Astutuksesta varsaksi Yhteenveto HevosAgron järjestämän tiedotustilaisuuden (4.3.2011 Kempeleessä) eläinlääkäri Tanja Tenhosen luennosta. KIIMA JA SIEMENNYS Lisääntymisen terminologiaa Follikkeli: tamman munasarjassa kasvava munasolun sisältävä nesterakkula Munasolu: munasarjasta follikkelin puhjetessa vapautuva tamman sukusolu Siittiö: oriin sukusolu Keltarauhanen: ovulaatiossa munasarjassa puhjenneen follikkelin soluista muutamassa päivässä kehittyvä hormoneja erittävä solurakenne Ovulaatio: follikkelin puhkeaminen ja sitä seuraava munasolun irtoaminen munasarjasta Keinosiemennys: tamman siementäminen tuore-, siirto- tai pakastespermalla Astutus: luonnollinen astutus Tamman kiimakierto Tamma on kausilisääntyjä eli Suomessa kiimat ajoittuvat ajalle huhti-syyskuu. Tamma tulee ensimmäisen kerran kiimaan yleensä 2-vuotiaana. Tamman kiimakierron pituus on 21 ± 3 vrk. Pituuteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. rotu, vuodenaika, ympäristön lämpötila ja valoisuus. Kiimakierron pituus on yksilöllinen ominaisuus, tosin samallakin yksilöllä esiintyy vaihtuvuutta eri vuodenaikoina. Kiiman kesto on yleensä 3-7 pv. Kiimaoireet: Tamma nostaa häntää ja vilkuttelee (eli raottaa häpyaukkoaan), kyykistelee ja virtsaa toistuvasti, nojailee seiniin, aisoihin, vingahtelee jne. Kiimakierron fysiologiaa Yksinkertaistettuna kiimassa munasarjassa kasvava suuri (vallitseva) follikkeli erittää suuria määriä estrogeeni-hormonia, joka aikaansaa ulkoisen kiimakäyttäytymisen ja ultraäänitutkimuksessa havaittavat kiiman merkit. Ovulaation jälkeen puhjenneen (ovuloituneen) follikkelin tilalle munasarjaan muodostuu keltarauhanen, joka puolestaan erittää keltarauhashormonia. Tämän hormonin tehtävä on ylläpitää mahdollista tiineyttä. 11.-16. vuorokautena ovulaation jälkeen tapahtuu ns. tiineydentunnistaminen. Mikäli elimistö ei havaitse kohdussa alkiota tänä ajanjaksona, kohdun limakalvolta erittyy prostaglandiini-hormonia, joka tuhoaa keltarauhasen, ja tamma palaa kiimaan. Kiimantarkkailu Käytettäessä tuore/ siirtosperma kiimaa osoittavat tammat tutkitaan (ultraäänitutkimus peräsuolen kautta) joka toinen päivä (käytännössä ma, ke, pe). Tutkimus tehdään aamuisin ennen klo 8, jotta mahd. samana päivänä tarvittava siirtosperma saadaan tilattua illaksi.
Siemennys/ astutus aloitetaan kun munasarjan follikkelin läpimitta on yli 3,5 cm ja se on pehmeä, kohdun limakalvolla on turvotusta (kiimakuvio) ja kohdunkaula auki. Siemennystä jatketaan joka toinen päivä kunnes follikkeli ovuloitunut (ts. munasarjassa follikkelin paikalla havaittavissa keltarauhanen). Oriin sperma elää tamman kohdussa/munanjohtimissa keskimäärin 2-3 vrk ajan. Pakastespermasiemennys pyritään ajoittamaan mahd. lähelle ovulaatiota (± 6 tuntia). Optimiaika siemennykselle juuri ennen ovulaatiota. Käytännössä siis ovulaation lähestyessä eli, kun follikkeli on yli 35 mm, pehmeä ja kohdunkaula auki, tammaa tutkitaan 3-4 kertaa päivässä. Pakastesperma elää tamman kohdussa/ munasarjoissa käytännössä vain muutamia tunteja. Pakastespermasiemennys tehdään vain kerran yhtä kiimaa kohti; tämän vuoksi käytetään AINA kiimankatkaisua (hcg). Kiimakierron hormonaalinen manipulointi Suomessa Prostaglandiini (ns. kiimapiikki ) vaikuttaa tuhoamalla keltarauhasen, jonka seurauksena tamma tulee kiimaan. Keltarauhasen tulee olla 5 vrk vanha, jotta prostaglandiini tehoaa. Ns. kiimapiikin jälkeen tamma ilmentää kiimaa 3-5 vrk kuluttua ja ovuloi yleensä 7-10 vrk kuluttua. Prostaglandiinillä ei ole vaikutusta tiinehtyvyyteen, mutta joidenkin tutkimusten mukaan se lisää hieman kaksostiineyden todennäköisyyttä. Synteettisellä keltarauhashormonilla (progestiini, gestageeni) on ns. keltarauhasvaikutus eli se vie tamman kiimojen väliseen tilaan. Altrenogest (Regumate ) on suun kautta päivittäin 10 vrk ajan nesteliuoksena annosteltava valmiste. Kierukka (PRID ALPHA ) on emättimeen 10 vrk ajaksi asennettava kierukka. Kierukan poiston yhteydessä tai suun kautta annettavan valmisteen viimeisenä käyttöpäivänä annetaan lihakseen prostaglandiini-injektio, mikä saa aikaan kiiman n. 5 vrk kuluttua. hcg:n (human chorionic gonadotropin; Chorulon ) vaikutusmekanismina on ovulaation aiheuttaminen (induktio). Vaikutus tehoaa kypsään, valmiiseen follikkeliin ( 35 mm follikkeli). Teho ei 100 %:nen, vaan noin 70 % tammoista vastaa hoitoon. Kiimakierron ja siemennyksen ongelmakohtia Persistoiva (pysyvä) keltarauhanen, jolloin keltarauhanen ei tiinehtymättömyydestä huolimatta surkastu, eikä tamma palaa kiimaan. Tällöin ei ilmene normaalia kiimakiertoa. Hoitona prostaglandiini-injektio(t). Surkastuva/ovuloitumaton follikkeli eli johtava (dominoiva) follikkeli ei kypsyttyään puhkea (ovuloidu) vaan alkaa surkastua. Syy tähän ei yleensä ole selvillä. Tämä on normaalilöydös siirtymävaiheessa eli aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Tarjolla ei ole varsinaista hoitoa. Siirtymävaiheessa odotetaan ja lisääntymiskaudella voidaan yrittää kiiman indusointia keltarauhashormonin avulla.
Kohdunkaula on normaalistikin kiinni kiimojen välisenä aikana ja tiineyden aikana. Kiimassa dominoivan follikkelin estrogeenieritys pehmentää ja avaa kohdunkaulaa normaalisti. Kohdunkaulan avautumattomuutta aiheuttaa dominoivan follikkelin riittämätön estrogeenieritys, fibroosi eli arpeutuminen tai kiinnikkeet. Hoitona on manuaalinen avaus tai prostaglandiini-injektio. Suomessa estrogeenivalmisteiden käyttö tammoille on kiellettyä. Endometrial cups eli kohdun limakalvolle 35. tiineysvuorokauden jälkeen muodostuvat rauhaskupit, jotka erittävät istukkahormonia (ecg), joka puolestaan tukee keltarauhasen toimintaa ja sen hormonieritystä. Rauhaskuppien muodostuminen on palautumaton muutos ko. lisääntymiskaudella. Toisin sanoen, mikäli tiineys joudutaan keskeyttämään esim. kaksoistiineyden tai alkion kehittymättömyyden takia 35. tiineysvuorokauden jälkeen, ei tammaa saada enää ko. kaudella kiimaan ja siten uudelleen siemennettyä. Hoitoa ei ole ja sen takia on tärkeää tehdä tiineystarkastukset aikanaan! Hiljaiset kiimat (subestrus), näkemättä jääneet, ohi menneet kiimat eli kiimaoireiden havaitseminen esimerkiksi tallilla jossa ei asu oriita ja varsallisilla tammoilla, voi olla joskus haastavaa. Tällöin munasarjat toimivat normaalisti, mutta ulkoinen kiimakäytös puuttuu. Hoitona säännöllinen härnäys oriilla ja säännöllinen kiimantarkkailu ultraäänitutkimuksella pari kertaa viikossa. Säännöllisellä tarkkailulla saadaan kiima kiinni. Kiimakierto voidaan myös synkronoida prostaglandiiniinjektion avulla. Talven seksuaalilevon ja kesän lisääntymiskauden välillä ns. siirtymävaihe, jossa follikkelien kasvu voimakasta, mutta ne eivät ovuloidu. Näiden follikkelien estrogeenieritys on hyvin vähäistä tai olematonta, mutta pienikin estrogeenimäärä aikaansaa tamman näyttämään ulkoisia kiimanmerkkejä. Siirtymävaihe päättyy kun munasarjoihin muodostuu follikkeleja, jotka erittävät riittävästi estrogeenia. Ongelmalliseksi asian tekee se, että omistajien on usein vaikeaa ymmärtää, miksei tammaa kannata siementää vaikka se on voimakkaassa kiimassa ja munasarjoissa on suuria follikkeleja. Hoitona tilanteeseen on odottaminen! Progestageenikuurista (altrenogest/ kierukka) saattaa olla tehoa siirtymävaiheessa, ei täydessä seksuaalilevossa (anestrus). Valohoitoa voidaan käyttää, jolloin se on aloitettava marras-joulukuun vaihteessa, jotta tammoilla normaali kiimasykli helmikuussa. Valohoidossa pitkä päivä (15-16 h) voidaan aloittaa äkillisesti eli valot sytytetään klo 6 aamulla ja sammutetaan klo 22 illalla ja tammoja ulkoilutetaan normaalisti. Siemennykseen vaikuttavat tartuntataudit Astumaihottuma (Equine Coital Exanthema) on virusinfektio, jonka aiheuttajana on herpesvirus EHV-3. Tartunta saadaan limakalvokosketuksen välityksellä (astutus). Astumaihottuman oireita ovat aristavat pienet rakkulat, märkäpaiseet ja haavaumat tamman (ja oriin) ulkoisissa sukuelimissä. Tartunnan saanut tartuttaa
tautia akuutin vaiheen ajan (10-14 pv). Astumaihottuma paranee itsestään 7-14 vrk:ssa, eikä se vaikuta tiinehtyvyyteen, mutta keskeyttää astutukset 3-4 vko:ksi. Tiineystarkastus Ensimmäinen tiineystarkastus tehdään 14-18 vrk kuluttua viimeisestä siemennyksestä/astutuksesta. Epäiltäessä kaksostiineyttä (kaksoisovulaatio) tutkimus on tehtävä ehdottomasti 14(-16) vrk viimeisestä siemennyksestä/ astutuksesta. Alkio/alkiot liikkuvat kohdussa 16. vuorokauteen saakka, jonka jälkeen ne kiinnittyvät tietylle kohtaa kohdun limakalvoa ja ennen kiinnittymistä alkio on yleensä mahdollista saada erilleen, jolloin on mahdollista (yrittää) puristaa toinen alkiorakkuloista rikki. Toisen alkiorakkulan puristamisen jälkeen on tehtävä 2 vrk kuluttua uusintatarkastus, jolla tarkistetaan onko ko. alkio todella hävinnyt. Mikäli alkiorakkulat ovat kiinnittyneet kohdussa aivan vierekkäin (yhteinen väliseinä, väliä vain 1-2 cm), ei manuaalista puristustekniikkaa voida käyttää. Tällöin vaihtoehtoina on joko odottaa 30. vrk tiineyteen saakka jolloin tutkitaan onko toinen (tai molemmat ) alkioista hävinneet tai katkaista tiineys prostaglandiini-injektiolla, jonka jälkeen tamma palaa kiimaan noin viikon kuluessa ja kiimantarkkailu ja siemennys aloitetaan alusta. Tiineiksi todetuille toinen tiineystarkastus tehdään noin 30 vuorokauden tiineydessä. Tällöin tarkistetaan, että alkio kehittynyt normaalisti eli sydämen syke havaittavissa. Mikäli alkio tällöin ei ole kehittynyt normaalisti, havaitaan kaksoistiineys tai muuta vastaavaa, tiineys keskeytetään prostaglandiini-injektiolla, ja tamma palaa kiimaan noin viikon kuluessa. Tiinehtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä Siemennyksen/ astutuksen aiheuttama kohdun limakalvon tulehdus (endometriitti) eli siemennyksen (sperman) aiheuttama akuutti tulehdusreaktio kohdun limakalvolla (vierasainereaktio). Ilmenee jonkinasteisena kaikilla tammoilla (normaalilöydös; tulehdus rajoittuu itsestään 24-72 tunnin kuluessa). Normaalia voimakkaampi vaste vieraaseen aineeseen (sperma + mahd. laimennin) aiheuttaa kohdun limakalvoilta prostaglandiinierityksen, joka estää normaalin keltarauhasen muodostumisen ja täten tiinehtymisen. Voi aiheuttaa nestekeräymää kohtuun siemennyksen jälkeen, mutta voi olla myös täysin oireeton. Hoitona on kohdun huuhtelu siemennyksen jälkeen (aikaisintaan 4 tuntia siemennyksestä), kohtua supistava lääkitys (oksitosiini) ja/tai mahdollisesti kohdunsisäinen antibiootti. Tiinehtyvyyteen vaikuttava rakenteellinen tekijä voi olla vulvan huono asento tai rakenne. Pitkä vulva kääntyy pystysuorasta vaakasuoraan asentoon, jolloin emättimeen pääsee ilmaa ja epäpuhtauksia, mitkä aiheuttavat tulehdusriskin. Hoitona vulvan ompelu, eli ns. Caslick-ompelu, mikä avataan noin 3 vkoa ennen varsomista. Fysiologisista tekijöistä merkittävin on tamman ikä. Kohdun rappeumamuutokset alkavat varsomattomalla tammalla jo 8 ikävuoden jälkeen. Todellisia ongelmia on
TIINEYSAIKA usein yli 15-vuotiailla varsomattomilla tammoilla. Kohdun rappeumamuutosten laajuus sekä todennäköisyys tiinehtyä ja kantaa mahdollinen tiineys loppuun saakka selviää kohtubiopsialla. Kohdun limakalvon kystien määrä ja koko eivät suoranaisesti vaikuta tamman tiinehtyvyyteen, tosin kystat ovat usein merkkinä kohdun rappeumamuutoksista. Myös tamman kuntoluokka vaikuttaa tiinehtyvyyteen. Erittäin laihat ja etenkin lihavat tiinehtyvät huonosti. Varsalliset tammat eivät aina tiinehdy imettäessään. Traumat vulvan, emättimen ja kohdunkaulan alueella voivat aiheuttaa ko. alueilla kiinnikkeitä, arpeumia jne, jotka saattavat mekaanisesti estää jo siementämisen/ astutuksen, mutta myös aiheuttaa synnytysteiden eriasteista kontaminaatiota, mikä lisää tulehdusriskiä ja vaikuttaa heikentävästi tiinehtyvyyteen ja tiineyden ylläpysymiseen. Mikäli mahdollista, hoitona on vaurioiden korjaus. Tartuntataudeista CEM (contagious equine metritis) on tarttuva sukupuolitauti, jonka aiheuttajana on bakteeri Taylorella Equigenitalis. Myös hoitajat, eläinlääkärit esim. käsissään ja intrumentit levittävät tartuntaa välillisesti. Ori on oireeton kantaja. Tamman kliiniset oireet ovat runsas limainen-mätäinen harmahtava vuoto vulvasta 2-3 astutuksen/siemennyksen jälkeen, lyhentynyt kiimaväli, tiinehtymättömyys. Tammat voivat olla myös täysin oireettomia. Tauti on tammalla yleensä itsestään rajoittuva, eikä sillä ole ei pitkäaikaisia vaikutuksia tiinehtyvyyteen. Suomessa kaikki keinosiemennykseen käytettävät oriit tulee ennen ensimmäistä siemennystä testata CEM:n varalta kielteisin tuloksin. Sperman pakastuksen yhteydessä ori on myöskin tutkittava CEM:n varalta kielteisin tuloksin. Perusterveyden huolto Säännölliset rokotukset, eli influenssa, tetanus, herpes (ja virusabortti)) on annettava. Koko tallin tulisi olla rokotettu hevosinfluenssaa ja virusaborttia vastaan (joukkoimmuniteetti). Tamman hammashuollosta sekä loishäädöstä tai nykysuositusten mukaisesta tutkimuksesta loisten varalle on huolehdittava normaalisti. Ruokinta/ rehut normaalisti tamman tarpeen mukaan, viimeisellä tiineyskolmanneksella annetaan valkuaislisä. Tammaa kannattaa liikuttaa säännöllisesti, yleiskunnoltaan hyvä hevonen varsoo vaivattomasti. Ensimmäisten 3-4 tiineyskuukauden ajan voidaan tammaa liikuttaa normaalisti. Voimakasta stressiä, kuten kilpailutilanteita tulee välttää erityisesti stressiherkillä tammoilla. Tämän jälkeen liikunta suunnitellaan tammakohtaisesti. Yleensä suositeltavaa on liikuttaa edes kevyesti aivan tiineyden viimeiselle tiineyskuukaudelle saakka. Tallissa kantavat tammat kannattaa sijoittaa erilleen muista hevosista. Lisäksi nuoret hevoset on syytä sijoittaa erilleen kilpahevosista, koska liikkuvat paljon, mikä lisää rsikiä sairastua myös nuorilla hevosilla. Kilpahevoset voivat myös toimia oireettomina tartunnankantajina, ja näin tuoda taudin talliin. Nuoret hevoset
puolestaan sairastuvat helpoimmin, ja niiden sairastelu lisää myös vanhempien hevosten riskiä saada tartunta. Tallin hyvästä yleishygieniasta ja siisteydestä on huolehdittava. Tallin säännöllisellä puhdistuksella voidaan huomattavasti vähentää tauteja aiheuttavien mikrobien (mm. bakteerit, virukset, sienet, hiivat) määrää hevosen elinympäristössä ja siten vähentää hevosten riskiä sairastua. Yleishygieniaa on päivittäinen karsinoiden siivous ja ruoka-/juoma-astioiden puhdistus, rehuhygienia, jolla estetään kontakti lannan kanssa, rehut säilytetaan erillisessä paikassa suojattuna lialta, pölyltä, kosteudelta ja haittaeläimiltä, haittaeläinten torjunta (myös kärpäset!). Toimivasta ilmastoinnista ja rehujen hyvästä laadusta on huolehdittava. Huono talli-ilma rasittaa tarpeettomasti hevosen hengitystie-elimiä ja heikentää yleistä vastustuskykyä. Erilaiset tartuntataudit voivat levitä paitsi hevosten, myös ihmisten (kädet, vaatteet) sekä hevosilla käytettävien varusteiden mukana. Tiineysaika ja tiineysajan sairauksista Tamman normaali kantoaika on 335 ± 20 vrk. Kantoajaltaan 300 vrk ikäinen sikiö mahdollisesti elinkelpo. On arvioitu, että 10-15 % tammoista luo (alkioiden varhaisluominen/ abortointi) sikiönsä jossain tiineyden vaiheessa. Useimmiten luominen tapahtuu ensimmäisen 40 tiineysvuorokauden aikana (alkion varhaisluominen). 45-60 tiineysvuorokauden jälkeen tamman voidaan olettaa kantavan tiineyden loppuun saakka. Erilaisista syistä johtuvien luomisten lisäksi lopputiineydessä tamma voi saada eriasteisia henkeä uhkaavia tautitiloja Istukkatulehdus (plasentiitti) on merkittävä luomisten, ennenaikaisten synnytysten ja elinkelvottomien varsojen syntymisen aiheuttaja. Istukkatulehduksen aiheuttajina ovat erilaiset virukset, bakteerit ja sienet. Tartuntatapa joko ns. nouseva infektio (virtsateistä, emättimestä kohdunkaulan kautta) tai hematogeeninen eli verenvälityksellä tapahtuva (verenmyrkytys). Istukkatulehduksen oireet ovat utareen ennenaikainen kehitys ja maidon eritys, kohdunkaulan löystyminen, emätinvuoto, abortti, ennenaikainen varsominen ja heikon/ kuolleen varsan synnytys. Istukkatulehduksesta kärsivä tamma ei yleensä ole systeemisesti kipeänoloinen, tyypillisesti verenkuvassa ei myöskään ole muutoksia. Tästä syystä jokaista tiinettä tammaa, joka ennenaikaisesti kasvattaa utarettaan ja/tai valuttaa vulvasta eritettä, on pidettävä mahd. istukkatulehdustapauksena kunnes toisin todistettu! Diagnoosi on varmistettava peräsuolen kautta tehtävällä ultraäänitutkimuksella. Istukkatulehdusta hoidetaan laajakirjoisella antibiootilla ja tulehduskipulääkityksellä. Myös keltarauhashormonihoitoa käytetään, mutta ei rutiininomaisesti. Sen vaikuttavuudesta on ristiriitaista tietoa. Kaksostiineyden aiheuttama luominen. Toisin kuin usealla muulla eläinlajilla, tamman istukka ei riitä kuin yhden sikiön ravitsemiseen. Kaksostiineydessä tyypillisesti tiineyden viimeisellä kolmanneksella istukan (ja kohdun) kapasiteetti
ylittyy, ja tamma luo joko kuolleet tai heikkona syntyvät ja pian syntymän jälkeen kuolevat kaksosvarsat. Hydrallantois on harvinainen tiineellä tammalla tiineyden viimeisellä kolmanneksella esiintyvä tila, jossa alkion ulompaan kalvopussiin (allantois) kerääntyy ylimäärin nestettä. Normaalinestemäärä 8-18 l, kun ko. tautitilassa nestemäärä voi olla jopa 110-230 l. Syyksi on epäilty lieväasteista istukkatulehdusta tai kohdun sisäkalvon verisuonten tulehdusta. Hydramnionissa ylimääräinen neste kerääntyy sikiön sisempään kalvopussiin (amnion). Tällöin syyksi on epäilty sikiön nielemisvaikeuksia. Oireina molemmissa tapauksissa on vatsan voimakas kasvu lyhyessä ajassa, 1-2 vkon aikana, vaikeanoloinen kävely, seisominen, maahan laitto, eriasteiset vatsanalusturvotukset, syömättömyys, ähkyoireilu, hengenahdistus ja korkea syke. Hoitona on ainoastaan tiineyden keskeytys, mikä sekin on riskitoimenpide, koska suuren nestemäärän poisto kohdusta saattaa romauttaa tamman verenpaineen. Myös jälkeisten jääminen on odotettua. Vatsalihastyrät ja häpyluujänteen repeämä (prepubic tendon rupture) aiheuttavat vatsan alaosan kannatuksen pettämisen. Oireet ovat voimakas mahanalaisturvotus ja voimakas kipu. Totaalinen häpyluujänteen repeämä aikaansaa lantion kääntymisen niin, että hännäntyvi ja istuinkyhmyt nousevat ylöspäin, selkä notkistuu ja utare siirtyy eteenpäin mahan alla. Tyräportista vatsalihasten väliin voi lisäksi tyräytyä vatsaontelon elimiä kuten ohutsuolta. Hoitona vakavissa tapauksissa on synnytyksen käynnistys tai keisarinleikkaus, mahdollisesti jopa tamman eutanasia. Lievissä tapauksissa karsinalepo ja erilaiset vatsalinjaa tukevat siteet yms. Näissä tapauksissa on AINA varauduttava varsomisongelmiin, koska lihaskerrosten vaurioiduttua tammat eivät yleensä kykene saamaan riittäviä työntöpoltteita varsan kääntämiseksi ja/tai ulostyöntämiseksi. Vatsalihastyräporttia voidaan yrittää varsomisen jälkeen sulkea kirurgisesti. Mikäli vatsalihastyrä saadaan korjattua varsomisen jälkeen, on paluu siitoskäyttöön mahdollinen. Häpyluujänteen repeämisen jälkeen siitoskäyttöä ei enää suositella, mikäli tamma ylipäätään selviää varsomisesta. Kohtukierre on harvinainen, mutta tulee pitää mielessä aina kun tamma ähkyoireilee lopputiineyden aikana ( 8 kuukauden tiineys). Kiertymäaste voi olla 180-540 astetta molempiin suuntiin. Oireet ovat viimeisen tiineyskolmanneksen aikana ähkyoireet, jotka eivät vastaa kipulääkitykseen ja synnytysvaikeudet. Hoitona kirurginen eli keisarinleikkaus. Synnyttävällä tammalla kohtua voi yrittää kierittää vastakkaiseen suuntaan emättimen/kohdunkaulan kautta ja ei-synnyttävää tammaa voi yrittää kierittää täysnarkoosissa. Herpes-virus EHV-1 aiheuttaa luomisia tiineyden viimeisellä kolmanneksella. Virus aiheuttaa ns. aborttimyrskyjä eli useampi tamma samassa tallissa luo lyhyen ajan sisään. Herpes-viruksen aiheuttamat luomiset ovat vähentyneet huomattavasti rokotusten ja parantuneiden tallikäytäntöjen myötä. Oireena on abortti yleensä 30 vrk kuluessa infektiosta. Viruksen tartunta tapahtuu hengitysteitse. Luoneilla
VARSOMINEN tammoilla ei muita kliinisiä oireita. Hengitystieoireet, kuten yskä, kuume ja vetinen sierainvuoto, ovat tyypillisiä nuorilla hevosilla. EHV-1 aiheuttaa myös mahdollisia neurologisia oireita. Luodut sikiöt ovat tuoreita. Silmin havaittavia muutoksia ovat keuhkopöhö, nesteen kertyminen rintaonteloon (hydrothorax) ja maksassa esiintyvät pienet kuoliopesäkkeet. EHV-1 aiheuttaa myöskin heikkojen, mutta elävien varsojen syntymistä. Nämä ovat yleensä vakavasti sairaita, ja kuolevat ensimmäisen 24-72 tunnin aikana aggressiivisesta hoidosta huolimatta. Hoitoa ei ole, vaan ENNALTAEHKÄISY ON AVAINASEMASSA! Kaikki tiineet tammat tulisi rokottaa 5., 7. ja 9. tiineyskuukauden aikana EHV-1:stä vastaan (Equilis Resequin, Duvaxyn EHV 1,4 ). Rokotekaan ei tosin anna täydellistä suojaa ja tiineet tammat tulisikin eristää muista hevosista, etenkin nuorista. Abortoitu sikiö ja sikiökalvot ovat erittäin tartuntavaaralliset! Muut tiineet tammat tulee pitää tarkasti erillään abortoidusta sikiöstä ja sikiökalvoista, rakenteet desinfioitava fenoli- tai jodipohjaiset valmisteella ja henkilökunnan vaihdettava vaatteet ja pestävä kädet huolellisesti ennen kosketusta muihin tammoihin Virusarteriitti (EVA, equine viral arteritis abortion) tarttuu hengitysteitse aerosolitartuntana. Se voi tarttua myös astutuksen yhteydessä oriista tammaan ja aiheuttaa tiinehtyvyysongelmia. Seurauksena aborttimyrskyt. Oireet vaihtelevat täysin oireettomasta vakavasti sairastuneeseen: kuume, veren valkosolujen lasku, silmän sidekalvontulehdus, kirkas sierainvuoto, raajojen ja utareen(/ esinahan) turvotus, verisuonitulehdus ja abortit. Sikiö abortoituu hapenpuutteen vuoksi (istukka turpoaa ja verisuonet vaurioituvat) 7-10 vrk kuluttua akuuttien oireiden ilmettyä. Abortit yleensä 5-10- tiineyskuukaudella, kun tartunta tapahtuu hengitysteiden välityksellä. Hoito ei ole eli ENNALTAEHKÄISY jälleen avainasemassa! Suomessa ei ole saatavilla rokotetta. Muita luomisen syitä voivat olla napanuoran kiertyminen tai jokin trauma. Napanuoran normaalipituus on 36-83 cm, mutta kiertyneet napanuorat yleensä selkeästi pidempiä. Napanuora AINA osittain kierteellä, mutta mikäli nuorassa paikallista turvotusta/ paksuuntumaa ja verenpurkaumaa voidaan olettaa kiertymisen olevan patologista. Tällöin myös luodun sikiön tulisi olla hieman autolysoitunut (hajoamisprosessi käynnissä). Vastoin yleistä käsitystä ulkopuolinen trauma on harvoin luomisen syynä vaan hevosella sikiönesteet (amnion, allantois) vaimentavat tehokkaasti saatuja iskuja. Tamma tulee siirtää varsomispaikkaansa viimeistään kolme viikkoa ennen varsomista (laskettu aika), mielellään jopa pari kuukautta aikaisemmin. Tällöin tamma ehtii tutustua varsomispaikan mikrobikantaan, ja muodostaa vasta-aineita mahdollisia patogeeneja vastaan. Mikäli tamman vulva on ommeltu (caslick eli ns. perän ompelu ), se tulee aukaista viimeistään 3 viikkoa ennen laskettua aikaa. Lähellä varsomista talliin on hyvä varata pesu- ja desinfektioaineet, liukastetta, pinteleitä, kertakäyttökäsineitä, puhtaat sakset, puhdas tuttipullo ja päivystävän
eläinlääkärin puhelinnumero. Varsomiskarsinaan tulee laittaa runsaasti kuivikkeita viim. pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Kun utare täyttyy ja nännien päähän ilmaantuvat ns. vahatipat, on varsominen lähellä. Tamma varsoo yleensä iltayöllä (18-24) ollessaan yksin. Tamman varsomisessa kolme vaihetta: 1. Avautumisvaihe kestää 5-6 tuntia, jolloin kohdunkaula löystyy ja avautuu. Useamman kerran varsonut tamma ei välttämättä näytä mitään synnytykseen viittaavia oireita. Nuoremmat tammat ovat levottomia, niillä on lisääntynyt ulostamis- ja virtsaamistarve, ne vilkuilevat taakseen ja käyvät makuulla. 2. Ulostyöntövaihe kestää 10-30 min. Se on hyvin lyhyt, mutta saattaa olla raju. Tamma on levoton, huiskii hännällä, potkii vatsan alle, käy makuulla. Vulvasta voimalla ryöpsähtävä amnion-neste (kellertävää, virtsanomaista) merkitsee varsinaisten työntöjen alkua. Varsan kaviot tulevat vulvasta näkyviin vaalean amnionkalvon sisällä toinen noin 10 cm toista edellä. Varsan lavat työntyvät hieman vinosti tamman lantioon, jolloin tilaa on enemmän. Poltteet tulevat 3-4 voimakkaan työnnön sarjoina, joita seuraa 2-3 min lepo. 3. Jälkeisvaihe kestää noin 1-3 tuntia. Varsa syntyy useimmiten ehjässä amnionpussissa. Myös napanuora on yleensä ehjä. Varsa yleensä repii amnionpussin rikki etukavioillaan, mutta ei tee sitä aina. Varsaa on valvottava! Napaverenkierto heikkenee vähitellen, ja nuora katkeaa itsestään n. 3-5 cm etäisyydeltä varsasta. Sitomista ei tarvita mikäli nuora ei suuremmalti vuoda. Navan tynkää voi muutamana päivänä puhdistaa laimealla Betadine-liuoksella. Revennyt amnionpussi ja napanuora (jälkeiset) kannattaa sitoa paketiksi kintereen yläpuolelle, jottei tamma astu niiden päälle ja ne repeydy. Ongelmia varsomisessa: Nyrkkisääntönä on, että aina kun o ongelmia, eläinlääkäri NOPEASTI paikalle! Asentovirheiden korjaukseen tarvitaan kokenut ja asiansa osaava ammattilainen, syynä tamman voimakkaat poltteet, tilanahtaus ja varsan pitkät jalat/kaula. POIKKEUS: mikäli vulvasta työntyy punainen säkki, on istukka irronnut, ja pussi on puhkaistava välittömästi, jotta varsa pääsee syntymään! Jälkeisten tutkiminen Paino: Jälkeiset on punnittava välittömästi jälkeisten irrottua ennen niiden kuivumista, kutistumista jne. Jälkeisten normaalipaino on < 11 % varsan painosta. Mikäli jälkeiset ovat painavammat, on istukka turvonnut, siinä on mahdollisia tulehduksellisia muutoksia tai se on painava verentungoksesta johtuen (napanuoran ennenaikainen irtoaminen). Mikäli jälkeiset ovat kevyemmät, se viittaa osittaiseen jälkeisten jäämiseen).
Jälkeisille tehdään silmämääräinen tarkastus. Ne asettellaan tasaiselle puhtaalle tarttumattomalle alustalle ja molemmat pinnat on tutkittava huolellisesti (käännettävä). Asettelu tehdään väärinpäin laitetun F-kirjaimen muotoon. Suurempi (ylempi) sakara on tiine kohdunsarvi, pienempi (alempi) on ei-tiine kohdunsarvi. Alin osa F-kirjainta on kohdunkaulaan rajoittunut alue. Päälipuoli (allantoispinta) on vaalean harmahtava läpikuultava ja napanuora on kiinnittynyt toiseen kohdunsarveen tai näiden haarautumiskohtaan. Sisäpuoli (amnionpinta) on yhtenäinen ruskeanpunertava sametinomainen. Villuspinta: ei amnionkalvon puhkeamispaikalla, poimuissa, rauhasalueilla ja aivan kohdunsarvien päissä. Muistettava, että etenkin luomisten yhteydessä jälkeiset hyvin tartuntavaarallisia! Varsomisen jälkeisiä ongelmia Jälkeisten jääminen: Jälkeiset irtoavat itsestään jälkipoltteiden seurauksena ½-3 tuntia varsomisen jälkeen. Mikäli jälkeiset ovat edelleen kiinni 4-6 tunnin kuluttua tilanne vaatii hoitoa; HÄTÄTAPAUS! Jälkeisten jääminen on yleistä luomisten, synnytysvaikeuksien ja keisarinleikkauksen yhteydessä. Kotona ensiapuna jälkeispaketti kannattaa sitoa hännän yläpuolelle jottei tamma pääse polkemaan ja rikkomaan niitä. Tamman hermostuneisuus lisää jälkipoltteiden määrää eli tamma kannattanee viedä ulos tarhaan, ja jättää varsa karsinaan, jolloin jälkeiset usein putoavat tarhaan. Mikäli jälkeiset eivät irtoa näillä konstein, eläinlääkäri on kutsuttava paikalle. Jälkeisten jääminen aiheuttaa kohtutulehdusriskin, ja sen myötä kaviokuumeriskin, jotka molemmat ovat henkeä uhkaavia tiloja. Hoitona tapauksesta riippuen kohtua supistavat lääkeaineet (oksitosiini) yhdessä (tai erikseen) kohtuhuuhteluiden, systeemisen antibiootin, tulehduskipulääkkeen ja tetanus-rokotteen kanssa. Mikäli jälkeiset eivät irtoa hoidosta huolimatta, on tamma ja varsa toimitettava klinikkahoitoon toistuvia kohtuhuuhteluita ja aggressiivista antibioottihoitoa varten. Kohdun esiinluiskahdus on harvinainen. Kohtu kääntyy ylösalaisin, ja työntyy vulvasta ulos ja tilanne on HÄTÄTAPAUS! Oireena muutaman tunnin kuluessa varsomisesta akuutti voimakas kipu. Vulvasta voi työntyä verensekaista limakalvomassaa, mutta ei välttämättä aina. Eläinlääkäri on kutsuttava paikalle pikaisesti. Hoitona rauhoitus, kohdun kääntö /takaisinlaitto, nesteytys, antibiootti, tulehduskipulääke jne. Tamman ennuste on hyvin varauksellinen. Kohtuvauriot/ repeämät ovat yleisiä synnytysvaikeuksien yhteydessä. Oireet riippuvat vaurion vakavuudesta. Niitä ovat vatsaonteloperäinen kipuilu, kuume, apaattisuus, syömättömyy (vatsakalvontulehdusoireet). Hoitona laajakirjoinen antibiootti, tulehduskipulääkitys, suonensisäinen nesteytys ja tarvittaessa vatsaontelon huuhtelut. Vakavissa tapauksissa voi vaatia kohdun kirurgisen korjaamisen. Kohdunsisäinen verenvuoto on HÄTÄTAPAUS! Se on suhteellisen harvinaista ja yleisempi vanhemmilla, useita kertoja varsoneilla tammoilla. Oireena voimakas vatsaonteloperäinen kipu (levottomuus, hikoilu, puuskutus jne), vaaleat/ valkoiset
limakalvot ja tamman äkkikuolema. Hoitona pyritään rauhoittamaan tammaa (stressin minimointi), rauhallinen, hämärä talli/karsina, tulehduskipulääkkeet, mahdollinen rauhoitus, minimoidaan kaikki tamman käsittely ja pidetään se ehdottomasti yhdessä varsan kanssa! Eläinlääkäri on kutsuttava paikalle, mutta ennuste joka tapauksessa hyvin varauksellinen. Hoitona suonensisäinen nesteytys/ verensiirto, laajakirjoinen antibiootti, tulehduskipulääkitys jne. Eriasteiset synnytysteiden vauriot ulkoisten synnytyselinten (vulva, perineaalialue, emätin) ja kohdunkaulan alueella ovat yleisempiä ensikertaa varsovilla. Vakavammat vauriot voivat vaikeuttaa tai jopa estää tiinehtymisen tulevaisuudessa. Hoitona kirurginen korjaus, ainakin vakavimmille. Utaretulehdusta (mastiitti) esiintyy yleisimmin imetyksen aikana, satunnaisesti myös jo ennen varsomista. Tyypillisin se on parin ensimmäisen imetysviikon aikana. Utaretulehduksen oireet ovat utareen turvotus, kuumotus ja aristus, mahanalaisturvotus utareen etupuolella, maitoerite on paksua, kellertävää ja mahdollisesti kokkareista. Hoitona tiheä lypsy, antibiootti, mielellään näytteen ja herkkyysmäärityksen perusteella sekä tulehduskipulääke. Kohtutulehdus tulee yleensä jälkeisten jäämisen ja/tai synnytysvaikeuksien (synnytysavun) seuraksena. Se on henkeä uhkaava tila; HÄTÄTAPAUS! Oireina on kuume, apaattisuus, syömättömyys, vatsaonteloperäinen kipuilu, punertava/rusehtava tmv. haiseva erite kohdusta, maidottomuus. Kohtutulehduksen aiheuttamia komplikaatioita ovat kaviokuume ja vatsaontelontulehdus (peritoniitti). Kohtutulehdus vaatii yleensä klinikkatasoista hoitoa: toistuvat kohtuhuuhtelut, suonensisäiset lääkitykset (antibiootti, tulehduskipulääke), nesteytys, tetanussuoja jne. Ennuste riippuu tulehduksen kestosta ja aiheuttavan bakteerin ärhäkkyydestä. Myöskin edellä mainitut jälkikomplikaatiot ovat henkeä uhkaavia. VARSA Normaali varsa Tiineyden kesto on ollut normaali (335 ± 20 vrk) eikä synnytyksessä ole ilmennyt normaalista poikkeavaa. Imurefleksi on havaittavissa 30 min kuluessa syntymästä. Varsa nousee itsenäisesti jaloilleen 2 tunnin kuluessa varsomisesta ja imee itsenäisesti 3 tunnin kuluessa varsomisesta. Istukan on tarkastuksessa todettu olevan kokonainen, silmämääräisesti normaali ja painoltaan max. 11 % syntyneen varsan painosta. Varsan sydämen syke (sfr) on 70-120 lyöntiä minuutissa, aivan vastasyntyneellä 60 ja hengitystiheys (hfr) 20-40 kertaa minuutissa. Varsa hengittää spontaanisti syntymän jälkeen minuutissa. Ruumiinlämpö on peräsuolesta mitattuna 37,0-38,5 astetta. Varsa ulostaa yleensä muutaman tunnin sisään ja mekonium (suolipihka) poistuu ensimmäisen 24 tunnin aikana sekä virtsaa ensimmäisen 8-12 tunnin aikana, viimeistään 24 tunnin kuluessa.
Varsan on saatava hyvälaatuista ternimaitoa 1-2 litraa alle 12 tunnin kuluessa syntymästä. Ternimaidon mukana varsa saa elintärkeät vasta-aineet. Normaali pikkuvarsa juo maitoa n. 25 % painostaan vuorokauden aikana (40 kg varsa 10 L) ja nousee imemään 2-4 kertaa tunnissa. Napa kuivuu ja irtoaa viikon kuluessa. Vastasyntyneen varsan ongelmia - Milloin huolestua? Eläinlääkärin tarkastus/ hoito välttämätön; yleensä KIIRE, jos Imurefleksi puuttuu tai varsa ei ime Varsa ei nouse ylös, jolloin ensiapuna lypsettävä tammaa, ja ternimaitoa juotettava tuttipullosta Vaikeutunut/pitkittynyt synnytys, joka aiheuttanut varsan hapenpuutetta Tamma on valuttanut maitoa ennen synnytystä tai ternimaitoon muuten huonolaatuista, jolloin varsa syntyy täysin ilman vasta-aineita, joita saatava ternimaidosta ensimmäisen 12 elintunnin aikana Sieraimista valuu maitoa imettäessä (kitalakihalkio) Ennenaikainen/ täysiaikainen, mutta kehittymätön varsa (samettinen karvapeite, limakalvot vaaleat, korvat pehmeät (riippuvat), ei nouse seisomaan tai ime, usein jaloissa virheasentoja jne. Muutoksia istukassa (paksuuntumat, paha haju jne) Navasta tippuu virtsaa Napa- tai nivustyrä Ternimaidon laadunarvionti voidaan tehdä etyleeniglykolin ominaispainomittari. Tämä mittari on tarkoitettu auton jäähdytysnesteen pakkaskestävyyden mittaamiseen ja löytyy huoltoasemilta. Mittaustulos on oltava valkoinen -17 C tai sen alapuolella, jotta ternimaidon vasta-ainepitoisuus riittävä (ominaispaino > 1,060). Veren vasta-ainepitoisuus voidaan mitata luetettavasti vasta 18-24 tunnin ikäisenä otetusta verinäytteestä. Vasta-ainepitoisuus on hyvä, kun se on > 8 g/l. 4-8 g/l merkitsee osittaista vastaainepuutos, jolloin ainakin riskivarsalle tai mikäli ilmenee sairauden oireita sairauden oireita annetaan plasmaa suonen sisäisesti. < 4 g/l vasta-ainepuutos on hoidettava antamalla plasmaa suonen sisäisesti. Varsan keinoruokinta on hyvin työlästä! Kaupalliset valmisteet on helpompia käyttää. Ensimmäiset viikot varsaa on syötettävä tuttipullosta 1-2 tunnin välein, 250-500 ml/kerta (aivan vastasyntyneille 200-300 ml/kerta parin pv ajan). Sitten syöttökertoja harvennetaan ja annosta suurennetaan. On tärkeää seurata varsan kasvua ja kasvukäyrän on oltava tasainen. Ruokintaan käytettävät tarvikkeet (suppilot, astiat, tuttipullot) on pestävä huolellisesti. Kuivaruokintaa aloitetaan tarjoamaan 2-4 vkon ikäisenä. Keinoemovälitys; Heli Tuomela, p. 050 3097555. Keinoemo on aina suositeltavampi kuin keinoruokinta (käyttäytymismallit, leimautuminen jne). Muistettava, että kylmäverinen tamma saattaa tuottaa liikaa maitoa lämminveriselle varsalle.
Varsahalvaus (verenmyrkytys), jolloin varsa saanut infektion kohdussa tai syntymän jälkeen. Syntymän jälkeen saatuun infektioon vaikuttaa yleensä puutteellinen ternimaidon/ vastaaineiden saanti. Ns. riskivarsat on aina tarkistettava kohdussa saadun infektion varalta. Oireena apaattisuus, velttous, imee huonosti/ ei imurefleksiä, alilämpö/ kuume, nivelturvotukset (tulehdukset), napaturvotus, ripuli. Varsahalvaus on aina hätätapaus! Varsojen tila huononee hyvin nopeasti, ja voivat menehtyä jopa muutamassa tunnissa. Hoitona laajakirjoinen antibiootti, tulehduskipulääkitys, plasma, nesteytys, tukihoito, mahd. nivelhuuhtelut jne. Meconium retentio (pihkaulosteen jääminen). Normaalisti varsa ulostaa muutaman tunnin kuluessa syntymästä, viimeistään 24 tunnin kuluessa. Pihkauloste voi olla hyvinkin kovaa, jolloin sen ulostaminen on vaikeaa ja kivuliasta ja saada aikaan vatsaonteloperäistä kipuilua. Hoitona perähuuhtelut (kaupalliset valmisteet Mikrolax, Klyx ), joissa voi käyttää myös lämmintä vettä ja mäntysaippuaa sekä nesteytys ja kipulääkitys. Ennenaikaisena (prematurity) pidetään varsa, jonka kantoaika <320 vrk. Kehittymättömänä pidetään varsaa, joka voi syntyä ennenaikaisena, täysaikaisena tai jopa yliaikaisena, mutta on kehittynyt huonosti /hitaasti epänormaalin (riski)tiineyden seurauksena, kuten esimerkiksi istukkatulehduksen, kaksostiineyden takia jne. Varsan oireita ovat pieni syntymäpaino, yleinen lihasheikkous, kykenemättömyys seisomaan/makaamaan rintansa päällä tukematta, lyhyt ja silkkinen/samettinen karvapeite, korkea otsapenger, luppakorvat, huono imurefleksi, erilaiset ortopediset ongelmat (nivelten ja jänteiden löysyys), alilämpöisyys, nivelten luiden epätäydellinen luutuminen, jne. Varsalle annetaan oireenmukainen (tuki)hoito, mutta ennenaikaisten ja kehittymättömien varsojen ennuste on usein huono. Lisätietoa: Tamman varsominen: http://www.heppalaakari.fi/tamman_varsominen.html Varsan terveydenhuolto: http://www.heppalaakari.fi/terveydenhoito.html Tamman varsominen ja vastasyntyneen varsan hoito: http://www.hippos.fi/hippos/hevosen_hyvinvointi/tamman_varsominen_vastasyntyneen_varsan_ hoito.pdf Tamman varsominen: http://www.shkl.net/artikkelit.php?art=36 Varsomislaskuri: http://www.hippolis.fi/?pageid=27 Vastasyntynyt varsa: http://www.hevostietokeskus.fi/index.php?id=339 Keinoemovälitys: http://www.shkl.net/keinoemo.php Varsomisen ennakointi ja vaiheet: http://www.hevostietokeskus.fi/index.php?tid=192