EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE

FI FI FI

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 28.1.2009 KOM(2009) 20 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE Sähköisen laskutuksen alalla tapahtunut tekninen kehitys ja alv-laskutusta koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen, nykyaikaistaminen ja yhdenmukaistaminen FI FI

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE Sähköisen laskutuksen alalla tapahtunut tekninen kehitys ja alv-laskutusta koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen, nykyaikaistaminen ja yhdenmukaistaminen 1. JOHDANTO Neuvoston direktiivin 2006/112/EY 1, jäljempänä alv-direktiivi, 237 artiklan nojalla komission on esitettävä viimeistään 31. joulukuuta 2008 kertomus ja tarvittaessa ehdotus sähköisen laskutuksen edellytysten muuttamisesta teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi. Tämän tiedonannon liitteenä on ehdotus sähköisen laskutuksen edellytysten muuttamisesta. Tiedonanto ja ehdotus menevät pidemmälle kuin mitä 237 artiklassa vaaditaan. Tämä on perusteltua, sillä alv-direktiiviin nykyisin sisältyvän neuvoston direktiivin 2001/115/EY 2, jäljempänä laskutusdirektiivi, ei katsota täyttäneen täysimääräisesti sille asetettua tavoitetta eli yksinkertaistaa, nykyaikaistaa ja yhdenmukaistaa alvlaskutusta koskevat säännöt. Jäsenvaltioille on annettu useita erilaisia vaihtoehtoja, minkä vuoksi ne ovat voineet soveltaa erilaisia laskutussääntöjä. Säännöissä on eroja erityisesti sähköisen laskutuksen osalta, mikä on haitannut rajatylittävän sähköisen laskutuksen yleistymistä. Myös muilla aloilla sääntöjen erilaisuus lisää yrityksille aiheutuvia hallinnollisia rasitteita ja siten estää niitä käyttämästä hyödyksi itselaskutuksen, kokoomalaskujen ja sähköisen tallentamisen kaltaisia vaihtoehtoja. 2. SÄHKÖISEN LASKUTUKSEN TEKNINEN KEHITYS Jotta sähköisen laskutuksen teknistä kehitystä koskeva raportointivaatimus voitaisiin täyttää, tätä kysymystä käsiteltiin komissiolle tehdyssä laskutustutkimuksessa. Tutkimuksen tulokset ovat saatavilla komission verkkosivustolla 3. Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa annettuihin suosituksiin liittyvässä erillisessä asiakirjassa Lisäys: Valkoinen kirja teknisestä kehityksestä kuvataan sähköisessä laskutuksessa käytettävää teknologiaa. Mainitussa asiakirjassa esitetään yleiskuvaus sellaisten järjestelmien historiasta ja nykytilanteesta, joilla varmistetaan sähköisesti toimitettavien laskujen kaltaisten tietojen autenttisuus ja eheys. 2.1. Laskutustutkimuksessa tehdyt havainnot sähköisessä laskutuksessa käytettävästä uudesta teknologiasta Laskutustutkimuksessa ei mainita mitään erityistä teknologiaa, joka olisi suositeltavin menetelmä sähköisten laskujen toimittamisessa ja vastaanottamisessa. 1 2 3 EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1. EYVL L 15, 17.1.2002, s. 24. http://ec.europa.eu/taxation_customs/common/publications/studies/index_en.htm FI 2 FI

Itse asiassa tutkimuksessa todetaan sähköisistä allekirjoituksista, että erilaisia allekirjoitusjärjestelmiä käytetään alkuperän autenttisuuden ja sisällön eheyden varmistamiseksi. Niissä on useita turvallisuuteen, monimutkaisuuteen ja nopeuteen liittyviä hyviä ja huonoja puolia. Esimerkiksi epäsymmetrisiin, mutta täydentäviin avaimiin perustuva julkisen avaimen menetelmä on erittäin turvallinen ja sitä käytetään pankkitoimintaan liittyvissä sovelluksissa, mutta se ei ole monimutkaisuutensa vuoksi yhtä nopea kuin muut allekirjoitusjärjestelmät. Näyttää myös selvältä, että tällä hetkellä ei ole olemassa yhtä yrityksille suosiollista teknologiaa, joka tukisi sähköistä laskutusta koko EU:ssa ja täyttäisi sekä suurten että pienten yritysten tarpeet ja jota kaikki veroviranomaiset voisivat kannattaa varauksetta. Lähivuosina ei myöskään ole odotettavissa soveltuvaa teknologiapohjaista ratkaisua, joka täyttäisi kaikkien osapuolten tarpeet. Näin ollen ei ole syytä odottaa, että uuden teknologian myötä sähköisen laskutuksen käyttö yleistyisi. Tämän vuoksi näyttääkin tarpeelliselta omaksua erilainen lähestymistapa. Laskutustutkimuksessa todetaankin, että ratkaisu olisi löydettävä nykyisestä teknologiasta sen sijaan, että yritettäisiin löytää uutta teknologiaa. Komission päätöksellä 4 perustettu sähköisen laskutuksen asiantuntijaryhmä toteaa lisäksi, että sähköiseen laskutukseen löydettävän ratkaisun olisi periaatteessa oltava teknologiasta riippumaton. Myös yritykset haluaisivat, että sähköinen laskutus olisi helppokäyttöisempää mutta samalla turvallista. Niiden mielestä sähköisessä laskutuksessa olisi otettava huomioon niiden tarpeet ja sen olisi pohjauduttava jo nykyisin tehtäviin tarkastuksiin, joilla varmistetaan laskujen yleinen vaatimustenmukaisuus. 3. SÄHKÖISEN LASKUTUKSEN EDISTÄMISTÄ HAITTAAVAT ALV-ESTEET Selkeän teknisen ratkaisun puuttuessa ei ole yllättävää, että alv-direktiivi, jossa sähköistä laskutusta käsitellään teknologista lähestymistapaa hyödyntäen, ei ole johtanut sähköisen laskutuksen nopeaan yleistymiseen. Lisäksi koska teknologinen lähestymistapa mahdollistaa useita erilaisia vaihtoehtoja, seurauksena on ollut se, että jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön sähköistä laskutusta koskevat säännöt eri tavoin. Tämä on johtanut sekalaisiin sähköistä laskutusta koskeviin sääntöihin, joita yritysten on ollut vaikea noudattaa ennen kaikkea lähetettäessä sähköisiä laskuja yli rajojen. Jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön nojalla sovellettavat säännöt kartoitettiin osana laskutustutkimusta. Tutkimuksessa vahvistettiin, että sähköisen laskutuksen suhteen vallitsee monenlaisia tulkintoja ja monia erilaisia käyttötapoja. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa yritysten on vaikeaa ja kallista löytää ratkaisua EU:n laajuiselle ja vaatimustenmukaiselle sähköiselle laskutukselle. 3.1. Ratkaisut sähköisen laskutuksen alv-esteisiin Sähköisen laskutuksen alv-esteet voidaan poistaa monin eri tavoin. Yritykset haluaisivat suosia vaihtoehtoa, jossa sähköisiä ja paperisia laskuja käsitellään 4 2007/717/EY (EUVL L 289, 7.11.2007, s. 38). FI 3 FI

tasaveroisina. Toinen vaihtoehto olisi sähköiseen laskutukseen osallistuvien osapuolten välillä tehtävä mallisopimus ja kolmas vaihtoehto olisi käyttää tiedonsiirtona sähköistä allekirjoitusta ja organisaatioiden välistä tiedonsiirtoa (EDI), mutta poistaa ongelmalliset vaihtoehdot. Komission suosima vaihtoehto on käsitellä kaikkien laskujen toimitustapoja tasaveroisina riippumatta siitä, onko kyseessä paperilla vai sähköisesti tapahtuva toimitus. Tällöin voitaisiin poistaa sähköisten laskujen kehittynyttä sähköistä allekirjoitusta ja EDI:ä koskevat erityisvaatimukset. Tämä olisi teknologiasta riippumaton ratkaisu. Paperisten laskujen tapaan sähköisten laskujen pätevyys olisi tarkastettava yrityksen kirjanpidosta, kuten tilauslomakkeesta tai maksu- ja saapumisilmoituksesta. Yrityksissä tehtävät tarkastukset auttavat poikkeuksetta määrittämään laskun pätevyyden sen toimittamistavasta riippumatta. Sähköisen laskutuksen vähäiseen käyttöön liittyvän ongelman ratkaisun olisi pohjauduttava myös muihin keinoihin. Sähköisen laskutuksen asiantuntijaryhmän vahvistamat periaatteet ovat suuntaa-antavia. Ryhmän mielestä sähköisten ja paperisten laskujen on oltava tasaveroisia. Se tukee myös nykyisten sähköistä laskutusta koskevien sääntöjen perusedellytyksen säilyttämistä eli sitä, että alkuperän autenttisuus ja sisällön eheys olisi varmistettava teknologiasta riippumattomalla tavalla. Ryhmä tarkastelee mahdollisuutta käyttää perusperiaatteitaan sähköisen laskutuksen perussääntöjen laatimisessa. Aika näyttää, tullaanko tällainen lähestymistapa hyväksymään. Jäsenvaltioiden on erityisen tärkeätä kohdella paperisia ja sähköisiä laskuja tasaveroisina alv-tarkoituksia varten ja lisäksi sopia yhteisestä lähestymistavasta sähköiseen laskutukseen, jotta yhteisiin periaatteisiin perustuvat yhdenmukaiset perussäännöt mahdollistaisivat sen, että yritykset voivat käyttää sähköistä laskutusta helposti ja kustannustehokkaasti. 4. ALV-LASKUTUSTA KOSKEVIEN SÄÄNTÖJEN YKSINKERTAISTAMISEEN, NYKYAIKAISTAMISEEN JA YHDENMUKAISTAMISEEN TÄHTÄÄVÄT TOIMENPITEET Kuten edellä todetaan, tarve yksinkertaistaa, nykyaikaistaa ja yhdenmukaistaa laskutussääntöjä on johtanut siihen, että tällä neuvostolle annettavalla kertomuksella on nyt laajempi asiasisältö kuin mitä alv-direktiivissä alunperin säädettiin. Jäljempänä olevissa jaksoissa käsitellään yrityksille nykyisistä laskutussäännöistä aiheutuvia ongelmia, tarkastellaan mahdollisia ratkaisuja ja esitetään pääpiirteet komission suosimasta toimintatavasta. Niitä arvioidaan laskujen laatimisen, sisällön ja tallentamisen sekä asiaa koskevien petosten torjuntaan tähtääviä toimenpiteitä tukevien laskutussääntöjen kannalta. 4.1. Laskun laatiminen 4.1.1. Laskun laatimiseen liittyvät ongelmat Missään alv-direktiivin artiklassa ei todeta selkeästi, minkä jäsenvaltion laskutussääntöjä sovelletaan. Yleisesti on kuitenkin ymmärretty, että sen jäsenvaltion laskutussääntöjä sovelletaan, jossa vero on maksettava, koska kyseinen jäsenvaltio FI 4 FI

tarkastaa maksettavan veron ja koska myös eri vaihtoehdot koskevat nimenomaan tätä jäsenvaltiota. Kuitenkin se, että sovellettavien sääntöjen katsotaan yleisesti perustuvan veron maksupaikkaan, aiheuttaa eräitä vaikeuksia yrityksille. Kun verovelvollinen tekee luovutuksia/suorituksia, joista on maksettava vero toisessa jäsenvaltiossa, verovelvollisen on täytettävä kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavat laskutusvaatimukset. Kun luovutukseen/suoritukseen sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta, luovuttajan/suorittajan on noudatettava sen jäsenvaltion laskutussääntöjä, jossa vero on maksettava, ilman että verovelvollisen olisi pakko olla merkitty siellä arvonlisäverovelvolliseksi. Koska äskettäin hyväksytyn alvpaketin 5 mukaan perussääntönä on se, että yritysten välisten B2B-luovutusten/- suoritusten toteuttamispaikkana pidetään hankkijan sijoittautumispaikkaa, tästä saattaa tulla vakava ongelma. 4.1.2. Laskun laatimiseen liittyvien ongelmien ratkaiseminen Yritysten laatimien laskujen avoimuuden ja oikeusvarmuuden takaamiseksi näyttäisi olevan kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäisessä lähestymistavassa tarjotaan yksinkertaiset keinot saada laskutussääntöjä koskevat tiedot haltuun ja helppotajuiset sääntöjen noudattamista koskevat vaatimukset. Jäsenvaltiot voivat siten säilyttää omat laskutussääntönsä. Kuitenkin kun otetaan huomioon, kuinka paljon laskutussäännöt poikkeavat jäsenvaltioiden välillä, tämä lähestymistapa ei juurikaan keventäisi yrityksille aiheutuvia rasituksia. Vaihtoehtona olisi ottaa käyttöön yhdenmukaisemmat laskutussäännöt. 4.1.3. Komission näkemykset B2B-luovutuksista/-suorituksista Suositeltava etenemistapa olisi ottaa käyttöön yhdenmukaiset perussäännöt, joiden nojalla verovelvollisella, joka laatii laskun siitä paikasta käsin, jossa tämä on merkitty arvonlisäverovelvolliseksi, on oikeusvarmuus siitä, että lasku on pätevä kaikkialla EU:ssa. Yhdenmukaiset perussäännöt voidaan hyvinkin ottaa käyttöön B2B-luovutusten/- suoritusten osalta. Laskutusdirektiivillä on jo saavutettu yhdenmukaisuus useilla aloilla, mutta laskun laatimista koskevan vaatimuksen osalta edelleen on tapauksia, joissa laskutussäännöt eivät ole yhdenmukaiset: verovapaat luovutukset/suoritukset, laskun laatimiselle asetettava määräaika, kokoomalaskut, itselaskutus ja ulkoistaminen yhteisön ulkopuolisille kolmansille osapuolille. 4.1.4. Verovapaat luovutukset/suoritukset Yrityksille asetettavien hallinnollisten rasitteiden keventämiseksi alv-direktiivissä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus vapauttaa verovelvolliset vaatimuksesta laatia lasku tietyistä verovapaista luovutuksista/suorituksista. Jäsenvaltiot ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta eri tavoin: eräät käyttävät tätä mahdollisuutta täysimääräisesti, toiset rajoitetusti ja jotkut eivät ollenkaan. Sen vuoksi yritykset joutuvat usein 5 EUVL L 44, 20.2.2008, s. 11. FI 5 FI

tekemisiin yleiseen sääntöön olevien valikoivien poikkeusten kanssa ja kohtaamaan siten ylimääräisiä hallinnollisia rasitteita. Koska tavoitteena on yhdenmukaistaa säännöt ja samalla varmistaa tasapaino yksinkertaistamisen ja riittävien tarkastusten välillä, ehdotetaan, että verovapaista B2B-luovutuksista/-suorituksista olisi kaikissa tapauksissa laadittava lasku, mutta että lasku voi olla yksinkertaistettu lasku, jos hankkija on samassa jäsenvaltiossa kuin luovuttaja/suorittaja ja luovuttajalla/suorittajalla ei ole vähennysoikeutta edellisessä vaiheessa. 4.1.5. Laskun laatimisen määräaika Alv-direktiivissä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus päättää laskun laatimisen määräajasta. Tämä on johtanut luonnollisesti erilaisiin sääntöihin eri jäsenvaltioissa ja siihen, että verotusajankohta voi vaihdella. Palvelujen rajatylittävistä suorituksista syntyvästä verosaatavasta on jo annettu ehdotus sääntöjen muuttamiseksi, jotta verotusajankohta saataisiin yhtenäiseksi ja jotta varmistettaisiin, että palvelujen yhteenvetoilmoituksista vaihdettavat tiedot ovat tarkkoja. Koska tavoitteena on vahvistaa yhteinen päivämäärä, jona verosaatava syntyy yhteisön sisäisistä tavaroiden luovutuksista ja palvelujen rajatylittävistä suorituksista käännettyä maksuvelvollisuutta sovellettaessa, näiden luovutusten/suoritusten todistamisen kannalta on tärkeää, että lasku laaditaan ajoissa. Sen vuoksi ehdotetaan, että verovelvollisten on laadittava lasku viimeistään verosaatavan syntymiskuukautta seuraavan kuukauden 15. päivänä. Tällä tavalla sekä luovuttajalle/suorittajalle että hankkijalle jää riittävästi aikaa kirjata luovutus/suoritus samana verokautena. Jos jäsenvaltioiden sallittaisiin vahvistaa kotimaisille luovutuksille/suorituksille sääntöjä, jotka poikkeavat rajatylittäviä luovutuksia/suorituksia koskevista säännöistä, yrityksille aiheutuvat hallinnolliset rasitteet lisääntyisivät. Tämän vuoksi määräaika on sama kaikille laskuille. 4.1.6. Kokoomalaskut Alv-direktiivissä sallitaan, että jäsenvaltiot säätävät itse vaatimuksia kokoomalaskuille, minkä vuoksi vaatimukset vaihtelevat jäsenvaltioiden välillä. Ehdotuksella on tarkoitus ottaa käyttöön yhdenmukainen lähestymistapa kokoomalaskuihin, jotta yritykset hyötyisivät tästä käytännöstä kaikkialla EU:ssa. Kokoomalaskut voitaisiin laatia yhden kalenterikuukauden ajalta, kunhan erillisiä luovutuksia/suorituksia koskevat pakolliset tiedot ovat niissä mukana. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa muita ehtoja kokoomalaskuille. 4.1.7. Itselaskutus Nykyisten sääntöjen mukaan luovuttaja/suorittaja, hankkija tai luovuttajan/suorittajan puolesta toimiva kolmas osapuoli voi laatia laskun. Kaupallisista syistä johtuen on tärkeää säilyttää nämä vaihtoehdot. Itselaskutusta (hankkijan laatimat laskut) koskevat vaatimukset vaihtelevat kuitenkin eri jäsenvaltioiden välillä. Ehdotuksella pyritään poistamaan jäsenvaltioilta mahdollisuus asettaa vaatimuksia itselaskutukselle, jotta säännöistä tulisi FI 6 FI

yhdenmukaiset kaikkialla EU:ssa. Itselaskutuksena laadittujen laskujen tarkastamisen helpottamiseksi hankkijaa vaadittaisiin merkitsemään laskuun sana itselaskutus, jotta hankkija ja viranomaiset tietävät, kuka laskun on laatinut. Myös hankkijan arvonlisäverotunnista olisi merkittävä laskuun. 4.1.8. Ulkoistaminen EU:n ulkopuolisille kolmansille osapuolille Yleisesti ottaen sekä yritykset että jäsenvaltiot pitävät tarpeettomana asettaa erityisiä vaatimuksia EU:n ulkopuolisille kolmansille osapuolille, jotka laativat laskuja EU:ssa luovutuksia/suorituksia toteuttavien verovelvollisten puolesta. Riittävät tarkastustoimenpiteet ovat jo nyt olemassa, joilla varmistetaan laskun laatimiseen velvoitetun verovelvollisen vastuu. Sen vuoksi ehdotetaan, että verovelvollisten puolesta laskuja laativille kolmansille osapuolille ei aseteta erityisiä vaatimuksia. Nykyiset 225 ja 235 artiklassa vahvistetut säännöt poistetaan. 4.1.9. Komission näkemys yritysten ja hankkijoiden välisistä luovutuksista/suorituksista (B2C) B2C-luovutuksille/-suorituksille ei todennäköisesti pystytä vahvistamaan yhdenmukaisia perussääntöjä lyhyellä aikavälillä. Niitä koskevat säännöt ovat epäyhtenäiset. Jäsenvaltiot voivat päättää, vaativatko ne verovelvollista laatimaan laskun. Eräät jäsenvaltiot käyttävät hyväkseen tätä mahdollisuutta, toiset vaativat, että lasku on laadittava tietyistä luovutuksista/suorituksista, kuten rakennustöistä tai tietyn arvon ylittävistä luovutuksista/suorituksista, kun taas jotkut jäsenvaltiot eivät vaadi B2C-laskuja ollenkaan. On selvää, että jäsenvaltiot tarvitsevat joustavuutta voidakseen tarkastaa verot. Samalla on kuitenkin muistettava, että myös yrityksille aiheutuvien hallinnollisten rasitteiden ja laskutussääntöjen yksinkertaistaminen ovat tärkeitä tavoitteita. Näiden kahden tavoitteen välinen tasapaino saavutetaan siten, että verovelvollisia vaaditaan edelleen laatimaan lasku B2C-luovutuksista/-suorituksista, mutta lasku voi olla rajallisen määrän tietoja sisältävä yksinkertaistettu lasku. Lisäksi sijoittautuneita verovelvollisia ja sijoittautumattomia verovelvollisia on kohdeltava tasaveroisesti. Sijoittautuneiden verovelvollisten ja sijoittautumattomien verovelvollisten tasaveroinen kohtelu tarkoittaa, että sijoittautumattomia verovelvollisia voidaan vaatia laatimaan arvonlisäveron sisältävä lasku ainoastaan, jos myös sijoittautuneita verovelvollisia vaaditaan laatimaan lasku vastaavista B2C-luovutuksista/- suorituksista. Tämä yhdessä sen kanssa, että ainoastaan yksinkertaistettu lasku vaaditaan, keventänee etämyyntiä harjoittaville aiheutuvaa hallinnollista rasitetta. Sähköisiä palveluja koskeva erityisjärjestely ja sen alv-paketin mukainen laajempi soveltamisala saattavat edellyttää, että yritysten on laadittava laskuja jäsenvaltiossa, jossa niitä ei ole merkitty arvonlisäverovelvolliseksi. Etämyyntiä harjoittavien tapaan on tärkeätä, että säännöt ovat avoimia ja helposti noudatettavia. Tämän vuoksi jäsenvaltioita olisi vaadittava julkaisemaan internetsivustolla yksityiskohtaisia tietoja B2C-luovutuksia/-suorituksia koskevista laskutussäännöistä. Itse asiassa yhden FI 7 FI

luukun järjestelmä koskeva komission ehdotus 6 sisältää tällaisen ratkaisun, joten yhden luukun minijärjestelmä edellyttää joka tapauksessa jotakin samankaltaista. 4.1.10. Jäsenvaltio, jonka sääntöjä sovelletaan Kun B2B-luovutuksia/-suorituksia koskevat laskutussäännöt ovat yhdenmukaiset, on mahdollista vahvistaa, että sen jäsenvaltion laskutussääntöjä sovelletaan, jossa luovuttaja/suorittaja on merkitty arvonlisäverovelvollisiksi. Tämä perustuisi yhden luukun järjestelmään, jossa alv-velvoitteet voidaan täyttää sijoittautumisjäsenvaltiossa eikä siinä jäsenvaltiossa, jossa vero on maksettava. B2C-luovutuksia/-suorituksia koskevien sääntöjen olisi oltava myös sääntöjä, joita sovelletaan siellä, missä luovuttaja/suorittaja on merkitty arvonlisäverovelvolliseksi, koska luovuttajan/suorittajan on yleensä rekisteröidyttävä hankkijan jäsenvaltiossa. 4.2. Laskussa olevat tiedot 4.2.1. Laskussa vaadittaviin tietoihin liittyvät ongelmat Yleisesti ottaen laskussa vaadittavat tiedot aiheuttavat vain vähän ongelmia yrityksille. Alv-direktiivin 226 artiklassa luetellut tiedot näyttävät täyttävän veroviranomaisten tarpeet, ilman että ne aiheuttaisivat liiallisia rasituksia yrityksille. On kuitenkin huomattava, että kun jäsenvaltiot vaativat laskun laatimista tietyistä luovutuksista/suorituksista, yleensä B2C-luovutuksista/-suorituksista, laskujen sisältö vaihtelee, koska jäsenvaltiot voivat valintansa mukaan vaatia, että laskuihin merkitään vähemmän tietoja. Tällä ei kuitenkaan usein saavuteta rasitteiden keventämiseen tähtäävää tavoitetta, koska laskutusjärjestelmien perustaminen ja niiden mukauttaminen eri sääntöihin aiheuttavat yrityksille kustannuksia. 4.2.2. Ratkaisut laskuissa vaadittaviin tietoihin liittyviin ongelmiin Ihanteellinen ratkaisu voisi olla, että kaikissa tapauksissa laskuihin on merkittävä samat vakiotiedot. Tällainen vaihtoehto voisi kuitenkin aiheuttaa käytännön ongelmia, koska tasapaino eri luovutus-/suoritustyyppien välillä (B2C, B2B, alv:stä vapautetut) on vaikea saavuttaa. Tämä saatettaisi johtaa siihen, että vakiotietoihin tehtäisiin useita poikkeuksia kaupallisten käytänteiden perusteella. Nykyisissä säännöissä vahvistetaan yhdenmukainen luettelo laskuissa vaadittaville tiedoille. Jäsenvaltioille on annettu mahdollisuus vaatia vähemmän tietoja tietyntyyppisistä luovutuksista/suorituksista. Huonona puolena on se, että jäsenvaltiot lähestyvät tätä vaihtoehtoa eri tavalla eivätkä yritykset usein ymmärrä siitä saatavia hyötyjä. Toinen vaihtoehto voisi olla vähentää eroa yhdenmukaisen luettelon ja jäsenvaltioiden vahvistamien poikkeusten välillä. 6 KOM(2004) 728 lopullinen (EUVL C 24, 29.1.2005, s. 8). FI 8 FI

4.2.3. Komission kanta Ehdotuksella pyritään perustamaan kaksi laskuluokkaa: ensimmäiseen luokkaan kuuluisivat laskut, joissa vähennysoikeuden todennäköisyyden vuoksi luovuttaja/suorittaja ja hankkija on tarkastettava, ja toiseen luokkaan laskut, joissa vähennysoikeuden epätodennäköisyyden vuoksi ainoastaan hankkija on tarkistettava. Ensin mainittua luokkaa kutsutaan täydelliseksi arvonlisäveron sisältäväksi luokaksi ja toista luokkaa yksinkertaistetuksi arvonlisäveron sisältäväksi laskuksi. Jäsenvaltiot eivät saa vaatia muunlaisia laskuja. Yritykset voivat luonnollisesti edelleen lisätä muita tietoja laskuihin. 4.2.4. Täydellinen arvonlisäveron sisältävä lasku 4.2.4.1. Vaatimus laatia täydellinen arvonlisäveron sisältävä lasku Periaate, jonka mukaan verovelvollisen on laadittava lasku, jos luovutuksesta/suorituksesta on maksettava arvonlisävero ja vastaanottaja on verovelvollinen tai muu kuin verovelvollinen oikeushenkilö, pysyy muuttumattomana. Näissä laskuissa on oltava kaikki vaadittava tiedot. Tästä säännöstä poiketaan eräiden verovapaiden luovutusten/suoritusten osalta, jos hankkija on samassa jäsenvaltiossa tai jos kyseessä ovat hyvityslaskut tai alle 200 euron arvoiset laskut. Näihin sovelletaan yksinkertaistettuja laskuja koskevia sääntöjä. 4.2.4.2. Täydellisessä arvonlisäveron sisältävässä laskussa vaadittavat tiedot Laskussa vaadittavia tietoja koskeva yhdenmukainen luettelo vahvistetaan alvdirektiivin 226 artiklassa. Tähän luetteloon ei ole syytä tehdä merkittäviä muutoksia. Jotta kuitenkin verovalvontaa voitaisiin tehostaa ja yrityksiin kohdistuvia vaatimuksia yksinkertaistaa, luetteloon ehdotetaan kolmea muutosta. Ensinnäkin hankkijan on ilmoitettava laskussa hankkijan arvonlisäverotunniste. Tätä muutosta ehdotetaan useista syistä. Sen ansiosta veroviranomaiset voivat helpommin tarkastaa veron, sillä ne voivat varmistaa, että laskussa oleva hankkijan arvonlisäverotunniste on sama kuin vähennysoikeutta hakevan yrityksen arvonlisäverotunniste. Sillä yhdenmukaistetaan laskutussäännöt kaikkialla EU:ssa, joten hankkijoille tehtäviä luovutuksia/suorituksia koskevat vaatimukset ovat samat riippumatta siitä, onko hankkija samassa jäsenvaltiossa vai ei. Sen avulla yritykset voivat myös varmistua, onko täysi arvonlisäveron sisältävä lasku laadittava, koska B2C-luovutuksissa/-suorituksissa hankkijalla ei ole arvonlisäverotunnistetta. Koska ehdotuksella pyritään lisäämään sähköisen laskutuksen käyttöä, on yhä tärkeämpää, että hankkijan tunnistamiseksi on käytössä yhtenäinen numero erityisesti silloin, kun palvelujen suorittajien on vaihdettava sähköisiä laskuja asiakkaittensa puolesta. Arvonlisäverotunnistetta voitaisiin käyttää yhtenäisenä numerona sähköisten laskujen vaihdossa, ja jos sähköisten laskujen käyttö yleistyisi toiveiden mukaisesti, yhtenäinen tunnistenumero olisi jo käytössä. Toiseksi luovutus-/suorituspäivän korvataan päivämäärällä, jona verosaatava syntyy. Koska vähennysoikeuden käyttöaikaa koskevat säännöt riippuvat siitä, milloin FI 9 FI

verosaatava syntyy, tämä päivämäärä olisi loogisesti merkittävä laskuun. Se helpottaa myös hankkijan vähennysoikeutta tapauksissa, joissa luovuttaja/suorittaja ilmoittaa alv:n maksua vastaanottaessaan, joka on toinen ehdotukseen sisältyvä toimenpide. Kolmas muutos koskee käänteistä verovelvollisuutta, jossa toisessa jäsenvaltiossa oleva hankkija on arvonlisäverovelvollinen. Hankkija voi tällöin täydellisessä arvonlisäveron sisältävässä laskussa vaadittavien alv-kannan ja maksettavan alv:n määrän sijaan merkitä kunkin tavara- tai palvelutyypin määrän. 4.2.5. Yksinkertaistettu arvonlisäveron sisältävä lasku 4.2.5.1. Yksinkertaistetun arvonlisäveron sisältävän laskun käyttö Yksinkertaistettuja laskuja voidaan käyttää kahdessa tapauksessa. Jäsenvaltiot voivat vaatia yksinkertaistetun laskun käyttämistä silloin, kun verovelvollinen toteuttaa B2C-luovutuksia/-suorituksia. Verovelvollinen voi lisäksi tietyissä B2Bluovutuksissa/-suorituksissa laatia yksinkertaistetun laskun täydellisen arvonlisäveron sisältävän laskun sijaan. B2C-luovutuksissa/-suorituksissa petoksen vaara koskee lähinnä luovuttajaa/suorittajaa, sillä hankkijalla ei todennäköisesti ole vähennysoikeutta. Laskussa olisi annettava ainoastaan tiedot, joilla varmistetaan, että luovuttaja/suorittaja on tilittänyt veron moitteettomasti. Laskussa tarvitsee siis olla vähemmän tietoja kuin silloin, kun vähennysoikeus on mahdollinen. B2B-luovutuksissa/-suorituksissa voidaan käyttää yksinkertaistettuja laskuja silloin, kun petoksen vaara on vähäinen. Tällaisissa tapauksissa luovuttajalla/suorittajalla olisi oltava mahdollisuus laatia yksinkertaistettu lasku esim. eräistä verovapaista luovutuksista/suorituksista, koska vastaavaa vähennysoikeutta ei synny. Sen sijaan tapauksissa, joissa hankkija sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, vaaditaan edelleen täydellinen lasku. Jos laskun määrä on alle 200 euroa ja vähennettävissä olevan arvonlisäveron määrä on vähäinen ja sen vuoksi myös jäsenvaltioiden talousarvioon kohdistuva vaara on vähäinen, hankkija voi valintansa mukaan laatia yksinkertaistetun laskun. Tämä perustuu siihen, että suurin osa jäsenvaltioista on kuullut arvonlisäverokomiteaa pyytääkseen yksinkertaistettujen laskujen käyttöä silloin, kun asianomaiset määrät ovat vähäiset. Hankkija voi laatia yksinkertaistetun laskun myös silloin, kun laaditaan hyvityslasku. Tällaisissa tapauksissa hyvityslaskun sisältämät tiedot alkuperäisestä laskusta ovat riittävän yksityiskohtaiset. 4.2.5.2. Yksinkertaistetun arvonlisäveron sisältävän laskun sisältö Yksinkertaistettuun laskuun on merkittävä alv-direktiivin 238 artiklassa luetellut tiedot. Jäsenvaltiot voivat mainitun artiklan nojalla sallia arvonlisäverokomiteaa kuultuaan yksinkertaistettujen laskujen käyttämisen tietyissä tapauksissa. Ainoa lisäys on vaatimus merkitä tavara- tai palvelutyypin arvo. FI 10 FI

4.2.6. Verorekisterinumeroiden käyttö Vain harvat jäsenvaltiot käyttävät alv-direktiivin 239 ja 240 artiklassa säädettyä mahdollisuutta käyttää laskussa muuta numeroa kuin alv-tunnistetta hankkijan tunnistamiseksi. Tämän vuoksi tämä mahdollisuus poistetaan ja sen sijaan on laskuun merkittävä kansallinen arvonlisäverotunniste kaikissa tapauksissa yhdenmukaisuuden vuoksi. 4.3. Laskujen tallentaminen 4.3.1. Laskujen tallentamiseen liittyvät ongelmat Jäsenvaltioiden on mahdollista soveltaa erilaisia sääntöjä laskujen tallentamiseen. Tämä ei aiheuta esteitä pelkästään suurille yrityksille, jotka haluaisivat, että koko EU:ssa on yhteiset tallennusmenettelyt, vaan myös pienille yrityksille, sillä säädetyt vaatimukset saattavat estää niitä saamasta esim. sähköisestä arkistoinnista koituvia tehokkuussäästöjä. 4.3.2. Ratkaisut laskujen tallentamiseen liittyviin ongelmiin Tavoitteena on keventää yrityksille aiheutuvia rasitteita heikentämättä veroviranomaisten mahdollisuutta tarkastaa verot. Yritykset joutuvat joka tapauksessa tallentamaan laskut kaupallisista syistä, mutta ne haluavat, että tallennustapaa ja -paikkaa koskevat säännöt olisivat joustavammat ja, kun kyseessä ovat useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon sijoittautuneet yritykset, että tallennusajat olisivat yhtenäiset. Kaikissa ratkaisuissa on otettava huomioon yksinkertaistus- ja tarkastustarpeiden välinen tasapino. Tavoitteena olisi oltava sääntöjen yhdenmukaistaminen mahdollisimman pitkälle heikentämättä veroviranomaisten mahdollisuutta varmistaa veronkanto. 4.3.3. Komission kanta Komissio uskoo, että tiettyjen kysymysten osalta on mahdollista ottaa käyttöön yhteiset säännöt. Yksi tällainen kysymys on tallentamisaika, joka jäsenvaltioiden nykyisten keskimääräisten tallennusaikojen perusteella voidaan vahvistaa kuudeksi vuodeksi. Tällaisen määräajan ansiosta olisi myös oltava mahdollista vaihtaa laskut yhdenmukaisella tavalla niiden jäsenvaltioiden välillä, joiden on tarkistettava rajatylittävät liiketoimet. Laskujen sähköistä tallentamista koskevia sääntöjä olisi muutettava, jotta yrityksille annettaisiin oikeus käyttää tällaista tallentamistapaa. Yritykset saisivat näin ollen muuntaa paperiset laskut sähköisiksi, jos kyseiset laskut oli asetettu saataville viipymättä ja alkuperäisen laskun sisällön voitiin taata olevan saman kuin sähköisessä laskussa. Olisi myös säädettävä selkeästi, minkä jäsenvaltion sääntöjä sovelletaan laskujen tallentamiseen. Luovuttajien/suorittajien osalta olisi sovellettava sen jäsenvaltion sääntöjä, jossa ne on merkitty arvonlisäverovelvollisiksi. Kun kyseessä on hankkija, olisi sovellettava sen jäsenvaltion sääntöjä, johon hankkija kuuluu. Tämän ei tulisi aiheuttaa vaikeuksia veroviranomaisten tekemille tarkastuksille, sillä jäsenvaltioiden FI 11 FI

olisi edelleen voitava tutustua laskuihin siinä jäsenvaltiossa, jossa vero on maksettava. Myös eräät muut vaihtoehdot voidaan poistaa, kuten muille kuin verovelvollisille asetettu vaatimus tallentaa laskut, vaatimus tallentaa paperiset laskut jäsenvaltiossa, johon verovelvollinen on sijoittautunut, sekä velvollisuus ilmoittaa tallentamispaikka. 5. ALV-PETOSTEN TORJUNTATOIMENPITEET 5.1. Yhteisön sisäisissä luovutuksissa/suorituksissa syntyvä verosaatava Komissio on jo ehdottanut, että yhteenvetoilmoitukset olisi annettava yhden kuukauden välein nykyisen kolmen kuukauden sijaan 7. Tämä on askel kohti jäsenvaltioiden välistä nopeampaa tietojenvaihtoa, millä pyritään estämään karusellipetokset. Yhteisön sisäisissä luovutuksissa/suorituksissa syntyvää verosatavaa koskevien sääntöjen mukaan verovelvollinen voi lykätä verosaatavan syntymistä verotettavaa tapahtumaa seuraavan kuukauden 15. päivään asti. Esimerkiksi ennen verotettavaa tapahtumaa seuraavan kuukauden 15. päivää laadittu lasku määrää, milloin verosaatava syntyy. Näin ollen jos yhteisön sisäinen luovutus/suoritus tapahtuu tammikuussa ja lasku laaditaan helmikuussa ennen sen 15. päivää, yhteenvetoilmoitus voidaan antaa vasta helmikuussa tammikuun sijaan. Jäsenvaltiot eivät sovella näitä sääntöjä yhdenmukaisesti. Asiasta ollaan jo keskusteltu arvonlisäverokomiteassa, mutta ratkaisuun ei ole päästy. Pääasiallinen ongelma syntyy, kun lasku laaditaan ennen tavaroiden luovuttamista, jolloin eräät jäsenvaltiot pitävät tätä verosaatavan syntymishetkenä, kun taas toiset jäsenvaltiot eivät. Olisi suotavaa vahvistaa yksi päivämäärä, jona verosaatava syntyy, eli luovutus- /suoritushetken perusteella määritettävän verotettavan tapahtuman päivämäärä. Edellyttämällä, että lasku on laadittava viimeistään verosaatavan syntymistä seuraavan kuukauden 15. päivänä, lasku on tulevaisuudessakin pääasiallinen asiakirja, jolla yhteisön sisäinen luovutus/suoritus voidaan todistaa. Lisäksi yhteisön sisäisestä hankinnoista syntyvän verosaatavan päivämäärää olisi muutettava siten, että se vastaa yhteisön sisäisten luovutusten/suoritusten päivämäärää. 5.2. Vähennysoikeus Vähennysoikeutta käyttävän verovelvollisen on useimmissa tapauksissa pidettävä hallussaan arvonlisäveron sisältävää laskua alv-direktiivissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Tähän sääntöön on kuitenkin poikkeuksia erityisesti silloin, kun kyseessä on käänteinen verovelvollisuus. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Bockemühl 8, että pätevän arvonlisäveron sisältävän laskun hallussapito ei ole muodollisuus, jota jäsenvaltiot voivat edellyttää vähennysoikeutta käyttäviltä 7 8 KOM(2008) 147. EUVL C 106, 30.4.2004, s. 7. FI 12 FI

yrityksiltä käänteisenä verovelvollisuutena toteutettavissa luovutuksissa/suorituksissa. Poikkeuksista huolimatta luovutuksen/suorituksen toteuttavan verovelvollisen on laadittava lasku alv-direktiivin mukaisesti. Tämä aiheuttaa ristiriidan kahden velvollisuuden välillä, joista toinen edellyttää laskun laatimista todisteena luovutuksesta/suorituksesta ja toinen laskun hallussapitoa vähennysoikeuden käyttämiseksi. Näissä vaatimuksissa olisi kohdeltava luovuttajaa/suorittajaa ja hankkijaa tasaveroisina. Samalla kun luovuttajan/suorittajan edellytetään laativan laskun luovutuksen/suorituksen todistamiseksi, hankkijan olisi pidettävä hallussaan mainittua laskua vähennysoikeutensa käyttämiseksi. Nykyisessä tilanteessa jäsenvaltiot voivat sallia, että vähennysoikeus todistetaan muulla tavalla, jos pätevää laskua ei ole laadittu. 6. MUUT YKSINKERTAISTAMISTOIMENPITEET KASSAPERUSTEINEN KIRJANPITO Eräät jäsenvaltiot saavat soveltaa poikkeusta 9 sen suhteen, milloin vapaaehtoista kassaperusteista kirjanpitojärjestelmää käyttävät verovelvolliset voivat käyttää vähennysoikeutta. Tämän poikkeuksen nojalla kassaperusteista kirjanpitojärjestelmää käyttävien verovelvollisten vähennysoikeutta voidaan lykätä siihen saakka, kun maksu suoritetaan niiden luovuttajille/suorittajille. Tällaista kassaperusteisen kirjanpitojärjestelmän mahdollistamaa yksinkertaistamistoimenpidettä ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan kaikkia jäsenvaltioita. Kuitenkin kun ainoastaan luovuttaja/suorittaja tilittää arvonlisäveron maksua vastaanotettaessa, näiden luovutusten/suoritusten vastaanottajalle olisi annettava mahdollisuus välittömään vähennysoikeuteen. Tämä ehdotus muodostaa oikeusperustan, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat tukea kassaperusteista kirjanpitojärjestelmää käyttäviä yrityksiä. 7. PÄÄTELMÄ Sähköisen laskutuksen osalta poistetaan peruslähtökohta, jonka mukaan laskun moitteettomuus varmistetaan teknologiaa käyttämällä. Sen sijaan paperisia ja sähköisiä laskuja on kohdeltava tasaveroisina. Molempien laskutyyppien sisältämien tietojen luotettavuus varmistetaan samalla tavalla kuin paperisten laskujen luotettavuus tällä hetkellä. Ehdotus vähentää huomattavasti jäsenvaltioiden käytettävissä olevien eri vaihtoehtojen lukumäärää. Tämän ansiosta EU:n laskutussäännöistä tulee yhdenmukaisemmat ja yritykset voivat täyttää laskutusta koskevat velvollisuutensa helpommin. Erityisesti rajatylittäviä liiketoimia harjoittaville yrityksille ja monissa 9 Neuvoston päätös 2006/659/EY (EUVL L 272, 3.10.2006, s. 15). FI 13 FI

jäsenvaltioissa arvonlisäverovelvollisiksi merkityille yrityksille aiheutuvan rasitteen on tarkoitus keventyä. Yksinkertaistettujen laskujen käyttömahdollisuuden laajentaminen hyödyttää suoranaisesti pk-yrityksiä erityisesti silloin, kun kyseessä ovat laskut, joiden arvo on vähäinen. Lisäksi yhdenmukaisemmat EU-säännöt helpottavat vaatimusten noudattamista, ja rajatylittävän kaupan tuomat edut saavutetaan helpommin. On myös toteutettu toimenpiteitä, joiden avulla jäsenvaltiot voivat vaihtaa tietoja nopeammin tavaroiden yhteisön sisäisistä luovutuksista. Tämä täydentää komission ehdotusta, jonka mukaan yhteenvetoilmoituksia on annettava useammin. Se on merkittävässä asemassa yhteisön sisäisten alv-petosten torjunnassa. FI 14 FI