuka tai ketkä ovat perillisiä; - Perintöosan suuruuden määräytyminen; - Oikeus lakiosaan ja lakiosan suuruus; - Perittävältä saadun ennakkoperinnön ja lahjan huomioon ottaminen perintöä jaettaessa; - Perintöoikeuden menettäminen, perinnöttömäksi tekeminen ja perintöoikeuden lakkaaminen vanhentumisen, perinnöstä luopumisen tai vastaavan perusteen nojalla; - Testamentin tai muun kuoleman varalta annetun määräyksen sallittavuus, pätevyys ja oikeusvaikutukset sekä tällaisen oikeustoimen pätevyys ja purkaminen; - Oikeus saada elatusta tai avustusta jäämistöstä ja oikeus hallita jakamatonta jäämistöä. Luetteloa kysymyksistä, joita perimykseen sovellettava laki kattaa, ei tule säätää tyhjentäväksi. Myös sellainen kysymys, jota luettelossa ei mainita, tulee katsoa perimykseen sovellettavan lain alaan kuuluvaksi, jos kysymys yleisen eurooppalaisen näkemyksen mukaan kvalifioituu perintöoikeudelliseksi. Perimykseen sovellettavan lain ei tule kattaa jäämistön hallintoa ja pesänselvitystä eikä myöskään perinnönjakoa koskevaa menettelyä. Vanhan kansainvälis-yksityisoikeudellisen periaatteen mukaan Käyntiosoite Postiosoite Puhelin Telekopio Sähköpostiosoite Korkeavuorenkatu 37 PL 25 (09) 160 03 (09) 1606 7730 kirjaamo.om@om.fi 00130 HELSINKI 00023 VALTIONEUVOSTO

2(13) menettely määräytyy asianomaisen valtion oman lain (lex fori) mukaan. Tämä on tarkoituksenmukainen lähtökohta myös perintöoikeudessa. Vieraan valtion menettelysäännösten soveltaminen olisi käytännössä vaikeaa, jollei mahdotonta. Yhteisön säädöksessä tulisi selkeyden vuoksi olla myös säännös kysymyksistä, joita perimykseen sovellettava laki ei koske. Haagissa 1.8.1980 tehdyn perimystä koskevan yleissopimuksen (Convention on the law applicable to succession to the estates of deceased persons) 1 artiklaa voitaisiin käyttää tässä mallina. Kysymys 2: Mikä liittymäperuste pitäisi ottaa käyttöön sovellettavan lain määrittämiseksi? Pitäisikö kaikilla sovellettavan lain osa-alueilla käyttää samaa perustetta vai voitaisiinko perintöoikeuden eri osa-alueilla käyttää eri perusteita? Pitääkö yhteisön lainsäädännössä erottaa toisistaan irtain ja kiinteä omaisuus? Pitääkö kiinteistön sijaintimaan lainsäädännölle antaa jonkinlainen rooli? VASTAUS: Edellä mainitun Haagin yleissopimuksen 3 artiklaa tulisi käyttää mallina. Sen mukaan perimykseen sovelletaan sen valtion lakia, jossa perittävällä oli kuollessaan asuinpaikka, jos hän tuolloin oli asuinpaikkavaltionsa kansalainen. Mainitun valtion lakia sovelletaan myös, jos perittävä oli asunut siinä valtiossa vähintään viisi vuotta välittömästi ennen kuolemaansa. Tietyissä poikkeustapauksissa voi sovellettavaksi tulla myös sen valtion laki, jonka kansalainen perittävä oli kuollessaan. Pääsääntönä tulisi olla, että koko jäämistöön sovelletaan samaa lakia. Emme kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että kiinteistön perimykseen voitaisiin soveltaa kiinteistön sijaintimaan sellaisia säännöksiä, joilla pyritään suojaamaan tiettyä elinkeinoa tai ammattia. Jos kiinteistön sijaintimaan laissa on säännöksiä esimerkiksi oikeudesta jatkaa perittävälle kuuluneen maatilan pitoa, näitä voitaisiin soveltaa, vaikka jäämistöön muutoin sovellettaisiin toisen valtion lakia. 2.2. Testamentit ja perintösopimukset Kysymys 3. Mitä lakia on sovellettava: - yleiseen kelpoisuuteen laatia testamentti? - jälkisäädöksen pätevyyteen: o testamenttien muodon osalta? o testamenttien sisällön osalta? o keskinäisten testamenttien osalta? o perintösopimusten osalta? o testamenttien peruuttamisen osalta? Miten lainvalintasääntö pitäisi muotoilla, jotta siinä voitaisiin ottaa huomioon mahdollinen liittymän muuttuminen testamentin laatimisajankohdan ja testamentin tekijän kuolinajankohdan välillä? VASTAUS: Perittävällä olisi katsottava olleen kelpoisuus tehdä testamentti, jos hänellä oli siihen kelpoisuus (a) sen valtion lain mukaan, jota on sovellettava perimykseen, (b) sen valtion lain mukaan, missä perittävällä oli asuinpaikka tai kotipaikka testamenttia tehdessään tai (c) sen valtion lain mukaan, jonka kansalainen perittävä oli testamenttia tehdessään. Säätämällä asiasta tällä tavoin otetaan asianmukaisesti huomioon se, että liittymä voi muuttua testamentin laatimisajankohdan ja testamentin tekijän kuolinajankohdan välillä. Kun asiasta säädetään tällä tavoin, testamentin tekijä voi luottaa siihen, että jos hän testamenttia tehdessään oli kelpoinen sen tekemään, testamenttia pidetään

3(13) myöhemminkin pätevänä, vaikka liittymä olisi muuttunut ja perimykseen sovelletaan sen vuoksi toisen valtion lakia. Jälkisäädöksen pätevyyteen testamentin muodon osalta tulee soveltaa Haagissa 5.10.1961 tehtyä yleissopimusta (Convention on the conflicts of laws relating to the form of testamentary dispositions). Tämä yleissopimus, joka on voimassa useimmissa jäsenvaltioissa, on universaalisesti sovellettava, joten yhteisöllä ei voi olla asiasta säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa yleissopimuksen kanssa. Jälkisäädöksen pätevyyteen testamentin sisällön osalta on sovellettava perimykseen sovellettavaa lakia. Keskinäinen testamentti on ymmärrettävä kaksi eri testamenttia sisältävänä asiakirjana. Kysymyksessä on A:n testamentti B:lle ja B:n testamentti A:lle, joista kumpikin on laadittu ehdoin, että testamentti on voimassa ainoastaan, jos myös toinen testamentti on voimassa. Kumpaakin näistä testamenteista voidaan arvioida itsenäisesti, joten erityisiin säännöksiin keskinäisten testamenttien osalta ei liene tarvetta. Perintösopimuksen pätevyyteen on sovellettava lakia, jota oli sovellettava perimykseen silloin, kun perintösopimus tehtiin. Näin turvataan se, että perintösopimus, joka oli pätevä silloin, kun se tehtiin, ei käy pätemättömäksi sen vuoksi, että perimykseen sovellettava laki muuttuu. Testamentin peruuttamiseen tulisi soveltaa samoja säännöksiä kuin testamentin tekemiseen. 2.3. Yhtäaikaiset kuolemantapaukset Kysymys 4: Miten samanaikaisesti kuolleiden perimykseen sovellettavien lakien mahdollinen yhteensopimattomuus pitäisi ratkaista? VASTAUS: Tämä on detaljikysymys, joka koskee harvinaista tilannetta. Meillä ei tässä vaiheessa ole ehdotusta vastaukseksi. Mahdollisesti ainoa ratkaisu on aineellinen säännös, jonka mukaan jos ei voida todistaa, kumpi vainajista on elänyt toista kauemmin, kumpikaan ei peri toista. 2.4. Perimykseen sovellettavan lain valinta Kysymys 5: Pitäisikö perittävälle antaa mahdollisuus (testamenttiin perustuvan tai lakimääräisen perimyksen yhteydessä) valita joko oletettujen perillistensä suostumuksella tai ilman sitä, mitä lakia perimykseen sovelletaan? Pitäisikö tämä mahdollisuus antaa perillisille perittävän kuoltua? VASTAUS: Perittävällä, jolla on liittymiä useampaan eri valtioon, tulisi olla mahdollisuus tietyissä rajoissa määrätä testamentilla perimykseen sovellettavasta laista. Määräyksen tulisi ainakin pääsääntöisesti koskea koko jäämistöä. Mahdollisuus lainvalintaan parantaa suuresti perittävän mahdollisuuksia suunnitella jäämistönsä jakoa sellaiseksi, että lopputulos vastaa hänen pyrkimyksiään. Määräämisen edellytykseksi ei tule asettaa perillisten suostumusta. Jos mahdollisuus määrätä perimykseen sovellettavasta laista rajoitetaan niiden valtioiden lakeihin, joihin perittävällä on tai on ollut vahva liittymä, lainvalinnasta annettua määräystä ei voida pitää perillisten kannalta epäoikeudenmukaisena.

4(13) Kysymys 6: Jos perintölain valitseminen sallitaan, pitäisikö valinnan mahdollisuuksia rajoittaa ja määrittää valintaa koskevat säännöt? Pitäisikö kansalaisuus, kotipaikka, asuinpaikka tai jokin muu seikka hyväksyä valintaperusteena, jos niitä ei ole määritetty objektiivisiksi liittymiksi? VASTAUS: Valinnan mahdollisuuksia tulee rajoittaa. Tulee sallia vain sellaisen valtion lain valitseminen, johon perittävällä on elämänsä aikana ollut olennainen yhteys. Sovellettavaksi tulisi voida määrätä: - sen valtion laki, jonka kansalainen perittävä on määräystä antaessaan tai kuollessaan; tai - sen valtion laki, jossa perittävällä on määräystä antaessaan tai kuollessaan ollut koti- tai asuinpaikka taikka jossa hänellä on aikaisemmin ollut koti- tai asuinpaikka. Jos perittävä on määräystä antaessaan avioliitossa, sovellettavaksi tulisi voida määrätä myös sen valtion laki, jota on sovellettava aviopuolisoiden varallisuussuhteisiin. Näin voidaan estää niiden ongelmien syntyminen, jotka johtuvat siitä, että perimykseen sovellettava laki ja aviopuolisoiden varallisuussuhteisiin sovellettava laki ovat yhteen sopimattomat. Kysymys 7: Minä ajankohtana tällaisen liittymän on oltava olemassa? Pitääkö liittymään kytkeä erityisehtoja (kesto, olemassaolo kuolinhetkellä ym.)? VASTAUS: Ensimmäisen kysymyksen osalta viittaamme vastaukseen 6. Liittymään kytkettävien ehtojen osalta toteamme, että asuinpaikka, kotipaikka ja kansalaisuus ovat vahvoja liittymiä. Lisäedellytysten asettaminen ei ainakaan yleisesti tarpeen. Se saattaisi myös tehdä säädöksestä monimutkaisen. Ei tule vaatia sitä, että liittymä on olemassa kuolinhetkellä. Jos tämä vaatimus asetetaan, mahdollisuus määrätä lainvalinnasta menettäisi suurelta osin tarkoituksensa. Kysymys 8: Pitäisikö keskinäisiin testamentteihin ja perintösopimuksiin sovellettavan lain valinta sallia? Pitäisikö valinnalle asettaa ehtoja ja rajoituksia? Jos pitäisi, mitä ne olisivat? VASTAUS: Keskinäinen testamentti tulisi nähdä asiakirjana, johon sisältyy kaksi testamenttia, A:n testamentti B:lle ja B:n testamentti A:lle. Jos osapuolille annetaan vastauksessa 7 ehdotetut mahdollisuudet valita perimykseen sovellettava laki, vaihtoehtojen joukosta löytyy käytännössä aina vaihtoehto, joka on kummallekin testamentin tekijälle sopiva. Erityisiä säännöksiä keskinäisten testamenttien varalle ei siten tarvittane. Jos tähän kuitenkin nähdään olevan tarvetta, olisi mahdollista säätää, että riittää, kun toisella testamentin tekijöistä on edellä tarkoitettu liittymä valtioon, jonka laki määrätään sovellettavaksi. Kuten edellä olemme todenneet, lainvalintaa koskevan määräyksen tulisi pääsäännön mukaan käsittää koko jäämistö. Emme kannata sitä, että voitaisiin antaa sellaisia lainvalintaa koskevia määräyksiä jotka rajoitetaan koskemaan vain sitä omaisuutta, josta määrätään keskinäisellä testamentilla. Kysymys 9: Pitäisikö avioliitossa olevalle antaa mahdollisuus määrätä, että laki, jota sovelletaan aviopuolisoiden varallisuussuhteisiin, tulee sovellettavaksi myös perimykseen hänen jälkeensä? [Kysymys muutettu, koska vihreän kirjan suomenkielinen versio on tässä kohden virheellinen.] VASTAUS : Kyllä. Ks. vastaus 6. 2.5. Lakiosa

5(13) Kysymys 10: Pitäisikö lakiosajärjestelmää soveltaa, jos lainvalintasäännön määräämässä laissa ei tunneta tällaista järjestelmää tai sen soveltaminen määritellään eri tavalla? Jos pitäisi, millä tavoin? VASTAUS: Pääsääntönä tulee olla, että lakiosaa koskeviin kysymyksiin sovelletaan sen valtion lakia, joka tulee sovellettavaksi perimykseen. Jos esimerkiksi perittävä on määrännyt, että perimykseen sovelletaan Saksan lakia, Saksan lakia tulee soveltaa myös silloin, kun on kysymys siitä, kuka on lakiosaan oikeutettu perillinen, mikä on lakiosan suuruus ja millaista omaisuutta lakiosaperilliselle tulee antaa. Sellaiset tilanteet, joissa perittävä määräämällä perimykseen sovellettavasta laista saisi aikaan lakiosaan oikeutetun perillisen kannalta kohtuuttoman tuloksen, tulisivat todennäköisesti olemaan harvinaisia. Jotta perinnönjaon tulosta voitaisiin näissä tapauksissa saada kohtuullisemmaksi, olisi sallittava se, että valtio, jossa perinnönjako toimitetaan, saa soveltaa tiettyjä oman perintölainsäädäntönsä aineellisia säännöksiä, vaikka perimykseen muutoin sovelletaan toisen valtion lakia. Tällaisia suoraan sovellettavia säännöksiä voisivat olla lex forin säännökset, jotka koskevat leskelle tai lapselle maksettavaa avustusta tai perinnönjaon lopputuloksen kohtuullistamista tapauksissa, joissa perittävän leski, lapsi tai muu perittävästä riippuvainen henkilö jäisi kohtuuttoman huonoon asemaan sen vuoksi, että perimykseen sovelletaan vieraan valtion lakia. Lisäksi orde public säännöksen tulisi olla käytettävissä, jos vieraan valtion lain soveltaminen johtaisi oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisiin tuloksiin siinä valtiossa, jossa perinnön jaosta päätetään. 2.6. Perintötrustit Kysymys 11: Pitäisikö päättää erityisistä trusteja koskevista lainvalintasäännöistä? Jos pitäisi, niin mitä ne olisivat? VASTAUS: Meillä ei ole tässä vaiheessa kantaa tähän. Olisi toivottavaa, että komissio voisi analysoida asiaan liittyviä kysymyksiä ja toimittaa analyysin jäsenvaltioiden käyttöön. Näin saataisiin aineistoa, johon kannanotot voidaan perustaa. 2.7. Takaisin- ja edelleenviittaus (renvoi) Kysymys 12: Pitäisikö tulevassa yhteisön säädöksessä sallia renvoi, jos yhdenmukaiset lainvalintasäännöt edellyttävät yhteisön ulkopuolisen valtion lain soveltamista? Jos pitäisi, millaisin rajoituksin? VASTAUS: Jos lainvalintasäännös viittaa jäsenvaltion lakiin, renvoita ei tule sallia. Jos lainvalintasäännös viittaa yhteisön ulkopuolisen valtion lakiin, on harkittava renvoin sallimista rajoitetussa laajuudessa. Haagin perimystä koskevan yleissopimuksen 4 artiklaa voitaisiin tässä käyttää mallina. 2.8. Esikysymykset Kysymys 13: Mikä lainvalintasääntö tulisi ottaa käyttöön määritettäessä, mitä lakia perimykseen vaikuttaviin esikysymyksiin sovelletaan? VASTAUS: Komission tulisi analysoida tätä monimutkaista kysymystä. Näin saataisiin aineistoa, joihin kannanotot voidaan perustaa. Alustavasti katsomme, että yhteisön säädökseen ei tule ottaa säännöksiä siitä, mitä lakia perimykseen vaikuttavan esikysymyksen ratkaisuun tulee soveltaa.

6(13) Perimykseen vaikuttavat esikysymykset voivat koskea monia eri asioita, esimerkiksi avioliiton, avioeron, isyyden vahvistamisen, lapseksiottamisen tai isyyden kumoamisen pätevyyttä tai kysymystä, omistiko perittävä omaisuuden, josta hän määräsi testamentilla. Samat kysymykset voivat tulla esikysymyksinä ajankohtaisiksi myös monissa muissa kuin perintöä koskevissa asioissa. Säännös, joka koskisi sitä, mitä lakia johonkin edellä mainittuun kysymykseen on sovellettava silloin, kun se esiintyy perintöasian esikysymyksenä, olisi kovin kapea-alainen ja voisi johtaa tilanteisiin, jotka eivät kansallisen oikeusjärjestyksen kannalta ole hyväksyttäviä. Kysymys esikysymyksen ratkaisemiseen sovellettavasta laista olisi siten jätettävä kansallisesti ratkaistavaksi. Pitkällä aikavälillä on ajateltavissa, että jäsenmaiden kansainvälistä yksityisoikeutta harmonisoitaisiin säätämällä yleisesti, mitä lakia toisen asian esikysymyksenä olevan asian ratkaisemiseen on sovellettava. Kapeaa sääntelyä, joka koskee sitä, mitä lakia tietyn asian, esimerkiksi perintöasian, esikysymyksenä ratkaistaviin asioihin on sovellettava, on sitä vastoin vältettävä, sillä tällainen sääntely voi estää jäsenvaltioita harjoittamasta johdonmukaista oikeuspolitiikkaa kysymyksissä, jotka koskevat esikysymyksiin sovellettavaa lakia. 3. TOIMIVALTASÄÄNNÖT Kysymys 14: Olisiko toivottavaa, että perintöasia käsiteltäisiin yhdessä ainoassa oikeuspaikassa? Olisiko kiinteän omaisuuden sijaintipaikan oikeuspaikka mahdollista sivuuttaa? Jos täytyisi valita yksi ja ainoa yleisperuste, mikä se olisi? VASTAUS: Perintöä koskevat asiat voivat koskea hyvin monia kysymyksiä. Osa asioista koskee kuolinpesän ja vainajan velkojien välistä suhdetta, osa perillisten keskinäistä suhdetta, osa perillisten ja testamentinsaajien välistä suhdetta. Pääsääntönä tulee olla, että perintöasia käsitellään siinä valtiossa, jossa vainajan koti- tai asuinpaikka oli hänen kuollessaan. Toimivaltasäännöissä täytyy kuitenkin olla joustavuutta, jotta asia voidaan ratkaista siellä, missä se on tarkoituksenmukaista. Kysymys 15: Voitaisiinko perillisille sallia asian vieminen tuomioistuimeen jossakin muussa valtiossa kuin siinä, joka toimivaltaa koskevan pääsäännön mukaan on toimivaltainen? Jos vastaus on kyllä, millaisin edellytyksin. VASTAUS: Esimerkiksi tilanteissa, joissa kaikki perilliset asuvat muualla kuin perittävän viimeisessä kotipaikkavaltiossa, voi olla tarkoituksenmukaista ratkaista asia siellä, missä perilliset tai valtaosa heistä asuvat. Olisi siten sallittava tuomioistuimen toimivaltaan alistuminen. Toisin sanoen tuomioistuimen tulisi katsoa olevan toimivaltainen, jos vastaaja asian vireilletulon yhteydessä hyväksyy tuomioistuimen toimivallan. Lisäksi olisi harkittava sitä, että jos asia koskee pelkästään kiinteää omaisuutta, asia voitaisiin vaihtoehtoisesti käsitellä joko edellisissä vastauksissa tarkoitetun maan tuomioistuimessa tai kiinteistön sijaintivaltion tuomioistuimessa. Kysymys 16: Pitäisikö jäsenvaltiossa vireillä olevan perintöä koskevan oikeudenkäynnin aikana antaa mahdollisuus pyytää toisen jäsenvaltion tuomioistuinta, jossa jäämistöä on, toteuttamaan välitoimia ja turvaamistoimia? VASTAUS: Jokaisen jäsenvaltion, jossa jäämistöön kuuluvaa omaisuutta on, tulee olla toimivaltainen toteuttamaan omaisuutta koskevia väliaikaisia turvaamistoimia. Toimivallan ehdoksi ei tule asettaa sitä, että toisen jäsenvaltion viranomaiselta tulee toimivallan käyttämistä koskeva pyyntö. Jos esimerkiksi Suomessa on jäämistöön kuuluvaa omaisuutta, jolla ei ole hoitajaa, Suomen

7(13) tuomioistuimella tulee olla toimivalta määrätä omaisuudelle hoitaja ilman, että sen jäsenvaltion tuomioistuimelta, jolla on perintöasiassa toimivalta, saadaan tätä tarkoittava pyyntö. Tarve suojella omaisuutta voi vaatia hyvin nopeata toimenpidettä, jolloin ei voida odottaa toisesta jäsenvaltiosta tulevaa pyyntöä. Tilapäinen suojelutoimenpide luonnollisesti lakkaisi, kun jäsenvaltio, jolla on asiassa toimivalta, on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin. Kysymys 17: Pitäisikö tulevaan yhteisön säädökseen sisällyttää säännöksiä, jotka mahdollistavat asian siirtämisen jäsenvaltion tuomioistuimesta toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, ja jos pitäisi, millä edellytyksillä? VASTAUS: Olisi harkittava, että laadittavaan säädökseen otettaisiin saman kaltainen asian siirtämistä koskeva säännös kuin Bryssel IIa asetuksen (Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003) 15 artiklassa. Siirtäminen tulisi säätää poikkeukselliseksi ja siirtämisen tulisi edellyttää, että perintöä koskevalla asialla, joka on tarkoitus siirtää, on voimakkaat liittymät valtioon, jonne asia siirretään. Kysymys 18: Mitkä seikat olisi otettava huomioon määritettäessä jäsenvaltioiden tuomioistuimen toimivalta edellä tarkoitetussa tilanteessa? [Kysymyksessä tarkoitetaan tilannetta, jossa millään jäsenvaltiolla ei ole yhteisön säädöksen mukaan toimivaltaa.] VASTAUS: Säädökseen olisi otettava Bryssel I ja Bryssel IIa asetuksissa jo nykyisin oleva säännös, jonka mukaan jos millään jäsenvaltiolla ei ole säädöksen mukaan toimivaltaa, toimivalta määräytyy kussakin jäsenvaltiossa kyseisen valtion oman lainsäädännön mukaan. Kuten kysymyksen perusteluissa todetaan, tällainen sääntely ei estä positiivisten tai negatiivisten toimivaltaristiriitojen syntymistä. Ne lienevät kuitenkin niin harvinaisia, että emme ole vakuuttuneita tarpeesta säännellä niitä. Positiivinen toimivaltaristiriita voitaisiin periaatteessa ratkaista ottamalla säädökseen säännös siitä, mikä toimivaltaperuste on ensisijainen, jos kaksi tai useampia jäsenvaltioita on samassa perintöasiassa oman lainsäädäntönsä mukaan toimivaltainen. Negatiivisen toimivaltaristiriidan tilanteeseen, toisin sanoen tilanteeseen, jossa mikään jäsenvaltio ei ole asiassa toimivaltainen, ei liene käytännöllistä tarvetta löytää ratkaisua. Jos yksikään jäsenvaltio ei näe perusteita sille, että se käyttäisi asiassa toimivaltaa, ei voine myöskään olla tarvetta sille, että toimivalta yhteisön säännöksissä kuitenkin osoitetaan jollekin jäsenvaltiolle. Kysymys 19: Pitäisikö toimivaltasääntöjä soveltaa myös yhteisön ulkopuolisen valtion alueella sijaitsevaan omaisuuteen, jonka suhteen kyseinen valtio ilmoittaa olevansa yksin toimivaltainen? VASTAUS: Kysymyksen käytännöllinen merkitys on hyvin vähäinen. Jos yhteisön ulkopuolinen valtio katsoo olevansa yksin toimivaltainen siellä sijaitsevan kiinteän omaisuuden suhteen, jäsenvaltiossa annettu tuota omaisuutta koskeva päätös jää tosiasiallisesti merkityksettömäksi, sillä jäsenvaltiossa annettua ratkaisua ei kiinteistön sijaintimaassa tunnusteta. Sillä, mitä asiasta yhteisön säädöksessä säädetään, ei siten ole merkitystä. 3.2. Kiinteän omaisuuden luovuttamiseen liittyvät menettelyt Kysymys 20: Jos ensisijainen toimivalta on toisen jäsenvaltion viranomaisilla, pitäisikö perittävän kiinteän omaisuuden sijaintipaikan viranomaisille antaa toimivalta - laatia tarvittavat asiakirjat omaisuusrekisterien muuttamiseksi? - toteuttaa hallinnolliset toimet ja omaisuuden luovutus?

8(13) VASTAUS: Kysymyksen perustelut ovat niin lyhyet, että on vaikea ymmärtää, mitä täsmällisesti tarkoitetaan. Lähtökohtana tulisi olla, että toimivaltaisen tuomioistuimen päätös tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa ja että omaisuusrekisterissä olevien tietojen muuttamiseksi tarvittavat välivaiheen menettelyt supistetaan mahdollisimman vähäisiksi. Kysymys 21: Voitaisiinko laatia yhdenmukaiset yhteisön asiakirjat, joita käytettäisiin kaikissa jäsenvaltioissa, joissa omaisuutta on? Jos voitaisiin, mitkä nykyisistä asiakirjoista voitaisiin yhdenmukaistaa? Voitaisiinko joitakin nykyisin kansainvälisen perintöasian yhteydessä välttämättömiä menettelyjä poistaa tai yksinkertaistaa? Jos voitaisiin, mitä ne olisivat? VASTAUS: Kysymyksen perustelut ovat niin lyhyet, että on vaikea ymmärtää, mitä asiakirjoja ja menettelyjä tarkoitetaan. Perustavoitteena tulee olla, että luovutettaessa kiinteää omaisuutta vieraassa valtiossa tehdyn päätöksen perusteella ei tulisi edellyttää ulkomaisen päätöksen tunnustamiseksi välttämättömien asiakirjojen lisäksi muita asiakirjoja ja menettelyjä kuin mitkä ovat tarpeen luovutettaessa kiinteää omaisuutta kotimaisen päätöksen nojalla. 3.3. Muiden kuin oikeusviranomaisten toimivalta Kysymys 22: Pitäisikö yhdenmukaistettua toimivaltasääntöä soveltaa oikeusviranomaisten lisäksi myös muihin viranomaisiin, jotka käsittelevät perintöasiaa? Lähtökohtana tulee olla, kuten esimerkiksi Bryssel IIa asetuksessa, että toimivaltasäännöksiä sovelletaan oikeusviranomaisten ohella kaikkiin muihin viranomaisiin, joilla on tuomioistuimen toimivaltaan rinnastuvaa toimivaltaa. Kysymys 23: Pitäisikö tietyt muodollisuudet voida hoitaa jonkin muun jäsenvaltion viranomaisten luona kuin sen, jolle asia ensisijaisen toimivaltasäännön perusteella kuuluu? Pitäisikö tätä mahdollisuutta rajoittaa? VASTAUS: Kysymystä tulisi täsmentää, jotta siihen olisi mahdollista vastata. Mitä ovat tietyt muodollisuudet, joiden hoitamista tässä tarkoitetaan. Ennen kuin tiedetään, millaisista muodollisuuksista on edes suurin piirtein kyse, ei ole mahdollista vastata kysymykseen, tulisiko tätä mahdollisuutta rajoittaa. 3.4. Trustit Kysymys 24: Millaisia toimivaltasäännöksiä tulevassa yhteisön säädöksessä pitäisi olla perintötrustien suhteen? VASTAUS: Meillä ei ole tähän kantaa tässä vaiheessa. Olisi toivottavaa, että komissio laatisi asiakirjan, jossa analysoidaan tähän liittyviä kysymyksiä, ja pyytäisi kommentteja sen pohjalta. 4. TUNNUSTAMIS- JA TÄYTÄNTÖÖNPANOSÄÄNNÖT 4.1. Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano

9(13) Kysymys 25: Voidaanko eksekvatuurimenettely poistaa tuomioiden tunnustamisen osalta? Vai pitäisikö lainsäädäntöön sisällyttää syyt, joiden perusteella tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä? Jos pitäisi, mitä nämä syyt olisivat? VASTAUS: Lainsäädännössä on tarve säännellä perusteet, joiden perusteella tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä. Kieltäytymisperusteita voisivat olla: - tunnustaminen on selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa tunnustamista pyydetään; - tuomio on annettu pois jäänyttä henkilöä vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi pois jääneelle henkilölle niin hyvissä ajoin, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos katsotaan hänen yksiselitteisesti hyväksyneen - tuomion; on ristiriidassa aikaisemman tuomion kanssa, joka on annettu jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään; - tuomio on ristiriidassa sellaisen aikaisemman toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tai kolmannessa valtiossa annetun tuomion kanssa, joka tunnustetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään. Eksekvatuurimenettely on tarpeen säilyttää siinä muodossa, että henkilö, jota asia koskee, voi halutessaan saada päätöksen siitä, että toisessa jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan tai että sitä ei tunnusteta. Olisi kuitenkin harkittava sitä, että eksekvatuurimenettely ei olisi pakollinen. Jos eksekvatuuria ei ole haettu, viranomainen, jonka toimenpiteen kannalta tuomion tunnustaminen on merkityksellinen, esimerkiksi kiinteistörekisterin pitäjä, voisi itse tutkia, ettei kieltäytymisperustetta ole. Kysymys 26: Voitaisiinko ajatella, että jäsenvaltiossa annettu perintöasiaa koskeva tuomio tunnusttaisiin automaattisesti ja sen perusteella voitaisiin ilman eri toimenpidettä tehdä muutoksia kiinteistörekisteriin toisessa jäsenvaltiossa? Voitaisiinko asetuksen (EY) N:o 2201/2003 21 artiklan 3 kohtaa pitää mallina? VASTAUS: Kuten edellisessä vastauksessa todetaan, voitaisiin harkita sitä, ettei eksekvatuurimenettely olisi pakollinen. Voitaisiin myös harkita sitä, että tuomion antanut tuomioistuin olisi pyynnöstä velvollinen antamaan todistuksen, jossa se toteaa, että tuomioon johtanut oikeudenkäyntimenettely oli asianmukainen. Valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään, ei tällöin voitaisi soveltaa oikeudenkäyntimenettelyn puutteellisuuksia koskevaa kieltäytymisperustetta. Valtion, jossa tunnustamista pyydetään, tulee sitä vastoin voida kontrolloida se, ettei tuomio ole ristiriidassa aikaisemman, siinä valtiossa annetun tai muussa valtiossa annetun tunnustettavan tuomion kanssa. Sen tulee lisäksi voida kontrolloida, ettei tuomio ole sen oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden vastainen. Näiden asioiden kontrolloiminen ei välttämättä edellytä eksekvatuurimenettelyn säilyttämistä, sillä viranomainen, jonka tehtävänä on tehdä muutokset kiinteistön omistusta koskevaan rekisteriin, voi huolehtia asiasta. 4.2. Testamenttien ja muiden asiakirjojen tunnustaminen ja täytäntöönpano Kysymys 27: Voitaisiinko perintöasioissa laadittuihin virallisiin asiakirjoihin soveltaa samaa tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelmää kuin tuomioihin? Voitaisiinko näin ollen ajatella, että jäsenvaltioissa tehtäisiin kiinteistörekistereihin muutoksia toisissa jäsenvaltioissa laadittujen notaarin vahvistamien asiakirjojen perusteella ilman eri menettelyä? Voitaisiinko asetuksen (EY) N:o 2201/2003 46 artiklaa pitää mallina? VASTAUS: Sellaisiin perintöasioissa laadittuihin asiakirjoihin, jotka ovat tuomion veroisia, tulee soveltaa samoja tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä kuin tuomioihin. Tässä

10(13) yhteydessä on huomattava, että käsite viralliset asiakirjat ( actes authentiques ) perustuu vain eräiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestykseen. Säännös olisi laadittava siten, että se kattaa kaikki asiakirjat, jotka ovat laatimisvaltiossaan tuomion veroisia, toisin sanoen myös sellaiset, jotka eivät ole actes authentiques. Suomessa perintöasiat saavat useimmiten ratkaisunsa joko siten, että perilliset tekevät perinnönjaosta sopimuksen tai siten, että tuomioistuimen määräämä henkilö, pesänjakaja, tekee päätöksen perinnönjaosta. Pesänjakaja ei ole viranomainen, vaan yleensä perhe- ja perintöasioihin perehtynyt asianajaja. Pesänjakajan päätös on kuitenkin tuomioistuimen ratkaisuun rinnastuva, jos päätöksestä ei määräajassa vedota tuomioistuimeen. Suomen kannalta asiakirjojen tunnustamisen olisi katettava myös perillisten väliset sopimukset, vaikka ne eivät olekaan notaarin vahvistamia. Lisäksi pesänjakajan päätökset olisi joko rinnastettava tuomioistuimen päätöksiin tai niitä olisi pidettävä tässä kysymyksessä tarkoitettuina asiakirjoina. Jos pidetään asianmukaisena, että pesänjakajan päätökset rinnastetaan tuomioistuimen päätökseen, tuomioistuin tulee säädöksessä ymmärtää hyvin laajasti. Ei riitä että tuomioistuimiin rinnastetaan viranomaiset, joilla on jäsenvaltiossa toimivaltaa säädöksen tarkoittamissa asioissa, vaan rinnastus tulee ulottaa myös niihin, jotka tuomioistuimen määräyksestä päättävät perinnönjaosta. Kysymys 28: Pitäisikö laatia erityissääntöjä, joilla helpotettaisiin toisessa jäsenvaltiossa laadittujen testamenttien tunnustamista ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa? VASTAUS: Testamentti on asiakirja, jossa perittävä määrää omaisuudesta kuolemansa varalta. Testamentilla ei ole oikeusvaikutuksia perittävän eläessä. Myöskään perittävän kuoleman jälkeen testamentti ei yksin osoita sitä, kuka on omaisuuden omistaja. Se, joka testamentissa mainitaan omaisuuden saajana, ei välttämättä saa omaisuutta, sillä se voidaan tarvita esimerkiksi vainajan velkojen maksamiseen. Voi myös olla, että testamenttia ei voida toteuttaa, koska testamentattu omaisuus menee kokonaan vainajan lapsille tai leskelle lakiosasäännösten vuoksi. Testamentti ei siis yksinään osoita, kuka on omaisuuden omistaja. Sen vuoksi esimerkiksi kiinteistön omistusoikeutta koskevaan rekisteriin ei voida tehdä merkintöjä pelkän testamenttiasiakirjan perusteella. Omistusoikeus siirtyy vasta perinnönjaosta tehdyn päätöksen perusteella. Näin ollen emme näe tarvetta kysymyksessä mainituille erityissäännöksille. 4.3. Ulkopuoliset pesänhoitajat (ja perintötrustit) Kysymys 29: Voitaisiinko ulkopuolisten pesänhoitajien nimeäminen ja valtuudet tunnustaa automaattisesti kaikissa jäsenvaltioissa? Pitäisikö säätää syistä, joiden perusteella pesänhoitajan nimitys ja hänen valtuutensa voitaisiin kiistää? VASTAUS: Sellaiset tilanteet lisääntyvät, joissa perittävällä on omaisuutta useammassa jäsenvaltiossa. Sen vuoksi olisi tärkeää, että pesänhoitajan nimeäminen ja valtuudet tunnustetaan kaikissa jäsenvaltioissa. Olisi harkittava sääntelyä, jonka mukaan se valtio, jossa perittävällä oli asuinpaikka kuollessaan, olisi kelpoinen laatimaan todistuksen siitä, kuka pesänhoitaja on ja mitkä ovat hänen valtuutensa. Todistuksen antava viranomainen ei saisi antaa todistusta, jos päätös pesänhoitajasta on tehty valtiossa, jolla ei ole asiassa toimivaltaa tai jos testamentti, jolla perittävä on määrännyt pesänhoitajasta, on julistettu pätemättömäksi. Todistus pesänhoitajan henkilöstä ja toimivallasta tunnustettaisiin automaattisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

11(13) Jos todistuksen antava valtio saa edellä ehdotetun valvontavallan, emme näe tarvetta sille, että pesänhoitajan nimitys ja hänen valtuutensa voitaisiin toisessa jäsenvaltiossa kiistää. Sen jälkeen kun todistus on annettu, voi mahdollisesti osoittautua, että testamentti, johon pesänhoitajan asema perustuu, ei olekaan pätevä. Toimenpiteiden, jotka pesänhoitaja on tehnyt sellaisen tahon kanssa, joka tiesi tai jonka olisi pitänyt tietää, että testamentti oli pätemätön, ei tule sitoa kuolinpesää. Kysymys 30: Pitäisikö ottaa käyttöön ulkopuolisen pesänhoitajan nimeämistä ja valtuuksia koskeva todistus? Kenen tai minkä viranomaisen tehtäväksi tällaisen todistuksen myöntäminen pitäisi antaa? Millainen todistus olisi sisällöltään? VASTAUS: Pitäisi. Jäsenvaltion tulisi voida päättää, mikä viranomainen voi antaa todistuksen. Toimivaltainen viranomainen olisi ilmoitettava komissiolle, joka pitäisi viranomaisista ajan tasalla olevaa luetteloa. Todistuksen tulisi olla sisällöltään vakiomuotoinen. Todistuslomake voitaisiin ottaa asetuksen liitteeksi. Todistuksen oikeusvaikutuksena tulisi olla, että todistuksessa osoitettu pesänhoitaja voi käyttää todistuksessa mainittuja valtuuksia kaikissa jäsenmaissa. Henkilö, joka valtuuksien osoittamissa rajoissa tekee vilpittömässä mielessä oikeustoimia pesänhoitajan kanssa, saisi suojaa. Todistuksen sisällön osalta viittaamme myös vastaukseen 34. Kysymys 31: Pitäisikö perintötrustin tunnustamisen mahdollistaa trustin omaisuuden ja arvopaperien merkitseminen omaisuusrekistereihin? Jos ei, millaisia säännöksiä pitäisi ottaa käyttöön? VASTAUS: Emme ole vakuuttuneita siitä, että kysymys trustin omaisuuden kirjaamisesta rekisteriin kuuluu tähän asiayhteyteen. Kysymys 32: Pitäisikö ottaa käyttöön säännöksiä, jotka turvaavat perintölaissa tai muussa laissa säädetyn lakiosaoikeuden soveltamisen trustin perustamisesta huolimatta? Myönteisessä tapauksessa, mitkä ovat erityisiä edellytyksiä? VASTAUS: Kysymys lakiosaoikeuden suojasta trustin perustamista vastaan kuuluu aineelliseen perintöoikeuteen. Asiasta ei tarvita yhteisön säännöksiä. 5. PERINTÖOIKEUDELLISEN ASEMAN OSOITTAMINEN: EUROOPPALAINEN PERINTÖTODISTUS Kysymys 33: Mitä oikeusvaikutuksia todistuksella pitäisi olla? VASTAUS: Todistus loisi oikeudellisen presumption siitä, että todistuksessa mainittu henkilö on perittävän perillinen joko suoraan lain tai testamentin perusteella. Todistukseen merkittyä tietoa olisi pidettävä oikeana, jollei toisin osoiteta. Todistuksella suojattaisiin henkilöä, joka vilpittömässä mielessä ostaa perittävän omaisuutta todistukseen merkityiltä perillisiltä tai tekee muun oikeustoimen näiden kanssa, esimerkiksi tai suorittaa näille kuolinpesälle tarkoitettuja maksuja. Viimeksi mainittu suoja ei kuitenkaan koskisi tapauksia, joissa pesää koskevat asiat on siirretty pesänhoitajan vastuulle. Kysymys 34: Mitä tietoja todistuksessa pitäisi olla? VASTAUS: Todistuksessa ilmoitettaisiin kuka tai ketkä henkilöt ovat perittävän perillisiä joko suoraan lain tai testamentin nojalla. Koska perillisten valtuudet kuolinpesän selvittämisessä riippuvat siitä, onko pesään nimitetty erillinen pesänhoitaja, olisi tarkoituksenmukaista, että perintötodistus ja kysymyksessä 30 tarkoitettu todistus yhdistetään. Todistuksessa olisi tällöin tiedot siitä, kuka tai ketkä

12(13) ovat perillisiä, kuka tai ketkä ovat pesänhoitajia ja mitkä ovat pesänhoitajan tai pesänhoitajien valtuudet. Jos on useampi kuin yksi pesänhoitaja, todistuksessa olisi tiedot myös siitä, onko pesänhoitajien toimittava yhdessä vai voiko toinen tai kumpikin pesänhoitajista yksinkin edustaa pesää. Kysymys 35: Missä jäsenvaltiossa todistus pitäisi antaa? Pitäisikö jäsenvaltioiden antaa vapaasti valita, mikä viranomainen todistuksen antaa, vai pitäisikö todistuksen sisältö ja tehtävät huomioon ottaen päättää joistakin kriteereistä? VASTAUS: Todistuksen antaisi perittävän viimeisen asuinpaikkavaltion viranomainen. Jäsenvaltioiden tulisi itse voida päättää, mikä viranomainen on toimivaltainen asiassa. 6. TESTAMENTTIEN REKISTERÖINTI Kysymys 36: Pitäisikö perustaa rekisteri testamenttien rekisteröimiseksi kaikissa jäsenvaltioissa? Olisiko keskitetyn rekisterin perustaminen aiheellista? VASTAUS: Rekisterin olemassaolo helpottaisi käytännössä testamentin löytämistä. Sen vuoksi voitaisiin harkita sitä, että kaikissa jäsenvaltioissa tulisi olla testamenttirekisteri. Jos keskitettyä rekisteriä ei perusteta, pitäisi luoda järjestelmä, jolla tiedon hakeminen toisen jäsenvaltion rekisteristä olisi helppoa. Testamentin tallettamista rekisteriin ei kuitenkaan tulisi yhteisön säännöksissä säätää pakolliseksi, toisin sanoen testamentin pätevyyden edellytykseksi. Jäsenvaltion aineellisessa perintölainsäädännössä näin voitaisiin luonnollisesti menetellä, jos asianomainen maa niin valitsee. Kysymys 37: Millaisia säännöksiä pitäisi laatia, jotta oletettujen perillisten ja toimivaltaisten viranomaisten olisi helppo saada tietoja kansallisista järjestelmän osista tai keskitetystä rekisteristä (myös oman jäsenvaltionsa osalta). VASTAUS: Meillä ei toistaiseksi ole kantaa tähän. Kysymys 38: Aiheuttaisiko jäsenvaltiossa laadittujen perintöön liittyvien julkisten asiakirjojen laillistamismuodollisuuksien tai apostillan poistaminen ongelmia? VASTAUS: Legalisointia tai sitä vastaavaa muodollisuutta ei tulisi edellyttää. Olisi kuitenkin tarpeen harkita, onko tarvetta luoda jokin yksinkertainen menetelmä, jolla viranomainen, joka epäilee asiakirjan aitoutta, voisi varmistaa asian. 8. SÄÄNNÖSTÖN LAATIMINEN Kysymys 39: Olisiko mahdollista laatia yksi ainoa kaiken kattava säädös? Jos ei, missä järjestyksessä ja millaisin välivaihein työ pitäisi tehdä? VASTAUS: Olisi toivottavaa, että kaikista perimykseen liittyvistä kysymyksistä laadittaisiin yksi säädös. Jos työtä on välttämätöntä jakaa välivaiheisiin, olisi aloitettava perimykseen sovellettavaa lakia koskevista säännöksistä. Toimivaltaa, tunnustamista ja täytäntöönpanokelpoisuutta koskevien säännösten harmonisointi ei ole tarkoituksenmukaista, jollei sovellettavaa lakia koskevia säännöksiä ole sitä ennen tai samanaikaisesti harmonisoitu.

d:\data\lausunno\vihreä kirja perimys150905 13(13)