STUKBVYK 5 TOUKOKUU 1997 FI9700084 Valmiustapahtumat ja valtakunnallinen säteilyvalvonta Vuosiraportti 1996 Suvi Ristonmaa (toim.) Valmiusyksikkö SÄTEILYTURVAKESKUS PL 14, 00881 HELSINKI Puh. (09) 759 881 L SSEXT PA@E(S) I left BLAMK I
STUKBVYK 5 SÄTEILYTURVAKESKUS RISTONMAA, Suvi (toim). Valmiustapahtumat ja vahakxtnna.lu.nen säteilyvalvonta. Vuosiraportti 1996. STUKBVYK 5 Helsinki 1997, 24 s. + liitt. 3 s. ISBN 9517122020 ISSN 12375101 Avainsanat: valmiustapahtuma, valmiusharjoitus, ulkoinen säteily, ilman radioaktiivisuusvalvonta, laskeuman radioaktiivisuusvalvonta TIIVISTELMÄ Säteilyturvakeskuksen valmiustoiminnan vuosiraportissa selostetaan tapahtumat, joiden yhteydessä keskuksen valmiutta on kohotettu. Lisäksi esitetään valtakunnallisen säteilyvalvonnan mittaustulokset raportointijaksolta sekä tietoja päivystyksestä ja valmiusharjoituksista. Sellaisia tilanteita, jotka olisivat vaarantaneet väestön tai ympäristön säteilyturvallisuutta ja jotka olisivat antaneet aihetta ryhtyä suojelutoimenpiteisiin, ei vuonna 1996 ollut. Ympärivuorokautisen päivystysjärjestelmän kautta tuli 30 ilmoitusta poikkeuksellisista havainnoista tai tapahtumista. Kaikki ilmoitetut tapaukset tarkastettiin. Suurin osa tapauksista koski rajavalvonnassa tehtyjä säteilymittaushavaintoja. Kolmessa tapauksessa kuljetus palautettiin lähtömaahan. Muut rajavalvonnan havainnot eivät aiheuttaneet asiakirja ja mittaustarkastusten lisäksi muita jatkotoimenpiteitä. Päivystysjärjestelmän kautta tulleiden ilmoitusten lisäksi Säteilyturvakeskus sai kotija ulkomaisilta yhteistyötahoilta sekä tiedotusvälineiden kautta ilmoituksia tapahtumista ulkomaisissa ydinlaitoksissa. Tapahtumien luonne ja merkitys selvitettiin ja niistä tiedotettiin kotija ulkomaisille yhteistyötahoille, tiedotusvälineille ja kansalaisille. Lisäksi Säteilyturvakeskuksesta pyydettiin asiantuntijaapua mm. kahdessa radioaktiivisia aineita sisältäneen kuljetusauton anastustapauksessa. Ulkoista säteilyä seurataan 296 automatisoitua mittausasemaa käsittävän valvontaverkon avulla. Ulkoisen säteilyn annosnopeus oli vuonna 1996 normaali. Säteilyturvakeskuksen analysoimissa ilmanäytteissä havaittiin kahdellatoista viikon pituisella havaintojaksolla merkkejä lyhytikäisistä radioaktiivisista aineista. Pitoisuudet olivat erittäin pieniä, ainoastaan laboratorioolosuhteissa havaittavia, eikä niillä ole terveydellistä merkitystä. Säteilyturvakeskus osallistui oman toimintavalmiutensa ja yhteistoimintavalmiuden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi yhteen kotimaiseen ja yhteen kansainväliseen valmiusharjoitukseen sekä kahteen EU:n jäsenmailleen järjestämään tiedonvaihtoa koskevaan harjoitukseen.
SÄTEILYTURVAKESKUS STUKBVYK 5 SISÄLLYS Sivu JOHDANTO 5 VALMIUSTAPAHTUMAT 6 2.1 Yhteydenotot Säteilyturvakeskuksen päivystäjään 6 2.2 Säteilylähteiden anastus 6 2.3 Tapahtumat ulkomaisilla ydinlaitoksilla 7 2.3.1 Turpiinihäiriö Dimitrovgradin tutkimuskeskuksessa 7 2.3.2 Tshernobylin ydinvoimalaitoksen lähialueen tulipalot 7 2.3.3 Radioaktiivisia aineita Tshernobylin ydinvoimalaitoksen sisätiloihin 7 2.3.4 Neutronivuon nousu Tshernobylin ydinvoimalaitoksen nelosyksikön sargofagin sisällä 7 2.3.5 Huhu Leningradin ydinvoimalaitoksen päästöstä Suomenlahteen 8 VALMIUSHARJOITUKSET 9 3.1 EU:n jäsenmailleen järjestämät ECURIEharjoitukset 9 3.2 Sveitsin valmiusharjoitus INEX2CH 9 3.3 Loviisan ydinvoimalaitoksen valmiusharjoitus 9 VALTAKUNNALLINEN SÄTEILYVALVONTA 10 4.1 Ulkoisen säteilyn annosnopeus 10 4.2 Ilman radioaktiivisuusvalvonta 14 4.3 Laskeuman radioaktiivisuusvalvonta 20 Liite 1: Ydinlaitostapahtumien kansainvälinen vakavuusasteikko 25 Liite 2: Käsitteitä ja lyhenteitä 27
STUKBVYK 5 SÄTEILYTURVAKESKUS 1 JOHDANTO Säteilyturvakeskuksen valmiustoiminnan tärkein tavoite on ylläpitää jatkuvaa valmiutta normaalista poikkeavien säteilytilanteiden varalta siten, että keskus voi koota ja käsitellä säteilytilannetiedot, ja antaa niiden perusteella säteilysuojelutoimenpiteitä koskevat suositukset. Säteilyturvakeskuksen valmiustoimintaan kuuluu selvittää ja raportoida kaikki sellaiset maamme rajojen ulkopuolelta tulleet tiedot ja epäilyt, jotka saattavat vaikuttaa säteilyhavaintoihin Suomen alueella selvittää ja raportoida pienetkin Suomen alueella tehdyt poikkeamahavainnot ja niiden syyt. Valmiustilanteiden, joilla voi olla merkitystä väestön tai ympäristön säteilyturvallisuudelle, todennäköisyys on erittäin pieni. Vuonna 1996 ei ollut yhtään tilannetta, joissa olisi ollut aihetta ryhtyä erityistoimiin väestön tai ympäristön suojelemiseksi. Varsinaisista valmiustilanteista on erotettava ns. valmiustapahtumat, joihin liittyy tehostettu tiedonhankinta, tiedottaminen yleisölle sekä tietojen välittäminen kotimaisille ja mahdollisesti ulkomaisille yhteistyötahoille. Tässä valmiustoiminnan raportissa selostetaan vuoden 1996 valmiustapahtumat sekä ympärivuorokautisen päivystysjärjestelmän kautta tulleet ilmoitukset. Lisäksi esitetään valtakunnallisen säteilyvalvonnan mittaustulokset raportointijaksolla ja kerrotaan vuonna 1996 pidetyistä valmiusharjoituksista. Valmiusharjoituksissa varaudutaan säteilyvaaratilanteisiin. Kuvitellun onnettomuuden avulla ylläpidetään, testataan ja kehitetään keskuksen sisäistä toimintaa sekä viranomaisten yhteistyötä. Saatujen kokemusten perusteella kehitetään valmiussuunnitelmaa, yksityiskohtaisia toimintaohjeita sekä päätöksenteon tueksi tarkoitettua taustamateriaalia ja apuvälineitä. Kotimaisia ydinvoimaloita koskevat tapahtumat kootaan ydinturvallisuusosaston Suomen ydinvoimalaitosten käyttöä koskeviin neljännesvuosiraportteihin ja vuosiyhteenvetoon STUKB YTO. Säteilyn käyttöön liittyvät tapahtumat raportoidaan säteilyturvallisuusosaston vuosiraportissa STUKBSTO.
SÄTEILYTURVAKESKUS STUKBVYK 5 2 VALMIUSTAPAHTUMAT 2.1 Yhteydenotot Säteilyturvakeskuksen päivystäjään Säteilyturvakeskuksen päivystäjä on tavoitettavissa 24 tuntia vuorokaudessa. Hän on velvollinen käynnistämään STUK:n valmiustoiminnan 15 minuutin kuluessa kiireellisen viestin saapumisesta. Vuonna 1996 päivystysjärjestelmän kautta tuli 30 ilmoitusta poikkeuksellisista havainnoista tai tapahtumista. Ilmoituksista 21 koski rajavalvonnassa tehtyjä säteilymittaushavaintoja. Kolmessa tapauksessa kuljetus palautettiin takaisin lähtömaahan. Muut havainnot eivät aiheuttaneet asiakirja ja mittaustarkistusten lisäksi muita jatkotoimenpiteitä. Automaattinen ulkoisen säteilyn valvontaverkko hälytti viisi kertaa. Tarkastuksissa todettiin hälytyksien syiksi joko vialliset mittalaitteet tai laitteistojen rutiinista poikkeava testaus. Helsingin yliopiston seismologian laitos ilmoitti kolmesta seismisestä tapahtumasta. Ranska teki ydinkokeen Mururoalla 27. tammikuuta ja Kiina Xinjiangin ydinkoealueella 8. kesäkuuta ja 29. heinäkuuta. Norjan säteilyturvallisuusinstituutin päivystäjä ilmoitti STUK:n päivystäjälle 17. marraskuuta, että edellisenä päivänä avaruuteen laukaistussa kansainvälisessä Mars96 avaruusluotaimessa on mahdollisesti plutoniumenergialähde. Luotain ei laukaisun jälkeen päässyt suunnitellulle lentoradalleen vaan jäi maata kiertävälle radalle ja syöksyi maahan vuorokauden parin kuluttua laukaisuhetkestään. Tapahtuma ei aiheuttanut STUK:ssa valmiuden kohottamista, sillä luotaimen rata ei kulkenut Pohjoismaiden yli. Varsinaisten tapahtumailmoituksien lisäksi ulkomaat ja EU ottivat yhteyttä Säteilyturvakeskukseen 15 kertaa vuoden aikana testatessaan viestiyhteyksien toimivuutta ja STUK:n päivystäjän tavoitettavuutta. Lisäksi Leningradin ja Kuolan ydinvoimalaitokset ja ydinkäyttöisten laivojen huoltotelakka Murmanskissa testasivat satelliittivälitteisiä viestiyhteyksiä kerran kuussa. 2.2 Säteilylähteiden anastus Säteilyturvakeskus antoi asiantuntijaapua kahden radioaktiivisia aineita sisältäneen kuljetusauton anastuksen tutkinnassa. Kuljetusauto, jonka lastina oli sairaalakäyttöön tarkoitettuja radioaktiivisia aineita, varastettiin Helsingissä 18. 19. toukokuuta välisenä yönä. Lastina oli kolme 10 GBq:n teknetiumgeneraattoria, kaksi 370 MBq:n 131 Ihoitokapselia ja muita radioaktiivisuudeltaan pieniä säteilylähteitä. Säteilyturvakeskus sai maahantuojalta tiedon tapahtuneesta 20. toukokuuta. STUK otti yhteyttä poliisiin. Varastettu auto oli löydetty, mutta sen lasti oli edelleen kateissa. Säteilyturvakeskuksesta lähetettiin auton löytöpaikalle kaksi mittauspartiota. Partiot eivät havainneet autosta eivätkä sen ympäristöstä radioaktiivisuutta. Säteilyturvakeskus laati Yleisradiossa luettavan viranomaistiedotteen, jossa varoitettiin väestöä koskemasta säteilyvaaramerkillä varustettuihin paketteihin. Lisäksi tapahtumasta tehtiin lehdistötiedote ja kerrottiin Säteilyuutisissa ja teksti TV:n säteilyturvasivulla. Poliisi laati oman tiedotteensa. Säteilyturvakeskus ilmoitti tapahtumasta pohjoismaisille yhteistyöviranomaisille ja Euroopan Unionin Komissiolle. Säteilylähteet löytyivät 22. toukokuuta varkaudesta epäillyn henkilön hallusta. Pakkauksia ei oltu avattu ja ne palautettiin omistajilleen. Autossa kiinni ollut peräkärry varastettiin yleiseltä parkkipaikalta Virroilla 18. heinäkuuta. Peräkärryssä olleiden mittalaitteiden joukossa oli tiheysmittari, jonka yhteydessä oli 110 MBq
STUKBVYK 5 SÄTEILYTURVAKESKUS (3 mci) 137 Cssäteilylähde. Kadoksissa ollut peräkärry lasteineen löytyi samana päivänä. Säteilylähteen sisältävä mittalaite oli vahingoittumaton eikä lyijysuojassa olleesta säteilylähteestä aiheutunut vaaraa. Tapahtumasta kerrottiin Säteilyuutisissa ja tekstitv:n säteilyturvasivulla. 2.3 2.3.1 Tapahtumat ulkomaisilla ydinlaitoksilla Turpiinihäiriö Dimitrovgradin tutkimuskeskuksessa Moskovasta noin 750 km itään sijaitsevan Dimitrovgradin tutkimuskeskuksen tutkimusreaktorista vuoti lähiympäristöön radioaktiivista höyryä 31. tammikuuta. Turpiinihäiriö aiheutti kiehutusreaktorin ylipaineistumisen, mitä seurasi höyryn päästö (noin 1 m 3 ) varaventtiilin kautta ulos. Kaasuvuoto rajoittui tutkimuslaitoksen sellaiselle alueelle, jossa ei tavallisesti oleskella. Laitosalueen puhdistamiseksi poistettiin lunta noin 200 m 2 alueelta. Säteilyturvakeskuksen saamien tietojen mukaan säteilytaso muualla tutkimuslaitoksen läheisyydessä oli niin alhainen, että siellä voitiin oleskella normaalisti. Tapahtuman luokka on yksi ydinlaitostapahtumien kansainvälisellä vakavuusasteikolla. Varmuustoimenpiteenä tehostettiin Säteilyturvakeskuksen säteilyvalvontaa. Tapahtumasta tiedotettiin koti ja ulkomaisille yhteistyöviranomaisille sekä tiedotusvälineille. Lisäksi tapahtumasta kerrottiin STUK:n palvelupuhelimen Säteilyuutisissa (02008877) ja tekstitv:n säteilyturvasivulla 197. 2.3.2 Tshernobylin ydinvoimalaitoksen lähialueen tulipalot Tshernobylin ydinvoimalaitoksen lähialueiden evakuoiduilla asutusalueilla syttyi 23. huhtikuuta useita tulipaloja. Tulipalojen epäiltiin nostattavan ilmaan vuoden 1986 ydinvoimalaitosturmassa vapautuneita radioaktiivisia aineita. Paikalliset pelastuspalveluviranomaiset eivät kuitenkaan havainneet muutosta säteilytilanteessa laitosta ympäröivällä 30 kilometrin vyöhykkeellä. Tulipalot saatiin hallintaan seuraavana päivänä. Säteilyturvakeskus seurasi tilannetta ja oli yhteydessä mm. Kansainväliseen atomienergiajärjestöön Wieniin. Tapahtumasta tiedotettiin kotimaisille yhteistyöviranomaisille ja tiedotusvälineille. Lisäksi tapahtumasta kerrottiin STUK:n palvelupuhelimen Säteilyuutisissa ja tekstitv:n säteilyturvasivulla. 2.3.3 Radioaktiivisia aineita Tshernobylin ydinvoimalaitoksen sisätiloihin Tshernobylin ydinvoimalaitoksella käytettyjen ilmansuodattimien kuljetuksen yhteydessä vapautui radioaktiivisia aineita laitoksen sisätiloihin 24. huhtikuuta. Kuljetussäiliö ei ollut tiivis ja voimalaitoksen kolmosyksikön konehuoneen lattialle pääsi jonkin verran radioaktiivisia aineita. Tapaus huomattiin hyvissä ajoin ja lattia puhdistettiin. Kukaan laitoksen henkilökunnasta ei saanut rajaarvoja ylittävää säteilyannosta eikä tapahtumalla ollut vaikutusta ympäristön säteilytilanteeseen. Tapahtuma on kansainvälisellä ydinlaitostapahtumien vakavuusasteikolla luokkaa yksi. Säteilyturvakeskus sai tiedon tapahtumasta tiedotusvälineiden kautta. Säteilyturvakeskus oli yhteydessä Ukrainan ydinturvallisuusviranomaisiin sekä tiedotti tapahtuneesta kotimaisille yhteistyöviranomaisille ja tiedotusvälineille. Lisäksi tapahtumasta kerrottiin Säteilyuutisissa ja tekstitv:n säteilyturvasivulla. 2.3.4 Neutronivuon nousu Tshernobylin ydinvoimalaitoksen nelosyksikön sargofagin sisällä Tshernobylin ydinvoimalaitoksen nelosyksikön sargofagin sisällä neutronisäteilyä mittaavat anturit osoittivat säteilytason hetkellistä nousua 12. ja 16. syyskuuta. Neutroneita vapautuu reaktorijäänteistä spontaanien fissioiden seurauksena. Myös voimakas gammasäteily irrottaa neutroneita atomiytimistä. Reaktoria ympäröivä betoninen suojarakennelma on huonokuntoinen ja karkearakenteisena aineksena olevan jäänteen
SÄTEILYTURVAKESKUS STUKBVYK 5 sekaan voi kulkeutua sadevettä. Olosuhteiden muutoksen seurauksena saattaa fissioiden ja siten myös neutroneiden määrä hieman kasvaa vaikka olisikin kyse syvässä alikriittisessä tilassa olevasta jäänteestä. Neutronisäteilyä mittaavat instrumentit ovat tyypiltään fissiokammioita. Ne reagoivat hidastuneisiin neutroneihin herkemmin kuin nopeisiin neutroneihin. Vaikka neutronilähde on vakio, on mittausjärjestelmän näkemä neutroneitten määrä kosteassa ympäristössä suurempi kuin kuivassa. Säteilyturvakeskus sai tiedon tapahtumasta tiedotusvälineiden kautta 17. syyskuuta. Tapahtumaan ei liittynyt radioaktiivisten aineiden päästöjä ympäristöön. Säteilyturvakeskus seurasi tilannetta ja oli yhteydessä Ukrainan ydinturvallisuusviranomaisiin. Tapahtumasta tiedotettiin kotimaisille viranomaisille, tiedotusvälineille sekä Pohjoismaiden ja Viron yhteistyöviranomaisille. Asiasta kerrottiin myös Säteilyuutisissa ja tekstitv:n säteilyturvasivulla. 2.3.5 Huhu Leningradin ydinvoimalaitoksen päästöstä Suomenlahteen Marraskuun 26. STUK sai tiedotusvälineiden kautta tiedon, että 200 m 3 radioaktiivista vettä oli päässyt Suomenlahteen Leningradin ydinvoimalaitoksen kolmosyksiköstä. Tapaus oli uutisen mukaan tapahtunut viikkoa aikaisemmin. Säteilyturvakeskus oli asian selvittämiseksi yhteydessä Venäjän ydinturvallisuusviranomaiseen, joka kumosi huhun. Viranomaiselta saadun tiedon mukaan pitkäaikaisessa huoltoseisokissa olevan kolmosyksikön turpiinisalin katolta oli töiden yhteydessä valunut sadevettä turpiinisaliin. Vesi kerättiin säiliöön, koska siinä oli mahdollisesti turpiinisalin laitteista ja rakenteista huuhtoutuneita radioaktiivisia aineita. Vesi käsitellään laitoksen radioaktiivisten vesien käsittelyjärjestelmässä. Tapahtumasta tehtiin lehdistötiedote ja asiasta kerrottiin Säteilyuutisissa ja tekstitv:n säteilyturvasivulla.
STUKBVYK 5 SÄTEILYTURVAKESKUS VALMIUSHARJOITUKSET 3.1 EU:n jäsenmailleen järjestätämät ECURIEharjoitukset ECURIE on lyhenne sanoista European Community Urgent Radiological Information Exchange. ECURIEtiedonvaihtojärjestelmä perustuu EU:n vuodelta 1987 olevaan päätökseen, jolla halutaan varmistaa tiedonsaanti ydintai säteilyonnettomuuksissa. Suomen ECURIEtiedonvaihdon yhteyspaikka on Säteilyturvakeskus. EU testaa komission hälytyskeskuksen ja jäsenmaiden yhteyspaikkojen välisiä viestiyhteyksiä sekä päivystäjien tavoitettavuutta noin 67 viikon välein järjestämissään tason 1 ja 2 ECURIEharjoituksissa. Vuonna 1996 EU järjesti jäsenmailleen seitsemän tason 1 tai 2 harjoitusta. Lisäksi EU järjesti kaksi laajamittaista, yhden päivän kestävää, tiedonvaihtoa koskevaa tason 3 ECURIEharjoitusta. Ensimmäinen pidettiin 4. kesäkuuta ja toinen oli Sveitsin valmiusharjoituksen yhteydessä 7. marraskuuta. 3.2 Sveitsin valmiusharjoitus INEX2CH INEX2 koostuu OECD:n ydinenergiayksikön organisoimasta neljästä alueellisesta harjoituksesta, jotka pidetään vuosina 1996 1998. Marraskuun 7. pidetty Sveitsin harjoitus oli näistä ensimmäinen. INEX2 harjoituksissa arviointikohteena on tiedonkulku eri valtioiden kesken ja kansainvälisten järjestöjen kautta. Lisäksi arvioidaan eri maissa tehtyjä johtopäätöksiä onnettomuudesta ja yleisölle tiedottamista. Sveitsin harjoituksessa onnettomuuslaitoksena oli PohjoisSveitsissä, Saksan rajalla sijaitseva Leibstadtin ydinvoimalaitos. Kuvitteellisessa tilanteessa ympäristöön pääsi pieni määrä radioaktiivisia aineita. Harjoitukseen osallistui 30 maata sekä kansainvälistä järjestöistä mm. Euroopan Unionin valmiusasioita käsittelevä yksikkö ja Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA. Kotimaisista viranomaisista harjoitukseen osallistuivat STUK ja Ilmatieteen laitos. Säteilyturvakeskuksesta harjoitukseen osallistui 88 henkilöä. Harjoitukseen osallistuneet maat ja järjestöt tekevät raportit harjoituksesta ja raporteista kootaan harjoituskertomus. Harjoituskertomus julkaistaan vuoden 1997 loppupuolella. 3.3 Loviisan ydinvoimalaitoksen valmiusharj oitus Loviisan ydinvoimalaitos järjesti valmiusharjoituksen virkaaikana 10. joulukuuta. Kuvitteellisessa tilanteessa ympäristöön pääsi pieni määrä radioaktiivisia aineita. Säteilyturvakeskus teki suosituksen voimalaitoksen lähiympäristön väestön suojelemiseksi ja välitti tilannekuvaa kotimaisille ja ulkomaisille yhteistyöviranomaisille. Harjoitukseen osallistui Loviisan ydinvoimalaitos, paikallinen viranomaisen edustaja, IVO/Myyrmäki, STUK, Ilmatieteen laitos ja EU, joka vastaanotti STUK:n sanomat. Säteilyturvakeskuksesta harjoitukseen osallistui 57 henkilöä.
SÄTEILYTURVAKESKUS STUKBVYK 5 4 VALTAKUNNALLINEN SÄTEILYVALVONTA 4.1 Ulkoisen säteilyn annosnopeus Ulkoista säteilyä mitataan Säteilyturvakeskuksen, puolustusvoimien ja Ilmatieteen laitoksen mittausasemilla, joita on yhteensä noin 500. Näistä 296 on automatisoitu. Automaattiasemien mittaus verkosta (Kuva 1) saadaan lähes reaaliaikainen tieto mittauspisteissä vallitsevasta ulkoisen säteilyn annosnopeudesta. Valtakunnallinen säteilyvalvontajärjestelmä (SVO+) välittää tietoa tilanteesta säteilyvalvonnan osapuolille. Lisäksi järjestelmä on käytössä lääninhallituksissa. SVO+ järjestelmään saadaan ulkoisen säteilyn mittaustiedot myös Pohjoismaista ja Leningradin ydinvoimalaitoksen ympäristössä olevilta asemilta. Leningradin ydinvoimalaitoksen ympäristössä on Suomen toimittama automaattinen säteilyvalvontajärjestelmä, joka käsittää kuusi kiinteää ja yhden siirrettävän aseman. Mittaustiedot kyseisiltä asemilta saadaan SVO+ järjestelmään automaattisesti satelliitin välityksellä. Kuolan niemimaalla on kahdeksan säteilyvalvontaasemaa, mutta venäläisestä osapuolesta johtuen yhteys näihin asemiin on ollut poikki vuoden 1996 helmikuusta lähtien. Aikaisemmin sisäasiainministeriön vastuulla olleet valtakunnallisen säteilyvalvontaverkon ylläpitotehtävät siirrettiin Säteilyturvakeskukselle 1.2.1996 alkaen. Kuvissa 2a ja 2b on ulkoisen säteilyn annosnopeudet Helsingin, Loviisan, Kotkan, Imatran, Rauman, Kuopion, Rovaniemen ja Ivalon mittausasemilla vuonna 1996. Kotkassa ja Rovaniemellä syyskuussa, Imatralla elokuussa ja Ivalossa lokakuussa havaitut äkilliset muutokset mittaustuloksissa johtuvat uusien geigerputkien asentamisesta. Uusien putkien tehdaskalibrointi hieman poikkeaa aikaisempien putkien kalibroinnista. Normaali taustasäteily vaihtelee välillä 0,04 0,30 fisv/h mittauspaikasta riippuen. Vuonna 1996 tapahtuneen Tshernobylin onnettomuuden aikana suurin mitattu ulkoisen säteilyn annosnopeus Suomessa oli lyhytaikaisesti 5 /isv/h. Jos ulkoisen säteilyn annosnopeus on yli 100 on aiheellista suojautua sisätiloihin. Mittauspisteessä voi esiintyä kymmenien prosenttien suuruista vaihtelua, joka johtuu sateiden tai lumi ja jääkerroksen vaikutuksesta. Kuvan annosnopeuksista nähdään lumen ja jään vaimentava vaikutus maaperästä tulevaan säteilyyn. Lumen sulaminen huhtitoukokuussa nostaa annosnopeustasoja. Vaimenemiseen ei vaikuta varsinaisesti lumikerroksen paksuus vaan sen sisältämä vesimäärä. Kevyt pakkaslumi edustaa paksunakin kerroksena pientä vesimäärää. Noin 30 cm: n lumikerros pienentää annosnopeutta 30 70 % lumen vesiarvosta riippuen. 10
STUKBVYK 5 SÄTEILYTURVAKESKUS Kuva 1. Automaattinen ulkoisen säteilyn mittausverkko. 11
SÄTEILYTURVAKESKUS STUKBVYK 5 0.301 O.25 O.2O HELSINKI O.15 i O.1O O.O5 O.OO i TAM MAA TOU HEI SYY MAR O.3O O.25^ O.2Oi O.15 O.1O O.O5 LOVIISA O.1O ~>V^J O.OOn TAM MAA TOU Hi SYY MAR O.OO TAM MAA TOU HEI SYY MAR O.2O IMATRA O.3O O.3O O.O5 o.oov TAM MAA TOU Hi SYY MAR Kuva 2a. Ulkoisen säteilyn annosnopeudet Helsingin, Loviisan, Kotkan ja Imatran mittausasemilla vuonna 1996. 12
STUKBVYK 5 SÄTEILYTURVAKESKUS O.3O O.25 O.2O RAUMA O.15 O.1O O.O5 O.OO TAM MAA TOU SYY MAR O.3O O.25 O.2O: KUOPIO O.OO TAU MAA TOU HEI SYY MAR O.3O T O.25 ROVANIEMI O.OO TAM MAA O.3O O.25 4 O.2OH IVALO O.15i O.OO TAM MAA TOU HEI SYY MAR Kuva 2b. Ulkoisen säteilyn annosnopeudet Rauman, Kuopion, Rovaniemen ja Ivalon mittausasemilla vuonna 1996. 13
SÄTEILYTURVAKESKUS STUKBVYK 5 4.2 Ilman radioaktiivisuusvalvonta Ilmanäytteiden avulla määritetään radioaktiivisten aineiden pitoisuudet pintailmassa. Ilmassa olevat hiukkaset kerätään suodattimelle ja suodatin analysoidaan laboratoriossa. Menetelmällä havaitaan erittäin pienet muutokset säteilytilanteessa. Näytteenkeräysasemat ja näytteenkerääjät Säteilyturvakeskuksella on ilmanäytteenkerääjä seitsemällä paikkakunnalla. Keräyspaikkakunnat on merkitty kuvaan 3. Säteilyturvakeskus analysoi myös ydinvoimalaitosten läheisyydessä Eurajoella ja Loviisassa olevien kerääjien suodattimet. Kerääjiä on kahta tyyppiä: Helsingin, Kotkan ja Rovaniemen suurtehokerääjien virtausnopeus on 900 m 3 /h eli pumpun avulla imetään tunnin aikana 900 m 3 ilmaa suodattimen läpi, jolloin ilmassa olevat radioaktiiviset aineet kiinnittyvät erikoissuodattimeen. Kerääjissä on myös anturi, joka mittaa jatkuvasti annosnopeutta suodattimen yläpuolella ja hälyttää nopeasti, jos ilmassa on keinotekoisia radioaktiivisia aineita. Imatran, Viitasaaren, Karhutunturin ja Ivalon kerääjien virtausnopeus on 150 mvh. Karhutunturi Helsinki Kotka Imatra Viitasaari Rovaniemi Karhutunturi Ivalo 60.24 N, 24.85 60.48 N, 26.92 N, 28.83 N, 25.75 N, 25.68 61.13 63.04 66.51 67.20 68.64 E E E E E N, 29.23 E N, 27.57 E Imatra Kuva 3. Säteilyturvakeskuksen ilmanäytteiden keräysasemat. 14
STUKBVYK 5 SÄTEILYTURVAKESKUS Näytteen valmistus ja analyysi Suurtehokerääjiin vaihdetaan Iasikuitusuodattimet kerran viikossa ja muihin kaksi kertaa viikossa. Kaikille näytteille tehdään nopea parin tunnin tarkistusmittaus heti niiden saavuttua laboratorioon. Jos tarkistusmittauksissa ei havaita keinotekoisia radioaktiivisia aineita, Helsingin, Kotkan, Imatran, Viitasaaren ja Ivalon näytteille tehdään lopullinen analyysi muutaman päivän kuluttua, jolloin näytteissä olevat lyhytikäiset luonnon radioaktiiviset aineet ovat puoliintuneet ja havaitsemisraja mataloitunut. Rovaniemen ja Karhutunturin näytteille tehdään pitkäaikaismittaus mikäli tarkistusmittauksissa havaitaan cesiumin lisäksi muita keinotekoisia radioaktiivisia aineita. Kahden tunnin pikamittauksessa havaitsemisrajat lähes kaikille radioaktiivisille aineille ovat alle 3 10 Tulokset Tshernobylista keväällä 1986 Suomeen tulleesta laskeumasta havaitaan edelleen cesiumit, 137 Cs ja 134 Cs. Kuvassa 4 on 137 Cspitoisuus viidellä Säteilyturvakeskuksen ilmanäytteiden keräysasemalla raportointijaksolla. Tulos puuttuu niiltä keräysjaksoilta jolloin 137 Cspitoisuus on ollut alle havaitsemisrajan tai näyte puuttuu. Rovaniemen ja Karhutunturin näytteiden tarkistusmittauksissa havaittiin ainoastaan yhden keräysjakson näytteissä cesiumin lisäksi muita radioaktiivisia aineita. Tämän vuoksi 137 Cspitoisuudet määritettiin pitkäaikaismittauksin vain yhdestä Rovaniemen ja yhdestä Karhutunturin näytteestä. Havaintoja ei ole esitetty kuvana. Kuvassa 5 on 137 Cspitoisuus Helsingin seudulla pintailmassa vuosina 1968 1996. Ennen Tshernobylin onnettomuutta esiintyvä cesium on peräisin ydinasekokeista. Erittäin pieniä määriä radioaktiivista jodia ( 131 I) havaittiin usealla viikon pituisella keräysjaksolla. Viiden keräysaseman havainnot on kuvassa 6. Lisäksi jodia havaittiin Rovaniemen asemalla 8. 15.1. keräysjaksolla 2,95 fibq/m 3 (5 %) ja Karhutunturin asemalla 11. 15.1. keräysjaksolla 4,6 /ibq/m 3 (14 %). Suluissa on tuloksen virhearvio. Jodin ( 131 I) lisäksi muutamissa näytteissä havaittiin muita radionuklideja. Näytteiden keräyspaikkakunnat, keräysjaksot ja havaitut radionuklidit ovat taulukossa I. Vastaavanlaisia havaintoja tehdään yleensä toistakymmentä kertaa vuodessa. Näin pienten määrien alkuperää on usein vaikea osoittaa. Havaittujen radioaktiivisten aineiden määrät ovat niin vähäisiä, että niistä ei aiheudu terveyshaittoja. Näin pieniä määriä pystytään havaitsemaan ainoastaan tehokkailla näytteiden keräysmenetelmillä ja tarkoilla mittauksilla. Joditablettien nauttimista suositellaan jos l31 Ipitoisuus on tuhansia becquereleja kuutiometrissä ilmaa (Bq/m 3 ) eli miljardikertainen ilmanäytteiden laboratorioanalyyseissä vuonna 1996 havaittuihin määriin nähden. Nykyisen käytännön mukaan pienistä poikkeavista radioaktiivisten aineiden havainnoista tehdään kuukausittain yhteenvedot STUKrn palvelupuhelimen Säteilyuutisiin ja tekstitv.n säteilyturvasivuille. 15
i SÄTEILYTURVAKESKUS STUKBVYK 5 1 rn3 \ HELSINKI 1O 1 1O C I \^ "ULJ 1 ' "1 Jl ^Jl_ n icr TAM MAA TOU HEI SYY MAR 1 1O 1! KOTKA II 1 1 f~ r T 'LJt.TTJ 1CT 1 TAM MAA ' i i TOU 1 1 HEI 1! SYY MAR 1 1 1 1O 1 IMATRA u 1CT TAM : 1 MAA m3 VIITASAARI TOU HEI SYY MAR 1O 1 i_n_*i icr 1 TAM i 1 MAA TOU I HEI 1 SYY MAR m3 1 IVALO 10 1 = u~i 1CT 1 1 1 1 1 TAM MAA TOU HEI SYY MAR Kuva 4. li7 Cspitoisuus viidellä Säteilyturvakeskuksen ilmanäytteiden keräysasemalla vuonna 1996. 16
STUKBVYK 5 SÄTEILYTURVAKESKUS /i.bq/m3 5 i H i L S I KK 0*1 1 C 3 ] O 2 o 4 1 o 4 o ö / 0 72 7 4 76 73 8 0 S2 8^ 36 88 90 92 94 96 97 Kuva 5. 137 Cspitoisuus Helsingin seudun pintailmassa vuosina 1968 1996. 17
SÄTEILYTURVAKESKUS STUKBVYK 5 102 i HELSINKI 1O 1 ;: HJ h n TAM MAA TOU HEI SYY,ci Bq/m3 KOTKA MAR 10 1 1CT 1 ^n n n n TAM MAA TOU HEI SYY (ubg/ms 10 IMATRA MAR 1O 1 icr T* n TAM MAA TOU HEI SYY /j.bg/m3 VIITASAARI MAR TAM MAA TOU HEI SYY MAR ibi! IVALO 10 1 10 1 1 TAM MAA TOU HEI SYY MAR Kuva 6. Jodihavainnot ( I3 'I) viidellä Säteilyturvakeskuksen ilmanäytteiden keräysasemalla vuonna 1996. 18
131 Taulukko I I:n lisäksi tehdyt tuoreen laskeuman havainnot Säteilyturvakeskuksen näytteenkeräysasemiua vuonna 1996. Radionuklidien pitoisuudet on ilmoitettu yksikössä fibq/m. Virhearvio on suluissa. Keräysjakso Paikkakunta l36 Cs Wm Tc/ 99 Mo u Na Wj 9s Zr 9! Nb»Co sl Cr 08.01.15.01. Kotka 0,28 (22%) 3,3 (11%) 08.01.15.01. Rovaniemi 0,22 (14%) 2,5 (9%) 11.01. 15.01. Viitasaari 1,8 (17%) 8,6 (9 %) 15.01.18.01. Helsinki 10 (24%) 22.01.26.01. Helsinki 0,57 (20%) 46 (9 %) 3,3 (27 %) 12.02. 19.02. Kotka 0,23 (17%) 0,46 (11%) 11.03.12.03. Helsinki 1,4 (22%) 57 (4 %) 5,6 (13%) 5 01.04.08.04. Kotka 2,4 (22 %) 01.04.09.04. Helsinki 0,113 (16%)
SÄTEILYTURVAKESKUS STUKBVYK 5 4.3 Laskeuman radioaktiivisuusvalvonta Laskeumanäytteiden analysointi antaa tietoa eri puolille Suomea tulleista radioaktiivisista aineista. Säteilytilannetiedon lisäksi määritykset tukevat radioaktiivisten aineiden kulkeutumista maa ja vesiympäristössä koskevaa tutkimusta. Näytteenkeräysasemat Ympäristön valvontaohjelman puitteissa laskeumanäytteitä kerätään jatkuvasti 13 paikkakunnalla. Näytteet analysoidaan tavallisesti yhden kuukauden jaksoissa. Laskeuman kerääjän pintaala on 0,05 tai 0,07 m 2. Helsingissä on lisäksi kerääjä (0,5 m 2 ), joka kerää erikseen märän ja kuivan laskeuman. Helsingissä ja Rovaniemellä on kerääjät tritiumin ( 3 H) analysoimista varten. Säteilyturvakeskuksen laskeumanäytteiden keräysasemat on merkitty kuvaan 7. Näytteiden käsittely ja analyysit Laskeumanäytteet konsentroidaan haihduttamalla ennen analysointia. Näytteistä analysoidaan gammasäteilyä lähettävät radioaktiiviset aineet. Näytteenottoa tihennetään, jos esimerkiksi ulkoisen säteilyn tai ilmanäytemittausten perusteella on epäiltävissä, että laskeumatilanne on poikkeava. Tällaisessa tilanteessa näytteet analysoidaan gammaspektrometrisesti ilman esikäsittelyä, jotta tulokset saadaan mahdollisimman nopeasti. Analyysin jälkeen näytteistä voidaan määrittää radiokemiallisen erottamisen vaativia radioaktiivisia aineita, kuten strontiumia ( 89 Sr, ^Sr) ja plutoniumia (^Pu, «Pu). Tritiummäärityksiä varten otetut näytteet tislataan epäpuhtauksien poistamiseksi. Tritium ( 3 H) määritetään nestetuikemittauksella joko suoraan tislatusta näytteestä tai elektrolyyttisen rikastuksen jälkeen. 1. Helsinki 2. Maarianhamina 3. Jokioinen 4. Niinisalo 5. Imatra 6. Jyväskylä 7. Joensuu 8. Vaasa 9. Kajaani 10. Taivalkoski 11. Rovaniemi 12. Sodankylä 13. Ivalo J.% \. 4 \ > : ( V. 10 f < \ V y/ Kuva 7. Säteilyturvakeskuksen laskeumanäytteiden keräysasemat vuonna 1996. 20
STUKBVYK 5 SÄTEILYTURVAKESKUS Tulokset Kuvassa 8 on 137 Cs:n kuukausilaskeumat ja ^Snn neljännesvuosi tai puolivuosilaskeumat vuonna 1996. '"Srlaskeumat olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta alle 0,1 Bq/m 2 neljännesvuodessa tai puolessa vuodessa. Havaitut 137 Cs:n kuukausilaskeumat eri paikkakunnilla olivat pienet, muutamilla asemilla alle havaitsemisrajan. Käytetyillä mittausajoilla havaitsemisraja on noin 0,4 Bq/m 2 /kk. Pohjoissuomen asemilla havaitsemisraja on pitemmistä mittausajoista johtuen noin 0,04 Bq/m 2 /kk. Sääolosuhteista riippuen kuukausilaskeumat vaihtelevat huomattavasti samallakin paikkakunnalla. Kuvassa 9 on 137 Cslaskeuma ja kuvassa 10 ^Srlaskeuma Helsingin seudulla vuodesta 1961 alkaen. Ennen vuotta 1986 havaittu laskeuma on peräisin ydinasekokeista. Tälle laskeumalle on tyypillistä kuvissa näkyvä vuodenaikaisvaihtelu. Vuoden 1986 jälkeen laskeumanäytteissä havaitut 137 Cs ja ^Sr ovat peräisin Tshernobylin onnettomuudesta. Kuvassa 11 on sadeveden tritiumpitoisuudet ( 3 H) Helsingissä ja Rovaniemellä vuonna 1996. Pitoisuudet olivat välillä 0,8 5,2 Bq/l. 21
SÄTEILYTURVAKESKUS STUKBVYK 5 w iolvtt Bqfrn2 W 2 JAN MAR UM JUL SB» NW JAN UAR UAY JUL SS> NOV JAN MAR UAY JUL SS> NOV 10' KT' MAAHANHAMINA F]... ^ 1O 2 10' 10» NSNISALO n n n Tn_r U U KT» JAN WAB IMf JUL SS» NCV JAN MAR UAY JUL SS> NOV Bq/m2 JAN HAH tlkf JUL SEP NOV JAN MAR UKf JUL SS> NOV JAN MAR UKT JUL 8S> NOV 5. 137 Cs:n (yhtenäinen viiva) kuukausilaskeumat ja ^Srm (katkoviiva) neljännesvuositai puolivuosilaskeumat (Bq/m 2 ) eri asemilla vuonna 1996. 22
STUKBVYK 5 SÄTEILYTURVAKESKUS Bq/m2 10 A. 10 1 I ' I ' I ' I ' I ' I ' I ' I ' I ' I ' I ' I ' I ' I 61 63 65 67 69 71 73 75 77 79 81 83 85 87 89 91 93 95 97 Kuva 9. 137 Cs:n kuukausilaskeumat (Bq/m 2 ) Helsingin seudulla 19611996. 61 63 65 67 69 71 73 75 77 79 81 83 85 87 89 91 93 95 97 Kuva 10. ^Sr.n laskeumat (Bq/m 2 ) Helsingin seudulla 19611996. 23
SÄTEILYTURVAKESKUS STUKBVYK 5 Bg/1 fr n 5.0 O Apukka Roihupelto 4.0 3.0 2.0 00 1 13 sm H lii» 5 < ' ' i 1 i l IS.! i^. H, helmi huhti kesä elo 1 1 1 1 I rl loka joulu Kuva 11. Sadeveden 3 Hpitoisuus Rovaniemellä (Apukka) ja Helsingissä (Roihupelto) vuonna 1996. 24
STUKBVYK 5 SÄTEILYTURVAKESKUS LIITE 1 YDINLAITOSTAPAHTUMIEN KANSAINVÄLINEN VAKAVUUSASTEIKKO Ydinlaitostapahtumien kansainvälisellä vakavuusasteikolla havainnollistetaan tapahtumien ydinja säteilyturvallisuusmerkitystä. Vakavuusasteikolla on seitsemän luokkaa, joista alimmilla 13 luokilla kuvataan turvallisuutta heikentäneitä tapahtumia ja ylimmillä 4 7 onnettomuuksia. Lisäksi asteikolla on luokka 0, joka osoittaa, että tapahtumalla ei ole ydin eikä säteilyturvallisuusmerkitystä. Seuraavassa on tapahtumien luokitteluperusteet. TAPAHTUMAT Poikkeuksellinen tapahtuma 0 Poikkeuksellinen tapahtuma Tapahtumalla ei ole merkitystä ydin eikä säteilyturvallisuuden kannalta. Tapahtuma hallitaan asianmukaisesti käytettävissä oleviin ohjeisiin ja suunnitelmiin tukeutuen. Turvallisuutta heikentänyt tapahtuma 1 Poikkeuksellinen turvallisuuteen vaikuttava tapahtuma Olennaisesti normaalista poikkeava tapahtuma tai laitoksen käyttötila, joka voi olla seurausta laiteviasta, käyttövirheestä tai puutteellisista menettelytavoista. 2 Merkittävä turvallisuuteen vaikuttava tapahtuma Tapahtumat, joissa on merkittävä puute turvallisuuteen vaikuttavissa tekijöissä, mutta joissa turvallisuus on edelleen varmistettu mahdollisesta lisäviasta huolimatta. Tapahtuma, josta aiheutuu työntekijälle annosrajan ylittävä säteilyannos tai tapahtuma, joka johtaa radioaktiivisten aineiden merkittävään vapautumiseen laitoksen sisätiloissa alueille, joihin niiden ei ole suunniteltu pääsevän. Saastuneet tilat vaativat puhdistuksen ennen käyttöönottoa. 3 Vakava turvallisuuteen vaikuttava tapahtuma Radioaktiivisten aineiden päästöt ympäristöön ylittävät viranomaisten hyväksymät päästörajat. Päästöt ympäristöön aiheuttavat laitoksen ympäristössä asuvalle, eniten altistuvalle henkilölle vajaan millisievertin säteilyannoksen. Laitoksen ulkopuolisia vastatoimenpiteitä ei tarvita. Tapahtuma, josta seuraa työntekijöille välittömiä terveyshaittoja aiheuttavia säteilyannoksia tai tapahtuman seurauksena huomattava määrä radioaktiivisia aineita (aktiivisuus muutamia tuhansia terabecquereleja) leviää laitoksen sisätiloihin siten, että ne voidaan ottaa talteen ja varastoida jätteenä. Tapahtumat, joissa yksittäinen turvajärjestelmän lisävika saattaisi johtaa onnettomuuteen tai tarvittavat turvajärjestelmät olisivat häiriötilanteen seurauksena toimintakyvyttömiä estämään onnettomuuden. Radioaktiivisten aineiden leviämisesteet ovat heikentyneet merkittävästi. 25
SÄTEILYTURVAKESKUS STUKBVYK 5 ONNETTOMUUDET 4 Laitosonnettomuus Radioaktiivisten aineiden päästö ympäristöön aiheuttaa laitoksen ympäristössä asuvalle, eniten altistuneelle henkilölle yli millisievertin suuruusluokkaa olevan säteilyannoksen. Tällainen päästö saattaa aiheuttaa tarvetta joihinkin laitoksen ulkopuolisiin vastatoimenpiteisiin kuten paikallisten elintarvikkeiden valvontaan. Merkittäviä vaurioita ydinlaitoksessa. Esimerkki tällaisesta onnettomuudesta on ydinvoimalaitoksen reaktorin osittainen sulaminen tai vastaava tapahtuma muilla ydinlaitoksilla. Onnettomuus saattaa aiheuttaa pitkäaikaisen keskeytyksen laitoksen käyttöön. Yhden tai useamman laitoksen työntekijän saamat säteilyannokset, jotka mitä todennäköisemmin johtavat nopeaan kuolemaan. 5 Ympäristölle vaaraa aiheuttava onnettomuus Radioaktiivisten aineiden vapautuminen ympäristöön (jodi 131 ekvivalentteina 1 suuruusluokkaa sadoista tuhansiin terabecquereleihin). Tällainen päästö johtaisi vastatoimenpiteiden osittaiseen käynnistämiseen terveyshaittojen todennäköisyyden välttämiseksi. Vakavia vaurioita ydinlaitoksessa. Kysymykseen voi tulla ydinvoimalaitoksen reaktorin laaja vaurio, suuri kriittisyysonnettomuus, tulipalo tai räjähdys, jonka seurauksena merkittävä määrä radioaktiivisia aineita leviää laitoksen tiloihin. 6 Vakava onnettomuus Radioaktiivisten aineiden vapautuminen ympäristöön (jodi 131 ekvivalentteina suuruusluokkaa tuhansista kymmeniin tuhansiin terabecquereleihin). Tällainen päästö johtaa todennäköisesti vastatoimenpiteiden käynnistämiseen täydessä laajuudessaan vakavien terveyshaittojen rajoittamiseksi. 7 Erittäin vakava onnettomuus Suuressa ydinvoimalaitoksessa olevien radioaktiivisten aineiden merkittävä vapautuminen ympäristöön. Tyypillistä tällaiselle päästölle on, että se sisältää sekä lyhyt että pitkäikäisiä fissiotuotteita (jodi 131 ekvivalentteina suuruusluokkaa yli kymmeniä tuhansia terabecquereleja). Tällainen päästö saattaa aiheuttaa välittömiä terveyshaittoja, myöhemmin ilmeneviä terveyshaittoja laajoilla alueilla, jopa useissa maissa, sekä pitkäaikaisia ympäristövaikutuksia. 1) Jodi 131ekvivalentilla tarkoitetaan jodiisotooppien laskennallista painotettua summaa, jossa jodi 131 :n kerroin on 1 ja muiden isotooppien kerroin määräytyy niiden suhteellisen haitallisuuden mukaan. 26
STUKBVYK 5 SÄTEILYTURVAKESKUS LUTE 2 KÄSITTEITÄ JA LYHENTEITÄ Aktiivisuus Säteilyannos Annosnopeus Säteily Taustasäteily Hajoamistuotteet Aktiivisuus kertoo radioaktiivisen aineen lähettämän säteilyn määrän. Sen yksikkö on becquerel (Bq). Yksi becquerel tarkoittaa, että radioaktiivisessa aineessa tapahtuu yksi hajoaminen sekunnissa. Säteilyannos kuvaa säteilyn haitallisia vaikutuksia ihmiseen. Sen yksikkö on sievert (Sv). Sievert on hyvin suuri yksikkö, yleensä käytetään millisievertiä (1 Sv = 1000 millisievertiä) tai mikrosievertiä (1 Sv = 1 000 000 mikrosievertiä). Annosnopeus ilmaisee, kuinka suuren säteilyannoksen ihminen saa tiettynä aikana. Sen yksikkö on sievertiä tunnissa (Sv/h), yleensä käytetään yksikköä mikrosievertiä tunnissa (/isv/h). Radioaktiiviset aineet säteilevät ionisoivaa säteilyä. Eri säteilylajeja ovat alfa, beeta ja gammasäteily. * Alfasäteily on hiukkassäteilyä. Atomin hajoamisessa ytimestä lähtee alfahiukkanen, joka muodostuu kahdesta protonista ja kahdesta neutronista. Alfahiukkanen ei kulje kovin pitkälle eikä läpäise edes paperia. Alfasäteily on vaarallista, jos sitä lähettäviä radioaktiivisia aineita joutuu elimistöön esim. hengitysilman mukana. * Beetasäteily on hiukkassäteilyä. Atomin hajoamisessa ytimestä lähtee beetahiukkanen eli elektroni. Beetahiukkaset ovat kevyempiä kuin alfahiukkaset ja näin nopeampia ja läpäisykykyisempiä. Beetasäteilyä lähettävät aineet ovat vaarallisia iholla tai päästessään elimistöön. * Gammasäteily on aineetonta sähkömagneettista säteilyä. Gammasäteily on hyvin läpitunkevaa ja se kantaa kauas. Gammasäteilyn vaimentamiseksi tarvitaan paksu betoniseinä, terästä, lyijyä tai hyvin suuri etäisyys säteilylähteestä. Taustasäteily koostuu luonnon radioaktiivisista aineista peräisin olevasta säteilystä ja kosmisesta säteilystä. Normaali taustasäteily Suomessa vaihtelee välillä 0,04 0,3 /zsv/h. Atomiytimen halkeamisessa eli fissiossa syntyviä atomiytimiä sanotaan hajoamistuotteiksi. Yksiköiden etuliitteitä n H m k M nano mikro milli kilo mega KT 9 KT 6 io 3 10 3 10 6 0,000 000 001 0,000 001 0,001 1000 1 000 000 G T giga terä 10 9 10 12 1 000 000 000 1 000 000 000 000 27
SÄTEILYTURVAKESKUS STUKBVYK 5 ASIANTUNTIJAT Tämän raportin laadintaan ovat osallistuneet: Kyllikki Aakko Hannele Aaltonen Tapani Honkamaa KaisaLeena Hutri Heikki Lemmelä Arto Leppänen Pertti Niskala Ritva Saxen Taina Uus (kuvat 2, 4, 5, 6) Ulla Koskelainen (kuvat 8, 9, 10) 28