Anna-Liisa Holopainen & Hannu Huuskonen VATTENFALL SÄHKÖNTUOTANTO OY:N PAMILON VESIVOIMALAITOKSEN KOLMANNEN KONEYKSIKÖN VESISTÖ- JA KALATALOUSVAIKUTUSTEN TARKKAILUOHJELMA Ekologian tutkimusinstituutti Joensuun yliopisto 22.2.2008
2 1 TARKKAILUN PERUSTE Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi 13.2.2006 päätöksen ISY-2003-Y-250 Pamilon voimalaitoksen lisäkoneyksikön rakentamisen jälkeen muutetun juoksutuksen vaikutuksia sekä mahdollisesti aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen selvittämistä koskevaan hakemukseen. Lupaviraston päätökseen haettiin muutoksia ja Vaasan hallinto-oikeus antoi 4.1.2008 asiasta ratkaisunsa 08/0002/1. Päätösten mukaan luvan haltijan on seurattava voimalaitoksen juoksutuksen vaikutuksia vesistön veden laatuun ja vesistön tilaan (vesistötarkkailu) Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Vaikutuksia kalastoon ja kalastusoloihin sekä kalojen elohopeapitoisuuteen (kalataloustarkkailu) tulee seurata Pohjois-Karjalan TE-keskuksen hyväksymällä tavalla. Joensuun yliopiston Ekologian tutkimusinstituutti (ent. Karjalan tutkimuslaitoksen ekologian osasto) on tehnyt Pamilon voimalaitoksen vesistö- ja kalataloustarkkailun vuodesta 1992 lähtien. Aiempaa tietoa velvoitetarkkailualueen veden laadusta, vesibiologiasta ja kalataloudesta löytyy mm. Monosen ym. (1989), Karjalaisen (1993) ja Huuskosen (2003a) julkaisuista. 2 VESISTÖTARKKAILU Tutkimusalue sijaitsee vesistöalueella 4.91, joka on osa Koitajoen vesistöaluetta. Vedenlaadun havaintopaikat sijaitsevat Palojärvessä, Luhtahjanjoessa ja Jäsyksessä. Havaintopaikat ja näytteenotto on tarkemmin esitetty kuvassa 1 sekä taulukoissa 1 ja 2. Vesinäytteet otetaan ja analysoidaan vesi- ja ympäristöviranomaisten hyväksymillä tai käyttämillä menetelmillä (Mäkelä ym. 1992). Velvoitetarkkailun vesinäytteet otetaan maaliskuussa ja elokuussa. Vesinäytteistä analysoidaan hapen määrä ja kyllästysaste, ph, sähkönjohtavuus, väriluku, sameus sekä kiintoaine-, kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuus (taulukko 2). Analyysimenetelmät käyvät ilmi taulukosta 3. Klorofylli ja kasviplanktonin biomassan ja lajiston näytteet otetaan 0-2 m:n kokoomanäytteenä elokuun näytteenoton aikana. Veden näkösyvyys ja lämpötila määritetään maastossa näytteenoton yhteydessä. Taulukko 1. Velvoitetarkkailun vedenlaadun havaintopaikat. * Havaintopaikka Palojärvi 7 Koordinaatit 696780-452555 Vesistöalue 4.91 Näytesyvyydet* 1,0 m, puoliväli ja -1,0 m Jäsys 6 696917-451692 4.91 1,0 m ja -1,0 m Luhtahjanjoki 23 696580-452076 4.91 1,0 m -1,0 = 1,0 m hjan yläpuolelta.
3 Kuva 1. Vesistötarkkailun havaintopaikat ja hjaeläintarkkailun näytelinjat. Taulukko 2. Velvoitetarkkailun vedenlaadun havaintopaikat, vesianalyysit ja näytteenottoajankohdat. 1= metri pinnasta, vs= välisyvyys, = 1 metri hjan yläpuolelta. syvyys happi Maaliskuu Palojärvi 7 kokonais- *klorofylli *kasviplankton fosfori vs Jäsys 6 Luhtahjanjoki 23 1 m *Klorofyllin ja kasviplanktonin näytesyvyys 0-2 m Jäsys 6 Luhtahjanjoki 23 Elokuu Palojärvi 7 vs ph sähkönjohto- väriluku sameus kiintoaine kyky
4 Taulukko 3. Analyysimenetelmät Fysikaalis-kemialliset vesitutkimukset Alkaliniteetti, Granin menetelmä Ammonium spektrofotometrinen BOD7 (ATU lisäyksellä (sis.laimennokset ) Epäorgaaninen hiili Fosfaatti Happi Kemiallinen hapenkulutus CODMn Kiintoaine Kloridi Kokonaisfosfori Kokonaistyppi Laskeutuvuus Nitriitti- ja nitraattitypen summa Nitriitti Orgaaninen hiili ph Rauta Sameus Sulfaatti Sähkönjohtavuus Väriluku Menetelmä VYH1 SFS 3032 SFS 5508 (kumottu), SFS 3019 (kumottu), SFS 3040 (kumottu) SFS-EN 1484 SFS 3025 (kumottu) SFS-EN 25813 SFS 3036 (kumottu) SFS-EN 872 SFS-EN ISO 10304-1, SFS-EN ISO 10304-2 SFS 3026 (kumottu) SFS 3030 automaattinen sovellus Imhoff-kartio SFS 3030 automaattinen sovellus SFS 3029 automaattinen sovellus SFS-EN 1484 SFS 3021 SFS 3028 SFS-EN ISO 7027 SFS-EN ISO 10304-1, SFS-EN ISO 10304-2 SFS_EN 27888 SFS-EN ISO 7887 Biologiset vesitutkimukset Fekaaliset koliformiset bakteerit Fekaaliset streptokokit A-klorofylli Perustuotantokyky Kasviplankton SFS-EN ISO 9308-1 SFS 4088 sisältää E.Colin toteamisen SFS-EN ISO 7899-2 SFS 3014 SFS 5772 SFS 3049 2
5 3 POHJAELÄINTARKKAILU Pohjaeläinnäytteet otetaan syys-lokakuun vaihteessa Palojärven (3 linjaa) ja Jäsyksen (3 linjaa) havaintolinjoilta kolmesta eri syvyydestä (0,5 m, 2 m ja linjan syvin kohta, taulukko 4). Havaintopaikat käyvät ilmi kuvasta 1. Litoraalinäytteet (0,5 m) otetaan tkuhaavilla ja muissa syvyyksissä käytetään Ekmannoudinta standardin (SFS 5076, 1989) mukaisesti. Kultakin paikalta otetaan 3 rinnakkaisnäytettä ja näytteet seulotaan noston jälkeen 0,5 mm seulalla. Eläimet tunnistetaan mahdollisuuksien mukaan lajitasolle ja ryhmäkohtaiset biomassat määritetään standardin mukaisesti märkämassana. Vesistön tilan muutoksia arvioidaan eläinmäärien ja lajikoostumukseen perustuvien suureiden avulla. Pohjaeläintarkkailun tulokset rartoidaan perusteellisen rartoinnin yhteydessä (taulukko 5). Taulukko 4. Pohjaeläintarkkailun havaintopaikat ja näytteenottosyvyydet. Havaintopaikka Linjat Näytesyvyydet Palojärvi Jäsys 3 linjaa 3 linjaa 0,5 m, 2 m ja syvin piste 0,5 m, 2 m ja syvin piste 4 KALATALOUSTARKKAILU 4.1 Kalojen elohopeapitoisuus Näytteenottoajankohta 15.9.-15.10. 15.9.-15.10. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen n:o 08/0002/1 mukaan luvan haltijan on jatkettava Palojärven ja Jäsyksen haukien elohopeapitoisuuden seurantaa kolmen vuoden välein niin kauan kuin pitoisuudet ovat suuremmat kuin yläpuolisessa Koitajoen vesistössä. Kalojen elohopeapitoisuuden seuranta on aloitettava myös Koitereessa. Myös kuhien elohopeapitoisuutta on tarkkailtava. Palojärvestä, Jäsyksestä, Koitereesta ja Nuorajärvestä (vertailualue) kerätään 5-10 kpl noin 0,5-2 kg:n painoista haukea. Lisäksi Koitereesta kerätään 15-20 kpl noin 1-2 kg:n painoista kuhaa. Kalat hankitaan paikallisilta kalastajilta ja niistä maksetaan pieni korvaus (hauki 5 /kpl, kuha 10 /kpl). Kalat punnitaan ja pakastetaan. Yksittäisten kalojen kylkilihaksen kokonaiselohopeapitoisuus määritetään kylmähöyryatomiabsorptiometrisesti tuorepainoa kohden (mg kg-1). Kalojen elohopeapitoisuusseuranta aloitetaan vuonna 2009 ja sitä jatketaan kolmen vuoden välein niin kauan kuin Palojärven ja Jäsyksen haukien pitoisuudet ovat suuremmat kuin Nuorajärvessä. Taustatietoa hauen elohopeapitoisuuden kehityksestä tutkimusalueella löytyy Huuskosen (2003a,b) rarteista. Myös Koitereen kuhan elohopeapitoisuutta on selvitetty vuonna 2001 (Huuskonen, julkaisematon).
6 4.2 Pyydysten likaantuminen Pyydysten likaantumista seurataan havaskokein (Turunen 1986) Koitereen eteläpäässä (Alanteenlahti), Tekojärvessä, Palojärvessä ja Jäsyksessä (kuva 2). Näytepaikoille lasketaan kaksi teräskehikkoa, joissa on rinnakkain kaksi 25 50 cm:n havaskappaletta. Havaksen silmäharvuus on 16 mm. Toinen kehikoista asetetaan 1 m syvyyteen pinnan alapuolelle ja toinen 1 m hjan yläpuolelle. Havaskokeita tehdään kesä-, elo- ja lokakuussa. Havaksia pidetään havaintopaikalla yhden vuorokauden ajan. Kehikoiden noston jälkeen havakset irrotetaan varovasti, suljetaan tiiviisiin muovipusseihin ja säilötään pakastamalla. Havasten kiintoainepitoisuus määritetään standardin (SFS-EN 872) mukaisesti ja tulokset ilmoitetaan havasneliömetriä kohden. Pyydysten likaantumiskokeet aloitetaan vuonna 2009 ja niitä jatketaan kolmen vuoden välein (taulukko 5). Kuva 2. Pamilo Oy:n kalataloustarkkailualue. Pyydysten likaantumiskokeiden havaintopaikat on merkitty pisteillä: 1 = Koitere, 2 = Tekojärvi, 3 = Palojärvi ja 4 = Jäsys. Roomalaiset numerot ilmaisevat kalastustiedustelussa käytetyn jaon voimalaitoksen ala- ja yläpuoliseen alueeseen. 4.3 Kalastustiedustelu Kalastustiedustelulla kerätään tietoa mm. tutkimusalueen (kuva 2) kalastuksen rakenteesta ja voimakkuudesta, saaliin määrästä ja koostumuksesta sekä havaintoja pyydysten likaantumisesta ja kalojen makuvirheistä. Tiedustelu tehdään samalla tavalla kuin edellinen, vuoden 2001 kalastusta selvittänyt tiedustelu (Huuskonen 2003a). Kalastajien nimi- ja osoitetiedot kerätään tutkimusalueen kolmen osakaskunnan luvanmyyntitietojen perusteella. Seuraava kalastustiedustelu tehdään vuonna 2009, jolloin se koskee vuoden 2008 kalastusta. Tiedustelu uusitaan viiden vuoden välein (taulukko 5). Kalastustiedustelun tulokset rartoidaan perusteellisen rartin yhteydessä.
7 5 TULOSTEN RAPORTOINTI Vesistötarkkailun kunkin havaintokerran tulokset toimitetaan tulostettuina ja lyhyesti kommentoituina Vattenfall Sähköntuotanto Oy:lle, Enon ympäristölautakunnalle sekä Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta. Vesistötarkkailun vuosiyhteenveto toimitetaan tarkkailun osallisille huhtikuun loppuun mennessä. Pohjaeläintarkkailun ja kalastustiedustelun tulokset rartoidaan perusteellisessa rartissa, joka tehdään joka neljäs vuosi alkaen vuonna 2011. Lyhyt vuosiyhteenveto kalojen elohopeapitoisuuksista ja pyydysten likaantumiskokeista toimitetaan Vattenfall Sähköntuotannolle, Pohjois-Karjalan TE-keskukselle ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle tarkkailuvuotta seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä. Velvoitetarkkailun toteutusaikataulu on esitetty taulukossa 5. Taulukko 5. Velvoitetarkkailun toteutusaikataulu 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Vedenlaatu Pohjaeläimet Kalojen Hg-pitoisuus Pyydysten likaantuminen Kalastustiedustelu Perusteellinen rartti 6 KIRJALLISUUS Huuskonen, H. (toim.) 2003a. Pamilon voimalaitoksen kolmannen koneyksikön käytön velvoitetarkkailu 1998-2002. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen rartteja 1/2003. Huuskonen, H. 2003b. Pamilon voimalaitoksen lisäkoneyksikön käytön kalataloudellinen tarkkailu 2003. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, julkaisematon rartti. Karjalainen, J. (toim.) 1993. Pamilon voimalaitoksen lisäkoneyksikön rakentamista ja käyttöönottoa edeltävää tilannetta koskeva vedenlaatu-, hjaeläimistö- ja kalataloudellinen selvitys. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen monisteita 2/1993. Mononen, P., Antikainen, S. & Kiiski, J. 1989. Koitajoen vesistöalueen tila ja siihen vaikuttaneet tekijät 1977-1987. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 244, 141 s. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I. Kivinen, J. & Leppänen, T. 1992. Vesitutkimuksen näytteenottomenetelmät. Vesihallituksen julkaisuja n:o B 10/1992. Turunen, T. 1986. Kokemuksia verkkohavaksen limoittumiskokeista vesistö- ja kalataloustarkkailussa. Vesitalous 6/1986: 20-22.