EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

Transkriptio

1 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2001) 624 lopullinen 2001/0257 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta (komission esittämä)

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto Sidosryhmien kuuleminen Ehdotuksen perustelut Baia Maren onnettomuuteen liittyvät direktiivin muutokset Enscheden onnettomuuteen liittyvät muutokset Syöpää aiheuttavista aineista ja ympäristölle vaarallisista aineista tehtyihin tutkimuksiin liittyvät muutokset Syöpää aiheuttavat aineet Ympäristölle vaaralliset aineet Muotoseikkoja liitteessä I Uusi huomautus 6 johdannossa Osan 2 huomautus Osan 2 huomautuksessa 3 olevan b kohdan 1 alakohdan toinen luetelmakohta Osan 2 huomautuksessa 3 olevan c kohdan 2 alakohta Osan 2 huomautuksessa 3 olevan c kohdan 3 alakohta Osan 2 huomautus Oikeusperusta

3 PERUSTELUT 1. JOHDANTO Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetulla neuvoston direktiivillä 96/82/EY 1 (niin sanotulla Seveso II -direktiivillä) pyritään estämään vaarallisista aineista johtuvia suuronnettomuuksia ja rajoittamaan niiden ihmiselle ja ympäristölle aiheuttamia seurauksia suojelun korkean tason varmistamiseksi yhdenmukaisesti ja tehokkaasti koko yhteisössä. Uuden, jäsenvaltioissa 3. helmikuuta 1999 alkaen noudatettavan direktiivin pääuudistus on, että teollisuuden toimijoiden oli otettava käyttöön turvallisuusjohtamisjärjestelmiä, joihin kuuluu yksityiskohtaisen riskiarvion laatiminen mahdollisista onnettomuuksista. Riskiarviolla on ratkaiseva merkitys suuronnettomuuksien estäjänä. Lisäksi on tärkeää, että velvoitetaan tiedottamaan yleisölle teollisuusriskeistä ja oikeasta käyttäytymisestä onnettomuustapauksissa suuronnettomuuksien seurausten rajoittamiseksi. Viime aikoina Baia Maressa Romaniassa ja Enschedessä Alankomaissa tapahtuneiden teollisuusonnettomuuksien sekä niiden syöpää aiheuttavia ja ympäristölle vaarallisia aineita koskevien tutkimusten perusteella, jotka komissio on tehnyt neuvoston pyynnöstä, direktiivin soveltamisalaa on laajennettava, jotta direktiivin tavoitteet saavutetaan. Komissio on myös pohtinut, pitäisikö AZF-yrityksen kemian laitoksessa Toulousessa 21. syyskuuta 2001 tapahtuneen räjähdyksen johdosta tehdä välittömästi muutoksia Seveso II -direktiiviin. Kyseinen laitos kuitenkin kuului direktiivin velvoitteiden soveltamisalaan (päinvastoin kuin Baia Maren ja Enscheden laitokset). Lisäksi olisi epätarkoituksenmukaista viivästyttää huomattavasti niiden tuotantolaitosten saattamista Seveso II - direktiivin soveltamisalaan, joille tämä on kiireellistä ympäristönsuojelu- ja turvallisuussyistä. Yksi huomattava tekijä, joka kuitenkin vakavoitti niin Toulousen kuin Enschedenkin onnettomuuden seurauksia, on tuotantolaitosten sijainti lähellä asuinalueita. Seveso II -direktiivin uudella maankäytön suunnittelua koskevalla 12 artiklalla pyritään säilyttämään pitkällä aikavälillä riittävä etäisyys vaarallisten tuotantolaitosten ja asuinalueiden sekä muiden yleisessä käytössä olevien alueiden välillä. Tällaisen säännöksen sisällyttäminen ensimmäistä kertaa yhteisön lainsäädäntöön on toki merkittävä edistysaskel, mutta komission ja jäsenvaltioiden on vielä kerättävä kokemusta sen soveltamisesta. Jäsenvaltioiden avustamiseksi sen soveltamisessa julkaistiin vuonna 1999 ohjeasiakirja maankäytön suunnittelusta, ja Ranskan isännöimää eurooppalaista maankäytön suunnitteluseminaaria valmisteltiin jo ennen Toulousen onnettomuutta. Komissio lisää lähitulevaisuudessa yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voitaisiin kehittää asianmukaisia 1 EYVL L 10, , s

4 oikeudellisia tai muita toimenpiteitä näistä onnettomuuksista saatujen kokemusten perusteella maankäytön suunnittelun, yleisten riskinarviointimenetelmien yhdenmukaistamisen ja riskikartoituksen alalla sekä väestölle tiedottamisessa. Komissio aikoo pohtia jo tehdyistä töistä saatujen tulosten ja AZF:n laitoksella tapahtunutta räjähdystä koskevien meneillään olevien tutkimusten päätelmien perusteella, pitäisikö sen ehdotusta muuttaa tai pitäisikö sen ehdottaa uutta muutosta direktiiviin Toulousessa tapahtuneen onnettomuuden ottamiseksi huomioon. 2. SIDOSRYHMIEN KUULEMINEN Siitä alkaen, kun neuvosto antoi Seveso II -direktiivin joulukuussa 1996, sidosryhmiä on kuultu jatkuvasti sekä direktiivin täytäntöönpanosta että mahdollisista parannuksista ja muutoksista. Tämä on tapahtunut useissa kansainvälisissä konferensseissa ja seminaareissa, säännöllisissä kokouksissa Seveso II -direktiivin mukaisesti perustetun toimivaltaisten viranomaisten komitean kanssa ja teknisissä työryhmissä, joita on perustettu käsittelemään direktiivin eri näkökohtia. Mitä tulee tähän ehdotukseen, komission ympäristöasiain pääosasto julkaisi sen ensimmäisen luonnoksen Internetissä huhtikuussa Luonnos lähetettiin myös jäsenvaltioille, ETA:n jäsenvaltioille, jäsenehdokasmaille, ympäristöasioissa toimiville kansalaisjärjestöille, eurooppalaisille ja kansallisille toimialaliitoille ja -järjestöille sekä joillekin kansainvälisille järjestöille, ja niitä pyydettiin levittämään luonnosta edelleen. Kommentit pyydettiin esittämään 25. toukokuuta 2001 mennessä, ja Brysselissä pidettiin julkinen kuulemistilaisuus 31. toukokuuta Tilaisuuden jälkeen myös kirjallisina saadut kommentit julkaistiin Internetissä laatijoidensa suostumuksella. Kaikki kuulemismenettelyn aikana saadut kommentit on arvioitu huolellisesti. Seuraavissa luvuissa selostetaan parannuksia, joita tekstiin on tehty saatujen ehdotusten perusteella, ja selitetään komission syyt olla seuraamatta muita ehdotuksia. 3. EHDOTUKSEN PERUSTELUT 3.1. Baia Maren onnettomuuteen liittyvät direktiivin muutokset Tammikuussa 2000 Baia Maressa Romaniassa murtui jätealtaan pato, ja syanidia valui Tiszajokeen. Samanlainen onnettomuus tapahtui vuonna 1998 Espanjan Aznalcóllarissa, jossa padon murtuminen johti Coto Doñanan kansallispuiston myrkyttymiseen. Nämä onnettomuudet ovat herättäneet kysymyksen, miten tehokasta on tällaisten onnettomuuksien ehkäisemiseen tähtäävä yhteisön politiikka. Onnettomuudet toivat esiin, että alalla tarvitaan kohdennetumpaa ympäristöpolitiikkaa

5 Seveso II -direktiivin tärkeimmät soveltamisalat ovat kemian tehtaat ja varastot, joissa on vaarallisia aineita yli tiettyjen kynnysmäärien. Direktiivin 4 artiklan ainoan kohdan e alakohdassa todetaan, että direktiiviä ei sovelleta mineraalien etsintään tai hyödyntämiseen riippumatta siitä, toteutetaanko se maanalaisissa kaivoksissa, avolouhoksissa tai poranreikien kautta. Saman kohdan f alakohdassa todetaan, että direktiiviä ei myöskään sovelleta kaatopaikkoihin. Nämä poikkeukset perustuvat tietyn teollisen toiminnan suuronnettomuuden vaarasta 24. kesäkuuta 1982 annettuun neuvoston direktiiviin 82/501/ETY 3 (joka on alkuperäinen Seveso-direktiivi), jota ei sovelleta malmin louhintaan ja muuhun kaivostoimintaan eikä myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden käsittelylaitoksiin, joita yhteisön säädökset koskevat, sikäli kuin säädösten tarkoituksena on suuronnettomuuksien estäminen. Kun Seveso II -direktiiviä koskeva ehdotus 4 esitettiin neuvostolle ja Euroopan parlamentille, ehdotuksen perusteluissa selitettiin edellä mainittujen poikkeuksien säilyttäminen sillä, että vaikka kyseisillä aloilla voi tapahtua suuronnettomuuksia, ne eivät kuulu selvästi ehdotuksen piiriin, sillä niihin liittyvät tarpeet ja vaarat ovat erityislaatuisia. Komissio antoi 23. lokakuuta 2000 tiedonannon Turvallinen kaivostoiminta: viimeaikaisten kaivosonnettomuuksien jälkeiset toimet 5. Tiedonannossa kuvaillaan viimeaikaisten kaivosonnettomuuksien jatkotoimia, joita komissio aikoo toteuttaa, kuten komissio oli todennut jo 3. toukokuuta 2000 julkaisemassaan tiedonannossa Kestävän kehityksen edistäminen EU:n muussa kuin energian tuotantoon suuntautuvassa kaivannaisteollisuudessa 6. Mainitussa tiedonannossa tehdään yhteenveto kaivostoimintaan sovellettavan yhteisön ympäristölainsäädännön nykytilanteesta ja määritellään kaivosten turvallisuuden parantamiseksi seuraavat kolme ensisijaista tointa, jotka liittyvät teollisuuden riskinhallintaan, kaivosjätteiden käsittelyyn ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseen: Seveso II -direktiivin muuttaminen niin, että sen soveltamisalaan kuuluvat selkeästi myös malmeista saatavien mineraalien prosessointi ja erityisesti prosessoinnissa käytettävät jätealtaat ja padot. Tällä alalla toimivien yritysten on siksi otettava käyttöön turvallisuusjohtamisjärjestelmiä, joihin kuuluu muun muassa yksityiskohtainen riskien arviointi mahdollisten onnettomuusskenaarioiden perusteella. On kuitenkin tärkeää huomata, että kaivostoiminta kuuluu direktiivin soveltamisalaan vain, jos siihen liittyy direktiivissä määriteltyjä vaarallisia aineita direktiivissä asetettuja kynnysarvoja suurempina määrinä; EYVL L 230, , s.1. EYVL C 106, , s. 4. KOM(2000) 664 lopullinen. KOM(2000) 265 lopullinen. 5

6 kaivosjätteen käsittelyä koskeva aloite, joka koskee jätehuollon ympäristönäkökohtia ja parhaita käytäntöjä, joilla voitaisiin estää ympäristövahingot jätteen käsittelyn aikana; ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24. syyskuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/61/EY 7 ("IPPC-direktiivi") tarkoitettu parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskeva viiteasiakirja (BREF-asiakirja), jossa kuvailtaisiin parhaita päivittäin syntyvien epäpuhtauksien vähentämiseen ja onnettomuuksien estämiseen ja lieventämiseen käytettävissä olevia tekniikoita muiden kuin rautametallien kaivostoiminnan alalla. Seveso II -direktiivin muutosehdotus sekä kaivosjätehuoltoa koskeva aloite kuuluvat myös ympäristöä koskevaa Euroopan yhteisön kuudetta toimintaohjelmaa koskevassa komission tiedonannossa 8 mainittuihin toimiin. Kansainvälisen Baia Mare -työryhmän loppuraportissa 9 kannatetaan edellä mainitussa tiedonannossa ehdotettua yleistä lähestymistapaa. Työryhmä perustettiin onnettomuuden jälkeen määrittämään tapahtunut onnettomuus ja siihen johtaneet syyt sekä mahdolliset keinot vähentää riskejä tulevaisuudessa. Lisäksi tästä tiedonannosta annetussa Euroopan parlamentin mietinnössä 10 kannatetaan nimenomaisesti ehdotus Seveso II -direktiivin soveltamisalan laajentamista siten, että se kattaa kaivostoiminnan varastointiin ja käsittelyyn liittyvät riskit. Seveso II -direktiivin soveltamisalassa on tulkinnanvaraa niin, että mineraalien prosessoinnin ja/tai kaivosjätteen käsittelylaitosten voidaan katsoa jäävän sen ulkopuolelle. Tulkinnanvaraisuus liittyy kysymykseen, katsotaanko koko toiminnan (louhinnan, prosessoinnin ja erottamisen) tapahtuvan yhdessä vai kahdessa (tai useammassa) eri tuotantolaitoksessa. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan `tuotantolaitoksella` tarkoitetaan koko sitä toiminnanharjoittajien valvonnassa olevaa aluetta, jossa on vaarallisia aineita yhdessä tai useammassa laitoksessa, yhteiset tai toisiinsa liittyvät perusrakenteet tai toiminnot mukaan lukien. Jos kaivosjätteen käsittelylaitoksen katsotaan olevan kaivos- tai prosessointitoimintaan liittyvä perusrakenne tai toiminto, koko toiminta muodostaa yhden tuotantolaitoksen. Silloin voitaisiin katsoa, että 4 artiklan ainoan kohdan e alakohdassa säädetty poikkeus koskee kaikkia kaivannaisalan toimintoja, ja vaihtoehtoisesti että sana "hyödyntäminen" tarkoittaa sekä mineraalien louhintaa että niiden prosessointia. Kummassakin tapauksessa koko tuotantolaitos jäisi direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Jos taas jätteenkäsittelylaitosta ei katsota louhinta- ja prosessointitoimintaan liittyväksi perusrakenteeksi tai toiminnoksi (koska se voi sijaita kilometrien päässä näistä toiminnoista), itse jätteenkäsittelylaitos muodostaa erillisen EYVL L 257, , s.1. KOM(2000) 31 lopullinen. Report of the International Task Force for Assessing the Baia Mare Accident, joulukuu Euroopan parlamentti, A5-0214/

7 tuotantolaitoksen. Siinä tapauksessa voitaisiin väittää, että se on kaatopaikka ja jää siksi Seveso II -direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle 4 artiklan ainoan kohdan f alakohdan perusteella. Edellä kuvaillun moniselitteisyyden ratkaisemiseksi komissio ehdottaa, että Seveso II -direktiivin 4 artiklan ainoan kohdan e ja f alakohtaa muutetaan niin, että varmistetaan, että prosessointi ja varastointi, joissa käsitellään vaarallisia aineita, sekä näiden toimintojen yhteydessä käytettävät kaivosjätteen käsittelylaitokset kuuluvat direktiivin soveltamisalaan riippumatta siitä, mitä tulkintaa käytetään. Seveso II -direktiivin yleinen lähestymistapa on pyrkiä hallitsemaan vaarallisiin aineisiin liittyviä vaaroja riippumatta siitä, millaisessa teollisessa toiminnassa niitä käytetään. Tähän lähestymistapaan ei sovi, että kaikki kaivostoiminta jätettäisiin soveltamisalan ulkopuolelle. Komissio ehdottaa siksi, että 4 artiklan ainoan kohdan e alakohdassa oleva poikkeus rajoitetaan koskemaan vain mineraalien hyödyntämistä maanalaisissa kaivoksissa ja avolouhoksissa lukuun ottamatta kemiallista ja lämpöprosessointia ja näihin liittyvää varastointia, joissa esiintyy vaarallisia aineita. Kaiken kaikkiaan tämä merkitsee, että tiettyjä määriä vaarallisia aineita kaivos- tai louhintapaikalle tuovat toimijat kuuluvat tulevaisuudessa direktiivin soveltamisalaan. Kun lisäksi otetaan huomioon 4 artiklan ainoan kohdan f kohdassa olevan poikkeuksen ehdotettu rajaaminen, tämä merkitsee myös, että sellaiset kaivosjätteen käsittelylaitokset,joita käytetään mineraalien kemiallisen ja lämpöprosessoinnin yhteydessä, kuuluvat direktiivin soveltamisalaan. Komissio on tietoinen siitä, että ehdotettu direktiivi ei ehkä koske sellaisia kaivosjätteen käsittelylaitoksia, joita käytetään mekaanisen prosessoinnin yhteydessä ja joissa ei esiinny muita vaarallisia aineita kuin niitä, joita esiintyy luonnostaan maassa tai pohjamaassa, esimerkiksi raskasmetallit. Komissio ehdottaa siksi, että näiden kaivosjätteen käsittelylaitosten turvallisuusnäkökohtia käsitellään kaivosjätteen käsittelyä koskevassa aloitteessa. Lisäksi Seveso II -direktiiviä ei ole tarkoitus soveltaa offshoreteollisuuteen, eikä komissio aio tehdä tähän muutosta. Kuulemisten aikana esille nousi kaksi pääasiallista ehdotusta: Työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä koskevan neuvoston direktiivin 89/391/ETY mukaisesti annettujen 11. ja 12. erityisdirektiivin soveltamisalaan jo kuuluva kaivostoiminta olisi edelleen jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Seveso II -direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa säädetään kuitenkin selvästi, että kyseinen direktiivi ja direktiivi 89/391/ETY täydentävät toisiaan. Lisäksi Seveso II -direktiivin vaatimukset (esim. turvallisuusjohtamisjärjestelmät, maankäytön suunnittelu ja tiedotus väestölle) ovat suuremmat kuin 11. ja 12. erillisdirektiivin vaatimukset. Direktiivin soveltamisalaan otettava kaivostoiminta on rajoitettava vain metallimalmin louhintaan ja käsittelyyn. Edellä mainitut kaksi onnettomuutta tapahtuivat kylläkin metallimalmin käsittelylaitoksissa, mutta komissio uskoo, että turvallisuuslainsäädännön soveltamisalan laajentaminen vaiheittain vasta sen jälkeen, kun onnettomuuksia on jo tapahtunut, on ennalta varautumisen periaatteen vastaista. Näitä asioita on 7

8 suotavampaa lähestyä ennakoivasti kuin jälkikäteen reagoiden. Euroopan parlamentti kannattaa tätä käsitystä, ja edellä mainitusta tiedonannosta antamassaan mietinnössä se kiittää Seveso II -direktiivin soveltamisalan laajentamista kattamaan myös kaivostoiminta ja hylkää ehdotuksen, jonka mukaan laajentaminen koskisi vain metallimalmin prosessointia Enscheden onnettomuuteen liittyvät muutokset Yhteensä 22 ihmistä kuoli ja lähes tuhat loukkaantui räjähdyssarjassa, joka tapahtui ilotulitteita varastoivan ja kokoavan S.E. Fireworks -yrityksen tiloissa Enschedessä Alankomaissa Onnettomuus vahingoitti laajalti tehtaan ympäristöä, jolla sijaitsee asuinalue sekä Grolschin panimo (jossa on suuri ammoniakkijäähdytysjärjestelmä). Alankomaiden hallitus antoi Oostingin komissiolle tehtäväksi tutkia onnettomuutta, ja komitea julkaisi raporttinsa 11 helmikuussa Raportti asettaa kyseenalaiseksi, noudattiko valmistaja toimilupansa ehtoja ja toteutettiinko niiden noudattamisen valvontamenettelyjä asianmukaisesti. Onnettomuuden vakavuus tuo myös esille, kuinka suuria vaaroja liittyy räjähteiden ja pyroteknisten aineiden käsittelyyn ja varastointiin. Tietoisuus näistä vaaroista johti siihen, että räjähteet ja pyrotekniset aineet sisällytettiin ensimmäistä kertaa Seveso II -direktiiviin. Tämä tapahtuu kahdessa luokassa, joiden soveltamisen vähimmäismäärät ovat 10/50 tonnia ja 50/200 tonnia. Direktiivissä käytetyt vaaralausekkeet eivät kuitenkaan ole aina sopivat, eivätkä ne aina kuvasta eri räjähteiden välisiä huomattavia eroja riskialttiudessa. Erityisesti kaikkien pyroteknisten aineiden luokittelu samaan luokkaan vaikuttaa epäasianmukaiselta. Lisäksi direktiivi jättää ilotulitteiden bruttopainon ja räjähtävän aineen määrän välisen suhteen tulkinnanvaraiseksi. Tämä johti tilanteeseen, jossa S.E. Fireworks -yrityksen voitiin katsoa jäävän Seveso II -direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka sillä oli toimilupa suuren ilotulitemäärän käsittelyyn. Seveso II -direktiivillä perustettu toimivaltaisten viranomaisten komitea järjesti Enscheden onnettomuuden ja muiden ilotuliteonnettomuuksien johdosta syyskuussa 2000 seminaarin, jossa tarkasteltiin näitä vakavia onnettomuuksia. Seminaarilla pyrittiin myös lisäämään tietoa siitä, miten EU:n jäsenvaltioiden määräyksillä on pyritty estämään tällaiset onnettomuudet, mitä vaikeuksia säännöstöjen täytäntöönpanossa esiintyy ja mitä parannusmahdollisuuksia niissä on. Komission yhteisessä tutkimuskeskuksessa Isprassa Italiassa toimiva suuronnettomuuksien riskejä tutkiva toimisto (MAHB) laati seminaarista raportin De vuurwerkramp, Eindrapport, ISBN: , , , Seminar on Explosives and Pyrotechnic Substances, 27 September, 2000, Marseille/France, Report and Conclusions. 8

9 Seminaarissa kävi ilmi, että pyroteknisten aineiden sääntelyjärjestelmien kattavuus ja rakenne vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Eniten poikkeavat toisistaan eri maissa noudatettavat soveltamisen vähimmäismäärät ja räjähteiden ja pyroteknisten aineiden luokittelumenetelmät. Kuudessa jäsenvaltiossa Espanjassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kansallinen järjestelmä kattaa pyroteknisiä aineita käsittelevät tuotantolaitokset paremmin kun Seveso II -direktiivi. MAHB:n tiloissa pidettiin toinen seminaari maaliskuussa. Seminaarissa todettiin, että ilotulitteiden luokitus on ensisijainen ongelma. Räjähteiden varastointia koskevat kansalliset määräykset perustuvat useimmissa jäsenvaltioissa vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien eurooppalaisen sopimuksen (UN-ADRsopimuksen) mukaiseen luokitusjärjestelmään. Räjähteet erotetaan Seveso II -direktiivissä toisistaan vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevan EY:n lainsäädännön mukaisten riskilausekkeiden perusteella. Riskilausekkeet merkitsevät vain aineiden räjähdysherkkyyttä (syttymisen helppoutta). Sen sijaan UN-ADR-järjestelmässä erotetaan räjähteet toisistaan niiden edustaman vaaran perusteella. Vaara vaihtelee vaarallisuusluokkaan 1.1 kuuluvien räjähteiden massaräjähdysvaarasta vaarallisuusluokkaan 1.4 kuuluvien räjähteiden palovaaraan. Erotus on erityisen merkittävä pyroteknisten aineiden osalta, mutta sitä ei oteta mitenkään huomioon nykyisessä direktiivissä, jossa käsitellään pyroteknisiä aineita yhtenä ryhmänä. Ispran seminaarissa katsottiin, että UN-ADR-luokitusjärjestelmän sisällyttäminen Seveso II -direktiiviin parantaisi merkittävästi erityyppisten räjähteiden, erityisesti ilotulitteiden, vaarallisuuden ottamista huomioon. Seminaarissa oltiin sitä mieltä, että vaikka luokkaan HD 1.4 kuuluviin (lähinnä kuluttajille tarkoitettuihin) ilotulitteisiin sisältyy vaara ja niiden olisi siksi kuuluttava direktiivin soveltamisalaan, vaara on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin muissa ilotulitteissa ja räjähteissä, ja siksi niitä olisi käsiteltävä eri tavalla. Seminaarien perusteella ja teollisuuden ja jäsenvaltioiden kuulemismenettelyn aikana esittämien näkemysten johdosta komissio ehdottaa, että direktiivin liitteessä I olevassa 2 osassa käytettyjä määritelmiä tarkistetaan niin, että otetaan huomioon eri räjähdetyyppien edustamien vaarojen suuruus. Komissio ehdottaa erityisesti, että direktiivissä olevia räjähteiden määritelmiä muutetaan hyödyntäen UN-ADRluokitusjärjestelmää, joka on siirretty Euroopan yhteisön lainsäädäntöön neuvoston direktiivillä 94/55/EY, ja määräämällä, että korkeammat soveltamisen vähimmäismäärät koskevat vain luokkaan HD 1.4 kuuluvia räjähteitä, lähinnä kuluttajille tarkoitettuja ilotulitteita. Komissio oli Ispran seminaarin suositusten johdosta suunnitellut ehdottavansa räjähtävien aineiden jakamista kolmeen luokkaan niin, että vaarallisimmilla räjähteillä olisi huomattavasti alemmat soveltamisen vähimmäismäärät (5 ja 20 tonnia). Julkisessa kuulemismenettelyssä, johon kuului keskusteluja teollisuuden kanssa ja jäsenvaltioiden tekemien 9

10 vaikutustenarviointien tutkimista, komissio kuitenkin päätyi muuttamaan ehdotuksensa tässä esitettävään muotoon. Jos S.E. Fireworksin kaltaiset tuotantolaitokset otetaan Seveson II -direktiivin soveltamisalaan, komissio uskoo, että turvallisuusjohtamisjärjestelmiin, ulkoisiin hätäsuunnitelmiin ja maankäytön suunnitteluun liittyvät velvoitteet osaltaan rajoittavat kyseisenlaisten onnettomuuksien seurauksia, vaikka niillä ei voidakaan välttää itse onnettomuuksia. Toisaalta on selvää, että lainsäädännön suojelutavoitetta ei voida saavuttaa, elleivät teollisuuden toimijat ja/tai lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavat julkiset viranomaiset noudata määräyksiä Syöpää aiheuttavista aineista ja ympäristölle vaarallisista aineista tehtyihin tutkimuksiin liittyvät muutokset Seveso II -direktiivin liitteen I osassa 1 olevassa aineluettelossa on mukana luettelo "syöpää aiheuttavista aineista", joille on soveltamisen vähimmäismääräksi asetettu 1 kg. Direktiivin liitteen I osaan 2 on lisätty myös luokka "ympäristölle vaaralliset", jonka tarkoitus on säännellä sellaisia vaarallisia aineita, joiden katsotaan merkitsevän suuronnettomuuden vaaraa vesiympäristössä. Nämä aineet ovat hyvin myrkyllisiä vesieliöille (vaaralauseke R50) tai myrkyllisiä vesieliöille (vaaralauseke R51) ja voivat aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä (R53). Seveso II -direktiivistä neuvostossa käydyissä keskusteluissa kyseltiin syöpää aiheuttavien aineiden luettelon tieteellisestä ja käytännöllisestä perustasta ja niille määrätyistä soveltamisen vähimmäismääristä sekä ympäristölle vaarallisille aineille määrätyistä soveltamisen vähimmäismääristä. Direktiivin antaessaan neuvosto pyysikin komissiota tekemään tutkimuksia näistä aiheista ja antamaan niistä raportit sekä tarvittaessa ehdotuksia direktiivin muuttamisesta. Pyyntöjen johdosta ja kuultuaan ensin alkuperäisellä Seveso-direktiivillä perustettua toimivaltaisten viranomaisten komiteaa komissio perusti kaksi teknistä työryhmää (TWG 7, "ympäristölle vaaralliset aineet", ja TWG 8, "syöpää aiheuttavat aineet"), jotka kokoontuivat kumpikin neljä kertaa suuronnettomuuksien riskejä tutkivassa toimistossa MAHB:ssä.Tekniset työryhmät antoivat loppuraporttinsa huhtikuussa Raporteissa ehdotetaan syöpää aiheuttavien aineiden luettelon laajentamista ja sopivia soveltamisen vähimmäismääriä sekä ympäristölle vaarallisille aineille asetettujen soveltamisen kynnysarvojen huomattavaa alentamista Loppuraportti Carcinogens in the context of Council Directive 96/82/EC Report by Technical Working Group 8, toimittanut Michalis Christou, suuronnettomuuksien riskejä tutkiva toimisto, Järjestelmä-, tieto- ja turvallisuustekniikan tutkimuslaitos, Yhteinen tutkimuskeskus, huhtikuu Loppuraportti Substances dangerous for the environment in the context of Council Directive 96/82/EC Report by Technical Working Group 7, toimittanut Michalis Christou, suuronnettomuuksien riskejä tutkiva toimisto, Järjestelmä-, tieto- ja turvallisuustekniikan tutkimuslaitos, Yhteinen tutkimuskeskus, huhtikuu

11 Syöpää aiheuttavat aineet TWG 8 -työryhmä päätti kiinnittää erityistä huomiota voimakkaasti karsinogeenisiin aineisiin ja lisäksi sellaisiin karsinogeenisiin aineisiin, joilla ilmeisesti voi olla vaikutuksia myös kerta-annoksina. Ryhmä tutki myös niitä keskivoimakkaita karsinogeenisia aineita, joita tuotetaan EU:ssa suuria määriä. Tällä tavalla saatujen tulosten perusteella TWG 8 ehdotti, että Seveso II -direktiivin liitteen I osan 1 luetteloon "syöpää aiheuttavat aineet" lisätään seuraavat aineet: Akryyliamidi 1,2-Dibromi-3-klooripropaani 1,2-Dimetyylihydratsiini Dimetyylisulfaatti Dietyylisulfaatti Bentsotrikloridi Hydratsiini 1,2-Dibromietaani Lisäksi TWG 8 ehdottaa koko "syöpää aiheuttavien aineiden" ryhmälle säädettyjen 6 ja 7 artiklan soveltamisen vähimmäismäärän korottamista 1 kilogrammasta 0,5 tonniin ja 9 artiklan soveltamisen vähimmäismäärän korottamista 2 tonniin. Korkeammat vähimmäismäärät tuntuvat olevan oikeammassa suhteessa TCDD:n vähimmäismäärään (1 kg). TCDD on paljon muita karsinogeeneja vahingollisempi aine. Jos olisi noudatettu niin sanottua samansuuruisen vahingon periaatetta, olisi itse asiassa ehdotettu samantapaisia vähimmäismääriä kuin "erittäin myrkyllisille" aineille eli 5 tonnia ja 20 tonnia. Jos kuitenkin otetaan huomioon yleisön tuntema huoli syöpää aiheuttavista aineista ja kattavien tieteellisten tietojen puutteessa noudatettava ennalta varautumisen periaate, katsottiin aiheelliseksi asettaa vähimmäismääräksi yhtä kokoluokkaa alempi raja kuin "erittäin myrkyllisille" aineille. Vähimmäismäärien nostamisesta on se etu, että sillä voidaan sulkea direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle joitakin sellaisia laitoksia (esimerkiksi sairaalat ja tutkimuslaitokset), joita ei ollut alun perin tarkoitus säädellä, kun direktiiviin sisällytettiin luettelo syöpää aiheuttavista aineista. Komissio oli aluksi halukas noudattamaan näitä suosituksia, mutta julkisten kuulemisten ja uuden tieteellisen aineiston perusteella se on päättänyt poistaa akryyliamidin ehdotetusta luettelosta vaikutusvoimakkuutta ja karsinogeenisuutta kerta-annoksena koskevien argumenttien painotusten vuoksi ja koska akryyliamidin neurologiset vaikutukset jotka on jo 11

12 otettu huomioon luokittelemalla se myrkylliseksi olisivat käytännössä suurin huolenaihe onnettomuustapauksessa, lisätä tekstiin 5 prosentin vähimmäispitoisuusrajan kaikille liuoksissa esiintyville syöpää aiheuttaville aineille. Jos pitoisuusrajaa ei olisi, liuosten katsottaisiin vastaavan puhdasta ainetta aina 0,1 prosentin pitoisuuteen asti, mikä johtaisi todellisen vaaran yliarviointiin. Tilanteesta aiheutuva vääristymä koskisi erityisen vakavana hydratsiinia, jota käytetään yleisesti vedenpuhdistamoilla ja yleensä 1-prosenttisena liuoksena Ympäristölle vaaralliset aineet TWG 7 päätyi vaarallisista aineista aikaisemmin aiheutuneiden onnettomuuksien analyysin ja muiden tieteellisten pohdintojen johdosta seuraaviin päätelmiin: Vaaralausekkeilla R50, R50/53 ja R51/53 luokiteltuja ympäristölle vaarallisia aineita on ollut mukana monissa onnettomuuksissa, joilla on ollut vakavia ympäristöseurauksia. Raportissa on esimerkkejä tapahtuneista onnettomuuksista ja niitä analysoimalla tehtyjä johtopäätöksiä tulevaisuuden varalle. Melko pienet määrät kyseisiä aineita ovat usein aiheuttaneet vakavia ympäristövahinkoja. Vaikka öljytuotteita on ympäristövahinkoja aiheuttaneissa onnettomuuksissa mukana useammin kuin muita ympäristölle vaarallisia aineita, niistä on samoina määrinä vähemmän haittaa. TWG 7 tutki myös ympäristölle vaarallisten aineiden vähimmäismääriä koskevien erilaisten skenaarioiden seurauksia, ja ryhmän raportissa esitetään arvioita niiden tuotantolaitosten määrästä, jotka kuuluisivat direktiivin soveltamisalaan eri skenaarioissa. Lisäksi TWG 7 totesi, että öljytuotteiden luokittelulla niiden vesiympäristössä aiheuttamien vaikutusten perusteella voi olla seurauksia. Työryhmä totesi, että näihin aineisiin liittyvät erityiskysymykset ja direktiivin varman ja johdonmukaisen soveltamisen tärkeys riittävät perusteiksi öljytuotteiden erilliselle käsittelylle ja että paras keino päästä tähän tulokseen on muuttaa liitteen I osassa 1 olevaa nimikettä "moottoribensiini ja muut bensiinit". Näiden päätelmien perusteella TWG 7 ehdottaa, että alennetaan liitteen I osassa 2 olevan 9 kohdan i alakohdassa määriteltyjen ympäristölle vaarallisten aineiden (vaaralauseke R50, olisi määriteltävä sisältämään myös lausekkeen R50/53) 6 ja 7 artiklan soveltamisen vähimmäismäärät 200 tonnista 100 tonniin ja 9 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä 500 tonnista 200 tonniin, 12

13 alennetaan liitteen I osassa 2 olevan 9 kohdan ii alakohdassa määriteltyjen ympäristölle vaarallisten aineiden (vaaralauseke R51/53) 6 ja 7 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä 500 tonnista 200 tonniin ja 9 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä tonnista 500 tonniin, muutetaan liitteen I osassa 1 oleva nimike "moottoribensiini ja muut bensiinit" niin, että se kattaa keskitisleet, ja samalla alennetaan 6 ja 7 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä tonnista tonniin ja 9 artiklan soveltamisen vähimmäismäärä tonnista tonniin. Ympäristölle vaarallisia aineita koskevat ehdotukset soveltamisen vähimmäismäärien muuttamiseksi auttaisivat myös yhdenmukaistamaan direktiivin säännöksiä ja teollisuusonnettomuuksien rajojen yli ulottuvista vaikutuksista tehdyn YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen määräyksiä. Komissio on päättänyt noudattaa TWG 7:n suosituksia, joihin on kuitenkin tehty kuulemisprosessin perusteella kolme muutosta: muutetulle nimikkeelle ehdotettua määritelmää on muutettu, jotta nimike varmasti tarkoittaisi yksiselitteisesti ja tarkasti sitä, mitä sen on tarkoitus tarkoittaa, toisin sanoen moottori- ja teollisuusbensiinejä, petroleja ja kaasuöljyjä; nimikkeen alempaa raja-arvoa on korotettu tonnista tonniin ja ylempää raja-arvoa tonnista tonniin, koska ensin ehdotettu raja-arvo olisi johtanut turhiin rasitteisiin teollisuudelle ja toimivaltaisille viranomaisille, summan yhteenlaskemista koskevassa säännössä erotetaan toisistaan myrkylliset ja ympäristölle vaaralliset aineet, koska niiden aiheuttamat vaarat ovat erilaiset ja koska myrkyllisten ja ympäristölle vaarallisten aineiden yhdistäminen yhteenlaskusäännössä lisäisi tarkoituksenvastaisesti direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotantolaitosten määrää, etenkin kun otetaan huomioon meneillään oleva aineiden luokittelu. Komissio uskoo, että sen ehdotuksessa on otettu huomioon sekä tieteelliset että käytännön näkökohdat ja että ympäristönsuojelun lisääminen ja hallinnollisen toteutettavuus jäsenvaltioissa ovat siinä tasapainossa Muotoseikkoja liitteessä I Seveso II -direktiivin liitteessä I on muutamia pieniä epätarkkuuksia ja moniselitteisiä kohtia. Direktiiviä muutettaessa on siksi aiheellista muuttaa myös joitakin liitteen I kohtia tekstin korjaamiseksi tai selventämiseksi. Nämä muutokset eivät muuta direktiivin soveltamisalaa eivätkä sen täytäntöönpanoa. 13

14 Uusi huomautus 6 johdannossa Liitteessä I käytetään sanaa "kaasu" määrittelemättä sitä, mikä voisi johtaa epävarmuuteen niiden aineiden suhteen, joiden kiehumapiste on ympäristön lämpötilassa. Siksi liitteeseen I ehdotetaan lisättävän yleisesti käytetty tieteellinen määritelmä Osan 2 huomautus 1 Tässä muotoillaan uudelleen useita kohtia. Viittaukset kumottuihin ja korvattuihin direktiiveihin korjataan, soveltamisen vähimmäismääriä koskevan mahdollisen sekaannuksen aiheuttava ilmaisu poistetaan, komission laadittavaksi tulevan aineluettelon laajuus määritellään tarkemmin ja sen päivitysmenettely korjataan Osan 2 huomautuksessa 3 olevan b kohdan 1 alakohdan toinen luetelmakohta Sana "valmisteita" jäi erehdyksessä pois, kun luetelmakohta jäljennettiin suoraan alkuperäisestä Seveso-direktiivistä. Tämän kohdan on tietenkin tarkoitus koskea sekä aineita että valmisteita Osan 2 huomautuksessa 3 olevan c kohdan 2 alakohta Osa tämän huomautuksen nykyistä tekstiä on turhaa, koska samaa asiaa koskee myös liitteen I osassa 1 oleva nimike "erittäin helposti syttyvät nesteytetyt kaasut (mukaan lukien nestekaasu) ja maakaasu", jolle määrätyt soveltamisen vähimmäismäärät ovat 50 ja 200 tonnia. Väärinymmärryksen mahdollisuudet on siksi poistettava ja tehtävä selkeäksi, että liitteen I osassa 2 olevat erittäin helposti syttyvien aineiden vähimmäismäärät koskevat vain kaasumaisessa tilassa pidettäviä aineita. Alkuperäisessä direktiivissä ei myöskään käsitelty ylikriittisiä olomuotoja, joilla on useimmat kaasun ominaisuuksista mutta joita ei yleensä kutsuta kaasumaisiksi. Tämä tulkinnanvaraisuus olisi ratkaistava mainitsemalla, että kohdassa tarkoitetaan myös näitä muotoja Osan 2 huomautuksessa 3 olevan c kohdan 3 alakohta Huomautuksen alusta jäi Seveso II -direktiiviä koskevassa ehdotuksessa erehdyksessä pois siihen selvästi kuuluva sana "syttyviä". Jos tätä kohtaa ei korjata, se voidaan ymmärtää niin, että ylikuumennettu vesi luokiteltaisiin "erittäin helposti syttyväksi", mikä ei tietenkään ole tarkoitus Osan 2 huomautus 4 Tässä huomautuksessa oleva yhteenlaskusääntö on herättänyt paljon kysymyksiä ja väärinymmärryksiä. Siksi huomautus ehdotetaan laadittavan uudelleen toimivammaksi ja selkeämmäksi. Lisäksi ehdotetaan, että myrkyllisten ja ympäristölle vaarallisten aineiden vaaroja ei lasketa yhteen (ks. edellä kohta 3.3.2). 14

15 4. OIKEUSPERUSTA Ehdotus perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohtaan (yhteispäätösmenettely), joka on yhteisön ympäristöpolitiikan erityinen oikeusperusta. 15

16 2001/0257 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 1, ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 2, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 3, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä sekä katsovat seuraavaa: 1) Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY 4 tavoitteena on ehkäistä suuronnettomuuksia, joissa on mukana vaarallisia aineita, ja rajoittaa niiden ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvia seurauksia, jotta koko yhteisössä voitaisiin taata yhdenmukaisesti ja tehokkaasti korkea turvallisuuden taso. 2) Viime aikoina tapahtuneiden teollisuusonnettomuuksien sekä neuvoston pyynnöstä tehtyjen komission selvitysten perusteella, jotka koskevat syöpää aiheuttavia aineita ja ympäristölle vaarallisia aineita, direktiivin 96/82/EY soveltamisalaa on laajennettava. 3) Baia Maressa Romaniassa tammikuussa 2000 tapahtuneen onnettomuuden seurauksena Tonavan saastuttanut syanidivuoto osoitti, että joillakin kaivostoiminnan varastointi- ja prosessointitoiminnoilla voi olla erittäin vakavia seurauksia. Komission tiedonannot turvallisesta kaivostoiminnasta 5 ja kuudennesta ympäristöä koskevasta Euroopan yhteisön toimintaohjelmasta EYVL C... EYVL C... EYVL C... EYVL L 10, , s. 13. KOM(2000) 664 lopullinen. KOM(2000) 31 lopullinen. 16

17 ovat tuoneet esille tarpeen laajentaa direktiivin 96/82/EY soveltamisalaa. Euroopan parlamentti kannatti turvallista kaivostoimintaa koskevasta komission tiedonannosta 5 päivänä heinäkuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa ajatusta, että kyseisen direktiivin soveltamisala laajennetaan kattamaan kaivostoiminnan varastointiin ja prosessointiin liittyvät riskit. 4) Enschedessä Alankomaissa toukokuussa 2000 tapahtunut ilotuliteonnettomuus osoitti, että pyroteknisten aineiden varastointi ja valmistus merkitsee suurta vaaran mahdollisuutta. Kyseisten aineiden määritelmää direktiivissä 96/82/EY olisi siksi selkeytettävä ja yksinkertaistettava. 5) Niissä selvityksissä, jotka komissio on tehnyt läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, puolletaan syöpää aiheuttavien aineiden luettelon laajentamista, sopivien soveltamisen vähimmäismäärien vahvistamista kyseisille aineille ja direktiivissä 96/82/EY ympäristölle vaarallisille aineille säädettyjen soveltamisen vähimmäismäärien huomattavaa pienentämistä. 6) Samalla on aiheellista selkiyttää ja korjata joitakin direktiivin 96/82/EY kohtia. 7) Tämän vuoksi direktiiviä 96/82/EY olisi muutettava vastaavasti. 8) Tässä direktiivissä säädetyistä toimenpiteistä on järjestetty julkinen kuulemismenettely, johon sidosryhmät ovat osallistuneet, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 17

18 Muutetaan direktiivi 96/82/EY seuraavasti: 1 artikla 1. Korvataan 4 artiklan ainoan kohdan e ja f alakohta seuraavasti: "e) mineraalienhyödyntämiseen (etsintään, louhintaanja prosessointiin) maanalaisissa kaivoksissa ja avolouhoksissa lukuun ottamatta kemiallisen ja lämpöprosessoinnin toimintoja ja näihin liittyvää varastointia, joissa esiintyytämän direktiivin liitteessä I määriteltyjä vaarallisia aineita; mineraalien offshore-etsintään tai -hyödyntämiseen liittyviin vaaroihin, f) kaatopaikkoihin lukuun ottamatta kaivosjätteen käsittelylaitoksia, joissa esiintyy tämän direktiivin liitteessä I määriteltyjä vaarallisia aineita ja joita käytetään mineraalien kemiallisen ja lämpöprosessoinnin yhteydessä." 2. Muutetaan liite I tämän direktiivin liitteen mukaisesti. 2 artikla 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan [12 kuukauden kuluessa direktiivin voimaantulosta]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 3 artikla Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. 4 artikla Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Euroopan parlamentin puolesta Puhemies Neuvoston puolesta Puheenjohtaja 18

19 LIITE Muutetaan direktiivin 96/82/EY liite seuraavasti: 1. Lisätään johdantoon seuraava kohta 6: "6. Tässä direktiivissä tarkoitetaan kaasulla ainetta, joka on täysin kaasumainen 20 celsiusasteen lämpötilassa 101,3 kpa:n vakiopaineessa." 2. Korvataan osassa 1 oleva kohta, joka alkaa sanoilla "Seuraavat SYÖPÄÄ AIHEUTTAVAT AINEET:", seuraavasti: "Seuraavat SYÖPÄÄ AIHEUTTAVAT AINEET, kun niiden pitoisuus on yli 5 %. 4-Aminobifenyyli ja/tai sen suolat, bentsotrikloridi, bentsidiini ja/tai sen suolat, bis- (kloorimetyyli)eetteri, metyylikloori-metyylieetteri, 1,2-dibromietaani, dietyylisulfaatti, dimetyylisulfaatti, dimetyylikarbamyylikloridi, 1,2-dibromi-3-klooripropaani, 1,2- dimetyylihydratsiini, dimetyylinitrosamiini, heksametyylifosforihappotriamidi, hydratsiini, 2-naftyyliamiini ja/tai sen suolat, 4-nitrodifenyyli ja 1,3-propaanisulfoni." 0, Korvataan osassa 1 oleva kohta "Moottoribensiini ja muut bensiinit" seuraavasti: "Öljytuotteet: a) moottori- ja teollisuusbensiinit, b) petrolit (mukaan luettuina lentopetrolit), c) kaasuöljyt (mukaan luettuina dieselöljyt, kevyet lämmityspolttoöljyt ja kaasuöljykomponentit)" 4. Korvataan osassa 2 olevat kohdat 4 "RÄJÄHTÄVÄT" ja 5 "RÄJÄHTÄVÄT" seuraavasti: "4. RÄJÄHTÄVÄT (katso huomautus 2) aineen tai valmisteen kuuluessa vaarallisuusluokkaan HD RÄJÄHTÄVÄT (katso huomautus 2) aineen tai valmisteen ollessa lausekkeen HD 1.1, HD , HD 1.3, HD 1.5, HD 1.6, R2 tai R3 mukainen" 5. Korvataan osassa 2 oleva kohta 9 "YMPÄRISTÖLLE VAARALLISET" seuraavasti: "9. YMPÄRISTÖLLE VAARALLISET, joihin liittyvät seuraavat vaaralausekkeet: i) R50 "erittäin myrkyllistä vesieliöille" (mukaan lukien R50/53) 100 ii) R51/53 "myrkyllistä vesieliöille" sekä "Voi200 aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia

20 vesiympäristössä" " 6. Korvataan osan 2 huomautuksiin kuuluva huomautus 1 seuraavasti: "1. Aineet ja valmisteet luokitellaan seuraavien direktiivien ja niiden voimassa olevien säännösten mukaisesti, joilla ne on mukautettu tekniikan kehitykseen: Vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annettu neuvoston direktiivi 67/548/ETY 1 Vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 31 päivänä toukokuuta 1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/45/EY 2 Vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä marraskuuta 1994 annettu neuvoston direktiivi 94/55/EY 3 (UN-ADR-luokitusjärjestelmä) Aineet tai valmisteet, joita ei ole luokiteltu vaarallisiksi edellä mainituissa direktiiveissä mutta joita kuitenkin on tai todennäköisesti on jossakin tuotantolaitoksessa ja joilla kyseisen tuotantolaitoksen olosuhteissa on tai todennäköisesti on lueteltuja aineita tai valmisteita vastaavia ominaisuuksia suuronnettomuuden mahdollisuuden kannalta, luokitellaan väliaikaisen luokittelun menettelytavalla asiaa koskevan direktiivin soveltuvan artiklan mukaisesti. Aineisiin ja valmisteisiin, jotka ominaisuuksiensa perusteella voidaan luokitella useampaan kuin yhteen luokkaan, sovelletaan alempaa raja-arvoa tässä direktiivissä tarkoitetuissa asioissa. Kuitenkin sovellettaessa näihin huomautuksiin kuuluvassa huomautuksessa 4 olevaa yhteenlaskusääntöä käytetään aina sitä raja-arvoa, joka vastaa kyseeseen tulevaa luokitusta. Tämän direktiivin soveltamiseksi komissio laatii ja pitää ajan tasalla luettelon aineista, jotka on luokiteltu edellä mainittuihin luokkiin yhdenmukaisella päätöksellä direktiivin 67/548/ETY mukaisesti." 7. Korvataan osan 2 huomautuksiin kuuluva huomautus 2 seuraavasti: "2. 'Räjähtävällä' tarkoitetaan ainetta tai valmistetta, joka on luokiteltu vaaralausekkeella R2 tai R3 tai joka on luokiteltu UN-ADR-luokitusjärjestelmän mukaisesti johonkin vaarallisuusluokkaan HD 1.1 HD 1.6. Tämä määritelmä kattaa pyrotekniset aineet, joilla tarkoitetaan tässä direktiivissä aineita (tai aineseoksia), jotka on tarkoitettu muodostamaan lämpöä, valoa, ääntä, kaasua tai savua tai niiden yhdistelmiä itsestään jatkuvissa eksotermisissä kemiallisissa reaktioissa. Tässä tarkoitetut vaarallisuusluokat ja vaaralausekkeet ovat seuraavat: HD 1.1: 'Massaräjähdysvaaralliset räjähteet (massaräjähdysvaarallinen aine on aine, jossa räjähdys tapahtuu lähes samanaikaisesti koko ainemäärässä)'. HD 1.2: 'Sellaiset sirpalevaaraa aiheuttavat räjähteet, jotka eivät ole massaräjähdysvaarallisia.' HD 1.3: 'Räjähteet, jotka ovat palovaarallisia ja joista aiheutuu joko vähäistä räjähdys- tai sirpalevaaraa tai molempia, mutta jotka eivät ole massaräjähdysvaarallisia, ja jotka a) palaessaan aiheuttavat huomattavasti säteilylämpöä tai b) palavat yksitellen aiheuttaen vähäistä räjähdys- tai sirpalevaaraa tai molempia.' HD 1.4: 'Räjähteet, joihin liittyy vain vähäinen vaara, jos ne syttyvät tai jos syttymisreaktio alkaa kuljetuksen aikana. Vaikutus pysyy pääasiassa pakkauksen sisällä, eikä vaarallisia sirpaleita tai heitteitä (sinkoutuvia esineitä) ole odotettavissa. Ulkopuolinen palo ei saa aiheuttaa kollin koko sisällön välitöntä räjähtämistä.' HD 1.5: 'Erittäin epäherkät massaräjähdysvaaralliset aineet. Tähän luokkaan kuuluvat räjähdysaineet, jotka ovat niin epäherkkiä, että syttymismahdollisuus tai mahdollisuus palamisen muuttumisesta detonaatioksi normaaleissa kuljetusolosuhteissa on hyvin vähäinen. Vähimmäisvaatimus on, että aine ei saa räjähtää polttokokeessa.' EYVL N:o 196, , s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2000/33/EY (EYVL L 136, , s. 90). EYVL L 200, , s. 1. EYVL L 319, , s. 7. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2001/7/EY (EYVL L 30, , s. 43). 20

21 HD 1.6: 'Erittäin epäherkät esineet ja välineet, jotka eivät aiheuta massaräjähdysvaaraa. Esineissä ja välineissä on vain erittäin epäherkkää detonoivaa ainetta ja reaktion tahattoman alkamisen ja leviämisen todennäköisyys on erittäin vähäinen. Vaara rajoittuu yhteen esineeseen ja välineeseen.' R2: 'Aineet ja valmisteet, jotka voivat räjähtää iskun, hankauksen, avotulen tai muun syttymislähteen vaikutuksesta.' R3: 'Aineet ja valmisteet, jotka voivat räjähtää erittäin helposti iskun, hankauksen, avotulen tai muun syttymislähteen vaikutuksesta.' Jos esineen sisältämän räjähtävän tai pyroteknisen aineen tai valmisteen määrä tunnetaan, kyseinen määrä otetaan huomioon sovellettaessa tätä direktiiviä kyseisiin esineisiin. Jos määrää ei tunneta, tätä direktiiviä sovellettaessa koko esinettä kohdellaan räjähtävänä." 8. Korvataan osan 2 huomautuksiin kuuluvassa huomautuksessa 3 olevan b kohdan 1 alakohdan toinen luetelmakohta seuraavasti: "aineita ja valmisteita, joiden leimahduspiste on alempi kuin 55 C ja jotka paineenalaisina pysyvät nestemäisinä ja jotka tietyissä prosessiolosuhteissa, kuten korkeassa paineessa tai korkeassa lämpötilassa, voivat aiheuttaa suuronnettomuuksien vaaran," 9. Korvataan osan 2 huomautuksiin kuuluvassa huomautuksessa 3 olevan c kohdan 2 alakohta seuraavasti: "2. kaasuja, jotka ovat syttyviä joutuessaan kosketukseen ilman kanssa ympäristön lämpötilassa ja ilmanpaineessa (vaaralausekkeen R12 toinen luetelmakohta) ja jotka ovat kaasumaisessa tai ylikriittisessä olomuodossa, ja" 10. Korvataan osan 2 huomautuksiin kuuluvassa huomautuksessa 3 olevan c kohdan 3 alakohta seuraavasti: "3. syttyviä nestemäisiä aineita ja valmisteita, joita pidetään kiehumispistettään korkeammassa lämpötilassa." 11. Korvataan osan 2 huomautuksiin kuuluva huomautus 4 seuraavasti: "4. Jos tuotantolaitoksessa ei ole yksittäistä ainetta tai valmistetta vähintään soveltamisen vähimmäismäärän verran, käytetään seuraavaa yhteenlaskusääntöä sen määrittämiseksi, kuuluuko laitos tässä direktiivissä olevien kyseisiä aineita tai valmisteita koskevien säännösten soveltamisalaan. Direktiiviä sovelletaan, jos summa q 1/Q U + q 2/ Q U + q 3/ Q U + q 4/ Q U + q 5/ Q U +... on suurempi tai yhtä suuri kuin 1, jossa: sekä q x = tämän liitteen osaan 1 tai 2 kuuluvien vaarallisten aineiden x (tai vaarallisten aineiden luokan) määrä, Q U = osan 1 tai 2 sarakkeessa 3 oleva soveltamisen vähimmäismäärä. Tätä direktiiviä sovelletaan lukuun ottamatta 9, 11 ja 13 artiklaa, jos summa q 1/QL + q 2/ QL + q 3/ QL + q 4/ QL + q 5/ QL +... on suurempi tai yhtä suuri kuin 1, jossa: luokan) määrä, sekä q x = tämän liitteen osaan 1 tai 2 kuuluvien vaarallisten aineiden x (tai vaarallisten aineiden QL = osan 1 tai 2 sarakkeessa 2 oleva soveltamisen vähimmäismäärä. Tätä yhteenlaskusääntöä käytetään myrkyllisyyteen, syttyvyyteen ja ympäristöön kohdistuvaan vaarallisuuteen liittyvien yleisten vaarojen arviointiin. Siksi sitä on käytettävä kolme kertaa: a) osassa 1 nimettyjen ja myrkyllisiksi tai erittäin myrkyllisiksi luokiteltujen aineiden ja valmisteiden laskemiseen yhteen luokkaan 1 tai 2 kuuluvien aineiden ja valmisteiden kanssa; b) osassa 1 nimettyjen ja hapettaviksi, räjähtäviksi, syttyviksi, helposti syttyviksi tai erittäin helposti syttyviksi luokiteltujen aineiden ja valmisteiden laskemiseen yhteen luokkaan 3, 4, 5, 6, 7a, 7b tai 8 kuuluvien aineiden ja valmisteiden kanssa; c) luokkaan 9 (i) tai 9 (ii) kuuluvien aineiden ja valmisteiden laskemiseksi yhteen. 21

22 Asiaa koskevia direktiivin säännöksiä sovelletaan, jos yksikin edellä a, b ja c kohdassa mainituista summista on suurempi tai yhtä suuri kuin 1." 22