), [[[[
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel xx. xx. 2001 KOM(2001) XXX lopullinen Luonnos: ehdotus: (85223$13$5/$0(17,1-$1(8926721',5(.7,,9,(< YDDUDOOLVLVWDDLQHLVWDDLKHXWXYLHQVXXURQQHWWRPXXVYDDURMHQWRUMXQQDVWD SlLYlQlMRXOXNXXWDDQQHWXQQHXYRVWRQGLUHNWLLYLQ(< 6HYHVR,,GLUHNWLLYLQPXXWWDPLVHVWD (KOMISSION ESITTÄMÄ)
6,6b//<6/8(77(/2 1. Johdanto... 3 2. Ehdotuksen perustelut... 3 2.1. Baia Maren onnettomuuteen liittyvät muutokset... 3 2.2. Enscheden onnettomuuteen liittyvät muutokset... 5 2.3. Syöpää aiheuttavista aineista ja ympäristölle vaarallisista aineista tehtyihin tutkimuksiin liittyvät muutokset... 8 2.3.1. Syöpää aiheuttavat aineet... 8 2.3.2. Ympäristölle vaaralliset aineet... 9 2.4. Muutoksia muotoseikkoihin... 10 2.4.1. Liitteen I osan 2 huomautuksessa 3 olevan b kohdan 1 alakohdan toinen luetelmakohta... 10 2.4.2. Liitteen I osan 2 huomautuksessa 3 olevan c kohdan 2 alakohta... 10 2.4.3. Liitteen I osan 2 huomautuksessa 3 olevan c kohdan 3 alakohta... 11 3. Oikeusperusta... 11 4. Eri osapuolten kuulemisesta saadut tulokset... 11 2
3(5867(/87-2+'$172 Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetulla neuvoston direktiivillä 96/82/EY 1 (niin sanotulla Seveso II -direktiivillä) pyritään estämään vaarallisista aineista johtuvia suuronnettomuuksia ja rajoittamaan niiden ihmiselle ja ympäristölle aiheuttamia seurauksia suojelun korkean tason varmistamiseksi yhdenmukaisesti ja tehokkaasti koko yhteisössä. Uuden, jäsenvaltioissa 3. helmikuuta 1999 alkaen noudatettavan direktiivin tärkein uudistus on, että teollisuuden toimijoiden oli otettava käyttöön WXUYDOOLVXXVMRKWDPLVMlUMHVWHOPLl, joihin kuuluu yksityiskohtaisen riskiarvion laatiminen mahdollisista onnettomuuksista. Riskiarviolla on ratkaiseva merkitys suuronnettomuuksien estäjänä. Lisäksi on tärkeää, että velvoitetaan tiedottamaan yleisölle teollisuusriskeistä ja oikeasta käyttäytymisestä onnettomuustapauksissa suuronnettomuuksien seurausten rajoittamiseksi. Viime aikoina tapahtuneiden teollisuusonnettomuuksien sekä niiden syöpää aiheuttavia ja ympäristölle vaarallisia aineita koskevien tutkimusten perusteella, jotka komissio on tehnyt neuvoston pyynnöstä, direktiivin soveltamisalaa on laajennettava, jotta direktiivin suojelutavoite saavutetaan. (+'278.6(13(5867(/87 %DLD0DUHQRQQHWWRPXXWHHQOLLWW\YlWPXXWRNVHW Tammikuussa 2000 Baia Maressa Romaniassa murtui jätealtaan pato, ja syanidia valui Tiszajokeen. Samanlainen onnettomuus tapahtui vuonna 1998 Espanjan Aznalcóllarissa, jossa padon murtuminen johti Coto Doñanan kansallispuiston myrkyttymiseen. Nämä onnettomuudet ovat herättäneet kysymyksen, miten tehokasta on tällaisten onnettomuuksien ehkäisemiseen tähtäävä yhteisön politiikka. Onnettomuudet toivat esiin, että alalla tarvitaan kohdennetumpaa ympäristöpolitiikkaa. Seveso II -direktiivin perinteiseen soveltamisalaan kuuluvat kemian tehtaat ja varastot, joissa on vaarallisia aineita yli tiettyjen kynnysmäärien. Direktiivin 4 artiklan ainoan kohdan e alakohdassa todetaan, että direktiiviä ei sovelleta PLQHUDDOLHQHWVLQWllQWDLK\ G\QWlPLVHHQULLSSXPDWWDVLLWlWRWHXWHWDDQNRVH PDDQDODLVLVVD NDLYRNVLVVD DYRORXKRNVLVVD WDL SRUDQUHLNLHQ NDXWWD Saman kohdan f alakohdassa todetaan, että direktiiviä ei myöskään sovelleta NDDWRSDLNNRLKLQ. Nämä poikkeukset perustuvat tietyn teollisen toiminnan suuronnettomuuden vaarasta 24. kesäkuuta 1982 annettuun neuvoston direktiiviin 82/501/ETY 2 1 2 EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13. EYVL L 230, 5.8.1982, s.1 3
(joka on alkuperäinen Seveso-direktiivi), jota ei sovelleta PDOPLQORXKLQWDDQ MD PXXKXQ NDLYRVWRLPLQWDDQ eikä P\UN\OOLVWHQ MD YDDUDOOLVWHQ MlWWHLGHQ NlVLWWHO\ODLWRNVLLQ MRLWD \KWHLV Q VllG NVHW NRVNHYDW VLNlOL NXLQ VllG VWHQ WDUNRLWXNVHQDRQVXXURQQHWWRPXXNVLHQHVWlPLQHQ Kun Seveso II -direktiiviä koskeva ehdotus 3 esitettiin neuvostolle ja Euroopan parlamentille, ehdotuksen perusteluissa selitettiin edellä mainittujen poikkeuksien säilyttäminen sillä, että vaikka kyseisillä aloilla voi tapahtua suuronnettomuuksia, ne eivät kuulu selvästi ehdotuksen piiriin, sillä niihin liittyvät tarpeet ja vaarat ovat erityislaatuisia. Komissio antoi 23. lokakuuta 2000 tiedonannon 7XUYDOOLQHQNDLYRVWRLPLQWD YLLPHDLNDLVWHQ NDLYRVRQQHWWRPXXNVLHQ MlONHLVHW WRLPHW 4. Tiedonannossa kuvaillaan viimeaikaisten kaivosonnettomuuksien jatkotoimia, joita komissio aikoo toteuttaa, kuten komissio oli todennut jo 3. toukokuuta 2000 julkaisemassaan tiedonannossa.hvwlylq NHKLW\NVHQ HGLVWlPLQHQ (8Q PXXVVDNXLQHQHUJLDQWXRWDQWRRQVXXQWDXWXYDVVDNDLYDQQDLVWHROOLVXXGHVVD 5. Mainitussa tiedonannossa tehdään yhteenveto kaivostoimintaan sovellettavan yhteisön ympäristölainsäädännön nykytilanteesta ja määritellään kaivosten turvallisuuden parantamiseksi seuraavat kolme ensisijaista tointa, jotka liittyvät teollisuuden riskinhallintaan, kaivosjätteiden käsittelyyn ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseen: Seveso II -direktiivin muuttaminen niin, että sen soveltamisalaan kuuluvat selkeästi myös malmeista saatavien mineraalien prosessointi ja erityisesti prosessoinnissa käytettävät jätealtaat ja padot. Tällä alalla toimivien yritysten on siksi otettava käyttöön turvallisuusjohtamisjärjestelmiä, joihin kuuluu muun muassa yksityiskohtainen riskien arviointi mahdollisten onnettomuusskenaarioiden perusteella; kaivosjätteen käsittelyä koskeva aloite, joka koskee jätehuollon ympäristönäkökohtia ja parhaita käytäntöjä, joilla voitaisiin estää ympäristövahingot jätteen käsittelyn aikana; ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24. syyskuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/61/EY 6 tarkoitettu parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskeva viiteasiakirja (BREF-asiakirja), jossa kuvailtaisiin parhaita päivittäin syntyvien epäpuhtauksien vähentämiseen ja onnettomuuksien estämiseen ja lieventämiseen käytettävissä olevia tekniikoita muiden kuin rautametallien kaivostoiminnan alalla. Seveso II -direktiivin muutosehdotus sekä kaivosjätehuoltoa koskeva aloite kuuluvat myös ympäristöä koskevaa Euroopan yhteisön kuudetta 3 4 5 6 EYVL C 106, 14.4.1994, s. 4. KOM(2000) 664 lopullinen. KOM(2000) 265 lopullinen. EYVL L 257, 10.10.1996, s.1. 4
toimintaohjelmaa koskevassa komission tiedonannossa 7 mainittuihin toimiin. Lisäksi kansainvälisen Baia Mare -työryhmän (BMFT) loppuraportissa 8 kannatetaan edellä mainitussa tiedonannossa ehdotettuja yleisiä lähestymistapoja. Työryhmä perustettiin onnettomuuden jälkeen selvittämään onnettomuuden kulkua ja siihen johtaneita syitä sekä mahdollisia keinoja vähentää riskejä tulevaisuudessa. Seveso II -direktiivin soveltamisala on siinä mielessä tulkinnanvarainen, että prosessointilaitokset ja/tai jätealtaat tai -padot voidaan haluttaessa jättää sen ulkopuolelle. Tulkinnanvaraisuus liittyy kysymykseen, katsotaanko koko toiminnan (louhinnan, prosessoinnin ja erottamisen) tapahtuvan yhdessä vai kahdessa (tai useammassa) eri tuotantolaitoksessa. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan `tuotantolaitoksella` tarkoitetaan NRNR VLWl WRLPLQQDQKDUMRLWWDMLHQ YDOYRQQDVVD ROHYDD DOXHWWD MRVVD RQ YDDUDOOLVLDDLQHLWD\KGHVVlWDLXVHDPPDVVDODLWRNVHVVD\KWHLVHWWDLWRLVLLQVD OLLWW\YlWSHUXVUDNHQWHHWWDLWRLPLQQRWPXNDDQOXNLHQ Jos jätealtaan katsotaan olevan kaivos- tai prosessointitoimintaan liittyvä perusrakenne tai toiminto, koko toiminta muodostaa yhden tuotantolaitoksen. Silloin voitaisiin väittää, että 4 artiklan ainoan kohdan e alakohdassa säädetty poikkeus koskee kaikkia kaivannaisalan toimintoja, ja muussa tapauksessa voitaisiin väittää, että sana "hyödyntäminen" tarkoittaa sekä malmin louhintaa että sen prosessointia. Kummassakin tapauksessa koko tuotantolaitos jäisi direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Jos taas jäteallasta ei katsottaisi kaivos- ja käsittelytoimintaan liittyväksi perusrakenteeksi tai toiminnoksi (koska se voi sijaita kilometrien päässä kaivos- ja käsittelytoiminnoista), itse jäteallas muodostaisi erillisen tuotantolaitoksen. Siinä tapauksessa voitaisiin väittää, että jäteallas on NDDWRSDLNND ja jää siksi Seveso II -direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle 4 artiklan ainoan kohdan f alakohdan perusteella. Edellä kuvaillun moniselitteisyyden poistamiseksi komissio ehdottaa, että Seveso II -direktiivin 4 artiklan ainoan kohdan e ja f alakohtaa muutetaan seuraavasti: "e) mineraalien louhintaan kaivoksissa tai avolouhoksissa tai poranreikien kautta niiden etsimistä tai hyödyntämistä varten, ei kuitenkaan varastointiin tai käsittelyyn, jossa on mukana vaarallisia aineita, f) kaatopaikkoihin OXNXXQ RWWDPDWWD MlWHDOWDLWD WDL SDWRMD MRLWD Nl\WHWllQ PDOPHLVWDVDDWDYLHQPLQHUDDOLHQSURVHVVRLQQLQ\KWH\GHVVl (QVFKHGHQRQQHWWRPXXWHHQOLLWW\YlWPXXWRNVHW Yhteensä 21 ihmistä kuoli ja lähes tuhat loukkaantui räjähdyssarjassa, joka tapahtui ilotulitteita varastoivan ja kokoavan Fireworks S.E. -yrityksen 7 8 KOM(2001) 31 lopullinen. 5HSRUWRIWKH,QWHUQDWLRQDO7DVN)RUFHIRU$VVHVVLQJWKH%DLD0DUH$FFLGHQW, joulukuu 2000. 5
tiloissa Enschedessä Alankomaissa 13.5.2000. Onnettomuus vahingoitti laajalti tehdasta ympäröivää aluetta, jolla sijaitsee asuntoja sekä Grolschin panimo (jossa on suuri ammoniakkijäähdytysjärjestelmä). Onnettomuuden fyysisistä ja organisatorisista syistä on tehty tutkimuksia, joilla pyritään selvittämään, miten näin suuri onnettomuus saattoi päästä tapahtumaan. Fireworks S.E:llä oli toimilupa 159 tonnia ilotulitteita varten, mutta siitä huolimatta tuotantolaitos ei kuulunut Seveso II -direktiivin soveltamisalaan. Tuotantolaitos kuuluu määritelmän mukaan direktiivin soveltamisalan, jos siinä on tai ennakoidaan olevan vaarallisia aineita tietyt kynnysarvot (eli soveltamisen vähimmäismäärät) ylittäviä määriä. Direktiivin liitteessä I on luettelo aineista (osa 1) sekä luettelo \OHLVLVWl OXRNLWXVSHUXVWHLVWD, joiden mukaan aineet luokitellaan esimerkiksi myrkyllisiksi, räjähtäviksi tai syttyviksi (osa 2). Pyroteknisiä aineita koskeva 6 ja 7 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä on 50 tonnia (niin sanottu alemman tason tuotantolaitos, johon sovelletaan rajoitettua määrää velvoitteita), ja 9 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä on 200 tonnia (niin sanottu ylemmän tason tuotantolaitos, johon sovelletaan kaikkia velvoitteita). Soveltamisen vähimmäismäärien laskennassa otetaan kuitenkin huomioon vain pyrotekniset aineet eikä esimerkiksi pakkauksia. Fireworks S.E:n tapauksessa näitä oli yhteensä noin 48 tonnia, joka melkein riitti tekemään siitä "alemman tason tuotantolaitoksen". Seveso II -direktiivillä perustettu toimivaltaisten viranomaisten komitea CCA järjesti onnettomuuden jälkeen 27. syyskuuta 2000 seminaarin, jossa tarkasteltiin viimeaikaisia vakavia räjähteistä ja pyroteknisistä aineista aiheutuneita tapaturmia. Seminaarilla pyrittiin myös lisäämään tietoa siitä, miten EU:n jäsenvaltioiden säännöstöillä on pyritty estämään tällaiset onnettomuudet, mitä vaikeuksia säännöstöjen täytäntöönpanossa esiintyy ja mitä parannusmahdollisuuksia niissä on. Komission yhteisessä tutkimuskeskuksessa Isprassa Italiassa toimiva suuronnettomuuksien riskejä tutkiva toimisto (MAHB) laati seminaarista raportin 9 Seminaarissa kävi ilmi, että pyroteknisten aineiden sääntelyjärjestelmien kattavuus ja rakenne vaihtelivat kovasti jäsenvaltiosta toiseen. Eniten poikkesivat toisistaan eri maissa noudatetut soveltamisen vähimmäismäärät ja räjähteiden ja pyroteknisten aineiden luokittelumenetelmät. Kuudessa jäsenvaltiossa Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Suomessa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kansallisen järjestelmän soveltamisalaan kuuluu muitakin tuotantolaitoksia kun Seveso II -direktiivissä tarkoitetut. Lisäksi useiden jäsenvaltioiden kokemukset Seveso II -direktiivin täytäntöönpanosta ja varsinkin Alankomaiden kokemukset Enscheden onnettomuudesta viittaavat siihen suuntaan, että Seveso II -direktiivissä oleva räjähtävien ja pyroteknisten aineiden määritelmä edellyttää vieläkin 9 Seminar on Explosives and Pyrotechnic Substances, 27 September, 2000, Marseille/France, Report and Conclusions. 6
enemmän tulkintaa, jotta sitä voitaisiin soveltaa. Siksi monet jäsenvaltiot käyttävät vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista tehdyssä Yhdistyneiden kansakuntien eurooppalaisessa sopimuksessa (UN-ADRsopimuksessa) olevaa luokitusjärjestelmää Seveso-direktiivin määritelmien tarkentamiseksi. Toinen tärkeä Seveso II -direktiivin ominaisuus on, että siinä säädetään ensimmäistä kertaa maankäytön suunnittelusta (12 artikla). Kyseinen säännös sai alkunsa vuonna 1984 tapahtuneen Bhopalin onnettomuuden jälkeen esitetystä neuvoston pyynnöstä, että suuronnettomuuksien vaaran vaikutukset maankäytön suunnitteluun olisi otettava huomioon sääntelymenettelyssä. Sen mukaan jäsenvaltioiden on valvottava uusien tuotantolaitosten VLMRLWWXPLVWD, olemassa oleviin tuotantolaitoksiin tehtäviä PXXWRNVLD sekä olemassa olevien tuotantolaitosten läheisyydessä toteutettavia uusia rakennushankkeita kuten OLLNHQQHYl\OLl \OHLVHVVl Nl\W VVl ROHYLD NRKWHLWD ja DVXLQDOXHLWD. Pitkällä aikavälillä maankäytön suunnittelussa on huolehdittava, että vaarallisten tuotantolaitosten ja asuinalueiden välillä säilyy ULLWWlYlHWlLV\\V. Seveso II - direktiivissä säädetään, että jos vaarallisia tuotantolaitoksia on jo asuinalueiden läheisyydessä, niissä on harkittava WHNQLVLl OLVlWRLPHQSLWHLWl, jotta henkilöihin kohdistuvat vaarat eivät lisääntyisi. Jos Fireworks S.E:n kaltaiset tuotantolaitokset otetaan Seveson II -direktiivin soveltamisalaan, komissio uskoo, että turvallisuusjohtamisjärjestelmiin, ulkoisiin hätäsuunnitelmiin ja maankäytön suunnitteluun liittyvät velvoitteet voivat osaltaan rajoittaa kyseisenlaisten onnettomuuksien seurauksia, vaikka niillä ei voidakaan välttää itse onnettomuuksia. Toisaalta on selvää, että lainsäädännön suojelutavoitetta ei voida saavuttaa, elleivät teollisuuden toimijat ja lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavat julkiset viranomaiset noudata määräyksiä. Jäsenvaltioiden kuvailemien kokemusten ja seminaarissa saadun tietämyksen perusteella komissio ehdottaa, että muutetaan Seveso II -direktiivin liitteen I osassa 2 oleva 4 kohta (räjähtävät ja pyrotekniset) ja alennetaan 6 ja 7 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä 50 tonnista 5 tonniin ja 9 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä 200 tonnista 20 tonniin; muutetaan direktiivin liitteen I osassa 2 oleva 5 kohta (helposti räjähtävät) ja alennetaan 6 ja 7 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä 10 tonnista 1 tonniin ja 9 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä 50 tonnista 5 tonniin; muutetaan direktiivin liitteen I osan 2 huomautuksessa 2 olevat räjähtävien, pyroteknisten ja helposti räjähtävien aineiden määritelmät ja lisätään viittaus vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 94/55/EY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen 13 päivänä joulukuuta 1996 annettuun komission direktiiviin 96/86/EY. Kyseisellä direktiivillä siirretään Euroopan yhteisön lainsäädäntöön sama luokitusjärjestelmä, jota käytetään YK:n eurooppalaisessa sopimuksessa vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista (UN/ADR). 7
6\ Sll DLKHXWWDYLVWD DLQHLVWD MD \PSlULVW OOH YDDUDOOLVLVWD DLQHLVWDWHKW\LKLQWXWNLPXNVLLQOLLWW\YlWPXXWRNVHW Seveso II -direktiivin liitteen I osassa 1 olevassa aineluettelossa on mukana luettelo "syöpää aiheuttavista aineista", joille on soveltamisen vähimmäismääräksi asetettu 1 kg. Direktiivin liitteen I osaan 2 on lisätty myös luokka "ympäristölle vaaralliset", jonka tarkoitus on säännellä sellaisia vaarallisia aineita, joiden katsotaan merkitsevän suuronnettomuuden vaaraa vesiympäristössä. Nämä aineet ovat hyvin myrkyllisiä vesieliöille (vaaralauseke R50, mukaan lukien vaaralausekkeet R50/53) tai myrkyllisiä vesieliöille (vaaralauseke R51) ja voivat aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä (R53). Seveso II -direktiivistä neuvostossa käydyissä keskusteluissa kyseltiin syöpää aiheuttavien aineiden luettelon tieteellisestä ja käytännöllisestä perustasta ja siitä, olivatko ympäristölle vaarallisille aineille määrätyt soveltamisen vähimmäismäärät sopivat. Direktiivin antaessaan neuvosto pyysi komissiota tekemään tutkimuksia näistä aiheista ja antamaan niistä raportit sekä tarvittaessa ehdotuksia direktiivin muuttamisesta. Kuultuaan ensin alkuperäisellä Seveso-direktiivillä perustettua toimivaltaisten viranomaisten komiteaa komissio perusti kaksi teknistä työryhmää (TWG 7 ja TWG 8), jotka kokoontuivat kumpikin kaksi kertaa suuronnettomuuksien riskejä tutkivassa toimistossa. Tekniset työryhmät antoivat loppuraporttinsa huhtikuussa 2000 10-11. Raporteissa suositeltiin syöpää aiheuttavien aineiden luettelon laajentamista ja ympäristölle vaarallisille aineille asetettujen soveltamisen vähimmäismäärien huomattavaa pienentämistä. 6\ SllDLKHXWWDYDWDLQHHW TWG 8 -työryhmä päätti kiinnittää erityistä huomiota voimakkaasti karsinogeenisiin aineisiin ja lisäksi keskivoimakkaisiin karsinogeeneihin siinä tapauksessa, että niillä ilmeisesti olisi vaikutuksia myös kertaannoksina. Ryhmä tutki myös niitä keskivoimakkaita karsinogeenisia aineita, joita tuotetaan EU:ssa suuria määriä. Tällä tavalla saatujen tulosten perusteella komissio ehdottaa, että Seveso II -direktiivin liitteen I osan 1 luetteloon "syöpää aiheuttavat aineet" lisätään seuraavat aineet: $NU\\OLDPLGL 'LEURPLNORRULSURSDDQL 10 11 Loppuraportti 6XEVWDQFHVGDQJHURXVIRUWKHHQYLURQPHQWLQWKHFRQWH[WRI&RXQFLO'LUHFWLYH (& 5HSRUW E\ 7HFKQLFDO :RUNLQJ *URXS, toimittanut Michalis Christou, suuronnettomuuksien riskejä tutkiva toimisto, järjestelmä-, tieto- ja turvallisuustekniikan tutkimuslaitos, yhteinen tutkimuskeskus, huhtikuu 2000. Loppuraportti &DUFLQRJHQVLQWKHFRQWH[WRI&RXQFLO'LUHFWLYH(&5HSRUWE\7HFKQLFDO :RUNLQJ *URXS, toimittanut Michalis Christou, suuronnettomuuksien riskejä tutkiva toimisto, järjestelmä-, tieto- ja turvallisuustekniikan tutkimuslaitos, yhteinen tutkimuskeskus, huhtikuu 2000. 8
'LPHW\\OLK\GUDWVLLQL 'LPHW\\OLVXOIDDWWL 'LHW\\OLVXOIDDWWL %HQWVRWULNORULGL +\GUDWVLLQL 'LEURPLHWDDQL Lisäksi ehdotetaan koko "syöpää aiheuttavien aineiden" ryhmälle säädettyjen 6 ja 7 artiklan soveltamisen vähimmäismäärän korottamista 1 kilogrammasta 0,5 tonniin ja 9 artiklan soveltamisen vähimmäismäärän korottamista 2 tonniin. Vähimmäismäärien korottaminen perustellaan suhteella TCDD:n vähimmäismäärään (1 kg). TCDD on paljon muita karsinogeeneja vahingollisempi aine. Itse asiassa jos olisi noudatettu niin sanottua samansuuruisen vahingon periaatetta, olisi ehdotettu samantapaisia vähimmäismääriä kuin "erittäin myrkyllisille" aineille eli 5 tonnia ja 20 tonnia. Jos kuitenkin otetaan huomioon yleisön tuntema huoli syöpää aiheuttavista aineista ja kattavien tieteellisten tietojen puutteessa noudatettava ennalta varautumisen periaate, lienee aiheellista asettaa vähimmäismääräksi yhtä kokoluokkaa alempi raja kuin "erittäin myrkyllisille" aineille. Vähimmäismäärien nostamisesta on se etu, että sillä voidaan sulkea direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle joitakin sellaisia laitoksia (esimerkiksi sairaalat ja tutkimuslaitokset), joita ei ollut alun perin tarkoitus säädellä, kun direktiiviin sisällytettiin luettelo syöpää aiheuttavista aineista. <PSlULVW OOHYDDUDOOLVHWDLQHHW TWG 7 päätyi vaarallisista aineista aikaisemmin aiheutuneiden onnettomuuksien analyysin ja muiden tieteellisten pohdintojen johdosta seuraaviin päätelmiin: Vaarallisuuslausekkeilla R50, R50/53 ja R51/53 luokitellut ympäristölle vaaralliset aineet ovat olleet mukana monissa onnettomuuksissa, joilla on ollut vakavia ympäristöseurauksia. Raportissa on esimerkkejä tapahtuneista onnettomuuksista ja niitä analysoimalla tehtyjä johtopäätöksiä tulevaisuuden varalle. Melko pienet määrät kyseisiä aineita ovat usein aiheuttaneet vakavia ympäristövahinkoja. Vaikka öljytuotteita on ympäristövahinkoja aiheuttaneissa onnettomuuksissa mukana useammin kuin muita aineita, niistä on samoina määrinä vähemmän haittaa. Näiden päätelmien perusteella komissio ehdottaa, että 9
muutetaan liitteen I osassa 1 oleva nimike 0RRWWRULEHQVLLQL MD PXXW EHQVLLQLW muotoon gom\wxrwwhhw D PRRWWRUL MD WHROOLVXXVEHQVLLQLW E SHWUROLW F NDDVX OM\W PXNDDQ OXHWWXLQD GLHVHO OM\W MD OM\WXRWWHHW MRLOOD RQ VDPDQNDOWDLQHQ NLHKXPDDOXH, jotta nimike saadaan kattamaan keskitisleet ja raskaat tisleet, ja samalla alennetaan 6 ja 7 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä 5 000 tonnista 2 000 tonniin ja 9 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä 50 000 tonnista 5 000 tonniin; alennetaan liitteen I osassa 2 olevan 9 kohdan i alakohdassa (vaaralauseke R50 mukaan lukien R50/53) olevat 6 ja 7 artiklan soveltamisen vähimmäismäärät 200 tonnista 100 tonniin ja 9 artiklan soveltamisen vähimmäismäärät 500 tonnista 200 tonniin, alennetaan liitteen I osassa 2 olevan 9 kohdan ii alakohdassa (vaaralauseke R51/53) oleva 6 ja 7 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä 500 tonnista 200 tonniin ja 9 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä 2 000 tonnista 500 tonniin. Raportissa esitetään arviot myös niiden tuotantolaitosten määrästä, jotka kuuluvat direktiivin soveltamisalaan erilaisissa vähimmäismääriä koskevissa skenaarioissa. Komissio uskoo, että sen ehdotuksessa on otettu huomioon sekä tieteelliset että käytännön näkökohdat ja että ehdotus mahdollistaa tasapainoisesti ympäristönsuojelun lisäämisen ja hallinnollisen toteutuksen jäsenvaltioissa. 0XXWRNVLDPXRWRVHLNNRLKLQ Seveso II -direktiivin liitteessä I on muutamia pieniä epätarkkuuksia tai moniselitteisiä kohtia. Siksi on aiheellista direktiiviä muutettaessa muuttaa myös joitakin liitteen I kohtia tekstin korjaamiseksi tai selventämiseksi. Nämä muutokset eivät muuta direktiivin soveltamisalaa eivätkä sen täytäntöönpanoa. /LLWWHHQ, RVDQ KXRPDXWXNVHVVD ROHYDQ E NRKGDQ DODNRKGDQWRLQHQOXHWHOPDNRKWD Sana "valmisteita" jäi erehdyksessä pois, kun luetelmakohta jäljennettiin suoraan alkuperäisestä Seveso-direktiivistä. Tämän kohdan on tietenkin tarkoitus koskea sekä aineita että valmisteita. Siksi ehdotetaan, että liitteen I osan 2 huomautuksessa 3 olevan b kohdan 1 alakohdan toinen luetelmakohta muutetaan seuraavasti: "- aineita MD YDOPLVWHLWD, joiden leimahduspiste on alempi kuin 55 C ja jotka pysyvät nestemäisinä paineenalaisina ja jotka tietyissä prosessiolosuhteissa, kuten korkeassa paineessa tai korkeassa lämpötilassa, voivat aiheuttaa suuronnettomuuksien vaaran," /LLWWHHQ,RVDQKXRPDXWXNVHVVDROHYDQFNRKGDQDODNRKWD Osa tämän huomautuksen nykyistä tekstiä on turhaa, koska samaa asiaa koskee myös liitteen I osassa 1 oleva nimike HULWWlLQ KHOSRVWL V\WW\YlW QHVWH\WHW\WNDDVXWPXNDDQOXNLHQQHVWHNDDVXMDPDDNDDVX jolle määrätyt soveltamisen vähimmäismäärät ovat 50 ja 200 tonnia. Väärinymmärryksen 10
mahdollisuudet on siksi poistettava ja tehtävä selkeäksi, että liitteen I osassa 2 olevat erittäin helposti syttyvien aineiden vähimmäismäärät koskevat vain kaasumaisessa tilassa pidettäviä aineita. Alkuperäisessä direktiivissä ei myöskään käsitelty ylikriittisiä olomuotoja, joilla on useimmat kaasun ominaisuuksista mutta joita ei yleensä kutsuta kaasumaisiksi. Tämä tulkinnanvaraisuus olisi ratkaistava mainitsemalla, että kohdassa tarkoitetaan myös näitä muotoja. Siksi ehdotetaan, että liitteen I osan 2 huomautuksessa 3 olevan c kohdan 2 alakohta muutetaan seuraavasti: 2. kaasumaisia aineita ja valmisteita, jotka ovat syttyviä joutuessaan kosketukseen ilman kanssa ympäristön lämpötilassa ja ilmanpaineessa (vaaralausekkeen R12 toinen luetelmakohta) MDMRWNDRYDW NDDVXPDLVHVVDWDL\OLNULLWWLVHVVlRORPXRGRVVD" /LLWWHHQ,RVDQKXRPDXWXNVHVVDROHYDQFNRKGDQDODNRKWD Huomautuksen alusta jäi Seveso II -direktiiviä koskevassa ehdotuksessa erehdyksessä pois siihen selvästi kuuluva sana "syttyviä". Jos tätä kohtaa ei korjata, se voidaan ymmärtää niin että ylikuumennettu vesi luokiteltaisiin "erittäin helposti syttyväksi", mikä ei tietenkään ole tarkoitus. Siksi ehdotetaan, että liitteen I osan 2 huomautuksessa 3 olevan c kohdan 3 alakohta muutetaan seuraavasti: 3. V\WW\YLl nestemäisiä aineita ja valmisteita, joita pidetään kiehumispistettään korkeammassa lämpötilassa." 2,.(863(5867$ Ehdotus perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohtaan (yhteistoimintamenettely), joka on yhteisön ympäristöpolitiikan erityinen oikeusperusta. (5,26$382/7(1.88/(0,6(67$6$$'8778/2.6(7 (Laaditaan sen jälkeen, kun kaikkia asianosaisia on kuultu.) 11
Ehdotusluonnos: (85223$13$5/$0(17,1-$1(8926721',5(.7,,9,(< YDDUDOOLVLVWDDLQHLVWDDLKHXWXYLHQVXXURQQHWWRPXXVYDDURMHQWRUMXQQDVWDDQQHWXQ QHXYRVWRQGLUHNWLLYLQ(<6HYHVR,,GLUHNWLLYLQPXXWWDPLVHVWD EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 1, ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 2, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 3 sekä katsovat seuraavaa: (1) (1) Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY tavoitteena on ehkäistä suuronnettomuuksia, joissa on mukana vaarallisia aineita, ja rajoittaa niiden ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvia seurauksia, jotta koko yhteisössä voitaisiin taata yhdenmukaisesti ja tehokkaasti korkea turvallisuuden taso. (2) (2) Viime aikoina tapahtuneiden teollisuusonnettomuuksien sekä komission neuvoston pyynnöstä tekemien syöpää aiheuttavien aineiden ja ympäristölle vaarallisia aineita koskevien tutkimusten perusteella direktiivin soveltamisalaa on laajennettava. (3) (3) Baia Maressa tapahtunut onnettomuus osoitti, että jotkin kaivostoiminnan varastointi- ja prosessointitoiminnat voivat aiheuttaa suuronnettomuuksia. Komission tiedonannot turvallisesta kaivostoiminnasta 4 ja kuudennesta ympäristöä koskevasta Euroopan yhteisön toimintaohjelmasta 5 ovat tuoneet esille tarpeen laajentaa direktiivin soveltamisala koskemaan kaivostoiminnan varastointi- ja prosessointitoiminnasta aiheutuvat riskit. (4) (4) Enscheden onnettomuus osoitti, että pyroteknisten aineiden varastointi ja valmistus merkitsee suurta vaaran mahdollisuutta. Siksi kyseisille aineille 1 2 3 4 5......... KOM(2000) 664 lopullinen. KOM(2000) 31 lopullinen. 0
säädettyjä soveltamisen vähimmäismääriä on alennettava tuntuvasti, ja aineiden määritelmää on selkeytettävä ja yksinkertaistettava direktiivissä. (5) (5) Niiden tutkimusten perusteella, jotka komissio on tehnyt läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, vaikuttaa siltä, että syöpää aiheuttavien aineiden luetteloa olisi laajennettava ja direktiivin liitteessä I ympäristölle vaarallisille aineille säädettyjä soveltamisen vähimmäismääriä olisi pienennettävä huomattavasti. (6) (6) Direktiiviä muutettaessa on aiheellista muuttaa myös joitakin liitteen I kohtia tekstin korjaamiseksi tai selventämiseksi, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: DUWLNOD Muutetaan vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annettu neuvoston direktiivi 96/82/EY (Seveso II -direktiivi) seuraavasti: 1. Muutetaan 4 artiklan ainoan kohdan e alakohta seuraavasti: "e) PLQHUDDOLHQ ORXKLQWDDQ NDLYRNVLVVD WDL DYRORXKRNVLVVD WDL SRUDQUHLNLHQ NDXWWD QLLGHQ HWVLPLVWl WDL K\ G\QWlPLVWl YDUWHQ HL NXLWHQNDDQYDUDVWRLQWLLQWDLSURVHVVRLQWLLQMRVVDRQPXNDQDYDDUDOOLVLD DLQHLWD 2. Muutetaan 4 artiklan ainoan kohdan f alakohta seuraavasti: f) kaatopaikkoihin OXNXXQ RWWDPDWWD MlWHDOWDLWD WDL SDWRMD MRLWD Nl\WHWllQPDOPHLVWDVDDWDYLHQPLQHUDDOLHQSURVHVVRLQQLQ\KWH\GHVVl 3. Muutetaan liitteen I osassa 1 oleva syöpää aiheuttavien aineiden luettelo ja niille säädetyt soveltamisen vähimmäismäärät seuraavasti: Sarake 1 Sarake 2 Sarake 3 Soveltamisen vähimmäismäärät Vaaralliset aineet (tonneina) 6 ja 7 artikla 9 artikla Seuraavat SYÖPÄÄ AIHEUTTAVAT AINEET 4-aminobifenyyli ja/tai sen suolat, DNU\\OLDPLGLÃEHQWVRWULNORULGL bentsidiini ja/tai sen suolat, bis-kloorimetyylieetteri, metyylikloorimetyylieetteri, GLEURPLHWDDQLÃGLHW\\OLVXOIDDWWL GLPHW\\OLVXOIDDWWLÃdimetyylikarbamyylikloridi, GLEURPL NORRULSURSDDQLÃGLPHW\\OLK\GUDWVLLQL dimetyylinitrosamiini, heksametyylifosforihappotriamidi, K\GUDWVLLQL, 2-naftyyliamiini ja/tai sen suolat, 4-nitrodifenyyli ja 1,3-propaanisulfoni. 4. Muutetaan liitteen I osassa 1 oleva nimike "Moottoribensiini ja muut bensiinit" ja sitä koskevat soveltamisen vähimmäismäärät seuraavasti: Sarake 1 Sarake 2 Sarake 3 1
Soveltamisen vähimmäismäärät Vaaralliset aineet (tonneina) 6 ja 7 artikla 9 artikla gom\wxrwwhhw DÃPRRWWRULÃMDÃWHROOLVXXVEHQVLLQLW EÃSHWUROLW FÃNDDVX OM\WÃPXNDDQÃOXHWWXLQDÃGLHVHO OM\WÃMDÃ OM\WXRWWHHWÃMRLOODÃRQ VDPDQNDOWDLQHQÃNLHKXPDDOXH 5. Muutetaan liitteen I osassa 2 olevat luokan 4 ("räjähtävät") soveltamisen vähimmäismäärät seuraavasti: Sarake 1 Sarake 2 Sarake 3 Soveltamisen vähimmäismäärät (tonneina) 3 artiklan 4 kohdassa Vaaralliset aineet määritellyille vaarallisille aineille 6 ja 7 artikla 9 artikla 4. 5. RÄJÄHTÄVÄT (kun aine tai valmiste on huomautuksessa 2 a annetun määritelmän mukainen) WDL 3<527(.1,6(7Ã NXQÃ DLQHÃ WDLÃ YDOPLVWHÃ RQ KXRPDXWXNVHVVDÃÃFÃDQQHWXQÃPllULWHOPlQÃPXNDLQHQ.VÃP\ VÃKXRPDXWXVÃÃG +(/3267, RÄJÄHTÄVÄT (kun aine tai valmiste on huomautuksessa 2 b annetun määritelmän mukainen)..vãp\ VÃKXRPDXWXVÃÃG 6. Muutetaan liitteen I osassa 2 oleva luokka 9 ("ympäristölle vaaralliset") seuraavasti: Sarake 1 Sarake 2 Sarake 3 Soveltamisen vähimmäismäärät (tonneina) 3 artiklan 4 kohdassa Vaaralliset aineet määritellyille vaarallisille aineille 6 ja 7 artikla 9 artikla 9. YMPÄRISTÖLLE VAARALLISET, joihin liittyvät seuraavat vaaralausekkeet: i) R50 "erittäin myrkyllistä vesieliöille" PXNDDQÃ OXNLHQ 5 ii) R51/53 "myrkyllistä vesieliöille" sekä "Voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä" 2
7. Muutetaan liitteen I osassa 2 oleva huomautus 2 seuraavasti: D5lMlKWlYlOOlDLQHHOODWDLYDOPLVWHHOODWDUNRLWHWDDQDLQHWWDWDLYDOPLVWHWWDMRNDYRLUlMlKWll LVNXQKDQNDXNVHQDYRWXOHQWDLPXXQV\WW\PLVOlKWHHQYDLNXWXNVHVWDYDDUDODXVHNH5MDMRND HL ROH PllULWHOPlQ E PXNDLQHQ WDL MRND RQ OXRNLWHOWX YDDUDOOLVXXVOXRNNDDQ WDL YDDUDOOLVWHQ DLQHLGHQ WLHNXOMHWXNVLD NRVNHYDQ MlVHQYDOWLRLGHQ ODLQVllGlQQ Q OlKHQWlPLVHVWl DQQHWXQ QHXYRVWRQ GLUHNWLLYLQ (< PXNDXWWDPLVHVWD WHNQLLNDQ NHKLW\NVHHQ SlLYlQl MRXOXNXXWD DQQHWXQ NRPLVVLRQ GLUHNWLLYLQ (< RVDVVD,, 81$'5 OXRNLWXVMlUMHVWHOPl E +HOSRVWL UlMlKWlYlOOl DLQHHOOD WDL YDOPLVWHHOOD WDUNRLWHWDDQ DLQHWWD WDL YDOPLVWHWWD MRND YRL UlMlKWllHULWWlLQ KHOSRVWL LVNXQ KDQNDXNVHQ DYRWXOHQ WDL PXXQ V\WW\PLVOlKWHHQ YDLNXWXNVHVWD YDDUDODXVHNH5WDLMRND RQ OXRNLWHOWX YDDUDOOLVXXVOXRNNDDQ WDL YDDUDOOLVWHQ DLQHLGHQ WLHNXOMHWXNVLD NRVNHYDQ MlVHQYDOWLRLGHQ ODLQVllGlQQ Q OlKHQWlPLVHVWl DQQHWXQ QHXYRVWRQ GLUHNWLLYLQ (< PXNDXWWDPLVHVWD WHNQLLNDQ NHKLW\NVHHQ SlLYlQl MRXOXNXXWD DQQHWXQNRPLVVLRQGLUHNWLLYLQ(<RVDVVD,,81$'5OXRNLWXVMlUMHVWHOPl F 3\URWHNQLQHQ DLQH RQ DLQH WDL DLQHVHRV MRND RQ WDUNRLWHWWX PXRGRVWDPDDQ OlPS l YDORD llqwl NDDVXD WDL VDYXD WDL QLLGHQ \KGLVWHOPLl LWVHVWllQ MDWNXYLVVD HNVRWHUPLVLVVl NHPLDOOLVLVVD UHDNWLRLVVDMRLVVDHLWDSDKGXGHWRQDDWLRWD G-RVHVLQHHQVLVlOWlPlQUlMlKWlYlQKHOSRVWLUlMlKWlYlQWDLS\URWHNQLVHQDLQHHQWDLYDOPLVWHHQ PllUl WXQQHWDDQ N\VHLQHQ PllUl RWHWDDQ KXRPLRRQ VRYHOOHWWDHVVD WlWl GLUHNWLLYLl N\VHLVLLQ HVLQHLVLLQ -RV PllUll HL WXQQHWD WlWl GLUHNWLLYLl VRYHOOHWWDHVVD NRNR HVLQHWWl NRKGHOODDQ UlMlKWlYlQl KHOSRVWL UlMlKWlYlQl WDL S\URWHNQLVHQl VHQ PXNDDQ PLNl DLQH WDL YDOPLVWH RQ N\V\P\NVHVVl 8. Muutetaan liitteen I osan 2 huomautuksessa 3 olevan b kohdan 1 alakohdan toinen luetelmakohta seuraavasti: "- aineita MD YDOPLVWHLWD, joiden leimahduspiste on alempi kuin 55 C ja jotka pysyvät nestemäisinä paineenalaisina ja jotka tietyissä prosessiolosuhteissa, kuten korkeassa paineessa tai korkeassa lämpötilassa, voivat aiheuttaa suuronnettomuuksien vaaran," 9. Muutetaan liitteen I osan 2 huomautuksessa 3 olevan c kohdan 2 alakohta seuraavasti: 2. kaasumaisia aineita ja valmisteita, jotka ovat syttyviä joutuessaan kosketukseen ilman kanssa ympäristön lämpötilassa ja ilmanpaineessa (vaaralausekkeen R12 toinen luetelmakohta) MDMRWNDRYDW NDDVXPDLVHVVDWDL\OLNULLWWLVHVVlWLODVVD. 10. Muutetaan liitteen I osan 2 huomautuksessa 3 olevan c kohdan 3 alakohta seuraavasti: 3. V\WW\YLl nestemäisiä aineita ja valmisteita, joita pidetään kiehumispistettään korkeammassa lämpötilassa". DUWLNOD 7l\WlQW QSDQR 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 12 kuukauden kuluessa direktiivin voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. 6 7 EYVL L 335, 24.12.1996, s. 43. EYVL L 335, 24.12.1996, s. 43. 3
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset komissiolle. DUWLNOD 9RLPDDQWXOR Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan (XURRSDQ\KWHLV MHQYLUDOOLVHVVDOHKGHVVl. DUWLNOD Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty, (XURRSDQSDUODPHQWLQSXROHVWD 3XKHPLHV 1HXYRVWRQSXROHVWD 3XKHHQMRKWDMD 4