Syksyn kertausta Syntaksissa tarkastelun perusyksikkö on lause. Syntaksi tutkii siis lauseiden rakennetta. Kieliopillisuus, hyvämuotoisuus ym. kieliopillisiset ja epäkieliopilliset lauseet hyvämuotoiset ja ei-hyvämuotoiset virheelliset ja virheettömät lauseet kaikki vähän eri asioita, eivät eri nimiä samalle asialle Lausetyypit ja puheaktit Lausetyypit: on olemassa eri muotoisia lauseita, joilla tyypillisesti tehdään erilaisia asioita. Puheaktit: on olemassa monenlaisia asioita, joita kielellä tyypillisesti tehdään asioihin viittaaminen: ikkuna tai tuo ikkuna tuossa tai sinä siellä predikoiminen, jonkin ajatuksen esittäminen: tuo ikkuna on kiinni viittaaminen jonkun muun puheeseen: Ville kertoi, että tuo ikkuna oli viime lauantainakin auki kysyminen: kuka tuon ikkunan sulki? käskeminen/ohjailu: sulje tuo ikkuna! performatiivit: tuomari sanoo tuomitsen Kallen kahdeksi vuodeksi vankilaan kielellä voi välittää monenlaisia viestejä kielessä on tietynlaisia välineitä, jotka ovat erikoistuneet tietynlaisten viestien välittämiseen nämä eivät mene yksi yhteen, vaan esim. kysymyslauseilla voi esittää huudahduksia, väitelauseilla kysymyksiä jne.
Valenssi verbin valenssi määrää, minkälaisia argumentteja ja komplementteja verbi odottaa saavansa argumentti: verbeillä on semanttisia argumentteja, jotka vastaavat verbin kuvaaman toiminnan osallistujia komplementti: verbeillä on kieliopin kannalta komplementteja (täydennyksiä) valenssi kuvaa molempia: se ilmoittaa, millaisia argumentteja verbi saa ja millaisina komplementteina ne edustuvat adjunkti: verbin määrite, joka ei kuulu valenssiin lauseessa Kalle söi omenan on kaksi komplementtia: Kalle ja omenan, mutta ei yhtään adjunktia lauseessa Kalle söi eilen koulussa omenan hotkimalla on myös kolme adjunktia: eilen, koulussa ja hotkimalla
Konstituenttikuvaus: S NP VP AP NP Adv A N V N N Kauhean kova sade kasteli Villen vaatteet Dependenssikuvaus: Kauhean kova sade kasteli Villen vaatteet nuolet kuvaavat dependenssiä: sanojen välistä riippuvuutta nuolet osoittavat määritteestä (tai täydennyksestä) pääsanaan (dependentistä regenttiin) Konstituenttikuvaus: S NP VP AP NP Adv A N V N N Kauhean kova sade kasteli Villen vaatteet Dependenssikuvaus: Kauhean kova sade kasteli Villen vaatteet siis: nämä nuolet kuvaavat sitä kuuluisaa dependenssiä eli sanojen välistä riippuvuutta nuolet osoittavat aina määritteestä (tai täydennyksestä) pääsanaan (eli dependentistä regenttiin)
Eroja ja muita huomioita: yleensä subjektia ei katsota verbin dependentiksi (neksus: ovat tasavertaiset lauseen pääjäsenet) dependenssikuvaus osoittaa pääsanan ja määritteen suhteen konstituenttikuvaus olettaa lauseketason Yhdyslauseet Lauseiden yhdistämisessä erotetaan yleensä kahdenlaisia suhteita: rinnastus- ja alistussuhteita olennainen ero on se, onko toinen lause toisen jäsen (alistus) vai ei (rinnastus) siis onko toinen esimerkiksi toisen objekti, adverbiaali tms. Rinnastus: mitä voidaan rinnastaa keskenään? mitä tahansa ei voi rinnastaa: *Taavetti jätti jälkeensä vaimon ja jälkeensä kaksi lasta vain konstituentteja voidaan rinnastaa voiko kaikenlaisia konstituentteja rinnastaa vapaasti keskenään? *Kalle kirjoitti kirjeen ja Villelle vain samaa kategoriaa edustavia konstituentteja voidaan rinnastaa
Alisteisia lauseita (sivulauseita) on totuttu erottamaan kolmea lajia relatiivilauseet ovat olemukseltaan adjektiivimaisia Olin eilen luennolla, jolla puhuttiin relatiivilauseista, mikä oli hauskaa. konjunktiolauseet alkavat alistuskonjunktiolla: että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kunnes, kuin konjunktiolauseita on kahdenlaisia: komplementtilauseita ja adverbiaalisia sivulauseita komplementtilauseet toimivat päälauseen predikaattiverbin subjektina tai objektina (predikatiivina, attribuuttina...) Kalle sanoi, että tämä on komplementtilause. On ihan selvää, että tämäkin on komplementtilause. adverbiaalilauseita ovat muut konjunktiolauseet Kuuntele tarkasti, että opit. Ymmärrät kyllä asian, kun olet miettinyt sitä vähän aikaa. Vaikka kuinka mietin, en ymmärrä alisteiset (epäsuorat) kysymyslauseet ovat aitojen kysymyslauseiden näköisiä, mutta eivät ole päälauseen asemassa vaan jonakin päälauseen jäsenenä käytetään hyvin samaan tapaan kuin komplementtilauseita Kalle mietti, onko Ville kotona. On oikein hyvä kysymys, onko Ville kotona. Eduskunta käsitteli kysymystä, pitäisikö Suomeen rakentaa viides ydinvoimala.
Sijoista ja kieliopillisista funktioista Vilkuna: yleensä ajatellaan, että sijat ilmaisevat kieliopillisia funktioita sijat ovat merkittäviä kieliopillisten funktioiden ilmaisemisen välineitä (suomi on tässä suhteessa sijakieli, ei esim. sanajärjestyskieli) kieliopilliset funktiot: subjekti, objekti, osma (objektinsijainen määrän adverbiaali), obliikvi, adverbiaali, predikatiivi, predikatiiviadverbiaali,... Muutamia semanttisia käsitteitä Luku yksikkömuotoisia sanoja (pallo, omena, auto, luento) monikkomuotoisia sanoja (pallot, omenat, autot, luennot) tyypillisesti sanoista on käytössä sekä yksikkö- että monikkomuoto pluratiivit: sanoja, joista käytetään (käytännössä) vain monikkomuotoa: häät, bailut, sakset, housut jne. sanat, jotka tarkoittavat (jonkin verran) eri asiaa yksikössä ja monikossa: rattaat, tanssit, syntymäpäivät
Jaollisuus yksilötarkoitteisten sanojen ja ainesanojen välinen eronteko ennemmin tarkoitteiden kuin sanojen ominaisuus on olemassa jaollisia (vesi, jauho, hiekka, lumi) ja jaottomia (pallo, pöytä, auto, kaupunki) tarkoitteita Vilkuna: jaollisten määrää voi mitata, jaottomien määrää laskea: paljon vettä, litra maitoa; kolme palloa, viisi pöytää additiivisuus: mitä saadaan, jos pannaan yhteen useampia tarkoitteita onko lopputulos samanlainen tarkoite vai joukko tarkoitteita? kun jaollisia tarkoitteita pannaan yhteen, saadaan samanlaisia jaollisia tarkoitteita: vettä + vettä = vettä, ainepaljous + ainepaljous = ainepaljous kun taas jaottomia pannaan yhteen, saadaan monia jaottomia tai joukko jaottomia: auto + auto ei ole auto; yksilö + yksilö ei ole yksilö. Määräisyys Vilkuna esittää muutamia esimerkkejä suomen kielen tarkenteista, joita voidaan pitää määräisinä (se, tämä, tuo), ja toisia, joita voidaan pitää epämääräisinä (joku, jokin, eräs, yks) Vilkuna: Määräinen on NP, jonka tarkoite on sillä tavoin ainoa tilannekontekstissaan, että puhuja voi olettaa kuulijan tietävän, mistä tarkoitteesta on puhe.
Aspekti Tilat: staattisia mikään ei varsinaisesti muutu voivat periaatteessa jatkua kuinka pitkään tahansa Sataa lunta. Kalle asuu Keravalla. Maito sisältää runsaasti kalsiumia. Tapahtumat: punktuaalisia ei sanottavaa kestoa esitetään kertalaakista tapahtuvina Saara löysi neliapilan. Huomasin tahran housuissani. Auto törmäsi seinään. Prosessit: jatkuvia tapahtuu muutos, mutta ei yhtäkkiä Ville juoksi lujaa. jos prosessit johtavat johonkin päätepisteeseen, niitä nimitetään suorituksiksi Ville juoksi lujaa kotiin.
Sijanvalintakysymyksiä Predikatiivin sijanvalinta Sijanmerkinnän kannalta kahdenlaisia: vaihtelevia ja vaihtelemattomia. vaihtelemattomat genetiivipredikatiivit: tämä on minun jotkin partitiivipredikatiivit? ryhmään, joukkoon, alueeseen tms. kuulumista osoittavat predikatiivit: Oot sie Karjalan poikii? Hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua.? Materiaalia osoittavat predikatiivit: Ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta hiio-hei. jotkin idiomaattiset predikatiivirakenteet: Hän on toista maata. He ovat eri mieltä ~ hyvää pataa keskenään. vaihtelevat (Vilkuna: ydinryhmä ) Tavallisesti: predikatiivi seuraa subjektia luvussa ja jaollisuudessa jaollista subjektia luonnehtiva predikatiivi on partitiivissa ja jaotonta luonnehtiva nominatiivissa: Vesi on kylmää. Kivi on kylmä. abstraktisubstantiivit käyttäytyvät useammin jaollisina, mutta monet voidaan ajatella jaottominakin
Subjektin sijanvalinta suomessa verbi kongruoi vain nominatiivisubjektin kanssa: Koirat juoksivat ympäriinsä. Koiria juoksi ympäriinsä. Milloin subjekti voi olla partitiivissa? verbi intransitiivinen (samassa lauseessa ei [yleensä] voi olla objektia ja partitiivisubjektia: Pihalla näkyy lapsia. * Aikuisia näkee pihalla lapsia. subjekti jaollinen (paitsi jos lause on kielteinen): Pöydällä on avain. Pöydällä on avaimia. Pöydällä on vettä. * Pöydällä on avainta. jaollinen subjekti rajaamaton ( ei-tyhjentävä ) Ammeessa on vettä. [ei-tyhjentävä] Vesi on jäänyt ammeeseen Elsalta. [tyhjentävä] vaikka subjekti olisi jaoton, se voi olla partitiivissa kieltolauseessa: Ovessa on avain * Ovessa on avainta Ovessa ei ole avainta Objektin sijanvalinta suomen kielen hankalia asioita 1: käytetäänkö akkusatiivia vai partitiivia 2: onko akkusatiivi genetiivin vai nominatiivin näköinen (päätteellinen vai päätteetön)
p1. Lause on tulkinnaltaan kielteinen? PARTITIIVI En tuo avainta. Näitkö häntä? PARTITIIVI Katselen TV:tä. Rakastan sinua. PARTITIIVI Löysin vettä. Huomasin virheitä. t-akkusatiivi Löysin teidät. Kenet sinä löysit? NOMINATIIVI Löysin pojat. Hain kaksi (puuta). -n-sija Löysin sen. Ja sen huomaa! Elsa hoitakoon sen. p2. Lause aspektiltaan rajaamaton? p3. Objekti on jaollinen ja indefiniittinen? a1. Objekti on pers.pronomini tai kuka? a2. Monikossa tai kardinaalilukusana=kaksi tai puoli? a3. Lauseessa on tai voisi olla nominatiivimuotoinen NP-subjekti? NOMINATIIVI tehdä kapina Hae avain! Avain haettiin. Täytyy hakea avain.