KOIRAN ROKOTUS Mikä on rokote? Rokote on taudinaiheuttajia (yleisimmin viruksia) sisältävä valmiste, jonka tarkoituksena on aktivoida elimistön puolustusjärjestelmä aiheuttamatta kuitenkaan itse tautia. Rokotteen sisältämät taudinaiheuttajat on käsitelty vaarattomiksi. Ne voivat olla tapettuja tai heikennettyjä. Joissain rokotteissa on vaarattomiin viruksiin istutettu vaarallisen viruksen osia. Kun eläin kohtaa luonnollisen tartunnan kautta taudinaiheuttajan, jota vastaan se on rokotettu, sen elimistö pystyy puolustautumaan nopeammin ja tehokkaammin. Tällöin tauti ei yleensä edes puhkea tai se on lievempi kuin rokottamattomalla. Mitä tauteja vastaan koira voidaan rokottaa? Suomessa koiran perusrokotuksiin kuuluu niin sanottu kolmois- tai nelosrokote sekä rabies- eli raivotautirokote. Kolmoisrokote antaa suojan parvoa, penikkatautia ja tarttuvaa maksatulehdusta vastaan. Nelosrokotteesta saa edellä mainittujen lisäksi suojan kennelyskävirusta eli parainfluenssaa vastaan. Muita Suomessa saatavilla olevia rokotteita ovat nenään laitettava kennelyskärokote (parainfluenssavirus + Bordetella-bakteeri), pikkupennuilla käytettävä parvorokote, leptospiroosirokote matkustaville, herpesrokote jalostukseen käytettäville nartuille sekä borrelioosirokote Borrelia-bakteeria eli Lymen tautia vastaan. Rokotussuositukset Suomessa Suomessa koirat rokotetaan yleensä eläinten terveydestä vastaavan valtion elintarviketurvallisuusvirasto Eviran suositusten mukaan. Koiran pentujen rokotukset aloitetaan 12 ja 16 viikon iässä kahdesti nelosrokotteella (parvo, penikkatauti, tarttuva maksatulehdus sekä kennelyskä) ja 16-20 vko iässä kerran raivotautirokotteella. Seuraava rokotus on 12-16 kk iässä (1- vuotisrokotus). Sen jälkeen parvo-, penikkatauti-, tarttuva maksatulehdus- sekä raivotautirokotteet ovat voimassa 3 vuotta kerrallaan eli koira rokotetaan niitä vastaan seuraavaksi 4-vuotiaana. Kennelyskärokotteet ovat voimassa vuoden kerrallaan.
Kennelliiton koiratapahtumissa rokotteiden tulee olla voimassa ja koiran tulee olla rokotettu ainakin kahdesti penikkatautia ja kerran raivotautia vastaan vähintään 21 vrk ennen tapahtumaan osallistumista. Muiden rokotusten suhteen suosittelemme olemaan yhteydessä omaan eläinlääkäriisi. Lisätietoa Kennelliiton ja Eviran rokotussuosituksista: Kennelliitto, Evira Miksi koiria pitäisi rokottaa? Rokotteet suojaavat koiraasi hengenvaarallisilta tartuntataudeilta, joihin ei ole hoitoa Rokotusten tulee olla voimassa Kennelliiton tapahtumissa, kuten näyttelyissä ja agilitykisoissa, sekä koirahoitolaan mennessä Suomen laki vaatii rokottamaan metsästykseen käytettävät koirat sekä viranomaisten palveluskoirat raivotautia vastaan. Ensimmäinen rokotus on annettava vähintään 21 vuorokautta ennen koiran käyttöä metsästyksessä tai palvelutehtävissä Laumaimmuniteetti. Kun tarpeeksi suuri osa populaatiosta rokotetaan tiettyä tautia vastaan, sen esiintyminen vähenee tai lakkaa kokonaan. Tällöin suojassa ovat myös ne joita ei voida rokottaa esim. nuoren iän (pennut), allergian tai jonkin sairauden vuoksi Vaikka osaa rokotettavista taudeista ei tällä hetkellä Suomessa esiinny, tavataan niitä muualla maailmassa. Lemmikkien lisääntynyt matkustelu ja tuonti ulkomailta kasvattavat riskiä tarttuvien tautien leviämistä Suomeen Lisäksi rokotuskäyntiin kuuluu terveystarkastus ja omistajalla on mahdollisuus kysellä eläinlääkäriltä koiran terveyteen, käyttäytymiseen ja ruokintaan liittyvistä asioista.
Mitä haittaa voi olla rokotuksesta? Suomessa myyntiluvan rokotteille myöntää lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea). Myyntiluvan saamiseksi valmistajan on pitänyt esittää todisteita rokotteen laadusta, turvallisuudesta ja tehosta. Täysin haittavaikutuksista vapaita rokotteet eivät kuitenkaan ole, kuten eivät mitkään lääkkeetkään. Yleisimpiä rokotteiden aiheuttamia haittavaikutuksia ovat paikallinen kipu tai turvotus pistokohdassa, kuumereaktio ja huonovointisuus. Odottamattomia ja hyvin harvinaisia haittavaikutuksia ovat allergiset reaktiot kuten anafylaksia (tyyppi I yliherkkyys) ja viivästyneet allergiset reaktiot (tyyppi III yliherkkyys). Anafylaksia ilmenee yleensä 15 min sisällä rokotteen antamisesta ja vaatii välitöntä hoitoa. Koiralla sen oireita ovat oksentaminen, hengitysvaikeudet ja tajunnan menetys. Onkin tärkeää odotella klinikalla tai sen välittömässä läheisyydessä vartin verran sekä seurata kotona koiran vointia muutaman tunnin ajan. Viivästynyt allerginen reaktio ilmenee yleensä ihooireina 1-3 viikon kuluttua rokotuksesta. Epäillessänne haittavaikutusta, ottakaa yhteyttä eläinlääkäriin. Muistettavaa ennen rokotuskäyntiä Koiran tulee olla terve ja madotettu. Hyvä aika madotukseen on 2 viikkoa ennen rokotusta. Tietyt lääkitykset tulee keskeyttää ennen rokotusta. Ota yhteys eläinlääkäriin noin kuukausi ennen rokotusta tarkempien ohjeiden saamiseksi, jos koiralla on immuunipuolustusta heikentävä pysyvä lääkitys, kuten siklosporiini (Atopica) tai kortisoni, tai olet epävarma koiran lääkityksen ja rokotteiden yhteensopivuudesta. Rokotettavien tautien kuvaus ja esiintyminen Suomessa Parvo Parvo on koirien parvoviruksen (CPV-2) aiheuttama maha-suolikanavan tulehdus. Virusta esiintyy kaikkialla maailmassa. Se on vastustuskykyinen tavallisimmille puhdistusaineille ja säilyy hyvin ympäristössä. Parvovirusta siirtyy maaperään sitä kantavan koiran oksennuksen, ulosteiden ja syljen välityksellä. Myös ihmiset voivat levittää virusta kengissään ja vaatteissaan. Koira saa tartunnan suun kautta, joko välillisesti maasta, kengistä tai muista saastuneista esineistä, tai suoraan sairaan koiran eritteistä.
Parvotartunnan tyypilliset oireet ovat äkillinen verinen tai limainen ripuli, oksentelu, väsyneisyys, kuume ja syömättömyys. Oireilu alkaa 3-7 pv tartunnasta. Tautia esiintyy lähinnä pennuilla ja rokottamattomilla nuorilla aikuisilla. Sairastunut koira erittää virusta ympäristöönsä 2-3 vko ajan. Parvo on kohtalaisen yleinen Suomessa. Virusta vastaan ei muodostu nk. laumaimmuniteettia. Parvoon sairastuvat pääasiassa koiranpennut, joilla ei ole enää emältä saatuja vasta-aineita ja joiden rokotesuoja on vielä puutteellinen. Myös vakavaa puolustusjärjestelmän häiriötä sairastavat (immuunikato) kuuluvat riskiryhmään. Hoitamattomana parvoripuli johtaa lähes aina koiran kuolemaan. Täsmälääkettä ei tartuntaan ole. Aggressiivinen tukihoito voi pelastaa pennun, jos se aloitetaan ajoissa. Tartunnan voi ennaltaehkäistä rokottamalla parvoa vastaan rokotusohjelman mukaisesti. Mikäli emon rokotesuoja on ollut puutteellinen tai pentu ei ole saanut ternimaitoa, voidaan rokotukset aloittaa jo 6 vko iästä lähtien. Penikkatauti Penikkatauti on koiran penikkatautiviruksen (CDV) aiheuttama monimuotoinen infektio. Penikkatauti on pääasiassa koirien sairaus, mutta voi tarttua muihinkin lihansyöjäeläimiin kuten kettuihin, supikoiriin ja kissaeläimiin. Kissoilla tartunnat ovat kuitenkin oireettomia. Virus tarttuu pisaratartuntana hengitysteiden kautta. Oireet riippuvat koiran puolustuselimistön tehokkuudesta eli immuunivasteesta kyseistä virusta vastaan. Hyvän immuunivasteen omaavilla tauti ei puhkea ollenkaan. Heikomman ja hitaamman immuunivasteen omaavilla koirilla kehittyy taudin lievä muoto. Koirille, joilla immuunivastetta ei synny ollenkaan, puhkeaa vakavammat oireet ja tauti saattaa johtaa äkilliseen kuolemaan. Vakavampi muoto kehittyy yleensä immuniteetiltaan heikommille yksilöille, kuten pennuille ja rokottamattomille koirille. Lievässä muodossa ensioireita ovat väsyneisyys, huono ruokahalu, kuume, yskä, hengitysvaikeudet, kirkas tai märkäinen silmä- ja sierainvuoto. Vakavammassa muodossa esiintyy lisäksi oksentelua, ripulia, laihtumista, ihotulehdusta sekä kirsun ja anturoiden sarveiskudoksen liikakasvua (hyperkeratoosi). Tauti voi edetä keskushermostoon ja silmien sisäosiin aiheuttaen mm. aivotulehdusta ja sokeutumista. Penikkatautiin ei ole täsmälääkettä. Vakavampi muoto johtaa usein kuolemaan tukihoidosta huolimatta. Suomessa penikkatauti on nykyään rokotusten ansiosta harvinainen. Sitä on todettu viimeksi 2012-2013 turkiseläimissä.
Koiran tarttuva maksatulehdus Tarttuva maksatulehdus on adenoviruksen (CAV-1) aiheuttama sairaus, jolle koirien lisäksi muutkin koiraeläimet ovat herkkiä ja toimivat mahdollisena tartunnan lähteenä kotikoirille. Virus leviää suoran kontaktin lisäksi välillisesti mm. ulkoloisten, koiran hoitovälineiden ja ihmisten käsien kautta. Virus alkaa lisääntyä elimistössä voimakkaasti 4-8 pv tartunnasta. Jos koiralla on hyvä immuniteetti tautia vastaan, se pystyy tuhoamaan viruksen ennen vakavia oireita. Jos immuniteetti on heikko, leviää virus kaikkialle elimistöön aiheuttaen mm. vakavan maksavaurion, joka yleensä johtaa kuolemaan. Tarttuvan maksatulehduksen oireita ovat kuume, väsyneisyys, huono ruokahalu, oksentelu, ripuli, vatsakivut, hengitysvaikeudet, verenvuodot sieraimista tai limakalvoilta. Jos koira selviää taudin ensivaiheesta, voi sille kehittyä vielä munuaistulehdus, krooninen maksasairaus sekä sarveiskalvon sameutuma (silmä muuttuu sameaksi ja siniseksi). Täsmälääkettä ei ole, mutta adenovirusta vastaan on olemassa hyvä rokote ja se kuuluu koiralle annettaviin perusrokotteisiin. Raivotauti eli rabies Raivotauti on viruksen aiheuttama keskushermoston tulehdustauti, joka oireiden puhjettua johtaa väistämättä kuolemaan. Tauti on zoonoosi eli tarttuu sekä eläimiin että ihmisiin. Tartunta leviää syljen mukana, yleensä raivotautisen eläimen puremasta. Sairaan eläimen veri, virtsa tai uloste eivät levitä tartuntaa. Koiralla oireiden puhkeaminen pureman jälkeen vaihtelee keskimäärin kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen. Tauti voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen kestää 1-3 päivää ja sille tyypillisiä oireita ovat äkillisesti muuttunut käytös ja kuume. Toinen vaihe kestää 1-7 päivää. Sen aikana ilmenee aggressiivisuutta, kuolaamista, valo- ja ääniyliherkkyyttä sekä muita hermostollisia oireita kuten hoipertelevaa kävelyä ja kouristelua. Kolmannessa vaiheessa etenevät lihasheikkous- ja halvausoireet johtavat muutamassa päivässä eläimen kuolemaan. Eläin voi tartuttaa raivotautia syljessään jo muutaman päivän ennen oireiden puhkeamista. Epäiltäessä raivotautisen eläimen puremaa tulee ottaa viipymättä yhteys lääkäriin. Ihmisille on olemassa hoito, joka tehoaa vain ajoissa aloitettuna. Koirille hoitoa ei ole. Raivotauti on lakisääteisesti vastustettava tauti. Tautiepäilystä kuuluu ilmoittaa oman alueen kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastoon. Ilmoitusvelvollisuus koskee niin eläimen omistajia kuin niiden parissa työnsä tai harrastuksensa puolesta tekemisissä olevia henkilöitä kuten eläinlääkäreitä. Raivotautirokote on pakollinen metsästyskoirilla sekä ulkomaille matkustavilla.
Suomessa on viimeksi esiintynyt raivotautia tuontikoiralla 2007. Virallisesti Suomi on raivotautivapaa maa. Lähialueistamme mm. Venäjällä ja Baltian maissa esiintyy raivotautia. Lisäksi monissa Itä-Euroopassa, kuten Romaniassa, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä tavataan raivotautia jatkuvasti. Jos koira on saanut raivotautitartunnan ennen rokotusta, ei rokote tehoa. Harvinaisissa tapauksissa raivotauti voi tarttua myös asianmukaisesti rokotettuihin eläimiin. Tämän vuoksi suurin riski sairastua on koirilla, jotka ovat kotoisin maasta, jossa esiintyy raivotautia. Lepakkoraivotautia on Suomessa tavattu viimeksi lepakoissa 2009. Tätä raivotaudin muotoa ei pidetä yleisesti lemmikeille tai ihmiselle merkittävänä riskinä. Lisätietoja lepakkoraivotaudista Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sivuilla. Kennelyskä Kennelyskäksi kutsutaan koirien herkästi tarttuvaa henkitorven ja keuhkoputkien tulehdusta eli trakeobronkiittia. Koiran adenovirus (CAV2), parainfluenssavirus, Bordetella bronchiseptica -bakteeri sekä Mycoplasma voivat yksin tai yhdessä aiheuttaa kennelyskää. Kennelyskälle on tyypillistä äkillisesti alkaneet voimakkaat yskäkohtaukset. Joskus myös kakomista, liman yökkimistä, väsymystä, kuumetta ja ruokahaluttomuutta esiintyy. Tauti kestää yleensä muutamasta päivästä 2-3 viikkoon. Harvinaisemmissa tapauksissa yskä voi jatkua useita kuukausia. Pennuilla, vakavasti sairailla ja muista hengitystiesairauksista kärsivillä tauti saattaa ottaa vakavamman muodon, joka aiheuttaa lisäksi hengitysvaikeuksia, laihtumista ja joskus jopa kuoleman. Kennelyskää vastaan on olemassa sekä nahan alle että nenän limakalvoille laitettavia rokotteita. Rokotteet eivät estä kennelyskätartuntaa, mutta lieventävät taudin oireita ja vähentävät viruseritystä. Borrelioosi eli Lymen tauti Borrelioosin aiheuttaja on Borrelia burgdorferi -bakteeri. Ixodes-suvun punkit kantavat ja levittävät Borreliaa. Borrelioosi tarttuu punkin pureman välityksellä niin ihmisiin kuin koiriinkin. Kissat eivät sairastu borrelioosiin. Turun Yliopiston vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan punkkeja esiintyy Suomessa jo Lappia myöten. Arviolta 10-50 % punkeista kantaa Borreliaa. Alueellinen vaihtelu on suurta. Onneksi Borrelia-tartunnan saaneista koirista vain 5-10 % sairastuu. Oireet alkavat 2-5 kk kuluttua tartunnasta. Koiralle borrelioosin tyypillisimmät oireet ovat kuume, imusolmukkeiden suurentuminen, nivelturvotus ja jalasta toiseen muutaman päivän välein siirtyvä ontuma. Harvinaisissa tapauksissa voi ilmetä munuaisvaurioita, sydänlihaksen, aivojen tai aivokalvojen tulehdusta. Ihmisillä tyypillisesti esiintyvää punoittavaa rengasta punkin pureman ympärillä ei koirilla yleensä havaita. Borrelioosi ei tartu suoraan koirasta ihmiseen, mutta koira voi kantaa tartuntaa aiheuttavia
punkkeja sisälle. Vatsansa verta täyteen imenyt punkki ei enää pure ihmistä, mutta ruokailun keskeytyessä punkki saattaa valita uuden uhrin. Koirien borrelioosia hoidetaan antibiooteilla. Jos hoito päästään aloittamaan ajoissa, on ennuste hyvä ja toipuminen alkaa tyypillisesti parissa päivässä. Osa koirista jää kuitenkin kantajiksi ja tauti saattaa uusiutua myöhemmin. Harvinaisempia oireita, kuten munuaisvaurion, saaneet saattavat menehtyä hoidosta huolimatta. Borrelioosia vastaan on olemassa rokote, joka vähentää bakteerien siirtymistä punkista koiraan. On huomioitava, että se ei suojaa muilta punkkien välittämiltä taudeilta kuten anaplasmoosilta. Punkkientorjunta-aineet ja päivittäinen punkkisyyni ovat siis tärkeitä myös Borrelia-rokotteen saaneilla koirilla. Leptospiroosi Leptospiroosi on Leptospira-suvun spirokeettabakteerien aiheuttama monimuotoinen sairaus. Se tarttuu useimpiin nisäkkäisiin, kuten koiriin, hevosiin, ja ihmiseen. Leptospiroja tavataan lähinnä kuumilla ja kosteilla alueilla, kuten Välimeren maissa. Suomessa Leptospiroosia ei ole tavattu. Leptospiroosi tarttuu virtsan, parittelun ja puremahaavojen kautta sekä kohdun läpi emältä pentuihin. Leptospiroosi voi säilyä ympäristössä kuukausia ja tarttua myös maaperän, ruoan tai veden välityksellä. Taudinkuva vaihtelee oireettomasta kuolemaan johtavaan. Tähän vaikuttavat niin eläinlajin kuin yksilön ominaisuudet. Mahdollisia oireita ovat mm. kuume, heikentynyt ruokahalu, verenvuototaipumus, mustelmat, jäykkyys, nivelkivut, oksentelu, ripuli, silmätulehdus, hengitysvaikeudet, yskä. Tartunnan saaneelle koiralle voi kehittyä vakava munuais- tai maksavaurio. Tautia hoidetaan antibioottien ja tukihoidon avulla. Koirien leptospiroosirokote ei ehkäise tartuntaa kokonaan, mutta lieventää oireita ja bakteerin eritystä virtsaan, mikä on leptospiran tärkein leviämisreitti. Rokotetta suositellaan lämpimiin maihin matkustaville koirille. Herpes Koiran herpesvirus (CHV1) aiheuttaa ongelmia lähinnä jalostukseen käytettävillä nartuilla. Tiineen nartun herpestartunta voi johtaa keskenmenoon, kuolleena syntyviin pentuihin tai pentujen kuolemaan pian syntymän jälkeen. Muilla koirilla herpesvirus aiheuttaa pääasiassa oireettomia tai lieviä hengitystieinfektioita. Herpestartuntaan ei ole täsmälääkettä. Tiineysaikana annettavalla herpesrokotteella voidaan parantaa pentujen selviytymismahdollisuuksia.