Suosituksia elämän loppuvaiheen hoidosta
Sisältö Johdanto... 3 1. Yleisiä periaatteita... 3 2. Hoitotahdon merkitys, itsemääräämis- ja tiedonsaantioikeus... 3 3. Keskeisiä käsitteitä hoidon rajaamisesta... 4 3.1. Ei elämää pitkittävää hoitoa... 4 3.2. DNR (Do not resuscitate)... 5 3.3. Palliatiivinen hoito... 5 3.4. Saattohoito... 5 4. Hoidon rajaamispäätöksen tekeminen... 5 5. Hoitotahdon laatiminen... 6 6. Potilaan kokonaisvaltaaminen kohtaaminen... 6 7. Henkilökunnan tukeminen... 7 7.1. Koulutus ja työnohjaus... 8 8. Sairaalan sosiaalityöntekijän tuki saattohoitotilanteessa... 8 9. Edunvalvontavaltuutus... 8 10. Testamentti... 9 11. Mitä asioita on muistettava, kun omainen kuolee?... 9 12. Sosiaalitoimistosta haettava hautauskorvaus... 10 Linkit... 10 Hyväksytty Lapin sairaanhoitopiirin saattohoitotyöryhmässä 30.8.2011 Työryhmä: Eva Salomaa, Hannu Ullner, Erkki Kiviniemi, Eija Uusitalo-Mäki, Merja Antikainen, Erja Ojanaho, Arja Ylläsjärvi, Irene Keskihannu 2
Johdanto Tämän ohjeen tarkoituksena on tukea henkilökuntaa, hoidon rajaamisesta ja elämän loppuvaiheen hoitoon liittyvistä asioista päätettäessä. Ohje korvaa vuonna 2004 laaditun Saattohoito-ohjeen, joka on laadittu huomioiden erityisesti syöpäpotilaat. Tässä ohjeessa käsitellään elämän loppuvaiheen hoitoa ja päätösmenettelyä saattohoitoa laajemmasta näkökulmasta. Ohjeessa on käytetty taustamateriaalina Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin vastaavia ohjeita. 1. Yleisiä periaatteita Lääketieteen kehittyminen on tehnyt mahdolliseksi yhä vaikeampien sairauksien hoitamisen. Tämä kehitys on mahdollistanut ennusteeltaan toivottomienkin potilaiden elämän pitkittämisen. Kuolevaa potilasta saatetaan rasittaa tuloksettomilla ja turhilla tutkimus- ja hoitotoimenpiteillä. Jos kuolema on ilmiselvää hoidosta huolimatta eikä potilaalle annettu tai suunniteltu hoito tuota hänelle hyötyä, on tällainen hoito perusteetonta ja siitä tulee pidättäytyä tai luopua. Kuolevan potilaan oireiden hoito käypähoitosuositus Kuolevan potilaan hoidon tavoitteena on antaa potilaalle mahdollisuus elää elämänsä loppuvaihe ilman vaikeita oireita ja kipua läheistensä parissa ja mikäli mahdollista haluamassaan ympäristössä. Potilaan hoitaminen muuttuu parantamisesta huolenpidoksi. Potilaan hoitoympäristö on luotava sellaiseksi että omaiset voivat olla läsnä ja heitä on kaikin keinoin tuettava kuoleman kohtaamiseen. Sairaalassa työskentelevistä työntekijöistä tässä työssä hoitotiimiä voivat auttaa sosiaalityöntekijä, psykologi, yleissairaalapsykiatri, psykiatrinen sairaanhoitaja, kuntoutusohjaaja ja sairaalapastori. Elämän loppuvaiheen kohtaamisessa ja siihen liittyvässä päätöksenteossa korostuu lääkärin ja hoitajan oma persoonallisuus. Kohtaamiseen vaikuttaa se, miten lääkäri ja hoitohenkilökunnan jäsenet ovat itse muodostaneet suhteensa kuolemaan. Hoitotiimin on oltava toimissaan johdonmukainen ja yhtenevä. Sovitut hoitolinjat on pidettävä. 2. Hoitotahdon merkitys, itsemääräämis- ja tiedonsaantioikeus Laki potilaan asemasta ja oikeuksista korostaa potilaan oikeutta päättää hoidoistaan ja myös kieltäytyä hoitotoimenpiteistä vaikka ne olisivat lääketieteellisesti arvioituna perusteltuja. Toisaalta potilas ei voi vaatia hoitoa, jolla ei ole lääketieteellisiä perusteita. Keskustelu kuolevan tai vaikeasti sairaan potilaan hoitoennusteesta torjutaan helposti. Etenevää ja huonoennusteista sairautta sairastavan potilaan hoitotahto ja hoitolinjaus sairauden edetessä olisi pyrittävä selvittämään jo etukäteen potilasta turhaan kuormittavien ja kärsimystä lisäävien hoitotoimenpiteiden välttämiseksi (esim. tutkimukset, elintoimintojen tukihoidot, tehohoito) Lääkärin velvollisuus on kertoa potilaalle rehellisesti ja avoimesti, mutta kuitenkin hienovaraisesti sairaudesta, käytettävissä olevista hoitovaihtoehdoista ja sairauden ennusteesta. Lääkärillä tulisi olla käsitys potilaan arvomaailmasta ja toiveista etukäteen. Potilasta pyritään hoitamaan aina lääketieteellisin perustein yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaskertomukseen tehtävistä merkinnöistä tulee riittävässä laajuudessaan 3
käydä ilmi taudinmäärityksen, valitun hoidon ja tehtävien päätösten perusteet. Mikäli potilas kieltäytyy hoidosta, siitä tulee tehdä luotettavalla tavalla vahvistettu merkintä potilasasiakirjoihin. Potilaan laatimaa hoitotahtoa tai muutoin ilmaisevaa tahtoa hoidosta pidättäytymisestä on noudatettava, eikä hänen läheistensä mielipide saa olla päätöksenteossa ratkaiseva. Hoitotahdon ei tarvitse olla painetulla lomakkeella, vaan vapaamuotoinen päivätty ja allekirjoitettu tahdonilmaisu riittää. Potilasasiakirjoihin tulee tehdä merkinnät siitä, että potilaalle on annettu riittävä selvitys hänen tahtonsa noudattamisen vaikutuksista Äkillisessä henkeä uhkaavassa tilanteessa potilaalla ei usein ole itsemääräämismahdollisuutta. Lääkärin ja hoitotiimin tulee silloinkin aina toimia potilaan todennäköisen tahdon ja edun mukaisesti. Hoitopäätöksen ensisijaisena tavoitteena tulee olla potilaan hyvän edistäminen. Jos potilas ei itse pysty tahtoaan ilmaisemaan, hänen läheisiltään lääkäri saa tietoa potilaan arvomaailmasta ja toiveista. Lääkärin on luotava omaisten kanssa luottamuksellinen suhde. Kommunikaation tulee olla rehellistä ja avointa. Huonosta ennusteesta ja hoidon rajoista tulee informoida mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tavoitteena on potilaan omien todennäköisten toiveiden selvittäminen omaisilta. Omaisilta ei koskaan saa kysyä lupaa hoitojen rajoittamiseen tai lopettamiseen, vaan vastuu säilyy aina lääkärillä. Lääkärin tehtävä on puolestaan kertoa omaisille mitä lääketieteellisellä hoidolla on saavutettavissa ja mikä on sairauden ennuste. Lääkärin tulisi pyrkiä esittämään arvioita siitä, mihin mennessä todennäköisesti nähdään onko potilaalla selviämismahdollisuuksia. Hoitotoimenpiteistä ja tutkimusten tuloksista kertominen kuuluvat ensisijaisesti lääkärin tehtäviin. Omaisten kanssa kommunikaation tulee olla johdonmukaista, työpisteissä on oltava säännöt siitä, mitä informaatiota lääkäri antaa ja mitä hoitajat. Keskustelujen sisällöstä tulee tehdä merkintä potilaskertomukseen ja jatkohoitopaikkaan lähetettävään hoitotiedotteeseen. 3. Keskeisiä käsitteitä hoidon rajaamisesta 3.1. Ei elämää pitkittävää hoitoa Hoitopäätös, jonka perusteella luovutaan potilaan hoidossa kaikesta elämää pitkittävästä hoidosta. Potilaan hoidossa ei käytetä elämää pitkittäviä hoitotoimenpiteitä kuten esimerkiksi hengityslaitehoito, verenkiertoa tukeva hoito, dialyysihoidot, parenteraalinenja enteraalinen ravitsemus jne. Potilaan hoidossa keskitytään helpottamaan potilaan vointia. Valvontamenetelmät, jotka eivät suoranaisesti vaikuta potilaan hyvinvointiin ja jotka voivat harhauttaa niin henkilökunnan kuin omaisten huomiota pois potilaasta, tulee keskeyttää. Parhaat seurantamenetelmät ovat potilaan levottomuus, kivun ilmaisut, hengitystaajuus tai hengenahdistuksen ilmeneminen. On huolehdittava, ettei potilas tunne kipua, ahdistusta tai tukehtumisen tunnetta. Näitä tuntemuksia voidaan lievittää riittävällä rauhoittavalla lääkityksellä, kipulääkityksellä ja läsnäololla. 4
3.2. DNR (Do not resuscitate) DNR tarkoittaa elvytyskieltoa, päätöstä elvyttämättä jättämisestä. Päätös tarkoittaa, ettei potilaan hengityksen ja verenkierron toimintoja yritetä elvyttää hengityksen tai sydämen toiminnan heiketessä. Päätös koskee sekä perus- tai tehoelvytystä. Päätös elvyttämättä jättämisestä voi perustua joko lääketieteelliseen arvioon hoidon hyödyttömyydestä toipumisennusten pohjalta tai potilaan esittämään hoitotahtoon. DNR-päätös edellyttää perusteellisen kliinisen arvion potilaan terveydentilasta, perehtymisen aikaisempaan sairaushistoriaan sekä yleensä seniorilääkärin kannanoton (erityistilanteissa hoitavien lääkäreiden yksimielisen päätöksen). DNR päätös pyritään tekemään etukäteen virkaaikana ja kirjataan potilaskertomukseen. Päätös on voimassa hoitojakson ajan. Potilaan siirtyessä jatkohoitopaikkaan vastaanottavan yksikön on arvioitava tilanne uudelleen. Potilas ja potilaan luvalla omaiset informoidaan päätöksestä. Mikäli potilas ei ole kykenevä vastaanottamaan tietoa, on informaatio annettava omaiselle. Potilaan muu hoito jatkuu ennallaan ja muista hoidon rajauksista tulee sopia erikseen. DNR-päätös ei tarkoita saattohoitoa. Palliatiivisesta hoidosta saattohoitoon siirtyminen sisältää toisaalta DNR-päätöksen. On kuitenkin suositeltavaa tehdä potilasasiakirjoihin myös erillinen DNR-merkintä. 3.3. Palliatiivinen hoito Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan parantumattomasti sairaiden potilaiden aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa siinä vaiheessa, kun parantavan hoidon mahdollisuuksia ei ole. Palliatiivinen hoito käsittää oireita lievittäviä hoitomuotoja, joiden tavoitteena on mahdollisimman hyvä elämänlaatu. Palliatiivisen hoidon kesto voi olla jopa useita vuosia. 3.4. Saattohoito Saattohoidon lähtökohtana on potilaan etenevä parantumaton sairaus, johon ei ole tarjolla ennustetta parantavaa hoitoa tai potilas on kieltäytynyt siitä, ja potilaan jäljellä olevan eliniän arvioidaan olevan lyhyt. Saattohoitopäätöksen tekeminen ajoittuu lähelle kuoleman todennäköistä ajankohtaa, muutamia viikkoja tai kuukausia ennen odotettua kuolemaa. Saattohoito voi olla osa palliatiivista hoitoa, sen loppuvaihe. Saattohoitoon siirtyminen sisältää myös DNR-päätöksen. 4. Hoidon rajaamispäätöksen tekeminen Hoidon rajoittamispäätöksistä tehdään selkeät merkinnät perusteluineen potilaskertomukseen. Asiasta keskustellaan pitkälle edenneen sairauden vaivaaman potilaan ja hänen omaistensa kanssa mahdollisuuksien mukaan jo ennen tilanteen akutisoitumista, mutta toisaalta myös ennalta arvaamattoman sairauskohtauksen yllättäessä. Hoitava lääkäri selvittää mahdollisuuksien mukaan potilaan hoitotahdon. Potilaalle ja omaisille selitetään ymmärrettävästi, miksi rajaamispäätös tehdään ja mitä hoitoja jatketaan ja tähdennetään, ettei kyseessä ole potilaan hylkääminen, vaan kokonaistilanteeseen nähden parhaan hoidon toteuttaminen. 5
Hoitolinjat tulee merkitä selkeästi epikriisiin tai hoitoyhteenvetoon potilaan siirtyessä jatkohoitoon teho-osastolta vuodeosastolle tai sairaalan vuodeosastolta terveyskeskuksen vuodeosastolle. Vaihtoehtoisia hoitopaikkoja voivat olla myös hoivakoti tai koti, jossa hoitoa voidaan antaa kotisairaanhoidon tai kotisairaalan toimesta. On syytä käyttää rajoittamispäätöksiä kuvaavia ilmaisuja kuten DNR, EI ELÄMÄÄ PITKITTÄVÄÄ HOITOA, SAATTOHOITO. Potilaskertomukseen on tehtävä selkeät merkinnät potilaan tai hänen omaistensa kanssa käytyjen keskustelujen sisällöstä. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota siihen, että toteuttava hoito on sopusoinnussa tehtyjen päätösten kanssa. 5. Hoitotahdon laatiminen Hoitotahto on henkilön tahdon ilmaisu hänen tulevasta hoidostaan siltä varalta, ettei hän itse pysty osallistumaan hoitoratkaisuihin tajuttomuuden, vanhuudenheikkouden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Hoitotahdossa voi ilmaista erityistoiveita hoidon suhteen tai siinä voi kieltäytyä tietyistä hoitotoimenpiteistä. Toiveet voivat koskea muitakin hoitoon liittyviä asioita kuin vain lääketieteellisiä tai sairaanhoidollisia kysymyksiä. Hoitotahdossa voidaan myös valtuuttaa toinen henkilö tekemään tarvittavat hoitopäätökset hoitotahdon laatijan puolesta Hoitotahto tehdään yleensä kirjallisesti, jolloin siinä on tekijän omakätinen allekirjoitus ja päiväys. Hoitotahto on voimassa ilman todistajiakin, mutta kahden, perheeseen tai lähisukuun kuulumattoman todistajan käyttämistä suositellaan. Kirjallinen hoitotahto voidaan tallentaa sairauskertomuksen liitteeksi tai se kulkee potilaan mukana. Jälkimmäisessä tapauksessa sairauskertomuksessa tulee olla merkintä hoitotahdon olemassaolosta. Lain mukaan henkilö voi ilmaista hoitotahtonsa myös suullisesti. Tällöin se on syytä kirjata potilaskertomukseen ja mikäli mahdollista pyytää siihen allekirjoitus tai muulla tavalla todentaa sen oikeellisuus. Lyhimmillään hoitotahto voi olla valmiiseen allekirjoitettuun hoitotahtolomakkeeseen tehty merkintä, joka ilmaisee toiveen olla pidentämättä elämää tilanteessa, jossa toivoa paranemisesta ei ole. Ohessa on liitteenä Lapin sairaanhoitopiirin suosittelema lomake. 6. Potilaan kokonaisvaltaaminen kohtaaminen Potilaan sairaudentilan toteaminen parantumattomaksi ja lyhyessä ajassa kuolemaan johtavaksi merkitsee useimmissa tapauksissa potilaalle somaattisen kunnon radikaalin heikentymisen lisäksi psyykkistä kriisiä ja ahdistusta. Potilas tulee tietoiseksi siitä, ettei pian edessä olevalle kuolemalle ole enää vaihtoehtoa. Hoidot jatkuvat oireita lievittävinä, mutta sairauden parantuminen ei enää ole tavoite. Potilaan kannalta elämän loppuvaiheen hoidon erityiskysymykset nousevat paitsi tehokkaasta somaattisen kivun lievittämisestä myös potilaan psyykkisen kriisin ja ahdistuksen kohtaamisesta. Oleellista on potilaan normaalien emotionaalisten reaktioiden hyväksyminen ja tilan antaminen psyyken luonnollisille reaktioille elämästä luopumisen väistämättömyyttä kohtaan. 6
Reagoinnillaan tilanteeseensa potilas asettaa elämänsä viimeiset kysymykset ja tärkeä osa elämän loppuvaiheen hoitoa on noiden kysymysten vastaanottaminen. Se on luonnollisesti myös omaisten tehtävä, johon kuitenkaan oman luopumisen surunsa kanssa kamppailevien läheisten voimat eivät aina riitä. Elämän loppuvaiheen kokeminen on sidoksissa potilaan eletyn elämän kokemuksiin ja merkittävää apua hänelle voi olla myös psykiatrisen hoitajan, sosiaalityöntekijän tai sairaalateologin erityisosaaminen. 7. Henkilökunnan tukeminen Henkilökunta joutuu elämän loppuvaiheen hoitamisessa syvästi tekemisiin sekä potilaan että omaisten kokeman stressin ja psyykkisten reaktioiden kanssa. Kun tutkimukset ja hoitotoimenpiteet ovat tähdänneet sairauden parantumiseen ja tällä tavoitteellaan myös ylläpitäneet potilaan toivoa paranemisesta, merkitsee saattohoitoon siirtyminen toivon sammumista, kriisiä. Tähän kriisiin potilas ja myös omaiset tulevat vastoin sitä, mitä ovat hoidolta todella odottaneet, valmistautumattomina. Tunteet purkautuvat yli voimien käyvissä tilanteissa tavoilla, joita asianomainen ei kykene hallitsemaan. Se emotionaalinen kuormitus, mikä ylittää ihmisen psyykkisen kantokyvyn siirtyy yleensä tavalla tai toisella lähellä olevien kannettaviksi. Henkilökunta harvoin välttyy näiltä projektioilta. Potilaan elämän loppuvaiheen hoito ja kuolema ovat hoitohenkilökunnalle tunnepitoinen tapahtuma. Jos kuolema koetaan pelkkänä menettämisenä ja tappiona, työntekijä saattaa turtua, ja tällöin kuoleva potilas ja hänen omaisensa jäävät helposti vaille inhimillistä hoitoa ja tukea. Hoitohenkilökunta voi tuntea surua potilaan kuoleman jälkeen. Surun lisäksi tunteet voivat olla ristiriitaa, helpotusta, ikävää, ahdistusta ja syyllisyyttä. Lisäksi potilaan kuolema voi aiheuttaa hoitohenkilökunnassa pelkoa, pettymyksen tunteita, turhautumista, vihaa alakuloisuutta, pahan olon tunnetta, riittämättömyyttä ja voimattomuutta. Hoitohenkilökunnan jaksamista auttaa työpaikan avoin ilmapiiri, jossa voi ilmaista tunteensa ja rajallisuutensa. Työtovereiden osoittama huolenpito ja tuki ovat tärkeitä potilaan kuoleman aiheuttamien tunteiden käsittelyssä ja keskustelu työtovereiden kanssa on keskeinen selviytymiskeino. Potilaan kuolema on henkilökunnalle toisinaan traumaattinen kokemus, jolloin henkilöstö voi tarvita kriisiapua. Apu voi olla minimissään purkukeskustelu lähiesimiehen kanssa ja maksimissaan jopa terapiaa. Purkukeskustelu (defusing) kiinnittää huomion tilanteen nopeaan purkamiseen ja siinä käydään läpi tosiasiat, henkilökohtaiset reaktiot ja ajatukset. Purkukeskustelun vetäjänä voi toimia sairaalapappi, psykiatri tai psykiatrinen sairaanhoitaja. 7
7.1. Koulutus ja työnohjaus Potilaan ja omaisten kokema ahdistus merkitsee emotionaalista kuormittumista myös henkilökunnalle, joka työkuntonsa säilyttämiseksi tarvitsee koulutuksen ja työnohjauksen avulla valmiuksia tämän tunnekuorman purkamiseen ja käsittelemiseen. Työnohjaus on merkittävä omaa työtä tukeva ja omasta työstä ammentava koulutuksen ja oppimisen väline. Työnohjauksen erityinen vahvuus koulutuksen muotona on sen tilannekohtaisuus ja henkilökohtaisuus. Ryhmätyönohjaus on ammattiryhmäkohtaisesti järjestetty pitempikestoinen työkokemuksia hyödyntävä oppimisprosessi, jossa keskiöön tulevat oman vastuualueen erityiskysymykset Yksilötyönohjaus on toinen prosessiluonteinen työnohjauksen muoto. Sen mahdollistamissa puitteissa voidaan huomioida myös työntekijän persoonan ja elämänhistorian kysymyksiä suhteessa työrooliin. 8. Sairaalan sosiaalityöntekijän tuki saattohoitotilanteessa Keskussairaalan sosiaalityöntekijä auttaa ja tukee perhettäsi saattohoitotilanteessa. Hän antaa käytännön neuvoja ja ohjausta asioiden hoitoon liittyen. Voit kääntyä sosiaalityöntekijän puoleen kaikissa mieltä askarruttavissa kysymyksissä. Jokaisella keskussairaalan osastolla on nimetty sosiaalityöntekijä, johon saa yhteyden virka-aikana keskussairaalan keskuksen (p. 016-3281) tai osaston henkilökunnan kautta. Palvelut ovat maksuttomia ja luottamuksellisia. Erillistä lähetettä ei tarvita. 9. Edunvalvontavaltuutus Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi itse etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen varalta, että hän myöhemmin tulee kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan esimerkiksi sairauden tai heikentyneen terveydentilan vuoksi. Siinä tapauksessa, että valtuutuksen antanut henkilö ei kykene enää hoitamaan asioitaan esimerkiksi sairauden vuoksi, valtuutettu voi pyytää maistraattia vahvistamaan valtuutuksen. Valtuutetun tulee esittää maistraatille alkuperäinen valtakirja sekä lääkärinlausunto tai vastaava, joka todistaa, että valtuutuksen antanut henkilö on tullut kyvyttömäksi hoitamaan asioita, joita valtuutus koskee. Valtuutus tulee voimaan, kun maistraatti on vahvistanut sen. 8
10. Testamentti Testamentilla henkilö voi vaikuttaa siihen, miten hänen omaisuutensa jaetaan hänen kuoltuaan. Testamentin tekijä voi päättää mitä omaisuutta ja kenelle hän haluaa sen jättää. Perintökaari asettaa kuitenkin testamentin tekijälle rajoituksia, jotka pitää huomioida testamenttia tehdessä. Ennen testamentin laatimista on syytä tarkkaan miettiä, mitä omaisuudelleen haluaa tapahtuvan kuolemansa jälkeen. Testamentissa voidaan myös määrätä testamentille toimeenpanija, jonka tehtäväksi tulee testamentin tekijän kuoleman jälkeen toteuttaa testamentin tekijän tahto. Testamentissa voi myös määrätä esimerkiksi haudan hoidosta ja monista muistakin asioista harkintansa mukaan. Testamentin voi periaatteessa laatia kuka tahansa, mutta laadinnassa on erittäin suositeltavaa käyttää apuna asiantuntijaa. Asiantuntijan käyttämisestä syntynyt kustannus on pieni ja se voi säästää oikeusprosessilta, mikäli testamentin epäselvyys mahdollistaa oikeusriidan. Ääritapauksessa testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi, jos se ei ole oikein laadittu. Muotomääräysten lisäksi toinen merkittävä syy, miksi testamentti kannattaa laadituttaa asiantuntijalla, on verosuunnittelu. Järkevällä testamentilla pystyy säästämään huomattavia summia perintöverotuksessa. 11. Mitä asioita on muistettava, kun omainen kuolee? Sairaala tai hoitolaitos välittää hoidossaan olevan potilaan kuolemasta automaattisesti tiedon Väestörekisterikeskukseen. Sieltä se välittyy esim. Kelaan ja eläkelaitoksiin. Jos kuolema sattuu äkillisesti muualla, on syytä ilmoittaa asiasta poliisille, joka huolehtii tarvittaessa kuolinsyyn selvittämisen ja tiedon välittämisen Väestörekisterikeskukseen. Kelaan on kuitenkin hyvä ilmoittaa omaisen kuolemasta, varsinkin, jos hän sai Kelan eläkettä. Kelan eläke maksetaan sen kuukauden loppuun, jonka aikana eläkkeensaaja on kuollut. Kelan toimistosta saa neuvoja perhe-eläkkeen hakemiseksi. Ilmoitus pankkiin, jotta turvataan tilin ja tallelokeron oikea käyttö ja mahdollisesti kuoleman jälkeen liikaa maksettujen eläkkeiden palauttaminen. Ilmoitus postiin, jotta kirjeet ja muu posti ohjataan kuolinpesän hoitajalle (yleensä leskelle). ilmoitus vakuutusyhtiölle, jos vainajalla on henkivakuutus tai muu vakuutus. Ilmoitus työnantajalle palkanmaksun lopettamiseksi sekä ryhmähenkivakuutuksen hakemiseksi. Perhe-eläkehakemus tehdään joko Kelan tai työeläkelaitosten palvelupisteen kautta. Sekä Kelan että ansioeläkelakien mukaiset perhe-eläkkeet voi hakea samalla hakemuslomakkeella yhdestä paikasta. Mahdollinen testamentti annetaan tiedoksi kaikille perillisille. 9
Perunkirjoitus on pidettävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Sitä varten tarvitaan aukoton sukuselvitys vainajasta syntymästä kuolemaan saakka sekä virkatodistukset kuolinpesän osakkaista. Perunkirja jätetään verotoimistoon perintöverojen määräämistä varten kuukauden kuluessa perunkirjoitustilaisuudesta. Esimerkiksi asunnon ja muun omaisuuden vakuutukset siirretään lesken tai perinnönsaajan nimiin. Vainajan nimissä olleet televisiomaksu sekä sähkö-, vesi- ja jätehuoltosopimukset siirretään lesken tai perinnönsaajan nimiin tai mahdollisesti irtisanotaan, jos asunto jää tyhjilleen. 12. Sosiaalitoimistosta haettava hautauskorvaus Kunnan sosiaalitoimisto on pääsääntöisesti solminut jonkun paikkakunnalla toimivan hautaustoimiston kanssa sopimuksen. Hautaustoimiston tiedot saa sosiaalivirastosta tai sairaalan sosiaalityöntekijältä. Ensimmäiseksi Teidän tulee pyytää kustannusarvio hautaustoimistosta. Hautaustoimistosta saatte selville minkälainen arkku, kukkalaite ja mitä muita tuotteita kuuluu ns. sopimushinnoitteluun. Mainitkaa hautaustoimiston työntekijälle, että haluat tietää enemmän sopimushinnoittelun mukaisista asioista. Käy saamasi kustannusarvion kanssa sosiaalitoimistossa. Ota sosiaalitoimistoon mukaasi myös vainajan mahdollisimman tuoreet tiliotteet ja verotustiedot viimeksi vahvistetusta verotuksesta. Jos valitsette jonkin muun arkun tai kukkalaitteen kuin mitä kuuluu sopimushinnoitteluun toimeentulotukilaskelmassa huomioidaan yleensä hautaustoimiston alimmat hinnat ja erotuksen maksaa asiakas. Hautakiveä, lehti-ilmoitusta eikä muistotilaisuudesta aiheutuvia kustannuksia huomioida toimeentulotukilaskelmassa. Seurakunnan laskusta haetaan pääsääntöisesti vapautusta. Lisätietoja: Maistraatit, oikeusaputoimistot ja asianajajat Linkit Kuolevan potilaan oireiden hoito käypähoitosuositus Tietoa potilaalle: Hoitotahto käytännön ohjeita Uskonnolliset yhdyskunnat Vainajan omaisille Sairaanhoitopiirin työnohjaus Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta 10