OHJEITA KAUPPATIETEIDEN LAITOKSELLA TEHTÄVIIN KIRJALLISIIN TÖIHIN

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos OHJEITA KAUPPATIETEIDEN LAITOKSELLA TEHTÄVIIN KIRJALLISIIN TÖIHIN

Sisällysluettelo 1 YLEISIÄ OHJEITA... 3 2 KAUPPATIETEIDEN LAITOKSEN KIRJALLISIA TÖITÄ... 4 2.1 Harjoitustyöt... 4 2.2 Oppimispäiväkirja... 4 2.3 Essee... 5 2.3.1 Esseen rakenne... 5 2.3.2 Essee tenttivastauksena... 6 2.4 Referaatti... 6 2.5 Kypsyysnäyte... 7 2.6 Kandidaatin tutkielma... 8 2.7 Pro gradu -tutkielma... 8 3 MUOTOSEIKAT... 9 3.1 Kansilehti... 9 3.2 Tiivistelmä... 9 3.3 Sisällysluettelo... 10 3.4 Kuviot ja taulukot... 11 3.5 Lähdeviittaukset tekstissä (tekstiviittaukset)... 12 3.6 Plagiointi... 15 3.7 Lähdeluettelo... 16 3.8 Elektroniset lähteet... 19 3.9 Liitteet... 21

3 1 YLEISIÄ OHJEITA Kauppatieteiden laitoksella opiskeluun kuuluu yhtenä tärkeänä osana erilaisten kirjallisten töiden (tutkielmat, harjoitustyöt, esseet jne.) laatiminen. Tässä oppaassa laitoksella tehtävät kirjalliset työt esitellään lyhyesti ja niiden laatimiseen annetaan yleisohjeet. Ohjeet keskittyvät lähinnä muotoseikkoihin. Malliesimerkkejä kansilehdistä, tiivistelmistä, sisällysluetteloista löytyy tämän oppaan liitteinä. Tämän oppaan laatimisessa on pyritty siihen, että oppaan antamat ohjeet käyvät kaikkiin laitoksella laadittaviin kirjallisiin töihin. Opettajan luennoilla tai harjoituksissa antamat ohjeistukset menevät kuitenkin luonnollisesti näiden ohjeiden edelle. Jos tällaisia erityisohjeita ei jaeta, noudatetaan kauppatieteiden laitoksen kirjallisissa töissä tässä oppaassa esitettyjä ohjeita. Esimerkiksi tekstiviittauksista ja lähdeluettelomerkinnöistä on olemassa monia eri tapoja. Tässä oppaassa esitellään niistä muutamia. Näitä luonnollisesti toivotaan laitoksella tehtävissä kirjallisissa töissä käytettävän. Esimerkkiluettelo ei todennäköisesti kuitenkaan ole läheskään täydellinen, joten kirjoittaja voi joutua etsimään ongelmatilanteissa apua muista oppaista. Hyvä opas tällaisessa tilanteessa on "Tutki ja kirjoita" kirja jonka ovat kirjoittaneet Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara (2001). Kirjoitustekniset ohjeet: Sivun koko: A4, pystyasetus tekstisivuille, vaaka-asetusta voidaan käyttää tarvittaessa taulukko- ja kuvasivuille. Marginaalit: 2,5 cm kaikista reunoista. Kirjasinkoko 12, fontti Times New Roman Riviväli: teksti 1,5, tiivistelmä, kansilehti ja sisällysluettelo 1 Teksti yksipalstainen. Tekstin tasaus: molemmat reunat. Käytetään tavutusta Sivunumerointi: sivun yläreunaan keskelle, sivut lasketaan kansilehdestä alkaen, mutta numerot laitetaan näkyviin vasta tiivistelmäsivulta alkaen, Liitteiden numeroinnissa ei käytetä tekstin numerointia vaan kukin liite numeroidaan erikseen ja jos liite sisältää useampia sivuja liitteen numero ja sivunumero asetetaan näkyviin sivun oikeaan ylälaitaan. Liitteisiin ei tule sivunumerointia. Tyhjät rivit: kappaleet erotetaan toisistaan rivivälillä; Kuvat ja taulukot erotetaan tekstistä yhdellä rivivälillä. Kappale ei voi muodostua yhdestä lauseesta. Tutkielmissa pääluvut aloitetaan aina uuden sivun alusta. Kandidaatin tutkielman ja pro gradu tutkielman laajuus: Kandidaatin tutkielma Yksilötyö 25-35 s Parityö 40-50 s Pro gradu tutkielma Yksilötyö 65-120 s Parityö 120 160 s

4 2 KAUPPATIETEIDEN LAITOKSEN KIRJALLISIA TÖITÄ Kauppatieteen laitoksella tehtäviä kirjallisia töitä ovat harjoitustyöt, oppimispäiväkirjat, esseet, referaatit, kypsyysnäytteet sekä kandidaatin tutkielmat ja pro gradu -tutkielmat. Tässä kappaleessa edellä mainitut on lyhyesti kuvailtu. Tarkempia ohjeita kunkin harjoitustyön laatimiseen annetaan sillä opintojaksolla johon harjoitustyö kuuluu. Kandidaatin tutkielmasta, sen laatimisesta ja rakenteesta taas annetaan ohjeita kandidaatin tutkielmaseminaarissa. Vastaavat asiat käsitellään pro gradujen osalta omissa seminaareissa. Tässä oppaassa tarkimmin on käsitelty esseet ja referaatit. Esseet rakenteeltaan jo senkin vuoksi, että useissa tenteissä opiskelijalta vaaditaan esseevastauksia. 2.1 Harjoitustyöt Harjoitustyö on opettajan opintojaksolla antama tehtävä, joka liittyy opintojakson aihealueeseen. Harjoitustöiden muodot ja laajuudet voivat vaihdella hyvinkin paljon opintojaksosta ja opettajasta riippuen. Tämän johdosta täysin yleispäteviä ohjeita harjoitustöistä ei voida antaa, vaan tässä oppaassa annettavia ohjeita on sovellettava tilanteen mukaan. Luonnollisesti opettajan opintojaksolla antamia ohjeita täytyy noudattaa, vaikka ne olisivatkin ristiriidassa näiden ohjeiden kanssa. Harjoitustyöt ovat yleensä laajuudeltaan 5 10 sivua. Harjoitustyöt voivat olla kuitenkin paljon laajempiakin, esimerkiksi jos opintojakson suorittamista ei arvioida tentillä vaan ainoastaan harjoitustyön perusteella. Harjoitustöiden arvostelussa kiinnitetään huomiota lähinnä siihen, miten käsittelyn kohteena ollutta asiaa on tutkittu tai miten hyvin harjoitustyön kysymykseen on vastattu. Muotoseikkoihin, lähteiden määriin ja rakenteeseen kiinnitetään vähemmän huomiota kuin esimerkiksi kandidaatintutkielmassa tai pro gradu -tutkielmassa. Harjoitustöissä noudatetaan yleisesti seuraavaa järjestystä: kansilehti; mahdollisesti sisällysluettelo sivunumeroineen; varsinainen teksti; lähdeluettelo; liitteet. 2.2 Oppimispäiväkirja Oppimispäiväkirja on oman oppimisen arvioinnin ja kehittämisen väline. Sen tavoitteena on kohdistaa huomio itse oppimisprosessiin pelkän opintojakson suorittamisen sijasta. Oppimispäiväkirjassa muotoillaan ja työstetään opetuksen sisältöön ja opetustapahtumaan liittyviä ajatuksia kirjallisessa muodossa. Siihen voi esimerkiksi heti luennon jälkeen kirjata luennolla heränneet ajatukset, tuntemukset ja epäselvät asiat. Hyvä oppimispäiväkirja pitää luentomuistiinpanojen lisäksi sisällään havaintoja sekä opetuksesta että sen sisällöstä. Sen ei tarvitse muodostaa yhtenäistä jäsennettyä kokonaisuutta, vaan se voi olla kokoelma erillisiä havaintoja ja ajatuksia. Toisaalta omien ajatusten kirjoittaminen ja jatkojalostaminen on olennainen osa oppimispäiväkirjan laadintaa, joten pelkkä "tajunnanvirtaa" kuvaava kokoelma ranskalaisia viivoja ei ole oppimispäiväkirja. Hyvässä oppimispäiväkirjassa samaa asiaa pohditaan eri kannoilta ja siihen ehkä palataan päiväkirjan myöhemmässä vaiheessa. Oppimispäiväkirjan laadinta edellyttää sitä, että kurssilla tai kurssiin liittyvän lukemisen yhteydessä tehtyjä muistinpanoja käsitellään jo kurssin aikana. Lopulliseen oppimispäiväkirjaan tarkoitettua tekstiä on siis tarpeen tuottaa kustakin tapaamiskerrasta tai tehtävästä erikseen. Mikäli kirjoittamistyötä tehdään vain viimeisenä iltana ennen palautusta, latistuu kurssin aikana

5 tapahtunut oppiminen, eikä oppimispäiväkirja saavuta tavoitettaan kuvata kurssiin liittyvää oppimista. Tavoitteena on, että oppimispäiväkirja auttaa kehittämään itsearviointi- ja reflektiotaitoja. Kun pohtii omaa oppimista ja sen suhdetta aiemmin opittuun tai luettuun, saattaa havaita tiedoissa aukkoja, joita voi jälkikäteen tietoisesti lähteä paikkaamaan. Oppimispäiväkirjassa voi siis systemaattisesti arvioida, mitä on oppinut tai ei ole oppinut ja mitä vielä pitäisi opiskella ja oppia. Oppimistaitoihin liittyy myös tapa opiskella. Oppimispäiväkirjan avulla omia oppimistapoja ja tottumuksia voi tarkastella prosessinomaisesti. Opiskelutapoja voi arvioida ja kehittää miettimällä ja kirjoittamalla konkreettisesti ylös, mitä opiskelee, millaisia tuloksia opiskelu tuottaa ja miten muutoin voisi opiskella. 2.3 Essee Essee on hyvin argumentoitu omakohtainen kirjoitelma jostakin erikseen sovitusta aiheesta. Siinä tulisi näkyä kirjoittajan oma, henkilökohtainen ote. Esseen tavoitteena on harjaannuttaa opiskelija tieteelliseen ajatteluun, oman tieteenalan ongelmien pohdintaan ja ratkaisemiseen kirjallisuuden avulla, tieteellisen kirjoitelman laadintaan, tieteenalaa koskevan tiedon itsenäiseen etsintään sekä tieteellisen tiedon kriittiseen valintaan ja käyttöön. Hyvä essee on ajatuksiltaan, argumentaatioltaan ja muodoltaan ehyt, looginen ja tasapainoinen kokonaisuus. Essee on aina sekä ajattelu että kirjoittamisharjoitus. Esseessä kirjoittaja panee itsensä ja ajatuksensa alusta saakka likoon. Hän päättää, mitä itse haluaa kertoa ja sitten kertoo sen. Esseessä siis lähdetään omista ajatuksista ja sovelletaan lähteistä saamaa tietoa ja aiemmin koettua. 2.3.1 Esseen rakenne Esseen rakenne koostuu johdannosta, rungosta ja lopetuksesta. Johdanto esittelee, motivoi ja rajaa aihetta lukijoille. Johdannossa herätetään lukijan kiinnostus ja annetaan tausta tietoja aiheen käsittelylle. Teksti ja aihe rajataan kuvaamalla ongelmaa ja kertomalla ne kysymykset, joihin teksti aikoo vastata. Kysymykset esitetään usein sivulauseina. Johdannossa myös määritellään tekstin näkökulmat ja tavoitteet, joilla perustellaan tekstin sisällön valinnat. Jos kyseessä on laaja opiskeluessee, kerrotaan myös, mitä esseen runko sisältää ja missä järjestyksessä. Runko-osa voi laajassa opiskeluesseessä koostua monistakin alaluvuista. Jos teksti on lyhyt, väliotsikoita ei käytetä. Rungon tehtävä on antaa perustellut ja pohditut vastaukset johdannon kysymyksiin. Vastauksessa lukijalle annetaan tietoa, väitetään ja perustellaan. Vastaus on pohtiva, kun esitetään myös vastaväitteitä ja kysymyksiä, uusia mielipiteitä ja lisää perusteluja ja tietoja. Lähteet antavat kirjoittajan näkemyksille tukea tai vastakaikua. Lähteiden ajatuksia voidaan myös laittaa keskenään dialogiin tai väittelyyn ja näin pyritään antamaan lukijalle perusteltua tietoa ja kokemusta ongelmasta, jota teksti käsittelee. Esseen runko-osa on rakenteeltaan vapaa, mutta tekstin tulee edetä järjestelmällisesti ja siitä pitää löytyä selvä punainen lanka. Tekstin jäsentelyn tulee olla selkeä, kiinteä, johdonmukainen, tiivis, mielenkiintoa herättävä ja luonteva. Aihetta kannattaa lähestyä vertailevasti ja arvioivasti, mikä tarkoittaa, että käytetään useita lähteitä. Kirjoittajan täytyy perustella väitteensä tieteellisen

6 argumentoinnin edellyttämällä tavalla. Keskeistä on esittää olennaista tietoa asetetun ongelman ja kysymyksen ratkaisemiseksi ja rakentaa uutta tietoa eri lähteistä yhdistellyn tiedon avulla. Esseestä tulisi löytyä tieteelliselle työlle tyypilliset kolme osaa: kysyminen, vastaaminen eli väittäminen ja vastauksen perusteleminen. Lopetusosassa palataan takaisin johdantoon. Siinä levennetään ja avataan käsiteltävä asia kokonaisuudeksi ja kytketään se johdannossa mainittuihin asioihin. Siinä myös perustellaan käsitellyn asian merkitystä. Lopetuksessa tuodaan yleensä esiin lyhyesti johtopäätös ongelmakokonaisuudesta, eli kerrotaan päätelmiä, kehitellään ajatuksia edelleen, käsitellään esimerkiksi asian käytännöllistä merkitystä ja annetaan mahdollisia toimenpidesuosituksia. Pääjohtopäätöksen lisäksi kerrotaan tavallisesti ongelmaan liittyvän asian tulevaisuudennäkymistä, voidaan viitata lähteisiin ja voidaan antaa uusi väite ja perustelut. Lopetusosassa voidaan mielipidetekstin tapaan esittää toive tai vetoomus. Teksti voi myös loppua kysymykseen tai vertaukseen. 2.3.2 Essee tenttivastauksena Hyvässä tenttivastauksessa tulee esiin vastaajan ymmärrys, asioiden väliset yhteydet sekä syyt ja seuraukset. Vastauksessa esitetään siis muutakin kuin vaikkapa kysytyn asian määritelmä. Hyvässä esseevastauksessa voi olla lisänä esimerkkejä ja vertauksia. Esseevastaus on siis hyvä, kun kirjoittaja soveltaa ja yhdistää tietoa ja antaa käytännön esimerkkejä siten, että tekstissä ajatus etenee selkeänä ja jäsentyneenä, myös kappalejakona. Tenttivastauksenkin rakenteen on hyvä noudattaa muotoa: johdanto, runko, lopetus. Hyvän tenttivastauksen kriteerit voivat vaihdella tieteenalasta tai oppiaineesta riippuen, mutta joitain yleisohjeita voi antaa. Tenttivastauksen pitää vastata otsikkoon tai kysymykseen - mutta vain siihen. Älä kirjoita "varmuuden vuoksi" kaikkea minkä muistat, vaan malta rajata vastaus olennaiseen. Jos itse tiedät, että et tiedä, jätä kokonaan vastaamatta. Tämä osoittaa arvostelukykyä. Tenttivastauksen tulee olla jäsennelty. Asioiden esittämisjärjestyksen tulee olla looginen (pätee myös laskuihin; lukijan täytyy pystyä tunnistamaan eri työvaiheet). Vastauksen jäsentely kannattaa tehdä suttupaperille ennen kuin alkaa kirjoittaa varsinaista vastausta. Hyvä vastaus on tiivis, johdonmukainen ja selkeä. Älä jaarittele, sillä tenttivastauksen pituus ei ratkaise. Kerro asia lukijalle selkeällä suomen kielellä, kuitenkin oppiaineen keskeisiä käsitteitä ja teorioita käyttäen. Käytä selkeää käsialaa! 2.4 Referaatti Referaatti on tiivistelmä, jossa tekstin, esimerkiksi artikkelin tai kirjan olennaiset asiat kerrotaan omin sanoin. Referaatti on suorasanainen teksti, ei esimerkiksi ranskalaisin viivoin tehty luettelo. Tieteellisen kirjoittamisen tärkeä perustaito on osata erottaa olennainen epäolennaisesta, tiivistää asia ja selittää se omin sanoin. Hyvä referaatti on sellainen, että sen pystyy ymmärtämään, vaikkei olisi lukenut alkuperäistä tekstiä. Referaatin voi aloittaa tekstin keskeisestä väittämästä, esimerkiksi tuloksista. Referaatin aluksi välitetään mahdollisimman tarkat tiedot referoitavasta alkuperäistekstistä. Otsikoksi ei kelpaa pelkkä referoidun teoksen nimi, vaan se voi olla esim. muodossa Referaatti Barbara Czarniawskan artikkelista "Narrative Approach to Leadership". Lähtöteksti luetaan

7 huolellisesti, alleviivataan tai kirjoitetaan muistiin avainsanoja ja etsitään kappaleiden ideavirkkeitä eli ydinasioita. Näin erotetaan olennainen epäolennaisesta. Referaatissa asiat voi kertoa omin sanoin, mutta keskeisten asiaan liittyvien käsitteiden tulee kuitenkin olla mukana. Referaatin pitää mukailla alkuperäistekstin painotuksia. Referaatissa säilytetään alkutekstin merkityssuhteet, eli tekstin merkitystä ei lähdetä muuttamaan tai tulkitsemaan. Käsitteet ja keskeiset väittämät tulee esittää niin, ettei merkitys muutu. Tiivistäen referoidun tekstin rakennetta voi muuttaa, mutta ei sisältöä. Referaatin pitää toimia sellaisenaan. Kaikkia yksityiskohtia ja havainnollistavia esimerkkejä ei voi ottaa mukaan. Uusi asia esitellään omassa virkkeessään. Referaatin pituus riippuu tietysti lähtötekstin pituudesta. Ei kannata tiivistää liikaa, jolloin ymmärrettävyys kärsii. Referaatissa tulee pyrkiä selkeyteen ja ymmärrettävyyteen. 2.5 Kypsyysnäyte Kypsyysnäytteellä osoitetaan perehtyneisyys opinnäytteen alaan ja suomen tai ruotsin kielen taito. Kypsyysnäyte kirjoitetaan laitoksen osoittamana tenttipäivänä ja pääsääntöisesti siihen ilmoittaudutaan WebOodissa. Kypsyysnäyte tulee suorittaa vain kerran. Opiskelija, joka on suorittanut kypsyysnäytteen osana toista yliopistotutkintoa, voi hakea vapautusta kypsyysnäytteestä. Vapautusta (korvaavuutta) haetaan kirjallisesti ja hakemukseen liitetään kopio suoritetun tutkinnon todistuksesta. Hakemus toimitetaan amanuenssille. Kypsyysnäyte suoritetaan pääsääntöisesti kandidaatin tutkinnon yhteydessä. Kypsyysnäytteessä opiskelijalle annetaan hänen tutkielmaansa liittyviä aiheita, joista hänen tulee valita yksi. Tästä aiheesta on kirjoitettava esseetyyppinen kirjoitus pituudeltaan yksi konseptiarkki eli neljä sivua. Kirjoituksen on oltava itsenäinen ja rakenteeltaan jäsennelty kokonaisuus. Sen on edettävä tekstin varassa, ei esimerkiksi taulukoiden, joiden oikeellisuutta ei koetilanteessa voi tarkistaa. Kirjoituksessa on oltava otsikko. Kirjoituksen ohjepituus on noin yksi konseptiarkki joka riville kirjoitettuna. Kirjoittaja ei saa edellyttää, että lukija on tutustunut hänen tutkielmaansa, vaan kirjoitus on voitava lukea itsenäisenä työnä. Kirjoitukselta odotetaan tieteellisen asiasisällön ohella myös hyvää kieliasua. Käsialan on oltava selkeää ja sanojen sekä isojen ja pienten kirjainten on erotuttava toisistaan. Kypsyysnäytteen kirjoittaminen puhtaaksi on myös toivottavaa. Kypsyysnäytteessä opiskelija osoittaa, miten syvällisesti hän on oppinut tutkimansa asian eli miten hyvin aihe on "kypsynyt" hänen mielessään. Tehtävänä on kirjoittaa pohdiskeleva essee. Kypsyysnäyte seurailee aiemmin esitettyä esseen rakennetta: johdanto, runko, lopetus. Vaikka tutkielma olisi laadittu englanniksi, kypsyysnäyte on annettava suomen kielellä. Kypsyysnäytteen asiasisällön tarkastaa ohjaaja ja kieliasun Kielikeskuksen äidinkielen ja viestinnän lehtori. Kypsyysnäytteestä ei anneta arvosanaa, vaan se arvioidaan hyväksytty -hylätty periaatteella. Jos kypsyysnäyte hylätään, opiskelijan on tultava saamaan palautetta kirjoituksestaan ennen ilmoittautumista uuteen kokeeseen.

8 2.6 Kandidaatin tutkielma Kauppatieteiden kandidaatin tutkintoon kuuluu opinnäytetyö, kandidaatin tutkielma. Kandidaatintutkielman pituus on 25 35 sivua yksilötyönä, 40 50 sivua parityönä. Opiskelijat saavat ohjeita tutkielman tekemiseen teema-aluekohtaisissa seminaareissa. Yhden teema-alueen piirissä annetut tutkielmaohjeet eivät sellaisenaan ole siirrettävissä toiseen teema-alueeseen. Ohjeistuksia sovelletaan kuhunkin tutkimusongelmaan tieteenalakohtaisten käytäntöjen mukaan. Kauppatieteelliselle tutkimustyölle on ominaista, että siinä etsitään ratkaisua johonkin yrityksen tai muun organisaation toimintaan liittyvään ongelmaan. Ongelman ominaispiirteiden hahmottaminen on usein edellytys ongelman ratkaisulle. Kauppatieteiden laitoksen eri teemaalueiden kandidaatin tutkielman laatimisen tavoitteena on, että opiskelija pystyy teema-alueensa tutkimuskirjallisuuden (ja pienimuotoisen empiirisen työn) avulla vastaamaan tutkimaansa ongelmaan. Tätä tehtävää suorittaessaan opiskelija saa käytännön tuntuman tutkimusprosessin eri vaiheisiin ja näin valmiuksia vaativampienkin tutkimustehtävien suorittamiseen. Suotavaa on, että tutkimustehtävä luo pohjaa kauppatieteiden maisterin tutkinnon pro gradu tutkielman laatimiselle. Kauppatieteiden laitoksen sivuilta löytyy kandidaatin tutkielman arvostelulomake. Tämän lomakkeen avulla voi tarkemmin tutustua siihen, mihin asioihin kandidaatin tutkielman arvostelussa kiinnitetään huomiota ja miten asioita painotetaan. Tutkielman ulkoasu noudattaa seuraavaa jaottelua: Kansilehti, tiivistelmäsivu, sisällysluettelo, sisältö, lähteet, liitteet. Tarkemmat ohjeet eri kohdista löydät kappaleesta 3 Muotoseikat. 2.7 Pro gradu -tutkielma Kauppatieteiden maisterin ja yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoihin kuuluu opinnäytetyö, pro gradu -tutkielma. Pro gradun pituus on 65 120 sivua yksilötyönä ja 120 160 sivua parityönä, lähteet mukaan lukien. Opiskelijat saavat ohjeita tutkielman tekemiseen teema-aluekohtaisissa seminaareissa. Yhden teema-alueen piirissä annetut tutkielmaohjeet eivät sellaisenaan ole siirrettävissä toiseen teema-alueeseen. Ohjeistuksia sovelletaan kuhunkin tutkimusongelmaan tieteenalakohtaisten käytäntöjen mukaan. Pro gradu -tutkielman on osoitettava, että tekijä kykenee jäsentämään luovalla tavalla olemassa olevaa tietoa ja/tai tuottamaan uutta tietoa. Kauppatieteelliselle tutkimustyölle on ominaista, että siinä etsitään ratkaisua johonkin yrityksen tai muun organisaation toimintaan liittyvään kauppatieteellisen keskustelun piiriin kuuluvaan ongelmaan. Kauppatieteiden laitoksen eri teemaalueiden pro gradu -tutkielman laatimisen tavoitteena on, että opiskelija pystyy teema-alueensa kirjallisuuden (kirjat, tutkimukset, artikkelit) ja hankkimansa empiirisen aineiston avulla joko kuvaamaan, selittämään, etsimään ratkaisua, tai selvittämään syy-seuraus-suhteen tutkimaansa ongelmaan. Tätä tehtävää suorittaessaan opiskelija saa käytännön tuntuman tutkimusprosessin eri vaiheisiin ja näin valmiuksia vaativampienkin tutkimustehtävien suorittamiseen.

9 Kauppatieteiden laitoksen sivuilla on pro gradu -tutkielman arvostelulomake. Tämän lomakkeen avulla voi tarkemmin tutustua siihen, mihin asioihin pro gradu tutkielman arvostelussa kiinnitetään huomiota ja miten asioita painotetaan. Tutkielman ulkoasu noudattaa seuraavaa jaottelua: Kansilehti, tiivistelmäsivu, sisällysluettelo, sisältö, lähteet, liitteet. Tarkemmat ohjeet eri kohdista löydät kappaleesta 3 Muotoseikat. 3 MUOTOSEIKAT 3.1 Kansilehti Kirjalliset työt sisältävät kansilehden. Kansilehdessä on harjoitustyön nimen lisäksi mainittava: opinnäytteen / kurssin nimi, laatijan nimi, mahdollisen opponentin nimi, ohjaajan / opettajan nimi ja esityspäivä / palautuspäivä. Nämä tiedot sijoitetaan kansilehden oikeaan alakulmaan. Tutkielman tai harjoitustyön nimi sijoitetaan keskelle kansilehteä keskitetysti isoin kirjaimin. Muut tiedot sijoitetaan kansilehden alaosaan oikeaan kulmaan. Kansilehden vasempaan yläkulmaan kirjoitetaan: Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Kauppatieteiden laitos. Kansilehdessä käytetään riviväliä 1. Huom! Kandidaatin ja pro gradu -tutkielman lopullisissa versioissa ei mainita opponentteja. Ks. malli kansilehdestä liitteessä 1. 3.2 Tiivistelmä Tiivistelmä (abstract) on suppea, objektiivinen ja itsenäinen esitys tutkimuksesta, joka tarvittaessa voidaan julkaista erillisenä. Tiivistelmä liitetään osaksi kandidaatin- ja pro gradu - tutkielmaa. Tiivistelmä palvelee myös tieteellistä tiedonvälitystä: se voidaan välittää kansainvälisiin tietokantoihin ja julkaista yliopiston WWW-sivuilla. Annettujen ohjeiden mukaan kirjoitettu tiivistelmä liitetään kansilehden jälkeiseksi sivuksi. Tiivistelmäsivun yläreunaan kirjoitetaan seuraavat tiedot: ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, kauppatieteiden laitos Teema-alue Työn nimi: xxxx (suomeksi) ja xxxx (englanniksi) Tekijä: MIETTINEN, MIKKO Pro gradu työ, sivumäärä 120 ja 5 liitettä (20 sivua) Tutkielman ohjaaja: Professori xx Tiivistelmän tulee olla ymmärrettävissä sellaisenaan ilman itse tutkielmaa. Tiivistelmän kirjoittamisessa on hyvä suosia verbin passiivimuotoja tai aktiivin 3. persoonaa. Se on kirjoitettava täydellisinä virkkeinä ilman väliotsakeluetteloa. Tiivistelmään ei yleensä saa liittää

10 viittauksia ja lainauksia, eikä myöskään tietoja tai väitteitä, jotka eivät sisälly itse tutkimukseen. Vakiintumattomia lyhenteitä, symboleja tai termejä ei saa käyttää selittämättä niitä. Taulukoita, yhtälöitä tms. käytetään vain, jos ne ovat selvyyden vuoksi välttämättömiä. Tiivistelmässä ei viitata alkuperäistekstiin. Tiivistelmän pituus on yksi sivu, poikkeustapauksessa kaksi sivua. Tiivistelmästä tulisi ilmetä mm: avainsanat (1 5 tutkielman kannalta keskeistä sanaa; kirjoitetaan heti tunnusosan jälkeen) ongelmat ja tavoitteet tutkimuksen kohde, populaatio, alue yms. käytetyt tutkimusmenetelmät (mikäli tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja perustuu tiettyyn kirjalliseen materiaaliin, on mainittava tärkeimmät lähdeteokset; mikäli tutkimus on luonteeltaan empiirinen, on mainittava käytetyt metodit) keskeiset tutkimustulokset ja tulosten perusteella tehdyt päätelmät ja mahdolliset toimenpidesuositukset. Tuloksissa asetetaan etusijalle todetut uudet ilmiöt ja havainnot, joilla on käytännön merkitystä tai teoreettista uutuusarvoa. Jos tutkielma on kirjoitettu englanniksi, tehdään tiivistelmä myös suomeksi. Suomenkieliseen tutkielmaan ei tarvitse tehdä englanninkielistä tiivistelmää. Ensimmäiseksi sijoitetaan tiivistelmä sillä kielellä jolla tutkielma on kirjoitettu. Tiivistelmässä käytetään riviväliä 1. Ks. malli tiivistelmästä liitteessä 2. 3.3 Sisällysluettelo Sisällysluettelo koostuu pääluvuista ja alaluvuista. Päälukujen määrää ei kannatta kasvattaa turhan suureksi. Jokaisella pääluvulla voi olla alalukuja tarpeen mukaan. Jos alalukuja käytetään, on niitä aina oltava vähintään kaksi. Alaluvuillakin voi olla alalukuja ja niihin pätee sama sääntö. Liiallista alalukujen käyttöä tulee kuitenkin välttää, koska se tekee tutkielmasta / harjoitustyöstä pirstaleisen. Muista sisällysluettelon otsikko (SISÄLTÖ tai SISÄLLYS). Pääotsikot merkitään SUURAAKKOSIN ja alaotsikot pienillä, kuten tekstissä. Lähdeluettelolle otsikko (LÄHTEET tai LÄHDELUETTELO), lopuksi LIITTEET, kustakin liitteestä numero ja sisältöä kuvaava nimi. Eriarvoiset otsikot porrastetaan tämän oppaan sisällysluettelon esimerkin mukaisesti. Alaotsikoiden numerointi pitäisi alkaa siitä, mistä pääotsikon kirjoitus alkaa. Eli luvun 3.1 numero 3 on samalla linjalla kuin Muotoseikat sanan M-kirjain. Selvyyden vuoksi on hyvä jättää väli ennen seuraavaa pääotsikkoa. Sivunumerot tasataan oikealle. Ks. mallia tämän oppaan sisällysluettelosta.

11 3.4 Kuviot ja taulukot Tutkielmassa tai harjoitustyössä käsiteltyjä asioita voidaan havainnollistaa ja tekstiä elävöittää kuvioiden (figures) ja taulukoiden (tables) avulla. Perussääntö on: taulukot sisältävät numeroita ja kaikki muut ovat kuvioita. Kuviot ja taulukot tulee aina kytkeä tekstiin. Tekstissä pitää tuoda esille joitakin keskeisiä asioita kuvion tai taulukon sisällöstä, eli niitä seikkoja mihin kirjoittaja haluaa lukijan kiinnittävän huomiota. Kuviot ja taulukot on kuitenkin laadittava niin selkeiksi, että ne on mahdollista ymmärtää ilman tekstin apua. Kuvioiden ja taulukoiden teksti tulee olla samalla kielellä kuin tutkielma tai harjoitustyö muutenkin on. Kuvioita ja taulukoita kannattaa käyttää vain, jos ne tuovat sellaista lisäarvoa, jota ei voitaisi yhtä hyvin esittää tekstinä. Jokaisella kuviolla ja taulukolla on oltava numero ja otsikko. Voidaan käyttää juoksevaa numerointia alusta lähtien, mikä on suositeltavaa, tai pääluvuittain juoksevaa numerointia. Otsikon tulee vastata seuraaviin kysymyksiin: mitä, missä, milloin. Taulukon otsikko sijoitetaan taulukon yläpuolelle ja kuvion otsikko kuvion alle. Mahdollinen lähdeviittaus merkitään kuvion tai taulukon alle. Esimerkki taulukosta: Taulukko 1: Päivittäistavaroiden tarjonnan riittävyys lähimmässä myymälässä ja myymäläautossa Lähin myymälä % Myymäläauto % Minulle aivan riittämättömästi 16,6 17,6 Minulle jokseenkin riittävästi 49,9 42,0 Minulle täysin riittävästi 22,6 21,4 En osaa sanoa 10,8 19,1 100,0 (499) 100,0 (131) Lähde: Home 1999,45.

12 Esimerkki kuviosta: Kuvio voi olla piirroskuvio, kaaviokuva, diagrammi, kartta tms. tutkimusselostusta havainnollistava esitys. Kuviot numeroidaan ja otsikoidaan. Kuvioihin viitataan tekstissä (esim.: ks. kuvio 3) ja niiden sisältöä tulee myös kommentoida tekstissä. Asiakastyytyväisyys Asiakasuskollisuus Asiakastyytymättömyys Asiakasuskottomuus Kuvio 3: Asiakastyytyväisyyden ja -tyytymättömyyden sekä asiakasuskollisuuden ja -uskottomuuden väliset suhteet Lähde: Halonen 1997, 60. 3.5 Lähdeviittaukset tekstissä (tekstiviittaukset) Kirjallisuudesta, haastatteluista tai muusta materiaalista saatuja tietoja lainattaessa on ilmoitettava, mistä lähteestä tiedot on saatu. Viitteet on merkittävä niin, että tekstissä erottuu, mitkä ovat kirjoittajan omia ajatuksia, mitkä taas peräisin lähteistä. Lainaaminen tapahtuu niin, että tutkija ensin lukee materiaalin ja sen jälkeen välittää tekstin avulla lukijalle sen, miten hän käyttämänsä materiaalin perusteella asian ymmärtää. Tällöin materiaalin asiasisältö kerrotaan lukijalle kirjoittajan oman tekstin avulla. Toinen mahdollisuus on käyttää suoria lainauksia eli alkuperäisen tekstin siirtämistä sellaisenaan oman tekstin osaksi ("copypaste-tekniikka"). Tämän tekniikan käyttöä on kuitenkin syytä välttää. Jos suora lainaus kuitenkin katsotaan tarpeelliseksi, esimerkiksi kun halutaan esittää jokin määritelmä alkuperäisessä muodossaan, se varustetaan lainausmerkeillä. Suorat lainaukset tulevat kyseeseen, kun (1) lähteen tyyli on ylittämätön ja haluat antaa siitä näytteen, (2) lähdemateriaali on niin merkittävää tai niin kiistanalaista, että on syytä säilyttää se muuttumattomana, (3) lähde on niin arvovaltainen, että haluat olla varma tiedon säilymisestä muuttumattomana. Suoria lainauksia tehtäessä on muistettava lainausmerkit (jos suoran lainauksen sisällä on lainaus, se pannaan puolilainausmerkkeihin). Jättäessäsi pois sanoja tai lauseita lainaamastasi tekstin kohdasta, merkitse (...). Laita mahdolliset omat lisäykset tai kommentit lainattavaan tekstiin hakasulkeiden sisään (havaitun virheen perään tulee merkinnäksi [!] tai [sic]). Lyhyt (enintään kolme riviä) suora lainaus kirjoitetaan lainausmerkkien sisään samassa muodossa kuin alkuperäisessä tekstissä. Pitkä (neljä riviä tai pitempi) suora lainaus

13 sisennetään sarkaimen verran vasemmasta reunasta (lainausmerkit voidaan jättää pois, koska sisentäminen osoittaa, että kyseessä on suora lainaus). (Hirsjärvi ym. 1997, 112 113, 335 339.) Pitkiä lainauksia samasta lähteestä kannattaa välttää, ettei lukijalle muodostu mielikuva, että kyseessä on vain yhden teoksen referointi eikä runsasta lähdemateriaalia hyödyntävä itsenäinen tutkimus. Jos samaa asiaa käsitellään useassa teoksessa, tulisi kirjoittajan muodostaa asiasta oma synteesinsä, ja hän voi mainita kaikki asiaa käsitelleet ja synteesiin vaikuttaneet lähteet. Lähdeviittaukset merkitään sulkeisiin tekstin yhteyteen. Tällöin on kyseessä ns. tekstinsisäinen viittaus ja tämän viittausjärjestelmän nimi on Harvard-tekniikka. Vaikka muitakin viittausjärjestelmiä on olemassa, kauppatieteiden laitoksella käytetään Harvard-tekniikkaa. Jos opiskelija on aikaisemmin muualla oppinut jonkun toisen tekniikan, hän saa sitä toki käyttää. Pääsääntö on, että valitusta merkintätavasta on pidettävä kiinni, eli viitemerkintöjen tulee olla kauttaaltaan yhdenmukaiset ja viitemerkintöjen avulla lähteiden täydelliset tiedot tulee helposti olla löydettävissä lähdeluettelosta. Elektronisiin lähteisiin viittaamisessa pätevät samat perussäännöt kuin muussakin viittaamisessa, mutta elektronisten lähteiden luonteen vuoksi niiden merkitsemiseen tarvitaan enemmän tietoa. Elektronisiin lähteisiin viittaamista ja viitemerkintöjen tekemistä lähdeluetteloon käsitellään omassa kappaleessaan. Esimerkki viittauksesta yhteen tai useampaan edelliseen virkkeeseen: Analyysi tarkoittaa jonkin kokonaisuuden hajottamista osiin (Niiniluoto 1983, 156 165; Uusitalo 1991, 23). Esimerkissä on siis viitattu kahteen lähteeseen. Kun viitataan useampaan kuin yhteen lähteeseen, lähteet esitetään aikajärjestyksessä, uusin viimeisenä. Jos samalta vuodelta on useita lähteitä, ne mainitaan aakkosjärjestyksessä. Monissa tapauksissa tapaustutkimuksen ja toimintatutkimuksen raja on häilyvä (Yin 1984; Stenhouse 1988). Esimerkin viite koskee yhtä virkettä. Lähdeviitteiden merkitsemisessä on monta tapaa. Tässä esityksessä esitetään yksi, looginen ja hyvä tapa merkitä käytetyt lähteet. (Virtanen 1986, 25 26.) Esimerkissä on siis viitattu kumpaankin virkkeeseen. Esimerkki viittauksesta kun lähdeteoksen kirjoittaja esiintyy virkkeen subjektina: Ketonen (1976, 16 20) on korostanut tieteellisen ajattelun pyrkimystä erot taa olennainen ja epäolennainen. Näin viitatessa lähdeviittaus merkittään kirjoittajan nimen yhteyteen. Nimen yhteydessä ei käytetä etunimeä eikä titteliä. Esimerkki viittauksesta, kun kirjoittajia on kaksi:

14 (Strauss & Gorbin 1990, 15) Strauss ja Gorbin (1990, 15) esittävät, että Kun kirjoittajia on kaksi, molempien nimet mainitaan lähdeviitteessä. Sulkeissa nimet yhdistetään & merkillä, mutta subjekteina niiden välissä on ja sana. Esimerkki viittauksesta, kun kirjoittajia on kolme tai useampia: Hirsjärvi ym. (1986, 22) tähdentävät, että suomenkielisessä raportoinnissa ei ole syytä käyttää vieraskielistä et al. Merkintää vaan suomenkielistä ilmausta ym. Suomenkielisessä raportoinnissa ei ole syytä käyttää vieraskielistä et al.- merkintää vaan suomenkielistä ym. ilmausta (Hirsjärvi ym. 1986, 22). Kun kirjoittajia on kolme tai useampia, viittauksessa mainitaan ensimmäisen lähteessä mainitun kirjoittajan nimi sekä lyhenne ym. Ensimmäisellä kerralla tällaiseen teokseen viitattaessa mainitaan kuitenkin kaikkien kirjoittajien nimet. Monilla laitoksilla ja aikakauslehdillä on omat ohjeensa ja käytänteensä varsinkin kirjoittamisesta (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2001). Esimerkki viittauksesta artikkeliin: (Achrol 1991) Achrol (1991) esittää, että Artikkeliin viitatessa riittää kirjoittajan nimi ja vuosiluku. Viittausta sivuun tai sivuihin ei tarvita. Esimerkki viittauksesta toissijaiseen lähteeseen: Koivulan esittämässä mallissa (ks. Timonen 1981, 12 14)... Kuusinen (1980) on todennut aikuisopetuksen kehittämisen välttämättömäksi (Naukkarinen 1982, 71). Toissijaista lähdeviittausta voidaan käyttää, kun alkuperäisen lähteen hankkiminen on ylivoimaista, tai jos kirjoittaja ei hallitse alkuperäisen lähteen kieltä. Toissijaisia lähteitä ei siis suositella käytettäväksi kuin poikkeustapauksissa. Kirjallisuusviitteestä täytyy ilmetä, milloin viitataan toissijaiseen lähteeseen. Esimerkki viittauksesta sekä alkuperäisettä toissijaislähteisiin samassa viitteessä: Empiirinen tutkimus liikkuu kolmiossa, jonka muodostavat ongelmat, aineistot, ja menetelmät (Pönttinen 1990; ref. Uusitalo 1991, 49). Eroa korostetaan ref. lyhennettä käyttäen Esimerkki viittauksesta haastattelulausuntoon:

15 Mainonnan luovassa suunnittelussa on oleellista ajatusten tuottamisen ja niiden arvostelemisen tietoinen erottaminen (Heikkinen, haastattelu). Viitteessä mainitaan haastatellun nimi ja sana haastattelu. Esimerkki suorasta lainauksesta: "Tutkimuksenteko on kiehtovaa ja kiinnostavaa mutta samalla monin tavoin ongelmallista" (Hirsjärvi ym. 2001). Hirsjärvi ym. (2001) toteavat, että "tutkimuksenteko on kiehtovaa ja kiinnostavaa mutta samalla monin tavoin ongelmallista". 3.6 Plagiointi Puusniekka & Eskolan (2004) mukaan "plagioinnilla tarkoitetaan sellaisen työn palauttamista arvosteltavaksi, joka ei kokonaan ole omaa työtä eikä lainatun osan alkuperäislähdettä ole mainittu". Plagiointi voi olla tahallista, mutta myös tahatonta. Tahattomassa toiminnassa on kyse opiskelijan tietämättömyydestä työskentelyyn liittyvistä normeista. Tekstiä saa lainata ja suoria viittauksia käyttää, mutta aina tällöin on muistettava mainita mistä ja kenen tekstistä on kyse. Suurin osa plagiointiin liittyvistä ongelmista liittyy puutteelliseen lähdeviittausten käyttöön. Jokaisella tieteenalalla on omat vakiintuneet käytännöt lähdeviittauksista, joten ne kannattaa selvittää viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäisiä omia kirjallisia töitä tehdään. Itä-Suomen yliopisto noudattaa tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatimia menettelyohjeita hyvän tieteellisen käytännön loukkausten ja tieteellisessä tutkimuksessa ilmenevän vilpin ehkäisemiseksi, käsittelemiseksi ja tutkimiseksi. Tutkimuseettinen neuvottelukunta on menettelyohjeissaan määritellyt vilpin näin: "Vilpillä tarkoitetaan sepitettyjen, vääristeltyjen tai luvattomasti lainattujen havaintojen tai tulosten esittämistä tiedeyhteisölle esim. tieteellisessä kokouksessa pidettävässä esitelmässä, julkaistavaksi tarkoitetussa käsikirjoituksessa tai apurahahakemuksessa". Vilppiä on myös alkuperäisen tutkimusidean, -suunnitelman tai -havaintojen anastaminen toiselta tutkijalta tai jonkun toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan esittäminen omanaan. Sepitetyt havainnot ovat keksittyjä havaintoja, joita ei ole tehty tutkimusraportissa kuvatuilla menetelmillä. Sepittämistä on myös tekaistujen tulosten esittäminen tutkimusraportissa. Jos opiskelijaa epäillään opetus- tai tutkimustoimintaan kohdistuvasta rikkomuksesta, asiaa ryhdytään selvittämään. Yliopistoa koskevassa laissa ja asetuksessa on omat määräyksensä kurinpidollisista toimista.

16 3.7 Lähdeluettelo Lähdeaineisto esitetään lukijalle lähdeluettelon (references) avulla. Lähdeluettelon tarkoituksena on osoittaa, mitä lähteitä työssä on käytetty. Tässä mielessä lähdeluettelo kuvastaa tutkijan perehtyneisyyttä aiheeseensa ja lukijakin saa yleiskuvan siitä, mitä aiheesta on kirjoitettu. Toisaalta lähdeluettelo myös ohjaa lukijan tiedon lähteille: lukija voi halutessaan etsiä käsiinsä ko. kirjoja, artikkeleita ja muuta lähdeaineistoa esimerkiksi tarkistaakseen, onko tutkielman laatija ymmärtänyt asian oikein tai mitä asioita hän on jättänyt pois. Lähdeluetteloon tulee tätä varten merkitä täydelliset hakutiedot käytetyistä lähteistä. Lähteet luetellaan työn lopussa. Sääntönä on, että lähdeluettelossa esiintyy vain sellainen materiaali, jota todella on käytetty työssä, eli johon on tekstin yhteydessä viitattu. Lähteet luetellaan aakkosjärjestyksessä tekijän sukunimen mukaan: ensin kirjalliset ja tallennetut lähteet ja sen jälkeen haastattelut. Jos tekijää ei lähteessä ole mainittu, merkitään viitemerkinnän mukainen hakusana (esim. artikkelin otsikko) lähdeluetteloon. Perusmalli lähteiden merkitsemiseen on seuraava: Sukunimi, Etunimi painovuosi. Kirjoituksen nimi. Kustannuspaikka: Julkaisija. Esimerkki: Tamminen, Rauno 1993. Tiedettä tekemään. Gummerus Kirjapaino oy, Jyväskylä. Lähdeluettelossa eritellään ensisijaiset lähteet ja toissijaiset lähteet oman otsikon alle. Elektronisten lähteiden lähdeluettelomerkinnöissä pätevät samat perussäännöt. Elektronistenlähteiden luonteesta johtuen merkintöihin pitää kuitenkin tehdä joitain tarkennuksia. Elektronisten lähteiden lähdemerkintöjä ja viittauksia käsitellään omassa kappaleessaan. Jos tekijöitä on useita, nimet luetellaan samassa järjestyksessä kuin lähdeteoksessa. Jos lähteinä on useita saman tekijän julkaisuja, ne luetellaan julkaisuvuoden mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan. Samana vuonna ilmestyneet saman tekijän julkaisut erotetaan toisistaan kirjaintunnuksella, esimerkiksi 1990a, 1990b, 1990c. Tämä erottava tunnus on luonnollisesti esiinnyttävä myös tekstiviitteessä. Kirjoja ja artikkeleita ei luetella erikseen, vaan ne aakkostetaan yhteen. Viitemerkintöjen ja lähdeluettelon tulee vastata täysin toisiaan. Kaikki lähdeviitteet luetteloidaan samalla logiikalla, eli esimerkiksi kirjoittajan etunimet joko kirjoitetaan kokonaan tai merkitään vain alkukirjaimella kaikkiin lähteisiin samalla tavalla. Yleisimmät viitetyypit esitetään seuraavasti: kirjat tekijä(t), toimittaja(t) julkaisuvuosi otsikko painos (jos useita) kustannuspaikka

17 Esimerkki, kun kirjoittajia on yksi: julkaisija (huom. ei painopaikkaa; ilman yritysmuotoa ilmaisevia lyhenteitä) Weckroth, Klaus 1988. Toiminnan psykologia. Helsinki: Hanki ja Jää. tai Weckroth, K. 1988. Toiminnan psykologia. Helsinki: Hanki ja Jää. Esimerkki, kun kirjoittajia on useita: Turunen, Kari E., Wilenius, Reijo & Paakola, Esko 1994. Mitä on filosofia? Jyväskylä: Atena. tai Turunen, K. E., Wilenius, R. & Paakola, E. 1994. Mitä on filosofia? Jyväskylä: Atena. 15 Esimerkki, kun viitataan kokoomateoksen osaan: Lahtinen, Maija & Virtanen, Matti 1985. Kirjoituksen laatimisesta. Teoksessa: Aaltonen Liisa (toim.) Kirjoituksia kirjoittamisesta. Rovaniemi: Kaamoskustantamo, 10 20. tai Lahtinen, M. & Virtanen, M. 1985. Kirjoituksen laatimisesta. Teoksessa: Aaltonen, L. (toim.) Kirjoituksia kirjoittamisesta. Rovaniemi: Kaamoskustantamo, 10 20. lehtiartikkelit tekijä(t) Esimerkki, kun kirjoittajia on useita: julkaisuvuosi artikkelin nimi lehden nimi volyymi (vuosikerta) numero sivunumerot Kaplan, Robert & Norton, David 1992. The Balanced Scorecard Measures That Drive Performance, Harvard Business Review, JanFeb, 71-79. tai Kaplan, R. & Norton, D. 1992. The Balanced Scorecard Measures That Drive Performance, Harvard Business Review, JanFeb, 71-79.

18 sarjajulkaisut tekijä(t) julkaisuvuosi julkaisun nimi vastuuyhteisö kustannuspaikka kustantaja sarjan nimi ja numero Esimerkki: Laiho, Liisa (toim.) 1984. Arctic technology research projects in Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT). Espoo: VTT. Tiedotteita 331. tai Laiho, L. (toim.) 1984. Arctic technology research projects in Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT). Espoo: VTT. Tiedotteita 331. opinnäytteet Esimerkki: tekijä kirjoituksen päiväysvuosi otsikko opinnäytteen tyyppi (diplomityö, pro gradu jne.) yliopisto ja osasto/laitos Varis, Miika 2001. Alueellisen kehittämisen uudet vaatimukset: Mitä kehittämishankkeet paljastavat? Pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen yliopisto, kauppatieteiden laitos. tai Varis, M. 2001. Alueellisen kehittämisen uudet vaatimukset: Mitä kehittämishankkeet paljastavat? Pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen yliopisto, kauppatieteiden laitos. konferenssiesitelmät tekijä julkaisuvuosi esitelmän nimi konferenssin nimi, paikka ja aika julkaisupaikka julkaisija tai konferenssin järjestäjä sivut Esimerkki: Sandström, Jaana 2001. How to reduce the complexity when formulating cost information for design engineers? 16th International Conference on Production Research (ICPR), July 23 August 3, Prague, Czech.

19 tai Sandström, J. 2001. How to reduce the complexity when formulating cost information for design engineers? 16th International Conference on Production Research (ICPR), July 23 August 3, Prague, Czech. Haastattelu haastatellun nimi asema organisaatiossa organisaation nimi haastattelu paikkakunta haastattelun ajankohta Esimerkki haastattelun merkitsemisestä lähdeluetteloon: Heikkinen, Heikki, suunnittelujohtaja, Argument Advertising Oy, Helsinki, syyskuu 2001. tai Heikkinen, H., suunnittelujohtaja, Argument Advertising Oy, Helsinki, syyskuu 2001. Haastattelut merkitään lähdeluetteloon kirjallisten lähteiden jälkeen. 3.8 Elektroniset lähteet Elektronisten lähteiden käytössä ja viittaamisessa sovelletaan samoja yleisperiaatteita kuin painetuissakin lähteissä. Eli eroa ei ole sillä, onko kyseessä viittaus sähköiseen tai paperidokumenttiin tai vaikka suulliseen informaatioon. Erot tulevat lähdeluettelon lähdeviitteen sisältämiin tietoihin. Lukijalle annetaan yksiselitteinen kuvaus käytetyistä elektronisista lähteistä, jotta tämä voi päästä niihin käsiksi. Tekstissä olevissa viittauksissa noudatetaan siis tavanomaisia tekstiviittaamisesta annettuja ohjeita. Jos jotakin tietoa ei ole saatavilla, asia kerrotaan viitteessä tai jätetään yksinkertaisesti pois. Minkäänlainen arvailu ei tule kysymykseen. Esimerkiksi, jos tekijää ei tiedetä, se jätetään pois tai voidaan erityisesti merkitä (Tekijä tuntematon) tai (Anonym.). Tällaisessa tapauksessa tulee tekstiviitteeseen nimen sijasta jokin muu sopiva sana, esimerkiksi ensimmäinen informaatiota sisältävä otsikon sana tai tekijäyhteisö. Myöskään sivujakoa tai sivumäärää ei voi luotettavasti päätellä ainakaan html-muotoisesta tulosteesta. Jos mahdollista julkaisut kannattaa tulostaa PDFmuodossa, jolloin tulosteeseen saa alkuperäisen sivujaon, mikä mahdollistaa viittaamisen julkaisun tietylle sivulle. Elektronisesta lähteestä otettu teksti kannattaa tulostaa jo senkin vuoksi, että kirjoittajalle jää edes jonkinlainen dokumentti viitatusta tekstistä. Kun tutkimuksen lähteenä on käytetty Internetin kautta tavoitetun elektronisen kirjan, artikkelin, raportin, muistion, kokousjulkaisun, työpaperin, eripainoksen tai muun sellaisen dokumentin

20 tietoja, merkitään lähde lähdeluetteloon vakiintuneeseen tapaan. Loppuun merkitään esim. saatavissa www-muodossa: < URL:http://www.uef.fi/kauppatieteet /> ja sen jälkeen päivämäärä jolloin tieto on luettu (Luettu 6.4.2006) tai (Viitattu 6.4.2006). Jos ei ole selvää kuka lainatun tekstin on kirjoittanut, kannattaa lähdeviitteeksi merkitä sivuston tekijäyhteisö tai tekstin otsikko. Esimerkki opinnäytteeseen viittaamisesta: Tekstiviite: (Lahti 1996) Lähdeluettelo: Lahti, Tuuli 1996. Humanitaarisen avun tavoitteet ja toimijat EU:ssa poliittisen maantieteen näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, maantieteen laitos. Saatavissa wwwmuodossa:<url:http//www.helsinki.fi/ tllahti /gradu.html> (Luettu 6.4.2006) Esimerkki viittaamisesta kausijulkaisuun verkkolehtenä: Tekstiviite: (African newsletter 1995) Lähdeluettelo: African newsletter on occupational health and safety 1995. Helsinki: Finnish Institute of Occupational Health, Saatavissa www-muodossa: <URL:http://www.occupationalhealth.fi/tiedotus/anl/content.htm> (Viitattu 6.4.2006) Esimerkki viittaamisesta yrityksen www-sivuston tiettyyn kohtaan: Tekstiviite: (Ponsse 2006) Lähdeluettelo: Ponsse 2006. Investors. [Ponssen Internet-sivuilla] Saatavissa www-muodossa: <URL:http://www.ponsse.fi/english/ investors/index.php> (Luettu 6.4.2006) Esimerkki viittauksesta suojatussa intranetissä olevaan tietoon: Itä-Suomen yliopiston intranetissä on esitetty hankintaohje. Yliopisto on tässä esimerkissä käsitetty tekijäksi: Tekstiviite: (Itä-Suomen yliopisto 2006) Lähdeluettelo: Itä-Suomen yliopisto. Hankintaohje. [Itä-Suomen yliopiston intranetissä] Saatavissa: Intranet yliopiston sisäisessä käytössä, vaatii salasanan. (Viitattu 6.4.2006)

21 3.9 Liitteet Tutkielman tai harjoitustyön johdonmukaisuuden kannalta on usein tarpeellista, että osa materiaalista esitetään liitteissä (appendices). Liitteiden avulla voidaan tekstiä täydentää ilman, että tekstin juonenkehitys häiriintyy. Liitteiksi sijoitetaan yhtälöitä, kaavioita, piirroksia yms. joiden ei välttämättä tarvitse olla tekstin yhteydessä, mutta joihin joudutaan viittaamaan. Laajat lisäselvitykset, suuret taulukot, samoin esimerkiksi taulukot, joihin tekstissä viitataan usein, kuuluvat liitteiksi. Sen sijaan tekstiin kiinteästi liittyvät selvitykset (kuvat, yhtälöt, taulukot), joita myös tulkitaan, sijoitetaan teksti sivuille. Liitteet tulee otsikoida ja ne tulee numeroida juoksevasti. Otsikko sijoitetaan sivun yläreunaan. Liitteiden luettelo esitetään sisällysluettelon jälkeen (ks. mallia tämän oppaansisällysluettelosta). Liitesivuja ei numeroida tekstisivujen jatkoksi. Tekstissä viitataan liitteisiin (esim. "ks. liite 1"). Tällöin lukija osaa tutustua liitteen tietoihin oikeassa kohdassa, eivätkä liitteet jää muusta tekstistä irrallisiksi.

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO LIITE 1. (1/4) Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos MARKKINOINTISUUNNITELMA KUOPION VENE OY:LLE Markkinointistrategiat kurssin harjoitustyö Maija Meikäläinen (opiskelijanumero) Opponentti: Ville Virtanen Opettaja: Teuvo Kantanen Esityspäivä: 10.4.2006

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO (2/4) Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISET KULUTTAJAPAKKAUKSET MARKKINOINNISSA Esimerkkinä Gustav Paulig Oy:n kahvipakkaukset Kandidaatintutkielma, Palvelujohtaminen Maija Meikäläinen (opiskelijanumero) Päivämäärä (pv.kk.vuosi)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO (3/4) Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos TYÖNTEKIJÖIDEN JOHTAMINEN OHJELMISTOALALLA: Casetutkimus neljästä pohjoissavolaisesta pienyrityksestä Pro gradu -tutkielma, Innovaatiojohtaminen Tarja Miettinen (opiskelijanumero) Sanna Tihula (opiskelijanumero) Päivämäärä (pv.kk.vuosi)

UNIVERSITY OF EASERN FINLAND (4/4) Faculty of Social Sciences and Business Studies Department of Business LEADERSHIP IN INFORMATION TECHNOLOGY INDUSTRY: Case study of four SMEs in Northern Savo Master's thesis, Innovation Management Tarja Miettinen (student number) Sanna Tihula (student number) Date

ABSTRACT UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty of Social Sciences and Business Studies Master's Program in Innovation Management LIITE 2. (1/2) MYKKÄNEN, MARI J.: Virtual Team Formation Process and Preconditional Factors in Virtual Team Building Team Leader s role. Virtuaalitiimin perustamisprosessi ja toimintaan vaikuttavat keskeiset tekijät tiimin johtajan näkökulma Master s Thesis: 99 p., appendices (7 p.) Supervisors: professor, Ph.D. (Econ.) Hannu Littunen & Ph.D. Jari Lauronen April 2006 Key concepts: virtual team, virtual team leader, virtual team formation process, team development The purpose of the study was to explore a virtual team's preconditions and the formation process. On the basis of the theoretical discussion and the presented empirical conclusions the objective of the study was to develop deeper understanding of the virtual team formation process from the view point of virtual team leaders. The research approach was theory driven, although research problems arose from the combination of theory and empirics. Due to limited amount of research concentrating on virtual teams and virtual team formation process, there are not enough previous studies available for conclusive research. The empirical data consists of 8 interviews the virtual team leaders conducted with the Kuopio and the Varkaus regions. The interviewed leaders had practical experience of working in virtual environment and with virtual teams, which made them experts in this field. In the dynamic business environment the virtual teams are increasingly used in different organizations. Not only the advantages but also the disadvantages of the use of virtual teams should be studied. The primary interest of the study was to find the preconditional factors that affect the virtual team's formation process and to virtual team operations. The secondary interest was to define the role of the virtual team leader in a team's actions. The tertiary interest was to indicate the virtual teams' operational environment, the surroundings in which the teams operate. Based on the empirical findings the preconditions were divided into three main levels; organizational, team and member level. Each level includes factors that may cause inconvenience to the actions of virtual teams. The key factors in the organizational level were differences in language and the national culture, the spatial distance as well as differences in organizational cultures. In team level factors such as lack of confidence, different ways of action and, furthermore, communication and reach ability problems were the key points. In member level factors such as various knowledge resources and capabilities of the members, previous experiences of other team members and differences in the members' backgrounds and personality. The virtual team leader operating in "the team level" has to be able to identify problems and indications that exist in the team level, but the actual reasons for them can be located in the member or the organizational levels.

TIIVISTELMÄ ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos Innovaatiojohtaminen LIITE 2. (2/2) MYKKÄNEN, MARI J.: Virtual Team Formation Process and Preconditional Factors in Virtual Team Building Team Leader s role. Virtuaalitiimin perustamisprosessi ja toimintaan vaikuttavat keskeiset tekijät tiimin johtajan näkökulma. Pro gradu tutkielma, 99 s. Liitteet (7 s.) Tutkielman ohjaajat: professori, KTT Hannu Littunen & TKT Jari Lauronen Huhtikuu 2006 Avainsanat: virtuaalitiimit, virtuaalitiimien johtajat, virtuaalitiimien perustamisprosessi, tiimin kehittymisprosessi Pro gradu- tutkielma käsittelee virtuaalitiimien perustamisprosessia ja virtuaalitiimien toiminnan keskeisiä edellytyksiä virtuaalitiimien johtajien näkökulmasta. Tutkielman keskeisenä tavoitteena oli rakentaa kuvaa ja luoda ymmärrystä virtuaalitiimien toimintaympäristöstä ja niiden perustamisprosessista. Dynaamiset muutokset yritysten toimintaympäristössä ovat johtaneet virtuaalitiimien jatkuvasti lisääntyvään käyttöön yrityksissä. Tämän vuoksi virtuaalitiimien hyötyjä ja niiden käytön esteitä tulisi edelleen tutkia, jotta yrityksillä ja organisaatioilla olisi mahdollisimman hyvät lähtötiedot virtuaalitiimejä perustettaessa. Tutkimuksen ensisijainen tavoite oli selvittää virtuaalitiimien perustamisprosessiin vaikuttavat edellytykset. Toisena tavoitteena oli tiimien johtajan roolin ja tehtävien kuvaaminen ja kolmantena tavoitteena oli kuvata virtuaalitiimien operatiivisen toiminnan toimintaympäristö. Teoriaviitekehys rakentui tiimien ja virtuaalitiimien sekä ryhmäprosessin aikaisempien tutkimusten ja teorian yhdistelmänä. Empiirinen tutkimusaineisto koostui kahdeksasta virtuaalitiimin johtajan teemahaastattelusta. Teemahaastatteluun päädyttiin sen soveltuvuudella tilanteisiin, joissa halutaan selvittää erityisesti asiantuntijoiden kokemuksia kohdeilmiöstä. Aihealueen uutuus ja ainutlaatuisuus johti primäärisen empiirisen materiaalin hankintaan. Empiirisen materiaalin perusteella virtuaalitiimin toiminnan edellytykset voidaan jakaa kolmeen pääryhmään; organisaatio-, tiimi- ja jäsentasoihin. Eri tasoihin luokitellut toiminnan edellytykset voivat aiheuttaa ongelmia virtuaalitiimin toiminnassa. Organisaatiotasolla vaikuttavat mm. kielija kulttuurierot, maantieteellinen etäisyys sekä erot organisaatiokulttuureissa. Tiimitasolla keskeisiä tekijöitä ja ongelmia ovat luottamuksen puute jäsenten ja johtajan välillä, erilaiset työskentelytavat sekä tavoitettavuusongelmat. Jäsentasolla toimintaan vaikuttavat jäsenten erilaiset tietoja osaamisresurssit, aikaisemmat kokemukset muista tiimin jäsenistä sekä jäsenten erilaiset taustat.