29.3.2019 Pe 29.3. klo 19 Tampere-talon Iso sali TAMPERE FILHARMONIA Miguel Harth-Bedoya, kapellimestari PJOTR TŠAIKOVSKI (1840 1893) Italialainen kapriisi op. 45 MANUEL DE FALLA (1876 1946) Kolmikolkkahattu (El sombrero de tres picos, 1919) Johdanto - Introducción I näytös: Iltapäivä La tarde Myllärin vaimon tanssi Danza de la molinera (Fandango) Viinirypäleet - Las uvas II näytös: Naapureiden tanssi Danza de los vecinos (Seguidillas) Myllärin tanssi Danza del molinero (Farruca) Lopputanssi Danza final (Jota) (Miguel Harth-Bedoyan kokoama sarja) kuva Michal Novak VÄLIAIKA LUDWIG VAN BEETHOVEN (1770 1827) Sinfonia nro 3 Es-duuri op. 55 Eroica I Allegro con brio II Marcia funebre: Adagio assai III Scherzo: Allegro vivace IV Finale: Allegro molto Konsertti päättyy noin klo 21.15. Konsertin valokuvaus, videointi ja muu tallentaminen on kielletty. Suljethan matkapuhelimesi konsertin ajaksi, kiitos.
ILLAN KOKOONPANO I-viulu Pekko Pulakka 1. konserttimestari Anton Chausovskii vuorottelva 1. konserttimestari Riikka Marttila* Lotta Laaksonen***tp. Lea Antola Tatevik Ayazyan Raimo Hannikainen Siri Heinonen Adriana Iacovache-Pana Katri Nikkanen Jaakko Nordman István Szalay Vitali Torkkeli Kati Tuominen-Heroja Martti Wiklund Elias Lassfolk tp. II-viulu Kimmo Tullila* Hanna Parviainen**tp. Anna Angervo***tp. Riitta Hallila Antti Hannikainen Heikki Hannikainen Elina Kilpinen Kristine Lilientale-Birzniece Eeva-Liisa Suuronen Pirjo Tulisalmi Sanna Tullila Alina Petrenko Maria Ikonen tp. Alttoviulu Mikhail Slobodjaniuk sooloaltisti György Balázs * Kimmo Kivivuori *** Heili Hannikainen Marianne Hautakangas Anne Korhonen Taavi Nachtigall Lauri Savolainen Elizabete Sorokina Anni Tiainen-Hammo Arseny Yuryev tp. Sello Joona Pulkkinen soolosellisti Barbara Mussafia *tp. Panu Saari *** Maija Juuti Miika Jämsä Tuija Lamminmäki Sampo Liukko Elina Sipilä Virpi Välimäki Juho Nissi tp. Kontrabasso Jarkko Uimonen* Joni Armio **tp. Heikki Lehtinen ***tp. Juha Kleemola Pentti Huhtinen Tuomo Kinnunen Antti Laulaja Rozaliya Pazvantova tp. Huilu Jonathan Henderson*tp. Nina Johnson*** Seppo Planman Oboe Cristian Moré Coloma* Heikki Pöyhönen *** Kari Nikkanen Klarinetti Jarmo Hyväkkö * Mark Reding ** Fagotti Aleksei Dmitriev * Marcin Wosinski ***tp. Käyrätorvi Aleksi Mäkimattila * Jouni Suuronen ** Ismo Ponkala Pasi Tiitinen Timo Ruskeepää Trumpetti Tomas Gricius *tp. Alessandro Chiavetta ** Aki Välimäki *** Tapio Kilpinen Pasuuna Antti Hirvonen * Vygantas Silinskas ** Olavi Hostikka Tuuba Harri Miettunen * Timpani Tiina Laukkanen * Lyömäsoittimet Jyri Kurri * Tuomo Oravakangas *** Timo Hakala tp. Harri Lehtinen tp. Johanna Toivanen tp. Harppu Kirsti Vartiainen * Kosketinsoittimet Ville Hautakangas *tp. äänenjohtaja * vuorotteleva äänenjohtaja ** varaäänenjohtaja *** tilapäinen tp. 4
MIGUEL HARTH-BEDOYA Perulaissyntyinen kapellimestari Miguel Harth- Bedoya on amerikkalaisen Fort Worthin sinfoniaorkesterin ja Norjan Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari. Hän on toiminut aiemmin myös Eugenen sinfoniaorkesterin ja Aucklandin filharmonisen orkesterin musiikillisena johtajana. Harth-Bedoya on kotimaansa musiikin voimakas puolestapuhuja, ja toimii aktiivisesti perulaisen musiikkitradition edistämiseksi ja säilyttämiseksi. Harth-Bedoya on vieraillut Suomessa useasti, mm. Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestarina. Hänen lämmintä ja energistä lähestymistapaansa arvostavat useat huippuorkesterit eri puolilla maailmaa. Hän toimi pitkään Los Angelesin filharmonikoiden apulaisylikapellimestarina ja jatkaa nyt yhteistyötä säännöllisillä vierailuilla. Oopperakapellimestarina Harth-Bedoya on johtanut mm. Jennifer Higdonin ensimmäisen oopperan Mountain kantaesityksen vuonna 2015 Santa Fen oopperassa. Hän on vieraillut myös Englannin kansallisoopperan, Kanadan, Minnesotan, Cincinnatin ja Uuden-Seelannin oopperoiden kapellimestarina. kuva Michal Novak 5
MUSIIKKIA ORKESTERILLE Kapellimestari Miguel Harth-Bedoya luonnehtii illan konserttia näin: Ohjelma keskittyy yksinomaan orkesteriin. Tšaikovski ja De Falla tuovat kansanmusiikkiperinteen sinfoniamaailmaan. Täydellisenä vastakohtana näihin tarinan sisältäviin teoksiin tulee massiivinen ja juhlava Beethoven, jonka musiikillinen puhtaus ei kaipaa selityksiä. Selvittyään parin viikon katastrofiavioliitostaan pikaerolla Pjotr Tšaikovski matkusti veljensä kanssa Italiaan. Roomassa veljekset joutuivat keskelle karnevaalia, joka oli pidättyväiselle säveltäjälle kauhistuttava kokemus. Hän piti katolisten riemujuhlaa täytenä hulluutena ja pakeni yleistä hälinää museoihin, joista löysi Rafaellon, taiteen Mozartiksi kutsumansa suuren neron. Hullua tai ei, karnevaali ja iloisesti musisoivat italialaiset taisivat kuitenkin tehdä suuren vaikutuksen säveltäjään. Tšaikovski tarkkaili ympäristöään ja nappasi pari tarttuvaa teemaa orkesterifantasiaansa, jonka tiesi olevan yleisön mieleen. Siitä tulee tehokas, hän kirjoitti mesenaatilleen, Nadeža von Meckille Roomasta. Vauhdikas ja iloinen kapriisi ei ole pelkkä päähänpisto, vaan enemmän fantasia, venäläisen turistin ihastunut purskahdus kaikesta, mitä hän ulkopuolisena Rooman kaduilla aisti. Virtuoosinen lopputulos on enemmän kiiltokuva tai postikortti kuin todellinen Rooma. Yksiosainen teos alkaa ratsuväen merkkitorvella, jota säveltäjä joutui päivittäin kuuntelemaan hotellihuoneessaan. Se ei selvästikään häirinnyt häntä, päinvastoin, sillä trumpetti houkuttelee välittömästi jouset sankarilliseen teemaan. Sitä seuraa puhaltimien esittelemä raisuhko ralli, joka voisi olla katusoittajien ohjelmistoa. Seuraava käänne on vikkelä marssi, josta kiihdytetään taiturilliseen tarantella-tanssiin. Syyttä ei Italialainen kapriisi ole suosittu orkesterikonserttien aloitusnumero, niin valoisasti ja 6
virtuoosisesti se käynnistää minkä tahansa illan. Italiasta siirrytään Espanjaan, jossa on pitkä hovin ylläpitämä musiikkielämä mutta kovin vähän syntyperäisiä espanjalaisia säveltäjiä. Manuel de Falla on maansa tunnetuin säveltäjä, eikä hänkään aivan niin tunnettu kuin voisi toivoa. De Fallan suosituin sävellys on baletti Kolmikolkkahattu, jonka lopullinen versio on vuodelta 1919. Se esitettiin ensimmäisen kerran samana vuonna Lontoossa. Teos syntyi monien muiden 1900-luvun alun värikkäiden orkesteriteosten tavoin Sergei Djagilevin Venäläiselle baletille. Puvut ja lavasteet suunnitteli Pablo Picasso ja koreografi oli Léonide Massine, joka hyödynsi klassisen baletin sijasta espanjalaista rikasta tanssiperinnettä. Ensiesityksen johti säveltäjä itse, mutta muutaman illan jälkeen hän luovutti tahtipuikon ammattilaiselle, koska koki tehtävän aivan liian vaikeaksi ja hermostuttavaksi. Alun perin teoksen nimi oli Pormestari ja myllärin vaimo, ja sen de Falla kirjoitti ensimmäisen maailmansodan aikana pienelle yhtyeelle ja pantomiimitaiteilijoille. Vasta vuodet Ranskassa saivat hänet ymmärtämään oman maansa tanssien ja laulujen valtavan voiman, kun kaikki tuntuivat niitä rakastavan ravintoloissa ja konserttisaleissa. Taitavasti ajan virtaukset ja yleisön odotukset haistava Djagilev ymmärsi espanjalaisuuden voiman ja tilasi de Fallalta pienestä pantomiimista uuden version suurelle orkesterille. Kolmikolkkahattu kertoo espanjalaisissa farsseissa toistuvan tarinan pikkukaupungin pormestarin epätoivoisesta yrityksestä vietellä myllärin uskollinen vaimo. Pormestarin viettely-yritykset sopisivat mihin tahansa oopperaankin. Mylläri ja hänen vaimonsa elävät onnellisina myllyssään, jossa pitävät myös majataloa ja viihdyttävät asiakkaitaan tanssien ja laulaen. Eräänä päivänä he saavat vieraakseen ohikulkumatkalla olevan pormestarin seurueineen. Seuraa useita sotkuja ja selkkauksia, 7
pormestari putoaa jokeen, mylläri käväisee vankilassa, pormestarin vaatteet kuivuvat narulla ja hän itse päätyy myllärin sänkyyn, kaikki kulkevat väärissä vaatteissa, ymmärtävät toisensa väärin ja alkavat tapella, kunnes erehdykset selvitetään ja pormestari saa humoristisen läksytyksen. Balettina sotku tapahtuu selkeästi kahdessa näytöksessä, joissa kummassakin on neljä tanssia. Musiikki perustuu andalusialaisiin tansseihin, niihin eteläespanjalaisiin, jotka vuosisatoja ovat saaneet edustaa espanjalaisuutta tyypillisimmillään. Kansanmusiikin lomassa toisen näytöksen myllärin tanssissa vilahtaa Beethovenin viides sinfonia. Alkuperäiseen näyttämöversioon kuuluu myös kaksi laulua mezzosopraanolle. Tässä konsertissa kuullaan kapellimestari Harth-Bedoyan kokoama sarja baletin instrumentaaliosuuksista. Mitä kummallisimmista asioista järjestetään kilpailuja, niinpä sellainenkin kisa on pidetty, jossa kansainväliset kapellimestarit äänestivät maailman parasta sinfoniaa. Ilman voittoisaa äänestystulostakin tiedetään, että Ludwig van Beethovenin kolmas sinfonia on mestariteos. Yksi syy sen ylivertaisuuteen lienee siinä, miten se asettuu musiikin historiaan. Nimittäin mikäli on ylipäätään mahdollista, että yksi teos muuttaa historian kulkua, tuo ainut on Beethovenin kolmas sinfonia. Kun se kuultiin ensimmäisen kerran Wienissä keväällä 1804 ruhtinas Lobkowitzin palatsissa lähellä Sacher-kahvilaa ja Albertina-museota talossa, joka nykyään toimii teatterimuseona, musiikki siirtyi kertaheitolla klassismin aikakaudelta romantiikan syövereihin. Tilaisuus oli suljettu ja paikalla oli vain ruhtinaan lähipiiriä, johon kuului Beethovenin tukijoita ja hänen musiikkinsa varauksettomia ihailijoita. Kaikille avoimessa julkisessa konsertissa sinfonia kuultiin Theater an der Wienissä vuotta myöhemmin. Beethovenin kolmas sinfonia oli jotain aivan muuta kuin sinfoniat siihen asti, ja sen ymmärsi jopa 8
ihminen nimeltä aikalainen, joka yleensä ei käsitä olevansa todistamassa suuria saavutuksia ja merkittäviä käänteitä. Haydnin vakiinnuttamasta puolituntisesta, neliosaisesta harmittomuudesta tuli kertaheitolla valkoisen miehen maskuliinisuuden mitta, kun Beethoven venytti kokonaisuuden yli kolmeen varttiin. Enää ei kukaan (paitsi Leif Segerstam) voi säveltää kymmeniä tai satoja sinfonioita 1700-luvun säveltäjien tavoin, sillä Beethovenin kolmannen jälkeen jokaisen sinfonian on oltava ainutlaatuinen yksilö. Yhtäkkiä Beethovenia ei kiinnostakaan kaunis teema ja sen herttainen vastinpari, sillä paljon hauskempaa on kieputella eri aiheita kehittelyjaksossa sellaisessa välidominanttikarusellissa, että kuulijaa alkaa pyörryttää. Musiikille tulee mittaa enemmän kuin koskaan ja yhdessä teoksessa on maksimaalisesti informaatiota. Kaikki tämä voi tänään Tampereella tuntua huvittavalta, sillä moderni ihminen on tottunut huomattavasti Beethovenia monimutkaisempaan musiikkiin, mutta Wienissä 1800-luvun alussa tilanne oli tyystin toinen. Sankarillinen ensiosa antoi sinfonialle nimeksi Eroica. Sankari on nimetön demokratian puolustaja, sellainen, joksi Beethoven luuli kenraali Napoleonia, kunnes tämä työnsi kätensä kahden napin väliin ja käänsi katseensa aina Venäjälle ja Egyptiin saakka ja julisti itsensä keisariksi. Kiihkeä tasa-arvon, demokratian ja valistuksen kannattaja Beethoven raivostui: Nyt hänkin siis polkee ihmisten oikeuksia ja tyydyttää vain omaa kunnianhimoaan. Korottamalla itsensä muiden yläpuolelle hän julistautuu tyranniksi! Vimman vallassa Beethoven repi sinfoniansa kansilehden, jolle oli jo kirjoittanut omistuksen Napoleonille. Korjatulle kansilehdelle on kirjoitettu sinfonian lisänimi Eroica ja kustantajan lisäämä maininta erään suurmiehen muistolle. Ensimmäinen osa alkaa kahdella ärhäkällä Es-duuri-soinnulla, jotka tekevät puitteet selväksi. Sellojen 9
soittama kolmijakoisesti keinuva teema saa melko pian häiriötekijäkseen sävellajiin kuulumattomia säveliä. Jännite on syntynyt, eikä siitä hevillä luovuta. Kun kuulija on jo luullut, ettei saa nauttia lyyrisestä sivuteemasta, sellainen vihdoin hänelle esitellään, poikkeuksellisen myöhään. Hyvin jatkuvan musiikin keskeyttävät yllättäen kuusi räjähtävää sointua, joiden jälkeen kuullaan vielä kerran alun teema ennen kuin alkaa Beethovenin rakastama, jatkuvasti sävellajia vaihtava kehittelyjakso. Tässä sinfoniassa Beethovenin päähuomio kiinnittyy kehittelyssä rytmiin. Jälleen räjähtävät soinnut keskeyttävät musiikin, ja niiden jälkeen tapahtuu kerrassaan hämmästyttävä asia, kun kehittelyjaksoon tuodaan kokonaan uusi teema. Jakson lopulla palataan jo tuttuun pääteemaan, mutta koska käyrätorvi saa hoitaa homman yksin samaan aikaan, kun muu orkesteri vielä puuhastelee väärän sävellajin kimpussa, tätä torvisooloa pidettiin pitkään virheenä. Sitä se ei toki ole. Asioiden kertaaminen oli Beethovenin mielestä epämielenkiintoista, ja niin ensimmäisen osan kertausjakso jää lyhyeksi, ja sen sijaan säveltäjä keskittyy epätavallisen pitkään lopukkeeseen eli koodaan, jossa muistutetaan kehittelyjakson ylimääräisestä teemasta kuin todistaen, että kyseessä ei ollut virhe. Toinen osa on poikkeuksellisen pitkä surumarssi, jota sittemmin on usein esitetty myös muusta teoksesta irrallaan. Alussa ja lopussa toistuva molliteema saa lomaansa C-duurissa kulkevan välikkeen, sillä eihän hyvääkään teemaa voi loputtomiin toistaa. Aivan yksinkertaisesti ei välikkeen jälkeen palata marssiteemaan, sillä Beethoven sotkee jo tutun materiaalin sekaan fuugan ja myrskyisän melskauksen eli fortissimon, kunnes lopulta sallii soolo-oboen aloittaa kertauksen. Tämäkin osa saa jatkokappaleekseen koodan, joka hiljaa katoaa kattorakenteisiin. Hovilta ja yläluokalta haiskahtavasta menuetista ei ole tietoakaan, sillä sinfonian kolmas osa on tästä 10
teoksesta eteenpäin scherzo. Kolmijakoinen kolmas osa ei ole kovin pitkä ja alkaa hämmästyttävän hiljaa väärästä sävellajista. Monen varovaisen yrityksen jälkeen oikea sävellaji löytyy, kun koko orkesteri soittaa täydellä voimalla teeman. Pitkin matkaa Beethoven leikkii rytmillä, joka niksahtelee pois paikoiltaan. Triotaitteessa kuullaan kolme käyrätorvea, seikka jota ei aiemmin sinfoniassa ollut tapahtunut, sillä klassismin orkesterissa käyrätorvia oli vain kaksi. Kun scherzo on kerrattu niksahduksineen, kuullaan vielä kooda, joka tällä kertaa on räjähtävä paisutus hiljaisuudesta täyteen voimaan. Finaalissakin Beethoven yllättää, sillä kaiken monimutkaisen koukeroisuuden jälkeen se on melko selkeästi hahmottuva muunnelmateos. Hiljainen Es-duuri-teema muuttaa muotoaan kymmenessä muunnelmassa, joissa vaihdetaan sävellajia, kuljetellaan ääniä kahdessakin fuugassa, riehaannutaan mustalaistanssin tyyliin ja päädytään voitokkaaseen triumfiin kuin muistuttaen, mistä kaikki alkoi: sankaruudesta. Uusi uljas Beethoven ei olisi oma itsensä ilman mittavaa lopuketta eli koodaa, jossa hypätään täysin varoittamatta hiljaisesta piano pianissimosta toiseen ääripäähän, forte fortissimoon. Es-duurilla alkanut vallankumouksellinen sinfonia päättyy Es-duuriin voimakkaimmalla mahdollisella teholla. Saksalaisen filosofi Friedrich Nietzschen mukaan Beethovenin musiikki on musiikkia musiikista. Ehkä se riittää määritelmäksi maailman parhaaksi valitusta sinfoniasta. Maisteriviestintää/Minna Lindgren, Hannele Eklund 11
TAMPERE FILHARMONIAN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT TAMPERE FILHARMONIAN YHTEISTYÖKUMPPANIT TAMPERE FILHARMONIAN YSTÄVÄYHDISTYS 12
TAMPERE FILHARMONIAN YSTÄVÄT Jäsenilta ja vuosikokous torstaina 4.4. kello 18.00. Tervetuloa! Jäsenillassa vieraanamme on kapellimestari Santtu-Matias Rouvali tai sopraano Mari Eriksmoen. Heti jäsenillan jälkeen pidetään Pro Orchestra ry:n vuosikokous. Tule vaikuttamaan ProOrchestran toimintaan. Jäsenilta ja vuosikokous Tampere-talossa, varmista kokouspaikka vahtimestareilta. Pro Orchestran jäsenenä tutustut Tampere Filharmoniaan, tuet sen toimintaa ja tapaat kiinnostavia taiteilijavieraita. Tutustu ja liity jäseneksi sivuillamme www.proorchestra.fi YLI 25 VUOTTA TAMPERE FILHARMONIAN RINNALLA Kuva Jussi Virkkumaa Uutta Kangasalan Liuttuun As Oy Kangasalan Liutun Portti Tämä omalle tontille rakennettava laadukas kerrostalo sijaitsee aivan Tampereen rajan tuntumassa ja läheltä löytyy upeat ulkoilu- ja virkistäytymismahdollisuudet. Kysy lisää: Matti Frick, p. 0503482044, matti.frick@visura.fi www.visura.fi
TAMPERE FILHARMONIAN FAUNIEN ILTAPÄIVÄ -KAMARIMUSIIKKISARJA Su 28.4. klo 15 Babajanian: Pianotrio Schnittke: Moz-Art Mozart: Serenadi nro 12 c-molli Konsertit Tampere-talon Pienessä salissa Liput 12/6 Tampere-talon lipunmyynti, Kulttuurimyymälä Aplodi ja www.lippu.fi Nuori kuuntelija klubin jäsenet (16 26 v.) 0 www.tamperefilharmonia.fi/konsertit Pe 12.4. klo 19 Tampere-talon Iso sali LAULU TULIPUNAISESTA KUKASTA TAMPERE FILHARMONIA Günter Buchwald, kapellimestari ELOKUVAKONSERTTI Mauritz Stiller: Laulu tulipunaisesta kukasta (1919) Jonne Valtonen: Uusi musiikki elokuvaan, kantaesitys, Tampere Filharmonian tilaus Suurelta kankaalta nähtävää elokuvaa säestää elävä orkesteri Liput 27/20/12/6 Konsertissa on väliaika. www.lippu.fi www.tamperefilharmonia.fi
To 18.4. klo 19 Tampere-talon Iso sali KIIRASTORSTAIN KONSERTTI: SIELUNMESSU JA GRAALIN MALJA TAMPERE FILHARMONIA Andrew Gourlay, kapellimestari Monica Groop, mezzosopraano Tommi Hakala, baritoni Tampereen Filharmoninen Kuoro Maurice Duruflé: Requiem Richard Wagner: Parsifal-sarja (Gourlay) Liput 27/20/12/6 Konsertissa on toiminnallinen lapsiparkki 3 12-vuotiaille 6/8
Ke 1.5. klo 13 ja klo 15 Tampere-talon Iso sali VAPPUKONSERTTI I ja II TAMPERE FILHARMONIA Petri Komulainen, kapellimestari Suvi Väyrynen, sopraano Keväistä hupailua muun muassa Straussin ja Lehárin operettisävelmien ja Star Wars -elokuvien musiikin parissa. Koko perhe on tervetullut mukaan! Liput 27/20/12/6 16
Ke 29.5. klo 19 Tampere-talon Iso sali AVARUUS- SEIKKAILU 2019 TAMPERE FILHARMONIA Petri Komulainen, kapellimestari Inter-galaktinen seikkailu vie Williamsin Star Warsin ja E.T:n kautta Ligetin Avaruusseikkailu 2001:n Atmosphereen. Ohjelmassa on myös teemoja elokuvista Interstellar ja Apollo 13. Muhkea suuren orkesterin avaruusmusiikki sopii koko perheelle. Yleisö saa pukeutua teeman mukaan! Liput 27/20/12/6 May the Force be with you - olkoon voima kanssanne! Konsertissa on toiminnallinen lapsiparkki 3 12-vuotiaille (6/8 ). 17
Ke 5.6. klo 19 Tampere-talon Iso sali TAMPEREEN SÄVEL: FILHARMONINEN CLUB FOR FIVE Ville Matvejeff, kapellimestari Lauluyhtye Club For Five Tampere Filharmonian konsertti juhlistaa Tampereen Sävelen yhtyelaulukilpailun 30-vuotista taivalta. Vuonna 2001 yhtyelaulukilpailun jaetun ensimmäisen sijan voitti Club for Five. Konsertti päättyy n. klo 20.45. Konsertissa on lapsiparkki 3 12-vuotiaille (6/8 ) klo 18.30. HUOM! Ennakkotiedoista poiketen Teokset Tutuiksi -tilaisuutta ei järjestetä klo 18 18